National Electrical Code 2017 1st

Edition (eBook PDF)

Visit to download the full and correct content document:
https://ebooksecure.com/download/national-electrical-code-2017-1st-edition-ebook-p
df/
 In accordance with the Regulations Governing the Development of NFPA
Standards, a National Electrical Code First Draft Report containing proposed
amendments to the 2014 National Electrical Code was published by NFPA in
July 2015. This report recorded the actions of the various Code-Making
Panels and the Correlating Committee of the National Electrical Code
Committee on each public input and first revision that had been made to
revise the 2014 Code. The report was published at www.nfpa.org/70.
Following the close of the public comment period, the Code-Making Panels
met, acted on each comment, and created some second revisions, which were
reported to the Correlating Committee. NFPA published the National
Electrical Code Second Draft Report in April 2016, which recorded the
actions of the Code-Making Panels and the Correlating Committee on each
public comment on the National Electrical Code Committee First Draft
Report. The National Electrical Code First Draft Report and the National
Electrical Code Second Draft Report were presented to the 2016 June
Association Technical Meeting for adoption.

NFPA has an Electrical Section that provides particular opportunity for

NFPA members interested in electrical safety to become better informed and
to contribute to the development of the National Electrical Code and other
NFPA electrical standards. At the Electrical Section Codes and Standards
Review Session held at the 2016 NFPA Conference and Expo, Section
members had the opportunity to discuss and review the report of the National
Electrical Code Committee prior to the adoption of this edition of the Code
by the Association at its 2016 June Technical Session.

This 54th edition supersedes all other previous editions, supplements, and
printings dated 1897, 1899, 1901, 1903, 1904, 1905, 1907, 1909, 1911, 1913,
1915, 1918, 1920, 1923, 1925, 1926, 1928, 1930, 1931, 1933, 1935, 1937,
1940, 1942, 1943, 1947, 1949, 1951, 1953, 1954, 1955, 1956, 1957, 1958,
1959, 1962, 1965, 1968, 1971, 1975, 1978, 1981, 1984, 1987, 1990, 1993,
1996, 1999, 2002, 2005, 2008, 2011, and 2014.

This Code is purely advisory as far as NFPA is concerned. It is made

available for a wide variety of both public and private uses in the interest of
life and property protection. These include both use in law and for regulatory
purposes and use in private self-regulation and standardization activities such
as insurance underwriting, building and facilities construction and
management, and product testing and certification.

NFPA 70, National Electrical Code, NFPA, and National Fire Protection Association are
registered trademarks of the National Fire Protection Association, Quincy, Massachusetts,
02169
 Brief Contents
NFPA 70® 2017 Edition
Copyright
Important Notices and Disclaimers Concerning NFPA® Standards
About NFPA 70®
Figures
Tables
Committee Personnel
How to Read NFPA 70®

Chapters

Chapter 1 General
Chapter 2 Wiring and Protection
Chapter 3 Wiring Methods and Materials
Chapter 4 Equipment for General Use
Chapter 5 Special Occupancies
Chapter 6 Special Equipment
Chapter 7 Special Conditions
Chapter 8 Communications Systems
Chapter 9 Tables

Informative Annexes

Informative Annex A Product Safety Standards

Informative Annex B Application Information for Ampacity
Calculation
Informative Annex C Conduit and Tubing Fill Tables for Conductors
and Fixture Wires of the Same Size
Informative Annex D Examples
Informative Annex E Types of Construction
Informative Annex F Availability and Reliability for Critical
Operations Power Systems; and Development
and Implementation of Functional Performance
Tests (FPTs) for Critical Operations Power
Systems
Informative Annex G Supervisory Control and Data Acquisition
(SCADA)
Informative Annex H Administration and Enforcement
Informative Annex I Recommended Tightening Torque Tables from
UL Standard 486A-B
Informative Annex J ADA Standards for Accessible Design
Additional Sections
TIA 17-1
TIA 17-2
Errata 70-17-1
Errata 70-17-2
Errata 70-17-3
Sequence of Events for the Standards Development Process
Submitting Public Input / Public Comment Through the Online
Submission System
Information on the NFPA Standards Development Process
 Contents
NFPA 70® 2017 Edition
Copyright
Important Notices and Disclaimers Concerning NFPA® Standards
About NFPA 70®
Figures
Tables
Committee Personnel
How to Read NFPA 70®

Article 90 Introduction

Chapter 1 General
Article 100 Definitions
Part I General
Part II Over 1000 Volts, Nominal
Article 110 Requirements for Electrical Installations
Part I General
Part II 1000 Volts, Nominal, or Less
Part III Over 1000 Volts, Nominal
Part IV Tunnel Installations over 1000 Volts, Nominal
Part V Manholes and Other Electrical Enclosures
Intended for Personnel Entry

Chapter 2 Wiring and Protection

Article 200 Use and Identification of Grounded Conductors
Article 210 Branch Circuits
Part I General Provisions
Part II Branch-Circuit Ratings
 Part III Required Outlets
Article 215 Feeders
Article 220 Branch-Circuit, Feeder, and Service Load
Calculations
Part I General
Part II Branch-Circuit Load Calculations
Part III Feeder and Service Load Calculations
Part IV Optional Feeder and Service Load Calculations
Part V Farm Load Calculations
Article 225 Outside Branch Circuits and Feeders
Part I General
Part II Buildings or Other Structures Supplied by a
Feeder(s) or Branch Circuit(s)
Part III Over 1000 Volts
Article 230 Services
Part I General
Part II Overhead Service Conductors
Part III Underground Service Conductors
Part IV Service-Entrance Conductors
Part V Service Equipment — General
Part VI Service Equipment — Disconnecting Means
Part VII Service Equipment — Overcurrent Protection
Part VIII Services Exceeding 1000 Volts, Nominal
Article 240 Overcurrent Protection
Part I General
Part II Location
Part III Enclosures
Part IV Disconnecting and Guarding
Part V Plug Fuses, Fuseholders, and Adapters
Part VI Cartridge Fuses and Fuseholders
Part VII Circuit Breakers
Part VIII Supervised Industrial Installations
Part IX Overcurrent Protection over 1000 Volts, Nominal
Article 250 Grounding and Bonding
 Part I General
Part II System Grounding
Part III Grounding Electrode System and Grounding
Electrode Conductor
Part IV Enclosure, Raceway, and Service Cable
Connections
Part V Bonding
Part VI Equipment Grounding and Equipment Grounding
Conductors
Part VII Methods of Equipment Grounding
Part VIII Direct-Current Systems
Part IX Instruments, Meters, and Relays
Part X Grounding of Systems and Circuits of over 1000
Volts
Article 280 Surge Arresters, Over 1000 Volts
Part I General
Part II Installation
Part III Connecting Surge Arresters
Article 285 Surge-Protective Devices (SPDs), 1000 Volts or
Less
Part I General
Part II Installation
Part III Connecting SPDs

