Professional Documents
Culture Documents
Test Bank For Calculus and Its Applications 11Th Edition by Bittinger Ellenbogen Surgent Isbn 0321979397 978032197939 Full Chapter PDF
Test Bank For Calculus and Its Applications 11Th Edition by Bittinger Ellenbogen Surgent Isbn 0321979397 978032197939 Full Chapter PDF
Solution Manual:
https://testbankpack.com/p/solution-manual-for-calculus-and-its-applications-11th-edition-
by-bittinger-ellenbogen-surgent-isbn-0321979397-9780321979391/
MULTIPLE CHOICE. Choose the one alternative that best completes the statement or answers the question.
Relative minimum at
17 , 137
Relative maximum at - 7 , -
1 137
Relative maximum at
17 ,
137 Answer: B
2
f(x) = 0.4x - 2.9x + 5.8
Relative minimum at (3.625, 0.54375)
Relative maximum at (3.625, 0.54375)
Relative minimum at (-3.625, 21.56875)
Relative minimum at (3.625,
0) Answer: A
3 2
f(x) = x - 3x + 1
Relative maximum at (-2, -19); relative maximum at (0, 1)
Relative maximum at (0, 1); relative minimum at (2, -3)
Relative maximum at (2, -3)
Relative minimum at (0, 1); relative maximum at (2, -
3) Answer: B
1
y = x3 - 3x2 + 7x - 10
3
f(x) = -4x + 4
Relative maximum at (0, -4)
Relative maximum at (0, 4)
Relative minimum at (0, 4)
No relative extrema exist
Answer: D
2 3 1 2
f(x) = 3 x + 2 x - 21x + 2
Relative maximum at 3, -
772
7
Relative maximum at - 2 ,
127324 ; relative minimum at 3, - 772
4 2
f(x) = x - 8x + 6
Relative maximum at (2, -10); relative minimum at (-2, -10)
Relative minimum at (0, 6); relative maxima at (2, -10), (-2, -22)
Relative maximum at (0, 6); relative minimum at (2, -10)
Relative maximum at (0, 6); relative minima at (2, -10), (-2, -10)
Answer: D
2
3
13) f(x) = x - 5x
4
3 27 3 27
A) Relative maximum at (0,0); relative minima at - ,- and ,
20 6400 20 32000
3
B) Relative maximum at , 27
20 32000
3 27
C) Relative maximum at , ; relative minimum at (0, 0)
20 32000
Answer: B
14) f(x) =
x2 + 1
x
2
No relative extrema exist
Relative maximum at (-1, 2); relative minimum at (1, 2)
Relative maximum at (0, 1)
Relative minimum at (0, 1)
Answer: A
4
2
15) f(x) = x - 1
No relative extrema exist
Relative minimum at (0, -4)
Relative maximum at (0, 4)
Relative maximum at (0, -4)
Answer: D
-6
2
16) f(x) = x + 1
Relative maximum at (0, -6)
Relative minimum at (0, -6)
Relative maximum at (0, 6)
No relative extrema exist
Answer: B
6x
2
17) f(x) = x + 1
Relative minimum at -1, - 3 ; relative maximum at 1, 3
Relative maximum at (0, 0)
Relative minimum at -1, - 3 ; relative maximum at (0, 0)
Relative maximum at -1, - 3 ; relative minimum at 1, 3
Answer: A
3
x+1
18) f(x) =
2
x + 3x + 3
Relative maximum at 0,
13 ; relative minimum at -2, - 1
1
Relative minimum at 0, 3 ; relative maximum at -2, 3
1
Answer: A
f(x) = x
2/5 - 1
Relative minimum at (0, -1); relative maximum at (1, 0)
No relative extrema exist
Relative maximum at (0, -1)
Relative minimum at (0, -1)
Answer: D
f(x) = (x + 5)
1/3
Relative minimum at (5, 0)
Relative minimum at (-5, 0)
No relative extrema exist
Relative maximum at (-5, 0)
Answer: C
f(x) =
3 x+1
Relative minimum at (1, 0)
Relative minimum at (-1, 0)
Relative maximum at (-1, 0)
No relative extrema exist
Answer: D
f(x) = (x + 2)
2/3 + 6
Relative minimum at (2, 6)
Relative minimum at (-2, 6)
No relative extrema exist
Relative maximum at (-2, 6)
Answer: B
8
23) f(x) =
2
1 - 6x
