Professional Documents
Culture Documents
T. 1. The securities Exchange act of 1934 provides for the regulation of securities
exchanges and over-the-counter markets.
T. 5. The Securities Act of 1933 is the main body of federal law governing the
creation and sale of securities in the U.S.
F 6. The Securities Exchange Act was passed in 1933 and the Securities Act was
passed in 1934.
F. 7. The trading of securities is regulated under the Securities and Exchange Act
of 1954.
T. 10. Offerings and sales of securities are regulated under the Securities Act of
1933 and state blue-sky laws.
F. 11. Blue-sky laws are federal laws designed to protect individuals from
investing in fraudulent security offerings.
F. 12. The typical business organization for a venture in its rapid-growth stage is
a partnership or LLC.
52
Chapter 8: Securities Law Considerations When Obtaining Venture Financing 53
T. 17. The two basic types of exemptions from having to register securities with
the SEC are security and transaction exemptions.
F. 18. The Securities Act of 1933 provides a very narrow definition as to what
constitutes a security.
T. 19. SEC Rule 147 provides guidance on the issuer’s diligent responsibilities in
assuring that offerees are in-state and that securities don’t move across state
lines.
F. 22. The typical business organization for a venture in its rapid-growth stage is
a partnership or LLC.
F. 23. In SEC v. Ralston Purina (1953), the U.S. Supreme Court took an
important step toward defining a public offering for the purposes of Section
4(2) of the Securities Act of 1933.
F. 24. SEC Regulation D requires the registration of securities with the SEC.
T. 25. An early stage venture that is not an investment company and has written
compensation agreements can structure compensation-related securities issues
so they are exempt from SEC registration requirements.
F. 26. SEC Regulation D took effect in 1932 and provides the basis for “safe
harbor” as a private placement.
F. 27. Rule 504 under Regulation D has a $2 million financing limit (i.e., applies
to sales of securities not exceeding $2 million).
54 Chapter 8: Securities Law Considerations When Obtaining Venture Financing
T. 28. A Rule 504 exemption under Regulation D has no limit in terms of the
number and qualifications of investors.
T. 31. A Regulation D Rule 506 offering has no limit in terms of the dollar
amount of the offering but is limited to 35 unaccredited investors.
T. 34. Regulation A issuers are allowed to “test the waters” before preparing the
offering circular (unlike almost all other security offerings).
F. 35. Regulation A offerings are allowed up $10 million and do not have
limitations on the number or sophistication of offerees.
T. 36. The objective of the Jumpstart Our Business Startups (JOBS) Act of 2012
is to stimulate the initiation, growth, and development of small business
companies.
T. 37. Title II of the JOBS Act of 2012 eliminates the general solicitation and
advertising restriction for Regulation D 506 offerings.
T. 38. Title III of the JOBS Act of 2012 establishes a small offering registration
exemption and calls for SEC rules relating to the sales of securities to an
Internet “crowd” (securities crowdfunding).
F. 5. Rule 503 of Regulation D states that a Form D should be filed with the SEC
within six months after the first sale of securities.
Multiple-Choice Questions
e. 1. Which of the following is not true regarding the Securities Act of 1933?
a. it was passed in response to abuses thought to have contributed to
the financial catastrophes of the Great Depression
b. it covers securities fraud
c. it requires securities to be registered formally with the federal
government
d. it set of the nature and authority of the Securities and Exchange
Commission
e. it focuses on those who provide investment advice
b. 2. The U.S. federal law that impacts the creation and sales of securities is:
a. Securities Exchange Act of 1934
b. Securities Act of 1933
c. Investment Company Act of 1940
d. Investment Advisers Act of 1940
c. 3. The efforts to regulate the trading of securities takes place under which of
the following securities laws?
a. Securities Act of 1933
b. state “blue-sky” laws
c. Securities and Exchange Act of 1934
d. Investment Company Act of 1940
e. Investment Advisers Act of 1940
f. 4. Efforts to regulate the offerings and sales of securities take place under
which of the following securities laws?
a. Securities Act of 1933
b. state “blue-sky” laws
56 Chapter 8: Securities Law Considerations When Obtaining Venture Financing
d. 8. Which of the following is not true about registering securities with the
SEC?
a. it is a time consuming process
b. it required the disclosure of accounting information
c. it is usually done with the help of an investment bank
d. it is an inexpensive process
e. it provides information to prospective investors
b. 10. Ventures that reach their survival stage of their life cycles and seek first-
round financing are typically organized as:
a. proprietorships or partnerships
b. LLCs or corporations
c. corporations
d. partnerships or LLCs
e. proprietorships or corporations
d. 13. The returning of all funds to equity investors as a common “remedy” for a
“fouled up” securities offering is called:
a. just action
b. fraud
c. second round financing
d. a rescission
e. mezzanine financing
e. 14. “Security” exemptions from registration with the SEC include which of
the following:
a. securities issued by banks and thrift institutions
b. government securities
c. intrastate offerings
d. securities issued by large, high quality corporations
e. a, b, and c above
f. a, b, c, and d above
e. 15. The basic types of “transaction” exemptions for registration with the SEC
are:
a. private placement exemption
Another random document with
no related content on Scribd:
köyhyydestäni ja ahdingostani avioliittomme edellä! Ja ylhäisestä
suvustaan! Ja kolmesta marskistaan! Ja —"
"Perigordissa?"
