Professional Documents
Culture Documents
"Hiirakkoni?"
Mies ja vaimo.
"Kovemmin!"
"Jehan de Bault."
"Sanele se markkinajuttusi."
"Niin."
"Talo metsässä."
"Muistatko isääsi?"
"En."
"Äitiäsi?"
"En tiedä."
"En tiedä."
"Kuinka kauvan olit sen miehen mukana, jolta sinut otin?"
"En tiedä."
"Se on oikein! Itke nyt!" ärisi mies tylysti. "Jumalan kiitos, tässä
sentään tulee illallinen. Ja sitte me jatkamme matkaa Vernoniin. Tiet
ovat uurtuisia, ja silloin sinulla on muutakin tehtävää kuin vesistellä."
Kaksiovinen talo.
"Kenen olet?"
Hänet lukittiin taloon aina kun Notredame läksi ulos, ja tällä tavoin
hän vietti monia yksinäisiä ja kaameita hetkiä. Nämä johtivat hänet
kuitenkin lopulta erääseen keksintöön. Kerran joulukuun puolivälissä,
kun hän tutkiskeli paikkoja tähdistälukijan poissaollessa, hän löysi
erään oven. Sanoin "löysi"; se nimittäin ei kyllä ollut mikään salaovi,
mutta pieni ja vaikeasti keksittävissä, sijaiten alemmista ylempiin
kamareihin johtavien pikku portaitten päässä olevan suoran, kaidan
käytävän sivussa. Ensin hän luuli sitä lukituksi, mutta pelkästä
uteliaisuudesta tarkastaessaan sitä lähemmin hän havaitsi
laudoituksen syvennyksessä säpin kahvan. Hän painoi tätä, ja ovi
myötäsi hiukan.
Sillä kertaa poika säikähti. Hän huomasi komeron pimeäksi, veti
oven jälleen kiinni ja läksi pois uteliaisuuttansa tyydyttämättä. Mutta
vähän ajan kuluttua pääsi hänen pelostaan voitolle halu tietää, mitä
oli oven takana. Hän palasi talituikku kädessä, painoi säppiä
uudestaan, työnsi oven auki ja astui sisälle pamppailevin sydämin.
Ylempi holviovi.