Hoi 50061

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenneurologisen
yhdistys ry:n, Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen ja Suomen

Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen asettama työryhmä
ADHD (aktiivisuuden ja
tarkkaavuuden häiriö)
Päivitetty 31.5.2017
PDF-versio sisältää suositustekstin, keskeiset taulukot ja kuvat

sekä kirjallisuusviitteet typistetyssä muodossa.
Koko suositus näytönastekatsauksineen ja lisätietoaineistoineen

on saatavissa osoitteessa www.käypähoito.fi
Kirjallisuusviite:
ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö) (online). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenneurologisen
yhdistys ry:n, Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen ja Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki:
Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2017 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
VASTUUN RAJAUS
Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja
hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan
parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS
ADHD (aktiivisuuden ja
tarkkaavuuden häiriö)
Keskeinen sanoma
– Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (attention-deficit hyperactivity disorder, ADHD)
on toimintakykyä heikentävä kehityksellinen häiriö, joka voidaan diagnosoida lapsuudessa,
nuoruudessa tai aikuisuudessa.
– ADHD:n ydinoireet ovat tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus.
– ADHD:n diagnosointiin tarvitaan tietoa oireiden esiintymisestä ja toimintakyvystä
eri tilanteissa, henkilön psyykkisestä ja fyysisestä terveydentilasta, kehityshistoriasta,
elämäntilanteesta sekä muista oireisiin vaikuttavista tekijöistä.
– Erotusdiagnostiikassa on arvioitava, selittyvätkö oireet muilla sairauksilla tai häiriöillä. Monet
erotusdiagnostisesti olennaisista häiriöistä voivat esiintyä myös samanaikaisesti ADHD:n
kanssa.
– ADHD:n hyvä hoito suunnitellaan yksilöllisten tarpeiden ja tavoitteiden mukaan. Hoidon
tavoitteena on lievittää ADHD-oireiden aiheuttamaa haittaa ja parantaa toimintakykyä.
• Keskeisiä keinoja ovat ADHD-oireiseen henkilöön ja hänen ympäristöönsä kohdistuvat
tukitoimet, erilaiset psykososiaaliset hoitomuodot sekä lääkehoito.
• Lasten ja nuorten hoidossa on tärkeää ohjata aikuisia käyttämään lapsen toimintakykyä
tukevia menetelmiä kotona, varhaiskasvatuksessa ja koulussa.
• Samanaikaisten häiriöiden hoito yhdistetään ADHD-oireiden hoitoon.
– Hoidon on oltava riittävän pitkäjänteistä ja sen jatkuvuus tulee varmistaa erilaisissa
siirtymävaiheissa erityisesti lapsuuden ja nuoruuden aikana.
– Hoitamattomana ADHD voi haitata opintoja ja työllistymistä ja suurentaa psykiatristen
häiriöiden, syrjäytymisen ja päihteiden käytön riskiä.
– Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välisestä työnjaosta ja yhteistyöstä tulee sopia
paikallisesti.
• Lapsilla ja nuorilla ADHD:n diagnosointi ja hoito voidaan useimmiten toteuttaa
perusterveydenhuollossa, tarvittaessa erikoissairaanhoidon konsultaatioiden
tuella. Jos esiintyy vaikeita samanaikaisoireita, erotusdiagnostinen arvio ja hoitoja
kuntoutussuunnitelma tehdään erikoissairaanhoidossa.
• Aikuisilla diagnoosin tekee ensisijaisesti psykiatrian erikoislääkäri tai opiskelu- tai
työterveyshuollossa toimiva lääkäri, tarvittaessa konsultoimalla ADHD:n diagnostiikkaan
ja hoitoon perehtynyttä erikoislääkäriä.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ym. asettama työryhmä

Aiheen rajaus kasvanut [2, 3], mutta väestöpohjaisten
– Hoitosuositus koskee lasten, nuorten ja ai- tutkimusten perusteella ADHD-oireiden
kuisten ADHD:n diagnosointia, hoitoa ja esiintyvyys sinänsä ei ole viime vuosikym-
kuntoutusta. meninä lisääntynyt [2, 4].
– Suosituksessa käsitellään myös hoitoa taval- • Hoidossa olevien määrän kasvun arvel-
lisimpien samanaikaisten häiriöiden yhtey- laan liittyvän ADHD:n aiempaa parem-
dessä. paan tunnistamiseen [5]. Sekä Euroo-
passa että kehittyvissä maissa näyttää
Tavoitteet kuitenkin siltä, että edelleen suuri osa
ADHD-oireisista jää hoidon ulkopuolel-
– Hoitosuosituksen tavoitteena on yhtenäis- le [6, 7].
tää ADHD:n diagnostiikkaa, hoitoa ja kun- • Myös suomalaisessa vuosina 1991–2005
toutusta ja tarjota näyttöön perustuvaa tie- syntyneiden lasten hoitoilmoitusrekis-
toa hoitoratkaisujen tueksi. teritietoihin perustuvassa tutkimuksessa
[8] ADHD:n esiintyvyys kasvoi myö-
Kohderyhmät hemmin syntyneiden kohortissa verrat-
tuna aiemmin syntyneisiin, mikä toden-
– Suositus on tarkoitettu ensisijaisesti näköisesti liittyi palvelujen ja hoidon
ADHD-oireisia lapsia, nuoria ja aikuisia parempaan saatavuuteen.
diagnosoiville, hoitaville ja kuntouttavil- – ADHD:n esiintyvyys 6–18-vuotiailla on
le tahoille. Suositus tarjoaa tietoa myös uusimpien meta-analyysien mukaan 3,6–
ADHD-diagnoosin saaneille lapsille, nuo- 7,2 % [2, 9, 10].
rille ja aikuisille perheineen, varhaiskas- • ADHD-diagnoosi on yleisempi pojil-
vatuksen, koulujen ja opiskelupaikkojen la kuin tytöillä: väestöpohjaisissa tut-
henkilökunnalle, työvoima- ja sosiaalitoi- kimuksissa poikien ja tyttöjen välinen
men ja kolmannen sektorin toimijoille sekä suhde on ollut 1–5:1 [8, 11–13], mutta
palvelujärjestelmiä suunnitteleville ja niistä klinikka-aineistoissa jopa 9:1 [14]. On
päättäville. mahdollista, että tyttöjen ADHD jää
herkemmin tunnistamatta [15].
Määritelmät • Tuoretta arviota esiintyvyydestä lap-
suusiässä Suomessa ei ole. Vuonna 1989
– ADHD (attention-deficit hyperactivity toteutetussa epidemiologisessa tutki-
disorder) tarkoittaa aktiivisuuden ja tark- muksessa se oli 8-vuotiailla 7 % (DSM-
kaavuuden häiriötä. III-tautiluokituksen mukaan) [16]. Poh-
– Suosituksessa viitataan diagnoosien osalta jois-Suomen vuoden 1986 syntymäko-
kansainväliseen diagnostisen luokittelujär- horttitutkimuksen aineistossa ADHD:n
jestelmän (International Classification of esiintyvyys 16–18-vuotiailla oli 8,5 %
Diseases) versioon ICD-10 ja Amerikan (DSM-IV-tautiluokituksen mukaan)
psykiatrisen yhdistyksen (APA) laatimaan [17].
psykiatristen häiriöiden DSM-5-diagnoo- – Aikuisilla esiintyvyys vaihtelee meta-ana-
siluokitukseen (Diagnostic and Statistical lyysien mukaan 2,5 %:n (17–84-vuotiaat)
Manual of Mental Disorders). [18] ja 3,4 %:n (18–44-vuotiaat) välillä
– Suosituksessa käytettävät tilastotieteelliset [19].
termit [1] esitellään lisätietoaineistossa. • Ikä ja sukupuoli vaikuttavat yhdessä
esiintyvyyteen.
Esiintyvyys * Naisten suhteellinen osuus on sitä
suurempi mitä vanhempaa ikäryhmää
– ADHD-diagnoosien ja erityisesti hoidon tarkastellaan [18].
piirissä olevien lasten ja nuorten määrä on • Esiintyvyys on suurempi miehillä 3
ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)

(4,1 %) kuin naisilla (2,7 %) [19] muusoireiden lieveneminen on hitaam-

• Esiintyvyys on pienempi kehittyvissä paa, ja ne jatkuvat selvästi ylivilkkausoi-
maissa (1,9 %) kuin teollisuusmaissa reita useammin aikuisuuteen [26, 27].
(4,2 %) [19] • ADHD:sta saattaa aikuisuudessa olla
– Esiintyvyyslukujen vaihtelevuuteen vaikut- merkittävää haittaa yksilöön kohdistuvi-
tavat [10]: en vaatimusten lisääntyessä, vaikkeivät
• Arvion perustana käytetty aineisto. diagnoosikriteerit enää täysin täyttyisi
* Hoitopalveluiden käyttöön perustu- [26].
vat rekisteritiedot antavat huomat-
tavasti pienempiä esiintyvyyslukuja Etiologia ja riskitekijät
kuin väestöpohjaiset epidemiologiset
tutkimukset. – ADHD on kehityksellinen neuropsykiatri-
• Käytetty tautiluokitus ja sen diagnostiset nen häiriö, jonka oirekuvan kehittymisessä
kriteerit. perimän ja ympäristötekijöiden (biologiset
* Diagnoosikriteerit soveltuvat huonos- ja psykososiaaliset tekijät) yhteisvaikutus
ti aikuisille on merkittävä [5, 33–35].
* ICD-tautiluokituksen kriteerit ovat
esimerkiksi oireiden määrän ja alka- Genetiikka
misiän osalta tiukemmat kuin DSM- – Länsimaissa tehtyjen kaksos- ja adoptiotut-
tautiluokituksen kriteerit. DSM-5-kri- kimusten perusteella periytyvyys (heritabi-
teerit saattavat suurentaa ADHD:n liteetti) on lapsilla ja nuorilla 0,6–0,9 [15,
esiintyvyyttä aikuisilla [20]. 36, 37]. Aikuisiässä periytyvyyden merki-
• Tiedon kerääminen. tys saattaa olla pienempi, 0,3–0,5 [38, 39],
* Esiintyvyysarvioon voi vaikuttaa se, mutta viimeisimmässä laajassa ruotsalaises-
keneltä ja mitä menetelmiä käyttämäl- sa väestötutkimuksessa heritabiliteettiarvio
lä tietoa ADHD-oireista on saatu. aikuisilla oli suurempi, 0,72 [37]. Samassa
– Viime vuosina on julkaistu suuriin rekisteri- tutkimuksessa jaettujen ympäristötekijöi-
aineistoihin perustuvia tutkimuksia, joiden den merkitys arvioitiin vähäiseksi [37].
mukaan luokka- ja kasvatusryhmänsä nuo- • Useimpien perhetutkimusten mukaan
rimmat lapset saavat ADHD-diagnoosin häiriötä esiintyy ADHD-oireisten lasten
useammin kuin vanhimmat [21–23]. vanhemmilla ja sisaruksilla 2–8 kertaa
• Yhteys syntymäkuukauteen on ollut useammin kuin väestössä keskimäärin
vahvin nuorimmissa, juuri koulun aloit- [40]. Suurimmalla osalla lähisukulaisista
taneissa ikäluokissa, mutta yhteyden syy ei kuitenkaan ole ADHD:ta.
ei ole selvä (ks. lisätietoaineisto Suhteel- • ADHD:lla näyttää olevan yhteistä ge-
lisen iän yhteys ADHD-diagnoosiin). neettistä taustaa mielialahäiriöiden, au-
– Iän myötä ADHD:n esiintyvyys pienenee tismikirjon häiriöiden, käytöshäiriöiden
[11, 12, 14, 24–26]. ja skitsofrenian kanssa [41–44].
• ADHD:n pysyvyys aikuisuuteen on eri • ADHD:n tarkkaamattomuus- ja yliaktii-
tutkimuksissa ollut 4–70 % [27–31] visuus-impulsiivisuusoireet lienevät osit-
muun muassa sen mukaan, vaaditaanko tain erillisen geneettisen säätelyn alaisia
diagnoosikriteerit täysin täyttävä oireku- [45].
va vai otetaanko mukaan myös osittai- – ADHD:n geneettinen tausta on moniteki-
sessa remissiossa olevat. Vaikutusta on jäinen. Yhdenkään yksittäisen geenin kau
myös sillä, millainen lapsuusiän oirekuva saalista yhteyttä ADHD:hen ei ole toistai-
on seurattavassa aineistossa ollut [32]. seksi vahvistettu.
• Yliaktiivisuus- ja impulsiivisuusoireet • ADHD:hen on yhdistetty perimän ko-
lievittyvät usein nopeammin lapsuudes- pioluvun vaihtelua, useita yhden emäk-
4 ta nuoruuteen tultaessa. Tarkkaamatto- sen polymorfismeja ja ehdokasgeenejä.

Ehdokasgeenien vetosuhteet (odds ra- kiksi isän tupakoinnin tai äidin työperäisen
tio) ja vaikutuksen suuruus (effect size) altistuksen vuoksi [62].
ovat kuitenkin jääneet pieniksi [43, 46]. • Raskauden aikana tupakoivien äitien lap-
* Ehdokasgeenit liittyvät dopamiinin silla on muita lapsia enemmän ADHD-
(DRD4, DRD5, DAT1) ja seroto- oireita. Osa tästä erosta selittyy myös pe-
niinin aineenvaihdunnan (5HTT, riytyvyydellä (ks. lisätietoaineisto Äidin
HTR1B) säätelyyn, kalsiumkanavien tupakoinnin vaikutus ADHD-riskiin).
toimintaan sekä hermosolujen kas- • Altistuminen alkoholille raskauden ai-
vun (WASL) ja adheesion säätelyyn kana aiheuttaa lapselle haitallisia vaiku-
(SNAP-25, CDH13). tuksia (fetal alcohol spectrum disorders,
• Dopamiinin aineenvaihduntaa säätelevät FASD). Niihin liittyy ADHD-tyyppisiä
geenit näyttävät olevan keskeisiä [47– oireita, muun muassa toiminnanohja-
49] uksen puutteita, tarkkaamattomuutta ja
* Dopamiinipitoisuutta synapsiraossa yliaktiivisuutta (ks. lisätietoaineisto Si-
suurentavien lääkkeiden, kuten me- kiöaikaisen alkoholialtistuksen vaikutus
tyylifenidaatin, tiedetään lievittävän lapsen kehittymiseen ja ADHD-riskiin).
ADHD:n oireita • Sikiöaikana kokaiinille, kannabikselle tai
* SPECT (single photon emission com- keskushermostoon vaikuttavien lääkkei-
puted tomography) -tutkimuksessa den päihdekäytölle altistuneilla lapsilla
noin 70 %:lla tutkituista ADHD-diag- on suurentunut tarkkaavuuden ylläpitä-
noosin saaneista aikuisista löydettiin misen ja käyttäytymisen säätelyn vaike-
suurentunut dopamiinitransportteri- uksien riski. Monilla heistä oireet yltävät
pitoisuus [47]. ADHD-diagnoosiin saakka [63–66].
• Alttiusgeenit toimivat todennäköisesti – Äidin raskaudenaikainen stressi suuren-
vuorovaikutuksessa ympäristön riskite- taa syntyvän lapsen stressiherkkyyttä ja
kijöiden kanssa [5, 34, 35]. Näyttöä on ADHD:n, ahdistuneisuuden ja oppimisvai-
esimerkiksi dopamiinin ja serotoniinin keuksien riskiä [67, 68].
aineenvaihduntaan osallistuvien poly-
morfismien ja raskauden ja lapsuuden Psykososiaaliset riskitekijät
aikaisen epäsuotuisan kasvuympäristön – Varhaisten psykososiaalisten ympäristöte-
yhteisvaikutuksista [33, 50], mutta kaik- kijöiden suorasta syy-yhteydestä ADHD:n
ki tutkimukset eivät tue löydöksiä [51]. kehittymiseen on hyvin vähän tutkimus-
näyttöä [43].
Raskaudenaikaiset ympäristötekijät ja • Vaikeille varhaisille kaltoinkohtelukoke-
synnynnäiset rakenteelliset tekijät muksille, kuten äärimmäisen vähävirik-
– Pre- ja perinataalinen iskemia-hypoksia, hy- keiselle laitosympäristölle, altistuneilla
vin pieni syntymäpaino, synnytykseen liit- lapsilla on kuitenkin todettu myöhem-
tyvät traumat, vastasyntyneen hapenpuute min muita enemmän tarkkaamattomuus-
ja veren pieni glukoosipitoisuus suurenta- ylivilkkausoireita [69, 70].
vat yliaktiivisuuden ja neuropsykiatristen • Perheeseen liittyvät riskitekijät voivat
kehityshäiriöiden, kuten oppimisvaikeuksi- vaikuttaa keskushermoston kehitykseen
en ja tarkkaavuuden häiriöiden, riskiä [43, tai vaikeuttaa turvallisen kiintymyssuh-
52–54]. teen muodostumista sekä motoriikan ja
– Sikiöaikainen altistuminen äidin tupakoin- vireyden säätelytaitojen kehittymistä eri-
nille [55–58] tai alkoholin tai huumeiden tyisesti varhaislapsuudessa [33, 71–74].
käytölle [59–61] suurentaa ADHD:n riskiä * Kiintymyssuhteen laadulla ja
ainakin niillä lapsilla, jotka ovat siihen ge- ADHD:lla näyttää olevan yhteyttä
neettisesti alttiita. Myös tupakoimattoman toisiinsa siten, että kiintymyssuhteen
äidin sikiö voi altistua tupakoinnille erimer- turvattomuus altistaa ADHD-oirei- 5

den kehittymiselle ja lapsen ADHD- tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen

oireet puolestaan suurentavat kiinty- toimintoihin (ks. tarkemmin lisätietoai-
myssuhteen häiriintymisen riskiä [75] neisto ADHD ja aivojen kuvantamistut-
(ks. myös lisätietoaineisto ADHD ja kimukset).
kiintymyssuhdehäiriö). – Sekä rakenteelliset että toiminnalliset löy-
– Perheensisäiset riskitekijät, kuten epäjoh- dökset ovat tähänastisissa tutkimuksissa ol-
donmukaisuus kasvatuksessa, kielteinen leet stimulanttihoitoa saaneiden ryhmässä
perheilmapiiri, väkivaltakokemukset sekä lähempänä verrokkeja kuin hoitoa saamat-
vanhempien psyykkiset sairaudet, kuten äi- tomien ryhmässä [83–86]), mutta uusim-
din masennus ja vanhemman oma ADHD, massa tutkimuksessa eroja ei havaittu [87].
voivat lisätä samanaikaissairastavuutta, esi- Yhdessäkään tutkimuksessa ei ole ollut to-
merkiksi käytöshäiriöitä [71, 76–79]. dettavissa näyttöä siitä, että stimulanttihoi-
– Perinnöllisten tekijöiden vuoksi on tavallis- to vaarantaisi aivojen kypsymistä.
ta, että samassa perheessä sekä vanhemmal-
la että lapsella on ADHD. Kliininen oirekuva
• Vanhemman ADHD:n on todettu ole-
van yhteydessä lapsen ADHD-oireiden – ADHD:n ydinoireita ovat pitkäkestoiset
vaikea-asteisuuteen ja pitkäkestoisuu- ja toimintakykyä haittaavat aktiivisuu-
teen [80]. den ja tarkkaavuuden säätelyn vaikeudet
• Perheympäristössä vanhemman ADHD sekä impulsiivisuus.
voi vaikeuttaa arjen rakenteiden ylläpi- • Aktiivisuuden säätelyn vaikeus tarkoittaa
toa, kasvatuksen johdonmukaisuutta ja kyvyttömyyttä säätää omaa aktiivisuutta
vanhemman kykyä tukea lapsen tuntei- ja toimintaa tilanteeseen sopivaksi, mikä
den ja käytöksen säätelytaitojen kehitty- ilmenee tyypillisesti ylivilkkautena ja le-
mistä [78]. vottomuutena mutta toisinaan myös liian
• Tutkimusten mukaan vanhempi, jolla on vähäisenä aktiivisuutena.
ADHD, kokee myös muita useammin • Tarkkaavuuden säätelyn vaikeus (vaikeus
epäonnistuvansa vanhempana ja rasittuu kohdentaa, ylläpitää ja siirtää tarkkaa-
[78, 81]. vuutta) voi ilmetä keskittymisvaikeuk-
– Lapsen keskittymisvaikeudet ja ylivilkkaus sina, häiriöherkkyytenä, yksityiskohtien
voivat puolestaan lisätä vanhemman ja lap- huomiotta jättämisenä, taipumuksena
sen välisen vuorovaikutuksen kielteisyyttä hukata tavaroita ja lyhytjänteisyytenä.
ja vanhempien rasittuneisuutta [81]. Näi- • Impulsiivisuus voi ilmetä kärsimättö-
den on todettu lievittyvän silloin, kun lap- myytenä ja taipumuksena toimia nope-
sen oireet vähenevät esimerkiksi hoidon asti ja harkitsemattomasti.
myötä [82]. – Oireiden ilmeneminen, kliininen oirekuva
ja oireista aiheutuva haitta vaihtelevat eri
Keskushermoston toiminnalliset ja ikä- ja kehitysvaiheissa:
rakenteelliset löydökset • oireet lapsilla
• oireet nuorilla
– Aivojen rakenteessa ja toiminnassa on eroa • oireet aikuisilla
ryhmätasolla, kun ADHD-diagnoosin saa- * Ks. lisätietoaineistot oirekuva lapsilla,
neita verrataan verrokkeihin. Yksittäisten oirekuva nuorilla ja oirekuva aikuisilla.
henkilöiden osalta erot eivät kuitenkaan – Ympäristö- ja motivaatiotekijät vai-
riitä diagnostiikkaan, eikä tutkimuksilla ole kuttavat toimintakykyyn sekä oireiden
toistaiseksi vielä pystytty täysin selvittä- määrään ja haittaavuuteen (ks. lisätieto-
mään ADHD:n patofysiologiaa. aineisto ADHD-oireisiin vaikuttavat ym-
• Eroja on niillä alueilla ja niissä toimin- päristö- ja motivaatiotekijät). Ympäristö- ja
6 nallisissa verkostoissa, jotka osallistuvat motivaatiotekijät on syytä ottaa huomioon

