An Introduction to Mathematical

Relativity 1st Edition Jose Natario

Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/an-introduction-to-mathematical-relativity-1st-edition-j
ose-natario/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

An Introduction to Mathematical Proofs 1st Edition

Nicholas A. Loehr

https://textbookfull.com/product/an-introduction-to-mathematical-
proofs-1st-edition-nicholas-a-loehr/

A Mathematical Journey to Relativity Deriving Special

and General Relativity with Basic Mathematics 1st
Edition Wladimir-Georges Boskoff

https://textbookfull.com/product/a-mathematical-journey-to-
relativity-deriving-special-and-general-relativity-with-basic-
mathematics-1st-edition-wladimir-georges-boskoff/

An Introduction to Proofs and the Mathematical

Vernacular Martin V. Day

https://textbookfull.com/product/an-introduction-to-proofs-and-
the-mathematical-vernacular-martin-v-day/

Map of the World An Introduction to Mathematical

Geodesy 1st Edition Martin Vermeer (Author)

https://textbookfull.com/product/map-of-the-world-an-
introduction-to-mathematical-geodesy-1st-edition-martin-vermeer-
author/
An Introduction to the Mathematical Theory of Inverse
Problems 3rd Edition Andreas Kirsch

https://textbookfull.com/product/an-introduction-to-the-
mathematical-theory-of-inverse-problems-3rd-edition-andreas-
kirsch/

What Is Relativity An Intuitive Introduction to

Einstein s Ideas and Why They Matter Jeffrey O. Bennett

https://textbookfull.com/product/what-is-relativity-an-intuitive-
introduction-to-einstein-s-ideas-and-why-they-matter-jeffrey-o-
bennett/

Introduction to Mathematical Modeling 1st Edition Mayer

Humi

https://textbookfull.com/product/introduction-to-mathematical-
modeling-1st-edition-mayer-humi/

Exploring Black Holes Introduction to General

Relativity 2nd Edition Edwin F. Taylor

https://textbookfull.com/product/exploring-black-holes-
introduction-to-general-relativity-2nd-edition-edwin-f-taylor/

The General Theory of Relativity A Mathematical

Approach 1st Edition Farook Rahaman

https://textbookfull.com/product/the-general-theory-of-
relativity-a-mathematical-approach-1st-edition-farook-rahaman/
Latin American Mathematics Series
UFSCar subseries

José Natário

An Introduction
to Mathematical
Relativity
Latin American Mathematics Series
Latin American Mathematics Series – UFSCar
subseries

Managing Series Editors

César R. de Oliveira, Federal University of São Carlos, São Carlos, Brazil
Ruy Tojeiro, University of São Paulo, São Carlos, Brazil

Series Editors
Shiferaw Berhanu, Temple University, Philadelphia, PA, USA
Ugo Bruzzo, SISSA – Scuola Internazionale Superiore di Studi Avanzati, Trieste,
Italy
Irene Fonseca, Carnegie Mellon University, Pittsburgh, PA, USA

Aims and Scope

Published under the Latin American Mathematics Series, which was created to
showcase the new, vibrant mathematical output that is emerging from this region,
the UFSCar subseries aims to gather high-quality monographs, graduate textbooks,
and contributing volumes based on mathematical research conducted at/with the
Federal University of São Carlos, a technological pole located in the State of São
Paulo, Brazil. Submissions are evaluated by an international editorial board and
undergo a rigorous peer review before acceptance.

More information about this subseries at http://www.springer.com/series/15995

José Natário

An Introduction to
Mathematical Relativity
José Natário
Department of Mathematics
Instituto Superior Técnico
University of Lisbon
Lisbon, Portugal

ISSN 2524-6755 ISSN 2524-6763 (electronic)

Latin American Mathematics Series – UFSCar subseries
ISBN 978-3-030-65682-9 ISBN 978-3-030-65683-6 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-65683-6

Mathematics Subject Classification: 53-XX, 83-XX, 35-XX, 83-01, 83Cxx, 35Q75, 83C05, 83C22,
83C57, 83C35

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive license to Springer Nature Switzerland
AG 2021
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether
the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse
of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and
transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar
or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the advice and information in this book
are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or
the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material contained herein or for any
errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.

