Professional Documents
Culture Documents
The Project Gutenberg Ebook of Oottako Kuullu
The Project Gutenberg Ebook of Oottako Kuullu
Ikola
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
will have to check the laws of the country where you are located before
Language: Finnish
OOTTAKO KUULLU
Sen tuhannen prätinöötä Pohjanmaalta
Laskettanu
Jyväskylässä,
K. J. GUMMERUS OSAKEYHTIÖ,
1921.
SISÄLLYSLUETTELO:
Lukijalle.
Maratonijuaksu Antverppenis.
Makkarammitta ja kiskonkaava.
Klopikat häjyylemäs.
Isoontaloon Antti-poika.
Seinäjoen flankkuaita.
Jaakkoo leikkeellä.
Hevoosta vaihtamas.
Lapuan tulipalo.
Koulupoikaan korvat.
Härmän Kuustaa.
Tottumuksen voima.
Hyvä konsti.
Peltoveturi.
Karonnu sianporsas.
Vanha yrkämiäs.
Osuustoiminta.
Alunakka sekaasinsa.
Plumpärin paatti.
Pikkulasten hoirosta.
Esa-Heikkilän heinäväki.
Kettujuttu.
Nahkasavut.
Petleheminmäeltä.
Jurvan kuppari.
Ruusuja talvitiloolla.
Vaasan pumpulitehras.
Nahkakauppoja Alajärvellä.
Ylistaron nuaripari.
Piikkiloukon flikat.
Lapuan asema.
Kuvernööriä kyytithän.
Tappuri-osuuskunta.
Viinapoliisi pöhnäs.
Tuppuraasen huusholli.
Vasa Teater.
Poliisin vaivoja.
Ammattien tarkastus.
Jaakkoo Koippura.
Uurenvuaren kuvia.
Kesäleskenä.
Laihian pöyröö.
Tervajojen kummajaane.
Piika kellaris.
Ilmajojen valakianhätä.
Flikka prunnis.
lappajärven kanuuna.
Vallankumoukselline kräätäri.
Yhtiökokous.
LUKIJALLE.
Tämä kirja sisältää kokoelman kevyitä päivänpakinoita, jotka on
tässä vain, että Lapuan ja Kyrön murteessa sanotaan esim. tua, tyä,
laulavat ja tulovat.
jä kattomahan.
»tuu meille», enkä »tuum meille»; »ny sun», eikä »nys sun». Tosin nuo
eriskummallisia sanoja, esim, nys, nym, nyp, nyr j.n.e. aina sen
välikonsonanttia.
o (se on); m’oomma l. m’ooma (me olemme) t’ootta l. t’oota (te olette);
n’oon (ne ovat); m'olin l. min’ olin, s’olit l. sin’ olit, s’oli l.
(’) merkkiä vain sen takia, että sanat helposti ymmärrettäisiin. Mutta
äänen sävyssä.
Jonkinlaiseksi opastukseksi lukijalle ymmärtämään eteläpohjalaista
ymmärretään.
Kun hän kuvaa tilannetta, maalaa hän sen muutamilla iskevillä sanoilla
suusta.
_J. O. Ikola_.
MARATONJUAKSU ANTVERPPENIS.
Oottako kuulu mikä siihe oli syynä kun ei kaikki suamalaaset
Kaikki meni hyvin heti aluusta aikaan, niinkun oli meinattuki ja niinku
huuti Hannes.
puhumaha perheasioosta.
aina vaan!
Mutta s’oli niin kuitti miäs, että kiäli vain roikkuu suusta, eikä se
Tatu lähti vähä vinkiää viämähän sanaa Hannekselle. Ajoo kaikkien sivuu
hohuutti Tatu.
föörihi.
koko hommaa. — Ajatelkaa, mitä sanoo Suamen kansa, ku saa kuulla kuinka
naurattamha jotta:
— Mikäs junkkari se tua oikee onkaa, poijat? — kysyy Tatu. — Lisää vähä
— Tämä on jäppi!
— Mikä jäppi? — imehteli Tatu.
kysyy jo Tallkreeniki.
tulla loppuakaan.
— Ei, em’mä jaksa enää — rupes Tallkreeni sanomha Tatulle. — Mua niin
Mutta matka oli liika lyhyt. Se loppuu kesken. Kun Tatu kerkes
MAKKARAMITTA JA KISKONKAAVA.
ku muukki..
elämän tiällä.
tuamen alla.
sopimus, että Jaakkoo tallusti joka päivä puarin oven taa ja takoo
kysymhä että:
Silloo aukeni aina ovi, ja ku kynnys oli korkia, ei siitä päässy ylitte
— Notta Jatkaa!
— Jatka!
Niin mä sain suuren fiikunan. Ja mitä sille piti tehrä, sen mä tiäsin
sanomata.
Ku Naima sitte sai pussata Jatkaa poskhe, nii se maksoo aina yhren
se pakkas fuskaamha.
Ho-hoi-ja-jaa!