sekä oireiden esiintymistä arvioitaessa että ton, yliaktiivis-impulsiivinen) kuvattai-
tukitoimia järjestettäessä. siin sanallisesti.
• Oireet ovat usein • Nykyisessä ICD-versiossa pelkästään
* voimakkaampia, jos ympäristössä on yliaktiivisuus- ja impulsiivisuuskritee-
paljon häiriötekijöitä, toimintaodo- rien täyttyessä diagnoosinumerona on
tukset epäselviä tai vaaditaan pitkä- F90.8 (muu määritetty hyperkineettinen
kestoista ponnistelua häiriö) ja pääasiassa tarkkaamattomassa
* lievempiä tai eivät ilmene, jos ympä- esiintymismuodossa F98.8 (muu määri-
ristö on rauhallinen, vireyttä ylläpitä- tetty tavallisesti lapsuus- tai nuoruusiäs-
vä liikehtiminen sallittua, ohjeet sel- sä alkava toimintoja tunnehäiriö). Kos-
keitä ja lyhyitä, motivaatio tekemiseen ka eri esiintymismuodoissa ei ole kyse
hyvä ja palaute välitöntä. erillisistä häiriöistä, näiden numeroiden
– Ryhmätason tutkimuksissa ADHD-oireiset käyttö voi lisätä väärinkäsityksiä. Lisäksi
suoriutuvat verrokkeja heikommin useita F98.8 sisältää muita häiriöitä, joilla ei ole
kognitiivisia toimintoja [88, 89], erityisesti yhteyttä ADHD:hen.
toiminnanohjausta [90, 91], tarkkaavuu-
den ylläpitämistä [89] ja työmuistia [92, Diagnosointi
93] mittavissa testeissä (ks. lisätietoaineisto
ADHD ja toiminnanohjauksen ongelmat). – Diagnostiseen arvioon tarvitaan mah-
– ADHD:hen liittyy myös sosiaalisten taito- dollisimman kattavasti tietoa oireiden
jen ja tunteiden säätelyn vaikeuksia sekä esiintymisestä ja toimintakyvystä eri ti-
lapsilla että aikuisilla [94–96]. lanteissa sekä psyykkisestä ja fyysisestä
terveydentilasta, kehityshistoriasta ja
Diagnoosikriteerit elämäntilanteesta [97, 98].
• Ks. tarkempi ohjeisto lisätietoaineistois-
– ADHD-diagnoosin edellytyksenä ovat ta Diagnoosia varten tarvittavat tiedot ja
keskittymisen, aktiivisuuden säätelyn ja ADHD-diagnoosia varten tehtävä kliini-
impulssikontrollin ongelmat, jotka ovat pit- nen tutkimus lapsilla ja nuorilla.
käkestoisia, esiintyvät useissa tilanteissa ei- – Olennaista on varmistaa diagnoosikritee-
vätkä johdu tai selity paremmin muilla häi- rien täyttyminen ja arvioida mahdollisia
riöillä, kuten autismilla tai mielialahäiriöillä samanaikaisia häiriöitä sekä erotusdiagnos-
(ICD-10). Ks. TAULUKKO 1. tisia vaihtoehtoja (esim. somaattiset ja psy-
kiatriset sairaudet, käytössä olevat lääkkeet
Esiintymismuodot ja niiden haittavaikutukset, päihteet sekä
psykososiaaliset stressitekijät) (ks. lisätie-
– ADHD:sta voidaan tunnistaa kolme esiin- toaineisto ADHD:n ICD-10-kriteerit) [97,
tymismuotoa sen mukaan, täyttyvätkö 99–101].
sekä tarkkaamattomuus- että yliaktiivisuus- • Jos esitietojen kartoituksen tai kliinisen
impulsiivisuuskriteerit (yhdistetty esiin- tutkimuksen perusteella syntyy epäily
tymismuoto) vai pelkästään tarkkaamat- muusta kuin ADHD:sta, saatetaan tarvi-
tomuuskriteerit (pääasiassa tarkkaamaton ta lisätutkimuksia, esimerkiksi kilpirau-
esiintymismuoto) tai yliaktiivisuus-impul- hasen toimintaa mittaavia verikokeita.
siivisuuskriteerit (pääasiassa yliaktiivinen • Muut, harvemmin tarvittavat erotus-
tai impulsiivinen esiintymismuoto). diagnostiset laboratorio- tai kuvanta-
– Työryhmä suosittaa, että kaikista esiinty- mistutkimukset, kuten kromosomi- tai
mismuodoista käytettäisiin selvyyden metaboliset tutkimukset, EEG tai pään
vuoksi diagnoosinumeroa F90.0 Aktii- kuvantamistutkimukset, tehdään yleensä
visuuden ja tarkkaavuuden häiriö ja että erikoissairaanhoidossa.
esiintymismuoto (yhdistetty, tarkkaama- – Diagnostisen tutkimuksen tukena voidaan 7

TAULUKKO 1. ICD-10:n mukaiset Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön (F90.0) diagnoosikriteerit. Kriteerien kieli-
asua on selkeyden lisäämiseksi hieman muokattu (alkuperäiset suomenkieliset kriteerit on esitetty lisätietoaineis-
tossa).
Keskittymiskyvyttömyys 1. Huomion kiinnittäminen riittävän hyvin yksityiskohtiin epäonnistuu usein, tai potilas
Vähintään 6 oireista tekee huolimattomuusvirheitä koulussa, työssä tai muissa tehtävissä.
on kestänyt vähintään
6 kuukautta, ja oireet 2. Keskittyminen leikkeihin tai tehtäviin epäonnistuu usein.
ovat haitaksi ja lapsen
kehitystasoon nähden 3. Potilas ei usein näytä kuuntelevan, mitä hänelle puhutaan.
poikkeavia.
4. Ohjeiden noudattaminen ja koulu-, koti- tai työtehtävien valmiiksi tekeminen
epäonnistuvat usein (ei johdu uhmakkaasta käytöksestä tai kyvyttömyydestä ymmärtää
ohjeita).
5. Kyky järjestää tehtäviä ja toimintoja on usein huonontunut.
6. Potilas usein välttää tai kokee voimakkaan vastenmielisiksi tehtävät, jotka vaativat
psyykkisen ponnistelun ylläpitämistä, kuten läksyt.
7. Potilas kadottaa usein esineitä, jotka ovat tärkeitä tietyissä tehtävissä ja toiminnoissa,
kuten koulutavaroita, kyniä, kirjoja, leluja tai työkaluja.
8. Potilas häiriintyy usein helposti ulkopuolisista ärsykkeistä.
9. Potilas on usein muistamaton päivittäisissä toiminnoissa.
Yliaktiivisuus 1. Potilas liikuttelee usein levottomasti käsiään tai jalkojaan tai vääntelehtii tuolillaan.
Vähintään 3 oireista
on kestänyt vähintään 2. Potilas lähtee usein liikkeelle luokassa tai muualla tilanteissa, joissa edellytetään
6 kuukautta, ja oireet paikalla pysymistä.
kehitystasoon nähden 3. Potilas juoksentelee tai kiipeilee usein tilanteissa, joissa se ei kuulu asiaan (nuorilla tai
poikkeavia. aikuisilla voi esiintyä pelkkänä levottomuuden tunteena).
4. Potilas on usein liiallisen äänekäs leikkiessään tai ei onnistu paneutumaan hiljaa

harrastuksiin.
5. Potilas on motorisesti jatkuvasti liian aktiivinen, eikä hänen aktiivisuutensa oleellisesti

muutu sosiaalisen ympäristön mukaan tai ulkoisista vaatimuksista.
Impulsiivisuus 1. Potilas vastaa usein jo ennen kuin kysymykset ovat valmiita ja estää vastauksellaan
Vähintään kolme oireista toisten tekemiä kysymyksiä.
on kestänyt vähintään
kuusi kuukautta ja oireet 2. Potilas ei usein jaksa seistä jonossa tai odottaa vuoroaan peleissä tai ryhmissä.
kehitystasoon nähden 3. Potilas keskeyttää usein toiset tai on tunkeileva (esim. tunkeutuu toisten keskusteluihin
poikkeavia ja peleihin).
4. Potilas puhuu usein liian paljon ottamatta huomioon tilanteen vaatimaa

pidättyväisyyttä.
Häiriö alkaa viimeistään Diagnostisten kriteerien tulee täyttyä useammassa kuin yhdessä tilanteessa. Esimerkiksi
7 vuoden iässä. tarkkaamattomuutta ja yliaktiivisuutta tulee esiintyä sekä kotona että koulussa tai sekä
koulussa että esimerkiksi vastaanotolla. Tavallisesti tarvitaan tietoa useammasta kuin
yhdestä lähteestä. Esimerkiksi opettajan kertomus lapsen käytöksestä on yleensä
välttämätön lisä vanhempien kertomuksiin.
Oireet aiheuttavat kliinisesti merkittävää ahdistusta tai sosiaalisten, opintoihin liittyvien tai
ammatillisten toimintojen heikkenemistä.
Ei ole diagnosoitavissa seuraavia tiloja: maaninen jakso, depressiivinen jakso,

ahdistuneisuushäiriö tai laaja-alaiset kehityshäiriöt.
Huom.! Nykykäsityksen mukaan kaikki mainitut häiriöt voivat kuitenkin esiintyä
samanaikaisesti ADHD:n kanssa. Diagnoosin kannalta olennaista on, etteivät oireet selity
toisella sairaudella.
8

Toimintakykyä hai�aava impulsiivisuus, Onko tukitoimia
ak�ivisuuden tai tarkkaavuuden käynniste�y?
Ovatko ne rii�äviä?
säätelyn vaikeudet
Anamneesi Lääkärintutkimus
Oirekuva eri ympäristöissä (esim. arvioin�lomakkein) Somaa�nen tutkimus
Kehityshistoria, suoriutuminen koulussa, opiskeluissa ja Havainnoin� (käy�äytyminen,
työelämässä, sosiaaliset suhteet ja vuorovaikutustaidot mieliala, perheen sisäinen
Aiemmat tutkimukset ja hoidot, tukitoimien ym. vuorovaikutus)
vaikutus
Sukuanamneesi (ADHD, oppimisvaikeudet,
mielialahäiriöt)
Perhe�lanne (lapsilla ja nuorilla myös vanhempien
terveyden�la ja jaksaminen)
Onko muita oireisiin vaiku�avia seikkoja?

• lukemisen ja kirjoi�amisen erityisvaikeus tai muut oppimisvaikeudet
• motoriikan tai kielen kehityksen vaikeus
• ympäristön häiriötekijät
• päivärytmi, nukkuminen, ruokailuto�umukset, liikunnan määrä
• kasvatuskäytännöt
• perheen sisäiset ris�riidat tai muut stressitekijät
• päihteiden käy�ö (oma tai läheisten)
• traumaa�set kokemukset, väkivalta ja kaltoinkohtelu
• muu psyykkinen häiriö tai somaa�nen sairaus
Tarvitaanko yksilöllisiä lisätutkimuksia? Psykologinen/neuropsykologinen arvio?

(kogni�iviset taidot, tunne-elämä)
Puheterapeu�n, toimintaterapeu�n tai
Täy�yvätkö ADHD-diagnoosikriteerit?
fysioterapeu�n tutkimukset?
• 6/9 tarkkaama�omuusoire�a
Laboratoriokokeet?
• 6/9 ylivilkkaus-impulsiivisuusoire�a
• Oireilu on kestänyt yli 6 kk Kuvantamistutkimukset?
• Oireita esiintyy useassa eri �lanteessa (ko�, Muu konsultaa�o?
päiväko�, koulu, opiskelu, työ, harrastukset) ja eri
ihmisten kanssa
• Oireet alkaneet ennen kouluikää tai alakouluiässä
• Oireista selkeää hai�aa suoriutumiskyvylle Ei
Ei ADHD:ta, muu häiriö?
• Oireet eivät selity paremmin muulla häiriöllä
Kyllä
Muu samanaikainen häiriö?
Ei Kyllä
ADHD ja muu
ADHD
häiriö © Suomalainen Lääkäriseura Duodecim
KUVA 1. ADHD:n diagnostinen kaavio
käyttää diagnostista kaaviota (KUVA 1) ja kiinnostavan tekemisen aikana on tavallista

diagnosoinnin muistilistaa. ADHD:ssa eikä ole vasta-aihe diagnoosille.
– Ympäristö- ja motivaatiotekijät vaikuttavat – Oirekuva muuttuu usein iän myötä ja ai-
oireiden vaikeusasteeseen, ja ne on otetta- kuistuessa lisääntyvät ulkoiset vaatimukset
va huomioon oireita arvioitaessa (ks. lisä- vaikuttavat oireista aiheutuvaan haittaan.
tietoaineisto ADHD-oireisiin vaikuttavat • DSM-5-diagnoosiluokituksessa tämä on
ympäristö- ja motivaatiotekijät). Oireita otettu huomioon siten, että 17-vuotiailla
tulee esiintyä useissa erilaisissa tilan- ja sitä vanhemmilla ADHD-diagnoosiin
teissa, mutta niitä ei tarvitse esiintyä riittää yhteensä 5 tarkkaamattomuus- tai
kaikissa tilanteissa. Oireiden vähäisyys yliaktiivisuus-impulsiivisuusoiretta (ks.
rauhallisissa kahdenkeskisissä tilanteissa tai lisätietoaineisto ADHD:n eri tautiluo- 9

kitusten mukaisten diagnostisten kritee kuisillakin vaihdella, joten läheisen,

rien vertailu). esimerkiksi puolison, vanhemman tai
– Lapsilla ja nuorilla aktiivisuuden ja tark- sisaruksen, antama tieto saattaa mer-
kaavuuden häiriön mahdollisuus on otet- kittävästi auttaa oireiden aiheuttaman
tava huomioon aina, kun esiintyy kou- toiminnallisen haitan arvioinnissa.
lunkäyntiin tai käyttäytymiseen liittyviä * Tietoa oireiden esiintymisestä koo-
ongelmia, joista vanhemmilla, varhaiskas- taan myös aiemmista terveys- ja sai-
vatuksen, koulun tai opiskelupaikan henki- rauskertomusmerkinnöistä tai esi-
lökunnalla tai nuorella itsellään on huolta merkiksi koulutodistusten sanallisista
[99]. kuvauksista.
• Tyypilliset ADHD-oireet ovat usein ha- • On esitetty, että ADHD voisi alkaa vasta
vaittavissa jo leikki-iässä, mutta diagnoo- aikuisiällä [102–104], mutta toistaiseksi
sin tekeminen ennen kouluikää vaatii eri- diagnoosin ehdoton edellytys on oirei-
tyistä huolellisuutta (ks. lisätietoaineisto den alkaminen lapsuudessa.
ADHD:n tunnistaminen ja diagnosointi • Jos aikuiselle on tehty ADHD-diagnoosi
ennen kouluikää). Luotettava diagnosoi- lapsuus- tai nuoruusiässä mutta sen hoi-
minen ei oireiden epäspesifisyyden toon tai seurantaan on tullut taukoa,
vuoksi aina ole mahdollista ennen 5 vuo- * arvioidaan ajankohtainen oirekuva ja
den ikää [99]. oireiden aiheuttama haitta
• Tarkkaavuus-, yliaktiivisuus- ja impul- * suljetaan pois muut mahdolliset oi-
siivisuusoireita pitää arvioida suhteessa reita selittävät psykiatriset sairaudet
ikä- ja kehitystasoon, ja niiden esiin- (yleisimpinä mieliala-, ahdistunei-
tymisestä tarvitaan useiden ihmisten suus- tai päihdehäiriöt), tai jos to-
(vanhemmat, opettajat) havaintoja eri detaan samanaikainen muu sairaus,
tilanteista (kotona, päivähoidossa tai arvioidaan, selittääkö se henkilön ko-
koulussa, harrastuksissa tms.) [99, 100]. kemat oireet ja vaikeudet.
Myös lapsen omaa arviota oireista ja nii- • Jos ADHD-diagnoosia ei ole tehty lap-
den aiheuttamasta haitasta on kysyttävä. suus- tai nuoruusiässä, on lisäksi selvitet-
• Perhe- ja koulutilanteeseen liittyvät mah- tävä, kuinka kauan oireet ovat kestäneet.
dolliset stressitekijät tulee selvittää. Ne * Kaikkien diagnoosikriteerien täytty-
eivät kuitenkaan välttämättä estä saman- mistä lapsuusiässä ei tarvitse osoit-
aikaisen ADHD:n olemassaoloa. taa. Riittää, että potilaalla tiedetään
• Erotusdiagnostiikkaa ja kokonaisval- viimeistään alakouluiässä esiintyneen
taista kuntoutussuunnitelmaa varten useita ADHD-oireita.
voidaan oireiden mukaan tarvita myös
muun muassa puheterapeutin, psyko- Diagnostiikan apuna käytettävät
login, neuropsykologin, toimintatera- tutkimukset ja menetelmät
peutin tai fysioterapeutin arvio. – ADHD-oireiden esiintymisen ja määrän
– Epäily ADHD:sta voi herätä aikuisella selvitykseen suositellaan käytettäväksi
itsellään, hänen läheisillään, työpaikalla jotakin diagnoosikriteereihin perustu-
tai perusterveydenhuollossa, esimerkiksi vaa kyselylomaketta (ks. esim. lisätieto-
opiskelu- tai työterveyshuollossa. Myös aineistot ADHD-oirelomake ja ADHD-
lapsen ADHD-oireiden arviointi voi johtaa RS-IV). ADHD-diagnoosia ei kuitenkaan
tarpeeseen arvioida vanhemman ADHD- voida tehdä tai sulkea pois pelkästään ky-
oireita. selylomakevastausten perusteella ilman tar-
• Aikuinen on omien oireidensa ja niiden kempaa diagnostista arviota [99–101, 105].
aiheuttaman haitan tärkein tiedonlähde, • Lasten osalta suositellaan, että lomak-
myös lapsuuden osalta. keen täyttävät sekä vanhemmat että
10 varhaiskasvatuksen tai koulun henki-
* Oiretiedostus saattaa kuitenkin ai-

