Solution Manual for Statistics for Business and Economics

12th Edition McClave Benson Sincich 032182623X

9780321826237

Full link download

Solution Manual:
https://testbankpack.com/p/solution-manual-for-statistics-for-business-
and-economics-12th-edition-mcclave-benson-sincich-032182623x-
9780321826237/
Chapter 2
Methods for Describing Sets of Data
2.1 First, we find the frequency of the grade A. The sum of the frequencies for all five grades must be 200.
Therefore, subtract the sum of the frequencies of the other four grades from 200. The frequency for grade
A is:
200 − (36 + 90 + 30 + 28) = 200 − 184 = 16

To find the relative frequency for each grade, divide the frequency by the total sample size, 200. The
relative frequency for the grade B is 36/200 = .18. The rest of the relative frequencies are found in a
similar manner and appear in the table:

Grade on Statistics Exam Frequency Relative Frequency

A: 90 −100 16 .08
B: 80 − 89 36 .18
C: 65 − 79 90 .45
D: 50 − 64 30 .15
F: Below 50 28 .14
Total 200 1.00

2.2 a. To find the frequency for each class, count the number of times each letter occurs. The frequencies
for the three classes are:

Class Frequency
X 8
Y 9
Z 3
Total 20

b. The relative frequency for each class is found by dividing the frequency by the total sample size. The
relative frequency for the class X is 8/20 = .40. The relative frequency for the class Y is 9/20 = .45.
The relative frequency for the class Z is 3/20 = .15.

Class Frequency Relative Frequency

X 8 .40
Y 9 .45
 Z 3 .15
Total 20 1.00

10
Copyright © 2014 Pearson Education, Inc.
11 Chapter 2 Methods for Describing Sets of Data 11

e. Using MINITAB, the Pareto diagram is:

c. The frequency bar chart is:

6
Frequency

0
X Y Z
C la s s

d. The pie chart for the frequency distribution is:

Pie Chart of Class

Category
X
Z Y
15.0%
Z

X
40.0%

Y
45.0%

2.3 a. The type of graph is a bar graph.

b. The variable measured for each of the robots is type of robotic limbs.

c. From the graph, the design used the most is the “legs only” design.

d. The relative frequencies are computed by dividing the frequencies by the total sample size. The total
sample size is n = 106. The relative frequencies for each of the categories are:
Type of Limbs Frequency Relative Frequency
None 15 15/106 = .142
Both 8 8 / 106 = .075
Legs ONLY 63 63/106 = .594
Wheels ONLY 20 20/106 = .189
Total 106 1.000

Copyright © 2014 Pearson Education, Inc.

12 Chapter 2 Methods for Describing Sets of Data 12

e. Using MINITAB, the Pareto diagram is:

.60

.50

.40

Frequency
.30
Relative

.20

.10
0
Legs Wheels None Both
Type

Percent within all data.

2.4 a. From the pie chart, 50.4% or .504 of the sampled adults living in the U.S. use the internet and pay to
download music. From the data, 506 out of 1,003 adults or 506/1,003 = .504 of sampled adults in the
U.S. use the internet and pay to download music. These two results agree.

b. Using MINITAB, a pie chart of the data is:

Pie Chart of Download-Music

Category
Pay
No Pay

No Pay
33.0%

Pay
67.0%

Copyright © 2014 Pearson Education, Inc.

13 Chapter 2 Methods for Describing Sets of Data 13

e. Using MINITAB, the Pareto diagram is:

2.5 Using MINITAB, the Pareto diagram for the data is:

Chart of
Tenants
50

40

30
Percent

20

10

0
Small SmallStandar Large Major Anchor
d Tenants

Percent within all data.

Most of the tenants in UK shopping malls are small or small standard. They account for approximately
84% of all tenants ([711 + 819]/1,821 = .84). Very few (less than 1%) of the tenants are anchors.

2.6 a. The relative frequency for each response category is found by dividing the frequency by the
total sample size. The relative frequency for the category “Insurance Companies” is
869/2119 = .410. The rest of the relative frequencies are found in a similar manner and are reported
in the table.

Most responsible for rising

health-care costs Number responding Relative Frequencies
Insurance companies 869 869/2119 = .410
Pharmaceutical companies 339 339/2119 = .160
Government 338 338/2119 = .160
Hospitals 127 127/2119 = .060
Physicians 85 85/2119 = .040
Other 128 128/2119 = .060
Not at all sure 233 233/2119 = .110
TOTAL 2,119 1.000

Copyright © 2014 Pearson Education, Inc.

Another document from Scribd.com that is
random and unrelated content:
 Olaus Magnuksen esitykseen Tanskasta ja Norjasta emme puutu,
koska se veisi liian etäälle, vaikkapa hänen antamansa tiedot
sisältävätkin paljon mieltäkiinnittävää. Ruotsalaisena Olaus Magnus joka
tilaisuudessa antaa Tanskan kansasta hyvin huonon arvolauseen.
Pohjoisen Norjan asukkaitten elinkeinoista hänen teoksessaan on hyvin
arvokkaita tietoja. Hän kertoo heidän turskanpyynnistään sekä rannikolla
että kaukana merellä Islannin ja Norjan keskivälillä. Kun myrskyt
tulevat, niin he eivät löytäisi takaisin, ellei onneksi olisi kompasseja;
tämä purjehtijan arvokas apuneuvo oli siis jo silloin yleiseen käytännössä
Norjan rannikolla rahvaan kesken. Kapakalan valmistus kuvataan.
Sillinkalastus ei tällä rannikolla silloin ollut yhtä tärkeä kuin nykyisin;
silliä saatiin siihen aikaan ja kautta koko Keskiajan parhaasta päästä
Itämerestä, Skånen rannoilta. Valaanpyynnin Olaus Magnus tarkkaan
kuvaa, mursun ja sen pyynnin niinikään. Suolankeitto oli Norjan
länsirannalla niin yleistä, että suolaa myytiin ulkomaillekin.