"Niinpä kyllä."
"Niin."
*****
Hän luuli olevansa yksinään. Mutta kaiken aikaa makasi
valkeakasvoinen poika muutaman jalan päässä hänestä, tarkaten
hänen jokaista liikettään ja kuunnellen hänen hengitystään —
pienoinen poika, jonka aisteja herkisti viha ja inho.
Rankaisemattomuus tekee ihmisen huolimattomaksi, muutoin ei
Notredame olisi ollut niin kerkeä panemaan rupisammakon tiliin
apurinsa aiheuttamaa jyrähdystä. Judas-reikä ja vakoilukomero
olisivat johtuneet hänen mieleensä, ja tuossa tuokiossa hän olisi
keksinyt kuuntelijan, ja tämä kertomus olisi jäänyt kirjoittamatta.
*****
Hän jäi siihen asentoon noin minuutiksi. Sitte hän kääntyi ja hiipi
jälleen alas, seisten ajatuksissaan portaitten juurella, kasvoillaan niin
tavattoman hämmästyksen ilme, että mies oli melkein muuttunut.
Hän oli kuullut tai nähnyt jotakin, mitä hän ei kyennyt ymmärtämään!
Jotakin uskomatonta, jotakin melkein ihmetyöltä tuntuvaa! Sillä kaikki
muu, hänen rikollinen hankkeensakin, näytti kuoleutuneen pelkkään
ihmetykseen.
"Hän on astrolabikamarissa."
"Kelle?"
"Teille."
Kiinnytysjauhe.
Paikka oli hänelle kamala, muttei niin kamala kuin kylmä koti, tylyt
sanat, rakkauden pilkkaaminen, verkalleen vahvistuva tieto, että
rakkautta ei ollut alkujaankaan olemassa, — ja siitä kaikesta oli hän
täällä pelastumassa. Hän oli yksin, vaan ei yksinäisempi kuin oli ollut
kuukausimääriä omassa talossaan. Se mies, joka kohteli häntä joka
päivä ivasanoin ja herjauksin ja harvoin puhui muistuttamatta
hänelle, kuinka valjulta ja värittömältä hän näytti hovin kukkeiden ja
sukkelien kaunottarien rinnalla — hänen ystäviensä — oli yhä hänen
kaikkensa ja oli ollut hänen epäjumalansa. Jos hän miehensä
menettäisi, niin maailma olisi hänelle tosiaan tyhjä. Vain yksi tehtävä
oli senvuoksi jäljellä: suurin surminkin, kaikella mitä nainen saattoi
tehdä täi uskaltaa, — alistumisella, urheudella, — voittaa takaisin
hänen rakkautensa. Hän oli yrittänyt. Jumala tietää, että hän oli
yrittänyt! Hän oli polvistunut miehensä eteen, ja tämä oli lyönyt
häntä. Hän oli pukeutunut hienosti ja ollut hilpeä ja koettanut laskea
leikkiä niinkuin miehen ystävät puhuivat pilojaan: mies oli suominut
häntä katkeralla ivailulla. Hän oli rukoillut, ja taivas ei ollut vastannut.
Hän oli kääntynyt pois taivaasta — valkeakasvoinen, riutuva nainen,
melkein vielä tyttönen — ja hän oli täällä.
Mutta onni oli heitä vastaan, tai tavoittajan katse oli harvinaisen
läpitunkeva. He eivät olleet värjötelleet siinä montakaan sekuntia,
kun hän juoksi esille — kumarainen olento, hento ja lyhyt. Hän
hiljensi äkkiä vauhtiansa ja pysähtyi ihan heidän lymynsä kohdalle.
Hetkinen jännitystä, ja sitte valjut kasvot, jotka sai näkyviin etäisen
tulen kajastus, kumartuivat heitä kohti, ja piipattava, läähättävä ääni
sopersi arasti: "Madame! Madame de Vidoche, suvaitkaa!"
Tällä kertaa Margot nauroi. "Kuka sinä sitten olet?" hän kysyi
astuen ripeästi esille, "ja minkätähden olet seurannut meitä? Sinulla
näkyy olevan rouvan nimi hyvin selvillä", hän lisäsi terävästi.
