You are on page 1of 125

The Project Gutenberg EBook of Kuninkaita maanpaossa I, by Alphonse Daudet

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

Title: Kuninkaita maanpaossa I

Author: Alphonse Daudet

Translator: Kasimir Leino

Release Date: March 3, 2008 [EBook #24743]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINKAITA MAANPAOSSA I ***

Produced by Tapio Riikonen

KUNINKAITA MAANPAOSSA I

Kirj.

Alphonse Daudet

Ranskasta ["Les rois en exil"] suomensi Kasimir Leino.

Kansan Romaanikirjasto 1.

Helsingiss� 1907,
Suomalainen Kustannus-Osakeyhti� Kansa.

Oulussa 1907,
Oulun Uudessa Kirjapainossa.

SIS�LLYS:

Alphonse Daudet
Tekij�n esipuhe
I. Ensim�inen p�iv�
II. Er�s kuningasmielinen
III. Hovi St. Mand�ssa
IV. Kuningas �juhlii�
V. J. Tom Lewis, ulkolaisten asioitsija
VI. Maanpakolaiset �mustalaiset�
VII. Kansanhuveissa

ALPHONSE DAUDET.

Ranskan uusaikaisen, luonnonmukaisen eli naturalistisen


kirjailijakoulun johtajana on tavallisesti totuttu pit�m��n Les
Rougons-Maquart -sarjan ja muiden j�ttiromaanien realistista tekij��
_Emile Zolata_, joka sotaisalla julkaisullansa �Medanin iltamia� astui
kirjalliselle kilpatantereelle muutamien h�nt� nuorempien kirjailijain
kanssa ja jonka teoksista useat ovat suomenkielellekin k��nnetyt.

L�ytyy kuitenkin arvostelijoita, joiden mielest� todellisin realisti


uudempien ranskalaisten kirjailijain joukossa on _Alphonse Daudet_.
Niinp� sanoo esim. Jules Lema�tre, joka on k�sitellyt Daudetin
tuotantoa pitemm�ss� arvostelusarjassa, ett� Daudet on �vilpitt�min
realisti, mik� koskaan on kyn�� k�ytt�nyt, juuri h�n on tosirealisti
eik� Zola, sen todistaa jo Daudetin sommittelutapa: Zola tekee
ylimalkaisia havaintoja, mutta Daudet tekee havaintonsa yksityisten
impressionien avulla, jotka ovat mit� voimakkaimmat ja v�litt�mimm�t;
sielutieteellisi� partioretki� tapaa h�nell� harvoin, vaan esiytyv�t
h�nen henkil�ns� enimm�kseen toimivina, el�en n.s. hetkiel�m��. Itse
sommittelu on rikasta ja kun havaintoja kannattaa mielikuvitus, syntyy
t�st� yhteistoiminnasta mit� miellytt�vin kokonaisuus, joka ei ole
tarpeellista romanttisuuden lentoakaan vailla�. Lema�tren mielest� on
vieh�tys Daudetin runouden p��ominaisuus ja juuri t�m� kohottaa ne
Zolan luomain rinnalle, jopa niiden yl�puolellekin; monen mielest� on
Daudetin vieh�tt�v� esitystapa p��syyn� siihen, ett� h�n osasi vet��
puoleensa sek� Zolan ett� Victor Cherbuliezin lukijakunnan. Daudet
vieh�tt�� kaikkia, jatkaa h�n, ja valloittaa kaikki syd�met, olkootpa
n�m� uudenaikaisia, henkevi� ja hienostuneita lukijoita, naisia,
runoilijoita taikka naturalistisen tyylin ihailijoita. Kuitenkin
my�nt�� Lema�tre, ett� Daudet moninaisen ja monivivahteisen
tunne-el�m�ns� vuoksi on sangen vaikea kuvata muutamilla p��viivoilla,
paljo vaikeampi kuin tuo voimakas pessimistinen kohtalorunoilija
Zola, jopa vaikeampi kuin aina hermostunut Goncourtkin. T�st�
monivaihteisesta tunnerikkaudesta huolimatta pit�� sama arvostelija
h�nt� sopusointuisimpana ja tasaisimpana runoilijana, jonka melkein voi
lukea klassikkojen pyhitettyyn joukkoon.

Tunnettu ranskalainen kirjailija ja arvostelija Anatole France, joka


tunsi Daudetin jo nuoruudesta alkaen, kehuu h�nt� aina nuorekkaaksi,
pirte�ksi, miellytt�v�ksi mieheksi; nuorempana oli h�n usein
surumielinen ja haaveileva. Mutta vilpitt�m�mp�� ja hellemp�� luonnon
ja taiteen ihailijaa, kuin aina el�m�nhaluinen Daudet oli, ei h�n sano
tiet�v�ns�; luonnosta puhuessansa ja kes�isen luonnon keskell�
el�ess�ns� vaikutti h�n kuin iloinen nuori, kiihkoisa fauni. H�n
rakasti ehk� liiaksi el�m�� ja luontoa; luonnon mukaan maalaaminen eli
oikeammin kuvaaminen oli h�nen ainoa ty�ohjeensa. Kukaan ei voinut
n�hd� v�litt�m�mmin kuin h�n, olkoonpa kysymys muodoista, v�reist� tahi
mist� tahansa. �Minulla ei ole koskaan ollut muuta ty�tapaa kuin kuvata
luonnon mukaan�, sanoo Daudet itsekin; �samoin kuin taiteilijat
huolella s�ilytt�v�t luonnonmukaiset luonnoksensa, olen min� jo 30
vuotta s�ilytt�nyt ja ty�ss�ni k�ytt�nyt pieni� vihkosia, joihin olen
tehnyt muistiinpanoja ja kirjoittanut v�litt�mi� ajatuksia merkiten
muutamilla sanoilla jonkun ��nilajin, k�denliikkeen, sanelman j.n.e.�
Anatole Francen mielest� on Daudet t�ss� sanonut vain totuuden:
h�nen ty�tapansa oli todellakin t�llainen rakenteleva ja kokoileva.
Ranskan kansaa h�n rakasti sellaisena kuin se vikoineen ja
tiet�m�tt�myyksinens� oli ja eli k�yhemp�n�kin, ja k�yh�list�nkin
keskuudessa liikkui h�n havaintojansa tehden. H�n kohensi alakuloisia
el�m�nhalullansa ja rakasti pieni�; pahansuopaisuutta ei h�ness� ollut
ensink��n; vaan sen sijaan my�t�tuntoa, intoa, osanottoa. H�nell� oli
naurun ja kyynelten lahja, ja kun h�n nauroi keve��, sointuvaa
nauruansa, oli usein kuulevinansa nuoren mets�satyyrin leikkis�� huilun
soittoa, niin raikkaasti vaikutti jo h�nen ��nens� sointu. Sellaisissa
kansallisissa perikuvissa kuin esim. Tartarin on h�n suorastansa
verrattava Cervantesin ikuiseen Don Quichotte-luomaan; Ranskan
kirjallisuudessa ei sille l�yd� paljo muita vastikkeita kuin Rabelaisin
Gargantua. Historiallisissa romaaneissansa, joihin �Numa Roumestan�,
�Nabob� ja �Kuninkaita maanpaossa� ovat luettavat, seuraa h�n samaa
menettelytapaansa, piirt�en henkil�ns� Pariisissa oleskelleiden
tunnettujen kuninkaallisten maanpakolaisten mukaan, joita h�n on n�hnyt
ja tutkinut useampia, esim. Hannoverin kuninkaan tytt�rinens�,
Braunschweigin herttuan, Espanjan kuningattaren Isabellan
puolisoinensa, Don Carloksen, Napolin kuninkaan Fransin, Walesin
prinssin y.m. N�iden n�kemiens� avulla on h�n kyh�nnyt romaaninsa
�Kuninkaita maanpaossa�, jonka p��henkil�t -- Illyrian ja Dalmatian
hallitsijaperhe -- muuten ovat mielikuvituksen luomia. Teoksen synnyst�
tekee h�n selkoa kirjansa laajahkossa esipuheessa, jonka vuoksi meid�n
ei tarvinne siihen enemp�� kajota; itse romaani taas puhuu kyll�
puolestansa eik� suomentajan suositusta kaipaa.

Er��ss� Ranskan vaateliaimpia aikakauskirjoja (Revue des deux Mondes


1898) k�sittelee Ren� Doumic Daudetin el�m�nty�t�, lausuen heti aluksi,
ett� Daudet kuuluu niihin runoilijoihin, joita mielell�ns� kiitt��,
sill� h�n on itse pelkk�� my�t�tuntoa niinkuin tapakuvaajain tuleekin
olla. Aihevalinta ja ty�tapa on samanlainen kuin Flaubertilla,
Goncourtilla, Zolalla y.m. realisteilla. Hieman ivaa tosin, mutta aina
tositaiteilija vaistonsa ja �lyns� pakosta. Goncourtin hermostumista
toisinaan (Le petit chose), symbolismia toisinaan (Ch�vre de M. Geguin,
Kirjeit� myllylt�ni), ani harvoin mit��n t�rkeyksi� (K�kel�n
kirkkoherra, Veli Gaucherin el�m�nneste), joskus sairalloistakin
tunteellisuutta (Le petit chose), mutta tavallisesti tasainen,
sopusointuinen ja rikas sielunel�m� todellisesta el�m�st� tehtyjen
havaintojen ytimen� silloinkin kun mieliaihe, pettyneet toiveet,
ovat k�sittelyn alaiset, kuten esim. Sidoniessa, Jansouletissa,
M�rautissa y.m.

Daudet ei Doumicin mielest� luo perikuvia, vaan yksil�it�. T�m� ei


oikeastaan ole mik��n puute, vaan se tulee siksi, jos runoilija
tiet�m�tt�myydest� syrj�ytt�� tapausten yleiset, johtavat lait, eik�
osoita, mik� yksil�ss� on lajia ja miss� suhteessa yksil� on
perikuvaan. Silloin voi sanoa, ett'ei runoilija ole voinut kohoutua
perikuviin. Senvuoksi j��v�t Daudetin yksil�lliset henkil�t heikommiksi
kuin esim. Flaubertin perusluonteet. Verrattakoon vain Sidonie Ch�besi�
(Fromont nuorempi) Flaubertin kuuluisaan Rva Bovaryyn. Sapho taas, joka
on Daudetin tunnetuimpia mestariluomia, kalpenee Pr�vostin Manonin
rinnalla, joka ij�ti s�ilyy klassillisesti kauniina, hienona ja
tuoreena ilmi�n�. Ja kuitenkin on Sapho -- samoin kuin Nabob --
sellaisen arvostelijan mielest� kuin Georg Brandes on, Daudetin
mestarillisimpia, miehekk�impi� te'elmi�, jopa suorastansa
mallikelpoisinta taidetta, mit� olla voi. Niin eri�vi� mielipiteilt�ns�
voivat arvostelijat olla!

Daudetin sommittelutavasta olemme jo ylemp�n� puhuneet. Senkin suhteen


ovat Brandes ja Doumic vallan vastakkaisella kannalla. Daudetin
sommittelu on tosilatinalainen, selv� ja t�ysin harkittu alusta
loppuun, sanoo Brandes, ihaillen juuri Saphon, Nabobin y.m. ankarasti
kaavamaista ja lujaa rakennetta; samalla kun h�n v�itt�� Daudetin
olevan tosiranskalaisen; pit�� h�n t�m�n tunnetapaa pohjoismaalaisena,
tehden vertauksia Kiellandin �Ty�miesten� ja Daudetin �Nabobin�
v�lill�.

Doumic taas pit�� kirjailijamme puutteina m.m. seuraavat kielteiset


ominaisuudet: h�nelt� puuttuu loogillisuutta, h�n ei kykene t�ysin
hallitsemaan ainettansa, ei jaksa pit�� koossa kokonaisuutta eik� voi
antaa yleiskatsausta ymp�ri n�k�piirin. T�t� puutetta, joka olletikin
ranskalaisesta lukijasta tuntuu sellaiselta, ei huomaa h�nen
rakastettavissa, t�yskelpoisissa ja taiteellisissa novelleissansa ja
lyhemmiss� kertomuksissansa (contes), jotka tyylinkin puolesta melkein
voi asettaa M�rim�en ja Maupassantin novellien rinnalle. Mutta
laajemmissa romaaneissa ne jo ilmenev�t, arvelee Doumic, joka muuten
kokoo loppulauseensa seuraavaan ponteen: �Daudet ehti toteuttaa, mit�
h�n ylip��ns� voi toteuttaa. Vaikka h�n ei ollutkaan mik��n ter�v�,
l�pikatsova �ly ja vaikka h�nelt� puuttuikin syvempi maailman kokemus
ja k�sitys tosiel�m�st�, j�tti h�n meille, mit� kaunis, tunteellinen,
hermostunut ja hieno taiteilijasielu voi antaa.�

Muihin ihasteleviin arvostelijoihin verrattuna kuulustaa t�m� arvostelu


jotenkin ankaralta, vaikka siin� voi olla paljo tottakin. Silt�
varalta, ett� suomalaista lukijakuntaa huvittaa kuulla, mit�
mielipidett� suomalaisissa kirjallisissa piireiss� Daudetin runouden
suhteen ollaan, annamme lyhyen selostuksen nimimerkki H. A--n'in
piirt�m�st�, verrattain laajasta �kirjailija-muotokuvasta� Valvojassa
1884 ja Juhani Ahon muistokirjoituksesta Daudetin kuoltua.

Arvostelija j�tt�� Daudetin draamallisen tuotannon aivan syrj��n ja


k�sittelee h�nt� ainoastaan romaanikirjailijana. Erityisesti ihailee
h�n Maanantai-tarinoita, joiden lyhyt, ytimek�s sommittelu, sujuva,
sointuva kieli, huolellinen suunnitus ja hento tunne h�nt� vieh�tt��,
samoin my�skin kirjailijan lapsuuden muistelmia [�Le petit chose�]
puhumattakaan niist� historiallisista romaaneista ja tapakuvauksista,
joiden kautta Daudet on kuuluisuuden saavuttanut. Muuten muistuttaa
Daudet arvostelijan mielest� monessa suhteessa Musseti�. �Daudet on
runoilija hienon aistinsa, suorasanainen kirjailija kirjoitustapansa
kautta -- naturalisti havaintotapansa ja ihminen sen syv�n tunteen
kautta, joka suo h�nen kuvauksillensa l�mp�� ja el�m��. H�nen
vieh�tysvoimansa salaisuus -- -- -- on se, ett� h�n itse kokonaan
antautuu ja sent�hden my�s voittaa muut. -- Daudet on syntynyt
runoilijaksi eik� milloinkaan runoilijaluontoansa kiell�. Ett� h�n on
naturalisti, sen n�emme siit� erinomaisesta taidosta, jolla h�n kuvaa
esineit�, seutuja ja el�m�� sellaisina, jommoisina ne esiytyv�t h�nen
tarkalle silm�llens�. -- N�m� kaikki edut vaikuttavat sen, ett� nuori
Ranska t�ydell� oikeudella katsoo Alphonse D:n taitavimmaksi kaikkien
romaanikirjoittajiensa joukossa.�
Juhani Aho taas n�kee Daudetissa yhden aikamme miellytt�vimmist�
kirjailijoista ja Ranskan hienoimmista ja ter�vimmist� kynist�. H�nen
kertomuksensa ovat pieni�, suorasanaisia runoelmia, hienoa, ihanaa
taidetta. Novelli, pikku kertomus, jonka tulee olla kekseli�s ja
hillitty, hienosti hiottu kuin helmi, sopii erinomaisesti Daudetin
herk�lle �lylle, joka pyrkii suorasanaisessa saavuttamaan runokielen
t�ydellisyytt�. -- Jokainen h�nen kertomuksistansa on t�ysvalmis,
erinomaisella huolella kyh�tty taideteos. N�kyy, ett� niiden aatteita
on mietitty ja kultavaa'alla punnittu, ett� muotoa on vuoltu, sorvattu
ja kiilloitettu. Er��t niist� ovat sis�llyksen t�ytel�isyyteen ja
aatteiden kantavuuteen n�hden kuin suuria romaaneja. Romaanikirjailija
Daudetista ei Aho muistokirjoituksessansa puhu mit��n (Valvoja 1898).

T�m� kaikki yll�oleva riitt�nee yleisselitykseksi Daudetin


merkityksest� ja kirjailijaluonteesta sellaisena kuin h�n lukijoille ja
arvostelijoille teoksissansa esiytyy.

* * * * *

Alphonse Daudet syntyi 13 p. toukokuuta 1840 Nimesissa (Languedocin


maakunnassa), joka historiallisine muistoinensa, murattik�ynn�ksinens�,
olivi- ja viinitarhoinensa vaikuttaa kuin kappale muinaista Kreikkaa.
N�ill� etel�isill� seuduilla olivat sek� h�nen esi-is�ns� ett� h�nen
�itins� suku Reynaud asuneet ja toimineet monta miespolvea joko
kuningasmielisin� k�sity�l�isin� ja tehtailijoina taikka hurskaina
pappeina. Alphonsen is� oli silkinkutoja, joka vararikon tehty�ns�
muutti suureen Lyonin tehdaskaupunkiin, jonka lyseoon poikanen joutui.
Runolliselle luonteelle ei t�m� tehtaiden savustama ymp�rist� suinkaan
sovelias ollut. Mutta pian p��si h�n yliopistoon ja 17-vuotiaana saapui
h�n Pariisiin, mukanansa ensim�inen runokokoelmansa �Rakastavaiset�,
jotka seuraavana vuonna jo ilmestyiv�tkin Tardieun kustannuksella.
Vanhempi veli Ernest Daudet, joka on tehnyt itsens� tunnetuksi
valtiollisena kirjailijana, historioitsijana, kymmenkunnan romaanin ja
veljens� el�m�kerran (Mon fr�re et moi, 1882) kirjoittajana, oli
silloin parinkymmenen vanha nuorukainen ja palveli Napoleon III:n
kuuluisan ministerin ja M�rim�en hyv�n yst�v�n kreivi de Mornyn
kabinettikirjurina. T�m�n toimen luovutti Ernest D. kolme vuotta
my�hemmin nuoremmalle veljellens�, joka sill� v�lin oli sangen
puutteellisesti el�tt�nyt itse�ns� kirjoittelemalla eri sanomalehtiin
(Monde illustr�, Figaro y.m.), joita h�n my�hemminkin on novelleilla
muistanut. Kreivi, sittemmin herttua de Mornyn kirjurina v. 1861-65
ollessa j�i h�nelle kyllin aikaa kirjallisten taipumustensa
kehitt�miseen, mihin h�nen sujuvien rakkausrunojensa menestys h�nt�
muuten kehoitti. Kaksoisk��ntymys (La double conversion), romaani
punaisesta p��hineest� (Chaperon rouge) ja molemmat n�ytelm�t
Viimeinen ep�jumala ynn� Valkoneilikka, joista edellinen esitettiin
Od�on-teatterissa, j�lkim�inen Th��tre fran�aisissa, syntyiv�t n�in�
vuosina.

Viimemainitun teatterin eli Ranskan kansallisn�ytt�m�n nykyinen johtaja


Jules Claretie, kirjailijamme nuoruuden yst�vi�, kertoo pienen tarinan
Daudetin suhteesta Mornyyn. Daudet, joka on kuvannut puutteellisuudessa
ja k�yhyydess� vietetyt ensim�iset vuotensa teoksessa Le petit chose
(Pikku asia), oli joutunut velkojain ahdisteltavaksi ja er��n� p�iv�n�
ilmestyi oikeuden palvelija kansliahuoneeseen uloshakemuksen kanssa,
vaatien osuutta h�nen palkastansa. Herttua kutsutti nuoren kirjailijan
puheillensa. �Mit�? Onko teill� siis velkoja?� sanoi h�n nauraen. �Vai
on teill� velkoja! Miks'ette te heti sit� sanonut! Se sovittaa meid�t,
sill� mielest�ni te olitte liian viisas. T�st� uloshakemuksesta teid�n
ei tarvitse huolehtia, siit� otan min� pit��kseni huolen!� Ja siit�
velasta Daudet lieneekin heti p��ssyt. Velkojensa vuoksi oli Daudet
pakotettu edelleen etsim��n raha-ansioita kirjallisella alalla.
-- Veljens� toimittamaan Journal officieliin kirjoitti h�n
teatteriarvostelut, Vaudeville-teatterille kyh�si h�n kappaleet
�Vanhempi veli� ja �Uhraus�, julkaisi lapsuuden muistelmansa (Le petit
chose), joita verrattiin Dickensin kertomuksiin, sek� kokoelmat
�Kirjeit� poissaolevalle yst�v�lleni� ja �Kirjeit� myllylt�ni� (1869),
joista h�n muodosteli 5-n�yt�ksisen n�ytelm�n nimelt� �Arlesilainen
tytt� (l'Arlesienne) Ambiguteatterin silloista primadonnaa nti
Bartetia varten. [Sama kappale on tunnettu my�skin Bizetin s�velt�m�n�
operana ymp�ri maailmaa.]

N�ill� teoksillansa oli h�n jo saavuttanut jonkunlaisen maineen, jota


tuntuvasti lis�si seuraavalla luomallansa �Fromont nuorempi ja Risler
vanhempi� joka on ehk� enemm�n tunnettu romaanina kuin n�ytelm�n�.

Ranskalaissaksalaisen sodan j�lkeisin� vuosina 1872-74 kypsyi Daudetin


kyky jo kukkaansa. Tosin ei h�nen n�ytelm�ns� �Lise Tavernier�
saavuttanut suurempaa menestyst�, mutta sellaiset luomat kuin
tehdasel�m�� kuvaava �Fromont nuorempi�, Pariisin piiritystilaa
kuvaavat �Maanantai-tarinat� (Contes du Lundi), kokoelma luonne- ja
maisemakuvauksia nimelt� �Robert Helmont�, ja ennen kaikkea ehk�
Rabelaisin ja Cervantesin ikuisiin mestariluomiin verrattu �Tarasconin
Tartarin�, kohottivat kirjailijamme �kki� ihailtujen kuuluisuuksien
joukkoon. Ja t�ll� asemallansa h�n seuraavillakin luomillansa pysyi.
Romaanissansa �Jack� kuvasi h�n Murgerin tapaan maailmankaupungin
kirjavaa sivistynytt� joutolaismaailmaa: taiteilijoita, joilta puuttui
tilauksia, runoilijoita, jotka eiv�t tahtoneet saada kustantajia,
professoreja, joilta puuttui oppilaita, l��k�reit� ilman potilaita,
asianajajia ilman juttuja j.n.e. �Nabobissa� antoi h�n vilkkaan kuvan
valtiomiesten ja valtiollisten sanomalehtikirjailijain el�m�st�,
her�tt�en n�iden leiriss� ankaraa arvostelua; �Numa Roumestanissa�
(1880) katsotaan h�nen kuvanneen Gambettaa, tunnettua Ranskan
tasavallan presidentti�; �Kuninkaita maanpaossa�, jossa Illyrian
kuviteltu kuningas Kristian II huvitteleikse kuin Pariisin suuren
�Seuraklubin� hurjimmat j�senet, ovat er��t tahtoneet pit��
samanlaisena hy�kk�yksen� kuningasvaltaa vastaan kuin on Bj�rnsonin
n�ytelm� �Kuningas�, vaikka teos mielest�mme ei anna oikeutettua
aihetta t�h�n mielipiteeseen; kuningas on heikko ja huikenteleva
nautiskelija, mutta usko kuninkuuden merkitykseen on h�nen
puolisollansa samoin kuin useilla nuorillakin, jotka Daudet muka on
kuvannut puolalaisen nuorison mukaan.

T�t� miesij�n t�ytel�ist� ja runsasta tuotantoa kesti viel�


kymmenkunnan vuotta. �Numa Roumestanin� j�lkeen ilmestyi sarja
kelvollisia romaaneja, joista �Sapho� ja �Kuolematon� (l'Immortel) ehk�
ovat saavuttaneet enimm�n huomiota. Sapho on kertomus naisesta, joka
sokeasti seuraa aistillisia halujansa, on aikoinansa ollut mallina
Sapho nimiselle kuvapatsaalle, istunut taiteilijain mallina, elostellut
ja j�tt�� vihdoin maansa ja kaikki siirty�ksens� Amerikaan. Jo 1883
julkaistussa romaanissa �Evankelista�, jonka p��henkil� Elise Ebs�n on
nuori, Pariisissa asuva tanskalainen tytt�, on Doumic n�kevin�ns�
kirjailijan tyylin ja luonnonkuvauksen muuttuvan tuttavallisemmaksi ja
hellemm�ksi, jommoinen se taiteellisempana on �Saphossa�. Ja kuitenkin
on �Sapho� monen mielest� tekij�ns� miehekk�int� ja mallikelpoisinta
taidetta!
�Evankelista� ei saavuttanut erityisemp�� menestyst� vaikka siin�
tekij�ns� tyylilliset ansiot esiytyv�tkin kaikessa loistossansa; eik�
my�sk��n sit� seuraava teos �Haikarat� (1883) her�tt�nyt suurempaa
huomiota. Sen sijaan otti arvostelu ja yleis� �Saphon� eritt�in
yst�v�llisesti vastaan; saman suosion sai osaksensa my�skin samana
vuonna julkaistu kokoelma luonnekuvauksia �Taiteilijain puolisoja�,
jossa annetaan t�ysi tunnustus ja henkinen osuus kuuluisain
taiteilijain jokap�iv�isille el�m�nkumppaneille. T�h�n tunnustukseen
oli Daudetilla ehk� t�ysi syykin, sill� h�nen oma vaimonsa Julia Allart
(s. 1857) oli sivistynyt, kirjallisuutta ja taiteita harrastava ja
ihmisen� mit� miellytt�vin nainen; paitsi kirjallisia katsauksia
Ranskan viralliseen lehteen (Journal officiel), jonka toimitus vuodesta
1874 oli uskottu Alphonse Daudetille, on h�n nimell� Karl Sten
julkaissut m.m. teokset �Vaikutelmia luonnosta ja taiteesta� (1879),
�Itsetunnustuksia eli pariisilaisen naisen lapsuus�, �Katkelmia
painattamattomasta kirjasta� ja �Lapset ja �iti�; kaikki n�m�
todistavat arvostelijain mielest� samaa hienoa sielunel�m�� ja samoja
sivistyneit�, kirjallisia n�k�kantoja, jotka -- kuten vakuutetaan --
ilmenev�t my�skin h�nen veljess�ns�, kirjailija Leon Allartissa ja
Alphonse D:n ainoassa pojassa Leon Daudetissa, joka h�nkin on
kotimaassansa luonut nimen kirjailijana.

Tehty�mme t�m�n pienen poikkeuksen runoilijamme omaisten keskuuteen, on


meid�n ainakin nimelt� mainittava teokset �Tartarin alpeilla�, �Kaunis
Nivernelaistytt�, ja �Pieni seurakunta�, ennenkuin tulemme h�nen paljo
puhuttuun romaaniinsa �Kuolematon�, jossa er��t arvostelijat jo
tahtovat n�hd� voipumisen alkavan. [Min� vuonna Daudet julkaisi
teoksensa �Arlatanin aarre� ja �Rummuttaja� (Tambourinaire), en
varmasti voi sanoa.] Mill� syyll� esim. Doumic t�m�n p��tt��, ei k�y
oikein selville, mutta n�ytt�� silt� kuin romaanissa esiytyv�t
maailmankaupungin tapakuvaukset eiv�t en�� olisi olleet tehtyj� niill�
silm�laseilla, joiden l�pi seurael�m� nuorempaan mielest� oli
katsottava. Ett'ei Lema�tre ole samaa mielt� esim. �Kuolemassa� kuvatun
pyrkij�n eli struggle-for-life-tyypin Paul Astierin suhteen, se k�y
kyll� selville h�nen laajahkosta arvostelustansa.

Muuten on Doumic oikeassa siin�, ett� �Kuolematon� ennustaa jo lopun


alkua. Sill� paitse �Tarasconin satamaa� ja �Perheen tukea� ei Daudet
en�� julkaissut muita kuin muistelmia 30-vuotisen kirjailijael�m�ns�
varrelta. Sellaisia ovat �Kolmekymment� vuotta Pariisissa� ja �Er��n
kirjailijan muistelmia�, joista kirjallisen el�m�n tutkijat ep�ilem�tt�
saavat paljo aineksia uudempien ranskalaisten kirjailijain
el�m�kertoihin ja luonnekuvauksiin.

Daudetista draamallisena kirjailijana on jo yll� ollut puhetta.


Edelliseen on meid�n lis�tt�v�, ett� useat h�nen romaaneistansa ovat
ilmestyneet my�skin n�ytelmiksi muodostettuina. N�it� muodosteluja
suoritti h�n toisinaan yksin, toisinaan jonkun apumiehen kanssa
yhdess�. Niinp� on h�n itse tehnyt draamoja teoksistansa �Jack� ja
�Numa Roumestan�, kirjailija A. Belotin kanssa muodosteli h�n
n�ytelmiksi romaaninsa �Fromont nuorempi� ja �Sapho�; P. Elc�arin
kanssa �Nabobin�, P. Delairen kanssa sen romaaninsa �Kuninkaita
maanpaossa�, joka t�ss� tarjotaan suomalaiselle yleis�lle jatkona jo
ennest�ns� suomennetuille Daudetin teoksille; �Tartarinia alpeilla�
muokkasi kirjailija kahden nuoremman apulaisen -- Courcyn ja Bocagen --
kanssa eik� siit� sittenk��n kelvollista draamaa tullut. Lopuksi on
meid�n viel� muistettava vuosina 1889-90 esitetyt n�ytelm�t �Este�
(Obstacle), jossa Daudet k�y sotaa Ibsenin Haamuja vastaan, ja
Darwinismia kohtaan t�hd�tty draama �El�m�n taistelu�, jonka sattumalta
n�in Sarah Bernhardtin ja h�nen seurueensa esitt�m�n� Lontoossa (Her
majesty-teatterissa) kev��ll� 1890; mallikelpoisesta esityksest�
huolimatta ei se tehnyt minuun mit��n voimakkaampaa, draamallista
vaikutusta.

N�in olemme p��sseet Daudetin runsaan kirjallisen tuotannon


loppuun. Vaikka h�n draamallisena kirjailijana ei ved�k��n
vertoja aikalaisillensa Augierille ja Sardoulle ja vaikka toiset
h�nen romaaneistaan ehk� j�iv�tkin unhotukseen, tulee h�n
kuitenkin klassikkona s�ilym��n j�lkimaailmalle sellaisten
mestarillisten luomiensa kautta kuin ovat esim. �Tarasconin
Tartarin�, �Maanantaitarinat� [ilmestyv�t suomeksi Kansan
Novellikirjasto-sarjassa], �Fromont nuorempi ja Risler vanhempi�,
�Nabob�, �Kuninkaita maanpaossa�, �Numa Roumestan� ja �Sapho�.

Daudetin perhe-el�m� oli muuten t�ydellisesti onnellinen, ell'emme ota


lukuun niit� huolten pilvi�, joita heikko terveys viimeisten 15:n
vuoden kuluessa mahdollisesti tuotti h�nen ymp�rist�llens�. Nuorempana
oli h�n ollut ahkera kanoottimeloskelija, purjehtija ja mets�mies,
mutta n�m� urheilut j�iv�t h�nelt� unhotuksiin Pariisissa. Terveytens�
vuoksi matkusteli h�n Algeriassa, Sveitsiss� y.m. Kes�ns� vietti h�n
viime aikoina aina Champrosayssa; talvet asui h�n Pariisissa, ensin
n.k. H�tel de Marais'issa ja sitten Luxembourgin puutarhan luona
olevassa Lamoignonin palatsissa, miss� h�nen kotinsa oli Ranskan
kirjallisen ja taiteellisen el�m�n keskustoja; siell� n�htiin melkein
joka p�iv� provensaalilainen lyyrikko Emile Mari�ton, kirjailijat
P. Hervieu ja Glaser, ven�l�inen Stepniak ja Gambettan yst�v�t�r,
�Nouv. Revuen� tunnettu julkaisija rva Adam, mutta sit� paitse usein
my�skin Anatole France, Zola, Cherbuliez, Bourget, Barr�s j.n.e. joiden
kanssa h�n juuri oli muodostanut �seurusteluliiton�, kun kuolema �kki�
yll�tti h�net perheens� keskuudessa illalla joulukuun 17 p. 1897.

Niinkuin Edelfeltin piirt�m�st� muotokuvasta selv�sti n�emme, oli


Daudet ulkomuodoltansa kauneimpia taiteilijatyyppej�, mit� koskaan
n�emme: kihara, tumma ja pitk�tukka, kauniit, sis�lt�rikkaat ja eloisat
silm�t, jalot ja hienot piirteet; h�nen sointuvan kaunista ��nt�ns�
taas, joka Anatole Francen mielest� lauloi kuin faunin huilu, pit��
Brandeskin niin miellytt�v�n�, ett� h�n jo yksist��n sill� voitti
kaikki yst�viksens�.

Ja kun h�nen etev�mmill� teoksillansa on ollut sama vieh�tt�v�


ominaisuus, emme ep�ilek��n, ettei �Kuninkaita maanpaossa� puolestansa
lis�� sit� suomalaista yst�v�piiri�, jonka Daudet jo on t��ll� luonut
t�t� ennen suomennetuilla teoksillansa �Fromont nuorempi�, �Tarasconin
Tartarin�, �Kirjeit� myllylt�ni�, �Kuvaelmia ja kertomuksia� ja
�Seinevirran laivuri�.

TEKIJ�N ESIPUHE.

[T�m� esipuhe tavataan v. 1885 julaistussa painoksessa, joka kuuluu


sarjaan Alphonse Daudetin Teokset t�ydellisin� (Oeuvres compl�tes).]
T�m� teos on ep�ilem�tt� ollut minulle vaikein sommitella ja t�t� olen
hautonut mieless�ni enimm�n aikaa sen nimisen� ja sen suunnitelman
mukaisena kuin aihe syntyi p��ss�ni, er��n� lokakuun iltana seisoessani
Carrousel-torilla katselemassa Tuileries'in palatsin surullista
kukistumista ja h�vityst�.

Joku erotettu ruhtinas, joka kukistumisensa j�lkeen on paennut


Pariisiin, asettuu asumaan Rivolikadun varrelle, vet�� her�tess�ns�
yl�s hotellin parvekkeelle antavan akkunan varjostimet ja huomaa n�m�
suistuneen palatsin rauniot, siin� n�ky, joka mielest�ni oli
ensim�isen� kuvattava teoksessa �Kuninkaita maanpaossa�. T�st� ei
tulisi mik��n tavallinen romaani, vaan enemm�n historiallinen tutkimus,
koskapa romaani on tavallisten ihmisten historiaa ja historia taas
kuninkaiden romaania. Kuitenkaan ei t�st� tulisi sellainen
historiallinen tutkimus, jommoisena t�t� alaa tavallisesti meill�
harjoitetaan, nimitt�in tuollainen kolkon outo, tomuinen, haparoiva ja
paksu kokoelma, joista Ranskan akatemia pit�� ja joita se vuosittain
palkitsee niit� ensink��n avaamatta, ja joiden kansilehdelle voisi
kirjoittaa: _ulkonaisesti k�ytett�v�ksi_, kuten apteekin sinisten
pullojen nimilipuissa luemme. Ei, vaan t�st� piti tuleman nykyaikaista
historiaa k�sittelev� el�v�, huumaava kuvaus, joka vaikuttaisi niin
hirmuisen tulisella ja jyrk�ll� todistelulla, ett� se repisi el�m�n
sis�lmykset ulos eik� suinkaan hautautuisi arkistojen tomukasoihin.

Ty�n vaikeus oli mielest�ni juuri siin�, ett� se vaati todellisia


esikuvia, oikeita tietoja ja kaikellaista ik�v�� urkkimista, johon
minulle, ymp�rist�lleni, aineellisille el�m�ntavoilleni ja henkisille
tottumuksilleni vieras ja outo aihe suorastansa pakotti tekij�n.
Nuorena ollessani olin tosin hiipaissut er��n �mustan kuolevaisen�,
nim. Braunschweigin herttuan tekotukkaa, joka laahasi y�kahvilain
kaasul�mp��, h�ysteit� ja hajuvesi� l�yhk��viss� kapeissa k�yt�viss�;
samoin olin er��n� iltana n�hnyt n.k. ruhtinas Citron-Harvapuheisen
istuvan Bignonin ravintolan perim�isell� sohvalla vastap��t� er�st�
katutytt�� ja sy�v�n rasvaista maksapalasta; niinik��n n�in kerran
konservatorion sunnuntai-iltamasta tullessani Hannoverin sokean
kuninkaan kookkaan ja ylv��n vartalon haparoivan eteenp�in
pylv�sk�yt�v�n pilarein v�liss� osanottoa her�tt�v�n prinsessa
Fr�d�riquen taluttamana, jonka teht�v� oli ilmoittaa, keit�
vastaantulijoita kuninkaan oli tervehditt�v�. Mutta n�m� muistot olivat
sent��n sangen ylimalkaisia ja h�m�ri�; mit��n t�sm�llisi�
muistiinpanoja minulla ei ollut maanpaossa el�vien ruhtinaiden
yksityisest� el�m�st� ja siit� tavasta, miten he kansansa ep�suosiossa
ollessansa aikansa kuluttivat, mink� verran maanpako ja Pariisin
ilmakeh� oli heihin vaikuttanut ja mink� verran kultausta heid�n
hoviviitoissansa ja juhlallisuutta heid�n tilap�isiss� asunnoissansa
oli s�ilynyt.

T�st� kaikesta oli minun otettava selko; se taas vei paljo aikaa, vaati
lukemattomia juoksuja ja pakotti minun k�ytt�m��n hyv�kseni kaikki
mahdolliset tuttavuussuhteeni eri yhteiskunnallisilla asteilla el�vien
vanhain pariisilaisten kanssa, alkaen verhoilijasta, joka kuntoonpani
Pressburgin kadun varrella olevan hotellin, aina niihin korkeihin
valtiomiehiin saakka, jotka kutsuttuina olivat olleet l�sn� kuningatar
Isabellan luopuessa valtaistuimelta. Samoin oli minun niin sanoakseni
lennosta siepattava seurael�m�n s�ilytt�mi� tarinoita, selailtava
poliisikamarin p�iv�kirjoja, katseltava kuninkaallisten hankkijain
mielilauseita j.n.e. Saatuani vihdoinkin perinpohjaisen selon kaikista
Pariisissa oleskelleista kuninkaallisista henkil�ist�, heid�n ylpe�st�
kielt�ymyksest�ns�, riutumisistansa, heid�n kunniansa t�plist� ja
omientuntojensa vioittumisista, seuloin kaikki tutkimusteni tulokset
s�ilytt�en ainoastaan sielt� t��lt� selville saamani tyypilliset
yksityisseikat, tapoja kuvaavat piirteet ja sen yleisen ilmakeh�n
n�ytt�m�lle sovituksen, jossa esitett�v� draamani oli tapahtuva.

Er�s heikkous, jonka jo olen my�nt�nyt, nimitt�in todellisuuden


kaipaus, joka aina rasittaa minua ja pakottaa minun ainaiseksi
j�tt�m��n el�m�n sovinnaisuuden huolellisimmin h�vitettyjen
mielikuvitukseni keksint�jen juurelle, sai minut muuttamaan
alkuper�isen suunnitelmani. Sijoitettuani alussa kuninkaallisen perheen
Madridin herttuan pieneen palatsiin Pompe- (Loisto-) kadun varrella,
koska Illyrian kuningas Kristian monessa suhteessa muistutti h�nt�,
muutin hallitsijaperheen Herbillonin kadun varrelle, parin askeleen
p��h�n samannimisest� suuresta esikaupungista ja sen ulkomaisista
juhlallisuuksista, koska M�rautin oli siell� esitett�v� kuningattarelle
kansa sellaisena kuin se todellisuudessa on ja opetettava h�nelle,
ettei h�nen tarvinnut sit� en�� pelj�t�. Kun Napolin kuningas oli
puolisoinensa asunut pitemm�n aikaa Herbillonin kadun varrella,
v�itettiin julkisesti minun tahtoneen kuvata n�it�; mutta vakuutan
vilpitt�m�sti, ettei niin ole ollut laita, vaan olen min� itse teossa
esitt�nyt vain oman mielikuvitukseni luoman kuninkaallisen perheen.

M�raut sit� vastoin on el�m�st� otettu ja ainakin puoleksi


todellisuudessa el�nyt henkil�; se tapa, miten jouduin kuvaamaan h�net
historiallisessa romaanissani, ansaitsee ehk� tulla tunnetuksi. Kun
varmasti olin p��tt�nyt, ettei teoksestani saanut sukeutua mik��n
h�v�istyskyh�elm�, vaan oli jonkun henkil�ist�ni edustettava
perustuslaillisuuden ja jumalallisen oikeuden asiaa, koetin kaikin
voimin innostua t�st� aatteesta ja johtaa mieleeni nuoruuteni
vakaumukset, jotka olin muodostanut lukiessani Bonaldin, Joseph de
Maistren, Blanc Saint-Bonnetin ja kaikkien niiden valtiofilosofien
teoksia, joita Barbey d'Aurevilly kutsuu �menneisyyden profeetoiksi.�
Ostettuani rantakadun kirjakauppiailta antikvaarisen kappaleen teosta
�Taantumus Ranskassa� (Restauration fran�aise), keksin er��n� p�iv�n�
lehtien v�liin unhottuneen, entisen omistajan kyh��m�n kirjeen, joka
p��ttyi sanasta sanaan n�in kuuluvalla j�lkikirjoituksella: �Jos
tied�tte jonkun tarvitsevan oppinutta ja kaunopuheista nuorta miest�,
niin k��ntyk�� _minun puolestani_ hra Th�rionin puoleen, jonka osoite
on H�tel Luxembourg, Tournonin katu n:o 18.�

Heti johtui mieleeni er�s tumma- ja s�ihkyv�silm�inen nuorukainen,


jonka olin n�hnyt Pariisiin tullessani ja jolla aina oli kirjoja
kainalossa, tulipa h�n sitten jostakin lainastosta tai seisoi jossakin
kirjakaupassa nuuskien kirjoja; muuten oli h�n p�rh�tukkainen, pitk�
hontelo, joka aina teki saman vakuuttavan, koneellisen k�denliikkeen ja
korjaili avosieraimisella, lihallisella ja eloisalla l�tt�nen�ll�ns�
istuvia kakkuloitansa. Ep�ilem�tt� oli h�n kaunopuhelias, oppinut ja
sit� paitse n.k. joutolaisia. Mainitun kaupunginosan kaikki
luumukauppiaat olivat kuulleet h�nen vakuuttavan monarkkisia
vakaumuksiansa ja suurentelevin liikkein ynn� vakuuttavin, kiihkein
��nin pit�v�n tarkkaavana piippujen savuun kiedotun kuulijakuntansa.
Olisipa h�n nyt ollut el�v�n� edess�ni! Mik� aarre h�n olisikaan ollut
minulle! H�n olisi antanut kirjalleni tulisuutensa ja lojaalisuuden
tehovoiman; ja mit� t�rkeit� tietoja olisinkaan voinut saada h�nelt�
It�vallan hovista, miss� h�n oli ollut pikku prinssien opettajana ja
mist� sittemmin palasi pettynein toivein ja sammunein unelmin. Mutta
h�n oli jo aikoja sitten kadonnut ja kuollut kurjuudessa t�m� sama
Constant Th�rion, jonka sen pahempi olin vain n�hnyt enk� koskaan
h�neen tutustunut. Siihen aikaan eiv�t silm�ni viel� olleet sekavan
selvent�vi�: silloin olin viel� liian nuori ja itse el�m� huvitti
minua enemm�n kuin havainnot siit�. T�ydent��kseni hankkimiani
yksityistietoja h�nest�, johtui mieleeni tehd� h�nest� kotipuolen mies
ja Nimesin kaupunkilainen, jonka ty�teli��seen k�sity�l�isporvaristoon
kaikki is�ni ty�miehet olivat kuuluneet, ja asettaa h�nen huoneeseensa
sama punainen sinetti kaiverruksinensa _Fides, Spes_, jonka olin n�hnyt
vanhempieni luona samassa salissa, miss� kaikkien perhejuhlien lopuksi
aina laulettiin laulu �Vive Henri IV (el�k��n Henrik IV).� P��tin siis
ymp�r�id� miehen samoilla kuningasmielisill� sukumuistoilla, joiden
keskess� itse olin kasvanut ja jotka olin s�ilytt�nyt niin sanoakseni
henkisen avautumiseni ja ajatukseni vapautumisen aikoihin. Sekottaen
siihen etel�-Ranskan tavat ja lapsuuteni muistot sain aiheen l�hemm�s
itse�ni. N�in olin l�yt�nyt M�rautin taikka jos niin tahdotte
Th�rionin; mutta kuinka oli h�n saatettava kuninkaan luo? T�ytyi keksi�
h�nelle opastettava nuori prinssi; siit� prinssi Zara. Ja kun er��ss�
tuttavassa perheess� juuri samaan aikaan sattui sellainen onnettomuus
ett� lapsi sai salonkikiv��rin kuulan silm��ns� p�lk�hti p��h�ni tehd�
t�st� �kuninkaan tekij�st� oman ty�ns� turmelija.

Unikuvat syntyv�t usein todellisen el�m�n vaikutuksesta. Aikana,


jolloin usein n�in unia, olin tottunut aamulla her�tty�ni merkitsem��n
muistikirjaani n�m� unenn��t ja varustamaan ne selityksill�: edellisen�
iltana olin tehnyt sit� ja sit�, puhunut niin ja niin, tavannut sen ja
sen henkil�n j.n.e. Miksi en voisi pist�� t�llaisia muistiinpanoja
kirjaani �Kuninkaita maanpaossa?� Sen luvun lopussa, jossa m.m.
puhutaan h�ystetyist� markkinaleivist� ja jossa M�raut kantaa nuorta
prinssi� hartioillansa, kirjoittaisin n�in:

�Eilen k�vin Herbillonin kadulla -- kuljeskelin Mand�n metsiss� poikani


kanssa. -- P��si�ispyh�. -- Juhlah�lin��. -- Olimme keskell� meluavaa,
kuohuvaa v�kijoukkoa. -- Pienokaista alkoi peloittaa. Nostin h�net
hartioilleni ja l�ksin tieheni markkinakent�lt�.� Sen luvun loppuun
taas, joka kuvaa sankaritanssijaisia Rosenin hotellissa, kirjoittaisin,
ett� min� maailmann�yttelyn aikana v. 1878 satuin kerran kuulemaan
mustalaissoittoa ja juomaan Tokaijeriviini�, jolloin symbaalien ��ni
johti mieleeni er��t puolalaiset j��hyv�istanssijaiset kreivit�r
Chodskon luona; tanssijaiset oli toimeenpantu niiden nuorten
puolalaisten ylimysten kunniaksi, jotka olivat poisl�hd�ss� eiv�tk�
en�� aikoneet takaisin palata. Ja mit� kaikkia nautintoja, omituisia,
yht'aikaisia tapauksia ja ihmeellisi� sattumia voikaan huomata mies,
joka ei muuta mieti kuin tekeill� olevaa kirjaansa! Mainitsin jo
kirjeest� Blanc Saint-Bonnetin �Taantumuksen historian� lehtien
v�liss�. Samanlaisia olivat Madridin herttuan alkama oikeusjuttu
ajutanttiansa Bo�tia vastaan, jalokivien panttaus, kultaisen taljan
myynti ja tuomitseminen Tattersallissa; samoin Braunschweigin herttuan
hovivaunujen osto sirkukseen, kuningatar Isabellan molempien
hohtokivill� koristettujen kruunujen myynti Drouotin salissa. Juuri
samana p�iv�n�, jolloin menin �Hotelliin� katsomaan t�t� huutokauppaa,
huusi er�s mainio ylimys-epatto pist�en kahden henkil�n v�list� esille
p��ns� ja tuuppien minua: �miss�s t�n� iltana juhlitaan?� T�m� typer�
huudahdus, jonka pistin teokseeni, on julkisuudessa tullut huomatuksi
enemm�n kuin mitk��n muut typeryyteni. Er��n toisen kerran seisoin
Uuden kirjakaupan luona katsellen Hannoverin vanhan kuninkaan
hautajaiskulkuetta, jonka etunen�ss� ajoi Walesin prinssi. Kaunis lis�
tuo maanpakolaisen kuninkaan hautajaiskulkue, ajattelin min�. Sen
pahempi olin jo entisiss� teoksissani k�ytt�nyt hautajaisaiheita, kuten
esim. Moran herttuan, D�sir�en ja pienen kuninkaan Madou-Ohezon
hautajaisia. Mutta kaikki t�m� vakuutti minua siin� uskossa, ett�
teoksestani tulisi nykyaikainen ja ett� se ilmestyi kuin ilmestyikin
oikealla ajalla ja hetkell�.

II.

�Kuninkaita maanpaossa� kirjoitin siin� pieness�, unhottuneessa ja


tuoreiden viinik�ynn�sten siimest�m�ss� paviljongissa, joka on Vosgesin
torin varrella sijaitsevan Richelieun palatsin suuren pihan per�ll�,
miss� vihre�, t�yht�p�inen nurmikko jakaa ep�tasaisen kivityksen
omituisiin neli�ihin. Sis�ll� n�ette siell� vanhoja puuleikkauksia
Ludvig XIII:n ajoilta, melkein tyyten kuluneita kultauksia ja viisi
metri� plafondimaalausta; ulkopuolella on taotusta raudasta tehty ja
alhaalta ruosteen sy�m� parveke.

Se oli siis varsin sopiva ymp�rist� surulliselle historialle. T�ss�


suuressa ty�huoneessa l�ysin joka aamu uudelleen samat mielikuvitukseni
luomat henkil�t, jotka yht� el�vin� kuin todelliset ihmiset
ryhmittyiv�t kirjoitusp�yt�ni ymp�rille. T�m� vimmattu ty� hallitsi
minut aivan yksinvaltiaana. Ulos en mennyt muulloin kuin talvisten
p�iv�in aamuh�m�riss�, jolloin saatoin poikani Kaarle Suuren lukioon
sen kolkan likaisia solakatuja my�ten, joka alkaa Eginhardin
solakadulta ja jatkuu l�pi juutalaisten kaupunginosan eli ghetton,
miss� is� Leemansin s�lykauppatanko seisoo ja miss� Pariisiin
p�in kaltevalla vierteell� aina tapasin joukon hyvin su'ittuja,
ky�mynen�isi�, nopsajalkaisia ja naureskelevia k�sity�l�is-tytt�j�.
Silloin t�ll�in t�ytyi minun kuitenkin l�hte� kaupungille hankkimaan
jotakin puuttuvaa tietoa, katselemaan jotakin kirjassani kuvattavaa
taloa, Tom Lewisin luolaa tai mustain veljesten luostaria
Fourneaux-(Sysi-) kadun varrella.

P��sty�ni keskelle teosta ja ty�skennelless�ni t�ytt� vauhtia noina


julmasti kiduttavina iltahetkin�, jotka kirjailijasta ovat parhaita
koko h�nen el�m�ss�ns�, tuli �kkikeskeytys, sill� liiallisesti
rasittunut koneisto alkoi natista kaikissa saumoissansa. Se alkoi
siten, ett� minun keskell� ty�t�ni t�ytyi nukahtaa joku minuutti n.k.
linnunhorrosta, k�teni vapisi ja h�iritsev�, voittamaton raukeus
pakotti minun keskeytt�m��n aloitetun sivun. Joskus t�ytyi keskeytt��
ty� ihan keskelle lausetta ja odottaa, kunnes v�symys meni ohitse.
Luotin hyv�n l��k�rin huolenpitoon ja lepoon maalla, joka antaisi
rasittuneelle hermostolleni takaisin joustavuutensa ja voimansa.
Oleskeltuani kuukauden p�iv�t Champrosayssa ja huumautuneena Senartin
mets�n raittiita tuoksuja hengitetty�ni seurasikin, ihme kyll�, tavaton
hyvinvointi ja keuhkojen laajeneminen.

Kev�t tuli ja suonissani kuohui j�lleen vironnut mahla niinkuin


kev�isess� luonnossakin, ja uudelleen puhkesivat kaikki nuoruuteni
liikutukset kukoistamaan. Unhottumattomana on muistissani s�ilynyt
puistok�yt�v�, jonka tihe�n tammi- ja p�hkin�puulehvist�n alla
kirjoitin kirjassani kuvatun parveke-kohtauksen. Sitten havahduin
�killisest� ja ankarasta, mutta kivuttomasta verensy�ksyst�; suuni
tuntui kirpe�lt� ja veriselt�. Min� s�ik�hdin kovin, luulin loppuni
olevan k�siss� ja kuoleman tempaavan minut pois, ennen kuin ehdin
lopettaa ty�ni. Hyv�stij�tt�kohtauksessa, joka tuntui minusta
viimeiselt� hetkelt�, sain vaivoin sanotuksi vaimolleni ja
kumppanilleni hyvin� ja huonoina hetkin�: �lopeta sin� t�m� teos.�
Pysym�ll� liikkumattomana vuoteessani muutamia ik�vi� p�ivi�, joiden
kuluessa kirjani jatko kauheasti vaivasi p��t�ni, sain vaaran
v�ltetyksi. Kaikki kelpaa. Hiukan ennen kuolemaansa t�ytyi Turgenjewin
kest�� kipuja tuottava leikkaus, jonka aikana h�n yll�piti tajuntansa
merkiten muistoonsa kaikki k�rsimystens� eri vivahdukset. N�m� h�n
aikoi -- omien sanojensa mukaan -- kertoa my�hemmin niill�
p�iv�llisill�, joita me siihen aikaan s�imme yhdess� Turgenjew,
Goncourt, Zola ja min�. Samoin tutkistelin min�kin kipujani ja k�ytin
n�it� ahdistuksen aikana saatuja kokemuksia hyv�kseni Elys�e M�rautin
kuolemaa kuvatessani.

V�hitellen aloin n�et taas hiljallensa ty�skennell�. Kesken olevan


teokseni otin mukaani Allevardiin, jonne l��k�ri l�hetti minut. Er��ss�
hengityksen vahvistamista varten j�rjestetyss� salissa tutustuin siell�
vanhan, sangen oppineen ja omituisen l��k�rin, nim. tohtori Robertyn
kanssa Marseillesta, jolta sain aatteen kirjassani esiytyv�lle
Bouchereaulle ja koko loppukohtaukseen. Aina urhean vaimoni avulla,
joka ohjasi viel� empiv�� kyn��ni, p��sin n�in vihdoinkin teokseni
loppuun.

Mutta tunsin, ett� jotakin oli s�rkynyt minussa sittenkin. Huomasin,


etten en�� voinut kohdella ruumistani kuin mit�kin riepua, en riist��
silt� liikkeen ja ilman tuottamaa vahvistusta enk� pitent��
y�valvokkiani aamuun saakka tehd�kseni n�in� kuumeellisina hetkin�
uusia kauniita, kirjallisia keksint�j�.

III.

Romaanini ilmestyi ensin Le Temps (Aika-) lehdess� ja sitten


kirjakauppias Dentun kustannuksella. Sanomalehdist� ja yleis�
vastaanotti sen suosiollisesti; my�skin legitimistiset lehdet
hyv�ksyiv�t kantani. Niinp� kirjoitti Armand de Pontmartin Gazette de
France-lehdess�: �En tied�, onko Alphonse Daudet kirjoittanut kirjansa
tasavaltalaisen innostuksen vallassa. Mutta sen huomaa paremmin ja se
sukeusi itsest�ns� lopputulokseksi h�nen teoksensa lukemisesta, ett�
juuri kuningasmielinen tunne on perustana kaikelle kauniille,
liikuttavalle, innostuttavalle ja lohduttavalle, mit� romaanissa on ja
mik� sovittaa siin� esitetyt julmuudet ja riist�� teokselta kaikki
realismin aiheuttamat arkip�iv�iset ja rumat piirteet. Se on jo
ylv�iden ja korkeiden sielujen voimakkaalla vastustuksen tunteella
kuvattu tuo �kkiarvaamaton tapaus, ett� Vlabillen tanssijaiset,
teatterit, suuri klubi ja n.k. 'suuret 16' lopullisesti nielev�t nuo
kukistuneet kuninkaalliset henkil�t.�

Muiden n�in kirjaani ylist�ess� esiytyi Vall�s arvostelulla, jossa h�n


v�itti Tom Lewisin olevan Ponson du Terrailin tapaisen keksinn�n. T�m�
oli selv� todistus siit�, mink� jo ennest��n tiesin, nim. ett� �Kadun�
kirjailija ei tunne Pariisista muuta kuin etukaupunkien katuel�m�n,
nuorallatanssijain kulkupaikat ja katuk�yt�v�t; talojen sis�ll� h�n ei
ole k�ynyt koskaan. H�n moitti minua m.m. siit� ett� olen v��rent�nyt
ja rumentanut Th�rionin. Olenhan jo vastannut arvostelijoille, ettei
M�raut ole aivan t�ydellinen kopia Th�rionista. Lis�ksi voin esitt��
seuraavat rivit kirjeest�, jonka heti kirjani ilmestytty� sain
vastaanottaa my�t�liitetyn valokuvan kanssa.

�Te olette n�ht�v�sti pit�nyt paljo rakkaasta Elys�est�, koska olette


antanut h�nelle kunniasijan teoksessanne 'Kuninkaita maanpaossa'.
Teoksenne on oleva minulle ja omaisilleni yst�v�n kirjoittama
perhekirja.�

Kirje oli Th�rionin veljelt�.

Sitten lakkasi h�lin�. Pariisilaiset saivat muuta lukemista. Min� taas


olin tyytyv�inen, kun olin saanut valmiiksi kirjan, jonka is�ni,
innokas kuningasmielinen, voi pahastumatta lukea, ja ett� sain viel�
sanat ja lauseet kokoon enk� ollut aivan sortunut, kuten vihamieheni
olivat toivoneet.

Pian lausuivat useat n�ytelm�kirjailijat halunsa saada muodostaa


romaanini n�ytelm�ksi. Viivyttelin jonkun aikaa lopullisen luvan
antamista, kun sain kuulla er��n italialaisen luvattani suorittaneen
t�m�n teht�v�n jotakin teatteria varten Roomassa. T�m� ratkaisi asian.
Kenelle uskoisin teht�v�n tuosta italialaisesta huolimatta?
Gondinetilla oli halu tehd� se; my�skin Coquelin, jolle olin puhunut
asiasta, tiesi er��n sopivan henkil�n. Jos uskoisin kaikki h�nen
huomaansa ja muuten suostuisin asiaan, saisin my�hemmin tiet��
apulaiseni nimen. Coquelinista olen aina pit�nyt ja h�neen luotan. Sen
vuoksi annoin h�nen tehd� niinkuin h�n hyv�ksi n�ki. Sit� mukaa kuin
n�ytelm� valmistui luki h�n minulle kappaleen n�yt�s n�yt�kselt�;
draama oli mielest�ni kaunopuheliaasti kirjoitettu, kieli leve�� ja
sointuvaa, vuoropuhelu hyv� ja pirte�. Pari sanaa ensi n�yt�ksen
keskipalkoilta, jotka M�raut sanoo Hezetasta, (achev� d'imprimer)
ilmaisi minulle tekij�n. �Se on joku Lemerren kustannettavista!�
Muutkin tiennev�t, ett� Choiseulin solakadun kirjakauppa painattaa
tekij�in nimet julkaisemiensa kauniiden runokokoelmien loppuun. N�in
keksin kanssakirjailijani: se oli Paul Delair, kyvyk�s, vaikkakin
joskus hieman ep�selv� runoilija, jolla on sek� salamainv�l�hdyksi�
ett� suuruutta.

Kappale miellytti minua muuten, paitsi viime n�yt�s, joka tuntui


liian ankaralta. Se tapahtui M�rautin kuolinvuoteella Monsieur-le
Prince- (Prinssi-) kadun varrella. Aivan lopulla ra'otti Kristian ovea
kysyen: �Asuuko neiti Cl�mence t��ll�?� Kun Coquelin luki Delairin
kyh�elm�n pieness� salissani Observatoirekadun varrella, olivat muutkin
l�sn�olijat samaa mielipidett�. Sin� iltana olivat kutsuani
noudattaneet Gambetta, Edmond de Goncourt, Zola, Banville, tri Charcot,
veljeni Ernest Daudet, Edward Drumont ja Henry C�ard. Voi, kuinka siit�
onkin jo pitk� aika kulunut! Yleisesti oltiin sit� mielipidett�, ett�
viimeinen n�yt�s oli kovin liioiteltu ja vaati muutosta. Delair kuuli
arvostelut, suostui muodostamaan lopun toisellaiseksi ja lievensikin
sen.

Mutta t�m� kaikki oli turhaa: meid�t oli jo ennakolta tuomittu. Sen
huomasin jo p��harjoituksessa. Kappale oli hyvin n�ytt�m�lle asetettu,
Vaudeville-teatterin parhaat voimat tulkitsivat sen eik� johtaja ollut
s��st�nyt vaivojansa; mutta sittenkin oli salonki jo alusta niin
vihamielinen, ett'en ikin� ole moista n�hnyt. Seuraavana p�iv�n�
toimeenpantiin vihellysn�yt�s ja samaa peli� jatkui sitten joka ilta,
kuten sen aikuisista Gauloisin numeroista voidaan n�hd�. Eri
seurapiirit l�hettiv�t joka ilta sinne miehens� meluamaan. Kokonaisia
kauniita ja liikuttavia kohtauksia meni niin, ett'ei niist� melun
vuoksi voitu kuulla sanaakaan. Semmoiset kohtaukset kuin se, miss�
kuvattiin bourbonilainen prinssi juoksemassa raitiovaunun per�ss�,
olivat jo ennakolta tuomitut. Jospa meluajat olisivat tienneet, kenelt�
t�m�n tarinan olin kuullut! Saman kohtelun alaiseksi oli merkitty
Di�udonn�n mainio tulo mustassa puvussa Pugnon sankarimarssin
kaikuessa! Menn� Vaudeville-teatteriin meluamaan tuli muotiin: sinne
mentiin, kuin Taitboutin saliin! T�m�n keinotekoisen vihamielisyyden
ohessa pysyi muu yleis� sangen v�linpit�m�tt�m�n�. Pariisin yleis�,
joka on v�hemm�n kuningasmielinen kuin min�, pysyi t�ydellisesti
kylm�n� kuninkaallisten kurjuuksille, jotka olivat sen tavallisten
n�k�kantojen ulkopuolella ja yht� kaukana sen s��list� kuin Chicagon
tulipalon uhrit tai Mississippijoen vedenpaisumuksesta k�rsineet.
Muutamia itsen�isi� sanomalehti� lukuunottamatta, noudattivat
arvostelijat yleis�n esimerkki�, kuten tavallisesti. Vaikka ohjelmassa
seisoikin ainoastaan Paul Delairin nimi, t�ytyi minun kuitenkin
useampien viikkojen kuluessa kest�� kaikellaisia panetteluja ja
uhkauksia. N�ille en tietystik��n antanut sen suurempaa merkityst�.
Sanomalehtien ja uutistenurkkijain kautta on Pariisin yleinen mielipide
k�ynyt jonkunlaiseksi huumaavaksi vuoristokaiuksi, joka vain lis��
sanomalehtien juttukirjailijain merkityst�, heittelee heid�n
lausuntonsa ��rett�miin, laajentaa ne ja tukahduttaa oikeutetun
moitteen ja kiitoksen. Sattumalta olen muistossani s�ilytt�nyt er��n
panettelun, jonka tahdon mainita t�ss�.

Joku v�itti minun tahtoneen kirjassani imarrella hallitusta, koska olin


alkanut kumarruksella �toukokuun 16:nen� kuningasvallalle, tehnyt
k��nn�ksen marsalkan suistuttua ja avosylin tervehtinyt voittoisaa
tasavaltaa. T�m�n mielipiteen esitt�j� siis luulee, ett� tekij�, kerran
kirjansa suunniteltuaan, voi noin vain pelk�st� oikusta tahi etunsa
vuoksi k��nn�ht�� oikealle ja vasemmalle. Moiset kyn�ilij�t eiv�t ikin�
ole mit��n teosta suunnitellet, muuten olisivat he ep�ilem�tt� my�skin
keksineet ja voineet ilmoittaa, miss� tarkoituksessa olin tehnyt sen,
josta minua syytettiin. Min� en tarvitse mit��n enk� ket��n, elelen
yksikseni kumartelematta virkoja, arvonosoituksia ja ylennyksi�. Miksi
siis?