Arvokkain osa Olaus Magnuksen maantiedeteoksesta tietysti on

kertomus Ruotsista, sillä Ruotsin maantieteeseen hän luonnollisesti voi
antaa enimmän alkuperäisiä uusia tietoja, joita ei aikaisemmissa
auktoreissa ole. Hänen karttansa ja kirjansa sisältää paljon
asutuskeskuksien nimiä ja niiden selityksiä. Sangen laajalti hän niinikään
kuvaa Ruotsin kansaa, sen elinkeinoja ja kansatieteellisiä oloja,
maanviljelystä, työneuvoja, viljan jauhamista, leipomista, oluen ja
maltaitten valmistusta, hevoshoitoa ja karjanhoitoa, mehiläishoitoa,
metsästystä, kalastusta, varsinkin lohen, hylkeenpyyntiä,
vuoriteollisuutta, sepänammattia, puuseppäteollisuutta, varsinkin
veneitten ja laivain rakentamista ja kauppaa, suuria kotimaisia
markkinoita ja kauppatavaroita, joita markkinoilla myytiin. Olaus
Magnus tekee selkoa niistä eri mallisista rakennuksista, joita Ruotsissa
käytettiin, muun muassa saunasta, joka siihen aikaan oli Ruotsissa niin
yleinen, ettei missään maailmassa hänen sanainsa mukaan, ei edes
Italiassa, kylvötty niin taajaan kuin Pohjolassa. Nämä saunat olivat
tavallisia vihtasaunoja, kuten näkyy tekstiin liitetystä kuvasta.
Valaistuksena käytettiin koko Pohjolassa pärettä, jota askareilla oltaissa
pidettiin suussa tai lakissa. Talousastiat olivat vaskea tai malmia,
saviastioita ei paljoa käytetty, koska ne helposti pakkasella murtuivat.
Lasi oli pöytäastiana harvinaista, koska sattui vahingoita, kun pidoissa
heittivät juoma-astioita toistensa päälle. Käytettiin sen vuoksi
kuusituoppeja, joita yksissä juomingeissa saatettiin rikkoa
pariinkymmeneen. Puvuista, sekä silloin muodissa olevista, että
vanhemmista, Olaus tekee selkoa, niinikään aseista, joita käyttämään
Pohjolan kansat olivat sangen harjaantuneet, ynnä sotatavoista. Hän
myös kertoo häätavoista, nuorisonkasvatuksesta, kotiaskareista,
riimukivistä, taikaluuloista ja erinomaisesta vieraanvaraisuudesta.

Skrikfinnit ja Lappalaiset.

Olaus Magnus merkitsi karttaansa »Scricfinniaksi» alueen, joka oli

Yli-Tornion pohjoispuolella ja lännessä rajottui Finmarkiin, idässä
Biarmiaan, jolla hän nähtävästi tarkotti Kuolan niemimaan eteläosaa. Sen
eteläpuolella oli hänen käsityksensä mukaan Lappi, s.o. nykyinen
Ruotsin Lappi. Vanhat auktorit arvatenkin tarkottivat Skritofinneillä
yleensä Lappalaisia. Tämä Olaus Magnuksen kahtia jako lienee johtunut
siitä, että hän tunsi Pohjois-Ruotsin tunturiseudut vain Lapin nimellä
kotimaan puheenparresta ja niille seuduille siis antoi tämän nimen,
Skrikfinnien nimen taas tahtoi säilyttää, koska se oli kaikissa vanhoissa
auktoreissa, vaikka yleisessä kielenkäytössä tuntematon. Heidän
maakseen hän merkitsi kaiken sen erämaan, joka oli muiden varmemmin
nimitettyjen välillä. Hänen kartallaan ulottuu Scricfinnia ja sen kanssa
Ruotsi aina Murmanin rannikolle saakka, joka lienee pitänyt yhtä siihen
aikaan yleisen käsityksen kanssa. Kuvauksensa Scricfinneistä Olaus
Magnus lainasi Saxo Grammaticukselta, niinkuin nimimuunnoskin
osottaa, sillä Saxo nimitti Skritofinneja s.o. hiihtofinnejä Skrikofinneiksi,
koska islannin kielellä, jonka kautta Saxo sai heistä tietonsa, hiihtämisen
sana oli »skrika».

Olaus Magnus Saxon sanoilla kuvaa, kuinka nämä Skrikfinmt sälöjä

jalkoihinsa kiinnittäen nousivat korkeimmillekin tuntureille, kuinka he
olivat suuria noitia, taitavia jousella ampumaan ja metsästämään ja
taistelemaan. »Carta marinaan» on piirretty Finmarkinja Skrikfinnian
rajalle, kuinka Tengillus, Skrikfinnien kuningas, hiihtävää ja poroilla
ratsastavaa sotajoukkoa johtaen taistelee Argrimusta, Helsinkiläisten
kuningasta vastaan, jonka joukot pakenevat itää kohti. Tämän tarumaisen
tapauksen Olaus Magnus niinikään sai Saxo Grammaticukselta, jonka
käyttämät nimitykset kuitenkin ovat hieman toiset. Olaus Magnus kuvaa
Skrikfinnien hiihtämistä sen mukaan, miten hän oli nähnyt tai kuullut
Lappalaisten hiihtävän. Epäilemättä hän siis kuitenkin tiesi, että
Skrikfinnit ja Lappalaiset olivat samaa kansaa.