Chapter 3 Wiring Methods and Materials

Article 300 General Requirements for Wiring Methods and
Materials
Part I General Requirements
Part II Requirements for over 1000 Volts, Nominal
Article 310 Conductors for General Wiring
Part I General
Part II Installation
Part III Construction Specifications
Article 312 Cabinets, Cutout Boxes, and Meter Socket
 Enclosures
Part I Scope and Installation
Part II Construction Specifications
Article 314 Outlet, Device, Pull, and Junction Boxes; Conduit
Bodies; Fittings; and Handhole Enclosures
Part I Scope and General
Part II Installation
Part III Construction Specifications
Part IV Pull and Junction Boxes, Conduit Bodies, and
Handhole Enclosures for Use on Systems over
1000 Volts, Nominal
Article 320 Armored Cable: Type AC
Part I General
Part II Installation
Part III Construction Specifications
Article 322 Flat Cable Assemblies: Type FC
Part I General
Part II Installation
Part III Construction Specifications
Article 324 Flat Conductor Cable: Type FCC
Part I General
Part II Installation
Part III Construction Specifications
Article 326 Integrated Gas Spacer Cable: Type IGS
Part I General
Part II Installation
Part III Construction Specifications
Article 328 Medium Voltage Cable: Type MV
Part I General
Part II Installation
Part III Construction Specifications
Article 330 Metal-Clad Cable: Type MC
Part I General
Part II Installation
 Part III Construction Specifications
Article 332 Mineral-Insulated, Metal-Sheathed Cable: Type
MI
Part I General
Part II Installation
Part III Construction Specifications
Article 334 Nonmetallic-Sheathed Cable: Types NM, NMC,
and NMS
Part I General
Part II Installation
Part III Construction Specifications
Article 336 Power and Control Tray Cable: Type TC
Part I General
Part II Installation
Part III Construction Specifications
Article 338 Service-Entrance Cable: Types SE and USE
Part I General
Part II Installation
Part III Construction Specifications
Article 340 Underground Feeder and Branch-Circuit Cable:
Type UF
Part I General
Part II Installation
Part III Construction Specifications
Article 342 Intermediate Metal Conduit: Type IMC
Part I General
Part II Installation
Part III Construction Specifications
Article 344 Rigid Metal Conduit: Type RMC
Part I General
Part II Installation
Part III Construction Specifications
Article 348 Flexible Metal Conduit: Type FMC
Part I General
 Part II Installation
Article 350 Liquidtight Flexible Metal Conduit: Type LFMC
Part I General
Part II Installation
Part III Construction Specifications
Article 352 Rigid Polyvinyl Chloride Conduit: Type PVC
Part I General
Part II Installation
Part III Construction Specifications
Article 353 High Density Polyethylene Conduit: Type HDPE
Conduit
Part I General
Part II Installation
Part III Construction Specifications
Article 354 Nonmetallic Underground Conduit with
Conductors: Type NUCC
Part I General
Part II Installation
Part III Construction Specifications
Article 355 Reinforced Thermosetting Resin Conduit: Type
RTRC
Part I General
Part II Installation
Part III Construction Specifications
Article 356 Liquidtight Flexible Nonmetallic Conduit: Type
LFNC
Part I General
Part II Installation
Part III Construction Specifications
Article 358 Electrical Metallic Tubing: Type EMT
Part I General
Part II Installation
Part III Construction Specifications
Article 360 Flexible Metallic Tubing: Type FMT
 Part I General
Part II Installation
Part III Construction Specifications
Article 362 Electrical Nonmetallic Tubing: Type ENT
Part I General
Part II Installation
Part III Construction Specifications
Article 366 Auxiliary Gutters
Part I General
Part II Installation
Part III Construction Specifications
Article 368 Busways
Part I General Requirements
Part II Installation
Part III Construction
Part IV Requirements for Over 1000 Volts, Nominal
Article 370 Cablebus
Part I General
Part II Installation
Part III Construction Specifications
Article 372 Cellular Concrete Floor Raceways
Part I General
Part II Installations
Article 374 Cellular Metal Floor Raceways
Part I General
Part II Installation
Part III Construction Specifications
Article 376 Metal Wireways
Part I General
Part II Installation
Part III Construction Specifications
Article 378 Nonmetallic Wireways
Part I General
Part II Installation
 Part III Construction Specifications
Article 380 Multioutlet Assembly
Part I General

Part II Installation
Article 382 Nonmetallic Extensions
Part I General
Part II Installation
Part III Construction Specifications (Concealable
Nonmetallic Extensions Only)
Article 384 Strut-Type Channel Raceway
Part I General
Part II Installation
Part III Construction Specifications
Article 386 Surface Metal Raceways
Part I General
Part II Installation
Part III Construction Specifications
Article 388 Surface Nonmetallic Raceways
Part I General
Part II Installation
Part III Construction Specifications
Article 390 Underfloor Raceways
Article 392 Cable Trays
Part I General
Part II Installation
Part III Construction Specifications
Article 393 Low-Voltage Suspended Ceiling Power
Distribution Systems
Part I General
Part II Installation
Part III Construction Specifications
Article 394 Concealed Knob-and-Tube Wiring
Part I General
Part II Installation
 Part III Construction Specifications
Article 396 Messenger-Supported Wiring
Part I General
Part II Installation
Article 398 Open Wiring on Insulators
Part I General
Part II Installation
Part III Construction Specifications
Article 399 Outdoor Overhead Conductors over 1000 Volts

Chapter 4 Equipment for General Use

Article 400 Flexible Cords and Flexible Cables
Part I General
Part II Construction Specifications
Part III Portable Cables Over 600 Volts, Nominal
Article 402 Fixture Wires
Article 404 Switches
Part I Installation
Part II Construction Specifications
Article 406 Receptacles, Cord Connectors, and Attachment
Plugs (Caps)
Article 408 Switchboards, Switchgear, and Panelboards
Part I General
Part II Switchboards and Switchgear
Part III Panelboards
Part IV Construction Specifications
Article 409 Industrial Control Panels
Part I General
Part II Installation
Part III Construction Specifications
Article 410 Luminaires, Lampholders, and Lamps
Part I General
Part II Luminaire Locations
Part III Provisions at Luminaire Outlet Boxes, Canopies,
 and Pans
Part IV Luminaire Supports
Part V Grounding
Part VI Wiring of Luminaires

Part VII Construction of Luminaires

Part VIII Installation of Lampholders
Part IX Lamps and Auxiliary Equipment
Part X Special Provisions for Flush and Recessed
Luminaires
Part XI Construction of Flush and Recessed Luminaires
Part XII Special Provisions for Electric-Discharge Lighting
Systems of 1000 Volts or Less
Part XIII Special Provisions for Electric-Discharge Lighting
Systems of More Than 1000 Volts
Part XIV Lighting Track
Part XV Decorative Lighting and Similar Accessories
Article 411 Low-Voltage Lighting
Article 422 Appliances
Part I General
Part II Installation
Part III Disconnecting Means
Part IV Construction
Part V Marking
Article 424 Fixed Electric Space-Heating Equipment
Part I General
Part II Installation
Part III Control and Protection of Fixed Electric Space-
Heating Equipment
Part IV Marking of Heating Equipment
Part V Electric Space-Heating Cables
Part VI Duct Heaters
Part VII Resistance-Type Boilers
Part VIII Electrode-Type Boilers
Part IX Electric Radiant Heating Panels and Heating Panel
 Sets
Part X Low-Voltage Fixed Electric Space-Heating
Equipment
Article 425 Fixed Resistance and Electrode Industrial Process
Heating Equipment