Yht� v��r� on se v�ite, ett� olisin p��t�ksest� kirjoittanut


h�v�istyskirjoituksen. Sek� romaani ett� n�ytelm� j��v�t totuuden
alapuolelle. Kuningasvallalle olen my�nt�nyt varsin kauniin sijan,
kenen on syy, ell'ei se sen parempi ole? Kuningaskunta seisoi kuin
mallina edess�ni. Min� kuvasin vain luonnon mukaan. Muuten en min�
ole ensim�inen, joka on tosiasiaksi merkinnyt maanpakolaisten
kuninkaallisten henkil�iden henkisen vajoamisen. Ihailtavissa
�Muistelmissansa haudan tuolta puolen�, jotka minulla ty�n aikana aina
olivat p�yd�ll�, on esim. Chateaubriand kuvannut paljo julmemmin kuin
min� Englannin kuninkaan Kaarle X:n kovin asteittaisen typertymisen ja
sokaistumisen. [Otteet Chateaubriandin teoksesta ja Fourneronin
Histoire des emigr�s'ista olen j�tt�nyt pois. _Suomentaja_.]
-- -- -- --

_Alphonse Daudet_.

I.

Ensim�inen p�iv�.

Kuningatar Fr�d�rique nukkui yh� v�syneen kuumeellista unta ja


kaikki h�nen unenn�k�ns� kierteliv�t suistuneen, maanpakolaisen
kuningasperheen ymp�rill�, sill� pari kuukautta kest�neen piirityksen
melu ja k�rsimykset vaivasivat h�nt� alinomaa; sit� paitse kiusasivat
h�nt� silloin t�ll�in veriset, sotaiset n�yt, voihkeet, v�ristykset ja
omituinen hermoston herpautumistila, josta kauhun vavahdus h�net �kki�
her�tti.

�Zara! Zara! Miss� h�n on?� huusi kuningatar heti.

Er�s h�nen kamarineitosistansa l�hestyi vuodetta ja vastasi hiljaa:

�H. K. K. kreivi Zara nukkuu levollisesti kamarissansa. Rouva Eleonora


on h�nen luonansa.�

�Ent�s kuningas?�

Kuningas oli jo keskip�iv�n aikaan l�htenyt ajelemaan hotellin


vaunuissa.

�Yksink�?�

Ei. H�nen majesteettinsa oli ottanut valtioneuvos Boscovitshin


seuraksensa.

Sit� mukaa kuin kamarineito puhui dalmatialaista murrettansa, joka


kuulusti kovalta ja sointuvalta kuin somerlaineen helke, tunsi
kuningatar kauhuntunteensa h�lvenev�n. Rauhallinen hotellihuone, jonka
h�n tullessansa oli n�hnyt ainoastaan h�m�riss�, esiintyi nyt
tavallisessa jokap�iv�isess� loistossansa vaaleine sein�paperinensa,
korkeine akkunoinensa, valkoisine villamattoinensa ja akuttiminensa,
joilla lenteli hiljainen ja eloisa p��skysparvi, leikitellen suurten
y�perhosten kanssa.

�Kas, kello on jo viisi! Petsha, laita pian tukkani... Minua oikein


h�vett��, ett� olen nukkunut n�in kauvan.�

Kello oli siis viisi ja p�iv� ihanin, mik� kev��ll� 1872 viel� oli
ihastuttanut pariisilaisia. Ihmetellen j�i kuningatar seisomaan
tultuansa H�tel des Pyramidesin pitk�lle balkongille, jonka
viisitoista, vaaleanpunaisilla akuttimilla varustettua akkunaa antoi
Rivolikadun kauneimmalle osalle. Alhaalla leve�ll� kadulla kuului
py�rien hurinaa ja kadunhuuhtojain hiljaista litin��; loppumaton jono
vaunuja ajoi Boulognen mets��n p�in niin ett� py�r�t, valjaat ja
vaaleat puvut vilisiv�t ohi kuin nopeassa tuulessa. Kiireellisest�
ihmistulvasta Tuileriesin kullatun portin luona siirtyiv�t
kuningattaren ihastuneet silm�t naisten valkoisilta hohtaviin hameihin,
vaaleihin suortuviin, v�lkkyv��n silkkiin, lasten ulkoilmaleikkeihin ja
kaikkeen siihen pyh�iseen el�m��n ja lasten hy�rin��n, jota kirkkaina,
aurinkoisina kev�tp�ivin� n�emme tuon suuren puiston hiekoitetuilla
tasangoilla, kunnes ne vihdoin mielihyv�ll� pys�htyiv�t puiston
keskell� kasvavain kastanjapuiden mahdottoman laajalle, t�ytel�iselle,
py�ristyneelle ja viheri�itsev�lle lehv�katokselle, jonka siimeksess�
parast'aikaa soitteli sotilas-orkesteri ja pelmusi kirkuva, meluava
lapsiparvi.

Maanpakolaisen hallitsijattaren karvas mieliharmi lauhtui v�hitellen


n�in runsasta hilpeytt� katsellessa. L�mmin hyvinvointi kiehtoi h�net
kaikkialta kiertyen ruumiin ymp�rille pehme�n� kuin silkkinen verkko;
h�nen valvomisesta ja kielt�ymyksist� lakastuneille poskip�illens�
nousi j�lleen hele�, eloisa puna.

�Hyv� Jumala, kuinka minun on hyv� olla�, mietti h�n itseksens�.

Suurimpia onnettomuuksia voi seurata �killiset ja viattomat


lohdutuksensa, joihin eiv�t vaikuta niin paljo ihmiset kuin asiain
vieh�tt�v� kaunopuheisuus. Mitk��n ihmisten keksim�t sanamuodot eiv�t
olisi voineet suoda lohdutusta t�lle kielt�ymykseen pakotetulle ja
puolisoinensa, lapsinensa maanpakolaisuuteen karkoitetulle
kuningattarelle, jonka yksi ainoa kansan kuohahdus syvi� maanrepe�mi�,
s�ihkyvi� salamoita ja tulivuoren purkauksia aiheuttavan
maanj�ristyksen tavoin oli viskannut vieraalle maalle ja jonka hieman
matalalla ja sent��n niin ylv��ll� otsalla aina n�kyi juovat ik��nkuin
olisivat ne olleet Euroopan kauneimman kuningaskruunun painamat.

Ja nyt esiytyi luonto uudistuneena ja iloisena t�m�n ihmetelt�v�n


kauniin pariisilaisen kev��n valaistuksessa, kev�imen, jonka lempe�
raikkaus muistutti kasvihuoneen tai Rivieran ilmastoa ja her�tti
ihmisess� viihdytyst� ja toiveita j�lleen virkoamisesta. Mutta samalla
kuin maanpakolaisen kuningattaren hermot h�ltyiv�t ja silm�t t�ysin
terin ahmivat viheri�itsev�� n�k�piiri�, vavahti h�n �kki�. Vasemmalla
puolellansa �kk�si h�n alhaalla puiston sis��nk�yt�v�n luona aavemaisen
muistomerkin, jonka muodostivat kalkitut muurit, ruskeat pylv��t,
luhistuneet katot, ilmaa sinert�v�t akkuna-aukot, puoleksi sortunut
julkipuoli, jonka yli n�kyi laajoja rauniokasoja ja perim�isen� n�iden
takana -- Seineen p�in -- melkein ehe�n� s�ilynyt, tulipalon
v�rittelem� ja kultaama suvihuone savustuneine rautaparvekkeinensa.
Muuta ei koko Tuileriesin palatsista tallella ollut.

T�m� n�ky teki h�neen syv�n vaikutuksen ja syd�mess�ns� h�n vallan


kauhistui noita kivikasoja katsellessaan. Kymmenen vuotta sitten, eik�
siit� ollut kymment�k��n vuotta, -- voi kuinka surulliselta
ennustukselta se h�nest� nyt tuntui! -- oli h�n puolisonsa kanssa
asunut tuossa palatsissa, joka nyt oli raunioina. Se oli kev��ll� 1864.
Kolme vuotta avioliittonsa j�lkeen matkusteli silloinen Zaran kreivit�r
onnellisena puolisona ja perint�ruhtinattarena liittohovista toiseen.
Kaikki pitiv�t h�nest� ja vastaanottivat h�net yst�v�llisesti.
Olletikin juhlittiin h�nt� Tuileriesin palatsissa tanssijaisilla ja
muilla juhlallisuuksilla. Viel�kin voi h�n kuvitella ne suojat tuolla
kukistuneiden muurien sis�ll�. H�n oli n�kevin�ns� siell� nuo
mahdottoman suuret ja komeat galleriat kivikoristeinensa h�ik�isev�ss�
valaistuksessa ja hovipukujen laahustinten aaltoilevan laajoissa
rappusissa v�lkkyv�n kyrassierikujanteen v�liss�. Ja tuo n�kym�t�n
soitto, joka silloin t�ll�in tuulen mukana kuului puistosta, muistutti
h�nen mielest�ns� Waldteufelin orkesteria silloisessa marsalkkain
salissa. Juuri tuon leikkiv�n ja vilkkaan s�veleen mukaanhan h�n
silloin oli tanssinut orpanansa Maksimilianin kanssa, viikkoa ennen
kuin t�m� Meksikoon l�hti. Aivan oikein, samat s�veleeth�n nuo ovat!...
katrilliin ottivat silloin osaa keisarit ja kuninkaat, keisarinnat ja
kuningattaret; aihe siihen oli otettu �Ihanasta Helenasta� ja
luontevasti liiti silloin h�nen ohitsensa loistava jono ylh�isi�
henkil�it�... Max huolestuneen n�k�isen� ja vaaleaa partaansa
pureskellen; h�nt� vastap��t�, Napoleonin l�heisyydess�, Charlotte
s�teilev�n� ja ik��nkuin kirkastuneena ilosta olla keisarinnana...
Miss�h�n nuo kauniin katrillin tanssijat nyt mahtoivat olla? Kaikki
haudassa, maanpaossa tai hulluinhuoneessa. Suru toisensa per�st�!
Onnettomuus: onnettomuuden j�lkeen! Jumala ei siis suojellut kuninkaita
en��!...

Sitten muisti h�n kaikki, mit� oli k�rsinyt sen j�lkeen kuin vanha
Leopold oli laskenut h�nen ohimoillensa Illyrian ja Dalmatian kruunun.
Ensiksi oli h�nen esikoisensa, joka oli tyt�r, joutunut tuollaisen
oudon ja nimett�m�n sairauden uhriksi, jommoiset merkitsev�t veren
heikontumista ja rodun loppua ... ja t�m� oli tapahtunut juuri
juhlapyhin�, niin ett� ruumiin vieress� palavain kynttil�in valoon
yhtyi kaupungin ilotulitus eik� tuomiokirkosta hautajaisp�iv�n� ehditty
vied� pois lippujakaan. N�iden suurten surujen ja niiden tuskain
ohella, joita h�nen poikansa heikko terveys alinomaa h�nelle tuotti,
t�ytyi h�nen k�rsi� muita murheita, joista muut eiv�t mit��n tienneet,
sill� ne k�tki h�n naisylpeytens� salaisimpaan soppeen. Kansojen
syd�met eiv�t ole uskollisempia kuin kuninkaidenkaan. Er��n� p�iv�n�
kylmeni �kki� sama Illyrian kansa kuningasperheellens�, joka oli sit�
niin usein juhlinut. Oli syntynyt v��rink�sityksi�, erimielisyyksi�,
ep�ilyksi�, ja vihdoin kehittyi t�st� kaikesta viha, tuollainen koko
maan hirvitt�v� viha, jonka h�n tunsi ilmassa, huomasi katuel�m�n
hiljaisuudesta, ihmisten ivallisissa katseissa, rypistyneiden otsien
v�ristyksess�, jonka vuoksi h�n tuskin uskalsi ilmesty� akkunaan, ja
lyhyvill� ajoretkill�ns� painausi h�n hovivaunujen nurkkaan, ettei
ensink��n n�kyisi. Voi, noita kuolemanhuutoja Laibachin linnan
pengerm�in alla, jotka h�n taas oli kuulevinansa katsellessansa Ranskan
kuninkaiden suuren palatsin raunioita. H�n oli n�kevin�ns�
valtioneuvoston viimeisen istunnon ja ministerien kalpeat ja pelvosta
h�pertyneet kasvot, kun n�m� rukoilivat kuningasta luopumaan... Ja
sitten pako keskell� y�t� ja talonpoikaisissa valhepuvuissa yl�s
vuoristoon ... kyl�t ulvoen kapinallisina ja vapaudesta yht� juopuneina
kuin kaupungitkin ... ilokokkoja kaikilla kukkuloilla... Ja h�nen omat
hell�t kyyneleens� keskell� t�t� suurta onnettomuutta, jonka aikana h�n
vaivoin sai pojallensa illallisen er��st� paimenmajasta vuoristossa ...
ja vihdoin se �kkip��t�s, johon h�n sai kuninkaan suostumaan, nim. ett�
sulkeuduttaisiin viel� hallitsijalle uskolliseen Ragusaan, miss� sitten
vietettiin kaksi kielt�ymyksen ja ahdistuksen kuukautta, kun kaupunkia
piiritettiin ja pommitettiin ... nuoren prinssin sairastuminen ... ja
n�l�ss� riutuminen ... linnoituksen lopullinen antautuminen ...
kolkosti vaikuttava laivaan-nousu ��nett�m�n ja v�syneen v�kijoukon
katsellessa ... l�ht� ranskalaisella laivalla muita kurjuuksia,
kolkkoutta ja outoa maanpakoa kohti ... sill� aikaa kuin Illyrian
tasavallan ihka uusi ja voittoisa lippu liehui valloitetun
kuninkaallisen linnan katolla... Tuileriesin rauniot johdattivat h�nen
mieleens� kaiken t�m�n.

�Pariisi on kaunis, eik� totta?� kysyi joku �kki� h�nen vieress�ns�


iloisella ja nuorekkaalla, vaikka v�h�n honottavalla ��nell�.

Samassa tuli kuningas ulos parvekkeelle kantaen syliss�ns� pient�


prinssi�, jolle h�n n�ytti viheri�itsev�� n�k�piiri�, kattoja,
kupooleja ja tuota liikett� kaduilla iltap�iv�n kauniissa
valaistuksessa.

�Oi, kuinka kaunista!� huudahti lapsi -- noin 5-6 -vuotias poloinen,


jonka piirteet olivat pingoitetut ja tiukat, tukka vallan vaalea ja
lyhyeksi leikattu kuin taudin j�lkeen; nytkin katseli h�n ymp�rillens�
ik��nkuin k�rsimystens� keskest� hieman hymyillen ja h�mm�stellen,
ett'ei en�� kuulunut piiritysajan kanuunain pauketta ja iloiten
ymp�rist�n viehkeydest�. H�nelle n�ytti maanpako olevan onneksi. Eik�
kuningaskaan n�ytt�nyt juuri surulliselta. Ajeltuansa pari tuntia
bulevardeilla palasi h�n hotelliin loistavan ja hilpe�n n�k�isen�,
joten h�nen kasvonsa olivat t�ydellinen vastakohta kuningattaren
huolestuneelle ulkomuodolle. Muutenkin olivat he kerrassaan toistensa
vastakohtia.

Kuningas oli hoikka, hento, tumma-ihoinen, tukka musta ja k�her�,


viikset, joita h�n alinomaa taivutteli valkoisella ja kovin hennolla
k�dell�, taas olivat vaaleammat, silm�t kauniit ja hieman h�mmentyneet
ja katse hieman ep�r�iv� ja lapsellinen, jonka vuoksi h�nt� voitiin
sanoa vallan nuorekkaaksi, vaikka h�n olikin jo yli kolmenkymmenen
vanha.

Kuningatar taas oli vakava ja vartaloltansa tukeva dalmatialainen


nainen, joka ei tehnyt paljo k�siliikkeit�; oikeastaan oli h�n n�ist�
kahdesta miehekk��mpi luonne, huolimatta ihonsa l�pikuultavasta
kirkkaudesta ja kauniista, vaaleista venetsialaisista suortuvistansa,
joihin it�maat n�yttiv�t sekoittaneen punertavia ja kellert�vi�
hiuksia.

H�nt� kohtaan esiytyi kuningas Kristian ep�vapaana ja vaivautuneena


puolisona ik��nkuin olisi h�n omasta mielest�ns� suostunut liiallisiin
n�yryytyksiin ja uhrauksiin. Lempe�sti kyseli h�n puolisonsa terveyden
tilaa tahtoen tiet��, kuinka h�n oli nukkunut ja kuinka h�n matkan
j�lkeen ylip��ns� voi. Kuningatar taas vastasi tavallisen hell�sti ja
kaikella my�ntyv�isyydell�, vaikka h�nen mielenkiintoaan itse teossa ei
her�tt�nyt muu mik��n kuin poikansa, jonka nen�� ja poskia h�n
tunnusteli ja jonka kaikkia liikkeit� h�n seurasi hautovan kanan
tuskallisella huolella.

�Poika voi jo paremmin kuin siell� kotona�, sanoi Kristian


puoli-��neen.

�Niin, h�nen poskensahan alkavat jo punoittaa�, vastasi kuningatar yht�


tuttavallisesti kuin heid�n tapansa aina oli puhua, kun kysymys oli
heid�n pojastansa.

T�m� taas nauroi milloin �itiins�, milloin is��ns� p�in ja veti


siev�sti hyv�illen heid�n paitansa l�hemm�s toisiansa ik��nkuin olisi
h�n ymm�rt�nyt, ett� h�nen pienet k�tens� olivat ainoana todellisena
yhdyssiteen� n�iden molempain erilaisten ihmisten v�lill�.

Alhaalle katuk�yt�v�lle oli �skett�in pys�htynyt muutamia uteliaita,


jotka olivat saaneet kuulla kuninkaallisten saapumisesta ja katsoa
t�ll�tteliv�t nyt Illyrian kuningasta ja kuningatarta, jotka Ragusan
sankarillisen puolustautumisen kautta olivat tulleet kuuluisiksi ja
joiden muotokuvat n�htiin kuvalehtien alkulehdill�. V�hitellen lis�ytyi
t�llistelij�in joukko, joka katseli heit� suut ammollansa, nen�t
yl�sp�in ja tiet�m�tt�, mist� on kysymys, aivan kuin ihmiset toisinaan
voivat ker�yty� katsomaan kyyhkyst� jonkun katon r�yst��ll� tahi
tollottavat h�kist�ns� karannutta papukaijaa. Vastap��t� hotellia
ker�ytyi melkoinen v�kijoukko, joka alinomaa lis�ytyi, ja kaikki
katselivat he uteliaina nuorta, matkapukuista pariskuntaa, jota tuo
vaaleatukkainen lapsi n�ytti hallitsevan kohottaen suistuneiden toivoa
ja sit� iloa, jonka n�m� tunsivat n�hdess�ns� pienokaisensa viel�
el�v�n� sellaisen hirmuisen myrskyn j�lkeen.

�Tuletko pois, Fr�d�rique?� kysyi kuningas, jota v�kijoukon huomio


vaivasi.
Mutta siihen vastasi t�m� oikaisten itsens� suoraksi kuin ainakin
kuningatar, joka on tottunut pelk��m�tt� kohtaamaan rahvaan ep�suosion
osoituksia:

�Miksi? Onhan t��ll� parvekkeella hyv� olla.�

�Niin, mutta ... n�etk�s, unhotin sanoa, ett�... Rosen on tuolla


sis�ll� poikansa ja mini�ns� kanssa... H�n haluaisi tavata sinua.�

Rosenin nimen mainitseminen kirkasti kuningattaren silm�t, sill� se


johdatti h�nen mieleens� paljo hyvi�, lainkuuliaan miehen palveluksia.

�Se hyv� herttuako? Min� olenkin jo odottanut h�nt�, sanoi h�n


heitt�en ennen poistumistansa ylh�isen katseen kadulle, miss� er�s
mies ... juuri vastap��t� ... kapusi Tuileriesin rautaportin
kivijalustalle ja katseli t�lt� korkealta asemaltansa hetken aikaa
v�kijoukkoa. Tuohan oli aivan kuin Laibachissa silloin, kun
v�kijoukosta ammuttiin heid�n akkunoihinsa! Kuningattarelle lensi �kki�
p��h�n h�m�r� ajatus jostakin murhayrityksest�, jonka vuoksi h�n
viskausi taap�in. Mies oli asettunut kunnianteko-asentoon, nosti
lakkiansa, jotta kiharat tuulessa h�ilyen v�lk�hteliv�t p�iv�� vastaan,
ja huusi rauhallisella, mutta kovalla ��nell�: �El�k��n kuningas!� T�m�
oli kaikki mit� kuningatar voi kuulla ja n�hd� h�lin�ss� tuosta
tuntemattomasta yst�v�st�, joka keskell� tasavaltalaista Pariisia ja
suistuneen Tuileriesin palatsin raunioiden edess� uskalsi huutaa
tervetuloa kruunuttomille hallitsijoille.

T�m� suosiollinen tervehdys, jota kuningatar ei ollut kuullut pitk��n


aikaan, teki h�neen saman vaikutuksen kuin l�mmin, lieskaava liesi
ankarasta pakkasesta tulijaan. Se l�mmitti h�nt� orvaskedesta syd�meen
asti ja vanhan Rosenin j�lleen n�keminen t�ydensi t�t� hyv�ntekev�� ja
hilpe�� virkistyst�.

Kenraali, herttua de Rosen, sotalaitoksen entinen ylip��llikk�, oli


j�tt�nyt Illyrian noin kolme vuotta sitten, kun kuningas oli riist�nyt
h�nelt� t�m�n luottamustoimen uskoaksensa sen er��lle vapaamieliselle
tahtoen n�in osoittaa my�t�tuntoisuuttansa niit� vastustuspuolueen
uusia aatteita kohtaan, jotka silloin kypsyiv�t ja k�viv�t Laibachin
hovissa kuningattaren puolueen nimell�. Tosin olisi h�n voinut kantaa
kaunaa Kristiania kohtaan sen vuoksi, ett� t�m� oli kylm�sti uhrannut
h�net ja l�hett�nyt h�net pois ilman kaipausta ja ilman j��hyv�isi�,
h�net, Mostarin ja Livnon taistelujen voittajan ja suurten
montenegrolaisten sotien sankarin. Myyty�ns� linnansa, tiluksensa ja
irtaimistonsa, ja merkitty��n l�ht�ns� loistavalla vastalauseella oli
vanha kenraali asettunut Pariisiin, miss� h�n naitti poikansa ja
turhaan odotteli kolme pitk�� vuotta huomaten kuninkaan ep�suosioon
liittyv�n kaikki maanpaosta ja toimettomasta el�m�st� aiheutuvat
alakuloisuudet ja surut. Ja kuitenkin riensi h�n empim�tt� heid�n
luoksensa niin pian kuin oli saanut vihi� ruhtinaallisten saapumisesta
Pariisiin. Nyt seisoi h�n suorana keskell� salonkia, jonka
kynttil�kruunuun asti h�nen j�ttil�ism�inen vartalonsa ulottui, ja
odotteli hetke�, jolloin h�n saisi armollisen ja suosiollisen
vastaanoton, esiytyen niin liikutettuna, ett� h�nen pitk�t
sotilass��rens� n�ht�v�sti vapisivat ja h�nen laaja rintansa, t�hdist�n
suuren merkin alla l��h�tti; muuten oli h�n puettu vartalon mukaiseen
ja sotilasmaisesti leikattuun siniseen takkiin. Ainoastaan h�nen pieni
haukan p��ns� ter�skatseinensa ja petolinnun nokkinensa pysyi
j�rkkym�tt�m�n� samoin kuin nuo kolme valkoista piikintapaista hiusta
p��laella ja lukemattomat pienet rypyt h�nen tulessa kovettuneilla
kasvoillansa. Kuningas, joka ei pit�nyt suurellisista kohtauksista ja
jota t�m� vierask�ynti hieman vaivasi, koetti p��st� siit� lausumalla
hilpe�sti ja syd�mellisen kohteliaasti:

�Kas niin, kenraali�, sanoi h�n tullen k�det ojoina h�nt� vastaan, �te
olitte todellakin oikeassa ... min� laskin ohjakset liian h�ll�lle...
Minua on ravistettu ja v�kev�sti.�

N�hdess�ns� vanhan luottamusmiehens� notkistavan toisen polvensa nosti


h�n t�m�n yl�s sangen jalolla liikkeell� ja syleili h�nt� kauvan. Mutta
kukaan ei, hiisi vie, voinut est�� herttuaa polvistumasta kuningattaren
edess�, johon h�nen kunnioittavasti intomielinen suudelmansa ja
vanhanaikaisesti hoidettujen viiksiens� kosketus teki omituisen
vaikutuksen.

�Oi, poloinen herttuani, ... oi, poloinen hra Rosen!� sopersi


kuningatar.

Samassa sulki h�n verkalleen silm�ns�, ett'ei h�nen kyyneli�ns�


huomattaisi. Mutta kaikki ne kyyneleet, joita h�n oli vuosien kuluessa
vuodattanut, olivat j�tt�neet j�lkens� h�nen sinisten silmiens�
kurtistuneelle ja hienolle silkille, mihin valvokit, ahdistukset,
levottomuudet ja kaikki ne kolhut olivat vaikuttaneet, jotka miesten
mielest� oikeastaan s�ilyv�t ihmisen sisimm�ss� sopessa, mutta nousevat
sielt� kasvoille, niinkuin veden v�himm�tkin liikkeet ryppyilev�t
pinnalla huomattavissa juovissa. Muutaman sekunnin n�kyi noilla
kauneilla, puhdaspiirteisill� kasvoilla v�symyksen ja surullisuuden
ilmett�, joka ei suinkaan j��nyt huomaamatta vanhalta sotilaalta. �Voi,
kuinka h�n on mahtanut k�rsi�!� ajatteli h�n kuningatarta
katsellessansa. Liikutustansa peitt��ksens� nousi h�n sitten �kki�
yl�s, k��ntyi poikaansa ja mini��ns�, jotka olivat j��neet seisomaan
salongin toiseen p��h�n, ja samalla rajulla ��nell� kuin h�n oli
komentanut Laibachin kaduilla: �Miekat ojoon!... Rynn�tk��
roistov�keen!� huusi h�n n�ille:

�Colette ja Herbert, tulkaa tervehtim��n kuningatartanne!�

Ruhtinas Herbert de Rosen, melkein yht� kookas mies kuin is�ns�kin,


leuka kuin hevosella ja posket puhtoiset kuin keikarilla, l�hestyi
nuoren vaimonsa kanssa. H�n astui vaivalloisesti ja keppiin nojaten,
sill� kahdeksan kuukautta sitten oli h�n Chantillyn kilpa-ajoissa
pudonnut satulasta, taittaen jalkansa ja muutamia kylkiluita. Kenraali
de Rosen ei laiminly�nyt huomauttaa, ett� he molemmat olisivat
rient�neet sulkeutumaan kuninkaansa kanssa Ragusaan, ellei t�t�
onnettomuutta olisi tapahtunut, joka oli saattanut h�nen poikansa
hengen vaaranalaiseksi.

�Ep�ilem�tt� olisin min�kin seurannut sinne teid�n mukananne, rakas


is�ni!� sanoi ruhtinatarkin sankarillisella ��nell�, joka huonosti
soveltui yhteen h�nen nimens�, pienen ja el�v�n kissannen�ns� ja
keve�sti p�rr�tettyjen kiharainsa kanssa.

Kuningatar ei voinut olla hymyilem�tt� ojentaessaan h�nelle k�tens�.


Viiksi�ns� punoen tutki Kristian asiantuntijan mielenkiinnolla ja
suurella uteliaisuudella tuota vilkasta pariisitarta ja kaunista,
miellytt�v�� ja pitk�sulkaista muotilintua rikkaine, liehuvine
hamereunuksineen, jonka siro ja suloinen k�yt�s t�ydellisesti erosi
h�nen entisen hovinsa juhlallisista nais-tyypeist�. �Mist� hiidest� oli
Herbert voinut l�yt�� tuollaisen jalokiven?� mietti h�n kadehtien
entist� lapsuuden toveriansa, tuota pitk�� roikaletta p�lysilminens� ja
ven�l�iseen tapaan jakaukselle sileiksi kammattuine suortuvinensa
varsin kapealla ja matalalla otsalla; kuningas mietti mieless�ns�, ett�
tuollaisia naisia, joita Illyriassa ei tavattu ainoatakaan, taisikin
vilist� Pariisin kaduilla, jonka vuoksi maanpako n�ytti h�nest�
siedett�v�lt�. Muuten ei t�m� maanpako voine kest��k��n kovin kauan.
Illyrialaiset kyll�styv�t ehk� piankin tasavaltaansa. Kaikki voi
supistua parin kolmen kuukauden oleskeluksi kaukaisessa maassa,
jonkunlaiseksi virkalomaksi, joka oli k�ytett�v� mahdollisimman
hupaisella tavalla.

�Ymm�rr�ttek� te moista kiirett�, hra kenraali�, sanoi h�n nauraen,


�ett� minulle on t��ll� jo kaupattu er�st� taloa... T�n� aamuna saapui
n�et luokseni muudan englantilainen, joka lupausi hankkimaan minulle
loistavan palatsin, valmiiksi kalustettuna ja verhottuna; samoin saisin
tallin ja ajohevoiset, vuokravaunut, makuuvaatteet ja p�yt�liinat,
hopeakaluston, p�yt�astiat ja palvelijat, kaikki nelj�nkymmenen
kahdeksan tunnin kuluessa ... ja siin� kaupunginosassa, mik� minua enin
miellytti.�

�Tunnen tuon englantilaisen, sire ... se on tietysti ulkolaisten


asioitsija Tom Lewis.�

�Aivan oikein, muistelen h�nen nimens� olleen siihen suuntaan...


Oletteko tekin olleet tekemisiss� h�nen kanssansa?�

�Oh! kaikkien Pariisiin saapuvien ulkolaisten luokse Tom Lewis ilmestyy


kieseiss�ns�... Mutta toivoakseni ei teid�n majesteettinne sit�
tuttavuutta halunne jatkaa.�

Se erityinen itsepintaisuus, mill� ruhtinas Herbert heti Tom Lewisin


nimen kuultuansa alkoi katsella juovikkaiden silkkisukkiensa p��lle
vedettyjen matalien kenkiens� nauharusettia, ja nuoren ruhtinattaren
salainen katsahdus puolisoonsa p�in ilmaisivat Kristianille kyllin
selv��n, ett� nuori pariskunta voisi antaa lis�tietoja kuuluisasta
asioitsijasta Royale-kadun varrella. Mutta mitenp� asioimisliike Lewis
voisikaan olla h�nelle hy�dyllinen? Sill� h�n ei halunnut taloa eik�
vaunuja, vaan aikoi asua vuokrahotellissa ne muutamat kuukaudet, jotka
h�nen oli Pariisissa vietett�v�.

�Eik�s se ole sinunkin mielipiteesi, Fr�d�rique?�

�Tietysti on se viisainta�, vastasi kuningatar, vaikka h�n ei suinkaan


ollut samaa mielt� puolisonsa toiveista eik� my�sk��n h�nen aikeestansa
asettua t�nne vain tilap�isesti asumaan.

Vanha Rosen rohkeni vuorostansa tehd� muutamia huomautuksia. T�llainen


hotelliel�m� ei h�nen mielest�ns� ollut oikein sopiva Illyrian
kuningashuoneen arvolle. Pariisi vilisi t�h�n aikaan maanpakolaisia
hallitsijoita. Kaikki eliv�t he t��ll� verrattain loistavaa el�m��:
Westfalin kuningas asui Neubourgin kadun varrella komeassa palatsissa,
jonka sivupaviljonki oli varattu hallitusviranomaisia varten. Galitsian
kuningattaren asuntorakennus Champs-Elys�esin varrella oli todellakin
loistava ja kuninkaallinen palatsi. Palermon kuninkaalla taas oli
Saint-Mand�ssa laaja rakennus, joukko ajohevosia ja kokonainen liuta
ajutantteja. Viel�p� Palman herttuallakin oli hovintapaisensa pieness�
rakennuksessa Passyn etukaupungissa, miss� h�n joka p�iv� n�ki viisi
kuusi kenraalia ruokap�yd�ss�ns�.

�Niin kyll�, niin kyll�, my�nsi Kristian k�rsim�tt�m�sti, �mutta se ei


ole samaa, n�ettek�s. Nuo ruhtinaat eiv�t aiokaan en�� muuttaa pois
Pariisista... He j��v�t tietysti lopullisesti t�nne, jota vastoin me...
Sit� paitse on minulla t�ysi syy olla ostamatta palatseja, yst�v�ni
Rosen. Meilt� riistettiin nimitt�in kaikki omaisuus kotimaassamme.
Meille j�i ainoastaan muutamia satoja tuhansia Rotschildin
pankkiliikkeess� Napolissa ja poloiset diadeemimme, jotka rva de Silvis
pelasti meille hattukotelossa. Ajatelkaahan, ett� rva markiisitar tuon
pitk�n maanpakolaismatkansa kest�ess� aina piti kallisarvoista koteloa
k�siss�ns�, tehtiinp� matka sitten jalkaisin, meritse, junassa tai
vaunuissa. Se on todellakin hassua ja hullunkurista!...�

Lapsellisuus sai samassa vallan h�ness� ja h�nen t�ytyi nauraa heid�n


h�t�tilallensa kuin hauskimmalle asialle maailmassa.

Mutta herttuaapa ei naurattanut.

�Sire�, sanoi h�n niin liikutettuna, ett� kaikki h�nen vanhat ryppyns�
v�risiv�t, �te teitte minulle �sken sen kunnian, ett� vakuutitte
katuvanne p��t�st�nne, joka niin pitk�ksi aikaa karkoitti minut kauvas
neuvostostanne ja mielest�nne... Sen vuoksi rohkenen j�lleen pyyt��
teilt� pient� armonosoitusta. Suokaa minulle maanpakonne aikana sama
luottamustoimi, mik� minulla aikoinaan teid�n majesteettinne hovissa
Laibachissa oli, nimitt�in kunnia olla siviili- ja sotilasasiainne
p��llikk�n�.�

�Katsokaas vain sit� itsetuntoa!� nauroi kuningas iloisena. Sitten


jatkoi h�n yst�v�llisesti: �Mutta minullahan ei ole en�� mit��n
siviili- eik� sotilasasioita, hyv� kenraali!... Kuningattarella on
kappalaisensa ja kamarineitosensa... Zaralla on opettajattarensa...
Min� taas otin Boscovitshin kirjeenvaihtoani varten ja mestari Lebeaun
parturikseni... Siin� kaikki...�

�Siin� tapauksessa uskallan sent��n anoa er�st� toista armoa... Eik�


teid�n majesteettinne suvaitsisi ottaa poikaani Herbertia
ajutantiksensa ja t�ss� l�sn�olevaa ruhtinatarta kuningattaren
lukijattareksi ja seuranaiseksi?�

�Minun puolestani olkoon asia p��tetty�, sanoi kuningatar k��ntyen


kauniisti hymyilev�n� Coletteen p�in, joka joutui vallan h�mille
uudesta arvostansa.

Ruhtinas Herbert taas kiitteli hallitsijaansa, joka samassa s��si


h�nelle valtakirjan olla h�nen ajutanttinsa ja teki t�m�n samalla
armollisella ja miellytt�v�ll� hirnahduksella, jonka he tunsivat
Tattersallin el�m�n ajoilta.

�Minulla on siis kunnia esitt�� nuo kolme nimityst�


allekirjoitettavaksi huomenna�, lis�si kenraali kunnioittavasti,
mutta lyhyesti ... osoittaen t�ten, ett� h�n katsoi jo astuneensa
virkatoimeensa.

Tuon ��nen ja m��r�tyn sanamuodon kuultuansa, johon h�n oli saanut


tottua kenraalin pitk�n ja juhlallisen palvelusajan kuluessa, n�ytti
nuori kuningas hieman masentuneelta ja ik�vystyneelt�, mutta h�n
lohduttausi katselemalla onnen kaunistamaa ja kirkastamaa nuorta
ruhtinatarta, jonka suloiset, kaikkea luonteenomaista puuttuvat kasvot
muuten n�yttiv�t olevan alinomaisen h�m�r�n harson verhoamat.
Ajatelkaahan, ett� h�n nyt oli kuningatar Fr�d�riquen hovinainen, h�n,
Colette Sauvadon, Bercyn viinikauppiaan hra Sauvadonin tyt�r! Mit�h�n
nyt sanotaan noissa suljetuissa salongeissa Varennes- (= Nummi-) ja
p. Dominiquen katujen varrella, joissa h�nen avioliittonsa Herbert de
Rosenin kanssa oli tehnyt h�net huomatuksi, vaikka ei juuri
tuttavalliseksi! H�nen ylimyksellinen pikku mielikuvituksensa harhaili
jo oletetussa hovimaailmassa. H�n mietti jo painettavia k�yntikortteja,
koko puvustonsa muutosta, Illyrian kansallisv�rist� hovipukua ja samaan
v�riin teetett�vi� p�itsi� vaunuhevosia varten...

Samassa kuului kuninkaan ��ni aivan h�nen l�heisyydess�ns�:

�T�m� on ensim�inen rauhallinen ruokaveromme maanpaossamme�, virkkoi


h�n Rosenille puoleksi totisella ja juhlallisella ��nell�... �Tahdon,
ett� p�iv�lliset ovat hauskat ja ett� kaikki yst�v�t viihtyv�t
luonani!�

Huomatessansa, kuinka kenraali pelj�styi t�m�n �kkikutsun kuullessansa,


lis�si h�n:

�Ah niin, se on totta: hovis��nn�t ja -puvut unohdin! Hitto vie,


Ragusan piirityksen aikana totuimme pois kaikista tuollaisista
tavoista ... ja hoviministerill�mme Rosenilla on paljo korjattavaa
nykyisess� el�m�ss�mme... Toivon kuitenkin, ett� alamme nuo parannukset
vasta huomenna, hra kenraali!�

Samassa avausi suuri, kaksiosainen salin ovi ja hotellin is�nt�


ilmoitti p�iv�llisp�yd�n olevan valmiina majesteetteja varten.
Ruhtinatar nousi jo yl�s vallan korskeana valmistuen k�ym��n
kuninkaan k�sikoukkuun. Mutta t�m� tarjosikin k�sivartensa
kuningattarelle ja saattoi puolisonsa ruokasaliin v�litt�m�tt�
ensink��n p�yt�vieraistansa. Aivan kokonansa ei hovimeno kuitenkaan
ollut j��nyt Ragusan muuriholvien sis�lle!

Muutos p�iv�n paisteesta ruokasaliin h�mm�stytti p�iv�llisvieraita.


Kattokruunusta, kynttil�haarukoista ja tarjoilup�yd�ll� palavasta
kahdesta lampusta huolimatta ei salissa kuitenkaan tahtonut n�hd�;
ennen aikojansa karkoitettu p�iv� oli j�tt�nyt ep�ilev�n h�m�r�ns�.
T�m�n surullisen varjon lis�ksi tuli viel� se, ett� p�iv�llisp�yt� oli
ruokavieraiden lukum��r��n n�hden aivan liian pitk�, jommoista muista
etiketin vaatimuksia vastaavista hotelleista olisi turhaan saanut
etsi�; kuningas ja kuningatar istuutuivat p�yd�n toiseen p��h�n ilman
ket��n vastap��t� tai sivuillansa. T�m� jo kummastutti pikku ruhtinatar
de Rosenia. Keisarikauden ensi aikoina muisti h�n kuitenkin kerran
olleensa p�iv�llisill� Tuileriesiss�, miss� keisari silloin istui
vastap��t� keisarinnaa aivan porvarillisesti niinkuin vastanaineet
h��aterialla ollessansa. �Niin, niin�, mietti pikku sulotar sulkien
p��tt�v�sti l�yhyttimens� ja laskien sen kupeellensa hansikkaiden
viereen, �parempia aikoja ei voi tulla kuin nuo legitimistien
(laillisuuden) ajat olivat!� T�m� muisto muutti h�nen mielipiteens�
t�m�n v�h�lukuisen p�yt�seuran suhteen, joka muuten johti h�nen
mieleens� n.k. Italialaisen Kornissin upeat hotellit Monacon ja
San-Remon v�lill� seurakauden alussa, kun matkailijain tulva ei viel�
ole saapunut. Sama kirjava v�rien sekoitus puvuissakin: Kuningas
lyhyess� takissa, kuningatar matkapuvussa, Herbert ja h�n puettuina �en
Watteau� niinkuin he bulevardeilla liikkuivat, kuningattaren kotipappi
is� Alph�e mustain veljesten kauhtanassa ja kenraali de Rosen
kirjaillussa puoli-univormussa. Kokonaisuus ei siis tehnyt mit��n
vaikutusta Colette de Roseniin. Ainoa, mik� sent��n vaikutti
suuremmoisemmin, oli kotipapin p�yt�rukous, jossa h�n rukoili jumalan
siunausta ruvettaessa t�lle ensim�iselle maanpaossa sy�dylle aterialle:

�_Quae sumus sumpturi prima die in exilio_� ... lausui munkki


ojennetuin k�sin; ja n�m� verkalleen lausutut sanat n�yttiv�t
pitent�v�n kaukaiseen tulevaisuuteen sen virkaloman, jonka kuningas
Kristian oli niin lyhyeksi arvioinut.

�Amen!� vastasi erotettu hallitsija vakavalla ��nell� ik��nkuin h�n


noissa kirkkolatinalaisissa sanoissa olisi tuntenut katkenneiksi ne
viel� el�v�t ja v�r�j�v�t siteet, jotka maaper�st�ns� irti raastettujen
puiden tuoreiden juurien tavoin aina ovat rasittaneet maanpakolaisia.

Mutta slavilaisten miellytt�v��n ja kohteliaaseen luonteeseen eiv�t


voimakkaimmatkaan liikutukset n�yt� voivan kauvan vaikuttaa. Tuskin oli
kuningas istuutunut p�yt��n, kun h�n jo sai takaisin iloisen
mielialansa ja alkoi jutella vilkkaasti k�ytt�en -- kohteliaisuudesta
l�sn�olevaa pariisitarta kohtaan -- ranskan kielt�, jota h�n puhui
sangen hyvin, vaikka murtaen hieman italiaksi, mik� muuten sopikin
hyvin h�nen nauruunsa. Naurettavalla sankarillisuudella kertoi h�n
muutamia kohtauksia Ragusan piirityksest�: hovin sijoittautumisesta
muuriholveihin eli kasematteihin ja siit� omituisesta vaikutuksesta,
mink� opettajatar rva markisitar Eleonore de Silvis teki
vihre�sulkaisessa poimuhatussansa ja lev�tiss�ns�. Onneksi s�i t�m�
viaton naisparka p�iv�llist� oppilaansa kamarissa eik� siis voinut
kuulla kuninkaan leikkipuheiden aiheuttamia nauruja. Sitten sai
Boscovitsh kasvistonsa kanssa olla h�nen maalitaulunansa. N�yttip�
todellakin silt� kuin olisi h�n poikamaisella tavalla tahtonut pit��
pilkkanansa olosuhteiden vakavuutta. Hovineuvos Boscovitsch, pieni,
pelonalainen ja hiljainen mies, jonka ik�� oli mahdoton m��r�t� ja
jonka j�niksensilm�t aina katsoivat sivulle p�in, oli oppinut ja
kasvitieteeseen kovin innostunut lakimies. Kun virastot Ragusassa
suljettiin, kulutti h�n aikansa tutkien kasveja linnoituksen
vallihaudoissa pommisateesta huolimatta; t�t� verrattain naivia,
intohimoon vajonnutta sielua huoletti maan suuren h�mmennyksen aikana
ainoastaan se seikka, ett� h�nen rikas kasvistonsa oli j��nyt
vapaamielisten k�siin.

H�nt� harmittaaksensa sanoi kuningas: �Ajattelehan, poloinen


Boscovitshini, kuinka kauniin ilotulituksen he saivat noista
kuivatuista kasvilajista, ellei k�yh� tasavalta ehk� ole teett�nyt
paksuista, harmaista imupaperiarkeistasi varap��hineit� sotav�elle.�

Hovineuvos nauroi niinkuin kaikki muutkin, mutta lapsellisesti


pelj�styneen n�k�isen�.

�Kuinka hauska mies kuningas on!... Ja kuinka hilpe�henkinen ... ja


millaiset silm�t h�nell� on!� ajatteli pikku ruhtinatar, jonka puoleen
Kristian usein k��ntyi koettaen v�hent�� sit� juopaa, mink� hovitavat
asettivat heid�n v�lillens�.

Oli todellakin huvittavaista n�hd�, kuinka h�nen kasvonsa kirkastuivat


kuninkaan katseesta, kuinka h�n leikitteli l�yhyttimell�ns�, huudahteli
hiukan silloin t�ll�in ja heitteli notkeaa vartaloansa, jota sointuvan
naurun l�ikky huomattavasti hytk�ytteli. Juhlallisesta asennostaan
p��tt�en n�ytti kuningatar, joka oli antautunut yst�v�lliseen
keskusteluun naapurinsa, vanhan herttua de Rosenin kanssa,
erist�ytyneen toisten tulvehtivasta ilosta. Pari kolme kertaa sanoi h�n
jonkun sanan, kun kysymys oli piirityksest�, ja tahtoi aina huomauttaa
kuninkaan uljuudesta ja sotatieteellisest� taidosta; sitte h�n taas
jatkoi erityiskeskusteluansa herttuan kanssa. Puoli��neen kyseli t�m�
h�nelt� hovimiehist� ja entisist� tovereistansa, jotka olivat olleet
h�nt� onnellisempia siin�, ett� saivat seurata hallitsijoitansa
Ragusaan. Useat heist� olivat j��neet sinne ... ja jokaisen nimen
j�lkeen, mink� Rosen mainitsi, kuului kuningattaren lyhyt ja vakava
lis�ys: �kuollut!... kuollut!...� joka soi kuin yksitoikkoisten
kuolinkellojen ��ni n�iden �skeisten tappioiden muistolle. Kun seura
p�iv�llisten j�lkeen vet�ytyi salonkiin, k�vi kuningatarkin hiukan
iloisammaksi. H�n kutsui Colette de Rosenin istumaan viereens� sohvaan
ja keskusteli h�nen kanssansa tuolla tuttavallisella yst�vyydell�, jota
h�n k�ytti tahtoessansa voittaa jonkun my�t�tuntoisuuden, samoin kuin
h�n my�skin osasi siirt�� toiseen hyv�ntekev�n mielenlujuutensa
puristamalla h�nen k�tt�ns� kauniilla, hoikalla k�t�sell�ns�, jonka
sormet olivat hyvin ohuet, mutta itse k�mmen sangen voimakas.

�kki� sanoi h�n:

�Ruhtinatar, tulkaa katsomaan, kun Zara k�y levolle!�

Pitk�n k�yt�v�n p��ss�, joka -- samoin kuin koko heid�n asuntonsa --


oli t�ynn� kasattuja matka-arkkuja ja avoimia kirstuja, joista n�kyi
liinavaatteita ja muita tavaroita t�ydellisess� ep�j�rjestyksess�, oli
pikku prinssin kamari, jota valaisi kaltolla akkunalla palava lamppu;
t�st� lankeava valo taas ei ulottunut edemm�s kuin vuoteen sinert�vien
verhojen tasalle. Muutamalla kirstulla nukkui palvelijatar
istuvassa asennossa, p�� k��rittyn� valkoisen p��hinevaatteensa ja
dalmatialaisten naisten pukuun kuuluvan suuren, ruusuilla p��rm�tyn
huntunsa sis��n. Avonainen kirja syliss�ns� ja kyyn�rp��t�ns� p�yt��n
nojaten n�ytti opettajatarkin joutuneen luettavansa unisen vaikutuksen
alaiseksi ja s�ilytt�v�n nukahtaneenakin tuon romanttisen
alakuloisuuden ilmeen, josta kuningas laski niin ankaraa leikki�. Eik�
h�n her�nnyt kuningattaren tulostakaan; mutta pikku prinssi ojensi heti
pienet k�tens�, kun h�nen vuoteensa verhoihin koskettiin, ja alkoi
k�mpi� istuallensa ... katse ylimalkaisena, mutta silm�t suurina ja
avoimina. Muutamien kuukausien aikana oli h�n tottunut siihen, ett�
h�net keskell� y�t� her�tettiin, puettiin pakoa tai l�ht�� varten, ja
ett� h�n aamulla her�tess�ns� n�ki ymp�rill�ns� uusia maisemia ja uusia
naamoja, jonka vuoksi h�nen unensa ei en�� ollut sit� yhten�ist� ja
syv�� kymmenen tunnin unta, mit� lapset nukkuvat hengitt�en
s��nn�llisesti, rauhallisesti ja tuskin huomattavasti raollansa olevan
pikku suunsa kautta.

�Hyv�� y�t�, �iti!� sanoi lapsi vallan hiljaa. �Pit��k� meid�n taas
l�hte� pakoon?�

T�m� alistuvainen ja liikuttava kysymys osotti kyll�, kuinka paljo


poikanen oli saanut k�rsi�, ja ep�ilem�tt� olikin onnettomuus ollut
liian suuri h�nelle.

�Ei, ei, rakas lapseni, t�ll� kertaa olemme me turvassa... Nuku


vain ... uni vahvistaa sinua.�
�Kyll�, sit� parempi... Min� palaan takaisin pitk�n Robistorin kanssa
j�iseen vuoristoon... Minun oli siell� niin hyv� olla.�

�Rouva Eleonoren tarinat ovat sekoittaneet h�nen ajatuksensa�, sanoi


kuningatar lempe�sti... �Poloinen raukka! Maailma on h�nelle liian
pime�... Ainoastaan seikkailut huvittavat h�nt�. Kuitenkin pit�isi
h�nen p��h�ns� piakkoin saada muutakin.�

N�in puhuessansa kohensi h�n lapsen p��nalustaa ja laittoi h�net


j�lleen lepoasentoon hyv�illen pienokaista niinkuin muutkin tavalliset
porvarinaiset, joten Colette de Rosenin suurelliset ajatukset
kuninkuudesta kerrassansa h�visiv�t. Kun h�n sitten kumartui
suutelemaan lastansa, kuiskasi t�m� h�nelle korvaan kysyen oliko se
kanuuna vaiko meri, jonka h�n kuuli kaukana jymisev�n. Kuningatar
kuunteli ulkoa kuuluvaa lakkaamatonta ja ep�m��r�ist� p�rin��, joka
toisinaan sai sein�t ja akkunat t�risem��n, ymp�ri talon alhaalta yl�s
asti, laimeni, kuului uudelleen, koveni �kki� ja kuoli j�lleen pois
et�isyyteen.

�Ei se mit��n ole... Se on vain Pariisin humua. Nuku edelleen,


poikaseni.�

Ja tuo valtaistuimelta sys�tty pienokainen, jolle oli kerrottu Pariisin


olevan paon p��m��r�n�, nukahti taas luottavaisena vallankumousten
pes�kaupungin humun tuudittamana.

Salonkiin takaisin palattuansa tapasivat kuningatar ja ruhtinatar


siell� nuoren ja ylh�isen n�k�isen naisen, joka seisoi kuninkaan edess�
keskustellen tuttavallisesti h�nen kanssansa. Juuri t�st� heid�n
keskisest� tuttavallisuudestansa ja toisten kunnioittavasta loitommasta
asennosta p��tt�en oli nainen n�ht�v�sti ylh�inen henkil�. Kuningatar
huudahti liikutettuna:

�Maria!�

�Fr�d�rique!�

Ja hell�sti sulkivat he sitten toisensa syliins�. Colette kysyi


katseellansa Herbert de Rosenilta, kuka tuo nuori nainen oli. Palermon
kuningatar, kuiskasi h�n. H�n oli hiukan pitempi ja hoikempi orpanaansa
Illyrian kuningatarta ja n�ytti muutamia vuosia vanhemmalta. H�nen
tummat silm�ns�, mustat, otsalle su'itut hiuksensa ja himme� ihov�rins�
tekiv�t h�net italialaisen naisen n�k�iseksi, vaikka h�n olikin
Baijerin hovissa syntynyt. Saksalaista ei h�ness� ollut muuta kuin
pitk�hk� ja j�ykk� vartalo, ylv�s hymy ja jotakin naurettavan
ep�sointuista puvussa, mist� saksalaiset naiset aina tuntee.
Fr�d�rique, joka varhain oli j��nyt orvoksi, sai orpanansa kanssa
kasvatuksensa M�ncheniss�; vaikka maailma sitten olikin heid�t
toisistansa erottanut, oli heid�n v�lill�ns� s�ilynyt hyv� yst�vyys.

�Min� en voinut odottaa kauvemmin, kuten n�et�, sanoi Palermon


kuningatar pit�en h�nt� k�sist� kiinni. �Cecco ei ehtinyt takaisin
kotiin... Min� tulin ilman h�nt�... Min� niin ik�v�itsin teit�... Olen
n�et niin usein muistanut teit�... Ihan olin �isin kuulevinani tuon
kanuunan paukkeen Ragusasta ja Vincennesist� saakka!...�

�Nuo molemmat olivat sent��n vain kaikuja Caserten pommitukseen


verraten�, puuttui kuningas puheeseen viitaten t�ten maanpakolaisen ja
suistuneen kuningattaren sankarilliseen k�yt�kseen muutamia vuosia
aikaisemmin.

�Ah, niin ... Caserte!� huokasi kuningatar. �Nyt olemme me sangen


yksin�isi� ... mekin!... Mik� surkeus! Kaikkien hallitsijain olisi
pit�nyt pysy� yhteistuntoisina... Mutta nyt on kaikki lopussa. Koko
maailma on tullut mielett�m�ksi...�

K��ntyen Kristianiin p�in jatkoi Palermon kuningatar: �Yht�kaikki!


Onnittelen teit� ... sill� te suistuitte sent��n kuninkaallisina!�

49

�Ah niin�, huudahti kuningas ny�k�ten puolisoonsa p�in, �h�n se meist�


kahdesta oikea kuningas oli!...�

K�denliikkeell� sai t�m� kuninkaan vaikenemaan... Hymyillen kumarsi h�n


ja k��nn�hti ajutanttiinsa de Roseniin p�in:

�Kas niin, Herbert, menk��mme tupakoimaan.�

Molemmat h�visiv�t he sitten ulos balkongille.

Ilta oli l�mmin ja ihana eik� p�iv� ollut viel� aivan sammunutkaan
sinert�vien pilvien taa. Tuileriesin kastanjapuiden tummat varjot
heid�n ymp�rill�ns� huojuivat hiljalleen kuin l�yhyttimet ja ylh��ll�
taivaalla syttyi muutamia tuikkivia t�ht�si�. Tuon tuoreen taustansa ja
ihmisvirran h�lin�lle kyllin avaran tilansa kautta menetti Rivolikatu
muuten tukahduttavan ulkon�k�ns� Pariisin muiden katujen rinnalla;
kuitenkin tunsi t�ss� koko ajan kaupungin summattoman kiertoriennon
Elys�en kentti� kohti ja kuulemaan tunnettuja konsertteja ulkoilmassa
... ilotulitusten valossa. Huvi, jonka talvi salpaa paksuilla verhoilla
suljettujen akkunain taa, oli vapautunut ja tulvehti lauluna ja nauruna
ilmassa; milloin viihtyi se kukkaishattujen alla, milloin hulmuavien
mantiljain tai pumpulipukujen sis�ll�, joiden py�ristettyjen
kaarileikkausten sis�st� mustalla nauhalla sidotut, valkoiset kaulat
hohtivat heijastuspeilien valaistuksessa. Kahvilat ja j��tel�myym�l�t
tyhjensiv�t kukkuransa katuk�yt�ville ja kaikkialta kuului rahojen
helin��, huutoa ja lasien kilin��.

�Pariisi on sent��n ihana kaupunki�, virkkoi Illyrian kuningas Kristian


puhaltaen savupilven ulos h�m�r��n... �Ilma ei tunnu t��ll� samalta
kuin muualla ... siin� on jotakin juovuttavaa ja huumaavaa...
Ajatelkaahan, ett� Laibachissa on t�ll� tunnilla jo kaikki talot
suljetut, pime�t ... nukuksissa...� Sitten lis�si h�n iloisesti: �Ah,
rakas ajutanttini, toivon pian saavani tutustua Pariisin
huvituksiin!... Sin� n�yt�t ne jo tuntevan ja olleen mukana, sin�...�

�Kyll�, sire!� my�nsi Herbert hirnahtaen tyytyv�isen� ylpeydest�...


�Klubilla, operassa ja kaikkialla kutsutaan minua kumikuninkaaksi.�

Sill� v�lin kuin Kristian kyseli t�m�n uuden sanan merkityst�, olivat
molemmat kuningattaret vet�ytyneet Fr�d�riquen kamariin voidaksensa
keskustella kaikessa vapaudessa ja kertoivat toisillensa laajalti
syd�mens� surullisia salaisuuksia, joista ajoittain kuului kuiskeita
raollaan olevien s�leakuttimien takaa. Salongissa keskustelivat is�
Alph�e ja vanha herttua my�skin matalalla ��nell�.
�Kuningas oli vallan oikeassa sanoessaan, ett� h�nen puolisonsa ...
itse teossa ... on hallitsija�, virkkoi kotipappi. �Olisittepas n�hneet
h�nen ratsain ... �in ja p�ivin ... k�yv�n tervehtim�ss�
etuvartijoita!... Pahimmassa kuulasateessa kiersi h�n ylv��n� ja
suorana pariin kertaan St. Angelon linnoituksen vierteiden ymp�ri,
rohkaistaksensa sotilaita ... kiersi ne lev�tti k�sivarrella ja
ratsuruoska k�dess� kuin ratsastusretkill�ns� Laibachin puistossa. Ja
olisittepas n�hneet meriv�kemme silloin, kun h�n saapui... Kuningas
taas piiloittelihe sill� aikaa, Jumala tiesi miss�! Urhoollinen, yht�
urhoollinen tosin h�nkin oli, hiisi vie!... Mutta ei yht� toivon t�hte�
eik� uskoa!... Ja kuitenkin vaaditaan juuri uskoa silt�, joka tahtoo
taivaan voittaa tai kruununsa pelastaa, hra herttua!�

Munkki vallan innostui ja kasvoi pitk�n kauhtanansa sis�ss�; Rosenin


t�ytyi rauhoittaa h�nt�:

�Hiljempaa, is� Alph�e... Kas niin, is� Alph�e...� varoitteli h�n


pelj�ten, ett� Colette kuuli heid�n puheensa.

T�m� oli joutunut kerrassansa hovineuvos Boscovitshin valtaan,


joka jutteli h�nelle kasveistansa, k�ytt�en tieteellisi� nimityksi�
ja kertoen yksityiskohtia kasviopillisista retkist�ns�. Koko
h�nen keskustelunsa haiskahti kuivaneilta kasveilta ja vanhan
maalaiskirjaston p�lylt�. Ja kuitenkin voi sielunsuuruus olla voimakas
vetovoima ja sen levitt�m� ilmakeh� olla niin v�kev�, juovuttava ja
harvinaisen miellytt�v�, ett� er��t pikku luonteet ihan ahmivat sit�;
niinp� s�ilytti nuori ruhtinatar Colettekin, joka muuten oli tottunut
olemaan mukana ylimyst�n tanssijaisissa, kilpa-ajoissa, teatterein
ensi-illoissa ja kaikkialla, miss� Pariisi huvittelihe, suloisimman
hymyns� kuullessaan neuvoksen kuivia oppisanoja. Kun h�n vain tiesi,
ett� tuolla akkunan takana istui kuningas tarinoiden ja ett�
vierushuoneessa kaksi kuningatarta vaihtoivat salaisuuksiansa,
tuntui t�m� jokap�iv�inen hotellisalonki, jossa h�nen hienostunut
ilmi�ns� teki aivan vieraan vaikutuksen, suuremmoiselta ja
surullisen majesteettiselta, kuten Versaillesin salit vahattuine
parkettipermantoineen, jotka v�lkkyv�t kuin lasi. H�n olisi voinut
istua ihastuneena paikoillansa, vaikka koko y�n hievahtamatta mihink��n
ja ik�vystym�tt� ensink��n, ell'ei kuninkaan pitk� keskustelu h�nen
puolisonsa kanssa olisi h�nt� hiukan hermostuttanut. Mit�h�n t�rkeit�
kysymyksi� siell� mahdettiin k�sitell�? Mit� laajaper�isi� suunnitelmia
kuningasvallan palauttamiseksi siell� lienee tekeill�? H�nen
uteliaisuutensa kasvoi kaksinkertaiseksi, kun h�n vihdoin n�ki
molempain ilmestyv�n salonkiin vilkkaina ja p��tt�vin, loistavin
silmin.

�Min� l�hden ulos armollisen herran kanssa�, kuiskasi Herbert


puolisollensa, �is�ni saattaa teid�t kotiin.�

Kuningas l�hestyi vuorostansa:

�Etteh�n pahastune siit�, ruhtinatar, se kuuluu h�nen alkavan


palveluksensa velvollisuuksiin.�

�Joka hetki el�m�st�mme kuuluu teid�n majesteeteillenne�, vastasi


nuori rouva vakuutettuna siit�, ett� kysymys oli jostakin t�rke�st�
ja salaper�isest� k�ynnist�, ehk�p� ensim�isest� yhtym�st�
salaliittolaisten kanssa. Oi, jospa h�n olisi voinut olla siell� mukana
h�nkin!...

Kristian aikoi menn� kuningattaren kamariin, mutta pys�htyikin ovelle.

�Siell� itket��n�, sanoi h�n Herbertille k��nn�ht�en h�neen p�in;


�hyv�� y�t�, min� en menek��n sis��n!�

Kadulle tultua sai h�n ilon ja helpoituksen purkauksen ja tarttui


ajutanttiansa k�sivarteen, sytytetty�ns� sit� ennen uuden sikaarin
hotellin pylv�ik�ss�:

�On sangen hauskaa, n�ettek�s�, virkkoi h�n, �k�vell� n�in kahden


v�kijoukossa ja liikkua samanarvoisena kuin muutkin, puhua mit� tahtoo,
tehd� mit� liikkeit� haluttaa ja k��nt�� p��ns� katsomaan kauniin,
ohimenev�n tyt�n j�lkeen ilman ett� Europa siit� v�litt��... Se on
maanpaon hyvitys... Ollessani t��ll� kahdeksan vuotta sitten n�in
Pariisin ainoastaan Tuileriesin akkunoista ja hovivaunuista... Mutta
t�ll� kertaa tahdon n�hd� kaikki ... ja k�yd� kaikkialla... Sapristi!
nyt vasta huomaan, ett� ... k�velyt�n ja k�velyt�n sinua, Herbert, joka
olet ontuvainen poloinen!... Odotas, niin kutsumme ajurin.�

Ruhtinas aikoi panna vastaan. Ei h�nen jalkaansa tehnyt ensink��n


kipe��. H�n jaksoi kyll� astua perillekin asti. Mutta sit� ei Kristian
sallinut:

�Ei, ei, min� en salli oppaani k�yd� kankeajalkaiseksi jo ensim�isen�


iltana.�

H�n huusi ajurin, joka ajoi Concorde-torille p�in r�misevin rattain ja


l�isk�ytellen luisevaa koniansa selk�piille, hypp�si keve�n�
ajopeleihin ja istahti mukavasti noille vanhoille sinip��llyksisille
tyynyille hykerrellen k�si�ns� iloisena kuin lapsi.

�Mihin ajetaan, ruhtinas?� kysyi ajuri aavistamatta, ett� h�n t�ll�


kertaa k�ytti oikeaa arvonime�.

Illyrian Kristian vastasi vapautuneen lukiolaisen voittoisalla ��nell�:

�Mabillen tanssijaisiin!�

II.

Er�s kuningasmielinen.