A) Relative maximum at (0, 8)
B) Relative minimum at (2, 8)
C) Relative minimum at (0, 8)
D) No relative extrema exist
Answer: C
4
f(x) = x2 + 2x + 2
x
-6 -4 -2 2 4 6 8
-5
A)
5 y
x
-6 -4 -2 2 4 6 8
-5
B)
5 y
x
-6 -4 -2 2 4 6 8
-5
5
C)
5 y
x
-6 -4 -2 2 4 6 8
-5
D)
5 y
x
-6 -4 -2 2 4 6 8
-5
Answer: C
26) f(x) = 9 + 2x - x
2
y
12
-7 7x
-4
-8
-12
A)
y
12
-7 7x
-4
-8
-12
6
B)
y
12
-7 7x
-4
-8
-12
C)
y
12
-7 7x
-4
-8
-12
D)
y
12
-7 7x
-4
-8
-12
Answer: A
2
27) f(x) = 2x + 4x + 1
y
5
-3 3 x
-5
7
A)
y
5
-3 3 x
-5
B)
y
5
-3 3 x
-5
C)
y
5
-3 3 x
-5
D)
y
5
-3 3 x
-5
Answer: D
8
3 2
28) f(x) = x + 3x - x - 3
y
12
-6 -4 -2 2 4 6 x
-4
-8
-12
A)
y
12
-6 -4 -2 2 4 6 x
-4
-8
-12
B)
y
12
-6 -4 -2 2 4 6 x
-4
-8
-12
C)
y
12
-6 -4 -2 2 4 6 x
-4
-8
-12
9
D)
y
12
-6 -4 -2 2 4 6 x
-4
-8
-12
Answer: C
3
29) f(x) = x - 3x
2
10
-5 5 x
-10
A)
y
10
-5 5 x
-10
10
B)
y
10
-5 5 x
-10
C)
y
10
-5 5 x
-10
D)
y
10
-5 5 x
-10
Answer: D
11
3
30) f(x) = x + 4x
10
-5 5 x
-10
A)
y
10
-5 5 x
-10
B)
y
10
-5 5 x
-10
12
C)
y
10
-5 5 x
-10
D)
y
10
-5 5 x
-10
Answer: A
3
31) f(x) = x - 12x + 3
y
24
16
-6 6 x
-8
-16
13
A)
y
24
16
-6 6 x
-8
-16
B)
y
24
16
-6 6 x
-8
-16
C)
y
24
16
-6 6 x
-8
-16
D)
y
24
16
-6 6 x
-8
-16
Answer: C
14
Another random document with
no related content on Scribd:
itse Fjodor Pavlovitš, joka itsekin autteli, nähtävästi pelästyneenä ja
aivan kuin päästään pyörälle joutuneena. Mutta sairas ei tullut
tuntoihinsa: kohtaukset tosin loppuivat joksikin aikaa, mutta
uudistuivat sitten taas, ja kaikki päättelivät, että käy samoin kuin
viime vuonnakin, kun hän vahingossa niinikään putosi vinniltä.
Muistettiin, että silloin oli pantu hänen päälaelleen jäitä. Jäätä oli
kellarissa vielä, ja Marfa Ignatjevna ryhtyi puuhaamaan, kun taas
Fjodor Pavlovitš illemmällä lähetti hakemaan tohtori Herzenstubea,
joka heti saapuikin. Tutkittuaan sairasta huolellisesti (hän oli kaikkein
huolellisin ja tarkin lääkäri koko kuvernementissa, iäkäs ja
kunnianarvoinen mies) hän tuli siihen tulokseen, että kohtaus oli
tavallisuudesta poikkeava ja »voi kehittyä uhkaavaksi», että nyt hän,
Herzenstube, ei vielä ymmärrä kaikkea, mutta ryhtyy huomenna, jos
nyt käytetyt keinot eivät auta, toisenlaisiin toimenpiteisiin. Sairas
pantiin makaamaan sivurakennukseen, Grigorin ja Marfa Ignatjevnan
asunnon vieressä olevaan huoneeseen. Sitten Fjodor Pavlovitš sai
pitkin päivää kokea onnettomuuden toisensa jälkeen: päivällisen
valmisti Marfa Ignatjevna, ja liemi oli Smerdjakovin valmistamaan
verrattuna »kuin likavettä», kana taasen oli niin kuivaksi käperretty,
että oli aivan mahdotonta saada siitä puremalla mitään irti. Marfa
Ignatjevna vastasi herran katkeriin, joskin oikeutettuihin
huomautuksiin, että kana oli muutoinkin jo ylen vanha ja että hän ei
ole ollut keittäjän opissa. Illaksi ilmestyi uusi huoli: Fjodor
Pavlovitšille ilmoitettiin, että Grigori, joka jo toissa päivänä oli
sairastunut, oli nyt joutunut kokonaan vuoteen omaksi, ristiluitten
kohta oli kuin halvaantunut. Fjodor Pavlovitš lopetti teenjuontinsa
mahdollisimman aikaisin ja sulkeutui yksikseen lukon taakse
taloonsa. Hän oli kauhean ja levottoman odotuksen vallassa. Seikka
oli semmoinen, että juuri tänä iltana hän odotti Grušenjkan melkein
varmasti tulevan; ainakin oli Smerdjakov jo aamulla aikaisin miltei
vakuuttanut, että »he lupasivat jo epäilemättömästi tulla».