lökunta. Lomakkeen voi täyttää myös Adult (BRIEF-A) -kyselyitä, joskin
haastattelemalla, mikä voi lisätä arvion niiden soveltuvuudesta on niukasti
luotettavuutta. Kokonaisoirekuvan sel- tutkimustietoa (ks. lisätietoaineis-
vittämiseksi suositellaan käytettäväksi to ADHD-kyselylomakkeet WURS,
lisäksi jotain kehitystä ja taitoja sekä BADDS ja BRIEF-A aikuisilla).
psyykkistä oirekuvaa laajemmin selvittä- – Laajempaa psyykkistä oirekuvaa selvittäviä
vää menetelmää. menetelmiä lapsilla ja nuorilla ovat
– ADHD-oireiden selvitykseen soveltuvia ky- • Five to Fifteen (FTF) eli Viivi-kysely
selyitä ja menetelmiä ovat (ks. lisätietoaineisto), jota voidaan käyt-
• lapsilla ja nuorilla tää kliinisessä työssä lapsen kehityksen
* ADHD Rating Scale IV (ADHD-RS- ja neuropsykiatrisen oirekuvan selvityk-
IV) (ks. lisätietoaineisto) soveltuu seen. Se sisältää ADHD-oirekriteereitä
käytettäväksi ADHD-oireiden diag- vastaavat väittämät. Viivi-kyselyn so-
nostisessa arvioinnissa lapsilla ja nuo- veltuvuudesta ADHD:n diagnosoinnin
rilla [106–110] B . Kyselyä voidaan apuvälineeksi ei kuitenkaan ole ajanta-
käyttää myös hoitovastetta arvioitaes- saista tutkimustietoa. Viivi-kysely on
sa vertaamalla hoidon aikaisia pisteitä myös yksi vaihtoehto lapsuudenaikaisten
aloitusvaiheen pisteisiin. oireiden retrospektiiviseksi arvioimisek-
* SNAP-IV-kyselylomake soveltuu käy- si osana aikuisten ADHD-diagnostiik-
tettäväksi ADHD-oireiden diagnosti- kaa.
sessa arvioinnissa lapsilla ja nuorilla • ”Vahvuudet ja vaikeudet” -kysely (St-
[111–114] B (ks. lisätietoaineisto). rengths and Difficulties Questionnaire,
* Keskittymiskysely (Kesky) [115] (ks. SDQ; ks. lisätietoaineisto) soveltuu las-
lisätietoaineisto) on Suomessa kehi- ten psyykkisten häiriöden ja ADHD-
tetty, opettajien täytettäväksi tarkoi- oireiden seulontaan [121–124] A .
tettu kyselylomake, joka saattaa sovel- • CBCL (Child Behavior Checklist)
tua ADHD:n ja sen esiintymismuo- TRF (Teacher Report Form) ja YSR
tojen diagnosoinnin apuvälineeksi (Youth Self Report) -kyselylomakkeita
lapsilla ja nuorilla [116, 115] C . on mahdollista käyttää ADHD-oireiden
• aikuisilla: tunnistamiseen ja erotusdiagnostiseen
* ASRS-lomakkeen 6 kysymyksen seu- erotteluun [125–127]. Kyselyn tark-
laosio soveltuu aikuisten ADHD:n kaamattomuusosio näyttää seulovan
seulontaan [117–120] A (ks. lisätieto- ADHD-oireita kohtalaisen hyvin, mutta
aineisto ADHD-kysely ASRS). tutkimukset on tehty pääosin kyselyn
* Strukturoidun haastattelun DIVA vanhemmalla versiolla (ks. lisätietoai-
(Diagnostic Interview for Adult neisto ADHD JA ASEBA-kyselylomake-
ADHD) soveltuvuudesta ADHD- saraja CBCL, TRF JA YSR).
oireiden arviointiin on alustavaa • DAWBA (Development and Well-Being
tutkimustietoa (ks. lisätietoaineisto Assessment) on vanhemmille, opettajil-
Diagnostiset haastattelut aikuisten le ja 11-vuotiaalle tai sitä vanhemmille
ADHD:n arvioinnissa). lapsille suunnattu strukturoitu haastat-
* Kliinisessä työssä, esimerkiksi neu- telu, joka selvittää lasten hyvinvointia ja
ropsykiatrisen työryhmän potilaiden psyykkisiä oireita. Muutamien psyko-
oireiden arvioinnissa, voidaan käyt- metrisiä ominaisuuksia arvioineiden tut-
tää myös Wender-Utah rating scale kimusten perusteella DAWBA vaikuttaa
(WURS), Brown Attention Deficit tunnistavan ADHD-oireet tarkasti [128]
Disorder Scales for Adolescents and muttei herkästi [129, 130].
Adults (BADDS) ja Behavior Rating – Neuropsykologisella (tai neuropsyko-
Inventory of Executive Function – logisesti orientoituneella psykologisel- 11

la) tutkimuksella (ks. lisätietoaineisto) • kehitysvammaisuus

saadaan kuntoutuksen ja tukitoimien • poissaolokohtauksina esiintyvä epilepsia
suunnittelun kannalta tärkeää lisätietoa • käytöshäiriöt
kognitiivisista taidoista ja samanaikai- • kiintymyssuhdehäiriö
sista ongelmista, kuten oppimisvaikeuk- • ahdistuneisuushäiriöt
sista sekä niiden vaikutuksista opiskelussa • traumaperäinen stressihäiriö (ks. Käypä
ja työssä suoriutumiseen. Tutkimus ei hoito -suositus Traumaperäinen stressi-
kuitenkaan ole välttämätön ADHD- häiriö)
oireiden arvioimiseksi eikä diagnoosin • mielialahäiriöt: masennus (ks. Käypä
tekemistä varten. hoito -suositus Depressio) sekä lisätie-
• Kognitiivisten testien perusteella AD- toaineisto Masennuksen oireet ja nii-
HD-diagnoosia ei voida tehdä, sillä den hoito ADHD-diagnoosin saaneilla
niiden tulokset eivät ole yksilötasolla lapsilla ja nuorilla) ja kaksisuuntainen
erottelevia [90]. Neuropsykologisessa mielialahäiriö (ks. Käypä hoito -suosi-
tutkimuksessa ei ole aina todettavissa tus Kaksisuuntainen mielialahäiriö) sekä
vaikeuksia, vaikka henkilöllä olisi diag- lisätietoaineisto ADHD ja kaksisuuntai-
nosoitavissa ADHD. nen mielialahäiriö lapsuudessa ja nuo-
* Suoriutuminen saattaa jäsennetyssä ruudessa)
testaustilanteessa olla selvästi parem- • psykoottiset häiriöt (ks. Käypä hoito
paa kuin luonnollisissa tilanteissa. -suositus Skitsofrenia ja lisätietoaineisto)
Tiedon hankkiminen toimintakyvystä • epävakaa persoonallisuushäiriö (ks. Käy-
eri tilanteissa joko haastatteluilla tai pä hoito -suositus Epävakaa persoonalli-
kyselylomakkeilla on olennainen osa suus)
psykologista arviointia. • päihdehäiriöt (ks. Käypä hoito -suo-
• Neuropsykologinen (tai neuropsyko- situkset Alkoholiongelmaisen hoito ja
logisesti orientoitunut psykologinen) Huumeongelmaisen hoito): päihteettö-
tutkimus tulee tehdä aina, kun harkitaan myyttä tulisi olla vähintään 1–3 kuukaut-
neuropsykologisen kuntoutuksen tarvet- ta vieroitusoireiden päättymisen jälkeen
ta. ennen ADHD-diagnoosin tekemistä
• aivovammat ja niiden jälkitilat (ks. Käy-
Erotusdiagnostiikassa huomioitavat pä hoito -suositus Aivovammat).
sairaudet ja häiriöt – Lisätietoaineistossa Erotusdiagnostiikka-
taulukko vertaillaan ADHD:n, masennuk-
– ADHD:n diagnostiikassa on arvioitava, se- sen, kaksisuuntaisen mielialahäiriön, ahdis-
littyvätkö oireet muilla sairauksilla tai häiri- tuneisuuden ja traumaperäisen stressihäi
öillä. Monet erotusdiagnostisesti olennai- riön oirekuvia.
sista häiriöistä voivat esiintyä myös saman-
aikaisesti ADHD:n kanssa. Muun häiriön Hoito ja kuntoutus
diagnoosi ei estä ADHD-diagnoosin käyt-
töä, jos molempien häiriöiden diagnostiset Hoidon yleiset periaatteet
kriteerit täyttyvät.
– Erotusdiagnostiikassa huomioitavia saira- – Hoito on monimuotoista, ja siihen kuuluvat
uksia ja häiriöitä ovat esimerkiksi aina potilas- ja omaisneuvonta (psykoedu-
• kielellinen erityisvaikeus (ks. Käypä hoi- kaatio) sekä erilaiset tarpeellisiksi arvioidut
to -suositus Kielellinen erityisvaikeus yksilölliset tukitoimet ja hoitomuodot [97–
(dysfasia, lapset ja nuoret)) 100, 131–136].
• oppimisvaikeudet (mm. lukemisen ja • Ks. vuokaavio hoidosta (KUVA 2).
kirjoittamisen erityisvaikeus) – Psykoedukaation tulisi sisältää tietoa
12 • autismikirjon häiriöt ADHD:sta, oireiden hallintaa ja arjen suju-

ADHD-
diagnoosi
Psykoedukaa�o
Toiminta- ja oppimiskykyä
(�eto ja ohjaus diagnoosin saaneelle
tukevat menetelmät ja
ja hänen läheisilleen, lapsilla ja
Alle nuorilla tarvi�aessa myös päivähoitoon/ 6 vuo�a täy�äneet
järjestelyt
6-vuo�aat kouluun/opiskelupaikkaan) lapset, nuoret ja
lapset Tarkennetut yksilölliset tukitoimet aikuiset
Rii�ävä ohjaus hoitavalta taholta
Tarjotaan lääkehoidon
Psykososiaaliset hoitomuodot mahdollisuu�a
ja kuntoutus (o�aen huomioon vasta-aiheet
ja samanaikaiset sairaudet)
Vaste
(suhteessa tavoi�eisiin)
Hyvä Rii�ämätön
Jatka hoitoa, arvioi muiden hoito- Tarkista hoidon ja tukitoimien toteutuminen, diagnoosit ja muut
muotojen ja tukitoimien tarve, hoitovasteeseen vaiku�avat tai oireita lisäävät tekijät.
sovi seurantasuunnitelmasta ja sen Käynnistä mahdollises� tarvi�avat tukitoimet/lisähoidot.
ajankohdasta. Arvioi kokonais�lanne, Konsultoi tarvi�aessa.
hoidon ja tukitoimien (jatkumisen) tarve ja 6 vuo�a täy�änyt: tarjoa lääkehoidon mahdollisuu�a / jos lääke
teho sekä mahdolliset sivuoireet on jo käytössä, suurenna annosta tai vaihda vaikutusproﬁililtaan
säännöllises�. toisenlaiseen, samaa vaiku�avaa aine�a sisältävään valmisteeseen
tai erilaista vaiku�avaa aine�a sisältävään valmisteeseen.
© Suomalainen Lääkäriseura Duodecim Alle 6-vuo�as: erikoislääkärin arvio �lanteesta, lääkehoitoharkinta
KUVA 2. ADHD:n hoitokaavio
vuutta lisäävistä keinoista ja erilaisista hoi- vittavat pedagogiset toimet ja muut toi-
tomuodoista. Myös yleisistä hyvinvointia mintakykyä tukevat järjestelyt
ylläpitävistä elämäntavoista (riittävä uni, • psykologin tai puhe-, toiminta- tai fysio-
liikunta, päivärytmi, ravitsemus) on hyvä terapeutin arvion perusteella annettava
keskustella. ohjaus tai kuntoutus
• Neuvonnan välineinä voidaan käyttää • muut tukimuodot, esimerkiksi tukihen-
erilaisia esitteitä ja videoita sekä verkko- kilö tai -perhe ja perhetyö.
sivustoja [97, 99, 100, 131, 132]. – ADHD:n oireet vähenevät sekä psyko-
• Ryhmämuotoisia psykoedukaation muo- sosiaalisilla hoitomuodoilla että lääke-
toja ovat niin sanotut ensitietopäivät ja hoidolla [99, 131–140].
sopeutumisvalmennuskurssit, jotka tar- • ADHD-diagnoosin saaneet eivät tarvitse
joavat myös vertaistukea (ks. lisätietoai- rutiinimaisesti kaikkia hoitoja, vaan eri
neisto ADHD ja vertaistuki). hoitomuotojen tarve ja järjestys tulee ar-
– Tukitoimet pitää aloittaa heti, kun havai- vioida yksilöllisesti.
taan tarkkaavuuteen tai ylivilkkauteen liit- • Usean hoitomuodon (erilaisten psyko-
tyviä toiminta- tai oppimiskyvyn ongelmia. sosiaalisten hoitojen tai psykososiaalis-
Tukitoimien aloittaminen ei vaadi diagnoo- ten hoitomuotojen ja lääkehoidon) yh-
sia. Tukitoimia ovat esimerkiksi distäminen ja samanaikainen toteuttami-
• vanhemmille annettavat ohjeet ADHD- nen on tavallista ja usein tarpeellista.
oireisen lapsen tai nuoren ohjaamisesta • Eri ikävaiheissa hoito voi kohdistua eri
(ks. lisätietoaineisto) tavoin [141] (ks. lisätietoaineisto Hoi-
• aikuiselle tai nuorelle annettavat ohjeet don kohdistaminen eri ikävaiheissa).
”Keinoja arjen hallinnan parantamiseksi” – Hoito- ja kuntoutussuunnitelmaan kirja-
(ks. lisätietoaineisto) taan suunnitellut tukitoimet ja kuntoutus
• varhaiskasvatuksessa ja opiskelussa tar- sekä asetetut hoitotavoitteet, -menetelmät, 13

aikataulu, seuranta aikatauluineen ja vas- luiksi epäoikeudenmukaisesti ja joutuvat

tuuhenkilöt. ottamaan liikaa vastuuta [149].
• Samanaikaisten sairauksien hoidon tarve – Aikuisen ADHD-oireet vaikeuttavat arjen
ja hoitojärjestys tulee arvioida kokonai- toimivuudesta huolehtimista. Vanhemman
suutena [99]. hoitamaton ADHD heikentää myös lapsen
• Hoidon ja sen seurannan on oltava pitkä- hoidon toteutumista ja tehoa [78].
jänteistä [142, 143]. • Perheenjäsenten, esimerkiksi van-
– Hoidon tehoa sekä ADHD-oireiden mää- hemman ja lapsen hoitojen synkrono-
rää ja haittaavuutta seurataan haastatte- inti voi olla hyödyllistä [150, 151].
lun, kliinisen arvion ja kyselylomakkeiden • Vanhempien mahdollisia muitakin
(esim. ADHD-oirelomake tai lääkehoidon psyykkisiä häiriöitä (esim. masennus)
seurantalomake) avulla. tulee hoitaa tehokkaasti [99].
– Hoidon alkaessa määritetään hoidon ta- – ADHD suurentaa myös parisuhdeongelmi-
voitteet (esim. levottomuuden vähenemi- en riskiä [152] (ks. lisätietoaineisto ADHD
nen, läksyjen teon onnistuminen, työtehtä- ja parisuhde).
vään keskittymisen parantuminen), joiden
saavuttamista hoidon aikana arvioidaan. Psykososiaaliset hoidot
Tavoitteiden asettamisessa ja hoidon vai- Käyttäytymishoito (lapset ja nuoret)
kuttavuuden arvioinnissa voidaan käyttää
esimerkiksi – Keskeisin psykososiaalinen hoitomuoto
• Goal Attainment Scaling (GAS) -mene- lapsille ja nuorille on käyttäytymishoito,
telmää (www.kela.fi/gas-menetelma) jossa sovelletaan käyttäytymisterapiassa
• ICF-luokittelua (International Classi- kehitettyjä menetelmiä kotona ja koulus-
fication of Functioning, Disability and sa (ks. lisätietoaineisto ADHD ja käyttäyty-
Health) (www.thl.fi/fi/web/toimintaky- mishoito).
ky/icf-luokitus). • Käyttäytymishoidon johdonmukainen ja
* ICF-luokitus kuvaa toimintakykyä. laaja-alainen toteuttaminen samankaltai-
Erilaisiin terveydentiloihin ja tilantei- sena eri ympäristöissä vaikuttaa lisäävän
siin soveltuvista koodeista on laadittu hoidon tehoa [141, 153, 154].
ydinlistoja, jollainen on valmisteilla – Käyttäytymishoito tehoaa ADHD:n kes-
myös ADHD:sta [144, 145]. keisiin oireisiin [134, 154–158] B .
– Hoitomyöntyvyydellä ja hoidon koetulla – Strukturoitu vanhempainohjaus vähen-
hyväksyttävyydellä on vaikutusta hoidon tää lapsen ADHD-oireita ja parantaa
toteutumiseen ja siten myös tehoon (ks. vanhemman toimintakykyä [154–156,
lisätietoaineisto Hoitovasteeseen ja -myön- 159–161] B .
tyvyyteen vaikuttavat tekijät). • Vanhempainohjausmenetelmien avul-
la pyritään parantamaan vanhempien
Perheen huomioiminen hoidossa
keinoja ohjata lapsensa käyttäytymistä
– Lapsen tai nuoren ADHD-oireet lisäävät ja tukemaan positiivista perheensisäis-
vanhempien ja sisarusten stressiä ja saatta- tä vuorovaikutusta. Vanhempainohjaus
vat vaikuttaa negatiivisesti myös vanhempi- toteutetaan yleensä ryhmäohjauksena
en kasvatuskäytäntöihin ja perheen sisäisiin siihen suunnitellun käsikirjan mukaisesti
vuorovaikutussuhteisiin [146]. Koko per- (ks. lisätietoaineisto).
heen toimintakykyä ja jaksamista tuleekin – Koulussa toteutetut käyttäytymishoi-
aktiivisesti tukea. toihin perustuvat tukitoimet (ks. lisä-
• Lapsen ADHD-oireet voivat lisätä sisa- tietoaineisto) parantavat toimintakykyä
rusten välisiä ristiriitoja [147, 148]. ADHD-oireisilla alakouluikäisillä lapsil-
• Sisarukset saattavat kokea, että he saavat la [157, 158, 162, 163] B . Varhaiskasvatuk-
14 vähemmän huomiota, tulevat kohdel- sessakin ne saattavat lieventää käytösoireita,

mutta suomalaista päivähoito- tai varhais- kuttavuudesta nuorten ja aikuisten ADHD-
kasvatusjärjestelmää vastaavista olosuhteis- oireisiin ei ole tutkimustietoa.
ta ei ole tutkimusta.
• Koulun tukitoimia voidaan soveltaa ADHD-valmennus
kaikilla koulun tarjoamilla tuen tasoil- – ADHD-valmennuksesta (neuropsykiatri-
la (yleinen, tehostettu ja erityinen tuki nen valmennus, coaching) vaikuttaa olevan
[164]). hyötyä ADHD-diagnoosin saaneiden ar-
• Koulun tukitoimet suunnitellaan moni- jenhallintaan, mutta asiasta ei ole riittävästi
alaisessa oppilashuollon yhteistyössä. tutkimustietoa tehon arvioimiseksi (ks. li-
• Hyväksi todettujen tukitoimien jatku- sätietoaineisto).
minen siirtymävaiheessa (päiväkodista • Valmennuksessa sovelletaan kognitiivis-
kouluun ja yläluokille ja jatko-opintoihin behavioraalisen ja ratkaisukeskeisen te-
siirryttäessä) on turvattava huolehtimal- rapian sekä käyttäytymishoidon mene-
la riittävästä tiedonkulusta. Tukitoimien telmiä.
riittävyyttä on arvioitava vuosittain. • Selviytymistä tukevien taitojen, strategi-
• Varhaiskasvatuksen, koulun ja jatko- oiden ja toimintamallien opettelu (esim.
opintopaikkojen henkilökunta tarvitsee toiminnanohjauksen taidot, opiske-
riittävän ohjauksen tukitoimien suunnit- lustrategiat, ongelmanratkaisutaidot) on
teluun ja toteuttamiseen. tärkeä osa valmennusta.
• Sosiaalisten taitojen kehityksen tukemi- • Menetelmiä voidaan käyttää myös ilman
nen voi olla hyödyllistä [134]. varsinaista valmennussuhdetta osana
muita psykososiaalisia tukimuotoja.
Toimintaterapia • ADHD-valmentajien koulutus ja am-
– Jos lapsella todetaan ADHD:n kanssa sa- mattitausta ovat vaihtelevia, joskin kou-
manaikaisesti motoriikan tai aistitoiminnan lutukselle on laadittu ohjeellisia laatuvaa-
käsittelyn ja säätelyn häiriöitä (ks. lisätieto- timuksia. Julkisessa terveydenhuollossa
aineisto), toimintaterapiasta voi olla hyötyä ADHD-valmentajana voi toimia esimer-
kuntoutuksessa. kiksi kuntoutusohjaaja, sairaanhoitaja
• Toimintaterapia on toiminnan, neu- tai muu ADHD-oireisia hoitavan tiimin
vonnan ja ohjauksen avulla annettavaa työntekijä, joka on kouluttautunut val-
lääkinnällistä kuntoutusta, jolla tuetaan mennukseen.
toimintakykyä ja omatoimisuutta sekä
Psykoterapia
lapsilla myös kokonaiskehitystä sekä mo-
torisia ja hahmottamisvalmiuksia. – Ryhmämuotoiset kognitiivis-behavio-
• Toimintaterapia voidaan toteuttaa yksi- raaliset psykoterapiat vähentävät itse
lö- tai ryhmäterapiana, ja siihen kuuluu arvioituja ADHD-oireita aikuisilla
myös aikuisten ohjausta (esim. vanhem- [138–140, 165, 166] B ja saattavat vähen-
mat, koulu). tää nuorten ADHD-oireita [134, 167] C .
– Lapsilla on julkaistu pääasiassa kuvauksia Hoitoon kuuluvat keskeisesti psykoedukaa-
erilaisista toimintaterapeuttisista menetel- tio ja taitojen opettelu.
mistä ja apuvälineiden hyödyntämisestä – Yksilöllisistä kognitiivis-behavioraalisista
ADHD-oireiden hoidossa. Joidenkin tutki- psykoterapioista on vähemmän tutkimuk-
musten mukaan toimintaterapialla voi olla sia, mutta muutamassa tutkimuksessa on
myönteisiä vaikutuksia ADHD-oireisen saatu viitteitä niiden hyödystä aikuisilla
lapsen toiminnalliseen suoriutumiseen tai [168, 169].
sosiaalisiin taitoihin (ks. lisätietoaineisto). • Lapsilla ja nuorilla terapian menetel-
Tutkimuksia ei ole toistaiseksi riittävästi mistä (ks. lisätietoaineisto) on havaittu
vaikuttavuuden luotettavaan arviointiin. hyötyä ADHD-oireiden hoidon lisäksi
– Toimintaterapeuttisen kuntoutuksen vai- myös samanaikaisten tunne-elämän ja 15