———
paloos.
kauhiaa puukkojansa.
että:
Jussi hairas mua heti kynkästä kiinni ja viärä hyppöötti niin että
vain silloon tällöön otti toinen jalka maaha. Portahille asti vei.
rumaaselle kiältäni.
Sen tiätää että s’otti kipiää ja käyy kunnian päälle. Mutta minkäs
teki? — — —
makkaratikkuja.
sanoo äitee.
— Nyt ei tuu koko makkaraan teosta, eikä kiskoosta mitää, jos ei saara
tutkathin multa.
Ja mä käsitin sen selevästi, että siit’ei tuu mitää, jos ei jostaki
piti pyytää.
— On se aika kelvos poika tua meirän Jatka kun se nuan kovasti hukaa
Ja ne mä sainki.
laihnaamas.
KLOPIKAT HÄJYYLEMÄS.
oottako kuullu, että täälä Härmäs sattuu sellaane noloo asia, että kaks
suupiältänsä ja sanoo:
fiäteriillä.
lährethän.
taira prekkaallakkaa.
tasapökkää tiätysti.
on linna ja lasareetti
Hih!
on linna ja lasareetti- — —»
että:
luantua!
nii leuvoolle, että se meni pyäriensä kun kapu ovensuuhu. Ja kyllä kans
Aaprahami, jok’ oli seisonu ovipiäles koko aijan, livahti porstuaha het
lopuuksi.
— Hou! — Onko pappi pöntöös vai penkin alla? — Tänne tulivakki ny itte
Kyllä papin syytti hyppyysiä ja teki miali nykäästä niinku Härmäs tapa
pitää vaan iskiä sananvoimalla, eikä saa manatakkaa, vaikk’ olis kuinka
paha olla.
kiukkuusta!
— No, tua sitä, meill’ on ainaa omasta takaa, niin pistethän täs
tappelumiäheksi.
Niinkuu näjettä, että suanehen otti! Eikä kummakaa, että Härmä on mulle
vaikka haastettaaski!
Mutta sitä minä imehtelen, että kuinka siälä Härmäs voii olla ja
haavanvoithet maaha?
vähä kupithan.
Sai siinä Erkki ja Erkin suku, jos sai Rajalaasekki. Mutt’ olis sillä
Korsikas.
Mutta sen sanon minä teille, rakkahat härmälääset, että älkää antako
tappelu-asehet.
häärää?
Mutta eilen tuli Antilta Vaasaha tilikrammi ja siitä näkyy, että siälä
— Sanomapits!
— Hospoti pomiloi!
koituu.
kuka sit'ei olsi tehny, että katujen ja teiren leveys siinä aseman
kyselemäs jotta:
ojaha.
Mutta jos on häjy akka, jollaasesta meitä kaikkia laupias kohtalon
teiren kunnostamiseksi.
verhojansa ryättämhä.
kruppi antaa perähä ja käret ulettuu maaha. Mutta toista s'oon munki ja
päähä.
palkhenkiältäki.
kauhiasti kintut.
Ku lavittalta leikkaa, niin siin'on vain se vika, että stä pitää aina
isäntämiähe leikkaalla.
markinoolla?
eli löi, s'oli yhren tekevää. Mutta pahite isäntää suututti se, ku
hevoost' olsi saanu tulhon vaikka sen tuhat olis ollu. — Sinne jäi
— Näkyykö läpi?
nähty!
— Huipathanko huppia?
Ja tuli heti kauppa. Isäntä sai 700 väliä ja lähti uurella hevoosella
luuraamas.
huipitthin viälä monta kertaa. Sitä pikemmin tuli kaupat, jota pahemmin
rookas.
Isäntä tykkäs, jotta sen toisen hevoone oli vähä suuree ja rotevee ja
että:
— Pitää käyrä kattornas minkälaase kopukan mä nyt lopuuksi oon saanu.
Tuli tallihi ja kattoo — niin eikös isännän oma salvia seisokki siälä!
LAPUAN TULIPALO.
— Älä tuki siinä, että mäkin näen. Pysy erempänä! Ka, kun pukkii, eikä
kuulekkaa.
takimmaasille jotta:
töyttimhä jotta:
päälle.
jotta:
— Mihn'on konhenkäyttäjä?
— S'oon kotona!
nähnykkää.
— Moottorille ryyppy, pöllöö! — huurethin vastaha.
KOULUPOIKAAN KORVAT.
Nenästäkö?
lipsahtaa, ku yrittää.
kiartokirjees.
sekin.
Ja jos korva sattuu irti pääsemhä, niin siitäki on lapselle vain hyätyä.
HÄRMÄN KUUSTAA.
Oottako kuulLu, että taas meistä härmälääsistä puhutahan?
että:
— Hai mankuta maanaa, hai pakati pullaa, hai tammiska rommaa! — manas
mustalaane, että pieksusaaphan punaaset rihmatupsut vain nytkähteli.
moljahti.
kastuu.
Jos siinä ny olis ollu miäs mistä kirkolta hyvänsä, paitti Härmästä,
oliki Härmästä.
laulethan.
aisoosta kopukkaansa.