P�� ajettuna ja ilman p��hinett� laskeusi kaksi nuoravy�ll� vy�tettyyn,


mustain veljesten py�ristettyyn kaapuun puettua munkkia joulukuun
kirpe�ss� sateessa, joka huurteella peitti heid�n ruskean
munkkiviittansa, pitkin askelin alas viett�v�� Monsieur-le-Princen
katua. Keskell� alinomaa muuttuvaa, �latinalaista� kaupunginosaa,
keskell� niit� laajoja aukeita, joilta vanhan Pariisin alkuper�iset
muistot h�vi�v�t tomuksi, on Monsieur-le-Prince-katu s�ilytt�nyt
ulkon�k�ns� koulukatuna. Kirjakauppiaiden myym�l�t, maitokaupat,
lihapaistimot, vaatekaupitsijat, kulta- ja hopeasepp�in puodit
vuorottelevat sen varrella aina Saint-Genevi�ven ja Pantheonin
kukkulalle asti. Kaikkina aikoina vuorokaudesta mittailevat ylioppilaat
samaa katua: ei en�� sellaisina kuin Gavarni ne piirsi pitk�tukkaisina
ja baretti p��ss�, vaan s��dylliset ja siistit nuorukaiset, k�dess�
hansikkaat, yll� pitk�t viitat, kainalossa suuret sahviaanisalkut ja
muuten jo niin kylm�verisin� ja viekkaina kuin ainakin asioitsijat;
taikka n�ette t��ll� tulevia l��k�rej�, k�yt�kselt�ns� hiukan vapaampia
ehk� sen vuoksi, ett� heid�n opintonsa ovat ihmisellisempi� ja
aineellisempia johtaen alinomaa n�iden nuorten miesten ajatukset
kuolemaan, jota pelj�ten he paremmin hoitavat ja kehitt�v�t
ruumiillista olemustansa.

Varhaisen aamutunnin vuoksi viel� y�r�ijyiss� ja tohveleissa


kiiruhtivat nuoret tyt�t sukimattomin hiuksin ja silm�t y�valvokista
paisuneina kadun toisella puolen olevista maitokaupoista aamiaismaitoa
noutamaan; toiset hyppiv�t nauraen lumisohjussa, toiset taas
heiluttivat jonkunlaisella arvokkaisuudella l�kkilevyst� tehty� pient�
maitoastiaansa kantaen kenk�rajansa ja kuluneet hempupukunsa yht�
juhlallisina ja v�li�pit�m�tt�min� kuin mitk�kin satun�ytelm�in
kuningattaret. Ja kun kaksikymmenvuotisilla nuorukaisilla,
virkamiesnaamoistansa ja salkuistansa huolimatta, sent��n on nuori
syd�n povessansa, niin tapahtui usein, ett� ylioppilaat hymyiliv�t
n�ille ohimeneville kaunottarille. �Kas, Leahan se on!� huudahti joku.
�Hyv�� huomenta, Clemence!� tervehti toinen. Ja sitten huudettiin ja
juteltiin kadun yli ja sovittiin yhtym�st� viel� samana iltana
�Medicill� tai �Ludvig XIII:lla�. Mutta sattuipa niinkin, ett� joku
liian rohkea tai muusta syyst� ep�mieluinen tunteenpurkaus her�tti
kaunottaressa h�mm�stytt�v�� paheksumista ja harmia, joka tavallisesti
pukeutui muotoon: �menk�� tiehenne, te h�vyt�n mies!�

Voipa melkein kuvitella, ett� nukka munkkien kaapuissa nousi pystyyn --


tukkaahan n�ill� herroilla ei ollut -- n�hdess� t�llaista kevytmielist�
nuorisoa, joka k��ntyi katsomaan ja tirkisteli tirskuen heid�n
j�lkeens�, mutta tirskui salaa, sill� toinen mustista veljeksist� ei
juuri n�ytt�nyt olevan leikkis�ll� p��ll�; sit� paitsi oli h�n musta,
laiha, kuiva kuin pippuri ja tuuheine kulmakarvoinensa hirvitt�v�n
n�k�inen kuin ry�v�ri, jonka mahtava sankarivartalo selv�sti esiintyi
suurille laskoksille nuoralla vy�tetyn kaapunkin sis�st�. Mutta t�m� ei
n�ytt�nyt v�litt�v�n katuel�m�st� eik� my�sk��n h�nen toverinsa, vaan
halkaisivat he usvaista aamuilmaa nopealla vauhdilla, tuijottaen vain
eteens� ja miettien ainoastaan omia ajatuksiansa ynn� matkansa
p��m��r��. He olivat jo tulleet melkein niiden rappusten kohdalle,
jotka johtavat alas l��ketieteellisen tiedekunnan rakennuksiin, kun
vanhempi heist� viittasi nuorempaa toveriansa seisahtumaan sanoen:

�T�ss� se on.�

�Se� tarkoitti huonon n�k�ist� hotellia, jonka sis��nk�yt�v� oli


varustettu viheri�ll� ristikkoportilla; kun se avattiin, alkoi kello
soida sis�puolella. Oven toisella puolen oli sanomalehtimyym�l�;
sis�lt� ja ulkoa p�in oli se verhottu lentokirjasilla, kymmenen
sentimin arkkiveisuilla ja -v�rikuvilla, joiden joukossa Basilen
ilvehattu n�htiin monenmoisissa eri asennoissa; toisella puolen taas
oli maakerroksessa oluttupa kylttikirjoituksinensa �Brasserie du
Rialto�, jossa olutta, kahvia ja v�kijuomia tarjoilivat nuoret tyt�t,
hiukset venetsialaiseen tapaan laitettuina.

�Onko hra Elys�e jo mennyt ulos?� kysyi toinen munkeista ensi


kerroksessa olevaan hotellikonttoriin tultua.

Lihava nainen, joka n�ytti palvelleen monessa hotellissa ennen kuin h�n
oman sai, vastasi h�iriytym�tt� mukavassa istuvassa asennossansa ja
katsahtamattakaan taululle, jolla avaimet riippuivat surullisina
vierekk�in:

�Mennyt ulos? T�h�n aikaan?... Kysyk�� ennen, onko h�n jo tullut


kotiin?�

Huomattuansa kysyj�in villakaaput muutti h�n ��nens� ja osoitti


n�ht�v�sti nolostuneena, mik� Elys�e M�rautin kamari oli:

�N:o 36, viidenness� kerroksessa, k�yt�v�n p��ss�.�

Munkit kapusivat yl�s, harhailivat pitkin kapeita k�yt�vi�, joissa


kaikissa n�kyi kasottain harjattavia kenki� ja saappaita,
korkeakorkoisia, harmaita, punaisenruskeita, muodolta omituisempia,
huonoja ja komeita, jotka olisivat tienneet kertoa kaikellaista n�iden
�asujain� el�m�ntavoista. Mutta n�it� munkit tuskin huomasivatkaan,
vaan lakaisivat pitkill� kaapuillansa ja suurilla rukousnauhoillansa
niit� ohimenness��n kumoon; eik� heit� alussa paljo liikuttanut sek��n,
ett� er�s kaunis tytt� punaisessa alushameessa ja miehen p��llystakki
huolettomasti avoimen kaulan ja paljaiden olkap�iden yli heitettyn�
kulki k�yt�v�� pitkin rappusiin asti huutaen edesk�yp�� sellaisella
��nell� ja naurulla, joka vaikutti kovin raa'asti.

Munkit eiv�t en�� voineet olla katsahtamatta toisiinsa.

�Jos h�n on se mies, joksi te olette h�net kuvannut minulle�, sanoi


ulkomaisella murteella merirosvon n�k�inen, �niin on h�n valinnut
sangen omituisen ymp�rist�n.�

Vanhempi mies, jonka kasvot olivat �lykk��t ja hienot, hymyili t�h�n


silkin pehme�� pappismiehen hymy�, joka tosin oli ivallista, mutta
ihmisten heikkouksille suopeampaa:

�Pyh� Paavali pakanain seassa!� huomautti h�n hiljaa.

Tultuansa viidenteen kerrokseen pys�htyiv�t munkit hetkeksi eperoiden,


mihin p�in heid�n oli ment�v�, sill� matala ja h�m�r� porras-aukko ei
p��st�nyt kyllin valoa, jotta olisi n�hnyt selv�sti numerot kaikilla
ovilla, joista er�ill� oli k�yntikortit; niinp� lukivat he muutamalla
�Neiti Alice� ilman yhteiskunnallista asemaa tahi ammattia ilmaisevaa
nimityst�, jota lienee pidetty sit� tarpeettomampana, kun nti Alicella
oli useampia ammattisisaria samassa talossa. Kuvitelkaahan pyh�t is�t
erehdyksest� koputtamassa jonkun t�llaisen naikkosen ovelle!

�Lienee parasta huutaa h�nen nime�ns�!� sanoi tuuheakulmainen, musta


mies ja samassa kuului k�yt�v�ss� huuto: �Hra M�raut!� kaikuen kuin
mik�kin komentohuuto.

Yht� voimakas vastaus kuului nyt aivan k�yt�v�n p��ss� olevasta


kamarista. Ja kun tulijat avasivat oven, kuulivat he saman ��nen
jatkavan iloisesti:

�Kas, tek� is� Melkior? T�n��n ei minulla siis ole onnea ... toivoin
n�et, ett� kirjeenkantaja toisi minulle rahakirjeen ... mutta
yht�kaikki, olkaa tervetulleita, arvoisat is�t, ja painakaa puuta, jos
vain t��ll� istuinpaikkoja l�yd�tte.�
Kaikilla huonekaluilla olikin kasoittain kirjoja, sanomalehti� ja
aikakauskirjoja, jotka tavallansa verhoivat ne ja estiv�t vieraan
n�kem�st� sit� puutteellista tilaa, miss� t�m� 18:nnen luokan
hotellin huone kuluneine, valjenneine tiilipermantoinensa,
rikkonaisine sohvinensa, keisarikauden tyylisine kaappinensa ja
kolmine v�ltt�m�tt�mine samettituolinensa oli. S�ngyll� n�htiin,
paitse vaatteita ja kapeaa ruskeaa peitett�, painopaperia ja
korjauslukuarkkeja, joita kamarin asukas juuri oli vuoteella maaten
pahoin pidellyt v�rikyn�ll� tehdyill� koukeroilla. T�m� kurja ty�huone
kylmine uuninensa ja alastomine, tomuisine seininens�, sai valonsa
heijastuksena vastap��t� olevan rakennuksen liuskakivikatosta ja t�ll�
kertaa oli se verrattain h�m�r�, kun taivas oli pilvinen ja sateinen.

Sellainen oli se ymp�rist�, josta hra M�rautin korkea otsa ja


kellert�v�t, luonteenomaiset kasvot saivat sen omituisen alakuloisuuden
ja �lyn sekaisen ilmeen, mik� on erikoinen muutamille erityisesti
pariisilaisille tyypeille.

�Aina vain sama kurja asunto, kuten n�ette, is� Melkior!... Mutta mit�
tehd�?... Kahdeksantoista vuotta sitten Pariisiin tultuani eksyin t�h�n
hotelliin ... enk� ole sen koommin viitsinyt muuttaa asuntoa. Tosin
olen v�lill� ollut t��lt� poissakin, kuten tied�tte, mutta huone oli
senkin aikaa varattuna minua varten. Jokainen nurkka ja soppi k�tkee
t��ll� aatteita ja toiveita, ja olenpa varma siit�, ett� menett�isin
parhaimman osan itse�ni, jos t��lt� muuttaisin. Siell� taas...�

�Niin, kuinka matkanne onnistui?� kysyi is� Melkior iskien silm��


toverillensa. �Luulin teid�n matkustaneen kauvaksi aikaa ... ja
kuitenkin! Mit� on siis tapahtunut? Paikka ei miellytt�nyt teit� vai?�

�Oh, mit� paikkaan semmoisenaan tulee�, sanoi M�raut ravistaen paksua


tukkaansa, �niin ei parempaa voi toivoakaan. Palkka oli melkein yht�
hyv� kuin kaikkivaltiaan ministerin, asunto hovirakennuksessa ja samoin
hovin ajopelit, hevoset ja palvelusv�ki... Kaikki ihmiset olivat
my�skin yst�v�llisi� minua kohtaan, alkaen keisarista, keisarinnasta ja
arkkiherttuoista... Mutta sittenkin oli minun ik�v�... Kaipasin
Pariisia ja eniten kaikkea t�t� latinalaista ylioppilaskorttelia
keveine, nuorekkaine ilmakehinens� ... kaipasin Od�onin holvimyym�l�it�
kirjoinensa ... siell� n�et kun voi seisoalta katsella kaikkea vasta
ilmestynytt� kirjallisuutta... Kaipasin kaikkia noita vanhoja lunttia,
joilla Seinen vasemmanpuolinen kivikaide on lastattu kuin mik�kin
opiskelevan Pariisin varusmuuri toisella puolen jokea viihtyv��
ylellisyytt� ja itsekk�isyytt� vastaan. Mutta t�m� ei kuitenkaan ollut
p��syyn�, jatkoi h�n totisemmin, �vaan ... niin, tunnettehan
mielipiteeni, is� Melkior, ja tied�tte, millainen tarkoitukseni oli
silloin, kun vastaanotin tuon paikan. Aioin tehd� tuosta lapsesta,
jonka johto oli minulle uskottu, todellisen hallitsijan sit� lajia,
jota ei en�� juuri tavata, kasvattaa, muodostaa ja veistell� h�nt� sit�
korkeaa kutsumusta varten, mihin toiset eiv�t kykene, koska se rasittaa
heit� ja musertaa heid�t kuin nuo vanhat keskiajan rautavarukset, joita
n�emme museoissamme nykyaikaisten, kapeaolkaisten ja ahdasrintaisten
ihmisten n�yryytyksin�... Viel� mit�!... Vapaamielisi�, parannusten
huutajia, tulevaisuuden miehi�, uusien aatteiden lipunkantajia ja
kuinka he kaikki itse��n nimitt�nev�tk��n ... tapasin min� W:n hovissa,
poroporvareita, jotka eiv�t ymm�rr�, ett� monarkkisen periaatteen on
parempi kaatua avonaisessa taistelussa, jos sen kerran suistua t�ytyy,
kuin p��tt�� p�iv�ns� surkeudessa ja jonkunlaisen eduskunnan
lykk��m�ss� rullatuolissa... Jo ensi opetustuntini j�lkeen kuului
huutoja hovissa: kuka on t�m� muukalainen? mist� h�n on tullut t�nne?
mit� h�n tarkoittaa? N�in kyseliv�t he toisiltansa ja vihdoin
pyydettiin minua pysym��n yksinkertaisesti tavallisten kouluaineiden
rajoissa. Minun teht�v�ni olisi siis ollut kuulustella vain prinssin
l�ksyj� ja tanssia muiden viulun mukaan! Paljo kiitoksia! Tuon
huomattuani otin hattuni ja sanoin herrasv�elleni j��hyv�iset.�

T�m�n kertoi h�n korkealla, voimakkaalla ��nell�, h�nen


etel�ranskalainen murteensa tulvi suristen huulten yli kuin surisee
soittokoneen ��ni, jonka kaikkia metallikieli� yht� aikaa ly�d��n;
samassa m��r�ss� kuin h�n innostui muuttuivat my�skin h�nen kasvojensa
piirteet.

Tosin olivat ne oikeastansa rumat: otsa ulkoneva, tukka sankka ja


kapinallinen, jonka keskest� pisti esille joku yksin�inen harmaa
hiustukku, nen� paksu ja litte�, suu kiivaan luonteen selv� todistus,
ilman ainoatakaan parranhaiventa, joka peitt�isi suun ilmett�,
ik��nkuin h�nen k�rventynyt, rosoinen ihonsa maaper� olisi ollut liian
hedelm�t�n kaikelle kasvullisuudelle. Mutta h�nen kasvonsa muuttuivat
ihmeellisesti, kun intohimon tuli h�nt� innosti. T�t� muutosta voi
verrata k�tkettyyn lieteen, jonka edess� oleva tumma esirippu �kki�
rev�ist��n pois, niin ett� iloisesti l�mmitt�v� lieska paljastuu; h�nen
piirteillens� ilmestyi kaunopuheisuuden ilme, joka siirtyi silmist�
nen�lle ja huulille ja joka syd�mest� pulppuavan veren mukana levisi
yli koko h�nen y�valvokista ja kohtuuttomasta el�m�st� kalvenneiden
kasvojensa. Samoin tapahtuu toisinaan my�skin M�rautin kotiseudulla
Languedocissa, ett� kuiva, tomuinen ja p�lyisten �ljypuiden lailla
harmaja seutu paahteisen p�iv�n laskeutuessa muuttuu ihastuttavien
valovivahdusten loistavaksi n�ytelm�ksi, jonka muodostaa n�k�piiriin
h�ipyv�t p�iv�ns�teet tai sateenkaaren hitainen riutumus ja kuolema.

�Vai niin pian te maailman suuruuksiin kyll�styitte?� arveli vanhempi


munkeista miellytt�v�ll�, hiljaisella ��nell�, joka vaikutti melkein
vastakohtana M�rautin meluavalle kaunopuheisuudelle.

�Niin tein!� lis�si t�m� painavasti.

�Mutta kaikki kuninkaalliset eiv�t ole samanlaisia. Tunnen


sellaisiakin, joista mielipiteenne...�

�Ei, ei! Se saa riitt�� jo! Toista kertaa en tahdo koettani


uudistaa!... Pelk��n, ett� jos minun j�lleen t�ytyisi n�hd� joku
hovi l�helt�, vaikuttaisi se vahingollisesti monarkkisiin
mielipiteisiini...�

Hetkisen vaitiolon j�lkeen otti viekas is� j�lleen saman asian


puheeksi, mutta kiersi siihen toisaalta ja mutkan kautta:

�Puolen vuoden poissaolo tuotti teille ehk� taloudellisia tappioita,


hra M�raut?�

�Eik� mit�, sit� en voi sanoa... Ensist��nkin on ukko Sauvadon pysynyt


minulle uskollisena... Tunnettehan hra Sauvadonin ... tuon rikkaan
viinikauppiaan Bercyst�. Veljens� tytt�ren luona tapaa h�n paljo hienoa
v�ke� ja voidaksensa ottaa osaa keskusteluun k�ytt�� h�n apuani siten,
ett� k�yn kolme kertaa viikossa antamassa h�nelle 'ajatuksia asioista
ja oloista', kuten h�nen on tapansa sanoa. Tuo kunnon ukko onkin mainio
sokeassa uskossansa minuun! 'Mit� on minun ajateltava siit� ja siit�
kirjasta, hra M�raut?' kysyy h�n. 'Se on mit�t�n sepustus', sanon
h�nelle... 'Mutta', intt�� h�n toisinaan vastaan, 'tuonnottain olin
ruhtinaan luona kuulevinani siit� toisellaisia mielipiteit�...' 'Vai
niin, no, jos teill� siit� on omat mielipiteenne, niin olen min� t��ll�
tarpeeton', vastaan min�... 'Ei, ei, ei suinkaan, yst�v�ni, ...
tied�tteh�n hyvin kyll�, ettei minulla ole omia mielipiteit�'. T�ss�
ukko onkin oikeassa: h�nell� ei tosiaankaan ole mielipiteit�, jonka
vuoksi h�n sokeasti suostuukin siihen, mit� min� h�nelle sanon ... min�
olen h�nen olemuksensa ajatteleva osa. Mielipiteiden puutteessa ei h�n
minun poissaollessani kuulu virkkaneenkaan mit��n ruhtinattaren luona.
Mutta olisittepas n�hneet, kuinka suurella innolla h�n minut valtasi
niin pian kuin olin t��ll� j�lleen!... Sit� paitse annan tunteja
kansainoikeudessa parille rumanialaiselle... Ja onhan minulla tietysti
muitakin lis�keinotteluja... Nyt esim. lopettelen luotettavien
l�hteiden nojalla kyh�tty� 'Kertomusta Ragusan piirityksest�' ... jonka
suurin osa tosin on vain otteita, mutta jonka viimeisen luvun olen itse
kirjoittanut ... ja se miellytt�� minua. Tuolla on korjaus-arkki
siihen. Tahdotteko ehk� kuulla sen? Luvun otsikko kuuluu _Europa ilman
kuninkaita_.�

Sitten alkoi h�n lukea kuningasmielist� kyh�yst�ns� kyyneliin asti


intoutuvalla l�mm�ll� ja liikutuksella. Sill� v�lin her�siv�t
v�hitellen hotellin muutkin asukkaat virkeyteen ja liikkeeseen. Heid�n
ymp�rill�ns� naurettiin ja juteltiin, iloisten nuorten ��net
sekoittuivat lasien ja porslinien kilin��n ja vanhan pianor�m�n
r�miseviin s�veleihin, jotka kuulustivat olevan korttelin
tanssijaisrenkutuksia. Mutta t�t� vastakkaisuutta eiv�t �mustat
veljekset� huomanneet, sill� he kuuntelivat mielihyv�ll� tuota heid�n
mielest�ns� mainiota kuningasvallan puolustusta. Olletikin huvitti se
pitemp�� munkkia: h�n koputti permantoon ja polki jalkaa, v�risi
mielihyv�st� ja tukahdutti silloin t�ll�in ihastuksen huudahduksia,
jotka v�kisell� pyrkiv�t h�nen huultensa yli, huitoi k�sill�ns� ja l�i
toisinansa niin lujasti rintaansa, ett� melkein pelk�si h�nen iskeneen
rikki jonkun tai joitakuita kylkiluita. Kun M�raut lakkasi lukemasta,
oikaisihe h�n suoraksi, mittaili pitkin askelin kamarin lattiaa ja
sanoi vilkkaasti huitoen:

�Jahah! Jahah! Juuri niin se on. Siin� juuri on totuus ...


jumalallinen, legitiminen, absoluuttinen totuus!� (Viimeiset sanat
lausui h�n: lesitiminen, assoluuttinen totuus.) �Ei mit��n eduskuntia
eik� asianajajia en��!.. Hiiteen koko se joukkokunta!�

Ja t�ss� s�ken�iv�t ja leimahtivat h�nen silm�ns� kuin risukimppu pyh�n


Hermandadin roviolla. Toinen munkeista, joka oli rauhallisempi
luonteeltansa, sanoi vain kohteliaisuuden M�rautin kirjan johdosta:

�Kaiketipa te t�ll� kertaa julkaisette teoksen omalla nimell�nne!�

�En, kuten is� Melkior tiet��, en min� ylip��ns� ole teoksiani


nimell�ni varustanut. Itse asia on minulle ollut t�rke� ... omaksi
hyv�kseni ei minulla ole ollut mink��nlaisia kunniaa tavoittelevia
pyyteit�. Kuitenkin saan min� tekij�palkkion kirjoistani. Siit� saan
kiitt�� yst�v��ni Sauvadonia. Mutta muuten kirjoittaisin ne yht�
mielell�ni ilmaiseksikin. On n�et hauskaa poimia otteita noista
kuolevan kuninkuuden p�iv�kirjoista ja kuunnella tuon poistuvan
aikakauden heikkoja, laimenevia tykytyksi�, jotka ennustavat
voimattomien monarkkiain h�vi�mist�. Mutta t�ss� on meill� toki
edess�mme kunnialla kukistunut kuningas, joka suistuessansa on antanut
kaikille muille hyv�n opetuksen... T�m� Kristian on todellakin
sankari!.. Teoksessa luetaan m.m. kertomus k�ynnist� St. Angelon
linnoituksella pahimman pommituksen aikana. Mik� rohkeus, mik� uljuus
ilmeneek��n moisessa teossa!...�

Toinen munkeista painoi p��ns� alas. H�n tiesi paremmin kuin muut,
kenelle kunnia tuosta suuremmoisesta teosta oikeastaan oli tuleva, ja
kuka viel� suuremmoisemman valheen avulla oli toisen hyv�ksi
kielt�ytynyt t�t� kunniaa omaksumasta itsellens�. Mutta h�nen tahtoansa
korkeampi voima sitoi h�nen kielens�, jonka vuoksi h�n vain antoi
merkin kumppanillensa; t�m� nousikin heti yl�s sanoen M�rautille:

�Juuri t�m�n sankarin poika on syyn� siihen, ett� min� is� Alph�en
kanssa, joka on Illyrian hovin kotipappina, olen tullut luoksenne...
Tahtoisitteko te ottaa huoleksenne pikku prinssin kasvatuksen?�

�Mutta meill� ei ole tarjota teille asuntoa palatsissa, ei komeita


hevosia eik� ajopelej�, sanoi is� Alph�e surullisella ��nell�; �emmek�
me voi osoittaa teille sellaista vierasvaraisuutta kuin te W:n hovissa
osaksenne saitte. T�ss� olisi teid�n palveltava suistunutta
ruhtinashuonetta, joka el�� murheessa ja maanpaossa ... on el�nyt t�ss�
tilassa jo vuosikauden ja lienee pakotettu jatkamaan t�t� el�m��ns�.
Mutta mielipiteenne ovat samat kuin meid�nkin. Kuningas on tosin viime
aikoina kallistunut vapaamielisyyteen p�in, mutta suistumuksensa
j�lkeen on h�n huomannut erehdyksens�. Mit� taas kuningattareen tulee,
on h�n erinomainen nainen ... kuten aikanansa kyll� huomaatte.�

�Milloin?� kysyi haaveksija, joka �kkipikaa oli innostunut ajatuksesta


saada viel� kerran mielens� mukaan muodostaa ja kehitt�� kuninkaan
samoin kuin kirjailija tekee muovatessansa aatteitansa teokseksi.

Ja heti paikalla oli h�n valmis sopimaan vieraittensa kanssa yhtym�st�,


jossa asiasta l�hemmin neuvoteltaisiin.

Kun Elys�e M�raut mietti lapsuuttansa, jota h�n muuten usein muisteli,
sill� niilt� ajoilta oli h�n mielest�ns� saanut voimakkaimmat
vaikutuksensa, n�ki h�n tavallisesti edess�ns� suuren huoneen, mihin
runsas valo tulvasi kolmesta akkunasta; kunkin akkunan edess� oli
Jacquardin malliin tehdyt kangaspuut silkinkutomista varten korkeine
pielinens�. Ulkona taas n�kyi joukko rakennuksia, jotka amfiteatterin
tavoin kohosivat toinen toistansa ylemp�n�; kunkin akkunan edess�
seisoivat kangaspuut ja jokaisten ��ress� h��ri pari miest�
paitahihasillaan, jotka et��mp�� katsoen liikuttelivat k�si�ns� kankaan
yli kuin kaksi nelik�tisesti soittavaa pianistia.

Huoneiden v�lisiss�, kapeissa solu-aukoissa n�kyi m�en rinteell� pieni�


auringon paahtamia ja valjentamia puutarhoja, joissa kasvoi
kaktuspensaita ja mahtavan suuria p�iv�nruusuja; paahteisessa ilmassa
olivat n�m� ny�kistyneet suurine, kohta varisevine kukkinensa mailleen
painuvan auringon valoa kohti ja par'aikaa kypsyv�t siemenet levittiv�t
ymp�rillens� ellostavan hajun, jonka Elys�e viel� kolmekymment� vuotta
my�hemmin oli tuntevinansa aina kun h�n vain ajatteli pient�
syntym�kaupunkiansa. N�k�alaa t�m�n kaupunginosan ylitse, joka tiheine
ty�l�isasutuksinensa muistutti surisevaa ja hurisevaa mehil�ispes��,
hallitsivat er��t keskell� kaupunginosaa olevalla hietam�ell�
sijaitsevat tuulimyllyt, joita ei en�� k�ytetty, mutta jotka kaupungin
entisen elinkeinon muistoksi ja uskollisten palvelustensa palkkioksi
olivat saaneet seisoa paikoillansa ja kohottivat korkeuteen korskeat
siipens�, joissa tosin en�� ainoastaan rungot olivat tallella, jota
vastoin perusrakennus etel�n auringon ja tomuisen tuulen vaikutuksesta
p�iv� p�iv�lt� mureni ja rapistui luhistuaksensa vihdoin t�ydellisesti
soraksi.

N�iden kunnianarvoisten muistomerkkien suojassa s�ilyi t�k�l�isen


v�est�n keskuudessa paljo muinaisia tapoja ja tarinoita esi-is�in
ajoilta. Koko kauppala, joksi t�t� pient� etukaupunkia kutsuttiin,
ell'ei siit� k�ytetty nimityst� _Reyn haka_, oli silloin ja on viel�kin
l�mmin kuningasvallan kannattaja eik� siell� siihen aikaan ollut
ainoatakaan ty�pajaa, jonka sein�lt� olisi puuttunut muotokuva esitt�v�
nuorta, turpea- ja punakkakasvoista miest�, jonka pitkill�, vaaleilla
ja voidelluilla hiuksilla kaunis valaistus l�ikkyi; t�m� 1840-luvun
muotiin puettu muotokuva esitti prinssi�, joka kauppalan v�est�n
keskuudessa k�vi nimell� _lou Goi_ (= ontuva). Kotona M�rautin is�n
luona riippui t�m�n yl�puolella toinen pienempi taulu, sis�lt�v�
raameihin keh�tyn paperin, johon oli painettu suuri lakkasinetti, miss�
pyh�n Antreanristin ymp�rille oli kaiverrettu sanat "_Fides, Spes_".
Ukko M�raut voi kangaspuiden ��ress� istuessansa ja sukkulainta
k�sitelless�ns� n�hd� muotokuvan ja lukea mainitut valiosanat _uskosta_
ja _toivosta_; ja aina kun h�n n�ihin katsahti virkistyi h�nen mielens�
ja punastuivat h�nen kasvonsa, jotka esittiv�t Antoninein aikakauden
mitaleista tutun sivukuvan, ja kotkannen�ns� ynn� py�reiden
poskip�ittens� kautta muistuttivat h�nen syd�mellens� rakkaiden
Bourbonien pysyvist� sukupiirteist�.

Muuten oli ukko M�raut tuima, kiivas ja yksinvaltias mies, jonka ��ni
kaikui kuin ukkosen jylin�, sill� se oli kehittynyt kovaksi
kangaspuiden alinomaisessa ryskeess� ja rynkytyksess�.

Miehens� t�ydellinen vastakohta oli sen sijaan rva M�raut. Ollen


luonteeltansa s�vyis� ja tavattoman ujo ja saatuansa kasvatuksen
siihen hiljaiseen alistuvaisuuteen, joka kaikille etel�ranskalaisille
entis-ajan naisille on niin ominaista ja asettaa heid�t melkein
it�maiden orjattarien rinnalle, oli h�n jo aikoja sitten tottunut pois
lausumasta mit��n omintakeista mielipidett�.

Sellaisessa kodissa oli Elys�e kasvanut nuorimpana ja ruumiillisesti


heikoimpana kolmesta veljeksest�, jonka vuoksi h�nt� olikin kohdeltu
s�vyisemmin kuin molempia toisia. H�nen ei siis tarvinnut viel�
8-vuotiaana ottaa sukkulaa k�teens�, kuten vanhempien veljien, vaan sai
h�n sen sijaan nauttia lapsille niin terveellist� vapautta, jota h�n
k�ytti juoksennellaksensa p�iv�kaudet ymp�ri Reynhakaa ja ottaaksensa
muiden poikain kanssa osaa niihin taisteluihin myllym�ell�, joissa
valkoiset taistelivat mustia ja katolilaiset hugenotteja vastaan.
�Vanha kauna ei hevill� haihdu� sanotaan ja niin n�ytt��kin olevan
laita t�ss� osassa Languedocia! Pojat jakautuivat kahteen eri leiriin
ja molemmat puolueet valitsivat itsellens� omat tuulimyllyns�, jonka
ymp�rille taistelijat ryhmittyiv�t k�ytt�en myllyn perustuksesta
irtautuvia kivi� heitto-aseinansa. Sitten alkoivat he haukkua
toisiansa, mink� taisivat, kivet vinkuivat ilmassa ja niin vajosivat he
n�ihin sankarileikkeihins�, ett� niit� saattoi usein kest�� monta
tuntia, kunnes kamppailu tavallisesti p��ttyi siten, ett� joku
10-vuotias nulikka sai aika kuhmun otsaansa tahi tihkui verta
tuuheiden, silkin pehmeiden suortuvien v�list�, kaikki lapsuuden
muistoja, joiden j�ljet ikip�iviksi j��v�t n�kyv�isiksi hienoon ihoon;
niin oli k�ynyt my�skin Elys�elle, joka viel� miehuuden ik��n tultuansa
voi n�ytt�� pari tuollaista arpea, ohimoilla ja suupieless�.
Oi kuinka h�nen �itins� kirosi noita tuulimyllyj�, kun poikanen h�m�r�n
tullen palasi kotiinsa verisen� ja ryysyisen�! Tosin voi is�kin n�ytt��
h�nelle mielipahaansa, mutta se tapahtui ainoastaan muodon vuoksi tai
vanhasta tottumuksesta taikka tahtoi h�n k�ytt�� tilaisuutta
harjoittaaksensa jylisev�� ��nt�ns�; perheen yhteiselle aterialle
kokouduttua osoittausi h�n kuitenkin sangen vilkkaaksi kuunnellessansa
niit� selityksi� taistelun menosta ja osanottajien nimist�, jotka poika
kysytt�ess� vanhemmillensa luetteli. �Vai niin!� huudahti h�n, �vai
Tholozan ... sen nimisi� el�� siis viel�! Ahaa, vai se veitikka sen
teki! Vuonna 1815 seisoi h�nen is�ns� pyssynpiippuni edess�!... Olisipa
tainnut olla parasta, jos silloin olisin n�ps�ytt�nyt miehen!�

Ja sitten alkoi h�n itse kertoa Languedocin asukkaiden omituisella,


kuvarikkaalla murteella, joka armotta katkoo sanoja ja lauseita,
jotakin tarinaa niilt� ajoilta, jolloin h�n astui Angoul�men herttuan
sotaurhojen riviin, tuon suuren kenraalin ja melkeinp� pyh�n ihmisen
v�keen...

N�m� tarinat, jotka h�n oli sata kertaa kuullut, vaikka aina hieman eri
tavalla taitavasti uusittuina, olivat painuneet Elys�en mieleen yht�
syv�sti kuin kivenheitot myllym�ell� uurtuivat h�nen kasvoihinsa. H�nen
mielikuvituksensa oli kehittynyt er��n kuningasmielisen legendan
kautta, jonka merkkip�ivi� olivat pyh�n Henrikin p�iv� ja tammikuun
21:nen eli Ludvig XVI:n kuolinp�iv�, ja joka muuten k�sitteli
marttiirakuolemaan k�yneit� prinssej�, kun n�m� piispain lailla
ojensivat k�tens� siunaukseksi ymp�rill� seisovalle v�kijoukolle, tahi
uljaita prinsessoja (Berryn herttuatarta), jotka hyv�n asian vuoksi
kestiv�t kaikki vaivat ja vaarat paeten ratsun selj�ss� ahdistajainsa
ja kavaltajainsa tielt�, kunnes n�m� vihdoin l�ysiv�t heid�t
k�tkeytynein� vanhan bretagnelais-majatalon uunin mustan laskuluukun
alta.

Hauskoina lisin� t�h�n kuolemaa ja maanpakoa k�sittelevien tarinoiden


sarjaan, joka semmoisenaan muuten vanhempain mielest� olisi masentanut
herkk�� lapsen mielt�, sai h�n tutustua sellaisiin aiheisiin muinaisen
Ranskan iloisten ja kunniakkaiden p�ivien ajoilta kuin ovat kertomukset
�Kanasta ja ruukusta�, laulu Vert-Galantista j.n.e. T�m� laulu
Vert-Galantista oli Reynhakalaisten marseljeesi ja joutui ukko M�rautin
talossa aina k�yt�nt��n, kun perhe suvisunnuntaisin iltamessun j�lkeen
ker�ytyi pieneen, viett�v��n puutarhaan vaivoin p�nkityn ruokap�yd�n
ymp�rille sy�d�ksens� �raittiissa ilmassa�, kuten sanottiin, vaikka
ilma t�ss� valkeiksi rapattujen rakennusten ja kes�p�iv�n paahtaman
maaper�n uhossa illan tullen oli ep�terveellisempi ja tukahduttavampi
kuin p�ivemm�ll�, jolloin aurinko viel� paistoi korkealla. Kun perheen
is� n�iss� tilaisuuksissa koroitti l�hell� ja kaukana kuuluisaksi
tulleen ��nens� ja aloitti laulun sanoilla: �Kuningas Henrik
nelj�s, tuo uljas sankari...�, niin vaikeni kaikki koko Reynha'an
kauppalassa... Ell'emme ota lukuun kuumuudesta ��nekk��sti halkeilevia
ruokoja puutarhoissa tai viel� valveilla olevain koppakuoriaisten ja
sirkkain surinaa, ei kuulunut hiiskahdusta miss��n niin kauvan kuin
kuningasmielisen laulun juhlallisen komeat s�veleet kaikuivat niin
kankeassa tahdissa kuin olisi tuo vanha aika j�ykiss� puhvihousuissa ja
lonkkatyynyill� varustetuissa hameissa marssinut ohitse. V�rssyn
loppus�veleihin yhtyi koko perhe laulaen kuorossa:

"Siis malja kuninkaan, tuon kunnon ruhtinaan,


ken hyv�� tahtoo sun ja mun".
Nuo tahdikkaat ja lennokkaat sanat �sun ja mun� huvittivat erityisesti
Elys�et� ja h�nen velji�ns�, jotka aina lauloivat sen kohdan survien ja
tuuppien toisiansa, niin ett� is�n t�ytyi kolhaisten asettaa heit�;
mutta laulu jatkui sent��n iskuista, nauruista ja vaikerruksista
huolimatta kuin riivattujen virsi kirkollisen Pariisin haudalla.

Kun kuninkaan nimi aina sekoitettiin perhejuhliin, loisti se Elys�en


mielikuvituksessa tutumpana ja l�heisemp�n� kuin mit� se satujen ja
historiallisten kertomusten kautta olisi tehnyt. Siihen vaikuttivat
sit� paitse ne ohuelle paperille hienolla k�sialalla painetut ja
laillisen kuninkaan omak�tisell� nimikirjoituksella varustetut
salaper�iset kiertokirjeet, joita joka vuosi saapui Frohsdorfista pari,
kolme kertaa kaikille pienen etukaupungin asukkaille ja joissa
kirjeiss� kuningas kehoitti kansaansa k�rsiv�llisesti odottamaan
tapausten ratkaisua... Noina p�ivin� heitti mestari M�raut sukkulaansa
tavallista vakavampana ja kun ilta tuli ja ovet suljettiin, alkoi h�n
lukea perheellens� tuota aina samaan s�vyis��n kaavaan laadittua ja
ep�m��r�isi� toivon sanoja sis�lt�v�� kiertokirjett�: �Ranskalaiset, te
pet�tte itsenne ja teit� petet��n�... Ja alla luettiin aina sama
muuttumaton vaalilause: _Fides, Spes_. Uskoa ja toivoa ei siis ainakaan
noilta poloisilta puuttunut.

�Kun kuningas palaa takaisin�, oli is� M�rautin tapa sanoa, �ostan
itselleni hyv�n nojatuolin...� Taikka: �kun kuningas palaa takaisin,
panemme kamariin uudet sein�paperit...�

Kun h�n sitten oli tehnyt matkan Frohsdorfiin (It�vallassa, miss�


Chambordin kreivi tavallisesti oleksi), muuttui kaava toisellaiseksi:

�Kun minulla oli kunnia saada n�hd� kuningas�, sanoi h�n sen j�lkeen
alinomaa.

Tuo kunnon mies oli todellakin tehnyt t�m�n pitk�llisen ja kalliin


pyhiinvaelluksen, jonka menoihin koko kauppalan ty�v�ki uhrasi roponsa,
eik� muhamettilainen hadji ole ikin� palannut Mekasta niin h�ik�istyn�
kuin ukko M�raut t�lt� retkelt�ns�. Ja kuitenkin oli audienssi ollut
sangen lyhyt. Uskollisille alamaisillensa oli vallanpyyt�j� sanonut
h�nen l�sn�ollessansa: �Ah, te olette siis t��ll�, mutta t�h�n
yst�v�lliseen vastaanottoon ei kenell�k��n heist� ollut mit��n
vastattavaa ja M�rautilla viel� v�hemm�n kuin muilla, sill� h�n oli
tukehtua liikutuksesta, joka sit� paitsi nosti kyyneleet h�nen
silmiins�, ettei h�n voinut erottaa ep�jumalansa piirteit�k��n. Vasta
l�htiess� oli prinssin k�sikirjuri, Athisin herttua, jutellut pitemm�n
aikaa h�nen kanssansa tiedustellen kansan mielialaa Ranskassa. Voitte
kuvitella, mink� verran kiihkoisa silkinkutojamme voi t�h�n vastata,
sill� Reynha'an ulkopuolella ei h�n ollut koskaan liikkunut.

�Tulkoon vain, se hyv�n onnen veitikka! tulkoon pian meid�n


Henrikimme... Kaikki kaipaavat h�nt�...� sanoi M�raut.

Sangen tyytyv�isen� tiedustelujensa tuloksiin kiitti herttua h�nt�


erityisesti ja kysyi sitten �kki�:

�Onko teill� lapsia, mestari M�raut?�

�On kolme, hra herttua.�


�Poikiako?�

�Niin, kolme ... lasta�, vastasi vanha kauppalan mies (Reynha'an


seuduilla ei tytt�j� n�et luettu lasten joukkoon).

�Hyv�, sen merkitsen muistikirjaani, ett� armollinen herramme muistaa


sen sitten kun h�nen aikansa on tullut.�

Samassa veti herttua esille muistikirjansa ja kra-kra-krapisi kyn�...


T�ll� luonnon��nell� tarkoitti kunnon mies j�ljitell� hetke�, jolloin
suojelija merkitsi kirjaan M�rautin kolmen pojan nimet. T�t�
luonnon��nt� ei ukko unhottanut koskaan j�ljitell�, kun nuo ajat
tulivat puheeksi perheen keskuudessa, jonka aikakirjat muuten olivat
niin liikuttavan muuttumattomat ja yksinkertaiset pienimmiss�kin
yksityisseikoissaan. Ja kun ty�ajat sattuivat huononemaan ja vaimo
joskus uskalsi miehens� vanhenemista ja v�hien s��st�jen hupenemista
muistellen esitt�� pelkonsa perheen tulevaisuudesta, oli t�m� sama
kra-kra-��ni h�nen vastauksenansa:

�Ole huoletta, eukko! Athisin herttua kirjoitti ne tarkasti


muistikirjaansa.�

Vanha silkinkutoja oli �kki� k�ynyt kunnianhimoiseksi poikiensa vuoksi,


mutta kun molemmat vanhimmat jo olivat ehtineet antautua is�ns�
suppealle ty�alalle, joutui nuorimman pojan tulevaisuus h�nen
kunnianhimonsa ja toiveittensa p��m��r�ksi. T�m� l�hetettiin n.k.
Papelin oppilaitokseen, jonka er�s espanjalainen oli perustanut, ollen
noita Marotton antauduttua kaikkiin Etel�-Ranskan kaupunkeihin tulvivia
pakolaisia. Se sijaitsi �teurastajakorttelin� toisessa p��ss� olevassa
rappeutuneessa talossa (tuomiokirkon vieress�), jonka vanhentumista
todistivat niin hyvin pienet, vihert�v�t akkunat kuin halkeamat
seiniss�. Tie sinne vei rapattujen lihamyym�l�in ohitse, joiden
rautaristikkojen takana riippui mahtavan suuria liham�hk�leit�
alituisen k�rp�sparven surinassa, ja sitten kapeita katuja my�ten,
joiden kivitys oli liukas ja kaikenlaisista j�tteist� punertava. Kun
Elys�e my�hemmin muisteli t�t� kouluaikaansa tuntui se h�nest� vallan
keskiaikaiselta, ja olipa kuin olisi h�n itse joutunut jonkun hirve�n
intoilijan julman kurituksen alaiseksi; k�mmenpatukka, solmuruoska ja
latinankieli vaihtelivat tuossa likaisessa ja pime�ss� kouluhuoneessa
vuoroin lempeilt�, vuoroin vihaisilta kuulustavien kellojen kanssa,
joiden ��ni kiiri vanhan kirkon ylikuoria, muurikerroksia, kivisi�
koristeita ja omituisten p�iden muotoisia kattokouruja my�ten.

Papel itse oli leve�, loistava ja karvainen naamaltansa, ja kasvultansa


pieni mies, joka k�ytti valkeaa leve�laiteista hattua alas korviin
painettuna, ett'ei n�kyisi paisunutta, sinist� suonta, joka
hiusmarrosta alkaen kulki otsan yli ja p��ttyi vasta silm�kulmain
v�liin. Lyhyesti sanoen: mies muistutti Velasquezin tauluista tuttuja
k��pi�it�, jos luemme pois n�iden kirjavat puvut ja sen tumman
pronssiv�rin, jonka maalaaja ajan tapaan on heille antanut.

Kiivas ja ankara h�n sit� paitse oli, mutta h�nen suuri p��kallonsa
sis�lsi tavattoman m��r�n aatteita ollen jonkunlainen el�v�,
valoisa tietosanakirja; kuitenkin kohtasi t�m� aaterikkaus h�nen
kiihoittuneessa, kuningasmielisess� itsepintaisuudessaan esteens�, jota
tuo luonnottomasti paisunut suoni keskell� otsaa varsin hyvin kuvasi.

Kauppalassa liikkuvan huhun mukaan piili Papelin nimen alla toinen


tunnetumpi mies, joka oli ollut Don Carloksen julmimpia k�tyrej�, ja
voittanut maineensa hurjana sotilaana ja uusien murhatapojen keksij�n�.
N�in l�hell� Espanjan rajaa tunsi h�n itsens� vaivatuksi h�pe�llisen
kunniansa vuoksi ja eli muka sent�hden salanimisen�. Mink� verran oli
huhussa per��? Niiden monien vuosien kuluessa, jotka Elys�e vietti
opettajansa l�heisyydess� nauttien t�m�n erityist� suosiota, ei h�n
ikin� kuullut tuon hirmuisen k��pi�n lausuvan sanaakaan, ei
vastaanottavan ainoatakaan vierask�ynti� tai kirjett�, joka olisi
todistanut oikeiksi mokomat ep�ilykset Kun poikanen v�hitellen
miehistyi ja koulunk�ynnin p��tytty� huomasi Reynha'an kauppalan liian
ahtaaksi alaksi laakereillensa, diploomeillensa ja is�ns�
kunnianhimolle, her�si kysymys h�nen l�hett�misest�ns� Pariisiin. Hra
Papel antoi h�nelle useampia suosituskirjeit� legitimisen puolueen
johtajille, raskaita ja salaper�isill� vaakunasineteill� suljettuja
kirjeit�, jotka n�yttiv�t todistavan oikeaksi tuon huhun naamioidusta
k�tyrist�.

Mestari M�raut oli itse kiirehtinyt poikaansa matkaan, sill� h�nen


mielest�ns� n�ytti kuningas viivyttelev�n tuloansa aivan liiaksi.
Matkan kustannuksia varten uhrasi h�n yksinkertaisesti ja
sankarillisesti, mit� ikin� voi: m�i kultakellonsa, �idilt�ns� perityn,
hopeisen avainsoljen ja viel�p� senkin viinitarhan, jommoisen h�n
omisti niinkuin kauppalan muutkin porvarit.

�L�hdeh�n katselemaan hieman, mit� ne siell� puuhaavat�, sanoi h�n


nuorimmalle pojallensa, �ja mit� ne siell� oikeastaan vartovat? T��ll�
Reynha'assakin me alamme jo vihdoin ik�vysty�.�

Elys�e M�raut tuli Pariisiin 20-vuotiaana ja kiihke�t vakaumukset


kiehuivat h�nen mieless�ns�, joka oli kehittynyt is�n sokean
kuningasmielisyyden siimeksess� ja johon tuo hurja espanjalainen oli
lietsonut ter�st� ja tulta. Puolueen johtajat vastaanottivat h�net kuin
olisi h�n puolimatkalla ja keskell� y�t� noussut ensiluokan
rautatievaunuun, miss� muut matkustajat jo olivat valmistautuneet
levolle, kukin sopessansa. Uusi tulokas saapuu ulkoa raittiista ilmasta
ja jalkamatkasta virkistyneen�, haluaa antautua vilkkaaseen
keskusteluun ja valvomalla karkoittaa matkan ik�vyydet; mutta t��ll�
tapaakin h�n joukon pahantuulisia, uneliaita ihmisi�, jotka
turkkeihinsa ja saaleihinsa k��riytynein� mieluummin tuudittautuvat
suloiseen uneen sinisell� varjostimella varustetun lampun h�m�r�ss�
valaistuksessa ja pit�v�t sangen ik�v�n�, ett� tuo tungettelija
kosteine pukuinensa ja vetoisine ilmoinensa h�iritsee heid�n untansa.
T�llaiselta n�ytti legitimistinen puolue rappeutuneessa vaunussansa
muuten autiolla tiell�.

Tuo laiha, mustasilm�inen, leijonap�inen intoilija, joka kiihke�sti


puhuesssansa katkoi joka tavun ja s�esti huitovalla liikkeell� jokaisen
lauseen, n�ytti omaavan Suleaun kaikkeen toimintaan valmiin neron ja
Cadoudalin rohkeuden, jonka vuoksi h�n her�tti puolueessa h�mm�styst�
ja kauhua. H�n oli heist� sanalla sanoen vaarallinen ja levoton luonne.
Selv�n�k�isen� niinkuin kaikki etel�ranskalaiset kiihkoisuutensa ohessa
ovat, huomasi Elys�e pian, kuinka itsek�s ja masentunut tuo joukkokunta
kaikessa kohteliaisuudessansa ja hyv�n kasvatuksen muovaamassa,
teenn�isess� osanotossansa oli. Heid�n mielest�ns� ei nyky��n ollut
mit��n teht�v��; paras oli vartoa, rauhoittua ja ennen kaikkea karttaa
kaikkia nuoruuden innostuksia ja erehdyksi�. �Katsokaa vain prinssi�,
millaisen esimerkin h�n meille antaa�, sanoivat he. Ja n�m� viisaat ja
maltilliset neuvot soveltuivat hyvin yhteen St. Germainin hienon
etukaupungin vanhojen talojen kanssa, jotka ulkoap�in murateilla
verhottuina ja sis�lt� kaikellaisella, laiskuutta palvelevalla
mukavuudella varustettuina seisoivat suurten ja vuosisataisista
vanhoista sukumuistoistaan raskaiden porttiensa takana, kuuroina
kaikelle muulle maailmalle. Kohteliaisuudesta kutsuttiin h�n pariin
kolmeen valtiolliseen kokoukseen, joita pidettiin kaikessa
salaper�isyydess�, pelonalaisuudessa ja varovaisuudessa muutamassa
vanhassa vehkeilypes�ss�. N�iss� h�n n�ki nuo Vend�e-sotien ja
Qviberonin veristen taistelujen ajoilta kuuluisain miesten j�lkel�iset,
miesten, joiden nimet ovat s�ilyneet Marttiirakent�n muistolaulussa;
noiden suurten nimien nykyiset kantajat olivat sileiksi ajeltuja,
hienopukuisia, pappismaisia vanhoja herroja, joiden puhekin oli niin
imel�� kuin olisi heill� aina ollut joku makea sylttimarja suussansa.
Kokoukseen saapuivat he vehkeilij�in n�k�isin� melkein vaatien, ett�
poliisin piti ymm�rt�� yll�tt�� heid�t niinkuin se muuten itse teossa
taisi huvitellakin itse�ns� n�iden viattomien yhtym�in kustannuksella.
Korttip�ytien ��ress� n�htiin pian -- varjostimilla varovasti
peitettyjen, korkeiden kynttil�in valossa -- joukko kaljup�it�,
kiilt�vi� kuin peliss� k�ytetyt pelimarkat; kumartuneina kuiskailtiin
ja kuunneltiin siin� sitten uutisia Frohsdorfista, ylistettiin
maanpakolaisten k�rsiv�llisyytt� ja kehoitettiin toisiansa seuraamaan
h�nen antamaansa, korkeaa esimerkki�. Hiljaa, hiljaa! Vaiti, vaiti!
Joku kertoo sukkeluuden, jonka hra Barentin aikoinansa oli lausunut
keisarinnasta! Hampaittensa v�list� hyr�ilee joku toinen n�in alkavaa
h�v�istyslaulua:

"Kun kerran Napoleon


vain ehtinyt on
hyvin suomia selki�nne,
niin laukee jousen j�nne..."

Sitten l�htev�t kaikki, kauhistuneina tuollaisesta rohkeudesta,


yksitellen hiipim��n leve�n ja aution Varennes-kadun sein�vieruksia,
jotka heitt�v�t peloittavan kai'un heid�n askelistansa.

Elys�e huomasi heti olevansa liian nuori ja toimintahaluinen


liitty�ksens� n�iden vanhan Ranskan haamujen seuraan. Muuten oli
keisarikausi juuri kohonnut t�yteen kukoistukseensa; keisarilliset
kotkaliput olivat sodan p��tytty� palanneet Italiasta ja kulkivat nyt
riemusaatossa bulevardein liputettujen akkunain ohitse. Pikkukaupungin
porvarin pojan ei siis ollut vaikea k�sitt��, ett� Reynha'an kauppalan
valtiollinen kanta ei ollut yleinen ja ett� laillisen kuninkaan
palaus oli ep�tietoisempi kuin siell� aavistettiinkaan. H�nen
kuningasmielisyyteens� t�m� ei kuitenkaan masentavasti vaikuttanut,
vaan sai se p�invastoin vauhtia siit� ja laajeni hengess� juuri sen
vuoksi, ett'ei en�� voitu toimia. Pian selvisi h�nelle, ett� h�nen oli
kirjoitettava teos, jossa h�n esitt�isi koko Pariisille sen, mit�
h�nell� oli sanottavaa, mit� h�n uskoi ja mist� h�n tahtoi muita
vakuuttaa. Eik� aikaakaan, niin oli h�nen el�m�nuransa suunniteltu:
jokap�iv�isen leip�ns� aikoi h�n ansaita antamalla tunteja;
joutohetkin�ns� kirjoittaisi h�n taas teostansa. Tuntioppilaita h�n
heti saikin, mutta teos vaati sen sijaan paljo ty�t�.

Niinkuin kaikki kotipuolensa miehet oli Elys�e M�raut ennen kaikkea


puhuja ja n�yttelij�. Seisoessansa ja oman ��nens� kuullessansa syntyi
h�ness� aatteita aivan kuin kellojen v�r�hdykset vet�v�t salaman
puoleensa. Lukemisen, tapahtumain ja alituisten mietiskelyjen kautta
oli h�n kehitt�nyt ajatuksensa, niin ett� sanat tulivat vuolaana
virtana h�nen huultensa yli, milloin innostaen, milloin sointuvan
kaunopuheliaisuuden kannattamina; mutta kirjoittaessa tulivat ne aivan
hiljallensa, sana sanalta, ik��nkuin s�ili�, josta ne tippuivat, olisi
ollut liian laaja sellaista maltillista siivil�itymist� varten, jota
kirjailijatoimi kielellisine hienouksinensa vaatii. Vakaumuksensa julki
lausuminen tuotti h�nelle helpoituksen, kun h�n ei keksinyt muuta
keinoa p��st� niist�. Sen vuoksi puhui h�n ylioppilaskokouksissa,
neuvotteluissa, kahviloissa, olletikin �latinalaisen� korttelin
kahviloissa, jotka melkein yksin�ns� tekiv�t vastarintaa toisen
keisarikauden kutistuneessa Pariisissa, miss� kirjat ja sanomalehdet
t�h�n aikaan olivat kuonokopalla varustettuja. Jokaisessa kahvilassa
oli t�h�n aikaan oma puhujansa ja suur'miehens�. �Pesquidoux
_Voltairessa_ on tosin hyv� puhuja, mutta Larminat _Procopessa_ on
sent��n paljo parempi�, sanoivat ihmiset. N�iss� kokoutui todellakin
koko oppinut ja kaunopuheinen nuoriso, jonka mielt� korkeammat asiat
pitiv�t vireill� ja joka tulisemmin uusi Bonnin ja Heidelbergin
oluttupien kauniita valtiollisfilosofisia keskusteluja.

N�iss� savuisissa ja meluavissa aatepajoissa, joissa huudettiin


aikalailla ja juotiin viel� enemm�n, huomattiin pian tuon pitk�n ja
aina innokkaan gascognelaisen puhetaito. Vaikka h�n ei polttanut eik�
juonut, n�ytti h�n sittenkin huumautuvan k�ytt�m�st�ns� kuvarikkaasta
ja kiivaasta kielest�, jolla h�n esitti nykyajan n�k�kannalta yht�
vanhentuneet mielipiteens� kuin ovat jauhoitetut tekotukat ja
vannehameet, ja yht� v�h�n ymp�rist��n soveltuvaiset kuin
muinaistieteilij�n kauneudenaisti soveltuu Pariisin muotitavarain
laatuun. Kaikki t�m� vaikutti siihen, ett� Elys�e ennen pitk�� oli
voittanut sek� mainetta ett� kuulijoita. Kun kaasuliekit olivat
sytytetyt noissa ahdinkoon asti t�ysiss� kahviloissa ja ihmiset n�kiv�t
h�nen pitk�n ja hoikan vartalonsa ilmestyv�n ovelle, hattu niskassa,
tukka tuulessa hulmuavana ja kainalossa joku teos tahi aikakauskirja,
jonka v�list� tavattoman suuri paperiveitsi pisti esille, nousivat he
katsomaan tuota likin�k�ist� ja vauhkoa miest� huutaen toisillensa:
�Kas, tuossa tulee M�raut!� Ja sitten siirtyiv�t he syrj��n
valmistaaksensa kyllin tilaa, ett� h�n voisi vapaasti huitoa k�sill�ns�
ja potkia jaloillansa.

Jo se meluava tapa, mill� nuoriso h�net vastaanotti, sai h�net


kiihoittuneelle tuulelle, jota lis�siv�t kuumuus ja kaasuvalaistuksen
tukahduttavat ja huumaavat liekit. Ja pian alkoi h�n puhua milloin
yhdest�, milloin toisesta aineesta, jonka aiheen h�n oli ottanut p�iv�n
sanomalehdest� tahi valinnut selaillessaan jotakin Od�onteatterin
kirjamyym�l�iss� esill� ollutta teosta, puhui seisoalta, puhui istualta
halliten ��nell�ns� koko kahvilan ja saaden k�denliikkeill��n
kuulijakunnan milloin v�istym��n edemm�s, milloin ryhmittym��n h�nen
ymp�rillens�. Dominonpelaajat lakkasivat pelist�ns�, biljaardin
pelaajat keskikerroksessa kumartuivat, biljaardikeppi k�dess� ja piippu
suussa, katsomaan yli porras-aukon, akkunat, lasit ja tarjottimet
helisiv�t ik��nkuin olisivat postivaunut ohi ajaneet, ja tiskin luona
seisova tarjoilijaneiti sanoi kaikille tulijoille: �Joutukaa sis��n,
t�n��n puhuu hra M�raut.�

Olivatpa Pesquidoux ja Larminat millaisia tahansa, l�i h�n ne kaikki


laudalta. H�nest� tuli koko korttelin kaunopuhuja. T�m� kunnia, jota
h�n ei ollut etsinyt, riitti h�nelle niin hyvin, ett� h�n ij�ksens�
n�ytti kiintyneen t�h�n kaupunginosaan. Niin k�vi siihen aikaan monelle
muulle Larminatille, monelle todelliselle kyvylle, joka menetti kauniit
viritt�v�t ja kyvykk��t lahjansa laskemalla meluavasti ulos hy�dytt�m�n
h�yryvoimansa joko huonon j�rjestyksen tai koneenk�ytt�j�n
huolimattomuuden ja ajattelemattomuuden takia. Elys�en suhteen oli
viel� er�s toinenkin seikka lukuunotettava: ilman vehkeily� ja
kunnianhimoa tuli t�st� etel�ranskalaisesta, joka kotiseudultansa oli
tuonut mukanansa ainoastaan kiivauden, oman uskonsa l�hetyssaarnaaja ja
sellaisen lannistumatonta intoa h�n todella osoittikin lahkolaisten
hankinnassa, l�hetyssaarnaajan voimakasta ja vapaata luonnetta
sellaisen ep�itsekkyyden yhteydess�, joka lis�tuloista ja lihavista
papinpuustelleista v�litt�m�tt� uhrautuu kovalle ja seikkailuper�iselle
kutsumuksellensa.

Kahdeksantoista vuotta oli h�n lakkaamatta ty�skennellyt kylv�en


aatteitansa opiskelevaan nuorisoon ja moni korkeaan virkaan kavunnut
mies, joka nyky��n ylh�isell� v�linpit�m�tt�myydell� sanoi: �vai niin,
M�raut, se vanha ylioppilas!� sai menestyksest�ns� etup��ss� kiitt��
t�t� nerokasta nuorukaista, jonka runsaalta tietop�yd�lt� h�n oli
�lynmurusia poimiskellut. Elys�e tiesi sen, ja kun h�n joskus
kirjallisen suuruuden palmunlehvill� koristetun, vihre�n virkatakin
suojassa keksi omia kauneihin, akatemisiin korulauseisiin puettuja
ajatuksiansa, iloitsi h�n kuin is�, joka n�kee rakkaiden tytt�riens�
joutuneen varallisiin ja onnellisiin naimisiin vaatimatta heilt� mit��n
kiitollisuutta. H�ness� oli siis Reynha'an vanhan silkinkutojan
ritarillisuutta, mutta viel� korkeammassa muodossa, sill� Elys�ell� ei
ollut sit� j�rkkym�t�nt� luottamusta menestykseen, jonka is� M�raut
s�ilytti viimeiseen hengenvetoonsa. Viel� p�iv�� ennen kuolemaansa --
h�n kuoli �kki� saatuansa auringonpiston �ulkona raittiissa ilmassa�
sy�dyn aterian j�lkeen -- oli h�n kovalla ��nell� laulanut laulun
�Kuningas Henrik IV:st�. Ja henkitoreissa maatessansa sammuvin silmin
ja kangistunein kielin, sanoi h�n �nkytt�en vaimollensa: �Ole huoletta
lasten suhteen ... Athisin herttua ... kirjoitti heiden nimens�
kirjaan...� Kuolinhetkell�ns� koetti h�n vapisevin k�sin kirjoittaa
vuoteensa lakanalle: kra-kra...

Kun Elys�e, �killisest� kuolintapauksesta tiedon saatuansa, seuraavan


p�iv�n aamuna saapui Pariisista, lep�si vanhus liikkumattomana,
kalpeana ja kasvot p�in sein��, joka yh� turhaan odotti uutta
paperiverhoansa. Ovi ty�huoneeseen seisoi avoinna ik��nkuin olisi
kuolemalle valmistettu tiet�, kuolemalle, joka kaikki erottaa,
irroittaa ja laajentaa ymp�rill�ns�; avonaisesta ovesta n�kyiv�t lepoon
j�tetyt kangaspuut ... ja is�n kangaspuut muistuttivat Elys�est�
haaksirikkoutuneen laivan mastoja, joiden purjeita tuuli ei en�� t�yt�;
samoin n�kyi kuninkaan muotokuva ja tuo punaisella sinetill� varustettu
taulu, joka oli ollut ty�teli��n, uskollisen vainajan johtot�hten�.
Tuolla ylh��ll�, pienen kauppalan h�lin�� korkeammalla, kohosivat
vanhat tuulimyllyt, jotka ep�toivonsa merkiksi n�yttiv�t k�k�tt�v�n
k�sivartensa taivaan sine� kohti.

Elys�e ei ikin� unhottanut tuota rauhallisena lep��v�� vainajaa, joka


oli saanut sulkea silm�ns� jokap�iv�isess� toimipiiriss�ns�. H�n
kadehti is��ns�, h�n, joka oikeastaan olisi ollut toiminnan ja
uhkarohkeiden yritysten mies ja kaikkien niiden taru-unelmain
toteuttaja, joita tuolla kauniilla, ij�isesti nukahtaneella vanhuksella
oli ollut.

