Cello Concerto

Symphonies Nos. 3 & 4

Marko Ylönen, cello

Finnish Radio Symphony Orchestra
Sakari Oramo
 (1921–1996)

Cello Concerto (1969)

1 I Moderato mosso – Allegro 7:23
2 II Allegretto 3:12
3 III Adagio 6:06
4 IV Cadenza (Adagio) 3:28
5 V Allegro vivace 2:05

Symphony No. 3 (1967)

6 I Andante sostenuto 5:12
7 II Allegro 3:10
8 III Allegretto moderato 3:14 Marko Ylönen, cello
9 IV Adagio 6:09
Finnish Radio Symphony Orchestra
Symphony No. 4 (1971) Sakari Oramo
10 I Moderato 8:20
11 II Allegro 5:52
12 III Adagio 7:38
[62:12]

2
F rom the 1960s to the 1980s, there was a single
dominating figure on the Finnish musical scene: Joonas
Kokkonen (1921–1996). Apart from being a notable
composer, he also held numerous elected posts, was
a member of the Academy of Finland, developed the
infrastructure of Finnish music and enhanced Finland’s
international connections in the field. As a composer, he
was a slow developer. After a number of Neo-Classical
chamber music works, his breakthrough work Musiikkia
jousiorkesterille (Music for String Orchestra, 1957) paved
the way towards his orchestral output. He wrote his
dodecaphonic First Symphony (1960) at the advanced
age of 40. He had written four symphonies by the time
he established himself with the public at large through the
opera Viimeiset kiusaukset (The Last Temptations, 1975).
The opera has had some 300 performances to date, and
it has served as the calling card of the Finnish National
Opera on several visits abroad. Notwithstanding the
success of the opera, however, it is orchestral music which
forms the core of Kokkonen’s output.
Between 1964 and 1967, Kokkonen’s music underwent
a considerable change, apparent in his use of tonal colour
and his free-tonal technique. The transition was not
abrupt, though. The first two symphonies were relatively
austere in their orchestration, but the Third Symphony
(1967), commissioned by the Finnish Radio Symphony
Orchestra, was much more colourful. Kokkonen himself
said that he did not consciously change his colour palette;
instead, it was the material that he worked with which
changed and required colours different from his earlier
works. The change was not so profound that Kokkonen
could then have been described as a colourist. Melody,
rhythm and harmony remained the basic building blocks
3
of his music, except that now they were aligned with a
specific colouring. The new, colourful orchestration is at its
most florid in the tonal fields of the first movement of the
Third Symphony.
In the Third Symphony, Kokkonen is more open
and direct than before. Although his neo-tonal period
involved abandoning twelve-tone technique – with
the exception of a handful of minor works later – this
change too was not as drastic as one might expect. The
central elements of Kokkonen’s musical idiom remained
unchanged; what was notable was that triads and pedal
points became more important in his neo-tonal period.
The Third Symphony, colourful and expressive as it
is, is also an exercise in conciseness and crystallization.
This was the first work in which he used an extensive
percussion section, and he used the piano as an orchestral
instrument rather than as a member of the percussion
group. The keystone of the structure is the Adagio, which
reflects the composer’s sense of the monumental: it is in
the deep waters of the slow movements that the great
symphonic designs lie. Kokkonen was not interested in
writing a traditional presto finale; he did not like to resolve
things by force. Kokkonen was not content to create his
symphonic form through juxtaposition and contrasts as in
the classical model. For him,‘symphonic’ meant using the
same basic motif material in all movements.
Almost all contemporary critics were amazed at how
short the symphony was. Some felt that Kokkonen’s music
had become more introvert than ever and had perhaps
turned towards quite new paths. The Finnish music critic
Seppo Heikinheimo was fascinated by the enigmatic
nature of the work, which as he said was “by no means an
alienating reticence but more reminiscent of the inscrutably
smiling sphinxes of Egypt: the listener feels like a somewhat
confused mortal. ” In February 1968, the Nordic Music
Council awarded Kokkonen – and his Third Symphony in
particular – its distinguished music prize.
The Cello Concerto (1969) is the only concerto
proper that Joonas Kokkonen ever wrote, yet it is one of
the gems of the Finnish concerto repertoire. It belongs
to the same free-tonal period as the Third and Fourth
Symphonies. The concerto has a technically demanding
solo part and is just as economical as the symphonies.
It has not a trace of virtuoso brilliance for its own sake
– the idea of such extra-musical fireworks was thoroughly
alien to Kokkonen. The concerto of course differs from
the symphonies in that its orchestration is lighter, the cello
being a solo instrument susceptible to being drowned out
by the orchestra, a danger that Kokkonen knew how to
avoid. He said that he knew of too many composers who
at rehearsals had been forced to cut as much as a third
of the notes they had written. Once the concerto was
completed and Kokkonen submitted the score, he said:
“In all other respects I am not qualified to estimate the
qualities of this work, but of one thing I am certain: the
cello will always be heard.”
The Cello Concerto has five movements, of which
the final three are played without a break: the slow
movement, the cello cadenza which is titled as a separate
movement, and the rapid finale – the same scheme as
in the Cello Concerto of Shostakovich. The nucleus
and psychological focus of the concerto is the third of
its five movements, the Adagio. Its profound solemnity
was prompted by the death of the composer’s mother,
4
which also found expression in the organ piece Surusoitto
(Funeral Music, 1969). Bowing to the concerto tradition,
the Cello Concerto is full of brilliance and gratifying for
the soloist to play. Its fast movements display the warm,
profound humanity and playful sense of humour that were
characteristic of its composer. Its conclusion is good fun
with not a trace of seriousness, while the long melodic arcs
of the slow movement are poignant and touching.
The Cello Concerto was premiered by the Helsinki
Philharmonic Orchestra in October 1969 – the first time
that the orchestra had premiered a piece by Kokkonen.
Composer colleague Einar Englund, in his review in Hufvud-
stadsbladet, praised Kokkonen as the most gifted musical
architect in Finland. Englund saw a deep symbolic meaning
in the concerto, which was dedicated to architect Alvar
Aalto: he felt that Kokkonen would surely have become a
great architect had he chosen to exercise his talent in that
field. Kokkonen wrote the Cello Concerto specifically for
cellist Arto Noras; its dedication to Alvar Aalto stems from
the fact that it was the first major work that Kokkonen
wrote in his new home,Villa Kokkonen, which Aalto had
designed.
In the early 1970s, there was no doubt at all who Finland’s
leading contemporary composer was. Kokkonen’s 50th
birthday was celebrated in November 1971, and for the
occasion the Finnish Radio Symphony Orchestra organized
a concert of his music. The orchestra wanted a premiere
to crown the programme, preferably a new symphony. As
Kokkonen had already been planning a new symphony, he
was pleased with the commission. The Fourth Symphony
was eventually not long in the making: it was completed in
October 1971 after only three months of actual writing,
 Marko Ylönen

5
although before this Kokkonen had had to struggle with
the overall shape of the work. He always worked out the
structure and progression of his works before starting to
write the music, and in this case he had become annoyed
with his accustomed practice of beginning and ending his
symphonies with a slow movement, reversing the classi-
cal scheme of movements. Now he wanted to write a
symphony where the slow movement would grow into a
straightforward fast finale. In the event, he was unable to
develop this idea out of the end of the slow movement,
and finally he gave up: the Fourth Symphony has only three
movements and is similar in structure to its predecessors.
The Fourth Symphony is the most immediately ac-
cessible and perhaps for this reason the most frequently
performed of Kokkonen’s symphonies. Its harmonic
environment is dominated by triads based on the progres-
sion C – E – A flat. The melodic events are simple, a play
of colours and mass instead of profuse polyphony. The
orchestration is painted with broad strokes, and here for
the first time Kokkonen’s music shows a relaxed, extrovert
character – as if foreshadowing his approach to opera.
Although Joonas Kokkonen wrote no new major
works in the following two years, his internationally
acclaimed output and his contributions to Finnish music
otherwise were so highly appreciated that in October
1973 he was awarded the Sibelius Prize by the Wihuri
international prize foundation together with Polish com-
poser Witold Lutosławski. It was a token of his interna-
tional esteem that in 1972 he was invited to become a
member of the Swedish Royal Academy of Music.
