Etelä-Suomen yksikkö

14/2015
Espoo 20.3.2015

Kirjallisuusselvitys litogeokemiallisista
menetelmistä RE- (Li-Cs-Ta) pegmatiittien
etsinnässä ja niiden soveltuminen Kaustisen
Li-provinssin olosuhteisiin
Timo Ahtola ja Aki Manninen
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI
Päivämäärä / Dnro

Tekijät Raportin laji

Timo Ahtola (GTK) Arkistoraportti
Aki Manninen (Keliber Oy)
Toimeksiantaja

Raportin nimi
Kirjallisuusselvitys litogeokemiallisista menetelmistä RE- (Li-Cs-Ta) pegmatiittien etsinnässä ja niiden soveltuminen Kausti-
sen Li-provinssin olosuhteisiin
Tiivistelmä
Kirjallisuusselvitys antaa yleiskuvan kansainvälisesti käytetyistä litogeokemiallisista RE-pegmatiittien etsintämenetelmistä ja
niiden käyttökelpoisuudesta Kaustisen Li-provinssin alueella.
LIGEOesi-hanke (Litiumin geokemiallisten etsintämenetelmien kehittäminen, esiselvitys) on osittain EAKR:n rahoittama.
Sen toteuttivat yhdessä Geologian tutkimuskeskus (GTK) ja Keliber Oy.

Asiasanat (kohde, menetelmät jne.)

RE-pegmatiitti, litogeokemia, etsintä, kirjallisuusselvitys

Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä)

globaali, Kaustinen

Karttalehdet

Muut tiedot

Arkistosarjan nimi Arkistotunnus

14/2015
Kokonaissivumäärä Kieli Hinta Julkisuus
28 Suomi Julkinen
Yksikkö ja vastuualue Hanketunnus
3551004
Allekirjoitus/nimen selvennys Allekirjoitus/nimen selvennys
GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND DOCUMENTATION PAGE
Date / Rec. no.

Authors Type of report

Timo Ahtola (GTK) Archive report
Aki Manninen (Keliber Oy)
Commissioned by

Title of report
Kirjallisuusselvitys litogeokemiallisista menetelmistä RE- (Li-Cs-Ta) pegmatiittien etsinnässä ja niiden soveltuminen Kausti-
sen Li-provinssin olosuhteisiin
Abstract
Literature review gives an overview of globally used lithogeochemical exploration methods of RE-pegmatites and their suit-
ability of the Li-province in Kaustinen.

This LIGEOesi-project is partly fund by ERDF.

Keywords
RE-pegmatite, lithogeochemical exploration, literature review

Geographical area
global, Kaustinen

Map sheet

Other information

Report serial Archive code

14/2015
Total pages Language Price Confidentiality
28 Finnish Public
Unit and section Project code
3551004
Signature/name Signature/name
Sisällysluettelo

Kuvailulehti
Documentation page

1  JOHDANTO 1 

2  YLEISTÄ LCT-PEGMATIITEISTA 1 

3  PÄÄKOHDAT JULKAISUISTA 3 

4  MENETELMIEN SOVELTUVUUS KAUSTISEN LI-PROVINSSIN

OLOSUHTEISIIN 21 
4.1  Fertiilien graniittien ja niiden fraktioitumissuunnan määrittäminen 21 
4.2  Sivukiven metasomaattinen kemiallinen ja mineraloginen muuttuminen ja sen
käyttö etsintämenetelmänä 21 

KIRJALLISUUSLUETTELO
 1

1 JOHDANTO
Tämä kirjallisuusselvitys on osa litiumin geokemiallisten etsintämenetelmien kehittäminen, esiselvitys-
hanketta (LIGEOesi), jonka toteuttaa yhdessä Geologian tutkimuskeskus ja Keliber Oy. Tämä osin
EAKR-rahoitteinen hanke on ns. esiselvitys myöhemmin haettavalle varsinaiselle geokemiallisten etsin-
tämenetelmien kehittämishankkeelle, jossa hyödynnetään esiselvityshankkeen tuloksia. Kirjallisuusselvi-
tyksen ovat laatineet geologi Timo Ahtola Geologian tutkimuskeskuksesta (GTK) ja geologi Aki Manni-
nen Keliber Oy:stä.

2 YLEISTÄ LCT-PEGMATIITEISTA

Pegmatiitit ovat magmakiviä, joilla on erittäin karkea, mutta vaihteleva raekoko. Ne ovat koostumuksel-
taan yleensä graniittisia. Ne voidaan luokitella yksinkertaisiin pegmatiitteihin, joiden mineraalikoostumus
vastaa yleisesti graniitin mineraalikoostumusta ja harvinaisia alkuaineita (rare element = RE) ja mineraa-
leja sisältäviin kompleksisiin pegmatiitteihin. Jälkimmäiset jaetaan edelleen Černý ym. (2005) mukaan
NYF- (Nb, Y, F) ja LCT- (Li, Ce, Ta) pegmatiitteihin, jotka eroavat toisistaan erityisesti syntytavan sekä
kemiallisen- ja mineralogisen koostumuksen perusteella (Taulukko 1).
LCT-pegmatiitit voidaan jakaa edelleen useisiin tyyppeihin. Esimerkiksi Kaustisen alueen Li-pegmatiitit
kuuluvat Černýn alaluokittelussa albiitti-spodumeeni ryhmään.
Li, Ce ja Ta lisäksi LCT-pegmatiitit ovat rikastuneet Be, B, F, P, Mn, Ga, Rb, Nb, Sn ja Hf.
LCT-pegmatiitit ovat maailmalla tärkeitä harvinaisten- ja strategisten alkuaineiden raaka-ainelähteitä.
Noin kolmannes litiumista, suurin osa tantaalista ja kaikki cesium on peräisin LCT-pegmatiiteista (Brad-
ley ym., 2013). Edellisten lisäksi niistä tuotetaan tinaa, berylliumia sekä teollisuusmineraaleja kuten
kvartsia, kalimaasälpää, albiittia ja muskoviittia
Lähdegranitoidin ympärille kehittyy usein geokemiallisesti ja mineralogisesti erilaisten pegmatiittien
vyöhykkeitä (Kuva 1). LCT-pegmatiitit ovat voimakkaimmin differentioituneita ja muodostavat uloim-
man kehän lähdegraniitista katsottuna. Tämä vyöhykkeellisyys on riippuvainen kulkukanavista, joita
pegmatiittisulalla on liikkumiseen käytössä. Vyöhykkeellisyys voi edelleen muuttua paikalleen asettumi-
sen jälkeisessä deformaatiossa.
LCT-pegmatiittien etsintä on haastavaa erityisesti peitteisillä alueilla, sillä ne eivät aiheuta geofysikaalisia
anomalioita. Ne eivät ole magneettisia. Niissä ei esiinny riittävästi sähköä johtavia metallisia mineraaleja
ja niiden tiheys on usein samaa luokkaa kuin sivukivelläkin.
 2

Taulukko 1. Yleinen vertailu NYF- ja LCT- pegmatiittien välillä (Galeschuk, 2005).

Kuva 1. Kaavakuva Li rikkaan graniitti-pegmatiitti systeemin kemiallisesta evoluutiosta etäisyyden kas-

vaessa lähdegraniitista (London, 2008)
 3

3 PÄÄKOHDAT JULKAISUISTA

Kirjallisuusselvitystä varten haettiin aineistoa käyttämällä American Geosciences Instituten (AGI) ylläpi-
tämää GeoRef-tietokantaa ja Google hakukonetta. Ongelmana oli, että kaikkia esiin tulleita julkaisuja ei
ollut mahdollista tulostaa tai kopioida netistä, eikä niitä ole julkaistu sarjoissa, jotka on saatavissa GTK:n
kirjastosta. Painopiste oli uusimmissa 2000-luvulla julkaistuissa julkaisuissa, sillä niissä on jo käytetty
vertailuaineistona vanhempia samaa aihepiiriä käsitteleviä tutkimuksia. Myös aihepiiriä koskevien alku-
aineiden analyysitarkkuus on kehittynyt selvästi vuosien varrella. Julkaisuja etsittäessä valintakriteerinä
oli myös niitä koskevien tutkimusalueiden mahdollisimman laaja maantieteellinen kattavuus. Julkaisuista
on poimittu vain litogeokemiaan liittyviä kohtia vaikka ne joskus sisältävät esimerkkejä ja tuloksia myös
muuntyyppisten etsintämenetelmien käytöstä.
Julkaisut esitellään siinä järjestyksessä kun ne on mainittu kirjallisuusluettelossa, eli tekijänmukaisessa
aakkosjärjestyksessä.

Otsikko: Fertile Peraluminous Granites and Related Rare-Element Mineralization in Pegmatites, Superior
Province, Northwest and Northeast Ontario: Operatio Treasure Hunt
Tekijä(t): Breaks, F.W., Selway, J.B., Tindle, A.G.
Julkaisuvuosi: 2003
Sivumäärä: 212
Julkaisun aihe lyhyesti: Julkaisun tarkoituksena oli päivittää tietokanta RE-pegmatiiteista ja niihin ge-
neettisesti liittyvistä fertiileistä graniiteista Luoteis-Ontarion alueella.

Tutkimusalueen/aiheen kuvaus ja tausta:

Tietokanta koskee 20:ä eri aluetta Luoteis-Ontariossa, Kanadassa.

