Professional Documents
Culture Documents
Test Bank For Social Statistics For A Diverse Society, 9th Edition, Chava Frankfort-Nachmias, Anna Leon-Guerrero Georgiann Davis
Test Bank For Social Statistics For A Diverse Society, 9th Edition, Chava Frankfort-Nachmias, Anna Leon-Guerrero Georgiann Davis
Table of Contents
CHAPTER 7 Estimation
KANGASTUS.
Hän katsoi sinne pitkään ja kauan samalla kun hänestä tuntui, että
Csillag lensi sinne levitetyin enkelin siivin. Tuo lumoava kuva tuli yhä
lähemmäksi puoleksi peittyneenä ohueen, kyynelistä
muodostuneeseen sumuun.
TALONPOJAN VAIMO.
Ah, miksi oli hän palannut tuntoihinsa jälleen? Miksi olikaan hän
herännyt? Hänellä oli ollut niin ihmeellisen hyvä olla tuossa unholan
rauhassa. Miksi ei tuota rauhallisuutta ollut kestänyt iankaikkisesti,
kunnes nuo siivet olisivat vieneet hänet korkeuksiin, joissa vallitsee
iäinen lepo?
XXVII
AUTTAMATON ASIA.
»Et saa … et saa!» läähätti hän vain, sillä kauhu kuristi hänen
kurkkuaan. Mutta hän ei näyttänyt ollenkaan välittävän vaimonsa
sanoista, vaan toisti kummallisesti: »Ilonka, rakastan sinua»!, ollen
vähältä tukehtua noihin sanoihin. Ja nämä hänen lausumansa sanat
panivat Ilonkan vapisemaan vastustushalusta, sillä ne olivat aivan
samat, joita muinoin onnellisina aikoina eräs ystävällinen ääni oli
mumissut hänen korvaansa kunnioittavan tunteellisesti ja jotka silloin
olivat synnyttäneet hänessä sellaisen jumalallisen onnen tunteen.
»Ilonka!»
Huuto kajahti kovasti ja mahtavasti, ja kuulosti sydäntä särkevältä
voimakkuudessaan. Se oli kuin jonkun kuolettavasti haavoitetun
eläimen viimeinen surkea avun pyyntö.
»Onko se välttämätöntä»?
»Etkö halua tehdä sitä, Ilonka? Olenko sitten loukannut sinua niin
suuresti, että olet määrännyt tämän kauhean rangaistuksen minulle?
Jos niin on, kultaseni, niin usko minua, että olet rankaissut minua jo
tarpeeksi, sillä tekemäni rikos oli vain rakkauteni aiheuttama,
rakkauteni, jota nyt olet haavoittanut niin kuolettavasti, että se lepää
piestynä ja voimatonna jalkaisi juuressa. Et siis halua ojentaa minulle
kättäsi? Etkö tahdo sanoa antaneesi minulle anteeksi, vaikka
rukoilisin tuota anteeksiantoa polvillani»?
»Ja kuin rakkautesi sitten kuin sen olen voittanut», sanoi András
ylpeästi…
Oliko tuo sydäntä särkevä ääni nyyhkytys vaiko huuto, sillä niin
liikuttava se oli, että tuulikin tuntui pysähtyvän kuuntelemaan
säälistä?
»Äitini kuullen haluan sanoa sinulle, Ilonka, että milloin ikinä vain
haluat, olet vapaa palaamaan vanhempiesi luokse, jotka ovat niin
hyvin opettaneet sinulle rehellisyyttä, kunniantuntoa ja
tottelevaisuutta. Ja koska hän hamasta lapsuudestani on tiennyt
jokaisen ajatukseni ja kuullut kaikki rukoukseni, haluan, että hän saa
myös kuulla tämän valani. Kuten tänään vannoin alttarin edustalla,
vannon nytkin vakavan valan kuin kristitty ristillä riippuvan
Jeesuksen nimessä ja kuten ihminen sen nimessä, joka on hänelle
rakkainta maailmassa, kuten minulle on ollut rakkaus tuohon
tyttömäiseen, nuoreen ja enkelimäiseen olentoon, jota olen
kunnioittanut enemmän kuin mitään muuta maailmassa, mutta joka
nyt on haihtunut ikuisiksi ajoiksi mielestäni. Tämän kuolleen
rakkauteni muiston nimessä vannon nyt sinulle, etten milloinkaan
sinun elämäsi aikana enää loukkaa korviasi puhumalla tuosta
rakkaudesta, ja lupaan, etten ikinä sanoin enkä teoin muistuta sinua,
että alhaissyntyinen orjista polveutuva talonpoika on herrasi ja
miehesi! Saat asua kattoni alla tahi muuttaa vanhempiesi luokse,