käyttäytymisen oireiden hoidossa [141, sen, yksilöllisen neuropsykologisen kun-

170–172]. Terapiamenetelmiä on tut- toutuksen vaikuttavuudesta ADHD:ssa ei
kittu pääasiassa osana monimuotoista ole tutkimuksia. Lähin tutkimustieto on
psykososiaalista hoitoa [141, 170, 172– kognitiivis-behavioraalisista, ADHD-oirei-
174]. sille mukautetuista hoitomuodoista [138–
* Olennainen osa lapsen terapiaa on 140, 165, 166] B ja lasten ja nuorten osalta
työskentely vanhempien kanssa [170, myös käyttäytymishoidoista.
175, 176]. Ks. lisätietoaineisto Lasten
ja nuorten kognitiivinen käyttäyty- Lääkehoito
misterapia. – Lääkehoito on tärkeä osa hoidon koko-
– Muiden terapiamuotojen (dialektinen käyt- naisuutta, ja sen tarve pitää arvioida,
täytymisterapia, hypnoterapia, psykoedu- kun ADHD-diagnoosi on varmistunut.
kaatioryhmät) osalta tutkimus aikuisilla Työryhmän suosituksen mukaan lääkehoi-
(ks. lisätietoaineisto) tai lapsilla on vähäistä don voi aloittaa
tai tutkimusta ei ole tehty. • lapsilla ja nuorilla esimerkiksi lasten-
• Mindfulness-interventioista on toistai- tai nuorisopsykiatri, lastenlääkäri tai
seksi vähän tutkimustietoa, ja varsinkin -neurologi tai muu lasten tai nuorten
lapsia ja nuoria koskevat tutkimukset psyykkiseen ja fyysiseen kehitykseen ja
ovat menetelmällisesti heikkotasoisia. ADHD:n hoitoon perehtynyt lääkäri
Käytettävissä olevan tiedon perusteella * Alle 6-vuotiaiden lasten lääkehoito
on mahdollista, että mindfulness-mene- (ks. lisätietoaineisto) vaatii kriittisyyt-
telmät voivat lievittää lasten, nuorten, ja tä ja erityistä huolellisuutta (ks. hoi-
aikuisten ADHD-oireita, erityisesti tark- don porrastus).
kaamattomuutta (ks. lisätietoaineisto • aikuisilla esimerkiksi psykiatrian tai neu-
Mindfulness ADHD:n hoidossa). rologian alojen erikoislääkäri tai muu
• Psykodynaamisen ja -analyyttisen yksilö- ADHD:n hoitoon perehtynyt lääkäri.
psykoterapian menetelmien vaikuttavuu- – Lääkehoidon on oltava johdonmukaista, ja
desta ei ole riittävästi tutkimuksia niiden sitä on seurattava systemaattisesti ja erityi-
tehon arvioimiseksi. Niiden käytöstä sesti alussa riittävän tiiviisti.
lasten ADHD:n hoidossa on kuitenkin – Lääkkeen valinnassa (ks. lisätietoaineisto
julkaistu joitakin artikkeleita [177, 178]. ADHD-lääkevalmisteen valinta) tulee ottaa
huomioon oireiden esiintyminen eri tilan-
Neuropsykologinen kuntoutus
teissa ja eri vuorokaudenaikoina ja mahdol-
– Jos ADHD:hen liittyy oppimisvaikeuksia liset muut samanaikaiset ongelmat.
tai merkittäviä vaikeuksia toiminnanohja- • Saatavilla olevista lääkkeistä valitaan ti-
uksessa tai muistissa, neuropsykologinen lanteeseen parhaiten sopiva valmiste,
kuntoutus voi olla tarpeen. Neuropsykolo- useimmiten ensimmäisenä keskipitkä-
gin palveluja on Suomessa tarjolla rajallises- tai pitkävaikutteinen metyylifenidaatti.
ti ja maantieteellisesti epätasaisesti. • Eräiden lääkeaineiden määräämiseen liit-
• Neuropsykologinen kuntoutus (ks. li- tyy ohjeita, jotka on kuvattu lääkevalmis-
sätietoaineisto) kohdistuu yksilöllisesti teiden myyntiluvissa (ks. myös lisätieto-
ADHD-oireisiin sekä käyttäytymisessä aineisto ADHD:n hoidossa käytettävät
ja kognitiivisissa tai muissa psyykkisissä lääkkeet).
toiminnoissa ilmeneviin vaikeuksiin. – Lääkehoitoa aloitettaessa sovitaan, mitä oi-
• ADHD-oireisten lasten ja nuorten neu- reita ja toimintakyvyn muutoksia seurataan.
ropsykologisen kuntoutuksen olennai- Tehoa ja haittavaikutuksia arvioidaan haas-
nen osa on lähiaikuisille annettava ohja- tatteluin ja kyselylomakkein (esim. ADHD-
us. oirelomake, lääkehoidon seurantalomake,
16 – Suomessa käytössä olevan kokonaisvaltai- ASRS-lomake (www.terveyskirjasto.fi/

xmedia/dlk/dlk00353.pdf)). Koululaisilla ja opiskelijoilla taukoa ei
• Laboratoriokokeita ei tarvita, ellei po- kannata pitää lukuvuoden alussa tai lo-
tilaan muu terveydentila sitä edellytä mien aikana, jotta arviointi olisi luotetta-
(esim. epäily maksan, munuaisten tai kil- vaa.
pirauhasen toimintahäiriöstä). * Jos lääketauon aikana oireet eivät ai-
• Sekä lapsilla että aikuisilla on suljettava heuta merkittävää haittaa, voidaan
esitietojen ja nykytilan tutkimisella pois lääkehoito lopettaa. Muita hoitoja
sydän- ja verenkiertoelinten sairaudet tukimuotoja kannattaa yleensä jatkaa.
ennen lääkehoitoja. * Lääkehoito tulee lopettaa, jos ilmenee
• Lääkitys aloitetaan pienellä annoksel- selviä haittavaikutuksia, joita ei voi-
la, minkä jälkeen annosta suurennetaan da lääkemuutoksella hallita, tai herää
hoitovastetta ja mahdollisia haittavai- epäily lääkkeen väärinkäytöstä.
kutuksia seuraten [99]. Tavoitteena on – Tiedot yleisimpien ADHD:n hoidossa käy-
löytää annos, jolla saavutetaan riittävä tettävien lääkkeiden annoksista esitetään
teho ilman merkittäviä haittavaikutuk- lääketaulukossa;. ks. lisätietoaineisto.
sia. Lääkityksen jatkamisesta päätetään
Stimulantit
vastaanottokäynnillä noin 3 kuukauden
kuluessa. – Metyylifenidaatti (MPH) vähentää
• Ellei yksilöllisestä annoksen säädöstä ADHD:n ydinoireita lapsilla ja nuorilla
(annoksen riittävä suurentaminen, vaih- [182–190] A sekä aikuisilla [191–193] A .
to tai yhdistäminen eri vaikutusprofiilin • Metyylifenidaatti suurentaa dopamiini-
tai -ajan valmisteeseen) huolimatta saada ja noradrenaliinipitoisuutta synapsira-
riittävää vastetta, kokeillaan toista lääke- ossa estämällä presynaptisia dopamiinin
ainetta. ja noradrenaliinin kuljettajaproteiineja
• Joskus myös usean eri lääkeaineen yhdis- (DAT ja NET) [194, 195].
täminen voi olla tarpeen [179, 180]. – Deks- ja lisdeksamfetamiini vähentävät
– Lääkehoitoa arvioidaan hyvän hoitovas- ADHD:n ydinoireita lapsilla ja nuorilla
teen saavuttamisen jälkeen säännöllises- [185–187, 189, 190, 196] A sekä aikuisilla
ti vähintään kerran vuodessa, jolloin tar- [197–205] A ainakin lyhytkestoisessa hoi-
kistetaan kokonaistilanne, lääkeannoksen dossa. Lisdeksamfetamiini saattaa vähentää
teho ja riittävyys sekä lääkityksen jatkami- ADHD:n oireita aikuisilla enemmän kuin
sen tarve [99, 101, 181]. lumelääke myös vähintään puolen vuoden
• Lääkehoidon aikana seurataan mahdol- kestoisessa hoidossa [201, 206] C .
listen haittavaikutusten vuoksi sykettä • Amfetamiinien vaikutusmekanismina
ja verenpainetta sekä lapsilla ja nuorilla arvellaan olevan kompetitiivinen dopa-
painon ja pituuden kehitystä (ks. lisätie- miini- ja noradrenaliinitransporttereiden
toaineisto). esto sekä dopamiinin vapautuminen pre-
• Osa ADHD-diagnoosin saaneista lap- synaptisesta hermopäätteestä synapsiin
sista ja nuorista tarvitsee lääkehoitoa [194, 195].
aikuisiässäkin, mutta osalla lääkehoito – Metyylifenidaatin sekä deks- ja lisdek-
voidaan lopettaa oireiden lievittymisen samfetamiinien haittavaikutukset ovat
ja uusien taitojen oppimisen myötä [99, tavallisia mutta yleensä lieviä ainakin
132]. ADHD:n lyhytkestoisessa hoidossa lap-
* Lääkehoito voidaan aloittaa tarvitta- silla ja nuorilla [182, 196] A sekä aikuisilla
essa myöhemmin uudelleen tai myös [207– 209] B .
ensimmäistä kertaa vasta aikuisiässä. • Tavallisimpia haittavaikutuksia ovat ruo-
• Tasapainoisessa tilanteessa voidaan ha- kahaluttomuus, verenpaineen nousu, sy-
luttaessa pitää lääketauko, jonka aika- ketaajuuden suureneminen, univaikeu-
na arvioidaan oireita ja toimintakykyä. det, päänsärky ja vatsakivut. 17

• Vakavat haittavaikutukset ovat harvi- sydänperäisten haittavaikutusten riskiä

naisia, mutta niille altistavat yksilölliset aikuisilla [207–209] B .
riskit on otettava huomioon (ks. lisä-
Guanfasiini
tietoaineisto Tavallisten haittavaikutus-
ten ja yksilöllisten riskien huomiointi – Guanfasiini vähentää ADHD:n ydin-
ADHD:n lääkehoidossa). oireita lapsilla lyhytkestoisessa hoidossa,
• Metyylifenidaatin ja amfetamiinien käyt- mutta tutkimuksia sen pitkäaikaisesta käy-
tö ADHD:n hoitoon ei ilmeisesti suu- töstä ei ole [213–217] A . Guanfasiinin vai-
renna vakavien sydänperäisten haittavai- kutuksesta ADHD:n oireisiin aikuisilla ei
kutusten riskiä aikuisilla [207–209] B . ole riittävästi tutkimustietoa tehon arvioi-
– Stimulanttilääkkeistä on käytettävissä ly- miseksi [218] D.
hyt- (2–6 tuntia), keskipitkä- (6–8 tuntia) • Guanfasiini on adrenerginen alfa2-ago-
ja pitkävaikutteisia valmisteita (8–14 tun- nisti [195].
tia). • Guanfasiinia käytetään jatkuvana, päivit-
• Lääkkeen vaikutus voi olla havaittavissa täin otettavana lääkityksenä, ja sen teho
nopeasti (jo ensimmäisenä hoitopäivä- on ympärivuorokautinen.
nä) pienelläkin annoksella, mutta hoi- • Vaikutus alkaa yleensä 1–3 viikon ku
dollisesti optimaalinen annos on etsit- luessa.
tävä yksilöllisesti annosta riittävästi suu- – Guanfasiinin haittavaikutuksina esiintyy
rentamalla. uneliaisuutta, väsymystä sekä vireystilan,
• Lääkitystä on mahdollista käyttää jatku- verenpaineen ja syketaajuuden laskua (ks.
vasti (päivittäin) tai taukoja (esim. vii- lisätietoaineisto Tavallisten haittavaiku-
konloppuisin tai lomilla) pitäen. tusten ja yksilöllisten riskien huomiointi
ADHD:n lääkehoidossa).
Atomoksetiini
– Atomoksetiini vähentää ADHD:n ydin- Muut lääkkeet
oireita ainakin lyhytkestoisessa (alle puo- Seuraavilla lääkkeillä ei Suomessa ole käyttöaihetta
len vuoden) hoidossa lapsilla ja nuorilla ADHD:hen, eikä niitä suositella käytettäväksi ilman eri-
[210, 211] A sekä aikuisilla [212] B . koissairaanhoidossa tehtyä arviota.
• Atomoksetiini on selektiivinen noradre- – Klonidiini ilmeisesti vähentää ADHD:n
naliinin takaisinoton estäjä [194, 195]. keskeisiä oireita lyhytkestoisessa hoidossa
• Atomoksetiinia käytetään jatkuvana, lapsilla [219–223] B , mutta tutkimustulok-
päivittäin otettavana lääkityksenä, ja sen sia pitkäkestoisesta hoidosta ei ole.
teho on ympärivuorokautinen. • Klonidiini on adrenerginen alfa2-agonis-
• Vaikutus alkaa yleensä 2–6 viikon kulu- ti, jonka virallisena käyttöaiheena Suo-
essa. Tehon kasvu voi jatkua 8.–12. hoi- messa on kohonnut verenpaine.
toviikkoon saakka. • Klonidiinin vaikutuksesta ADHD:n oi-
– Atomoksetiinin haittavaikutukset ovat reisiin aikuisilla ei ole riittävästi tutki-
yleensä lieviä ainakin lyhytkestoisessa mustietoa tehon arvioimiseksi. Kliinisen
hoidossa lapsilla ja nuorilla [210] A sekä kokemuksen perusteella klonidiini saat-
aikuisilla [207–209] B . taa joillakin aikuisilla lievittää ADHD:n
• Tavallisimpia ilmoitettuja haittavaiku- oireita, erityisesti jos samanaikaisesti
tuksia ovat heikentynyt ruokahalu, ohi- esiintyy tic-oireita tai Touretten oireyh-
menevät ruoansulatuskanavan oireet, tymä.
verenpaineen nousu, syketaajuuden suu- • Klonidiinilla on suhteellisen runsaasti
reneminen sekä ohimenevä väsymys (ks. haittavaikutuksia (väsyneisyyttä, uneli-
lisätietoaineisto). aisuutta ja suun kuivumista), ja sinusbra-
• Atomoksetiinin käyttö ADHD:n hoi- dykardiaa on esiintynyt noin neljännek-
18 toon ei ilmeisesti suurenna vakavien sellä potilaista. Myös QT-ajan pidenty-

mistä on kuvattu. miseksi [254, 255].
– Modafiniili ei vähentäne ADHD:n oireita – Homeopatiasta ei ole hyötyä ADHD:n hoi-
aikuisilla enempää kuin lumelääke lyhytai- dossa [256].
kaisen hoidon aikana [224, 225] C . Pitkäai-
Ravitsemushoidot
kaiskäytöstä ei ole tutkimustietoa.
• Modafiniilia ei sen turvallisuuteen liitty- – Ravitsemushoidoista on tutkittu sekä tiet-
vien seikkojen vuoksi pidä käyttää alle tyjen ravintoaineiden, kuten rasvahappojen,
18-vuotiaiden ADHD:n hoitoon. vitamiinien ja mineraalien, lisäämistä ruo-
• Euroopan lääkevirasto (European Me- kavalioon että niin sanottuja eliminaatio-
dicines Agency, EMA) julkaisi heinä- ruokavalioita, joissa ruokavaliosta jätetään
kuussa 2010 suosituksen, jonka mukaan pois oireita aiheuttaviksi epäiltyjä ravinto-
modafiniilia tulisi käyttää ainoastaan nar- aineita.
kolepsian hoitoon. • Ruoka-ainerajoitukset saattavat vähentää
– Venlafaksiini ei lyhytaikaisessa hoidossa ADHD-oireita osalla lapsista ja nuorista,
näytä vähentävän aikuisten ADHD-oireita mutta tutkimusnäyttöä asiasta ei ole riit-
lumelääkettä enemmän, mutta luotetta- tävästi [155, 257] C .
va tutkimusnäyttö asiasta puuttuu [226– * Pois jätettävät ruoka-aineet pitäisi va-
229] D. lita yksilöllisesti ja vasta sitten, kun
– Bupropionilla ei liene tehoa lasten ja nuor- oireiden mahdollinen yhteys ruoka-
ten ADHD-oireisiin [211, 230–232] C , aineisiin on todettu seurantapäiväkir-
mutta aikuisilla se saattaa vähentää jan avulla.
ADHD:n oireita lyhytkestoisessa hoidossa * Jos eliminaatioruokavalioon päädy-
[233–240] C . tään, tarvitaan ravitsemusneuvontaa
riittävän monipuolisen ja muuten ter-
Muut hoidot
veellisen ravinnonsaannin turvaami-
– 6–10 viikon säännöllinen aerobinen seksi.
liikuntaharjoittelu saattaa vähentää • Keinotekoisten lisäaineiden poistaminen
ADHD:n keskeisiä oireita lapsilla ja nuo- ruokavaliosta saattaa osalla lapsista vä-
rilla [241–244] C . Aikuisten osalta tutki- hentää ADHD-oireita, mutta luotettava
muksia ei ole tehty tarpeeksi tehon arvioi- näyttö asiasta puuttuu [155, 257] D.
miseksi. • Monityydyttymättömät rasvahapot
– EEG-biopalautehoidolla (neurofeedback, ovat ilmeisesti tehottomia ADHD:n
neuromodulaatio) (ks. lisätietoaineisto) ei keskeisiin oireisiin lapsilla ja nuorilla
ilmeisesti ole vaikutuksia ADHD:n ydinoi- [155, 258] B . Aikuisia koskevaa tutki-
reisiin lapsilla [155, 245, 246] B tai aikuisil- mustietoa asiasta ei ole.
la [247, 248] C . • Sinkin lisäämisestä ruokavalioon ei liene
– Tietokoneistetulla työmuistiharjoittelulla hyötyä [259, 260].
(ks. lisätietoaineisto) ei ilmeisesti ole vai- • Magnesium- tai rautahoidon hyödystä ei
kutuksia ADHD:n oireisiin lapsilla [249– ole riittävää tutkimustietoa [259, 261].
253] B . Aikuisten osalta tutkimusta on teh- * Varastoraudan määrä saattaa ADHD-
ty hyvin vähän, mutta tulokset ovat olleet diagnoosin saaneilla lapsilla ja nuoril-
samansuuntaisia kuin lapsilla (ks. lisätieto- la olla pienempi kuin samanikäisillä
aineisto). verrokeilla [262]. Syynä voivat olla
– Transkraniaalisesta tasavirtastimulaatios- muun muassa stimulanttien ruokaha-
ta (transcranial direct current stimulation, lua heikentävä vaikutus, syömishäiriöt
tDCS) tai magneettistimulaatiosta (tran- tai ravinnon laatuun liittyvät puutteet.
cranial magnetic stimulation, TMS) ei ole * ADHD-oireisilla lapsilla varastorau-
riittävästi tutkimustietoa tehon, haittavai- dan todetun vähäisyyden ja runsaan
kutusten tai sopivan hoitoannoksen arvioi- unenaikaisen liikehdinnän välillä saat- 19

taa olla yhteyttä [262]. hun väestöön verrattuna [268].