Käytetyt menetelmät:

Fertiilien graniittien määrittäminen

Kokokiven kemiallisen koostumuksen käyttö etsintätyökaluna
Mineraalien koostumuksen käyttö etsintätyökaluna
Metasomaattisesti muuttuneet sivukivet

Päätulokset/johtopäätökset:

Fertiilien graniittien määrittäminen

Fertiilit graniitit eroavat steriileistä (tavallisista) graniiteista geokemian, mineralogian ja tekstuurin perus-
teella. Ne ovat pinta-alaltaan pieniä (tyypillisesti > 10 km2), kvartsirikkaita ja peralumiinisia
(A/CNK>1.0). Tämä johtaa alumiinirikkaiden mineraalien, kuten muskoviitin, granaatin ja turmaliinin
kiteytymiseen. Fertiilit graniitit ovat Fe, Mg ja Ca köyhiä ja niillä on vaihteleva K2O/Na2O suhde. Harvi-
naisten alkuaineiden pitoisuus kohoaa kasvavan fraktioitumisasteen myötä: Sr, Ba Ti ja Zr pitoisuudet
 4

laskevat; Li, Rb, Cs, Be, Ga, Y, Sn, Nb, B, F, ja P pitoisuudet nousevat; ja K/Rb, K/Cs, Rb/Cs, Ba/Rb,
Sr/Rb, Mg/Li, Al/Ga, Th/U, Zr/Hf, Zr/Y and Zr/Sn suhteet laskevat (Černý ym. 1988).
Fertiilien graniittien hivenalkuainepitoisuudet ovat: 445 – < 1 ppm Sr, 900-6 ppm Ba, 4300 – < 100 ppm
Ti, 77 – < 1 ppm Zr, 1-3540 ppm Li, 32-5775 ppm Rb, 3-51 ppm Cs, 1-604 ppm Be, 19-90 ppm Ga, <1-
112 ppm Sn ja 3-102 ppm Y (Černý 1989a). Fertiilien graniittien hivenalkuainesuhteet ovat: 270 - 42
K/Rb, 15400 - 1600 K/Cs, 48 - 18200 K/Ba, 1,6 - 185 Rb/Sr, 3100 - 1180 Al/Ga, 64 - 14 Zr/Hf ja 1,7 - 50
Mg/Li (Černý 1989a). Mg/Li suhde on yksi parhaimmista graniittien ja pegmatiittien fraktioitumisasteen
indikaattoreista. Kohonnut Mg/Li suhde (esim. Mg/Li=50) indikoi runsasta Mg pitoisuutta primitiivisessä
kivessä, kun taas alhainen Mg/Li suhde (esim. Mg/Li<10) indikoi kohonnutta Li-pitoisuutta fraktioitu-
neessa kivessä.
Fertiileissä graniitteissa on enemmän erilaisia aksessorisia mineraaleja kuin steriileissä graniiteissa, jotka
sisältävät biotiittia ja/tai hopeanväristä muskoviittia, apatiittia, zirkonia ja titaniittia. Fertiilit graniitit si-
sältävät mahdollisina aksessorisina mineraaleina vihreää Li-pitoista muskoviittia, granaattia, turmaliinia,
apatiittia ja kordieriittia sekä joskus andalusiittia ja topaasia. Pisimmälle kehittyneet graniitit sisältävät
lisäksi berylliä, ferrokolumbiittia ja Li-turmaliinia.
Graafinen tekstuuri (kalimaasälpä + kvartsi, muskoviitti + kvartsi ja joskus turmaliini + kvartsi) on yleistä
fertiileissä graniiteissa.
Černý ym. (1988) mukaan fertiilit graniitti-intruusiot ovat tyypillisesti heterogeenisiä ja koostuvat useista
toistensa fraktioitumisvaiheita edustavista kivilajiyksiköistä, jotka kaikki ovat erottuneet yhdestä ja sa-
masta magmaintruusiosta. Nämä kivilajiyksiköt sisältävät kullekin ominaisia peralumiinisia aksessorisia
mineraaleja. Černý ym. (1988) on tunnistanut viisi kivilajia, jotka ovat osa yksittäistä fertiiliä graniitti-
intruusiota. Ne ovat primitiivisemmästä fraktioituneimpaan 1. Hienorakeinen tai porfyroblastinen biotiit-
tigraniitti 2. Hienorakeinen leukograniitti 3. Pegmatiittinen leukograniitti 4. Natrium-rikas apliitti (sodic
aplite) 5. Kalipegmatiitti 6. Harvinaisista alkuaineista rikastunut pegmatiitti, joka muodostaa juonia fertii-
lin graniittiplutonin ulkopuolelle

Fraktioiva kiteytyminen graniiteista pegmatiiteiksi

Graniittisen sulan fraktioituvassa kiteytymisessä kiteytyy ensin tavallisimmista mineraaleista koostuva

steriili graniitti. Kun tavalliset mineraalit kiteytyvät ja erottuvat graniittisulasta, rikastuu sula sopeutumat-
tomista alkuaineista (Be, B, Li, Rb, Cs, Nb, Ta, Mn, Sn) ja volatiileista (H2O, F). Sopeutumattomat alku-
aineet eivät istu helposti tavallisien mineraalien kiderakenteeseen.
Graniittisulan fraktioitumista steriilistä fertiiliksi kontrolloi useat eri tekijät:
- volatiilien läsnäolo (fertiilit graniitit kiteytyvät volatiilirikkaista graniittisulista)
- sulan koostumus (fertiilit graniitit ovat peräisin alumiinirikkaista sulista).
- magman lähde (tavalliset graniitit ovat yleensä peräisin magmakivilähteen (I-tyyppi) osittaisesta sulami-
sesta, kun fertiilit graniitit peralumiinisen sedimenttisen lähteen (S-tyyppi) osittaisesta sulamisesta)
- osittaisen sulamisen aste (fertiilin graniittimagman tuottaminen edellyttää korkeaa lähdekiven osittaisen
sulamisen astetta)
Mineraalien kiteytyessä, jatkaa fertiili graniittisula rikastumista sopeutumattomista alkuaineista, jotka
odottavat viimeistä mahdollista hetkeä kiteytyäkseen pegmatiittimineraaleihin, kuten spodumeeniin (Li),
tantaliittiin (Ta) ja kassiteriittiin (Sn).
 5

Kokokiven kemiallisen koostumuksen käyttö etsintätyökaluna

Taulukko 1. Harvinaisten alkuaineiden ja eräiden alkuainesuhteiden keskikoostumus ja vaihteluväli

ylemmässä mantereisessa kuoressa (Taylor ym. 1985), Superior Provincen fertiilien graniittien sisäisissä
kivilajiyksiköissä (Černý ym. 1988) ja Separation Rapid plutonissa, Ontariossa (Separation Rapids peg-
matiittien fertiili isäntägraniitti) (Breaks ym. 2001).

Taulukossa yksi esitetään alkuainepitoisuuksia, jotka ilmentävät kolmea Superior Provincen alueella run-
saimmin tavattua fertiilin graniitin kivilajiyksikköä (pegmatiittinen leukograniitti, hienorakeinen leuko-
graniitti ja natrium-rikas apliitti) ja on hyödyllinen arvioitaessa fertiilien graniittimassiivien taloudellista
potentiaalia.
Tässä raportissa kivinäytteen pää- ja hivenalkuainepitoisuutta käytetään arvioitaessa fertiilien graniittien,
apliittien ja hienorakeisten pegmatiittivyöhykkeiden fraktioitumisastetta. Molekyylisuhdetta A/CNK
[Al2O3/(CaO + Na2O + K2O)] käytetään ilmaisemaan, onko näyte lievästi (A/CNK = 1.0 - 1.1) vai voi-
makkaasti (A/CNK > 1.2) peralumiininen. Mitä korkeampi on A/CNK suhde, sitä korkeampi on alumii-
nipitoisuus ja alumiini-rikkaiden mineraalien osuus. Raportissa käytetään myös CaO-Na2O-K2O-
ternääridiagrammia määrittämään, mikä alkalimetalli/maa-alkalimetalli on dominoiva. Metasomaatti-
sesti muuttuneilla mafisilla ja ultramafisilla kivillä on korkea Ca-pitoisuus, apliiteilla korkea Na-
pitoisuus sekä muskoviitti-rikkailla graniiteilla ja kalipegmatiiteilla korkea K-pitoisuus.
Kiven harvinaisten alkuaineiden pitoisuutta voidaan käyttää määrittämään näytteen fraktioitumisastetta.
Mitä korkeampi on harvinaisten alkuaineiden pitoisuus, sitä korkeampi on fraktioitumisaste ja pegmatiitin
taloudellinen potentiaali. Erinomaisia fraktioitumisasteen indikaattoreita ovat: Be, Cs, Ga, Li, Nb, Rb, Sn
ja Ta. Voimakkaimmin fraktioituneissa näytteissä on korkea pitoisuus joissakin tai kaikissa edellä maini-
tuissa alkuaineissa. Ylemmän mantereellisen kuoren keskipitoisuudet (Taulukko 1) ovat Be (3 ppm), Cs
(3.7 ppm), Ga (17 ppm), Li (20 ppm), Nb (25 ppm), Rb (112 ppm), Sn (5,5 ppm) ja Ta (2,2 ppm).

Eri alkuainesuhteita voi myös käyttää määrittämään näytteen fraktioitumisastetta ja arvioimaan sen talou-
dellista potentiaalia. Erinomaisia fraktioitumisasteen indikaattoreita ovat: K/Rb, K/Cs, Nb/Ta ja Mg/Li.
K/Rb ja K/Cs suhteilla arvioidaan K:n ja Rb:n sekä K:n ja Cs:n korvautumista näytteen kalimaasälvissä ja
 6

kiilteissä. Nb/Ta suhteella arvioidaan Nb:n ja Ta:n korvautumista näytteen oksidimineraaleissa. Beus ym.
(1968) ja Černý ym. (1989a) mukaan alle 30 oleva Mg/Li suhde indikoi korkean asteen fraktioitumista.
Taloudellisesti potentiaalisilla pegmatiiteilla on hyvin alhaiset K/Rb, K/Cs, Nb/Ta ja Mg/Li suhteet.

Mineraalien koostumuksen käyttö etsintätyökaluna

Sitä mukaa kun graniittinen sula kiteytyy ja fraktioituu, rikastuvat mineraalit harvinaisista alkuaineista
(esim. Li, B, Be, Rb, Cs, Nb, Ta, Mn, F). Esimerkiksi kalimaasälpä ja muskoviitti rikastuvat rubidiumista ja
cesiumista, granaatti mangaanista ja apatiitti fluorista. Fertiilien graniittien harvinaisista alkuaineista rikastu-
neet tavalliset mineraalit ovat usein ensimmäinen vihje etsittäessä pintaan puhkeamattomia tai peitteisiä
pegmatiittiesiintymiä. Alla on kuvaus tietyistä indikaattorimineraaleista, joita voidaan käyttää paikanta-
maan ja tunnistamaan harvinaisista alkuaineista rikastuneita pegmatiitteja.

Kalimaasälpä

Kalimaasälpä on yleinen mineraali tavallisissa- ja fertiileissä graniiteissa sekä pegmatiiteissa. Se on

yleensä tavallisissa graniiteissa vaaleanpunainen sekä keskirakeinen ja kalipegmatiiteissa ja RE-
pegmatiiteissa valkoinen ja karkeakiteinen (>5 cm). Graafinen yhteenkasvettuminen kvartsin kanssa on
yleistä fertiileissä graniiteissa ja pegmatiiteissa. Kalimaasälvän koostumus on erinomainen etsintätyökalu,
koska mineraali esiintyy sekä fertiileissä graniiteissa että RE-pegmatiiteissa. Neljä tärkeintä alkuainetta
analysoitaessa kalimaasälpää ovat K, Na, Rb ja Cs. Kohonnut Na-pitoisuus kertoo albiittikontaminaatios-
ta tai virheestä mineraalin tunnistamisessa. Kohonnut Rb- ja Cs-pitoisuus indikoi maasälvän olevan voi-
makkaasti fraktioituneesta pegmatiitista. Fertiilien graniittien Rb-pitoisuus on usein > 1000 ppm, kun se
RE-pegmatiiteilla on > 10 000 ppm.