Part I General
Part II Installation
Part III Control and Protection of Fixed Industrial Process
Heating Equipment
Part IV Marking of Heating Equipment
Part V Fixed Industrial Process Duct Heaters
Part VI Fixed Industrial Process Resistance-Type Boilers
Part VII Fixed Industrial Process Electrode-Type Boilers
Article 426 Fixed Outdoor Electric Deicing and Snow-Melting
Equipment
Part I General
Part II Installation
Part III Resistance Heating Elements
Part IV Impedance Heating
Part V Skin-Effect Heating
Part VI Control and Protection
Article 427 Fixed Electric Heating Equipment for Pipelines
and Vessels
Part I General
Part II Installation
Part III Resistance Heating Elements
Part IV Impedance Heating
Part V Induction Heating
Part VI Skin-Effect Heating
Part VII Control and Protection
Article 430 Motors, Motor Circuits, and Controllers
Part I General
Part II Motor Circuit Conductors
Part III Motor and Branch-Circuit Overload Protection
 Part IV Motor Branch-Circuit Short-Circuit and Ground-
Fault Protection
Part V Motor Feeder Short-Circuit and Ground-Fault
Protection
Part VI Motor Control Circuits
Part VII Motor Controllers

Part VIII Motor Control Centers

Part IX Disconnecting Means
Part X Adjustable-Speed Drive Systems
Part XI Over 1000 Volts, Nominal
Part XII Protection of Live Parts — All Voltages
Part XIII Grounding — All Voltages
Part XIV Tables
Article 440 Air-Conditioning and Refrigerating Equipment
Part I General
Part II Disconnecting Means
Part III Branch-Circuit Short-Circuit and Ground-Fault
Protection
Part IV Branch-Circuit Conductors
Part V Controllers for Motor-Compressors
Part VI Motor-Compressor and Branch-Circuit Overload
Protection
Part VII Provisions for Room Air Conditioners
Article 445 Generators
Article 450 Transformers and Transformer Vaults (Including
Secondary Ties)
Part I General Provisions
Part II Specific Provisions Applicable to Different Types
of Transformers
Part III Transformer Vaults
Article 455 Phase Converters
Part I General
Part II Specific Provisions Applicable to Different Types
of Phase Converters
Article 460 Capacitors
Part I 1000 Volts, Nominal, and Under
Part II Over 1000 Volts, Nominal
Article 470 Resistors and Reactors
Part I 1000 Volts, Nominal, and Under
Part II Over 1000 Volts, Nominal
Article 480 Storage Batteries

Article 490 Equipment Over 1000 Volts, Nominal

Part I General
Part II Equipment — Specific Provisions
Part III Equipment — Switchgear and Industrial Control
Assemblies
Part IV Mobile and Portable Equipment
Part V Electrode-Type Boilers

Chapter 5 Special Occupancies

Article 500 Hazardous (Classified) Locations, Classes I, II,
and III, Divisions 1 and 2
Article 501 Class I Locations
Part I General
Part II Wiring
Part III Equipment
Article 502 Class II Locations
Part I General
Part II Wiring
Part III Equipment
Article 503 Class III Locations
Part I General
Part II Wiring
Part III Equipment
Article 504 Intrinsically Safe Systems
Article 505 Zone 0, 1, and 2 Locations
Article 506 Zone 20, 21, and 22 Locations for Combustible
 Dusts or Ignitible Fibers/Flyings
Article 510 Hazardous (Classified) Locations — Specific
Article 511 Commercial Garages, Repair and Storage
Article 513 Aircraft Hangars
Article 514 Motor Fuel Dispensing Facilities
Article 515 Bulk Storage Plants
Article 516 Spray Application, Dipping, Coating, and Printing
Processes Using Flammable or Combustible
Materials
Part I General
Part II Open Containers
Part III Spray Application Processes
Part IV Spray Application Operations in Membrane
Enclosures
Part V Printing, Dipping, and Coating Processes
Article 517 Health Care Facilities
Part I General
Part II Wiring and Protection
Part III Essential Electrical System
Part IV Inhalation Anesthetizing Locations
Part V X-Ray Installations
Part VI Communications, Signaling Systems, Data
Systems, Fire Alarm Systems, and Systems Less
Than 120 Volts, Nominal
Part VII Isolated Power Systems
Article 518 Assembly Occupancies
Article 520 Theaters, Audience Areas of Motion Picture and
Television Studios, Performance Areas, and
Similar Locations
Part I General
Part II Fixed Stage Switchboards
Part III Fixed Stage Equipment Other Than Switchboards
Part IV Portable Switchboards on Stage
Part V Portable Stage Equipment Other Than
Another random document with
no related content on Scribd:
minuuttiakaan, pani laatikkonsa piirongin päälle ja kylmenneenä ja
tyrmistyneenä hän suuntasi kulkunsa siniseen huoneeseen seuraa
kohti.

— Ai, — vingahti pelästyneenä Grušenjka, joka ensimmäisenä oli

huomannut hänet.

7.

Entinen ja kiistämätön

Mitja astui nopein ja pitkin askelin aivan pöydän luo.

— Hyvät herrat, — alkoi hän kovalla äänellä, melkein huutaen,

mutta änkyttäen joka sanan, — minä… en minä mitään! Älkää
pelätkö, — huudahti hän, — enhän minä mitään, en mitään, —
kääntyi hän äkkiä Grušenjkan puoleen, joka oli painautunut
nojatuolissaan Kalganoviin päin ja tarttunut tämän käteen. — Minä…
Minä matkustan myös. Minä olen aamuun asti. Hyvät herrat,
matkustava henkilö… saako hän olla kanssanne aamuun?
Ainoastaan aamuun asti, viimeisen kerran, tässä samassa
huoneessa?

Viimeiset sanat hän lausui kääntyen paksun, sohvalla piippu

suussa istuvan miehen puoleen. Tämä otti arvokkaasti suustaan
piipun ja lausui ankarasti:

— Hyvä herra, tämä on yksityinen seura. On muitakin huoneita.

 — Sehän olettekin te, Dmitri Fjodorovitš, mitäs te nyt? — lausui
äkkiä
Kalganov. — Istukaa seuraamme, hyvää päivää!

— Hyvää päivää, rakas ihminen… ja verraton! Olen aina

kunnioittanut teitä… — lausui Mitja iloisesti ja kohteliaasti ojentaen
hänelle heti pöydän yli kätensä.

— Ai, miten kovasti te puristitte! Ihan ruhjoitte sormet, — alkoi

Kalganov nauraa.

— Sillä tavoin hän aina puristaa, aina sillä tavoin! — lausui iloisesti
ja vielä arasti hymyillen Grušenjka, joka luultavasti heti oli tullut
Mitjan ulkonäöstä vakuutetuksi, että tämä ei rupea mellastamaan, ja
katseli häntä hirveän uteliaana ja yhä vielä levottomana. Mitjassa oli
jotakin, mikä tavattomasti hämmästytti Grušenjkaa, eikä Grušenjka
ollenkaan ollut odottanut, että Mitja tämmöisellä hetkellä tulee sisälle
tuolla tavoin ja alkaa puhua noin.