Palattuansa takaisin t�lt� surulliselta hautajaismatkalta sai h�n


tarjouksen saapua W:n hoviin prinssien opettajaksi. H�nen pettymyksens�
oli niin suuri, kaikellaiset pikkumaisuudet, kilpailijat ja kateelliset
panettelijat, joiden kielenpieksemisen esineeksi h�n oli joutunut,
monarkkisen suuren loiston n�keminen l�helt�, kulissien takaa -- kaikki
t�m� oli masentanut h�nen mielens� siin� m��r�ss�, ett� niin pian kuin
munkit olivat poistuneet ja ensim�inen vilkas vaikutus heid�n
k�ynnist�ns� oli h�vinnyt, tuntui h�nest� tuo suostumus tehtyyn
ehdotukseen ennenaikaiselta, vaikka h�n muuten ihailikin Illyrian
kuningasta. Nyt muisti h�n n�et kaikki kokemansa ik�vyydet ja h�nest�
tuntui uhrautumiselta j�tt�� nykyinen vapaa el�m�ns� kaikkine
tottumuksinensa. Sitten mietti h�n my�skin kirjaansa, tuota merkillist�
teosta, joka yh�ti kummitteli h�nen aivoissansa. Sanalla sanoen: kotvan
mieliskelty�ns� ja tuumailtuansa tuli h�n siihen p��t�kseen, ett� h�n
epuuttaa antamansa lupauksen. Jouluaattona, hieman ennen kuin sovittu
yhtymys muuten olisi ollut, kirjoitti h�n kirjeen is� Melkiorille
ilmoittaen h�nelle, mit� oli p��tt�nyt.

Is� Melkior vastasi h�nelle heti paikalla. H�n ei tehnyt mit��n


vastav�itteit�, vaan kirjoitti lyhyesti n�in:

�T�n� iltana ... iltakirkon aikana ... Fourneaux-kadun varrella. Toivon


viel�kin voivani vaikuttaa teihin.�

Mustain veljesten luostari Fourneaux-kadun varrella, jossa is� Melkior


oli taloudenhoitajana, on katolisen Pariisin omituisimpia ja v�himm�n
tunnettuja ilmi�it�. T�m� kuuluisan munkkikunnan em�luostari sijaitsee
keskell� sit� likaista etukaupunkia, joka on Montparnassen
rautatieaseman takana salaper�isess� piilossansa ja jota my�skin
kutsutaan �pyh�n haudan kommissariaatiksi�. L�pi t�m�n korttelin mustan
kurjuuden saapuu t�nne oudosti puettuja munkkeja villaisissa
matkakaapuissansa tuoden kaikellaisia pyhi� esineit� myyt�v�ksi kuten
esim. palasia todellisesta Kristuksen ristist�, �ljypuun hedelm�kivist�
valmistettuja rukousnauhoja pyh�lt� �ljym�elt�, kuivattuja ja kovia
Jerikon ruusuja, jotka odottavat virkist�v�� kostuttamista
vihkivedell�, sanalla sanoen mit� omituisimman kokoelman esineit�,
joiden arvo raskaiden, mykkien rahakukkaroiden muodossa sitten palaa
munkkikaapujen suurissa taskuissa takaisin Jerusalemiin pyh�n haudan
yll�pitoa varten.

Fourneaux-kadun varrella olevan luostarin veljeksille oli Elys�en


esitt�nyt er�s h�nen yst�v�ns�, k�yh� kuvanveist�j� nimelt� Dreux, joka
oli veist�nyt luostarille ossunalaisen pyh�n Margaretan pystykuvan,
jota katsomaan h�n kutsui kaikki tuttavansa. Paikka tuntui Elys�est�
niin merkilliselt�, ihanalta ja h�nen muinaisajan muistoille altista
mielt�ns� valtaavalta, ett� h�n my�hemminkin usein k�vi katselemassa
luostarin runsaita muinaismuistoja suureksi iloksi yst�v�llens�
Dreuxille, joka otaksui h�nen k�yv�n ihailemassa h�nen veist�m��ns�
p. Margaretaa.

Ilta oli jo kulunut liki puoliy�t�, kun Elys�e M�raut j�tti taaksensa
latinalaisen korttelin meluavat kadut ja kaikki nuo leikkelekaupat ja
muut ruokatavarain myym�l�t, kahvilat naispalvelijoinensa,
lik��rianniskelut Racinen ja �Boul Michin� (ylioppilasnimitys St.
Michelin bulevardille) varrella ja kaikki ylioppilaskasarmit, jotka
joululiikkeen vuoksi n�yttiv�t el�v�n yht� vilkkaina l�pi y�n. Aivan
�kki� huomasi h�n siirtyneens� t�st� vilkkaasta liikkeest� suurille,
autioille puistokaduille, joilla tuo yksin�inen vaeltaja, kaasulyhtyjen
valon pienent�m�n�, n�ytti pikemmin matavan kuin k�velev�n tiet�ns�
eteenp�in.

Matalien muurien rajoittamien luostarirakennusten v�lill�, joista


kellojen helin� kuului bulevardein alastomain puiden ylitse, jatkui se
hein�lt� ja oljilta haiskahtavia navetta-aitauksia kiertelev� tie, jota
my�ten Elys�e likaisessa lumisohjussa tarpoi eteenp�in katsellen
taivaan kaarella koleassa y�ss� kimmelt�vi� t�ht�si�, joiden joukossa
haaveksivainen etel�ranskalainen oli n�kevin�ns� senkin, joka kerran
saattoi paimenet Betlehemiin. Taivaan t�ht�si� tarkastaessansa
muistuivat h�nen mieleens� lapsuusajan jouluaatot Reynha'assa, jolloin
h�nen oli tapana k�yd� kuulemassa jumalanpalvelusta tuomiokirkossa,
mist� h�n -- l�pi teurastajakorttelin kummallisten ja kuutamossa
omituisen taruper�isilt� n�ytt�vien rakennushahmojen -- palasi takaisin
vanhempiensa kotiin juhlallisesti katetun ruokap�yd�n, murateilla
koristettujen haarakynttil�in, tuoreiden, l�mpimien joululeipien ja
paistin luo. Ja niin el�vin� olivat nuo lapsuuden muistot h�nen
mielikuvituksessansa ett� h�n -- n�hdess�ns� lumpunkokoilijan lyhdyll�
vaaniskelevan kaikellaisia t�hteit� katuk�yt�v�lt� -- oli n�kevin�ns�
is�ns�, joka lyhdyll� valaisi perheellens� tien joulumessusta kotiin
palattaessa.

�Oi, ett'en koskaan en�� saa n�hd� vanhaa, rakasta is��ni!� ajatteli
h�n.

N�in menneit� aikoja muistellen ja itseksens� rakkaita vainajia


miettien saapui Elys�e heikosti valaistulle Fourneaux-kadulle keskell�
viel� ep�valmista etukaupunkia pitkine tehdasrakennuksinensa, joiden
yli korkeat savutorvet kohosivat vanhojen aitausten ja lankkujen
v�lill�. Vinha tuuli tuntui olletikin kaupungin laiteilla olevilla
avoimilla kentill�, ja l�heisest� teurastuslaitoksesta kuului
vaikeroivaa vinkumista, kumeita iskuja ja inhoittava l�skin ja veren
haju. Siell� teurastettiin lukemattomia jouluporsaita aivan kuin
gallialaisten uhrijuhlain aattop�ivin� entis-aikaan.

Melkein keskell� katua sijaitsevan luostarin portti seisoi avoinna ja


pihalla n�kyi kahdet vaunut, joiden kallisarvoinen komeus h�mm�stytti
Elys�et�. Jumalanpalvelus oli jo alkanut, kuorolaulun ja urkujen
s�veleet kuuluivat kirkosta, joka muuten n�ytti verrattain autiolta ja
pime�lt� siin� heikossa valaistuksessa, jonka alttarilla palavat pienet
lamput levittiv�t ymp�rillens� taittuen tarumaisesti kirkon akkunain
maalattuihin ruutuihin. Kirkon laiva oli melkein ympyr�inen ja
koristettu punaristisill� lipuilla, joita riippui ymp�ri sein�mi�, ja
useilla maalatuilla, k�mpel�sti veistetyill� kuvilla; n�iden keskess�
kohosi Dreuxin marmoriin hakattu ossunalainen p. Margareta, joka
s��lim�tt� ruoski valkoisia olkap�it�ns�. �Margareta�, oli
munkkien tapa tyytyv�isesti sanoa, �kuului aikoinansa meid�n
luostarij�rjest��mme, mutta h�n oli -- suurimpia syntisi�mme.� Katto
oli puusta, pienten ristikkoparrujen tuella kokoonpantu ja sitten
maalattu; yli korkeankuoron kaartui pylv�iden kannattama taivaskatos;
kuorissa n�htiin sein�ss� kiinni olevat kuorituolit, ja keskell� n�iden
muodostamaa ympyr�� kuun s�teen valaisema messukirja kateederinensa.
Kaiken t�m�n voi tuossa h�m�r�ss� valaistuksessa vain aavistaa. Kuoron
taakse piiloitettuja, leveit� rappusia laskeuduttiin maanalaiseen
kirkkoon, miss� yleinen jumalanpalvelus pidettiin, ehk�p� vanhain
katakombein muistoksi. T�m�n holvihuoneen per�ll�, mahtavain
romaanilaisten pylv�iden kannattamassa, valkaistussa kaariaukossa oli
j�ljenn�s Kristuksen haudasta Jerusalemissa mataline porttinensa ja
kapeine hautakammioinensa, jota joukko pieni�, kivikoristeisissa
jaloissansa vilkkuvia hautalamppuja valaisi; t�ss� valaistuksessa
n�htiin maalattu vahakuva luonnollisessa koossa, esitt�v� Kristusta,
jonka ruusunpunaiset veriset haavat n�kyiv�t paljaiksi j�tetyiss�
j�seniss�. Toisessa p��ss� holvihuonetta n�htiin tuollainen lapsellinen
esitys Kristuksen syntym�st� seimess�ns�, kapaloituna lapsena, jota
el�imetkin t�llisteliv�t ja jota ymp�r�iv�t kaunisv�riset
paperikukkaiset ja k�ynn�kset muodoltansa sellaisina kuin ne
uskonkiihkoisen aivoissa olivat syntyneet, vaikka kooltansa pienempin�
ja tekotavaltansa paremmin uusittuina. Niinkuin silloinkin ymp�r�i
nytkin seime� lapsijoukko ja parvi hurskaita, liikutettuja ja
ihmettelevi� eukkoja, parvi noita poloisia, jotka todella rakastivat
Jesusta; n�iden joukossa huomasi Elys�e suuresti h�mm�styen my�skin
pari ylh�isen n�k�ist� herrasmiest� ja kaksi mustiinpuettua, kivisell�
permannolla polvistuvaa hienoa naista. Toinen naisista oli suojelevan
n�k�isen� kiert�nyt k�tens� pienen pojan ymp�ri ja n�ytti t�ss�
asennossa rukoilevan.

�Ne ovat kuningattaria!� sanoi hiljaa er�s �mm� Elys�elle ihmettelyst�


tukahtuvalla ��nell�.

Elys�e s�ps�hti, l�hestyi heit� ja tunsi Illyrian Kristianin hienon


sivukuvan ja ylh�isen ryhdin ja h�nen vieress�ns� seisovan ruskettuneet
ja ulkoutuvat, mutta viel� nuorekkaat Palermon kuninkaan kasvot.
Naisista ei h�n n�hnyt muuta kuin ett� toisella oli tumma, toisella
kullankiilt�v� tukka ja ett� toinen seisoi siin� rakastavaisen �idin
asennossa. Voi, kuinka hyvin tunsi M�rautin tuo viisas munkki,
joka niin sanoaksemme oli toimeenpannut nuoren prinssin yhtymyksen
tulevan opettajansa kanssa. N�m� suistuneet kuninkaat, jotka olivat
tulleet t�nne palvelemaan n�kym�t�nt� Jumalaa, lapsi seimess�
kuninkaallisten ymp�r�im�n� t�ss� vanhuuttaan luhistuvassa luostarissa,
maanpakolaisuuden surullinen t�hti, joka johti t�h�n etukaupungin
Betlehemiin n�m� ilman saattuetta ja lahjoja saapuneet viisaat, kaikki
t�m� vaikutti h�neen syd�mellisesti. Olletikin vaikutti h�neen tuo
pikku lapsi, joka seisoi siin� avuttomana ja p�� kallellansa katsellen
seimen ymp�rill� kuvattuja el�imi�, kasvoillansa lapsen uteliaisuus,
jolle k�rsimykset ja kielt�ymykset sent��n olivat antaneet hillitsev�n
leimansa.

Katsellessansa tuota pient�, 6-vuotiasta p��t�, jossa tulevaisuus viel�


k�tkeytyi kuin perhonen kotelossansa, mietti Elys�e kuinka paljon
tietoa ja hell�� huolta tarvittiin ennen kuin tuollaisesta kotelosta
loistava perhonen lentoon lehahtaisi.

III.

Hovi St. Mand�ssa.

Tilap�ist� oleskelua _H�tel de Pyramidesissa_ oli kest�nyt ensin kolme,


sitten kuusi kuukautta lis�ksi; matkakirstuja ei purettu, matkalaukkuja
tuskin avattiin ja kaikki oli sellaisessa ep�j�rjestyksess� kuin
ep�varman kentt�el�m�n kest�ess�. Joka p�iv� saapui suosiollisia
uutisia Illyriasta. Tasavalta, joka oli istutettu valmistamattomaan
maaper��n ja jolta puuttui entisyyteen sitovia juuria ja sankareja, ei
tahtonut ottaa menesty�kseen. Kansa oli ik�vystynyt ja kaipasi
kuningasperhett�ns�. Varmoja ja erehtym�tt�mi� johtop��t�ksi�
saatettiin maanpakolaisten tietoon: �Olkaa valmiina ... huomenna on
aika ehk� jo tullut.�
Ja seuraus oli, ett� kun kuninkaan asunnossa oli ly�t�v� sein��n joku
naula tai muutettava joku huonekalu, niin lis�ttiin aina muistutus:
�tuskinpa sit� en�� kannattaa tehd�.� Maanpakoa kesti kuitenkin
edelleen eik� aikaakaan, ennenkuin kuningattarelle selvisi, ett� t�m�
oleskelu muukalaisvilin�ss� ja mit� erilaisimpain muuttolintujen
parissa n�ytti maailman silmiss� sopimattomalta kuninkaalliselle
arvokkaisuudelle. Ja sen vuoksi p��tettiin muuttaa pois hotellista ja
asettua asumaan oman katon alle; entinen siirtolaismaanpako k�vi n�in
pysyv�iseksi.

Sopiva asunto saatiin Saint-Mand�ssa, Daumesnilin puistokadun varrella


ja Herbillonin kadun kulmassa eli niill� seutuvilla miss� katu menee
(Vincennesin) mets�� pitkin ja miss� kahden puolen katua jo t�h�n
aikaan kohosi uljaita, puutarhain ymp�r�imi�, palatsimaisia
rakennuksia, jotka kauniine py�r�m�isine rappuk�yt�vinens� ja
englantilaiseen malliin j�rjestettyine, ulos kadullekin aistikkaiden
rautaristikkojen l�pi n�kyvine ruohopenkereinens� muistuttivat
Boulognen mets��n viev�� puistokatua. Ennen heit� oli sinne jo
asettunut Palermon kuningasperhe, jolta puuttui suurempia
yksityisvaroja ja joka sen vuoksi katsoi t�ytyv�ns� v�ist�� suuren
maailman ja n.k. _high-lifen_ varsinaisia pes�paikkoja. Malinesin
herttuatar, Palermon kuningattaren sisar, oli niinik��n muuttanut sinne
asuaksensa omaistensa l�heisyydess�, ja Illyrian kuningatar, heid�n
orpanansa, oli mielell�ns� noudattanut yst�v�t�rtens� kehoitusta valita
niinik��n Saint-Mand� pysyv�ksi olinpaikaksensa maanpaon aikana.

Sit� paitse oli kuningattarella ollut muitakin syit�. H�n halusi pysy�
loitolla huvittelevasta Pariisista ja t�ten panna hiljaisen
vastalauseensa t�m�n ajan v��r�� suuntaa vastaan, se kun riemuitsi
tasavallan menestyksest�; sit� paitsi koetti h�n karttaa sit�
uteliaiden tungettelevaisuutta, jonka esineiksi yleisesti tunnetut
henkil�t tavallisesti joutuvat, sill� se oli h�nen mielest�ns�
kuninkaallisen arvon loukkaamista. Alussa oli kuningas kovasti
vastustanut, ett� asetuttaisiin niin et�iseen kaupungin osaan, mutta
vihdoin h�n siihen kuitenkin suostui keksitty�ns� sen, ett� h�n siin�
tapauksessa voi syytt�� matkan pituutta, jos sattui viipym��n kauvemman
aikaa ulkona kaupungilla. Muita syit� t�rke�mpi oli viel� se, ett�
elintarpeet olivat siell� huokeammat, jonka vuoksi siell� verrattain
halvasta voi yll�pit�� kyllin loistavaa hoviel�m��.

Kuninkaalliset j�rjestiv�t siell� itsellens� niin mukavasti kuin


suinkin mahdollista oli.

Tuo kolmikerroksinen, valkea rakennus kahden pienen torninsa ja


v�h�isen puistonsa kanssa oli rakennettu niin, ett� julkipuolelta oli
n�k�ala Vincennesin mets��n p�in. Sill� puolen rakennusta, joka oli
Herbillonin kadulle p�in, levisi suuri hiekoitettu piha, jonka
rajoittivat rakennukset palvelusv�ke� varten, kasvi- ja ulkohuoneet, ja
joka ulottui aina rappuk�yt�v��n asti; sen yl�puolella taas riippui
pari toisiinsa p�in nojallaan olevan peitsen varaan viritetty
telttakatos. Tallissa seisoi kymmenen vaunu- ja ratsuhevosta,
sill� kuningatar ratsasti joka p�iv�; palvelusv�ki esiytyi
allonge-tekotukassa ja illyrialaisv�risiss� puvuissa; ovenvartijana
seisova �sveitsil�inen� pitk�n hilporinsa ja leve�n kultavy�ns� kanssa
oli pian yht� tunnettu St. Mand�ssa ja Vincennesiss� kuin ukko
Daumesnil aikoinaan oli puujalkoinensa. Kaikki n�ytti uudelta ja
upealta. Ainoastaan vuosi oli kulunut siit�, kun Tomas Lewis kaikin
tavoin ruhtinaallisesti varusti sen n�ytt�m�n, miss� kuvattavamme
historiallinen n�ytelm� tapahtui.

Niin, tosiaankin... Tom Lewis! Huolimatta kaikesta vastenmielisyydest�


ja ep�ilyksist� h�nen suhteensa oli heid�n kuitenkin t�ytynyt
turvautua h�nen apuunsa. Tuo pieni ja paksu mies osoittausikin
ihmeellisen sitke�ksi, luontevaksi ja toimeliaaksi kaikessa, mit� h�n
suorittaaksensa otti. Kukaan ei voinut keksi� parempia keinoja
kaikenlaatuisten esteiden poistamiseksi, kukaan ei ovelammin p��ssyt
m��r�ns� p��h�n eik� tuntenut paremmin kuin h�n, miten hankkijain,
k�sity�l�isten, palvelijain ja kamarineitien syd�met voitettiin. Alussa
sanoivat kuninkaalliset kyll�: �ennen teemme mit� tahansa, kuin
turvaudumme Tom Lewisiin!� Mutta mik��n ei ottanut menesty�kseen ilman
h�nt�. Kauppiaat eiv�t toimittaneet t�sm�llisesti tavaroita,
k�sity�l�iset valhettelivat, palvelusv�ki niskoitteli ja kaikki pysyi
ennallansa, kunnes Tom Lewis kultasankaisissa silm�laseissansa saapui
�cabiss�ns� ajaen. Silloin n�yttiv�t sein�paperit ja matotkin
virkoavan eloon: ik��nkuin itsest��n kiinnittyiv�t ne kattolistaan,
seinille ja permannoille; oviverhot, akuttimet ja esiriput j�rjestyiv�t
niin rikkaasti ja aistikkaasti kuin toivoa voi. Samoin tulivat
l�mp�johdot paikoilleen, kasvihuoneeseen ilmestyi kukoistavia
kamelioita j.n.e. eik� uusien omistajain tarvinnut tehd� mit��n muuta
kuin istua -- ja vastaanottaa kaikkialta virtaavaa laskujen tulvaa.

Vanha herttua ja hoviministeri Rosen se oli, joka Herbillonin kadun


varrella sijaitsevassa sivurakennuksessa vastaanotti virkahuoneessansa
kaikki laskut ja maksoi ne, muuten osasi h�n menetell� niin taitavasti
kuninkaan v�h�isen omaisuuden hoidossa, ett� rahat -- huolimatta t�st�
ulkonaisesta loistosta ja kultauksesta, mill� luhistunutta suuruutta
koetettiin peitt�� -- kuitenkin riittiv�t kuninkaan ja kuningattaren
yksityisiin menoihin. Ollen molemmat kruunattuja hallitsijoita ja
kuninkaiden lapsia, eiv�t he itse ymm�rt�neet v�h��k��n tavarain
hinnoista. Kun kumpikin olivat tottuneet n�kem��n kuvansa jokaisella
kultarahalla ja ly�tt�m��n rahaa mielens� mukaan, ei t�m� ymp�r�iv�
ylellisyys suinkaan tuntunut heist� mitenk��n tavattomalta; p�invastoin
tunsivat he ainoastaan sen, mit� heilt� puuttui nykyisess� asemassa,
kun kruunut olivat pudonneet heid�n p��st�ns�, j�tt�en kylm�t j�ljet
ohimoille.

Vaikka talo ulkonaisesti n�yttikin vaatimattomalta, olivat sen suojat


nyt kuitenkin melkein yht� loistavasti sisustetut kuin kuninkaallinen
linna Laibachissa, jota sisustus muistutti. Kuningattaren huoneessa oli
samallaiset, siniset br�ggel�iset silkkiset sein�verhot kuin h�nell�
ennen oli ollut, ja niinik��n oli kuningas saanut samanlaiset kuin
h�nen kamarissansa oli Laibachissa, rappusissa n�kiv�t he j�ljenn�ksin�
samat pystykuvat, jotka siell� koristivat kuninkaallista linnaa, ja
kasvihuoneessa oli heill� samanlainen pieni apinahuonekin muutamia
suosittuja elukoita varten varattuine k�ynn�skasvinensa. Mutta mit�
merkitsiv�t n�m� v�h�iset yksityisseikat, joiden j�rjest�misess� oli
koettu olla mahdollisimman hienotunteisia ja hyv�nsuopaisia, mit�
merkitsiv�tk��n n�m� v�h�p�t�isyydet ihmisille, jotka ennen olivat
omistaneet nelj� historiallista linnaa ja n�iden lis�ksi komeita
kes�palatseja, jotka kohosivat taivaan ja vetten v�lill� �Adrian meren
puutarhoiksi� kutsutuilla, viher�itsevill� saarilla! St. Mand�ssa sai
Adrian meren� olla pieni mets�lampi, joka sijaitsi juuri kuningattaren
akkunain alla ja jota h�n usein katseli suruissansa kuin Andromakhe
maanpaossansa katseli v��r�� Simois-jokea. [Andromakhe oli maanpaossa
Pyrhon hovissa, jonka l�heisyydess� virtasi Troijan, Andromakhen
kotikaupungin, luona olevan Simoisjoen mukaan kutsuttu joki. Suoment.]
Kuitenkin sattui, ett� Kristian, joka k�yt�nn�llisiss�kin asioissa oli
puolisoansa hieman perehtyneempi, kerran ihmetteli, kuinka heid�n
kannatti asua n�in loistoisasti, vaikka heid�n omaisuutensa ei
vastannut sit�.

�Tuo Rosen on mahdoton k�sitt��, sanoi h�n. �En ymm�rr�, kuinka h�n
menettelee, ett� v�h�inen omaisuutemme riitt�� kaikkeen t�h�n!�

Sitten lis�si h�n nauraen:

�Mutta siit� voinemme kuitenkin olla varmat, ett'ei h�n omistansa lis��
talouskassaamme!�

Itse teossa oli Rosen ollut Illyrian hovissa todellinen Harpagon.


Pariisiinkin asti oli t�m� pilkkanimi herttuaa seurannut ja t�m� h�nen
personaansa liittyv� saiturin maine n�ytt�ysikin todeksi, kun h�nen
poikansa v�litt�j�in kautta solmi avioliiton pikku nti Sauvadonin
kanssa, jonka siev� ulkomuoto ei suinkaan viel� oikeuttanut herttuaa
tuollaiseen alhaisempaan liittoon. Rosen oli rikas. Tuo vanha sotaurho,
jonka linnunnaamassa kuvastui saaliin- ja ry�st�nhimo, ei ollut k�ynyt
sotiansa turkkilaisia ja montenegrolaisia vastaan pelk�st��n kunnian
vuoksi. Jokaiselta sotaretkelt�ns� palasi h�n kuormavankkurit t�ynn�
tavaraa ja se komea palatsi, joka h�nell� Pyh�n Ludvigin saarella
Pariisissa oli St. Lambertin hotellin vieress�, sis�lsi paljo
kalleuksia. It�maisia sein�verhoja, keskiaikaisia huonekaluja, raskaita
kulta-triptykoneja, kuvanveistoksia, pyhi� lippaita, kullalla ja
hopealla ommeltuja kankaita, jotka kaikki olivat luostareista tahi
turkkilaisista haaremeista ry�stettyj� saaliita, n�htiin h�nen suurissa
salongeissaan kosolta. Vieraita ei h�nen luonansa kuitenkaan ollut
enemm�lt� ollut kuin yhden ainoan kerran, nim. Herbertin h�iss�, jotka
ukko Sauvadon muuten kustansi. Sen j�lkeen olivat Rosenin salongit
pysyneet t�ydellisesti suljettuina ja nuo aarteet s�ilytettiin siell�
alaslaskettujen akuttimien ja suljettujen akkunaluukkujen takana niin
hyvin, ettei kukaan, ei edes aurinkokaan saanut pilkist�� sis�lle.
Miesparka eli n�et t�ydellist� erakkoel�m��: asui ainoastaan yhdess�
kerroksessa, piti vain kahta palvelijaa ja aterioitsi niin
vaatimattomasti kuin mik�kin saita maalainen, jonka vuoksi
maakerroksessa olevat uunit paistinvartainensa saivat olla kylmill�ns�,
koskemattomina ja suljettuina niinkuin toiset loistokerroksetkin.

Kun kuninkaallinen pariskunta saapui Pariisiin ja Rosenin perheen


j�senet astuivat pienen hovin palvelukseen, muuttui vanhan herttuan
el�m�nj�rjestys. Ensist��nkin muutti poika nuoren puolisonsa kanssa
taloon asumaan, sill� heid�n entinen asuntonsa Monceauxin puistossa,
joka kullattuine rautaristikkoinensa muistutti pient�, uus'aikasta
lintuh�kki�, oli liian kaukana St. Mand�hen siirtyneest� hovista. Joka
aamu klo 9 oli ruhtinatar Clotilden tapa ilmasta huolimatta saapua
kuningattaren luo, jonka j�lkeen h�n is�ns� kanssa nousi vaunuihin
l�hte�kseen ajelemaan tuossa joesta nousevassa aamuisessa usvassa, joka
kes�ll� ja talvella leijui saaren yll� aina klo 12:een p�iv�ll�
peitt�en ihanan luonnonn�yn kuin mik�kin harso. T�h�n aikaan nukkui
n�et ruhtinas Herbert tavallisesti viel� sike�� unta, lev�ten ankarasta
y�palveluksestansa kuninkaan luona, joka huvitteli parhaimpansa mukaan
ottaaksensa takaisin mit� h�n oli menett�nyt el�ess�ns� kymmenen vuotta
kotilieden ��ress� kaukaisessa maassansa. �iseen Pariisiin oli h�n
erityisesti mieltynyt. Vaikka h�n usein l�htikin klubilta niin my�h��n,
ett� kaikki teaatterit ja kahvilat jo olivat suljetut, t�ytyi h�nen
viel� saada k�yskennell� loppumattoman pitkien kaasulyhtyrivien
hohtavassa valossa pitkin autioita bulevardeja huolimatta siit�,
olivatko n�m� kuivat tai sateen lioittelemat.

St. Mand�hen tultuansa oli Coletten tapana menn� suoraan kuningattaren


luo, herttua taas meni pieneen sivurakennukseen, miss� h�nell� oli
vastaanottokansliansa talousasioita varten. T�t� siipirakennusta
kutsuttiin intendenttirakennukseksi, koska vanha herttua siell� joka
p�iv� hoiti teht�vi�ns�. Oli liikuttavaa n�hd� tuo kookas vanhus
nahkatuolillansa paperikasojen ja kartonkien keskess�, maksaen
tavallisia puotilaskuja ja puuhaten muissa yht� arkip�iv�isiss�
askareissa, joiden selvitt�mist� varten h�nell� ennen Laibachissa oli
ollut joukottain kultanauhoilla koristeltuja virkamiehi�.

Niin saita h�n nytkin toisen puolesta maksaessansa oli, ett� h�nen
kasvonsa vet�ysiv�t kokoon kuin nauhalla kiristettyn�, joka kerran kun
h�nen tuli rahalla maksaa jotakin. Koko h�nen suora ja j�ykk� ruumiinsa
ja koneellinen k�denliikkeens� n�ytti panevan vastaan aina kun sein��n
muurattu kassa oli avattava.

Aina osasi h�n j�rjest�� niin, ett� h�nell� kuningasperheen niukoista


varoista huolimatta oli varalla rahat niit� suuria menoja varten, joita
hovin talous vaati ja joihin kuningattaren hyv�ntekev�isyys sek�
kuninkaan anteliaisuus ja tilitett�v� huvitteluhalu antoi aihetta.
Kuningas Kristian, joka oli p��tt�nyt iloisesti viett�� aikansa
maanpaossa, piti n�et sanansa t�ss� suhteessa. Ahkerasti otti h�n osaa
kaikkiin juhliin Pariisissa samoin kuin suurten klubien el�m��n;
salongeissa oli h�n odotettu vieras ja niin usein n�kyi h�n teatterein
ensim�isten aitioiden vilkkaassa h�lin�ss� ja kilpa-ajojen kiihtyneess�
melussa, ett� h�nen veitikkamainen ja hieno sivukuvansa aina tavattiin
�koko Pariisin� tunnettujen medaljonkipiirustusten joukossa, toisella
puolen joku kuuluisa, rohkeasti sirostautunut n�yttelij�t�r, toisella
er�s ep�suosioon joutunut veltostunut perint�prinssi, joka
odotellessansa hallitusvuoroansa kulutti aikansa vetelehtim�ll�
bulevardikahviloissa.

Kristian eli nuoren kumip��n toimetonta ja kuitenkin muka t�ytel�ist�


el�m��. J�lkeen p�iv�llisen pelattiin pallopeli� ja istuttiin
_skating-p�yd�n_ ymp�rill�, sitten tehtiin ajoretki Boulognen mets��n
ja kun ilta tuli, pist�ytyi h�n johonkin vierashuoneeseen, joka oli
�chic� ja jonka ylellisyytt� ja suurta puhevapautta h�n rakasti.
My�hemmin mentiin pikku teaattereihin, juteltiin tanssijattarien
l�mpi�ss� ja eri seurapiireiss�, kunnes jouduttiin pelip�yd�n
��reen, miss� h�n k�sitteli kortteja tavalla, joka ilmaisi h�nen
mustalaistaipumustansa uhkarohkeaan peliin ja sen aiheuttamiin
yll�tyksiin. Kuningattaren kanssa ei h�nt� n�hty paljo koskaan
liikkeell� muulloin kuin sunnuntaisin, jolloin h�n saattoi puolisonsa
St. Mand�n kirkkoon. Eiv�tk� he muutenkaan juuri tavanneet toisiansa
muulloin kuin aterioilla. Kuningas n�et hieman pelk�si puolisonsa
totista, j�rkev�� ja aina velvollisuuksia tarkkaavaa luonnetta, sill�
t�m�n halveksiva kylmyys vaivasi h�nt� kuin aina valvova omatunto. Se
n�ytti alinomaa muistuttavan h�nt� kuninkaallisista teht�vist� ja
niist� korkeammista velvoituksista, jotka h�n tahtoi unhottaa. Ollen
liian heikko nousemaan avonaisesti t�t� mykk�� ylivaltaa vastaan piti
h�n viisaampana paeta, valhetella ja piiloutua.

Kuningatar Fr�d�rique taas tunsi paremmin tuon h�ilyv�n ja heikon,


kiihke�n ja sent��n velton slavilaisen mielenlaadun; niin usein oli
h�nen t�ytynyt antaa anteeksi tuon lapsimaisen miehen erehdykset, joka
oli s�ilytt�nyt lapsen koko miellytt�v�isyyden, hele�n naurun ja julmat
oikut; niin usein oli h�n n�hnyt h�net polvillaan edess�ns� jonkun
erehdyksen j�lkeen, jonka kautta h�n oli pannut alttiiksi onnensa ja
arvonsa, ettei h�n en�� toivonutkaan mit��n muutosta miehess� ja
puolisossa, vaikka h�n viel� s�ilytti hiukan kunnioitusta _kuningas_
Kristiania kohtaan. T�t� erimielisyytt� oli kest�nyt jo kymmenen
vuotta, vaikka avioliitto n�enn�isesti olikin ollut sangen
sopusointuinen. Yhteiskunnan kukkuloilla, suurissa palatseissa,
lukuisain palvelijain ymp�r�imille, et�isyyteen tuomitsevain ja
tunteita hillitsev�in hovitapojen orjistamille ihmisille k�y t�llaisten
valheiden peitt�minen mahdolliseksi. Mutta t��ll� maanpaossa tuli
totuus ilmi.

Fr�d�rique oli ensin toivonut, ett� t�m� kova koetus kypsytt�isi


kuninkaan mielen, her�tt�isi h�ness� sellaisen kauniin kapinan, joka
kykenee luomaan sankareja ja voittajia. P�in vastoin n�ki h�n omilla
silmill�ns�, kuinka h�nen puolisossansa vain kasvoi tuo huvinhalu ja
villitys, jota Pariisissa oleskelu pirullisine huumauksinensa,
tuntemattomana el�minen, kaikellaiset houkutukset ja nautinnot yh�
kiihoittivat. Jos h�n olisi tahtonut seurata puolisoansa n�ille
hulluille retkille, olla mukana suurkaupungin py�rteess�, saattaa
kauneutensa, hevosensa ja pukunsa huomatuiksi, ja jos h�n olisi
alentunut kaikilla naisen veikeyden keksimill� tavoilla imartelemaan
puolisonsa turhamaisia taipumuksia, niin olisi keskin�inen sopusointu
ehk� ollut voitettavissa.

Mutta h�n pysyi t��ll� enemm�n kuningattarena kuin koskaan ennen, eik�
voinut luopua ylv�ist� pyrkimyksist�ns� ja kunnianhimoisista
toiveistansa. Se seikka, ett� h�n nyt oli kaukana n�iden vaikeiden
k�rsimysten sotan�ytt�m�lt�, vain lis�si h�nen intoansa: kirjeen
toisensa per�st� l�hetti h�n milloin yhteen, milloin toiseen Euroopan
hoviin tehden vastalauseita, vehkeillen ja valittaen sit� kovaa ja
armotonta kohtaloa, jonka alaiseksi h�n ja h�nen puolisonsa olivat
joutuneet. Hovineuvos Boscovitsh kirjoitti h�nen sanelunsa mukaan, ja
kun kuningas ilmestyi heid�n luoksensa klo 12 p�iv�ll�, j�tti h�n n�m�
h�nen allekirjoitettavaksensa.

Kuningas allekirjoitti tietysti kaikki, mit� toinen vain tahtoi, vaikka


ivallinen hymy silloin aina kierteli h�nen huulillansa. Se ep�ilys,
joka oli ominainen h�nen kylm�verisesti ivailevalle seurapiirillens�,
oli vallannut h�netkin, ja ne kauniit luulottelut, joita h�nell� alussa
viel� oli ollut, olivat pian haihtuneet vastakkaisten mielipiteiden
tielt�, niinkuin tuollaisille ��rimm�isyyksiin taipuville luonteille
tavallisesti k�y. Nyt oli h�n vallan vakuutettu siit�, ett� maanpako
oli ainainen.

Sen vuoksi voimme helposti kuvitella, kuinka ik�vystyneen� ja v�syneen�


h�n kuunteli puolisonsa esityksi�, kun t�m� turhaan koetti saada
h�nelt� silm�yksen ja voittaa h�nen huomionsa. Kuningas istui siin�
v�linpit�m�tt�m�n� ja hajamielisen� hyr�illen jotakin �sken kuulemaansa
tuhmaa operettis�velt� tai hautoen mieless�ns� kuvia edellisen y�n
huvituksista. Ja kun h�n vihdoin p��si ulos vapauteensa, puhkaili h�n
helpoituksesta ja antautui j�lleen uudistuvalla innolla iloisen nuoren
miehen el�m�n hy�rin��n j�tt�en puolisonsa aina surullisemmaksi ja
yksin�isemm�ksi jokaisen t�llaisen keskustelun j�lkeen.

Paitse kirjoitettavia ja l�hetett�vi� lyhyit�, vilkkaasti


kaunopuheisia kirjeit� ja kirjelmi�, jotka veiv�t kuningattarelta koko
aamup�iv�n, kulutti h�n aikansa lukemalla kirjastossansa l�ytyvi�
uskonnollisfilosofisia ja historiallisia teoksia, kirje- ja
muistelmakokoelmia, seurasi poikansa leikkej� puutarhassa ja ratsasteli
Vincennesin mets�ss�. Harvoin ratsasti h�n sinne p�in, miss�
suurkaupungin kurjat laiteet alkavat, eik� koskaan niin l�hellek��n,
ett� h�lin� sielt� olisi voinut h�nt� h�irit�. Pariisi vaikutti h�neen
kauhistavasti ja vastenmielisesti, ja ainoastaan kerran kuukaudessa
ajoi h�n komeiden livreepukuisten palvelijainsa vartioimana
tervehtim��n muita maanpaossa el�vi� ruhtinasperheit�. Ik�vystyneen�
h�n n�ille retkillens� l�ksi ja alakuloisena h�n niilt� palasi.
Kaikkialla tapasi h�n vain n�yr�� alistuvaisuutta. Kukaan ei n�ytt�nyt
toivovan mit��n: kaikki olivat he tottuneet pit�m��n maanpakoa
v�ltt�m�tt�m�n� ja v�ist�m�tt�m�n� pahana, jonka toiset kantoivat
jalolla alistuvaisuudella, toiset taas lohduttausivat kaikellaisilla
hullutuksilla ja lapsellisuuksilla tai viel�kin pahemmalla.

Arvokkain ja ylh�isin noista suistuneista majesteeteista oli Westfalin


kuningas, sokea, poloinen vanhus, joka tytt�rens�, vaaleaverisen
Antigonen kanssa eli maanpaossa ja vaikutti sangen liikuttavasti, mutta
muuten yll�piti asemansa mukaisen ulkonaisen loiston. Nyttemmin kokoili
h�n ainoastaan nuuskarasioita ja muita merkillisyyksi�; n�m� h�n
j�rjesti lasin alle salonkeihinsa ik��nkuin ivaksi poloiselle
omistajalle itsellens�, joka ei kuitenkaan voinut n�ist� silmill�ns�
nauttia. Palermon kuningas n�ytti tuhmistuvan melkein yht�
v�linpit�m�tt�m�ksi, lienee t�h�n lamautumiseen sitten ollut syyn�
perhesurut, huolet, rahanpuute, onneton avioliitto tahi ainoan lapsen
kuolema. Kuningas oli melkein aina ulkona kaupungilla, sill� v�lin kuin
h�nen puolisonsa istui kotona maanpakolaisuuden ja �leskeyden�
yksin�isyydess�.

Galitsian kuningatar taas oli turhamielinen, loiston- ja huvinhaluinen


nainen, joka menetetty��n kruununsa murehtimatta jatkoi edelleen
it�maisen hallitsijattaren riihotonta el�m�ntapaa, jota vastoin Palman
herttua silloin t�ll�in turvautui kiv��riins�, koettaen p��st�
is�nmaansa rajojen sis�lle, mutta joka kerran lykk�si se ankarana h�net
takaisin surkuteltavan toimettomaan el�m��n. Viimemainittu oli
oikeastaan enemm�n roisto kuin vallantavoittelija, sill� h�nen
sotayrityksens� tarkoittivat ainoastaan rahan hankkimista
rakastajattarien yll�pitoa varten; h�nen poloinen herttuattarensa sai
t�ten kokea onnettoman aviopuolison tunteita, jotka lienev�t olleet
yht� kiusallisia kuin on jonkun pyrenealaisen ry�v�rin vaimon
sieluntila silloin, kun mies on partioretkill�ns� ja vaimo valmistuu
y�n tullen vastaanottamaan h�net haavoitettuna tahi kuolleena. Kaikki
n�m� karkoitetut hallitsijat k�yttiv�t en�� vain yht� ainoaa
mielilausetta, joka ei juuri soveltunut yhteen heid�n ruhtinaallisten
sukujensa entisten, komeiden sukutunnustuksiensa kanssa: �miksi tehd�
mit��n? ... mit� varten?�

Kuningatar Fr�d�riquen intoisiin ja kiihoittaviin mielenpurkauksiin


vastasivat kohteliaimmat miehet hymyll�; naiset taas puhuivat
teatterista, uskonnosta, veikeilyst� ja muodeista. V�hitellen voitti
tuo periaatteiden hiljainen masentuminen ja henkisten voimain
v�s�htyminen my�skin ylv��n dalmatialaisen naisen mielen. El�ess�ns�
kuninkaan kanssa, joka ei v�litt�nyt en�� koko kuninkuudesta, ja kovin
hidaskasvuisen ja heikon pikku Zaran kanssa, alkoi h�nenkin joustava
mielens� lannistua. Vanhasta Rosenista oli v�h�n seuraa, sill� h�n
istui p�iv�kaudet kansliassansa. Ruhtinatar Colette taas oli keve�
lintunen, joka alinomaa siisti h�yheni�ns�; Boscovitsh tuntui h�nest�
lapsimaiselta ja markisitar vanhalta hupsulta. Tosin oli talossa viel�
is� Alph�e, mutta tuo k�mpel� ja kuiva munkki ei ymm�rt�nyt
viittauksia, ei kuningattaren salaisia k�rsimyksi� eik� h�nen
povessansa asuvia pelkoja ja ep�ilyksi�. N�ihin vaikutti ehk� my�skin
alkavan talven kolkkous. St. Mand�n mets�, joka kes�kauden oli
kukoistanut vihre�n� ja kukkeana ja hiljaisuudellansa tarjonnut h�nelle
maalaislepoa ja virkistyst� viikon kuluessa, iloista, kirjavaa
kansanel�m�� sunnuntaisin, seisoi nyt talven saapuessa autiona ja
surullisen synkk�n� taivaan pilveilless� ja usvien alinomaa
mets�lammesta uhotessa. Korppilaumat lenteliv�t mustien pensaiden yll�,
harakat valmistelivat pesi�ns� korkeiden puiden koukkuisille oksille ja
alastomissa latvoissa h�ilyi omituisia naavamuodostuksia.

T�m� oli jo toinen talvi, jonka kuningatar vietti Pariisissa. Miksi


tuntui t�m� niin paljoa ik�v�mm�lt� ja surullisemmalta kuin edellinen?
Hotelliel�m�n meluahan ei voinut kaivata eik� my�sk��n mahtavan
suurkaupungin h�lin��. Ei, vaan samassa m��r�ss� kuin kuningatar
h�ness� kuoleutui, paljastui h�ness� nainen kaikkine heikkouksinensa,
hylj�tyn puolison tunteinensa ja kaipauksinensa p��st� takaisin
syntym�maahansa, josta h�n oli karkoitettu.

Suuren salongin viereisess� lasigalleriassa oli h�n antanut valmistaa


itsellens� pienen, vilpoisen talvipuutarhan, mihin h�n voi vet�yty�,
kun tahtoi olla kaukana kaikesta kotih�lin�st�. T��ll� vaaleilla
sein�papereilla verhotussa huoneessa, jonka kaikissa nurkissa n�htiin
viheri�itsevi� kasveja, voi h�n istua p�iv�kauden katsellen ulos
puutarhaan, jonka musta, syyssateiden uurtama maa ja lukuisat puut,
alastomat ja ohuet oksat muodostivat harmajassa ilmassa ep�tasaisia,
��riviivaisia kuvioita n�k�piiriin ik��nkuin vaskipiirros laatallensa;
siell� t��ll� n�kyi tummaa taustaa vastaan viheri�itsevi� puksipuita ja
rautatammia, jotka lumenkin alla s�ilyttiv�t v�rins� puhkaisten
valkovaipan ter�vill� oksillansa. Suihkukaivon kolmeen s�ili��n
virtaava vesi v�lkkyi kylm�n hopean v�riselt�; Daumesnilin puistotiet�
vastaan olevan korkean rauta-aidan tuolla puolen kulki raitiovaunuja
h�iriten vihellyksell�ns� silloin t�ll�in mets�isen seudun hiljaisuutta
ja yksin�isyytt� ja heitt�en taaksensa pitk�n, raskaan savujuovan, joka
kellert�v�n kuulakassa ilmassa h�ipyi niin vitkaan, ett� kuningatar voi
seurata sit� kauvan aikaa ja n�hd� sen v�hitellen h�lvenev�n yht�
verkalleen kuin kului h�nen oma el�m�ns�.

Oli sateinen talvinen aamu. Elys�e M�rautin piti antaman ensim�inen


opetustuntinsa kuninkaalliselle prinssille t�ss� kuningattaren
haaveiden surullisessa pyh�t�ss�, joka sin� p�iv�n� muuttui oppihuoneen
n�k�iseksi: ty�p�yd�ll� lep�si kirjoja ja vihkoja, kamari oli valaistu
atelierin tai luokkahuoneen tapaan, vartalon mukaiseen mustaan pukuun
puettuna istui �iti pienen kiilloitetun ompelup�yd�n ��ress� katsellen
t�t� opettajan ja oppilaan ensim�ist� yhtymyst�, jonka alkaessa
molemmat n�yttiv�t yht� kainoilta ja liikutetuilta. Pieni prinssi
muisti h�m�r�sti opettajansa suuren ja salamoivan p��n, josta h�nt� oli
huomautettu jouluaattona kappelin salaper�isess� h�m�r�ss�; h�nen
mielikuvituksessansa, jota rva de Silvis oli kehitt�nyt kertomillansa
saduilla, esiytyi Elys�e jonakin sellaisena omituisena ilmi�n� kuin
j�ttil�inen Robistor tai taikuri Merliu. Yht� kummallisesti vaikutti
pikku prinssi my�skin Elys�ehen: tuossa sairalloisessa lapsessa, joka
todellakin n�ytti paljo vanhemmalta kuin h�n itse teossa oli, -- sill�
h�nen otsajuovansa olivat niin syv�t kuin olisi h�nen harteillansa
lev�nnyt ne kuusi vuosisataa, joiden alusta h�n sukupuunsa johti --
n�ki Elys�e valta- ja kansakuntain valitun herran ja hallitsijan.
Vapisevin ��nin ja vakavana puhutteli h�n prinssi� n�in:

�Armollinen prinssi�, sanoi h�n, �teist� on kerran tuleva kuningas...


Sen vuoksi t�ytyy teid�n oppia tiet�m��n, mit� merkitsee olla
kuningas... Kuunnelkaa siis tarkkaan sanojani ja katsokaa samalla
minuun p�in, niin saatte kunnioittavasta katseestani selvityksen
sanoilleni, ell'eiv�t ne aina sattuisi olemaan kyllin selvi�...�

Koettaen laskeutua lapsen k�sityskannan tasalle selitti opettaja nyt


h�nelle sanoin ja vertauskuvin jumalallisen oikeuden dogmia,
hallitsijain korkeaa kutsumusta maan p��ll�, he kun olivat v�litt�ji�
Jumalan ja kansojen v�lill�, sit� edesvastausta, joka -- raskaampana
kuin muilla ihmisill� -- lep�si jo varhaisesta lapsuudesta asti heid�n
hartioillansa... Pikku prinssi ei luultavasti ymm�rt�nyt t�ydellisesti,
mit� h�nelle sanottiin, mutta ehk�p� tunsi h�n hiukan sit� samaa
virkist�v�� l�mp��, mill� huolekas puutarhuri, harvinaista kasvia
hoitaessansa, suojelee sen hentoa taimea ja hienoja juuria.
Kuningattaresta taas, joka istui kumartuneena koruompeluksensa ylitse,
tuntui se mieluisalta yll�tykselt�, kun h�n -- vuosia turhaan
varrottuansa -- kuuli mielipiteit� ja ajatuksia, joita h�n oli k�tkenyt
sielunsa syvimp��n soppeen.

Kuinka kauvan olikaan h�n uneksinut yksin�ns�! Nyt sai h�n mielest�ns�
selvityksen niin paljolle sellaiselle, mink� h�n ennen oli tuntenut
voimatta sit� itsellens� selitt��. H�nen h�m�r�mm�t k�sitteens�
kuningasvallasta selveniv�t ja saivat niin kauniin ja yksinkertaisen
selityksen, ett� lapsikin melkein voi sen ymm�rt�� niinkuin opettajan
tarkoitus olikin. Katsahtaessansa yl�s ja tarkastaessaan noita karkeita
piirteit�, jotka usko ja kaunopuheisuus teki niin eloisiksi, ei h�n
voinut olla vertaamatta h�nt� Kristianin kauniisiin, vaan
v�linpit�m�tt�miin kasvoihin ep�ilevine ivahymyinens�.

Eik� h�n voinut olla M�rautin sanoihin vertaamatta tuota ijankaikkista


kysymyst�: �mit� turhaa varten?� jonka h�n oli kuullut kuninkaiden
suusta, ruhtinattarien joutavia l�rp�telless�. Nyt oli rahvaan
keskuudesta kohonnut mies, kutojan poika, jonka el�m�ntarinan h�n
tunsi, koonnut katoavat kuninkaalliset muinaistarut: h�n oli pelastanut
tabernakelin pyhine esineinens� ja s�ilytt�nyt pyh�n tulen, joka
leimusi h�nen katseessansa ja vaikutti h�nen innokkaissa sanoissansa.
Oi, jospa Kristian olisi ollut tuollainen mies! Silloin he joko
istuisivat viel� valtaistuimillansa taikka lep�isiv�t haudattuina
niiden raunioiden alla! Ja kuinka omituista! H�nest� tuntui kuin olisi
h�n ennenkin kuullut tuon ��nen ja n�hnyt nuo kasvot! Mutta miss�?
Mist� muiston h�m�r�st� k�tk�st� esiytyv�tk��n nuo sielukkaat piirteet
ja nuo ��nenpainot, jotka vaikuttavat h�nen olemuksensa syvyyteen ja
syd�mens� salaiseen onkeloon?...

Sitten siirtyi opettaja kuulustelemaan oppilastansa ... ei juuri siit�,


mit� t�m� taisi (sill� se ei kauvaksi aikaa olisi riitt�nyt), mutta
opettaaksensa h�nelle lis�� kysymystenkin muodossa. �Kyll�, herra!...
Ei, herra� olivat melkein ainoat vastaukset, jotka pikku prinssi voi
antaa ja joiden ��nt�miseen h�n pani kaiken voimansa. T�m�n teki h�n
niin kainon rakastettavasti kuin hamasta varhaisemmasta lapsuudesta
aina naisten kasvattamat pojat usein tekev�t. Kuitenkin koetti h�n, tuo
poloinen lapsukainen, etsi� kaikesta niist� keijukaisia ja k��pi�it�
k�sittelevist� saduista, joilla rva de Silvis oli t�ytt�nyt h�nen
satun�ytt�m�n tapaan ty�skentelev�n mielikuvituksensa, etsi� muutamia
piirteit� yleisest� historiastakin. Paikallansa istuen avusteli �iti
h�nt� rohkaisevin, varmistavin ja kehoittavin sanoin. Sielunsa siivill�
nosti h�n lapsensa kuin p��skynen pes�ns� lopullisesti j�tt�ess�ns�
tekee ottaen mukaansa nuorimman poikasensa, jonka siivet eiv�t viel�
ole lentokykyiset. Kun poikanen n�ytti ep�varmalta, laskeutui �idin
kirkas katse kuin laine oljenkorren ylimenness� laskeutuu; jos h�n taas
vastasi oikein, nosti h�n voitonriemuisella hymyll� silm�ns� opettajaa
kohti. Kuukausiin ei h�n ollut tuntenut t�llaista hyvinvointia ja iloa.
Pikku Zaran vahankarvainen iho ja sairalloisen raukeat lapsenkasvot
n�yttiv�t nyt purppuroivan terveytt�. Tuntui silt� kuin maisemakin
olisi puhujan taikasanan voimasta menett�nyt yksitoikkoisuutensa ja
n�ytt�nyt ainoastaan suuremmoisuutensa ja mahtavuutensa. Sill� v�lin
kun kuningatar kyyn�rp��ns� varassa kuunteli opetusta ik��nkuin
kumartuneena sit� koittavaa tulevaisuutta kohti, jolloin poika
voitollisena palaisi esi-isiens� valtaistuimelle Laibachissa, tunsi
Elys�e ihailun v�reit� katsellessansa h�nen kasvojensa kirkastettua
ihanuutta aavistamatta olevansa itse tuon ilmeen her�tt�j�. Tuolla
kauniilla, agatinv�risell� otsalla n�ki h�n kuninkaalliseksi
diadeemiksi kiertyv�in sankkojen kiharain risteilev�t heijastukset.

Opetustuntia kesti viel� kellon ly�dess� 12. Siin� suurehkossa


salongissa, jossa pieni hoviseura joka aamu yhdess� s�i aamiaista,
alettiin jo kuiskaillen ihmetell� kuninkaan ja kuningattaren
poissa-oloa. Hyv� ruokahalu ja ik�v� odotus vaikuttivat, ett� n�ihin
kuiskauksiin sekoittui hieman pahan tuulenkin tunteita. Boscovitsh,
joka oli kuljeksinut pari tuntia valleilla katsellaksensa olisiko joku
merkillisempi kasvi viel� s��stynyt kylm�lt� vuodenajalta, seisoi nyt
vilusta ja n�l�st� kalpeana valkoisen, muodoltansa alttarimaisen
marmoriuunin edess�, jota toisinaan alttarina my�skin k�ytettiin, kun
is� Alph�e sunnuntaisin sen edess� luki kotimessuja.

J�ykk�n�, suorana ja majesteetillisena istui markiisitar de Silvis


sohvan nurkassa, vihre� samettipuku yll�ns�, puuhka laihan kaulansa
ymp�ri kierrettyn�, ja ny�kk�ili surullisesti p��ll�ns�
kuiskaillessansa ruhtinatar Coletten kanssa. Rouva parka oli vallan
ep�toivoissaan, ett� h�nen oppilaansa oli uskottu tuollaiselle ...
todellakin �mokomalle�, jonka h�n samana aamuna oli n�hnyt harppaavan
pihan poikki.

�Te olisitte ep�ilem�tt� s�ik�ht�nyt h�nt�, yst�v�tt�reni!... Tukka


n�in pitk�... Ja ulkon�k� kuin mielipuolen... Mokomaa eiv�t muut
l�yt�isik��n kuin is� Alph�e!...�

�H�nt� sanotaan kovin oppineeksi�, arveli ruhtinatar hajamielisen�.

T�st� toinen vain kiihtyi:

�Kovin oppineeksi!... kovin oppineeksi!... Tarvitseeko kuninkaan pojan


rasittaa p��t�ns� kreikalla ja latinalla ollaksensa joku kuollut
sanakirja!... Ei, ei, tied�ttek�s, pikku ruhtinatar, tuollaisten
kasvatus vaatii erityisi� tietoja, jotka h�n olisi saanut minulta. Min�
olin toimeeni valmistaunut. Olen tutkinut tarkkaan apotti Diguetin
teoksen 'Prinssien kasvatuksesta' ja tunnen t�sm�llens� h�nen
s��nt�ns�, joiden avulla prinssien on opittava tuntemaan ihmisi� ja
p��sem��n imartelijoista. Edellist� varten on h�nell� kuusi,
j�lkim�ist� varten seitsem�n s��nt��. N�in ne j�rjestyksess�ns�
kuuluvat:...�
Ja sitten alkoi markiisitar lukea niit� nuorelle ruhtinattarelle, joka
istui py�re�ll� ja pehme�ll� istuimella n.k. �puhvilla�
vaaleansinisess� hameessansa, jonka laahus ulottui kauas lattialle.
Markiisittaren puheesta ei h�n v�litt�nyt, vaan t�hysteli kuninkaan
suojiin viev�� ovea �rtyis�n� ja huomattavasti tyytym�tt�m�n� niinkuin
kaunottaret ovat, ell'ei tule se henkil�, jonka vuoksi he ovat
erityisesti pukeutuneet.

P��lletysten napitetussa pitk�ss� takissansa k�veli vanha herttua Rosen


edestakaisin huoneessa j�ykk�n� kuin automaatti ja s��nn�llisin askelin
kuin heilarin k�ynti. Silloin t�ll�in seisahtui h�n jonkun akkunan
eteen ja katseli ulos pihalle tai puutarhaan otsa rypyiss� kuin
laivanupseerin, jonka on vastattava aluksesta.

Ja laiva n�yttikin olevan h�nelle kunniaksi: tiilest� muuratut,


punaiset piharakennukset ja intendenttipaviljonki seisoivat siin�
sievin� ja v�lkkyvin� sateesta, joka tulvasi taivaalta hienosti
hiekoitetulle, kovalle pihamaalle ja uusille, puhtaiksi lakaistuille
rappusille. Juuri t�m� kaikkialla vallitseva j�rjestys ja
sopusuhtaisuus se ep�ilem�tt� levitti -- pilveilev�st� taivaasta
huolimatta -- ymp�rillens� miellytt�v�n valaistuksen, joka heittyi
my�skin l�mpim��n, matoilla varustettuun suureen salonkiin, miss�
kaikki n�ytti iloiselta ja hauskalta, alkaen valkoisista, kullatuista
huonekaluista Ludvig XVI:n tyyliin aina vanhoilla koristeilla
kaunisteltuihin sein�panelauksiin, suuriin, upeihin peileihin ja
pieneen kullattuun heilarikelloon saakka, joka aistikkailla
silkkinauhoilla oli kiinnitetty er��seen peiliin.

Er��ss� suuren salongin nurkassa oli muuan kaluston tyylinen hylly,


jolla kapinallisten h�vityksen tielt� pelastettu kuninkaallinen kruunu
lep�si lasilippaassansa. Kuningatar oli m��r�nnyt, ett� sen piti olla
jossakin n�ht�v�n� �muistutukseksi kaikille�, kuten h�nen sanansa
kuuluivat. Ja vaikka Kristian laskikin sen johdosta leikki� arvellen,
ett� diadeemi vaikutti kuin rococo ja antoi salille museomaisen leiman,
niin t�ytyi kuitenkin my�nt��, ett� tuo komea, keskiaikainen koristus
l�pimurrettuun kultakehykseen juotettuine jalokivinens� muistutti
muinaisajan aatelista ja ritarillisuudesta keskell� edellisen sataluvun
veikeilev�� ja nykyajan monivivahteista kaunoaistia.

Pihalta kuului vaunujen jyrin�� ja tulija tunnettiin heti kuninkaan


ajutantiksi. Siis vihdoinkin joku edes!

�My�h��np� sin� tulet virantekoosi, Herbert!� sanoi herttua vakavasti.

Vaikka ruhtinas olikin jo aika mies, vapisi h�n aina is�ns� edess�,
punastui ja sopersi jotakin anteeksipyynn�n tapaista. My�h�stys oli
tosin ik�v��, mutta syyt�n h�n oli ... virantekoa oli kest�nyt melkein
koko y�n.

�Sen vuoksi ei kuningas siis ole viel� tullut aamiaiselle?� sanoi


ruhtinatar l�hestyen heit� pienine neninens�.

Herttuan tuima katse sulki h�nelt� suun. Kuninkaan k�yt�s ei


liikuttanut ket��n.

�Rient�k�� heti ... luultavasti odottaa kuningas teit� huoneessansa.�

Tehty�ns� yrityksen saada rakkahan Coletten hymyilem��n, totteli


Herbert is�ns� k�sky�, mutta ruhtinatar, jonka pahatuuli ei puolison
tulosta suinkaan v�hennyt, meni nyrpeiss��n sohvaan, kauniit kiharat
ep�j�rjestyksess� ja sininen hame rutisteltuna h�nen omalla
lapsenk�t�sell�ns�. Viimeisin� kuukausina oli ruhtinas Herbert
pulskistunut todellakin kauniiksi mieheksi. Colette, oli saanut h�net
kasvattamaan viiksens�, jotka muka sopivat ajutantille ja antoivat
sotaisemman ulkon��n miesparan y�valvomisesta ja viranteosta kuninkaan
palveluksessa laihtuneille, kalpeille ja v�syneille kasvoille. Muuten
ontui h�n viel� hieman ja astui keppiins� nojautuen kuin todellinen
Ragusan sankari; t�m�n linnoituksen piirityksest� oli h�n laatinut
kertomuksen, joka oli kuuluisa jo ennen kuin se ehti ilmesty�
painostakaan ja jonka h�n tuonoin oli lukenut julki Palermon
kuningattaren luona sill� seurauksella ett� ylh�inen kuulijakunta
osoitti mit� suurinta mieltymyst� ja ennusti h�nelle akatemian
palkintoa. Ajatelkaas, mihin asemaan ja kunniaan Coletten puoliso n�in
tulisi! Siit� huolimatta s�ilytti h�n lapsellisen katseensa esiytyen
vaatimattomana ja arkana olletikin ruhtinattarensa edess�, joka yh�
kohteli h�nt� miellytt�vimm�ll� ylenkatseella. Puolisonsa silmiss� ei
kukaan ole suuri mies, se n�kyi t�ss�kin toteutuvan.

�No! Mit� nyt?� kysyi h�n hieman nen�kk��sti n�hdess�ns� ruhtinas


Herbertin palaavan takaisin kummastuneena ja h�mill�ns�.

�Kuningas ei ole palannutkaan kotiin!�

N�m� Herbertin sanat vaikuttivat salongissa vartojiin kuin salama.


Kalveten ja kyyneleet silmiss� sai Colette ensim�isen� sanotuksi:

�Onko se mahdollista?�

Lyhyesti murahti herttua:

�Ei palannut kotiin!... Mutta kuinka ei siit� ole ilmoitettu minulle?�

Rva de Silvis kierteli ja hypisteli hermostuneena puuhkaansa.

�Eih�n kuninkaalle vain liene tapahtunut jotakin tapaturmaa?� huudahti


ruhtinatar tavattoman kiihtyneen�.

Mutta Herbert rauhoitti h�nt�. Kamaripalvelija Lebeau oli tunti sitten


poistunut talosta matkalaukun kanssa. H�n tiesi ep�ilem�tt�, kuinka
asian laita oli.

Seurasi vaitiolo, jonka kest�ess� kaikkia vaivasi sama levoton ajatus.


Herttua sen �kki� lausui julki:

�Mit�h�n kuningatar t�st� sanonee?�

�Ehk� on h�nen majesteetinsa ilmoittanut siit� h�nelle�, arveli


Boscovitsh vavisten.

�Olenpa varma, ett'ei h�n sit� ole tehnyt�, sanoi Colette, �sill� juuri
�sken aikoi kuningatar aamiaisella esitt�� uuden opettajan
kuninkaalle.�

V�risten lis�si h�n hampaittensa v�list� kyllin kovasti, ett� kaikki


sen kuulivat:
�Tiet�isinp� totisesti, mit� kuningattaren sijassa tekisin!�

Harmistuneena k��ntyi herttua tuikein silmin pikku porvaristytt��n,


jota h�n ei siis saanut talttumaan ja aikoi juuri antaa h�nelle
vereksen opetuksen hallitsijain kunnioittamisessa, kun kuningatar
samassa ilmestyi Elys�en kanssa, joka talutti pikku prinssi� k�dest�.

Kaikki nousivat yl�s. Onnellisen naisen kaunis hymy huulillansa, jota


ei ollut n�kynyt pitk��n aikaan, esitti kuningatar seurueelle hra
M�rautin. Markisittaren tervehdys oli ylh�inen ja v�h�n
ylenkatseellinen niinkuin se jo viikon p�iv�t oli ollut. Ruhtinatar ei
voinut liikauttaa j�sent�k��n tervehdykseksi, vaan kalpeni ja punastui
huomatessansa, ett� prinssin uusi opettaja oli sama omituinen, kookas
mies, jonka vieress� h�n oli sy�nyt aamiaista set�ns� luona ja joka
muuten oli Herbertin kirjan oikea tekij�. Sattumako h�net oli t�nne
tuonut vai oliko piru pelin sotkenut? Mik� h�pe� h�nen puolisollensa ja
kuinka naurettavaksi h�n joutuisi, jos t�m� h�nen kirjallinen
petoksensa tulisi ilmi! H�n rauhoittui hiukan n�hdess�ns�, kuinka
kylm�sti Elys�e h�nt� tervehti, vaikka h�n ep�ilem�tt� tunsi
ruhtinattaren. �H�n ei ole mik��n tuhma mies�, ajatteli t�m�.