Korkeimman fraktioitumisasteen pegmatiitit sisältävät valkoista karkeakiteistä kalimaasälpää, jonka Rb-

pitoisuus on yli 10 000 ppm, K/Rb < 10 ppm ja Cs yli 100 ppm.

Kiilteet

Muskoviitin väri ja koostumus muuttuu fraktioitumisen etenemisen myötä. Tavallisten graniittien musko-
viitti on hopean väristä ja keskirakeista kun se fertiileissä graniiteissa ja pegmatiiteissa on vihreää ja kar-
keakiteistä (>2 cm). Muskoviitin koostumus on erinomainen etsintätyökalu, koska se esiintyy sekä fertii-
leissä graniiteissa että RE-pegmatiiteissa ja on erinomainen Ta-mineralisaation indikaattori. Menetelmää
rajoittaa se, ettei karkeita muskoviittipinkkoja välttämättä esiinny fertiilissä graniitissa. Viisi tärkeintä al-
kuainetta analysoitaessa muskoviittia ovat Li, K, Rb, Cs ja Ta. Kohonneet Li-, Rb- ja Cs-pitoisuudet indi-
koivat sen olevan peräisin RE-pegmatiitista. Muskoviitin Li-pitoisuus on fertiilissä graniitissa yleensä >
200 ppm, kun se spodumeenipegmatiitissa on tavallisesti > 1000 ppm. Fertiilissä graniitissa muskoviitin
Rb-pitoisuus on > 1000 ppm ,kun se RE-pegmatiitissa on > 10 000 ppm. Muskoviitin Cs-pitoisuus on
fertiilissä graniitissa tavallisesti > 10 ppm, kun se RE-pegmatiitissa on > 50 ppm.

Taloudellisesti potentiaalisimmat pegmatiitit sisältävät karkearakeista vihreää muskoviittia, jossa on

>1000 ppm Li, >10 000 ppm Rb, >50 ppm Cs and >65 ppm Ta.
 7

Granaatti

Granaatin läsnäolo indikoi graniitin peralumiinista ja fertiiliä luonnetta. Se on erinomainen etsintätyökalu,

koska sen väri ja koostumus muuttuu graniittisulan fraktioitumisen edetessä. Fertiili graniitti sisältää pu-
naista Fe-rikasta almandiinia ja RE-pegmatiitin sisimmäinen vyöhyke oranssia Mn-rikasta spessartiinia.
Granaatin Fe/Mn suhde ja Fe-pitoisuus laskee sekä Mn-pitoisuus kasvaa fraktioitumisen myötä.

Turmaliini

Turmaliinin läsnäolo indikoi graniitin olevan todennäköisemmin fertiili kuin tavallinen graniitti. Turma-
liini on erinomainen etsintätyökalu, koska sen väri ja koostumus muuttuu graniittisulan fraktioitumisas-
teen kasvaessa. Fertiili graniitti sisältää mustaa Fe-rikasta tumaliinia (schörl) ja Re-pegmatiitin sisimmäi-
nen vyöhyke voi sisältää vaaleanpunaista, vihreää tai sinistä Li-rikasta turmaliinia (elbaiitti).

Fluoriapatiitti

Sinisen tai vihreän Mn-rikkaan fluoriapatiitin läsnäolo indikoi pegmatiitin olevan taloudellisesti potenti-
aalinen.

Niobi-tantaalioksidit

Nb-Ta oksidien (esim. ferrokolumbiitti, manganotantaliitti, wodginiitti jne) läsnäolo pegmatiitissa on sel-
vä indikaattori Re-pegmatiitista, koska ne ovat tantaalin päämalmimineraaleja.

Berylli

Beryllin läsnäolo graniitissa indikoi sen olevan fertiili. Berylli on hyvä etsintätyökalu, koska sen väri ja
koostumus muuttuu fraktioitumisasteen kasvaessa. Fertiili graniitti sisältää vihreää berylliä, jossa ei ole
cesiumia. RE-pegmatiitin sisimmäinen vyöhyke voi sisältää valkoista tai vaaleanpunaista Cs-rikasta be-
rylliä.

Metasomaattisesti muuttuneet sivukivet

Metasomaattisesti muuttuneiden sivukivien kokokivianalyysi on hyvä etsintämenetelmä pintaan puhkea-

mattomien ja maapeitteiden alla olevien pegmatiittien löytämiseksi. Kun RE-pegmatiitti intrudoituu isän-
täkiveen, virtaavat harvinaisista alkuaineista rikkaat fluidit siihen ja muuttavat sen koostumusta muodos-
taen muuttumisvyöhykkeen. Sivukivi rikastuu voimakkaasti mobiileista alkalimetalleista kuten Li, Rb ja
Cs sekä volatiileista aineosista kuten B ja F (Černý ym., 1989a). Litium on kaikista voimakkaimmin
exomorfismia aiheuttava alkuaine useimmissa harvinaisista alkuaineista mineralisoituneissa systeemeissä
ja voi muodostaa vyöhykkeen, joka on useita kertoja suurempi kuin itse pegmatiitti. Metasomaattisesti
muuttuneilla sivukivillä, jotka ovat RE-pegmatiitin välittömässä läheisyydessä on harvinaisia alkuaineita
sisältävien fluidien vaikutuksesta epätavallinen mineralogia [esim. holmqvistiitti (Li-amfiboli), Li-Rb-Cs-
rikas "biotiitti" (oikeammin flogopiitti-siderofylliitti tai zinnwaldiitti) ja turmaliini] (London ym. 1996).
Kaikki kolme edellä mainittua mineraalia esiintyvät metasomaattisesti muuttuneessa mafisessa metavul-
kaniitissa, joka ympäröi North Aubry:n spodumeenipegmatiittia ja Tanco pegmatiittia (Morgan ym., 1987
& Selway ym., 2000b). Holmqvistiitti on Li-amfiboli, joka esiintyy violetteina/tumman sinisinä neulas-
 8

maisina kiteinä. Se on erinomainen etsintätyökalu, koska sitä tavataan vain metasomaattisesti muuttuneis-
sa sivukivissä alle 10 metrin etäisyydellä itse RE-pegmatiitista (London 1986). RE-pegmatiitteihin liitty-
vällä metasomaattisella "biotiitilla" on kohonnut Rb- ja Cs-pitoisuus, koska K/Rb suhde on yleensä < 10
ja Cs on yleensä > 1000 ppm. Metasomaattisen mustan turmaliinin koostumus heijastaa yleensä sivukiven
koostumusta. Esimerkiksi metasomaattisesti muuttunut mafinen metavulkaniitti sisältää kalsium- ja mag-
nesiumrikasta turmaliinia. Useimmissa tapauksissa turmaliinin läsnäolo metasedimentissä ja metavul-
kaniitissa on merkki pegmatiitin läheisyydestä (Beus ym., 1968 & Černý ym. 1989a).

Edellä mainittuihin menetelmiin perustuen, julkaisussa arvioidaan 20:n Luoteis- ja Koillis-Ontariossa si-
jaitsevien alueiden harvinaisten alkuaineiden (RE-pegmatiittien) etsintäpotentiaali.

Otsikko: A Preliminary Deposit Model for Lithium-Cesium-Tantalum (LCT) Pegmatites

Tekijä(t): Bradley, D., McCauley, A.
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 8
Julkaisun aihe lyhyesti: Korostaa pegmatiittien geologiassa käytännön näkökohtia, jotka saattavat suo-
raan tai välillisesti auttaa litium-cesium-tantaali (LCT) pegmatiittien etsinnässä tai arvioimaan pegmatiit-
teihin liittyvien mineraalivarojen alueellista potentiaalia.

Tutkimusaiheen kuvaus ja tausta:

Julkaisu on kirjallisuusselvitys tyyppinen kooste LCT-pegmatiitteihin liittyvästä terminologiasta, esiinty-

mätyypeistä, geologiasta ja potentiaalin arvioinnista. Siinä viitataan paljon aikaisempiin aihetta käsittele-
viin tutkimuksiin.

Päätulokset/johtopäätökset:

Useimmat LCT-pegmatiitit noudattavat paikalleen asettuessaan jonkinlaista kiteytymissyvyydestä riippu-

vaa rakenteellista kontrollia, joka vaihtelee alueellisesti. Matalammissa maankuoren syvyyksissä pegma-
tiittien paikalleen asettuminen noudattaa yleensä anisotrooppisia rakenteita kuten siirroksia, rakoja, lius-
keisuutta, ja kerroksellisuutta (Brisbin, 1986). Korkeamman asteen metamorfisissa isäntäkivissä, pegma-
tiitit asettuvat vallitsevan alueellisen liuskeisuuden suuntaisesti muodostaen linssimäisiä, soikeita, tai
"nauriin" muotoisia kappaleita (Fetherston, 2004)
Mahdollisen isäntägraniitin tunnistaminen on ensimmäinen vaihe arvioitaessa alueen LCT-
pegmatiittipotentiaalia. Fertiilissä, peralumiinisessa graniittissa esiintyy tyypillisesti karkeaa muskoviittia,
joka on väriltään mieluummin vihreää, kuin hopeista. Kalimaasälpä on valkoista mieluummin kuin vaa-
leanpunaista. Aksessorisina mineraaleina esiintyy granaattia, turmaliinia, fluoriittia ja kordieriittia (Sel-
way ym., 2005). Fertiililla graniitilla on korkea Cs, Li, Rb, Sn ja Ta pitoisuus ja alhainen Ca, Fe ja Mg
pitoisuus. Niillä esiintyy myös epätavallisia alkuainesuhteita, kuten Mg/Li <10 ja Nb/Ta <8 (Selway ym.,
2005).
LCT-pegmatiitit esiintyvät tyypillisesti ryhminä, jotka sisältävät kymmeniä tai satoja yksittäisiä juonia ja
kattavat enintään muutaman kymmenen km2 kokoisia alueita (Černý, 1991). LCT-pegmatiitteja tiedetään
muodostuneen aina 10 km päähän sen isäntägraniitista (Breaks ym., 1997), kauimmaisten ollessa voi-
makkaimmin fraktioituneita. Nämä voimakkaimmin fraktioituneet harvinaisia alkuaineita sisältävät peg-
 9

