Graniitti

Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Graniitti

Kiillotettu pyterliittikivi Virolahdelta, Suomesta.

Kiillotettu pyterliittikivi Virolahdelta, Suomesta.

Päämineraalit: kvartsi, kiille, maasälpä

Joskus myös: sarvivälke

Rakenne: rakeinen

Väri(t): punainen, vihreä, ruskea, harmaa, punaharmaa tai kuviollinen

Tiheys: 2 600–2 850 kg/m3

Aiheesta muualla

Commons-logo.svg Graniitti Commonsissa

Graniitti on rakeinen syväkivilaji, joka kuuluu magmakiviin. Se koostuu kvartsista, kiilteestä,

maasälvästä ja joskus myös sarvivälkkeestä, ja sen väri vaihtelee maasälvän mukaan tumman
punaruskeasta vaaleanharmaaseen. Graniitti on ominaisuuksiltaan kovaa ja kestävää.[1] Se on
saanut nimensä latinan sanasta granum eli rae.[2]

Graniittia käytetään paljon rakennuskivenä. Se on yksi Suomen kallioperän yleisimpiä kivilajeja

ja yksi koko maailman yleisimmistä syväkivilajeista.[3] Kun Suomen maakunnille valittiin omat
maakuntakivet vuonna 1989, ehdokasasettelusta vastannut raati totesi, että graniitti on
itseoikeutetusti koko Suomen kansalliskivi.[4]

Sisällysluettelo

1 Geologia

2 Ominaisuudet

3 Esiintyminen ja louhinta

4 Käyttö

5 Lähteet

6 Aiheesta muualla

Geologia
Graniitti kuuluu jähmettyneisiin kivilajeihin eli magmakivilajeihin ja niiden alaryhmään
syväkivilajit. Graniitti on felsinen kivi. Se on syntynyt intrusiivisesti hitaasti jäähtyvissä
magmapesäkkeissä syvällä maan kuoressa.[5] Hitaan jäähtymisen takia mineraalit ovat
ehtineet järjestäytyä ja muodostaa suurehkoja, silmin havaittavia kiteitä.[6]

Vuorten poimutuksen yhteydessä korkeassa lämmössä ja kovassa paineessa graniitti muuttuu

gneissiksi, joka kuuluu metamorfoituneihin kivilajeihin.[7]

Suomen graniiteista suuri osa on 1 800–1 900 miljoonaa vuotta vanhoja varsinkin maan
pohjoisosissa. Etelässä ne ovat hieman myöhemmin jähmettyneitä. Rapakivigraniittien ikä on
noin 1 650 miljoonaa vuotta.[8]

Ominaisuudet

Erivärisiä graniitteja. Valkoinen mittajana 1 cm

Graniitti koostuu kvartsista, kiilteestä, maasälvästä ja joskus myös sarvivälkkeestä, jotka

voidaan erottaa rakeina kiven pinnassa. Graniitin väri vaihtelee melko paljon maasälvän värin
(joka vaihtelee punaisesta miltei valkoiseen) ja määrän mukaan tumman punaruskeasta
vaaleanharmaaseen. Myös raekoko vaihtelee muutamasta sentistä alle milliin.[9] Erikoisia
graniittimuunnoksia ovat muun muassa pallograniitit ja erityyppiset rapakivigraniitit, joita
louhitaan koriste- ja rakennuskiveksi.[5] Graniitin tiheys on koostumuksesta riippuen noin
2,55–2,75 g/cm3.[1][10]

Magmakiveksi graniitti on vaaleaa ja kevyttä, koska siinä on runsaasti piihappoa verrattuna

muihin syväkivilajeihin. Lisäksi samasta syystä se on niin sanottu hapan kivilaji.[11] Graniitin
tyypillinen kemiallinen koostumus on 70–77 % piidioksidia, 11–13 % alumiinioksidia, 3–5 %
kaliumoksidia, 3–5 % natriumoksidia, 1 % kalkkia, 2–3 % rautaa, ja alle 1 % magnesiumia ja
titaania.[12]

Graniitissa on pieniä määriä uraania ja toriumia, jotka aiheuttavat radioaktiivista säteilyä.