This Springer imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
Preface

These lecture notes were written for a one-semester course in mathematical

relativity, aimed at mathematics and physics students, which has been taught at
the Instituto Superior Técnico (Universidade de Lisboa) since 2010. They are not
meant as an introduction to general relativity, but rather as a complementary, more
advanced text, much like Part II of Wald’s textbook [Wal84], on which they are
loosely based. It is assumed that the reader is familiar at least with special relativity
and has taken a course either in Riemannian geometry (typically the mathematics
students) or in general relativity (typically the physics students). In other words, the
reader is expected to be proficient in (some version of) differential geometry, and
also to be acquainted with the basic principles of relativity.
The aim of the course is to introduce the students to some of the most important
mathematical results of general relativity: the singularity theorems of Hawking and
Penrose, the Choquet-Bruhat theorem concerning the Cauchy problem, the positive
mass theorem of Schoen and Yau, and the theorems on black hole uniqueness and
black hole thermodynamics. To be able to do this, and also to provide familiarity
with some simple examples, the course begins with an initial discussion of exact
solutions, Penrose diagrams, and causality.
It is, of course, impossible to give full proofs of all these results in a one-semester
course. Consequently, I was forced on many occasions to present only proofs of
simple particular cases, or even just brief sketches of proofs; in all cases, I have
carefully indicated this. In writing these notes, I strove for brevity and always opted
for presenting the simplest version of the results: this course should be regarded as
panoramic rather than exhaustive. I have also assumed some degree of maturity from
the part of the reader, who is trusted to look up possibly unfamiliar mathematical
results used in the text (some of which are, in anticipation, listed in the appendix). I
have included a number of exercises (about 10 per chapter), designed both to fill in
some of the calculations not presented in the main text and also to test and extend
the understanding of the material in that chapter.

v
vi Preface

Finally, I thank the many colleagues and students who read this text, or parts
of it, for their valuable comments and suggestions. Special thanks are due to my
colleague and friend Pedro Girão.

Lisbon, Portugal José Natário

Contents

1 Preliminaries . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
1.1 Special Relativity . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
1.2 Differential Geometry: Mathematicians vs Physicists . . . . . . . . . . . . . . . . 6
1.3 General Relativity . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10
1.4 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12
2 Exact Solutions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15
2.1 Minkowski Spacetime . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15
2.2 Penrose Diagrams . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17
2.3 The Schwarzschild Solution . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20
2.4 Friedmann–Lemaître–Robertson–Walker Models . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26
2.5 Matching . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39
2.6 Oppenheimer–Snyder Collapse . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41
2.7 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 44
3 Causality . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59
3.1 Past and Future . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59
3.2 Causality Conditions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 64
3.3 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65
4 Singularity Theorems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67
4.1 Geodesic Congruences . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67
4.2 Energy Conditions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 71
4.3 Conjugate Points. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 72
4.4 Existence of Maximizing Geodesics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 80
4.5 Hawking’s Singularity Theorem . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 85
4.6 Penrose’s Singularity Theorem . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 86
4.7 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 92
5 Cauchy Problem. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 97
5.1 Divergence Theorem . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 97
5.2 Klein–Gordon Equation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 100
5.3 Maxwell’s Equations: Constraints and Gauge . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 105

vii
viii Contents

5.4 Einstein’s Equations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 108

5.5 Constraint Equations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 113
5.6 Einstein Equations with Matter . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 115
5.7 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 115
6 Mass in General Relativity . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 119
6.1 Komar Mass . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 119
6.2 Field Theory . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 125
6.3 Einstein–Hilbert Action . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 132
6.4 Gravitational Waves . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 137
6.5 ADM Mass. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 139
6.6 Positive Mass Theorem . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 143
6.7 Penrose Inequality . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 145
6.8 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 147
7 Black Holes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 153
7.1 The Kerr Solution . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 153
7.2 Killing Horizons and the Zeroth Law . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 155
7.3 Smarr’s Formula and the First Law . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 160
7.4 Second Law . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 162
7.5 Black Hole Thermodynamics and Hawking Radiation . . . . . . . . . . . . . . . 166
7.6 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 167

A Mathematical Concepts for Physicists . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 171

A.1 Topology . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 171
A.2 Metric Spaces . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 172
A.3 Hopf–Rinow Theorem . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 172
A.4 Differential Forms . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 173
A.5 Lie Derivative . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 175
A.6 Cartan Structure Equations. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 176

References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 179
Index . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 181
Chapter 1
Preliminaries

In this initial chapter we give a very short introduction to special and general
relativity for mathematicians. In particular, we relate the index-free differential
geometry notation used in mathematics (e.g. [O’N83, dC93, Boo03, GN14]) to the
index notation used in physics (e.g. [MTW73, Wal84, HE95]). As an exercise in
index gymnastics, we derive the contracted Bianchi identities.

1.1 Special Relativity

Consider an inertial frame S  moving with velocity v with respect to another inertial
frame S along their common x-axis (Fig. 1.1). According to classical mechanics, the
coordinate x  of a point P in the frame S  is related to its x coordinate in the frame
S by

x  = x − vt.

Moreover, a clock in S  initially synchronized with a clock in S is assumed to keep

the same time:

t  = t.