matiitit muodostavat vain 1-2 % koko alueellisesta pegmatiittipopulaatiosta (Ginsburg ym., 1979; Ste-
wart, 1978). Voimakkaimmin fraktioituneiden pegmatiittien kalimaasälpä sisältää > 3000 ppm Rb, K/Rb
<30 ja > 100 ppm Cs. Vastaavasti muskoviitti sisältää > 2000 ppm Li, >10 000 ppm Rb ja >500 ppm Cs
(Selway ym., 2005). Smeds (1992) havaitsi, että pegmatiiteissa Ruotsissa muskoviitin korkea tinapitoi-
suus (Sn > 500 ppm) on hyvä indikaattori kassiteriitin esiintymiselle, varsinkin jos Mg- ja Fe-pitoisuudet
ovat alhaisia. Granaattien väri ja koostumus on fertiileissä graniiteissa punainen, Fe-rikas almandiini, kun
kehittyneimmät pegmatiitit voivat sisältää oranssia, Mn-rikasta spessartiinia. Turmaliini on fertiileissä
graniiteissa ja LCT-pegmatiittien uloimmalla vyöhykkeellä mustaa ja sen Li- ja Mn-pitoisuudet ovat al-
haiset. Voimakkaimmin fraktioituneiden pegmatiittien sisimmässä vyöhykkeessä on yleisesti turmaliinina
vaaleanpunaista tai vihreää elbaiittia, jossa on korkea Li- ja Mn-pitoisuus. Beryllin väri muuttuu fraktioi-
tumisen edetessä vähemmän kehittyneiden pegmatiittien vihertävästä tai rusehtavasta voimakkaammin
kehittyneiden vaaleaan, valkoiseen ja vaaleanpunaiseen (Trueman ym., 1982). Helposti liikkuvilla alkuai-
neilla kuten Li. Rb, ja Cs sekä volatiileilla komponenteilla kuten B ja F on taipumus muuttaa viereistä si-
vukiveä LCT-pegmatiitin paikalleen asettumisen aikana. Esimerkiksi litiumin laaja muuttumiskehä sekä
rubidiumin pienempi vastaava, sijaitsevat välittömästi Tanco pegmatiitin yläpuolella (Trueman ym.,
1992). Mafisissa kivissä, violetti, Li-pitoinen amfiboliitti, holmqvistiitti saattaa luoda 20 metrisen kehän
lähdepegmatiitin ulkopuolelle.

Otsikko: Exploration for Buried Rare-Element Pegmatite in the Bernic Lake Area of Southeastern Mani-
toba
Tekijä(t): Galeschuk, C.R. & Vanstone, P.J.
Julkaisuvuosi: 2005
Sivumäärä: 15
Julkaisun aihe lyhyesti: Julkaisu esittelee Tantalum Mining Corporation of Canada Ltd:n (Tanco) vuosi-
en varrella suorittamaa RE pegmatiittien etsintää ja siinä käytettyjä menetelmiä erityisesti piilossa olevi-
en, siis maapeitteen alla olevien tai pintaan puhkeamattomien LCT-pegmatiittien löytämiseksi.

Tutkimusalueen kuvaus ja tausta:

Bernic Laken pegmatiittialue sijaitsee Kaakkois-Manitobassa Kanadassa. Alueelta on löydetty useita Li-
Ce-Ta (LCT) ryhmän pegmatiitteja, joista kaksi suurinta on Tanco ja Dips. Molempien sivukivenä on
subvulkaaninen metagabro. Tunnetuimmasta pegmatiitista Tanco:sta on tuotettu tantaalia, spodumeenia ja
pollusiittia vuodesta 1969 lähtien.

Käytetyt menetelmät:

- litogeokemia
- tilastolliset menetelmät (ei käsitellä tässä raportissa)
- entsyymiuutto (Enzyme LeachTM ) maaperä- ja eloperäisistä näytteistä (ei käsitellä tässä raportissa)

1970-luvun puolivälissä litogeokemiasta tuli yhtiön päämenetelmä alueen geologisen tiedon lisäämisessä,
sillä kallioperäkartoituksella ja paljastuneisiin pegmatiitteihin suuntautuneella etsinnällä ei enää löydetty
riittävästi uusia taloudellisesti potentiaalisia esiintymiä. Litogeokemian käyttö perustuu siihen, että LCT
 10

pegmatiitin paikalleen asettuminen aiheuttaa muuttumista viereiseen sivukiveen ja siihen muodostuu eri
alkaleista rikastuneita kehämäisiä vyöhykkeitä.
Ovchinnikovin (1976) mukaan tämä muuttuminen rajoittuu 10 metrin etäisyydelle lähde pegmatiitista.
Morgan et al. (1987) havaitsivat Tanco pegmatiittin ala- ja yläpuolisessa amfiboliitissa harvinaisten alka-
lien metasomaattisen muuttumisen joka rajoittui 4-5 metriin pegmatiitista.
Muuttumiskehien käyttö pegmatiittien etsinnässä vaatii, että kehän muodostavat alkuaineet ovat peräisin
lähdepegmatiitin sulasta, ovat mobiileja (liikkuvia) ja muodostavat riittävän paksuja vyöhykkeitä sekä
ovat riippumattomia sivukiven kivilajista.
RE-pegmatiittien aiheuttamille kehille tunnusomaisia alkuaineita ovat B, Be, Cs, K, Li, Rb, Nb, Sn, Cu,
Zn and Pb, joista parhaita kehän paksuuden ja intensiteetin suhteen ovat Li, Cs, B, Sn, Be ja Rb. Vii-
meiseksi mainittu muodostaa muita pienemmän ja vähemmän intensiivisen kehän (Beus ym., 1968).
Shearer ym. (1986) on määrittänyt, että harvinaiset alkalimetallit olivat mobiileimpia kaikista alkuai-
neista. Niiden suhteellinen liikkuvuus on suuruusjärjestyksessä Li>Rb>Cs. Beus ym. (1968) tuloksis-
sa ehdotettiin suhteelliseksi liikkuvuudeksi Li>Cs>Rb. Tancon pegmatiitin aiheuttaman kehäraken-
teen testeissä Trueman (1978) osoitti, että Li muodostaa voimakkaan anomalian ja Rb epäsäännölli-
sen. Cesiumia ei mitattu, sillä sen pitoisuudet jäivät alle silloisen määritysrajan. Tutkimus osoitti suh-
teellisen liikkuvuuden olevan Li>Rb>Cs. Myöhäisempi Meintzer ym. (1989) tutkimus osoitti litiumin
ja rubidiumin olevan käyttökelpoisempia alkuaineita johtuen niiden laajemmasta liikkumiskyvystä
ulos lähdepegmatiitista.

Pegmatiitin aiheuttaman muuttumiskehän paksuus voi vaihdella. Siihen vaikuttaa sivukiven rakenne
ja koostumus kuin myös pegmatiitin koostumus ja asento. Beus ym. (1968) havaitsi, että tantaali-
pitoinen pegmatiitti aiheutti neljä kertaa paksumman kehän sivukivenä olleeseen hiekkaliuskeeseen
kuin yksinkertainen berylli-kolumbiitti alatyypin pegmatiitti. Samassa tutkimuksessa havaittiin, että
kehä on leveämpi sedimenttisessä isäntäkivessä kuin graniittisessa. Tutkimus osoitti että lähes vaaka-
asentoisen pegmatiitin aiheuttama litiumkehä hiekkaliuskeessa voi ulottua 300 m kattopuolen kontak-
tin yläpuolelle, kun Cs kehä ulottui 150 metriin ja Rb kehä rajoittui 40 metriin.
Tancon tekemät testit 2000-luvulla osoittavat, että Li, Rb ja Cs voidaan havaita metagabrossa ainakin
80 m petaliitti-pegmatiitin yläpuolella.

Päätulokset/johtopäätökset:

Li, Rb ja Cs ovat ensisijaisia suositeltuja alkuaineita käytettäessä litogeokemiallisia menetelmiä peitteis-

ten alueiden LCT-pegmatiittien etsintään. Bernie Laken alueella tulokset on saatu yhdistämällä tilastolli-
set analyysit näiden kolmen alkuaineen suhteelliseen liikkuvuuteen. Tämän menetelmän avulla löydettiin
sekä Dibs pegmatiitti, että Fetid juoni.
Litogeokemian menetelmän käyttöä rajoittaviksi tekijöiksi todettiin sen riippuvuus kalliopaljastumista tai
kairasydämistä, rajoittunut kyky tunnistaa syvälle asettuneet pegmatiitit ja väärien anomalioiden esiinty-
minen
 11

Otsikko: Tourmaline as a recorder of pegmatite evolution: Bob Ingersoll pegmatite, Black Hills, South
Dakota. American Mineralogist, 71, 472-500.
Tekijä(t): Jolliff, B.L., Papike, JJ., Shearer, C.K.
Julkaisuvuosi: 1986
Sivumäärä: 29
Julkaisun aihe lyhyesti: Tutkimus turmaliinin käytöstä pegmatiittien sisäisen evoluution petrogeneetti-
senä indikaattorina

Tutkimusalueen kuvaus ja tausta:

Etelä-Dakotan Harney Peakin graniitissa ja sen ympärillä olevissa pegmatiiteissa ja niiden sivukivissä
sekä pegmatiittien ja graniitin kontaktissa on turmaliinia. Tutkimukseen valittu Bob Ingersollin pegmatiit-
ti numero 1 on kooltaan suuri ja rakenteeltaan vyöhykkeellinen. Se on rikastunut alkuaineista kuten B,
Be, Nb, Ta, Sn ja Li. Pegmatiitista on hyödynnetty lepidoliittia, berylliä ja amblygoniittia vuosina 1922 –
1945. Alueen sivukivi koostuu biotiitti-granaatti-stauroliittiliuskeesta ja kvartsiiteista.

Pegmatiitilla on kuusi eri vyöhykettä, joissa viidessä on turmaliinia. "Border Zone" on hienorakeista ja
sisältää kvartsia, albiittia, muskoviittia ja vähän mikrokliinia. Aksessorisia mineraaleja ovat turmaliini,
amblygoniitti ja apatiitti. Turmaliini on karkearakeista (jopa 2,5cm).
"Wall Zone" on noin 1-3 m paksu vyöhyke, joka sisältää cleavelandiittia, kvartsia ja muskoviittia. Turma-
liini esiintyy yhteenkasvettuneena karkearakeisen muskoviitin kanssa, sekä todella karkearakeisena clea-
velandiitissa.
"First intermediate zone" sisältää karkearakeista kalimaasälpää, kvartsia ja vähän cleavelandiittia. Mus-
koviittia on vähän "wall zonen" kontaktissa.
"Second intermediate zone" sisältää runsaasti amblygoniittia ja montebrasiittia.
"Third intermediate zone" koostuu pääosin karkearakeisesta kvartsista, joka on yhteenkasvettuneena clea-
velandiitin kanssa. Aksessorisia mineraaleja ovat turmaliini, berylli, apatiitti ja kassiteriitti.
"Core" koostuu kvartsista, cleavelandiitista ja lepidoliitista. Kvartsi ja cleavelandiitti ovat hieno-
keskirakeista. Lepidoliitti on hyvin hienorakeista ja esiintyy usein kasaumina.