Olaus Magnuksen tiedot Lappalaisista viittaavat siihen, etteivät

Lappalaiset kuudennentoista vuosisadan alkupuolella asuneet Ruotsissa
yhtä etelässä kuin nykyisin. Hän kertoo Lappalaisten elintavoista
Zieglerin mukaan, joka teokseensa »Schondia» oli saanut heistä tarkkoja
tietoja Johannes Magnukselta ja eräältä toisella ruotsalaiselta. Näitä
tietoja hän täydensi omilla havainnoillaan. Pirkkalaiset (sana johtuu
juuresta birk, joka merkitsi kauppaa), jotka olivat saaneet Ruotsin
kruunulta Lappalaisten verotuksen ja kaupan yksinoikeudekseen,
asustavat Olaus Magnuksen esityksessä kaukana Luulajan Lapissa, jota
vastoin heitä ei Suomessa ole missään. Mutta Norjan puolella Ofoten-
vuonon seuduilla näkyy heidän telttojaan, jotka Olaus Magnus on
piirtänyt toisen muotoisiksi kuin Lappalaisten kodat. Hän sanoo heidän
pitäneen poroja samoin kuin Lappalaisetkin, joiden päälliköitä he olivat
ja jotka maksoivat heille veroa, kalliita turkiksia ja kalaa. Mutta eivät
ainoastaan Pirkkalaiset Ruotsin kuninkaan nimessä verottaneet
Lappalaisia, näiden täytyi myös maksaa veroa Norjan kuninkaalle ja
Moskovalaisten ruhtinaalle. Olaus Magnus ei ja'a Lappalaisia kalastaja-,
metsä- ja tunturilappalaisiin, mutta hän näyttää kuitenkin tienneen, että
Lappalaisten kesken oli vallalla vastaavat elämänlaadut. Hän kiittää heitä
hyvin rauhallisiksi, ellei heille tehty ankaraa vääryyttä. Poronhoidosta
kertoessaan Olaus Magnus on tietävinään, että poroja valjastettiin
kärryjenkin eteen, ja että niillä ratsastettiin. Kumpikin käsitys oli väärä;
edellinen lienee johtunut siitä, että lappalainen ahkion nimi »kerres»
muistutti ruotsin sanaa »kärra». Pulkan kuvaus on sattuva. Lappalaisten
aseet olivat keihäs ynnä varreton jousi ja nuolet. Naisetkin oppivat
taitaviksi ampumaan ja he kulkivat mukana pyyntiretkillä, koska riistaa
muka oli niin runsaasti, ettei miehiä ollut tarpeeksi. Ampumataidon
kehittämiseksi Lappalaisten nuoriso pani toimeen kilpailuja. Kun
turkiksia ja muita kauppatavaroita vietiin poroilla Norjaan, niin
poronkuljettajia sanottiin »kveeneiksi»: tämä nimitys luultavasti tarkotti
Pirkkalaisia, jotka lienevät siihen toimeen palkanneet kainulaisia, s.o.
suomalaisia. Ziegler kertoi Lappalaisten käyvän kauppaa siten, että he
veivät tavaransa määräpaikkaan ja siihen jättivät ja sitten sopivassa
tilassa kävivät hinnan noutamassa, jonka ostaja aivan mielivaltaisesti
määräsi: Olaus Magnus kertoo tämän kaupan samoilla sanoilla, mutta
sijottaa sen kuvaesityksenä »Valkoisen järven» rannoille.

Kerrottuaan Lappalaisten puvusta, asunnoista ja naimatavoista Olaus

Magnus tekee selkoa heidän epäjumalanpalveluksestaan. He palvelivat
sekä aurinkoa että kuuta; auringon kunniaksi uhrattiin metsäneläinten ja
merenrannikolla valaitten luita, ei kuitenkaan kesällä, koska se olisi
auringon valoa ja lämpöä häväissyt, vaan vasta talven tullen ja päivän
lyhetessä. Palveltiin myös seipään päähän kohotettua punaista kangasta,
jossa luultiin olevan taikavoimaa, koska punainen oli veren väri. Vielä
Lappalaiset palvelivat kaikkea, minkä aamulla kodastaan ulos lähtiessään
ensiksi sattuivat näkemään. He olivat taitavia noitia, samoin kuin
Suomalaisetkin, loitsivat puhaltamaan minkä tuulen vain tahtoivat,
myrskynkin, sekä saattoivat keskustella etäällä olevien ihmisten kanssa.
»Jos joku tahtoi tietää poissa olevan kohtalon, niin hän kääntyi joko
suomalaisen tai lappalaisen puoleen ja antoi hänelle lahjan. Lappalainen
sitten lähti yhden seuralaisensa ja vaimonsa keralla yksinäiseen
huoneeseen, laski siellä vaskisammakon tai käärmeen alasimelle ja iski
sitä niin ja niin monta kertaa, luki loitsuja ja lankesi sitten loveen ja
makasi pian kuin kuollut. Kaiken aikaa molemmat toiset pitivät häntä
tarkkaan silmällä. Jälleen toinnuttuaan hän kertoi poissa olevasta ja
näytti sormusta, puukkoa tai muuta esinettä, jonka oli häneltä saanut.» Jo
Snorre Sturlassonin »kuninkaankirjassa »puhutaan Lappalaisten
haahmonmuuttamiskyvystä. Olaus Magnus kertoo, että he tekivät
lyijystä sormen mittaisia taikanuolia ja ampuivat niitä vaikka kuinka
pitkän matkan päähän sitä henkilöä vastaan, jolle tahtoivat kostaa. Ne
sattuivat käteen tai sääreen, ja se johon semmoinen oli sattunut, kuoli
ennen kolmen päivän kuluttua. Lappalaisilla on viime aikoihin saakka
ollut tämmöinen taika käytännössä. Zieglerin mukaan Olaus Magnus
kertoo Lappalaisten tuulen loitsimisesta, vaikka hän erehdyksestä
omistaa taidon Suomalaisille. He sitoivat hihnaan kolme solmua. Kun he
yhden päästivät, niin nousi kohtalainen tuuli, kun he toisen päästivät,
niin tuuli kiihtyi kovaksi, mutta kun he päästivät kolmannen, niin se yltyi
myrskyksi.

Suomi ja Suomalaiset.

Poronhoitonsa ja kaikista muista Europan kansoista poikkeavan

elämänlaatunsa kautta Lappalaiset olivat herättäneet tutkijain huomiota
ja tulleet mainituiksi melkeinpä heti kun Skandinavian maista aljettiin
kirjottaa (I, s. 207.) Paljon myöhemmin tämä kunnia tuli Suomen ja sen
asukkaitten osaksi. Ei edes varmaa nimeä tälle maalle tietty, vaikka
kristinusko oli täällä voimaan astunut ja olot järjestyneet. Ziegler
»Schondia» teoksessaan (1532) kirjotti maastamme jotenkin paljon
tietojen mukaan, joita hän oli saanut Johannes Magnukselta. Mutta vasta
Olaus Magnus teoksessaan julkaisi maastamme kertomuksen, jonka
kautta sen luonto ja asukkaat pääpiirtein tulivat tunnetuiksi kautta
sivistyneen maailman.