— Hyvää päivää, — lausui imelästi vasemmalta myös

tilanomistaja
Maksimov. Mitja syöksyi hänenkin luokseen.

— Hyvää päivää, tekin olette täällä, minua ilahduttaa suuresti, että

tekin olette täällä! Hyvät herrat, hyvät herrat, minä… (Hän kääntyi
uudelleen piippua polttavan herran puoleen pitäen nähtävästi häntä
täällä tärkeimpänä henkilönä.) Minä kiidin… Minä tahdoin viettää
viimeisen päiväni ja viimeisen tuntini tässä huoneessa, tässä
samassa huoneessa… missä minä jumaloin… kuningatartani!…
Anteeksi, herrani! — huudahti hän kiihkeästi. — Minä lensin ja
vannoin… Oi, älkää pelätkö, viimeinen yöni! Juokaamme, hyvä
herra, sovinnon malja! Heti tuodaan viiniä… Minä toin tämän. (Hän
veti äkkiä jostakin syystä esille setelitukkunsa.) — Salli, herrani!
Minä tahdon musiikkia, jyryä, pauhua, kaikkea mitä ennenkin…
Mutta mato, tarpeeton mato ryömii maata pitkin ja katoaa! Riemuni
päivää muistelen viimeisenä yönäni!…

Hän oli melkein läkähtyä; paljon, paljon hän tahtoi sanoa, mutta
suusta tuli vain omituisia huudahduksia. Herra katseli
liikkumattomana häntä, hänen setelitukkuansa, katseli Grušenjkaa ja
oli ilmeisesti ymmällä.

— Jos käskee minun kuninkaatar… — alkoi hän puhua.

— Mikä kuninkaatar, onko se olevinaan samaa kuin kuningatar?

— keskeytti äkkiä Grušenjka. — Ihan minua naurattaa teidän
kaikkien puhetapanne. Istuudu, Mitja, ja mitä sinä puhutkaan? Älä
säikyttele, ole niin hyvä. Ethän rupea säikyttelemään, ethän? Jos et,
niin iloitsen tulostasi…

— Minunko, minunko sopisi säikytellä? — huudahti äkkiä Mitja

kohottaen ylös kätensä. — Oi, menkää ohi, kulkekaa vapaasti, minä
en häiritse!… — Ja äkkiä hän yllätykseksi kaikille ja tietysti
itselleenkin heittäytyi tuolille ja puhkesi kyyneliin, kääntäen päänsä
pois vastapäistä seinää kohti ja tarttuen käsillään lujasti tuolin
selustaan aivan kuin syleillen sitä.

— No niin, no niin, tuommoinen sinä olet! — huudahti Grušenjka

moittivasti. — Juuri tuommoisena hän usein tuli minun luokseni, —
alkaa äkkiä puhua, enkä minä ymmärrä siitä mitään. Kerran rupesi
itkemäänkin, ja nyt se tapahtuu toisen kerran — mikä häpeä! Mitä
sinä oikein itket? Kun edes olisi syytä! — lisäsi hän äkkiä
salaperäisesti ja pannen omituisen ärtyneesti painoa sanoilleen.
 — Minä… en itke… No, päivää! — sanoi hän kääntyen
silmänräpäyksessä tuolillaan ja alkoi äkkiä nauraa, mutta ei
puisevaa, katkonaista nauruaan, vaan jonkinmoista
ennenkuulumatonta pitkää, hermostunutta ja vavahduttavaa naurua.

— No niin, nyt taas… No, tule iloiseksi, tule iloiseksi! — puheli

Grušenjka hänelle. — Minä olen hyvin iloinen tulostasi, Mitja, hyvin
iloinen, kuuletko, että minä olen hyvin iloinen? Minä tahdon, että hän
istuu täällä meidän seurassamme, -— kääntyi hän käskevästi
ikäänkuin kaikkien puoleen, vaikka hänen sanansa nähtävästi olivat
tarkoitetut sohvassa istuvalle. — Tahdon, tahdon! Mutta jos hän
menee pois, niin minäkin lähden, tietäkää se! — lisäsi hän, ja hänen
silmänsä alkoivat äkkiä leimuta.

— Mitä tahtoo hallitsijattareni — se on laki! — lausui herra

suudellen sievästi Grušenjkan kättä. — Pyydän herraa meidän
seuraamme! — kääntyi hän rakastettavasti Mitjan puoleen. Mitja
aikoi taas rientää luo ja ilmeisesti päästää suustaan sanatulvan,
mutta siitä tulikin muuta:

— Juokaamme, hyvät herrat! — tokaisi hän äkkiä puheen

asemasta. Kaikki alkoivat nauraa.

— Herra Jumala! Ja minä kun luulin hänen taas alkavan pitää

puhetta, — huudahti Grušenjka hermostuneesti. — Kuule, Mitja, —
lisäsi hän lujasti, — älä hypi enää paikaltasi, mutta että sinä toit
samppanjaa, se on mainiota. Minä juon myöskin, marjaviinaa en voi
sietää. Mutta kaikkein parasta on, että ajaa hurautit itse tänne, täällä
oli julman ikävä… Tulitko sinä taas juopottelemaan, vai mitä? Pistä
toki rahat taskuusi! Mistä olet saanut niin paljon?
 Mitja, jonka kädessä setelit yhä olivat myttyyn puristettuina, työnsi
ne taskuunsa. Hän punastui. Samassa isäntä toi tarjottimella avatun
samppanjapullon ja juomalaseja. Mitja tarttui pulloon, mutta oli niin
hämillään, että unohti mitä sillä oli tehtävä. Kalganov otti häneltä
pullon ja kaatoi hänen asemastaan viiniä laseihin.

