VAASAN YLIOPISTO

TEKNILLINEN TIEDEKUNTA

SÄHKÖTEKNIIKKA

Tuomas Karri i78953

Jussi Luopajärvi i80712
Juhani Tammi o83312

SATE.2010 Dynaaminen kenttäteoria

MIKROAALTOUUNI

Sivumäärä: 12

Jätetty tarkastettavaksi: 28.02.2007

Työn tarkastaja Maarit Vesapuisto

 2

SISÄLLYSLUETTELO

1. JOHDANTO 3

2. MALLIN RAKENNE 4

3. TULOKSET 6

4. YHTEENVETO 11
 3

1. JOHDANTO

Työn tarkoituksena oli opetella käyttämään ja ymmärtämään valmista COMSOL-

ohjelmaan tehtyä sähkömagneettisen laitteen mallia. Meidän ryhmän tehtävänä oli tutkia
mikroaaltouunin toimintaa ja rakennetta. Tarkemmin sanottuna tutkimme, että miten
mikroaallot vaikuttavat uunissa olevaan kappaleeseen. Tässä tapauksessa kappale oli
pyöreä.

Ryhmämme ajoi simuloinnit ensin vakioasetuksilla ja tämän jälkeen lähdimme muutta-

maan eri parametreja. Muutimme esimerkiksi aikaa, alkulämpötilaa, materiaalia ja taa-
juutta.
 4

2. MALLIN RAKENNE

Mikroaaltouuni on yksinkertaistettuna metallinen laatikko johon kytketty 1kW, 2,45

GHz mikroaaltolähetin. Mikroaaltolähde on kytketty suorakaiteen muotoiseen aaltoput-
keen, joka kuljettaa signaalin TE10 muodossa.. Uunin pohjalla on lasilautanen ja pyöreä
peruna. Malli oli katkaistu keskeltä kahtia. Katso kuva 1. Kuten kuvan perusteella voi
päätellä, niin lämpötilajakauma näkyy perunan keskeltä. Mikroaaltouunin kuori eli sei-
nät, katto ja pohja muodostavat faradayn häkin, jolloin mikroaallot eivät pääse karkaa-
maan ja uunin toiminta on siten mahdollista.

Kuva 1. Simuloinnissa käytetyn mikroaaltouunin rakenne.

Rajataajuudet lasketaan seuraavalla kaavalla

2 2
c m n
f cmn =   +  (1)
2  a  b

Jossa n ja m indeksejä, jotka kuvaavat eri aaltomuotoja. Esimerkiksi pienin rajataajuus

saadaan TE10 muodolla, koska TE00 muotoa ei ole olemassa. Kirjain c kuvaa yhtälössä
valon nopeutta. TE10 muodolla m = 1 ja n = 0. a = 7,8 cm ja b = 1,8cm.
 5

Sähkökentän vektori E ratkaistaan seuraavalla tavalla.

( ) 
∇ × µ r−1∇ × E − k 02  ε r −
jσ 
E = 0
ωε o 
(2)


Missä µr on suhteellinen permeabiliteetti, σ on johtavuus, ε r on suhteellinen permittiivi-

syys, ε 0 on tyhjiön permittiivisyys ja k0 on aaltoluku. Merkki ∇ (nabla) tarkoittaa ma-

temaattista operaattoria vektoriarvoisille funktioille.
 6

3. TULOKSET

Kuvista 2. ja 3. näkyy tulokset simulointimallin vakioasetuksilla. Kuvasta 2. näkyy

lämpötilan käyttäytyminen ajanfunktiona. Kuvasta 3. taas näkyy lämpötilajakauma pe-
runan sisällä. Tämän jälkeen lähdimme muuttamaan eri parametreja ja tuloksissa näkyy
ainoastaan lämpötilan käyttäytyminen perunan ytimessä. Kun tutkitaan perunan lämpö-
tilan jakaumaa, niin huomataan, että keskellä on selkeä lämpötilahuippu. Tästä huo-
maamme, että perunassa tapahtuu onteloresonanssi eli perunan sisälle kulkeutuvat aallot
heijastuvat perunan sisällä ja lämmittävät eniten keskikohtaa. Johtuen perunan huonosta
lämmönjohtavuudesta reunat ovat tässä vaiheessa vielä selvästi viileämpiä.

Ensimmäisenä muutimme simulointiaikaa viidestä sekunnista kahteenkymmeneen. Seu-

raavaksi kokeilimme muuttaa lämpötilaa satakaksikymmentä astetta alemmas. Näiden
lisäksi muutimme myös perunan materiaalin nyloniin ja lasiin. Viimeisenä muutoksena
meillä oli taajuuden muuttaminen 2,45 GHz:stä 3,84GHz:iin. Tuloksien analysointi löy-
tyy kappaleesta yhteenveto.

Kuva 2. Simulointi vakioasetuksilla. Lämmitysaika 5 sekuntia, perunan alkulämpöti-

la 20 OC, materiaalina peruna ja taajuus 2,45 GHz.
 7

Kuva 3. Simulointi vakioasetuksilla. Kuva simulointimallinnasta.

Kuva 4. Lämmitysaika 20 sekuntia ja perunan alkulämpötila -100 OC

 8

Kuva 5. Lämmitysaika 20 sekuntia ja perunan alkulämpötila 20 OC

Kuva 6. Lämmitysaika 20 sekuntia, alkulämpötila 20 OC ja materiaali on lasi

 9

Kuva 7. Lämmitysaika 20 sekuntia, alkulämpötila 20 OC ja materiaali on nylon

Kuva 8. Taajuus 3,84 GHz ja aika 5 sekuntia

 10

Kuva 9. Taajuus 3,84 GHz ja aika 20 sekuntia.

 11

4. YHTEENVETO

Simulointiaikaa pidentämällä huomattiin, että lämpötilan muutos ei ole lineaarinen.

Tämän käsityksen voi saada, kun simuloi ainoastaan viidellä sekunnilla. Ajan kasvaessa
lämpötilan nousunopeus hidastuu.

Simuloinnin alkulämpötilaa muuttamalla satakaksikymmentä astetta alaspäin ainoastaan

loppulämpötila muuttaa saman verran alaspäin. Toisin sanoen vaikutus on täysin lineaa-
rinen. Tämä ei tietenkään ole todellinen tilanne, koska vedellä ja jäällä on erilaiset omi-
naisuudet, jota ohjelma ei ota huomioon.

Materiaalin vaihto taas oli merkittävämpi muutos. Lasilla lämpötilan nousu hidastuu
huomattavasti nopeammin kuin perunalla, mutta 20 sekunnin simuloinnilla loppulämpö-
tila on kuitenkin hieman korkeampi (500 K). Pidemmällä simuloinnilla asia kääntyisi
kuitenkin päinvastoin. Nylonilla käyrän muoto muistuttaa enemmän perunaa, mutta
kulmakerroin on suurempi. Loppulämpötila on merkittävästi suurempi kuin perunalla
(640 K).

Kokeilimme myös muuttaa taajuutta ja vaihdoimme sen ylärajalle eli 3,84 GHz:iin. Vii-
den sekunnin simuloinnilla loppulämpötila oli 35 astetta korkeampi kuin alkuperäisellä
taajuudella. Kahdenkymmenen sekunnin simuloinnilla loppulämpötila oli 100 astetta
korkeampi. Nämä tulokset kertovat siis tilanteen kappaleen keskipisteessä.