Rypistin edellisen: ”Nyt sinä soitat pianoa.

Osaisinko kirjoittaa
lauseen jossa olisi vain minä. En osaa vasemman käden
pianokonserttoja.” Heitin koriin. Niin mykkä ettei kestä ääniä. En
minä kateellinen ollut, mutta olisin halunnut olla kissa sylissäsi.

Rauhoittaakseni nahkaiset aivoni katson ulos puutarhaan. Kaukaisen

lentokoneen jälki. Minä siis lähdin bussille aamulla varhain. Muistat
kai? Piti mennä lainaamaan etc. No, otin selville vaadittavat kirjat,
menin luennolle jolle en kuulunut vaikka kaikki yksityiskohdat
täsmäsivät (koodi, opettaja, aihe). Sitten oli tunti tyhjää. Sittenkin

Matkustin ratikalla Meilahteen, mutta hän oli päässyt eilen pois.

Minä jahtasin olemattomia, yksin. Ehdin juuri ja juuri takaisin. Joka
ruotsintunnin alussa opettaja kysyy kahdelta om deras hobbyer.
Valehtelin sujuvasti kirjoittamisesta kuin jumalan mies omista
himoistaan. Minulla on pitkälle kehittynyt suunnitelma, ett
sofistikerat plan. Olen jo vuoden kirjoittanut romaania. Helppoa
kaikki niin kuin sade valuu eikä kipua. Mitä, onko ett plan siis mikä?