TURUN SANOMAT LAUANTAI 4.5.

2019 23

Kulttuuri TS Kirja Kulttuuritoimitus

7 02  269  3128
Erikoissivusto osoitteessa ts.fi/kulttuuri/kirjat ts.kulttuuri@ts.fi

JARI LAURIKKO DANIEL NAWROCKI

Steppi- ja hiekkatanssija Heather Cornellin (oik.) ko-

reografioita on luonnehdittu visuaaliseksi musiikiksi.
Rummuissa Jesse Stewart.

RitmÅbo juhlii
10 vuottaan Heather
Cornellin kanssa
Turun Sanomat
Perkussiivisen tanssin
ja elävän musiikin kan-
sainvälinen esityssarja
RitmÅbo täyttää tä-
nä vuonna kymmenen
vuotta. Juhlavuoden avaa
tiistaina 7. toukokuuta
Linnateatterin teatterira-
MSL eli Jari Kallio (vas.) ja Antti Jussila sekä Lucia Leucin (oik.) vauvaveistosta pitelevä Anni Puolakka ovat Titanikin Vauva.fi -näyttelyn taiteilijoita.. vintolassa pidettävä New
York Rhythms -juhlaesitys.
oon sekä hetkellisyyteen.
Sarjan toteuttamista on
tukemassa Läntinen tans-
sin aluekeskus.
New York Rhythms illan
tanssivieras Heather
Cornell on tehnyt pit-
källä urallaan yhteistyö-
tä muun muassa jazzba-
sistilegenda Ray Brow-
nin, jazzrumpali Lewis
Nashin, kehomuusikko

Vauva symbolina ja ikonina

Tanssivieraana nähdään
perkussiivisen tanssin
edelläkävijä, koreografi,
steppi- ja hiekkatanssija
Heather Cornell New
Yorkista.
Illan musiikkivieraina
Viisi lapsetonta, keski-ikää lähestyvää taiteilijaa teki näyttelyn lisääntymisestä ja kuullaan saksofonisti
Manuel Dunkelia sekä
vauvasta kulttuurisena arkkityyppinä. Huumori ja vakavuus kietoutuvat yhteen. pianisti Sid Hilleä Rho-
desissa ja pieninstru-
menteissa. Iltaa isännöi
FAKTA RitmÅbo sarjan taiteelli-
Heli Peltoniemi nen johtaja ja toteuttaja
Turun Sanomat Näyttelyn steppiartisti Jussi Lind-
Keith Terryn, argentiina-
laisen haitaristin Chango
Spasiukin sekä monien
muiden jazzmuusikoiden
ja maailmanmusiikin ar-
tistien kanssa.
Cornell toimi yli kak-
sikymmentä vuotta ar-
vostetun newyorkilaisen
Manhattan Tap -konsert-
tisteppiryhmän koreogra-
fina. Dance Magazine on
kuvaillut Cornellin ko-
reografioita visuaaliseksi
musiikiksi.