© 2007 Pekka Hako
(Translation: Jaakko Mäntyjärvi)
6
MarkoYlönen studied the cello with Csaba Szilvay
at the East Helsinki Music Institute, with Erkki Rautio
and Heikki Rautasalo at the Sibelius Academy and with
Heinrich Schiff in Basel. At the age of fifteen he attained
the finals in the Turku Cello Competition. He went on to
win 2nd prize in the Nordic Cello Competition in Turku in
1990 and a prize in the finals of the Tchaikovsky Competi-
tion in Moscow in the same year. In 1996, he won the
Concert Artists Guild competition in New York.
Marko Ylönen has appeared in solo and chamber
music recitals all around Finland, in several countries in
Europe, in the USA, in Australia and in New Zealand. He
was principal cellist of the Tapiola Sinfonietta (1990–91)
and principal solo cellist of the Finnish Radio Symphony
Orchestra (1991–93). He played cello with the New
Helsinki Quartet from 1995–99. Since 2000, he has been
a tenured teacher of cello and chamber music at the
Sibelius Academy. He was artistic director of the Korsholm
Music Festival in summer 2004.
In addition to the classical core repertoire, Marko
Ylönen frequently performs contemporary music. He
has premiered several Finnish compositions, such as Jouni
Kaipainen’s Cello Concerto in 2003 which he subse-
quently recorded for Ondine (ODE 1062-2). Further
recordings feature Marko Ylönen with the Cello Concer-
tos of Einojuhani Rautavaara (ODE 819-2) and Rodion
Shchedrin (ODE 955-2). Marko Ylönen plays a Matteo
Goffriller cello.
The Finnish Radio Symphony Orchestra celebrated
its 80th anniversary in autumn 2007. Founded as a ten-
member ensemble in 1927, the Radio Orchestra became
a full-sized symphony orchestra in the 1960s. The list of
its chief conductors includes Toivo Haapanen, Nils-Eric
Fougstedt, Paavo Berglund, Okko Kamu, Leif Segerstam
and Jukka-Pekka Saraste, whose fourteen-year tenure
ended in summer 2001. After nine years as associate
principal conductor of the FRSO, Sakari Oramo assumed
the position of chief conductor in 2003.
The FRSO focuses on contemporary Finnish music
and premieres several works commissioned by the Finnish
Broadcasting Company each year. The orchestra has cut
close to 100 recordings. Among these is a historical gem,
a performance of Jean Sibelius’s Andante festivo conducted
by the composer himself, recorded in the concert hall of
the Helsinki Conservatory (now the Sibelius Academy) on
New Year’s Day 1939 for a radio broadcast to America.
This remained the only recording of Sibelius conducting
(ODE 1037-2).
The FRSO is the resident orchestra of YLE Radio 1,
which broadcasts the orchestra’s concerts at home and
abroad, usually live. It has given over 250 concerts abroad,
including two tours of the Far East. The orchestra regu-
larly visits Vienna, the Proms in London, and the Canary
Islands Music festival.
7
Sakari Oramo has held posts as music director of the
City of Birmingham Symphony Orchestra since 1999,
chief conductor of the Finnish Radio Symphony Orchestra
since 2003 and principal conductor of Kokkola Opera
since 2006. From the 2008–09 season, he will take up the
post of chief conductor and artistic advisor of the Royal
Stockholm Philharmonic Orchestra.
An accomplished violinist, Oramo was originally con-
certmaster of the FRSO, during which time he enrolled in
Jorma Panula’s conducting class at the Sibelius Academy.
In 1993, one year after completing the course, Oramo
replaced an ailing conductor at very short notice, and the
resulting concert was an unprecedented success, leading
to the announcement of his appointment as associate
principal conductor.
As principal conductor and artistic adviser and, since
September 1999, music director of the City of Birming-
ham Symphony Orchestra, Sakari Oramo has led tours to
numerous European countries and to Japan. His pro-
grammes reflect his Finnish origins, as well as exploring the
English repertoire. In June 2004, Sakari Oramo received
an Honorary Doctorate from the University of Central
England in Birmingham, in recognition of his outstanding
contribution to the musical life of the city.
Since his conducting début with the FRSO, Oramo
has conducted regularly in Finland and throughout
Scandinavia with many prestigious orchestras including
the Royal Stockholm Philharmonic, Oslo Philharmonic,
Danish Radio Symphony and the Helsinki Philharmonic.
Appearances elsewhere have included the Berlin Phil-
harmonic, NDR Hamburg, Los Angeles Philharmonic,
Minnesota Orchestra, Orchestre de Paris, Concert-
gebouw Orchestra, NHK Symphony Orchestra,
Sakari Oramo

8
Hessischer Rundfunk and San Francisco Symphony
Orchestra.
Sakari Oramo has a number of recordings to his
credit, including several with the FRSO of music by Finnish
composers of the early 20th century: Klami (ODE 859-2),
Pingoud (ODE 875-2) and Launis (ODE 1055-2D), as
well as more contemporary composers: Kaipainen
(ODE 855-2), Lindberg (ODE 1038-2) and Hakola
(ODE 1063-2). Early Ondine recordings feature him as a
violinist, with the Kuhmo Chamber Ensemble
(ODE 703-2) and with members of the Avanti! String
Quartet (ODE 727-2).
9
In den Jahren 1960–1980 wurde das finnische Musikle-
ben ganz wesentlich von einem einzigen Mann beherrscht:
Joonas Kokkonen (1921–1996). Er war Mitglied der
Finnland-Akademie, nahm neben seiner Kompositionsar-
beit zahlreiche ehrenamtliche Aufgaben wahr, arbeitete für
die Entwicklung des finnischen Musiklebens und vertiefte
die internationalen Beziehungen Finnlands im Bereich
der Musik. Zum Komponisten reifte er recht langsam
heran. Seinen Durchbruch erreichte er mit der Musik
für Streichorchester (1957), einem Werk, das nach einer
Phase neoklassizistischer Kammermusik die Pforten zur
Welt der Orchestermusik öffnete. Seine zwölftönige Erste
Symphonie (1960) entstand, als der Komponist schon fast
vierzig Jahre alt war. Nach vier Symphonien schaffte er
den eigentlichen Durchbruch ins Bewusstsein des großen
Publikums mit der Oper Viimeiset kiusaukset (Die letzten
Versuchungen; 1975). Sie wurde rund dreihundert Mal
aufgeführt, und sie stand oft als repräsentatives Werk auf
dem Programm der finnischen Nationaloper bei ihren
Auslandstournees. Joonas Kokkonens ureigenstes Gebiet
war jedoch die Orchestermusik.
In den Jahren 1964–67 ist in Kokkonens Musik ein
bemerkenswerter Richtungswandel festzustellen, der sich
in der Farbgebung und in freitonaler Kompositionstechnik
zeigt. Der Wandel geschah stufenweise. Die beiden ersten
Symphonien sind ihrer Instrumentation nach recht karg,
die dritte dagegen, eine Auftragsarbeit des Finnischen
Radio-Symphonieorchesters (1967), ist farbiger. Kokkonen
hat, wie er sagte, seine Klangfarbenpalette nicht bewusst
geändert, vielmehr habe sich das Material, mit dem er
arbeitete, verändert und eine andere Farbgebung ver-
langt als die früheren Werke. Der Wandel war jedoch
nicht so entscheidend, dass man Kokkonen fürderhin als
musikalischen Koloristen hätte charakterisieren können;
die melodischen, rhythmischen und harmonischen Ele-
mente waren für ihn immer noch Ausgangspunkt der
kompositorischen Arbeit, nur waren sie jetzt mit einer ge-
wissen Klangfärbung verknüpft. Die farbige Orchestrierung
steht in den Klangfeldern des ersten Teils der Symphonie
in vollster Blüte.
In der Dritten Symphonie spricht Kokkonen offener
und unverblümter als zuvor. Obwohl die neotonale Phase
den Verzicht auf die Zwölftontechnik bedeutete – abgese-
hen von zwei späteren Werken der kleineren Form – war
der Wandel nicht so schroff, wie man denken könnte.
Beim Übergang von einer Phase zur anderen blieben
die wesentlichen Merkmale von Kokkonens Tondenken
weiterhin dominant erhalten. Bei der neotonalen Phase
ging es vor allem um eine Aufwertung der Position von
Dreiklängen und Orgelpunkten.