Käytetyt menetelmät:

Turmaliinin ulkonäkö ja väri eri vyöhykkeissä:

-Sivukiven ja pegmatiitin kontaktissa turmaliini on tumman ruskeaa. Se korvaa usein biotiittia. (Tyyppi 1)
-"Border zonessa" turmaliini on tumman vihreää. (Tyyppi 2)
-"Wall zone" turmaliini (Tyyppi 3) on mustaa ja paikoin todella karkearakeista (jopa 1,5 m).
-Sisäosissa on sinistä turmaliinia, joka yhteenkasvettuneena cleavelandiitin, kvartsin ja muskoviitin kans-
sa. (Tyyppi 4).
-Muskoviitin kanssa yhteenkasvettuneena väriltään vyöhykkeellistä turmaliinia (Tyyppi 5).
-Vihreä turmaliini rakojen täytteenä (Tyyppi 6).
-"First intermediate zone" turmaliinia on vähän. Se on väriltään vihertävän sinistä (Tyyppi 7).
-"Third intermediate zone" turmaliini on -vaalean vihreää (Tyyppi 8).

Turmaliinia kerättiin yhteensä 45:stä eri kohteesta. Analyysimenetelmät on kerrottu julkaisussa.

 12

Päätulokset/johtopäätökset:

Turmaliini Bob Ingerssollin pegmatiitissa vaihtelee koostumukseltaan schorlista elbaiittiin.

Turmaliinin koostumus vaihtelee pegmatiitin eri vyöhykkeissä. Fe-pitoisuus laskee ja Li-pitoisuus kasvaa
kohti pegmatiitin sydänosaa. Mg- ja Ti-pitoisuudet laskevat voimakkaasti sivukivestä "border zoneen",
jonka jälkeen väheneminen pienenee. Zn-, Mn- ja Ca pitoisuudet kasvavat kohti pegmatiitin keskustaa.
Sn-pitoisuuden kasvu kohti juonen keskustaa on tulkittu tarkoittavan fraktioivan kiteytymisasteen kasva-
mista. Sivukiven ja pegmatiitin kontaktin turmaliinin Fe/(Fe + Mg) suhde vaihtelee välillä 0.554 – 0.779,
joka selittää biotiitin korvautumisen turmaliinilla. "Border zonessa" Fe/(Fe + Mg) suhde vaihtelee välillä
0.718 – 0.938. On mahdollista, että se on kontaminoitunut sivukivestä peräisin olevasta magnesiumista.
Tutkimus osoittaa, että kiteytyminen on alkanut pegmatiitin reunaosista, jatkuen kohti keskustaa. Kitey-
tyminen on ollut fraktioivaa, perustuen eri alkuainepitoisuuksien vaihteluun pegmatiitin eri osissa.

Otsikko: Suomen geokemian atlas osa 2: Moreeni

Tekijät: Koljonen, T. (toim.)
Julkaisuvuosi: 1992
Sivumäärä: 218
Julkaisun aihe lyhyesti: Geokemian julkaisu, joka kertoo eri alkuaineiden keskimääräiset pitoisuudet
tietyissä kivilajeissa, vesistöissä ja maaperässä.

Päätulokset/johtopäätökset:
Keskimääräinen litiumpitoisuus esimerkiksi liuskeissa (yleisin sivukivi Kaustisen Li-provinssin alueella)
on 60 ppm, graniiteissa 30 ppm, järvi- ja jokivesissä 3 ppb sekä maaperässä 20 ppm.

Käyttökohde:
Litiumin taustapitoisuuden tunteminen Kaustisen alueen kiilleliuskeissa ja muissa sivukivissä on tärkeä
lähtökohta pegmatiittien synnyttämien halojen tunnistamiselle ja tutkimiselle.

Otsikko: The geochemical signature of rare metal pegmatites in Central Africa; magmatic rocks in the
Gatumba tin-tantalum mining district, Rwanda
Tekijä(t): Lehmann, B., Halder, S., Ruzindana Munana, J., de la Paix Ngizimana, J., Biryabarema, M.
Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 11
Julkaisun aihe lyhyesti: Julkaisun perimmäinen tarkoitus on kertoa, että Gatumban alueen RE-
pegmatiitit, eivät sisällä vaarallisia pitoisuuksia ympäristölle haitallisia raskasmineraaleja, eikä alueen
pegmatiitteihin kohdistuva kaivostoiminta siten aiheuta raskasmineraaleihin liittyviä ympäristöriskejä.

Tutkimusalueen kuvaus ja tausta:

Gatumban tina-tantaali-pegmatiittialue sijaitsee Länsi-Ruandassa, Keski-Afrikassa. Pegmatiittilinssien

sivukivenä on metamorfoitunut doleriitti (amfiboliitti).
 13

Käytetyt menetelmät:

Pegmatiitin ja sen sivukivenä olevaan doleriitin analysoimiseksi valittiin kairasydämiä, jotka sisälsivät
kumpaakin kivilajia. Kairasydännäytteet analysoitiin kahden metrin pituisina ja noin 20 kg painoisina
näytteinä. Analysoidut sivukivinäytteet sijaitsevat muutaman metrin sisällä pegmatiittien kontaktista.

Päätulokset/johtopäätökset:
Pegmatiittien mafisella sivukivellä on gabron koostumus: alhainen Si ja kohonnut Mg ja Ca. Nämä kivet
ovat anomaalisesti rikastuneet K, P, Be, Cs, Rb, Sn U, W ja Tl, joka todistaa voimakkaasta pegmatiittien
tunkeutumiseen liittyvästä hydrotermisestä muuttumisesta (Taulukko 1). Pegmatiitin välittömässä lähei-
syydessä (metrejä) oleva sivukivi sisältää tunnusomaisesti kohonneen Ta-Sn-pitoisuuden, mutta sitä luon-
nehtii myös kohonnut Be (jopa 50 x), Cs (jopa 50 x), Rb (jopa 30 x) ja U (jopa 10 x). Litiumia ja booria ei
mitattu, mutta näiden pitoisuudet ovat todennäköisesti myös kohonneet, sillä Gatumban kaivosalueen me-
tasedimenttisessä sivukivessä on havaittavissa turmaliiniutumista ja Li-kiilteen muodostumista.

Taulukko 1. Kemiallisia analyyseja doleriittisista kairasydännäytteistä. Jokainen näyte edustaa 2 m pituis-

ta kairasydännäytettä (n. 20 kg). a. Pääalkuaineet b. Hivenalkuaineet. Näyte RW 08-1 edustaa muuttumat-
toman doleriitin koostumusta.
 14

Otsikko: Processes controlling lithium isotopic distribution in contact aureoles: A case study of the Flor-
ence County pegmatites, Wisconsin. AGU and the Geochemical Society, Volume 11, Number 8.
Tekijä(t): Liu, X-M., Rudnick, R.L., Hier-Majumder, S
Julkaisuvuosi: 2010
Julkaisun aihe lyhyesti: Opinnäytetyö litiumin ja sen isotooppi 7:n kulkeutumisesta sivukiveen ja siihen
vaikuttavista tekijöistä.

Tutkimusalueen kuvaus ja tausta:

Tutkimus Wisconsinin Florence Countyssa sijaitsevista litiumpitoisista pegmatiiteista ja niiden vaikutuk-

sesta alueen sivukiviin. Opinnäytetyöhön valittiin kaksi erillistä pegmatiittivyöhykettä, jotka ovat nimel-
tään King’s X ja ARA. Myös erillinen sivukivitutkimus tehtiin kauempaa tunnetuista pegmatiittijuonista.

King’s X pegmatiittijuoni on noin 3 m leveä. Se sisältää spodumeenia ja amblygoniittia. Sivukivi koostuu

amfiboliitista sekä biotiittiliuskeesta, joissa esiintyy karbonaatti- ja kvartsiittikerroksia. 16,5 metrin päässä
kyseisestä juonesta sijaitsee pienempi, noin 10 cm paksu pegmatiittijuoni, joka koostuu maasälvistä,
kvartsista ja turmaliinista.

ARA koostuu kahdesta pegmatiittijuonesta, jotka ovat noin 60 m etäisyydellä toisistaan. Leveämpi P1
juoni on noin 2,5 m, ja kapeampi P2 n. 60 cm paksu. P1 juoni sisältää spodumeenia sekä lepidoliittia ja
P2 pelkästään maasälpiä, kvartsia ja kiilteitä. Juonten välissä on liusketta ja amfiboliittia.

Tarkempi mineraloginen tutkimus alueen kivilajeista ja mineraaleista löytyy julkaisusta, sekä tulkinta
alueen lähdegraniitista, aikaisemmista selvityksistä.

Käytetyt menetelmät:

Tarkat analyysimenetelmät löytyvät tekstistä. Ne sisältävät kokokivianalyysin, sekä litium 7:n isotooppi-
analyysin. Analyysejä on yhteensä 56 kpl, joista 29 kpl on King´s X pegmatiitin ja 18 kpl ARA:n alueel-
ta. Yhdeksän muuta näytettä edustaa alueen taustapitoisuuksia.

Litiumpitoisuus ja litium isotooppi 7 on mallinnettu yhdessä ja kahdessa dimensiossa.

Päätulokset/johtopäätökset:
Pegmatiittijuonilla on ollut suuri vaikutus sivukiviin. Litiumpitoisuudet ovat nousseet jopa 50 metrin
päässä juonesta, parhaimmillaan se on jopa 20 kertainen verrattuna alueen taustapitoisuuteen. Li ja Li iso-
tooppi 7 pienenee pegmatiitista poispäin mentäessä. Oletettua on, että myös sivukivien kivilajeilla ja ra-
kennegeologisilla piirteillä on vaikutusta litiumin kulkeutumisessa pegmatiitin ulkopuolelle.
 15

Otsikko: Lithium Anomaly Near Pringle, Southern Black Hills, South Dakota, Possibly Caused by Un-
exposed Rare-Mineral Pegmatite. Geological Survey Circular 889.
Tekijä: Norton, J.J.
Julkaisuvuosi: 1984
Sivumäärä: 7
Julkaisun aihe lyhyesti: Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää biotiittiliuskeen kohonneiden litiumpi-
toisuuksien käyttöä RE-pegmatiittien etsinnässä Black Hills:n alueella Etelä-Dakotassa, USA:ssa.