Margot oli kaiken aikaa siirtynyt pikku erin lähemmäksi ja tuli nyt
ihan luokse. "Nyt, hyvä rouva", hän sanoi terävästi, "pyydän teitä
lopettamaan. Tämä ei ole mikään sovelias paikka meille tähän
aikaan yöstä, ja tuon pikku pirulaisen pitäisi olla omilla asioillaan.
Ihan minä nykistyn viluun, ja noiden veneitten kitkuminen virralla
panee minut ajattelemaan pitkiä hirsipuita ja ruumiita, niin että kylmät
väreet karmivat selkäpiitäni! Ja vartiokin tulee tänne tuotapikaa."
"Hyvä on, Margot", vastasi madame; "minä tulen". Mutta hän
katseli yhä poikaa ja viivytteli. "Olet siis varma, että sinulla ei ole
muuta sanottavaa?" hän virkkoi hiljaa.
Kuitenkin, siinä kaikki, mitä siitä seikasta voi sanoa. Hän seurasi
heitä.
Hän aikoi nukkua, muttei voinut, sillä kaikki hänen hermonsa olivat
jännittyneinä kiihtymyksestä. Ainoakaan hisahdus talossa ei välttänyt
hänen huomiotaan. Hän kuuli pehmeän tuhan ripisevän takassa; hän
kuuli eteissuojamassa nukkuvan miehen kääntyvän ja oihkaavan
unissaan. Vihdoin avautui ovi ihan hänen lähellään.
Klytemnestra.
"Ei, monsieur."
"Kamarineito makaa hänen kanssaan?"
"Niin, monsieur."
Mies vannoi, että niin ei ollut asian laita, ja hra de Vidoche kuunteli
hänen vakuutuksiaan niinkuin olisi kuullut niitä. Todellisuudessa
hänen ajatuksensa pyörivät muissa asioissa. Tapahtuukohan se
tänään vai huomenna vai seuraavana päivänä? hän aprikoitsi
itsekseen synkeästi. Ja mitenkähän se — tehoo? Lienenkö silloin
täällä kotosalla, vai tultaneeko minulle kertomaan? Sairastuneeko
hän kuihtumaan hitaasti ja kuolemaan johonkin näköjään tavalliseen
tautiin, pappi vierellään? Vai herännenkö yöllä kuulemaan hänen
kirkunaansa ja saamaan kutsun katselijaksi hänen
tuskanväänteisiinsä, tukehduskohtauksiinsa, hänen rukoillessaan
kaikilta pelastusta — pelastusta hirveistä kärsimyksistä. Hyvä
Jumala! Hiki kihoili hänen otsalleen. Häntä värisytti. "Anna minulle
tuo!" hän änkkäsi käheästi, ojentaen tutisevan kätensä. "Anna tänne,
kuuletko!"
Mies oli lämmittämässä kolpakkoa, mutta nousi kiireesti ja ojensi
sen isännälle.
Hän oli tuskin tehnyt sen, kun oikaisihe äkkiä suoraksi ja jäi siihen
asentoon kotvaseksi, suu puoliavoinna, silmät tuijottavina. Hänet
valtasi jonkunlainen kouristus. Hampaat loksahtivat yhteen. Hän
hoippuu ja harasi kiinni pöydänlaidasta. Kasvot punertuivat —
purppurankarvaisiksi. Aivot näyttivät olevan pakahtumaisillaan,
silmät veristyivät. Hän yritti parkaista, hälyttää, hengähtää, mutta
kurkku oli kuin ruuvipihtiin pusertunut. Hän oli tukehtumaisillaan ja
huojui jaloillaan, kun mies sattumalta astui ulos makuuhuoneesta.
Oli ollut. Mutta nyt jo se mies, joka oli vastikään mennyt ylikertaan
niin täynnä voimaa ja katalaa juonimista, makasi henkitoreissaan,
puhumattomana, kuolemankielissä. Hänet oli nostettu makuulavalle,
jonka joku oli raahannut viereisestä huoneesta, ja ensimältä ei ollut
suinkaan puuttunut auttajia tai kerkeitä käsiä. Yksi päästi auki hänen
kaulahuivinsa ja toinen ihokkaansa, ja pari kolme kylmäverisintä
piteli häntä kouristusten kohdatessa. Mutta sitte kuiskattiin
taikasana: "myrkkyä!" ja yksitellen kaikki, hänen vastaanottajanaan
ollut mieskin ja madamen kamarineito, vetäysivät loitolle ja jättivät
nuo kaksi kahden kesken. Tuhankarvainen ruumis virui
makuulavalla, ja pökertyneenä ja kauhuissaan kyyristeli madame
sen yli; mutta palkolliset seisoivat syrjässä tiheänä piirinä ja
katselivat kohtausta synkein ja pelokkain kasvoin, toiset koneellisesti
pidellen kynttilöitä, toisilla yhä käsissään kulhot ja pesuvadit, joita he
eivät rohjenneet käyttää, tuon sanan kiertäessä alituisena
supatuksena.