— Niin, vielä, vielä pullo! — huudahti Mitja isännälle ja

muistamatta kilistää herran kanssa, jota hän niin juhlallisesti oli
pyytänyt juomaan kanssaan sovinnon maljan, hän äkkiä tyhjensi
yksin koko lasinsa odottamatta ketään. Hänen kasvonsa muuttuivat
äkkiä kokonaan. Juhlallisen ja traagillisen ilmeen asemasta, joka
hänellä oli ollut sisälle astuessaan, häneen oli tullut jotakin
lapsellista. Hän oli äkkiä ikäänkuin nöyrtynyt ja alentunut. Hän katseli
kaikkia arasti ja iloisesti, nauraa hihitti usein ja hermostuneesti, oli
yhtä kiitollisen näköinen kuin pahaa tehnyt koira, jota taas on hyväilty
ja jonka on taas annettu tulla sisälle. Oli kuin hän olisi unohtanut
kaikki, ja hän katseli kaikkia ihastuneena, lapsen tavoin hymyillen.
Grušenjkaa hän katseli yhtä mittaa nauraen ja siirsi tuolinsa aivan
Grušenjkan nojatuolin luo. Vähitellen hän tuli tarkastelleeksi
molempia herrojakin, vaikka ei vielä päässyt paljon selville heistä.
Sohvalla istuvassa herrassa hämmästytti häntä ryhti, puolalainen
puheensävy ja ennen kaikkea piippu. »No mitä tämä on, on hyväkin,
että hän polttaa piippua», ajatteli Mitja. Herran jonkin verran
pöhöttyneet, lähes nelikymmenvuotiaat kasvot, joissa oli hyvin pieni
nenä ja sen alla perin ohuet viikset, vahatut ja julkeat, eivät
myöskään herättäneet Mitjassa vielä mitään kysymyksiä. Ei edes
herran perin huono, Siperiassa tehty tekotukka typerästi eteenpäin
kammattuine ohimokiharoineen erikoisemmin hämmästyttänyt
Mitjaa: »Siis niin on oleva, jos hänellä kerran on tekotukka», ajatteli
hän onnellisena edelleen. Toinen herra taas joka istui seinän
vieressä ja oli nuorempi kuin sohvalla istuva herra sekä katseli koko
seuruetta röyhkeän ja uhmailevan näköisenä ja äänettömästi
halveksien kuunteli yhteistä keskustelua, herätti taas Mitjassa
huomiota ainoastaan suurella pituudellaan, joka oli aivan suhteeton
sohvalla istuvaan herraan nähden. »Jos hän nousee seisomaan, niin
hän on varmaan kuuden jalan korkuinen», välähti Mitjan mielessä.
Hänen päässään välähti myös, että tämä pitkä herra luultavasti oli
sohvalla olevan herran ystävä ja apuri, hänen jonkinmoinen
»henkivartijansa», ja että pieni, piippua polttava herra tietysti
komentelee pitkää herraa. Mutta tämäkin kaikki näytti Mitjan mielestä
ihmeen hyvältä ja kiistämättömältä. Pikku koirassa oli kaikki
kilpailemisen halu kuollut. Grušenjkaa ja tämän eräitten lauseitten
salaperäistä sävyä hän ei vielä ensinkään ymmärtänyt, hän ymmärsi
koko sydämessään vavisten vain sen, että Grušenjka oli hänelle
ystävällinen, oli »pyytänyt» häntä ja pannut hänet viereensä
istumaan. Hän oli suunniltaan ihastuksesta, kun näki, miten
Grušenjka härppäsi juomalasista viiniä. Seuran äänettömyys näytti
kuitenkin yhtäkkiä häntä hämmästyttävän, ja hän alkoi katsella
kaikkia jotakin odottavin silmäyksin: »Mutta miksi me istumme, miksi
ette ryhdy mihinkään, hyvät herrat»? näytti hänen hymyilevä
katseensa sanovan.

— Tuo tuossa valehtelee koko ajan ja me nauroimme täällä, —

alkoi yhtäkkiä Kalganov aivan kuin arvaten hänen ajatuksensa ja
osoittaen Maksimovia.

Mitja loi nopeasti silmänsä Kalganoviin ja heti sen jälkeen

Maksimoviin.

— Valehtelee? — alkoi hän nauraa lyhyttä puisevaa nauruaan

ilostuen heti jostakin. — Hah-hah!
 — Niin. Ajatelkaahan, hän vakuuttaa, että muka koko meidän
ratsuväkemme on kaksikymmentäluvulla mennyt järjestään naimisiin
puolalaisten naisten kanssa; mutta sehän on hirveätä pötypuhetta,
eikö totta?

— Puolalaisten naisten kanssa? — puuttui taas puheeseen Mitja,

nyt jo aivan ihastuksissaan.

Kalganov ymmärsi sangen hyvin Mitjan suhteen Grušenjkaan,

aavisti myös jotakin puolalaisesta herrasta, mutta tämä ei niin paljoa
kiinnittänyt hänen mieltään tai kenties ei ollenkaan kiinnittänyt hänen
mieltään, vaan enimmän hänen mieltään kiinnitti Maksimov. Hän oli
joutunut tänne Maksimovin kanssa sattumalta, ja puolalaiset herrat
hän kohtasi täällä matkustajakodissa ensimmäisen kerran
elämässään. Grušenjkan hän tunsi ennestään ja oli kerran ollut
tämän luonakin jonkun kanssa; silloin hän ei ollut miellyttänyt
Grušenjkaa. Mutta täällä Grušenjka katseli häntä hyvin ystävällisesti,
olipa ennen Mitjan tuloa häntä hyväillytkin, mutta Kalganov näytti
pysyneen tunteettomana. Hän oli nuori mies, ei yli kahdenkymmenen
vuoden, keikarimaisesti puettu, kasvot hänellä oli hyvin miellyttävät
ja valkoiset, ja hänen sakeat, ruskeat hiuksensa olivat hyvin kauniit.
Näissä valkeissa kasvoissa oli kauniit, vaaleansiniset silmät, joiden
ilme oli älykäs, toisinaan syväkin, niin ettei semmoista hänen
ikäiseltään olisi odottanutkaan, varsinkin kun nuorukainen toisinaan
puhui ja katseli aivan kuin lapsi eikä sitä yhtään kainostellut, vaan oli
itse siitä tietoinen. Yleensä hän oli hyvin omalaatuinen, vieläpä
oikukas, vaikka aina ystävällinen. Joskus vilahteli hänen kasvojensa
ilmeessä jotakin liikkumatonta ja itsepäistä: hän katseli teitä,
kuunteli, mutta näytti kuitenkin itsepintaisesti hautovan mielessään
jotakin omaansa. Väliin hän muuttui veltoksi ja laiskaksi, väliin taas
yhtäkkiä kiihtyi nähtävästi aivan joutavasta syystä.
 — Ajatelkaahan, minä olen kuljettanut häntä jo neljä päivää
mukanani, — jatkoi hän hiukan laiskasti venytellen sanojaan, ei
kuitenkaan narrimaisesti, vaan aivan luonnollisesti. — Muistatteko,
siitä asti kuin teidän veljenne hänet silloin töytäisi rattailta ja hän
lensi alas. Silloin hän suuresti kiinnitti mieltäni, ja minä otin hänet
mukaani maalle, mutta hän valehtelee myötäänsä, niin että hävettää
hänen seurassaan. Olen viemässä häntä takaisin…

— Herra ei ole nähnyt puolalaista naista ja puhuu semmoista, kuin

ei ole voinut tapahtua, — huomautti piippua polttava herra
Maksimoville.

Piippuniekka mies puhui venäjää varsin hyvin, ainakin paljon

paremmin kuin mitä teeskenteli. Venäläiset sanat, mikäli hän niitä
käytti, hän väänsi puolalaiseen muotoon.

— Minähän olen itse ollut naimisissa puolalaisen naisen kanssa,

— hihitti vastaukseksi Maksimov.

— No, oletteko te sitten palvellut ratsuväessä? Tehän puhuitte

ratsuväestä. Oletteko te siis ratsumies? — puuttui heti puheeseen
Kalganov.

— Niin, tosiaankin, onko hän ratsumies? Hah-hah! — huudahti

Mitja, joka kuunteli ahnaasti ja siirsi nopeasti kysyvän katseensa
jokaiseen, joka alkoi puhua, aivan kuin hän olisi odottanut
kuulevansa Jumala ties mitä jokaiselta.