Mutta Kuustaa sanoo että ei oo pieksunahaan puutetta taloos eikä
oletethan.
pilttuhunsa.
häntäänsäkkää heilahtittaa.
— Piletti!!!
— Pois tiältä!
— Mitäs siinä turhia venkaaloo. Täs s’oon piletti ostettava. Niin s’oon
päätetty, eikä tästä kukaa mee läpitte ilman tikettiä, kyllä se nii o.
järjestysmiästä että:
Kun ihminen elikkä jokin muu luantokappales kauan aikaa teköö jotakin
yhtä ja samaa, niin se lopuksi tarttuu niin siihe, että teköö sitä
imhellistä ja kamalaaki.
Ajatelkaa ny, ku yks herra meni täs yhtenä iltana Venska Kluppenille
huiskumha.
sinne tänne.
keppiä.
silimiä jotta:
fyllun i koor.
ku pappaa.)
HYVÄ KONSTI.
väkiä.
vahtimestari.
putukasaha, joka nipin napin rupes palamaha. Sitte juaksi alaha poikaan
tyä ja sanoo:
— Katto vain, ettei oma nenäs pala! Ettäkö te muukki tunne palanehen
hajua?
vahtimestari.
heiluu.
toiste ethen.»
kellää ollu sankoja vaivoona, niin kyllä piletit kaupan meni ja iltama
onnistuu erinomaasesti.
Peräseinäjoella.
kamalee.
Vaikka kuinka koittaa pitää varansa, niin moni poika onki nukahtanu ja
heräänny vasta kun itte emänt’ on seissy kaffiprikan kans sängyn ääres
ja naureskellu jotta:
— Ottaa pois vaan, kyllä krannin poika saa meirän naurismaahan tulla.
kuinka täältä pois pääsis, ettei koko kylä näkis, nii emäntä pyytää
jotta:
Mutta mennä pitää. Ja läpi tuvan, joh’on molemmat piijat kovasti samaa
kans kamala lähtö, kun pitää lähtiä nii nopiaa, jotta portahiski menöö
sitte oli sukanlavoos pyyhkäässy seiphän erellä, joka aina vain heiluu
PELTOVETURI.
Oottako kuuliu, jotta se Hermanni sielä Ilimajoella on suuttunu siihen
lontii!
— Jo on Hermannilla masiina!
kun on mies sarvis, joka ymmärtää futrun päälle, tietää mistä veivistä
— No nyt lähärethän!
menny. Ei pyytämälläkään.
selekähän ja hihkaasi:
Mutta mitä vielä! Kullervo mennä nutuutti suoraa vain, vaikka kyllä
näki, jott'oli jumalatoon oja eres.
Mutta se vain lisäs vauhtia kun sika juoksua. Airasta läpitte meni,
ylenluannollisia asioota?
onki!
siansortti nii tyysti, että sylttyhulikan pohjas ei ollu enää muuta kun
vastapäivähä kippuras.
jotta:
itteksensä jotta:
— No, mihnä se o?
sylis.
Emäntä puristi lujaa ja isänt' oli niin syvis ajatuksis ettei meinannu
silmiänsä oikaastuksi.
VANHA YRKÄMIÄS.
n'otta tomahtanu?
tuikattu.
kouras.
Äijäll' oli vähä kuusaa entisestä, että siälä yks ruusu oli kasvanu
S'oli kova paikka. Mutta kun pastori muistutti, jotta paree naira kun
OSUUSTOIMINTA.
sokurilooralla.
vähän aluulla.
hallintaha.
ALUNAKKA SEKAASINSA.
vaa lyärähä aina vain uusia! Eikö tämä hallitus osaa muuta tehräkkää.
Eihän täs oo isännällä enää muuta virkaa ku pitää kirjaa kaiken mailman
väliä. Ja kun kotia pääsöö, niin heti saa ettiä pännän ja sylipuun ja
housuus.
almanakkaha että:
jotta:
ollu.
huutaan että:
häthä!
Keväällä sai sekin iilin, että sillä kans pitääs olla paatti kun
jotta:
— Kun on hullu pöllöö kun sitoo skuutin kiinni, vaikka perä on aiva
pystys!
viikkua.
leukojansa.
samallaasta mälliä.
Jos s'oliski saanu peijakas viä, viälä kerran pummilla muatohonsa, niin
Plumpärillä onki.
lenti pummi ylitte että vinkuu ja Plumpäri painoo päänsä vähä äkkiä
alaha.
— Luja paatti — tuumaali Plumpäri. Mutta sitte töksähti. Tarttuu ku
— S'oon vähä ravistunu. Antaa sen ny maata kun s'oon nuan tukevasti
Ja kun Plumpäri taas kahren viikon perästä tuli kattomha, niin kyllä se
kans kolmen viikon päästä rantahan, niin vesi oli noussu ja paiskannu
siälä ensi keshä, niin vissisti onki raot ummes, eikä tarvitte sitte
paikata, ei paisuttaa.