Thus the spacetime coordinates of events are related by a so-called Galileo

transformation

x  = x − vt
.
t = t

If the point P is moving, its velocity in S  is related to its velocity in S by

© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature Switzerland AG 2021 1

J. Natário, An Introduction to Mathematical Relativity, Latin American
Mathematics Series, https://doi.org/10.1007/978-3-030-65683-6_1
2 1 Preliminaries

Fig. 1.1 Galileo S S

transformation

y y P

vt x

dx  dx − vdt dx

= = − v.
dt dt dt
This is in conflict with the experimental fact that the speed of light is the same
in every inertial frame, indicating that classical mechanics is not correct. Einstein
solved this problem in 1905 by replacing the Galileo transformation by the so-called
Lorentz transformation:

x  = γ (x − vt)
.
t  = γ (t − vx)

Here
1
γ =√ ,
1 − v2

and we are using units such that the speed of light is c = 1 (for example, measuring
time in years and distance in light-years). Note that if |v| is much smaller than the
  |v|  1, then γ  1, and we retrieve the Galileo transformation
speed of light,
(assuming v xt   1).
Under the Lorentz transformation velocities transform as

dx  γ (dx − vdt) dt − v
dx


= = .
dt γ (dt − vdx) 1 − v dx
dt

In particular,

dx dx  1−v
=1⇒  = = 1,
dt dt 1−v

that is, the speed of light is the same in the two inertial frames.
In 1908, Minkowski noticed that
1.1 Special Relativity 3

−(dt  )2 + (dx  )2 = −γ 2 (dt − vdx)2 + γ 2 (dx − vdt)2 = −dt 2 + dx 2 ,

that is, the Lorentz transformations could be seen as isometries of R4 with the
indefinite metric

ds 2 = −dt 2 + dx 2 + dy 2 + dz2 = −dt ⊗ dt + dx ⊗ dx + dy ⊗ dy + dz ⊗ dz.

Definition 1.1 The pseudo-Riemannian manifold (R4 , ds 2 ) ≡ (R4 , ·, · ) is called

the Minkowski spacetime.
Note that the set of vectors with zero square form a cone (the so-called light
cone):

v, v = 0 ⇔ −(v 0 )2 + (v 1 )2 + (v 2 )2 + (v 3 )2 = 0.

Definition 1.2 A vector v ∈ R4 is said to be:

(1) timelike if v, v < 0;
(2) spacelike if v, v > 0;
(3) lightlike, or null, if v, v = 0;
(4) causal if it is timelike or null;  
(5) future-pointing if it is causal and v, ∂t∂ < 0;
(6) past-pointing if −v is future-pointing.
The same classification applies to (smooth) curves c : [a, b] → R4 according to its
tangent vector (Fig. 1.2).

timelike future-pointing vector

∂
∂t

null vector ∂
∂y

p ∂
spacelike vector ∂x

Fig. 1.2 Minkowski geometry (traditionally represented with the t-axis pointing upwards)
4 1 Preliminaries

1
The length | v, v | 2 of a timelike (resp. spacelike) vector v ∈ R4 represents
the time (resp. distance) measured between two events p and p + v in the inertial
frame where these events happen in the same location (resp. are simultaneous). If
c : [a, b] → R4 is a timelike curve, then its length
 b 1
τ (c) = | ċ(s), ċ(s) | 2 ds
a

represents the proper time measured by the particle between events c(a) and c(b).
We have:
Proposition 1.3 (Twin Paradox) Of all timelike curves connecting two events
p, q ∈ R4 , the curve with maximal length is the line segment (representing inertial
motion).
Proof We may assume p = (0, 0, 0, 0) and q = (T , 0, 0, 0) on some inertial frame,
and parameterize any timelike curve connecting p to q by the time coordinate:

c(t) = (t, x(t), y(t), z(t)).

Therefore
 T  1  T  1  T
 2 2 2 2
τ (c)= −1+ẋ + ẏ + ż  dt=
2 2
1 − ẋ − ẏ − ż
2 2
dt ≤ 1dt=T .
0 0 0



Most problems in special relativity can be recast as questions about the geometry
of the Minkowski spacetime.
Proposition 1.4 (Doppler Effect) An observer moving with velocity v away from
a source of light of period T measures the period to be

1+v
T = T .
1−v

Proof Figure 1.3 represents two light signals emitted by an observer at rest at x = 0
with a time difference T . These signals are detected by an observer moving with
velocity v, who measures a time difference T  between them. Now, if the first signal
is emitted at t = t0 , its history is the line t = t0 + x. Consequently, the moving
observer detects the signal at the event with coordinates given by the solution of
⎧ ⎧ t0
⎪ ⎪
⎪ t=
⎨ t = t0 + x
⎪ ⎪
⎨ 1−v
⇔ .
⎪
⎪ ⎪
⎪
⎩x = vt ⎪
⎩x = vt0
1−v
1.1 Special Relativity 5

Fig. 1.3 Doppler effect t

x = vt

Similarly, the second light signal is emitted at t = t0 + T , its history is the line
t = t0 +T +x, and it is detected by the moving observer at the event with coordinates
given by
⎧
⎪t = t0 + T
⎪
⎪
⎪
⎨ 1−v
.
⎪
⎪
⎪
⎪ v(t0 + T )
⎩x =
1−v