Zieglerin esimerkkiä noudattaen hänkin piirsi Suomenlahden suunnan

koilliseksi ja pituuden todellista paljon suuremmaksi; suunnan väärin
piirtämiseen lienee ollut syynä kompassin itäpoikkeuma, niinkuin jo
olemme edellä maininneet. Luonnollista on, että monet paikat sen kautta
ovat joutuneet aivan väärille leveyspiireille, kuten esim. Viipuri.
Zieglerin kartassa oli Pohjanlahdella nimenä »Sinus Finnonicus»; Olaus
Magnus siirti tämän nimen niemimaamme eteläiselle rajamerelle, joka
on saanut pitää sen tähän päivään saakka. »Carta marinassa» on Suomen
ja Venäjän raja merkitty kahdenkertaisella puurivillä ja rajan
länsipuolella näkyvät pitäjät Ecclesia Nova (Uusikirkko), Kinaveb
(Kivennapa), Iasche (Jääski), Egrepe (Äyräpää) ja Savolax (Mikkelin
seutu).

Raja kulkee Nevasta melkein suoraan pohjoisia kohti »Valkoisen

järven» kaakkoiskulmaan, joka järvi sitten on rajana Suomen ja Biarmian
välillä. Lacus albuksen luoteispäästä raja kulkee suoraan pohjoista kohti
aina Jäämereen saakka. »Valkoisella järvellä» Olaus Magnus varmastikin
tarkottaa Kannanlahtea, jossa hän sanoo sekä Suomalaisten, Lappalaisten
että Ruotsalaisten käyneen pyyntiretkillä, koska sekä kalastus että
metsästys siellä olivat erinomaisen tuottavat; mutta enimmän siellä
kävivät Moskovalaiset, jotka metsästivät ja kalastivat joka sopen ja
samalla olivat mitä viekkaimpia kauppiaita. »Carta marinassa» näkyy,
kuinka nämä »moskovalaiset», jotka oikeastaan lienevät olleet rajan
takaisia karjalaisia, vetävät Valkoisesta merestä veneen jokia ja järviä
myöden vedenjakajalle ja sitten sen poikki taivaltaen lähtevät
vastakkaisen puolen jokia ja järviä laskemaan alas Pohjanlahteen. Olaus
Magnuksen käsityksen mukaan Ruotsin raja siis ulottui Kannanlahteen
saakka; tämä käsitys lienee johtunut juuri siitä, että sinne tehtiin Suomen
puolelta pyyntiretkiä.
 Valkoisesta järvestä Olaus Magnus piirtää pitkän metsäisen harjanteen
kulkemaan etelää ja lounatta kohti ja harjanteen nimi on hänen kartallaan
»Landsrygia», s.o. Maanselkä. Valkoisesta järvestä alkaen se kulkee
Karlabihin (Kokkolaan) ja vastaa, alkuosa nykyistä Maanselkää, jatko
Kainuunselkää. Tämä ja muut samanlaiset maanselänteet osottavat, että
Olaus Magnuksella oli oikea käsitys Sisä-Suomen vedenjakajien
todellisesta luonteesta, vaikkei hän voinutkaan niiden paikkoja tarkkaan
määrätä, kun vesistöt olivat niin vähän tunnetut. Hän sijottaa pitäjät Sala
(Salo), Ula (Oulu), Ighia (li) ja Chim (Kemi) selänteen pohjoispuolelle ja
sanoo tätä osaa Itä-Lapiksi (Lappia orientalis), eikä siis lue sitä Itä-
Pohjanmaahan; tämä alkaa vasta maanselän eteläpuolella hänen
kartallaan. Olaus Magnus ilmottaa Pohjanlahden, Suomenlahden ja
Valkoisen järven välisen alueen olevan 300 saks. penikulmaa pitkän
(2220 kilom.) ja 60 saks. penikulmaa (444 kilom.) leveän; pituus siis on
monin kerroin liioteltu, leveys laskettu koko joukon liian pieneksi. Nämä
»Historian» luvut eivät kuitenkaan vastaa kartan mittoja; kartalla on
pituus vain 2/3 edellä mainitusta määrästä, leveys 3/2, joten kartta,
vaikka onkin vanhempi, enemmän lähentelee todellisia suhteita.

Ei ole ihmettelemisiä, että Olaus Magnuksen käsitykset Suomen

vesistöistä ovat niin puutteelliset; niitä ei vielä tuntenut kukaan, kun
erämaatkin olivat suureksi osaksi asumatta, ja vielä vähemmän niistä oli
kukaan yrittänyt laatia karttaa tai kertomusta. Hänen täytyi siis kokonaan
tyytyä niihin suupuhe-tietoihin, joita hän saattoi koota Ruotsissa
ollessaan ja sitten vieraalla maalla. Hänen karttakokeensa kuitenkin
semmoisenaankin osottaa hyvää tahtoa ja se todella saakin esiin eräitä
pääpiirteitä, esim. vedenjakajain luonteen, Sisä-Suomen
järviylänköluonteen ja jokien säteilyn kaikkiin reunameriin tältä
järviylängöltä. Kokonaisien vesistöjen asemasta hän piirtää vain
muutamia suuria järviä. Maanselältä virtaa Pohjanlahteen kolme jokea,
joiden suunta ja luonne kuitenkin on niin ylimalkainen, ettei niitä voi
todellisiin jokiin verrata; suurin tietysti olisi Kemijoki, mutta
samanniminen asutuskeskusta ei ole sen suussa oikealla paikallaan,
molemmat toiset Simojoki ja Iijoki, jonka suussa on »Ighia» niminen
pitäjä. Se joki, jonka laskupaikkaan »Ula» on piirretty, on verraten
vähäinen, eikä sen latvoilla ole merkkiäkään suuresta järvestä.
Mahdollista on, että Oulujärvi on langennut Siikajoen osalle. Maanselän
itäpuolella olevia suuria vesistöjä edustaa vain kolmikulmainen aava
selkä, josta ei ole vedenjuoksua millekään suunnalle, vaikka Olaus
Magnus muutoin piirtää laskuväyliä liiaksikin. Huomioon ottaen, että
tämä järvi, jonka rannalle on piirretty venettään taipaleen poikki
kuljettava retkikunta, on laskuväylätön, näyttää siltä, kuin monet Olaus
Magnuksen jokihaarautumat tarkottaisivatkin jokimatkareittejä, joilla
joko ei tarvinnut taivaltaa, koska vesitie oli yhtämittainen, tai joilla
taivallettiin vain tavarat, mutta veneet jätettiin joenlatvoille. »Carta
marinalla» esim. Porvoon joki lähtee suoraan Vesijärvestä; näin
selitettynä olisi käsitettävä, että koko Päijänteen puoli kulki Porvoon
jokea myöten Porvooseen, mutta ettei veneitä taivallettu, vaan pidettiin
Porvoon joella toisia, Vesijärvellä toisia veneitä.

