(eBook PDF) Strategic Management and

Competitive Advantage 5th Edition

Visit to download the full and correct content document:
https://ebooksecure.com/download/ebook-pdf-strategic-management-and-competitive
-advantage-5th-edition/
Brief Contents
Part 1: The Tools of Strategic Analysis 
Chapter 1 What Is Strategy and the Strategic Management Process? 2
Chapter 2 Evaluating a Firm’s External Environment 26
Chapter 3 Evaluating a Firm’s Internal Capabilities 62
End-of-Part 1 Cases PC 1–1

Part 2: Business-Level Strategies 

Chapter 4 Cost Leadership 100
Chapter 5 Product Differentiation 128
End-of-Part 2 Cases PC 2–1

Part 3: Corporate Strategies 

Chapter 6 Vertical Integration 160
Chapter 7 Corporate Diversification 186
Chapter 8 Organizing to Implement Corporate Diversification 218
Chapter 9 Strategic Alliances 246
C h a p t e r 1 0 Mergers and Acquisitions 274
C h a p t e r 1 1 International Strategies 306
End-of-Part 3 Cases PC 3–1

Appendix: Analyzing Cases and Preparing for Class Discussions 343

Glossary 347
Company Index 355
Name Index 358
Subject Index 363
  vii
This page intentionally left blank
Contents
Part 1: The Tools of Strategic Analysis 

Chapter 1 What Is Strategy and the Strategic Management Process? 2

Opening Case: What Are These Birds So Angry? 2 The Relationship Between Economic and Accounting
Strategy and the Strategic Management Process 4 Performance Measures 18
Defining Strategy 4 Emergent Versus Intended Strategies 18
The Strategic Management Process 4 Ethics and Strategy: Stockholders Versus Stakeholders 20
What Is Competitive Advantage? 8 Strategy in the Emerging Enterprise: Emergent Strategies
Research Made Relevant: How Sustainable Are and Entrepreneurship 21
Competitive Advantages? 10 Why You Need to Know About Strategy 22
The Strategic Management Process, Revisited 10 Summary 22
Measuring Competitive Advantage 11 Challenge Questions 23
Accounting Measures of Competitive Advantage 11 Problem Set 24
Strategy in Depth: The Business Model Canvas 12 End Notes 25
Economic Measures of Competitive Advantage 16

Chapter 2 Evaluating a Firm’s External Environment 26

Opening Case: iTunes and the Streaming
Challenge 26
Understanding a Firm’s General Environment 28
The Structure-Conduct-Performance Model of Firm
Performance 31
Ethics and Strategy: Is a Firm Gaining a Competitive
Advantage Good for Society? 32
A Model of Environmental Threats 33
Threat from New Competition 34
Strategy in Depth: Environmental Threats
and the S-C-P Model 35
Threat from Existing Competitors 40
Threat of Substitute Products 41
Threat of Supplier Leverage 42
Threat from Buyers’ Influence 43
Environmental Threats and Average Industry
Performance 44
Another Environmental Force: Complementors 45
Research Made Relevant: The Impact of Industry and Firm
Characteristics on Firm Performance 47
Industry Structure and Environmental
Opportunities 47
Opportunities in Fragmented Industries:
Consolidation 48
Opportunities in Emerging Industries: First-Mover
Advantages 49
Opportunities in Mature Industries: Product
Refinement, Service, and Process Innovation 51
Strategy in the Emerging Enterprise: Microsoft
Grows Up 53
Opportunities in Declining Industries: Leadership,
Niche, Harvest, and Divestment 54
Summary 56
Challenge Questions 58
Problem Set 58
End Notes 59

  ix
x    Contents
Chapter 3 Evaluating a Firm’s Internal Capabilities
Opening Case: When a Noun Becomes a Verb 62
The Resource-Based View of the Firm 64
What Are Resources and Capabilities? 64
Critical Assumptions of the Resource-Based View 65
Strategy in Depth: Ricardian Economics and the
Resource-Based View 66
The VRIO Framework 66
The Question of Value 67
Strategy in the Emerging Enterprise: Are Business
Plans Good for Entrepreneurs? 69
Ethics and Strategy: Externalities and the Broader
Consequences of Profit Maximization 71
The Question of Rarity 72
The Question of Imitability 73
The Question of Organization 78
Research Made Relevant: Strategic Human Resource
Management Research 79
Applying the VRIO Framework 81
Applying the VRIO Framework to Southwest
Airlines 82
End-of-Part 1 Cases
Case 1–1: You Say You Want a Revolution:
SodaStream International PC 1–1
Case 1–2: True Religion Jeans: Will Going
Private Help It Regain Its
Congregation? PC 1–11
Part 2: Business-Level Strategies 
Chapter 4 Cost Leadership 100
Opening Case: The World’s Lowest-Cost Airline 100
What Is Business-Level Strategy? 102
What Is Cost Leadership? 102
Sources of Cost Advantages 102
Research Made Relevant: How Valuable Is Market
Share—Really? 109
Ethics and Strategy: The Race to the Bottom 111
62
Imitation and Competitive Dynamics
in an Industry 84
Not Responding to Another Firm’s Competitive
Advantage 85
Changing Tactics in Response to Another Firm’s
Competitive Advantage 86
Changing Strategies in Response to Another Firm’s
Competitive Advantage 88
Implications of the Resource-Based View 88
Where Does the Responsibility for Competitive
Advantage in a Firm Reside? 88
Competitive Parity and Competitive Advantage 90
Difficult-to-Implement Strategies 90
Socially Complex Resources 91
The Role of Organization 92
Summary 92
Challenge Questions 94
Problem Set 94
End Notes 95
Case 1–3: Wal-Mart Stores, Inc. PC 1–32
Case 1–4: Harlequin Enterprises: The Mira
Decision PC 1–46
The Value of Cost Leadership 111
Cost Leadership and Environmental Threats 112
Strategy in Depth: The Economics of Cost Leadership 113
Cost Leadership and Sustained Competitive
Advantage 114
The Rarity of Sources of Cost Advantage 114
The Imitability of Sources of Cost Advantage 115
 Contents    xi

Organizing to Implement Cost Leadership 119 Compensation Policies and Implementing Cost
Strategy in the Emerging Enterprise: The Oakland A’s: Leadership Strategies 124
Inventing a New Way to Play Competitive Baseball 120
Summary 124
Organizational Structure in Implementing Cost
Challenge Questions 125
Leadership 121
Problem Set 126
Management Controls in Implementing Cost
End Notes 127
Leadership 123

Chapter 5 Product Differentiation 128

Opening Case: Who Is Victoria, and What Is Her Organizing to Implement Product Differentiation 147
Secret? 128 Organizational Structure and Implementing Product
What Is Product Differentiation? 130 Differentiation 148
Bases of Product Differentiation 131 Management Controls and Implementing Product
Research Made Relevant: Discovering the Bases of Product Differentiation 148
Differentiation 133 Strategy in the Emerging Enterprise: Going in Search
Product Differentiation and Creativity 136 of Blue Oceans 149
Compensation Policies and Implementing Product
The Value of Product Differentiation 137 Differentiation Strategies 152
Product Differentiation and Environmental
Threats 137 Can Firms Implement Product Differentiation
Strategy in Depth: The Economics of Product and Cost Leadership Simultaneously? 152
Differentiation 138 No: These Strategies Cannot Be Implemented
Product Differentiation and Environmental Simultaneously 153
Opportunities 139 Yes: These Strategies Can Be Implemented
Simultaneously 154
Product Differentiation and Sustained Competitive
Advantage 140 Summary 155
Rare Bases for Product Differentiation 140 Challenge Questions 156
Ethics and Strategy: Product Claims and the Ethical Problem Set 157
Dilemmas in Health Care 141 End Notes 158
The Imitability of Product Differentiation 142

End-of-Part 2 Cases
Case 2–1: Airasia X: Can the Low Cost Model go Case 2–3: The Levi’s Personal Pair Proposal PC 2–43
Long Haul? PC 2–1 Case 2–4: Papa John’s International, Inc. PC 2–53
Case 2–2: Ryanair—The Low Fares Airline:
Whither Now? PC 2–17
xii    Contents

Part 3: Corporate Strategies 

Chapter 6 Vertical Integration 160

Opening Case: Outsourcing Research 160 Ethics and Strategy: The Ethics of Outsourcing 173
What Is Corporate Strategy? 162 The Imitability of Vertical Integration 175

What Is Vertical Integration? 162 Organizing to Implement Vertical Integration 176

Organizational Structure and Implementing Vertical
The Value of Vertical Integration 163 Integration 176
Strategy in Depth: Measuring Vertical Integration 164 Strategy in the Emerging Enterprise: Oprah, Inc. 177
Vertical Integration and the Threat of Management Controls and Implementing Vertical
Opportunism 165 Integration 178
Vertical Integration and Firm Capabilities 167 Compensation in Implementing Vertical Integration
Vertical Integration and Flexibility 168 Strategies 179
Applying the Theories to the Management of Call
Centers 170 Summary 181
Research Made Relevant: Empirical Tests of Theories Challenge Questions 183
of Vertical Integration 170 Problem Set 183
Integrating Different Theories of Vertical End Notes 184
Integration 172
Vertical Integration and Sustained Competitive
Advantage 172
The Rarity of Vertical Integration 173