PIKKULASTEN HOIROSTA.
täythe ruakaa.
lentää ja se stä porajaa, nii aina vaa tukitha sen suuhu kikkaa jottei
se marajaasi.
S’oon vaan friskiä, kun kakara krääkyy. Saa lujak keuhkot ja hyvä’
erehrys.
Nii se sanoo, mutt’ eikhä sille tullu erehrys. Taisi sen kiäli
Nii se tohturi tiäsi ja tunti sen pikkulapsen hoiron, jotta monen akan
— Justhi nii! —
jos meille viälä penskoja tuloo, eikä s’oo kovi tyyrispalkkaane, nii
— Purekkos siinä!
SATA KERTAA PUTKAS.
perjantai-aamuna?
S'oon viälä miäs parhaas voinnis. Hiljan 30 täyttäny, nii että jos
mahtaa.
Viimme perjantaina onnistuu Alpiinuksen saavuttaa tämä rekorttinsa,
sai kunniapaikan.
loppunu keske.
Se sanoo, että jos olot ei olsi viimme aikoona nii kovasti kiristyny,
turhaa.
lausunto.
mikään hulikaani. Totisesti Alpiinus, minä sanon sulle, että jos ei täs
jatkua.
ESA-HEIKKILÄN HEINÄVÄKI.
Paukottanu oli aisalla lutinseinähä Hessan klasin ala nii että klasit
oli heläänny.
— Nouse ny Jaska, kuulek sä, ku isä rupiaa jo aiva manaamha. Älä laita,
jaloollensa.
tampinnapulaa.
ennenku se äkkäs.
välihi.
— Hessa! pirätä, pirätä! Eksä peijakas kuule? Aivan täs menöö sualet
pirin-pärin. Hessa! Älä aja nii lujaa. Nyt putos konttiki ja voi-aski
menöö pyäriensä. Hessa! Piimäleilin tappi aukes, kuulek sä, tappi aukes
rumaane, m'oon aiva piimäs! Ei täs enää pysy, lava on niin lipoone.
Hessa! — — —
karikan-kappales käres.
täythe.
ollu päasny.
Sit’ oli viis pyysiä yrittäny puntatakki laivan kannelle, muttei ollu
mumma nousnu.
ettäh.
ohrilla.
Oliko se ny niin, jotta viis kilua viljaa ja yks kilo sokuria, vai
oliko se enempi?
Ja Kyläänpään larvas oli yhrenki akan lapsi, kun oli yksin jääny, syäny
john’ oli pöhjas suuri reikä. Se paasas ja paasas ja aina kun meinas,
jotta ny piisaa ja nosti pussia ja meinas situa, nii aina vain oli
pussi pualellansa.
Oli huutanu piikaaki tulla paasaamha ja se vasta äkkäs mihnä vika oli.
Niin oli akat juassehet, jotta kaikill’ oli sukat aiva syltys ja
ollu, niin olis akat antanehet sille niin, ettei olsi miähellä karvoja
KETTUJUTTU.
erityysesti Alaurella?
torppariis.
On takseerauslautakunnaskin!
toistansa.
oikeen laitat?
Mutta sekös vanha kettu rupes täs toisia kettuja opettamhan! Pani vaa
— Jaa, s'onkin konsti se! Ei sitä vaa joka sorkka tairakkaa sellaasta
laulakkaa. Sitte sen pitää paistaa vois ja kryyrätä, mutten sano millä
——
Jaa — sanoo se vanha kettu. — Joo, tuata nuan, sitte sen pitää viälä
tuata nuan:
ja sanoovat jotta:
Kattoovat vaa kun ketut ainakin sen päälle. Ja se sanoo oikeen kunnian
— Vai yhyren ketun vai! — Älä yhtää kettuule miäs! Niinku ei täs olsi
pitkin talavia nähty sun kettuja kanniskelevan aiva lauree. Aina vaan
vaan saannu. Sen saman ja ainuan ketun, jonka kaikki alavutelaaset ovat
aikhan pitääki tehrä, kun oikeen kranttu paikka tuloo, jotta s’oon joka
aamu salaa pussis kuljettanu saman ketunraaron mettähän ja sitte tullu
kautta — sanoo.
takseerikettu.
— Tiättypä se! Rupes, haisi kun raato, jotta häjyä teki. Ja nahkaki
vakuutin!
piipputupakkia?
taritahan.
Ei osta itte, eikä päivisin polta, mutta kun ilta tuloo, niin tuloo
piippuhun panohon.
— Jos tuota nyt panis taas vähä käryämähän — tuumii JaSka ja Vetää
alta parempaa tupakkia ja Jaska veteli kauan aikaa kessuja. Mutta sitte
tupakkilooras pöyrällä.
n’otta tietääkin.
Eikä tarvinnu kahta kertaa käskiä kun Jask’ oli jo nysänsä larannu.
— Ompa tuo Jaska aika hotales kun vetää n’otta tukehtuu! Suuri mies
PETLEHEMINMÄELTÄ.
Petleheemin mäjeksi?