In der farbigen und ausdrucksstarken Dritten Sym-
phonie strebte Kokkonen nach äußerster Knappheit
und Konzentration. Erstmals verwendete er eine große
Gruppe von Schlaginstrumenten, und auch das Klavier
wurde von den Aufgaben der Schlaginstrumente befreit,
sodass es als Orchesterinstrument fungieren konnte. Den
Schwerpunkt des formalen Komplexes der Symphonie
bildet das Adagio, was den Sinn des Komponisten für Mo-
numentalität erkennen lässt: Die großen symphonischen
Lösungen finden in den tiefen Wassern der langsamen
Sätze statt. Das schnelle Presto-Finale der traditionellen
Symphonie interessierte Kokkonen nicht, er wollte die
Dinge nicht durch die Kraft des Tempos lösen. Kokkonen
gab sich nicht mit einer Formidee zufrieden, die auf dem
Kontrast zwischen den Sätzen der klassischen Symphonie
10
beruht. Für ihn bedeutete Symphonik, dasselbe motivische
Grundmaterial in allen Sätzen zu verwenden.
Fast alle zeitgenössischen Kritiker waren von der Kürze
der Symphonie überrascht. Einer fand, Kokkonens Tonwelt
sei noch verschlossener geworden und kündige vielleicht
völlig neue Wege an. Den bekannten finnischen Musikkriti-
ker Seppo Heikinheimo faszinierte die Rätselhaftigkeit des
Werks, die „keineswegs abstoßende Mürrischkeit darstellt,
sondern eher an das unerklärliche Lächeln einer ägypti-
schen Sphinx erinnert: Der Zuhörer fühlt sich ein wenig
wie ein etwas verwunderter Sterblicher“. Im Februar
1968 zeichnete der Nordische Musikrat Kokkonen – und
besonders seine Dritte Symphonie – mit seinem bedeu-
tenden Musikpreis aus.
Das Cellokonzert (1969) ist Joonas Kokkonens einziges
wirkliches Konzert, eine Perle der finnischen Konzertlite-
ratur. Zusammen mit der Dritten und Vierten Symphonie
gehört es derselben freitonalen Kompositionsphase an.
Für die Solisten ist das Konzert technisch eine Herausfor-
derung und musikalisch ebenso dicht wie die Symphonien.
Es gibt darin auch nicht den leisesten Hauch von Virtuosi-
tät um ihrer selbst willen – der Gedanke an einen solchen
außermusikalischen Glanz war Kokkonen völlig fremd.
Das Konzert unterscheidet sich natürlich von den Sym-
phonien dadurch, dass der Orchesteranteil schmaler ist,
denn das Cello ist als Soloinstrument sensibel, und es darf
vom Orchester nicht zugedeckt werden. Kokkonen hat
diese Gefahr vorausgesehen. Er sagte, er kenne zu viele
Komponisten, die bei den Proben bis zu einem Drittel der
Orchesternoten streichen mussten. Als das Konzert fertig
war und Kokkonen die Endfassung der Partitur abgab,
erklärte er: „Es steht mir nicht zu, diese Arbeit in ihrer
Qualität zu beurteilen, aber eines garantiere ich: Das Cello
ist immer zu hören.“
Das Cellokonzert hat fünf Sätze, von denen die drei
letzten ohne Unterbrechung ineinander übergehen:
Zuerst kommt ein langsamer Teil, dann eine als eigener
Komplex gekennzeichnete Kadenz und zuletzt ein schnel-
les Finale – wie in Schostakowitschs Cellokonzert. Kern
und psychologischer Fixpunkt des fünfsätzigen Konzerts
ist der Mittelteil, das Adagio. Dessen geistige Tiefe schöpft
aus den Gedanken, die der Tod der Mutter ihn ihm weckte
und die in das Orgelstück Surusoitto (Trauermusik, 1969)
eingegangen sind. Vom Ausdruck her ist das Cellokon-
zert ein in traditioneller Weise glänzendes und solistisch
dankbares Konzert. Aus der Tonsprache seiner schnellen
Sätze leuchten tiefe Humanität und menschenfreundli-
cher, spielerischer Humor, wie sie der Person Kokkonens
eigneten. Der musikantische Abschluss des Werks ist weit
entfernt von stirnrunzelndem Ernst, der langsame Satz mit
seinen langen Bögen anrührend und erschütternd.
Das Cellokonzert wurde im Oktober 1969 bei einem
Konzert des Stadtorchesters Helsinki uraufgeführt – es war
für das Orchester die erste Uraufführung eines Kokkonen-
Werks. Der Komponistenkollege Einar Englund rühmte
Kokkonen in der Tageszeitung Hufvudstadsbladet, indem
er ihn als den talentiertesten finnischen Musikarchitekten
bezeichnete. Dass das Konzert dem Architekten Alvar Aalto
gewidmet war, hielt Englund für nachgerade metaphorisch:
Seiner Ansicht nach wäre aus Kokkonen sicherlich auch ein
bedeutender Architekt geworden, wenn er sich nicht der
Musik verschrieben hätte. Kokkonen hat das Cellokonzert
für Arto Noras geschrieben. Gewidmet hat er es Alvar Aal-
to, weil es das erste Werk großer Form ist, das in dem von
Aalto geplanten Haus, der Villa Kokkonen, entstanden war.
11
Anfang der 1970er Jahre gab es keinen Zweifel daran, wer
in der Öffentlichkeit der führende Komponist Finnlands
war. Im November 1971 wurde Kokkonens fünfzigster
Geburtstag begangen, und das Radio-Symphonieorchester
wollte das Ereignis mit einem Konzert feiern, dessen ge-
samtes Programm aus Musik von Kokkonen bestand. Für
dieses Konzert wünschte man sich von dem Komponisten
eine Uraufführung, am liebsten eine neue Symphonie.
Kokkonen hatte ohnehin vor, eine neue Symphonie zu
komponieren, sodass der Auftrag ihm gerade recht kam.
Letztlich entstand die Vierte Symphonie innerhalb
kürzester Zeit: Nach dreimonatiger Arbeit war sie im
Oktober 1971 fertig. Davor hatte Kokkonen mit der
Gesamtarchitektur seiner Komposition gerungen. Die
endgültige Gestaltung der Struktur und des Gesamt-
bogens war ihm immer eine elementare Voraussetzung
dafür, mit der eigentlichen Niederschrift der Symphonie
beginnen zu können. Zu Anfang der Kompositionsarbeit
ärgerte ihn seine Gewohnheit, die Symphonien immer
mit einem langsamen Satz beginnen und enden zu lassen,
also den klassischen Satzrhythmus auf den Kopf zu stellen.
Diesmal wollte er ein Werk schreiben, das am Ende aus
dem vorausgehenden langsamen Satz erwachsen und mit
einem recht schnellen Finale enden sollte. Er schaffte es
jedoch nicht, seine Idee am Ende des langsamen Satzes
zu realisieren, und kämpfte lange, ehe er klein beigeben
musste. So hat auch seine Vierte drei Sätze und ähnelt der
Form nach den drei früheren Symphonien.
Die Vierte ist von Kokkonens Symphonien diejenige,
die sich am leichtesten erschließt lässt und vielleicht
deswegen am häufigsten gespielt wird. Die Harmonik
des Werks ist von Dreiklängen dominiert, die auf dem
harmonischen Verlauf C-E-As basieren. Das melodische
Geschehen stellt sich nicht als kreisend vielstimmiges, son-
dern als ein einschichtiges Spiel von Farben und Klangmas-
sen dar. Die Orchestrierung ist mit breiten Pinselstrichen
gefertigt, und erstmals wendet sich Kokkonens Musik
befreit nach außen – so als wollte sie eine Orientierung
auf die Oper ankündigen.
Obwohl Joonas Kokkonen zwei Jahre lang kein neues
Werk größerer Form komponierte, wurde sein internatio-
nal anerkanntes Schaffen und seine Arbeit zugunsten des
Musiklebens so hoch geschätzt, dass er im Oktober 1973
aus dem Wihuri-Fonds für internationale Preise gemein-
sam mit dem Polen Witold Lutosławski den Sibelius-Preis
erhielt. Eine internationale Würdigung bedeutete es auch,
dass Joonas Kokkonen 1972 zum Mitglied der Königlichen
schwedischen Musikakademie berufen wurde.