• Sokerin poistamisella ruokavaliosta ei – ADHD-oireisista lapsista noin 30–50 %:lla
ole merkitystä lasten ADHD-oireiden on hieno- ja karkeamotoriikan ja aisti-
hoidossa [263, 264] B . tiedon käsittelyn ongelmia [269–272]
(ks. lisätietoaineisto Aistitiedon käsittelyn
Hoito ADHD:n kanssa ja säätelyn häiriöt). Motoriikan ongelmat
samanaikaisesti esiintyvien vaikeuttavat selviytymistä päivittäistoimista
häiriöiden ja sairauksien yhteydessä ja saattavat heikentää myös käsialan luet-
tavuutta. Motoriikan ja aistitiedon käsitte-
– ADHD:n kanssa esiintyy usein samanaikai- lyn ongelmat jatkuvat usein aikuisuuteen,
sesti muita häiriöitä tai sairauksia. Osalla mutta tutkimustietoa niiden esiintymisestä
niistä lienee samantyyppinen neurobiologi- ADHD:n kanssa samanaikaisesti aikuisuu-
nen alkuperä, mutta osa voi kehittyä sekun- dessa ei ole.
daarisina, esimerkiksi reaktiivinen masen- • Tarkkaamattomuuspainotteisessa
nus toistuvien epäonnistumisten seurauk- ADHD:ssa esiintyy usein hienomotorii-
sena. Psykiatriset samanaikaishäiriöt myös kan ongelmia, hidasta reaktionopeutta ja
komplisoivat ADHD:n hoitoa ja lisäävät koordinaatiovaikeuksia
oppimiseen ja suorituskykyyn liittyviä on- • Motoriikan vaikeudet lievittyvät
gelma [8]. ADHD-lääkityksen aikana 28–67 %:lla
• Pohjoissuomalaisen syntymäkohortti- lapsista. Niillä, joilla ongelmat eivät lie-
tutkimuksen [146] aineistossa samanai- vity, on usein todettavissa erillinen mo-
kaisia häiriöitä oli esiintynyt tai esiintyi toriikan kehityshäiriö [271].
lapsuudessa 84 %:lla ja 16–18 vuoden • Jos ADHD:n kanssa samanaikaisesti to-
iässä vielä 47 %:lla [265], (KUVA 3). detaan motoriikan tai aistitoiminnan kä-
• Suomalaisessa väestöpohjaisessa tut- sittelyn ja säätelyn häiriöitä, toimintate-
kimuksessa [8] samanaikaishäiriöiden rapiasta voi olla hyötyä kuntoutuksessa.
esiintyvyys vuosina 1991–2005 synty- – Puheen ja kielen kehityksen häiriöitä on
neillä ADHD-diagnoosin saaneilla oli ADHD-oireisilla lapsilla selvästi useammin
5–20 vuoden iässä 77 %. kuin muilla lapsilla [273, 274]. Arviot pu-
* Tavallisimpia olivat kielelliset erityis- heen ja kielen kehityksen häiriöiden ylei-
vaikeudet ja motoriikan ongelmat syydestä kuitenkin vaihtelevat.
(48 %), uhmakkuus- ja käytöshäiriöt • Kielelliset erityisvaikeudet on otettava
(28 %), ahdistuneisuushäiriöt (14 %), huomioon hoidossa. Ks. Käypä hoito
autismikirjon häiriöt (12 %) ja ma- -suositus Kielellinen erityisvaikeus (dys-
sennus (9 %). fasia, lapset ja nuoret).
• Useimmat arviot samanaikaishäiriöiden – Erityiset oppimisvaikeudet (ks. lisätieto-
esiintyvyydestä on tehty pojilla. aineisto ADHD ja oppimisvaikeudet) ovat
* ADHD-diagnoosin saaneilla tytöillä tavallisempia ADHD-diagnoosin saaneilla
uhmakkuus- ja käytöshäiriön, masen- kuin verrokeilla [275–279], ja ne voivat
nuksen ja ahdistuneisuushäiriöiden merkittävästi vaikeuttaa suoriutumista kou-
riski on suurempi kuin verrokkitytöil- lussa ja perusopetuksen jälkeisessä koulu-
lä [266]. tuksessa [280] sekä myöhemmin myös työ-
* Tytöillä on enemmän kielellisiä eri- elämässä.
tyisvaikeuksia, ahdistuneisuushäiriöi- • Väestöpohjaista tietoa diagnosoitujen
tä ja masennusta kuin pojilla [8]. oppimisvaikeuksien esiintymisestä sa-
• Aikuisilla samanaikaisia häiriöitä on manaikaisesti ADHD:n kanssa Suomes-
esiintynyt 50–87 %:lla [267]. sa ei ole.
* Riski sekä mieliala- että ahdistunei- • Ruotsalaisessa väestöpohjaisessa aineis-
20 suushäiriöihin on 3–5-kertainen muu- tossa lukemisvaikeuksia esiintyi 40 %:lla

KUVA 3. Pohjois-Suomen vuoden 1986 syntymäkohortissa todetut 16–18-vuotiaiden ADHD-diagnosoitujen nuor-
ten psykiatriset samanaikaishäiriöt. Diagnoosit perustuvat vanhempien ja nuorten Kiddie-SADS-haastatteluun, joka
perustuu DSM-IV-tautiluokitukseen. Depressio sisältää kaikki masennuksen muodot, käytöshäiriöt sisältävät uh-
makkuushäiriön ja käytöshäiriön, väärinkäytöllä tarkoitetaan päihteiden ongelmakäyttöä ja riippuvuutta.
Kuva: Tanja Nordström, Terveystieteiden laitos, Oulun yliopisto
ADHD-diagnoosin saaneista lapsista sosiaalisia hoitomuotoja, kuten käyttäy-

[281]. tymishoitoa ja sen sovelluksia eri ympä-
• Koska ADHD:n ydinoireita vähentävät ristöissä.
hoidot eivät ilmeisesti juuri vaikuta lu- • ADHD:n lääkehoitoa on syytä kokeilla,
kemisen ja matematiikan taitojen kehit- jos lääkkeetön hoito ei ole riittävä ja tark-
tymiseen, mahdolliset oppimisvaikeudet kaamattomuus, ylivilkkaus tai impulsiivi-
tulee huomioida erikseen tukitoimien ja suus aiheuttavat selvää haittaa.
hoidon järjestämisessä (ks. lisätietoai- * Stimulanteista ja atomoksetiinista voi
neisto ADHD:n hoidon vaikutus akatee- olla hyötyä ADHD-oireiden lievittä-
miseen suoriutumiseen). misessä henkilöillä, joilla on autismi-
– Autismikirjon häiriön (ASD) yhteydessä kirjon häiriö [286–290].
esiintyvän ADHD:n esiintyvyydeksi lap- • Tarkka seuranta sopivan annostelun
silla on arvioitu jopa 30–80 % [282, 283]. etsimisen yhteydessä lääkkeen aloitus-
ADHD:n yhteydessä samanaikaisia autis- vaiheessa on välttämätöntä, sillä henki-
minkirjon häiriön piirteitä taas on arvioitu löt, joilla on samanaikainen autismikir-
esiintyvän 20–50 %:lla lapsista [282] (ks. jon häiriö, näyttävät olevan herkempiä
lisätietoaineisto Autismikirjon häiriöt ja ADHD-lääkkeiden haittavaikutuksille
niiden samanaikaisuus ADHD:n kanssa). [291].
Aikuisilla ADHD:n esiintymistä samanai- – Motoriset tai äänelliset tic-oireet (ks. li-
kaisesti autismikirjon häiriöiden kanssa on sätietoaineisto) ovat tavallisia neuropsykiat-
tutkittu vain vähän. Yhteys näyttää heikke- risissa häiriöissä. Noin 20–30 %:lla ADHD-
nevän varsin voimakkaasti, mitä vanhem- lapsista esiintyy tic-oireita [292]. Aikuisilla
paa ikäryhmää tutkitaan [284, 285]. samanaikaisia tic-oireita on noin 10 %:lla
• ADHD:n ja ASD:n esiintyessä saman- [293].
aikaisesti käytetään ensisijaisesti psyko- • Touretten oireyhtymään (TS), jossa tic- 21

oireet ovat pitkäaikaisia ja monimuotoi- ADHD:hen liittyvien univaikeuksien

sia, liittyy ADHD 40–90 %:lla lapsista lievittämisessä [304].
[294, 295]. Noin puolella ADHD-oireet – Käytöshäiriö on lapsilla ja nuorilla tavalli-
ilmenevät ennen tic-oireiden alkamista sin ADHD:n kanssa samanaikaisesti esiin-
[295]. Aikuisista Touretten oireyhtymää tyvä psykiatrinen häiriö [5] (ks. lisätietoai-
sairastavista 36 %:lla on samanaikainen neisto).
ADHD [296]. • Noin 10–40 % ADHD-diagnoosin saa-
* Lapsilla ja nuorilla, joilla Touretten oi- neista lapsista ja nuorista täyttää saman-
reyhtymä ja ADHD esiintyvät samanaikaisesti käytöshäiriön kriteerit [305].
aikaisesti, on enemmän tunne-elämän • Samanaikaisen ADHD:n ja käytöshäiri-
ongelmia, aggressiivisuutta ja epäsosi- ön kliinisessä kuvassa korostuvat yliak-
aalista käytöstä ja huonompi yleinen tiivisuus- ja impulsiivisuusoireet, sosiaa-
toimintakyky kuin niillä Touretten liset vaikeudet ja lapsen ja vanhempien
oireyhtymä -diagnoosin saaneilla lap- huono suhde [306].
silla, joilla ei esiinny ADHD:ta [292, • Samanaikainen uhmakkuus- tai käy-
295, 297]. töshäiriö heikentää ADHD-diagnoosin
* ADHD heikentää Touretten oireyh- saaneen lapsen tai nuoren toimintaky-
tymää sairastavien psykososiaalista kyä ja ADHD:n pitkäaikaisennustetta
selviytymistä ja elämänlaatua usein ja aiheuttaa noin kaksinkertaisen riskin
aikuisikään asti [296, 297]. ADHD-oireiden jatkumiselle merkittävi-
• ADHD:n hoitoon käytetyt lääkkeet ei- nä aikuisikään [307].
vät näytä aiheuttavan tai pahentavan tic- * Molemmat häiriöt vaikuttavat paljon
oireita [298]. toimintakykyyn perheessä, koulussa
* ADHD-lääkkeistä guanfasiini on te- ja ikätoverisuhteissa ja altistavat sekä
hokas myös tic-oireiden hoidossa psyykkisten että psykososiaalisten li-
[299]. säongelmien kehittymiselle.
– Unihäiriöt ovat sekä subjektiivisen rapor- • ADHD:n ja samanaikaisen käytöshäiri-
toinnin että objektiivisten unitutkimusten ön varhainen diagnostiikka ja aktiivinen
mukaan ADHD-diagnoosin saaneilla ylei- hoito ovat erittäin tärkeitä. Monimuotoi-
sempiä kuin muilla [300] (ks. myös Käypä nen hoito, joka sisältää ikäryhmälle sopi-
hoito -suositus Unettomuus). via psykososiaalisia hoitokeinoja (esim.
• Unihäiriöiden mahdolliset syyt tulee sel- strukturoidun vanhempainohjauksen,
vittää unianamneesin (unen huolto, nuk- lapsen ja nuoren sosiaalisten ja tunnetai-
kumisolot) ja tarvittaessa objektiivisten tojen tukemisen) ja ADHD:n lääkehoi-
unitutkimusten avulla. ADHD-lääkitys don, on usein tarpeen.
voi vaikeuttaa unen saantia, mutta joskus • Sekä psykostimulanttien, atomoksetiinin
(etenkin aikuisilla) myös parantaa unen että guanfasiinin on todettu vähentävän
laatua [301]. myös käytöshäiriöoireita ADHD-diag-
• Unenhuoltoa parantavat toimet (sään- noosin saaneilla lapsilla [308].
nöllinen unirytmi, iltarituaalit jne.) ovat – Ahdistuneisuushäiriöitä esiintyy 15–
ensisijaisia kaikilla lapsilla ja nuorilla, 50 %:lla lapsista ja nuorista, joilla on
joilla on univaikeuksia [302] (ks. lisätie- ADHD [309–311], kun ahdistuneisuushäi-
toaineisto Unihäiriöt ja ADHD). riöiden esiintyvyys lapsuusiässä on yleises-
* Melatoniini saattaa lyhentää nukah- ti 3–9 % ja nuoruusiässä 10–15 % [312].
tamisaikaa stimulanttilääkitystä saa- ADHD-diagnoosin saaneista aikuisista jo-
villa lapsilla tai nuorilla, joilla pelkät kin ahdistuneisuushäiriö voi olla jopa puo-
unenhuoltoa parantavat toimet eivät lella, ja noin 10 %:lla aikuisista, joilla on jo-
ole riittäviä [303]. Myös aikuisil- kin ahdistuneisuushäiriö, on myös ADHD
22 la melatoniinista saattaa olla apua [152].

• Noin viidenneksellä ahdistuneisuushäi- ti hyväksikäytetyillä lapsilla ja nuorilla
riöisistä lapsista voidaan todeta samanai- ADHD:n esiintyminen näyttää olevan
kaisesti ADHD [312]. yleisempää kuin muilla [325–327].
• Ahdistuneisuus on tavallisinta tarkkaa- • Traumatisoivat kokemukset, kuten kal-
mattomuuspainotteisessa ADHD:ssa toinkohtelu tai laiminlyönti lapsuudessa
[313]. ja perhe- tai muu väkivalta, tulee selvit-
• Ahdistuneisuushäiriön ja ADHD:n tää ADHD-oireiden arvioinnin ja hoito-
samanaikainen esiintyminen heiken- suunnitelman teon yhteydessä.
tää yleensä huomattavasti sosiaalista * Jos lapsella todetaan samanaikainen
toimintakykyä, ja siihen liittyy useam- traumaperäinen stressihäiriö, ADHD-
min heikkoa kognitiivista suoriutumis- oireita on arvioitava uudestaan vii-
ta ja huonoa itsetuntoa kuin pelkkään meistään silloin, kun traumaan liittyvä
ADHD:hen [313]. oireilu on lievittynyt [325].
• Samanaikaisen ADHD:n ja ahdistunei- • Samanaikaisen traumaperäisen häiriön
suuden hoidossa tarvitaan usein sekä ja ADHD:n hoito on suunniteltava yk-
lääkehoitoa että psykososiaalisia hoito- silöllisesti, ja siinä tarvitaan usein sekä
muotoja kuten psykoterapiaa [309, 314]. PTSD:n että ADHD:n psykososiaalisia
* Ahdistuneisuushäiriö ei heikennä psy- ja lääkkeellisiä hoitomuotoja.
kostimulanttien vaikutusta ADHD:n • Traumaperäinen häiriö altistaa päihtei-
keskeisiin oireisiin [309]. den väärinkäytölle ja päihderiippuvuu-
* Atomoksetiinin on osoitettu soveltu- delle, mikä tulee ottaa huomioon AD-
van hyvin ADHD:n hoitoon saman- HD-lääkityksen valinnassa.
aikaisen ahdistuneisuushäiriön yhtey- • Guanfasiinin ja klonidiinin on arveltu
dessä ja lievittävän jonkin verran myös sopivan traumaperäisen stressihäiriön
ahdistuneisuusoireita [315, 316]. hoitoon erityisesti silloin, jos oireet pai-
– ADHD ja kiintymyssuhdehäiriö, erityi- nottuvat ylivireystilaan [328], mutta tut-
sesti kiintymyssuhteiden estottomuutena kimustieto niiden tehosta tässä käyttöai-
ilmenevä häiriön muoto, esiintyvät usein heessa on riittämätöntä tai ristiriitaista
samanaikaisesti (ks. lisätietoaineisto). Ne [329].
ovat kuitenkin erillisiä, huolellisella diag- – Masennuksen ja ADHD:n välillä on vahva
nostiikalla tunnistettavia häiriöitä. yhteys, joka saattaa osin selittyä jaetulla ge-
• Kiintymyssuhdehäiriöisten lasten neettisellä taustalla [330, 331].
ADHD pitää diagnosoida ja hoitaa • Masennusta esiintyy samanaikaisesti
ADHD:n yleisten hoito-ohjeiden mu- ADHD:n kanssa 20–70 %:lla lapsista ja
kaisesti [317, 318]. 35–50 %:lla aikuisista [331].
– ADHD:n ja traumaperäisen stressihäi • Masennus heikentää sosiaalisia taitoja
riön (PTSD) (ks. lisätietoaineisto) oireis- sekä keskittymis- ja oppimiskykyä [332,
sa on päällekkäisyyttä erityisesti lapsilla, ja 333] ja suurentaa itsemurha-alttiutta
ne myös esiintyvät usein samanaikaisesti [334] (ks. myös Käypä hoito -suositus
[319–321]. Depressio). Se liittyy usein myös käytös
• Traumakokemukset voivat voimistaa oireisiin [335].
ADHD-oireita [319, 322], ja ADHD • Masennukselle altistavat perinnölliset te-
voinee voimistaa traumaperäisen stressi- kijät, kielteiset elämäntapahtumat eten-
häiriön oireita [323]. kin varhaislapsuudessa, vanhemmuuden
• ADHD voi lisätä alttiutta myöhemmille ongelmat sekä ahdistus- ja käytöshäiriön
traumakokemuksille, kaltoinkohtelulle ja samanaikainen esiintyminen [336–338].
niiden aiheuttamille psyykkisille häiriöil- • Lapsuus- tai nuoruusiän ADHD suuren-
le [320, 324, 325]. taa masennusriskiä, myös myöhemmin
• Pakolaisilla, sijoitetuilla tai seksuaalises- aikuisuudessa [330, 331, 339]. 23

* ADHD-oireiden aiheuttamat vastoin- myös ADHD-diagnoosikriteerit [343,

käymiset voivat lisätä masennusoirei- 344]. Maniaoireet ja ADHD-oireet ovat
lua, mutta tutkimustulokset asiasta erityisesti lapsilla samankaltaisia (ks. li-
ovat ristiriitaisia [330]. sätietoaineisto).
* Sekä ADHD:ssa että masennuksessa • Aikuisilla on arvioitu, että kaksisuun-
vaste mielihyvää tuottaville ärsykkeil- taista mielialahäiriötä on noin 20 %:lla
le ja palkkiolle on poikkeava, mikä voi ADHD-diagnoosin saaneista ja noin
liittyä dopaminergisten ja serotoner- 10–20 %:lla kaksisuuntaista mielialahäi-
gisten geenien toimintaan ja olla häi- riötä sairastavilla on todettavissa ADHD
riöiden välistä yhteyttä selittävä tekijä [268].
[330]. • Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoi-
• Vakava masennuksen hoito on ensisijais- to on ensisijaista, mutta samanaikaisen
ta, mutta samanaikaisen ADHD:n hoi- ADHD:n hoidon, myös lääkehoidon,
don tarve on myös hyvä arvioida [340] tarve on arvioitava.
(ks. lisätietoaineisto Masennuksen oireet * Stimulanttihoidon on epäilty lisäävän
ja hoito ADHD-diagnoosin saaneilla lap- maniaoireita tai aikaistavan manian
silla ja nuorilla). puhkeamista [345, 346], mutta sen on
* ADHD-oireiden psykososiaaliset hoi- arvioitu myös suojaavan kaksisuun-
tomuodot voidaan aloittaa osana ma- taisen mielialahäiriön puhkeamiselta
sennuksen hoitoa. [347].
* ADHD:hen liittyvä mielialan vaih- * Sekä stimulanttien että atomoksetii-
telu saatetaan tulkita depressioksi, nin käyttöä mielialaa tasaavan tai psy-
ja ADHD:sta johtuva toimintaky- koosilääkityksen aikana pidetään tur-
vyn heikkeneminen voi aiheuttaa vallisena [348–353] ja mahdollisesti
masennusoireita. Näissä tapauksissa maniariskiä pienentävänä [354].
ADHD:n hoito on ensisijaista. * Huolellinen lääkehoidon suunnitte-
* ADHD voi myös myötävaikuttaa lu ja tarkka oireseuranta lääkehoidon
siihen, ettei depressiosta toipumi- aloittamisen jälkeen voivat parantaa
nen ei edisty tavanomaisesti. Tällöin samanaikaista kaksisuuntaista mie-
ADHD:n hoito on syytä aloittaa dep- lialahäiriötä ja ADHD:ta sairastavan
ression hoidon rinnalla. toimintakykyä [354].
* Metyylifenidaattilääkityksellä saattaa – ADHD-diagnoosin saaneilla tytöillä ja nai-
olla masennusta ehkäisevää vaikutusta silla on suurentunut syömishäiriön riski
[341]. (ks. lisätietoaineisto) etenkin ahmimishäi-
– Kaksisuuntainen mielialahäiriö (ks. Käy- riön osalta [355–358].
pä hoito -suositus Kaksisuuntainen mieli- • Ylipainon [359] ja lihavuuden [360,
alahäiriö) on lapsuudessa harvinainen mut- 361] esiintyvyys näyttää olevan suurem-
ta erityisesti vaikeaoireisessa ADHD:ssa pi kuin terveillä lapsilla, nuorilla ja aikui-
erotusdiagnostisesti tärkeä samanaikaissai- silla.
raus. – Psykoottisten häiriöiden (ks. lisätieto-
• ADHD:lla ja kaksisuuntaisella mieliala- aineisto ADHD ja psykoottiset oireet lap-
häiriöllä on ilmeisesti jaettua geneettistä silla ja nuorilla sekä Käypä hoito -suositus
taustaa [342]. Skitsofrenia) esiintymisestä samanaikaisesti
• Kaksisuuntaista mielialahäiriötä on arvi- ADHD:n kanssa ja psykoosiin sairastumi-
oitu esiintyvän jopa noin 6 %:lla ADHD- sen riskistä on niukasti tietoa.
diagnoosin saaneista lapsista (ks. lisätie- • Psykoottiset häiriöt ovat harvinaisia lap-
toaineisto). Noin 70–90 %:lla lapsuusiän suudessa. Sairastumisriski suurenee nuo-
ja 30–50 %:lla nuoruusiän kaksisuuntais- ruudessa ja varhaisaikuisuudessa.
24 ta mielialahäiriötä sairastavista täyttyvät • Seurantatutkimusten mukaan ADHD-