Sen pahempi turmeli Herbert koko n�ytelm�n naivisuudellansa: ensin h�n


h�mm�styi n�hdess�ns� M�rautin, mutta sitten ojensi h�n t�lle
tuttavallisesti k�tens� sanoen:

�Hyv�� p�iv��, mit�s kuuluu?�

�Te tunnette siis ennest�ns� hra M�rautin?� kysyi kuningatar h�nelt�


hieman veitikkamaisesti hymyillen. Kotipapiltansa, is� Alph�elta, oli
h�n n�et jo kuullut jutun Ragusan piirityst� koskevasta kuvauksesta.

Mutta h�n oli liian hyv� huvitellaksensa moisella julmalla leikill�.

�Kuningas on todellakin unhottanut meid�t�, sanoi h�n, �menk�� toki hra


de Rosen ilmoittamaan h�nelle, ett� varromme h�nt�.�

Ruhtinaan t�ytyi tunnustaa h�nelle totuus: kuningas ei ollut kotona,


oli viett�nyt y�ns� ulkona ja kutsuttanut matkalaukun luoksensa
palvelijan mukana. T�m� tapaus oli ensim�inen laatuansa ja kaikki
odottivat jotakin kiihke�� mielenpurkausta ylpe�n kuningattaren
puolelta ... olletikin kun oudon vieraan l�sn�olo teki tapahtuman viel�
ik�v�mm�ksi. Mutta sit� ei tullut. Kuningatar pysyi rauhallisena.
Vaihtoi vain muutamia sanoja ajutantin kanssa kysyen, milloin h�n oli
eronnut kuninkaasta.

�Noin klo 3 aamulla!... H�nen majesteettinsa oli prinssi Axelin kanssa


l�htenyt jalkaisin k�velem��n bulevardeja pitkin.�

�Ah niin, todellakin... Nyt min� muistan ... heill� oli jotakin
yhteist� keskusteltavaa...�

N�m� rauhalliset sanat sanottuansa esiytyi kuningatar j�lleen


s�teilev�n� kuin �skenkin. Mutta ket��n l�sn�olevista h�n ei saanut
petetyksi. Kaikki tunsivat he Axelin prinssin ja tiesiv�t mit�
juteltavaa tuolla rappiolle joutuneella, surullisesti kuuluisalla
elostelijalla voi olla.

�K�yk��mme siis p�yt��n!� sanoi Fr�d�rique miellytt�v�n sirolla ja


ylh�isell� k�denliikkeell�, joka palautti pienen hoviseuran
kuningattaren omaan mielen tasapainoon.

H�n tarvitsi jonkun saattajan ruokasaliin ment�ess�, kun kuningas oli


poissa. Hetkisen eperoi h�n, mutta teki pian p��t�ksens� ja k��ntyi
Zaran pikku kreiviin, joka suurin silmin ja sairalloisen, varhaisvanhan
lapsen tarkkaavaisuudella seurasi tapahtumia. Syv�ll� hellyydell�,
melkein kunnioittava, vakava hymy huulillansa, jota lapsi n�ytti
oudostelevan, sanoi h�n prinssille:

�Tulkaa, sire!�

IV.

Kuningas �juhlii�.

Kello l�i kolme Pyh�n Ludvigin kirkon tornissa samannimisell� saarella.

Hiljaisuus ja pimeys vallitsi Rosenin herttuaallisen palatsin


ymp�rill�; kaikki nukkui oman painonsa raskauttamien, vanhojen
kivimuurien sis�ll�, jotka olivat hieman laskeutuneet holvattuine,
suljettuine porttinensa ja vanhanaikuisine portinkolkuttiminensa.
Tuolla sis�ll� ... suljettujen akkunaluukkujen takana ... heijastivat
himme�t peilit ainoastaan vuossataista unta, jonka unelmia keve�t
kattomaalaukset n�yttiv�t olevan niinkuin l�heisen virran solina tuntui
ep�s��nn�lliselt�, pakenevalta hengitykselt�.

Mutta syvint� unta koko palatsissa nukkui ruhtinas Herbert, joka


v�syneen�, runneltuna ja uupuneena vasta nelj�nnestunti sitten oli
palannut kotiinsa kiroillen t�t� h�nelle vastenmielist� elostelijan
v�sytt�v�� el�m��, joka vieroitti h�net siit�, mik� h�nelle oli
rakkainta maailmassa, nim. hevoset ja pikku Colette. Hevosista vierausi
h�n siksi, ett'ei kuningas ensink��n v�litt�nyt urheilijan
virkist�v�st� ulkoilma-el�m�st�, puolisostansa Colettesta taas
sent�hden, ett� kuningas ja kuningatar eliv�t vallan erill�ns�
toisistansa ja tapaavat toisensa ainoastaan ruokap�yd�ss�, jonka vuoksi
heit� palvelevan ajutantin ja seuranaisen t�ytyy aina olla eri tahoilla
ja el�� erill�ns� kuin jonkun murhen�ytelm�n henkil�iden. Ruhtinatar
rient�� �hoviin� jo ennen kuin puoliso on her�nnytk��n, ja kun t�m�
y�ll� palaa kotiin, nukkuu ruhtinatar jo kaksinkertaisesti suljettujen
ovien takana. Ja jos h�n valittaa kohtaloansa, vastaa Colette h�nelle
juhlallisena:

�Sen uhrauksen olemme me kuninkaallemme ja kuningattarellemme


velkap��t.�

Kaunis lohdutus rakastuneelle Herbertille, joka saa nukkua yksin ensi


kerroksen suuressa makuusuojassa, nelj� metri� katosta, ihailla
Boucherin maalauksia ovien yl�puolella ja katsella seiniin sovitettuja
korkeita peilej�, joissa h�nen muotonsa n�kyi lukemattomissa eri
et�isyyksiss�!

Toisinaan, kun h�n oli vallan murtunut, niinkuin h�n t�n� iltana oli
ollut, tunsi Coletten puoliso jonkunlaista itsek�st� tyytyv�isyytt�
siit�, ett� h�n sai viskautua vuoteellensa tarvitsematta antaa
mink��nlaisia selvityksi� puolisollensa, noudattaa entisi� nuoren
miehen mukavia tapojansa ja k��ri� suuren silkkiliinan p��ns� ymp�ri,
sill� n�in naurettavasti ei h�n kauniin pariisittaren ivallisten
silmien edess� koskaan uskaltanut pukeutua levolle ruvetessansa. Tuskin
oli h�n ehtinyt s�nkyyns� ja laskenut p��ns� koruompeluksilla ja
ruhtinaallisella vaakunalla koristellulle p��nalustalle, kun
laskuluukku avautui ja uupunut, �itsev� kuninkaan ajutantti vajosi
unhotuksen ja unen syv��n kuiluun.

Mutta sielt� vedet��n h�net j�lleen yl�s, koskapa h�n unissansa tuntee
jonkun valon liikkuvan edestakaisin silmiens� ohi ja kuulee ohuen
ter�v�n ��nen vihlaisevan korvaansa:

�Herbert!... Herbert!...�

�H�h! Mit� nyt?... Kuka se on?...�

�Hyv� jumala, elk�� toki huutako!... Min� se olen, Colette vain.�

Se oli todellakin Colette. H�n seisoi siin� vuoteen ��ress� pitseill�


koristetussa y�r�ijyss�ns�, joka j�tti kaulan avoimeksi ja jonka hihat
riippuivat laajoina; vaaleat suortuvat yl�s su'ittuina, kierrettyin� ja
p�yryiselle ker�lle k��rittyin� seisoi h�n siin� pienen lyhdyn
vaaleassa valaistuksessa juhlallisesti ja totisesti katsoen her��v��
puolisoansa. Mutta kun Colette oikein selv�sti erotti Herbertin
pelj�styneen ja tuhman naaman tuon suuren silkkihuivin sis�st�, jonka
p��t pitkien korvien lailla pistiv�t esille, ja kun viel� huomasi,
kuinka naurettavalta tuo sankkaviiksinen mies n�ytti p��enkeli Mikaelin
pukua muistuttavine y�paitoinensa t�ytyi h�nen hymyill� tuolle
sankarille, joka vaikutti kuin huonosta unestansa her�tetty
porvarillinen kerskuri.

Mutta t�m� Coletten hilpeys ei kauvan kest�nyt. Vakavana laski h�n


y�lampun p�yd�lle ja naisen ulkon��ll�, joka etsii riitaa, laski h�n
k�sivartensa ristiin rinnalle, niin ett� pienet k�det lep�siv�t
py�reill� kyyn�rp�ill�, ja alkoi puhua v�litt�m�tt� siit�, oliko
ruhtinas ehtinyt oikein valveutuakaan:

�Onko t�m� teid�n mielest�nne oikeaa el�m��, t�m�!... Joka p�iv�


palataan kotiin vasta klo 4 aamulla!... Soveltuuko se mielest�nne --
naineelle miehelle?�

�No, mutta rakkahin yst�v�tt�reni! (T�ss� h�n �kki� keskeytti puheensa


viskaten pois silkkihuivin p��ns� ymp�rilt�)... Syyt�n min� siihen
olen!... Min� en toivoisi muuta kuin p��st� mit� pikemmin takaisin
pikku Coletteni, oman rakkaan vaimoni luo, jota...�

N�in sanoessaan koetti h�n tavoitella lumivalkoisen y�r�ijyn


houkuttelevaa helmaa, mutta Colette sys�si h�nen k�tens� kylm�sti pois.

�Teist� t�ss� ei olekaan oikeastaan kysymys!... Tunnenhan min�


teid�t ... te olette tietysti sama suuri, viaton lapsi, joka ei kykene
mihink��n... Melkeinp� haluaisin teid�t toisellaiseksi... Mutta kysymys
on kuninkaasta ja h�nen arvostansa!... Millainen h�v�istys tuollainen
el�m� on koko...! Niin, jos h�n olisi vapaa ja naimaton... Nuoret,
naimattomat miehet huvitelkoot mielell�ns� ... vaikka kuninkaan korkea
asema ja arvo maanpaossakin sent��n vaatii, ett� ... (voi, kuinka
korkeille kannoille pikku Colette juhlallisesti asettuikin puhuessansa
arvokkaisuudesta maanpaossa!) Mutta nyt on h�n nainut mies. Enk�
todellakaan ymm�rr�, ett� kuningatar... Sill� naisella ei siis ole
mit��n suonissansa!...�

�Colette!�

�Niin, niin, tied�n teid�n olevan is�nne kaltaisen siin� suhteessa...


Kaikki, mit� kuningatar tekee, oh! Mutta minun mielest�ni on h�n yht�
syyllinen kuin kuningaskin. H�n juuri on t�m�n pakottanut tuollaiseen
el�m��n ... v�linpit�m�tt�myydell�ns� ja kylmyydell�ns�, niin...�

�Kuningatarpa ei ole kylm�. Vaan korskea h�n on.�

�Olkoonpa niin... Voiko rakastavainen nainen olla korskea?... Jos


kuningatar rakastaisi puolisoansa, olisi h�n pit�nyt huolen siit�, ett�
ensim�inen ulkona vietetty y� olisi ollut viimeinen. Voihan puhua,
uhkailla, esiyty�. Mutta sen sijaan vaikenee h�n veltosti, vaikka n�kee
vikoja, jotka tekev�t teist� lopun... Kuningashan viett�� nyttemmin
kaikki y�ns� ulkona, bulevardeilla, klubeissa, Axelin prinssin luona ja
Jumala tiesi, millaisessa seurassa!�

�Colette, Colette!�

Mutta Coletteapa ei saatukaan hevill� vaikenemaan, kun h�n kerran oli


p��ssyt alkuun, sill� h�nell� oli hyv� �ulostuonti� niinkuin kaikilla
porvarillisilla naisilla kiihkoisassa Pariisissa on, miss� nuketkin
puhua p�p�tt�v�t.

�Se nainen ei rakasta mit��n, sanon min�, ei edes omaa poikaansa!...


Jos h�n rakastaisi pikku prinssi�, ei h�n t�t� tuollaiselle
raakimukselle uskoisi!... H�n ihan menehtyy rasituksesta, tuo pikku
poloinen!... Y�ll�kin ... nukkuessansa lukee h�n ulkoa latinaa ja
kaikellaista ... unissansa, kertoi markisitar minulle... Kuningatar on
aina l�sn� oppitunnilla... Kahden peittovat he nyt tuota poloista ...
tehd�ksens� h�nest� kuninkaan! Mutta sit� ennen ottavat he h�nelt�
hengen, olkaa varma siit�!... Min� inhoan tuota M�rautia.�

�M�raut on kuitenkin kunnon mies... H�n olisi voinut toimeenpanna


ik�v�n n�ytelm�n tuon 'Ragusan piirityksen' kanssa... Mutta h�n ei ole
virkkanut sanaakaan.�

�Todellakin? Vakuutan teille h�nen katselevan teit� erityisell�


ivahymyll�, kun ihmiset kiittelev�t teostanne kuningattaren kuullen.
Mutta te olette kovin yksinkertainen, Herbert poloiseni.�

Nyt n�ytti Herbert harmistuvan, h�nen kasvonsa lensiv�t punaisiksi ja


huulensa paisuivat kuin tyytym�tt�m�ll� lapsella. Ruhtinatar alkoi
pelj�t� k�ytt�neens� liian ankaraa kielt� eik� saavansa tiet��, mit�
h�n oikeastansa oli tullut utelemaan.

Mutta kuka olisi voinut olla kauvemmin suutuksissa katsellessaan tuota


s�ngyn laidalla istuvaa kaunista naista, joka niin miellytt�v�n
veike�sti k��nsi p��ns� sivulle, ett� nuoren, joustavan vartalon muodot
n�kyi keve�n pukineen alla, -- tai ihaillessaan t�ytel�ist�,
sile�ihoista kaulaa, noita veitikkamaisia, kiihoittavia ja ilkamoivia
silmi�! Ruhtinaan kiltti muoto muuttui pian j�lleen rakastettavaksi ja
alkoi kohta k�yd� tavattomaan eloisaksi, kun h�n tarttui tuohon
l�mpim��n k�t�seen ja piteli sit� omassansa ... hengitt�en rakastetun
naisen viehke�� tuoksua...

Kas niin, mit� pikku Colette siis tahtoo tiet��?... Eip� paljo
mit��n ... varman tiedon vain yhdest� ainoasta asiasta... Oliko
kuninkaalla rakastajattaria vai ei?... Oliko h�net vallannut
pelihimo ... vai huvinhalu vaiko hurjemmat intohimot?...

Ruhtinas mietti jonkun aikaa ennen kuin vastasi. Kuninkaan toverina oli
h�n ollut mukana kaikissa otteluissa, mutta pelk�si kavaltavansa
virkasalaisuuden, jos kertoi kenellek��n, mit� h�n tiesi. Mutta tuo
pikku k�t�nen tuntui niin hyv�ilev�lt�, se puristi h�nen k�tt�ns� niin
l�mpim�sti ja uteliaasti, ettei Kristian II:n ajutantti voinut h�nt�
vastustaa:

�No, olkoon menneeksi, kuninkaalla on rakastajatar t�ll� haavaa.�

Nyt tunsi h�n, ett� Coletten pikku k�si k�vi kosteaksi ja kylm�ksi.

�Ja kuka se on?� kysyi nuori nainen huohottavalla, lyhyell� ��nell�.

�Er�s n�yttelij�t�r Bouffes-teatterissa nimelt� Ami F�rat.�

Colette tunsi hyvin Ami F�ratin; h�nest� oli tuo nainen kamalan ruma.

�Oh!� sanoi Herbert puolustellen, �senp� vuoksi ei h�nen majesteettinsa


h�nt� kauvan pit�nek��n.�

�Todellako?� kysyi Colette huomattavan tyytyv�isen�. Ihastuneena


menestyksest�ns� uskalsi Herbert leikitell� niill� silkkinauhoilla,
joilla h�nen puolisonsa y�r�ijy oli sidottu kiinni kaulan kohdalta, ja
jatkoi keve�sti:

�Niin, pelk��n poloisen Ami F�ratin er��n� p�iv�n� saavan luoksensa


pienen 'satakieli-apinan'.�

�Satakieli-apinan? Mit� ihmeit�?�

�Niin, n�etk�s, kaikki, jotka ovat saaneet n�hd� kuninkaamme l�helt�,


tiet�v�t yht� hyvin kuin min�kin, ett� kun joku suhde alkaa
ik�vystytt�� h�nt�, l�hett�� h�n asianomaiselle pienen satakieli- eli
bisamiapinan aivan kuin jonkun k�yntikortin otsakirjoituksella
P. P. C...�

�Oh, mik� h�vytt�myys!� huudahti ruhtinatar harmistuneena.

�Ihan totta!... Suurella seuraklubilla ei en�� k�ytet�k��n puheenpartta


'vapautua' rakastajattarestansa, vaan sanotaan: 'l�hetin h�nelle apinan
penikan'.�

T�ss� keskeytyi h�nen puheensa, sill� ruhtinatar nousi �kki� yl�s, otti
lyhtyns� ja suuntasi askeleensa suoraan ovelle:

�No, mutta Colette... Colette!...�

Poistuessansa k��ntyi t�m� takaisin ja sanoi ylenkatseellisesti ja


harmista tukahtuvalla ��nell�:
�Teid�n h�vytt�mist� jutuistanne olen saanut kyll�ksi ... ne
inhoittavat minua.�

Ja sitten veti h�n oviverhot sivulle ja j�tti poloisen �kumikuninkaan�


yksin katsomatta edes, kuinka t�m� ojennetuin k�sin ja syd�n liekiss�
typertyneen� tuijotti h�nen j�lkeens� k�sitt�m�tt� miksi Colette t�h�n
tavattomaan aikaan tuli luo ja taas h�visi kuin tuulessa.

Nopein askelin kuin n�ytt�m�lt� poistuva jatkoi Colette, y�viitan


laahus k�sivarrellansa, tiet�ns� rakennuksen toisessa p��ss� olevaan
makuusuojaansa. Sohvalla nukkui it�maisilla koruompeluksilla
varustetulla tyynyll� ... kaikessa viattomuudessa ... mit� sievin pikku
elukka ... harmaja, silkinpehmoinen ja untuvakarvainen pitk�h�nt�inen
penikka, jonka kaulaan oli punaisella silkkinauhalla sidottu pienet
hopeakulkuset. Se oli varsin n�pp�r� bisami-apina, jonka kuningas
italialaisessa olkikorissa oli l�hett�nyt h�nelle muutamia p�ivi�
sitten. Lahjan oli h�n kiitollisuudella vastaanottanut. Oi, jospa h�n
olisi tiennyt sen merkityksen! Vimmastuneena kaappasi h�n tuon el�v�n
ja kynsim��n valmiin silkkimytyn, josta katseli pari �kkiher�nnytt�
ihmissilm��, avasi rantasillalle antavan akkunan ja viskasi sen
hurjalla liikkeell� ulos:

�Pois, sin� inhoittava elukka!� huusi h�n.

Pikku apina putosi rantakivitykselle ja murskautui kuoliaaksi. Niin


musertuivat nuoren, oikullisen naisen kauniit toiveet ja onnen unelmat.
Colette heitt�ysi vuoteellensa, k�tki p��ns� pielukseen ja itke�
nyyhkytti.

Tuota onnen unelmaa oli nyt kest�nyt noin vuoden ajan, joka oli
tuntunut ijankaikkisuudelta tuosta perhoismaisesta lapsesta. Kuninkaan
oli tarvinnut vain antaa pieni viittaus, niin viskautui h�ik�isty ja
tenhottu Colette de Rosen h�nen rinnoillensa, h�n, joka siihen saakka
oli pysynyt kunniallisena aviopuolisona, eip� juuri rakkaudesta
ruhtinas Herbertiin ja hyveihin, vaan koska h�nen linnunaivoissansa
asui jonkunlainen huolenpidon vaisto h�yheniens� suhteen, vaisto, joka
juuri oli s�ilytt�nyt h�net tahraavista lankeemuksista, ja olletikin
sen vuoksi, ett� h�n oli tosipariisitar ja niit� samoja naisia,
joita Moli�re kuvaa luonnetta puuttuviksi, mielikuvituksensa ja
turhamielisyytens� orjattariksi.

Pikku Colette Sauvadon ei ollut antautunut Kristianille, vaan Illyrian


kuninkaalle. H�n uhrautui sille ihanteelliselle diadeemille, jonka h�n
tarujen ja romanttisten kertomusten kautta kehittyneess�
mielikuvituksessansa n�ki v�ikkyv�n itsekk��n ja intohimoisen
rakastajansa p��n yll� kauniina kunniakeh�n�. Colette miellytti
kuningasta niinkauvan kuin t�m� n�ki h�ness� vain uuden, hienov�risen
ja tosipariisilaisen leikkikalun, joka valmistaisi h�net kiihkoisempiin
nautintoihin.

Mutta nuori ruhtinatar otti, sen pahempi, todeksi t�m�n asemansa


�kuninkaan rakastajattarena�. Kaikki nuo puolihistorialliset naiset,
kaikki nuo tekotimantit kuninkaallisen kruunun ymp�rill�, jotka
kimaltelevat paremmin kuin todelliset jalokivet, v�lkkyiv�t
houkuttelevina h�nen kunnianhimoisissa unelmissansa. Rva Dubarry h�n ei
halunnut olla, mutta jonkunlainen rva Chateauroux voisi h�n olla t�m�n
Ludvig XV:n sivulla. Seikkailuper�iset yritykset Illyrian kruunun
takaisin voittamiseksi, salaliitot, joiden johtava sielu h�n olisi,
uhkarohkeat maihinnousut y.m.s. olivat keskusteluaineita kuninkaan ja
h�nen v�lill�. H�n kuvitteli itsens� jo nostattamassa Illyrian kansaa,
piileksim�ss� viljavainioissa ja talonpoikaistaloissa kuin joku
kuuluisa Vend�e-ry�v�ri, joista h�n oli lukenut seikkailujuttuja
Sacr�-Coeurin luostarissa. Olipa h�n jo miettinyt itsellens� erityisen
hovipojan puvunkin -- puvuissa liikkui h�nen ajatuksensa n�et
p��asiallisesti -- ja keksinyt kauniin renessansikuosin, joka tekisi
h�nelle mahdolliseksi l�hesty� kuningasta mihin aikaan tahansa ja
seurata h�nt� kaikkialle.

Kristiania eiv�t n�m� intoilevat unelmat paljo huvittaneet. H�nen


�lyns� keksi pian, mit� niiss� oli mahdotonta ja typer��. Muuten ei h�n
ollut halunnut rakastajatarta keskustellaksensa t�m�n kanssa
politikasta; sattuipa n�et, ett� kun h�n piti t�t� syliss�ns� rakkauden
tunteen t�ydellisesti valtaamana, niin ryhtyi pehme�k�sinen ja
ruusuhuulinen pikku Colette keskell� kaikkea puhumaan Laibachin
valtiop�iv�in viimeisist� p��t�ksist� ja siit� vaikutuksesta, mink�
joku kuningasmielinen julistus oli tehnyt Illyrian kansaan. Onko
kummaa, ett� rakastaja sielussansa silloin tunsi �killisen kylmyyden
ik��nkuin ilma olisi samassa muuttunut koleaksi ja huhtikuun pakkanen
ahdistellut hentoja hedelm�puiden kukkia?

H�net valtasi silloin tuska ja katumus, tosislavilaisen ja katolilaisen


monimutkaiset ja naivit omantunnon vaivat. Saatuansa tyydytetyksi
oikkunsa her�si h�ness� vastenmielisyys t�t� kuningattaren
l�heisyydess�, melkeinp� h�nen n�htens� yll�pidetty� luvatonta
rakkauden suhdetta kohtaan; sit� paitse tuntuivat n�m� salaiset, lyhyet
yhtym�t liian vaarallisilta hotelleissa, joissa heid�t koska tahansa
voitiin pett�� ja ilmi antaa; my�skin tuntui se h�nest� syd�mett�m�lt�
niin hyv�luontoista ja avomielist� miespoloista kohtaan kuin Herbert
Rosen oli, joka puhui puolisostansa niin kaihoavan hell�sti
aavistamatta, ett� kuningas saapui klubille s�teilevin silmin, hohtavin
poskin ja sellainen lemmen tuoksu ymp�rill�ns�, joka todisti h�nen
tulevan suoraan Coletten syleilyist�.

Enin vaivasi h�nt� sent��n se, ett� herttua de Rosen kovin ep�ili
mini�ns� siveellisi� periaatteita -- sen vuoksi, ett� t�m� oli
alhaissyntyinen -- ja n�ytti levottomalta poikansa suhteen, joka muka
oli niin aisankannattajan n�k�inen, kuten h�n vanhan sotilaan
suoranaisella tavalla joskus muidenkin kuullen sanoi; h�n tunsi n�et
olevansa v�h�n vastuussa t�st� alhaiss��tyisest� avioliitosta, johon
h�n oman itaruutensa kautta oli ollut syyn�. H�n suorastaan vartioi
Colettea, saattoi h�net aamuisin hoviin, nouti h�net sielt� illoin pois
ja olisi luultavasti aina ollut h�nen vartijansa, ell'ei Colette
kuitenkin olisi alinomaa livahtanut h�nen k�mpel�iden k�ttens� l�pi.
Heid�n v�lill�ns� kesti alinomaa hiljaista sodank�ynti�.
Intendenttirakennuksen akkunasta sai herttua surulla n�hd� kauniin
mini�ns� vieh�tt�viss� puvuissansa, jotka h�n oli miettinyt
hoviompelijattarensa kanssa, ilkamoivan vaunujen himmeiden akkunain
takana ruusunpunaisena, kun ilma oli kolea, tai rimsuisen
p�iv�nvarjostimen alla, kun s�� selke�ksi kirkastui.

�Te l�hdette ajelemaan?� kysyi herttua.

�Niin, kuningattaren asioissa!� vastasi voitonriemulla pikku Sauvadon


hattuharsonsa takaa. Ja siin� h�n ei valhetellutkaan. Kuningatar ei
n�et v�litt�nyt Pariisin melusta, vaan j�tti mielell�ns� kaikki asiansa
seuranaisensa huoleksi, sill� sellaista turhamielisyytt� ei h�n koskaan
ollut tuntenut, ett� jonkun hovihankkijan myym�l�ss� ilmoittaa nimens�
ja kuninkaallisen arvonsa kumartelevien puotipalvelijain ja sattumalta
l�sn�olevain, uteliaiden naisten kuullen. Senp� vuoksi ei h�n
muotimaailmassa ollutkaan tunnettu. Miss��n salongissa ei kukaan
kuullut keskusteluja h�nen tukkansa ja silmiens� v�rivivahduksista, ei
h�nen vartalonsa kankean juhlallisesta ylh�isyydest� ja tavasta kantaa
pariisilaisia muotipukuja.

Er��n� aamuna huomasi herttua, ett� Colette St. Mand�sta


l�htiess�ns� oli kovin vakavan n�k�inen ja ett� h�nen pienill�
ompelijatarkasvoillansa oli sangen kiihtynyt ilme, jonka vuoksi h�n --
pahaa aavistaen -- p��tti seurata h�nt�. Sen h�n tekikin seuraten h�nt�
kauvan, kunnes n�ki Coletten vaunujen pys�htyv�n er��n tunnetun
ravintolan eteen Orsayn rantakadun varrella. Kekseli�isyytens� ja
viekkautensa avulla oli ruhtinatar p��ssyt ottamasta osaa kuningattaren
juhlallisen vakaviin aamiaisiin rient��ksens� sovittuun paikkaan
aterioitsemaan rakastajansa kanssa erityisess� huoneessa.

He istuutuivat p�yt��n mit� ihanin n�k�ala edess�ns�. Auringon


paisteessa v�lkkyen virtasi Seinejoki heid�n ohitsensa ja vastap��t�
taas n�kyiv�t Tuileriesin kivir�ykki�t ja viheri�t puut, mutta vallan
edess� oli heill� tuo ristimastoinen �koulufregatti� nostaen mastojensa
huiput aina rantakadulla kasvavain puiden oksiin saakka, joita
kivisell� suojamuurilla lep��v�t, kaupaksi olevat optilliset v�rilasit
heijastelivat.

Ilma oli kuin luotu lemmenkohtauksia varten: oikea ihana p�iv�, jota
raittiit tuulenpuuskat toisinaan virkistiv�t.

Niin syd�mellisesti kuin t�n��n ei Colette viel� koskaan ollut nauranut


ja tuossa naurussa kuulusti koko h�nen viehke� hempeytens�
riemuitsevan. Sellainen h�nen pitikin olla miellytt��ksens� Kristiania,
joka nyt iloisena s�i h�nen kanssansa eritt�in hienon aamiaisen. Mutta
yht'�kki� huomasi Colette appi-ukkonsa, joka mittaili katuk�yt�v��
vahtisotilaan tahdikkailla askelilla p��tetty�ns� odottaa t�ss� vaikka
kuinka kauvan. Ravintolassa oli ainoastaan yksi sis��nk�yt�v�, sen h�n
n�et tiesi, jonka vuoksi h�n n�ki kaikkien ruokavieraiden tulevan ja
menev�n; p��asiallisesti olivat ne kauniita, pulskia ja hoikiksi
tiukattuja ratsuv�en upseereja vastap��t� olevasta kasarmista. Vanhana
kenraalina tiet�en aseelliset keikarit vastustamattomiksi
kavaljeereiksi oli h�n varma siit�, ett� Colette vehkeili tuolla
sis�ll� n�iden kannus- ja miekkajunkkarien kanssa.

Sek� Colette ett� kuningas k�viv�t levottomiksi. Asema muistutti


entisen oppineen h�t�-tilaa, joka -- kertomuksen mukaan -- oli kavunnut
palmupuun latvaan ja n�ki puun alla hirmuisen krokodilin mulkoilevan
yl�sp�in; erotus oli vain siin�, ett� rakastavaiset varmasti voivat
luottaa ravintolan v�keen, joka kyll� pit�isi huolen siit�, ett'ei
krokodili heit� h�iritsisi. Mutta miten p��st� ulos, siin� oli pulma.

Kuningas kyll� voi pelastua. Mutta Colette! Kuningatar vartosi h�nt� ja


alkoi ep�ill� niinkuin vanha herttuakin. Ravintolan is�nt�, jonka
Kristian kutsui saapuville ilmoittaen ik�v�n asianlaidan, ei alussa
keksinyt muuta neuvoa kuin iske� aukko vastakkaiseen sein��n kuten
vallankumouksen aikana oli tehty. Vihdoin selvisi h�nelle asia vallan
yksinkertaiseksi. Ruhtinatar voi pukeutua sokurileipurin valhepukuun,
panna omat vaatteensa koriin, jonka h�n ottaisi p��laellensa, ja
pukeutua uudelleen omaan pukuunsa tarjoiluneidin asunnossa l�hikadun
varrella. Alussa pani Colette ankarasti vastaan: kuinka h�n voisi
kuninkaan n�hden pukeutua tuollaiseksi �liemipojaksi!� Mutta h�t� ei
kysy lakia: h�nen t�ytyi alistua t�h�n p��st�kseen pahemmasta. Ja
tuokiossa muuttui ylh�inen ruhtinatar Colette Sauvadon-Rosen --
14-vuotiaalta pojalta lainatun siistin ja valkoisen puvun avulla --
mit� n�pp�rimm�ksi sokurileipuripojaksi, joka koskaan tavaroinensa on
Pariisin katuja ruoka-aikoina kepsutellut. Mutta kaikissa tapauksissa
oli erotus suuri, jos vertasi t�llaista valkeaa myssy�, lastenkenki� ja
suuritaskuista nuttua siihen Coletten uneksimaan ritarilliseen
hovipojan pukuun kiiltonahkasaappainensa ja norsunluisine tikarinensa,
jossa h�n oli aikonut seurata Byronin Laraan vertaamaansa sankaria
kaikkialle.

Vanha herttua n�ki kahden sokurileipuri-pojan, korit p��laella,


tulevan ulos ravintolasta, eik� aavistanut mit��n petosta. Mutta
l�mpim�in leivosten mieluinen tuoksu muistutti h�nelle ankarasti
alkavasta n�l�st�, sill� miesparka ei ollut sy�nyt viel� aamiaistansa!
Ylh��ll� ravintolassa istui kuningas vankina, vaikka syd�melt�ns�
melkoisesti keventyneen� lueskellen sanomalehti� ja ryypiskellen
Roederer-samppanjaa; silloin t�ll�in vilkasi h�n akkunaverhon v�list�,
viel�k� krokodili oli paikallansa. H�nen palatessansa ehtoop�iv�ll� St.
Mand�n hoviin takaisin istui Colette jo siell� vastaanottaen h�net mit�
viattomammalla hymyll�. Herttua ymm�rsi tulleensa petetyksi eik� ikin�
virkkanut mit��n koko tapahtumasta. Mutta huhu siit� levisi sittenkin
kaupungilla. Kukaan ei voi tiet��, tapahtuuko se jonkun salongin tai
eteisen avaimen rei'�st� tai nopeasti ohi vieriv�in vaunujen
akkunaverhojen takaa tai ehk� mykk�in, suljettujen ovien l�vitse, mutta
salaper�isell� tavalla se Pariisissa tuollainen ik�v� juoru vain hiipii
kaikkialle, kunnes esiytyy julkisesti jossakin suuressa sanomalehdess�
koko yleis�n n�hden ja yksityisi� piirej� hauskuttavasta pilapuheesta
muuttuu julkiseksi h�v�istykseksi.

Koko Pariisi nauroi viikon p�iv�t tuolle tarinalle pienest�


sokurileipuripojasta. Mutta asianomaisten nimet kuiskattiin juorutessa
niin hiljaa kuin hyv� tapa vaati, kun kysymys oli niin ylh�isist�
henkil�ist�, eik� ruhtinas Herbertin paksut kuulokalvot niit� ensink��n
erottaneet. Ett� kuningatar oli saanut vihi� asiasta, tuli pian ilmi.
H�n, joka er��n kiihkoisen selvityksen j�lkeen Laibachissa ei koskaan
ollut muistuttanut kuningasta ollenkaan mist��n, mik� koski t�m�n
el�m�ntapoja, pyysi kerran aterian j�lkeen h�net sivulle sanoen
vakavasti ja puolisoonsa katsahtamatta:

�Olen kuullut paljo juteltavan er��st� sopimattomasta tapahtumasta,


jonka yhteydess� teid�n nimenne mainitaan! Oh! Ei teid�n tarvitse
puolustautua, sill� asiasta en tahdo mit��n kuulla. Mutta ajatelkaa
teille kerran uskottua kruunua (h�n osotti lasin alla kimaltelevaa
diadeemia) ja pit�k�� huoli siit�, ettei h�pe� ja iva sit� tahraa
Poikanne on kerran sit� kantava.�

Tunsiko h�n jutun kokonaisuudessansa ja tiesik� h�n ehk� sen naisen


nimenkin, jonka kasvot juorujen kautta olivat puoleksi paljastetut?
Kukaan kuningattaren seuralaisista ei voinut sit� aavistaa: oman
sielunlujuutensa ja maltillisuutensa h�n nytkin s�ilytti. Kristianista
tuntui t�m� kuitenkin varoitukselta. Ep�miellytt�vien kohtausten ja
ik�vien huhujen pelko ynn� se tarve, jota h�nen heikko luonteensa tunsi
-- nimitt�in ett� ymp�rill� olevat jollakin tavoin vastasivat h�nen
huolettomaan hymyyns� -- kypsyttiv�t h�ness� p��t�ksen valita
apinahuoneesta sievin ja n�pp�rin apinanpentu lahjaksi ruhtinatar
Colettelle.

Ruhtinatar kirjoitti h�nelle kirjeit�, mutta kuningas ei niihin


vastannut. Eik� h�n my�sk��n n�ytt�nyt tahtovan ymm�rt�� h�nen
huokauksiansa ja kaihoista katsettansa, vaan jutteli aina h�nen
kanssansa luontevan kohteliaalla tavallansa, jolla h�n pian voitti
naisten mielet. N�in kevensi h�n omantunnon vaivojansa, jotka
rasittivat h�nt� sik�li enemm�n, mik�li h�nen rakkauskiihkonsa
ruhtinattareen laimeni. Ja kun t�m�n suhteen i'es ja huonot v�lit
kuningattareen vaivasivat h�nt�, vaikkakin eri tavalla, viskausi h�n --
ruhtinattaresta vapauduttuansa -- riihottomana huvitusten py�rteeseen
eik� miettinyt mit��n muuta kuin �m�ss�yst�, k�ytt��kseni hienojen
keikarien huikentelevan raukeaa sananpartta. T�m� oli sin� vuonna
suurissa klubeissa muotisanana.

Nyky��n k�y t�llainen hurjastelu ep�ilem�tt� jollakin muulla nimell�.


Nimitykset vaihtuvat; mutta muuttumattomina ja yht�l�isin� pysyv�t ne
kuuluisat ravintolat, joissa asiat tapahtuvat, nuo kultauksilla ja
kukkasilla koristellut ravintolat, joissa hienoimmat naiset k�yv�t
kutsuvieraina taikka joihin he viev�t seuralaisiansa, kemuillaksensa
alhaisella, joskus hurjuuteen asti kiihtyneell� tavalla, kunnes
nautintoa ei en�� uusia voi. Yht�l�isen� pysyy my�skin n�iden keikarien
ja naikkosten klassillinen typeryys, heid�n aina samat puheenpartensa
ja naurunsa, joissa ei koskaan ole mit��n alkuper�ist�, vaan on t�m�
n�enn�isesti hurja seurael�m� pohjaltansa yht� poroporvarillinen ja
sovinnainen kuin muutkin seurapiirit. Se on vain jonkunlaista
j�rjestetty� ep�j�rjestyst� ja ohjelmanmukaista kiihkoilua, jota seuraa
haukotuttavan kuluttava ik�vyys.

Kuningas sit� vastoin huvittelihe tulisesti kuin parinkymmenen vuotias


nuorukainen. H�n toi aina mukanansa sen el�m�nhalun, joka jo
ensim�isen� iltana oli vienyt h�net Mabillen tanssijaisiin, ja h�n
osasi tyydytt�� n�it� pyyteit�, joita h�n jo kauvan oli loitompana
tuntenut ja vireill� pit�nyt lukemalla er�it� pariisilaisia lehti�,
joissa huvittelevan maailman houkutteleva ruokalista tavattiin,
katselemalla n�yt�nt�j� ja ahmimalla romaaneja, jotka maaseutulaisille
ja ulkolaisille niist� kertovat ihannoivalla tavallansa.

H�nen solmimansa lemmensuhde rva de Roseniin pid�tti h�net jonkun aikaa


lipumasta alas huvitusten liukkaalla vierteell�, joka muistuttaa
y�ravintolain kirkkaasti valaistuja ja hyvill� matoilla varustettuja
pikku rappusia, joita my�ten humaltuva mukavasti voi laskeutua alas,
kunnes h�n -- avonaisten ovien vedosta -- alhaalla humaltuu enemm�n
kompastuaksensa katuojaan kadunlakaisijain ja lumpunkokoilijain
luvatuilla tunneilla. Kristian antausi nyt t�lle luisuvalle vierteelle,
jota seuraa jyrkk� putous, eiv�tk� h�nt� t�h�n kehoittaneet ja
kiihoittaneet niin paljo huumaavat j�lkiruokaviinit, vaan enemm�n se
pieni aina alistava seurue k�yhtyneit� aatelismiehi�, jotka v�ijyiv�t
kuninkaallisia houkkioita, -- elostelevia sanomalehtimiehi�, joiden
maksetut uutiset h�nt� huvittivat ja jotka -- ylpein� kuuluisan
maanpakolaisen tuttavuudesta -- saattoivat h�net teatterein kulissein
ta'a, miss� naiset ahmivat h�nt� silmill�ns� ja kiemailivat h�nelle
punastuen mielihyv�st� niin, ett� luonnolliset ruusut hohtivat
poskip�ill� maalattujen kanssa kilpaa.

Pian perehtyi Kristian my�skin bulevardikielen naurettaviin


sanansutkauksiin, liioitteluihin ja velttouksiin, k�ytt�en todellisten
kumip�iden sananparsia: �Hienoa, eritt�in hienoa... Se on haisevaa ...
ihan sykertyy, jos...�, mutta h�nen tavallista puhetta jalostava
muukalaiskorkonsa saa h�net lausumaan nuo omituiset sananparret
v�hemm�n jokap�iv�isesti ja jonkunlaisella kompailevan joutolaisen
tavalla. Er�st� sanaa k�ytti h�n alinomaa mielell�ns�: �iloisa�
(rigolo). Sit� k�ytti h�n kaikesta, mit� h�n arvosteli. N�ytelm�t,
romaanit, julkiset tai yksityiset tapahtumat olivat taikka eiv�t olleet
�rigolo�. Ja niin p��si h�n kaikesta enemm�st� arvostelemisesta.
Er�iden my�h�isten illallisten j�lkeen huudahti h�nelle humaltunut Amy
F�rat, jota tuo sana harmitti:

�Sanopas minulle, Rigolo!...�

T�m� tuttavallisuus miellytti kuningasta. Tuo ei ainakaan kohdellut


h�nt� kuin kuningasta. Amy F�ratista tuli h�nen rakastajattarensa. Kun
t�m� suhde sitten p��ttyi, kutsuttiin kuningasta viel� kauvan aikaa
samalla liikanimell� aivan samalla tapaa kuin Axelin prinssi�
kutsuttiin Kukonpyrst�ksi, vaikka kukaan ei tiennyt miksi t�m� oli sen
saanut.

Rigolo ja Kukonpyrst� olivat hyvi� ja eroamattomia yst�vyksi�,


jotka mets�stiv�t yhdess� kaikellaista riistaa ja yhdistiv�t
vierashuoneissakin melkein yht�l�iset kohtalonsa, sill� perint�prinssin
ep�suosio oli tavallansa sekin todellista maanpakolaisuutta. Sen h�n
muuten kulutti parhaimman ymm�rryksens� mukaan �m�ss�ten� edelleen
niinkuin h�n oli tehnyt jo kymmenisen vuotta ja liikkuen kaikkialla
ruumisajurin hitaudella.

Illyrian kuninkaalla oli omat asuntosuojansa Axelin prinssin palatsissa


Elys�en kenttien varrella. Alussa oli h�n siell� y�t� ainoastaan
silloin t�ll�in, mutta sitten nukkui h�n siell� yht� usein kuin St.
Mand�ssakin. Kun kuninkaan poissaolo n�in sai selityksens� ja voitiin
ainakin muodollisesti perustella, ei kuningatar siit� sen enemp��
v�litt�nyt, jota vastoin ruhtinatar joutui mustan murheen valtaan.
H�nen kylm� turhamielisyytens� ei luopunut toivosta voittaa takaisin
tuon huikentelevaisen rakastajan syd�n. H�n k�yttikin siihen tuhat
mielistelev�� keksint��, uusia koristuksia ja hiuslaitteita,
muotipukuja ja v�rivivahduksia, jotka parhaiten soveltuivat h�nen
vaihtelevaan ihanuuteensa. Mik� pettymys sitten, kun kello l�i 7
illalla eik� kuningasta kuulunut, vaan kuningatar j�rkkym�tt�m�n
rauhallisena muutatti pikku Zaran korkean tuolin kunniasijalle sanoen:
�H�nen majesteettinsa ei sy� p�iv�llist�.�

Ollen pakotettu vaikenemaan ja tukahduttamaan harminsa olisi


hermostunut Colette toivonut, ett� kuningatar joskus olisi suuttunut ja
n�in kostanut heid�n molempien puolesta. Mutta Fr�d�rique ei juuri
kalvennutkaan en��, vaan s�ilytti kuninkaallisen tyyneyden, vaikka
ruhtinatar naisten julmalla taitavuudella ja lihan ja nahan v�liin
t�hd�tyill� pistosanoilla koetti tehd� h�nelle muutamia paljastuksia
Pariisin klubiel�m�st�, herrojen puheiden t�rkeydest� siell� ja
viel� t�rke�mmist� huvituksista, y�valvokeista y.m. syist�, jotka
vieroittivat klubeissa k�vij�t kotiel�m�st�, samoin kuin heid�n
hurjasta peli-innostansa, joka nieli kokonaisia omaisuuksia; klubin
pelikirja, johon hulluimmat vedonly�nnit erityisesti merkittiin, kuului
olevan hauska tutkittava ihmisellisen eksymyksen kultaisena kirjana.
Mutta n�ist� jutuista ja muista pistosanoista ei kuningatar v�litt�nyt
ensink��n: joko h�n niit� ei ymm�rt�nyt taikka ei tahtonut ymm�rt��.

Yhden ainoan kerran menetti h�n mielenmalttinsa oltaessa er��n� aamuna


ratsastusretkell� St. Mand�n puistossa.

Oli hieman kirpe� maaliskuun pakkanen ja tuuli velloi aikalailla lammen


pintaa ajaen veden viel� kolkoille ja alastomille rannoille. Muutamia
lehden alkuja pisti siell� t��ll� esille puiden paljailla oksilla,
joissa talven aikana kypsyneet marjat viel� riippuivat. Kun
ratsuhevoset vierekk�in juoksivat er�st� kuivilla, alasvarisseilla
risuilla peitetty� tiet� my�ten, syntyi t�st� ritin�, joka upeiden
uusien silojen ja leu'analus-vitjojen helkkeen kanssa oli ainoa
hiljaisuutta h�iritsev� ��ni koko mets�ss�.

Molemmat naiset olivat yht� hyvi� ratsastajia; nyt ratsastivat he


verkallensa nauttien vuodenajan hiljaisuudesta luonnossa, joka t�h�n
aikaan ik��nkuin valmistaa uudistusta taivaan synk�sti pilveilless�
lumisateidenkin j�lkeen mustaksi sulaneen maiseman yli. Niinkuin aina
ollessansa kahden kesken kuningattaren kanssa, ryhtyi Colette taas
puhumaan mieliaineestansa. Aivan suoraan h�n ei uskaltanut k�yd�
kuninkaan kimppuun, vaan puhui h�nen ymp�rist�st�ns� eli suuren klubin
ylimyksist�, jotka kaikki h�n tunsi Herbertin ja Pariisin juorupuheiden
kautta ja jotka kaikki h�n my�skin ty�l�isen taitavalla k�dell� riisui
paljaiksi puhumattakaan Axelin prinssist�. H�n ei todellakaan
ymm�rt�nyt, kuinka sellaisen miehen kanssa voi seurustella, joka ei
muuta tee kuin juo ja m�ss��, seurustelee ainoastaan huonoissa
seurapiireiss�, istuu iltaisin �tuollaisten naikkosten� kanssa
bulevardikahviloissa, ryypiskelee kuin kuorma-ajuri melkein kenen
kanssa tahansa ja sinuttelee renttumaisia n�yttelij�it�. Ja t�m� on
sitten muka perint�prinssi!... H�n siis nauttii siit�, ett� n�in saa
omassa personassansa vet�� kuninkuuden lokaan.

N�in jatkoi h�n harmistuneena ja kiihoittuneena edelleen sill� v�lin


kuin kuningatar tahallisesti hajamieliseksi tekeytyen ja katse sis��n
p�in taputteli hevostansa kaulalle ja kiirehti sit� eteenp�in ik��nkuin
p��st�ksens� kuulemasta seuralaisnaisensa juttuja.

Mutta Colette pysyi h�nen rinnallansa. �Mutta Axelin prinssi on


tullutkin sukuunsa, h�n. H�nen enonsa oli vallan samanlainen. Kuningas,
joka niin h�pe�m�tt�m�sti esiytyy rakastajattariensa kanssa hovinsa,
jopa puolisonsakin edess�... T�ytyy tosiaankin ihmetell� tuollaisen
kuningattaren orjamaista luonnetta, joka suvaitsee moisia solvauksia.�

T�ll� kertaa sattui pistosana oikeaan paikkaan. Kuningatar vavahti,


h�nen katseensa sumeni ja noille mietteisille kasvoille ilmestyi niin
murheellinen vanhuuden ilme, ett� Colette tunsi itsens� liikutetuksi
n�hdess�ns�, miten t�m� ylv�s kuningatar, jonka syd�mest� h�n ei
koskaan ollut n�hnyt v�hint�k��n merkki�, vihdoinkin laskeusi muiden
naisten k�rsimysten tasalle. Mutta hetken kuluttua oli Fr�d�rique
j�lleen saavuttanut kaiken entisen ylpeytens�.

�Henkil�, josta puhutte, on kuningatar�, sanoi h�n vilkkaasti; �tuomita


h�nt� niinkuin muita naisia olisi suuri v��ryys. Muut naiset voivat
avonaisesti olla onnellisia tahi onnettomia, itke� niin paljo kuin
tahtovat ja huutaakin, jos suru on liian suuri. Mutta kuningattaret
eiv�t. Puolison ja �idin surut tulee heid�n peitt�� ja salata. Voiko
kuningatar piiloittautua, jos h�nt� loukataan? Voiko h�n vaatia
laillista eroa ja antaa t�llaisen ilonaiheen valtaistuimen
vihollisille?... Ei, vaikka h�nt� syytett�isiinkin julmaksi ja
sokaistuksi, pit�� h�nen kantaa p��ns� pystyss� kruununsa vuoksi. Meit�
ei yll�pid� ylpeys, vaan tunne kutsumuksemme suuruudesta. Se juuri saa
meid�t puolison ja lasten kanssa ajelemaan kaduilla avonaisissa
vaunuissa, vaikka ilmassa voi tuntua jonkun salaliiton pommihankkeita;
se tekee meille maanpaon ja vieraan, samean taivaan siedett�v�mm�ksi ja
antaa meille voimia kantaa er�it� pahimpiakin loukkauksia, joista
teid�n ainakaan ei pit�isi minua muistuttaa, ruhtinatar de Rosen.�

Puhuessaan h�n kiihtyi saadaksensa sanotuksi, mit� h�nell� syd�mell�ns�


oli; sitten rapsautti h�n hevostansa ratsupiiskalla -- niin kovasti,
ett� t�m� hurjaa vauhtia nelisti mets�n halki ja tuuli hulmusi
ratsupuvun ja h�nen sinisen amatsoniharsonsa poimuissa.

Sen j�lkeen ei Colette en�� kuningatarta kiusannut. Mutta kun h�nen


hermostonsa kuitenkin kaipasi kiihoituksen aihetta, niin k��nsi h�n
helpoitukseksensa vihansa nuolet ja pist�v�t keih��t Elys�e M�rautia
vastaan. H�n asettui jyrk�sti markisitar de Silvisin puolelle;
hoviseura n�et jakausi kahteen eri puolueeseen. M�raut'illa ei ollut
muita puolustajia kuin is� Alph�e, jonka j�re� k�yt�stapa ja ter�v�
puhe aina sent��n vaikutti l�sn�oleviin. Mutta munkki oli usein
matkoilla Illyriassa toimittaen muka Fourneaux-kadun varrella olevan
em�luostarin ja Ragusan ynn� Zaran tyt�rluostarien v�lisi� asioita.
Ainakin ilmoitettiin n�m� syyksi h�nen alinomaisiin salaper�isiin
matkoihinsa, joilta h�n aina palasi entist�ns� kiihtyneemp�n� harpaten
rappusia pitkin hurjin askelin, hypistellen rukousnauhaansa ja muristen
jotakin rukousta kuin olisi jotakin pikku palloa pureskellut.
Istuttuansa pitk�t ajat lukon takana kuningattaren luona suoriusi h�n
aina matkalle, j�tt�en markisittaren puolueelle t�yden vapauden s�tti�
uutta opettaja-parkaa. T�t� vastaan olivatkin liittoutuneet kaikki
alkaen vanhasta herttuasta, jota M�rautin laiminly�ty puku ja p�rh�inen
tukka loukkasi sek� sotilaallisten ett� seurael�m�n tapojen kannalta,
aina kamaripalvelija Lebeauhin saakka, joka vaistomaisesti vihasi
kaikkea itsen�isyytt� saaden kannatusta sek� n�yrilt� tallirengeilt�
ett� ky�kkipiioilta, puhumattakaan rauhallisesta Boscovitshista, joka
pelkuruudesta seurasi enemmist��. Mutta mink��nlaiseen toimintaan ei
t�m� ep�suosiollinen mieliala kuitenkaan puhjennut, vaan ilmestyi se
sanoissa, katseissa, asennoissa ja sellaisissa pieniss�, hermostuneissa
kahakoissa, joita saman katon alla el�v�t, toisillensa vihamieliset
ihmiset eiv�t voi v�ltt��. Ylenkatseelliset eleet ne olivat rva de
Silvisin erityisalana. Milloin halveksivana, milloin ylpe�n�, milloin
ivallisena, milloin vallan happamena v��nteli h�n kasvojansa
istuessansa vastap��t� Elys�et� ja usein saattoi h�n huokaustansa
pid�tt�en ja silm�ns� kunnioittavan hell�sti kattoon luoden kysy� pikku
prinssilt�: �eih�n teid�n armonne vain ole sairas?� Sitten tunnusteli
h�n poikaista pitkill�, laihoilla sormillansa tai uuvutti h�nt�
v�risevill� hymyilyill�ns�. Silloin oli kuningattaren tapa sanoa
iloisesti:

�Kas niin, rva markisitar, elk�� koettakokaan luulotella Zaralle, ett�


h�n on sairas.�

�Mutta mielest�ni tuntuvat h�nen k�tens� ja otsansa hieman kuumilta.�

�H�n tuli juuri ulkoa... Raitis ilma sen vaikuttaa.�

Ja sitten h�n vei lapsen menness�ns�, hieman pahastuneena siit�, ett�


tuota juttua prinssin rasittamisesta liiallisella ty�ll� alinomaan
uudistettiin h�nen l�sn�ollessansa. T�t� liiallista rasitusta eiv�t
pariisilaiset palvelijat uskoneetkaan, vaan sit� enemm�n Illyriasta
tuodut pitk� kamarineiti Petska ja vanha ukko Greb, jotka heittiv�t
kovin karsaita silm�yksi� uuteen opettajaan ja osoittivat h�nelle
tuollaista palvelusv�en mykk�� vihamielisyytt�, jolla helposti voi
kiusata hajamielisi� ja jostakin riippuvaisia ihmisi�. M�raut tunsi
pian joutuneensa saman vainon, pikkumaisuuden ja kateuden alaiseksi,
joka oli karkoittanut h�net pois W:n hovista, ja huomasi, ett�
valtaistuimien ymp�rill� aina viihtyv� matelevaisuus seuraa
kuninkaallisia viel� sortumukseen ja maanpakoonkin. M�rautin
tunteellinen ja hyv�ntahtoinen luonne k�rsi tietysti siit�
vastenmielisest� tavasta, jolla h�nt� persoonallisesti talossa
kohdeltiin; sit� paitse vaivasi t�m�n ymp�rist�n kankea, teeskennelty
seurustelutapa h�nen vaatimattomia, luontevia ylioppilastottumuksiansa.
H�nt� vaivasi jokap�iv�inen aterioitseminen haarukkakynttil�in valossa,
juhlapukuisten herrojen ja naisten seurassa, jotka istuivat kaukana
toisistansa tuon pitk�n ruokap�yd�n ��ress� uskaltamatta sy�d� tai
puhua, ell'ei kuningas ja kuningatar ensin sit� tehnyt, ja n�hd�
n�idenkin muiden p�yt�vieraiden lailla huokaavan �hoviministerin� ikeen
alla, joka taas valvoi sovinnaisuutta sit� ankarammin, mit� kauvemmin
maanpakoa kesti.

Siit� huolimatta tapahtui joskus, ett� vanha ylioppilas


Monsieur-le-Prince-kadulta tuli ruokap�yt��n v�rillinen kaulaliina
yll�ns�, puhui vuoroansa odottamatta ja kiihtyi �kki� samaan
kaunopuheliaisuuteen, jolla h�n usein oli saanut Voltaire-kahvilan
muurit kaikumaan. Mutta silloin kohtasivat h�nt� karsaat katseet,
joilla pienint�kin poikkeusta pienen hoviseuran sovinnaisuudesta
rangaistiin, jonka vuoksi h�ness� jo her�si halu j�tt�� �kki� kaikki
siksens� ja palata takaisin latinalaiseen kortteliinsa niinkuin h�n oli
jo kerran tehnyt.

Mutta kuningatarta h�n ei hennonut j�tt��. El�ess��n alinomaan h�nen


tuttavallisessa seurassansa, lapsi kolmantena, oli h�ness� syntynyt
tavaton uskollisuus h�nt� kohtaan, uskollisuus, jota kannatti
kunnioitus, ihailu ja taikausko. Kuningatar yhdisti ja edusti M�rautin
mielest� monarkkian koko uskoa ja ihannetta aivan samalla tapaa kuin
jollekin kansanmiehelle Rooman Trasteveress� pyh� neitsyt on koko
uskonto. Kuningattaren vuoksi h�n j�i paikoillensa ja uskalsi pyrki�
raskaan teht�v�ns� p��m��r��n. Ah, kuinka raskaalta ja suurta
k�rsimyst� kysyv�lt� se toisinaan tuntuikin! Ja kuinka vaikeaa sent��n
oli ahtaa v�hempiarvoisiakin tietoja pienen kuninkaanpojan p��h�n!
Muuten oli h�n vieh�tt�v� lapsi, tuo herttainen kiltti Zara raukka.
Hyv�� tahtoa ei h�nelt� suinkaan puuttunut. �idin vakavan ja rehellisen
luonteen n�ytti h�n perineen, mutta sen ohessa oli h�ness� jotakin
keve�� ja huikentelevaista; ik��ns� lapsellisempi h�n my�skin oli.
N�ytti silt� kuin olisi tuon hennon, heikkoruumiisen ja ennen aikaansa
vanhan n�k�isen lapsen henkinen kehitys my�h�stynyt; mit��n halua
lasten leikkeihin ei h�nell� my�sk��n ollut, vaan n�ytti h�nen uneksiva
olentonsa vaipuvan jonkunlaiseen horrostilaan. Lapsuutensa ensim�isin�
vuosina, jotka olivat olleet h�nelle vain vitkallista toipumista
sairaudesta, olivat opettajattaren tarut ja sadut olleet h�nen ainoa
henkinen ravintonsa, jonka vuoksi h�n todellisenkin el�m�n aina
sekoitti taruihin ja keijukaisiin; kuninkaat ja kuningattaret
seurustelivat h�nen mielikuvituksessansa hyvien henkien kanssa, jotka
auttoivat n�m� ulos torneista ja vankilaholveista, ja hyv�ntahtoiset
keijut vapauttivat kultasauvoillansa heid�t vainoojien ja v�ijyj�in
k�sist�, s�rkien lasimuureja, murtaen korkeita, ter�vill� piikeill�
varustettuja rintasuojuksia, tuhoten tulta sy�ksevi� lohik��rmeit� ja
karkoittaen noitia, jotka voivat muuttaa ihmiset el�imiksi.
Keskell� lukutuntia ja juuri kun jotakin t�rke�� ainetta k�siteltiin,
voi pikku prinssi �kki� huudahtaa: �niin, tuohan on aivan kuin sadussa
pikku r��t�list� kerrotaan�, taikka huomautti h�n jostakin suuremmasta
taistelusta lukiessansa: �mutta, �iti, j�ttil�inen Robistorhan tappoi
paljo enemm�n ihmisi�.� Yliluonnolliset k�sitteet olivat h�ness�
saaneet sellaisen vallan, ett� h�n voi tuntikausia istua hajamielisen�
s�ilytt�en mieless�ns� omituisia ja ep�m��r�isi� tarukuvia ja sellaisia
muistoja, joita �Rothomagon� tahi muiden samanlaisten n�ytelm�in
n�keminen lapsissa synnytt��. T�m� kaikki juuri vaikeutti melkoisesti
sit� tarkempaa, vakavampaa ajatusty�t�, jota h�nelt� nyt olisi
vaadittu.

Kuningatar oli l�sn� kaikilla oppitunneilla, syliss�ns� aina sama


koruompelus, joka ei ottanut edisty�ksens�, ja kauniissa katseessansa
aina tuo tarkkaavaisuus, jolle opettaja pani niin suuren arvon,
jonka h�n tunsi kaikissa h�nen sanoissansa ja viel�p� h�nen
julkilausumattomissa ajatuksissansakin. Juuri ajatusmaailmassa,
unelmissa ja haaveissa, jotka v�ikkyv�t vakaumusten yl�puolella,
yhtyiv�t heid�n sielunsa. Kuningatar kysyi h�nelt� neuvoa kuin
yst�v�lt�ns�, puhuen silloin kuitenkin aina kuninkaan nimess�.

�Hra M�raut, kuningas haluaisi kuulla mielipiteenne t�st� j.n.e.

Elys�e kummasteli suuresti, ett'ei kuningas koskaan itse keskustellut


noista asioista, jotka h�nt� siis kuitenkin huvittivat. Kristian II
kohteli h�nt� kunnioittavasti, puhui h�nen kanssansa tuttavallisesti,
melkeinp� toverillisesti, eritt�in hauskalla, mutta sangen
pintapuolisella tavalla. Joskus menness��n salin l�pi pys�htyi h�n
muutamaksi minuutiksi kuuntelemaan opetusta, laski k�tens� prinssin
olkap��lle ja sanoi puoli��neen ja tavalla, joka muistutti hieman muun
talonv�en kohtelua:

�Elk�� kovin kiusatko poloista!... Varsinaista oppinutta h�nest� ei


tarvitse tulla...�

�Ei, mutta kuninkaaksi h�net kasvatan�, vastasi Fr�d�rique ylpe�sti.

Kun kuningas t�m�n johdosta teki keve�n k�denliikkeen, kysyi h�n:

�Vai eik� h�n kerran ole hallitseva?�

�Tietysti!... tietysti!...�

Ja n�in sanoen kumarsi h�n syv��n, sulki oven j�lkeens�, ett'ei


keskustelu siit� asiasta jatkuisi, ja alkoi hyr�ill� er�st�
operettinuottia: �Se hallitsee ... se hallitsee ... ken mies on
Espanjan!�

Elys�e ei p��ssyt oikein selville tuosta kohteliaasta, pintapuolisesta,


hajuvesi� lemuavasta, oikullisesta ja keikarimaisesta hallitsijasta,
jonka h�n joskus n�ki v�synein katsein ja muutenkin velttona nuokkuvan
jollakin sohvalla. M�rautin mielikuvituksessa oli h�n oikeastaan
viel�kin se lujatahtoinen ja urhoollinen Ragusan sankari, jonka h�n oli
kuvannut �Kertomuksessa Ragusan piirityksest�. Huolimatta Fr�d�riquen
taidosta salata tuon kruunatun p��n tyhjyys ja nokkeluudesta aina
esiyty� kuninkaan nimiss�, ilmaantui kuitenkin odottamattomia sattumia,
joissa heid�n todelliset luonteensa paljastuivat.
Kun hoviseura er�iden aamiaisten j�lkeen siirtyi salonkiin ja
kuningatar avasi sanomalehden -- �Illyrian viestin�, jonka h�n aina
luki ensim�isen� -- huudahti h�n �kki� niin voimakkaasti ja
murheellisesti, ett� pois aikova kuningas samassa pys�htyi ja kaikki
riensiv�t nopeasti h�nen ymp�rillens�. H�n ojensi lehden
Boscovitshille:

�Lukekaa te.�

Uutinen koski Laibachin valtiop�ivien istuntoa ja sen p��t�st�, ett�


maanpakolaiselle kuningasperheelle luovutettaisiin takaisin kaikki sen
pid�tetty omaisuus, arviolta kaksisataa miljonaa, ja tapahtuisi t�m�
sill� nimenomaisella ehdolla...

�Bravo!...� huusi Kristian nen�-��nell�ns�. �Sep� mainiota se...�

�Jatkakaa!� k�ski kuningatar ankaralla ��nell�.

-- �Sill� nimenomaisella ehdolla, ett� Kristian II itsens� ja


j�lkel�istens� puolesta luopuu kaikista vaatimuksista Illyrian
kruunuun.�

Yleinen harmin purkaus valtasi koko seurueen. Vanha herttua Rosen oli
tukehtumaisillansa ja is� Alph�en posket vaalenivat palttinan
karvaisiksi samalla kun h�nen partansa n�ytti entist� mustemmalta.