Eteläpuolella taivallusjärveä kulkee jälleen idästä länteen vedenjakaja,

joka näyttää vastaavan Suomenselkää. Sen eteläpuolella on kaksi järveä,
joista on vedenkulku ainoastaan Pohjanlahteen, ja yksi, »Lacus niger»,
s.o. Mustajärvi, josta vesi laskee vain Suomenlahteen, ynnä neljä, joista
on vesireitit sekä Pohjanlahteen että Suomenlahteen. Mutta Lacus
nigeristä, joka näyttää vastaavan koko Saimaan vesistöä, on vesireitti
Valkoiseen järveen, iso joki, jolla on kaksi haaraa kuin Vienan Karjalan
Kemijoella. Mustanjärven rannalla on linna »Nova arx» eli Olofsburg
(Olavinlinna). Mutta Saimaan veden Olaus Magnus näyttää luulleen
laskevan Suomenlahteen lähellä Viipurin kaupunkia, eikä Laatokkaan,
josta hänellä ei näytä olleen minkäänlaista käsitystä. Jotenkin oikealla
paikallaan laskee Suomen lahteen Kymijoki, jonka suupuolessa on yhtä
monta jokea, kuin Kymellä suuhaarojakin; väärinkäsityksen kautta Olaus
Magnus on merkinnyt kolme Kymijoen suuhaaraa eri joiksi. Kaksi lähtee
järvestä, jonka nimi kartalla on Holela lacus, vaikka selkä tarkottaakin
Päijännettä. Päijänne on kartalla jaettu kahdeksi järveksi, joiden välillä
on leveä maakannas, eikä mitään vesiyhteyttä; eteläinen järvi, jonka
rannalle Hollolan kirkko on merkitty, on nimeltään »Lacus Piente»
(Päijänne, Zieglerin teoksessa Peyenthe). Tästä viimeksi mainitusta
järvestä on monta vesireittiä sekä Pohjanlahteen että Suomenlahteen.
Holelan järveen on kuvattu kaksi isoa vesilintua ja näiden alle kirjotettu
»Sur pesi»; jotkut ovat arvelleet näiden sanain tarkottavan »suurta vettä»,
mutta todenmukaisempaa on, että ne ovat »suuria pesiä», vaikk'ei
olekaan helppo arvata, minkä välikäsien kautta Olaus Magnus on saanut
nämä suomalaiset sanat kuvaamiensa pesivien lintujen alle. Kartalla on
kuitenkin useita muitakin samalla tavalla käytettyjä suomalaisia sanoja,
kuten »Palio Kylä», jotka on kirjotettu Kyröjoen varteen nimiksi, vaikka
tiedon antaja nähtävästi vain on tarkottanut niitä monia huoneenkuvia.
joita jokivarteen on piirretty. Näyttää siltä, kuin olisi ruotsalaisella
kartanlaatijalla ollut suomalainen neuvoja, ja että he hyvin
epätyydyttävästi ymmärsivät toistensa puhetta, joten kartan laatija on
kirjottanut suomalaisen tietomiehensä yleisiä huomautuksia nimiksi.
Samanlainen huomautus ovat vielä sanat »piet mado» käärmeenkuvien
alla maan sisäosissa; nekin on nimiksi kirjotettu, sillä jos kartan piirtäjä
olisi huomautuksen ymmärtänyt, niin hän arvatenkin olisi kääntänyt sen
latinaksi. Taikka ehkä on karttaluonnos lähetetty Suomeen
täydennettäväksi, ja siihen kirjotetut huomautukset osaksi jääneet
ymmärtämättä.

Suomen eläinkuntaa kiitetään »Historiassa» hyvin rikkaaksi;

Maanselällä varsinkin oli runsaasti kaikkia niitä eläimiä, joista saatiin
arvokkaimmat turkikset, näätää, oravaa, kärppää ja soobelia, joita
uutterasti pyydettiin. Maanselällä ja Valkoisessa meressä muutoin oli
hyvin paljon lintuja, joiden Olaus Magnus luuli tulleen sinne Skyytian
läheisistä järvistä ja erämaista pesimään, syksyllä taas pois lähteäkseen.
Saukko oli muka sangen yleinen Suomessa ja Pohjanlahden
rantaseuduissa. Suomen itäosissa, Hämeessä ja Karjalassa, oli hyvin
runsaasti majavia, jonka omituisen pesänrakennuksen Olaus Magnus
kuvaa; hän kertoo, että kun suomalaiset kylvivät peltonsa, niin silloin
varsinkaan ei saanut häiritä majavia eikä niiden asunnoita.