Therefore the time difference between the signals as measured by the moving
observer is

 2  
 t0 + T t0 v(t0 + T ) vt0 2
T = − − −
1−v 1−v 1−v 1−v
 
T2 v2T 2 1 − v2 1+v
= − =T =T .
(1 − v) 2 (1 − v) 2 (1 − v) 2 1−v



In particular, two observers at rest in an inertial frame measure the same
frequency for a light signal (Fig. 1.4). However, because the gravitational field
couples to all forms of energy (as E = mc2 ), one expects that a photon climbing in
a gravitational field to lose energy, hence frequency. In 1912, Einstein realized that
this could be modelled by considering curved spacetime geometries, so that equal
line segments in a (flat) spacetime diagram do not necessarily correspond to the
same length.
6 1 Preliminaries

Fig. 1.4 Minkowski t

geometry is incompatible
with the gravitational redshift

T =T

1.2 Differential Geometry: Mathematicians vs Physicists

Einstein’s idea to incorporate gravitation into relativity was to replace the

Minkowski spacetime (R4 , ·, · ) by a curved four-dimensional Lorentzian
manifold (M, g) ≡ (M, ·, · ). Here g is a Lorentzian metric, that is, a symmetric
2-tensor field such that at each tangent space g = diag(−1, 1, 1, 1) in an appropriate
basis. Just like in Riemannian geometry, g determines a Levi–Civita connection,
the unique connection ∇ which is symmetric and compatible with g:

∇X Y − ∇Y X = [X, Y ];
X · Y, Z = ∇X Y, Z + Y, ∇X Z ,

for all vector fields X, Y, Z. The curvature of this connection is then given by the
operator

R(X, Y )Z = ∇X ∇Y Z − ∇Y ∇X Z − ∇[X,Y ] Z.

The formulas above were written using the abstract notation usually employed by
mathematicians. It is often very useful (especially when dealing with contractions)
to use the more explicit notation usually adopted by physicists, which emphasizes
the indices of the various objects when written in local coordinates:
1.2 Differential Geometry: Mathematicians vs Physicists 7

Object Mathematicians Physicists

Vector field X Xμ
Covector field ω ωμ
Tensor product X⊗ω Xμ ων
Metric g ≡ ·, · gμν
Inner product g(X, Y ) ≡ X, Y gμν Xμ Y ν
Associated covector X ≡ g(X, ·) Xν ≡ gμν Xμ
Inverse metric g −1 g μν
Associated vector ω ≡ g −1 (ω, ·) ων ≡ g μν ωμ
Derivative of a function df ∇ μ f ≡ ∂μ f
Covariant derivative ∇X Y X μ ∇μ Y ν
Covariant derivative tensor ∇X ∇ μ X ν ≡ ∂μ X ν + ν
μα X
α

α are the Christoffel symbols of the Levi-Civita connection; they can be

Here μν
computed from the components gμν of the metric tensor by the formula1

1 αβ  
α
μν = g ∂μ gνβ + ∂ν gμβ − ∂β gμν ,
2
and in turn be used to compute the components of the Riemann curvature tensor:
μ   μ γ μ
Rαβ ν = dx μ R(∂α , ∂β )∂ν = ∂α βν − ∂β μ
αν + μ
αγ βν − βγ
γ
αν .

The covariant derivative tensor of a vector field X, not always emphasized in

differential geometry courses for mathematicians, is simply the (1, 1)-tensor field
defined by

∇X(Y ) = ∇Y X.

Also not always emphasized in differential geometry courses for mathematicians is

the fact that any connection can be naturally extended to act on tensor fields (via the
Leibniz rule). For instance, if ω is a covector field (1-form), then one defines

(∇X ω)(Y ) = X · [ω(Y )] − ω(∇X Y ).

In local coordinates, this is

(Xμ ∇μ ων )Y ν = Xμ ∂μ (ων Y ν ) − ων (Xμ ∇μ Y ν )

= Xμ (∂μ ων )Y ν + Xμ ων ∂μ Y ν − ων (Xμ ∂μ Y ν + Xμ ν α
μα Y )

1 We use Einstein’s summation convention, with Greek indices running from 0 to 3 and Latin
indices running from 1 to 3.
8 1 Preliminaries

= (∂μ ων − α μ ν
μν ωα )X Y ,

that is,

∇μ ων = ∂μ ων − α
μν ωα .

The generalization for higher rank tensors is obvious: for instance, if T is a (2, 1)-
tensor, then

∇α Tμν
β
= ∂α Tμν
β
+ β γ
αγ Tμν − γ β
αμ Tγ ν − γ β
αν Tμγ .

Note that the condition of compatibility of the Levi-Civita connection with the
metric is simply

∇g = 0.