Kun oli sen suutarivainaan huutokauppa, niin sinne tuli yhren akan
muillekkin.
Mutta sitte sekin loppui kun puukoon päähän. Akat sitaasivat hilkut
rikotuksi.
Mutta akat ovat kans kavalia, niinkus tierättä. Niin oli sen
porkoolit soittuu.
kirkko-ihmisillen kauhistus.
Eikä auttanu muu, kun akkakin tahtoo rekehen istua, kun panna aseehin
JURVAN KUPPARI.
poroonensa.
rakkaus aiva ilmi liaskaha. Ja paloo, n'otta käry nousi. Sen rupes
helähyttäny että
kalissu.
Mutta hyvä s'oli käymhä, kun ei ollu ku varttia vaille, ku Tuamas oli
nukkumha.
RUUSUJA TALVITILOOLLA.
jalkoohini.
epäfiinisti kun s’oliki tehty. Mutt'eihä stä kukaa nähny siälä pimiäs
purkkiihi.
pukkas tikku keski ottaha, jotta silmän viärä ja käthe tuli jotaki
kuivettunehia kukkakräkkiä!
Mun pisti niin vihakseni, että panin nästyykin kären ympäri ja reviin
tullakki tupenkrapinat.
VAASAN PUMPULITEHRAS.
bubo bubo. Dico tibi asine, ne pereat Vaasan pumpulitehras, die prima
silmhäs eli knuphis, jok’on muutoonki pehmoone eikä taira sitä mälliä
akoolle. Eikä sun trenkää sanua muille ku omalle Maijalles, nii kyllä
s’oon heti kaikkien muirenki akkaan tiaros — pyyyh!
pihahtanu.
Ilkiä käry vain oli noussu ja s’oon masunistin noukas viäläki. Eikä
kannata puhuakkaa.
tanssi?
siin’on kovasti huano poikaan ajaa asiansa yöpuun suhtehen, kun pitää
että silmis löi aivan valkiaa eikä saanu pitkhän aikaha henkiä
muatuansa. Eikä hialle menosta tullu mitää. Poijan oli ollu hamphat
poijan pitää painaa noukkansa aivan lysyhy sen poskhe. Sitä paree jota
kun kaks yhthen fläiskättyä kropsua yhres. Jos pökkää vasthan, niin
poijan pitää olla kun olis pirun syäny ja toista alkaas. Silmät pitää
eikä pritakootte.
Lottoposkisten ja huanohampahittisten ei passaa yrittääkkää tätä
pulloposkine ja plösönaamaane.
NAHKAKAUPPOJA ALAJÄRVELLÄ.
puhuttavankaa?
Ovat niin sinnis, että tukkaha ottaa, jos vähänki viittooloo, että
mun sanua. Joka ostaja toisensa kimmalla nosti hintoja, nii että
Kun kylälääset näkivät tämän plakaatin, niin niiren rupes silmät aivan
— Kovasti on silukarvaane.
YLISTARON NUARIPARI.
Oottako kuullu mikä onnettomuus on joulupäivänä tapahtunu Ylistaros
käsis tahro kirja pysyä oikeen suaras, niin värsyt on menny monelta
sekaasinsa.
sisälle.
päin jotta:
teki samoon. Moni väänti niin, ett'oikeen kipiää otti ja sipinä käy:
— No ny ne tuloo!
Ja kattoovat ovelleppäin.
luikua kotia.
PIIKKILOUKON FLIKAT.
kissaviikkojen aikana?
että sylky prisahti flikkaan silmhin, eikä kukaan nähny pitkihi aikoohi
— Mun rämpsähti nii ettei sitä oikee tiärä, mihkä päi se viisas.
LAPUAN ASEMA.
sisälle?
Mä lährin täs menhellä viikolla tämän yskäni tähre yhren akan puheelle,
fööräämähä.
sinne.
Sen tiätää, jotta m’olin suuttunu, kun ne poijat lykkäsivät mun ovesta
nähny.
— Tuas se ny palaa!
lamppuhu. Mutta ainakaan sellaasta valua siin’ei ollu, että sitä olis
palaminen.
jotta:
— Tiätääkö herra pehtuuri, jotta valtion asemalla pitää olla niin paljo
toisenki kerran.
makasiinin seinähän.
Min'en oo mikään kitupiikki. Mä nakkasin saman 2 mk lakkihin, jonk'olin
liikaa saanu.
rookaa.
KUVERNÖÖRIÄ KYYTITTIHIN.
kaikki siäll'on huiskin haiskin, paitti yks kiulu, joka seisoo aina
ruvethan lähtemhä.
Ja se meno ja faartti on sitte sellaasta, että ainaki pari kolme
tulemhankaa.
välihi.
oikoosna.
lähti kotiappäi.
ettei se kupernööri ollukkaa. Mutta sen s'oli kevari luvannu, jotta jos
se lurjus viälä joskus noukkansa sinne pistää, nii niskat nurin vääntää
TAPPURI-OSUUSKUNTA.
ja sanoovat jotta:
— Eikö se jo tuu?
heiluu. Pantihin käyntihin sen taloon riihen eres, johka ensiksi oli
lentäny kaunahaukka.
