Professional Documents
Culture Documents
A. isobutyl bromide
B. tert-butyl bromide
C. butyl bromide
D. sec-butyl bromide
E. bromo-sec-butane
6. The name of the alkyl group that contains three carbons is:
A. methyl
B. ethyl
C. propyl
D. isopropyl
E. none of these
7. Which of the following structures is 2-methylpentane?
A.
B.
C.
D.
E.
2
8. The name of the alkyl group below is:
A. ethyl
B. propyl
C. isopropyl
D. butyl
E. isobutyl
9. What is the IUPAC name for the following compound?
A. isohexyl bromide
B. 3-bromo-4-methylpentane
C. 1-bromopropylpropane
D. 3-bromo-2-methylpentane
E. 2-methyl-3-bromopentane
10. The IUPAC name for the following molecule is:
A. 2-chloro-3-ethyl-6,6-dimethylheptane
B. 6-chloro-5-ethyl-2,2-dimethylheptane
C. 6-chloro-2,2-dimethyl-5-ethylheptane
D. 2,2-dimethyl-5-chloroethylheptane
E. 6-chloro-5-ethyl-2-dimethylheptane
3
11. The IUPAC name for the following molecule is:
A. 2-ethyl-4-methylpentane
B. 4-methyl-2-methylpentane
C. 2,4-dimethylhexane
D. 1-isopropyl-2-methylbutane
E. 2,4-methylhexane
12. What is a correct name for the following molecule?
A. 2,2-dichlorocyclopropane
B. 1,1-dichlorocyclopentane
C. 1,1-dichloropropane
D. trans-1,1-dichlorocyclopropane
E. 1,1-dichlorocyclopropane
4
13. Trans-1-bromo-3-methylcyclobutane is represented by which structure below?
A.
B.
C.
D.
E.
5
Another random document with
no related content on Scribd:
Uskollisena, samalla ankarana ja lempeänä, tinkimättä
vaatimuksiaan, ryhtyi se häntä tutkistelemaan.
Hän katsahti ylös, hämillään siitä että tulija tällä kertaa todellakin
oli ihminen. Joku oli pysähtynyt hänen eteensä.
Hän olisi halunnut huutaa: Älä jätä minua! Ota minut mukaasi!
4.
Neiti Hemb häntä nyt vastusti. Tämä oli sitä mieltä, että puutteita
oli olemassa ja että oli sääli niitä ihmisiä, jotka kärsivät hätää.
Rouva Liss oli vakuutettu että kaikki maailmassa oli parhain päin,
ja mitä hätään ja kurjuuteen tulee, niin siitä kyllä joku huolehti, siitä
hän oli varma!
*****
Tänään oli Omar Pasha vallan kauhea! Hän kuuli kaikki mitä
sanottiin ja singahutteli pieniä huomautuksia joka suuntaan. Ei
kukaan ollut niiltä turvassa. Naiset tunsivat jonkinmoista pelkoa
häntä kohtaan, mutta kun hän oli poissa, oli kaipaus sentään
suurempi kuin pelko hänen ollessaan läsnä.
Lehtori tulistui.
Tällaisesta hän juuri piti, kun sai täten rauhassa kuunnella toisten
puhetta. Häntä huvitti nähdessään että toiset naisista näyttivät
ärtyneiltä. Prinsessa Leila lepäsi hänen polvillansa ja katsoi
ympärilleen viattomin, ihmettelevin katsein, kuin aavistaen myrskyä.
— No, jopa jotakin, herra Iivana Julma!… Nyt meidän tulee oikein
hauska. Olemme kaikki ihastuksissamme! Niin, on oikein hauskaa,
kun herrat ovat tuollaisella tuulella… minusta se on hauskaa, sillä on
niin kauheata kuulla heidän puhuvan semmoista. Minä ja joukko
ystävättäriäni olemme siitä samaa mieltä… Mutta hyvä, kiltti Omar
Pasha, tarkoitatteko siis täyttä totta, että kaikki tuollainen, jota me
katsomme hienoksi, on aivan yksinkertaisesti eläimellistä?
*****
— Äiti, sinä käsität meidät niin tykkänään väärin. Salli minun nyt
tulla mukaasi! —
Hänen äänessään oli jotain, joka huomautti tytärtä siitä, mikä heitä
erotti, ja jota tytär ei tätä ennen ollut huomannut.
5.
Nyt kertoisi hän kaikki. Näille voi hän uskoa mitä tahansa —
ihmiset arvelisivat sen osoittavan että hän oli päästä sekaisin —
oikein hänen täytyi nauraa — sehän juuri osoitti että hän oli viisas!
Hän silmäili häntä kylmästi, ihmetellen. Oliko tuo hän itse? Oliko
yhdyselämä hänen kanssaan tehnyt tuon miehen tuollaiseksi?
Itse oli hän myöskin ajatellut että hänen onnensa olisi Arvid
Thammers — onni oli kai sitten sellaista!… Ja myöhemmin tulisi
kaikki se, mitä hän odotti, — olihan kaikki hyvin, kun oli vielä niin
paljon hyvää odotettavissa! Niin oli aina, niin sanoivat kaikki. Ja
muuthan tiesivät sen paremmin kuin hän. Itse oli hän ajatellut, että
oli parasta pyrkiä turvaan, — hän oli tuntenut itsensä niin
turvattomaksi. Hänestä oli kuin olisi hän pudonnut jyrkkää kalliota
alas, mutta pelastunut ihmeellisellä tavalla… Eikä hän tahtonut
kärsiä… Miksi olisi hän sitä tehnyt! Hän oli kahdeksantoistavuotias.
Hän tahtoi osalliseksi elämän ihanuudesta! — — —
*****
Hän tunsi olevansa kuin valmis elämään nähden. Mikä voi murtua,
se oli murtunut… se mikä oli loistanut, se oli sammunut ja
menehtynyt!
Hän muisti nuo ajat, jolloin elämä oli häntä koetellut, jolloin hänelle
oli karttunut kokemuksia — noita unohtumattomia, muistoon
syöpyneitä päiviä — päiviä, jotka eivät enää voineet palata, sillä
hänellä ei ollut voimaa kestää niitä kahdesti.
*****
Ilta lähestyi.
Vai tuuliko se oli tai joki? Vai ilman hengetkö sulattivat yhteen
kaikki nuo heikot äänet, jotka olivat kuin laineiden loppumatonta
loisketta!… kuin hänen oma ainainen, hiljainen kaipauksensa, joka ei
voinut tyyntyä! — — — Kaislikosta saapui hiljainen suhahdus.
Miksikä piti nyt tuon kulkijan tuolla saapua? Mitä oli ihmisillä täällä
tekemistä?
Thora Thammers näki että tulija oli parantolan vieraita, — tuo, jolla
oli niin ihmeellinen ääni ja niin sietämättömän iloinen seurustelutapa.
Hän tunsi ehdottomasti vastenmielisyyttä ihmisiä kohtaan, jotka
nauroivat paljon, ja häntä oli vaivannut keveä tapa, millä hän käsitteli
kaikkia asioita.
— Toivottavasti te sallitte!
Tuo mies, jolla oli niin ihmeellinen ääni, — olisihan hänen pitänyt
tietää että se oli hän! Hän näki syvät uurteet hienopiirteisen suun
ympärillä… tuon valtavan katseen… nyt vasta tunsi hän hänet.
Kaikki tuo, jonka hän oli taistelulla voittanut… ei, sitä hän ei antaisi
riistää itseltään!