Baruch Spinoza: Etiikka (1677)

Luonnossa ei ole mitään satunnaista, vaan kaikki asiat on määrätty luonnon

välttämättömyydestä olemassaoloon ja tuottamaan vaikutuksen tietyllä
tavalla. Mieli ja ruumis ovat yksi ja sama yksilö, joka käsitetään nyt ajattelun
määritteen kautta, ja nyt ulottuvuuden määritteen kautta. Käsitimmepä
luonnon sitten ulottuvuuden tai ajattelun kautta tai minkä tahansa muun
määritteen, tulemme huomaamaan saman järjestyksen tai yhden ja saman
syiden ketjun. Mielessä ei ole vapaata tahtoa; vaan mielen on määrännyt
toivomaan sitä tai tätä jokin syy, jonka taas on määrännyt toinen syy, ja
tämän taas toinen syy jne. äärettömiin. Luonnolla ei ole erityistä päämäärää
mielessään, ja tarkoitusperäsyyt ovat pelkkää ihmisen mielikuvituksen
tuotetta.

Itsesäilymisen pyrkimys on ensimmäinen ja ainoa hyveen perusta. Tieto

hyvästä ja pahasta eivät ole muuta kuin nautinnon ja tuskan tunteita siinä
määrin kuin olemme niistä tietoiset. Se, joka muistaa asian, josta hän oli
iloinnut, haluaa omistaa sen samoissa olosuhteissa, joissa hän ensin iloitsi
niistä. Tuskasta tai nautinnosta syntyvä halu on sitä suurempi mitä suurempi
on tunne. Hyvällä tarkoitan kaikenlaista nautintoa, ja kaikkea joka johtaa
siihen, erityisesti sellaista, joka tyydyttää kaipuumme, mitä tahansa se onkin.
Pahalla tarkoitan kaikenlaista tuskaa, erityisesti sellaista, joka turhauttaa
meidän kaipuumme. Emme koskaan halua asiaa, koska pidämme sitä
hyvänä, vaan päinvastoin pidämme asiaa hyvänä, koska haluamme sitä.
Viisaan miehen osana on virkistää ja ravita itseään kohtuullisella ruoalla ja
juomalla ja myös hajusteilla, kasvien pehmeällä kauneudella, vaatteilla,
musiikilla, monenlaisella urheilulla, teatterilla, ja sen sellaisella siinä mitassa
kuin voi tuottamatta vahinkoa naapurilleen. Vapaa ihminen ajattelee kaikista
asioista vähiten kuolemaa; ja hänen viisautensa ei ole kuoleman vaan
elämän mietiskelyä.

Tahto ja ymmärrys ovat yksi ja sama. Käsitys pahasta on virheellistä tietoa.

Järjen luonteena ei ole nähdä asioita satunnaisina vaan välttämättöminä.
Järjen luonteeseen kuuluu havaita asiat tietynlaisen ikuisuuden alaisina.
Kokonaisuuden näkökulmasta pahaa ei ole. Tästä seuraa, että jos ihmisen
mieli omaisi vain päteviä käsityksiä, se ei muodostaisi käsitystä pahasta.

Ihmisen heikkoutta tunteiden hallinnassa nimitän sidonnaisuudeksi: sillä kun

ihminen on tunteidensa orja, hän ei ole oma herransa vaan on kohtalon
armoilla. Mielemme on tietyissä tapauksissa aktiivinen ja tietyissä passiivinen.
Siinä määrin kuin sillä on päteviä käsityksiä, se on välttämättä aktiivinen, ja
siinä määrin kuin sillä on pätemättömiä käsityksiä, se on välttämättä
passiivinen. Tunne, joka on intohimo, lakkaa olemasta intohimo niin pian kuin
muodostamme siitä selvän ja tarkan käsityksen. Tunne alistuu enemmän
hallintaamme ja mieli on vähemmän passiivinen siihen nähden samassa
suhteessa kuin me opimme tuntemaan sitä.

Järjen ohjaama ihminen on vapaampi valtiossa, jossa hän elää lailla

hallitussa järjestelmässä kuin yksinäisyydessä, missä hän on riippumaton.
Ihminen on ihmiselle Jumala. Hyödyllisintä ihmiselle on toinen ihminen.
Korkein hyvä niille, jotka seuraavat hyvettä, on kaikille yhteinen, ja siksi kaikki
voivat yhtäläisesti iloita niistä. Ihmiset, jotka ovat järjen ohjaamia - so. he
jotka tavoittelevat sitä, mikä on järjen mukaan heille hyödyllistä - eivät halua
itselleen mitään, mitä he eivät myös halua muulle ihmiskunnalle, ja sen
seurauksena he ovat oikeudenmukaisia, uskollisia ja kunniallisia
toiminnassaan. Kuitenkin on harvinaista, että ihmiset elävät järjen mukaan,
sillä heidän suhteet toisiinsa ovat sillä tolalla, että he ovat yleensä kateellisia
ja vahingoksi toisilleen.