Olaus Magnuksen tieto Suomen paikoista oli sangen vaillinainen,

niinkuin arvata saattaa, kun hänen oli koko karttakuvansa alusta luotava.
Suomen maakuntain ja asuntakeskustain paikat toisiinsa verraten ovat
usein aivan väärin ilmotetut, niin että on mahdoton arvata, mitä hänen
mainitsemansa nimet tarkottavat. Zieglerin kartasta hänellä ei näytä
Suomen topografiaan olleen paljoakaan apua, ja vaikkapa hän olisikin
siitä lainannut, niin olisi hän oikeastaan vain lainannut niitä tietoja, joita
Ziegler oli Johannes Magnukselta ja arvatenkin häneltä itseltäänkin
saanut.

Finlandia eli Finingia, jonka Olaus Magnus sanoo ennen olleen

kuningaskunnan, on hänen käsityksensä mukaan sama kuin Pliniuksen
»Eningia». Hän sanoo sen pohjoisessa alkavan Itä-Pohjanmaalla, jonka
eteläpuolella on »Satacundia», Satakunnan itäpuolella »Tavastia».
Suomen lounaisessa kulmassa on Varsinais-Suomi, jonka Olaus Magnus
1400:luvun alussa tapahtuneen kihlakuntajaon mukaan jakaa kahteen
osaan, Norfinniaan ja Sudfinniaan. Suurimman osan Suomen lahden
rantaa käsittää »Nilandia» (Uusimaa), josta Olaus sanoo erästä osaa
»Nilandia austraiikseksi», vaikkei se hänen kartallaan suinkaan ole
maakunnan eteläisin osa. Koko muu osa Suomea on »Careliaa».

Varsinaisista paikannimistä emme lähde selkoa tekemään; lukija saa

niistä riittävän käsityksen tähän liitetystä kartasta. Useat nimistä tuntuvat
niin löyhiltä, että tuskin mikään tutkimuskaan voi niiden alkuperää
valaista; tämmöisiä nimiä ovat esim. »Vista», »Pottra», »Trofel» ja
»Lergas» kaukana Keski-Suomessa. Toiset supisuomalaiset ovat
kumman oikein kirjotetut, kuten »Hollola», toiset taas niin väännetyt,
että niitä tuskin tuntee, mainitaksemme vain Kuusiston, piispain vanhan
linnan, jonka nimi kartalla on Cusm [ehkä lyhennysmuoto pro
Kuusmaa], vaikka olisi luullut kirkonmiehen ainakin sen nimen osaavan
oikein kirjottaa.
 Olaus Magnus piti Suomea väkirikkaana maana, varsinkin eräitä
seutuja Pohjanlahden rannalla, joihin hän on karttaansa kirjottanut »hic
maxima multitudo gentium», taikka »palio kylä», näiden sanain
merkitystä tietämättä. Suomalaisia kuvataan hyväntahtoiseksi ja
vaatimattomaksi, vaikka jonkun verran hitaaksi kansaksi: mutta kun he
kerran vihastuvat, hän sanoo, niin korvaa hitauden heidän kostonsa
voima. Tavat olivat lauhtuneet maan käännyttyä kristinuskoon; kirkkoa
ja pappeja kohtaan osotettiin suurta kunnioitusta. Suomalaiset tavallisesti
asuivat kylissä ja elivät maanviljelyksestä, kalastuksesta,
metsänhakkuusta ja metsästyksestä. Suomen kaikki joet ja vesistöt olivat
hyvin kalaiset ja kalaa vietiin ulkomaillekin, varsinkin Saksaan.
Valkoisessa järvessä uutteraan kalastettiin; kesällä sinne kokoontui
venäläisiä, lappalaisia ja suomalaisia pyytäjiä, enimmän kaikista
suomalaisia, ja saaliit olivat erinomaiset. Siellä siihen aikaan saattoi
nähdä kaikkien näiden kansain pukuja ja veneitä. Laivoja ja veneitä
Suomalaiset olivat sangen taitavia rakentamaan, varsinkin Hämäläiset ja
ne jotka asuivat heidän länsipuolellaan. Samoin he yleensä olivat
mestarillisia puuseppiä ja käsityöläisiä, sekä muka taitavia valmistamaan
sotakoneita ja bombardoja. He olivat vahvoja juomareita ja panivat
hyvää olutta. Sodassa he suojelivat itseään jonkinlaisella panssarilla, joka
oli tehty kalkissa pehmitetystä hylkeennahkasta, taikka hirvennahkasta.
jonka karvapuoli oli ulospäin käännetty. Talvella näiden panssarien
päälle valettiin vettä, niin että niiden päälle jäätyi kova jääkuori.
Käytettiin myös hirven, peuran ja härän koipinahkoista valmistettuja
kypäreitä, jotka oli taiten koottu, niin että ne olivat kuin suurilla
kalansuomuilla päällystetyt. Toisilla oli päähineitä, jotka oli koottu
eräitten lintujen höyhenistä ja rautalangoilla huolellisesti neulotut.
Taikka pingotettiin puulle parkittuja kuivattuja nahkoja, jotka oli kalkissa
keitetty. ja nahkat siten painettiin pään mukaisiksi. Kypärit sisäpuolelta
vuorattiin hienolla tuohella ja ne siveltiin kalanliimalla, että ne paremmin
kestivät kosteutta.
 Suomalaisia oli kielletty, kertoo Olaus Magnus, käyttämästä kotonaan
aseita, kuten keihäitä, nuolia ja muita heittoaseita, miekkoja ja pitkiä
puukkoja. Mutta semmoisia aseita he saivat pitää, mitä tarvitsivat
töihinsä, kuten kirvestä, jota he käyttivät erinomaisen taitavasti
rakennuksia salvaessaan. Rajantakaisien rosvoretkiä torjuessaan
Suomalaiset aina ensi aluksi puolustivat itseään heittokeihäillä, jotka
olivat päiväpaisteessa kuivatusta kuusesta, terävillä puukärjillä
varustetut. Toisilla oli verkkoja, joita he nakkasivat vihollisien päähän,
vetäen sitten kumoon sekä hevoset että ratsastajat. Käsikähmässä
suomalaiset käyttivät aseinaan kiviä, joita he vyössään kantoivat, taikka
sitoivat he neljän käden pituisella nuoralla nyrkin kokoisia kiviä kepin
päähän ja heittivät näitä ratsumiesten päähän taikka hevosten jalkoihin.
Hyväksi avuksi olivat myös heidän vihaiset koiransa, joita
Moskovalaisten hevoset kovin pelkäsivät; ne pakenivat koiria aivan
samalla tavalla kuin Persialaisten hevoset kameleja. Koirat oli opetettu
pelottamaan ja ahdistamaan vihollisten hevosia; ne haukkuivat ja purivat
niitä kuonoon, jotta hevoset nousivat kahdelle jalalle ja pudottivat
ratsumiehet, jotka sitten tapettiin.