diagnoosin lapsena tai nuorena saaneilla vasta 1–3 kuukauden päihteettömän jak-
on noin 4,3–4,5-kertainen riski sairastua son jälkeen.
aikuisena skitsofreniaan [362]. • Jos päihteitä käyttävällä tarvitaan
* Tarkkaavuuden säätelyn ongelmia pi- ADHD-lääkitystä, lienee turvallisinta
detään yhtenä psykoosin riskitekijänä valita atomoksetiini, joskin myös sitä
[363]. saatetaan käyttää väärin. Guanfasiinin
• ADHD-lääkkeiden harvinaisina haitta- väärinkäytöstä ei ole julkaisuja, mutta
vaikutuksina on kuvattu hallusinaatioita sen tehostakaan aikuisilla ei ole näyttöä.
ja psykoottisia oireita (1,48 oiretta/100 * Jos päihdehäiriöstä huolimatta päädy-
henkilöhoitovuotta) [364, 365]. tään stimulanttilääkitykseen, hoito-
* Metyylifenidaattilääkitys ei suurenta- vasteen ja lääkehoidon asianmukaisen
nut psykoosiriskiä 6–19-vuotiailla yli käytön seurantaan on kiinnitettävä
20 000 potilaan ryhmässä 13 vuoden erityistä huomiota.
seuranta-aikana. Sen sijaan psykoosi- • Jos alle 18-vuotias vaarantaa vakavasti
en riski näytti olevan hieman suuren- terveyttään tai kehitystään käyttämällä
tunut ennen ADHD-lääkkeen aloitus- päihteitä, tarvitaan yhteistyötä lasten-
ta [366]. suojeluviranomaisten kanssa [374].
– Päihteiden (alkoholi, huumeet, nikotiini) • Tupakoinnin riski on 2–3-kertainen hen-
käytön tai päihderiippuvuuden riski on kilöillä, joilla on todettu ADHD. Stimu-
ADHD-diagnoosin saaneilla 2–3-kertainen lanttilääkitys saattaa pienentää tupakoin-
normaaliväestöön verrattuna [367–370]. nin riskiä [375].
• Päihteiden käytön riskiä suurentavat • Ks. myös Käypä hoito -suositus Huume-
samanaikainen käytöshäiriö, impulsii- ongelmaisen hoito.
visuus ja heikkoon itsetuntoon tai ma- – Epilepsiaa sairastavilla lapsilla on todet-
sennukseen johtava toimintakyvyn heik- tu enemmän tarkkaavuusongelmia tai
kous koulussa, työssä ja ihmissuhteissa ADHD:ta kuin muilla lapsilla [376–378].
[367, 370]. Koska ADHD-oireita esiintyy jo ennen
• Metyylifenidaatti ja atomoksetiini saat- epilepsian ilmenemistä, voitaneen olet-
tavat vähentää ADHD-oireita päihdehäi taa, että molemmilla on yhteinen syytekijä
riöisillä [371]. [379, 380] (ks. lisätietoaineisto Epilepsia
• ADHD:n lääkehoito ei vähentäne päih- ADHD:n samanaikaissairautena ja erotus-
dekäyttöä potilailla, joilla on samanaikai- diagnostiikassa).
sesti sekä ADHD että päihdehäiriö [371, • Epilepsiaa sairastavan lapsen ADHD:ta
372] C . tulisi hoitaa yhtä aktiivisesti kuin epilep-
• ADHD-lääkitys lapsuuden tai nuoruu- siaakin [381] (ks. lisätietoaineisto).
den aikana ei suurenna eikä pienennä * Elleivät epilepsiatilanteen tarkistami-
päihdehäiriön kehittymisen riskiä [373]. nen tai epilepsialääkityksen muutok-
• Jos ADHD-diagnoosin saaneella tai hä- set ja muut tukitoimet riitä, on syytä
nen lähipiirissään esiintyy myös päih- harkita ensisijaisesti metyylifenidaat-
teiden ongelmakäyttöä tai päihderiippu- tia, koska sen tehosta ja turvallisuu-
vuutta, lääkehoidon suunnittelussa on desta on saatu paras näyttö.
huomioitava ADHD-lääkkeiden väärin- * Myös atomoksetiinia voidaan käyttää.
käytön riski (ks. lisätietoaineisto). Psy- – Käsitys kehitysvammaisten lasten
kostimulantteja käytettäessä on voitava ADHD:sta on muuttunut, kun kognitiivi-
varmistaa, että lääke otetaan ohjeen mu- nen taso ja profiili ovat tulleet paremmin
kaan [367]. ymmärretyiksi neuropsykologisen tutki-
• Samanaikainen päihdehäiriö vaikeuttaa muksen myötä. Aiemmin ADHD-diagnoo-
ADHD:n diagnostiikkaa. Luotettava sin oikeutusta kehitysvammaisilla epäröi-
oirekuvan arviointi voi olla mahdollista tiin [382, 383]. 25

• Kehitysvammaisten lasten ADHD-oirei- • Samanaikaishäiriöiden suurempi määrä

den arviointiin sopivampia diagnostisia on yhteydessä suurempaan päihdeongel-
menetelmiä kehitetään [384, 385]. man riskiin [367, 400].
• ADHD:n hoito kehitysvammaisilla on • Suomalaisessa kaksosaineistossa van-
yleisten ohjeiden mukaista mutta hait- hempien ja opettajien kyselylomakkeilla
tavaikutuksien seuranta voi olla haasta- arvioimat 11–12-vuotiaiden ADHD-
vampaa. Esimerkiksi sosiaalisen vuoro- oireet olivat yhteydessä nuoruusikäisten
vaikutuksen ongelmia ja nykimisoireita tyttöjen ja poikien tupakointiin, alko-
on kehitysvammaisilla kuvattu enem- holin ongelmakäyttöön ja huumeiden
män, mikä tosin saattaa johtua muista käyttöön. Tytöillä yhteydet olivat käy-
samanaikaissairauksista [386]. töshäiriön ja aiemman päihdekäytön
huomioinnin jälkeen voimakkaampia ja
ADHD:n seurannaisvaikutukset ilmenivät alkoholin ja huumeiden käy-
tön osalta nuorempana (14-vuotiaana)
– ADHD-oireet vähenevät tai väistyvät usein kuin pojilla [371].
iän karttuessa. Tarkkaavuuden ja toimin-
nanohjauksen ongelmat ovat oireista pysy- Vaikutus toimintakykyyn ja
vimpiä [387, 388]. suoriutumiseen
• Vaikka toimintakykyä haittaavia oireita – Lapsuus- tai nuoruusiän ADHD on yhte-
esiintyy arviolta 65 %:lla ADHD-diag- ydessä tavallista heikompaan suoriutumi-
noosin aiemmin saaneista vielä 25 vuo- seen opinnoissa ja työelämässä [279, 393,
den iässä, diagnostiset kriteerit täyttyvät 401, 402].
tuolloin enää 15 %:lla, kun diagnoosi • Pitkittäistutkimusten alkuvaiheissa
perustuu kaikkein tiukimpiin, alun perin ADHD:n hoito ja kuntoutus ovat olleet
lapsille ja nuorille tarkoitettuihin kritee- erilaisia kuin nykyisin, mikä voi heiken-
reihin [26]. Joustavampia, aikuisille pa- tää tutkimustulosten yleistettävyyttä ny-
remmin sopivia kriteerejä käytettäessä kyaikaan.
pysyvyys aikuisilla taas on 78 % [389]. • ADHD:n vaikutusta nuoren opiskelu-
suuntauksen valintaan ja työllistymisen
Terveysriskit edellytyksiin on arvioitava yksilöllisesti.
– ADHD-oireiset ovat tapaturma-alttiita, ja Arvioinnissa on huomioitava ADHD:n
heillä on suurentunut riski joutua vaarati- vaikeusaste, kognitiivinen ja muu kyvyk-
lanteisiin (ks. lisätietoaineisto ADHD ja ta- kyys sekä samanaikaissairastavuus.
paturmariski), [390–393]. Samanaikaisella • Samanaikaiset oppimisvaikeudet vaikut-
käytöshäiriöllä tai päihdehäiriöllä ja lasten tavat opinnoissa suoriutumiseen [403].
ja nuorten osalta puutteellisella valvonnalla – Tutkimustietoa ADHD:n vaikutuksesta
voi myös olla merkitystä [394, 395]. asepalveluksen suorittamiseen Suomeen
• Impulsiivisuus ilmenee tapaturma-alttiu- verrattavasta maasta ei ole. Palveluskel-
tena myös nuoruus- ja aikuisiässä, jolloin poisuuden arvioinnissa tulee huomioida
se näkyy erityisesti liikenteessä sääntö- ADHD:n vaikeusaste [404–406].
rikkomuksina ja suurentuneena onnetto- • Terveystarkastusohje 2012:n mukaisesti
muusalttiutena [396] (ks. lisätietoaineis- voidaan esittää palveluskelpoisuusluokkia
to ADHD ja autoilu). A, B, E tai C kokonaistoimintakyvyn ja
• ADHD:n lääkehoito pienentää onnetto- ADHD:n hoitotilanteen mukaan [407].
muusriskiä ilmeisesti ainakin miehillä. • Tärkeää on arvioida, säilyykö toiminta-
– Sekä diagnostinen ADHD että ADHD- kyky turvallisena myös silloin, kun mah-
oireet suurentavat myöhemmän päihteiden dollinen lääkehoito keskeytyy esimerkik-
käytön ja päihdehäiriöiden riskiä [367, 368, si maastoleirin ajaksi.
26 397–400]. – Lapsuuden ADHD suurentaa myöhemmän

vankilatuomion riskin lähes 3-kertaiseksi potilas- ja omaisneuvontaan (psykoedu-
(ks. lisätietoaineisto ADHD:n yhteys rikol- kaatio), arjen sujuvuutta ja oirehallintaa
lisuuteen), [408]. tukeviin menetelmiin, varhaiskasvatuk-
• ADHD yhdistyy varhaisemmin alkavaan sen ja koulun tukitoimien ohjaukseen ja
antisosiaaliseen käyttäytymiseen ja suu- paikallisiin tukimahdollisuuksiin ja toi-
rentuneeseen rikosten uusimisriskiin. mii ADHD-yhdyshenkilönä
• ADHD:n lääkehoito vähentää merkittä- • erikoissairaanhoidon konsultoivat toimi-
västi rikosten määrää [409]. jat (lääkäri, psykologi, hoitaja tms.) tai
• Suomalaisessa ”Pojasta mieheksi” -seu- yksiköt yhteystietoineen.
rantatutkimuksessa kyselylomakkeella – Hoitoketjukuvauksessa määritellään, miten
arvioidut yliaktiivisuusoireet 8-vuotiaa- • psykologiset ja muut mahdollisesti tar-
na liittyivät suurentuneeseen rikosriskiin vittavat erityistutkimukset järjestetään
16–20 vuoden iässä useassa eri rikostyy- • psykososiaaliset hoidot (kuten struktu-
pissä [410]. roidut vanhempainryhmät) toteutetaan
– ADHD heikentää elämänlaatua sukupuo- • erikoissairaanhoidon tai vaativien palve-
lesta tai ADHD:n alatyypistä riippumatta. lujen konsultaatiotuki järjestetään
Elämänlaatu heikkenee suunnilleen yhtä • hoidon jatkuvuus varmistetaan eri taho-
paljon kuin fyysisissä kroonisissa sairauk- jen välillä ja eri kehitysvaiheissa, esimer-
sissakin, mutta lähinnä psykososiaalisella kiksi aikuistuvan nuoren hoidon siirty-
osa-alueella [411]. essä opiskeluterveydenhuollon, työter-
– ADHD:n aktiivinen hoito näyttää vähen- veyshuollon tai terveysaseman välillä.
tävän kielteisiä seurannaisvaikutuksia ja – Tärkeänä pidetään sitä, että
terveysriskejä [408, 412] sekä parantavan • ADHD-yhdyshenkilön lisäksi perusta-
elämänlaatua ja toimintakykyä [413]. solla on käytettävissä riittävä määrä työn-
tekijöitä, joiden työnkuvaan kuuluvat
Työryhmän suositus hoidon ADHD-potilas- ja omaisneuvonta, arjen
porrastuksesta sujuvuutta tukevien menetelmien sekä
varhaiskasvatuksen, koulun ja oppilai-
– Tavoitteena on, että jokaisella SOTE- tosten tukitoimien ohjaus ja esimerkiksi
alueella tai perusterveydenhuollosta vas- strukturoitu vanhempainohjaus
taavassa yksikössä on selkeä ADHD:n • varhaiskasvatuksen yksiköille, kouluille
diagnostiikkaa ja hoitoa koskeva ohjeis- ja oppilaitoksille tarjotaan riittävä määrä
to ja paikallisen hoitoketjun kuvaus. ohjausta tukitoimien toteuttamiseen
• Hoitoketjussa sovitetaan eri toimijoiden • työterveyshuolto osallistuu ADHD-oi-
osuudet yhteen niin, että esimerkiksi reista johtuvien työssä ilmenevien vaike-
diagnosointi on yhtenäistä ja hoidon eri uksien ratkaisemiseen
osa-alueet mahdollistuvat. • ADHD-diagnoosin tekevällä ja mahdol-
• Perusterveydenhuollon ja erikoissairaan- lisen lääkityksen aloittavalla lääkärillä on
hoidon välisestä työnjaosta ja yhteistyös- mahdollisuus konsultoida nimettyä eri-
tä sovittaessa otetaan huomioon paikal- koislääkäriä
liset osaajaresurssit ja työnjako, mutta • erikoissairaanhoito järjestää riittävästi
hoitoon pääsyn on oltava tasa-arvioista. diagnosoinnin ja hoidon onnistumista
– Hoitoketjukuvauksessa tulee nimetä tukevia joustavia konsultaatiomahdolli-
• perusterveydenhuollon ADHD-vastuu- suuksia ja koulutusta
lääkäri (tarpeen mukaan erikseen ala- • ADHD-diagnoosin saaneen ja hänen
ikäisille ja aikuisille), joka toimii myös perheensä on mahdollista osallistua alu-
yhdyshenkilönä erikoissairaanhoitoon eellaan järjestettäviin ensitietopäiviin,
• ADHD-vastuulääkärin rinnalle nimetty ryhmämuotoisiin kuntoutuksiin ja tuki-
työpari, joka on perehtynyt ADHD:n ryhmiin riippumatta siitä, missä hoito- 27

vastuu on HD-diagnoosia, diagnoosin tekee ensisi-

• useamman perheenjäsenen ADHD:n jaisesti psykiatrian erikoislääkäri tai opis-
hoito ja kuntoutus toteutetaan koordi- kelu- tai työterveyshuollossa toimiva lää-
noidusti. käri konsultoiden tarvittaessa ADHD:n
– Lasten ja nuorten ADHD: diagnostiikkaan ja hoitoon perehtynyttä
• Kun huoli lapsen tai nuoren keskitty- erikoislääkäriä.
mättömyydestä ja ylivilkkaudesta herää, • Psykiatrin tai muun erikoislääkärin kon-
tukitoimet koulussa tai päiväkodissa ja sultaatio on tarpeen, jos ensimmäisen
perheen tukeminen aloitetaan heti, jo ADHD-lääkehoidon aloittava lääkäri ei
ennen diagnostista arviota. Ensisijainen ole erikoislääkäri.
vastuu lapsen tai nuoren tuen järjestämi- • Hoidon seuranta on opiskeluterveyden-
sestä on asuinkunnan peruspalveluilla ja huollon, työterveyshuollon tai terveys-
lähiympäristöllä (varhaiskasvatus, koulu aseman omalääkärin ja hänen työparinsa
tai muu vastaava taho yhteistyössä per- vastuulla, ellei hoitoketjukuvauksessa ole
heen kanssa). toisin sovittu.
* Jos lapsen tai nuoren ongelmat jatku- – Erikoissairaanhoidon vastuulla ovat eri-
vat tukitoimista huolimatta, hänet oh- koissairaanhoitoa tarvitsevien potilaiden
jataan oman neuvola- tai koululääkä- erotusdiagnostiset selvittelyt ja niihin kuu-
rinsä arvioitavaksi tai hoitoketjun mu- luvat lisätutkimukset, vaativien lääkehoito-
kaisesti lisätutkimuksiin. Tukitoimia jen aloittaminen, vaativan hoidon ja kun-
ei keskeytetä lisätutkimusten ajaksi. toutuksen suunnittelu sekä jatkohoidosta
• Lasten ja nuorten diagnostinen arvio ja ja -seurannasta sopiminen. Lisäksi erikois-
hoitoja kuntoutussuunnitelma tehdään sairaanhoidon tehtäviin kuuluvat riittävien
ensisijaisesti perusterveydenhuollossa, konsultaatiomahdollisuuksien ja koulutuk-
ellei erityistä perustetta vaativampiin sen järjestäminen.
palveluihin ole esimerkiksi erotusdiag- – Erikoissairaanhoidon arviota tarvitaan, jos
nostisista syistä. • perusterveydenhuollon hoitoja kuntou-
* Vaikeaoireiset, mahdollisesti lääkeko- tustoimet ovat osoittautuneet konsultaa-
keilua tarvitsevat alle 6-vuotiaat lapset tiotuesta huolimatta riittämättömiksi
ohjataan erikoissairaanhoitoon. • tarvitaan tarkempaa erotusdiagnostista
• Diagnoosin jälkeen tukitoimet sisältävää arviointia
hoitoja kuntoutussuunnitelmaa tarken- • lääkehoidon aloittaminen ei onnistu pe-
netaan moniammatillisessa ryhmässä, rusterveydenhuollossa
johon tulee kuulua huoltajan lisäksi vä- • lääkehoidon toteutuksessa on ongelmia,
himmillään ADHD:n diagnostiikkaan ja jotka eivät ratkea konsultaatiotuen avulla
hoitoon perehtynyt (erikois)lääkäri, var- tai
haiskasvatuksen ja koulun tukitoimiin, • kokonaistilanteen ongelmallisuuden
psykoedukaatioon ja perheiden tukemi- vuoksi tarvitaan erikoissairaanhoidon
seen perehtynyt työntekijä ja varhaiskas- osaamista tai usean erikoisalan yhteis-
vatuksen tai koulun edustaja. työtä.
* Lapsi tai nuori voi osallistua ryhmään – Erikoissairaanhoidon lähete ohjataan
kehitystasonsa ja tilanteen mukaan. • lastenpsykiatrialle, jos lapsen oirekuvaan
* Hoidon seuranta (hoitomuodoista liittyy
riippumatta) on neuvolan tai koulu- * merkittäviä tai vaikeutuvia psyykkisiä
terveydenhuollon lääkärin ja hänen oireita, esimerkiksi vaikeita käytöson-
työparinsa vastuulla, ellei hoitoketju- gelmia tai masennusta, tai
kuvauksessa ole toisin sovittu. * lapsen ja vanhemman välisiä merkit-
– Aikuisten ADHD: täviä vuorovaikutusongelmia eivätkä
28 • Ellei aikuiselle aiemmin ole tehty AD- ongelmat johdu pelkästään huolen-

pidon puutteista, kuten vanhemman * epäillään neurologista sairautta (esim.
päihteidenkäytöstä tai psyykkisestä neurofibromatoosi, epilepsia) tai ke-
sairaudesta hitysvammaisuutta
• nuorisopsykiatrialle, jos nuoren oireku- • aikuispsykiatrialle, jos
vaan liittyy * muu psykiatrinen tai somaattinen
* merkittäviä tai vaikeutuvia psyykkisiä sairaus tai päihdehäiriö vaikeuttaa
oireita ADHD:n lääkehoidon suunnittelua,
* vaikeita käyttäytymisen häiriöitä tai * lääkehoidolle ei ole saatu riittävää hoi-
* päihdeongelma tovastetta tai
• lastenneurologialle, jos lapsella tai nuo- * lääkehoidon haittavaikutukset ovat es-
rella täneet lääkkeen käytön.
SUOMALAISEN LÄÄKÄRISEURAN DUODECIMIN, SUOMEN LASTENNEUROLOGISEN YHDISTYKSEN,
SUOMEN NUORISOPSYKIATRISEN YHDISTYKSEN JA SUOMEN LASTENPSYKIATRIYHDISTYKSEN
ASETTAMA TYÖRYHMÄ
Puheenjohtaja:
Anita Puustjärvi, lastenpsykiatrian erikoislääkäri, lastenpsykoterapian erityispätevyys, apulaisylilääkäri,
asiantuntijalääkäri
KYS, Kela
Jäsenet:
Sami Leppämäki, LT, psykiatrian dosentti, psykoterapian erityispätevyys, apulaisylilääkäri
HYKS ja Diacor Terveyspalvelut Oy
Vesa Närhi, PsT, erityispedagogiikan dosentti, neuropsykologian erikoispsykologi
Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta
Leena Pihlakoski, lastenpsykiatrian erikoislääkäri, psykoterapian erityispätevyys, apulaisylilääkäri
TAYS
Maria Sumia, lastentautien ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri
TAYS, EVA-yksikkö
Maarit Virta, PsT, neuropsykologian erikoispsykologi, psykoterapeutti, yliopistonlehtori
Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan psykologian ja logopedian osasto sekä Psykologipalvelu Psyyke Oy
Arja Voutilainen, LKT, lastentautien ja lastenneurologian erikoislääkäri, hallinnon pätevyys, apulaisylilääkäri
HYKS
Arja Tuunainen, LT, biologisen psykiatrian dosentti, kliinisen neurofysiologian ja psykiatrian erikoislääkäri,
Käypä hoito -toimittaja
Asiantuntijat:
Anne-Mari Borg, LT, lastenpsykiatrian erikoislääkäri, vs. apulaisylilääkäri
TAYS Lastenpsykiatrian vastuualue, lasten traumapsykiatrian yksikkö
Elina Hermanson, LT, lastentautien erikoislääkäri, nuorisolääketieteen erityispätevyys, ylilääkäri
Helsingin kaupunki
Anu Kippola-Pääkkönen, YTM, toimintaterapeutti, tutkija
Lapin yliopisto
Irma Moilanen, lastenpsykiatrian emeritaprofessori, lastenpsykiatrian tutkimustyön asiantuntija
Oulun yliopisto, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Solja Niemelä, LT, psykiatrian ja päihdelääketieteen työelämäprofessori
Oulun yliopisto
Päivi Olsén, LT, lastenneurologian dosentti, apulaisylilääkäri, lastentautien ja lastenneurologian erikoislääkäri
OYS Lasten ja nuorten klinikka
Jaakko Pitkänen, yleislääketieteen erikoislääkäri, terveyskeskuslääkäri, koululääkäri
Nokian kaupunki
Hanna Raaska, LT, apulaisylilääkäri, lastenpsykiatrian erikoislääkäri
HUS Lasten ja nuorten sairaala
Anu Raevuori, LT, nuorisopsykiatrisen epidemiologian dosentti, terveydenhuollon erikoislääkäri,
nuorisopsykiatriaan erikoistuva lääkäri
HYKS Nuorisopsykiatria
Pekka Tani, LKT, psykiatrian dosentti, apulaisylilääkäri
HUS Psykiatrian klinikka
Liisa Virkkunen, lastentautien erikoislääkäri, kuntoutuksen erityispätevyys
29