Chapter 7 Corporate Diversification 186

Opening Case: The Worldwide Leader 186 Ethics and Strategy: Globalization and the Threat
What Is Corporate Diversification? 188 of the Multinational Firm 208
Types of Corporate Diversification 188 Corporate Diversification and Sustained Competitive
Limited Corporate Diversification 189 Advantage 209
Related Corporate Diversification 190 Strategy in Depth: Risk-Reducing Diversification
Unrelated Corporate Diversification 191 and a Firm’s Other Stakeholders 210
The Value of Corporate Diversification 191 The Rarity of Diversification 211
What Are Valuable Economies of Scope? 191 The Imitability of Diversification 212
Research Made Relevant: How Valuable Are Economies Summary 213
of Scope, on Average? 192 Challenge Questions 214
Strategy in the Emerging Enterprise: Gore-Tex and Guitar Problem Set 214
Strings 199 End Notes 216
Can Equity Holders Realize These Economies of Scope
on Their Own? 207
 Contents    xiii

Chapter 8 Organizing to Implement Corporate Diversification 218

Opening Case: And Then There Is Berkshire Allocating Corporate Capital 235
Hathaway 218 Transferring Intermediate Products 236
Organizational Structure and Implementing Corporate Strategy in the Emerging Enterprise: Transforming Big
Diversification 220 Business into Entrepreneurship 239
The Board of Directors 221 Compensation Policies and Implementing Corporate
Strategy in Depth: Agency Conflicts Between Managers Diversification 240
and Equity Holders 223 Ethics and Strategy: Do CEOs Get Paid Too Much? 240
Research Made Relevant: The Effectiveness of Boards
Summary 242
of Directors 224
Challenge Questions 242
Institutional Owners 225
Problem Set 243
The Senior Executive 226
End Notes 244
Corporate Staff 227
Division General Manager 229
Shared Activity Managers 230
Management Controls and Implementing Corporate
Diversification 231
Evaluating Divisional Performance 232

Chapter 9 Strategic Alliances 246

Opening Case: Breaking Up Is Hard to Do: The Imitability of Strategic Alliances 261
Apple and Samsung 246 Ethics and Strategy: When It Comes to Alliances,
What Is a Strategic Alliance? 248 Do “Cheaters Never Prosper”? 262

How Do Strategic Alliances Create Value? 249 Organizing to Implement Strategic

Strategic Alliance Opportunities 249 Alliances 265
Strategy in Depth: Winning Learning Races 252 Explicit Contracts and Legal Sanctions 266
Research Made Relevant: Do Strategic Alliances Equity Investments 266
Facilitate Tacit Collusion? 255 Firm Reputations 267
Joint Ventures 268
Alliance Threats: Incentives to Cheat on Strategic Trust 269
Alliances 256
Adverse Selection 257 Summary 270
Moral Hazard 257 Challenge Questions 271
Holdup 258 Problem Set 271
Strategy in the Emerging Enterprise: Disney and Pixar 259 End Notes 272
Strategic Alliances and Sustained Competitive
Advantage 260
The Rarity of Strategic Alliances 260
xiv    Contents
C h a p t e r 1 0   Mergers and Acquisitions 274
Opening Case: The Google Acquisition Machine
What Are Mergers and Acquisitions? 276
The Value of Mergers and Acquisitions 277
Mergers and Acquisitions: The Unrelated Case 277
Mergers and Acquisitions: The Related Case 278
What Does Research Say About Returns to Mergers
and Acquisitions? 282
Strategy in the Emerging Enterprise: Cashing Out 283
Why Are There So Many Mergers and Acquisitions? 284
Strategy in Depth: Evaluating the Performance Effects
of Acquisitions 286
Mergers and Acquisitions and Sustained Competitive
Advantage 287
Valuable, Rare, and Private Economies of Scope 288
Valuable, Rare, and Costly-to-Imitate Economies
of Scope 289
Chapter 11 International Strategies 306
Opening Case: The Baby Formula Problem 306
Strategy in the Emerging Enterprise: International
Entrepreneurial Firms: The Case of Logitech 308
The Value of International Strategies 309
To Gain Access to New Customers for Current
­Products or Services 310
Internationalization and Firm Revenues 310
Strategy in Depth: Countertrade 314
Internationalization and Product Life Cycles 315
Internationalization and Cost Reduction 316
To Gain Access to Low-Cost Factors of
Production 316
Raw Materials 316
Labor 316
Ethics and Strategy: Manufacturing Tragedies and
International Business 317
Technology 318
To Develop New Core Competencies 319
Learning from International Operations 319
Leveraging New Core Competencies in Additional
Markets 321
To Leverage Current Core Competencies in New
Ways 321
274 Unexpected Valuable Economies of Scope Between
Bidding and Target Firms 290
Implications for Bidding Firm Managers 290
Implications for Target Firm Managers 295
Organizing to Implement a Merger or
Acquisition 296
Post-Merger Integration and Implementing a
Diversification Strategy 297
Special Challenges in Post-Merger Integration 297
Research Made Relevant: The Wealth Effects
of Management Responses to Takeover Attempts 298
Summary 302
Challenge Questions 303
Problem Set 303
End Notes 304
To Manage Corporate Risk 321
Research Made Relevant: Family Firms in the Global
Economy 322
The Local Responsiveness/International Integration
Trade-Off 323
The Transnational Strategy 325
Financial and Political Risks in Pursuing International
Strategies 325
Financial Risks: Currency Fluctuation and
Inflation 325
Political Risks 326
Research on the Value of International Strategies 328
International Strategies and Sustained Competitive
Advantage 329
The Rarity of International Strategies 329
The Imitability of International Strategies 330
The Organization of International Strategies 332
Becoming International: Organizational Options 332
Summary 337
Challenge Questions 338
Problem Set 339
End Notes 340
 Contents    xv

End-of-Part 3 Cases
Case 3–1: eBay’s Outsourcing Strategy PC 3–1 Case 3–5: Aegis Analytical Corporation’s Strategic
Case 3–2: National Hockey League Enterprises Alliances PC 3–44
Canada: A Retail Proposal PC 3–14 Case 3–6: McDonald’s and KFC: Recipes for Success
Case 3–3: Starbucks: An Alex Poole Strategy in China PC 3–54
Case PC 3–19
Case 3–4: Rayovac Corporation: International
Growth and Diversification Through
Acquisitions PC 3–32

Appendix: Analyzing Cases and Preparing for Class Discussions 343

Glossary 347
Company Index 355
Name Index 358
Subject Index 363
Preface
The first thing you will notice as you look through this edition of our book is that it con-
tinues to be much shorter than most textbooks on strategic management. There is not the
usual “later edition” increase in number of pages and bulk. We’re strong proponents of the
philosophy that, often, less is more. The general tendency is for textbooks to get longer and
longer as authors make sure that their books leave out nothing that is in other books. We
take a different approach. Our guiding principle in deciding what to include is: “Does this
concept help students analyze cases and real business situations?” For many concepts we
considered, the answer is no. But, where the answer is yes, the concept is in the book.

New to This Edition

This edition includes many new chapter-opening cases, including:

• Chapter 1: A case on the video app “Angry Birds”

• Chapter 2: A case on the music streaming industry
• Chapter 3: A case on how Google keeps going
• Chapter 8: A case on Berkshire-Hathaway’s corporate strategy
• Chapter 9: A case on the alliance between Apple and Samsung
• Chapter 10: A case on Google’s acquisition strategy
• Chapter 11: A case on the infant formula business in China

All the other opening cases have been reused and updated, along with all the examples
throughout the book.
Two newer topics in the field have also been included in this edition of the book: the
business model canvas (in Chapter 1) and blue ocean strategies (in Chapter 5).
This edition features several new and updated cases, including:

• You Say You Want a Revolution: Soda Stream International

• True Religion Jeans: Will Going Private Help It Regain Its Congregation?
• Walmart: Walmart Stores, Inc., in 2013
• Air Asia X: Can the Low Cost Model Go Long Haul?
• RyanAir—The Low Fares Airline: Whither Now?
• Papa John’s International, Inc.
• e-Bay’s Outsourcing Strategy
• National Hockey League Enterprises Canada: A Retail Proposal
• Starbucks: An Alex Poole Strategy Case
• Rayovac Corporation: International Growth and Diversification Through Acquisitions