— Ei ku meille!
meilleppäin.
Sanottihin sarvipäitä.
VIINAPOLIISI PÖHNÄS.
aiva tukkihumalas?
kiimamettoo.
— Täs onki, jukulauta hohtimet, sellaane poika, jotta lyän vaikka tämän
— Juha, Juha, mikä sun on tullu? Ooksä aivan hullu vai muutoon
riivooksis? Älä rumaane huiroo sillä kopalla! Munat menöö aiva rikki!
jotta:
peerintotaloon juuri!
— Mite sine rehisi teele? Tuli putka nyt kun sine oli noin joopunu.
nyt mä en tiärä mikä rumaane mua riivaa, kun niin kauhiasti pakkaa
koko aija ja imehrelly, kun sitä rupes nii nykimähän Munakan välillä ja
lauloo jo Tervajoella.
ylikostaapeli.
liottanu.
trokarin koppa oli ollu viinapoliisin pään päällä hyllyllä. Leili oli
Vähemmästäki!
Trokari oli kyllä nähny kun nokkuu, muttei sen passannu mennä tappia
korjaamahan.
TUPPURAASEN HUUSHOLLI.
Tuppuraasen parihuanehis?
siantappajaasis.
pois.
hukas.
panna kraki kaulaha, mutta vaikka ne äireen kans yhres yrittivät, niin
kiinni.
Kyll' oli Juhannes kun veripallo naamasta, eikä henkikää tahtonu kulkia.
Se pyyti, jotta isä ottaas krain viälä pualeksi tiimaa pois kun niin
— Älä inaja, ei täs oo aikaa sua monta kertaa pujettaa. Hyvä ku saathi
Saa äitee sitte leikata niskasta poikki sen krain kun koulusta tuut.
ollu niin pikiä, savia ja hiataa, jotta rautoja piti isän välillä
sisälle ja nialaasi.
märkääkään.
— Frääsää ny!
tallella.
Kallull' oli kaks. Ja aina kun meinas purota, kerkes Kallu parahiksi
VASA TEATER.
Oottako kuullu, että Vaasaha pykäthä parastaikaa tiaatteria? Änstin
Ny sinne mahtuu vaan 317 ihmistä. Tilaa siin’ on varattu äijää päälle
leviämähä.
näkisivät.
Krupin saa jättää kotia. Samoon jalaat. Ja siksi toiseksi pääshän n'oon
Kun sellaases salkkaris istuu, niin saa lakkinsa panna kakluunin päälle.
jaloolla.
paperooraha.
Mutta mun miälestäni sinne hyvin passaas tehrä tilaa viälä ainaki
hyllyä.
päätä kurkistamha.
ruattalaane sanoo.
kainaloonsa mennesnänsä.
ittestänsä.
olla!
äireen kans.
oikee kamalaa.
Täällä m’oon monen miähen kuullu jo pelkäävän, jotta sen akka tuloo
hiljoollensa hassuksi.
Kun n’oon aiva ku pistoksis. Eivät saa rauhaa enää yhtää yhres paikkaa.
maitopuarin eres.
aivan kipeetä, kun ei enää saakkaa rookata koko kortteelin akkoja yhres
POLIISIN VAIVOJA.
huiskun.
Mutta se varaas vain nii änkkää, eikä silmää räpähytä. Kyllä siinä
putkaha.
sanomas että:
seinäkki.
putkanklasin auki.
AMMATTIEN TARKASTUS.
Oottako kuullu, että huamisaamusta kello kuus astuu voimha laki uus?
laki sanoo?
ammattientarkastaja.
viinapoliisilla.
komentaa että:
juuttahat, kuulottako!
Sitte on isännän mentävä pataljoonan ethe, näytettävä nyrkkiänsä ja
lasten (14-16 v.) tai nuarukaaste (16—18 v.) kantaa, nostaa, vetää
kärryylle eli kelkalle, nostaa, vetää tai lykkää itte, kuinka kulloonki
JAAKKOO KOIPPURA.
Niin selvää on, jotta Jaakkoo joukosta nousoo pysthy ja sanoo jotta:
jotta:
Asiat luistaasivakki tällä lailla kovasti hyvi, jos Jaakkoo olis vain
tyhmiä ne on.
UURENVUAREN KUVIA.
välikattoho, ett' oli vähältä, ettei isä piiskannu niitä sillä kauhalla
valamhan.
s'ei nähny mitää. Äitee nosti sitte Lirkun niin että senki nenä tuli
kauhiasti.
nyrkillä seinähä.
Pualen yän aikana lähtivät, selk' erellä yhres kantaan, viämhä sitä
kainalohonsa.
tiäpualehe.
Ja voi herran jutina kun flikat peljästyy! Niiltä putos sankoo siihen
päässykkää.
päätteli Kuustaa.
puhisivat että:
tervaamma.
KESÄLESKENÄ.