— Ei, katsokaahan, — kääntyi Maksimov hänen puoleensa, —

minä puhun siitä, että nuo puolalaisneidit… kauniit… kun ne
tanssivat meikäläisen ulaanin kanssa masurkan… kun on tanssinut
hänen kanssaan masurkan, niin heti hypähtää hänen polvilleen
niinkuin kissanpoika… valkoinen… mutta herra isä ja rouva äiti
näkevät sen ja sallivat sen tapahtua… ja sallivat… mutta ulaani
menee seuraavana päivänä ja kosii… niin se käy… ja kosii, hihii! —
nauraa hihitti Maksimov lopuksi.

— Herra on lurjus! — mutisi äkkiä pitkä herra tuolilla ja nosti toisen

jalan toisen jalkansa päälle. Mitjan silmiin pisti vain hänen iso
rasvanahkainen saappaansa, jossa oli paksu ja likainen pohja.
Muutenkin molemmat herrat olivat verraten epäsiistissä asussa.

— No niin, nyt tuli lurjuskin! Mitä hän haukkuu? — suuttui äkkiä

Grušenjka.

— Rouva Agrippina, herra on nähnyt Puolanmaalla

talonpoikaisnaisia eikä aatelisneitejä, — huomautti piippua polttava
herra Grušenjkalle.

— Voit olla varma siitä! — tokaisi halveksivasti tuolilla istuva pitkä

herra.

— Mitä vielä! Antakaahan hänen puhua! Kun ihmiset puhuvat, niin

mitä tarvitsee häiritä heitä? Heidän kanssaan on hauska, — kivahti
Grušenjka.

— Minä en häiritse, rouva, — huomautti merkitsevästi mies, jolla

oli tekotukka, ja luotuaan pitkän katseen Grušenjkaan hän vaikeni
arvokkaasti ja alkoi taas imeä piippuaan.

— Eihän, ei, puolalainen herra sanoi nyt totuuden, — kiivastui taas

Kalganov, aivan kuin olisi ollut kysymys Herra ties mistä. — Eihän
hän
ole ollut Puolassa, kuinka hän voi puhua Puolasta? Ettehän te
mennyt
Puolassa naimisiin, ettehän?

— En, Smolenskin kuvernementissa. Mutta hänet oli sitä ennen

ulaani tuonut sieltä, tulevan vaimoni nimittäin, sekä hänen rouva
äitinsä ja tantan ja vielä erään sukulaisen, jolla oli aikamiespoika, ne
oli aivan Puolasta, aivan… ja luovutti minulle. Se on eräs meidän
luutnanttimme, hyvin hyvä nuori mies. Ensin hän aikoi itse mennä
naimisiin, mutta ei mennytkään, sillä tyttö olikin ontuva…

— Te siis menitte naimisiin ontuvan kanssa? — huudahti

Kalganov.

— En nainut ontuvaa. He molemmat silloin hiukan petkuttivat

minua ja salasivat minulta. Minä luulin, että hän hypähtelee… hän
hypähteli aina, ja minä luulin hänen tekevän sitä ilosta…

— Ilosta, kun pääsi teidän kanssanne naimisiin? — kirkaisi

lapsellisen heleällä äänellä Kalganov.

— Niin, ilosta. Mutta selvisikin, että syy oli aivan toinen.

Myöhemmin, kun meidät oli vihitty, hän tunnusti minulle jo hääiltana
asian ja pyysi hyvin liikuttavasti anteeksi, oli lapsuusvuosinaan,
sanoo, hypännyt kerran lätäkön yli ja siinä loukannut jalkansa,
hihii!…

Kalganov alkoi nauraa sydämensä pohjasta aivan kuin lapsi ja

melkein kaatui sohvaa vastaan. Grušenjkakin alkoi nauraa. Mitja oli
onnensa kukkulalla.

— Tiedättekö, tiedättekö, nyt hän puhuukin totta, nyt hän ei

valehtele! — huudahteli Kalganov kääntyen Mitjaan. — Ja tiedättekö,
hänhän on ollut kahdesti naimisissa, — hän puhuu nyt
ensimmäisestä vaimostaan, — mutta hänen toinen vaimonsa, on
karannut ja on vielä nytkin elossa, tiedättekö te sen?

— Todellakin? — kääntyi Mitja nopeasti Maksimoviin, ja hänen

kasvonsa ilmaisivat tavatonta hämmästystä.

— Niin, karannut on, olen kokenut sen ikävyyden, — vahvisti

Maksimov vaatimattomasti. — Erään ranskalaisen kanssa. Mutta
pääasia on, että hän sitä ennen oli ensi työkseen antanut minun
siirtää koko maakyläni hänen nimiinsä. Sinä, sanoo, olet sivistynyt
mies, sinä saat itsellesi aina leipäpalan. Niin sai minut sen
tekemään. Minulle huomauttikin kerran eräs kunnianarvoisa piispa:
»Sinun vaimoistasi toinen oli ontuva, mutta toinen liiankin
kevytjalkainen», hihii!

— Kuulkaa, kuulkaa! -— puhui Kalganov aivan innoissaan. — Jos

hän valehteleekin, — ja hän valehtelee usein, — niin hän valehtelee
ainoastaan tuottaakseen kaikille huvia: sehän ei ole alhaista, eihän
se ole alhaista? Tiedättekö, minä pidän hänestä toisinaan. Hän on
hyvin alhainen, mutta hän on luonnollisella tavalla alhainen, vai
mitä? Mitä te arvelette? Joku toinen toimii halpamaisesti ja jostakin
syystä, saadakseen etua, mutta hän tekee sen suorastaan vain
luontonsa mukaisesti… Ajatelkaa, esimerkiksi, hän vaatii sitä
kunniaa (eilen kinasteli siitä koko matkan), että Gogolj on Kuolleissa
Sieluissa kertonut hänestä. Muistatteko, siellä on tilanomistaja
Maksimov, jota Nozdrev pieksi ja joutui vastaamaan oikeudessa
»tilanomistaja Maksimovin persoonallisesta loukkaamisesta vitsoilla
juopuneessa tilassa», — no, muistattehan sen? Niin no,
ajatelkaahan, hän väittää, että se oli juuri hän ja että häntä piestiin.
No, onko se mahdollista? Tšitšikov matkusteli myöhäisintään
kaksikymmentäluvulla, sen alkupuolella, niin että aikamäärät eivät
ollenkaan käy yhteen. Häntä ei ole voitu silloin pieksää. Eihän ole
voitu, eihän?

Vaikeata oli käsittää, mistä Kalganov oli niin tulistunut, mutta hän
oli vilpittömästi tulistunut. Mitja eläytyi kokonaan hänen
harrastuksiinsa.

— No, entäpä jos piestiin! — huudahti hän hohottaen.

— Ei oikeastaan piesty, vaan muuten vain, — pisti äkkiä väliin

Maksimov.

— Kuinka niin? Joko piestiin tai ei?

— Która godzina, panie? [Paljonko kello on, herra?] kääntyi

piippua polttava mies ikävystyneen näköisenä tuolilla istuvan pitkän
herran puoleen. Tämä kohautti vastaukseksi olkapäitään: heillä
kummallakaan ei ollut kelloa.