Yleensä säteilymäärät ovat erittäin pieniä, mutta joskus merkittäviä. Muiden materiaalien
tuottajat ovat kampanjoineet graniittisten työtasojen vaarallisuudesta vedoten
radioaktiivisuuteen.[13] Keskimäärin graniitissa on 3 ppm (40 Bq/kg) uraania ja 17 ppm (70
Bq/kg) toriumia. Ne hajoavat radoniksi, jolla on terveysvaikutuksia varsinkin huonosti
tuuletetuissa tiloissa. Skandinaviassa kuitenkin maaperästä tulevat radon on yleensä
huomattavasti rakennusmateriaaleja suurempi altistaja.[14]

Graniittikiteiden joukossa tavataan toisinaan jalokivistä beryllejä ja topaaseja.[15]

Esiintyminen ja louhinta

Hilloisten graniittilouhos Taivassalossa.

Graniitti on maankuoren yleisin kivilaji.[6]

Espanja ja Intia ovat suuria graniitintuottajamaita.[16] Myös Yhdysvalloissa louhitaan paljon

graniittia, mutta sitä myös tuodaan etenkin Brasiliasta, Kiinasta, Intiasta, Italiasta ja Norjasta.
[17] Vermontissa toimiva Rock of Ages mainostaa olevansa maailman suurin graniittilouhos.
Siellä on louhittu graniittia vuodesta 1885.[18]

Suomessa graniitia louhitaan monin paikoin ja jopa vientiin. Tunnettuja ovat muun muassa
Pyterlahden, Vehmaan, Kurun ja Ristijärven kivet.[19][20][21][22]

Käyttö

Svartholman merilinnoitus on rakennettu pääosin paikan päältä louhitusta graniitista.

Graniitti on kestävää ja helppohoitoista, ja sitä on käytetty sekä rakennusten ulkopinnoissa että

sisätiloissa esimerkiksi keittiön ja kylpyhuoneen tasoina.[23] Sitä on käytetty rakennusten
kivijalkojen rakentamiseen ja sitä käytetään yleisesti katujen reunakivinä. Graniitista tehdään
myös muuta katukiveystä, veistoksia ja hautakiviä.[24][25]

Curlingin pelivälineet tehdään graniitista. Ailsa Craigin esiintymää Skotlannin länsirannikolla on

pidetty tähän tarkoitukseen maailman parhaana.[26]

Muinaiset egyptiläiset käyttivät kalkkikiven ohella myös kiillotettua graniittia veistosten,

sarkofagien ja hautakammioiden materiaalina. Tätä on pidetty ihmeellisenä, sillä graniitti on
kovempaa kuin egyptiläisten käyttämät kuparityökalut. Moderneilla kokeilla on voitu osoittaa,
että jos kuparityökalun alle laitettiin kvartsihiekkaa, niillä pystyi työstämään myös graniittia.
[27] Graniitin työstötaito unohtui, ja vasta 1830-luvulla skotlantilainen Alexander MacDonald
kehitti moderneja menetelmiä tämän kovan kivilajin työstämiseen.[28] MacDonald käytti vasta
keksittyä höyrykonetta graniittiesineiden kiillottamiseen ja pyöreiden muotojen luomiseen.
Hänen tuottamiaan kiiltäviä hautakiviä rahdattiin Aberdeenistä Lontooseen asti. Yksi
MacDonaldin verstaan tunnetuimmista teoksista on kuningatar Viktorian ja prinssi Albertin
yhdeksän tonnia painava sarkofagi Frogmore Housessa.[29]

Pietarin keskustaan pystytettiin vuonna 1832 Aleksanterin pylvääksi kutsuttu 25 metriä korkea
pylväs muistoksi Aleksanterin Napoleonista saamasta voitosta. Pylväs louhittiin Suomen
Pyterlahden graniitista. Samaa materiaalia käytettiin Iisakinkirkon pylväisiin.[30]