© 2007 Pekka Hako
(Übersetzung: Angela Plöger)
12
MarkoYlönen studierte Cello am Musikinstitut Ost-
Helsinki als Schüler von Csaba Szilvay, an der Sibelius-
Akademie bei Erkki Rautio und Heikki Rautasalo sowie
in Basel bei Heinrich Schiff. Im Alter von fünfzehn Jahren
erreichte er das Finale des Cellowettbewerbs Turku. 1990
errang er, ebenfalls in Turku, beim Nordischen Cellowett-
bewerb den zweiten Preis. Beim Finale des Moskauer
Tschaikowsky-Wettbewerbs im gleichen Jahr zählte er
zu den Preisträgern. Im Frühjahr 1996 gewann er den
Concert Artists Guild-Wettbewerb in New York.
Marko Ylönen ist als Solist und Kammermusiker in
verschiedenen Teilen Finnlands, in mehreren europäischen
Ländern, den USA, Australien und Neuseeland aufgetreten.
1990–91 war er Cello-Stimmführer der Tapiola Sinfonietta
und 1991–93 erster Solocellist des Finnischen Rundfunk-
Symphonieorchesters. Er war Cellist des New Helsinki
Quartet von 1995 bis 1999. Seit 2000 ist er als Dozent
für Cello und Kammermusik an der Sibelius-Akademie
tätig. Im Sommer 2004 war er künstlerischer Leiter der
Musikfestspiele Korsholm.
Marko Ylönen hat sich neben dem klassischen Stan-
dardrepertoire sehr aktiv für die zeitgenössische Musik
eingesetzt. Er hat mehrere finnische Kompositionen
uraufgeführt, etwa im März 2003 Jouni Kaipainens Cello-
konzert, welches er für Ondine aufgenommen hat
(ODE 1062-2). Weitere Einspielungen umfassen Cello-
konzerte von Einojuhani Rautavaara (ODE 819-2) und
Rodion Schtschedrin (ODE 955-2). Marko Ylönen spielt
ein Matteo Goffriller-Cello.
Das Finnische Rundfunk-Symphonieorchester
(FRSO) feierte im Herbst 2007 seinen 80. Geburtstag.
Es wurde 1927 als zehnköpfiges Radio-Orchester gegrün-
det und hat seit den sechziger Jahren die Stärke eines
Symphonieorchesters. Seine Chefdirigenten waren Toivo
Haapanen, Nils-Eric Fougstedt, Paavo Berglund, Okko
Kamu, Leif Segerstam und Jukka-Pekka Saraste, dessen
vierzehnjährige Amtszeit Mitte 2001 endete. Zum zweiten
Dirigenten neben Saraste wurde 1994 Sakari Oramo
ernannt. Seit der Herbstsaison 2003 ist er Chefdirigent
des FRSO.
Neue Musik aus Finnland besitzt im Repertoire des
FRSO, das jährlich mehrere Auftragskompositionen des
Finnischen Rundfunks zur Uraufführung bringt, einen
großen Stellenwert. Mittlerweile hat das Orchester fast
100 Schallplatten und CDs eingespielt. Eine historische
Rarität wurde am Neujahrstag 1939 im Saal des Konser-
vatoriums Helsinki (heute: Sibelius-Akademie) mitgeschnit-
ten, als Jean Sibelius für amerikanische Radiohörer in einer
Live-Übertragung sein Andante festivo dirigierte. Es handelt
sich um die einzige authentische Aufnahme mit Sibelius als
Dirigenten (ODE 1037-2).
Beheimatet ist das FRSO beim öffentlich-rechtlichen
Hörfunksender YLE Radio 1, der fast jedes Konzert in
und außerhalb Finnlands live für das heimische Publikum
überträgt. Im Ausland hat das Orchester mehr als 250
Konzerte gegeben, u. a. auf zwei Tourneen durch Fernost.
Regelmäßig gastiert das FRSO in Wien, bei den Londoner
Proms und beim Festival de Música de Canarias.
13
Sakari Oramo ist seit 1999 künstlerischer Leiter des
City of Birmingham Symphony Orchestra, seit 2003
Chefdirigent des Finnischen Radio-Symphonieorchesters
und seit 2006 Chefdirigent der Oper in Kokkola. In
der Spielzeit 2008–09 übernimmt er die Aufgaben des
Chefdirigenten und künstlerischen Beraters des Königlich
Philharmonischen Orchesters Stockholm.
Oramo, der seine Laufbahn als Geiger begann, wirkte
als Konzertmeister des FRSO, als er an der Sibelius-
akademie bei Jorma Panula sein Dirigentenstudium
aufnahm. 1993, ein Jahr nach Abschluss des Kurses,
sprang er kurzfristig für einen erkrankten Dirigenten ein,
und das Konzert wurde ein so großer Erfolg, dass das
Orchester Oramo zum stellvertretenden Chefdirigenten
ernannte.
Beim CBSO war Sakari Oramo zunächst Chefdirigent
und künstlerischer Berater, im Herbst 1999 wurde er
Musikdirektor. Er hat das CBSO durch mehrer europä-
ische Länder und nach Japan auf Tournee geführt. Oramos
Programmpräferenzen tragen seiner finnische Herkunft
Rechnung, sie konzentrieren sich aber auch auf englische
Werke. Im Juni 2004 empfing er die Ehrendoktorwürde
der Mittelenglischen Universität in Birmingham als Aner-
kennung für seinen Beitrag zum Musikleben der Stadt.
Sakari Oramo tritt regelmäßig in Finnland und in den
nordischen Ländern auf, u.a. mit dem Königlich Philhar-
monischen Orchester Stockholm, den Osloer Philhar-
monikern, dem Dänischen Radio-Symphonieorchester
und dem Philharmonischen Orchester Helsinki; darüber
hinaus hat er die Berliner Philharmoniker, das Sym-
phonieorchester des NDR Hamburg, die Los Angeles
Philharmoniker, das Minnesota Orchestra, das Orchestre
de Paris, das Concertgebouw-Orchester, das
NHK-Sinfonieorchester, das HR-Sinfonieorchester und
das San Francisco Symphonie Orchestra dirigiert.
Oramo hat u.a. mit FRSO zahlreiche Werke finnischer
Komponisten der ersten Hälfte des 20. Jahrhunderts
wie Uuno Klami (ODE 859-2), Ernest Pingoud
(ODE 875-2) und Armas Launis (ODE 1055-2D) sowie
jüngerer Komponisten wie Jouni Kaipainen (ODE 855-2),
Magnus Lindberg (ODE 1038-2) und Kimmo Hakola
(ODE 1063-2) eingespielt. Zuvor hat er auch als Geiger
zusammen mit dem Kuhmo Kammerorchester
(ODE 703-2) und Mitgliedern des Avanti!-Streichquartetts
(ODE 727-2) für das Label Ondine aufgenommen.
14
L a vie musicale en Finlande a été, dans les années
1960–1980, fortement dominée par une seule figure :
l’académicien Joonas Kokkonen (1921–1996). En plus
de ses activités de compositeur il occupa de nombreux
postes de confiance, contribua au développement de la
vie musicale en Finlande et approfondit les relations mu-
sicales internationales de son pays. Comme compositeur,
il parvint lentement à sa maturité. Sa première véritable
réussite musicale, Musique pour orchestre à cordes (1957),
ouvrit, après une période néo-classique de musique de
chambre, les portes vers le monde orchestral. La Première
symphonie (1960), dodécaphonique, est née quand le
compositeur avait presque quarante ans. Après quatre
symphonies, son plus important succès auprès du grand
public fut son opéra Les Dernières Tentations (1975) ; il a
été donné près de trois cents fois et a souvent représenté
la Finlande à l’étranger au cours de tournées de l’Opéra
national finlandais. Le domaine privilégié de Kokkonen
resta toutefois la musique pour orchestre.
Dans la musique de Kokkonen, une transition vers une
nouvelle utilisation du timbre et de la technique tonale eut
lieu entre 1964 et 1967. Le changement s’est produit pro-
gressivement. Les deux premières symphonies sont assez
simples dans leur instrumentation, mais la Troisième (1967),
commandée par l’Orchestre symphonique de la Radio
finlandaise, est plus riche en couleurs. Selon ses propres
mots, Kokkonen n’a pas changé sa palette sciemment, mais
le matériau sur lequel il travaillait changeait et nécessitait
une colorisation qui différait des œuvres précédentes.