VRIO Framework and Other Hallmark Features

One thing that has not changed in this edition is that we continue to have a point of view
about the field of strategic management. In planning for this book, we recalled our own
educational experience and the textbooks that did and didn’t work for us then. Those few
that stood out as the best did not merely cover all of the different topics in a field of study.
They provided a framework that we could carry around in our heads, and they helped us
xvi  
 Preface    xvii

to see what we were studying as an integrated whole rather than a disjointed sequence of
loosely related subjects. This text continues to be integrated around the VRIO framework.
As those of you familiar with the resource-based theory of strategy recognize, the VRIO
framework addresses the central questions around gaining and sustaining competitive
advantage. After it is introduced in Chapter 3, the VRIO logic of competitive advantage is
applied in every chapter. It is simple enough to understand and teach yet broad enough to
apply to a wide variety of cases and business settings.
Our consistent use of the VRIO framework does not mean that any of the concepts
fundamental to a strategy course are missing. We still have all of the core ideas and theories
that are essential to a strategy course. Ideas such as the study of environmental threats,
value chain analysis, generic strategies, and corporate strategy are all in the book. Because
the VRIO framework provides a single integrative structure, we are able to address issues
in this book that are largely ignored elsewhere—including discussions of vertical integra-
tion, outsourcing, real options logic, and mergers and acquisitions, to name just a few.
We also have designed flexibility into the book. Each chapter has four short sections
that present specific issues in more depth. These sections allow instructors to adapt the
book to the particular needs of their students. “Strategy in Depth” examines the intellectual
foundations that are behind the way managers think about and practice strategy today.
“Strategy in the Emerging Enterprise” presents examples of strategic challenges faced by
new and emerging enterprises. “Ethics and Strategy” delves into some of the ethical dilem-
mas that managers face as they confront strategic decisions. “Research Made Relevant”
includes recent research related to the topics in that chapter.
We have also included cases—including many new cases in this edition—that pro-
vide students an opportunity to apply the ideas they learn to business situations. The cases
include a variety of contexts, such as entrepreneurial, service, manufacturing, and interna-
tional settings. The power of the VRIO framework is that it applies across all of these set-
tings. Applying the VRIO framework to many topics and cases throughout the book leads
to real understanding instead of rote memorization. The end result is that students will find
that they have the tools they need to do strategic analysis. Nothing more. Nothing less.

Supplements
At the Instructor Resource Center, at www.pearsonhighered.com/irc, instructors can download
a variety of digital and presentation resources. Registration is simple and gives you immediate
access to all of the available supplements. As a registered faculty member, you also can receive
immediate access to and instructions for installing course management content on your campus
server. In case you ever need assistance, our dedicated technical support team is ready to help
with the media supplements that accompany this text. Visit http://247.pearsoned.custhelp.com
for answers to frequently asked questions and toll-free user support phone numbers.
The following supplements are available for download to adopting instructors:

• Instructor’s Manual
• Case Teaching Notes
• Test Item File
• TestGen® Computerized Test Bank
• PowerPoint Slides

Videos
Videos illustrating the most important subject topics are available in two formats:
• ON DVD—available for in classroom use by instructors, includes videos mapped to
Pearson textbooks.
xviii    Preface

• IN MyLab—available for instructors and students, provides round-the-clock in-

stant access to videos and corresponding assessment and simulations for Pearson
textbooks.
Contact your local Pearson representative to request access to either format.

Other Benefits

Element Description Benefit Example

Chapter We have chosen firms that are familiar to most stu- By having cases tightly 2–3
Opening dents. Opening cases focus on whether or not Rovio linked to the material,
Cases Entertainment, Ltd.—maker of the popular video game students can develop
“Angry Birds”—can sustain its success, how Ryanair has strategic analysis skills
become the lowest cost airline in the world, how Victoria’s by studying firms
Secret has differentiated its products, how ESPN has ­familiar to them.
diversified its operations, and so forth.
Full Length This book contains selective, part-ending cases that Provides a tight link to PC 1–1–
Cases underscore the concepts in each part. This provides a tight chapter concepts, PC 1–10
link to the chapter concepts to reinforce understanding of facilitating students’
recent research. These are 1) decision oriented, 2) recent, ability to apply text
3) ­student-recognized companies, and 4) cases where the ideas to case analysis.
data are only partly analyzed.
Strategy in For professors and students interested in understanding Customize your course 223
Depth the full intellectual underpinnings of the field, we have as desired to provide
included an optional Strategy in Depth feature in every enrichment material for
chapter. Knowledge in strategic management continues to advanced students.
evolve ­rapidly, in ways that are well beyond what is
normally ­included in introductory texts.
Research The Research Made Relevant feature highlights very Shows students the 47
Made current research findings related to some of the strategic evolving nature of
Relevant topics discussed in that chapter. strategy.
Challenge These might be of an ethical or moral nature, forcing Requires students to 125
Questions students to apply concepts across chapters, apply concepts think critically.
to themselves, or extend chapter ideas in creative ways.
Problem Problem Set asks students to apply theories and tools from the Sharpens quantitative 157–158
Set chapter. These often require calculations. They can be thought skills and provides a
of as homework assignments. If students struggle with these bridge between
problems they might have trouble with the more complex chapter material and
cases. These problem sets are largely diagnostic in character. case analysis.
Ethics and Highlights some of the most important dilemmas faced by Helps students make 208
Strategy firms when creating and implementing strategies. better ethical decisions
as managers.
Strategy in A growing number of graduates work for small and This feature highlights 53
the Emerging ­medium-sized firms. This feature presents an extended the unique challenges of
Enterprise example, in each chapter, of the unique strategic problems doing strategic analysis
facing those employed in small and medium-sized firms. in emerging enterprises
and small and medium-
sized firms.
Acknowledgments
Obviously, a book like this is not written in isolation. We owe a debt of gratitude to all those
at Pearson who have supported its development. In particular, we want to thank Stephanie
Wall, Editor-in-Chief; Dan Tylman, Acquisitions Editor; Sarah Holle, Program Manager;
Erin Gardner, Marketing Manager; Judy Leale, Project Manager Team Lead; and Karalyn
Holland, Senior Project Manager.
Many people were involved in reviewing drafts of each edition’s manuscript. Their
efforts undoubtedly improved the manuscript dramatically. Their efforts are largely un-
sung but very much appreciated.
Thank you to these professors who participated in manuscript reviews:

Yusaf Akbar—Southern New Hampshire University

Joseph D. Botana II—Lakeland College
Pam Braden—West Virginia University at Parkersburg
Erick PC Chang—Arkansas State University
Mustafa Colak—Temple University
Ron Eggers—Barton College
Michael Frandsen—Albion College
Swapnil Garg—University of Florida
Michele Gee—University of Wisconsin, Parkside
Peter Goulet—University of Northern Iowa
Rebecca Guidice—University of Nevada Las Vegas
Laura Hart—Lynn University, College of Business & Management
Tom Hewett—Kaplan University
Phyllis Holland—Valdosta State University
Paul Howard—Penn State University
Richard Insinga—St. John Fisher College
Homer Johnson—Loyola University Chicago
Marilyn Kaplan—University of Texas at Dallas
Joseph Leonard—Miami University
Paul Maxwell—St. Thomas University, Miami
Stephen Mayer—Niagara University
Richard Nemanick—Saint Louis University
Hossein Noorian—Wentworth Institute of Technology
Ralph Parrish—University of Central Oklahoma
Raman Patel—Robert Morris College
Jiten Ruparel—Otterbein College
  xix
xx    Acknowledgments

Roy Simerly—East Carolina University

Sally Sledge—Christopher Newport University
David Stahl—Montclair State University
David Stephens—Utah State University
Philip Stoeberl—Saint Louis University
Ram Subramanian—Grand Valley State University
William W. Topper—Curry College
Thomas Turk—Chapman University
Henry Ulrich—Central Connecticut State (soon to be UCONN)
Floyd Willoughby—Oakland University

Reviewers of the Fourth Edition

Terry Adler—New Mexico State University

Jorge Aravelo—William Patterson University
Asli M. Arikan—The Ohio State University
Scott Brown—Chapman University
Carlos Ferran—Governors State University
Samual Holloway—University of Portland
Paul Longenecker—Otterbein University
Shelly McCallum—Saint Mary’s University
Jeffrey Stone—CAL State–Channel Islands
Edward Taylor—Piedmont College
Les Thompson—Missouri Baptist University
Zhe Zhang—Eastern Kentucky University