Oottako kuullu kuinka meirän toisen toimittajan on käyny ny, kun sen
Se on sellaases tilas, että jos ei sen akka heti tuu takaasi, niin se
toimittajanki.
S’oli trossannu ja kehunu, että kyllä näin suuri miäs aina ittensä
kaffipannun hattua irti, mutta kun s’oli niin lujas, niin ei saanu.
Se oli meinannu puhaltaa pannuhu niinku oli nähny akanki tekövän aina
kun kuahuu.
Kuinkaha siinä sen klenkahutti sitte niin jotta koko pannu putos
nii käpälänsä, jotta naamaski oli nokia viälä aamulla kun tuli
toimitukselle.
Mutta mitähä sen frouva ny sanoo, kun se tuloo kotia ja näköö, jotta
Kyllä vissihin saaki miäs niin kuulla kukkapäänsä ku akka kotia tuloo,
LAIHIAN PÖYRÖÖ.
kellarista?
2—3 viikkua.
vattahansa.
Hyvän aikaa piti äijän jytyyttää ovhe ennenku haka klapsahti auki ja
äijä pääsi tupaha.
— Mikä se oli?
rikuneeraamaha.
päästetääsi pihalle.
Mutta äijä nykääsi luukun auki ja karjaasi vähä lujaa, jotta:
— Trulli uloos!
TERVAJOJEN KUMMAJAANE.
Oottako kuullu, jotta Tervajojell'o nähty kans kummajaasia?
klasin alla.
ja taakse, eikä mitää nähnehet. Mutta jyrinä aina vaa yltyy, n'otta
— Huuu uu tsi!
Silloo ne lähti! Flikat jotta piaksut flaiskuu ja poika aiva
tuuliaaspää.
nykii.
pimiähä yähö.
Flikka meni viälä hyvän matkaa ennenku kattoo taaksensa ja näki, ettei
piaksua.
viälä vähä möläji, pani klasin kiinni ja katos sitte, niin ettei näkyny
asemalle menöövät.
PIIKA KELLARIS.
Niin pruukas yks vanha faari sanua. Ja se faari oli viisas miäs.
emäntä.
— Ensin tästä!
Ei kuulu mitää.
jotta paukahtaa.
Emäntä itköö ja kun isäntä samas tuloo ovesta, niin alkaa oikeen
kamalasti frääsööttämhä kun:
— Tua piika hullu on niin kamala, jotta paiskoo mua luuralla, eikä
pese, kun mun pitää täs yksin kaikki tehrä jott'oikee katketa — — —
tuloo.
kannella.
——
— Pysykkö siälä!
— Mikä siunakkohon siälä on? — kysyy krannin isäntä ja sen ääni vapisi.
Niin että:
ILMAJOJEN VALAKIJANHÄTÄ.
Oottako kuullu siitä Ilimajojen kauhiasta valakian-härästä?
Sielä oli yhyres taloos leivottu jo nelijättä päivää ja emänt' oli aiva
katketa, kun ei yölläkää saanu nukkua ku aina vaa piti nosta kattonahan
juurihulikkaa.
Ja siltäki oli yhtenä yönä juosnu hulikka ylitte, ja juuri menny pitkin
Eikä se kumma ollukkaa, jotta krääkyy, kun pairan kivijalka luisti alta
piteli paikkojansa.
sanaakaan, kun Mantall' oli uuniluuta käres. Jos oliski sanonu, niin
kursii klasipieles.
äyskääsi:
palanehen käryn.
löytty.
Ei muuta kun, jotta Manta, jok'oli telannu sormensa sängyn alla, meni
vain intti, jotta Mantan häntä oli ottanu valakian jo aamulla, kun se
lasketteli istuhallansa.
meres. Syksyllä 5’oli joka toine päivä rannalla joka toine pohjas.
Nyt s’oli rannalla ja makas pohja ylhäppäi. Mutta sen pohjaha oli
ilmestyny sellaasia reikiä, että Plumpäri aiva hämmästyy ja rupes jo
pitää ruveta. Tukkia nua reijät, muutoo taitaa kastua pöksyt, ku taas
lähtöö seilaamha.
niin perinpohjaasesti sitä asiaa, että istuu kaks tiimaa eikä nousnu
kertaakaa ylähä.
viimmeese savun nenän kautta uloos, vaikkei savua tullukkaa. Tuli vain
Ja joka kerta kun Plumpäri sitte huamenna niisti nenäänsä, nii sitä
kovasti nauratti ku se näki sen solmun. Sanooki jotta:
tuata solmua!
— Muistinpas!
kattoo nästyykiänsä.
sanooki jotta:
— Mitäs mä ny teinkään?
pismarkkia.
FLIKKA PRUNNIS.
rakkauresta raivos?
myäre.
krateeria piretä!
akka, kun taas oli niiren flikkaan tykönä koko yän kotit tyrjännehet.
o.
Prunni oli runnisti kolomia syltä syvä, mutta onneks’ oli vain nuan
ympärillensä, että jos pois pääsis, mutta milläs tuli, kun ei oo siipiä?