Tutkimusalueen kuvaus ja tausta:

Tutkimusalue käsittää n. 800 km2 kokoisen alueen, joka koostuu pääosin pegmatiittijuonista ja niiden si-
vukivinä olevista kiilleliuskeista.

Käytetyt menetelmät:

Atomiabsorptio menetelmällä analysoitiin 277 kokokivinäytettä.

Päätulokset/johtopäätökset:
Litiumpitoisuuden mediaani on koko alueella 52 ppm. Kohonneita pitoisuuksia löytyi kapeiden tavallisil-
ta näyttävien pegmatiittijuonien läheisyydestä. Julkaisu on ajalta jolloin litiumin kysyntä oli vähäistä ja
sen etsintä ei ollut taloudellisesti kannattavaa. Siksi tutkimus on jätetty osittain kesken, eikä kyseisiä liti-
umin rikastamia kiille/biotiittiliuskeita tutkittu kuin kallion pinnasta. Epäselväksi jää, onko kyseiset ka-
peat pegmatiittijuonet aiheuttaneet sivukiven Li-pitoisuuden kohoamisen, vai onko sen aiheuttanut mah-
dollisesti löytymätön tai jo pois rapautunut RE-pegmatiitti.
Tutkimuksen mielenkiintoisin tulos oli, että sivukivessä oleva litium on todennäköisimmin rikastunut bio-
tiittiin.

Otsikko: A Review of Rare-Element (Li-Cs-Ta) Pegmatite Exploration Techniques for the Superior
Province, Canada, and Large Wordwide Tantalum Deposits
Tekijä(t): Selway, J.B., Breaks, F.W., Tindle, A.G.
Julkaisuvuosi: 2005
Sivumäärä: 30
Julkaisun aihe lyhyesti: Julkaisussa käydään läpi harvinaisia alkuaineita sisältävien pegmatiittien kes-
keisiä geologisia piirteitä, jotka ovat yleisiä Superior provinssissa Ontariossa ja Manitobassa Kanadassa ja
joita voidaan käyttää apuna niiden etsinnässä.

Tutkimusalueen kuvaus ja tausta:

Artikkelissa tarkastellaan etsintätekniikoita, jotka on aiemmin käsitelty kirjallisuudessa (Beus ym., 1968;
Trueman ym., 1982; Černý, 1989a,b; Breaks ym., 1997a; Breaks ym., 2003) ja lisäksi käsitellään uusia,
mineraalien kemialliseen koostumukseen perustuvia menetelmiä. Se tarjoaa myös useita esimerkkejä, so-
veltaen näitä menetelmiä Superior provinssissa, Ontariossa. Julkaisu päättyy vertailuun maailmanlaajui-
sesti suurten tantaali-esiintymien ja Superior provinssin pegmatiittien geologisten piirteiden välillä.
 16

Päätulokset/johtopäätökset:
RE-pegmatiittien etsintäprojekti tulisi aloittaa tutkimalla alueen geologista karttaa. Pegmatiitit esiintyvät
suuren mittakaavan siirroksia pitkin vihreäliuske- ja amfiboliittifasieksen metamorfisissa terraaneissa.
Niillä on usein mafinen metavulkaniittinen tai metasedimenttinen isäntäkivi, ja ne sijoittuvat usein lähelle
peralumiinista (A/CNK > 1.0) graniittia. Jos alueella ei ole paljastuneena peralumiinista isäntägraniittia,
niin Li, Rb, Cs ja B pitoisuuksiin perustuvaa litogeokemiallista tutkimusta tulisi käyttää havaitsemaan
metasomaattisesti muuttuneet sivukivet.
Kun peralumiininen graniittiplutoni on tunnistettu, tulee määrittää onko se tyypiltään steriili (barren) vai
fertiili. Harvinaisten alkuaineiden pitoisuus on fertiilillä graniitilla ainakin kolminkertainen verrattuna
ylemmän mantereisen kuoren keskimääräiseen koostumukseen. Fertiilillä graniitilla on Mg/Li < 10 ja
Nb/Ta < 8. Kalimaasälvällä on taipumus olla vaaleanpunaista ja keskirakeista steriileissä graniiteissa,
mutta kalipegmatiiteissa ja RE-pegmatiiteissa se on valkoista ja karkeaa (>5 cm). Muskoviitti on steriilis-
sä graniitissa hopean väristä ja keskirakeista, kun se fertiilissä graniitissa on yleensä vihreää ja karkeara-
keista (> 2 cm). Fertiilissä graniitissa on aksessorisina mineraaleina granaattia, turmaliinia, fluoriapatiittia
ja/tai kordieriittia, jotka puuttuvat köyhistä graniiteista. Graafinen tekstuuri (KMAA-KVAR, MUSK-
KVAR, TURM-KVAR ja harvoin GRAN-KVAR yhteenkasvettumat) on yleistä fertiileissä graniiteissa.
Kun, fertiili graniittiplutoni on tunnistettu, tulee määrittää fraktioitumisen etenemisen maantieteellinen
suunta. Fraktioitumisen edetessä fertiilin graniitin koostumus vaihtuu biotiittigraniitista kahden kiilteen
leukograniitiksi ja edelleen karkearakeiseksi muskoviittileukograniitiksi ja lopulta pegmatiittiseksi leuko-
graniitiksi, jossa on osueina kalipegmatiittia ja natrium-rikasta apliittia. Kiilteen koostumus vaihtuu bio-
tiittisesta biotiitti + muskoviittisen kautta edelleen muskoviittiseen. Berylliä ja ferrokolumbiittia esiintyy
vain voimakkaimmin fraktioituneissa osissa fertiiliä graniittia. Keskeiset fraktioitumisen indikaattorit
(turmaliinin-, beryllin- ja ferrokolumbiitin esiintyminen; granaatin Mn-pitoisuus; Kalimaasälvän Rb-
pitoisuus ja kokokivinäytteen Mg/Li ja Nb/Ta suhteet) voidaan esittää kartalla ja määrittää näin fraktioi-
tumisen etenemissuuntaa.

RE-pegmatiitteja voidaan löytää näiden fysikaaliskemiallisten fraktioitumistrendien kauimmaisista vyö-

hykkeistä (Kuva 2). Fertiilin graniitin kiteytymisen jälkeen jäljelle jäänyt fraktioitunut jäännössula voi
tunkeutua rakoja pitkin sivukiveen ja muodostaa pegmatiittijuonia. Etäisyyden kasvaessa fertiilistä isän-
tägraniitista pegmatiittijuonet sisältävät seuraavia indeksimineraaleja: 1. berylli 2. berylli ja ferrokolum-
biitti 3. berylli, tantaliitti (ferro- tai manganotantaliitti) ja Li-rikkaita alumiinisilikaatteja (esim. petaliitti
tai spodumeeni) 4. berylli, manganotantaliitti, Li-rikas alumiinisilikaatti ja pollusiitti.
Suurimman taloudellisen Li-Cs-Ta-potentiaalin omaavat esiintymät sijaitsevat kauimmaisena, jopa 10 km
etäisyydellä isäntägraniitista.
Metasomaattisesti muuttuneet sivukivet toimivat indikaatioina lähellä sijaitseville RE-pegmatiiteille, kos-
ka pegmatiitin fluidit usein muuttavat isäntäkiven koostumusta. Eri metasomaattiset kehät voidaan tunnis-
taa niiden geokemian avulla. Ne sisältävät kohonneina pitoisuuksina Li, Rb, Cs, B ja F. Systemaattisessa
geokemiallisessa tutkimuksessa havaitut anomaliat indikoivat metasomaattisesti muuttunutta sivukiveä
pegmatiittijuonien lähellä. Metasomaattisesti muuttuneet kehät voidaan tunnistaa myös niiden mineralo-
gian avulla (turmaliini, Rb-Cs-rikas biotiitti, holmqvistiitti, muskoviitti ja granaatti). Violetti holmqvistiit-
ti on hyvä indikaattorimineraali, koska se esiintyy usein enintään 10 metrin etäisyydellä RE-pegmatiitista.
Kalimaasälvän ja muskoviitin kemialliset koostumukset ovat erinomaisia etsintätyökaluja, koska nämä
mineraalit ovat tavallisia sekä steriileissä- että fertiileissä graniiteissa ja RE-pegmatiiteissa. Graniittisen
sulan fraktioitumisen edetessä, kasvavat kalimaasälvän ja muskoviitin Rb- ja Cs-pitoisuudet. Voimak-
kaimmin fraktioituneet pegmatiitit (Li-Cs-Ta suhteen taloudellisesti potentiaalisimmat) sisältävät karkeaa
 17

kalimaasälpää, jossa on > 3000 ppm Rb, K/Rb < 30, ja > 100 ppm Cs. Ne sisältävät myös vihreää kar-
kearakeista muskoviittia, jossa on > 2000 ppm Li, > 10000 ppm Rb, > 500 ppm Cs ja > 65 ppm Ta.
Kun pegmatiittijuoni on paikallistettu, määritetään sen fraktioitumisaste ja mahdollinen potentiaali Ta-
mineralisaatiolle. Kokokivianalyysit pitkälle kehittyneiden pegmatiittien eri vyöhykkeistä, sisältävät ko-
honneita harvinaisten alkuaineiden pitoisuuksia. Pegmatiitit, jotka sisältävät Ta-mineralisaation, on usein
myös Li-rikkaita mineraaleja (esim. spodumeeni, petaliitti, lepidoliitti, elbaiitti, amblygoniitti, litiofiliitti
ja eukryptiitti). Niissä voi esiintyä myös Cs-rikkaita mineraaleja (esim. pollusiitti ja Cs-rikas berylli). Cs-
rikkaita mineraaleja sisältävät pegmatiitit omaavat suuremman Ta-potentiaalin, kuin pegmatiitit, joissa
Cs-rikkaita mineraaleja ei ole.
Viimeinen etsintävaihe on paikallistaa Li-rikkaan pegmatiitin Nb-Ta-oksidit. Potentiaalisissa Ta-
pegmatiiteissa pitäisi olla alhainen Nb/Ta suhde ja Ta/Sn > 1 sekä sisältää Ta-mineraaleja. Nb-Ta-oksidit
ovat usein pieniä (1-2 mm), väriltään mustia ja metallikiiltoisia. Paljain silmin on lähes mahdotonta erot-
taa hienorakeinen Nb-rikas oksidi Ta-oksidista. Rakeiden tunnistamiseen on suositeltavaa käyttää elekt-
ronimikroskooppia ja Nb-Ta-oksdipitoisen kivinäytteen Nb/Ta suhteen määrittämiseen kokokivianalyy-
siä. Tantaalin yleisiä malmimineraaleja ovat manganotantaliitti ja -kolumbiitti, wodginiitti sekä mikroliit-
ti. Tantaaliesiintymissä Ta-oksideihin liittyy usein Ta-rikas kassiteriitti. Pegmatiittien eri vyöhykkeistä
tantaalimineralisaatioita tavataan usein albiittisissa apliiteissa sekä kiillerikkaissa- (esim. lepidoliitti, clea-
velandiitti + lepidoliitti) ja spodumeeni-petaliittipegmatiitti vyöhykkeissä. Tantaalia saadaan sivutuottee-
na spodumeeni- ja petaliittipegmatiiteista, joissa litium on taloudellisesti tärkein alkuaine ja Ta-pitoisuus
on usein alhainen.