”Lapsen hankkiminen on po-

liittista, loukkaamatonta sel-
viytymistaistelua. Vauva on
symboli, ikoni, lemmikki ja
parasiitti; se on linkki ihmis-
kunnan suureen tarinaan ja
geeniemme pitkittyneeseen
jatkuvuuteen planeettamme
kamaralla”.
Näin kirjoittavat näyttely-
tekstissä taiteilijat Lucia Leuci,
Anni Puolakka, Jaakko Pal-
lasvuo ja MSL-duo eli Antti
Jussila ja Jari Kallio.
Viisi lapsetonta, keski-ikää
lähestyvää taiteilijaa on tehnyt
Titanikiin ryhmänäyttelyn ni-
meltä Vauva.fi. Huumorin ja
vakavuuden yhteen kieputtava
näyttely pohtii lisääntymistä
ja vauvaa kulttuurisena ark-
kityyppinä. Samalla taiteilijat
katsovat ”lapsettomuuden
mukanaan tuomaan tulevai-
suuteen, jossa on vähemmän
vastuuta, mutta ehkä enemmän
huolta.”
MSL-kollektiivin jäsenet Jussila
ja Kallio ovat molemmat valmis-
tuneet Turun AMK:n taideaka-
temiasta kuvataiteen koulutus-
linjalta. He ovat tehneet perfor-
mansseja, videoita ja musiikkia
yhdessä vuodesta 2008 asti. Duo
kertoo käsittelevänsä töissään
”olemassaolon kompleksisuut-
ta ja ongelmallisuutta” – mutta
myös jännittävyyttä.
Vasemmalla Anni Puolakan maalaus, oikealla Jaakko Pallasvuon.
Yksityiskohta taiteilijoiden seinälle kokoamasta teoksesta.
Titanikissa saa Suomen en-
siesityksensä MSL:n ja Jaakko
Pallasvuon yhteinen videote-
os Fruits of the Loom (2019).
Näyttelytilaan installoidussa
videossa kommunisti ja kapi-
talisti vetäytyvät yhteiskunnas-
ta ja saavat lapsen, josta tulee
anarkisti.
– Tätä suhdetta pohditaan
elokuvassa. Kapitalisti ja
kommunisti jumittavat kesä-
mökissä ja käyvät läpi arvo-
maailmaansa, Jussila ja Kallio
kuvailevat.
Elokuva on eräänlainen pa-
kofantasia, jonka hahmot ovat
pettyneet ideologioihin, omiin
valintoihinsa ja ympäröivään
todellisuuteen. Puolituntinen
teos voitti hiljattain vuoden
2019 European Media Art Fes-
tivalin pääpalkinnon.
Pari vuotta sitten Turun
taidemuseon Pimiössä näh-
tiin MSL:n ja Pallasvuon yh-
teinen videoteos Bridge Over
Troubled Water (2016). Simon
& Garfunkelin albumin mu-
kaan nimetty teos käsitteli
ilmastonmuutoksen aiheut-
tamaa ahdistusta. Pallasvuon
mukaan Fruits of the Loom on
sille luontevaa jatkoa.
– Lähestymme lasta kulttuu-
risena hahmona, johon toivo
jatkuvuudesta sijoitetaan. Yh-
teiskunta on strukturoitu syn-
tymättömän lapsen ympärille,
ja tuo hahmo ohjaa poliittis-
ta päätöksentekoa, Pallasvuo
kertoo.
MSL:n ja Jaakko Pallasvuon videoteos Fruits of the Loom (2019) on
installoitu Titanikin näyttelytilaan.
Myös taiteessa käytetään li-
sääntymiseen liittyviä kieli-
kuvia. Taiteen tekeminen on
”synnyttämistä” ja teos teki-
jänsä ”lapsi”.
Anni Puolakka on installoi-
nut videoteoksensa 2B ur own
BB (to be your own baby) osak-
si sairaalasänkyä ja -kalusteita.
Videolla taiteilija esiintyy vaip-
paan pukeutuneena.
– Video leikkii ajatuksella,
että on oman itsensä vauva,
Puolakka kertoo.
Sairaalakalusteet viittaavat
gynekologiaan ja hygieniaan.
– Uuden elämän synnyttä-
miseen liittyy puhtaanapito,
jatkuva siivoaminen ja aivan
spesiaali lääketieteen ala. Siinä
kohtaavat aika erityiset aspek-
tit ihmiselämästä.
Lucia Leucin veistoksissa ja
sekatekniikkateoksissa esiin-
tyy äitejä ja tyttäriä. Taiteen ja
hoivan suhdetta pohtii Leucin
luonnollisen kokoinen vauva-
veistos Sculpture 9 (Milky), jo-
ta näyttelyvieraskin saa pidellä
sylissä.
Rujokasvoinen vauvanukke
on yllättävän kevyt. Sen niskaa
on pideltävä varoen, jottei pää
retkahda.
Näyttely
6
6Lucia Leuci, MSL, Jaakko
Pallasvuo, Anni Puolakka: Vauva.
fi Titanikissa (Itäinen Rantakatu
8) 4.5.–2.6. MSL:n performanssi
Titanikilla 29.5.
taiteilijat roos.
RitmÅbo-illat perus- 6
6RitmÅbo – New York
tuvat artistien kohtaa- Rhythms 10-vuotisjuh-
miseen, eri tanssi- ja laesitys tiistaina 7.5. klo 20
■■Lucia Leuci (s. 1977) on Mila- musiikkityylien vuoro- Linnateatterin teatterira-
nossa asuva kuvataiteilija, joka puheluun, improvisaati- vintolassa, Linnankatu 31.
tekee veistoksia, installaatioita,
piirroksia ja maalauksia. Hän
tutkii taiteessaan äitiyttä ja SANNA BREILIN
nykyajan kreoli-identiteettiä.
■■MSL on turkulaisten Antti Jus-
silan (s. 1979) ja Jari Kallion (s.
1978) kollektiivi, joka työsken-
telee performanssi-, video- ja
musiikkitaiteen parissa.
■■Jaakko Pallasvuo (s. 1987)
asuu Helsingissä ja tekee videoi-
ta, tekstejä, performansseja ja
installaatioita. Hän sai Suomen
taideyhdistyksen myöntämän
nuoren taiteilijan Dukaattipal-
kinnon vuonna 2017.
■■Anni Puolakka (s. 1983)
asuu Rotterdamissa ja tekee
performanssitaidetta, videoita
ja installaatioita. Hänen töitään
on nähty mm. Kiasmassa, Baltic Après moi, le déluge -teoksessa eletään vuotta 2050.
Circle -festivaalilla sekä Sydneyn
Performance Spacessa.
Mahdollinen visio tulevaisuudesta
TURKU Helsinkiläinen Tanssiteatteri Pinta tuo lauan-
taina Turkuun teoksensa Après moi, le déluge (Minun
jälkeeni vedenpaisumus). Teos ottaa kantaa kuluttami-
seen, roskaamiseen ja jokapäiväisiin valintoihimme
ja näyttää yhden mahdollisen tulevaisuudenkuvan.
Turussa nähdään esityksen ensi-ilta.
Teoksessa eletään vuotta 2050. Ilmastonmuutos
on tuonut mukanaan kansan jakautumisen kahtia.
Materiaalien käyttökiellot ovat lisääntyneet vuosien
myötä – tosin nämä kiellot näyttävät koskevan vain
köyhempiä kansalaisia. Varakkaat ovat rakentaneet