Rauhattoman ukon sydän löi kiivaasti, hän kuljeskeli tyhjissä
huoneissaan ja kuunteli. Täytyi kuunnella tarkasti: Dmitri Fjodorovitš
saattoi olla jossakin väijymässä Grušenjkaa, ja kun Grušenjka
koputtaa ikkunaan (Smerdjakov oli jo toissa päivänä vakuuttanut
Fjodor Pavlovitšille neuvoneensa Grušenjkalle, miten oli
koputettava), niin täytyi avata ovi mahdollisimman pian eikä pitänyt
ensinkään tarpeettomasti häntä pidättää sekuntiakaan eteisessä,
ettei hän, josta Jumala varjelkoon, vain pelästyisi jotakin ja pakenisi.
Huolta oli Fjodor Pavlovitšilla, mutta ei koskaan vielä ollut hänen
sydäntään elähdyttänyt suloisempi toivo: saattoihan nyt melkein
varmasti sanoa, että tällä kertaa hän ehdottomasti tulee!…
Kuudes kirja
Venäläinen munkki
1.
— Mitä sinä nyt, älä vielä itke, — hymyili vanhus pannen oikean
kätensä hänen päänsä päälle, — näethän, että vielä istun ja
keskustelen, kenties elän vielä kaksikymmentä vuotta, niinkuin
minulle eilen toivoi tuo hyvä, herttainen nainen Vysegorjesta, jolla oli
tyttönen Lizaveta sylissä. Muista, Herra, sekä äitiä että Lizaveta-
tyttöstä (hän teki ristinmerkin). Porfiri, oletko vienyt hänen lahjansa
sinne, mihin minä sanoin?
Aljošasta oli omituista, että vanhus kysyi niin lujasti sekä ilmeisesti
tarkoittaen vain yhtä veljeä, — mutta kumpaa: siis juuri tuon veljen
takia hän kenties olikin sekä eilen että tänään lähettänyt hänet pois
luotaan.
— Älä utele. Minä huomasin eilen jotakin kauheata… oli kuin koko
hänen kohtalonsa olisi eilen näkynyt hänen katseestaan. Eräs hänen
silmäyksensä oli sellainen… niin että minä sillä hetkellä
sydämessäni kauhistuin sitä, mitä tämä mies valmistaa itselleen.
Kerran tai kahdesti elämässäni olen nähnyt joillakuilla samanlaisen
kasvojen ilmeen… joka ikäänkuin ilmaisi näitten ihmisten koko
kohtalon, ja voi! se kohtalo tuli heidän osakseen. Minä lähetin sinut,
Aleksei, hänen luokseen, sillä ajattelin, että veljellinen muotosi on
avuksi hänelle. Mutta kaikki on Jumalan kädessä ja samoin kaikki
meidän kohtalomme. »Ellei maahan pudonnut nisun jyvä kuole, niin
se jää yksinänsä; mutta jos se kuolee, niin se tuo paljon hedelmätä.»