In particular, the operations of raising and lowering indices commute with covariant
differentiation.
As an exercise in index gymnastics, we will now derive a series of identities
involving the Riemann curvature tensor. We start by rewriting its definition in the
notation of the physicists:
μ α β ν
Rαβ νX Y Z =

= Xα ∇α (Y β ∇β Z μ ) − Y α ∇α (Xβ ∇β Z μ ) − (Xα ∇α Y β − Y α ∇α Xβ )∇β Z μ

= (Xα ∇α Y β )(∇β Z μ ) + Xα Y β ∇α ∇β Z μ − (Y α ∇α Xβ )(∇β Z μ )
− Y α Xβ ∇α ∇β Z μ − (Xα ∇α Y β )∇β Z μ + (Y α ∇α Xβ )∇β Z μ
= Xα Y β (∇α ∇β − ∇β ∇α )Z μ .

In other words,
μ ν
Rαβ νZ = (∇α ∇β − ∇β ∇α )Z μ ,

or, equivalently,
2∇[α ∇β] Zμ = Rαβμν Z ν , (1.1)

where the square brackets indicate anti-symmetrization.2 This is readily generalized

for arbitrary tensors: from

2∇[α ∇β] (Zμ Wν ) = (2∇[α ∇β] Zμ )Wν + (2∇[α ∇β] Wν )Zμ

= Rαβμσ Z σ Wν + Rαβνσ W σ Zμ

   
2 Thus T[αβ] = 1
2 Tαβ − Tβα , T[αβγ ] = 1
6 Tαβγ + Tβγ α + Tγ αβ − Tβαγ − Tαγβ − Tγβα , etc.
1.2 Differential Geometry: Mathematicians vs Physicists 9

one concludes that

2∇[α ∇β] Tμν = Rαβμσ T σν + Rαβνσ Tμ σ .

Let us choose

Zμ = ∇μ f ≡ ∂μ f

in Eq. (1.1). We obtain

R[αβμ]ν Z ν = 2∇[[α ∇β] Zμ] = 2∇[α ∇[β Zμ]] = 0,

because

∇[μ Zν] = ∂[μ Zν] − α

[μν] Zα = ∂[μ ∂ν] f = 0.

Since we can choose Z arbitrarily at a given point, it follows that

R[αβμ]ν = 0 ⇔ Rαβμν + Rβμαν + Rμαβν = 0.

This is the so-called first Bianchi identity, and is key for obtaining the full set of
symmetries of the Riemann curvature tensor:

Rαβμν = −Rβαμν = −Rαβνμ = Rμναβ .

In the notation of the mathematicians, it is written as

R(X, Y )Z + R(Y, Z)X + R(Z, X)Y = 0

for all vector fields X, Y, Z.

Let us now take the covariant derivative of equation (1.1):

∇γ Rαβμν Z ν + Rαβμν ∇γ Z ν = 2∇γ ∇[α ∇β] Zμ .

At any given point we can choose Z such that

∇γ Z ν ≡ ∂γ Z ν + ν
γ δZ
δ
= 0.

Assuming this, we then obtain3

∇[γ Rαβ]μν Z ν = 2∇[γ ∇[α ∇β]] Zμ = 2∇[[γ ∇α] ∇β] Zμ

= R[γ αβ]δ ∇ δ Zμ + R[γ α|μδ| ∇β] Z δ = 0.

3 In the formula below the indices between vertical bars are not anti-symmetrized.
10 1 Preliminaries

Since we can choose Z arbitrarily at a given point, it follows that

∇[α Rβγ ]μν = 0 ⇔ ∇α Rβγ μν + ∇β Rγ αμν + ∇γ Rαβμν = 0. (1.2)

This is the so-called second Bianchi identity. In the notation of the mathematicians,
it is written as

∇R(X, Y, Z, ·, ·) + ∇R(Y, Z, X, ·, ·) + ∇R(Z, X, Y, ·, ·) = 0

for all vector fields X, Y, Z.

Recall that the Riemann curvature tensor has only one independent contraction,
called the Ricci tensor:

Rμν = Rαμ αν .

The trace of the Ricci tensor, in turn, is known as the scalar curvature:

R = g μν Rμν .

These quantities satisfy the so-called contracted Bianchi identity, which is

obtained from (1.2) by contracting the pairs of indices (β, μ) and (γ , ν):
 
1 1
∇α R−∇ β Rαβ −∇ γ Rαγ = 0 ⇔ ∇ β Rαβ − ∇α R = 0 ⇔ ∇ β Rαβ − Rgαβ = 0.
2 2

The contracted Bianchi identity is equivalent to the statement that the Einstein
tensor
1
Gμν = Rμν − Rgμν
2
is divergenceless:

∇ μ Gμν = 0.