— Miksi ei puheltaisi? Antakaahan toistenkin puhua. Jos teillä on

ikävä, niin toisetkaan muka eivät saisi puhua, — kivahti taas
Grušenjka, nähtävästi tahallaan rakentaen riitaa. Jotakin välähti
ikäänkuin ensimmäisen kerran Mitjan päässä. Tällä kertaa herra
vastasi jo ilmeisesti ärtyneenä:

— Rouva, minä en sano vastaan, en ole sanonut mitään.

— No hyvä on, mutta kerro sinä — huudahti Grušenjka

Maksimoville. —
Miksi te kaikki vaikenitte?
 — Eihän tässä ole mitään kertomista, sillä kaikki tuo on vain
tyhmyyksiä, — puuttui heti puheeseen Maksimov nähtävästi
mielihyvällä ja hiukan kiemaillen, — ja Gogoljillakin on tämä kaikki
vain kuvaannollisessa mielessä, sillä kaikki hänen käyttämänsä
nimet ovat allegorisia: Nozdrev ei ollut Nozdrev, vaan Nosov,
Kuvšinnikov taas ei ole sinnepäinkään, sillä hän oli Škvornev. Mutta
Fenardi oli todellakin Fenardi, ei kuitenkaan italialainen, vaan
venäläinen, Petrov, ja mamselli Ferardi oli kaunis, kauniit jalat
trikoosukissa, lyhyt hame täynnä kultahepeniä, ja hänpä pyöri, ei
sentään neljää tuntia, vaan kaiken kaikkiaan neljä minuuttia… sai
kaikki ihastumaan…

— Mutta minkätähden piestiin, miksi sinä sait selkääsi? — kirkui

Kalganov.

— Pironin takia, — vastasi Maksimov.

— Minkä Pironin? — huudahti Mitja.

— Tunnetun ranskalaisen kirjailijan Pironin. Me joimme silloin

viiniä suuressa seurassa ravintolassa noilla samoilla markkinoilla. He
pyysivät minutkin seuraan, ja minä aloin ensi töikseni lausua
epigrammeja: »Se ootko sä, Boileau, niin hassu asus on.» Mutta
Boileau vastaa olevansa menossa naamiaisiin, se on saunaan, hihii,
sen he käsittivät letkaukseksi itselleen. Mutta minä lausuin heti
paikalla toisen, kaikille sivistyneille ihmisille hyvin tutun epigrammin,
purevan:

Mä Phaon oon, sä olet Sapphon verta, mua surettaa vain

joka kerta, kun löytämään et pysty merta.
 He loukkaantuivat vielä enemmän ja alkoivat minua hävyttömästi
haukkua, mutta silloin minä kaikeksi onnettomuudeksi kerroin,
asioita parantaakseni, heille hyvin sivistyneen anekdootin Pironista,
kuinka häntä ei huolittu Ranskan akatemiaan ja kuinka hän
kostaakseen sepitti kirjoituksen hautakiveensä pantavaksi:

Ci-git Piron qui ne fut rien,

pas même académicien.

[Tässä lepää Piron, joka ei ollut mikään,

ei edes akatemian jäsen.]

He ottivat ja pieksivät minut.

— Mutta mistä syystä, miksi?

— Sivistykseni tähden. Vähänkö on syitä, minkä takia ihmiset

saattavat antaa toisille ihmisille selkäsaunan, — lausui Maksimov
lempeästi ja opettavaisesti.

— Hyh, lakatkaa, tuo on kaikki joutavaa, en tahdo kuulla, minä

luulin tulevan iloista, — keskeytti yhtäkkiä Grušenjka. Mitja tuli
levottomaksi ja lakkasi heti nauramasta. Pitkä herra nousi paikaltaan
ja ylpeän näköisenä, niinkuin ihminen, jolla on ikävä vieraassa
seurassa, hän alkoi astella huoneessa nurkasta toiseen kädet selän
takana.

— Kas kun rupesi harppailemaan! — sanoi Grušenjka katsellen

häntä halveksivasti. Mitja tuli levottomaksi ja huomasi sitäpaitsi, että
sohvalla oleva herra katseli häntä ärtyneen näköisenä.

— Hyvä herra, — huudahti Mitja, — juokaamme, hyvät herrat! Ja

toisen herran kanssa myös: juokaamme, hyvät herrat! — Hän siirsi
silmänräpäyksessä, kolme juomalasia ja kaatoi niihin samppanjaa.

— Puolan malja, hyvät herrat, juon teidän Puolanne maljan,

puolalaisen maan maljan! — huudahti Mitja.

— Se on minulle hyvin mieluista, herra, juokaamme, — lausui

arvokkaasti ja suopeasti sohvalla istuva herra ja otti lasinsa.

— Ja toinen herra, mikä hänen nimensä on, hei, jalosukuinen

herra, ota lasi! — touhusi Mitja.

— Herra Vrublevski, — kuiskasi sohvalla oleva herra.

Herra Vrublevski astui huojuen pöydän luo ja otti seisoen oman

lasinsa.

— Puolan malja, hyvät herrat, hurraa! — huudahti Mitja kohottaen

lasinsa.

Kaikki kolme tyhjensivät lasinsa. Mitja tarttui pulloon ja täytti heti

taas kolme lasia.

— Nyt Venäjän malja, herrat, ja ollaan veljiä!

— Kaada meillekin, — sanoi Grušenjka, — Venäjän maljan tahdon

minäkin juoda.

— Minä myös, — sanoi Kalganov.

— Ja kyllähän minäkin… vanhan mummo Venäjän maljan, —

hihitti
Maksimov.

— Kaikki, kaikki! — huudahteli Mitja. — Isäntä, vielä pulloja!

 Tuotiin jäljellä olevat kolme Mitjan tuomista pulloista. Mitja kaatoi
laseihin.

— Venäjän malja, hurraa! — lausui hän uudelleen. Kaikki, paitsi

puolalaiset herrat, joivat, ja Grušenjka tyhjensi yhdellä siemauksella
koko lasinsa. Herrat eivät olleet koskeneetkaan omiinsa.

— Entäs te, herrat? — huudahti Mitja. — Noinko te?

Herra Vrublevski otti lasinsa, kohotti sen ja lausui kaikuvalla

äänellä:

— Venäjän malja, niinkuin sen rajat olivat ennen vuotta

seitsemänsataa seitsemänkymmentäkaksi!

— Oto bardzo piękne! [Oikein hyvin sanottu!] — huudahti toinen

herra, ja molemmat tyhjensivät yhdellä kertaa lasinsa.

— Kolloja olette, herrat! — pääsi yhtäkkiä Mitjan suusta.

— Herra! — huusivat molemmat herrat uhkaavasti asettuen Mitjan

eteen kuin kukot. Varsinkin herra Vrublevski oli kiihtynyt.

— Eikö ole lupa rakastaa omaa maataan? — huusi hän.

— Vaiti! Ei saa riidellä! Ei mitään riitaa! — huudahti käskevästi

Grušenjka ja polki jalkaansa lattiaan. Hänen kasvonsa hehkuivat,
silmät säkenöivät. Juuri tyhjennetyn lasin vaikutukset tuntuivat. Mitja
pelästyi kovasti.