Rupes haikiasti huuthon apua, mutta mitäs taloonväki kuuli, joka nukkuu
pohjas yäsyrännä.
— Sen taanaasiako sä meirän prunnis teet? Eikö sua ny mualla nährä? Kun
niin pitihän sen siältä saara pois. Trengin kans isäntä sitte yhres
vinttas prunnin saloolla sen ylähä. Flikk’ oli niin kontas ja tankis,
koko kruppi, jotta lohnas ja monien fällyjen alla piti isännän lähtiä
vetää.
ylhä pääsis!
LAPPAJÄRVEN KANUUNA.
Saas nährä, koska toisen kerran mojahuttaa, niin silloo on menua koko
hoito — — —
oikee oli — sit' ei tiärä muut kun yhren taloon väki Lappajärvellä,
hiisku siitä sanallakaa, nii pitää vishin mun sanua, jotta ihmiset
pääsisivät piinasta ja samalla oppiisivat olohon ominpäin kokkaroomata
yskänlääkityksiä.
Ja kun kaikki täm' oli tehty, niin pani isäntä kannun ja potun
äntihi.
Isännästä tuntuu justhi niin ku parin viikon päästä tulis taas joulu.
Oli sitten sen joulun auttu ja isäntä oli niin töpinäs huamisesta
päivästä, n'otta tuskin unta sai. Se kääntyyli ja kiakkas ku pistoksis.
— Olipas se tulista!
Ja taas ähkääsi.
— Oo siinä honajamata!
löytivätkin oven.
Ja silloon paukahti toisen kerran ja ovhe ja ympäri seiniä krapaji kun
pommin paloja.
korveen ja korennon, yritti pihalle, muttei löynny oven hakaa. Oli kun
koppelo päästä sekaasi, nii että tuliki takaasi tupha ja pökkäs emännän
— Mikä s'oli?
VALLANKUMOUKSELLINE KRÄÄTÄRI.
Eikä se mumma liioon tuntenu koko kräätäriä. Tiäsi vaan, jotta mökis
jokin asuu.
mökkinsä seiniä.
Kun se samas näki sen vanhan koukkuleuka akan tulovan suuri rautanaula
pöyrältä. Mutta sen otti lonkkahan niin kipiää, jotta se heti virkos.
Mikäs siinä auttoo. Akan piti ottaa isoot sakset kouraha ja asettua
ovenpiälehen.
ihminen.
Kräätäri lähti pihalle, kiärti toisen kautta mökin taa, hiipii akan
ja puserti lujaa.
Akka krääkääsi niin lujaa ku taisi, potkii ja huitoo n’otta n’oli heti
sitä kintuulle.
Niin toi kräätäri sen akan esimiähen pihalle asti. Mutta siinä loppuu
— Täs on yks hullujen huanehesta karaannu akka, joka meinas mun tappaa.
seiniä — — —
PLUMPÄRI 50 VUATTA.
yhteeskunnan hyväksi.
Ja juhlapuheeta pirethän ja kehuthan ja ylistethän ja toivotethan
viälä ereskinpäin.
Ja siitä puheen pirost'ei tuu mitää! Sen hra Plumpäri tiäsi heti
ajattelemata. Mutta puhet pitää pitää sen tiäsi hra Plumpäri kans.
Niin hra Plumpäri kattoo niin pitkää ja rumasti frouvansa päälle, jotta
Niin hra Plumpäri, joka ny oli tullu toiselta pualelta päätä aiva
— Menkää — — —
kun se nyt täyttää 50 vuatta ja sen pitää pitää puheen. Eikä siitä tuu
mitää!
Ja kun hra Plumpäri sen kuuli niin se tuli niin kovasti ilooseksi,
julkisesti täytän.
Eikä tahtonu tulla unta olleskaa. Vasta tuas kolomen aikana hra
laulua.
rupes siunaamahan.
Hiltalle.
Ja hra Plumpäri luuras karteekin takaa kello yhreksähän asti.
YHTIÖKOKOUS.
— Niin on kovasti — — —
S'olis ollu murheellinen paikka, jos ei joukos olsi ollu yhtä viisasta
pruukathan.
— Joo.
— Kannatethan vilkkahasti! —
johtokunta onkin.
Ja sille tuli kiirus kotia, kun sen piti lähtiä emäntää kyyttihin
asemalle.
Toiset vaipuuvat niin syvihin tuuminkiihi, jotta n'ei kuullehet enää
Updated editions will replace the previous one--the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
www.gutenberg.org/license.
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
the terms of this agreement, you must cease using and return or
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
1.E.8.
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
United States and you are located in the United States, we do not
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
United States, you will have to check the laws of the country where
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
the United States without paying any fees or charges. If you are
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
provided that:
* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
within 60 days following each date on which you prepare (or are
* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
works.
* You comply with all other terms of this agreement for free
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
1.F.
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
DAMAGE.
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
www.gutenberg.org
Archive Foundation
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
increasing the number of public domain and licensed works that can be
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
volunteer support.
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to