�Siihen t�ytyy vastata ... tuollaista loukkausta ei voi j�tt��


sillens�, sanoi kuningatar etsien vihasta s�ihkyvin silmin M�rautia,
joka jo lyijykyn�ll� teki muistoonpanojansa p�yd�n p��ss�.

�Mielest�ni voitaisiin siihen vastata t�h�n tapaan�, sanoi t�m�


l�hestyen hoviseuraa ja lukien julki jollekin edustajalle osoitetun
julistuksen Illyrian kansalle, jossa kuningas -- hylk��m�ll� tehdyn
tarjouksen -- lohduttaa ja perheis�n hell�ll� tavalla rohkaisee
kansaansa, jonka toistaiseksi t�ytyy kaivata kuninkaallista
huonettansa.

Kuningatar taputti k�si�ns� ihastuneena ja ojensi kirjelm�n


Boscovitshille.

�Pian, pian! k��nt�k�� se ja l�hett�k�� se hetipaikalla! Onhan se


teid�nkin ajatuksenne, sire!� jatkoi h�n muistaen samassa, ett�
kuningas oli itse l�sn� ja ett� kaikkien silm�t olivat luodut heihin.

�Tietysti, tietysti!� vastasi kuningas h�mm�styneen� ja kynsi�ns�


pureskellen. �Tuo kaikki on sangen kaunista, mutta ... tarkoitan,
ett� ... tulemmeko toimeen ilman noita...�

�Tulemmeko toimeen?... Tulemmeko toimeen ilman noita miljonia... Onko


tuo kuninkaan puhetta vai?�

Kuningas vastasi rauhallisesti:

�Niin, vaikka olimmekin p��tt�neet tulla v�himm�ll� toimeen, t�ytyi


meid�n kuitenkin vihdoin antautua Ragusassa, kun leip� loppui!...�

�Ent� sitten? Jos meilt� toistamiseen loppuisi leip�, niin voimmehan


ottaa pussit selk��mme ja -- kerj�t� muiden ovilla!... (Tavallinen
dalmatialainen puheenparsi; sanasta sanaan: 'k�yd� ovilla.'). Mutta
kuningas ei antaudu...�

T�m� eripuraisuus suistuneiden ruhtinaallisten puolisojen v�lill�


Pariisin laiteilla sijaitsevan salongin n�ytt�m�ll� oli tavallansa
varsin omituinen tapaus. Erotus taistelusta v�syneen, rohkeutta ja
kaikkea voimaa puuttuvan kuninkaan ja vakaumuksen intoisaa tulta
palavan kuningattaren v�lill� oli todellakin silm��npist�v�: toisella
puolella tuo hento ja luonteva kuningas, jonka naisellinen
tunteellisuus ilmestyi koko olennossa ja tavassa k�ytt�� hienoja,
valkeita k�si�ns�, kantaa avaraa, h�ilyv�� pukuansa, kosteasti
kiilt�v��, kiharaista otsatukkaansa, toisella taas tuo hoikka ja pitk�
kuningatar leve�ll� kauluksella varustetussa ratsupuvussaan, johon
kuului pystykaulus ja vakavaa tummaa pukua kevent�v�t kapeat, valkoiset
kalvostimet, poskip�ilt�ns� sis�ist� l�mp�� punoittavana,
tulisilm�isen� ja kultakutrisena kaunottarena.

Nyt vasta selvisi �kki� M�rautille, millainen t�m� kuninkaallinen


parikunta itse teossa oli.

Kristian k��nn�hti �kki� herttua Roseniin, joka t�m�n kohtauksen aikana


oli alla p�in seisonut uunia vastaan nojautuneena.

�Rosen!�

�Teid�n majesteettinne k�skee?�

�Annapas meille oikea vastaus t�ss� asiassa. Tulemmeko me viel�


nykyisill� varoillamme toimeen?�

Hoviministeri teki ylpe�n liikkeen ja sanoi:

�Aivan varmasti!�

�Mutta voitko sanoa suunnilleen, kuinka kauvan...?�

�Ainakin viisi vuotta: sen olen laskenut!�

�Ilman ett� kukaan siit� k�rsii? Ilman ett� se tuottaa mit��n vahinkoa
yst�villemme?�

�Aivan niin, sire!�

�Oletko varma siit�?�

�Vallan varma�, selitti vanhus oikaisten itsens� suoraksi.

�No, silloin on kaikki hyvin!... Hra M�raut, saanko kirjelm�nne ...


voidakseni allekirjoittaa sen, ennenkuin l�hden ulos.�

Kirjelm�� allekirjoittaessansa kuiskasi h�n M�rautille:

�Katsokaapas rva de Silvist�!... Eik�s h�n n�yt� silt� kuin aikoisi h�n
pian alottaa laulun: oi, tumma mets� j.n.e.�

Pikku prinssin kanssa puutarhasta palaava markisitar toi todellakin


tullessansa dramallisen ilmakeh�n; sellaisena kuin h�n nyt seisoi
salissa viheri�ll� sulkat�yhd�ll� varustetussa hatussansa, samettisissa
ny�riliiveiss�ns� ja k�si syd�mell� n�ytti h�n -- taap�in nojaavasta,
romanttisesta asennostakin p��tt�en -- aikovan aloittaa cavatinan
jostakin operasta.

Julistusta, joka luettiin julki Illyrian eduskunnassa ja julkaistiin


kaikissa sanomalehdiss�, levitettiin Elys�en kehotuksesta sit� paitse,
kuninkaan omak�tisella nimikirjoituksella varustettuna, tuhansittain
ymp�ri koko Illyrian valtakuntaa, minne is� Alph�e sai ne salaa
kuljetetuiksi tullirajan ohi �hartaus-esineiden� nimell�, �ljypuisten
rukousnauhaan ja Jerikon ruusujen kanssa. Kuningasmieliseen puolueeseen
vaikutti t�m� teko sangen kannustavasti. Olletikin vastaanotettiin t�m�
kuninkaallisen kaunopuheisuuden tuote suurella innostuksella
Dalmatiassa, jonka v�est�n keskuudessa tasavaltalaiset periaatteet
eiv�t olleet saavuttaneet menestyst�. Papisto luki sen useissa
pit�jiss� julki saarnatuolista ja kerj�l�ismunkit, jotka kierteliv�t
maaseudulla talosta taloon ker�ten pusseihinsa voi- ja muna-almuja,
lahjoittivat n�iden palkkioksi kansalle kappaleen tuota painettua
kirjelm��. Eik� aikaakaan sai kuningas vastaanottaa lukemattomilla
nimikirjoituksilla ja -- kirjoitustaidon puutteessa -- liikuttavilla
�puumerkeill� varustettuja adresseja erityisesti valittujen
pyhiinvaeltajain kautta.

St. Mand�n pieneen palatsiin saapui joka p�iv� kalastajia ja kantajia


Ragusasta, musta kaapu komean turkkilaisen pukunsa yli heitettyn�, ja
sivistym�tt�mi� talonpoikia Morlachista, lammasnahkaiset, olkinauhoilla
nilkoista sidotut _opanke-keng�t_ jaloissa. Joukottain tulivat he
Pariisista raitiovaunuissa, joissa n�iden muukalaisten tulipunaiset
kaaput, rimsuiset koreat vy�t ja v�lkkyvill� metallinapeilla
varustetut, lyhyet takit r�ike�sti poikkesivat muiden ihmisten
pariisilaisista kuoseista. Nopein askelin astuivat he pihan poikki
pys�htyen ujoina aliseen eteiseen, miss� he kuiskaillen keskustelivat
toistensa kanssa, kunnes kuningas laski heid�t puheillensa.

M�raut oli l�sn� kaikissa n�iss� tilaisuuksissa ja tunsi itsens� kovin


liikutetuksi noita kaukalaisia katsellessansa. T�llaisen innostuksen
vaikutuksesta her�si h�nen lapsuutensa tarina uuteen eloon. Reynha'an
pikku porvarein vaellukset Frohsdorfiin, kotiseudun v�est�n uhraukset
n�it� matkoja varten, niiden vaatimat valmistukset ja palaus kotiin,
miss� kukaan heist� ei tahtonut my�nt�� pettymyst�ns� matkan suhteen,
kaikki t�m� muistui el�v�sti M�rautin mieleen, samalla kun h�n surulla
huomasi, kuinka hajamielisen� ja v�linpit�m�tt�m�n� kuningas Kristian
esiytyi n�it� vaeltajia kohtaan, huokaisten helpoituksesta, kun oli
heist� p��ssyt.

Itse teossa oli kuningas n�et kerrassansa ik�vystynyt n�ihin


k�ynteihin, jotka h�iritsiv�t h�nt� huvituksissansa ja pakottivat h�net
viett�m��n kotona kokonaisia pitki� iltap�ivi�. Kuningattaren vuoksi
h�n kuitenkin alistui t�h�n; mutta niin pian kuin h�n muutamilla
jokap�iv�isill� loruilla oli vastannut kaukalaisten poloisten
kyyneleisiin uskollisuuden ja alamaisuuden osoituksiin ja p��ssyt
heist� vapaaksi, teki h�n heist� pilkkaa piirustellen p�yd�n p��ss�
ivakuvia heist�, ylenkatseellinen hymy huulillansa. Niinp� oli h�n
kerran piirustanut Branizzan kalastajakunnan vanhimman, leve�naamaisen,
italialaisen ukon, jonka paksut posket riippuivat leukapieli� alempana
ja jonka py�reist�, s�ik�htyneen h�per�sti mulkoilevista silmist�
kyyneleet tippuivat leu'alle. T�m� mestariteos kierteli seuraavana
p�iv�n� ymp�ri aamiaisp�yd�ss�, jolloin kaikki nauroivat sille ja
s�estiv�t toisiansa leikkisill� ihmettelyhuudahduksilla.
Vanhan herttuankin linnunnokka kurtistui tavattoman hyv�n tuulen
merkiksi eik� h�n muuten mik��n kansanyst�v� ollutkaan. Boscovitsh
nauroi ��nekk��sti alamaisinta hyv�ksymist�ns� ja ojensi piirustuksen
sitten M�rautille. T�m� katseli sit� hetkisen ja antoi sen
naapurillensa sanaa sanomatta. Kuningas, joka istui p�yd�n p��ss�,
huomautti silloin julkealla nen�-��nell�ns�:

�Teit� ei naurata, M�raut ... ja kuitenkin on ukko sangen hauskan


n�k�inen vai mit�?�

�Minua ei tosiaankaan naurata, armollinen herra ... sill� tuo on kuin


is�ni muotokuva.�

V�h�n my�hemmin sai Elys�e tahtomattansa olla todistajana kohtauksessa,


joka t�ydellisesti valaisi Kristianin luonteen ja h�nen suhteensa
kuningattareen.

Oli er�s sunnuntai. Iltamessu oli p��ttynyt. Kuninkaallinen palatsi oli


pukeutunut juhla-asuun: rautaiset ristikkoportit Herbillonin kadulle
p�in olivat avatut ja kaikki livreepukuiset lakeijat ja palvelijat
seisoivat kuin paraatissa viheri�itsevill� kasveilla koristetussa
porrask�yt�v�ss�. T�n��n odotettiin t�rkeit� vieraita: Illyrian
valtiop�ivien kuningasmielisen puolueen l�hetyst�, johon kuuluivat
ryhm�n etevimm�t ja vaikuttavimmat miehet, olivat ilmoittaneet
saapuvansa vakuuttamaan kuninkaallensa uskollisuutta ja alamaisuutta ja
neuvottelemaan h�nen kanssansa, mihin toimenpiteisiin heid�n oli
ryhdytt�v� l�himm�ss� tulevaisuudessa kuninkaan eduksi ehk�
toimeenpantavan valtiokeikauksen suhteen. Tapaus oli siis sangen
t�rke�, kaivattu ja asianomaisessa j�rjestyksess� kuninkaallisille
ilmoitettu.

Juhlatilaisuutta suosi ihana talvinen p�iv�npaiste, joka s�teill�ns�


kultasi suuren, tyhj�n vastaanottosalin, kuningasta varten
valtaistuimeksi asetetun korkeaselk�isen nojatuolin ja kimaltavia
s�keni� v�lkkyv�t hallitsijan kruunun rubinit, safirit ja topasit.

Sill� v�lin kuin kaikkialla oltiin alinomaan liikkeess� ja


silkkilaahukset kahisivat eri kerrosten porrask�yt�viss�, puettiin
pikku prinssi pitkiin punaisiin sukkiin, samettipukuun ja
venetialaisilla pitseill� koristettuun kaulukseen, toimitus, jonka
aikana h�n muistutteli itsellens� viikon kuluessa opetettua
juhlapuhettansa. Herttua Rosen seisoi t�ydess� univormussa, rinta
kunniamerkeill� melkein peitettyn� ja asennolta suorempana ja
j�ykemp�n� kuin koskaan ennen odottaen hetke�, jolloin h�nen oli
saatettava l�hetyst� sis��n. M�raut, joka tahallisesti pysyi
loitompana t�st� komeudesta, istui t�ll� v�lin ty�huoneessa miettien
l�hestyv�n vastaanoton seurauksia. Vilkkaassa, etel�maalaisessa
mielikuvituksessansa n�ki h�n kuninkaallisen perheen juhlasaatossa
palaavan Laibachiin kanuunain paukkuessa, kellojen soidessa ja katujen
kukitettuina iloitessa. H�n n�ki kuninkaan tulevan kuningattarensa
kanssa ja heid�n edess�ns� pikku Zaran, h�nen miettiv�n, vakavan,
rakkaan oppilaansa, jota t�m� h�nen lapselliselle ij�llens� liian
mahtava tapaus ajattelutti, t�m�n kansakunnalle annetun tulevaisuuden
toivon tielt�, joka kohotti vanhempainkin suuruutta, v�istyiv�t n�m� jo
nuorina syrj��n esi-isiens� joukkoon. Ihanan kaunis sunnuntaip�iv�
ja iloiset kellot, joiden ��ni v�risten kaikui kirkkaassa
p�iv�npaisteessa, lis�siv�t h�nen toiveitansa t�st� juhlatilaisuudesta,
joka ehk� saisi Fr�d�riquen �idillisest� ylpeydest� tyytyv�isen�
l�hett�m��n h�nellekin jonkun hymyilyn lapsukaisen p��n ylitse.

Pian kuului suurelta hiekoitetulta pihalta, miss� kellojen kilin�ll�


ilmoitettiin vieraiden tulo, hovivaunujen raskas kolina: l�hetyst��
hotellista noutamaan l�hetetyt vaunut palasivat takaisin. Sitten
ly�tiin vaunujen ovet kiinni ja pylv�s-eteisen ja salin matoilla kuului
askelia, joihin sekausi kunnioittavan puheen humua. Seurasi pitk�
vaitiolo. M�raut ihmetteli, sill� h�n odotti saavansa kuulla kuninkaan
nen�-��nell�ns� pit�v�n tervehdyspuheen. Mit� siell� siis tapahtui? Ja
miksi t�m� keskeytys juhlamenojen m��r�tyss� kulussa?

Samassa n�ki h�n miehen, jonka h�n otaksui olevan vierashuoneessa


virallisessa vastaanottopuuhissa, tulevan j�ykin, v�synein askelin
vilunkirkkaan puutarhan tummaa puistokujannetta ik��nkuin muurin
sein�mi� varaten. N�ht�v�sti oli h�n hiipinyt sis��n Daumesnilin kadun
puolella kasvavain murattik�ynn�sten peitt�m�n takaportin kautta ja
l�hestyi nyt verkallensa ja vaivalloisesti taloa. Elys�e otaksui ensin
h�nen joutuneen t�h�n tilaan jonkun kaksintaistelun tai muun
onnettomuuden kautta. Hetkisen kuluttua kuuli h�n jonkun yl�kerroksessa
kaatuvan maahan kolistellen kotvan huonekaluja ja viistellen
sein�verhoja, kunnes tuo �joku� vaipui lattialle vet�en pudotessansa
alas joitakin esineit�. T�m� vakuutti M�rautin �skeisess�
otaksumisessa.

H�n riensi nopeasti yl�s kuninkaan luo. Kristianin kamari, joka oli
puoliympyr�nmuotoinen ja sijaitsi palatsin p��rakennuksessa, oli
l�mmin, tivistetty silkkikankailla ja verhottu purppuraisilla
tapeteilla; pitkin seini�, joilla riippui vanhoja aseita, n�htiin
divanisohvia ja matalia tuoleja, joiden edess� leijonan ja
karhunnahkoja. T�m�n melkein it�maisesti veltostuttavan ylellisyyden
keskess� n�htiin yksinkertainen, pieni telttas�nky. Kuningas seurasi
t�ss� vanhaa, spartalaisen yksinkertaista perheen tapaa, jota
miljonanomistajat ja hallitsijat mielell�ns� noudattavat.

Ovi oli auki.

Hattu takaraivolla, turkiksilla p��rm�tty p��llystakki puoleksi


avattuna, niin ett� rutistunut, tahrautunut paidanedus ja avautuneen
kaulaliinan riippuvat p��t n�kyiv�t, seisoi kuningas Kristian sein��
vastaan nojautuen, niin t�ydellisesti ryvettyneen n�k�isen� kuin y�ns�
hummannut mies olla voi. Suorana ja ankarana seisoi kuningatar h�nen
edess�ns� ja h�nen matala, toruva ja kovin vapiseva ��nens� osoitti,
kuinka kovasti h�n ponnisteli s�ilytt��ksens� mielenmalttinsa:

�Sen t�ytyy ... sen t�ytyy tapahtua... Tulkaa nyt!�

Hiljaa ja h�peisen n�k�isena vastasi Kristian:

�Min� en voi... N�etteh�n, ett'en voi... My�hemmin ... min� vannon...�

Sitten soperteli h�n lapsen ��nell� jotakin anteeksi pyynn�ksi, ja


hymyili hupsun typer�� hymy�... Juonut h�n ei ollut... Oh! Ei suinkaan,
vaan ... ilma ja kylm� vaikuttivat pahoin ... p�iv�llisen j�lkeen.

�Niin, niin... Tied�n kyll�... Mutta sama se! Teid�n t�ytyy tulla
alas... Kunhan he vain saavat n�hd� teid�t!... Kyll� min� puhun
heille ... ja tied�n my�skin, mit� heille on puhuttava.�
Mutta kun kuningas pysyi hievahtamatta paikallansa ja vaikeni unen
painosta, joka alkoi vet�� harsonsa noille hirmuisen raukeille
kasvoille, ei kuningatar voinut en�� hallita itse�ns�:

�Mutta ettek� te ymm�rr�, ett� t�ss� on kysymyksess� koko teid�n


tulevaisuutenne?... Kristian, t�ll� hetkell� pelaat sin� pois sek� oman
ett� poikasi kruunun!... Kas niin, tule nyt ... min� pyyd�n ... min�
tahdon sen.�

Kuningatar oli mainio tuossa voimakkaassa asennossaan ja h�nen


s�ihkyv�t silm�ns� tenhosivat ihan kuninkaan. H�n hallitsi t�m�n
pelk�ll� katseellansa, jolla h�n koetti voimistaa puolisonsa, auttoi
hatun h�nen p��st�ns� ja riisui h�nen ylt�ns� tuon viinilt� ja sikarin
sauhulta tuoksahtavan p��llystakin. Kuninkaan onnistuikin nousta
raukeille jaloillensa ja astua muutamia horjuvia askelia eteenp�in
kuningattaren avulla, jonka marmorikylmiin k�siin h�n tarttui omilla
kuumeisillansa.

Yht'�kki� tunsi kuningatar h�nen sittenkin alkavan vajota permannolle,


jolloin taluttajatar pelj�styneen� per�ysi taap�in ja tyrkk�si h�net
voimakkaasti inholla luotansa, niin ett� h�n vaipui pitk�llens�
sohvalle. Heitt�m�tt� sen koommin silm�yst�k��n tuohon liikkumattomaksi
mykertyneeseen ja jo kuorsaavaan m�hk�leeseen, poistui h�n kamarista
kulkien suorana ja puoleksi suljetuin silmin aivan Elys�en ohitse, t�t�
kuitenkaan huomaamatta, ja mutisten unissak�vij�n tajuttomalla,
surullisella ��nell�:

"_Alla fine sono stanca de fare i gesti de questo monarcaccio_..."


[Min� olen jo v�synyt tekem��n tuonlaisen kuningasrentun liikkeit�...]

V.

J. Tom Lewis, ulkolaisten asioitsija.

Pariisin kaikista luolista ja Ali-Baban salaper�isi� onkaloita


muistuttavista holvirakennuksista, joita suurkaupunki k�tkee, on
Lewisin asioitsijatoimisto ep�ilem�tt� omituisin ja huvittavin.

Tietysti tunnette te sen, sill� senh�n tuntevat kaikki ainakin


ulkoap�in. Se on Royalekadun varrella, Faubourg-Saint-Honor�n
puistokadun kulmassa ja siis juuri sill� tiell�, jota kaikki Boulognen
mets��n p�in aikovaiset tai sielt� tulevat k�ytt�v�t; kaikkien huomion
vet�� t�m� kalliiksi sisustettu alakerros puoleensa jo yksist��n upean
porrask�yt�v�ns�, ja korkeiden, kokonaisten akkunainsa kautta, joissa
n�emme Europan tunnetuimpain valtakuntain vaakunat kotkinensa,
leopardinensa, ykssarviaisinensa ja muine vaakunatieteen salaper�isest�
kokoelmasta kopituine el�iminens�.

Noin kolmenkymmenen metrin pituudelta eli toisin sanoen koko tuon


puistokatuun verrattavan kadun leveydelt� loistaa Lewisin asioimisto
v�himminkin uteliaan ja katseluhaluisen ohikulkijan silmiin. Jokaisen
t�ytyy pys�hty� ihmettelem��n: �mit�h�n kaikkea t�ss� myyd��n?� Mutta
pikemmin saatte kysy�: �mit� t�ss� ei myyd�?� Sill� kultaisilla
kirjaimilla luemme er��ss� akkunaruudussa: �viinej�, lik��rej�,
ruokatavaroita, pale-alea, rakia, kiimmel-viinaa, kaviaria, Provencen
kabeljoa�, toisessa taas ilmoitetaan: �vanhan- ja uudenaikuisia
huonekaluja, lehtikoristeilla koristettuja tapetteja, Smyrnan ja
Ispahanin mattoja�, kolmannessa: �mestarien tauluja, pystykuvia
marmorista tai terrakottasta, koruaseita, mitaleja ja haarniskoita�,
nelj�nness�: �rahanvaihto- ja diskontto-konttori�, viidenness�:
�kirjakauppa kaikenkielist� kirjallisuutta ja kaikkien maiden
sanomalehti� varten�, heti vieress� taas: �myyd��n ja vuokrataan
mets�stysmaita, rannikkoseutuja ja maatiloja� sek� vihdoin lopuksi:
�kaikenlaisia tiedusteluja toimitetaan nopeasti ja hienotuntoisesti.�

T�m� ilmoituskirjoitusten ja loistavien vaakunoiden vilisev� paljous


h�iritsi rakennuksen julkipuolta ja esti katselijaa n�kem�st�
tarkempaan akkunoihin asetettuja tavaroita. Ep�selv�sti n�hd��n n�iss�
muodoltansa ja v�rilt�ns� oudompia pulloja, koristeleikkauksilla
varustettuja tuoleja, tauluja, el�inten nahkoja, kultaraha-p�tkyj� ja
paperirahanippuja. Mutta kirjava p��varasto on kuitenkin oikeastaan
n.k. maakerroksessa, jonka ristikkoakkunat ovat kadun tasalla ja joka
tavallansa muistuttaa Lontoon keskikaupungin eli Cityn luotettavia
myym�l�it� samalla kun ne ovat yht� taitavasti ja sirosti j�rjestetyt
kuin myym�l�in akkunat Madeleinen bulevardin varrella. T��ll�
maakerroksessa n�hd��n kaikellaisia tavaroita: rivitt�in
viinitynn�reit�, vaatepakkoja, p��llekk�in ladottuja arkkuja, kirstuja
ja ruokas�ilykelaatikkoja oli kasattu sinne summattoman paljo, jonka
vuoksi se muistutti l�ht�valmiin rahtilaivan avonaista ruumaa
sellaisena kuin se kannelta katsoen lastauksen p��ttyess� n�ytt��.

Kaikki on siis j�rjestetty sek� suurten ett� pienten kalojen pyynti�


varten ja niin hyvin on haavi Pariisin parhaimpaan v�envirtaukseen
viritetty, ett� siihen k�yv�t Seinejoen v�h�p�t�isimm�tkin kalansiki�t.
Jos kuljette siit� ohi noin kolmen aikana iltap�iv�ll�, niin n�ette sen
olevan v�ke� t�p�isen t�ynn�.

Lasiovilla varustetun, korkean ja valoisan portin edess� Royale-kadun


puoleila, jonka yl�puolella n�emme puuleikkauksilla koristetun
frontonin, on sis��nk�yt�v� muoti- ja �uutuus�-osastolle; portin edess�
seisoo talon sotilaallisesti puettu �mets�st�j�, joka painaa ovinappia
teid�t n�hty�nne ja tarjoo ajopeleist� myym�l��n aikoville
ostajattarille sateenvarjon suojaa, jos tarvis vaatii. Astuttuanne
sis��n tulette tavattoman suureen saliin, joka salpa-aitauksilla ja
pienah�keill� on jaettu useampiin osastoihin eli neli�m�isiin,
s��nn�llisiin �box'eihin�. H�ik�isev� valo l�ikkyy vahatuilla
parkettipermannoilla, puuleikkauksilla ja sirojen, kaunismuotoisten
puotipalvelijain moitteettomilla, pitkill� takeilla ja k�herretyill�
suortuvilla; viimemainitut ovat kuitenkin ulkolaisten n�k�isi� ja
puhuvat murtaen ranskaa. N�iden joukossa n�ette �ljypuun karvaisia
kasvoja, suippoja p��kalloja, kapeita, aasialaisia olkap�it�, pitkill�
poskiparroilla varustettuja, sinisilm�isi� amerikalaisia ja
punakkanaamaisia saksalaisia, niin ett� puhukoonpa ostaja mit� kielt�
tahansa, ymm�rt�� joku n�ist� h�nen puheensa, sill� asioimistossa
puhutaan kaikkia kieli�, paitse ven�j��, joka muuten onkin joutava
taito Pariisissa, koskapa ven�l�iset puhuvat siell� kaikkia muita
kieli�, paitse omaansa.

Eri osastojen h�kkiaukkojen ymp�rill� kiert�� alinomainen ostajain


jono, keveill� tuoleilla istuu matkapukuisia herroja ja naisia
odotellen, astrakanilaiset tai skotlantilaiset p��hineet p��ss�,
p�lyviitat tai muut molemmille sukupuolille yht�l�iset, mukavat kaaput
yll� ja matkalaukut k�siss� -- sanalla sanoen yleis� on t��ll�
samanlainen kuin rautatieasemain odotussaleissa; kaikki puhuvat ��neen
ja huitoen niinkuin oudot ihmiset vieraassa maassa tekev�t, ja t�st�
syntyy sellainen eri kielten surina, ettei sit� osaa juuri verrata
muuhun kuin lintujen seka-��niseen kuoroon G�vresin rantasillalla
tavattavissa h�keiss�. Olut- ja viinipullon korkit paukkuvat ja
kultarahat helisev�t pienill� kassap�ydill�. Alinomaa soivat
s�hk�kellot ja huudetaan puhetorviin. Tuossa l�isk�ytet��n auki kartta
talon kaikista kerroksista, t�ss� ly�d��n koetettavan pianon
koskettimia, tuolla seisoo joukko samojeedeja t�llistellen ja ��neens�
ihmetellen summattoman suurta valokuvaa j.n.e.

Puotipalvelijat juoksentelevat hymyilevin� ja kiireellisin� toisesta


osastosta toiseen, kysellen milloin hintoja, milloin jonkun henkil�n
tai kadun nime� k�yd�ksens� taas �kki� juhlallisiksi, kolkoiksi,
v�linpit�m�tt�miksi ik��nkuin ei heit� liikuttaisi ollenkaan
mink��nlaiset liikeasiat, kun joku h�mmentynyt ja toiselta luukulta
toiselle sys�tty poloinen kumartuu heihin p�in kuiskataksensa heille
jotakin salaper�ist�, jota he eiv�t voi olla ihmettelem�tt�.
Harmistuneena siit�, ett� h�nt� t�llistell��n kuin mit�kin vesipatsasta
tai maahan pudonnutta meteoria, voi levottomaksi k�ynyt ostaja �kki�
vaatia saada puhutella J. Tom Lewista itse�ns�, koska h�n ep�ilem�tt�
tiet��, mist� kysymys on. Mutta ylev�sti hymyillen vastataan h�nelle
ett� se ei k�y laatuun... Tom Lewisilla on par'aikaa ylh�isi�
vieraita!... Ei h�n v�lit� tuollaisista joutavista asioista kuin teid�n
on ... eik� mokomasta pikkuv�est� kuin te olette, miesparka!... Mutta
katsokaas tuonne per�lle! Ovi avataan juuri ja Tom Lewis itse ilmestyi
hetkeksi kynnykselle majesteetillisempana kuin koko h�nen
palvelijakuntansa yhdess�. T�h�n vaikutti h�nen juhlallinen py�re�
p�nk�mahansa ja kalju p��ns�, joka kiilsi kuin parkettilattia, h�nen
taap�in nojautuva asentonsa, viidentoista askeleen p��h�n viskaava
katseensa, lyhk�isten k�sivarsien k�skev�t liikkeet ja tuo juhlallinen
��ni, jolla h�n -- englanniksi murtaen -- huutaa niin kovaa, ett� koko
sali kaikuu: �joko tavarat h�nen kuninkaalliselle korkeudellensa
Walesin prinssille on l�hetetty?� samalla kuin h�n vapaalla k�dell�ns�
pit�� kiinni vastaanottohuoneensa ovea osoittaaksensa ett� tuolla
sis�ll� olevaa ylh�ist� vierasta ei sopinut h�irit� mill��n tekosyyll�.

Meid�n tarvinnee tuskin lis�t�, ett'ei Walesin prinssi ikin� ollut


k�ynyt koko asioimistossa eik� h�nelle mit��n l�hetett�v�� ollut. Mutta
myym�l�ss� sattumalta olevaan v�kijoukkoon teki t�m�n nimen julkinen
mainitseminen vaikutuksensa samoin kuin vastaanottohuoneessa vartovaan
vieraaseen, jolle Tom ulospist�ytyess�ns� oli sanonut: �anteeksi ...
hetkinen vain ... kys�isen vain pient� asiaa tuolla ulkona.�

Silm�nlumeiksi! Yht� v�h�n kuin Walesin prinssi kunnioittaa liikett�


k�ynneill�ns� l�ytyy mit��n rakia tai kummelia akkunoihin asetetuissa,
omituisissa pulloissa, englantilaista ja wienil�ist� olutta
maakerrokseen s�lytetyiss� tynnyreiss�. Eik� noissa komeissa,
vaakunoilla ja kultauksilla koristetuissa vaunuissa, jotka kirjaimilla
J. T. L. varustettuina nopeasti kiit�v�t Pariisin hienoimmilla
kaduilla, ole ollenkaan mit��n, vaan ovat ne vain �puhveja� Tom Lewisin
liikkeelle ja hoidetaan niit� sill� innolla ja nokkeluudella, joka on
ominainen kaikille Tom Lewisin liikkeen palvelijoille ja k�tyreille. Ja
jos joku k�yh� raukka, kullanhimon valtaamana, keksisi ly�d� akkunan
rikki, jossa n�emme kulta- ja paperirahoja, ja ahnaasti kurottaa noihin
aarteihin, niin mit� h�n saisi? Pelimarkkoja ja sen kahdenkymmenen
viiden frangin setelin, joka on liimattu kirjepaperista tehdyn
�setelitukon� p��llykseksi. Ei mit��n akkunoissa, ei mit��n
maakerroksessa, ei mit��n, ei mit��n, ei sit�... Ent�s tuo porteri,
jota englantilaiset tuolla juovat? Ent�s rahat, jotka tuo ven�l�inen
ylimys vaihtaa ruplillansa? Ent�p� pronssinen pystykuva, joka juuri on
pakattu t�t� naista varten Kreikan saaristosta? Hyv� Jumala, asia on
varsin yksinkertainen selitt��. Englantilainen olut tuodaan
l�himm�isest� kapakasta; kultarahat rahanvaihtajalta bulevardeilla ja
pystykuva taidekauppiaalta Quatre-Septembren kadun varrella. Kaikki
toimitetaan muutamassa tuokiossa parin kolmen hankkijan avulla, jotka
maakerroksen huoneustossa odottavat k�skyj� puhetorvien kautta.
Kaupungille pujahtavat n�m� l�him�isen talon pihan kautta, palaavat
muutamien minuuttien kuluttua takaisin, kiiruhtavat rappusia yl�kertaan
varaten siev�sti koristeltuihin kristallinupulla p��ttyviin k�sipuihin,
ja silm�nr�p�yksess� on vaadittu esine taatusti pakattu ja varustettu
alkukirjaimilla J. T. L. Elk��k� suinkaan ujostelko l�hett�� tavaraa
takaisin, jos se ei teit� miellyt�. Se vaihdetaan tuokiossa. �Tavaramme
ovat hyvin lajiteltuja.� Tosin saatte t��ll� maksaa pari kolme kertaa
kalliimmin kuin muualla miss��n. Mutta onhan kuitenkin parempi saada ne
t��lt� kuin juosta kyselem�ss� myym�l�ist�, joissa kukaan ei ymm�rr�
puhettanne, vaikka ilmoituksessa luetaankin �english spoken�
(puhutaan englantia) tai �man spricht deutsch� (puhutaan saksaa).
Bulevardimyym�l�iss� ei puijattava ja piiritetty ulkolainen saa koskaan
muuta kuin t�hteit� kotelojen pohjalta, hylkytavaraa tai vanhanmuotisia
ja pilautuneita esineit�, jotka pitk�t ajat ovat olleet akkunoissa
p�iv�n ja p�lyn raiskattavina. Voi noita pariisilaisia kauppiaita!
Toisinaan ollaan matelevaisen kohteliaita, toisinaan taas r�yhkeit�
kuin mitk�kin!... Ei, niiden kanssa eiv�t ulkolaiset en�� tahdo olla
tekemisiss�. N�m� ovat vihdoinkin kyll�styneet siihen, ett� heit� noin
julkeasti nyljet��n, eik� ainoastaan myym�l�iss�, vaan hotellissa,
miss� he asuvat, ravintolassa, miss� he sy�v�t, ajurein k�siss�
kadulla ja v�litt�v�in piletinmyyj�in luukuilla, joissa heid�t
petkutetaan haukottelemaan tyhjiss� teattereissa. Lewisin kekseli��ss�
ulkolaistoimistossa, miss� saatte kaikki mit� vain haluatte, voitte
ainakin luottaa siihen, ett'ei teit� petet�, sill� J. Tom Lewis on
englantilainen ja englantilaisten luotettavuus kauppa-asioissa on
tunnettu molemmissa maanosissa.

Ja englantilainen J. Tom Lewis olikin, siin� m��r�ss� kuin koskaan on


ollut luvallista olla, englantilainen kvekarikenkiens� leveist� p�ist�
alkaen pitk��n takkiinsa ja viheri�ruutuisiin housuihinsa ja
kapealaitaiseen, pyramidinmuotoiseen hattuunsa saakka, jonka alta
paistoi h�nen punakka ja s�vyis� naamansa. Englantilainen rehellisyys
n�kyi jo pihvipaisteilla rakennetusta, paksusta ihonahasta, korviin
saakka levenneest� suusta, vaaleanpunaisista, pitkist� ja pehmeist�
poskiparroista, joista toinen oli kulunut lyhemm�ksi alituisesta
hypistelemisest� jonkun selkkauksen sattuessa; se n�kyi my�skin h�nen
lyhyist� k�sist�ns�, punakarvaisista, sormuksilla koristelluista
sormistansa. Rehelliselt� n�ytti katsekin suurten, kultakehyksisten
silm�lasien l�pi, rehelliselt� viel� silloinkin, kun J. Tom Lewis
sattui valhettelemaan -- mik� muuten voi tapahtua parhaimmallekin --
jolloin h�nen silm�ter�ns� py�riv�t hermostuneesti kuin pienet,
gyroskopin perspektiviss� kiihtyv�t py�r�t. [Gyroskopi on kone, joka
n�ytt�� maan py�rimisen napansa ymp�ri. Suoment. muist.]

J. Tom Lewisin englantilaisen leiman t�ydensi h�nen lontoolaiset


kiessins� eli �cabinsa�, joka oli ensim�inen laatuansa Pariisissa; se
olikin t�m�n omituisen ilmi�n luonnollinen kuori kuin n�kinkenk�. Jos
sattui joku sotkuisempi asia, joita liikealalla ei voi v�ltt�� ja
joissa ihminen tuntee itsens� ahdistuneeksi ja alakuloiseksi, niin oli
Tomin tapa sanoa: �min�p� l�hden ajelemaan cabillani, niin keksin
jonkun varman keinon.� Ja t�ss� istuessansa h�n harkitsee, miettii ja
punnitsee asian pariisilaisten katsellessa tuota matalien py�rien
p��lle asetetussa, l�pin�kyv�ss� kotelossansa kiit�v�� miest�, joka
alinomaan tiukasti punoo oikeanpuolista poskipartaansa. T�ss�
�cabissansa� mietti Tom parhaimmat liikekeinottelunsa keisarikauden
loppuaikoina. Oi, noita hyvi� aikoja! Pariisi vilisi ulkolaisia, eik�
ainoastaan l�pimatkustavia, vaan t�nne asettuneita pohattoja, jotka
toivat tarumaisia rahasummia haluten rakastella ja m�ss�t�.

Silloin asuivat t��ll� turkkilainen Hussein-Bey ja Mehemed pasha


Egyptist�, kaksi kuuluisaa fezi-herraa Boulognen mets�lammikon
rannoilta, samoin ruhtinatar Verkatshev, joka heitti kaikki
Uralivuorten rikkaudet bulevardi Malesherbesin varrella sijaitsevan
asuntonsa nelj�st�toista akkunasta, ja amerikalainen Bergson, jolta
Pariisi nieli kaikki ne ��rett�m�t summat, jotka petroleumi�ljyl�hteet
h�nelle tuottivat.

Ja ent�s kaikki nuo eriv�riset, it�-intialaiset ruhtinaat, joita saapui


laivoilla, kelta-, ruskea- ja punaihoisia ylimyksi�, jotka rehenteliv�t
k�velypaikoilla ja teattereissa ja joilla n�ytti olevan erityinen kiire
menett�� ja hurvitella rahansa ik��nkuin olisivat he aavistaneet, ett�
tuon suuren ja touhuavan ravintolan eli maailmankaupungin varastot
olivat tyhjennett�v�t, ennen kuin kauhea r�j�hdys ehti rikkoa sen
katot, sein�t ja akkunat.

Huomatkaamme, ett� Tom Lewis oli kaikkien n�iden huvitusten v�ltt�m�t�n


v�litt�j� ja ett� h�n soukensi jok'ikisen kultarahan, mink� n�m�
itsellens� vaihtoivat. Paitse n�it� ulkolaisia liikeyst�vi� oli h�nell�
useita pariisilaisiakin yst�vi�, jotka eliv�t kallista el�m��,
rakastivat harvinaista mets�nriistaa, mets�steliv�t mielell�ns�
luvattomilla mailla ja k��ntyiv�t Tom Lewisin puoleen pit�en t�t�
hienoimpana, taitavimpana ja luotettavimpana auttajana, sill� h�nen
englantilais-ranskalainen sekamelskansa ja vaikeatajuinen puhetapansa
s�ilyttiv�t parhaiten heid�n salaisuutensa. Melkein kaikki
h�v�istysjutut keisarikauden lopulla k�viv�t sinettimerkill� J. T. L.
Juuri Tom Lewisin nimess� tilattiin aina suljettu aitio n:o 9 Opera
Comiquessa, miss� paronitar Mills joka ilta istui tuntikauden
kuuntelemassa tenori-rakastajaansa, jonka hikinen ja lyijyvedelle
haiseva nen�liina kerran erehdyksest� joutui h�nen hameensa pitsien
sekaan. Tom Lewisin nimess� vuokrasivat veljekset Sismondo -- samaa
naista varten -- tuon tunnetun pikku palatsin Clichyn bulevardin
varrella, veljesten ja pankkirikumppanusten, jotka eiv�t koskaan
voineet yht'aikaa poistua konttorista, tiet�m�tt� mit��n toisistansa,
vaikka kumpikin sai maksaa puolet vuokrasummasta. Asioimiston sen
aikuiset konttorikirjat kertovatkin kauniita romaneja muutamilla
riveill�:

�Kahdella sis��nk�yt�v�ll� varustettu asuntorakennus Saint-Cloudin


tiell�. -- Vuokra, huonekalusto ja hyvitys omistajalle� ... tekee ...
niin ja niin paljo.

Alempana luettiin:

�Kenraalin v�litys hyvitet��n� ... sill� ja sill� summalla. Toisessa


paikassa taas:
�Maatalo Petit-Valtinin luona, l�hell� Plombi�resia. -- Puutarha,
vaunuvaja, kaksi sis��nk�yt�v��, hyvitys entiselle vuokralaiselle, joka
suostuu heti muuttamaan pois, tekee...�

Ja aina sama lis�ys: �kenraalin vaivann�k� tekee� ... sen ja sen


summan. T�m� kenraali mainitaan lukemattomissa asioimiston laskuissa.

Jos Tom silloin ansaitsikin paljo rahaa, niin menetti h�n my�s paljo,
ell'ei juuri peliin, hevosiin ja naisiin, niin muiden hullujen ja
lapsellisten oikkujen tyydytt�miseksi, hurjan mielikuvituksen
kujeellisimpien keksint�jen toteuttamiseksi, sill� tie unelmasta
toteutukseen oli h�nen aivoissansa kovin lyhyt. Kerran halusi h�n
akasia-kujannetta maatalonsa kulkutien varteen. Kun n�m� puut ovat
kovin hidaskasvuisia, niin ei tuota Tomin p��h�npistoa voitu heti
toteuttaa muuten kuin hankkimalla t�ys-kasvaneita puita; sen vuoksi
kulki pitk� jono suuria kuormak�rryj� viikkokauden pitkin Seinen
alastonta ja ainoastaan tehtaanpiipuilla koristettua rantaa kuljettaen
yksitellen noita kauniita puita, joiden vihre�t latvat k�rryjen
liikkeest� h�ilyvine oksinensa heittiv�t v�r�j�vi� varjojansa veden
pinnalle. Englantilaisten p�rssiylimysten tapaa noudattaen asui Tom
Lewis kaupungin ulkopuolella olevalla maatilallansa koko vuoden;
maatalo oli alussa muuten ainoastaan pieni, yksikerroksinen ja vinnill�
varustettu rakennus, mutta komistui v�hitellen suuremmoiseksi ja vaati
vuosittain hirmuisia kustannuksia. Sik�li kuin asiat laajenivat ja
menestyiv�t laajentui maatilakin, toinen rakennus ostettiin lis��
toisensa j�lkeen, erityinen puisto istutettiin uusille tiluksille,
joita pian taas lis�ttiin ostoilla puistosta alkavia peltoviljelyksi�
varten. Koko maatila sai h�nen personallista kauneusaistiansa,
turhamielisyytt�ns� ja englantilaista taipumustansa liioitteluun, johon
sekausi my�skin poroporvarillisuutta ja taiteellisia haaveita.
Oikeastaan oli talo rakennettu tavalliseen tyyliin ja niin ett�
j�ljest� p�in koroitettujen lis�kerrosten p��lle oli tehty
marmorik�sipuilla ja nurkissa g�til�isill� torneilla varustettu
tasakatto italialaiseen tyyliin. T�lt� tasakatolta vei silta
toiseen sveitsil�istyyliseen, parvekkeilla, puuveistoksilla ja
murattik�ynn�ksill� koristeltuun rakennukseen, joka oli tiilimuureiksi
laastittu; muuten oli rakennus runsaasti koristeltu pikku torneilla,
hammasharjanteilla, tuuliviireill� y.m. Puistossa taas vilisi
paviljonkeja, n�k�alatorneja, kasvihuoneita ja vesis�ili�it�, joita
paitse vesinostolaitosta varten rakennetun suuren ja tumman
linnoituksen yll� kohosi tuulimylly, jonka ohuet, heikommallekin
tuulenpuuskalle alttiit siivet alinomaa l�iskyiv�t ilke�sti vikisten
py�riess�ns�.

Sill� kapealla kaistaleella, jota my�ten Pariisin laiteita kiertelev�t


junat kulkevat, n�ette rautatievaunujen akkunasta joukon omituisia
huviloita vilisev�n ohitsenne harhan�kyin� ja haavekuvina, jotka
alkuaan olivat syntyneet jonkun kauppiaan vallattomissa ja sekavissa
aivoissa. N�iden joukossa oli yksi, joka kilpaili Tom Lewisin huvilan
kanssa: sen omistaja oli Lewisin naapuri Spricht, tunnettu naisr��t�li
Spricht. H�nkin oleskeli Pariisissa ainoastaan sen aikaa, mink�
liikeasiat v�ltt�m�tt� vaativat s.o. kolme tuntia ehtoop�iv�ll�,
jolloin h�n suuressa huoneistossansa bulevardilla vastaanotti
pukuasioista neuvottelevia liikeyst�vi�ns� palataksensa heti sen
j�lkeen takaisin Courbevoieen. Salaper�iset syyt t�h�n syrj��n
vet�ytymiseen k�viv�t esille siit� kirjekokoelmasta, jonka t�m�
kaikkein naisten �rakas� tai �kallis� hra Spricht s�ilytti lyonilaisten
tehtaittensa silkkikangas-n�ytteiden seassa laatikoissansa; t�m�
huolellisella k�sialalla ja suurkaupungin hienoimmin hansikoiduilla
k�t�sill� hoidettu kirjeenvaihto osoitti selv�sti onnellisella
naisr��t�lill� olevan hyvi� tuttavuuksia, joiden laatu kuitenkin
katkaisee kaikki suhteet h�nen ja toisten ammattiveljien v�lill�.
T��ll� maalla el��kin h�n vallan yksin lukuunottamatta muutamia k�yhi�
omaisia, joita h�nell�kin nousukkaana oli ja jotka t��ll� vapaasti
nauttivat h�nen sukulaisrakkaudestansa. Ainoa huvitus h�nen
maalaisel�m�ss�ns�, joka muistutti el�kkeelle asetetun teloittajan
vanhuuden lepoa, oli kilpailu naapurin J. Tom Lewisin kanssa; toisiansa
kohtaan tunsivat n�m� naapurukset muuten ylenkatsetta ja vihaa
tiet�m�tt� oikein syyt� t�h�n poistamattomaan ep�sopuun.

Kun Spricht rakentaa jonkun tornin -- Spricht on saksalainen ja


rakastaa kaikkea romantista, kuten keskiaikaisia linnoja, torneja ja
raunioita -- niin rakentaa Tom Lewis jonkun lasiverannan. Kun Tom
revitt�� maahan jonkun muurin, tekee Spricht samoin kaikille
aituuksillensa. Kerran rakensi Tom sivupaviljongin, joka riisti
Sprichtilt� n�k�alan St. Cloudiin p�in. Heti paikalla kohotti Spricht
saman verran kyyhkyslakkansa yl�osaa. Tom vastasi koroittamalla koko
asuntorakennustansa lis�kerroksella. Spricht ei sill� ollut nolattu.
Molemmat jatkoivat talojensa asteittaista koroittamista hankkien lis��
ty�v�ke� ja tiili�, kunnes myrsky er��n� y�n� vaivatta kaatoi kumoon
kummankin omistamat rakennukset, jotka olivat liian huonokuntoista
tekoa. Toisen kerran iaas oli Spricht tuonut Italiasta palatessa
mukanansa oikean venetialaisen gondolivenheen, joka sai sijansa sit�
varten kartanon l�heisyyteen tehdyss� venhevajassa. Viikkoa my�hemmin
kuului ankara puhkutus Tomin puolelta ja savua tupruttava h�yryalus
l�hti liikkeelle h�nen laiturinsa nen�st� piesten potkureillansa veteen
heijastuvia kartanon kattoja, torneja ja hammasharjannetta.

T�llaista loistoa yll�pit�m��n tarvittiin juuri keisarikauden


liike-aika; mutta se ei, sen pahempi, ij�inen ollut, vaan loisti ja
h�visi. Sota, piiritys ja ulkolaisten poistuminen aikaansai mahdottomia
vaurioita molemmille kauppiaille. Olletikin k�rsi Tom Lewis siit�;
saksalainen sotav�ki h�vitti h�nen maakartanonsa, jota vastoin Spricht
s��styi kaikilta onnettomuuksilta. Rauhanteon j�lkeen jatkui kilpailu
naapurusten v�lill� sent��n edelleen, vaikka heid�n varallisuutensa ei
en�� ollutkaan yht� suuri. Naisr��t�li voitti liikeyst�v�ns� takaisin,
mutta Tomin rikastuttajat olivat ainaiseksi h�vinneet. Kukaan ei juuri
v�litt�nyt en�� Tomin �nopeudella ja vaiteliaalla hienotunteisuudella
toimitetuista tiedusteluista� eik� tuota salaper�ist� kenraalia en��
n�hty asioimistossa nostamassa ep�ilt�vi� osinkojansa. Muut olisivat
Lewisin sijassa jo supistaneet menopuolta. Mutta t�ll� peevelin
miehell� oli voittamaton tottumus menett�� paljo ja n�yttip� silt� kuin
ei h�n olisi voinut pit�� rahoja k�dess�ns�.

Ja sit� paitse oli Spricht yllytt�m�ss�, vaikka h�n sotatapahtumain


j�lkeen olikin synkk� kuin maailman lopun ennustus ja rakennutti
puistonsa per�lle Pariisin kaupungintalon tulipalossa mustuneita
muureja j�ljittelev�n raunion. Sunnuntai-illoin valaistiin t�m� torni
bengalitulella ja kaikki Sprichtil�iset kertyiv�t vaikeroimaan sen
ymp�rille. Se vasta synkk�� oli! J. Tom Lewis taas, joka vihasta
kilpailijaansa kohtaan oli liittynyt tasavaltalaisiin, juhli
uudesta syntyneen Ranskan kunniaksi toimeenpanemalla kilpa-ajoja,
kilpapurjehduksia ja ruusukuningatarten seppel�imisjuhlallisuuksia.
Er�st� t�llaista tilaisuutta varten noudatti h�n muutamana suviehtoona
iloisen mielialansa puuskauksessa soittokunnan Elys�en kentilt�, miss�
par'aikaa oli konttoritunti, kotiinsa Courbevoieen, minne se saapui
h�nen laivallansa t�ysiss� purjeissa ja iloisesti matkalla soitellen.

T�m� el�m� kartutti Tomin velkoja, mutta englantilainenpa ei n�ist�


v�litt�nyt. Kukaan ei ymm�rt�nyt paremmin, juhlallisemmin ja
h�vytt�m�mmin vaimentaa �rtyvi� velkojia kuin h�n. -- Ei edes
asioimiston hyvin opetetut kauppapalvelutkaan voineet uteliaammin
tutkia heille l�hetettyj� laskuja kuin Tom, joka sitten viskasi ne
ylev�ll� k�denliikkeell� laatikkoon. Kukaan ei ollut niin nokkela kuin
h�n keksim��n maksuhetkell� verukkeita ajan voittamiseksi. Juuri ajan
voittaminen oli Tom Lewisin menettelyn tarkoitus, sill� h�n toivoi
yh�ti jotakin tuottavaa tilausta, jotakin �suurta kaappausta� niinkuin
sit� �rahajoutolaisten� kuvakielell� nimitet��n. Mutta turhaan
valjastutti h�n �cabinsa� eteen ja ajeli avoimin silmin ja suu
ammollansa ymp�ri Pariisin katuja vainuten ja vakoillen kenen h�n
kitaansa niell� voisi: vuodet vieriv�t, eik� tuota onnen potkausta
kuulunut.

Kun asioimisto er��n� iltana surisi v�ke� t�ynn� tuli p��luukulle er�s
pitk�, velton ja ylh�isen n�k�inen nuori mies, jonka katse oli
ivallinen, kasvot kalpeat ja v�h�n turvonneet ja ohuet viikset sirosti
kierretyt. H�n tahtoi puhutella Tom Lewista. Erehtyen ylv��n kysyj�n
tarkoituksesta luuli kauppapalvelija h�nt� joksikin saamamieheksi,
koska h�n esiytyi niin mahtavasti, ja koetti vuorostansa v��nt��
kasvonsa niin ylenkatseelliseen hymyyn kuin mahdollista. Mutta
ter�v�ll� ��nell�, jonka nen�sointu vaikutti melkein h�vytt�m�sti,
k�ski herrasmies silloin �mokoman p�yh�n� heti paikalla rient��
ilmoittamaan is�nn�llens�, ett� Illyrian kuningas halusi puhutella
h�nt�. �Ooh! anteeksi, sire...� Sis�ll� olevan, eri kansallisuuksiin
kuuluvan v�kijoukon keskuudessa syntyi huomattava uteliaisuus n�hd�
Ragusan sankari. Kaikista avonaisista osastoista sy�ksi parvi
liikeapulaisia saattamaan h�nen majesteettiansa Tom Lewisin luo; t�m�
ei ollut viel� saapunut, mutta tuokiossa t�ytyi h�nen olla t��ll�.

T�m� oli ensim�inen kerta, kun Kristian itse kunnioitti asioimistoa


k�ynnill�ns�. Muuten oli n�et herttua de Rosen toimittanut pikku
hovitalouden kaikki asiat. Mutta t�ll� kertaa oli kysymys niin
tuttavallista ja arkaluontoista laatua, ettei kuningas uskaltanut uskoa
sit� edes hidasveriselle ja vaiteliaalle ajutantillensakaan... H�n
aikoi vuokrata pienen huoneiston er�st� sirkusratsastajatarta varten,
jonka h�n oli koroittanut Amy F�ratin sijalle, ja tarvitsi kalustetun
asunnon, palvelijat, tallin ja helpon sis��np��syn -- kaikki
vuorokauden kuluessa. Kysymys oli siis voimanponnistus, josta
ainoastaan Lewisin asioimisto voi kunnialla suoriutua.

Odotussalissa oli ainoastaan pari nahalla p��llystetty� nojatuolia,


kapea kaasu-uuni, jonka hiljainen tuli n�ytt�� heitt�v�n heijastuksensa
loitompaa, sinisell� p�yt�liinalla peitetty pieni p�yt� ja sill�
Bottinin osoitekalenteri. Toinen puolisko huoneesta, joka oli eristetty
korkealla ristikkosein�ll� ja sinisill� verhoilla, oli kalustettu
pulpetilla, jolla hiekkarasiain, viivottimien, k��nt�veitsien
ja kyn�npyyhkeiden vieress� oli kirjahylly samankokoisine,
viheri�kantisine konttorikirjoinensa, jotka seisoivat siin�
s��nn�llisess� riviss� kuin preussilaiset sotilaat paraatissa. T�ss�
pikku huoneessa vallitseva j�rjestys ja huonekaluston siisteys tuotti
kaikkea kunniaa tilap�isesti poissaolevalle, vanhalle kas�rille, joka
t��ll� vietti pelonalaiset p�iv�ns�.
Kuningas istuutui odottelemaan ja venyttelihe turkki yll� nojatuolissa,
nen� pystyss� taivastellen korkeuteen, kun h�n �kki� kuuli kyn�n
rapinaa v�lisein�n takaa. Joku oli siis tullut pulpetin ��reen muita
teit�, sill� myym�l�ihin viev� ovi ei ollut k�ynyt eik� esiripun
tapaisiin oviverhoihin oltu koskettu. Konttoripulpetti n�ytti varta
vasten tehdyn vanhaa harmaap��t� kas�ri� varten, mutta ... kas,
siell�h�n istui ihanin nainen, joka koskaan on konttorikirjoja
selaillut. Kristian ei voinut olla ��nn�ht�m�tt� h�mm�styksest�,
jolloin nainen samassa katsahti yl�s ty�st�ns� suloisella ja hitaalla
silm�yksell�. Koko huone n�ytti iloisemmalta tuon katseen kirkkaasti
tuikkivassa valossa, ja nainen sanoi hieman v�r�j�v�� soittoa
muistuttavalla ��nell�ns�: �Anteeksi, sire, ett� mieheni odotuttaa
itse�ns� n�in kauvan!...�

Mieheni! Tom Lewis h�nen puolisonsa! Sellainen aviomies tuolla


suloisella, kalpealla ja hienopiirteisell� naisella, jonka kauniit ja
t�ytel�iset muodot muistuttivat tanagralaista pystykuvaa!... Kuinka oli
h�n joutunut t�nne yksin�iseen h�kkiin selailemaan noita paksuja
konttorikirjoja, joiden valkeat lehdet n�yttiv�t lainanneen v�rins�
naisen kalpeilta poskilta?... Eih�n h�nen ohuet sormensa jaksaneet
k��nnell� kirjan lehti�k��n, saatikka...! T��ll� t�ytyi siis tuon
poloisen istua yksin, kun ulkona paistoi ihana helmikuun p�iv�,
heloitti pitkin bulevardeja, jotka vilisiv�t vilkkaita sulottaria,
siroja pukuja ja hymyilevi� k�velij�it�. N�m� tunteet liikkuivat
kuninkaan mieless�, kun h�n naista l�hestyen sanoi t�lle pienen
kohteliaisuuden; mutta enemp�� puhua h�n ei voinut, sill� syd�n l�i
niin ankarasti h�nen povessansa, jossa syttyi niin raju ja voimakas
kiihko omistaa tuo nainen, ettei tuo hemmoiteltu ja voipunut lapsi
muistanut koskaan ennen moista tunteneensa. Tuo kahdenkymmenen viiden
tai korkeintaan kolmenkymmenen vuotias nainen oli n�et h�nelle vallan
uusi tyyppi, joka t�ydellisesti erosi pikku Colette de Rosenin
vallattomasta olennosta, Amy F�rat'in julkeasta k�yt�ksest�,
maalatuista ruusuista ja rohkeista silm�yksist� samoin kuin
kuningattarenkin vaivaavasta juhlallisuudesta ja surullisesta
ylh�isyydest�. Ei mit��n veikeily�, ei julkeutta, ei hillitty� ylpeytt�
eik� rahtuakaan niist� ik�vist� ominaisuuksista, joita h�n oli tavannut
ylh�isemm�ss� seurael�m�ss� ja hienomman �puolimaailman� keskuudessa.
Tuo ihana olento oli rauhallisen ja kotoisen n�k�inen; v�lkkyv�n
mustasta, sile�ksi kammatusta tukasta ja vaatimattomasta
violettiv�risest� villahameesta p��tt�en olisi jokainen otaksunut h�nen
olevan tavallisen myym�l�neidin, ellei h�nen korvissansa olisi
s�teillyt suuret jalokiviset korvarenkaat. Sellaisena kuin h�n nyt
istui tuossa pulpettinsa ��ress� n�ytti h�n luostariristikon takana
istuvalta karmelitalaisnunnalta taikka joltakin it�maiselta
orjattarelta, joka anojan katsannolla t�hystelee kullatulta
parvekkeeltansa. Orjatarta muistuttivat h�nen alistuvainen katseensa ja
n�yr� asentonsa samalla kuin tuo hiusmarrolta bernsteinin karvainen
ihov�ri, suoraviivaiset kulmakarvat ja hieman avonainen suu taas
vihjaili aasialaista syntyper��. H�nt� katsellessa muisti Kristian
h�nen kaljup�isen ja apinamaisen aviopuolisonsa. Kuinka oli tuollainen
nainen joutunut mokoman ivakuvan valtaan? Seh�n oli ilmeinen varkaus ja
julkein h�vytt�myys!

Suloisella ��nell�ns� jatkoi nainen anteeksipyynt�j�ns�:

�Sangen ik�v��... Tom ei tule... Mutta jos teid�n majesteettinne


suvaitsisi sanoa minulle asian, joka tuottaa meille kunnian ... ehk�
voisin min�...�
Kuningas punastui hieman h�veten asiaansa. Kuinka voisi h�n noin
avomielisen n�k�iselle naiselle ilmaista arveluttavan huoneiston
vuokra-asiansa?

Mutta nainen kehoitti h�nt� yh� hymyillen:

�Teid�n majesteettinne voi olla huoletta ... min� hoidan asioimiston


kaiken kirjanpidon.�

H�nen merkityksens� talossa n�kyikin selv��n: joka hetki ilmestyi joku


konttoristi sen �h�r�nsilm�n� aukolle, joka v�litti puhelua kas�rin
pulpetin ja asioimishuoneistojen kanssa, ja selitti kuiskaamalla mit�
kummallisimpia tilauksia.

�T��ll� on asiamies, joka kysyy rva Karitidesin flygelipianoa... Se


mies h�tel de Bristolista on taas t��ll� j.n.e.

H�n n�ytti olevan t�ydellisesti perehtynyt talon liikeasioihin ja


vastaili mit� erilaatuisimpiin kysymyksiin, niin ett� kuningas alkoi
vihdoin kummastella olikohan t�m� eterinen �puoti-enkeli� ehk� perill�
englantilaisen kaikista salakujeista ja vehkeist�.

�Ei, rva Lewis, asiani ei ole niin kiireellist� laatua ... taikka
oikeammin, sill� ei en�� ole niin kiire... T�m�n tunnin kuluessa ovat
mielipiteeni melkoisesti muuttuneet...�

T�m�n sopersi h�n ristikkoon nojautuen ja liikutettuna, mutta enemp��


ei h�n saanut sanotuksi, sill� h�n soimasi rohkeuttansa t�m�n hiljaisen
ja toimeliaan naisen suhteen, jonka pitk�t silm�ripset melkein
koskettivat kirjan lehti�, kun h�n antoi kyn�n lent�� s��nn�llisi�
rivi� my�ten. Oi, kuinka mielell�ns� kuningas olisi vapauttanut h�net
vankeudestansa, temmannut h�net syliins� ja vienyt kauvas pois
viihdytt�en h�nt� hellill� kuiskeilla niinkuin pikku lapsia
viihdytet��n! Houkutus k�vi niin voimakkaaksi, ett� h�nen t�ytyi paeta
ja �kki� sanoa j��hyv�iset n�kem�tt� vilahdustakaan J. Tom Lewis'ista.

Ilta h�m�rtyi usvaisena ja kolkkona. Vaikka kuningas muuten oli


viluinen, ei h�n sit� t�ll� kertaa muistanutkaan, vaan l�hetti pois
vaununsa ja l�hti jalkaisin k�velem��n suurelle klubille niit� leveit�
katuja pitkin, jotka johtavat Madeleinen bulevardilta Vend�me-torille.
H�n tunsi itsens� niin innostuneeksi ja iloiseksi, ett� h�nen t�ytyi
puhua ��neen itseksens� ... tuossa kun h�n k�veli kiharat valahtaneina
silmille, joiden edess� liekit n�yttiv�t karkeloivan.

Joskus lienette kai tekin tavanneet kadulla noita ylenpalttisen


onnellisia ihmisi�, jotka k�velev�t kevein askelin ja p�� pystyss� ja
sivu menness�ns� melkein heitt�v�t fosforia puvullenne. T�llainen
onnellinen mielentila oli Kristianilla viel� klubille tullessakin,
vaikka nuo suuret salongit muuten olivat kolkon tyhji�, sill�
toistaiseksi oli t�nne kokoutunut ainoastaan muutamia. Kaikki t��ll�
n�ytti viel� niin ep�m��r�iselt� ja kuolleelta ja kaikkialla
v�ikkyi alakuloisuuden varjo, joka on niin ominainen t�llaisille
puolijulkisille huvihuoneistoille, joissa ei ket��n asu ja joilta sen
vuoksi puuttuu kaikkea kodikkaisuutta.