Le changement n’était pas révolutionnaire au point de
pouvoir caractériser Kokkonen comme un coloriste : les
éléments mélodiques, rythmiques et harmoniques étaient
toujours le point de départ de ses compositions, mais dé-
sormais ils étaient attachés à certaines couleurs. C’est dans
les champs sonores du premier mouvement de la sym-
phonie que l’orchestration colorée est la plus luxuriante.
Dans sa Troisième symphonie, Kokkonen est plus
ouvert et plus direct qu’auparavant. Bien que la période
néo-tonale signifiait au départ un renoncement à la
dodécaphonie – si on ne tient pas compte de quelques
œuvres mineures écrites ultérieurement – le changement
n’était pas aussi brutal qu’on pourrait se l’imaginer. La
transition d’une période à l’autre conservait les principaux
caractères centraux de la pensée musicale de Kokkonen.
Au cours de la période néo-tonale est surtout marquée
par l’importance croissante des accords parfaits et des
notes pédales.
Dans la Troisième symphonie, certes riche en couleurs
et en expressivité, Kokkonen a cherché la concision et la
concentration la plus extrême. Il a utilisé pour la première
fois un grand nombre de percussions, et le piano s’est
libéré de son rôle d’instrument à percussion et est devenu
un instrument de tout l’orchestre. Le centre de gravité de
la forme globale de la symphonie se trouve dans l’Adagio,
ce qui reflète le sens du compositeur pour le monumen-
talisme : les grandes solutions symphoniques germent dans
les profondeurs des mouvements lents. Le final presto
d’une symphonie traditionnelle n’intéressait pas Kokkonen,
il n’a pas voulu résoudre les choses par la force de la vites-
se. L’idée formelle de la symphonie classique, le contraste
entre les mouvements, ne suffisait pas à Kokkonen. Pour
lui, une symphonie se caractérisait par l’usage de la même
matière de base dans tous les mouvements.
Presque tous les critiques de l’époque ont trouvé
étonnant la brièveté de la symphonie. L’un d’entre eux
15
a pensé que le monde symphonique de Kokkonen était
devenu de plus en plus hermétique et annonçait peut-être
des voies complètement nouvelles. Le célèbre critique
finlandais Seppo Heikinheimo était fasciné par le caractère
énigmatique de l’œuvre qui, « loin d’être d’une rudesse re-
poussante, faisait plutôt penser au sourire énigmatique des
sphinx égyptiens : l’auditeur se sent comme un mortel un
peu perplexe ». En février 1968, le Comité Nordique pour
la Musique a doté Kokkonen – et particulièrement sa Troi-
sième symphonie – de son important Prix de musique.
Le Concerto pour violoncelle (1969) est le seul
véritable concerto de Kokkonen et une des œuvres de
valeur de la littérature concertante finlandaise. Il appar-
tient à la même période de tonalité libre que la Troisième
et la Quatrième symphonie. Il est exigeant pour le soliste
et aussi concis que les symphonies. Il n’y a aucune trace
d’une virtuosité gratuite – l’idée de tout éclat extramusical
ne disait rien à Kokkonen. Cette œuvre se distingue de
ses symphonies par son orchestration moins épaisse, le
violoncelle étant un instrument sensible qui ne doit pas
être dissimulé. Kokkonen a pu éviter ce danger. Il dit avoir
connu trop de compositeurs qui, au cours des répétitions,
avaient dû supprimer un tiers des notes de la partition.
Une fois la partition achevée, Kokkonen la remît en
disant : « Je ne suis pas bien placé pour estimer la valeur
de cette œuvre, mais je me porte garant d’une chose : le
violoncelle est toujours audible. »
Le Concerto pour violoncelle comprend cinq mouve-
ments dont les trois derniers forment un ensemble en-
chaîné : d’abord, on trouve un mouvement lent, puis une
cadence qui est notée comme une partie indépendante
et, à la fin, un final rapide – tout comme dans le Concerto
pour violoncelle de Chostakovitch. La cellule génératrice,
son point de repère, est le mouvement central, Adagio. Sa
profondeur puise dans des pensées nées après la mort de
sa mère et qui se sont concrétisées plus tard dans l’œuvre
pour orgue Surusoitto (Musique funèbre, 1969). Sur le
plan expressif, le Concerto pour violoncelle se conforme
à la tradition du genre en tant qu’œuvre éclatante et
plaisante pour le soliste. Dans le langage musical de ses
mouvements rapides on trouve un humanisme chaleureux
et profond et un ton humain et ludique, typiques de
Kokkonen. La fin de l’œuvre est loin d’être d’un sérieux
exagéré. Le mouvement lent avec ses longues lignes est
déchirant et émouvant.
Le Concerto pour violoncelle fut créé en octobre
1969 par le Philharmonique d’Helsinki. Le compositeur
Einar Englund en fit l’éloge dans le quotidien Hufvudstads-
bladet, en nommant Kokkonen le plus habile architecte
musical finlandais. Il souligna le caractère symbolique de la
dédicace de l’œuvre à l’architecte Alvar Aalto : Kokkonen
aurait pu devenir un remarquable architecte s’il avait choisi
de s’investir dans ce domaine. Le Concerto pour vio-
loncelle fut écrit pour Arto Noras, et la dédicace à Alvar
Aalto dérive du fait que cette œuvre fut la première de
grande envergure qui fut achevée dans sa nouvelle maison,
la Villa Kokkonen, que l’architecte lui avait conçue.
Au début des années 1970 il était indéniable que Kokko-
nen était le compositeur contemporain finlandais le plus
important. En novembre 1971, lors des célébrations de
son cinquantième anniversaire, l’Orchestre de la Radio
finlandaise voulut lui dédier un programme entièrement
consacré à sa musique, y compris une création, et de
préférence celle d’une symphonie. Kokkonen ayant
16
déjà pensé à composer une nouvelle symphonie, cette
commande lui fut la bienvenue. Finalement, la Quatriè-
me symphonie vit le jour rapidement : elle fut achevée
en octobre 1971, après une période de composition de
trois mois. Déjà auparavant, Kokkonen avait du lutter avec
l’architecture globale de l’œuvre. L’adaptation définitive
des éléments structurels à la grande ligne de l’œuvre
avait toujours été pour lui une question vitale avant qu’il
ne puisse commencer la composition proprement dite.
Quand il se mit au travail il était ennuyé par son habitude
de commencer et d’achever ses symphonies par un mou-
vement lent, c’est-à-dire de renverser l’ordre classique
des mouvements. Dans le cas de cette œuvre, il aurait
voulu laisser le mouvement lent aboutir franchement
en un final rapide. Il n’a toutefois pas réussi à appliquer
cette idée à la fin du mouvement lent et, au bout d’une
longue lutte, il a finalement abdiqué. Ainsi la Quatrième
symphonie fut achevée avec trois mouvements ce qui la
rapproche, sur le plan de la forme, aux trois symphonies
précédentes.
La Quatrième symphonie de Kokkonen est la plus
facilement abordable de ses symphonies et c’est pro-
bablement pour cette raison qu’elle est la plus jouée.
Harmoniquement, l’œuvre est dominée par des accords
parfaits do – mi – fa dièse. La constellation mélodique est
simple et consiste en un jeu de couleurs et de couches
de sons au lieu d’une profusion polyphonique. L’orches-
tration est faite de touches larges et on trouve, pour la
première fois dans la musique de Kokkonen, un caractère
librement extraverti – comme annonçant l’orientation
vers l’opéra.
Bien que Kokkonen n’aie pas écrit une autre oeuvre de
grande envergure pendant les deux années suivantes, sa
création et son engagement pour la vie musicale reçurent
une telle reconnaissance internationale qu’en octobre
1973, il fut décerné, avec le Polonais Witold Lutosławski,
le Prix international Sibelius de la fondation Wihuri. Il fut
également nommé membre de l’Académie Royale de
Suède en 1972, autre preuve de sa grande renommée
internationale.
© 2007 Pekka Hako
(Traduction : Anja Fantapié)
17
MarkoYlönen a étudié le violoncelle à l’Institut de musi-
que d’Helsinki Est avec Csaba Szilvay, à l’Académie Sibelius
avec Erkki Rautio et Heikki Rautasalo et à Bâle avec
Heinrich Schiff. Déjà à l’âge de quinze ans, il a été finaliste
du Concours de violoncelle de Turku. Plus tard, il a obtenu
le second prix du Concours des pays nordiques à Turku
en 1990 et la même année un prix en finale du Concours
Tchaïkovski à Moscou. Au printemps 1996, il a remporté
le concours de la Concert Artists Guild à New York.