Ei mitään tehtävää, paitsi pysyä hengissä

Pyramiden on herkullinen
ympäristö romaanille. Turisti-
KIRJAT kauden ulkopuolella, eli talvel-
la, ruokaa tulee harvoin, posti
Katri Rauanjoki: ei kulje, eikä verkko toimi kuin
Lenin-setä ei korkealla sijaitsevassa vuoris-
asu enää täällä. tomökissä. Kaupunkia asuttaa
viisi ihmistä: neljä kokenutta
S&S. 333 s.
työntekijää sekä Karri uutena
suojia ja elävät astetta parempaa elämää. Myrskyt ovat
lisääntyneet ja vesi, sitä on joka puolella.
Tanssiteatteri Pinta on vuonna 2012 perustettu
helsinkiläinen ryhmä, jonka teokset käsittelevät usein
ihmisten välisiä suhteita ja ovat toisinaan poliittisia.
TS/JANE ILTANEN
Tekniikoina Pinta pohjaa nykytanssiin ja akrobati-
kain oman heiveröisyytensä venäläisen Irinan sekä siskon- aan. Pintan taiteellinen johtaja on koreografi Rosa
lisäksi koko ihmiskunnan sa Natalian, ristivedossa hän Lohiniva. TS
vajavaisuuden kanssa: ”Vaik- tulee kuin varkain määrittä-
ka ihminen mieluusti haluaa neeksi naisen mallin. 6
6Après moi, le déluge, la 4.5. Manilla Teatteri, Itäinen
ajatella itseään sopeutumisen Karrin piirtämä naiskuva on Rantakatu 64, klo 17.
mestarina, se on varmasti su- yksipuolinen ja ikävän naiivi
kupuuttoon häviävien lajien
joukossa.”
kietoutuessaan madonna–huo-
ra-akselin ympärille. Erityises-
Kuvan keväässä Helsingissä
Teoksen toisena tarinalinja- ti sisko Natalia kuvataan lähes taiteilijoita myös Turun seudulta