Lamput tuotiin juuri sytytettyin� paikoillensa. Hiljaisuutta h�iritsi


silloin t�ll�in jonkun biljardipelin norsunluisten pallojen kalke
ilmoittaen, ett� muutamat v�linpit�m�tt�m�t olivat jo alkaneet pelins�,
tuolla kuului joku iltalehden lukija ly�v�n auki sanomalehtens�,
suuressa salongissa taas kuorsasi joku sohvalla kaikessa rauhassa,
kunnes h�n her�si kuninkaan saapuessa, ojenteli kauvan laihtuneita
k�sivarsiansa haukotellen hampaattomalla suullansa ja kysyen raukealla
��nell�:

�M�ss�t��nk�s t�n� iltana vai --?�

Kristian huudahti ilosta sanoen:

�Ah, teit� min� juuri etsin, prinssi...�

Haukottelija oli Axelin prinssi, tutulta nimelt�ns� �Kukonpyrst�, joka


kymmenisen vuotta oli vetelehtinyt Pariisin katuk�yt�vill�, tunsi ne
alusta loppuun, pitkin ja poikki, Tortonin rappusilta aina Seinejokeen
asti, ja voi siis ep�ilem�tt� antaa kuninkaalle ne tiedot, joita t�m�
nyt halusi. Kristian tunsi muuten luotettavimman keinon saada h�net
puhetuulelle ja kevent�� tuota raskautettua sielua, joka huokaili
sitehiss�ns� ja kahleissansa saamatta niit� auki viineill� yht� v�h�n
kuin ne k�ydess�ns� jaksavat r�j�ytt�� auki raskaita, rautavanteilla
kiristettyj� tynnyrej�ns�: h�n ehdotti korttipeli�. Samoin kuin
Moli�ren sankarittaret elpyiv�t eloon l�yhyttimen saatuansa virkosi
Axelin prinssikin hilpe�ksi vasta korttipakan ��ress�. Suistunut
majesteetti ja ep�suosioon joutunut kruununperillinen alkoivat siis jo
ennen p�iv�llisi� pelata �bezigue�, joka parhaiten sopii �kumip�ille�,
sill� se ei henkisesti rasita ket��n, mutta antaa taitamattomalle
pelaajalle tilaisuuden menett�� suurimmankin omaisuuden.

�Tom Lewis on siis naimisissa?� kysyi Kristian v�linpit�m�tt�m�n


n�k�isen�, sekoittaen kortit ja jakaen. Prinssi tuijotti h�neen
ilmeett�mill� punareunaisilla silmill�ns�:

�Ettek� te sit� ole ennen tiennyt?�

�En ... kuka h�nen vaimonsa on?�

�Se�ora Leemans, er�s kuuluisuus, joka...�

Kuningas vavahti Se�ora-nimen kuullessansa ja kysyi:

�H�n on siis juutalainen?...�

�Luultavasti...�

Seurasi lyhyt vaitiolo. Tarvittiin todellakin Se�oran tekem� voimakas


vaikutus, h�nen soikeat, himme�t ja it�maisesti kauniit kasvonsa,
s�teilev�t ja viehke�t silm�ns�, sile� tukkansa kukistamaan sit�
ennakkoluuloa, jota kuninkaalla slavilaisena ja katolilaisena oli ollut
juutalaisia kohtaan aina lapsuudesta saakka, jolloin h�n oli kuullut
t�m�n rodun rosvouksista ja pirullisista ilkit�ist� Illyriassa. H�n
jatkoi tiedustelujansa.

Onnettomuudeksi menetti prinssi peliss�, jonka vuoksi h�n kiintyi


siihen kokonaan ja murisi harmistuneena pitk��n kellert�v��n partaansa:

�Mutta tosiaankin!... Min� typerryn, min� ... min� typerryn...�


Mahdotonta oli saada h�nt� sen koommin juttelemaan.

�Sep� hyv�! ... tuolla tulee Wattelet... Tulehan t�nne, Wattelet!�


huudahti kuningas pitk�lle herrasmiehelle, joka juuri tuli sis��n
rattoisana ja meluavasti s��ri�ns� oikoen kuin mik�kin koiran pentu.

Wattelet oli Suuren klubin ja hienoston suosima taidemaalaaja, joka


kaukaa katsoen n�ytti jotenkin pulskalta, mutta jonka kasvoissa
l�hemm�lt� tarkastaessa n�kyi rasittavain el�m�ntapojen liian selv�t
j�ljet. H�n oli uusiaikaisen taiteilijan perikuva, joka ei juuri ollut
hein�kuun monarkian (1830) loistavien esikuvain mukainen. Ollen
puvussansa ja tukkansa hoidossa eritt�in huolellinen seurusteli h�n
ahkerasti salongeissa ja teatteripiireiss�, joissa h�n oli menett�nyt
ulkonaiset ammattityypilliset ominaisuutensa ja esiytyi hoikkana ja
ryhdikk��n� kuin moitteettomin maailmanmies. H�nen puhetavassansa ja
��ness�ns� oli jotakin salonkimaista huolettomuutta, ja suun muoto
todisti veltostunutta leikinlaskijaa. Kerran oli h�nelle uskottu
klubin ruokasalin koristaminen ja silloin osasi h�n esiyty� niin
miellytt�v�sti ja osavasti kaikkien j�senten kanssa, ett� h�n
pian kodistui talossa, j�rjesti klubin erityishuvit ja suuret
juhlallisuudet, jotka ennen olivat olleet kovin yksitoikkoisia, mutta
joihin h�n omituisella mielikuvituksellansa ja kaikkiin seurapiireihin
tottuneella k�yt�ksell�ns� loi uutta el�m��. Kaikkialta kuului: �Rakas
hra Wattelet ... hyv� hra Wattelet...� Kaikki h�nt� tarvitsivat. H�n
oli hyv� tuttava kaikkien klubin j�senten, heid�n vaimojensa ja
rakastajattariensa kanssa. Kerran piirusti h�n kortin selk�puolelle
mallin herttuatar de W:n puvulle l�hettil�stanssijaisia varten ja
toisen kerran h�n taas piirsi herttuan pienen vesirotan nti Alziren
vaaleanpunaisen tanssijatarpuvun nurealle puolelle.

Torstaisin vastaanotti h�n atelierissansa ylh�iset tuttavansa, joita


miellytti t��ll� vallitseva vapaus, luontevuus ja puheliaisuus samoin
kuin tapettien, kokoelmain ja kiilloitettujen huonekalujen
v�r�htelev�t, vienot v�rit, mutta enin huvitti heit� tietysti katsella
h�nen taulujansa, joiden tekotapa selv�sti muistutti tekij��: se oli
siev�, vaan samalla hieman julkea. H�nen nais-muotokuvansa olivat
enimm�ksens� suoritetut pariisilaisella veikeydell�: iho kaunistettu,
tukka vallattomasti laitettu ja puku loistava, kallisarvoinen,
moniv�rinen, �puhvitettu� ja laahuksella varustettu, jonka vuoksi
Spricht kerran sanoikin nousukaskauppiaan alentuvaisella ylpeydell�
maalaajalle itsellens�:

�Tuo nuori mies on ainoa, joka osaa oikein maalata naiset, jotka k�yv�t
minun tekemiss�ni puvuissa!�

Kuningas oli tuskin ehtinyt sanoa sanaakaan, kun Wattelet alkoi nauraa:

�Monseigneur tarkoittaa siis pikku Se�oraa...�

�Tunnetko h�net?�

�Perinpohjaisesti.�

�No, annas kuulua!...�

Sill� v�lin kuin peli jatkui edelleen, istahti Wattelet kahareisin


tuolille, sangen mieliss�ns� kahden niin ylh�isen herran
tuttavallisuudesta, ojentausi mukavaan asentoon, ysk�si ja alkoi
��nell�, joka muistutti jonkun markkinakojun taideselitt�j��:

�Se�ora Leemans on syntynyt Pariisissa kahdeksantoista sataa


nelj�kymment� viisi, kuusi tai seitsem�n... H�nen vanhemmillansa on
puku-, taide- ja antikviteettikauppa Eginhardin kadulla, se v�h�inen ja
pahanp�iv�inen katu Marais-korttelissa, joka kulkee Charlemagnen solan
ja P. Paavalinkirkon v�litse; t�m� seutu vilisee juutalaisia ... kuten
teid�n majesteettinne voi huomata, jos joskus k�skee ajurinsa ajaa
St. Mand�sta niit� kapeita, risteilevi� katuja, jotka mutkittelevat
t�ss� kaupunginosassa. Silloin saisi teid�n majesteettinne tutustua
sellaiseen osaan suurkaupunkiamme, joka todellakin her�tt��
kummastustamme: eriskummallisia taloja, omituisia naamoja ja
kielellinen sekamelska, jossa elsassilainen murre ja heprean kieli
kaikuu suloisessa sopusoinnussa! Myym�l�t eli paremmin sanoen luolat
ovat t�ynn� kaikenmoista roskatavaraa ja jokaisen portin edess� n�ette
suuria lumppukasoja, joita ky�mynen�iset �mm�t tutkivat ja penkovat
vanhoilla sateenvarjoilla, kaikkialla koiria, sy�p�l�isi� ja paha haju,
sanalla sanoen todellinen keskiaikainen 'ghetto' eli juutalaiskortteli
senaikuisine rakennuksinensa, rautaparvekkeinensa ja korkeine,
ulkonevine akkunoinensa.

�Ukko Leemans ei kuitenkaan ole juutalainen, vaan belgialainen Gentist�


ja uskonnoltansa katolilainen. Se�oralla on tosin juutalainen nimi,
sill� �iti on juutalainen, ja n�in on h�n saanut sekarotuisen
juutalaisen ihov�rin ja silm�t, mutta h�nen nen�ns� ei ole petolinnun
nokan n�k�inen, vaan p�invastoin mit� sievin suora nen�. Luoja ties,
kuinka h�n sen lieneekin saanut, sill� ukko Leemansilla on oikea
palleroinen naama. Mutta juuri h�nen palleroisella naamallansa voitin
min� ensim�isen n�yttelymitalini...

�Ihan totta, ukko voi pahanp�iv�isess� h�kkeliss� Eginhardin kadun


varrella, jota h�n nimitt�� taidekaupaksensa, n�ytt�� viel� t�n�kin
p�iv�n� Watteletin nimell� merkityn kokokuvan itsest�ns� ... eik� se
minun huonoimpiani olekaan. T�m�n keksin min� p��st�kseni sill� tavoin
talon tuttavaksi ja voidakseni mielistell� Se�oraa, jota kohtaan olin
tuntenut 'imev�n' vietti�...�

�Mit�?� kysyi kuningas, jonka mielest� t�m�n pariisilaisen sanasto


toisinaan tuntui oudolta... �Ah, niin ... ymm�rr�n ... jatka!�

�Pient� rakkauden taipumusta, tarkoitan. Enk� min� suinkaan ollut ainoa


liekehtiv�, sen min� n�in. Joka p�iv� ker�ytyi la Paix-kadun myym�l��n
kokonainen liuta h�nen ihailijoitansa; ukko Leemansilla oli n�et siihen
aikaa mainitulla kadulla toinen myym�l�. Ukko oli kyllin viisas
k�sitt�m��n, ett� yleis�n maku viimeisten kahdenkymmenen vuoden
kuluessa oli muuttunut. Tuo romanttinen 'mustan kaupunginosan'
taidekauppias Hoffmannin, jopa Balzacin henkeen oli ollut pakotettu
muuttumaan uusiaikaiseksi 'harvinaisten esineiden' kauppiaaksi, jolla
t�ytyi olla valaistu myym�l�ns� ja n�yttelyakkunansa jollekin Pariisin
hienommalle kadulle p�in. Itse�ns� ja taiteenharrastajia varten
s�ilytti ukko kuitenkin vanhan ja lahon myym�l�ns� Eginhardin kadulla
avaten sit� paitse suurta yleis�� varten, joka pysyttelekse yleisill�
valtakaduilla, komean antikviteettikaupan la Paix-kadun varrella, jossa
vanhain kulta- ja hopeaesineiden ja vanhanaikaisten jalokivikoristeiden
loisto ja hienot, ajan ruskettamat pitsit melkein veiv�t voiton muilta
uusiaikaisilta ja loistavilta jalokivikaupoilta.

�Se�ora oli silloin vain viisitoista vuotias. Noiden muinaismuistojen


rinnalla vaikutti h�nen nuorekas kauneutensa sangen eduksensa. Ollen
hyv�p�inen tytt� perehtyi h�n nopeasti t�h�n alaan ja pian oli h�n yht�
tarkka kuin is�ns�kin arvioimaan v�h�p�t�isenkin esineen todelliseen
arvoonsa. Ostajia k�vi joukottain ja useita huvitti kai kumartua
yhdess� h�nen kanssansa katselemaan tiskill� olevia lasilaatikoita ja
tulla johonkin kosketukseen noiden hienojen sormien ja h�nen kauniiden
suortuviensa kanssa. �iti oli jo verrattain ij�k�s iliminen, jonka
silmien ymp�rill� n�kyi jokseenkin selv�, tumma reunus ik��nkuin olisi
h�n k�ytt�nyt mustakehyksisi� silm�laseja, muuten h�n ei ollut
ostajille miksik��n rasitukseksi, vaan istui tavallisesti syrj�ss�
parsien vanhoja pitsej�, muinaisaikaista p�yt�liinaa tahi mattoa,
v�litt�m�tt� mit��n tytt�rest�ns�. Ja mit�p� varten h�n t�t� olisikaan
vartioinut? Se�ora oli niin tasainen ja vakainen tytt�, ettei mik��n
juuri voinut houkutella h�nt� pois oikealta tielt�.�

�Todellakin?� huudahti kuningas tyytyv�isen�.

�Tuomitkoon teid�n majesteettinne siit� itse. �iti nukkui y�ns� t�ss�


myym�l�ss�, jota vastoin tyt�r joka ilta klo 10 palasi kotiinsa
Eginhardin kadulle, ettei ukko Leemansin olisi kovin ik�v�. Tuon
ihaillun impyen, jonka kauneus oli yleisesti tunnettu ja kaikissa
sanomalehdiss� mainittu, olisi tarvinnut vain sanoa sananen taikka
ny�k�ytt�� my�ntymyst�, niin olisi h�nen eteens� maan povesta
ilmestynyt Cendrillonin vaunut, mutta h�n odotti joka ilta
raitiovaunuja Madeleinen bulevardin kulmassa ja palasi suoraan is�ns�
y�kk�majaan. Kun raitiovaunut eiv�t viel� kulkeneet h�nen
ulosl�htiess�ns�, niin k�veli h�n myym�l��n jalkaisin, huolimatta
ilmasta ja vedenpit�v� kauhtana mustan pukunsa suojana. Ja kuitenkin
uskallan vakuuttaa, ett'ei ainoakaan niist� monista kalvakoista ja
sievist� myyj�t�rneideist�, jotka hattu p��ss� tai paljain p�in
tepsuttelevat t�h�n aikaan St. Antoinen tai Rivolin katuja, nauraen tai
yskien aamuvilussa ja aina joku ihailija kintereill�, ett'ei ainoakaan
n�ist�, sanon min�, voinut kilpailla h�nen kanssansa ihanuudessa�.

�Mihin aikaan aamulla oli h�nen tapansa menn� ulos?� kysyi prinssi,
joka n�kyi jo alkavan virota.

Kristian k�vi levottomaksi.

�Sallikaahan h�nen lopettaa... Ent� sitten?�

�Minun onnistui p��st� talon tuttavaksi ja siell� ty�skentelin kaikessa


rauhassa voittaakseni p��m��r�ni. Sunnuntaisin panin min� toimeen
pieni� arpajaisia muutamien romukauppiaiden kanssa Charlemagnen
pasaasista... Kaunista seuraa!... Joka kerran palasin min� sielt�
kirppuja vaatteissani. N�iss� tilaisuuksissa istuin aina Se�oran
vieress� painaen h�nt� p�yd�n alla polveen, jolloin h�n aina katsoi
minuun sellaisella enkelim�isen kirkkaalla silm�yksell�, ett� minun
olisi heti pit�nyt ymm�rt�� h�nen viattomuutensa ja tosihyveeseen
perustuva vilpitt�myytens�... Er��n� p�iv�n�p� sattui kuitenkin, ett�
koko talo oli mullin mallin minun tullessani, �iti itki ja is� raivosi
puhdistaessaan vanhaa kiv��ri�, jolla h�n aikoi tehd� lopun
h�vytt�m�st� naisen ry�v�rist�. Se�ora oli nimitt�in karannut paroni
Salan, ukko Leemansin rikkaimpaan ostajapiiriin kuuluvan herrasmiehen
kanssa; my�hemmin sain kuitenkin tiet��, ett� is� itse oli kaupannut
tyt�n pois kuin mink�kin kauppatavaran... Pari kolme vuotta osasi
Se�ora k�tke� onnellisen olinpaikkansa ja rakkautensa oleskellen tuon
seitsem�tt�kymment� k�yv�n ukon kanssa milloin Sveitsiss�, milloin
Skotlannissa n.k. sinisten j�rvien rannoilla. Sitten sain �kki� kuulla,
ett� h�n oli palannut takaisin Pariisiin ja piti 'perhehotellia'
Antinin puistokadun varrella. Min� riensin sinne. Tapasin entisen
rakkauteni esineen yh�ti ihastuttavana ja rauhallisena istumassa
omituisen ruokap�yd�n p��ss�, seuranansa brasilialaisia, englantilaisia
ja 'naikkosia'. Sill� aikaa kun ruokavieraat toisessa p��ss� p�yt��
s�iv�t sallaatia, sys�siv�t toiset p�yt�liinan pois ja aloittivat
baccarat-pelin toisessa p��ss�. T��ll� tutustui Se�ora Tom Lewisiin,
joka ei juuri ole kaunis eik� nuori mies ja silloin jo oli k�yh� kuin
rotta. Mill� h�n siis Se�oran mielen voitti? Ilmeinen arvoitus. Totta
vain on, ett� Se�ora h�nen vuoksensa m�i hotellinsa, meni Tomin kanssa
naimisiin ja oli h�nelle avuliaana asioimisliikkeen perustamisessa,
joka aluksi menikin mainiosti, mutta sittemmin joutui rappiolle;
seuraus t�st� oli ett� Se�ora, joka jonkun aikaa oli k�tk�ss� muulta
maailmalta Tom Lewisin rakentamassa omituisessa palatsissa, sukelsi
j�lleen esille vieh�tt�vimm�n pikku kirjanpit�j�tt�ren muodossa.

�Hiisi vie, mik� vaikutus t�ll� oli! Klubien parhaimmisto alkoi k�ytt��
t�t� asioimistoa Royale-kadun varrella. Kassah�kill� mielistell��n nyt
aivan samoin kuin ennen taidekaupassa ja 'perhehotellin' numeroiduissa
suojissa. Mit� minuun tulee, en min� en�� h�nest� v�lit�, vaan
p�invastoin pelk��n jo h�nt�. Aina sama, vallan sama kuin kymmenen
vuotta sitten, ilman v�hint�k��n kurttua tai juovaa kasvoissa, aina
sama kiilto silmiss�, aina yht� uusi ja nuorekas ... ja kaikki tuota
naurettavaa Tom Lewista varten, jota h�n, ihme kyll�, yh� rakastaa.
Sellainen voi karkoittaa h�nen sulojensa rakastuneimmankin ihailijan
loitolle!�

Kuningas hieroi rajusti kortteja huudahtaen:

�Vai niin! Onko se mahdollista?...�

�Mokoma ruma apina ja hupelo kuin Tom Lewis!... Sit� paitse


kaljup�� ... viisitoista vuotta vanhempi ... ja taskuvaras
mongertaja!...�

�Sellaisiakin ihmisi� n�kyy l�ytyv�n, sire.�

Uneliaalla roiston��nell�ns� sanoi kruununprinssi:

�Sille naiselle ei kukaan voi mit��n. Min�kin olen kyllin kauvan


puhaltanut sille kiekolle... Ei syty ... tie on tukossa...�

�Te niin, hiisi vie, kyll� min� jo tunnen teid�n tapanne 'puhaltaa
kiekolle'�, sanoi Kristian niin pian kun h�n k�sitti t�m�n
puheenparren, jonka ylh�iset kumip��t olivat mekanikoilta lainanneet.
�Teilt� puuttuu k�rsiv�llisyytt�!... Teille pit�� olla avonaiset
paikat... 'Suuren 16:n' sohva... Tynnyri, nuori oksa ja sitten
harpatkaamme, hahahaa! Mutta min� otaksun, ett� mies, joka todella
n�kee vaivan rakastua Se�oraan eik� pelk�� h�nen hiljaista, ylev��
tapaansa ... voi suorittaa asian kuukauden kuluessa. Enemp�� en
tarvitse.�

�Ly�np� vetoa, ett'ei se onnistu�, sanoi Axelin prinssi.

�Paljostako?

�Nelj�st�kymmenest� tuhannesta frangista.�


�Sovittu!... Wattelet, tuo vetokirja!�

Kirja, johon Suuren klubin vedonly�nnit merkittiin, oli yht� omituinen


laatuansa kuin Tom Lewisin kirjanpito alallansa oli. Ranskan jaloimmat
nimet tavataan siin� omituisimpien ja tuhmimpien vedonly�ntien
yhteydess�; niinp� sitoutui esim. herttua Courson-Launy ajamaan pois
jokaikisen karvan kaikkialta ruumiissansa, josta seuraus oli se, ettei
h�n pariin viikkoon voinut k�yd� eik� istua. Muita viel�kin hullumpia
vedonly�ntej� siin� mainittiin.

Korkeiden vedonly�j�in ymp�rille ker�ytyi useita klubin j�seni� seisoen


kunnioittavina, vaiteliaina ja juhlallisina todistajina t�lle
tapahtumalle. T�llainen veto olisi ehk� viel� ollut ymm�rrett�viss�
nuorten, humaltuneiden pilkkakirvesten seurassa, mutta t�ss�
ymp�rist�ss� tuntui se s��litt�v�n naurettavalta, olletikin kun
vanhempia, yhteiskunnalliselta asemaltansa korkeita virkamiehi� oli
l�sn�. Vedon allekirjoittajain suuret, ikivanhat, historialliset nimet
antoivat t�lle tapahtumalle kansainv�lisen sopimuksen leiman, josta
Europan kohtalo voi riippua.

Veto kirjoitettiin seuraavaan muotoon:

�Helmikuun 3 p. 1875 l�i h�nen majesteettinsa Kristian II vetoa


kahdesta tuhannesta louisdorista, ett�, h�n kuukauden kuluessa nukkuu
Sefora L:n kanssa.

�H�nen kunink. korkeutensa, monseigneur Axelin prinssi hyv�ksyi vedon.�

�T�ss� tapauksessa olisivat he voineet k�ytt�� liikanimi�ns� Rigoloa ja


Kukonpyrst��, arveli Wattelet viedess��n takaisin vetokirjan. Ja
hienoston huvittelijan kasvoilla v�r�hteli ilke� hymy.

VI.

Maanpakolaiset �mustalaiset�.

�Niin! Niin! Tuon nuotin me jo tunnemme!... _'Oh! Yes!... Goddam...


Shocking!...'_ Tuota rahaa k�yt�tte te, kun ette tahdo maksaa ettek�
vastata mit��n... Mutta Bibin kanssa se ei en�� k�y laatuun...
Tehk��mme v�lit selviksi, vanha veijari...�

�Mutta, mestari Lebeau, te puhutte todellakin minulle niin kiivaasti,


ett�...� intti toinen englanniksi murtaen.

Sanoaksensa tuon sanan �kiivaasti�, jonka h�n ylpeydell� s�ilytti


sanavarastossansa, k�ytt�en sit� pari kolme kertaa per�kk�in,
ojentautui J. Tom Lewis ta'apain, ett� rintapitsist� vet�ysi yl�s
suurta, valkoista kaulaliinaa kohti, joka h�nell� aina oli kierrettyn�
kaulan ymp�rille kuin mill�kin englantilaisella papilla. Samalla
alkoivat h�nen avonaisten silmiens� ter�t py�ri� tehden mahdottomaksi
lukea h�nen ajatuksiansa; peitt�en luihun ja luikertelevan katseensa
puoleksi suljettujen silm�luomiensa ta'a vastasi vastustaja
englantilaisen veijarin kaunopuheliaisuuteen kujeillen leukansa
kapeaksi ja sile�ksi k�rp�nkuonoksi. Vaaleine, k�herrettyine ja hyvin
kammattuine tukkinensa ja vakavine, mustine pukuinensa muistutti
kamaripalvelija Lebeau kaikissa suhteissa huolellisen asunsa takia
jotakin tuomaria vanhasta Chateletista. Mutta kun ihmisen todellinen
luonne juuri riitaisuuksissa ja vihan purkauksissa parhaiten
ilmenee, n�ytti t�m� hyvin kasvatettu ja kynsilt��nkin siisti
entinen hovilakeija, joka oli ollut niin suosittu mies Tuileriesin
kuninkaallisissa eteishuoneissa, pian tapansa osoittautuen kauhean
ahneeksi, saaliinhimoiseksi ja omanvoitonpyyteiseksi veitikaksi.

Ollaksensa suojassa kev�iselt� sateelta, joka pieks�en huuhtoi


pihamaata, olivat n�m� kaksi veijaria vet�ytyneet suureen, valkeaksi
laastittuun vaunuvajaan, joka sis�puolelta oli vuorattu paksuilla
olkimatoilla, jotta paremmin s�ilyisiv�t kosteudelta sinne sys�tyt
upeat ajopelit alkaen kullatuista ja useilla lasiakkunoilla
varustetuista loistovaunuista aina keveihin mets�stysvaunuihin ja
kuningattaren pikku rekeen saakka, jossa h�n -- j�rven joskus j��tyess�
-- teki aamuiset ajoretkens�.

Kaikki t��ll� oli komeaa ja upeaa kuten viereisess� tallissakin, josta


kuului hevosten korskuntaa ja kavioiden kopsetta puulattiaa ja
sein�laudoitusta vastaan. Ylellisyyden ja ylh�isyyden leiman antoi
kokonaisuudelle siisti satulakammio, jonka kiilt�v�n puhtaalla
permannolla seisoivat satulatelineet ja jonka seinill� sopivassa
j�rjestyksess� riippui ruoskia ja uusia, ter�kselt� v�lkkyvi� siloja,
suitsia ja p�itsi�.

Satulakamarin ovi oli j��nyt ra'ollensa.

Tom ja Lebeau riiteliv�t er��ss� vaunuvajan kolkassa. Molemmat


olivat he kova��nisi�, olletikin talossa kodistunut kamaripalvelija,
joka huusi t�ytt� kurkkua. �Voiko kukaan k�sitt�� tuollaista
roistomaisuutta?� huusi h�n Tomille vasten naamaa. �Ja kuka olisi
voinut uskoa asiain n�in k��ntyv�n? Kun heid�n majesteettinsa p��ttiv�t
j�tt�� H�tel des Pyramidesin ja muuttaa t�nne, niin kuka t�m�n asian
ennakolta valmisti? Teink� sen min�, Lebeau, teink� sen vai en, h�h?
Min� tein sen, vaikka kaikki muut olivat vastaan ja selv�sti osoittivat
vastenmielisyytens� teit� kohtaan... Ja paljoko piti minun saada
vaivoistani Tom Lewisilta? Eik� meid�n pit�nyt jakaa tasan voitto
kaikista tilauksista ja viinitynn�reist�, jotka te t�h�n taloon
hankitte? Oliko sopimus sellainen vai mit�?�

�_Oh, yes_... Niin se oli...�

�No, miksik�s te pet�tte minut?�

�No, no, ... min� en pet� koskaan�, ten�si Tom Lewis k�si
rintapitsist�ll�.

�Vai niin, vanha lurjus!... Kaikki hankkijat maksavat teille


nelj�kymment� prosenttia, siit� olen hankkinut todistukset... Ja
kuitenkin olette te sanonut minulle saavanne ainoastaan kymmenen...
Siit� miljonasta, jonka muutto hotellista t�nne maksoi, olen min�
saanut ainoastaan viisi prosenttia eli viisikymment�tuhatta,
silloin kun te olette nylkenyt kolmekymment�viisi, te! Siis olette
te pist�nyt taskuunne seitsem�nkertaisesti sen summan, mink� min�
sain, eli kolmesataaviisikymment�tuhatta frangia! Ymm�rr�ttek�:
kolmesataaviisikymment�tuhatta frangia?�
T�ss� oli Lebeau vallan l�k�hty�, sill� tuo pitk� luku tuntui tarttuvan
h�nen kurkkuunsa kuin kalanruoto. Tom koetti rauhoittaa h�nt�.
Ensiksikin on joku liioitellut summan ... ja sit� paitsi olivat
muuttokustannukset todellakin tavattoman suuret... Vuokraa Royale-kadun
varrella oli juuri kohotettu ... h�nell� oli ylen paljo saamisia, joita
h�n ei tahtonut saada perityksi... Sit� paitse tuotti tuo muutto
h�nelle voittoa vain yhden ainoan kerran, jota vastoin Lebeaulla oli
tilaisuus ottaa osinkonsa kaikesta, mit� pitkin vuotta ostettiin
t�h�n kuninkaalliseen talouteen, joka tiett�v�sti maksaa yli
kaksisataatuhatta frangia vuodessa...

Mutta kamaripalvelija ei n�ytt�nyt tyytyv�n t�h�n Tomin k�sitykseen


asiasta. H�nen yksityiset asiansa eiv�t ket��n liikuta, intti h�n, eik�
h�n miss��n tapauksessa aikonut antaa tuollaisen ruokottoman
englantilaisen nylke� itse�ns�, se oli varma!

�Herra Lebeau, te olette h�vyt�n mies ... teid�n kanssanne min� en


tahdo enemp�� keskustella�, sanoi Tom omituisella englantilaisella
murteellansa.

Ja sitten n�ytti Tom Lewis aikovan ovelle. Mutta toinenpa salpasi


h�nelt� tien.

�Vai aikoisitte te livahtaa tiehenne mit��n maksamatta? Ohoh, sep� ei


k�y laatuun, yst�v�ni...�

Lebeaun huulet olivat k�yneet kalpeiksi. H�nen k�rpp�m�inen kuononsa


ik��nkuin piteni kiihtymyksest� ja vavisten astui h�n yh�ti vallan
rauhallisen englantilaisen eteen, jonka h�iriytym�t�n kylm�verisyys
harmitti kamaripalvelijaa niin, ett� h�n vihdoin, kaiken malttinsa
menett�en, �rj�si t�rke�n haukkumasanan herist�ess��n nyrkki�ns� aivan
h�nen nen�ns� edess�. Mestarimiekkailijan nopealla k�denliikkeell�,
joka enemm�n muistutti rajasuutaria kuin englantilaista �boksaria�, l�i
Tom heristetyn nyrkin alas ja sanoi leve�ll� ja puhtaalla Antoinen
etukaupungin murteella:

�Ei sit�, Liisa kulta ... taikka t��lt� l�isk�ht��!�

N�ill� sanoilla oli ihmeellinen vaikutus. �llistyneen� katseli Lebeau


ymp�rillens� ik��nkuin vakiutuaksensa siit�, ett'eiv�t nuo sanat
muualta tulleet kuin Tomin suusta, sitten katsoi h�n sangen pitk��n
englantilaista, jonka kasvot olivat s�v�ht�neet tulipunaisiksi ja jonka
silm�ter�t mulkoilivat pahemmin kuin koskaan ennen, ja vihdoin r�h�hti
h�n ihan hulluun nauruun, johon sekoittui h�nen �skeisen vihansa
v�ristykset; pian tarttui t�m� hilpeys Tomiinkin, jonka t�ytyi nauraa
mukana.

�Voi, mik� veijari ... mik� kirottu veijari ... te olette!... Olisihan
minun pit�nyt arvata se heti... Sit� parempi englantilainen te siis
ette ole!�

T�t� naurua nauroivat he yh� vallan heng�stynein�, kun satulakammion


ovi heid�n takanansa �kki� avautui ja kuningatar astui sielt� ulos.

H�n oli palannut ratsastusretkelt� ja vienyt itse mielihevosensa


talliin pilttuuseensa. N�in oli h�n kuullut keskustelusta jok'ikisen
sanan. Itse petoksesta ei h�n v�litt�nyt, sill� se tuli liian alhaalta.
H�n tiesi jo aikoja sitten, millainen veitikka tuo ulkokullattu
kamaripalvelija oli, joka oli ollut todistajana kaikille h�nen
n�yryytyksillens� ja kurjuuksillensa. Tuota toista �cabiss�ns�
ajelijaa h�n tuskin tunsi: Tom oli h�nelle vain urakkamies, ei muuta.
Mutta n�m� miehet olivat antaneet h�nelle vakavan opetuksen. Muutto
hotellista t�nne oli siis maksanut kokonaisen miljonan! Heid�n
el�m�ns�, joka kuningattaren mielest� oli niin supistettu ja
vaatimaton, maksoi siis kaksisataatuhatta frangia vuosittain, vaikka
heill� tuskin oli nelj��kymment�tuhatta menett��! Kuinka oli h�n voinut
n�in kauvan pysy� tiet�m�tt�m�n� hovin menoista ja heid�n omien
tulojensa riitt�m�tt�myydest�? Kuka oli siis avustanut heit�
tuollaisten menojen mahdollisuuteen? Kuka maksoi siis heid�n
puolestansa t�m�n ylellisyyden, talouden, hevoset, vaunut, jopa h�nen
pukunsa ja yksityiset hyv�ntekev�isyyslahjoituksensa?... N�m� ajatukset
nostivat h�pe�n punan h�nen poskillensa ja t�llaisena kiiruhti h�n
sateessa suoraan pihan yli intendenttirakennuksen rappusia kohti.

Herttua Rosen, joka juuri lajitteli kultarahakasoja erin�isten laskujen


viereen, h�mm�styi kuningattaren �kkitulosta ja nousi paikalla
seisoallensa.

�Ei, istukaa vain�, sanoi kuningatar lyhyesti; nojautuen sitten


herttuan ty�p�yd�n ylitse viel� hansikoidun oikean k�tens� varaan
jatkoi h�n p��tt�v�sti, nopeasti ja k�skev�sti:

�Rosen, mist� me olemme n�m� kaksi viimeist� vuotta el�neet?... Oh, ei


mit��n verukkeita!... Min� tied�n, ett� kaikki t��ll�, mit� olen
pit�nyt vain vuokrattuna, onkin ostettu meid�n nimiss�mme ja maksettu
rahalla... St. Mand� yksist��n kuuluu maksaneen yli miljonan, vaikka
meill� tiett�v�sti ei ollut enemp�� Illyriasta l�htiess�mmek��n...
Olkaa siis hyv� ja sanokaa minulle, kuka meit� jo alusta alkaen on
auttanut ja kenenk� almuista me el�mme?...�

Vanhuksen h�mmentynyt ulkomuoto ja noiden lukemattomien kurttujen


v�ristys ilmaisi Fr�d�riquelle totuuden:

�Teid�n siis!... Te olette siis...?�

Sit� ei kuningatar olisi voinut ikin� uskoa. Herttua pyyteli anteeksi


sopertaen jotakin �velvollisuudesta ... kiitollisuudesta ... ja entisen
takaisin maksamisesta...�

�Hra herttua�, sanoi kuningatar kiihoittuneena, �kuningas ei ota


takaisin, mit� h�n kerran antanut on ... eik� kuningatarta yll�pidet�
niinkuin jotakin tanssijatarta.�

Pari kyynelt� herahti h�nen s�teilevist� silmist�ns�, pari ylpeyden


kyynelt�, jotka eiv�t poskille tipahtaneet.

�Oi, anteeksi ... anteeksi, kuningatar...� Herttua parka n�ytti niin


n�yr�lt� ja suuteli h�nen sormiensa p�it� niin surullisena ja
katuvaisen ilme kasvoillansa, ett� kuningatar jatkoi hieman lauhtuen:

�Tehk�� luettelo kaikesta, mit� olette omistanne maksanut, rakas Rosen.


Te saatte velkakirjan siit� summasta ... ja kuningas on sen maksava
ensi tilassa... Mit� taas tulee vastaisiin menoihimme, otan min�
pit��kseni niist� huolen. Ne eiv�t saa nousta yli vuotuisten tulojemme,
siit� vastaan min�. Hevoset ja vaunut me myymme pois. Palvelijakuntaa
me taas voimme v�hent��. Maanpaossa olevien hallitsijaan tulee tyyty�
v�h��n.�

Nyt oli herttuan vuoro kiihty�.

�Nyt te erehdytte, armollinen rouva... Juuri maanpaossa on


kuninkuuttansa kaikilla tavoin yll�pidett�v�. Oi, jospa minun neuvoani
olisi noudatettu, eiv�t teid�n majesteettinne asuisi t��ll�
etukaupungissa ja tavalla, joka k�y laatuun ainoastaan kylpypaikoissa.
Min� olisin halunnut n�hd� teid�t jossakin Pariisin ylimyst�n keskell�
sijaitsevassa palatsissa, sill� tied�nh�n, ett� valtaistuimensa
menett�neiden kuninkaallisten tulee etusijassa olla varuillansa sit�
v�linpit�m�tt�myytt� vastaan, joka syntyy, jos hallitsijat vedet��n
heille sopimattomaan tasa-arvoon muiden kanssa. Tied�n kyll�, ett�
minua on usein pidetty naurettavana sen t�sm�llisyyden takia, mill�
olen vaatinut hovitapoja noudatettavaksi: min� olen muka liian
vanhanaikainen ja pikkumainen. Mutta n�m� muodollisuudet ovat nyt
t�rke�mpi� kuin ennen, sill� niiden avulla s�ilyy se ylv�s ryhti, joka
vastoink�ymisess� muuten h�vi��. Se on kuin sotilaan j�ykk� varustus,
joka voi pit�� h�net pystyss� viel� kuolettavasti haavoitettunakin.�

Kuningatar viivytti hetken vastausta ja mietti. Sitten kohotti h�n


p��ns� pystyyn sanoen:

�Mahdotonta!... L�ytyy ylpeys, joka on tuota korkeampi... Toivon, ett�


asiat jo t�n� iltana muuttuvat niinkuin sanoin.�

Yh� kiivaammin ja melkein rukoillen vastasi herttua:

�Mutta teid�n majesteettinne arvaa, mit� hevosten ja vaunujen myynti jo


merkitsee... Se olisi jo tavallansa kuninkaallinen vararikko... Mik�
isku ja h�v�istys!�

�Nykyinen asiain meno on viel� suurempi h�v�istys.�

�Ken siit� tiet��! Kuka edes ep�ilee jotakin? Kuka aavistaisi, ett� tuo
vanha saituri Rosen...? Teh�n ette tahtonut itsek��n sit� uskoa
�sken!... Oi, armollinen rouva, min� rukoilen teit� vastaanottamaan
t�m�n todistuksen uskollisuudestani ja alttiudestani... Sit� paitse
olisi tahtonne ehk� mahdoton toteuttaa. Niin, jospa te vain
tiet�isitte... Teid�n koko vuositulonne riitt�isi tuskin kuninkaan
pelimenoihin.�

�Kuningas ei saa en�� pelata, hra herttua.�

T�m�n sanoi h�n sellaisella ��nell� ja katseella, ett�...! Rosen


lakkasi intt�m�st� vastaan. Kuitenkin uskalsi h�n viel� lis�t�:

�No, min� teen niinkuin teid�n majesteettinne tahtoo. Mutta min� pyyd�n
teid�n majesteettianne pit�m��n mieless�nne, ett� kaikki omaisuuteni on
teid�n k�ytett�v�n�nne ja ett� te onnettomuuden ja tarpeen vaatiessa
ensi sijassa k��nnytte minun puoleeni. Sen olen min� mielest�ni
ansainnut.�

H�n tiesi n�et, ettei siihen kauvan aikaa kuluisi.

Seuraavasta p�iv�st� pantiin sovitut uudistukset toimeen. Puolet


palvelijakunnasta sai eronsa ja kaikki tarpeettomat ajopelit
l�hetettiin Tattersallin huutokauppaan, miss� kaikki muut myytiin
jokseenkin edullisesti paitsi loistovaunut, jotka liiallisen komeutensa
vuoksi eiv�t soveltuneet yksityisille ihmisille. Myydyiksi saatiin
sent��n nekin. �skett�in Pariisiin saapunut amerikalainen sirkusseurue,
joka levitti mit� suurellisimpia ilmoituksia, osti nuo upeat vaunut,
jotka Rosen oli teett�nyt s�ilytt��ksens� hallitsijoillensa jonkun
verran loiston varjoa ja kaukaista toivoa Laibachiin palaamisesta;
niit� k�ytettiin historiallisia kulkueita ja juhla-ajoja varten � la
Franconi taikka my�skin kiinalaisten k��pi�iden, kesytettyjen apinain
y.m. esiytyess�. N�yt�nt�esitysten lopulla n�htiin n�iden vaunujen,
joista kuninkaalliset vaakunatkaan eiv�t olleet aivan poistetut,
orkesterin soittaessa kiertelev�n kolme kertaa ymp�ri hiekoitettua
sirkus-tannerta irvistelev�in apinain tai jonkun lyhyttukkaisen,
punaiseen silkkipukuun puetun, kuuluisan voimistelijan hiest� sek�
tukkarasvasta kiilt�v�n� tervehtiess� yleis�� vaunun akkunoista. Niin
vedettiin n�m� kuninkuuden komeat perinn�t alas todistamaan
kukistuvasta suuruudesta elefanteille ja kouluutetuille hevosille! Mik�
varoittava enne kuninkuudelle!

Tietysti her�tti t�m� vaunujen myynti Tattersallissa jonkun verran


huomiota samoin kuin yht'aikaa nurkissa ilmoitettu Galizian
kuningattaren jalokivien myynti Drouotin kadun varrella olevissa
suurissa, julkisissa huutokauppahuoneistoissa.

Mutta kauvaksi aikaa ei Pariisi j�� samoja asioita miettim��n: sen


ajatukset seuraavat sanomalehtien rient�v�� lentoa. N�ist� molemmista
merkillisist� huutokaupoista puhuttiin joku vuorokausi. Seuraavana
p�iv�n� olivat ne jo unhottuneet. Vastustelematta suostui Kristian II
kuningattaren vaatimiin supistuksiin. Edellisen, surkean kohtauksen
j�lkeen esiytyi kuningas nyttemmin h�nen edess�ns� aina hieman
h�mmentyneen� ja ik��nkuin olisi h�n tahtonut vihjata tuonoisen tekonsa
tahallista lapsellisuutta, jonka nimiin h�nen poikamainen el�m�ns� muka
oli luettava. Mit� h�nt� muuten liikuttivat n�m� taloutta koskevat
supistukset? Ulkona kaupungillahan h�n eli, oleskeli ja huvittelihe.
Ihmeellist� kyll� ei h�n kuuteen kuukauteen turvautunut ensink��n
Rosenin rahakukkaroon. Se kohensi h�nt� jonkun verran kuningattaren
silmiss�, joka tunsi itsens� erityisesti tyytyv�iseksi siit�, ettei
tuon englantilaisen omituiset ajopelit en�� seisoskelleet heid�n
pihansa nurkissa ja ettei h�nen en�� tarvinnut n�hd� rappusissa tuon
imartelevan velkojan matelevaista hymy�.

T�st� huolimatta menetti kuningas edelleen paljo rahaa, �juhlien�


enemm�n kuin koskaan ennen. Mist� mahtoikaan h�n saada varoja t�h�n?
Elys�e sai sen tiet�� omituisella tavalla ukko Sauvadonilta, tuolta
kunnon miehelt�, jolle h�n ennen oli k�ynyt antamassa �ajatuksia eri
asioista�. T�m� tuttavuus oli n�et ainoa, jonka M�raut entisist�
tuttavapiirist�ns� s�ilytti viel� senkin j�lkeen, kun h�n oli alkanut
toimensa Herbillonin kadun varrella. Silloin t�ll�in k�vi h�n sy�m�ss�
ukon kanssa aamiaista Bercyss� kertoaksensa h�nelle uutisia Colettesta,
jota ukko valitti ei en�� ensink��n tapaavansa.

Colette oli n�et h�nen ottolapsensa ja samalla rakastetun, mutta k�yh�n


veljen tyt�r, jota velje�ns� ukko Sauvadon oli autellut t�m�n kuolemaan
saakka. My�hemmin oli h�n aina pit�nyt huolta Colettesta, kustantanut
h�nen el�m�ns� risti�isist� alkaen samoin kuin koulunk�ynnin aikana
er��ss� Pariisin parhaimmassa luostarilaitoksessa. Colette oli h�nen
heikkoutensa ja el�v� turhamielisyytens�, ja t�t� kaunista nukkea h�n
koristeli kaikella mahdollisella tavalla nousukkaan miljonanomistajan
sivistym�tt�m�ss� mielikuvituksessansa. Ja kun pikku Colette aivan
hiljaa kuiskasi sed�llens� t�h�n tapaan:

�Tuon tyt�n �iti on paronitar ... tuon herttuatar ... ja t�m�n taas
markisitar�, niin vastasi upporikas set�, leveit� hartioitansa
kohauttaen: �Tehd��n sinusta viel�kin ylh�isempi!�

Ja kahdeksantoista vuotiaana pikku Colette olikin ruhtinatar.


My�t�j�isi� vaanivia ylimyksi� ei Pariisissa puutu. Tom Lewisin
asioimistossa oli n�it� kokonainen valikoima; tarvitsi ainoastaan
hinnoittaa t�m� kokoelma. Sauvadonin mielest� ei kaksi miljonaa ollut
liian korkea hinta siit� nautinnosta, mik� h�nell� voi olla
nurkkapaikasta nuoren ruhtinatar Colette Rosenin vierassalongissa,
miss� h�nell� sen nojalla oli oikeus n�ytell� puurovadin kokoisia,
leve�sti hymyilevi� poskiansa ja vanhanaikaisia poskipartojansa
kuningas Louis Philippen malliin. Pienet, harmajat, vilkkaat ja
nokkelat silm�t -- Coletten silm�t -- lievensiv�t jossakin m��rin sit�
teeskentelem�t�nt�, vaan samalla k�mpel�� ja vasenk�tist� vaikutusta,
jonka ukko Sauvadon muuten teki paksuine huulinensa ja leveine,
hevosenkeng�n muotoisine suu-aukkoinensa; sit� paitse todistivat h�nen
turpeat, neliskulmaiset k�mmenens� hienosti hansikoituinakin selv�sti
miehen entisest� toiminnasta tynnyrien vieritt�j�n� Bercyn
laivarannassa. Alussa oli h�n varovainen eik� puhunut paljo mit��n,
jonka vuoksi h�nen mykk� olentonsa kummastutti, melkeinp� pelotti
ihmisi�. Hitto vie, kaunista salonkikielt� ei juuri opita Bercyn
varastohuoneella, miss� ukko Sauvadon oli ollut sekoittamassa
etel�ranskalaisiin viineihin punav�ri� ja kampeshepuun v�ri�. Kiitos
olkoon M�rautille, sai h�n v�hitellen muutamia t�ysvalmiita
mielipiteit� asioista, rohkeita v�itelmi� p�iv�n tapahtumista ja
suosituimmasta kirjallisuudesta. Ukko alkoi ottaa osaa keskusteluihin
ja suoriusi t�st� yrityksest�ns� verrattain hyvin, lukuunottamatta
muutamia kamalia ja mahdottomia kielivirheit�; niinik��n h�mm�stytti
t�m� entinen vesitynn�rein kantaja valkoliiveiss�ns� koko salonkia
esitt�m�ll� liian omituisella tavalla er�it� de Maistren tapaisia
mielipiteit�.

Mutta sitten riisti Illyrian kuningaspari h�nelt� sek� �ajatusten


antajan� ett� keinon esiyty� niill� seurael�m�ss�. Colette ei n�et
hovin seuranaiseksi jouduttuansa liikkunut en�� paljo mihink��n St.
Mand�sta. Ja hovin �talous- ja sotaministerin�, vanhan herttua Rosenin
h�n taas tunsi kyllin hyvin luopuaksensa kaikista toiveista tulla
esitetyksi Illyrian hoville. Eik� h�n ollut rohjennut siit� edes
mainitakaan. Kuvitelkaahan vain herttuaa saattamassa ukkoa ylpe�n
kuningatar Fr�d�riquen puheille! Tavallista viinikauppiasta Bercyst�!
Eik� edes liikkeens� lopettanutta kauppiasta, vaan p�in vastoin yh�ti
t�ydess� toimessansa olevaa. Sill� miljonistansa huolimatta ty�skenteli
ukko Sauvadon viel� p�iv�kaudet ulkona varastohuoneella tai
laivasillalla k�yskellen avop�in, kyn� korvan takana ja valkea tukka
p�rr�ll�ns� ajurein ja rantaj�tk�in keskess�, jotka lastasivat ja
tyhjensiv�t laivoja, taikka kuljeskeli h�n silvotun ja raiskatun
puistonsa suurten ja ikivanhojen puiden alla, miss� h�nen runsaat
varastonsa olivat sijoitettuina lukemattomiin viinivajoihin.

�Jos lopettaisin liikkeeni, niin min� ep�ilem�tt� kuolisin�, sanoi h�n.


Itse teossa tunsikin h�n el�v�ns� vasta py�rivien viinitynnyrien
melussa ja siin� kirpe�ss� hajussa, jota uhosivat h�nen suuret
varastohuoneensa ja kosteat kellarinsa, joissa h�n -- nelj�kymment�
viisi vuotta sitten -- oli alkanut el�m�ns� tynnyrisep�n oppipoikana.
T�nne saapui Elys�e toisinaan tapaamaan entist� oppilastansa ja sy�m��n
aamiaisen, jonka veroista ei saa paljo muualla kuin Bercyss�, puiston
suurten puiden alla tai jossakin kellariholvissa, miss� tuores
p�yt�viini lasketaan suoraan tynnyrist�, kalat hyppiv�t s�ili�ss� ja
kalamuhennos valmistetaan merimiesten tapaan yht� hyvin kuin
Languedocin et�isimm�ss� kolkassa tai Vosgesissa.

Nyt ei en�� ollut kysymys �ajatuksista ja erin�isist� asioista�, kun


h�n ei en�� esiytynyt Coletten salongissa; mutta ukko kuuli mielell�ns�
M�rautin keskustelua ja nautti, kun n�ki ruo'an ja juoman h�nelle
maistavan. Ukon mielest� oli h�n yh�ti vain n�lk�inen ylioppilas
Monsieur-le-Prince-kadun varrelta ja h�n kohtelikin M�rautia kuin
todellisen haaksirikon k�rsinytt� poloista. T�m� oli liikuttavaa
osanottoa miehen puolelta, joka itse oli n�hnyt n�lk��, toista poloista
kohtaan, jonka h�n tiesi k�yh�ksi.

M�raut kertoi h�nelle uutisia Colette Rosenista, h�nen el�m�st�ns� St.


Mand�ssa, ja toi h�nelle heijastuksen tuosta suurellisesta menosta,
jonka ukko sai maksaa niin kalliisti p��sem�tt� koskaan sit� omin
silmin n�kem��n. Tietysti oli h�n ylpe� veljens� tytt�rest�, joka hovin
seuranaisena s�i p�iv�llist� kruunattujen hallitsijain ja kuningattaren
kanssa, mist� kaikesta h�n syd�mess�ns� iloitsi. Mutta h�n ik�v�i pikku
Colettea ja tyhjensi pahan tuulensa ja vihansa maljan vanhan Rosenin
ylitse, joka oli h�net sed�st�ns� vieroittanut.

�Mist� on h�n muka niin hiiden ylpe�? Nimest�ns� ja


herttua-arvostansako? Min�h�n ne olen rahallani maksanut...
Risteist�ns�, nauhoistansa ja kunniamerkeist�ns�k�?... Saisin niit�
min�kin, jos haluaisin... Te ette todellakaan tied�, rakas hra M�raut,
te ette viel� tied� mik� onni minua on kohdannut sen j�lkeen kun
viimeksi tapasimme!...�

�No, mik�, set�?�

Elys�e kutsui h�nt� �sed�ksi�, kuten Etel�-Ranskassa on tuttavain


tapana sanoa, jos tahtoo osoittaa erityisemp�� yst�vyytt� vanhempaa
miest� kohtaan; M�raut tunsi n�et todellista my�t�tuntoisuutta tuota
k�mpel�� kauppiasta kohtaan.

�Niin, rakas yst�v�ni, min� olen saanut Illyrian leijonaritariston


komentajan ristin... Ja herttua, joka on niin hiivatin ylpe� suuresta
kunnianauhastansa!... Kun min� ensi uudenvuoden p�iv�n� menen h�nt�
onnittelemaan, niin istutan min� tuon kunniamerkin rinnalleni ... ja
opetan sen viet�v�n kunnioittamaan...�

Elys�e ei ottanut uskoaksensa tuota. Leijonaritariston kunniamerkin!


Europan vanhimpia ja halutuimpia ritarimerkkej� ... annettu ukko
Sauvadonille, 'set�-ukolle'!... Mist� hyv�st�?... Siit�k�, ett� h�n on
myynyt v�rj�tty� viini� Bercyss�?

�Asia on varsin yksinkertainen�, selitti ukko r�pytellen pieni�,


harmaita silmi�ns�. �Min� maksoin komentajaritarin arvon rahalla samoin
kuin ostin pikku Colettelle ruhtinaan... Jos olisin summaa lis�nnyt
hieman, olisin saanut leijonaritariston suuren nauhankin, sill�
kaupaksi se oli sekin...�

�Miss� sitten?� kysyi Elys�e kalveten.


�Tom Lewisin asioimistossa, Royale-kadun varrella... Sen paholaisen
englantilaisen kautta voitte saada, mit� tahansa... Minun kunniaristini
maksoi kymmenen tuhatta frangia... Suuri nauha olisi maksanut
viisitoista tuhatta... Ja tunnenpa er��n, joka sen summan maksoi...
Arvatkaas kuka?... Biscarat, se tunnettu tukank�hert�j� Capucines'in
bulevardin varrella... Niin, hyv� M�raut, sen salaisuuden tuntee koko
Pariisi... Menk��h�n Biscaratin luo, niin saatte n�hd� sen suuren
salongin per�ll�, miss� h�n kolmenkymmenen apulaisensa kanssa n�yttelee
mahdottoman suurta valokuvaakin itsest�ns� Figarona, partaveitsi
k�dess� ja suurkomentajan nauha olkap��n yli sidottuna. T�m� kuva
tavataan pienoiskoossa liikkeen kaikkien pullojen nimilipuissa. Jos
kenraali Rosen sen n�kisi, niin kivert�isi h�n viiksens� nen��n asti,
olettehan huomannut h�nen n�in tekev�n, jos...�

Ja sitten koetti ukko matkia herttuan menettely�, vaikka t�m�


j�ljittely j�ikin verrattain ep�onnistuneeksi, kun ukkoparalla ei ollut
ensink��n mit��n viiksi�.

�Teill� on siis my�skin merkki� seuraava ritarivaltakirja, set�?


Tahtoisitteko ehk� n�ytt�� sit� minulle?...� Elys�e toivoi t�ss� olevan
jotakin v��rennyst� ja petosta, jota Lewisin asioimisto h�ik�ilem�tt�
harjoitti asianomaisten tiet�m�tt�. Mutta ei! Kaikki oli t�ydess�
j�rjestyksess�: valtakirja oli kyh�tty tavallisen kaavan mukaan,
varustettu Illyrian vaakunalla, Boscovitshin allekirjoituksella ja
kuningas Kristian II:n omak�tisell� nimimerkill�. Mit��n v��rennyst� ei
t�ss� voinut ep�ill�. Kauppaa kunniaristeill� ja -nauhoilla
harjoitettiin siis n�ht�v�sti kuninkaan suostumuksella. Paremmaksi
vakuudeksi meni M�raut -- Pariisiin palattuansa -- heti tapaamaan
hovineuvosta h�nen virkahuoneeseensa.

Suuren salin nurkassa, palatsin ylimm�isess� kerroksessa, joka


samalla oli my�skin kuningas Kristianin ty�huone, vaikka t�m� ei siell�
koskaan ty�skennellyt, ja joka my�s oli tarkoitettu k�ytett�v�ksi
miekkailu- ja voimistelusalina ynn� kirjastona, istui Boscovitsh
kaikellaisten lippaiden ja paksujen paperikasojen ymp�r�im�n�
kuivaillen ker�ilemi�ns� kasveja. T�nne asetuttuansa oli hovineuvos
n�et alkanut puuhata uutta herbariota kokoillen kasveja Vincennesin ja
Boulognen metsist� sek� muista Pariisin ymp�rist�ist�, joiden kasvisto
tiett�v�sti on Ranskan rikkaimpia. T�m�n herbarionsa lis�ksi oli h�n
ostanut er��n �skett�in kuolleen kuuluisan kasvientutkijan
j�lkeenj�tt�m�t kokoelmat, joita tutkimaan h�n nyt oli kerrassaan
vajonnut. H�nen kalpeat kasvonsa, joista oli vallan mahdoton
p��tt�� mit��n h�nen ij�st�ns�, kumartuivat p�yd�n yli, kun h�n
suurennuslasilla tutkisteli noita varovaisesti avattuja paperi-arkkeja,
joiden v�liin kuivatut ja reunoilta vaalenneet kasvit olivat liimatut.
H�n huudahti ilosta ja ihastuksesta huomatessansa jonkun kasvin olevan
runtelemattoman ja hyvin s�ilyneen, ja katseli sit� sitten kauvan aikaa
lukien kostuneita ter�lehti�, lausuen ��neen kasvien latinalaisen nimen
ja alareunaan liimatulle lipulle kirjoitetun selityksen. Toisin
vuoroin h�n taas murahti suuttumuksesta huomatessansa jonkun kasvin
vahingoittuneeksi ja sen pienen madon sy�m�ksi, jonka kasvientuntijat
hyvin kyll� tuntevat: se syntyy kasvien tomusta ja el�� siit� ollen
muuten kasvikokoelmain pahana vaarana, useinpa ihan t�ydellisen
tuhonaiheena. Varsi pysyy kyll� koossa, mutta paperiarkkia
liikutellessa karisee ja varisee kaikki, kukat, lehdet ja juuret
hienoksi p�lyksi.
�Kas, mato se on ... mato se on�, huudahti Boscovitsh suurennuslasi
silm�ss� ep�toivoisen n�k�isen�, vaikka samalla keksinn�st�ns� ylpe�n�;
samalla n�ytti h�n pienen puumadon sy�m�n l�ventapaisen rei'�n, jonka
hirvi� oli aikaansaanut.

Elys�elt� katosi kaikki ep�ilys. Tuo kiihkosielu oli mahdoton kaikkeen


alhaisuuteen, mutta my�skin kaikkeen vastusteluun.

Miesparka alkoi vavista heti paikalla, kun M�raut otti kunniamerkit


puheeksi, ja vilkuili pelonalaisena ja arkana sivulle suurennuslasinsa
ylitse... Mit� tuo utelija oikeastaan tarkoitti?... Totta kyll�, ett�
kuningas viime aikoina oli kirjoituttanut h�nell� joukon erilaisia
kunniamerkki-kirjelmi� ja k�skenyt j�tt�� nimen kohdat t�ytt�m�tt�;
mutta muuta ei h�n n�ist� tiennyt eik� olisi ikin� katsonut
sopivaksikaan niist� enemp�� tiedustella.

�Vai niin, no silloin voin min� ilmoittaa teille, hra hovineuvos�,


sanoi Elys�e vakavasti, �ett� h�nen majesteettinsa n�ytt�� kauppaavan
kunniamerkkej�ns� Lewisin toimiston kautta.�

Sitten kertoi h�n jutun kerskuvan parturin kunnianauhasta, jolle koko


Pariisi nauroi. Boscovitsh p��sti pienen, naismaisen huudahduksen.
Mutta itse teossa ei asia n�ytt�nyt h�nt� kovinkaan kummastuttavan;
h�nt� ei oikeastansa huvittanut mik��n muu kuin kasvikunta. Is�nmaa oli
h�nelle melkein sama kuin Laibachiin j��nyt kasvikokoelma ja maanpakoa
Ranskassa edusti h�nen uusi kasvionsa.

�Mutta onhan arvotonta�, huudahti M�raut, �ett� ... teid�n kaltaisenne


mies lainaa k�tens� noin alhaisiin kujeihin.�

Boscovitsh joutui pahalle tuulelle siit�, ett� h�nelt� v�kisin


tahdottiin avata silm�t sellaisiin asioihin n�hden, joita h�n ei
halunnut huomata:

�_Ma che_ ... _ma che_... mit� min� sille voin, hyv� hra M�raut?
Kuningas on kuningas... Kun h�n sanoo: Boscovitsh, kirjoita niin ja
niin, tottelee k�teni arvelematta ... semminkin kun h�nen
majesteettinsa on niin hyv� ja antelias minua kohtaan. N�hty�ns�,
kuinka ep�toivoinen min� olin menetetty�ni entisen herbarioni,
lahjoitti h�n minulle t�m�n... Sattumalta sai h�n sen tuhannesta
viidest� sadasta frangista... Kasviota seurasi sit� paitse loistopainos
Linn�n teosta _Hortus Cliffortianus_.�

N�in paljasti tuo kurja raukka sis�isen ihmisens� vallan naivisti ja


kyynillisesti. Kaikki oli h�ness� kuivaa ja kuollutta kuin vanhassa
kasviossa. H�nen ainoa intohimonsa, joka oli yht� julma kuin kasveja
tuhoava, n�kym�t�n mato, oli kaiken jyrsinyt ja nakertanut muru
muruselta. Asia ei h�nt� liikuttanut ennen kuin M�raut uhkasi kertoa
sen kuningattarelle. Vasta silloin pudotti h�n suurennuslasinsa ja
alkoi matalalla ��nell� ja ripitett�v�n uskovaisen huokauksilla
tunnustaa kaikellaista. T��ll� tapahtui paljo asioita, sanoi h�n, joita
h�n ei voinut est��, vaikka ne h�nt� suuresti surettivat... Kuninkaan
seurakumppalit eiv�t olleet mallikelpoista v�ke�... _E poi che volet�?_
H�nell� ei ollut hallitsijan kutsumusta ... eik� taipumusta istua
valtaistuimella... Eik� h�nell� ollut koskaan ennenk��n sit� ollut...
�Niinp� esimerkiksi, odottakaas ... muistan er��n tapauksen ... siit�
on jo kauvan aikaa ... vanhan kuningas Leopoldin ajoilta... T�ll� oli
jo ollut ensim�inen halvauskohtauksensa heti aterialta noustua... Kun
Kristianille, joka silloin oli tuskin kaksitoistavuotias poikanen ja
joka sattui pelaamaan pallopeli� kuninkaallisen linnan pihalla, tuotiin
sanoma ett� h�n luultavasti piankin saisi astua is�ns� valtailtuimelle,
alkoi lapsi itke� ja sai todellisen hermokohtauksen.

