Professional Documents
Culture Documents
https://testbankfan.com/download/training-and-development-communicating-for-succ
ess-2nd-edition-beebe-test-bank/
Second Edition
Prepared by
Rosalinda Ortiz
Southwest Texas Junior College
Boston Columbus Indianapolis New York San Francisco Upper Saddle River
Amsterdam Cape Town Dubai London Madrid Milan Munich Paris Montreal Toronto
Delhi Mexico City Sao Paulo Sydney Hong Kong Seoul Singapore Taipei Tokyo
All rights reserved. Manufactured in the United States of America. The contents, or parts
thereof, may be reproduced with Training and Development: Communicating for
Success, Second Edition, by Steven Beebe, Timothy Mottet, David Roach, provided such
reproductions bear copyright notice, but may not be reproduced in any form for any other
purpose without written permission from the copyright owner.
To obtain permission(s) to use material from this work, please submit a written request to
Pearson Education, Inc., Permissions Department, 1 Lake St., Upper Saddle River, NJ
07458.
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10—online—15 14 13 12
ISBN-10: 0-205-18590-8
www.pearsonhighered.com ISBN-13: 978-0-205-18590-0
This manual offers suggestions for teaching possibilities when using Training and
Development: Communicating for Success. One of the main learning objectives of the
course is to have students create and present a two hour training module complete with
learning objectives, trainer’s guide, and participant’s workbook. Each week in the course
offers background and necessary skills for this to be accomplished.
The goals for the manual are to provide the instructor with focused guidelines for
learning objectives and activities and test items that address these objectives. The manual
is divided by chapters and covers the specific objectives, a detailed chapter outline,
activities and learning exercises, a chapter summary, and test questions specific to each
chapter. In each chapter outline, glossary terms are underlined.
In addition to what is offered here, there are excellent examples of discussion starters and
topics at the end of each chapter in Questions for Discussion and Review. In some cases,
the short essay questions included in this manual can also be useful as discussion starters
or small group discussion topics.
Although the syllabus offers a plan and timetable for presenting the information, the
instructor can easily organize and present the chapters in a way that best fits his or her
preference or plan for the semester.
I was honored to revise and edit this instructor’s manual. As a graduate student at Texas
State University, I was encouraged and inspired by Dr. Steven Beebe and Dr. Tim Mottet.
Both were integral to my success inside and outside the classroom. As a first year
student, Dr. Mottet gave me the motivation to stay the course and overcome tremendous
adversity. He believed in me and saw my potential even when I did not believe in myself.
During my second year, Dr. Beebe literally showed me the world. While attending the
Eastern Communication Association Conference, he invited me to the Boston Museum of
Fine Arts. Sharing that experience with him and seeing history unfold gave me a sense of
excitement and hunger to leave my own piece of history in the lives of others. Any
success I may have earned in higher education is a direct result of the values that were
instilled by these inspiring men along with the faculty and staff at Texas State University.
I’ve been extremely fortunate to have them as my mentors and even luckier to call them
my friends and colleagues.
I hope you find this guide useful. May you have success and enthusiasm as you prepare
for your course and satisfaction as you work with your students on their journey.
*****
*****
*****
10.
Thora Thammersilla oli tällä kertaa ollut onni saada huone, josta
oli näköala nummelle.
Pieni kuisti hänellä myöskin oli, jonka sai pitää melkein yksin.
Noista kahdesta muusta huoneesta, joista myöskin oli ovi sinne, asui
toisessa eräs vuoteen omana oleva nainen ja toisessa ylioppilas
Adelsson, jota sanottiin Omar Pashan sijaiseksi. Häntä ei Thora
nähnyt useinkaan.
Omituista kuinka nopeasti aika kului! Viikon päivät oli hän jo ollut
täällä.
Tällä kertaa oli hän tullut tänne yksin ja melkein vastoin tahtoansa.
Hän jäi katsomaan hänen jälkeensä, kun Thamar rouva nyt asteli
niityille päin.
*****
Saisiko hän jutella hiukan hänen kanssaan? Miksi hän oli niin
vähän muun hienoston seurassa? Täällähän oli paljon hienoa väkeä,
sekä herroja että naisia, sanoi neiti Hennerud. Joku päivä sitten
olivat nuo molemmat tanskalaiset paronittaret tulleet ja saksalainen
kenraali ja vapaaherra, joilla oli norjalainen rouva ja joka pelkästä
hienoudesta tuli päivällispöytään varpaillaan tanssien… olisikohan
tuo ehkä jätteitä oleskelusta hovissa? — ehkäpä keisarillisissa
vierashuoneissa? Eikö ollut ihmeellistä kuinka vähällä hienoudella
monet noista hienoista ihmisistä katsoivat voivansa tulla toimeen?…
Väliin ne hänestä vain olivat iloiseen tapaan epäkohteliaita — ja
ylpeitä, samalla lailla kuin niiden palvelusväki…
Neiti Hemb tuli ylös lainaamaan kirjaa. Hän oli hyvin pahoilla
mielin.