L
enin-setä ei asu enää täällä
on oululaisen Katri Rau-
anjoen kolmas romaani.
Teos sijoittuu Huippu-
vuorille, Pyramidenin entiseen
hiilikaivoskaupunkiin, joka ”oli
ollut Neuvostoliiton mallikylä,
arktinen paratiisi, jonne pääsy
oli palkinto”. Erikoinen ja kieh-
tova valinta.
Suomalaisvenäläinen Kiril,
eli Karri, lähtee kameransa
kanssa äärimmäiseen pohjoi-
seen pakoon mönkään mennei-
tä ihmissuhteitaan. Taustalla
on kipuileva suhde alkoholisti-
isään sekä vastikään kariutunut
parisuhde.
ja outona pidettynä tulokkaana.
Näkymättömän kertojan sisäl-
tävissä kappaleissa luodataan
kauniisti ihmisen ja luonnon
välistä suhdetta. Luonto on
alati läsnä ja avoin, houkut-
televakin, mutta vaarallinen.
Ulkona ei saa liikkua ilman
asetta, sillä valkoisesta ym-
päristöstä vaikeasti erotetta-
va jääkarhu tappaa hetkessä.
Arktinen tunnelma on säilötty
hyvin kirjan sivuille.
Äärioloissa oleminen muut-
taa elämisen käsitteen joksikin
aivan muuksi: ”Ei ollut mitään
tehtävää, paitsi pysyä hengis-
sä.” Karri joutuukin kasvok-
na seurataan pyramidenilaisen
Annan elämää kaupungissa sen
viimeisinä vuosina ennen auti-
oitumista vuonna 1998. Karrin
tavoin Anna turvautuu kame-
raan, piiloutuu sen taakse.
Vaikka Anna ei ole enää läsnä,
luovat hän ja Karri yhteyden
Pyramidenin omalakisessa,
hylätyssä maailmassa.
Onnistuneen alkuasetelman
jälkeen kirja ottaa uutta
suuntaa, kun hienovireiseen
tunnelmaan lisätään Karrin
työnantajan salaperäisiä bis-
neshankkeita. Valinta on yllät-
tävä, sillä se rikkoo herkän ja
lähes filosofisen vireen, joka
Katri Rauanjoen kolmas romaani sijoittuu Huippuvuorille.
teoksessa on. Loppua kohden
lisääntyvät jännitys- ja rikos-
genren elementit keikauttavat
teoksen tasapainostaan.
Vaikka Karri on alun perin
paennut Pyramideniin ih-
missuhteitaan, ne tuntuvat
kaupungin kumisevassa tyh-
jyydessä vyöryvän päälle: on
aika tehdä tilit selviksi men-
neisyyden kanssa. Kolmen
naisen: entisen naisystävänsä,
ylimaallisena olentona oikuk-
kaan Irinan rinnalla.
Se missä Lenin-setä ei asu
enää täällä onnistuu, on kuva-
us itse valitusta eristäytynei-
syydestä sekä äärimmäisten
olosuhteiden aiheuttamista
psyykkisistä notkahduksista.
Teokseen lisätyt pinnalliset
viihdekirjallisuuden elementit
sekä stereotyyppinen ”venäläi-
nen vilunkipeli” laimentavat
romaanin hohtoa. Annan ja
Karrin toisiinsa kietoutuvat
ja toisiaan heijastavat inhi-
milliset tarinat olisivat hyvin
riittäneet.
Marissa Mehr
HELSINKI Helsingissä juuri avautuneessa Taideyliopis-
ton Kuvataideakatemian Kuvan kevät -näyttelyssä näh-
dään teoksia peräti 51 valmistuvalta kuvataiteilijalta.
Joukossa on taiteilijoita myös Turun seudulta. He ovat
Turussa asuvat Marko Backman (s. 1977, maalaustai-
de) ja Milja-Liina Moilanen (s. 1989, tila-aikataide)
sekä kaarinalainan Iida Pii (s. 1989, tila-aikataide).
Tasa-arvokysymyksistä, valtasuhteista ja poliitti-
sista aiheista kiinnostunut Moilanen osallistuu par-
haillaan myös Taidehallin Nuoret 2019 -näyttelyyn,
jossa nähdään hänen siivoojien työtä käsittelevä vi-
deoteoksensa.
Kuvan kevät 2019 -näyttely on esillä 2. kesäkuuta asti
Kuvataideakatemian omissa gallerioissa sekä väliai-
kaisissa näyttelytiloissa Helsingin kantakaupungissa.
Kansallismuseon torni avautuu poikkeuksellisesti
yleisölle, kun siellä nähdään videoteoksia. TS