Jarkko yritti kiskaista ktens irti, mutta naisen ote vain tiukkeni.

- Minulla on tuolla korttelin toisessa pss kynsistudio, hn sanoi. - Voisin tehd sinulle perusteellisen

manikyyrin

- tosi edullisesti tietysti. Tekoripset rpsyivt taas kiivaasti.

- Liikkeen nimi on muuten Kynsi-Kaarina. Osaatko yhtn arvata mist nimi tulee?

- No enkhn, Jarkko sanoi ja ajatteli ulko-oveen kiinnitetty isoa sydmen muotoista keramiikkalaattaa,

jossa luki koukeroisin kultakirjaimin Kaarina Willberg. Se ei kovin helposti pssyt unohtumaan.

Ensimmisen kerran Jarkko oli ollut Lutherinkadulla tiss pari viikkoa aikaisemmin, kun nainen oli

soittanut Tosimiespalveluun ja sanonut kaipaavansa digiboksin asentajaa. Se homma oli hoidettu

nopeasti, mutta yht vikkelsti daami oli keksinyt kaikenlaista muuta pient mutta kuulemma ehdottoman

pakollista asentamista, korjaamista ja kohentamista.

Makuuhuoneen sein ei olisi Jarkon mielest edes kaivannut uuta maalia, mutta nainen valitti

sinnikksti, ett pieni tummunut lisk ikkunan pieless oli hirinnyt hnen esteettist silmns jo

pitkn.

Jarkko siis maalasi seinn, ja kun se oli valmis, muut seint nyttivt tietysti ikvn harmailta. Nekin oli

maalattava, mutta katon ksittelyst Jarkko oli toistaiseksi kieltytynyt. Sit varten jttivuode olisi

siirrettv pois tielt, ja se olisi turhan iso urakka yhdelle miehelle.

Nyt kaikki seint oli maalattu, ja Jarkko ptti, ettei astuisi en jalallaankaan thn taloon. Jotain rajaa

sentn keskiikisten naisten kiimallakin.