Luomun nousu

Kun pidin valtakunnallisilla luomupäivillä puheen luomusta ja suomalaisesta ruokakulttuurista

maaliskuussa 2009, otsikoin tavoitteeksi "kehitysmaasta edelläkävijäksi". Vuosien ajan me
luomutuotantoon ja sen tulevaisuuteen uskovat olemme rummuttaneet asiasta. Myös erilaisia
selvityksiä ja strategiapapereita on Suomessa tehty enemmän kuin tarpeeksi. Kuitenkin vasta nyt
tuntuu siltä, että "tästä voi todella tulla jotakin".

Edellisen eduskunnan käsittelemä ruokapoliittinen selonteko korosti tarvetta luomutuotannon

määrän kasvulle. Varsinainen valtakunnantason noste tuli kuitenkin Maabrändivaltuuskunnan
loppuraportissa: tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä vähintään puolet tuotannosta on
luomua. Kun suuri kauppaketju muutama päivä sitten mainosti luomutuotteita Suomen suurimman
sanomalehden kannessa, kyse täytyy olla myös taloudellisessa mielessä muusta kuin tulevaisuuden
marginaalituotteesta.

Tahtoa ja asennetta
Luomun hitaan nousun taustalla on varmasti monia tekijöitä ja kyllästymiseen asti olemme kuulleet
pohdintaa siitä, onko syynä kysynnän vähäisyys vai tarjonnan puute. Omasta mielestäni suurin syy
on ollut asenteissa. Pahimpana esimerkkinä niistä on ollut väite, että meillä Suomessa tuotanto on
muutenkin lähes luomua. Se ei todellakaan pidä paikkaansa ja on johtanut luomutuotantoa
tuntemattomia harhaan.

Vasta usko luomutuotantoon ja tuotteiden markkinoinnin kannattavuuteen saa

elintarviketuotantoketjun toimijat tekemään työtä yhdessä, mikä koituu kaikkien eduksi. Erityisesti
etu on meille kuluttajille, joille tarjonta kasvaa ja laatu paranee, mutta myös tuottajille, jotka
pohtivat tuotannon kannattavuutta tulevaisuudessa.

Kaksi vuotta sitten kuulutin tarvetta saada kansallinen luomuketju kuntoon kunnianhimoisella
realismilla. Nyt sen toteutuminen näyttää olevan lähempänä kuin koskaan. Vaikka itse avoimesti
kannatan luomutuotantoa, en aseta sitä ns. tavanomaisen tuotannon vastapariksi.

Ammattitaitoa ja sitoutuneisuutta
Vähemmälle huomiolle luomukeskustelussa on jäänyt varsinainen työnteko, jolla meille kuluttajina
taataan se, että elintarvikkeet on tuotettu vaatimusten mukaisesti. Toisin kuin paljon keskustelua
herättänyt lähiruoka, luomutuotanto on erittäin tarkasti lainsäädännöllä säädettyä koko EU:ssa.
Vaikka olen jo aika pitkään tehnyt työtä kansallisen ja EY-lainsäädännön valmistelussa ja viime
vuodet sen toteuttamisen ohjauksen parissa, on luomulainsäädäntö yksi haastavimmista
kokonaisuuksista. Tiedän sen taustalla olleen maatalouspoliittiset syyt, joilla on haluttu varmistaa,
että luomu todella erottuu tavanomaisesta tuotannosta vaatimuksineen. Pohjana
peruslainsäädännölle ei siis ole ollut kuluttajanäkökulma tai eläinten terveys ja hyvinvointiasiat,
vaikka säädösten tavoitteena onkin myös niiden edistäminen. Kaiken lähtökohtana on ympäristöä
säästävä tuotanto.

Luomutuotanto on ammattitaitoa vaativaa, pitkäjänteisyyttä ja sitoutuneisuutta edellyttävää työtä,

josta tulisi kertoa nykyistä enemmän myös kuluttajille. Sekä kasvi- että eläintuotannon vaatimukset
edellyttävät tarkkaa yksityiskohtaisen lainsäädännön tuntemista ja noudattamista. Luomutuotantoon
siirtyminen ei ole hetken herätteestä syntyvä juttu, vaan edellyttää huolellista harkintaa ja vuosien
etukäteissuunnittelua koskien mm. maan hoitoa, viljelykiertoa, peltojen hankintaa, eläinten
ruokintaa ja ostoa sekä ulkoiluvaatimusten noudattamista.