All these people have given generously of their time and wisdom. But, truth be told,
­everyone who knows us knows that this book would not have been possible without
Kathy Zwanziger and Rachel Snow.
Author Biographies
Jay B. Barney
Jay Barney is a Presidential
Professor of strategic manage-
ment and the Lassonde Chair of
Social Entrepreneurship of the
Entrepreneurship and Strategy
Department in the David Eccles
Business School, The University
of Utah. He received his Ph.D.
from Yale and has held faculty
appointments at UCLA, Texas
A&M, and OSU [The Ohio State
University]. He joined the faculty at The University of Utah
in summer of 2013. Jay has published more than 100 journal
articles and books; has served on the editorial boards of
Academy of Management Review, Strategic Management
Journal, and Organization Science; has served as an associ-
ate editor of The Journal of Management and senior editor
at Organization Science; and currently serves as co-editor
at the Strategic Entrepreneurship Journal. He has received
William S. Hesterly
William Hesterly is the Associate
Dean for Faculty and Research
as well as the Dumke Family
Endowed Presidential Chair in
Management in the David Eccles
School of Business, University
of Utah. After studying at
Louisiana State University, he
received bachelors and masters
degrees from Brigham Young
University and a Ph.D. from the
University of California, Los Angeles. Professor Hesterly has
been recognized multiple times as the outstanding teacher
in the MBA Program at the David Eccles School of Business
and has also been the recipient of the Student’s Choice
Award. He has taught in a variety of executive programs
for both large and small companies. Professor Hesterly’s
research on organizational economics, vertical integration,
honorary doctorate degrees from the University of Lund
(Sweden), the Copenhagen Business School (Denmark),
and the Universidad Pontificia Comillas (Spain) and has
been elected to the Academy of Management Fellows and
Strategic Management Society Fellows. He has held hon-
orary visiting professor positions at Waikato University
(New Zealand), Sun Yat-Sen University (China), and Peking
University (China). He has also consulted for a wide vari-
ety of public and private organizations, including Hewlett-
Packard, Texas Instruments, Arco, Koch Industries Inc., and
Nationwide Insurance, focusing on implementing large-scale
organizational change and strategic analysis. He has received
teaching awards at UCLA, Texas A&M, and Ohio State. Jay
served as assistant program chair and program chair, chair
elect, and chair of the Business Policy and Strategy Division.
In 2005, he received the Irwin Outstanding Educator Award
for the BPS Division of the Academy of Management, and
in 2010, he won the Academy of Management’s Scholarly
Contribution to Management Award. In 2008, he was elected
as the President-elect of the Strategic Management Society,
where he currently serves as past-president.
organizational forms, and entrepreneurial networks has ap-
peared in top journals including the Academy of Management
Review, Organization Science, Strategic Management Journal,
Journal of Management, and the Journal of Economic Behavior
and Organization. Currently, he is studying the sources of
value creation in firms and also the determinants of who
captures the value from a firm’s competitive advantage.
Recent papers in this area have appeared in the Academy of
Management Review and Managerial and Decision Economics.
Professor Hesterly’s research was recognized with the
Western Academy of Management’s Ascendant Scholar
Award in 1999. Dr. Hesterly has also received best paper
awards from the Western Academy of Management and the
Academy of Management. Dr. Hesterly currently serves as
the senior editor of Long Range Planning and has served on
the editorial boards of Strategic Organization, Organization
Science, and the Journal of Management. He has served as
Department Chair and also as Vice-President and President
of the faculty at the David Eccles School of Business at the
University of Utah.
  xxi
This page intentionally left blank
PA R T

1 THE TOOLS OF
STRATEGIC ANALYSIS
 CHAPTER
What Is Strategy
1 and the Strategic
Management Process?
L E A R N I N G O B J E C T I V E S After reading this chapter, you should be able to:

1. Define strategy. 5. Explain the difference between emergent and intended

strategies.
2. Describe the strategic management process.
6. Discuss the importance of understanding a firm’s
3. Define competitive advantage and explain its relation- strategy even if you are not a senior manager in a
ship to economic value creation. firm.
4. Describe two different measures of competitive
advantage.

MyManagementLab®
Improve Your Grade!
Over 10 million students improved their results using the Pearson MyLabs.
Visit mymanagementlab.com for simulations, tutorials, and end-of-chapter problems.

Why Are These Birds So Angry?

Rarely can the beginning on an entire industry be traced to a single event on a specific day. But
this is the case with the smart phone applications industry.
On June 29, 2007, Apple first introduced the iPhone. A central feature of the iPhone was
that it would be able to run a wide variety of applications, or “apps.” And, most importantly for
the evolution of the apps industry, Apple decided that while it would evaluate and distribute
these applications—through the online Apple App Store—it would not develop them. Instead,
Apple would “crowd source” most applications from outside developers.
And, thus, the smart phone applications industry began. By April 24, 2009, iPhone users had
downloaded more than 1 billion apps from the Apple App Store. During 2012, more than 45.6 billion
smart phone apps were downloaded from all sources, generating revenues in excess of $25 billion.
Projections suggest double-digit growth in this industry for at least another five years.
Of course, much has changed since 2007. For example, Apple now has six competitors
for its Apple App Store, including Amazon App Store, Google Play Store, BlackBerry World, and
Windows Phone Store. Some of these stores distribute apps for non-Apple phone operating sys-
tems developed by Google (Android), BlackBerry, and Windows. But all of these distributors have
adopted Apple’s original model for developing applications: mostly outsource it to independent
development companies.
These development companies fall into four categories: (1) Internet companies—including
Google—who have developed smart phone versions of popular Internet sites—including, for

2
Another random document with
no related content on Scribd:
minulta kaikki neljä, juuri sinä! Miksi piti sinun juuri sillä hetkellä
ratsastaa rannalla, miksi piti sinun tervehtiä Brentalla soutavia? Sen
teit sinä syöstäksesi minut turmioon. Kuuletko?»

»Kohtalo!» vastasi Ezzelino.

»Kohtaloko», huusi vanha Vicedomini. »Tähdistä lukemista,

loihtimista, salaliittoja ja mestauksia, naisten heittäytymistä torneista
katukiviin ja tuhanten nuolten lävistämien, sotaratsujen selästä
kaatuneiden nuorukaisten surmaa mielettömissä, uhkarohkeissa
taisteluissasi, sitä on hallituksesi ja toimintasi ollut, sinä kirottu
Ezzelino. Veriselle tiellesi johdat meidät kaikki, sinun läheisyydessäsi
muuttuu elämä ja kuolema väkivaltaiseksi ja luonnottomaksi, eikä
kukaan enää heitä henkeään katuvaisena kristittynä
kuolinvuoteellaan.»

»Teet minulle väärin», sanoi Ezzelino. »Minulla ei tosin ole kirkon

kanssa mitään tekemistä, olen sen suhteen välinpitämätön, mutta en
ole milloinkaan estänyt sinua tai vertaisiasi yhteydestä sen kanssa.
Sen kyllä tiedät, muuten et uskaltaisi lähettää kirjeitä pyhälle
paavinistuimelle. Mitä siinä paraikaa hypistelet käsissäsi, piiloitatko
paavin sinettiä? Onko siinä sinun synninpäästösi, vai kirjekö se on?
Anna tänne! Kirje, tosiaankin! Saanko sen lukea? Sinä sallit.
Suosijasi, pyhä isä, kirjoittaa sinulle, että jos sukusi neljänteen ja
viimeiseen poikaasi, munkkiin, saakka sammuisi, vapautetaan tämä
ipse facto munkkilupauksistaan siinä tapauksessa, että hän palaa
maailmaan omasta vapaasta tahdostaan. Viekas kettu, paljonko
kultaa tämä pergamentti on sinulle maksanut?»

»Ilkutko minulle», valitti vanhus itkien. »Saatoinko muuta tehdä

toisen ja kolmannen poikani kuoltua? Ketä varten minä olisin
koonnut ja säästänyt? Madoilleko, vai ehkä sinulle? Tahdotko
ryöstää omaisuuteni? Jollet, niin auta sitten minua, kummi», —
ollessaan vielä pannaan julistamaton, oli Ezzelino nostanut
kasteesta Vicedominin kolmannen pojan, joka sittemmin
taistelukentällä uhrasi henkensä hänen puolestaan — »auta minua
tekemään munkki taas maallikoksi ja saamaan hänet naimisiin,
käske hänen niin tehdä, sinä kaikkivaltias, anna minulle siten
korvaus pojastani, jonka surmasit. Auta minua, jos välität minusta.»

»Se ei ole minun asiani», vastasi tyranni tuntematta pienintäkään

mielenliikutusta. »Hän ratkaiskoon asian itse. ’Vapaaehtoisesti’
sanotaan kirjeessä. Miksi pitäisi hänen jättää alansa, jos hän on
hyvä munkki, kuten uskon. Senkö vuoksi, ettei Vicedominien suku
sammuisi?

»Sinä lasteni murhaaja, kyllä huomaan, mitä tahdot. Toivot

periväsi minut, voidaksesi minun rahoillani käydä järjetöntä sotaasi»,
sähisi vanhus, raivoten vihassaan. Samassa hän huomasi miniänsä,
joka epäröivän munkin edellä kulkien oli tullut näkyviin palvelijoiden
joukosta ja astunut kynnyksen yli. Huolimatta ruumiillisesta
heikkoudestaan riensi vanhus häntä vastaan horjuvin askelin, tarttui
hänen käsiinsä ja tempoi niitä kuin vaatien Dianaa edesvastuuseen
onnettomuudesta, joka oli kohdannut heitä molempia. »Minne olet
jättänyt poikani, Diana», läähätti hän.

»Hän makaa Brentan pohjassa», vastasi nuori nainen surullisena

ja hänen siniset silmänsä tummenivat.

»Missä ovat kolme pojanpoikaani?»

»Brentassa», toisti Diana.

 »Sinustako saan korvausta. Sinut kai saan pitää», nauroi vanhus
kaameasti.

»Jos Kaikkivaltiaan tahto olisi niin ollut», vastasi Diana hitaasti,

»kuljettaisivat joen aallot nyt minua ja omaisesi seisoisivat edessäsi
minun sijastani.»

Diana vaikeni. Sitten valtasi hänet äkkiä kiivas viha. »Jos

läsnäoloni sinua vaivaa, niin kysele Astorrelta. Olin jo kuollut, mutta
hän nosti minut hiuksista haudan syvyydestä takaisin elämään.»

Vanhus huomasi nyt vasta poikansa, munkin, ja hänen

ajatuskykynsä palasi niin nopeasti ja varmasti, että katkera
vaikeroiminen näkyi sitä vaan terästäneen eikä lamauttaneen.

»Todellako. Hänkö pelasti sinut Brentasta. Hm, merkillistä! Herran

tiet ovat sittenkin ihmeelliset.»