Marko Ylönen s’est produit comme soliste et cham-
briste en Finlande, dans plusieurs pays européens, aux
Etats-Unis, en Australie et en Nouvelle Zélande. De 1990
à 1991 il a été chef de pupitre des violoncelles du Tapiola
Sinfonietta, de 1991 à 1993 premier violoncelle solo de
l’Orchestre symphonique de la Radio finlandaise. Il a joué
dans le Quatuor Uusi Helsinki de 1995 à 1999. Depuis
2000,Ylönen enseigne le violoncelle et la musique de
chambre à l’Académie Sibelius. Il a été directeur artistique
du Festival de Korsholm en 2004.
Outre le répertoire classique de base,Ylönen a joué
beaucoup de musique contemporaine. Il a créé de nom-
breuses oeuvres de compositeurs finlandais, dont, en mars
2003, le Concerto pour violoncelle de Jouni Kaipainen
qu’il a ensuite enregistré pour Ondine (ODE 1062-2).
Ses autres enregistrements pour Ondine comprennent
des concertos pour violoncelle d’Einojuhani Rautavaara
(ODE 819-2) et de Rodion Chédrine (ODE 955-2).
Marko Ylönen joue un instrument de Matteo Goffriller.
L’Orchestre symphonique de la Radio finlandaise
(OSRF) a fêté son 80ème anniversaire en automne 2007.
Composé de dix musiciens lors de sa création en 1927, il
atteignit la taille d’un orchestre symphonique dans les an-
nées 1960. Ses chefs principaux ont été Toivo Haapanen,
Nils-Eric Fougstedt, Paavo Berglund, Okko Kamu, Leif
Segerstam et Jukka-Pekka Saraste dont le mandat de
quatorze ans s’est terminé à l’été 2001. Comme deuxième
chef d’orchestre à côté de Saraste fut engagé en 1994
Sakari Oramo qui occupe le poste de chef principal
depuis l’automne 2003.
Dans le répertoire de l’orchestre, la musique finlan-
daise contemporaine tient une place importante, avec de
nombreuses créations chaque année d’oeuvres comman-
dées par la Radio finlandaise. L’orchestre a fait près d’une
centaine d’enregistrements. Une perle historique constitue
l’enregistrement, dans la salle du Conservatoire d’Helsinki
(aujourd’hui Académie Sibelius) et au jour de l’an 1939, de
l’Andante festivo de Jean Sibelius, dirigé par le compositeur
pour une retransmission en direct aux USA. Il s’agit de
l’unique document authentique que Sibelius nous a laissé
comme chef d’orchestre (ODE 1037-2).
Presque tous les concerts de l’orchestre sont diffusés
par la chaîne publique YLE Radio 1, même depuis l’étran-
ger. L’orchestre s’est produit à l’étranger avec plus de 250
concerts. Il a fait deux tournées en Extrême-Orient et
des visites régulières à Vienne, aux festivals des Proms de
Londres et au Festival de musique des Canaries.
18
Sakari Oramo est directeur musical de l’Orchestre
symphonique de la ville de Birmingham (CBSO) depuis
1999, chef principal de l’Orchestre de la Radio finlandaise
(FRSO) depuis 2003 et chef principal de l’Opéra de
Kokkola depuis 2006. Dès la saison 2008–09, il deviendra
chef principal et conseiller artistique de l’Orchestre
philharmonique royal de Stockholm.
Violoniste accompli, Oramo fut premier violon solo
du FRSO lorsqu’il intégra la classe de direction de Jorma
Panula à l’Académie Sibelius. En 1993, un an après son
diplôme, il remplaça au pied levé un chef indisponible, et
le concert qui en a résulté fut un tel succès qu’il conduit à
sa nomination comme chef principal associé.
Sakari Oramo a été directeur principal et conseiller
artistique puis, depuis septembre 1999, directeur musical
du CBSO. Il l’a emmené en tournée dans plusieurs pays
d’Europe ainsi qu’au Japon. Ses programmes reflètent
son origine finlandaise aussi bien que sa connaissance du
répertoire anglais. En juin 2003, il a été nommé docteur
honoris causa de l’Université de l’Angleterre du Centre
à Birmingham pour sa contribution à la vie musicale de
la ville.
Depuis ses débuts de directeur du FRSO, Oramo a
régulièrement dirigé en Finlande et partout en Scandi-
navie des orchestres aussi remarquables que l’Orchestre
royal de Stockholm, la Philharmonie d’Oslo, l’Orchestre
symphonique de la Radio danoise et le Philharmonique
d’Helsinki. S’y ajoutent le Philharmonique de Berlin, le
NDR de Hambourg, le Los Angeles Philharmonic, le
Minnesota Orchestra, l’Orchestre de Paris, l’Orchestre
du Concertgebouw, le NHK Symphony Orchestra, les
orchestres symphoniques de la Radio de Hesse et de San
Francisco.
 Sakari Oramo a de nombreux enregistrement à son
compte, y compris de la musique de compositeurs finlan-
dais du début du 20e siècle, Klami (ODE 859-2), Pingoud
(ODE 875-2) et Launis (ODE 1055-2D), ainsi que de
compositeurs plus contemporains, Kaipainen (ODE 855-2),
Lindberg (ODE 1038-2) et Hakola (ODE 1063-2). Des
enregistrements plus anciens pour Ondine le présentent
comme violoniste, avec l’Ensemble chambriste de Kuhmo
(ODE 703-2) et avec des membres du Quatuor Avanti!
(ODE 727-2).
19
S uomalaista musiikkielämää hallitsi 1960–1980-
luvuilla vahvasti yksi mies: akateemikko Joonas Kokkonen
(1921–1996). Sävellystyönsä ohella hän toimi lukuisissa
luottamustehtävissä, kehitti Suomen musiikkioloja ja syvensi
kotimaansa kansainvälisiä musiikkisuhteita. Säveltäjäksi hän
kypsyi varsin hitaasti. Hänen läpimurtoteoksensa Musiikkia
jousiorkesterille (1957) avasi uusklassisen kamarimusiikkikau-
den jälkeen portit orkesterimusiikin maailmaan. Dodekafo-
ninen ensimmäinen sinfonia (1960) syntyi säveltäjän ollessa
jo lähes 40-vuotias. Neljän sinfonian jälkeen varsinainen
läpimurto suuren yleisön tietoisuuteen tapahtui oopperalla
Viimeiset kiusaukset (1975). Sitä on esitetty kolmisensataa
kertaa, ja se on ollut useasti mukana edustusteoksena
Suomen kansallisoopperan ulkomaanmatkoilla. Joonas
Kokkosen ominta aluetta oli kuitenkin orkesterimusiikki.
Kokkosen musiikissa tapahtui 1964–1967 huomattava
siirtymä uuteen suuntaan, mikä ilmeni värityksessä ja
vapaatonaalisessa sävellystekniikassa. Muutos tapahtui
asteittain. Kaksi ensimmäistä sinfoniaa ovat instrumentaatiol-
taan varsin karuja, mutta Radion sinfoniaorkesterin tilaama
kolmas (1967) on värikkäämpi. Omien sanojensa mukaan
Kokkonen ei muuttanut väriasteikkoaan tietoisesti, vaan
materiaali, jolla hän työskenteli, muuttui ja vaati toisenlaisen
värityksen kuin aikaisemmat teokset. Muutos ei ollut niin
käänteentekevä, että Kokkosta olisi voinut alkaa luonnehtia
värimuusikoksi; melodiset, rytmiset ja soinnulliset ainekset
olivat hänelle yhä sävellystyön lähtökohta, nyt ne vain kiin-
nittyivät tietynlaiseen värisävytykseen. Värikäs orkestraatio
on kukkeimmillaan sinfonian ensiosan sointikentissä.
Kolmannessa sinfoniassa Kokkonen puhuu
avoimemmin ja suorasukaisemmin kuin ennen.Vaikka
alkanut uustonaalinen kausi merkitsi luopumista
12-säveltekniikasta – paria myöhempää pienimuotoista
teosta lukuun ottamatta – muutos ei ollut niin jyrkkä
kuin saattaisi ajatella. Siirtyminen kaudesta toiseen säilytti
Kokkosen sävelajattelun keskeiset piirteet edelleenkin
hallitsevina. Uustonaalisessa kaudessa kysymys oli lähinnä
kolmisointujen ja urkupistemäisten sävelten entistä
tärkeämmästä asemasta.
