Professional Documents
Culture Documents
Instant Download Corporate Finance 4th Edition Berk Test Bank PDF Full Chapter
Instant Download Corporate Finance 4th Edition Berk Test Bank PDF Full Chapter
Test Bank
Visit to download the full and correct content document:
https://testbankdeal.com/download/corporate-finance-4th-edition-berk-test-bank/
Another random document with
no related content on Scribd:
Sinne ei tunge mikään melu.
*****
*****
*****
10.
Thora Thammersilla oli tällä kertaa ollut onni saada huone, josta
oli näköala nummelle.
Pieni kuisti hänellä myöskin oli, jonka sai pitää melkein yksin.
Noista kahdesta muusta huoneesta, joista myöskin oli ovi sinne, asui
toisessa eräs vuoteen omana oleva nainen ja toisessa ylioppilas
Adelsson, jota sanottiin Omar Pashan sijaiseksi. Häntä ei Thora
nähnyt useinkaan.
Omituista kuinka nopeasti aika kului! Viikon päivät oli hän jo ollut
täällä.
Tällä kertaa oli hän tullut tänne yksin ja melkein vastoin tahtoansa.
Hän jäi katsomaan hänen jälkeensä, kun Thamar rouva nyt asteli
niityille päin.
*****
Saisiko hän jutella hiukan hänen kanssaan? Miksi hän oli niin
vähän muun hienoston seurassa? Täällähän oli paljon hienoa väkeä,
sekä herroja että naisia, sanoi neiti Hennerud. Joku päivä sitten
olivat nuo molemmat tanskalaiset paronittaret tulleet ja saksalainen
kenraali ja vapaaherra, joilla oli norjalainen rouva ja joka pelkästä
hienoudesta tuli päivällispöytään varpaillaan tanssien… olisikohan
tuo ehkä jätteitä oleskelusta hovissa? — ehkäpä keisarillisissa
vierashuoneissa? Eikö ollut ihmeellistä kuinka vähällä hienoudella
monet noista hienoista ihmisistä katsoivat voivansa tulla toimeen?…
Väliin ne hänestä vain olivat iloiseen tapaan epäkohteliaita — ja
ylpeitä, samalla lailla kuin niiden palvelusväki…
Neiti Hemb tuli ylös lainaamaan kirjaa. Hän oli hyvin pahoilla
mielin.
Oli tunnettu asia, ettei hän koskaan tehnyt niin ahkeraan työtä ja
ollut niin herttainen seurustelussaan ihmisten kanssa, kuin juuri
tuollaisen vihanpurkauksen jälkeen.
Ja sen hän teki. Oli melkein kuin hän olisi pyrkinyt itse väistymään
syrjään, suodakseen tilaa toiselle.
Tämä nauroi.
Tiedettiin että Thamar rouva siihen oli syynä. Tuo kävi oikein
jännittäväksi. Alettiin sääliä tirehtööriä, joka oli näyttänyt niin
luottavaiselta ja tyytyväiseltä.
Nyt tutki hän itseltään, mistä se johtui. Sehän oli aivan turhaa
varovaisuutta. Eivätkö heidän tilinsä olleet suoritetut loppuun? Ja
eivätkö he pian olleet suoriutuneet elämästä?
*****
Kenraali seisoi lähellä. Hän oli kuin kasvanut kiinni siihen paikkaan
rouva Lissin takia.
Nuori rouva istui leikiskellen kiltin valkoisen kissanpojan kanssa,
jolla oli mustia pilkkuja otsassa, pienet mustat käpälät ja aivan
ruusunpunaiset korvat.
Hyviä kirjojako?
Liss rouva käännähti rouva Sahmin puoleen, jonka oli niin vaikea
tietää, mitä hänen pitäisi lukea. — Hyvä Jumala, sehän ei ole
lainkaan vaikeata. Kun sanomalehdet eivät hyväksy jotain kirjaa, niin
en ikinä koske siihen! — Ja rouva Liss kääntyi jälleen kenraalin
puoleen ja vakuutti ettei hänellä ollut aavistustakaan pohjoisesta ja
etelästä, hänellä ei ollut hitustakaan paikallisaistia, hän voi täälläkin
kuljeksia ja hakea, löytämättä edes omaan huoneeseensa.
Kenraalista se oli kerrassaan viehättävää. Niin, mutta ylioppilas
Adelsson oli ollut kyllin röyhkeä sanoaksensa, että asuntoonsahan
toki löysi jokainen hyönteinenkin. Hän tarkoitti siis, ettei hänellä ollut
senkään vertaa ymmärrystä kuin hyönteisellä! — — —
Neiti Hemb oli mennyt antamaan sille leipää, mutta kun ei voinut
päästä sen luokse, oli hän jonkinmoisen typerän hyväntahtoisuuden
valtaamana pistänyt avaimenreiän leipää täyteen. Tuntiessaan
hienon kahvileivän tuoksun oli Donna joutunut aivan suunniltaan.
11.
Hän meni alas. Piha oli tyhjä. Suuressa salissa oli ruvettu
karkeloimaan.
Mutta kun hän tuli nummelle, oli siellä niin omituisen hiljaista. Oli
kuin ei hän voisi tavata ketään. Kaikki olivat käyneet levolle.
— Näethän että olen omasi, sinun täytyy auttaa minua, sanoi hän
hiljaa.
— Tunnen kaihoa!
Hän tiesi että tulija oli Samuel Stern. Hän näki hänen kauniin
suunsa, jolla oli sama lempeä ilme kuin muinoin nuoruuden päivinä.
Samuel Sternin ääni kajahti siltä, kuin olisi hän ilahtunut jostakin.
Thoran tunnelma valtasi hänetkin. Hänestä oli äkkiä kuin nuoruuden
päivinä, kun he vaeltelivat yhdessä ja hän yhtyi Thoran haaveisiin.
Tämä oli rauhoitettua aluetta, jossa he voivat kohdata toisensa…
melkoisen matkan päässä arkielämästä.
Hiljaisuus seurasi.
Samuel Stern katsoi Thoraa. Näytti siltä kuin tämä olisi unohtanut
hänen läsnäolonsakin.
— Silloin sanoi minulle joku: »Miksi suret sitä että ruoho lakastuu
ja laulu vaikenee ja kynttilä palaa loppuun. Sellaista on elämä!» —
— Niin olin siis siellä… Siksi tulin tänne viime kesänä, että olin
ollut siellä, — minun täytyi levätä hiukan. —
Samuel Stern aikoi sanoa jotakin, mutta Thora esti sen. Hän laski
kätensä hänen käsivarrellensa.
Sitten pyysi hän vain että Thora nukkuisi, sillä niinhän oli tapana
tehdä tähän vuorokauden aikaan.
*****
Illan tultua oli Thora tosiaankin toisten mukana. Hän istui katsoen
heidän huvitteluansa. Hänen mielensä kävi aina niin alakuloiseksi,
kun hän kuuli tanssimusiikkia ja näki ihmisten tanssivan. Hän voi
saada kyyneleet silmiinsä. Hulluahan se tietysti oli.