Hän tarttui munkin käsivarteen ja olkapäähän, kuin olisi hän

tahtonut saada valtaansa sekä hänen ruumiinsa että sielunsa ja
laahasi hänet mukanaan nojatuolinsa luo, johon hän vaipui puristaen
yhä poikansa käsivartta. Diana seurasi heitä, lankesi polvilleen
istuimen toiselle puolelle käsivarret riipuksissa, mutta kädet ristissä,
ja painoi päänsä tuolin käsinojaan, niin että ainoastaan elottomalta
esineeltä näyttävä vaalea hiussykkyrä jäi näkyviin. Tätä ryhmää
vastapäätä istui Ezzelino nojaten oikealla kädellään kääröllä olevaan
paavin kirjeeseen kuin valtikkaansa ikään.

»Poikani, poikani», marisi vanhus tulvillaan yhtaikaa todellista ja

teennäistä hellyyttä, »ainoa ja viimeinen toivoni, vanhuuteni tuki ja
sauva, ethän toki sinä murtune näihin vapiseviin käsiini.
Ymmärräthän», jatkoi hän jo kuivemmalla ja asiallisemmalla
äänensävyllä, »ett’et voi enää jäädä luostariin, kun asian laita kerta
kaikkiaan on näin. Poikaseni, onhan toki kirkonsääntöjen mukaista,
eikö niin, että luostarin päällikkö sallii munkin erota, jonka isä on
köyhtynyt tai taudin näännyttämä, että poika voisi viljellä
perintötilaansa ja elättää isäänsä. Minulle sinä olet vielä paljon
välttämättömämpi. Kun eivät veljesi eivätkä veljenpoikasi enää ole
elossa, olet sinä tästälähtien kantava sukumme elämänsoihtua. Sinä
olet liekki, jonka minä olen sytyttänyt, ja mitä hyötyä on minulla siitä,
että se luostarikammiossa sammuu ja häviää. Minä voin sinulle
sanoa», — hän oli huomannut lempeissä, ruskeissa silmissä
vilpitöntä myötätuntoa ja munkin kunnioittava käytös näytti lupaavan
nöyrää kuuliaisuutta — »olen sairaampi kuin luuletkaan. Eikö niin,
Isaskar?» Hän kääntyi taakseen laihan olennon puoleen, joka pieni
pullo ja lusikka kädessä oli hiljaa tullut eräästä sivuovesta ja
asettunut vanhuksen tuolin taakse ja nyt nyökäytti myöntävästi
kalpeata päätään. »Aikani on pian lähteä, mutta sanon sinulle,
Astorre, että ell’et täytä toivomustani, kieltäytyy isä-raukkasi
astumasta tuonen purteen ja jää kyyryssä istumaan hämärän
tuville.»

Munkki silitti hellästi vanhuksen kuumeista kättä, mutta sanoi

kuitenkin lujana: »muista munkkilupaustani.»

Ezzelino kääri auki kirjeen.

»Munkkilupaustasi», alkoi vanha Vicedomini mairitella. »Höllä

solmu! Katkaistu kahle! Kun vain liikahdat, niin se putoaa. Pyhä
kirkko, jota sinun tulee kuulla ja kunnioittaa, julistaa ne mitättömiksi
ja olemattomiksi. Tuosta voit lukea.» Hänen kuihtunut sormensa
osoitti paavin sinetillä vahvistettua pergamenttia.
 Munkki lähestyi kunnioittavana hallitsijaa, sai häneltä kirjoituksen
ja luki sen kahden silmäparin tarkkaamana. Hänen päätään pyörrytti
ja hän astui askeleen taaksepäin, kuin olisi hän seisonut tornin
huipulla ja tuntenut kaidepuiden äkkiä siirtyvän.

Ezzelino tuli horjuvan avuksi lyhyesti kysymällä: »Munkki, kenelle

olet lupauksesi tehnyt, itsellesikö vai kirkolle?»

»Molemmille tietysti», huusi vanhus suuttuneena. »Tuo on vain

kirottua viisastelua. Poikaseni, ole varuillasi hänen suhteensa, hän
tahtoo tehdä meidät keppikerjäläisiksi.»

Tuntematta mitään vihaa vannoi Ezzelino tarttuen partaansa: »kun

Vicedomini kuolee, perii hänen poikansa munkki hänet ja perustaa,
siinä tapauksessa että suku sammuu häneen ja hän rakastaa minua
ja synnyinkaupunkiaan, laajan ja suurenmoisen vaivaistalon, josta
kaikki sata kaupunkia» — hän tarkoitti Italian kaupunkeja — »tulevat
meitä kadehtimaan. No, kummi, kun et minua enää voi syyttää
saaliinhimosta, sallinet minun tehdä munkille vielä pari kysymystä.
Suostutko?»

Vanhuksen valtasi nyt sellainen kiukku, että hän sai kouristuksia,

mutta hän ei kuitenkaan päästänyt munkin kättä, johon hän taas oli
tarttunut.

Isaskar kohotti varovasti hänen kalpeille huulilleen

väkevänhajuisella nesteellä täytetyn lusikan. Kituva vanhus jaksoi
tuskin kääntää pois päätään. »Jätä minut rauhaan, sinä olet
voudinkin lääkäri», voihki hän sulkien silmänsä.

Juutalainen katsoi tyranniin kiiltävän mustine, viisaine silmineen,

ikäänkuin pyytäen vanhuksen epäluuloa anteeksi.
 »Tuleeko hän tajuihinsa», kysyi Ezzelino.

»Luultavasti», vastasi juutalainen. »Hän elää vielä ja herää kaiketi

vähäksi aikaa. Pelkään kuitenkin ettei hän enää saa nähdä
auringonlaskua.»

Tyranni käytti hyväkseen tilaisuutta puhuakseen Astorren kanssa,

joka hoiti tainnuksissa olevaa isäänsä.

»Vastaa minulle, munkki», sanoi Ezzelino haroen mielitapaansa

sormillaan tuuheata partaansa, »onko kolme munkkilupaustasi, jotka
vähän yli kymmenen vuotta sitten annoit, — otaksun sinut nyt
kolmenkymmenen ikäiseksi — ollut sinulle suurikin uhraus?»

Astorre loi hallitsijaan puhtaan katseensa ja vastasi empimättä:

»köyhyys ja kuuliaisuus eivät ole olleet mitään uhrauksia. En välitä
omaisuudesta ja minun on helppo totella.» Hän pysähtyi ja punastui.

Tyrannia miellytti tämä miehekäs siveys. »Onko isäsi tyrkytellyt tai

houkutellut sinua rupeamaan munkiksi», kysyi hän johtaen
keskustelun toisaanne.

»Ei ole», sanoi Astorre. »Kuten sukupuustamme näkee, on

meidän suvussamme jo kauan kolmesta tai neljästä pojasta nuorin
aina ruvennut munkiksi, siksikö ehkä, että Vicedomineilla olisi
esirukoilija vaiko perheen omaisuuden ja vallan säilyttämiseksi; olipa
miten hyvänsä, tämä tapa on vanha ja arvossapidetty. Jo nuorena
tiesin kohtaloni, joka ei ollut minulle vastenmielinen. Minua ei ole
pakoitettu munkiksi.»

»Entä kolmas», lisäsi Ezzelino, tarkoittaen kolmatta

munkkilupausta. Astorre ymmärsi hänet ja vastasi punastuen
uudelleen, joskin lievemmin kuin äsken: »se ei ole ollut minulle
helppo, mutta olen senkin voinut täyttää samoin kuin muutkin munkit,
jotka ovat saaneet hyviä neuvoja. Minua opetti pyhä Antonius», lisäsi
hän kunnioittavasti.

*****

»Tämä ansiorikas pyhimys eli muutamia vuosia Paduassa

fransiskaanien parissa kuten, arvoisat ystäväni, tiedätte», selitti
Dante.

»Sitäkö emme tietäisi», sanoi eräs kuulijoista leikillisesti.

»Olemmehan toki osoittaneet kunnioitustamme siellä
luostarinlammikossa uiskentelevalle pyhänjäännökselle, tarkoitan
hänelle, joka muinoin tämän pyhimyksen saarnasta kääntyi, kieltäytyi
liharavinnosta, pysyi lujana päätöksessään ja nyt vielä vanhana,
ankarana vegetarina» — hän nieli lopun pilapuheestaan, Dante kun
rypisti hänelle otsaansa.

*****

»Mitä hän sinulle neuvoi», kysyi Ezzelino.

»Käsittämään munkin tehtävän aivan yksinkertaisesti täsmälliseksi

viraksi, jokseenkin samantapaiseksi kuin on sotapalvelus, jossa
myös vaaditaan kuuliaisia lihaksia ja kieltäymystä, vaikkei kunnon
soturi saa siinä kieltäymystä huomata. Otsani hiessä viljelemään
maata, syömään ja paastoamaan kohtuullisesti, olemaan ripittämättä
nuoria naisia, sekä tyttöjä että aviovaimoja, vaeltamaan Jumalan
kasvojen edessä ja palvelemaan Neitsyt Maariaa yhtä puhtaasti kuin
messukirjassa säädetään.»
 Tyranni hymyili. Sitten ojensi hän siunaten tai varoittaen oikean
kätensä munkkia kohti ja sanoi: »sinua onnellista johtaa tähti.
Nykyinen päiväsi syntyy helposti eilisestä ja vaihtuu huomaamattasi
huomeneksi. Sinun osasi ei ole niinkään vähäinen, harjoitat
laupeuden töitä, joita kunnioitan, vaikka oma tehtäväni onkin toinen.
Jos palaisit maailmaan, jonka lakeja oppisit tuntemaan liian
myöhään, muuttuisi kirkas tähtesi vaivaiseksi virvatuleksi ja
sammuisi sihisten muutaman kerran surkeasti liekehdittyään, taivaan
ilkkuessa sille.