Ihmisen kyky on sangen rajallinen ja ulkoisten syiden voima ylittää sen

äärettömästi. Näin siis meillä ei ole ehdotonta valtaa sopeuttaa
ulkopuolellamme olevia olioita hyötymme mukaisiksi. Kannamme kuitenkin
rauhallisin mielin kaiken mahdollisen, mikä sattuu olemaan ristiriidassa oman
parhaamme kanssa, kunhan olemme tietoisia siitä, että olemme tehneet
velvollisuutemme, ettei voimamme olisi riittänyt tapahtuneen torjumiseksi ja
että olemme osa luonnon kokonaisuutta, jonka järjestystä seuraamme. Jos
selvästi ja kirkkaasti ymmärrämme tämän, niin se osa meitä, joka määräytyy
ymmärtämisestä käsin, toisien sanoen parempi osa meitä, rauhoittuu täysin ja
pyrkii pysymään tässä sisäisessä tyytyväisyydessä. Sillä sikäli kuin ymmär-
rämme, emme voi haluta muuta kuin välttämätöntä, emmekä yleensä ottaen
voi rauhoittua muuten kuin totuuden edessä; ja siinä määrin kuin
ymmärrämme oikein tämän, sikäli meidän parhaan osamme pyrkimys käy
yksiin koko luonnon järjestyksen kanssa.

Onnellisuus ei ole hyveen palkka vaan hyve itsessään.

Havaitsemme ja muodostamme yleisiä käsityksiä yksittäisistä olioista, jotka

esittäytyvät älyllemme aistiemme kautta katkonaisesti, sekavasti ja järjestystä
vailla; tätä kutsun pelkän kokemuksen antamaksi tiedoksi; symboleista;
esimerkiksi luettuamme tai kuultuamme tiettyjä sanoja muistamme asioita ja
muodostamme niitä koskevia käsityksiä, samanlaisia kuin ne, joiden kautta
kuvittelemme asioita; näitä kahta tapaa kutsun ensimmäisen lajin tiedoksi,
mielipiteiksi, tai kuvitelmiksi; siitä tosiasiasta, että meillä on kaikille ihmisille
yhteisiä ajatuksia ja päteviä käsityksiä olioiden ominaisuuksista; tätä kutsun
järjeksi ja toisen lajin tiedoksi. Näiden kahden lajin tiedon lisäksi on kolmas
laji, jota kutsumme oivallukseksi. Tämän lajin tieto etenee todellisuuden
tiettyjen määritteiden olemusta koskevasta pätevästä käsityksestä pätevään
tietoon olioiden olemuksesta. Ensimmäisen lajin tieto on ainoa syy virheisiin.
Toisen ja kolmannen lajin tieto on välttämättä totta.

Intuitiivinen tieto etenee Jumalan olemusta koskevasta tiedosta kaikkien

asioiden olemusta koskevaan tietoon. Tällainen tieto on välttämättä totta, ja
kellä on tosi käsitys, hän tietää samalla, että hänellä on tosi käsitys, eikä hän
voi epäillä asian totuutta.

Tämä oppi opettaa, että toimimme vain Jumalan käskystä, että olemme
osallisia jumalalliseen luontoon, että teemme niin sitä enemmän mitä
täydellisempiä tekomme ovat ja mitä enemmän ymmärrämme Jumalaa.
Tämä oppi siis sen lisäksi, että antaa täydellisen mielenrauhan, opettaa
meille myös, mistä muodostuu suurin onnemme eli autuutemme: nimittäin
yksin Jumalan muistamisesta, joka johdattaa meidät tekemään vain niitä
asioita, joita rakkaus ja moraalisuus neuvoo.

Ilo ja suru ovat ensisijaisia tunteita, joihin muut tunteet perustuvat.

Käsitys, joka suurentaa tai vähentää ruumiimme kykyä toimia, suurentaa tai
vähentää mielemme kykyä ajatella ja siirtää mielemme suurempaan tai
vähäisempään täydellisyyteen.

Ilo on mielen siirtymistä suurempaan täydellisyyteen.

Suru on mielen siirtymistä vähäisempään täydellisyyteen.
Rakkaus on iloa, johon liittyy käsitys ulkoisesta syystä.
Viha on surua, johon liittyy käsitys ulkoisesta syystä.
Itsekunnioitus on iloa, jonka syntyy myönteisestä suhtautumisesta itseemme.
Nöyryys on surua, johon liittyy käsitys omasta heikkoudesta.
Sääli on surua, johon liittyy käsitys toisen kärsimyksestä.

Sääli on surua ja siksi sinällään pahasta. Mutta siitä seuraa välillisesti hyvää
pyrkiessämme vapauttamaan kärsimyksestään säälimämme ihmisen.

Pyrimme edistämään kaiken sellaisen tapahtumista, minkä kuvittelemme

johtavan iloon, ja välttämään tai hävittämään sellaista, minkä kuvittelemme
olevan sille vastakkaista eli johtavan suruun. Jos joku on tehnyt jotain, minkä
hän kuvittelee herättävän toisissa iloa, hän kokee iloa, johon liittyy käsitys
omasta itsestä sen syynä. Jos hän taas on tehnyt jotain, minkä hän kuvittelee
aiheuttavan toisille surua, hän suhtautuu itseensä surulla.

Viha ei ole koskaan hyväksi. Järkensä ohjaama pyrkii kaikin voimin

vastaamaan toisten vihaan rakkaudella. Viha lisääntyy vastavihasta, mutta
rakkaus voi sen tuhota. Viha, jonka rakkaus voittaa täysin, muuttuu
rakkaudeksi, ja rakkaus on siksi suurempi kuin viha, jos viha ei olisi sitä
edeltänyt.

Suurin inhimillinen täydellisyys, ilo ja tyydytys syntyvät asioiden intuitiivisesta

ymmärtämisestä. Tämä on mielen suurin pyrkimys ja hyve.

(Kursivoinnit eivät kuulu alkuperäiseen tekstiin.)