Värikkäässä ja ilmaisuvoimaisessa kolmannessa
sinfoniassa Kokkonen pyrki äärimmäiseen suppeuteen ja
keskitykseen. Hän käytti ensimmäistä kertaa suurta ryh-
mää lyömäsoittimia, ja pianokin vapautui lyömäsoittimien
tehtävistä orkesterisoittimeksi. Sinfonian muotokokonai-
suuden painopiste on adagiossa, mikä kuvastaa säveltäjän
monumentaalisuuden tajua: suuret sinfoniset ratkaisut
tapahtuvat hitaiden osien syvissä vesissä. Perinteisen
sinfonian nopea presto-finaali ei Kokkosta kiinnostanut, hän
ei halunnut ratkaista asioita vauhdin voimalla. Kokkoselle
sinfonisuuden perusteeksi ei riittänyt osien välinen klas-
sisen sinfonian vastakohtaisuudelle rakentuva muotoidea.
Hänelle sinfonisuus merkitsi saman motiivisen perusmate-
riaalin käyttöä kaikissa osissa.
Lähes kaikkia aikalaisarvostelijoita hämmästytti sinfonian
lyhyt kesto. Jonkun mielestä Kokkosen sävelmaailma oli
muuttunut entistä sulkeutuneemmaksi ja kenties täysin
uudenlaisia uria ennakoivaksi.Tunnettua musiikkiarvostelijaa
Seppo Heikinheimoa kiehtoi teoksen arvoituksellisuus,
joka ”ei suinkaan ole luotaantyöntävää yrmeyttä, vaan tuo
pikemminkin mieleen Egyptin selittämättömästi hymyilevät
sfinksit: kuulija tuntee itsensä hiukan ymmälleen joutu-
neeksi kuolevaiseksi”. Helmikuussa 1968 Pohjoismainen
Neuvosto palkitsi Kokkosen – ja erityisesti hänen kolman-
nen sinfoniansa – huomattavalla musiikkipalkinnolla.
20
Sellokonsertto (1969) on Joonas Kokkosen ainoa
varsinainen konsertto, suomalaisen konserttokirjallisuuden
arvoteos. Se kuuluu kolmannen ja neljännen sinfonian
kanssa samaan vapaatonaaliseen sävellyskauteen.
Konsertto on solistille teknisesti vaativa ja musiikillisesti
yhtä kiinteä kuin sinfoniat. Siinä ei ole häivääkään taituril-
lisuutta sen itsensä vuoksi – ajatus tällaisesta ulkomusii-
killisesta säihkeestä oli Kokkoselle hyvin vieras. Konsertto
poikkeaa sinfonioista tietysti siinä, että orkesteriosuus on
ohuempi, sillä sello on soolosoittimena arka eikä orkesteri
saa sitä peittää. Kokkonen osasi ennakoida tämän vaaran.
Hän sanoi tietävänsä liian monta säveltäjää, jotka olivat
harjoitusten aikana joutuneet karsimaan jopa kolmasosan
orkesterin nuoteista. Konserton valmistuttua ja jättäessään
lopullisen partituurin Kokkonen sanoikin: ”Muuten olen
epäpätevä arvioimaan mitä tämä teos on, mutta yhdestä
asiasta menen takuuseen: sello kuuluu aina.”
Sellokonsertossa on viisi osaa, joista kolme viimeistä
muodostaa tauttomaksi sidotun kokonaisuuden: ensin tulee
hidas osa, sitten omaksi kokonaisuudeksi merkitty kadenssi
ja lopuksi nopea finaali – kuin Šostakovitsin sellokonsertos-
sa. Konserton viiden osan ytimenä, psykologisena kiinne-
kohtana, on keskimmäinen Adagio-osa. Sen syvähenkisyys
ammentaa äidin kuoleman herättämistä ajatuksista, jotka
kulkeutuivat urkukappaleeseen Surusoitto (1969). Ilmeel-
tään sellokonsertto on perinteisen loistelias ja solistisesti
kiitollinen konsertto, jonka nopeiden osien sävelkielessä on
Kokkoselle ihmisenä ominaista lämmintä, syvällistä humaani-
suutta ja ihmisläheistä, leikkisää huumoria. Teoksen musi-
kanttinen päätös on kaukana ryppyotsaisesta vakavuudesta.
Hidas osa on riipaisevan koskettava pitkine kaarineen.
Sellokonserton kantaesitys oli lokakuussa 1969
Helsingin kaupunginorkesterin konsertissa – kysymyksessä
oli kaupunginorkesterin ensimmäinen Kokkosen musiikin
kantaesitys. Säveltäjäkollega Einar Englund kehui
Hufvudstadsbladetissa Kokkosta taitavimmaksi suoma-
laiseksi musiikkiarkkitehdiksi. Konserton omistamisen
arkkitehti Alvar Aallolle Englund näki suorastaan vertausku-
vallisena: hänen mielestään Kokkosesta olisi varmasti tullut
myös huomattava arkkitehti, ellei olisi antautunut musiikki-
alalle. Sellokonsertto on kirjoitettu Arto Norakselle. Se on
omistettu Alvar Aallolle, sillä konsertto on ensimmäinen
suurimuotoinen teos, joka valmistui Aallon piirtämässä
talossa, Villa Kokkosessa.
1970-luvun alussa ei ollut epäilystäkään siitä, kuka julki-
suudessa oli Suomen johtavin nykysäveltäjä. Marraskuussa
1971 vietettiin Kokkosen 50-vuotispäiviä, ja Radion
sinfoniaorkesteri halusi juhlistaa tapahtumaa konsertilla,
jonka koko ohjelmisto oli omistettu Kokkosen musiikille.
Konserttiin haluttiin yksi kantaesitys, mieluiten uusi sinfonia.
Kokkonen oli jo suunnitellut uuden sinfonian säveltämistä,
joten tilaus oli mieluinen. Neljäs sinfonia syntyi lopulta
nopeasti: se oli valmis lokakuussa 1971 kolme kuukautta
kestäneen kirjoitusvaiheen jälkeen. Sitä ennen Kokkonen
oli painiskellut sinfoniansa kokonaisarkkitehtuurin kanssa.
Rakenteen ja kokonaiskaaren lopullinen muokkautuminen
oli hänelle aina elinehto, ennen kuin sinfonian varsinaisen
kirjoitustyön saattoi aloittaa. Ryhtyessään sävellystyöhön
häntä oli alkanut harmittaa hänen tapansa aina aloittaa ja
lopettaa sinfoniat hitaaseen osaan, toisin sanoen kääntää
klassinen osaryhmitys päinvastaiseksi. Nyt hän halusi
kirjoittaa sellaisen teoksen, joka lopussa kasvaisi edeltävästä
hitaasta osasta ja päättyisi reilusti nopeaan finaaliin. Hän ei
kuitenkaan millään saanut sovitettua ideaansa hitaan osan
loppuun ja taisteli kauan, kunnes joutui lopulta antamaan
21
periksi. Näin neljännestä sinfoniasta tuli kolmiosainen ja
muodoltaan samanlainen kuin kolmesta aikaisemmasta
sinfoniasta.
Neljäs sinfonia on Kokkosen sinfonioista välittömimmin
avautuva ja ehkä juuri siksi niistä myös soitetuin. Teoksen
harmoniaa hallitsevat kolmisoinnut, jotka perustuvat soin-
tukululle C–E–As. Melodinen tapahtuminen ei ole ristei-
levän moniäänistä, vaan yksikerroksista värien ja massojen
leikkiä. Orkestraatio on maalattu levein siveltimenvedoin, ja
Kokkosen musiikissa esiintyy ensimmäisen kerran vapau-
tuneesti ulospäin suuntautuva piirre – kuin ennakoiden
suuntautumista oopperaan.
Vaikka Joonas Kokkonen ei pariin vuoteen säveltänyt
uutta laajamuotoista teosta, hänen kansainvälistä tasoa
olevaa tuotantoaan ja työtään musiikkielämän hyväksi
arvostettiin niin paljon, että lokakuussa 1973 hän sai
Wihurin kansainvälisten palkintojen rahastosta Sibelius-
palkinnon yhdessä puolalaisen Witold Lutosławskin kanssa.
Kansainvälistä arvonantoa merkitsi myös se, että 1972
Joonas Kokkonen kutsuttiin Ruotsin kuninkaallisen musiikki-
akatemian jäseneksi.
