Professional Documents
Culture Documents
Instant Download Cfin 3 3rd Edition Besley Solutions Manual PDF Full Chapter
Instant Download Cfin 3 3rd Edition Besley Solutions Manual PDF Full Chapter
Manual
Visit to download the full and correct content document:
https://testbankdeal.com/download/cfin-3-3rd-edition-besley-solutions-manual/
Another random document with
no related content on Scribd:
kuten vain haluat. Olet yhtä vapaa kuin ennen tuota kohtausta, jolloin
hävitön talonpoika uskalsi pyytää sinua vaimokseen».
Silloin Ilonka kätki kasvonsa käsiinsä ja itki niin kovasti, että hänen
sydämensä oli murtua.
KOLMAS OSA
XXVIII
RAKKAUDEN SURUA.
Tuo järkyttävä suru, jota hän oli saanut kokea, ei ollut vaikuttanut
häneen ulkonaisesti suurestikaan, sillä hänen pitkä vartalonsa oli
yhtä suora, hänen askeleensa yhtä varmat ja hänen päänsä yhtä
ylpeästi pystyssä kuin ennenkin. Ainoastaan kasvot näyttivät hieman
vanhemmilta. Suu oli painunut enemmän sisään, kulmakarvojen
väliin oli ilmestynyt pari syvää ryppyä ja kun aurinko paistoi kirkkaasti
hänen tummaan tukkaansa, voitiin mustien hiusten joukossa
huomata paljon harmaita karvoja.
»Onnellisempiko?»
»Hän oli äitisi luona, András, ettei Etelkan tarvinnut olla yksinään».
Oli työlästä ajaa tarkoitus läpi. Vanha pappi, joka omisti nuoren
ystävänsä luottamuksen, ei näyttänyt haluavan tunkeutua tuohon
ainoaan salaisuuteen, jota tuo ylpeä talonpoika ei halunnut hänelle
vapaaehtoisesti ilmaista. Kylässä liikkuvat huhut eivät olleet onneksi
kantautuneet Andráksen korviin, vaikka hän tietysti oli arvannut, että
siellä juoruttiin. Hän tunsi oman kylänsä olot niin tarkasti, ettei hän
uneksinutkaan kyläläisten kunnioittavasti vaienneen tuon suuren
toukokuun päivän erikoisista tapauksista. Mutta András ei ollut
milloinkaan ennenkään välittänyt juoruista, ja sitten jonkun ajan
kuluttua alkoi tuo kauhea koleera raivota julmasti lopettaen kaikki
muut, paitsi pelon aiheuttamat puheet.
»En ole tiennyt ollenkaan, isä, että olen niin kauhistuttava. Näyttää
siltä kuin olisin sotkenut koko elämäni», lisäsi András katkerasti,
»koska ette tekään enää voi pitää minua ystävänänne».
Talonpoika synkistyi.
Andráksen ote heltisi äkkiä, hän laski vanhan ystävänsä käden irti
ja hänen katseensa synkistyi huomattavasti.
Mutta sen sijaan olikin Ilonka, joka nähtävästi oli vielä heikko ja
sairas kaikesta kokemastaan, kieltäytynytkin kertomasta sanaakaan
lyhytaikaisesta olostaan miehensä kodissa. Hän oli ottanut vaitiollen
vastaan vanhempiensa suutelot, vaitiollen oli hän istuutunut entiselle
paikalleen pöytään ja tyynesti ruvennut jälleen asumaan entisessä
huoneessaan yön poissaolon jälkeen ja jatkamaan tuskin
keskeytyneitä hommiaan.
Kreivillä oli nykyään aina runsaasti rahaa, ja tämän vuoden sato oli
ollut niin runsas, että se oli täydellisesti korvannut viimevuotisen
tulvan aiheuttamat vahingot.
Keményn András näytti todellakin ymmärtävän, miten maatilaa oli
hoidettava. Ja sehän olikin luonnollista, sillä kaikki talonpojat
ymmärsivät aina, miten vehnää ja turnipseja oli kasvatettava. András
hoiti kaiken eikä kreivin tarvinnut muuta kuin iloita saavutuksista ja
vuosituloistaan, joita hän ei enää jaksanut kokonaan tuhlatakaan.
»Odotan».
»Ketä sitten»?
»Erästä liiketuttavaani».
»Isä, etkö halua kertoa minulle, mikä tuo 'kiitollisuuden taakka' on,
jonka minä ja me muut kaikki olemme velkaa miehelleni»?
»Ilonka, olet kuunnellut»!
»Tiedät aivan hyvin, isä, ettei hän kerro minulle mitään. On aivan
hyödytöntä taistella sitä vastaan, rakkaani, sillä en aio poistua tästä
huoneesta, ennenkuin saan tietää, mitä tahdon».