Pane tämä mieleesi. Mutta sinua, Aleksei, minä olen ajatuksissani
monesti elämäni aikana siunannut kasvojesi tähden, tiedä se, —
lausui vanhus hiljaa hymyillen. — Ajattelen sinusta näin: sinä menet
pois näiden seinien sisältä, mutta maailmassa sinä tulet olemaan
niinkuin munkki. Sinulla tulee olemaan paljon vastustajia, mutta
vihollisesikin sinua rakastavat. Paljon onnettomuuksia tuopi sinulle
elämä, mutta ne juuri tekevät sinut onnelliseksikin, ja sinä siunaat
elämää ja saatat toisetkin siunaamaan, — mikä on tärkeintä
kaikesta. Niin, sellainen sinä olet. Isät ja opettajani, — kääntyi hän
lempeästi hymyillen vieraittensa puoleen, — en koskaan tähän
päivään saakka ole sanonut edes hänellekään, minkätähden tämän
nuorukaisen muoto on ollut minun sielulleni niin armas. Nyt vasta
sen sanon: hänen kasvonsa ovat olleet minulle kuin muistutus ja
profeetallinen ennustus. Elämäni aamunkoitossa, kun olin vielä pieni
lapsi, minulla oli vanhempi veli, joka kuoli nuorukaisena, vain
seitsemäntoista vuoden ikäisenä, minun nähteni. Myöhemmin
elämäni varrella tulin vähitellen vakuutetuksi siitä, että tämä veljeni
oli kohtalossani ikäänkuin ylhäältä annettuna tien viittaajana ja
ennakolta määrääjänä, sillä jos hän ei olisi esiintynyt elämässäni ja
jos häntä ei ollenkaan olisi ollut olemassa, niin minä kenties en
milloinkaan, niin ajattelen, olisi astunut munkin säätyyn enkä tälle
kallisarvoiselle tielle. Tuo ensimmäinen ilmestys oli jo lapsuudessani,
ja nyt, kun matkani on kallistumassa loppuun, se on ikäänkuin
toistunut silmieni edessä. Ihmeellistä on, isät ja opettajat, että vaikka
Aleksei ei ole kasvoiltaan kovin paljon hänen näköisensä, vaan
ainoastaan jonkin verran, niin hän on näyttänyt minusta siinä määrin
tuon toisen kaltaiselta henkisesti, että usein olen pitänyt häntä
ikäänkuin samana nuorukaisena, veljenäni, joka on tullut
salaperäisen matkani lopulla jonkinmoisena muistona elämän
syventämiseksi, niin että suorastaan olen ihmetellyt itseäni ja
tämmöistä omituista haaveiluani. Kuuletko tämän, Porfiri, — kääntyi
hän palvelijamunkkinsa puoleen. — Usein olen nähnyt kasvoillasi
jonkinmoista katkeruutta siitä, että rakastan Alekseita enemmän kuin
sinua. Nyt tiedät, miksi näin on ollut, mutta minä rakastan sinuakin,
tiedä se, ja monta kertaa olen surrut sitä, että sinä olet pahastunut.
Mutta teille, rakkaat vieraani, tahdon kertoa tuosta nuorukaisesta,
veljestäni, sillä ei ole ollut minun elämässäni mitään kalliimpaa ja
liikuttavampaa. Sydämeni on liikutettu, ja minä katson tällä hetkellä
koko elämääni aivan kuin eläisin sen kaiken taas uudestaan…
*****
2.
Elämäkerrallisia tietoja
Ja hän oli vielä paljon muutakin, mitä ei jaksa muistaa eikä kuvata.
Muistan, miten kerran menin hänen luokseen yksin, kun hänen
luonaan ei ollut ketään. Oli kirkas iltahetki, aurinko oli menossa
mailleen ja valaisi koko huoneen vinosti lankeavalla säteellä. Minut
nähtyään hän kutsui minua luokseen, minä astuin hänen luoksensa,
hän tarttui molemmin käsin olkapäihini, katseli kasvojani lempeästi ja
rakkaasti; ei sanonut minulle mitään, katseli vain tuolla tavoin noin
minuutin verran. »No», sanoo, »mene nyt, leiki, elä minun
puolestani!» Läksin silloin ulos ja menin leikkimään. Mutta elämäni
aikana olen sitten monesti muistellut kyynelsilmin, kuinka hän käski
minun elää hänen asemestaan. Hän puhui vielä paljon tuollaisia
ihmeellisiä ja ihania, vaikka meille silloin käsittämättömiä sanoja.
Hän kuoli kolmannella viikolla pääsiäisen jälkeen täydessä
tajussaan, ja vaikka hän jo oli lakannut puhumasta, niin hän pysyi
samanlaisena viimeiseen hetkeensä asti: katselee riemuissaan,
iloisin silmin, etsii meitä katseillaan, hymyilee meille, kutsuu meitä.
Kaupungillakin puhuttiin paljon hänen kuolemastaan. Tämä kaikki
järkytti minua silloin, mutta ei kuitenkaan kovin suuresti, vaikka minä
itkinkin paljon, kun hänet haudattiin. Olin nuori, lapsi vain, mutta
sydämeen jäi kaikki lähtemättömästi, tunne jäi piilossa elämään.
Aikanaan oli kaiken määrä herätä ja antaa vastakaiku. Niin kävikin.