Otsikko: Trace elements in potassium-feldspar and muscovite as a guide in the prospecting for lithium-
and tin-bearing pegmatites in Sweden
Tekijä(t): Smeds, S.-A.
Julkaisuvuosi: 1992
Sivumäärä: 19
Julkaisun aihe lyhyesti: Kalimaasälvän ja muskoviitin hivenalkuainekoostumus, ja sen käyttö Li-Sn-
pegmatiittien etsinnässä Ruotsissa.

Tutkimusalueen kuvaus ja tausta:

Kalimaasälpä- ja muskoviittinäytteitä kerättiin kaikista tunnetuista juonista Räggenin (schörl-granaatti-

berylli-trifyliitti-columbiitti ja kassiteriitti pitoisia pegmatiitteja), Sidensjö-Hinnsjön (kuin edellä + spo-
dumeenia muutamassa pegmatiitissa) ja Falunin (Y-REE-mineraalipitoisia pegmatiitteja) pegmatiittialu-
eilta Keski-Ruotsista.

Käytetyt menetelmät:

Näytteet pikattiin käsin, murskattiin ja jauhettiin, sekä analysoitiin ICP-AES menetelmällä lukuun otta-
matta Cs:a, joka analysoitiin NAA (Neutron Activation Analysis) menetelmällä.
 18

Päätulokset/johtopäätökset:

Kalimaasälvän ja muskoviitin hivenalkuainepitoisuuteen perustuva Li-Sn- tai Y-Sn-pegmatiittien etsintä

voidaan rajata seuraavasti:
1. Alustava näytteenotto kalimaasälvästä ja muskoviitista, jossa on huomioitava sen väri. Suotuisia vä-
risävyjä ovat vaaleahko, kellertävä, kellertävän vihertävä ja vaalean vihertävä. Rusehtava, rusehtavan pu-
nertava ja rubiinin punertava sävy merkitsee alhaista Sn-potentiaalia.
2. Analysoiduista hivenalkuainepitoisuuksista voidaan tulkita:
I. Alhainen K/Rb suhde indikoi korkean asteen fraktioitumista ja siten todennäköistä harvinaisten alkuai-
neiden esiintymistä.
II. Kohonnut Y-pitoisuus muskoviitissa viittaa Y-REE- mineraalien läsnäoloon ja mahdollisten Y-
mineraalipitoisten pegmatiittien populaatioon.
III. Kalimaasälvän kohonneet Li-pitoisuudet viittaavat Li-mineraalipitoiseen pegmatiittipopulaatioon ja
korkeat pitoisuudet (> 80-100 ppm) Li-alumiinisilikaattien, kuten spodumeenin ja/tai petaliitin esiintymi-
seen. Muskoviitin Li-pitoisuudet noudattavat edellistä, mutta on korostettava että muskoviitin Li voi antaa
väärää informaatiota.
IV. Kohtalaiset Be-pitoisuudet muskoviitissa indikoivat beryllin saostumista, mutta korkeat pitoisuudet
eivät. Siksi on todennäköistä että kaikki Be sitoutuu kiven mineraaleihin.
V. Muskoviitin korkeat Sn-pitoisuudet (>500-600 ppm) yhdessä alhaisen Mg-pitoisuuden kanssa indikoi-
vat kassiteriitti-pitoisia juonia.
VI. Korkea Sn-pitoisuus rusehtavissa muskoviiteissa indikoi kohonnutta Fe3+-pitoisuutta voi myös luulta-
vasti viitata alueen mielenkiintoisuuteen vaikka se ei sinänsä osoita mineralisoitunutta juonta.
VII. Muskoviitin Sn-pitoisuus ei yksin ole kvantitatiivinen todiste kassiteriitin esiintymisestä, vaan se
toimii ainoastaan kvalitatiivisena indikaattorina kassiteriitin läsnäolosta.
3. Edellä mainittuihin perustuen voidaan lupaavia alueita ja/tai juonia rajata yksityiskohtaisempaan tutki-
miseen.

Otsikko: Where on earth is all the lithium ? United States Department of the Interior Geological Survey.
Open-File Report 80-1234.
Tekijä(t): Vine, J.D.
Julkaisuvuosi: 1980.
Sivumäärä: 107
Julkaisun aihe lyhyesti:
Kattava teos litiumista, joka sisältää tietoa:
-litiumin käyttökohteista
-litiummineraaleista
-litiumesiintymistä (pegmatiitit ja suolajärvet)
-kallioperän, veden yms. litiumin taustapitoisuuksista
-maailman suurimmista Li-esiintymistä

Päätulokset/johtopäätökset:
Julkaisu keskittyi tarkastelemaan litiumin yleistä esiintymistä maapallolla. Se ei anna uutta tutkimustietoa
litiumin etsintämenetelmistä.
 19

Otsikko: Phosphorus in alkali feldspars as an indicator for prospecting for pegmatite-type rare-metal ore
deposits in Altay, NW China
Tekijä(t): Yong, T., Hui, Z., Guizhen, S.
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 8
Julkaisun aihe lyhyesti: Alkalimaasälpien fosforipitoisuuden merkitys etsittäessä pegmatiitteihin liitty-
viä harvinaisia metalleja sisältäviä malmeja Altayssa, Luoteis-Kiinassa

Tutkimusalueen kuvaus ja tausta:

Kiinan Altay vuoristosta tunnetaan yli 100 000 pegmatiittijuonta, joista osa on isoja tai erittäin isoja har-
vinaisten metallien esiintymiä. Altay orogenia sisältää kuusi eri terraania, jotka koostuvat eri ikäisistä me-
tavulkaniiteista ja metasedimenteistä. LCT-pegmatiitti ovat tyypillisesti rikastuneet Li, Cs ja Ta, mutta
myös B, P ja F. Fosforipitoisuuden vaihtelu pegmatiittien alkalimaasälvissä viittaa siihen, että P-
pitoisuudella ja harvinaisia metalleja sisältävillä mineralisaatioilla on korrelaatio keskenään.

Käytetyt menetelmät:

Alkalimaasälpien (KMAA ja ALBI) fosforipitoisuus mitattiin mikroanalysaattorilla (EMPA) 60:stä sterii-

listä (barren) ja 20:stä fertiilistä LCT-tyypin pegmatiititista.

Päätulokset/johtopäätökset:

60:nen steriilin (tavallisen) pegmatiitin kalimaasälvistä analysoitiin yhteensä 209 pistettä, joista n. 93 %
sisälsi < 0.10 p-% P2O5. Samojen pegmatiittien albiiteista analysoitiin 155 pistettä, joista 92 % sisältää <
0.1 p-% P2O5.
16:sta fertiilin pegmatiitin kalimaasälvistä analysoitiin yhteensä 209 pistettä, joista 78 % sisälsi > 0.1 p-%
P2O5. 20:n fertiilin pegmatiitin albiiteista analysoitiin yhteensä 334 pistettä, joista 58 % sisältää > 0.1 p-%
P2O5.
Tilastollisten tulosten perusteella fosforipitoisuus 0.1 p-% P2O5 erottaa steriilit ja fertiilit pegmatiitit toi-
sistaan. Kun pitoisuus on erityisesti kalimaasälvässä yli 0.1 p-% voidaan sitä käyttää indikaattorina harvi-
naisia metalleja sisältävien LCT-pegmatiittien etsinnässä.
 20

4 MENETELMIEN SOVELTUVUUS KAUSTISEN LI-PROVINSSIN OLOSUHTEI-

SIIN

4.1 Fertiilien graniittien ja niiden fraktioitumissuunnan määrittäminen

Kaustisen tunnettujen Li-pegmatiittien isäntägraniittia(teja) ei ole tarkkaan määritetty, mutta mm. Marti-
kainen (2012) ehdottaa todennäköiseksi isäntägraniitiksi tunnetuista esiintymistä etelään sijoittuvaa Kaus-
tisen pegmatiittigraniittia sen koostumuksen, rakenteen, koon ja sijainnin perusteella. Tunnetut juonet
Länttää lukuun ottamatta muodostavat Kaustisen pegmatiittigraniitin luoteis- ja pohjoispuolelle eräänlai-
sen kaarimaisen vyöhykkeen 3-12 km etäisyydelle sen pohjoiskontaktista. Isäntägraniitin määrittämisen
varmistaminen vaatii mm. ikämääritysten ja kokokivianalyysien tekemistä.
Määrittämällä kokokiven kemiallisen koostumuksen ja mineraalien ulkoasun sekä koostumuksen avulla
kaikkien Kaustisen Li-provinssin alueella sijaitsevien graniittien fertiilisyys eli kyky tuottaa fraktioitumi-
sen kautta taloudellisesti potentiaalisia RE-pegmatiitteja, voidaan mahdollisesti löytää uusia litium-
potentiaalisia alueita. Edelleen määrittämällä fertiileiksi tunnistettujen graniittien fraktioitumisen maantie-
teellinen suunta, voidaan karkeasti rajata RE-pegmatiittien esiintymiselle otollisia vyöhykkeitä.