KIRJALLISUUTTA
1. Uhari M. Biostatistiikan taskutieto. 2. uudistettu painos. Kustannus Fam Psychol Rev 2001;4:183-207 75. Storebø OJ ym. J Atten Disord
Oy Duodecim 2012. 2. Polanczyk GV ym. Int J Epidemiol 2016;20:187-96 76. Langley K ym. Br J Psychiatry 2010;196:235-40
2014;43:434-42 3. Collishaw S. J Child Psychol Psychiatry 77. Chronis AM ym. Dev Psychol 2007;43:70-82 78. Johnston C ym.
2015;56:370-93 4. Sourander A ym. J Am Acad Child Adolesc Psychi- Clin Psychol Rev 2012;32:215-28 79. Forslund T ym. Br J Dev Psy-
atry 2008;47:317-27 5. Thapar A ym. Lancet 2016;387:1240-50 6. chol 2016;34:371-87 80. van Lieshout M ym. Eur Child Adolesc Psy-
McCarthy S ym. BMC Pediatr 2012;12:78 7. Tremmery S ym. Eur chiatry 2016;25:1007-17 81. Deault LC. Child Psychiatry Hum Dev
Child Adolesc Psychiatry 2007;16:327-36 8. Joelsson P ym. Child 2010;41:168-92 82. Lifford KJ ym. J Abnorm Child Psychol
Psychiatry Hum Dev 2016;47:574-82 9. Polanczyk GV ym. J Child 2008;36:285-96 83. Rubia K ym. Rev Neurol 2014;58 Suppl 1:S3-16
Psychol Psychiatry 2015;56:345-65 10. Thomas R ym. Pediatrics 84. Nakao T ym. Am J Psychiatry 2011;168:1154-63 85. Frodl T ym.
2015;135:e994-1001 11. Polanczyk G ym. Am J Psychiatry Acta Psychiatr Scand 2012;125:114-26 86. Spencer TJ ym. J Clin
2007;164:942-8 12. Ramtekkar UP ym. J Am Acad Child Adolesc Psy- Psychiatry 2013;74:902-17 87. Hoogman M ym. Lancet Psychiatry
chiatry 2010;49:217-28.e1-3 13. Rucklidge JJ. Psychiatr Clin North 2017;4:310-319 88. Hervey AS ym. Neuropsychology 2004;18:485-
Am 2010;33:357-73 14. Skounti M ym. Eur J Pediatr 2007;166:117-23 503 89. Frazier TW ym. Neuropsychology 2004;18:543-55 90. Willcutt
15. Biederman J. Biol Psychiatry 2005;57:1215-20 16. Almqvist F ym. EG ym. Biol Psychiatry 2005;57:1336-46 91. Boonstra AM ym. Psy-
Eur Child Adolesc Psychiatry 1999;8 Suppl 4:17-28 17. Smalley SL chol Med 2005;35:1097-108 92. Alderson RM ym. Neuropsychology
ym. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2007;46:1575-83 18. Simon 2013;27:287-302 93. Martinussen R ym. J Am Acad Child Adolesc
V ym. Br J Psychiatry 2009;194:204-11 19. Fayyad J ym. Br J Psy- Psychiatry 2005;44:377-84 94. Graziano PA ym. Clin Psychol Rev
chiatry 2007;190:402-9 20. Matte B ym. Psychol Med 2015;45:361-73 2016;46:106-23 95. Corbisiero S ym. J Clin Psychol 2017;73:99-112
21. Elder TE. J Health Econ 2010;29:641-56 22. Morrow RL ym. 96. Vuori M ym. Child Care Health Dev 2016;: 97. Helsedirektoratet.
CMAJ 2012;184:755-62 23. Halldner L ym. J Child Psychol Psychiatry ADHD/hyperkinetisk forstyrrelse nasjonal faglig retningslinje for
2014;55:897-904 24. Hurtig T ym. J Am Acad Child Adolesc Psychia- utredning, behandling og oppfølging. Rett diagnose individuell be-
try 2007;46:1605-13 25. Nolan EE ym. J Am Acad Child Adolesc Psy- handling. 98. Stöd till barn. Ett kunskapsstöd. Socialstyrelsen 2014.
chiatry 2001;40:241-9 26. Faraone SV ym. Psychol Med 99. Subcommittee on Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder. Pediat-
2006;36:159-65 27. Kessler RC ym. Arch Gen Psychiatry rics 2011;128:1007-22 100. National Health and Medical Research
2010;67:1168-78 28. Lara C ym. Biol Psychiatry 2009;65:46-54 29. Council (2012). Clinical Practice Points on the diagnosis, assessment
Mannuzza S ym. Am J Psychiatry 1998;155:493-8 30. Weiss G ym. J and management of Attention Deficit Hyperactivity Disorder in chil-
Am Acad Child Psychiatry 1985;24:211-20 31. Ebejer JL ym. PLoS dren and adolescents. Commonwealth of Australia 101. Fung DS ym.
One 2012;7:e47404 32. Cheung CH ym. J Psychiatr Res 2015;62:92- Singapore Med J 2014;55:411-4; quiz 415 102. Caye A ym. JAMA
100 33. Laucht M ym. Arch Gen Psychiatry 2007;64:585-90 34. Nigg Psychiatry 2016;73:705-12 103. Agnew-Blais JC ym. JAMA Psychia-
J ym. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2010;49:863-73 35. van try 2016;73:713-20 104. Moffitt TE ym. Am J Psychiatry
der Meer D ym. Genes Brain Behav 2016;15:627-36 36. Langner I 2015;172:967-77 105. López-Villalobos JA ym. Psicothema
ym. PLoS One 2013;8:e62177 37. Larsson H ym. Psychol Med 2017;29:103-110 106. Jämsä S ym. Psykologia 2015;50:324-41 107.
2014;44:2223-9 38. Boomsma DI ym. PLoS One 2010;5:e10621 39. Takayanagi N ym. Res Dev Disabil 2016;55:268-78 108. Szomlaiski N
Larsson H ym. Psychol Med 2013;43:197-207 40. Chen Q ym. J Child ym. Acta Paediatr 2009;98:397-402 109. Su YE ym. J Atten Disord
Psychol Psychiatry 2017;58:231-239 41. Cole J ym. J Am Acad Child 2015;19:1022-33 110. Zhang S ym. Int J Methods Psychiatr Res
Adolesc Psychiatry 2009;48:1094-101 42. Sharp SI ym. Neurophar- 2005;14:186-201 111. Inoue Y ym. Brain Dev 2014;36:700-6 112.
macology 2009;57:590-600 43. Thapar A ym. J Child Psychol Psychi- Gau SS ym. J Pediatr Psychol 2009;34:850-61 113. Gau SS ym. Int J
atry 2013;54:3-16 44. Cross-Disorder Group of the Psychiatric Methods Psychiatr Res 2008;17:35-44 114. Bussing R ym. Assess-
Genomics Consortium. Lancet 2013;381:1371-9 45. Nikolas MA ym. J ment 2008;15:317-28 115. Klenberg L ym. Scand J Psychol
Abnorm Psychol 2010;119:1-17 46. Gallo EF ym. Lancet Psychiatry 2010;51:439-48 116. Klenberg L ym. Kesky–Keskittymiskysely.
2016;3:555-67 47. Dougherty DD ym. Lancet 1999;354:2132-3 48. Psykologien kustannus: Helsinki, 2010 117. Kessler RC ym. Psychol
Wohl M ym. Encephale 2005;31:437-47 49. Wu J ym. Mol Neurobiol Med 2005;35:245-56 118. Kessler RC ym. Int J Methods Psychiatr
2012;45:605-20 50. Becker K ym. J Pediatr 2008;152:263-9 51. Res 2004;13:69-92 119. Kessler RC ym. Int J Methods Psychiatr Res
Langley K ym. Am J Med Genet B Neuropsychiatr Genet 2007;16:52-65 120. Pettersson R ym. J Atten Disord 2015 121. Stone
2008;147B:49-53 52. Smith TF ym. Behav Genet 2016;46:467-77 53. LL ym. Clin Child Fam Psychol Rev 2010;13:254-74 122. Goodman
Gillberg C. Clinical Child Neuropsychiatry. Cambridge University R. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2001;40:1337-45 123. Algorta
Press 1995. 54. Bhutta AT ym. JAMA 2002;288:728-37 55. Neuman GP ym. Eur Child Adolesc Psychiatry 2016;25:949-57 124. Borg AM
RJ ym. Biol Psychiatry 2007;61:1320-8 56. Joelsson P ym. BMC Psy- ym. Nord J Psychiatry 2012;66:403-13 125. Hudziak JJ ym. J Child
chiatry 2016;16:306 57. Langley K ym. Minerva Pediatr 2005;57:359- Psychol Psychiatry 2004;45:1299-307 126. Chen WJ ym. J Consult
71 58. Biederman J ym. World J Biol Psychiatry 2012;13:60-4 59. Clin Psychol 1994;62:1017-25 127. Biederman J ym. J Child Psychol
Nygaard E ym. PLoS One 2016;11:e0158054 60. Knopik VS ym. Psychiatry 1993;34:1241-51 128. Posserud MB ym. Eur Child Ado-
Psychol Med 2005;35:625-35 61. Brookes KJ ym. Arch Gen Psychia- lesc Psychiatry 2014;23:197-205 129. Angold A ym. J Am Acad Child
try 2006;63:74-81 62. Han JY ym. Psychiatry Res 2015;225:164-8 63. Adolesc Psychiatry 2012;51:506-17 130. Foreman D ym. J Child Psy-
Ackerman JP ym. Pediatrics 2010;125:554-65 64. Noland JS ym. chol Psychiatry 2009;50:460-70 131. Taylor E ym. Eur Child Adolesc
Neurotoxicol Teratol 2005;27:429-38 65. Huizink AC ym. Neurosci Psychiatry 2004;13 Suppl 1:I7-30 132. Pliszka S ym. J Am Acad Child
Biobehav Rev 2006;30:24-41 66. Elgen I ym. Acta Paediatr Adolesc Psychiatry 2007;46:894-921 133. CRD:n strukturoitu ab-
2007;96:1730-3 67. Talge NM ym. J Child Psychol Psychiatry strakti: A systematic review and economic model of the effectiveness
2007;48:245-61 68. Li J ym. Eur Child Adolesc Psychiatry and cost-effectiveness of methylphenidate ym. DARE 2010;4 134.
2010;19:747-53 69. Kreppner J ym. Monogr Soc Res Child Dev Chan E ym. JAMA 2016;315:1997-2008 135. Torgersen T ym. Neu-
2010;75:79-101 70. Sonuga-Barke EJ ym. J Child Psychol Psychiatry ropsychiatr Dis Treat 2016;12:79-87 136. Läkemedelsbehandling av
2010;51:368-89 71. Sandberg S. Psychosocial contributions. Kirjas- adhd hos barn och vuxna. Stöd för beslut om behandling. Socialsty-
sa: Hyperactivity and attention disorders of childhood. Sandberg S relsen 2014. 137. Brown RT ym. Pediatrics 2005;115:e749-57 138.
(toim.) 2. painos. United Kingdom: Cambridge. University Press 2002 Vidal-Estrada R ym. Actas Esp Psiquiatr 2012;40:147-54 139. Young
72. Olson S. Developmental perspectives. Kirjassa: Hyperactivity and S ym. Psychol Med 2015;45:2793-804 140. Philipsen A ym. JAMA
attention disorders of childhood. Sandberg S (toim.) 2. painos. United Psychiatry 2015;72:1199-210 141. Young S ym. J Child Psychol Psy-
Kingdom: Cambridge. University Press 2002. 73. Stevens SE ym. J chiatry 2010;51:116-33 142. Riddle MA ym. J Am Acad Child Adolesc
Abnorm Child Psychol 2008;36:385-98 74. Johnston C ym. Clin Child Psychiatry 2013;52:264-278.e2 143. Vitiello B ym. J Am Acad Child
30

Adolesc Psychiatry 2015;54:550-6 144. de Schipper E ym. Eur Child Drug Des Devel Ther 2014;8:1685-93 201. Adler LA ym. J Clin Psy-
Adolesc Psychiatry 2015;24:859-72 145. de Schipper E ym. Eur Child chiatry 2008;69:1364-73 202. Adler LA ym. J Clin Psychiatry
Adolesc Psychiatry 2015;24:1509-21 146. Wells KC ym. J Consult 2013;74:694-702 203. Wigal T ym. Behav Brain Funct 2010;6:34 204.
Clin Psychol 2006;74:649-57 147. Mikami AY ym. J Atten Disord Dupaul GJ ym. J Atten Disord 2012;16:202-20 205. Biederman J ym.
2008;11:482-92 148. Peasgood T ym. Eur Child Adolesc Psychiatry J Adolesc Health 2012;51:601-7 206. Weisler R ym. CNS Spectr
2016;25:1217-1231 149. King K ym. Int J Environ Res Public Health 2009;14:573-85 207. Habel LA ym. JAMA 2011;306:2673-83 208.
2016;13: 150. Webster-Stratton CH ym. J Clin Child Adolesc Psychol Schelleman H ym. Am J Psychiatry 2012;169:178-85 209. Schelle-
2011;40:191-203 151. Chronis-Tuscano A ym. J Abnorm Child Psy- man H ym. PLoS One 2013;8:e52991 210. Schwartz S ym. J Am
chol 2017;45:501-517 152. Kessler RC ym. Am J Psychiatry Acad Child Adolesc Psychiatry 2014;53:174-87 211. Stuhec M ym. J
2006;163:716-23 153. Pfiffner LJ ym. J Am Acad Child Adolesc Psy- Affect Disord 2015;178:149-59 212. Asherson P ym. J Psychophar-
chiatry 2007;46:1041-50 154. Pelham WE Jr ym. J Clin Child Adolesc macol 2014;28:837-46 213. Ruggiero S ym. Eur Neuropsychophar-
Psychol 2008;37:184-214 155. Sonuga-Barke EJ ym. Am J Psychia- macol 2014;24:1578-90 214. Wilens TE ym. J Am Acad Child Adolesc
try 2013;170:275-89 156. Daley D ym. J Am Acad Child Adolesc Psy- Psychiatry 2015;54:916-25.e2 215. Biederman J ym. Pediatrics
chiatry 2014;53:835-47, 847.e1-5 157. Van der Oord S ym. Clin Psy- 2008;121:e73-84 216. Sallee FR ym. J Am Acad Child Adolesc Psy-
chol Rev 2008;28:783-800 158. Fabiano GA ym. Clin Psychol Rev chiatry 2009;48:155-65 217. Connor DF ym. CNS Drugs
2009;29:129-40 159. Coates J ym. J Atten Disord 2015;19:831-43 2010;24:755-68 218. Taylor FB ym. J Clin Psychopharmacol
160. Zwi M ym. Cochrane Database Syst Rev 2011;:CD003018 161. 2001;21:223-8 219. Jain R ym. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry
Mulqueen JM ym. J Atten Disord 2015;19:118-24 162. DuPaul G ym. 2011;50:171-9 220. Palumbo DR ym. J Am Acad Child Adolesc Psy-
Sch Psych Rev 2012;41:387-412 163. DuPaul GJ ym. Sch Psych Rev chiatry 2008;47:180-8 221. Daviss WB ym. J Am Acad Child Adolesc
1997;26:5-27 164. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden Psychiatry 2008;47:189-98 222. Tourette’s Syndrome Study Group.
muutokset ja täydennykset 2010. Opetushallitus. Määräykset ja Neurology 2002;58:527-36 223. Singer HS ym. Pediatrics
ohjeet 2011:20 165. Magnússon P ym. J Atten Disord 2006;9:494-503 1995;95:74-81 224. Arnold VK ym. J Atten Disord 2014;18:133-44
166. Emilsson B ym. BMC Psychiatry 2011;11:116 167. Vidal R ym. J 225. Taylor FB ym. J Child Adolesc Psychopharmacol 2000;10:311-20
Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2015;54:275-82 168. Safren SA 226. Adler LA ym. Psychopharmacol Bull 1995;31:785-8 227. Findling
ym. JAMA 2010;304:875-80 169. Virta M ym. Neuropsychiatr Dis RL ym. J Clin Psychiatry 1996;57:184-9 228. Hedges D ym. Psychop-
Treat 2010;6:443-53 170. Battagliese G ym. Behav Res Ther harmacol Bull 1995;31:779-83 229. Amiri S ym. Hum Psychopharma-
2015;75:60-71 171. Moderators and mediators of treatment response col 2012;27:76-81 230. Li Y ym. Mol Neurobiol 2016 231. Conners
for children with attention-deficit/hyperactivity disorder: the Multimodal CK ym. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 1996;35:1314-21 232.
Treatment Study of children with Attention-deficit/hyperactivity disor- Clay TH ym. Psychopharmacol Bull 1988;24:143-8 233. Maneeton N
der. Arch Gen Psychiatry 1999;56:1088-96 172. Coelho LF ym. Front ym. Psychiatry Clin Neurosci 2011;65:611-7 234. Verbeeck W ym.
Psychiatry 2015;6:167 173. Brown RT ym. J Abnorm Child Psychol Adv Ther 2009;26:170-84 235. Kuperman S ym. Ann Clin Psychiatry
1985;13:69-87 174. Sprich SE ym. J Child Psychol Psychiatry 2001;13:129-34 236. Wilens TE ym. Am J Psychiatry 2001;158:282-8
2016;57:1218-1226 175. Anastopoulos AD. Facilitating parental un- 237. Reimherr FW ym. Neuropsychiatr Dis Treat 2005;1:245-51 238.
derstanding and management of attention-deficit/hyperactivity disor- Wilens TE ym. Biol Psychiatry 2005;57:793-801 239. Levin FR ym.
der. Kirjassa: Cognitive Therapy with Children and Adolescents. Rei- Drug Alcohol Depend 2006;81:137-48 240. Hamedi M ym. Acta Med
necke MA, Dattilio FM, Freeman A (toim.). New York, The Guilford Iran 2014;52:675-80 241. Cerrillo-Urbina AJ ym. Child Care Health
Press, 1996:327-43 176. Kauppi A ym. Lasten ja nuorten kognitiivinen Dev 2015;41:779-88 242. Higgins JP ym. BMJ 2011;343:d5928 243.
terapia. Kirjassa: Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. Duodecim Den Heijer AE ym. J Neural Transm (Vienna) 2017;124:3-26 244.
2016, s. 525-35 177. Conway F. Psychotherapy (Chic) 2012;49:404- Grassmann V ym. Possible Cognitive Benefits of Acute Physical Exer-
17 178. Laezer KL. J Infant, Child, Adolescent Psychotherapy cise in Children With ADHD: A Systematic Review. J Atten Disord
2015;14(2):111-128 179. Kollins SH ym. Pediatrics 2011;127:e1406- 2014 245. Cortese S ym. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry
13 180. Hammerness P ym. J Child Adolesc Psychopharmacol 2016;55:444-55 246. Micoulaud-Franchi JA ym. Front Hum Neurosci
2009;19:493-9 181. Questions and answers on the review of medi- 2014;8:906 247. Mayer K ym. Clin Neurophysiol 2016;127:1374-86
cines containing methylphenidate. London, 22 January 2009 Doc. 248. Cowley B ym. Front Hum Neurosci 2016;10:205 249. Cortese S
Ref. EMEA/658285/2008 182. Storebø OJ ym. Cochrane Database ym. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2015;54:164-74 250. Rap-
Syst Rev 2015;:CD009885 183. Hoekstra PJ ym. Eur Child Adolesc port MD ym. Clin Psychol Rev 2013;33:1237-52 251. Spencer-Smith
Psychiatry 2016;25:1039-40 184. Banaschewski T ym. Z Kinder Ju- M ym. PLoS One 2015;10:e0119522 252. Dovis S ym. PLoS ONE
gendpsychiatr Psychother 2016;44:307-14 185. Jadad AR ym. Evid 2015;10:e85992 253. Chacko A ym. J Clin Child Adolesc Psychol
Rep Technol Assess (Summ) 1999;:i-viii, 1-341 186. Shukla VK ym. 2013;42:769-83 254. Palm U ym. J Neural Transm (Vienna)
Assessment of attention deficit/hyperactivity disorder therapy: a Ca- 2016;123:1219-34 255. Rubio B ym. J Child Neurol 2016;31:784-96
nadian perspective. Ottawa: CCOHTA 1999. 187. Lord J ym. The 256. Heirs M ym. Cochrane Database Syst Rev 2009;1 257. Nigg JT
clinical effectiveness and cost-effectiveness of methylphenidate for ym. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2012;51:86-97.e8 258. Gil-
hyperactivity in childhood. London: NICE, July 2000. 188. Jadad AR lies D ym. Cochrane Database Syst Rev 2012;:CD007986 259. Hariri
ym. Control Clin Trials 1996;17:1-12 189. King S ym. Health Technol M ym. Int J Prev Med 2015;6:83 260. Ghanizadeh A ym. Eur J Clin
Assess 2006;10:iii-iv, xiii-146 190. A systematic review and economic Nutr 2013;67:122-4 261. Heilskov Rytter MJ ym. Nord J Psychiatry
model of the effectiveness and cost-effectiveness of methylphenidate 2015;69:1-18 262. Cortese S ym. Expert Rev Neurother
ym. Database of Abstracts of Reviews of Effects 2015 Issue 2 191. 2012;12:1227-40 263. Wolraich ML ym. JAMA 1995;274:1617-21
Castells X ym. CNS Drugs 2011;25:157-69 192. Bushe C ym. J Psy- 264. Rojas NL ym. Ment Retard Dev Disabil Res Rev 2005;11:116-30
chopharmacol 2016;30:444-58 193. Epstein T ym. Cochrane Data- 265. Hurtig T ym. Eur Child Adolesc Psychiatry 2005;14:471-8 266.
base Syst Rev 2016;:CD005041 194. Korkeila J ym. ADHD. Kirjassa: Tung I ym. Pediatrics 2016;138 267. Fayyad J ym. Atten Defic Hyper-
Psykiatria. Kustannus Oy Duodecim 2014 195. Stahl S. Stahl´s Es- act Disord 2017;9:47-65 268. Kessler RC ym. Am J Psychiatry
sential Psychopharmacology. Neuroscientific Basis and Practical Ap- 2006;163:716-23 269. Kirby A ym. BJOT 2007;70:483-6 270. Chu S
plications. Fourth edition. Cambridge University Press. 196. Punja S ym. Therapy 2007;70:439-48 271. Kaiser ML ym. Res Dev Disabil
ym. Cochrane Database Syst Rev 2016;2:CD009996 197. Castells X 2014;36C:338-357 272. Goulardins JB ym. Behav Brain Res
ym. Cochrane Database Syst Rev 2011;:CD007813 198. Wood DR 2015;292:484-92 273. Mueller KL ym. Top Lang Disord 2012;32:228-
ym. Arch Gen Psychiatry 1976;33:1453-60 199. APA 2000. American 246 274. Sciberras E ym. Pediatrics 2014;133:793-800 275. Frazier
Psychiatric Association. Diagnostic and Statistical Manual of Mental TW ym. J Learn Disabil 2007;40:49-65 276. Sexton CC ym. J Learn
Disorders. 4. painos. Washington DC, 2000 200. Maneeton N ym. Disabil 2012;45:538-64 277. DuPaul GJ ym. J Learn Disabil
31