© 2007 Pekka Hako
MarkoYlönen opiskeli sellonsoittoa Itä-Helsingin musiik-
kiopistossa Csaba Szilvayn oppilaana, Sibelius-Akatemiassa
Erkki Raution ja Heikki Rautasalon johdolla sekä Baselissa
Sveitsissä Heinrich Schiffin johdolla.
Jo viisitoistavuotiaana Marko Ylönen soitti Turun
sellokilpailujen finalistina. Myöhemmin hän saavutti toisen
palkinnon Pohjoismaisissa sellokilpailuissa Turussa 1990
sekä palkintosijan Moskovan Tšaikovski-kilpailujen finaalissa
samana vuonna. Keväällä 1996 hän voitti Concert Artists
Guild -kilpailun New Yorkissa.
Marko Ylönen on esiintynyt solistina ja kamarimuu-
sikkona eri puolilla Suomea, useissa Euroopan maissa,
Yhdysvalloissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.
1990–1991 Ylönen toimi Tapiola Sinfoniettan sellon
äänenjohtajana.Vuosina 1991–1993 hän toimi Radion
sinfoniaorkesterin ensimmäisenä soolosellistinä. Uusi
Helsinki -kvartetin sellistinä Ylönen soitti 1995–1999.
Syksystä 2000 lähtien hän on toiminut sello- ja kamari-
musiikin lehtorina Sibelius-Akatemiassa. Ylönen toimi
Korsholman musiikkijuhlien taiteellisena johtajana
kesällä 2004.
Klassisen kantaohjelmiston lisäksi Ylönen on esittänyt
erittäin aktiivisesti nykymusiikkia. Hän on soittanut useita
suomalaisten sävellysten kantaesityksiä, viimeisimpänä Jouni
Kaipaisen sellokonserton maaliskuussa 2003. Muita Ylösen
Ondinelle tekemiä levytyksiä ovat Einojuhani Rautavaaran
sellokonsertto (joht. Max Pommer, ODE 819-2) ja Rodion
Stsedrinin sellokonsertto Sotto voce Helsingin kaupungin-
orkesterin kanssa (joht. Olli Mustonen, ODE 955-2) sekä
Jouni Kaipaisen sellokonsertto Radion sinfoniaorkesterin
kanssa (joht. Hannu Lintu ODE 1062-2). Marko Ylösen
instrumenttina on Matteo Goffriller -sello.
22
Radion sinfoniaorkesteri (RSO) on Yleisradion
orkesteri, joka syksyllä 2007 juhli 80. vuottaan. Kymmen-
miehinen Radio-orkesteri perustettiin vuonna 1927,
ja sinfoniaorkesterin mittoihin se kasvoi 1960-luvulla.
RSO:n ylikapellimestareita ovat olleet Toivo Haapanen,
Nils-Eric Fougstedt, Paavo Berglund, Okko Kamu, Leif
Segerstam sekä Jukka-Pekka Saraste, jonka neljäntoista
vuoden kausi päättyi kesällä 2001. Orkesterin toiseksi
kapellimestariksi Sarasteen rinnalle kiinnitettiin vuonna
1994 Sakari Oramo, joka aloitti RSO:n ylikapellimestarina
syksyllä 2003.
RSO:n ohjelmistossa on tärkeällä sijalla uusin suoma-
lainen musiikki ja se kantaesittää vuosittain useita Yleis-
radion tilausteoksia. Levytyksiä on kertynyt lähes sata.
Historiallinen helmi tallennettiin Helsingin konservatorion
(nykyinen Sibelius-Akatemia) salissa uudenvuodenpäivänä
1939, kun Jean Sibelius johti oman Andante festivonsa
radiotervehdyksessä amerikkalaisille. Nauhoitus jäi ainoaksi
dokumentiksi Sibeliuksesta kapellimestarina (ODE 1037-2).
RSO:n kotikanava on YLE Radio 1, joka lähettää
orkesterin konsertit yleensä suorina lähetyksinä niin
Suomesta kuin ulkomailtakin. Radion sinfoniaorkesteri on
soittanut ulkomailla yli 250 konserttia. Kaukoidässä RSO
on vieraillut kahdesti. Säännöllisesti orkesteri vierailee
Wienissä, Lontoon Promsfestivaaleilla ja Kanariansaarten
musiikkijuhlilla.
Sakari Oramo on ollut Birminghamin kaupungin
sinfoniaorkesterin (CBSO) taiteellinen johtaja vuodesta
1999, Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestari vuodesta
2003 ja Kokkolan oopperan ylikapellimestari vuodesta
2006. Kaudella 2008-09 hän ottaa vastaan Tukholman
kuninkaallisen filharmonisen orkesterin ylikapellimestarin ja
taiteellisen neuvonantajan tehtävät.
Viulistina uransa aloittanut Oramo toimi RSO:n
konserttimestarina aloittaessaan kapellimestariopinnot
Jorma Panulan luokalla Sibelius-Akatemiassa. Vuoden
verran kurssin suorittamisen jälkeen, vuonna 1993, hän
johti lyhyellä varoitusajalla RSO:n konsertin kapellimestarin
sairastuttua; konsertti oli suuri menestys, minkä
seurauksena hänet nimitettiin RSO:n kapellimestariksi.
Oltuaan menestyksekkään vuoden CBSO:n ylikapelli-
mestarina ja taiteellisenaa neuvonantajana Sakari Oramo
nimitettiin orkesterin taiteelliseksi johtajaksi syksyllä 1999.
Hän on johtanut CBSO:ta kiertueilla Euroopassa ja Japa-
nissa. Oramon ohjelmistovalinnat heijastavat hänen suoma-
laista syntyperäänsä, mutta keskittyvät myös englantilaisiin
teoksiin. Kesäkuussa 2004 hän vastaanotti kunniatohtorin
arvon Keski-Englannin yliopistolta Birminghamissa tunnus-
tuksena hänen panoksestaan kaupungin musiikkielämään.
Sakari Oramo on esiintynyt säännöllisesti kapellimesta-
rina aina RSO:n debyyttikonsertistaan lähtien, Suomessa ja
Pohjoismaissa mm. Tukholman kuninkaallisen filharmonisen
orkesterin, Oslon filharmonikkojen,Tanskan radion sinfo-
niaorkesterin ja Helsingin kaupunginorkesterin kanssa, ja
kauempana maailmalla Berliinin filharmonikkojen, NDR
Hamburgin, Los Angelesin filharmonikkojen, Minnesotan
orkesterin, Orchestre de Paris’n, Concertgebouw-
orkesterin, NHK-sinfoniaorkesterin, Hessenin radio-
orkesterin ja San Franciscon sinfoniaorkesterin kanssa.
23
Oramo on tehnyt lukuisia levytyksiä, mm. RSO:n
kanssa 1900-luvun alkupuolen suomalaisten säveltäjien
kuten Klamin (ODE 859-2), Pingoud’n (ODE 875-2) ja
Launiksen (ODE 1055-2D) teoksia ja tuoreempien
säveltäjien kuten Kaipaisen (ODE 855-2), Lindbergin
(ODE 1038-2) ja Hakolan (ODE 1063-2) teoksia. Hän
levytti aiemmin Ondine-levymerkille myös viulistina
Kuhmo Chamber Ensemblen kanssa (ODE 703-2) ja
Avanti!-jousikvartetin jäsenten kanssa (ODE 727-2).
Recorded at the the House of Culture, Helsinki,
3/06 (Cello concerto) & 10/06 (Symphonies Nos. 3 & 4)
Recording Engineer: Pentti Männikkö/YLE
Producer: Seppo Siirala
Artist Photos:Tuovi Nousiainen/SKOY (Joonas Kokkonen).
Heikki Tuuli (Marko Ylönen, Sakari Oramo)
Cover and Inlay Design: Antti Metsäranta
Booklet Editor: Mikko Hannuksela
Executive Producer: Reijo Kiilunen
2007 Ondine Inc.
Fredrikinkatu 77 A 2
FIN-00100 Helsinki
Tel. +358 9 434 2210
Fax +358 9 493 956
e-mail ondine@ondine.fi
www.ondine.net
This recording was produced with support from
the Foundation for the Promotion of Finnish Music (LUSES),
and the Finnish Performing Music Promotion Centre (ESEK).
ODE 1098-2