»Paduan hallitsijana puhun sinulle vielä eräästä asiasta. Elämäsi

on ollut kansalleni kohottavaa ja kieltäymystä opettavaa.
Köyhimmällekin olet tuottanut lohdutusta, kun hän on huomannut
ravintosi yhtä niukaksi ja päivätyösi yhtä raskaaksi kuin omansa. Jos
hylkäät kaapusi, ylhäisenä kosit ylhäistä ja nautit täysin siemauksin
sukusi rikkauksista, niin on kuin riistäisit kansalta sen omaisuutta, se
kun on tottunut pitämään sinua vertaisenaan. Se saisi aikaan
tyytymättömyyttä, enkä ihmettelisi, vaikka siten nostaisit vihaa,
tottelemattomuutta ja kapinaakin. Punoutuvathan asiat aina toisiinsa.

»Minä ja Padua emme tule toimeen ilman sinua. Kauneutesi ja

ritarillisuutesi pistää kansan silmään, samoin rohkeutesi, joka on
suurempi tai ainakin jalompi kuin talonpoikaisten veljiesi. Jos kansa
vimmoissaan tahtoo surmata hänet» — hän osoitti Isaskaria —
»siksi että hän koettaa parantaa isääsi, niinkuin oli käydä hänelle
viimeisen ruton aikana, kuka silloin puolustaa häntä, niinkuin sinä
puolustit mieletöntä joukkoa vastaan, kunnes minä ehdin sitä
hillitsemään?»

»Isaskar, koeta sinäkin puolestasi saada munkki vakuutetuksi»,

sanoi Ezzelino ja kääntyi lääkärin puoleen hymyillen julmasti. »Hän
ei saa jättää kaapuaan jo sinunkaan tähtesi.»

»Herra», puhui juutalainen supattaen, »tuo järjetön kohtaus, jonka

rankaisit yhtä oikeudenmukaisesti kuin verisesti, tuskin uudistuu
sinun valtikkasi suojassa, ja mitä minuun tulee, ei hänen
ylhäisyytensä saa minun tähteni jäädä naimattomaksi, sillä minä
uskon suvun jatkuvaisuuden Jumalan korkeimmaksi siunaukseksi.»

Ezzelinoa huvitti juutalaisen harkittu vastaus. »Mihin suuntaan

käyvät sinun omat ajatuksesi, munkki», kysyi hän.

»Ne pysyvät vielä paikoillaan. En toivoisi kuitenkaan isäni enää

heräävän — Jumala antakoon anteeksi syntisen toivomukseni —
ettei minun tarvitsisi olla kova häntä kohtaan. Jospa hän vain jo olisi
saanut pyhän ehtoollisen!» Astorre suuteli kiihkeästi tajuttoman
isänsä kasvoja ja vanhus tuli siitä taas tajuihinsa.

Tointunut vanhus oli huokailevinaan raskaasti, nosti väsyneesti

silmänluomensa ja katseli tuuheiden kulmakarvojensa alta
rukoilevasti munkkia. »Kuinka olet päättänyt, mitä määräät minulle,
rakkaani? Taivaanko vai helvetin?»

»Isä», pyysi Astorre liikutettuna, »päiväsi ovat lopussa ja hetkesi

on lyönyt. Unhota maalliset huolesi ja surusi, ajattele sieluasi. Katso,
pappisi ovat jo koolla täällä — hän tarkoitti kaupungin kirkon pappeja
— ja odottavat saavansa antaa sinulle ehtoollista.»

Niin olikin. Ovi oli hitaasti avautunut viereiseen huoneeseen, josta

loisti heikko, päivällä tuskin huomattava kynttilänvalo. Sieltä kuului
vienoa kuorolaulua ja hiljaista, väräjöivää kellonsoittoa.
 Vanhus tunsi jo vajoavansa Lethen kylmään virtaan ja tarttui
munkkiin kuten pyhä Pietari muinoin Vapahtajaan Genetsaretin
merellä. »Teethän sen minun tähteni», sopersi hän.

»Kun vaan voisin, jospa saisin», huokaili munkki. »Kaikkien pyhien

nimessä, ajattele ijäisyyttä, isä, jätä kaikki maallinen. Hetkesi on
tullut.»

Tämä peitetysti lausuttu kielto sytytti Vicedominin viimeisen

elonkipinän liekkeihin. »Tottelematon, kiittämätön poika», huusi hän
vimmoissaan.

Astorre viittoi papit luoksensa.

»Hitto vieköön», raivosi vanhus, »pysykää minusta kaukana

voiteinenne ja kakkuinanne! Minulla ei ole enää mitään
menettämistä, olen jo tuomittu ja jään siksi taivaan ilojenkin keskellä,
jos vain poikani kevytmielisesti hylkää pyyntöni ja hävittää sukumme
viimeisen idun.»

Kauhistunut munkki, jota moinen julkea kirkon häpäiseminen

syvästi järkytti, näki isänsä olevan auttamattomasti ikuisen
kadotuksen partaalla. Hän oli siitä varmasti vakuutettu — kuten
minäkin hänen sijassaan olisin ollut ja heittäytyi polvilleen kuolevan
isänsä eteen rukoillen kyynelten vieriessä, synkän epätoivon
vallassa: »isä, rukoilen sinua, armahda itseäsi ja minua.»

»Lähteköön vanha kettu omille mailleen», mumisi tyranni, mutta

munkki ei häntä kuullut.

Hän antoi hämmästyneille papeille taas merkin sielumessun

aloittamiseen.
 Silloin kyyristyi vanhus kokoon kuin uppiniskainen lapsi ja pudisteli
harmaahapsista päätään.

»Menköön juonittelija matkoihinsa», sanoi Ezzelino kuuluvammin.

»Isä, isä», nyyhkytti munkki sydän pakahtumaisillaan säälistä.

»Teidän ylhäisyytenne, kristitty veljeni, oletteko valmis

vastaanottamaan Luojanne ja Vapahtajanne», kysyi eräs papeista
epäröiden. Vanhus vaikeni.

»Vastatkaa minulle, pysyttekö lujana uskossa pyhään

Kolminaisuuteen», kysyi pappi jälleen ja tuli kalmankalpeaksi
kuullessaan kuolevan Vicedominin huutavan voimakkaalla äänellä:
»en pysy, enkä usko, kielletty olkoon ja häväisty ja —»

»Vaikene», huusi munkki ja hypähti seisaalleen. »Täytän tahtosi.

Olen valmis mihin tahansa, kunhan et syöksy helvetin tuleen».

Vanhus huokasi, kuin olisi hän suorittanut raskaan työn ja katseli

keventynein mielin, melkeinpä tyytyväisenä ympärilleen. Hän haparoi
Dianan vaaleaa tukkaa, koetti auttaa häntä nousemaan, otti hänen
kätensä, joka ei estellyt, avasi munkin kouristuneen käden ja liitti ne
yhteen.

»Pyhään sakramenttiin kelvolliset», riemuitsi hän ja siunasi parin.

Munkki ei vastustanut ja Diana sulki silmänsä.

»Nyt joutukaa, kunnianarvoisat isät, on luullakseni kiire, ja minä

olen kristillisessä mielentilassa.»

Munkki ja hänen morsiamensa aikoivat vetäytyä pappisjoukon

taakse mutta ehtivät ottaa ainoastaan pari askelta, kun kuoleva
vanhus mumisi: »jääkää, että lohdutusta saaneet silmäni voivat
nähdä teidät yhdistettyinä, kunnes sammuvat.» Astorren ja Dianan
täytyi käsi kädessä jäädä odottamaan itsepintaisen vanhuksen
katseen sammumista.

Hän supatti lyhyen synnintunnustuksen, sai pyhän ehtoollisen ja

erosi elämästä pappien voidellessa hänen jalkopohjiaan ja
huutaessa valtavasti hänen jo kuuroille korvilleen: »erkane, kristitty
sielu». Kuolleilla kasvoilla kuvastui selvästi petoksen onnistumisen
ilo.

Muiden polvistuessa tyranni seurasi istualtaan tyynellä

tarkkaavaisuudella pyhää toimitusta, melkein kuin outoja tapoja
katsellen tai samoin kuin tiedemies tarkastelee kivihautaan kuvattua
muinaisajan kansan uhritoimitusta. Sitten hän nousi paikaltaan, meni
kuolleen luo ja painoi kiinni hänen silmänsä.

Tämän tehtyään tyranni kääntyi Dianan puoleen ja sanoi:

»jalosukuinen neiti, arvelen, että meidän on lähdettävä kotiin. Luulen
vanhempienne jo kaipaavan teitä, vaikka tietävätkin teidän
pelastumisestanne. Sitäpaitsi on yllänne oleva puku liian halpa
sopiakseen teille».