Olaus Magnus kertoo erikoisella mielenkiinnolla siitä kaupasta, jota

käytiin rajan takaa Suomeen vesistöjä pitkin. »Moskovalaiset» kantoivat
taikka vetivät veneensä järvien välisien kannaksien ja vedenjakajain
poikki, ja tällä tavalla Suomen maanselän poikki kuljettuaan
tunkeutuivat aina Tornioon saakka, jossa Olaus Magnus itse kesällä 1519
oli nähnyt heitä veneineen. Vienan Karjalaiset vielä tänä päivänä
kulkevat samoja vesireittejä, varsinkin jauhojen haussa Suomen puolelta.
Usein nämä »Moskovalaiset» tekivät maassa ilkitöitä ja vakoilivat.
Toisinaan he pysähtyivät tielle, mikä minnekin, muka veneitään
korjatakseen, vaikka todenteolla vakoilivatkin Ruotsin valtakunnan
maita. Vaikka Ruotsin maaherrat olivat varuillaan, niin uudistuivat
alinomaa rajakahakat rosvouksineen ja ilkitöineen. Kun rajantakaiset —
Olaus käyttää sanaa Moskovalaiset — tahtoivat hyökätä Suomen
Karjalaisten kimppuun, niin he muodostivat oikeita rosvojoukkoja, joilla
oli keskenään määrätyt sopimukset ja määräykset. He rakensivat aluksi
erämaissa pitkiä keveitä veneitä tasaisista ohuista kuusilaudoista sillä
tavalla, että toiset tekivät istumapaikkoja 20—25 miehelle, toiset
keittivät maakuopissa kuusenpihkasta pikeä tai tervaa, osa valmisti ja
varusti kaaria, jänteitä ja nuolia, osa nuolenkärkiä karkaisi. Kun alukset
olivat valmiit, niin niitä työnnettiin vesille kokonainen laivasto, ja sitten
hävitettiin taloja ja linnoja sekä Valkoisen järven (Lacus albuksen), että
Suomen lahden ja Liivinmeren luona, vieläpä hyökättiin ankkurissa
olevien kuormalaivainkin kimppuun ja ryöstettiin ne ja miehistöt mereen
syöstiin. Tapahtui niinkin, että Moskovalaiset hyökkäsivät suurempien
laivain kimppuun, kun nämä olivat tyventöön joutuneet. Mutta heti kun
he eivät enää luulleet olevansa kostolta turvassa, he ottivat veneensä
olalleen ja kantoivat ne metsään kätköön, käyttääkseen niitä uudelleen
soveliaassa ensi tilassa. Metsissä he sitten elivät jonkun aikaa hyvässä
turvassa saaliistaan. Mutta kun heidän ilkityönsä kävivät liian
sietämättömiksi, niin heitä kohtasi ryöstettyjen asukkaitten kosto.
Metsästäjät uutterasti etsivät heidän lymypaikkojaan ja ne ilmi saatuaan
veivät Suomalaisille tiedon: nämä suurella joukolla lähtivät heitä
hävittämään. Kamalaa julmuutta silloin harjotettiin, sillä rosvot,
ilkityönsä muistaen, taistelivat henkensä edestä. Lopulta kuitenkin
heidän voimansa murrettiin, he pakenivat vuorenrotkoihin ja maaluoliin,
taikka piiloutuivat puitten latvoihin. Ne, jotka kiinni saatiin, armotta
poltettiin veneineen ja varustuksineen; rotkot ja luolat tukittiin isoilla
kivillä ja paaluilla, niin että ne, jotka niihin pakenivat, nälkään kuolivat.
Eivät nekään, jotka olivat puihin piiloutuneet, päässeet pakoon. Koirat
haukkuen ilmaisivat heidän olinpaikkansa, jonka, jälkeen heitä nuolilla
ammuttiin, niin että he putosivat maahan ja tapettiin. Hyvät ajokoirat
olivatkin paras keino näiden metsärosvojen kiinni saamiseksi.

Itäiset maat.
 »Biarmian», s.o. Bjarmien maan Olaus Magnus sijotti äärimäiseksi
Skyytian meren laitaan, Kuolan pohjoiselle rannalle siis. Hän erotti
kuitenkin kaksi Biarmiaa, Saxo Grammaticuksen mukaan. Saxo
Grammaticuksen kuvaukset molemmista Biarmioista eivät ensinkään käy
yhteen Vienan seutujen kanssa, sillä Saxon kuvauksen mukaan ne
molemmatkin olivat vuorisia maita. Toiset sen vuoksi päättelevät hänen
tällä nimityksellä tarkottaneen Kuolan niemimaan molempia rantoja, ja
siihen viittaa Olaus Magnuksen kartta. Hän on kuvannut Biarmian
rikkaaksi kaloista, linnuista ja arvokkaista turkiseläimistä.