Oli tunnettu asia, ettei hän koskaan tehnyt niin ahkeraan työtä ja
ollut niin herttainen seurustelussaan ihmisten kanssa, kuin juuri
tuollaisen vihanpurkauksen jälkeen.
Ja sen hän teki. Oli melkein kuin hän olisi pyrkinyt itse väistymään
syrjään, suodakseen tilaa toiselle.
Tämä nauroi.
Tiedettiin että Thamar rouva siihen oli syynä. Tuo kävi oikein
jännittäväksi. Alettiin sääliä tirehtööriä, joka oli näyttänyt niin
luottavaiselta ja tyytyväiseltä.
Nyt tutki hän itseltään, mistä se johtui. Sehän oli aivan turhaa
varovaisuutta. Eivätkö heidän tilinsä olleet suoritetut loppuun? Ja
eivätkö he pian olleet suoriutuneet elämästä?
*****
Kenraali seisoi lähellä. Hän oli kuin kasvanut kiinni siihen paikkaan
rouva Lissin takia.
Nuori rouva istui leikiskellen kiltin valkoisen kissanpojan kanssa,
jolla oli mustia pilkkuja otsassa, pienet mustat käpälät ja aivan
ruusunpunaiset korvat.
Hyviä kirjojako?
Liss rouva käännähti rouva Sahmin puoleen, jonka oli niin vaikea
tietää, mitä hänen pitäisi lukea. — Hyvä Jumala, sehän ei ole
lainkaan vaikeata. Kun sanomalehdet eivät hyväksy jotain kirjaa, niin
en ikinä koske siihen! — Ja rouva Liss kääntyi jälleen kenraalin
puoleen ja vakuutti ettei hänellä ollut aavistustakaan pohjoisesta ja
etelästä, hänellä ei ollut hitustakaan paikallisaistia, hän voi täälläkin
kuljeksia ja hakea, löytämättä edes omaan huoneeseensa.
Kenraalista se oli kerrassaan viehättävää. Niin, mutta ylioppilas
Adelsson oli ollut kyllin röyhkeä sanoaksensa, että asuntoonsahan
toki löysi jokainen hyönteinenkin. Hän tarkoitti siis, ettei hänellä ollut
senkään vertaa ymmärrystä kuin hyönteisellä! — — —
Neiti Hemb oli mennyt antamaan sille leipää, mutta kun ei voinut
päästä sen luokse, oli hän jonkinmoisen typerän hyväntahtoisuuden
valtaamana pistänyt avaimenreiän leipää täyteen. Tuntiessaan
hienon kahvileivän tuoksun oli Donna joutunut aivan suunniltaan.
11.
Hän meni alas. Piha oli tyhjä. Suuressa salissa oli ruvettu
karkeloimaan.
Mutta kun hän tuli nummelle, oli siellä niin omituisen hiljaista. Oli
kuin ei hän voisi tavata ketään. Kaikki olivat käyneet levolle.
— Näethän että olen omasi, sinun täytyy auttaa minua, sanoi hän
hiljaa.
— Tunnen kaihoa!
Hän tiesi että tulija oli Samuel Stern. Hän näki hänen kauniin
suunsa, jolla oli sama lempeä ilme kuin muinoin nuoruuden päivinä.
Samuel Sternin ääni kajahti siltä, kuin olisi hän ilahtunut jostakin.
Thoran tunnelma valtasi hänetkin. Hänestä oli äkkiä kuin nuoruuden
päivinä, kun he vaeltelivat yhdessä ja hän yhtyi Thoran haaveisiin.
Tämä oli rauhoitettua aluetta, jossa he voivat kohdata toisensa…
melkoisen matkan päässä arkielämästä.
Hiljaisuus seurasi.
Samuel Stern katsoi Thoraa. Näytti siltä kuin tämä olisi unohtanut
hänen läsnäolonsakin.
— Silloin sanoi minulle joku: »Miksi suret sitä että ruoho lakastuu
ja laulu vaikenee ja kynttilä palaa loppuun. Sellaista on elämä!» —
— Niin olin siis siellä… Siksi tulin tänne viime kesänä, että olin
ollut siellä, — minun täytyi levätä hiukan. —
Samuel Stern aikoi sanoa jotakin, mutta Thora esti sen. Hän laski
kätensä hänen käsivarrellensa.
Sitten pyysi hän vain että Thora nukkuisi, sillä niinhän oli tapana
tehdä tähän vuorokauden aikaan.
*****
Illan tultua oli Thora tosiaankin toisten mukana. Hän istui katsoen
heidän huvitteluansa. Hänen mielensä kävi aina niin alakuloiseksi,
kun hän kuuli tanssimusiikkia ja näki ihmisten tanssivan. Hän voi
saada kyyneleet silmiinsä. Hulluahan se tietysti oli.