Professional Documents
Culture Documents
https://testbankfan.com/download/biology-life-on-earth-11th-edition-audesirk-solutions
-manual/
LECTURE OUTLINE
E. Covalent Bonds Form by Sharing Electrons (Figure 2-5 and Table 2-4)
1. If the outermost electron shell is partially full, an atom may form a covalent bond
2. Covalent bonds form when atoms become stable by sharing electrons
3. Most biological molecules utilize covalent bonding
F. Covalent Bonds May Produce Nonpolar or Polar Molecules (Figures 2-5 and 2-6)
1. Nonpolar covalent bonds involve the equal sharing of electrons
2. Polar covalent bonds involve the unequal sharing of electrons (H2O)
G. Hydrogen Bonds Are Attractive Forces Between Certain Polar Molecules
1. Hydrogen bonds are bonds between parts of polar molecules (Figure 2-7)
2. Hydrogen bonds are responsible for the unique properties of water
Lecture Activity 2.1: Exercise in Chemical Bonding
Lecture Activity 2.2: Atomic Love Connection
Lecture Activity 2.3: Atoms, Molecules, and Compounds
KEY TERMS
acid covalent bond molecule
acidic dissolve neutron
adhesion electron nonpolar covalent bond
antioxidant electron shell periodic table
atom element pH scale
atomic nucleus free radical polar covalent bond
atomic number heat of vaporization proton
base hydrogen bond radioactive
basic hydrophilic solution
buffer hydrophobic solvent
capillary action ion specific heat
chemical bond ionic bond surface tension
chemical reaction isotope
cohesion mass number
Vanha vaimo, jonka Olavi oli tuonut muassaan vankina, oli pantu
erääsen luolaan linnan alle. Paljaat kiviseinät heruivat kosteutta,
luolan loukossa oli olkiläjä, pantuna siihen häntä varten, ja
hevosloimi oli hänellä peitteenä. Kapeasta aukosta seinässä kuului
ulkopuolelta rajun virran pauhu.
Huolimatta muusta kuin siitä asiasta, jota varten hän oli tullut,
jatkoi Olavi:!
— Ell’et sitä tee, niin et koskaan pääse tästä luolasta ulos, sanoi
Olavi.
— Tahdotko!
— Tee se, sanoi vaimo, ja ellet täysin siihen tyydy, niin teen sen
väkevämmäksi, niin et voi enää valittaa.
— Pane sitten pari halkoa takkaan, että saamme valoa. Mieli käy
raskaaksi istuessa tällä lailla pimeässä juoden. Tiedäthän mielelläni
katsovani mustia silmiäsi ja pulskia poskiasi.
— En koskaan!
— Mutta lupasithan?
Paavo Palaisen osasto se oli, johon Niilo oli törmännyt, ja tuo nuori
tyttö oli Kreeta Palainen, Niinkuin lukuisa joukko muitakin naisia oli
seurannut isiään taikka miehiään, niin oli hänkin seurannut isäänsä
ollakseen hänen luonansa taistelussa kotoa ja kontua varten.
Kauhistuen tuota hirveää murhaamista oli hän silmät poispäin
seisonut kappaleen matkaa taampana, kunnes hän isänsä sanoja
kuullessaan kääntyi ja heti tunsi pelastajansa, joka juuri silloin katsoi
ylöspäin, kääntäen päänsä hänen puolelleen.
Niilokin tunsi hänet ja hänen isänsä, saman miehen, jota hän oli
puhutellut Turun markkinoilla.
Joukko vetäytyi vähitellen syrjään, asian nähtävästi tullessa
uudelle tolalle, Kreeta astui esiin, otti vänrikkiä kädestä ja sanoi:
Niiloa hoiti Kreeta. Verenvuoto oli ollut kova, mutta haavat näkyivät
olevan hyvänluontoiset ja alkoivat parata. Ensimmältä hän
kummeksi, kun Olavi Sverkerinpoikaa ei kuulunut; mutta pian hänelle
selkeni että häntä ja hänen miehiään oli petetty. Nyt oivalsi hän
Olavinlinnan pihalla saamansa varoituksen, ja tämä vahvisti hänen
varomistaan, Koska häntä tiedettiin varoittaa, niin tiedettiin kai myös
hänen henkensä olevan vaarassa, Olavi Sverkerinpoika tahtoi
saattaa hänet tieltänsä pois, se oli selvää. Mutta miksi? Tuonko
yhtymisen tähden Turun linnassa? Vaiko, — Niiloa hirvitti kauheasti
tämä ajatus, — vaiko Ebba Fincken tähden? Nuo himoavaiset silmät,
joilla Olavi ehtimiseen katseli hänen morsiantaan, olivat taasen
hänen sielunsa nähtävissä eivätkä enää antaneet arvelemiselle
sijaa. Hän tiesi nyt Olavin tarkoitukset.
Nyt oli kysymys mitä tehtäisiin Niilolle. Jättää hänet tuohon tyhjään
taloon olisi ollut jättämistä varman kuoleman suuhun. Haavakipeänä
kun oli, olisi hän heille esteeksi pakomatkalla, ja aika oli täperällä.
Hän otettiin kuitenkin mukaan, ja kun väsymys tuli, sai hän istua
tolppakelkalla, jota Palainen veti ja Kreeta lykkäsi.
Niilolle tuotti tämä pako uutta huolta. Hän tuli vieläkin edemmäksi
pois omaisistaan, voimatta saada heille mitään tietoa että vielä oli
hengissä. Ei hän kuitenkaan vallan epätoivossa ollut. Kerran tämäkin
loppuisi, ja siiloin Olavi herra saisi vastata hänelle töistään.
— Ei, herra vouti, vastasi Niilo. Kaikki tuo kurjuus, kaikki tuo nälkä
ja epätoivo, jota olen nähnyt matkallani, vaikuttavat ett’en saata
nähdä tätä ruo'an ja juoman ylöllisyyttä.
Tunti oli tuskin kulunut, kun tuvan asukkaat, kolme miestä ja kaksi
naista, alkoivat hiljaa puhua keskenään. He tunsivat tuon koko
Pohjanmaassa katkerasti vihatun voudin näöltään ja neuvottelivat
nyt mitä hänelle tehtäisiin. Lopulta päättivät että toinen naisista
lähtisi naapuritaloon kutsumaan pari miestä avuksi, ja sitten aamulla
panisivat he voudin seuralaisineen kiinni. Vaimo pukeutuikin
pimeässä öiselle matkalleen ja suori hiljaa pirtistä ulos, jonka perästä
toiset menivät levolle.