2013;46:43-51 278. Barkley RA ym. ADHD in adults: what the science 2006;18:1037-53 348. Perugi G ym. Expert Opin Pharmacother
says. New York: The Guilford Press 2008 279. Tervo T ym. J Atten 2015;16:2193-204 349. Pataki C ym. Curr Psychiatry Rep
Disord 2014 280. McGee R ym. J Child Psychol Psychiatry 2013;15:372 350. Scheffer RE ym. Am J Psychiatry 2005;162:58-64
2002;43:1004-17 281. Kadesjö B ym. J Child Psychol Psychiatry 351. Hah M ym. J Child Adolesc Psychopharmacol 2005;15:996-1004
2001;42:487-92 282. Leyfer OT ym. J Autism Dev Disord 352. Findling RL ym. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry
2006;36:849-61 283. Rommelse NN ym. Eur Child Adolesc Psychia- 2007;46:1445-53 353. Chang K ym. J Child Adolesc Psychopharma-
try 2010;19:281-95 284. Supekar K ym. Autism Res 2017 285. Hart- col 2009;19:547-51 354. Viktorin A ym. Am J Psychiatry
man CA ym. Neurosci Biobehav Rev 2016;71:529-541 286. Ji N ym. 2017;174:341-348 355. Biederman J ym. J Dev Behav Pediatr
Curr Opin Psychiatry 2015;28:91-101 287. Béhérec L ym. Encephale 2007;28:302-7 356. Biederman J ym. Am J Psychiatry 2010;167:409-
2014;40:188-96 288. Baribeau DA ym. Curr Psychiatry Rep 17 357. Surman CB ym. J Clin Psychiatry 2006;67:351-4 358. Levin
2014;16:437 289. Reichow B ym. J Autism Dev Disord 2013;43:2435- RL ym. Clin Psychol Rev 2016;50:22-36 359. Waring ME ym. Pediat-
41 290. Scahill L ym. Am J Psychiatry 2015;172:1197-206 291. Ma- rics 2008;122:e1-6 360. Chen AY ym. Obesity (Silver Spring)
hajan R ym. Pediatrics 2012;130 Suppl 2:S125-38 292. Robertson 2010;18:210-3 361. Cortese S ym. Am J Psychiatry 2016;173:34-43
MM. Arch Dis Child Educ Pract Ed 2012;97:166-75 293. Spencer TJ 362. Dalsgaard S ym. Eur Psychiatry 2014;29:259-63 363. Mulet B
ym. Am J Psychiatry 2001;158:611-7 294. Kumar A ym. Curr Dev Dis- ym. Eur Psychiatry 2007;22:171-6 364. Mosholder AD ym. Pediatrics
ord Rep 2016;3:217-221 295. Rizzo R ym. Brain Dev 2012;34:667-73 2009;123:611-6 365. Ross RG. Am J Psychiatry 2006;163:1149-52
296. Hirschtritt ME ym. JAMA Psychiatry 2015;72:325-33 297. Gor- 366. Man KK ym. Transl Psychiatry 2016;6:e956 367. Harstad E ym.
man DA ym. Br J Psychiatry 2010;197:36-44 298. Cohen SC ym. J Pediatrics 2014;134:e293-301 368. Charach A ym. J Am Acad Child
Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2015;54:728-36 299. Whittington Adolesc Psychiatry 2011;50:9-21 369. Erskine HE ym. J Am Acad
C ym. J Child Psychol Psychiatry 2016;57:988-1004 300. Cortese S Child Adolesc Psychiatry 2016;55:841-50 370. Dalsgaard S ym. Ad-
ym. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2009;48:894-908 301. dict Behav 2014;39:325-8 371. Cunill R ym. J Psychopharmacol
Sobanski E ym. Sleep 2008;31:375-81 302. Paavonen J ym. Uni- 2015;29:15-23 372. Higgins JPT ym. The Cochrane Collaboration tool
häiriöt. Kirjassa Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria, Duodecim for assessing risk of bias. In: Higgins JPT, Green S (toim.) Cochrane
2016, sivut 405-427 303. Weiss MD ym. J Am Acad Child Adolesc Handbook for Systematic Reviews of interventions Version 5.1.0 373.
Psychiatry 2006;45:512-9 304. Coogan AN ym. Atten Defic Hyperact Humphreys KL ym. JAMA Psychiatry 2013;70:740-9 374. Lastensuo-
Disord 2017 305. Tung I ym. Pediatrics 2016;138 306. Connor DF jelulaki. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417 375. Sch-
ym. J Dev Behav Pediatr 2010;31:427-40 307. Caye A ym. Eur Child oenfelder EN ym. Pediatrics 2014;133:1070-80 376. McDermott S
Adolesc Psychiatry 2016;25:1151-1159 308. Gurnani T ym. J Child ym. J Epilepsy 1995;8:110-8 377. Dunn DW ym. Dev Med Child Neu-
Adolesc Psychopharmacol 2016;26:65-73 309. Pliszka SR. Paediatr rol 2003;45:50-4 378. Bechtel N ym. Eur J Paediatr Neurol
Drugs 2003;5:741-50 310. Angold A ym. J Child Psychol Psychiatry 2015;19:383-5 379. Hesdorffer DC ym. Arch Gen Psychiatry
1999;40:57-87 311. Steinhausen HC ym. Eur Child Adolesc Psychia- 2004;61:731-6 380. Parisi P ym. Brain Dev 2010;32:10-6 381. Reilly
try 2006;15 Suppl 1:I25-9 312. Ranta K ym. Ahdistuneisuushäiriöt. CJ. Res Dev Disabil 2011;32:883-93 382. Antshel KM ym. Clin Psy-
Kirjassa Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. Duodecim 2016 313. chol Rev 2006;26:555-72 383. Deutsch CK ym. Dev Disabil Res Rev
Schatz DB ym. J Atten Disord 2006;10:141-9 314. Manassis K. Ex- 2008;14:285-92 384. Freeman NC ym. Am J Intellect Dev Disabil
pert Rev Neurother 2007;7:981-8 315. Geller D ym. J Am Acad Child 2015;120:91-109 385. Freeman NC ym. Res Dev Disabil 2016;57:18-
Adolesc Psychiatry 2007;46:1119-27 316. Hutchison SL ym. Ther Adv 28 386. Handen BL ym. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry
Psychopharmacol 2016;6:317-334 317. Zeanah CH ym. J Am Acad 1991;30:241-5 387. Spencer TJ ym. Ambul Pediatr 2007;7:73-81 388.
Child Adolesc Psychiatry 2016;55:990-1003 318. Dahmen B ym. J Kessler RC ym. Arch Gen Psychiatry 2010;67:1168-78 389. Bieder-
Neural Transm (Vienna) 2012;119:1023-36 319. Ford JD ym. Child man J ym. Psychiatry Res 2010;177:299-304 390. Lee LC ym. Res
Maltreat 2000;5:205-17 320. Koenen KC ym. Psychol Med Dev Disabil 2008;29:247-55 391. Palili A ym. J Child Neurol
2007;37:181-92 321. Spencer AE ym. J Clin Psychiatry 2016;77:72- 2011;26:199-204 392. Garzon DL ym. Arch Psychiatr Nurs
83 322. Harrington KM ym. Compr Psychiatry 2012;53:679-90 323. 2008;22:288-96 393. Erskine HE ym. J Am Acad Child Adolesc Psy-
Martínez L ym. Front Psychol 2016;7:1230 324. Adler LA ym. J Atten chiatry 2016;55:841-50 394. Schwebel DC ym. J Pediatr Psychol
Disord 2004;8:11-6 325. Klein B ym. Child Care Health Dev 2002;27:727-37 395. Schwebel DC ym. J Safety Res 2006;37:167-73
2015;41:178-85 326. Daud A ym. J Atten Disord 2009;13:188-96 327. 396. Fischer M ym. Accid Anal Prev 2007;39:94-105 397. Wilens TE
Weinstein D ym. Clin Psychol Rev 2000;20:359-78 328. Belkin MR ym. Arch Pediatr Adolesc Med 2008;162:916-21 398. Mannuzza S
ym. Drugs Context 2015;4:212286 329. Lee DJ ym. Depress Anxiety ym. Am J Psychiatry 2008;165:604-9 399. Sihvola E ym. Psychol Med
2016;33:792-806 330. Meinzer MC ym. Clin Psychol Rev 2011;41:2615-23 400. Fatséas M ym. Psychiatry Res 2016;246:656-
2014;34:595-607 331. Michielsen M ym. J Affect Disord 662 401. Stein DS ym. Pediatrics 2011;128:364-73 402. Mordre M
2013;148:220-7 332. Gillberg C ym. Eur Child Adolesc Psychiatry ym. BMC Psychiatry 2012;12:174 403. Seidman LJ ym. Biol Psychia-
2004;13 Suppl 1:I80-92 333. Blackman GL ym. J Atten Disord try 1998;44:260-8 404. Krauss MR ym. Mil Med 2006;171:99-102
2005;8:195-207 334. James A ym. Acta Psychiatr Scand 405. Hess DW ym. Attention deficit/hyperactivity disorder and learning
2004;110:408-15 335. Drabick DA ym. J Child Psychol Psychiatry disorders. In Military neuropsychology (pp.199-226). Eds Kennedy C,
2006;47:766-74 336. Ostrander R ym. J Consult Clin Psychol Moore JL New York, NY, US, Springler publishing books 2010 406.
2006;74:89-98 337. Diler RS ym. J Affect Disord 2007;102:125-30 Friedman LS ym. J Dev Behav Pediatr 2006;27:141-4 407. Tervey-
338. Tamminen T. Duodecim 2010;126:627-33 339. Meinzer MC ym. starkastusohje 2012. Puolustusvoimat. Saatavana http://www.tervey-
Depress Anxiety 2013;30:546-53 340. Remschmidt H ym. Eur Child sportti.fi, http://www.puolustusvoimat.fi 408. Mohr-Jensen C ym. Clin
Adolesc Psychiatry 2005;14:127-37 341. Lee MJ ym. J Affect Disord Psychol Rev 2016;48:32-42 409. Lichtenstein P ym. N Engl J Med
2016;189:110-7 342. van Hulzen KJ ym. Biol Psychiatry 2016 343. 2012;367:2006-14 410. Sourander A ym. J Am Acad Child Adolesc
Kowatch RA ym. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2005;44:213-35 Psychiatry 2006;45:578-86 411. Danckaerts M ym. Eur Child Adolesc
344. Frías Á ym. J Affect Disord 2015;174:378-89 345. DelBello MP Psychiatry 2010;19:83-105 412. Connor DF ym. J Clin Psychiatry
ym. Bipolar Disord 2001;3:53-7 346. Jerrell JM ym. J Clin Psychiatry 2006;67:808-20 413. Prasad S ym. Curr Med Res Opin 2007;23:379-
2014;75:e1278-83 347. Tillman R ym. Dev Psychopathol 94
32

NÄYTÖN VARMUUSASTEEN ILMOITTAMINEN KÄYPÄ HOITO -SUOSITUKSISSA
KOODI NÄYTÖN ASTE SELITYS
A Vahva tutkimusnäyttö Useita menetelmällisesti tasokkaita1 tutkimuksia, joiden

tulokset samansuuntaiset
B Kohtalainen tutkimusnäyttö Ainakin yksi menetelmällisesti tasokas tutkimus tai useita
kelvollisia2 tutkimuksia
C Niukka tutkimusnäyttö Ainakin yksi kelvollinen tieteellinen tutkimus
D Ei tutkimusnäyttöä Asiantuntijoiden tulkinta (paras arvio) tiedosta, joka ei täytä

tutkimukseen perustuvan näytön vaatimuksia
1 Menetelmällisesti tasokas = vahva tutkimusasetelma (kontrolloitu koeasetelma tai hyvä epidemiologinen
tutkimus), tutkittu väestö ja käytetty menetelmä soveltuvat perustaksi hoitosuosituksen kannanottoihin.
2 Kelvollinen = täyttää vähimmäisvaatimukset tieteellisten menetelmien osalta; tutkittu väestö ja käytetty
menetelmä soveltuvat perustaksi hoitosuosituksen kannanottoihin.
33

Hoi 50061

Uploaded by

Document Information

Original Title

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Hoi 50061

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenneurologisen

yhdistys ry:n, Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen ja Suomen

PDF-versio sisältää suositustekstin, keskeiset taulukot ja kuvat

Koko suositus näytönastekatsauksineen ja lisätietoaineistoineen

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ym. asettama työryhmä

ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)

(4,1 %) kuin naisilla (2,7 %) [19] muusoireiden lieveneminen on hitaam-

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ym. asettama työryhmä

ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)

den kehittymiselle ja lapsen ADHD- tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ym. asettama työryhmä

ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)

5. Kyky järjestää tehtäviä ja toimintoja on usein huonontunut.

8. Potilas häiriintyy usein helposti ulkopuolisista ärsykkeistä.

9. Potilas on usein muistamaton päivittäisissä toiminnoissa.

4. Potilas on usein liiallisen äänekäs leikkiessään tai ei onnistu paneutumaan hiljaa

5. Potilas on motorisesti jatkuvasti liian aktiivinen, eikä hänen aktiivisuutensa oleellisesti

4. Potilas puhuu usein liian paljon ottamatta huomioon tilanteen vaatimaa

Ei ole diagnosoitavissa seuraavia tiloja: maaninen jakso, depressiivinen jakso,

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ym. asettama työryhmä

Onko muita oireisiin vaiku�avia seikkoja?

Tarvitaanko yksilöllisiä lisätutkimuksia? Psykologinen/neuropsykologinen arvio?

KUVA 1. ADHD:n diagnostinen kaavio

käyttää diagnostista kaaviota (KUVA 1) ja kiinnostavan tekemisen aikana on tavallista

ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)

kitusten mukaisten diagnostisten kritee­ kuisillakin vaihdella, joten läheisen,

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ym. asettama työryhmä

ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)

la) tutkimuksella (ks. lisätietoaineisto) • kehitysvammaisuus

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ym. asettama työryhmä

KUVA 2. ADHD:n hoitokaavio

ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)

aikataulu, seuranta aikatauluineen ja vas- luiksi epäoikeudenmukaisesti ja joutuvat

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ym. asettama työryhmä

ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)

käyttäytymisen oireiden hoidossa [141, sen, yksilöllisen neuropsykologisen kun-

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ym. asettama työryhmä

ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)

• Vakavat haittavaikutukset ovat harvi- sydänperäisten haittavaikutusten riskiä

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ym. asettama työryhmä

ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)

taa olla yhteyttä [262]. hun väestöön verrattuna [268].

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ym. asettama työryhmä

ADHD-diagnoosin saaneista lapsista sosiaalisia hoitomuotoja, kuten käyttäy-

ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)

oireet ovat pitkäaikaisia ja monimuotoi- ADHD:hen liittyvien univaikeuksien

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ym. asettama työryhmä

ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)

* ADHD-oireiden aiheuttamat vastoin- myös ADHD-diagnoosikriteerit [343,

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ym. asettama työryhmä

ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)

• Kehitysvammaisten lasten ADHD-oirei- • Samanaikaishäiriöiden suurempi määrä

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ym. asettama työryhmä

ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)

vastuu on HD-diagnoosia, diagnoosin tekee ensisi-

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ym. asettama työryhmä

ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ym. asettama työryhmä

ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ym. asettama työryhmä

KOODI NÄYTÖN ASTE SELITYS

A Vahva tutkimusnäyttö Useita menetelmällisesti tasokkaita1 tutkimuksia, joiden

D Ei tutkimusnäyttöä Asiantuntijoiden tulkinta (paras arvio) tiedosta, joka ei täytä

kitusten mukaisten diagnostisten kritee kuisillakin vaihdella, joten läheisen,