1.3 General Relativity

Newtonian gravity is described by a scalar function φ, called the gravitational

potential. The equation of motion for a free-falling particle of mass m in Cartesian
coordinates is

d 2xi d 2xi
m = −m∂ i φ ⇔ = −∂i φ.
dt 2 dt 2
1.3 General Relativity 11

Note that all free-falling particles follow the same trajectories (an observation dating
back to Galileo). The gravitational potential is determined from the matter mass
density ρ by the Poisson equation

φ = 4πρ

(using units such that Newton’s gravitational constant is G = 1; this choice, together
with c = 1, defines the so-called geometrized units, where lengths, time intervals,
and masses all have the same dimensions).
To implement his idea of describing gravity via a curved four-dimensional
Lorentzian manifold (M, g), Einstein had to specify (1) how free-falling particles
would move on this manifold, and (2) how to determine the curved metric g.
Since free particles move along straight lines in the Minkowski spacetime, Einstein
proposed that free-falling particles should move along timelike geodesics. In other
words, he suggested replacing the Newtonian equation of motion by the geodesic
equation
μ α β
ẍ μ + αβ ẋ ẋ = 0.

Moreover, Einstein knew that it is possible to define the energy–momentum tensor

Tμν for the matter content of the Minkowski spacetime, so that the conservation of
energy and momentum is equivalent to the vanishing of its divergence:

∇ μ Tμν = 0.

This inspired Einstein to propose that g should satisfy the so-called Einstein field
equations:

Gμν + gμν = 8π Tμν .

Here  is a constant, known as the cosmological constant. Note that the Ein-
stein field equations imply, via the contracted Bianchi identity, that the energy–
momentum tensor is divergenceless.
As a simple example, we consider a pressureless perfect fluid, known as dust. Its
energy–momentum tensor is

Tμν = ρUμ Uν ,

where ρ is the dust rest density and U is a unit timelike vector field tangent to the
histories of the dust particles. The equations of motion for the dust can be found
from
 
∇ μ Tμν = 0 ⇔ ∇ μ (ρUμ ) Uν + ρUμ ∇ μ Uν = 0
⇔ div(ρU )U + ρ∇U U = 0.
12 1 Preliminaries

Since U and ∇U U are orthogonal (because U, U = −1), we find


div(ρU ) = 0
∇U U = 0

in the support of ρ. These are, respectively, the equation of conservation of mass and
the geodesic equation. Thus the fact that free-falling particles move along geodesics
can be seen as a consequence of the Einstein field equations (at least in this model).

1.4 Exercises

(1) Twin paradox: Two twins, Alice and Bob, are separated on their 20th birthday.
While Alice remains on Earth (which is an inertial frame to a very good
approximation), Bob departs at 80% of the speed of light towards Planet X,
8 light-years away from Earth. Therefore Bob reaches his destination 10 years
later (as measured on the Earth’s frame). After a short stay, he returns to Earth,
again at 80% of the speed of light. Consequently Alice is 40 years old when she
sees Bob again.
(a) How old is Bob when they meet again?
(b) How can the asymmetry in the twins’ ages be explained? Notice that from
Bob’s point of view he is at rest in his spaceship and it is the Earth which
moves away and then back again.
(c) Imagine that each twin watches the other trough a very powerful telescope.
What do they see? In particular, how much time do they experience as they
see 1 year elapse for their twin?
(2) A particularly simple matter model is that of a smooth massless scalar field
φ : M → R, whose energy–momentum tensor is

1
Tμν = ∂μ φ ∂ν φ − (∂α φ ∂ α φ)gμν .
2
Show that if the Lorentzian manifold (M, g) satisfies the Einstein equations
with this matter model, then φ satisfies the wave equation

 φ = 0 ⇔ ∇ μ ∂μ φ = 0.

(3) The energy–momentum tensor for perfect fluid is

Tμν = (ρ + p)Uμ Uν + pgμν ,

1.4 Exercises 13

where ρ is the fluid’s rest density, p is the fluid’s rest pressure, and U is a unit
timelike vector field tangent to the histories of the fluid particles. Show that:
 
(a) Tμν = diag(ρ, p, p, p) in any orthonormal frame including U ;
(b) the motion equations for the perfect fluid are

div(ρU ) + p div U = 0
,
(ρ + p)∇U U = −(grad p)⊥

where ⊥ represents the orthogonal projection on the spacelike hyperplane

orthogonal to U .
Chapter 2
Exact Solutions

In this chapter we present a number of exact solutions of the Einstein field equations,
construct their Penrose diagrams, and analyze their matching across a timelike
hypersurface. These solutions will be used as examples or counter-examples when
discussing the theorems in the subsequent chapters. A different perspective on
Penrose diagrams can be found in [HE95].

2.1 Minkowski Spacetime

The simplest solution of the Einstein field equations with zero cosmological con-
stant in vacuum (i.e. with vanishing energy–momentum tensor) is the Minkowski
spacetime, that is, R4 with the metric

ds 2 = −dt 2 + dx 2 + dy 2 + dz2 .