Tavoitteena kuluttajien luottamus

Virastona Eviran tehtävä kohdistuu luomuvalvontaan, ts. keskeisimpänä tavoitteena on säilyttää
kuluttajien luottamus luomutuotteisiin. Samaa mieltä tuntuvat olevan myös kuluttajat juuri
valmistuneen luomuvalvontaa koskevan nettikyselymme tulosten perusteella. Olen todella iloinen
siitä, että alkuviikosta julkaistun uusimman Luonnonmukaisen tuotannon valvontaraportin tulokset
vahvistavat tätä luottamusta: Suomessa tuotettu luomu on todella luomua.

Luomuvalvontaan nivoutuvat myös tutkimukset, joilla pistokokein osoitetaan, etteivät tuotteet

sisällä sinne kuulumattomia lisäaineita tai jäämiä tai ettei niiden tuotannossa ole käytetty
geenimuunneltuja organismeja (GMO). Varsinaista "luomutestiä" ei kuitenkaan ole, jolla
osoitettaisiin elintarvikkeen olevan luonnonmukaisesti tuotettua.

Luomusertifioinnin ja siten pakkauksessa olevan luomumerkin käytön oikeellisuus perustuu

tuotteen ja sen raaka-aineiden jäljitettävyyteen. Perustana on koko ketjun kattava läpinäkyvä
järjestelmä. Kirjanpidolla on todennettavissa miten ja missä elintarvike on tuotettu.
Dokumentaatiolla onkin erityisen suuri merkitys juuri luomutuotannossa. Ymmärrettävästi
paperityö voidaan kokea byrokraattisena tuottajien taholta, mutta se on käytännössä keskeisin
työkalu, jolla taataan valvonnan kautta kuluttajien luottamus ja toisaalta toimijoiden tasavertainen
kilpailu kaikissa EU-jäsenmaissa.

Olemme sitoutuneet kehittämään valvontatoimia ja keskustelemme niistä yrittäjien kanssa myös

tänä keväänä. Kun kasvi- ja eläintuotannon sekä elintarvikkeiden luomuvalvontaa kehitetään, on
tavoitteena taata kaikille yhtenäiset toimintaedellytykset koko maassa sovellettaessa lainsäädäntöä
käytännössä. Viranomaisten lainsäädäntöön pohjaavien vaatimusten lisäksi luomukaupassa voi eri
portaissa olla ostajien ja myyjien välillä muita dokumenttivaatimuksia aivan samaan tapaan kuin
muussakin elintarvike-, rehu- ja maataloustuotekaupassa.

Yhteistyöllä eteenpäin
Vuoden 2010 lopussa Suomessa oli 4 367 luomutoimijaa, joista alkutuotannossa (maatilat,
kasvihuoneet ja mehiläistoimijat) oli 3 876. Lisäystä edelliseen vuoteen ei lukumääräisesti ollut,
mutta muun maatalouden rakennekehityksen tavoin luomuviljely lisääntyi sekä pinta-alana että
eläinmäärinä mitattuna. Toivon ja uskon, että luomuun siirtyy lisää tuottajia ja yrityksiä, jotka
sitoutuvat tähän vaativaan työhön tuleviksi vuosikymmeniksi.

Luomumarkkinat maamme ulkopuolella ovat valtaisat, ja uskon kysynnän kasvavan kotimaassakin.

Ilolla olen huomioinut omilla kauppareissuillani luomutuotteiden vallanneen lisää hyllyalaa ja
myyntipaikkojen sijainnin parantuneen muuallakin kuin myllytuotteissa, joissa se on jo pidempään
ollut hyvällä mallilla.

Tehdään kaikki osuutemme, jotta brändiryhmän tavoite toteutuisi mahdollisimman hyvin.

Kuluttajina vaadimme laajaa valikoimaa ja myös ostamme mitä vaadimme. Tuottajina takaamme
tuotannon täyttävän vaatimukset. Jalostajina hyödynnämme raaka-aineet kuluttajien tarpeita
vastaavaksi suomalaisella innovaatio-osaamisella täydennettynä. Vähittäiskaupassa kuuntelemme
kuluttajia ja ylläpidämme monipuolista valikoimaa. Luomun nousu jatkuu vain yhteistyöllä.

Jaana Husu-Kallio

Pääjohtaja
Elintarviketurvallisuusvirasto Evira

Tänään pöydällä -kolumni, 20.5.2011