Venäjästä Olaus Magnuksen karttaan on kuvattu ainoastaan vähäinen

osa, se nimittäin, joka on lähinnä Suomen lahden itä- ja eteläpuolella.
Hänen tietonsa Karjalan kannaksen itäpuolella olevista seuduista ovat
odottamattoman vaillinaiset; Laatokka, jonka tuntee Käkisalmesta, on
pienimpiä hänen kartalleen piirretyistä järvistä. Vasta Herberstein
Venäjän karttaansa kuvasi Laatokan isommaksi. Neva juoksee
Laatokasta Suomen lahteen ja Nevaan laskee eteläpuolelta suurehko joki,
joka tarkottanee Velhojokea. koska Novgorod on sen rannalla. Erillään
Velhojoesta on Irmen (Ilmen) järvi, ja siihen laskee Peipsen järvestä
Narev, jonka rannalle Narvan kaupunki on sijotettu. Peipsen on piirretty
Venernin kokoiseksi. Baltinen maanselänne, joka oli Itämeren
maakuntain rajana Venäjää vastaan, on karttaan merkitty pitkäksi
metsäiseksi selänteeksi. Itämeren länsi- ja eteläpuolellakin olevat maat
Olaus Magnus kuvasi, joten hänen karttansa paitsi varsinaisia
Pohjoismaita itsiään. myös esittää niiden suhteet naapurimaihin, aina
Englantia ja Skotlantia myöten. Saksan pohjoisrannan hän tunsi hyvin
sekä oman näkemänsä mukaan että verraten runsaasta maantieteellisestä
kirjallisuudesta, joten se on hänen karttaansa oikeammin kuvattu; mutta
näistä seuduista hän ei enää voinut rikastuttaa aikansa tietopiiriä,
niinkuin esittämällä kauan laiminlyötyjä Pohjoismaita.

Samaan aikaan kun Olaus Magnus julkaisi teoksensa, alkoivat

Englantilaiset retkensä Vienan merelle ja edelleen aina Novaja
Semljahan saakka, ja heidän ynnä heidän jälkiään kulkevain
Hollantilaisten kautta näiden seutujen maantieteelliset olot vihdoinkin
tulivat selvitetyiksi. Mutta vaikka näiden matkain kautta karttunut tieto
vaikuttikin, että Europan pohjoisrantain karttakuva tuli oikaistuksi ja
vakaantui, niin pysyivät Olaus Magnuksen kartta ja maantiedeteos
kuitenkin koko kuudennentoista ja alun seitsemättäkintoista vuosisataa
tärkeimpinä lähteinä Pohjoismaiden tuntemiselle. Sebastian Münster
ammensi niistä »Cosmographiaansa» kirjottaessaan ja monet muut hänen
jälkeensä. Orteliuksen suuressa karttakirjassa Pohjola on enimmäkseen
kuvattu Olaus Magnuksen mukaan, vaikka hän lisäksi käytti hyväkseen
Englantilaisten ja Hollantilaistenkin löytöjä. Gerhard Mercatorinkin
kartassa on Pohjoismaita koskeva osa etupäässä Olaus Magnuksen
mukaan laadittu; muutamissa kohdin Mercator ei ole voinut erottaa
uudempia tietoja oikaisuiksi, vaan on Englantilaisten löytämän Valkoisen
meren ohella piirtänyt karttaan Olaus Magnuksen Lacus Albuksenkin.
Vasta Andreas Buraeuksen (1571—1646) uraa aukaisevien töitten kautta
Skandinavian ja Suomen kartta perin pohjin uudistui ja sai varman
tähtitieteellisen ja maanmittauksellisen pohjan ja samalla Olaus
Magnuksen teokset jäivät vain historiallisiksi muistomerkeiksi.
 *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MAANTIEDE
JA LÖYTÖRETKET 2 ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be
renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works, so
the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States
without permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect
the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge
for an eBook, except by following the terms of the trademark license,
including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If
you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any
purpose such as creation of derivative works, reports, performances and
research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and
given away—you may do practically ANYTHING in the United States
with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
 PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work (or
any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing

Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic

work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept
all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the
terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all
copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If
you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™
electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this
agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom
you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used

on or associated in any way with an electronic work by people who agree
to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that
you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even
without complying with the full terms of this agreement. See paragraph
1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™
electronic works if you follow the terms of this agreement and help
preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See
paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the

Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works
in the collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is unprotected by copyright law in the United States and
you are located in the United States, we do not claim a right to prevent
you from copying, distributing, performing, displaying or creating
derivative works based on the work as long as all references to Project
Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the
Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic
works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with
the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name
associated with the work. You can easily comply with the terms of this
agreement by keeping this work in the same format with its attached full
Project Gutenberg™ License when you share it without charge with
others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check the
laws of your country in addition to the terms of this agreement before
downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating
derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™
work. The Foundation makes no representations concerning the
copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which
the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase
“Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed,
viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived

from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice
indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the
work can be copied and distributed to anyone in the United States
without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing
access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or
appearing on the work, you must comply either with the requirements of
paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the
work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs
1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will
be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with
the permission of the copyright holder found at the beginning of this
work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™

License terms from this work, or any files containing a part of this work
or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without prominently
displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or
immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other
than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form.
Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License
as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing,
copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you
comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access
to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:
 • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be
paid within 60 days following each date on which you prepare (or
are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”

• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does
not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You
must require such a user to return or destroy all copies of the works
possessed in a physical medium and discontinue all use of and all
access to other copies of Project Gutenberg™ works.

• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of

any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.

• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™

electronic work or group of works on different terms than are set forth in
this agreement, you must obtain permission in writing from the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project
Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3
below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except

for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3,
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the
Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a
Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees.
YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR
NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR
BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN
PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS
AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL,
DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE
POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you

discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it,
you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending
a written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu
of a refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is
also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in
paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED,
INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF
MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties

or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any
disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the
state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to
make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable
state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this
agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation,

the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that
arise directly or indirectly from any of the following which you do or
cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work,
(b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project
Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project

Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals
and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely
available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation was created to provide a secure and
permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To
learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and
how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the
Foundation information page at www.gutenberg.org.
 Section 3. Information about the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state
of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue
Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is
64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal
laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt
Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date
contact information can be found at the Foundation’s website and official
page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project

Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without

widespread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United States.
Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable
effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these
requirements. We do not solicit donations in locations where we have not
received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or
determine the status of compliance for any particular state visit
www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make any
statements concerning tax treatment of donations received from outside
the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project

Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™

concept of a library of electronic works that could be freely shared with
anyone. For forty years, he produced and distributed Project
Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the
U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility:
www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including

how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe
to our email newsletter to hear about new eBooks.