Since this metric is flat, its curvature vanishes, and so do its Ricci and Einstein
tensors. It represents a universe where there is no gravity whatsoever. Transforming
the Cartesian coordinates (x, y, z) to spherical coordinates (r, θ, ϕ) yields
 
ds 2 = −dt 2 + dr 2 + r 2 dθ 2 + sin2 θ dϕ 2 .

Performing the additional change of coordinates


u=t −r (retarded time)
v =t +r (advanced time)

© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature Switzerland AG 2021 15

J. Natário, An Introduction to Mathematical Relativity, Latin American
Mathematics Series, https://doi.org/10.1007/978-3-030-65683-6_2
16 2 Exact Solutions

we obtain
 
ds 2 = −du dv + r 2 dθ 2 + sin2 θ dϕ 2 ,

where
1
r(u, v) = (v − u).
2
The coordinates (u, v) are called null coordinates: their level sets are null cones
formed by outgoing/ingoing null geodesics emanating from the center. Note that
they are subject to the constraint

r ≥ 0 ⇔ v ≥ u.

Finally, the coordinate change

 
ũ = tanh u u = arctanh ũ
⇔ (2.1)
ṽ = tanh v v = arctanh ṽ

brings the metric into the form

1  
ds 2 = −    d ũ d ṽ + r 2 dθ 2 + sin2 θ dϕ 2 ,
1 − ũ2 1 − ṽ 2

where now
1
r (ũ, ṽ) = (arctanh ṽ − arctanh ũ)
2
and

− 1 < ũ ≤ ṽ < 1. (2.2)

Because (ũ, ṽ) are also null coordinates, it is common to represent their axes tilted
by 45◦ . The plane region defined by (2.2) is then represented in Fig. 2.1.
This region is usually called the Penrose diagram for the Minkowski spacetime.
If we take each point in the diagram to represent a sphere S 2 of radius r (ũ, ṽ),
the diagram itself represents the full spacetime manifold, in a way that makes
causality relations apparent: any causal curve is represented in the diagram by a
curve with tangent at most 45◦ from the vertical. In Fig. 2.2 we represent some level
hypersurfaces of t and r in the Penrose diagram. The former approach the point i 0
in the boundary of the diagram, called the spacelike infinity, whereas the later go
from the boundary point i − (past timelike infinity) to the boundary point i + (future
timelike infinity). Finally, null geodesics start at the null boundary line I − (past
2.2 Penrose Diagrams 17

Fig. 2.1 Range of the ũ ṽ

coordinates (ũ, ṽ)

Fig. 2.2 Penrose diagram for i+

the Minkowski spacetime,
with some level hypersurfaces
of t and r represented

I+

r=0 i0

I−

i−

null infinity) and end at the null boundary line I + (future null infinity). These
boundary points and lines represent ideal points at infinity, and do not correspond to
actual points in the Minkowski spacetime.

2.2 Penrose Diagrams

The concept of Penrose diagram can be easily generalized for any spherically
symmetric spacetime. Such spacetimes have metric
 
ds 2 = gAB dx A dx B + r 2 dθ 2 + sin2 θ dϕ 2 , r = r(x 0 , x 1 ),
18 2 Exact Solutions

Fig. 2.3 Choice of the w

coordinates (u, w)

where gAB dx A dx B is a Lorentzian metric on a 2-dimensional quotient manifold

with boundary (which we assume to be diffeomorphic to a region of the plane). It
turns out that any such metric is conformal to the Minkowski metric:

gAB dx A dx B = −2 du dv,  = (u, v). (2.3)

This can be seen locally as follows: choose a spacelike line S, a coordinate u along
it, and a coordinate w along a family of null geodesics emanating from S, so that S
corresponds to w = 0 (Fig. 2.3). Then near S we have
 
∂ ∂
guu = , >0
∂u ∂u

and
 
∂ ∂
gww = , = 0.
∂w ∂w

Therefore the 2-dimensional metric is written in these coordinates

 
2guw
gAB dx A dx B = guu du2 + 2guw dudw = guu du du + dw .
guu

As for any 1-form in a 2-dimensional manifold, we have

2guw
du + dw = f dv
guu

for suitable functions f and v. Note that f cannot vanish, because (u, w) are local
coordinates. Moreover, we can assume f < 0 by replacing v with −v if necessary.
Choosing 2 = −f guu then yields (2.3).
We then see that any spherically symmetric metric can be written as
 
ds 2 = −2 du dv + r 2 dθ 2 + sin2 θ dϕ 2 (2.4)
2.2 Penrose Diagrams 19

with  = (u, v) and r = r(u, v). By rescaling u and v if necessary, we can

assume that the range of (u, v) is bounded, and hence obtain a Penrose diagram
depicting the causal geometry. As we will see, this is extremely helpful in more
complicated spherical symmetric solutions of the Einstein field equations.
Remark 2.1 From
   
0 − 2
2   0 − 22
(gAB ) = 2 ⇒ g AB =
− 2 0 − 22 0

it is easily seen that

 
∂A − det (gCD ) g AB ∂B u = 0 ⇔ ∇A ∇ A u = 0.

and similarly for v. In other words, the null coordinates u and v are solutions of the
wave equation in the 2-dimensional Lorentzian manifold:

u = v = 0.