»Olen teille kiitollinen, ruhtinas, ja seuraan teitä,» vastasi Diana

pitäen kättään yhä vielä munkin kädessä. Diana oli tähän saakka
välttänyt tulevan puolisonsa katsetta, mutta nyt hän katsoi munkkia
suoraan silmiin, samalla kuin hänen poskillensa nousi hehkuva
puna, ja sanoi matalalla mutta sointuvalla äänellä: »Herrani ja
valtiaani, emme voineet antaa isämme sielun joutua kadotukseen,
siksi tulin omaksenne. Osoittakaa minulle suurempaa uskollisuutta
kuin luostarille. Veljenne ei rakastanut minua. Suokaa minulle
anteeksi, että puhun näin; sanon yksinkertaisesti totuuden. Olen
teille hyvä ja kuuliainen vaimo, mutta minussa on kaksi ominaisuutta,
joita pyydän kohtelemaan varovasti. Olen kiivas, kun kajotaan
oikeuksiini ja kunniaani ja kiusallisen tarkka siinä, ettei minulle saa
luvata mitään, jota ei täytetä. Lapsenakaan en voinut sellaista
kestää, ainakin kärsin siitä syvästi. En pyydä paljoa, enkä mitään
mahdotonta, mutta mitä minulle kerran luvataan, on täytettävä.
Menetän muuten kaiken luottamukseni, sillä minua loukkaa vääryys
syvemmin kuin naisia tavallisesti. Mutta näin en saa puhua teille,
herrani ja valtiaani, jota tuskin vielä tunnen. Minun tulee vaieta.
Jääkää hyvästi, puolisoni, ja antakaa minun surra veljeänne
yhdeksän päivää». Hän irroitti hitaasti kätensä munkin kädestä ja
katosi tyrannin seurassa.

Papit olivat sillaikaa kantaneet ruumiin palatsin kappeliin, jossa he

asettivat sen paareille ja siunasivat.

Astorre oli jäänyt yksin huoneeseen yllään menetetty

munkkikaapu, jonka alla sykki katuva sydän. Palvelijat, jotka olivat
tarpeeksi kuulleet ja päässeet perille omituisesta tapahtumasta,
lähestyivät häntä arasti ja nöyrästi. Kunnianarvoisen munkin
muuttuminen maallikoksi ja otaksuttu pyhänsolvaus, joka oli
tapahtunut munkkilupausten rikkomisessa, — kirjeen sisällyksestä
he eivät tienneet — oli järkyttänyt ja peloittanut heitä vielä enemmän
kuin isäntien vaihto. Munkki ei voinut surra isäänsä. Kun hän taas oli
päässyt henkiseen tasapainoon, hiipi hänen sydämeensä epäluulo
— mitä sanonkaan — hänet valtasi kauhistava tietoisuus siitä, että
hänen kuoleva isänsä oli väärinkäyttänyt hänen herkkäuskoisuuttaan
ja sääliään. Hän huomasi vanhuksen epätoivon olleen salattua
petosta ja julman herjauksen kuoleman kynnyksellä harkittua
juonittelua. Vastahakoisesti, miltei vihoissaan hän ajatteli naista, joka
oli tullut hänen omakseen. Häntä houkutteli oikullinen,
munkkimainen päähänpisto rakastaa Dianaa ainoastaan
velivainajansa sijaisena, mutta hänen terve järkensä ja rehellinen
mielensä tuomitsivat tämän häpeälliseksi itsepuolustukseksi.

Kun Astorre tiesi omistavansa Dianan, hän ei voinut olla

ihmettelemättä tulevan vaimonsa pontevaa puhetta, ankaraa
totuudenrakkautta ja sitä, miten asiallisesti ja arkailematta hän oli
selvitellyt heidän suhdettaan, paljon karheammin ja todellisemmin
kuin legendan vienot naisolennot. Hän oli kuvitellut naisia
viehkeämmiksi.

Munkki huomasi äkkiä olevansa veljeskunnan puvussa ja ymmärsi

tunteensa ja ajatuksensa hyvin ristiriitaisiksi tuon puvun kanssa. Hän
häpesi kaapuaan, se rupesi häntä vaivaamaan ja hän komensi:
»tuokaa minulle maallinen puku». Toimeliaat palvelijat ympäröivät
hänet, ja hän astui pian heidän piiristään velivainajansa puvussa,
joka soveltui hänelle hyvin, he kun olivat olleet melkein
yhdenkokoisia.

Hänen isänsä narri, Gocciola, heittäytyi samassa hänen

jalkoihinsa osoittaen kunnioitustaan ja anoen eroa toimestaan ja
pyysi samalla lupaa viranvaihtoon, sillä hän oli väsynyt elämään,
hänen hiuksensa olivat harmaantuneet, eikä hänen sopinut lähteä
maailmasta kilisevässä narrinkaavussa. Näin vaikeroiden hän
sieppasi pois heitetyn munkkikaavun, johon palvelijat eivät olleet
uskaltaneet koskea. Mutta hänen kirjavissa aivoissaan tapahtui
yhtäkkiä keikahdus ja hän lisäsi himokkaasti: »ennenkuin sanon
maailmalle ja sen pettymyksille jäähyväiset, tahtoisin kuitenkin
kerran vielä syödä amarelleja. Häät eivät taidakaan olla tästä talosta
kaukana.» Hän nuoli suupieliään harmahtavalla kielellään, polvistui
munkin eteen, pudisteli kulkusiaan ja juoksi tiehensä, laahaten
munkkikaapua perässään.

*****

»Amarelleiksi tai amareiksi kutsutaan padualaisia hääleivoksia»,

selitti Dante, »niissä olevan kitkerän mantelinmaun vuoksi ja samalla
leikillisesti viitaten ensimäisen konjugatsionin verbiin.» Tässä
pysähtyi kertoja hetkeksi ja varjostaen kädellään otsaansa ja
silmiään mietti kertomuksensa jatkoa.

Cangranden eteen astui hänen hovimestarinsa, Burcardo-niminen

elsassilainen, arvokkain askelin, kumartaen syvään ja pyytäen
laajasanaisesti anteeksi, että tuli seuraa häiritsemään tarvitessaan
Cangranden määräystä jossain taloudellisessa asiassa. Italian
ghibelliniläisissä hoveissa eivät saksalaiset siihen aikaan olleet
harvinaisuuksia, päinvastoin heitä etsittiinkin ja pidettiin parempina
kuin kotimaisia miehiä heidän rehellisyytensä ja hovimenojen ja -
tapojen synnynnäisen tajuamisensa vuoksi.

Kun Dante taas nosti päätään, huomasi hän elsassilaisen ja kuuli

hänen puhuvan italiaa, jossa kovat ja pehmeät äänteet lakkaamatta
sekoittuivat, tuottaen hoville huvia mutta loukaten kipeästi runoilijan
herkkää korvaa. Dante katseli kauan kahta nuorukaista, Ascaniota ja
panssaroitua sotilasta. Viimein hänen miettivä katseensa pysähtyi
molempiin naisiin, kertomuksesta elostuneeseen Diana-
ruhtinattareen, jonka marmorinvalkeille poskille oli noussut heikko
puna, ja miellyttävään ja koruttomaan Antiopeen, Cangranden
ystävättäreen. Dante jatkoi:

*****
 Vicedominien palatsin takaa alkoi laaja maa-alue, joka ulottui
kaupungin lujiin, paksuihin muureihin saakka. Tämän ylhäisen suvun
sammuttua on kysymyksessä oleva paikka kokonaan muuttunut.
Tällä maa-alueella oli karjalaitumia, aitauksia, joissa pidettiin hirviä ja
metsäkauriita, kalarikkaita lampia, varjoisaa metsää ja aurinkoisia
viinitarhoja. Eräänä kirkkaana aamuna, seitsemän päivää isänsä
kuoleman jälkeen, istui munkki Astorre seeterin tummassa varjossa,
selkä puunrunkoa vasten ja kengänkärjet paahtavassa
auringonpaisteessa. Munkki-Astorren nimen hän säilytti koko lyhyen
elämänsä ajan padualaisten kesken, vaikkakin oli tullut maallikoksi.
Hän istui tai oikeammin makasi vastapäätä suihkukaivoa, jonka vesi
kumpusi viileänä vuona välinpitämättömän näköisen kivinaamion
suusta. Läheisyydessä oli kivipenkki, mutta munkki oli valinnut
istuimekseen rehevän, pehmeän nurmen.

Hänen siinä miettiessään tai unelmoidessaan hyppäsi kaksi nuorta

miestä, toinen panssaroituna, toinen huolellisesti puettuna, vaikkakin
matkatamineissa, pölyisten hevosten selästä palatsin edustalla
olevalle torille, jonne keskipäivän aurinko jo paistoi. Ratsastajat,
Germano ja Ascanio, olivat voudin suosikkeja ja munkin
lapsuudentovereja, joiden kanssa hän oli opiskellut ja leikkinyt kuin
veli viiteentoista ikävuoteensa eli novisiksi tulemiseensa saakka.
Ezzelino oli lähettänyt nämä molemmat appensa, keisari Fredrikin
luokse.