�'Min� en tahdo olla kuningas, min� en tahdo hallita', huusi h�n,


'valitkaa orpanani Stanislaus minun sijalleni'. My�hemmin olen usein
muistanut t�m�n tapahtuman n�hdess�ni Kristianin silmiss� saman
pelokkaan ja ahdistuneen ilmeen, joka h�nell� tuona samaisena aamuna
oli, jolloin h�n todellisen ahdistuksen vallassa puristi pallonuijansa
vartta ik��nkuin olisi h�n pelj�nnyt, ett� h�net saatetaan
valtaistuinsaliin, ja huusi: 'Min�p� en tahdo olla kuningas'.�

T�m� pieni tarina selitti koko Kristian II:n luonteen. Mik��n ilke�
mies ei h�n tietysti ollut, vaan lapsekas mies, joka liian nuorena oli
joutunut naimisiin ja jolla muuten oli voimakkaat intohimot ja
perinn�lliset viat. Se el�m�, jota h�n eli viett�en y�ns� klubilla,
juhlaillallisilla ja naikkosten seurassa, on er�iss� piireiss�
aviomiesten tavallista menoa. Mutta Kristianin suhteen oli
kaikki sit� raskauttavampaa, kun h�nen olisi ollut yll�pidett�v�
kuninkaan arvokkaisuutta, jota h�n ei voinut tehd�, sill� siihen
edesvastaukselliseen asemaan puuttui h�nelt� tarpeellista voimaa;
seuraus oli, ett� maanpako saattoi h�net v�hitellen rappiolle.
Voimakkaammatkaan luonteet kuin mit� h�nen oli eiv�t usein jaksa kantaa
el�m�ntapojen t�ydellist� �kkimuutosta, alinomaista ep�varmuutta,
mielett�mi� toiveita ja tuskia sek� hermostuttavaa odotusta. Maanpaolla
on horroksensa samoin kuin merell� tyynens�: se heikontaa ja uuvuttaa.
Se on jonkunlaista ylimenon tilaa. Pitk�llisten merimatkojen ik�vyytt�
ei voi vastustaa muuten kuin j�rjestetyll� ty�ll� ja s��nn�llisill�
lukutunneilla. Mutta millaisella ty�ll� voi aikansa kuluttaa kuningas,
joka on menett�nyt alamaisensa, ministerins� ja neuvostonsa, jolla ei
en�� ole mit��n p��tett�vi� ja allekirjoitettavia asioita ja joka
lis�ksi on liian �lyk�s ja ep�ilev� tyyty�ksens� n�iden teht�vien
valheelliseen apinoimiseen samoin kuin h�n my�skin voi olla liian
oppimaton kuluttaaksensa aikansa jollakin henkisell� ahkeroimisella?
Maanpako, joka voidaan verrata mereen, voi siten muodostua my�skin
haaksirikoksi, joka viskaa etuoikeutetut ensi luokan matkustajat
sekaisin toisten kannella ja t�htitaivaan alla matkustavaisten ihmisten
kanssa. Siihen tarvitaan ylv�s kunniantunto ja oikea kuninkaan
mielenlaatu, ettei maanpakoon tuomittu hallitsija tuttavallisemman ja
alentavan sekasorron aikana tee itse�ns� syyp��ksi tekoihin, joita
h�nen my�hemmin t�ytyy punastua tai katua, vaan pysyy mielelt�ns�
kuninkaana puutteissansa, h�d�ss�ns� ja sanoisimmeko niiss�
lokaisemmissa sieluntiloissa, jotka t�ss� kurjassa ihmiskunnassa
sekoittavat ja h�mment�v�t yhteiskunnallista luokitusta.

Se rappeutumuksen �mustalaistila�, jota herttua de Rosen suurilla


uhkauksilla oli niin kauvan jaksanut vastustaa t�m�n maanpaon aikana,
alkoi nyt olla Illyrian kuningasperheen ovella. Kuningas oli pakotettu
turvautumaan kaikellaisiin keinoihin hankkiaksensa rahaa
�m�ss�ykseens�. H�n alkoi kirjoittaa personallisia velkakirjoja kuin
rikkaan perheen perillinen pit�en t�t� tapaa, jossa J. Tom Lewis oli
h�nelle avulias, yht� yksinkertaisena, jopa mukavampanakin kuin
�k�sikassastamme maksettavia m��r�yksi�, jotka h�n ennen osoitti
hovinsa talous- ja sotilasasian ministerille. Kun n�m� velkasitoumukset
lankesivat maksettaviksi ja kasvoivat nopeasti useiden uudistusten
kautta, keksi Tom Lewis rahattomuudessansa tuon kauniin kunniamerkkien
kauppaamisen, koska alamaisia ja sivililistaa puuttuvalla kuninkaalla
ei juuri muitakaan apukeinoja ollut.

Niinkuin muukin alempi karja tuli Illyrian poloinen jalopeura nyt


silvotuksi ja neli�muotoisiksi kappaleiksi hakatuksi, huutokaupassa tai
teurastusp�yd�ll� myydyksi harjoinensa ja risoinensa, kylkinens� ja
k�p�linens�.

T�m� oli vasta alkua t�m�. Jouduttuansa kerran J. Tom Lewisin keve��n
�cabiin� ei kuningas en�� hevill� siit� p��ssyt. Se juuri selvisi
M�rautille laskeutuessa alas Boscovitshin luota. H�n oivalsi varsin
hyvin, ett'ei h�neen ollut luottamista miss��n suhteessa, vaan oli h�n
helposti taivutettavissa niinkuin jonkun kiihkon riivaamat ihmiset aina
ovat. Itse h�n taas oli liian vastatullut ja outo mies talossa
voidaksensa mill��n lailla vaikuttaa Kristianin tekoihin. Ent� jos h�n
k��ntyisi vanhan Rosenin puoleen? Mutta jo ensim�isen viittauksen
johdosta heitti t�m� h�neen sellaisen silm�yksen kuin olisi h�n
loukannut uskonnonpyhyytt�. Olkoonpa kuningas vajonnut kuinka syv�lle
tahansa, pysyi t�m� h�nen silmiss�ns� aina kuninkaana. Munkin -- is�
Alph�en -- puolelta ei my�sk��n ollut mit��n kannatusta odotettavissa;
h�nen kalpeat kasvonsa ilmestyiv�t nyttemmin hovissa ainoastaan pitkien
v�liaikojen j�lkeen ... hieman ennen tai j�lkeen jonkun matkan ... ja
aina entist�ns� ahavoittuneempina ja laihempina...

Ent� kuningatar? Jo muutamia kuukausia oli h�n aina ollut kovin


surullisen ja kuumeisen n�k�inen, ja aina oli h�nen kaunis otsansa
huolten pilviss�, kun h�n saapui oppitunneille, joita h�n en�� kuunteli
vain hajamielisen�, mietteisiins� vajonneena ja k�si hervottomana
ty�ns� yli riippuen. Oudot, vakavat ajatukset vaivasivat h�nt�,
rahahuolet ja n�yryytys olla varoja vailla eik� voida mill��n t�ytt��
alhaalta h�nt� kohti kohotettuja, anovia k�si�. Tarvitsevaiset ja
hankkijat, heid�n kumppalinsa maanpaossa ja onnettomuudessa, pitiv�t
heit� yh�ti hallitsijoina, vaikka heill� ei mit��n oikeuksia en��
ollut. Kaikki ne, jotka onnellisempina aikoina olivat tottuneet
tulemaan anojina �hoviin�, odottivat nyttemmin tuntikausia etuhuoneissa
menn�ksens� vihdoin tiehens� v�synein� odotukseen ja muristen
tyytym�tt�mi� sanoja, joiden sis�llyksen kuningatar kuulemattakin
arvasi, sill� n�m� poloiset olivat jo kolmannen kerran t��ll�.

Tosin koetti h�n toden teolla saada j�rjestyst� talon uuteen el�m�n
menoon, mutta onnettomuudeksi oli rahoja huonosti sijoitettu ja
arvopaperit olivat laskeutuneet. T�ytyi odottaa tai menett�� kaikki.
Poloinen kuningatar luuli jo tunteneensa kaikki maailman k�rsimykset,
mutta viel� ei h�n tiennyt niist� personallisuutta kuolettavista
ahdistuksista, joilla jokap�iv�inen ja ankara arkiel�m� voi ihmist�
kiusata ja haavoittaa. Olipa �it� kuukausien lopulla, jolloin h�n
v�risten valvoi ja mietti talousasioita kuin mik�kin kauppahuoneen
p��mies. Kun palvelijat joskus eiv�t olleet saaneet palkkojansa ja
jotakin k�sky� ei heti paikalla t�ytetty, oli h�n jo huomaavinansa
heid�n silmiss�ns� r�yhke�mm�n katseen tai tyytym�tt�myyden ilmeen.
Vihdoin sai h�n tutustua velkautumiseen, v�hitellen h�tyytt�viin ja
h�vytt�miksi k�ypiin velkojiin, jotka rynnist�v�t korkeimpia ja
parhaimminkin kullattuja ovia vastaan.

Vakavana ja mykk�n� vakoili vanha herttua kaikkia kuningattarensa


tuskia py�rien h�nen ymp�rill�ns� aivan kuin olisi h�n tahtonut sanoa:
�olenhan min� k�ytett�v�n�nne�. Mutta h�n oli vakavasti p��tt�nyt
k�ytt�� kaikki muut mahdollisuudet ennenkuin suostuisi peruuttamaan
sanansa ja k��ntym��n miehen puoleen, jonka h�n oli masentanut niin
ylpe�ll� l�ksytyksell�.

Er��n� iltana valvoi hoviseura suuressa salongissa; aika kului kovin


yksitoikkoisesti ja kuningas oli tietysti poissa, kuten tavallisesti.
Pelip�yt� j�rjestettiin, hopeaiset kynttil�jalat asetettiin p�yd�lle ja
niin alettiin whistipeli, jota seurue oli ruvennut kutsumaan
�kuningattaren peliksi�: herttua vastap��t� kuningatarta ja rva
Eleonore vastap��t� Boscovitshia. Ruhtinatar istui pianon ��ress�
soitellen hiljaa muutamia �illyrialaisia kaikuja�, joita kuningatar ei
koskaan erityisesti halunnut kuulla; pienimm�nkin suosionosoituksen
johdosta oli ruhtinatar valmis muuttamaan soittonsa sotalauluiksi ja
suorittamaan ne kaikella taidollansa. N�m� muistutukset kotimaasta,
jotka nostivat pelaajain kasvoille kyyneleisen hymyn ja sankarillisen
ilmeen, olivat muuten ainoat �sora��net�, jotka h�iritsiv�t maanpakoon
alistuneiden totuttuja tapoja t�ss� majesteettien rikkaalta
n�ytt�v�ss�, vaikka porvarillisessa salongissa.

Kello l�i kymmenen.

Tavallisesti nousi kuningatar t�ll� hetkell� aina yl�s ja h�visi


huoneistoonsa antaen n�in muillekin l�ht�merkin; nyt katseli h�n
hajamielisen� ymp�rillens� sanoen:

�Te voitte jo poistua levolle. Minun pit�isi ty�skennell� hiukan teid�n


kanssanne, hra M�raut.�

Elys�e, joka oli selaillut ja lukenut er�st� lentokirjasta uunin luona,


sulki kumartaen kirjasensa ja h�visi heti lukuhuoneeseen noutaaksensa
kyn�n, mustetta ja paperia.

H�nen palatessansa takaisin istui kuningatar jo yksin kuunnellen,


kuinka vaunut poistuivat pihalta, suuri portti suljettiin ja palatsin
k�yt�viss� ja portaissa juostiin yl�s ja alas niinkuin suuressa
hotellissa aina ennen maatapanoa tehd��n. Vihdoin hiljeni h�lin�;
kahden lieun pituinen mets� oli my�skin tuulen vaimentuessa vaiennut,
mutta sen verran lehdet kuitenkin ��nt� pitiv�t, ettei Pariisin
kaukaista humua juuri kuulunut. Tuo tyhj� salonki, joka viel� oli
t�ydellisesti valaistu, n�ytti autiossa rauhallisuudessansa olevan kuin
valmistettu murhen�ytelm�llist� kohtausta varten. Kuningatar istui
p�yd�n ��ress� k�sivarassa ja sanoi lyk�ten luotansa M�rautin tuomat
kirjoitusvehkeet:

�Ei, ei... Ei minulla ole mit��n kirjoitettavaa t�n� iltana ... se oli
vain tekosyy... Istuutukaa, niin voimme sen sijaan jutella...�

Sitten lis�si h�n hiljempaa:

�Minulla olisi jotakin kysytt�v�� teilt�...�

Kuningattaren n�ytti olevan sangen vaikea saada sanottavaansa


sanotuksi, sill� hetkisen aikaa istui h�n suu ja silm�t puoleksi
suljettuina kokoillen ajatuksiansa kovin vanhentuneen ja surullisen
n�k�isen�, jommoisena Elys�e oli n�hnyt h�net toisinaan; h�nen
mielest�ns� oli kuningatar silloin entist�ns� kauniimpi, kun h�nen
puhdaspiirteisill� kasvoillansa kuvastuivat kaikki uhraukset,
kielt�ymykset ja hallitsijattaren sek� naisen jaloimmat tunteet.
T�llaisena her�tti h�n M�rautissa vallan uskonnollisen kunnioituksen...
Kooten kaiken rohkeutensa kysyi Fr�d�rique vihdoin hiljaa, arasti ja
verkkaan lausutuin sanoin kuin pelonalaisin askelin hiipiv� poloinen,
tiesik� M�raut ehk� jonkun sellaisen paikan Pariisissa ... sellaisen
laitoksen, jossa rahoja voi lainata panttia vastaan...

Olipa sekin kysymys vanhalle ylioppilaalle, joka tunsi kaikki


suurkaupungin panttilaitokset ja oli niit� k�ytt�nyt ainakin
parikymment� vuotta h�t�apunansa! Sinneh�n h�n aina oli vienyt
kes�vaatteensa talven ajaksi ja talvivaatteensa kes�n ajaksi! Josko h�n
siis tunsi �le clou� ja �ma tante� nimiset panttilainauskonttorit? Kun
h�nelle �kki� johtui mieleen n�m� nuoruuden muistot ja sen aikuiset
nimitykset, t�ytyi h�nen hymyill� kuningattarelle vastaukseksi.
Koettaen varmistaa ��nt�ns� jatkoi t�m� edelleen:

�Haluaisin n�et j�tt�� teid�n teht�v�ksenne vied� sinne jotakin ...


esim. jalokivi�... Sattuu n�et joskus vaikeitakin hetki� ja...�

Samalla loi h�n yl�s ihanat silm�ns�, joissa heijastui rauhallisen,


yliluonnollisen surumielisyyden syv� kuilu.

Voi, kuinka paljon n�yryytetty� suuruutta t�m� kuninkaallinen kurjuus


n�ytti sis�lt�v�n! Oliko se ensink��n mahdollista?...

M�raut ny�kk�si p��ll�ns� merkiksi siit�, ett� h�n oli heti paikalla
valmis t�ytt�m��n kuningattaren toivomuksen.

Jos h�n olisi yritt�nyt sanoa sanankaan, olisi h�nen t�ytynyt itke�, ja
jos h�n olisi hiukankaan liikahtanut, olisi h�nen t�ytynyt heitt�yty�
tuon ylh�isen ja huolestuneen naisen jalkoihin. Pian heltyi h�nen
ihailunsa sent��n jo s��liksi. Kuningatar n�ytti h�nest� nyt
menett�neen hieman suuruudestansa vaipuessansa tavallisten
el�m�nhuolien tasalle; tuntui kuin olisi h�nen surullisessa
tunnustuksessansa ollut jotakin �joutolaismaista�, mik� n�ytti olevan
lankeemuksen alkua ja toi h�net Elys�et� l�hemm�ksi.

�kki� nousi kuningatar yl�s ja meni noutamaan vuorikristallisessa


laatikossa s�ilytetty� vanhaa ja unohduksiin joutunutta kruunua, jonka
h�n laski p�yd�lle kuin ainakin kaikkialle s�teilev�n kalliin
koristeen.

Elys�e vavahti... Kruunu?

�Niin, kruunu�, sanoi kuningatar, �kuusisataa vuotta ovat Illyrian


kuningassuvun j�senet sit� kantaneet... Kuninkaita on kaatunut ja paljo
ylimysten verta vuotanut tuota kruunua puolustaessa... Nyt t�ytyy sen
pelastaa meid�t taloush�d�st�. Muita kalleuksia meill� ei en�� ole...�

Se oli eritt�in kaunis, suljettu kruunu, taottu vanhasta kullasta;


ulkopuolelta jalokivill� koristetusta vanteest� l�hti p��laelle
kaartuva ristikko, jonka sulki tulipunainen, silkkinen kalotti.
Vanteessa ja hiipassa n�htiin j�ljennettyj� kultaisia apilanlehti�,
joiden keskess� -- samoin kuin n�it� kannattavissa, l�pipistellyiss�
kultareunoissa -- loisti kaikenlaatuisia tunnettuja jalokivi�: kuulakan
sinisi� safireja, himme�nsinisi� turkoseja, aamunkoitonv�risi�
topaseja, tulipunaisia it�maisia rubineja, lehtysille pirskotettujen
kastehelmien lailla hohtavia smaragdeja, kabbalistisia opaleja ja
vaaleampia iris-helmi�. Mutta n�it� kirkkaammin loistivat kaikkialle
siroitellut timantit heijastaen s�rmiss�ns� tuhansia eri vivahduksia
kuin s�teilev� p�ly p�iv�n paisteessa melkein lievent�en t�m�n
vuossataisen kruunun loistoa, joka hohti kuin kullatun hopealampun
lempe� valo pyh�t�n per�lt�.

Vapisevalla sormellansa kosketti kuningatar sit� sielt� t��lt�:

�Siit� pit�isi irroittaa joitakuita jalokivi� ... ainakin suurimmat...�

�Mutta mill�?�

Molemmat puhuivat hiljaisella ��nell� kuin pahantekij�t. Vaan kun


salongissa ei n�kynyt mit��n sopivaa ty�esinett�, sanoi kuningatar:

�Valaiskaa minulle tiet�...�

He meniv�t sitten lasiverannalle, miss� Elys�en kantaman lampun


satumaiset varjot h�ilyiv�t ja pitk�, h�ipyv� valojuova viskausi �iseen
viheri�itsev��n puutarhaan.

�Ei ... ei, ei saksilla�, kuiskasi kuningatar n�hdess�nsa Elys�en


aikovan h�nen ompelukorinsa luo... �Ne eiv�t kest� ... niill� olen jo
koettanut sit� tehd�.�

Vihdoin keksiv�t he er��n hieno-oksaisen, kuutamon huolittaman


granatipuun ruukun luona pienehk�t puutarhasaksit, joiden kanssa he
palasivat salonkiin. Kuningatar osoitti er�st� tavattoman suurta,
soikeamuotoista safiria, jota Elys�e ryhtyi saksien k�rjell�
irroittamaan. Mutta juotos oli hyv�� ja vankkaa ty�t�, niin ett� se
piti puolensa: rautasaksit eiv�t siihen pystyneet. Sit� paitse ei
Elys�en k�sik��n ollut kyllin voimakas eik� varma, sill� koko ajan
pelk�si h�n vahingoittavansa itse kive� ja turmelevansa kultaisen
kehyksen, jossa n�kyi selv�t j�ljet edellisest� yrityksest�. Lopuksi
k�rsi h�nen kuningasmielisyytens� siit�, ett� h�nen n�in t�ytyi
turmella kuninkaallista kruunua. H�nen tunteensa nousi t�t� tekoa
vastaan: kruunuhan ihan vapisi, teki vastarintaa ja puolustausi!...

�Min� en voi ... min� en voi�, huokasi h�n pyyhkien hike� otsaltansa.

Mutta kuningatar pen�si vastaan:

�Se t�ytyy saada irti...�

�Niin, mutta sen huomaa jokainen...�

Kuningatar hymyili ivallisesti:

�Huomaa! Eih�n sit� kukaan viitsi katsellakaan! Kuka sit� muistaisi ja


kuka muu siit� edes v�litt�isi paitsi ehk� min�?...�

Elys�e k�vi j�lleen ty�h�n k�siksi; p�� kumarruksissa, pitk�t suortuvat


silmille valahtaneina ja kalpeana puristi h�n kuninkaallista kruunua
polviensa v�liss� naarmuten ja murrellen sit� voimainsa takaa, sill�
v�lin kun kuningatar, lamppua pit�en, tarkasti h�nen yrityst�ns�
kylm�n� kuin nuo kivet, jotka v�lkkyiv�t p�yd�ll� kultamurujen keskell�
s�ilytt�en eheytens� ja loistonsa tuon v�kivallan uhallakin.

Koko seuraavan aamup�iv�n viipyi Elys�e ulkona kaupungilla. Vasta kun


aamiaiselle jo oli soitettu, saapui h�n liikutetun n�k�isen� ja istahti
h�mmentyneen� p�yt��n voimatta ensink��n ottaa osaa keskusteluun, jonka
sielu ja sis�llys h�n muuten aina oli. T�m� h�nen mielentilansa siirtyi
kuningattareenkin, vaikka t�m� muuten istuikin hymyilev�n� ja s�ilytti
kirkkaan kontra-alto��nens�.

Viel� aterian p��tytty� istuivat he kotvan aikaa voimatta l�hesty�


toisiansa ja keskustella vapaasti toistensa kanssa, kun sovinnaisuus ja
talon tavalliset hovitavat, joita seuranainen rva de Silvis ep�ilevin
silmin aina tarkkasi, olivat s�ntillens� noudatettavat. Vihdoin piti
oppitunnin alkaman. Sill� v�lin kun pikku prinssi valmistausi tuntiansa
varten noutaen kirjansa, kysyi kuningatar:

�Mik� teid�n on?... Tapahtuuko minulle j�lleen joku ik�vyys?...�

�Oi, armollinen rouva, kaikki jalokivet olivat v��ri�.�

�V��ri�?�

�Niin, mutta eritt�in huolellisesti j�ljiteltyj�... Kuinka on se


mahdollista?... Miten ja milloin on se tapahtunut?... Ja kuka sen on
tehnyt?... Talossa on siis joku pahantekij� vai?�

Kuningatar kalpeni hirmuisesti kuullessansa sanan pahantekij�.

Hammasta purren ja vihan sek� ep�toivon v�l�hdys silmiss�ns� sanoi h�n


sitten �kki�:

�Niin, se on totta. T��ll� on er�s rikoksellinen. Me tunnemme h�net


kumpikin vallan hyvin.�

Kuumeellisella liikkeell� tarttui h�n samassa M�rautin k�teen ik��nkuin


vahvistaaksensa salaisen sopimuksen, josta muut eiv�t tiet�isi mit��n:

�Mutta emmeh�n me koskaan h�nt� ilmianna ... emmeh�n?�

�Emme ikin�, sanoi Elys�e k��nt�en kasvonsa pois, sill� he olivat jo


ymm�rt�neet toisensa.

VII.

Kansanhuveissa.

Oli toukokuun ensim�isen sunnuntain iltap�iv�, niin ihana ja valoisa


kuin tavallisesti on vasta kuukautta my�hemmin. Ilma tuntui niin
l�mpim�lt�, ett� kuningatar Fr�d�rique, pikku prinssi ja h�nen
opettajansa M�raut ajelivat avonaisissa vaunuissa ymp�ri St. Mand�n
mets��. Kev��n ensim�iset lempe�t tuulahdukset, jotka humisivat
uudesta-verhoutuneissa puissa, l�mmittiv�t kuningattaren syd�nt� ja
nostivat eloisat ruusut h�nen kasvoillensa, joita h�n sinisell�,
silkkisell� p�iv�nvarjostimella p�iv�lt� suojeli. H�n tunsi itsens�
onnelliseksi ilman mit��n syyt� ja unhotti t�m�n yleisen lempeyden
keskess� joksikin aikaa k�rsimyksens� kovina p�ivin�; nojautuen
raskaiden vaunujen nurkkaan piteli h�n lasta vierell�ns� ja antautui
turvallisesti tuttavalliseen, jopa yst�v�lliseen keskusteluun
vastap��t� istuvan Elys�e M�rautin kanssa.
�Omituista�, sanoi h�n, �mutta minusta tuntuu silt� kuin olisimme me
n�hneet toisemme jo ennen kuin tulimme tuttaviksi. ��nenne ja kasvonne
her�ttiv�t minussa hetipaikalla muiston jostakin n�kem�st�... Mutta
miss� olemme me toisemme n�hneet ensim�isen kerran?�

Pikku Zara oli muistavinansa sen varsin hyin, miss� se tapahtui. Se oli
siell� luostarissa ... siin� maanalaisessa kirkossa, jossa h�n oli niin
kovin pelj�stynyt n�hdess�ns� hra M�rautin. Eik� t�m� taikauskoinen
pelko ollut viel�k��n aivan h�vinnyt, se n�kyi siit� arkailevasta ja
vienosta katseesta, mill� lapsi vilkasi opettajaansa... Mutta ei, ei se
ollut ensim�inen kerta! Jo ennen joulua oli kuningatar ihan varmasti
h�net n�hnyt.

�Ell'ei se ehk� ole ollut jossakin toisessa, edellisess� el�m�ss�,


lis�si h�n melkein vakavasti.

Elys�e nauroi.

�Teid�n majesteettinne on todellakin oikeassa. Te olette ehk� suvainnut


huomata minut, ei juuri toisessa maailmassa, vaan t��ll� pahassa
Pariisissamme ... ja juuri samana p�iv�n�, jolloin te t�nne saavuitte.
Kapusin n�et Tuileriesin portin korkealle jalustalle ... vastap��t�
_H�tel des Pyramidesia_ ja ja...�

�Juuri niin ... ja siit� huusitte te: el�k��n kuningas! Nyt min�
muistan... Te se siis olitte. Oi, kuinka se huvittaa minua... Te siis
olitte ensim�inen, joka toivotitte meid�t tervetulleiksi... Jospa te
tiet�isitte, kuinka hyv�sti tuo huutonne minuun silloin vaikutti...�

�Ent�p�s minuun sitten!� naurahti M�raut. �Siit� oli niin kauvan aikaa
kulunut, kun olin saanut tilaisuutta huutaa: el�k��n kuningas!... Niin,
siit� oli niin kauvan kulunut, ett� se ihan py�ri huulillani... Se on
n�et perhemuisto, joka liittyy kaikkiin lapsuuteni ja nuoruuteni
iloihin, kotitunteisiini ja uskonoppeihini. Tuo huuto suo minulle aina
-- sivumennen sanoen -- etel�ranskalaisen ��nt�mistapani ja
is�vainajani ��nen ja liikkeet; se tuo aina silmiini saman innostuksen,
jonka niin usein is�ss�ni huomasin... Miespoloisessa oli se n�et vallan
vaistomaista tai, sanalla sanoen, se oli h�nen uskontonsa. --
Kuljeskellessansa er��n� p�iv�n� -- palausmatkalla Frohsdorfista --
ymp�ri Pariisia sattui h�n olemaan Carrousel-torilla, Tuileriespalatsin
muurien sis�ll�, kun kuningas Louis Philippe l�hti ajelemaan. V�ke� oli
ker�ytynyt odottamaan l�ht�hetke� ja kapuellut portinpieliin, vaikka
kansa muuten oli v�linpit�m�t�n ja melkeinp� vihamielinen, niinkuin se
h�nen hallituskautensa lopulla jo alkoi olla. Kuultuansa, ett� kuningas
piakkoin aikoi ulos, pujottelihe h�n toisia pois tielt� tyrkkim�ll�
v�kijoukon ensi riviin n�hd�ksens� ja tarkastellaksensa l�helt� ja
voidaksensa ylenkatseella loukata ry�v�ri� ja konnaa, joka oli
varastanut laillisesti toiselle kuuluvan kruunun... �kki� astui
kuningas Louis Philippe ulos, k�veli jalkaisin tyhj�n pihan poikki
raskaan kuolemanhiljaisuuden vallitessa, joka n�ytti musertavan koko
palatsin ja jonka aikana is�ni jo oli kuulevinansa selv�sti
kapinallisten lataavan pyssyj� ja lautojen rasahtelevan vialle
valtaistuimen alla... Louis Philippe oli jo silloin vanha ja
ulkomuodoltansa porvarillinen mies, joka lyhvin askelin astua t�p�steli
sateenvarjo k�dess� porttia kohti. Ei mit��n kuninkaallista eik�
ylh�ist� koko miehess�! Mutta tuota porvarillista h�ness� ei is�ni
n�hnyt, vaan oli sen sijaan huomaavinansa, ett� hallitsijan pyh��
persoonaa ei kohdeltu kyllin kunnioittavasti t�m�n astuessa ulos
Ranskan kunniakkaasta kuninkaallisesta linnasta, vaan n�ytti tuo
hiljaisuus p�invastoin tiet�v�n kansan vihamielisyytt�, jonka vuoksi
kuningasmielinen tunne sai h�ness� vallan: unhottaen �skeiset aikeensa,
paljasti h�n p��ns� ja huusi liikutettuna: el�k��n kuningas! niin
voimakkaasti ja vakavassa tarkoituksessa, ett� vanhus tunsi itsens�
liikutetuksi ja katsahti h�neen varsin kiitollisena.�

�Niin olisi minunkin pit�nyt kiitt�� teit�, sanoi kuningatar ja siin�


katseessa, jolla h�n nyt M�rautia tarkasti, oli todellakin niin
liikutettu kiitollisuuden ilme, ett� Elys�e tunsi veren pakenevan
poskiltansa. Samalla hetkell� lausui kuningatar, jonka ajatukset
n�yttiv�t yh�ti kiintyneilt� M�rautin �skeiseen kertomukseen:

�Is�nne ei kuitenkaan ollut aatelismies?�

�Ei suinkaan ... p�invastoin niin halpasukuinen ja pikkuporvarillinen


kuin suinkin ... kankuri vain.�

�Sep� omituista�, sanoi kuningatar ajatuksissansa.

Kun M�raut taas vastasi nokkelalla tavallansa, alkoi heid�n alituinen


v�ittelyns� uudelleen. Kuningatar ei rakastanut eik� ymm�rt�nyt
kansaa, jota kohtaan h�n tunsi jonkunlaista fyysillist� kauhua. Rahvas
oli h�nen mielest�ns� raakaa ja t�rke�� sek� iloitessansa ett�
kostaessansa. Kruunausjuhlansa ja kuherruskuukautensakin aikana oli h�n
pelj�nnyt noita tuhansia k�si�, jotka huitoivat h�nelle suosiota ja
kuitenkin ik��nkuin uhkasivat h�nt� vankeudella. Eik� kansakaan ollut
koskaan h�nt� ymm�rt�nyt. Armon- ja suosionosoituksia sek� lahjoja oli
h�n kyll� jaellut, mutta ne eiv�t mit��n kansassa vaikuttaneet, vaikka
syyn� ei suinkaan ollut maanlaadun kovuus ja kylv�siementen
hedelm�tt�myys.

Niiden satujen ja tarinoiden joukossa, joilla rva de Silvis pikku


prinssin mielikuvitusta kiusasi, oli er�s kertomus nuoresta
syrialaisesta tyt�st�, joka naitettiin -- jalopeuralle ja joka
hirmuisesti pelk�si hurjaa puolisoansa, t�m�n kiljuntaa ja rajua tapaa
ravistella harjaansa. Ja kuitenkin oli t�m� jalopeura sangen kohtelias
ja hell� rakkaudessansa nuorta tytt�� eli vaimoansa kohtaan; niinp� toi
se h�nelle mit� harvinaisimpia saaliita ja parhainta mett�, valvoen
vartijana h�nen nukkuessansa, joksi aikaa se pakotti meren, mets�n ja
el�inkunnan vaikenemaan. Mutta se ei auttanut! H�n s�ilytti sittenkin
vastenmielisyytens� ja loukkaavan pelkonsa jalopeuraa kohtaan, kunnes
t�m� suuttui ja kiljasi h�nelle kauhealla ��nell�: �mene sitten
tiehesi!� avaten kitansa ja ravistaen harjaansa ik��nkuin aikoisi se
nielaista h�net sen sijaan ett� h�nelle suotiin vapaus menn� tiehens�.

T�m� tarina muistutti hieman Fr�d�riquen suhdetta kansaan. Turhaan oli


Elys�e, heti h�nen l�heisyyteens� tultuansa, koettanut opettaa h�nt�
ymm�rt�m��n sit� hyv�ntahtoisuutta, ritarillista alttiutta ja -- ehk�
v�h�n sivistym�t�nt� -- hienotunteisuutta, jota kansa niin usein oli
kiljumisellansa osoittanut ennen kuin se todellakin ilmaisi sill�
ankaran suuttumuksensa... Oi, jospa kuninkaat vain olisivat
tahtoneet... Niin, jospa he vain olisivat osoittautuneet v�hemm�n
ep�ileviksi!

Kun Fr�d�rique ep�uskoisena py�ritteli p�iv�nvarjoansa, jatkoi M�raut:


�Niin, min� tied�n kyll� teid�n pelk��v�n kansaa... Te ette sit�
rakasta tai oikeammin te ette sit� tunne... Mutta suvaitkoon teid�n
majesteettinne silm�ill� ymp�rillens� ja luoda katseensa noiden puiden
juurelle tai noille puistok�yt�ville... Siell� k�yskentelev�t ja
huvittelevat Pariisin 'peloittavimman' etukaupungin asukkaat, joista
vallankumoukset juuri saavat alkunsa, kun n�m� l�htev�t katukivityksi�
suluiksi rakentamaan. Ja kuinka vaatimattomilta, hyv�luontoisilta,
luonnollisilta ja naiveilta nuo kaikki sent��n n�ytt�v�t!... Ja kuinka
he t�ydest� syd�mest�ns� nauttivat lepop�iv�st� ja auringon
paisteesta!...�

Suurelta puistotielt�, jota vaunut nyt aivan verkallensa vieriv�t, voi


todellakin n�hd� lukemattomia aamiaiselle ryhmittyneit� seurueita
ohutlehtisten pensaiden alla, miss� kev��n ensim�iset villit hyasintit
sinipunervina heloittivat. Sinne t�nne siroitellut lautaset loistivat
valkeina t�plin� viheri�itsev�ll� nurmikolla avattujen kansiniekkain
ev�skorien vieress�, ja paksut, t�ytetyt viinilasit hohtivat punaisina
pionikukkaisina vihreiden taimien hentojen lehtien v�list�. Puitten
oksilla taas riippui eriv�risi� saaleja ja puseroita ja kaikkialla
vilkkui naisia liiveiss�ns� ja miehi� paitahihaisillansa; miss�
luettiin, miss� lev�ttiin, miss� istuttiin puunrunkoon nojautuneena ja
ahkeroitiin ompeluksen ��ress� j.n.e. Avonaisilla paikoilla taas vilisi
iloisia, kirjavia, huokeahintaisia pukuja: t��ll� oltiin pallosilla,
tuolla leikittiin sokkosilla ja tuossa pistettiin �kki� katrilliksi
pensaston ta'a k�tkeytyneen ja n�kym�tt�m�n orkesterin soiton mukaan.
Ruokakuntain ja huvittelevain aikaisten ihmisten v�lill� taas
juoksenteli lukuisia lapsiparvia siirtyen toisen perheen luota toisen
luo, tepastellen, huudellen ja meluten niin ett� koko kajava mets�
visersi kuin tuhansien p��skyisten livert�ess�, joiden nopeita
liikkeit� heid�n alinomainen oikullinen juoksentelunsa ja puihin
kiipeilyns� muistuttikin. Ollen t�ydellinen vastakohta siistitylle,
hoidetulle ja pienill� aitauksilla suljetulle Boulognen mets�lle n�ytti
Vincennesin mets� vapaine puistoteinens�, vihreine, tallattuine
ruohokenttinens�, taipuisine ja kest�vine puuistutuksinensa olevan
aiottukin juhlivan kansan temmellyspaikaksi; muuten oli itse luontokin
t��ll� ik��nkuin eloisampi ja lauhkeampi. Puistotien mutkassa lehahti
�kki� raittiimpi ilma ajajia vastaan ja v�lk�hti heihin p�iv�n
heijastus lammen pinnalta, jonka pengertyneilt� ranta�yr�ilt� mets� oli
pois raivattu; pikku prinssi ihan huudahti ihastuksesta. Maisema
olikin ihana katsoa! Vaikutus oli melkein sama, mink� saamme, kun
bretagnelaisen kyl�n kivit�llien v�litse luikertelevia kapeita ja
sotkuisia katuja kierrelty�mme saavumme viimeiselle solakadulle ja
�kki� n�emme aavan meren vallan edess�mme. Kaikkialla n�kyi risteilevi�
liputettuja venheit�, joissa reippaat, sini- ja punapukuiset soutajat
v�lkyttiv�t hopealta hohtavia airojansa pirskoittaen ilmaan tuhansia
kimaltelevia vesipisaroita. Kaakattavia ankkoja souteli pitkiss�
jonoissa ulos j�rvelle, jota vastoin juhlallisemmat ja hiljaisemmat
joutsenet purjehtivat my�t�tuulessa rantoja pitkin keve�t siivet
hajallansa. J�rven toiseen p��h�n, vihert�v�n saaren suojaan oli
soittokunta asettunut kajahuttaen ilmaan iloisia s�veli�, joille j�rven
pinta sai olla kaikupohjana.

Yli kaiken t�m�n v�ikkyi iloisen ep�j�rjestyksen leima, tuulen ja


laineiden virke� leikki, hulmuavien lippujen lepatus, venemiesten
huudahdukset, iloiset ryhm�t siell� t��ll� m�kirinteill�, sikin sokin
juoksentelevat lapsiparvet, hy�rin� ja py�rin� kahden, rinnakkain
melkeinp� veden p��lle rakennetun v�h�isen ravintolan ymp�rille, joiden
siltapalkit alinomaa lonkkuivat k�velij�in jalkojen alla.
Parempia ajopelej� ei n�kynyt ainoatakaan; joskus ajoi kuitenkin joku
ajuri ohitse sulhaisparin kanssa, joksi sen voi p��tt�� miehen uudesta
juhlatakista ja naisen kirkasv�risest� saalista; my�skin sattui, ett�
jotkut noista v�lkkyvill� kylteill� varustetuista liikevaunuista, jotka
viikon kuluessa ajelevat pitkin Pariisin katuja kuljetellen
tavaramakasinein l�hetyksi�, eksyiv�t t�nne lihavien, kukitettujen ja
hattup�isten muijien kanssa, jotka ylev�ll� s��lill� katselivat
jalkaisin tallustelevia v�kiryhmi�. Mutta enin n�kyi t��ll� noita
pieni� lastenvaunuja, jotka ovat naineen ty�miesperheen ensim�inen
ylellisyystavara, noita kuljetettavia kehtoja, joissa sieviin myssyihin
puetut, pienet lasten p��t h�ilyiv�t onnellisina hymyillen ja
�nukkumattia� turhaan odotellessansa avosilmin t�hystellen puitten
oksien v�list� vilkkuvaa sinitaivasta.

Kaikkien n�iden pikkuporvarien ohitse eiv�t Illyrian vaakunalla


koristetut komeat vaunut valjakkoinensa ja livreeajurinensa voineet
p��st� her�tt�m�tt� jonkun verran h�mm�styst�; kuningatar ei n�et
muuten koskaan ajanut t�t� tiet� sunnuntaisin. Ihmiset tyrkkiv�t
toisiansa kyyn�rp��ll� ja kun vaunujen kolina alkoi kuulua k�velij�in
takana vet�ytyiv�t n�m� sivulle hiljaisina ja pyh�vaatteistansa
vaivautuneina katsellaksensa kuitenkin ohiajavien j�lkeen, jolloin
my�skin kuului ihastuksen ja ihailun huudahduksia kuningattaren
ylev�st� kauneudesta ja pikku Zaran ylimyksellisest� ulkomuodosta;
joskus tapahtui my�skin, ett� joku pikku veitikka rohkaisi itsens� ja
astui vaunujen luo huudahtaen kuningattarelle: �hyv�� p�iv��, rouva!�
Oliko se Elys�en �skeisten sanojen, ihanan ilman vaiko ehk� vapaan ja
kirkkaan n�k�piirin vaikutusta, jota tehtaiden savupilvet eiv�t t�n��n
sumentaneet, vai olisiko ohikulkijain yst�v�llisesti hymyilev�t
kasvot sen tehneet? Kuningatar tunsi kuin tunsikin jonkunlaista
my�t�tuntoisuutta _t�t�_ pyh�ist� liikuttavan siististi pukeutunutta
ty�kansaa kohtaan, jonka k�yt�s sent��n todisti ty�n alinomaista
ankaruutta ja lepohetkien harvinaisuutta. Pikku Zara taas ei ottanut
pysy�ksens� paikoillansa, vaan t�misteli jaloillansa vaunujen pohjaa ja
vapisi halusta saada hyp�t� alas, pehtaroida ruohikossa toisten kanssa
ja soudella venheess� vesill�.

Vaunut saapuivat nyt v�hemm�n mieluisille teille, joiden varsille


asettuneet sunnuntaiviett�j�t lueskelivat, loikoivat penkeill� tai
k�veliv�t hellin� pariskuntina mets�nlaiteita. Maisema oli t��ll�
varjoisampi ja saiaper�isempi, raittiit l�hdesuonet pulppusivat ja
todellisia mets�tuoksuja tuulahteli vastaan. Lintuset viserteliv�t
puiden oksilla. Mutta sik�li kuin vaunut loittonivat j�rven luota,
jonka ymp�rill� melu oli suurin, alkoi toiselta juhlakent�lt� kuulua
selv� h�lin�: pyssyjen pauketta, rumpujen ja tamburinien p�rin��,
trumpettien ��nt� ja kellojen soittoa kuului suuren melun seasta, joka
nousi taivaalle kuin mahtava humupilvi. Kuulusti kuin olisi joku
kaupunki ollut ry�st�nalainen.

�Mit� se on?... Mit� kummaa tuolta kuuluu?� kysyi pikku prinssi.

�Piparikakkumarkkinat, armollinen herra�, vastasi vanha ajuri k��ntyen


istuimellansa kysyj��n p�in. Ja kun kuningatar suostui siihen, ett�
ajettaisiin l�hemm�s juhlakentt��, j�ttiv�t vaunut puiston taaksensa
ja poikkesivat pienille katukujille ja viel� keskener�isille
puistokaduille, joiden varsilla kohosi uusia kuusikerroksisia
kivimuureja kurjien h�kkelien rinnalla taikka oli kuljettava avonaisten
navettapihojen ja keitti�puutarhojen ohitse. Kaikkialla pieni�
ulkoravintoloita tynnyrip�ytinens� ja tuolinensa, hyppylautoinensa ja
samanlaisine vihreine keinupylv�inens�. Kaikkialla kuhisi kansaa,
joukottain sotilaita, tykkiv�ke� sotilaslakeissansa ja valkeissa
hansikkaissa. Mutta h�lin� ei ollut niin ��nek�st�. Ihmiset kuuntelivat
kuljeskelevaa harpunsoittajaa, joka oli saanut luvan asettua
ravintolap�ytien keskeen ja r�mpytti jotakin ariaa _Favoritesta_ tai
_Trubadurista_; pariisilainen kansanmies ihailee n�et alakuloista
soittoa ja uhraa siihen mielell��n roposen huvitusretkell� ollessansa.

�kki� vaunut pys�htyiv�t. Niill� ei n�et voinut p��st� edemm�s kuin


miss� n.k. Cours de Vincennes alkaa; t�m�n leve�n huviajokent�n
laidalla juuri olivat nuo piparikakkumarkkinat, joiden taustana
Pariisiin p�in kohoavat p�lyist� etukaupungin ilmaa vastaan
�Valta-istuintorin� molemmat korkeat pylv��t. T�m� n�ky -- tavattoman
suuri ihmislauma kuljeskellen kaikessa vapaudessansa suurten, kaduiksi
ryhmitettyjen markkinakojujen v�lill� -- her�tti pikku Zarassa
sellaisen uteliaisuuden, ettei kuningatar voinut vastustaa h�nen
pyyt�v�� katsettansa, vaan suostui laskeutumaan alas vaunuista. T�m�
kehoitus muuten niin ylpe�n kuningattaren puolelta, ett� pyh�p�iv�n�
l�hdett�isiin jalkaisin tuollaiseen ihmisjoukkoon, h�mm�stytti Elys�et�
siin� m��r�ss�, ett� h�n n�ytti empiv�n.

�Olisiko se teist� siis vaarallista?�

�Ei suinkaan, rouva. Mutta jos l�hdemme markkinapaikalle, on parasta,


ett'ei palvelija meit� seuraa. H�nen livreepukunsa vuoksi joutuisimme
ehk� liiallisen huomion alaisiksi.�

Kuningattaren k�skyst� kapusi pitk� kamaripalvelija, joka jo oli


aikeissa l�hte� heit� seuraamaan, takaisin ajurin viereen; vaunujen oli
n�et odotettava t�ss� h�nen majesteettinsa palaamista. Tietysti eiv�t
he aikoneetkaan kiert�� ymp�ri koko markkinapaikkaa, vaan ottaa
muutatamia askelia katsellaksensa ensim�isi� kojuja.

Aivan kujanteen suussa oli jo pieni� siirrett�vi� telineit� ja


valkealla liinalla katettu p�yt� ja kaikki, mit� maaliin-ampumista
varten tarvittiin. Ihmiset meniv�t v�linpit�m�tt�min� sen ohitse.
Sitten seurasi paljaan taivaan alle tehty paistimo, josta levisi v�kev�
k�rvennetyn rasvan katku ja n�kyi suuria, punaisia liekkej� nousevan
korkeuteen; ymp�rill� h��r�si valkopukuisia ky�kkipoikia paistaen
kasoittain sokeroituja omenaviipaleita. Vierell� seisoi altea-leivosten
tekij� venytt�en ja kiert�en valkeaa, mantelilta tuoksuvaa taikinaa
jonkunlaisissa j�ttil�isrenkaissa!... Pikku prinssi katseli t�t�
kaikkea h�mm�styneen�. Se oli n�et kuin uutta h�nelle, poloiselle
h�kkilintuselle, joka oli kasvatettu palatsin korkeissa suojissa ja sen
puiston kullattujen ristikkoporttien takana ja joka oli kasvanut
keskell� kauhuja ja kapinoita, aina liikkunut seurueen paimentamana
n�kem�tt� kansanel�m�� sen l�hemp�� kuin mit� h�n palatsin parvekkeelta
tahi sotilassaaton ymp�r�imist� vaunuista oli n�hnyt. Alussa oli h�n
pelonalainen, pit�en k�velless�ns� lujasti kiinni �itins� k�dest�;
mutta v�hitellen huumausi h�n h�lin�st� ja juhla-ilmasta. Posetivien
yht�l�inen vingutus h�nt� niinik��n kiihoitti. H�n n�ytti saaneen
hurjan juoksuhalun, sill� h�n veti �iti�ns� eteenp�in ihan v�kisell�
pys�htyen alinomaa katselemaan jotakin, mutta sitten taas l�htien
taivaltamaan yh� kauvemmas ja kauvemmas sinnep�in, miss� melu oli
suurin ja v�kijoukko taajin.

Huomaamattansa loittonivat he n�in l�ht�paikalta aivan kuin uimari,


jota virta ty�nt�� eteenp�in. Osaksi lienee siihen vaikuttanut my�skin
se, ettei heit� v�kijoukossa paljon huomattu, sill� n�iden kirjavien
pukujen vilin�ss� ei kuningattaren puku -- h�nen hameensa, kappansa ja
hattunsa olivat kellert�v�t -- pist�nyt silmiin enemm�n kuin pikku
prinssink��n; Zaran suuri, alask��nnetty paidankaulus, paljaat nilkat
ja lyhyt takki saivat kuitenkin jonkun s�vyis�n eukon huomauttamaan
vierustoverillensa: �tuo on englantilainen, tuo...� Zara k�veli �itins�
ja Elys�en v�lill�, jotka hymyiliv�t h�nen ilollensa.

�Kas, �iti, katsokaapa tuota!... Mit� ne nuo tuolla tekev�t, hra


M�raut?... Menn��n katsomaan!...�

Ja heid�n t�ytyi seurata h�nt� toiselta puolen kentt�� toiselle


omituisesti viistoillen, joten he joutuivat yh� kauvemmas taajenevan
v�kijoukon keskeen ollen vihdoin pakotettuja seuraamaan ihmisvirran
mukana.

�Ent�p� jos palaisimme jo takaisin?� ehdotti Elys�e.

Mutta lapsi oli vallan haltioissaan. H�n rukoili ja veti �iti�ns�


k�dest� ja t�m� taas oli niin onnellinen n�hdess�ns� pienen, uneliaan
poikansa kerrankin her��v�n horrostilastansa... Ja sit� paitse oli
yleinen kansan-ilo saanut kuningattarenkin vilkkaammalle tuulelle,
jonka vuoksi he k�veliv�t yh� edelleen ... ja edelleen.

P�iv� k�vi yh� helteisemm�ksi, ik��nkuin olisi laskeva p�iv�


s�teill�ns� houkutellut myrskyn esille. Ja mik�li taivas muutti
valaistustansa, sik�li sai tuo tuhatv�rinen juhla satumaisemman leiman.
N�yt�nn�t alkoivat. Kaikki sirkustaiteilijat ja muiden kojujen taiturit
astuivat nyt telttakatoksen alle, kylteiksi maalattujen esirippujen
eteen, joille kuvatut el�imet -- petoel�imet -- voimistelijat ja
painijat n�yttiv�t kaikki virkoavan eloon ja liikkeeseen, kun tuuli
alkoi kangasta hulmuttaa. Nyt alkaa suuri sotilaskulkue, joka tapahtuu
Kaarle IX:n ja Ludvig XV:n aikakausien puvuissa. Mik� kiv��rien ja
pyssyjen vilin�, mik� paljous kankipalmikkoja ja h�ilyvi� t�yht�sulkia!
Torvisoittokunta puhalsi marseljeesia saattosoitoksi. Vastap��t� taas
oli sirkus, jonka edess� olevalla lavalla n�ytell��n nuoria, valkeilla
suitsilla ohjattavia hevosia, jotka esitt�v�t kaikellaisia temppuja,
laskevat kavioillansa ja tervehtiv�t katselijakuntaa harjaansa
heilauttamalla. Sen vieress� on toinen markkinakoju, jossa esiytyy
nuoralla tanssijoita ruutuiseen puseroon ja muotojanoudattaviin
s��ryksiin puetun pajazzon johdolla. H�nen kanssansa esiytyy
pitk�-kasvuinen, ruusunpunaiseen tanssijapukuun puettu, ahavoittunut
tytt�, joka esitt�� jongl�ritemppuja kullatuilla ja hopeoiduilla
kuulilla, pulloilla ja tinaveitsill�, jotka v�lkkyv�t ja kalisevat
ilmassa h�nen lasinuppuisilla tukkaneuloilla yl�skiinnitetyn
hiuslaitteensa yl�puolella.

Pikku prinssi vaipui t�ydellisesti katselemaan t�t� kaunista naista,


jolle �kki� esiytyi kumppali, todellinen satukuningatar v�lkkyv�
kruunu p��ss� ja hopealta hohtavasta harsokankaasta tehty, lyhyt
liivihame yll�; jalat toistensa yli heitettyn� istui h�n siin�
k�sipuihin nojautuneena, kun Zara h�net huomasi. H�n olisi vaipunut
taas t�t� tarkastamaan, ell'ei h�nen huomionsa olisi kiintynyt
tavallista omituisempaan orkesteriin, joka ei ollut kokoonpantu
ranskalaisista kaartilaisista eik� ruusunv�risiin trikoihin puetuista
voimistelijoista, vaan todellisista ylimyksist�; niinp� suvaitsi er�s
pehmeit� kenki� k�ytt�v�, lyhytpartainen ja voidetukkainen herrasmies
soittaa varsikornettia eli vetopasunaa samalla kun er�s hieno nainen --
melkein yht� juhlallinen kuin rva de Silvis -- seisoi silkkimantilja
yll� ja h�ilyvill� kukkasilla koristeltu hattu p��ss� katsellen
hajamielisen� ymp�rillens� ja ly�den suurta rumpua niin voimakkailla
k�siliikkeill�, ett� mantiljan rimsut heilahtelivat aina hattukukkasiin
saakka. Mit� mahtoivat nuo olla? mietti Zara. Ehk� olivat nekin jonkun
karkoitetun ja onnettoman kuningasperheen j�seni�?...

Mutta markkinakent�ll� oli paljo muutakin ihmetelt�v��.

Loppumattomassa ja alituisesti vaihtuvassa panoramassa n�htiin


tanssivia ketjukarhuja, melkein alastomia neekerej�, piruja ja
piruttaria purppuraiset p��hineet p��ss�, huitovia painijoita ja
mainioita voimataiteilijoita, jotka k�si lanteilla tarjosivat
trikoos��ryksi� sille, joka halusi mittailla voimiansa heid�n
kanssansa; t��ll� esiytyi miekkaileva, naamioitu sankaritar, haarniska
yll�ns�, jaloissa punaiset, kultajuovaiset sukat ja k�siss� pitk�t
nahkahansikkaat, tuolla taas Kolumbusta tai Kopernikusta esitt�v�,
mustaan samettipukuun puettu herrasmies, joka timanttinuppuisella
ratsuruoskalla piirusteli ilmaan salaper�isi� ihmeympyr�it�.
Kaikki n�m� esiytyiv�t samalla tavalla. Lavan takana taas
sijaitsi Garelin el�inhuone, jonka heti tunsi sielt� levi�v�st�
inhoittavasta tallihajusta ja petoel�inten kiljunnasta. N�iden
el�vien merkillisyyksien ohessa n�htiin kaikellaisia kuvia, esim.
j�ttil�isnaisia tanssijaispuvussa, olkap��t paljaina, k�sivarret
vaaleanpunaisella untuvalla ja k�siss� tiukasti napitetut hansikkaat,
tulevaisuuteen n�kevi� unissaennustajia istuen side silmill�ns�
mustapartaisen ihmel��k�rin vieress�, hirvi�it�, ep�siki�it�,
kaikellaisia eriskummallisuuksia ja luonnon omituisia sattumia, joiden
edess� toisinaan riippui nuoralla yl�s kiinnitetyt verhot ja n�iden
eteen asetetulla tuolilla s��st�laatikko.

Ja kaikkialla, jokaikisell� askeleella kaikenlaatuisia ja


kaikenmuotoisia piparikakkuja, jotka n�iden markkinain varsinainen
kauppatavara olivat ja joita myytiin punaisiksi verhotuissa
ja kultahetaleilla koristetuissa myym�l�iss�; n�iss� l�ytyi
maalatuilla kuvilla koristettuun satini-paperiin k��rittyj�
piparikakkuja, silkkinauhoilla sidottuja piparikakkuja, erityisesti
suosittuja sokerileivoskuvioilla ja k�rvennetyill� manteleilla
koristeltuja kakkuja, kaikellaisia ukkoja ja Pariisin kuuluisuuksia
piparikakkutaikinasta, �Amandan� rakastajan kuva, prinssi Kukonpyrst�
ja h�nen ainainen kumppalinsa Rigolo; piparikakkuja n�htiin myyt�v�n
koreissa ja siirrett�viss� kojuissa, joista kaikista levisi miellytt�v�
meden ja paistettujen hedelm�in tuoksu verkallensa kuljeskelevaan
v�kijoukkoon, joka muutamin paikoin oli niin laaja, ett� se melkein
salpasi tien.

Palata takaisin omia j�lki�ns� oli mahdoton. T�ytyi seurata t�t�


oikullista ihmisvirtaa, astua eteenp�in, per�yty�, kulkea milloin
yhdelle, milloin toiselle kojulle, sill� v�kijoukko koettaa turhaan
keksi� jotakin ulosp��sy� sivulle p�in t�st� yleisest� valtav�yl�st�.
Kuuluu naurua ja leikkipuheita t�ss� loppumattomassa ja eteenp�in
sys�tyss� ihmistulvassa. N�in l�helt� ei kuningatar ollut koskaan
kansaa n�hnyt. Vaikka ty�miesten hengitys melkein sattui h�neen ja
vankat hartiat koskettivat toisinaan kovasti h�nen olkap�it�ns�, ei h�n
-- ihme kyll� -- tuntenut pelkoa eik� vastenmielisyytt�, vaan lipui
toisten mukana eteenp�in empivin, verkkaisin askelin, joissa h�nest�
oli jotakin juhlamarssin tapaista, olletikin kun ainoitakaan ajoneuvoja
ei n�ill� teill� n�hty.

Ihmisten hauska k�yt�s saattoi kuningattaren rauhalliselle tuulelle ja


h�nt� huvitti pikku Zaran ylenpalttinen riemu sek� nuo lukuisat
lastenvaunut, jotka liikkuivat t�m�n sullotun v�kijoukon keskess�.
�Elk�� tyrkkik� ... n�etteh�n, ett� siin� on lapsi�, varoitettiin
toisiansa. Eik� t�ss� ollut kysymys yhdest� pienokaisesta, vaan oli
niit� t��ll� kymmenitt�in ja sadoittain �itien syliss� tai is�in
voimakkailla hartioilla. Kuningatar hymyili yst�v�llisesti
huomatessansa noiden monien lasten joukossa jonkun samanik�isen kuin
h�nen omansa oli. Mutta niin levollinen kuin kuningatar ei Elys�e
ollut, sill� h�n tiesi t�m�n saman kansan, joka nyt oli rauhallinen ja
hiljainen, �kki� voivan muuttaa hahmoansa. Tarvitsi vain tuon paksun
pilvenlongan taivaalla purkautua �kkisateeksi, niin syntyisi t�ss� ehk�
jo mit� pahin ep�j�rjestys. Vilkkaassa mielikuvituksessansa johtui h�n
jo ajattelemaan onnettomuutta Karusellitorilla, jota siihen aikaan
viel� kutsuttiin Ludvig XV:n toriksi, miss� useita ihmisi� tukehtui ja
rutistui kuoliaaksi, vaikka leveille, tyhjille kaduille oli ainoastaan
muutamia askelia; niille eiv�t nuo poloiset sill� hetkell� n�et voineet
p��st�.

Pikku prinssi, joka k�veli edelleen �itins� ja opettajansa v�liss�,


alkoi nyt valittaa, ett� h�nen tuli liian kuuma ja ett'ei h�n voinut
n�hd� mit��n. Elys�e keksi silloin seurata ty�miesten esimerkki�: h�n
nosti prinssin olallensa; ja nytk�s t�m� ihastuneena riemuitsi!
Ylh�iselt� asemaltansa n�ki h�n niin laajalti ja kauvas eteenp�in! H�n
voi erottaa pylv��t �Valtaistuintorilla� ja koko markkinakent�n
kirjavine v�kijoukkoinensa, iltap�iv�n hohteessa hulmuavat liput pitkin
kojukujanteita ja koreiden koju-esirippujen tuulessa h�ilyv�t liepeet.
Suurissa keinuissa, jotka aina olivat v�ke� t�ynn�, lensiv�t istujat
korkealle ilmaan ja kiilt�v�ksi maalattu j�ttikaruselli py�ri ymp�ri
jalopeuroinensa, leopardinensa ja lohik��rmeinens�, joiden seljiss�
ratsasteli poikia ja tytt�j� j�ykkin� kuin pahvinuket. Yhteensidottuja
punaisia ilmapalloja v�ikkyi ilmassa lukemattomien kullalta v�lkkyvien
pahvilelujen ker�ll� ja yli v�kijoukon n�kyi sadottain pikku p�it�,
joiden ymp�rill� hulmusi vaaleat kiharat niinkuin pikku prinssinkin
suortuvat olivat.

T�m�n n�yn eloisuutta lis�si osaltansa mailleen laskeutuvan auringon


vaaleanpunainen s�teikk� taittuen tummia pilvi� vastaan ja vuoroin
valaisten, vuoroin varjostaen esineit�. Valaistus lankeaa my�skin
Pierrotille ja Colombinelle, jotka valkeina, vastakkain liehuvina
t�plin� kuvastuvat lavan mustaa taustaa vastaan; alempana seisoo pitk�
ja kumara n�yt�nt�jen toimeenpanija, kreikkalaisen paimenen suippolakki
p��ss�, ja liikuttelee k�si�ns� kuin leipuri leipi�ns� uuniin pannessa,
koettaen n�in h��t�� kojuunsa markkinakansaa, jota portaat vilisev�t
mustanaan. H�nell� on suu ammollansa; varmaankin h�n huutaa ja m�lisee,
mutta h�nen ��nt�ns� ei voi kuulla. Yht� v�h�n voi Zara kuulla lavan
sivulla riippuvan kellonkaan ��nt�, vaikka joku n�kyi sit� hurjasti
l�ikytt�v�n, ja kiv��rien pauketta, vaikka h�n n�ki kuinka niill�
t�hd�ttiin ja kuinka savu pelmahti ilmaan. Kaikki n�et h�vi��
yleiseksi, suureksi, ep�sointuiseksi markkinahumuksi, johon yhtyy
raikkujen r�tin�, ruokopillien vihellys, rumpujen p�rin�, kiinalaisten
�gongien� kumea ��ni, torvien toitotus, posetivien soitto, petoel�inten
kiljunta ja h�yrykoneiden vihellykset. Samoin kuin mehil�isi�
pyydett�ess� melutaan niin paljo kuin mahdollista, koettivat kaikki
t��ll� olla toisiansa kova��nisempi� vet��ksens� n�in yleis�n huomion
puoleensa; korkealle ilmaan heiluvista keinuista kuului kimeit� huutoja
ja joka kymmenes minuutti huhkasi juna ohitse niin l�helt�, ett� sen
aikaansaama ankara vinkuminen hetken aikaa kuului yli muun
markkinamelun.

�kki� tunsi kuningatar, joka oli k�velyst� v�synyt ja v�kijoukon


hikiuhosta tukehtumaisillansa ja johon mailleen painuvan, lukemattomiin
kimmelt�viin esineihin heijastuvan ilta-auringon paiste oli
painostavasti vaikuttanut, itsens� niin kovin voimattomaksi, ett� h�n
kerralla yritti vaipumaan maahan. T�m�n huomatessansa tarttui h�n
samassa silm�nr�p�yksess� kovasti kiinni Elys�en k�sivarteen ja
nojautui suorana, vaikka kalvenneena h�neen sopertaen: �ei se ole
mit��n ... ei ollenkaan mit��n...� Mutta samassa vaipui h�nen p��ns�
M�rautin olkap��t� vastaan ja vallan hervotonna lyyhistyi h�n
saattajansa varaan. T�t� ei tosin kest�nyt kuin muutaman minuutin ...
mutta t�t� tuokiota ei M�raut koskaan unhottanut.

Se menikin jo ohi. Fr�d�rique toipui jo. Tuulahdus, joka vilvoitti


h�nen otsaansa, virkisti my�skin h�nen voimansa. Elys�en k�sivarteen
h�n sent��n edelleenkin nojausi ja kun t�m� nyt k�veli kuningattaren
kanssa k�sikoukussa tuntien tuon pienen k�t�sen keve�n ja l�mpim�n
painalluksen, joutui miespoloinen vallan h�mmennyksiins�. H�n unhotti
vaaran, v�kijoukon, markkinat ja koko Pariisin. H�n oli joutunut
unelmain valtakuntaan, jossa n�m� tenhollansa hallitsivat koko
mielikuvituksen. H�n k�veli ihmisjoukon l�pi n�kem�tt� ja kuulematta
mit��n; olipa kuin vaeltaisi h�n pilven keskess�, joka h�net ymp�r�i,
varasi ja kuljetti eteenp�in, kunnes huomaamatta oli saavuttu
puistotielle.

Vasta sille tultua her�si h�n t�yteen tajuntaansa. Kuningattaren


vaunuja ei n�kynyt ... ja p��st� takaisin sinne, mihin ne olivat
j��neet odottamaan, oli vallan mahdoton. Heid�n t�ytyi siis l�hte�
jalkaisin palausmatkalle Herbillonin kadulle p�in ja kulkea -- jo
alkavassa h�m�r�ss� -- pitkin leveit� puistoteit� ja katuja, joiden
varsilla olevat kapakat kuhisivat v�ke�. El�m� t��ll� alkoi tosin jo
olla vallatonta, mutta kukaan ei n�ytt�nyt huomaavan t�t� heid�n outoa
palausmatkaansa. Niinkuin muutkin lapset, jotka ovat saaneet n�hd� ja
kuulla paljo uutta, oli pikku prinssikin tavattoman puhelias koettaen
lakkaamatta pukea sanoihin kaiken, mit� h�n oli n�hnyt ja miettinyt.
Kuningatar ja Elys�e sit� vastoin kulkivat ��nett�min� rinnatusten.
Elys�e tunsi olevansa liikutettuna ja koetti vuoroin muistella, vuoroin
muistostansa karkoittaa sit� suloista hetke�, jolloin h�nelle selvisi
tuo ikuiseksi onnettomuudeksi koituva salaisuus; kuningatar taas mietti
mit� kaikkea outoa ja uutta h�n oli n�hnyt. Ensi kerran el�m�ss�ns� oli
h�n tuntenut �kansan syd�men sykint��; h�n oli nojannut p��ns� tuon
v�kev�n jalopeuran olkap��t� vastaan ja s�ilytti sis�ss�ns� valtavan ja
samalla suloisen tunteen: oli kuin voimakkaat k�sivarret olisivat
hell�sti ymp�r�ineet h�net ja samalla suojelleet h�nt�.

End of Project Gutenberg's Kuninkaita maanpaossa I, by Alphonse Daudet

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINKAITA MAANPAOSSA I ***


***** This file should be named 24743-8.txt or 24743-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/2/4/7/4/24743/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions


will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE


PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free


distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm


electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm


electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be


used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"


or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived


from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm


License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this


electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,


performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing


access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.
- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm


electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable


effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right


of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a


defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied


warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of


electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the


assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive


Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit


501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.


Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:


Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg


Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide


spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating


charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we


have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make


any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic


works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm


concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed


editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,


including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.