— Hyvät herrat, antakaa anteeksi! Se on minun syyni, en minä

enää.
Vrublevski, herra Vrublevski, en minä enää!…
 — Ole edes sinä vaiti, istuudu, senkin hölmö! — kivahti hänelle
häijyn harmistuneesti Grušenjka.

Kaikki istuutuivat, kaikki vaikenivat, kaikki katselivat toisiaan.

— Hyvät herrat, kaikki on minun syyni! — alkoi taas Mitja, joka ei

ollut ymmärtänyt mitään Grušenjkan huudahduksesta. — No, mitä
me istumme? No, mitä me tekisimme… jotta olisi hauska, taas
hauska?

— Ah, ei tosiaankaan ole ensinkään hauska, — mokelsi laiskasti

Kalganov.

— Eiköhän pelattaisi taas faraopeliä, niinkuin äsken… — sanoi

äkkiä hihittäen Maksimov.

— Pelata pankkia? Suurenmoista! — yhtyi puheeseen Mitja.

— Jos vain herrat…

— Pózno, herra! — lausui aivan kuin haluttomasti sohvalla istuva

herra…

— Se on totta, — kannatti häntä herra Vrublevski.

— Pózno? Mitä se on tuo pózno? — kysyi Grušenjka.

— Se merkitsee myöhä, rouva, on myöhä, myöhäinen hetki, —

selitti sohvalla oleva herra.

— Aina heille on myöhä ja aina he eivät voi! — melkein vinkaisi

harmissaan Grušenjka. — Itse istuvat ikävinä, ja siksi pitäisi muka
toisillakin olla ikävä. Ennen sinun tuloasi, Mitja, he olivat kaiken
aikaa tuolla lailla vaiti ja kiukuttelivat minulle…
 — Jumalattareni! — huudahti sohvalla istuva mies. — Minä
huomaan, että olet epäsuopea, sentähden olenkin surullinen. Olen
valmis, herra, — lopetti hän kääntyen Mitjan puoleen.

— Aloita, herra! — lausui Mitja siepaten taskustaan setelinsä ja

pannen niistä kaksi sataruplasta pöydälle.

— Minä tahdon sinulle, herra, menettää suuren summan. Ota

kortit, pidä pankkia!

— Kortit pitää olla isännältä, herra, — lausui lujasti ja totisesti pieni

herra.

— Se on parasta, — yhtyi herra Vrublevski vakuuttamaan.

— Isännältä? Hyvä on, ymmärrän, olkoon isännältä, se on hyvä

esitys, herrat! Kortit! — komensi Mitja isäntää.

Isäntä toi aivan avaamattoman korttipakan ja ilmoitti Mitjalle, että

tytöt jo ovat varustautumassa, juutalaiset symbaaleineen luultavasti
myös pian tulevat, mutta kolmivaljakko herkkutavaroineen ei ole
vielä ennättänyt saapua. Mitja hyppäsi paikaltaan pöydän äärestä ja
juoksi toiseen huoneeseen ryhtyäkseen heti tarpeellisiin toimiin.
Mutta tyttöjä oli saapunut vasta kolme, eikä Marja ollut niiden
joukossa. Mitja ei tietänyt itsekään, mihin toimenpiteisiin oli
ryhdyttävä ja miksi hän oli juossut pois huoneesta: hän käski vain
ottamaan laatikosta makeisia, karamelleja ja muuta hyvää ja
antamaan niitä tytöille. — Ja Andreille viinaa, viinaa Andreille! —
käski hän kiireesti. — Minä loukkasin Andreita! Samassa häntä
nykäisi olkapäästä hänen jäljestään juossut Maksimov.
 — Antakaa minulle viisi ruplaa, — kuiskasi hän Mitjalle, — minäkin
koettaisin mielelläni onneani pelissä, hihii!

— Oivallista, mainiota! Ottakaa kymmenen, tuossa on! — Hän veti

taas kaikki setelit taskustaan ja etsi niiden joukosta
kymmenruplasen. — Jos menetät pelissä, niin tule uudestaan, tule
uudestaan…

— Hyvä on, — kuiskasi Maksimov iloissaan ja juoksi saliin. Kohta

tuli Mitjakin sinne takaisin ja pyysi anteeksi, että oli antanut odottaa
itseään. Herrat olivat jo asettuneet paikoilleen ja avanneet
korttikäärön. He olivat paljon kohteliaamman, miltei ystävällisen
näköisiä. Sohvalla istuva herra pani uudestaan piippuunsa ja
valmistautui jakamaan kortteja; hänen kasvoissaan kuvastui
jonkinmoista juhlallisuuttakin.

— Paikoillenne, herrat! — huusi herra Vrublevski.

— Ei, minä en pelaa enää, — lausui Kalganov, — menetin jo

äsken pelissä heille viisikymmentä ruplaa.

— Herralla oli huono onni, herralla voi taas olla hyvä onni, —
huomautti häneen päin käännähtäen sohvalla istuva herra.

— Paljonko on pankissa? Vastaatko? — kysyi kiihkeästi Mitja.

— Kuulen, herra, sata tai kaksisataa, miten tahdot panna.

— Miljoonan! — hohotti Mitja.

— Herra kapteeni on kenties kuullut herra Podvysotskista?

— Mistä Podvysotskista?
 — Varsovassa pankista vastaa se, joka tulee sisälle. Tulee
Podvysotski, näkee tuhat kultarahaa, panee: va banque.
Pankinpitäjä sanoo: »Herra Podvysotski, panet kultaa, kunnianko
päälle?» »Kunniani kautta, herrat», sanoo Podvysotski. — »Sen
parempi, herra.» Pankinpitäjä jakaa kaksi korttipinkkaa, Podvysotski
ottaa tuhat kultarahaa. — »Odota, herra», sanoo pankin pitäjä, otti
esille laatikon ja antaa miljoonan: »Ota, herra, tämä on sinun
laskusi.» Se oli miljoonan pankki. — »Minä en tietänyt sitä», sanoo
Podvysotski. »Herra Podvysotski», sanoo pankinpitäjä. »Sinä panit
kunnian päälle, me teemme samoin.» Podvysotski otti miljoonan.

— Se ei ole totta, — sanoi Kalganov.

— Herra Kalganov, kunnon seurassa ei ole soveliasta puhua noin.

— Kylläpä puolalainen pelaaja antaa sinulle miljoonan! —

huudahti Mitja, mutta huomasi samassa mitä oli sanonut: —
anteeksi, herra, olen syypää, taas olen syypää, hän antaa, antaa
miljoonan, kunnian päälle, puolalaisella kunniasanalla! Näetkö,
minähän puhun ihan puolaa, hahhah! Panen peliin kymmenen
ruplaa, tulossa on, — sotamies.

— Minä panen ruplan rouvalle, rouvalle, hihii! — hihitti Maksimov

lyöden esille rouvan, ja aivan kuin tahtoen tehdä sen salassa kaikilta
hän siirtyi aivan pöytään kiinni ja teki nopeasti ristinmerkin pöydän
alla. Mitja voitti. Myös rupla voitti.

— Neljännes panosta! — huudahti Mitja.

— Minä pistän taas ruplan, pikkuisen, pikkuisen panoksen vain, —

mutisi
Maksimov autuaasti hirveän iloissaan siitä, että oli voittanut ruplan.