4.2 Sivukiven metasomaattinen kemiallinen ja mineraloginen muuttuminen ja sen käyttö etsin-

tämenetelmänä

Menetelmä soveltuu käytettäväksi Kaustisen Li-provinssin alueella, koska se soveltuu nimenomaan pin-
taan puhkeamattomien ja maapeitteen alla olevien pegmatiittien löytämiseksi. Muuttumista indikoivat al-
kuaineet ja mineraalit sekä niiden jakautuminen sivukivessä ovat riippuvaisia lähdepegmatiitin koostu-
muksesta, koosta ja rakenteesta sekä sivukiven koostumuksesta ja rakenteesta. Ensin tulisi määrittää
Kaustisen alueella tyypillisesti muuttumisvyöhykkeitä aiheuttavat mobiilit alkuaineet ja mineraalit sekä
niiden vaikutusalueet lähdepegmatiittien ympärillä. Menetelmän käytön tekee haasteelliseksi se, että
Kaustisen Li-provinssi on huonosti paljastunut. Käytännössä menetelmän käyttöön soveltuva materiaali
rajoittuu kairasydänten tai muuten koneellisesti otettujen kallionpintanäytteiden sekä lohkareiden käyt-
töön. Jälkimmäisen käyttöä rajoittaa edelleen, että lohkareiden alkuperäisen lähtöpisteen tarkka arviointi
on useimmiten lähes mahdotonta.
 21

KIRJALLISUUSLUETTELO
Beus, A.A., Berengilova, V.V., Grabovskaya, L.I., Kochemasov, L.A., Leonteva, L.A. and Sitnin,
A.A., 1968. Geochemical prospecting for endogenous ore deposits of rare elements (e.g. for tantalum):
Academy of Science USSR, Dept. of Geology of USSR, Institute of Mineralogy, Geochemistry and Crys-
tal Chemistry of Rare Elements, Moscow, USSR. (translated by the Department of the Secretary of State,
Ottawa, Canada).

Bradley, D., McCauley, A., 2013. A Preliminary Deposit Model for Lithium-Cesium-Tantalum (LCT)
Pegmatites. Open-File Report 2013-1008. U. S. Geological Survey.

Breaks, F.W., Selway, J.B. and Tindle, A.G. 2006. Fertile and Peraluminous Granites and Related Ra-
re-Element Mineralization in Pegmatites, North-Central and Northeastern Superior Province, Ontario.
Ontario Geological Survey, Open File Report 6195, 143p.

Breaks, F.W., Selway, J.B., Tindle, A.G., 2003. Fertile Peraluminous Granites and Related Rare-
Element Mineralization in Pegmatites, Superior Province, Northwest and Northeast Ontario: Operation
Treasure Hunt. Ontario Geological Survey, Open File Report 6099, 179p.

Breaks, F.W., Osmani, I.O. and deKemp, E.A. 2001. Geology of the North Caribou Lake area, north-
western Ontario; Ontario Geological Survey, Open File Report 6023, 80p.

Breaks, F.W. and Tindle, A.G., 1997. Rare-element exploration potential of the Separation Lake area: an
emerging target for Bikita-type mineralization in the Superior Province of Ontario: Ontario Geological
Survey, Open File Report 5966, 27 p.

Brisbin, W.C., 1986. Mechanics of pegmatite intrusion: American Mineralogist, v. 71, p. 644–651.

Černý, P. & Ercit, TS. 2005. The classification of granitic pegmatites revisited. The Canadian mineralo-
gist 43:2005-2026.

Černý, Petr, 1991. Rare-element granitic pegmatites, part II—Regional to global environments and
petrogenesis: Geoscience Canada, v. 18, no. 2, p. 68–81.

Černý, P. 1989a. Exploration strategy and methods for pegmatite deposits of tantalum; in Lanthanides,
tantalum and niobium, Springer-Verlag, New York, p.274-302.

Černý, P., 1989b. Characteristics of pegmatite deposits of tantalum. In Lanthanides, Tantalum,

and Niobium. Edited by P. Moller, P. Cerny and F. Saupe. Springer- Verlag, New York, p. 195-239.

Černý, P. and Meintzer, R.E. 1988. Fertile granites in the Archean and Proterozoic fields of rare-element
pegmatites: crustal environment, geochemistry and petrogenetic relationships; in Recent advances in the ge-
ology of granite- related mineral deposits, Canadian Institute of Mining and Metallurgy, Special Publication
39, p.170-206.
 22

Deveaud, S., Gumiaux, C., Gloaugen, E., Branquet, Y. 2013. Spatial statistical analysis applied to rare-
element LCT-type pegmatite fields: an original approach to constrain faults–pegmatites–granites relation-
ships. Journal of Geosciences, 58.2, 163-182.

Fetherston, J.M., 2004. Tantalum in Western Australia: Western Australia Geological Survey, Mineral
Resources Bulletin 22, 162 p.

Galeschuk, C., Vanstone, P., 2007. Exploration Techniques for Rare-Element Pegmatite in the Bird
River Greenstone Belt, Southeastern Manitoba. In “Proceedings of Exploration 07: Fifth Decennial Inter-
national Confrence on Mineral Exploration” edited by B.Milkereit, 2007, p. 823-839.

Galeschuk, C.R., Vanstone, P.J., 2005. Exploration for Buried Rare-Element Pegmatite in the Bernic
Lake Area of Southeastern Manitoba, in Linnen, R.L., and Samson, I.M., eds., Rare-Element Geochemis-
try and Mineral Deposits: Geological Association of Canada, GAC Short Course Notes 17, p. 159-173.

Ginsburg, A.I., Timofeyev, L.N., and Feldman, L.G., 1979. Principles of Geology of the Granitic
Pegmatites: Nedra, Moscow, 296 p. [In Russian].

Jolliff, B.L., Papike, JJ., Shearer, C.K. 1986. Tourmaline as a recorder of pegmatite evolution: Bob
Ingersoll pegmatite, Black Hills, South Dakota. American Mineralogist, 71, 472-500.

Koljonen, T. (toim.).1992. Suomen geokemian atlas, osa 2: Moreeni. Geologian tutkimuskeskus, Espoo.
218 s.

Lehmann, B., Halder, S., Ruzindana Munana, J., de la Paix Ngizimana, J., Biryabarema, M., 2014.
The geochemical signature of rare metal pegmatites in Central Africa; magmatic rocks in the Gatumba
tin-tantalum mining district, Rwanda. Journal of Geochemical Exploration, 144, Part C, 528-538.

Linnen, R.L., Galeschuk, C., Halden, N.M., Lau, L., 2009. Dispersion haloes around rare-metal
pegmatites: A case study of the Dibs LCT pegmatite, Manitoba, Canada. Estudos Geológicos v. 19 (2),
pp. 25-29.

Liu, X-M., Rudnick, R.L., Hier-Majumder, S. 2010. Processes controlling lithium isotopic distribution
in contact aureoles: A case study of the Florence County pegmatites, Wisconsin. AGU and the Geochem-
ical Society, Volume 11, Number 8.

London, D. 2008. P egmat it es. Canadian Mineralogist , Special P ublicat ion 10, 347 s.

London, D., Morgan, G.B., VI and Wolf, M.B. 1996. Boron in granitic rocks and their contact aureoles;
in Boron Mineralogy, Petrology and Geochemistry, Reviews in Mineralogy, v.33, p.299-330.

London, D. 1986. Holmquistite as a guide to pegmatitic rare metal deposits; Economic Geology, v.81,
p.704-712.

Martikainen, A. 2012. Kaustisen –Ullavan litiumpegmatiittien alueelliset geokemialliset piirteet ja läh-

degranitoidit. Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto. 77 sivua.
 23

Meintzer, R.E., Halden, N.M., and Cerny, P., 1989. Geochemical characteristics of the metasomatic
aureole over the Tanco peg- matite: pilot study: Canada-Manitoba Economic & Regional Development
Agreement, 80 p.

Morgan VI, G.B., London, D. 1987. Alteration of amphibolitic wallrocks around the Tanco rare-element
pegmatite, Bernic Lake, Manitoba. American Mineralogist, 72, 1097-1121.

Norton, J.J. 1984. Lithium Anomaly Near Pringle, Southern Black Hills, South Dakota, Possibly Caused
by Unexposed Rare-Mineral Pegmatite. Geological Survey Circular 889.

Ovchinnikov, L.N., 1976. Lithochemical methods of prospecting rare metal pegmatltes: Academy of
Science USSR, Dept. of Geology of USSR, Institute ofMinera1ogy, Geochemistry and Crystal Chemistry
of Rare Elements, Moscow, USSR. (trans- lated by the Department of the Secretary of State, Ottawa,
Canada, 96 p.).

Quirke, T.T., Kremers, H.E. 1943. Rare element prospecting in pegmatites

Economic Geology, 38, 173-187.

Selway, J.B., Breaks, F.W., Tindle, A.G., 2005. A Review of Rare-Element (Li-Cs-Ta) Pegmatite Ex-
ploration Techniques for the Superior Province, Canada, and Large Wordwide Tantalum Deposits. Explo-
ration and Mining geology, Vol. 14 Nos. 1-4, pp. 1-30.

Selway, J.B., Novak, M., Černy, P. and Hawthorne, F.C. 2000b. The Tanco pegmatite at Bernic Lake,
Manitoba. XIII. External tourmaline; The Canadian Mineralogist, v.38, p.869-876.

Shearer, C.K., Papike, J.J. and Simon, S.B., 1986. Pegmatite-wallrock interactions, Black Hills, South
Dakota: Interaction between pegmatite-derived fluids and quartz-mica schist wallrock. American Miner-
alogist, 71, 518-539.

Shearer, C.K., Papike, J.J., 1988. Pegmatite-wallrock interactions: Holmquistite-bearing amphibolites,

Edison pegmatite, Black Hills, South Dakota. American Mineralogist, 73, 324-337..

Shearer, C. K., Papike, J.J., Simon, S.B., Laul, J.C., Christian, R.P., 1984. Pegmatite/wallrock inter-
actions, Black Hills, South Dakota; progressive boron metasomatism adjacent to the Tip Top pegmatite.
Geochimica et Cosmochimica Acta, 48, 12, 2563-2579.

Smeds, S.-A., 1992. Trace elements in potassium-feldspar and muscovite as a guide in the prospecting for
lithium- and tin-bearing pegmatites in Sweden. Journal of Geochemical Exploration, 42, 351-369.

Stewart, D.B., 1978. Petrogenesis of lithium-rich pegmatites: American Mineralogist, v. 63, p. 970–980.

Taylor, S.R. and McLennan, S.M. 1985. The continental crust: its composition and evolution; Blackwell
Scientific Publications, London, 232p.

Trueman, D.L., and Ĉerný, Petr, 1982. Exploration for rare-element granitic pegmatites: Mineralogical
Association of Canada, Short Course Handbook 8, p. 463–493.
 24

Trueman, D.L., 1978. Exploration methods in the Tanco Mine area of southeastern Manitoba, Canada:
Energy, 3, 293-297.

Vine, J.D. 1980. Where on earth is all the lithium ? United States Department of the Interior Geological
Survey. Open-File Report 80-1234.

Yong, T., Hui, Z., Guizhen, S., 2013. Phosphorus in alkali feldspars as an indicator for prospecting for
pegmatite-type rare-metal ore deposits in Altay, NW China. Geochemistry: Exploration, Environment,
Analysis, Vol. 13, pp. 3-10.