Professional Documents
Culture Documents
Test Bank For Voyages in World History Volume 2 3rd Edition by Hansen
Test Bank For Voyages in World History Volume 2 3rd Edition by Hansen
Preface
Note on Spelling
Ch 15: Introduction
Ch 16: Introduction
Maritime Trade Connections: Europe, the Indian Ocean, and Africa, 1500–1660
Ch 17: Religion, Politics, and the Balance of Power in Western Eurasia, 1500–1750
Ch 17: Introduction
Ch 19: The Atlantic System: Africa, the Americas, and Europe, 1550–1807
Ch 19: Introduction
Ch 20: Introduction
Ch 21: Introduction
Measuring and Mapping: Exploration and Imperialism in Africa, India, and the Americas, 1763–1820
Ch 22: Introduction
Ch 23: Introduction
Ch 24: Introduction
Ch 25: Introduction
Ch 26: Introduction
Ch 27: Introduction
Ch 28: Introduction
Ch 29: The Second World War and the Origins of the Cold War, 1939–1949
Another random document with
no related content on Scribd:
Another random document with
no related content on Scribd:
"Eikö äiti nytkään ole kotona?"
"Uskotteko, etten ole enään sama tyhjä, itsekäs olento, mikä olin
vielä toissapäivänä, eilen…"
"Näen sen."
"Voi sanokaa!"
"Kiitän teitä!"
"Ei enään! Nyt tuntuu kuin olisin saanut kiinni kultaisen langan
päästä, jota seuraamalla aavistan löytäväni sen suuren, kaivatun…
sen, jota sanotaan elämäntehtäväksi. —"
"Kaikesta siitä mitä minulla on, kiitän teitä, — kiitän teitä vaan!"
virkkoi Helvi lämpimästi ja salataksensa mielenliikutustaan kääntyi
hän nopeasti taloon vievälle puistotielle.
Suurin osa siitä opista, jota hän koulun penkillä oli päähänsä
puinut, näytti niin tuiki tarpeettomalta, tyhjältä. — — Sen sijaan että
sielläkin olisi opastettu kaikkeen siihen, elävään välttämättömyyteen,
innostutettu suuriin aatteisiin, hyviin töihin ja käytännöllisyyteen,
pantiin pääpaino kuolleisiin, homehtuneisiin numeroihin ja
ijänikuisten tapausten häirähtämättömään muistamiseen, joista henki
ei kohonnut, eikä järki avartunut.
Miksei ollut kotikaan antanut hänelle niitä aatteita, joita hän oli
tietämättään janonnut?
(Koskenlaskijan morsiamet).
"Petturi!"
"Kätke kaikkien katseilta se, joka kirveltää, moni muu ennen sinua
on tehnyt niin…"
Sydänmaan rakkautta.
"No ei sinne niin pitkä matka ole", vastasi hän sitten lapselle,
yhtäkkiä rohkaistuen ja ottaen tämän syliinsä.
"Anna toki pojan istua… Tämähän on niin hyvä poika tämä pikku
Kaapro."
Tuskin oli Jaakko päässyt ovesta ulos, kun kalvava kaiho täytti
hänen rintansa ja hän olisi tahtonut jälleen lämpimään, armaaseen
tupaan katselemaan Hiljaa ja pitelemään poikaa polvillansa…
*****
Sitten alkoi siellä ja täällä kuulua lisäksi ääniä, että isäntä aikoo
ottaa häneltä mökin pois, kun saapi sen annetuksi toiselle
paremmilla ehdoilla.
"Voiko sitä olla vieras, vaikka on oma —-?" kysyi lapsi ja hänen
silmiinsä tuli miettivä, lohduton ilme.
Kun hän kerran tällaisella retkellään sai kuulla että merten takaa
oli Kaapro Kalposen kuoleman viesti saapunut, — tunsi hän suurta
levotonta iloa sydämessänsä, sellaista ikiääretöntä, joka vain
aniharvoin ihmissieluun hulvahtaa, loistavana, mahtavana,
rinnanääriä repien, — niinkuin tila siellä olisi asunnoksi ahdas ja
matala riemun suurelle majesteetille…!
*****
Miina.
Miinalla oli tapana iltasin, kun tupa oli lämmitetty ja pelti pantu
kiinni, lähteä sukanneuleineen vähäksi aikaa kylään "häkää pakoon."
Niitä varten pani Miina aina oluen, keitti lämpimät ruuat ja kahvin
— ja jos sattui olemaan jouluinen aika, saattoi hänellä toisinaan olla
ryypytkin.
"Vaikka teidän nenänne olisi sata syltä pitkä, niin kyllä mie sen
niistän…" huusi hän niin että musta yö raikui.