ADUT TKIJT JULKAIIT MIT

OTAYHTYTT

PIENI
PUNAHILKKA
Kirjoittanut Grimmin veljekset

Kuvittanut Iina Kuula

Lyhennetty suomennos Jenni Joru

Olipa kerran kiltti ja suloinen pieni tytt, josta

kaikki pitivt. Erityisen paljon hnt rakasti
hnen vanha isoitins, joka oli kutonut
tytlle punaisen viitan, jossa oli huppu. Tytt
kytti sit aina, ja sen vuoksi kaikki
kutsuivatkin hnt pieneksi Punahilkaksi.

Ern aamuna pienen Punahilkan iti kutsui

Punahilkan luokseen keittin ja sanoi:
Isoitisi on hyvin sairas. Ota tst kakkua ja
viini ja vie ne hnelle, jotta hn tervehtyisi,
mutta muista, ettet saa poiketa polulta, sill
mets on hyvin vaarallinen! Punahilkka
lupasi, ettei hn poikkeaisi polulta ja hnen
itins pakkasi kakun ja viinin pajukoriin.
Pieni punahilkka puki plle punaisen
viittansa, nosti korin ksivarrelleen ja lhti
kohti isoidin mkki.

Isoidin mkki oli naapurikylss. Polku

isoidin mkille kulki synkn metsn halki.
Matka taittui joutuisasti ja aurinko paistoi
polulle iloisesti suurten puiden oksien
lomasta. kki metsst astui polulle suuri
harmaaturkkinen Susi.

Hyv piv, pieni Punahilkka, minne

matka? Susi kysyi kohteliaasti.

Hyv piv! Olen viemss kakkua ja

viini sairaalle isoidilleni, jotta hn
vahvistuisi ja tervehtyisi, Punahilkka vastasi.

Punahilkka ei ollut koskaan aikaisemmin

nhnyt sutta, joten hnt ei pelottanut. Susi
taas oli hyvin, hyvin nlkinen, sill se ei ollut
synyt mitn kolmeen pivn. Jos nyt
toimin ovelasti, saan syd sek isoidin ett
Punahilkan, ajatteli susi, ja lipoi kieltn.
 Isoitisi ilahtuu varmasti, kun hn saa
kakkua ja viini, mutta eik hn ilahtuisi viel
enemmn, jos poimisit hnelle sievn
kukkakimpun? Katsohan: tuossa polun
laidassa kasvaa kauniita kukkia, susi sanoi.

Punahilkka muisti kyll, mit hnen itins oli

sanonut, mutta polun laidassa kasvoi
metsorvokkeja ja vhn matkan pss
puiden alla kieloja ja pienell aukiolla viel
taivaansinisi lemmikkejkin. Punahilkka
laski korin maahan ja taittoi orvokin, sitten
toisen ja viel kolmannenkin. Pian Punahilkka
oli unohtanut itins varoitukset.

Susi sen sijaan juoksi metsn ja suoraan

isoidin mkille ja koputti oveen, kop kop.

Kuka siell? huusi isoiti.

Min tll, pieni Punahilkka, toin sinulle

kakkua ja viini, jotta vahvistuisit ja tulisit
terveeksi, kimitti susi Punahilkaksi tekeytyen.

Tule vain sisn, olen liian sairas

noustakseni vuoteesta. Ovi ei ole spiss,
isoiti kehotti. Susi loikki suoraan isoidin
vuoteen reen ja syd hotkaisi isoidin
suihinsa. Sitten se pukeutui isoidin
ymyssyyn ja aamutakkiin ja kvi vuoteeseen
peiton alle odottamaan Punahilkkaa.

Sill vlin Pieni Punahilkka oli poiminut

sievn kukkakimpun. Hn huomasi, ett
aurinko oli jo korkealla, joten hn kiireen
vilkkaa palasi polulle, nosti korin
ksivarrelleen. Punahilkka kiirehti
juoksujalkaa isoidin mkille ja koputti
oveen, kop kop.

Kuka siell? huusi isoidin pehme nt

matkiva susi.

Min tll, pieni Punahilkka, toin sinulle

kakkua ja viini, jotta vahvistuisit ja tulisit
terveeksi, vastasi Punahilkka.

Tule vain sisn, olen liian sairas

noustakseni vuoteesta. Ovi ei ole spiss,
susi kehotti. Punahilkka astui mkkiin ja kvi
isoidin vuoteen vierelle.

Tule tnne viereeni, susi kehotti.

Punahilkka nosti korin ja kukat pydlle,
kohotti tilkkutkki ja nousi isoidin suurelle
sngylle. Isoiti nytti vain kovin oudolta
ypaidassaan.
 Miksi sinulla on noin suuret jalat?
Punahilkka kysyi.

Jotta voisin juosta kovempaa, vastasi susi.

Miksi sinulla on noin suuret kdet?

Punahilkka kysyi.

Jota voisin halata sinua paremmin, vastasi

susi.

Miksi sinulla on noin suuret korvat?

Punahilkka kysyi.

Jotta voisin kuulla sinut paremmin, vastasi

susi.

Miksi sinulla on noin suuri suu? Punahilkka

kysyi.

Jotta voisin SYD sinut paremmin, susi

vastasi, syd hotkaisi punahilkan yhten
suupalana ja kvi kyllisen nukkumaan
ruokalevolle.

Ohi kulkeva metsnvartija kuuli suden

kuorsauksen ja mietti huolestuneena, mik
vanhaa isoiti vaivasi, kun hn noin kovasti
kuorsasi. Hn koputti oveen kop kop, mutta
kukaan ei vastannut. Isoidin ovi ei ollut
spiss. Metsnvartija astui hiljaa sisn ja
lysi syvss unessa kuorsaavan suden
isoidin sngyst.

Metsnvartija arvasi heti, mit oli tapahtunut.

Hn otti vyltn puukon ja leikkasi suden
vatsan auki, ja voi ihmett! Punahilkka ja
isoiti kmpivt esiin suden vatsasta
vahingoittumattomina! He syleilivt
kiitollisena toisiaan ja metsnvartijaa. Sill
vlin, kun isoiti nautti vahvistavaa kakkua ja
viini metsnvartija ja Punahilkka tyttivt
suden vatsan raskailla kivill, ompelivat sen
kiinni ja veivt suden takaisin metsn.

Siit pivst lhtien susi eikoskaan en

vaaninut ketn metspolulla. Isoiti
vahvistui ja tuli aivan terveeksi, ja pieni
Punahilkka kuunteli siit lhtien itins
ohjeet, eik en koskaan poikennut polulta.

Sen pituinen se.

PIDITK

LUKMATAI ?
Voit lhett meille palautetta osoitteeseen
info@iltasatu.org. Palautteen avulla pyrimme
kehittmn palvelua entisestn.

KRROADUTA

YTVILLI

Jaa Facebookissa

Jaa Twitteriss

Voit jakaa sadun mys kopioimalla

seuraavan linkin:

http://iltasatu.org/satu/punahilkka/
Kuvituksen copyright Iina Kuula. l kopioi
ilman tekijn lupaa.

ADUT

TKIJT

JULKAIIT

MIT

OTAYHTYTT

Copyright 2015 Iltasatu-yhdistys. All rights reserved.

| |
Wedesign ViaNueva 2015