(Dante pysähtyi, ja kumarsi suuren vainajan muistolle.)

Suoritettuaan tehtävänsä he palasivat Paduaan tuoden mukanaan

tyrannille päivän uutisen, keisarin kansliassa kopioidun jäljennöksen
kristitylle papistolle kirjoitetusta ylimmän sielunpaimenen kirjeestä,
jossa pyhä isä koko maailmalle soimaa nerokasta keisaria mitä
törkeimmästä jumalattomuudesta.

Huolimatta siitä, että heille oli uskottu tärkeitä, ehkäpä

kiireellisiäkin tehtäviä ja heidän huostassaan oli vaarallinen asiakirja,
eivät he voineet sivuuttaa lapsuudentoverinsa kotia, ratsastaessaan
tyrannin palatsille. Lähinnä Paduaa olevassa majatalossa, missä he
nousematta satulasta olivat syöttäneet ja juottaneet hevosiaan, oli
puhelias ravintoloitsija kertonut heille kaupunkia kohdanneesta
suuresta onnettomuudesta ja vielä suuremmasta harmista,
hääaluksen haaksirikosta ja munkkikaavun hylkäämisestä melkein
kaikkia yksityisseikkoja myöten. Astorren ja Dianan kihlauksesta he
eivät olleet kuulleet, sillä siitä ei vielä julkisesti tiedetty.

Te murtumattomat kahleet, jotka yhdistätte lapsuudentovereita!

Astorren ihmeelliset vaiheet eivät antaneet näille kahdelle rauhaa,
ennenkuin he omin silmin saivat nähdä ystävänsä, jonka he nyt taas
olivat saaneet omakseen. Monen vuoden kuluessa he olivat nähneet
munkin ainoastaan sattumalta kadulla, jolloin olivat tervehdykseksi
nyökäyttäneet hänelle päätään, tosin ystävällisesti ja vilpittömän
kunnioittavasti, mutta samalla sentään jonkun verran vieraasti.

Gocciola, joka heidän tullessaan palatsin pihalle istui matalalla

muurilla syöden vehnästä ja heiluttaen jalkojaan, vei heidät
puutarhaan. Kulkiessaan nuorukaisten edellä narri puhui vain omista
asioistaan; ne näyttivät olevan hänelle talon onnetonta kohtaloa
paljon tärkeämmät. Hän kertoi palavasti toivovansa autuaallista
kuolemaa ja nieli samassa loput vehnäsestä, sitä hatarilla
hampaillaan pureskelematta, niin että oli vähällä tukehtua.
Nähdessään hänen hullunkuriset ilmeensä ja kuullessaan hänen
hartaan ikävöimisensä luostariin, purskahti Ascanio niin raikkaaseen
nauruun, että taivas varmaankin olisi siitä kirkastunut, ellei se olisi jo
muutenkin näyttänyt niin iloiselta ja loistavissa väreissään
hekumoivalta.

Ascanio sai vastustamattoman halun tehdä pilaa »Pisarasta»

vapautuakseen hänen rasittavasta seurastaan. »Gocciola-raukka»,
alkoi hän, »luostariin saakka et koskaan pääse, sillä — mitä
suurimpana salaisuutena uskon sen sinulle — tyranni-setäni on
iskenyt sinuun halukkaat silmänsä. Jos tahdot tietää, on hänellä
neljä narria: stoalainen, epikurolainen, platonikko ja skeptikko. Kun
ankara hallitsija on leikkisällä päällä antaa hän heille merkin asettua
salin neljään nurkkaan, jonka kaarevassa katossa taivas kiinto- ja
kiertotähtineen heloittaa. Setäni astuu sitten keskelle huonetta,
taputtaa käsiään ja neljän filosofin täytyy hypiskellen vaihtaa
nurkkaa. Stoalainen päätti toissapäivänä ulisten ja vaikeroiden
päivänsä, siksi että oli yhtäpäätä niellyt monta naulaa makarooneja,
pohjaton kun oli. Setäni on ohimennen ilmoittanut minulle aikovansa
ottaa uuden narrin vainajan paikalle ja pyytävänsä sinua, Gocciola-
parka, munkilta, uudelta isännältäsi perintöverona. Niin on nyt
asianlaita. Ezzelino tavoittelee sinua. Kuka tietää, vaikkapa olisi jo
takanasi.» Tällä Ascanio viittasi siihen, että tyranni saattoi ilmestyä
odottamatta minne tahansa, jonka johdosta padualaiset olivat
alituisessa pelossa ja vavistuksessa. Gocciola kirkaisi, kuin olisi
mahtavan hallitsijan käsi jo laskeutunut hänen olalleen, katseli
ympärilleen ja vaikka näkikin vain oman lyhyen varjonsa, juoksi hän
hampaat kalisten piiloon.

*****

»Pyyhin kertomuksesta Ezzelinon narrit», sanoi Dante

keskeyttäen puheensa ja tehden kädellään liikkeen kuin olisi
kirjoittanut eikä kertonut. »Ascanio valehteli, koska tämä piirre ei sovi
tyranniin. Ei ole yleensä luultavaa, että niin vakava ja pohjaltaan jalo
luonne kuin Ezzelino olisi viitsinyt elättää narreja ja nauttinut heidän
typeristä kujeistaan.» Tämän pistoksen Dante suuntasi selvästi
isännälleen, jonka vaipan liepeellä Gocciola istui ja virnisteli
runoilijalle.

Cangrande ei ollut huomaavinaan viittausta, mutta päätti maksaa

sopivassa tilaisuudessa moninkerroin.

Tyytyväisenä, melkeinpä hilpeänä Dante jatkoi:

*****

Vihdoin he huomasivat maallikoksi muuttuneen munkin, joka,

kuten mainitsin, nojasi pinjan runkoa vasten —

»Seeterin runkoa vasten, Dante», oikaisi tarkkaavaksi käynyt

ruhtinatar.

— nojasi seeterin runkoa vasten ja lämmitteli jalkateriään

auringonpaisteessa. Hän ei huomannut molemmilta puolin lähestyviä
ystäviään, niin kokonaan hän oli vaipunut haaveiluun, olipa se sitten
tyhjää tai hyvinkin sisältörikasta. Vallaton Ascanio kumartui ja taittoi
ruohonkorren, jolla kutkutteli munkin nenää, niin että tämä aivasti
lujasti kolme kertaa. Astorre tarttui ystävällisesti lapsuuden
toveriensa käteen ja veti heidät nurmelle viereensä kummallekin
puolelleen. »No, mitä sanotte siitä», kysyi hän pikemmin arkana kuin
uhmaavana.

»Ensiksi lausun vilpittömän kiitokseni luostarillesi ja sen

esimiehelle», sanoi Ascanio leikillisesti, »että olet säilynyt siellä niin
virkeänä. Olet nuoremman näköinen kuin me kumpikaan. Maallikon
ahdas puku ja sileäksi ajettu leuka nuorentavat sinua luultavasti
myöskin. Sinä olet kaunis mies, sen saat uskoa. Tässä sinä lepäät
jättiläisseeterisi suojassa, ensimäisen ihmisen tavoin, jonka Jumala
oppineitten arvelun mukaan loi kolmenkymmenen ikäiseksi, ja
minä», jatkoi hän viattomannäköisenä, kun huomasi munkin
punastuvan hänen sukkeluudestaan, »olen viimeisenä moittiva
sinua, että olet jättänyt kaapusi, sillä suvun jatkaminen on kaiken
elävän pyrkimys».

»En tehnyt sitä omasta tahdostani enkä vapaaehtoisesti», tunnusti

munkki rehellisesti. »Täytin vastahakoisesti kuolevan isäni viimeisen
pyynnön.»

»Tosiaanko», sanoi Ascanio hymyillen. »Tämän sinä, Astorre, voit

kertoa ainoastaan meille, jotka sinua rakastamme. Muiden mielestä
sinun epäitsenäisyytesi olisi naurettava, kenties halveksittavakin. Ja
koska naurettavasta on puhe, niin pyydän sinua, Astorre,
koettaessasi kehittyä munkista eläväksi ihmiseksi noudattamaan
hyvää makua. Hankalan muutoksen tulee tapahtua asteettain, ja sitä
on kohdeltava suurella varovaisuudella. Ota neuvostani vaarin.
Matkusta esimerkiksi vuodeksi keisarin hoviin, josta alinomaa kulkee
lähettejä Paduaan. Siellä sinä opit moitteettomimman ritarin ja
ennakkoluulottomimman ihmisen seurassa — tarkoitan toisen
Fredrikimme — myös tuntemaan naisia, jotta pääset heitä munkin
tavoin liiaksi jumaloimasta tai halveksimasta. Keisarin henki vallitsee
sekä kaupungissa että hovissa. Täällä Paduassa, missä elämä
setäni aikana on tullut rajuksi, kohtuuttomaksi ja väkivaltaiseksi,
saisit maailmasta väärän kuvan. Todellisemman tarjoo sinulle
Palermo, jossa hallitsee inhimillisin hallitsijoista ja jossa siksi leikki ja
tosi, hyveet ja himot, uskollisuus ja häilyväisyys, vilpitön luottamus ja