This is the Lorentzian analogue of the so-called isothermal coordinates for

Riemannian surfaces. The proof that the later exist locally is, however, slightly more
complicated: given a point p on the surface, one chooses a local harmonic function
with nonvanishing derivative,

u = 0, (du)p = 0,

and considers the equation

dv = du. (2.5)

Here  is the Hodge star, which for generic orientable n-dimensional pseudo-
Riemannian manifolds is defined as follows: if {ω1 , . . . , ωn } is any positively
oriented orthonormal coframe, then

(ω1 ∧ · · · ∧ ωk ) = ω1 , ω1 · · · ωk , ωk ωk+1 ∧ · · · ∧ ωn .

By the Poincaré Lemma, Eq. (2.5) can be locally solved, since

d  du =   d  du = (u) = 0.

Moreover, v is itself harmonic, because

v = d  dv = d  du = d(−du) = 0.
20 2 Exact Solutions

Finally,

1
du = dv =

for some local function  > 0, and so the metric is written is these coordinates as
 
ds 2 = 2 du2 + dv 2 .

2.3 The Schwarzschild Solution

If we try to solve the vacuum Einstein field equations with zero cosmological
constant for a spherically symmetric Lorentzian metric, we obtain, after suitably
rescaling the time coordinate, the Schwarzschild metric
     
2M 2M −1 2
ds 2 = − 1 − dt 2 + 1 − dr + r 2 dθ 2 + sin2 θ dϕ 2
r r

(where M ∈ R is a constant). Note that for M = 0 we retrieve the Minkowski

metric in spherical coordinates. Note also that if M > 0, then the metric is defined
in two disconnected domains of coordinates, corresponding to r ∈ (0, 2M) and
r ∈ (2M, +∞).
The physical interpretation of the Schwarzschild solution can be found by con-
sidering the proper time of a timelike curve parameterized by the time coordinate:

     1
t1 2M 2M −1 2 2
τ= 1− − 1− ṙ − r θ̇ − r sin θ ϕ̇
2 2 2 2 2
dt,
t0 r r

where ṙ = dr
dt , etc. The integrand LS is the Lagrangian for geodesic motion in
the Schwarzschild spacetime when parameterized by the time coordinate. Now for
motions with speeds much smaller than the speed of light we have ṙ 2  1, etc.
Assuming Mr  1 as well we have

   1
2M 2M −1 2 2
LS = 1 − − 1− ṙ − r θ̇ − r sin θ ϕ̇
2 2 2 2 2
r r
M 1 2 
1− − ṙ + r 2 θ̇ 2 + sin2 θ ϕ̇ 2 = 1 − LN ,
r 2
2.3 The Schwarzschild Solution 21

where
1 2  M
LN = ṙ + r 2 θ̇ 2 + r 2 sin2 θ ϕ̇ 2 +
2 r
is precisely the Newtonian Lagrangian for the motion of a particle in the gravi-
tational field of a point mass M. The Schwarzschild solution should therefore be
considered the relativistic analogue of this field.
To write the Schwarzschild metric in the form (2.4) we note that the quotient
metric is
   
2M 2M −1 2
ds = − 1 −
2
dt + 1 −
2
dr
r r
    
2M 2M −2 2
=− 1− dt − 1 −
2
dr
r r
       
2M 2M −1 2M −1
=− 1− dt − 1 − dr dt + 1 − dr
r r r
 
2M
=− 1− du dv,
r

where we define
  
2M −1
u=t− 1− dr = t − r − 2M log |r − 2M|
r

and
  
2M −1
v=t+ 1− dr = t + r + 2M log |r − 2M|.
r

In the domain of coordinates r > 2M we have 1 − 2M r > 0, and so the quotient

metric is already in the required form. Note, however, that, unlike what happened in
the Minkowski spacetime, we now have

v − u = 2r + 4M log |r − 2M| ∈ (−∞, +∞).

Consequently, by applying the coordinate rescaling (2.1) we obtain the full square,
instead of a triangle (Fig. 2.4). Besides the infinity points and null boundaries also
present in the Penrose diagram for the Minkowski spacetime, there are two new null
boundaries, H − (past event horizon) and H + (future event horizon), where
r = 2M.
Another random document with
no related content on Scribd:
 Lailaa pyöritettiin ympäri.

*****

Laiva tulla töhötti jo selän toisella rannalla. Koetettiin pysyä

rohkeina. Laila lasketteli pilojaan, mutta ei saanut poikia enää
nauramaan. Pianpa hänenkin täytyi kääntyä poispäin ja salata
kirkkaat pisarat, joita alkoi vierähdellä.

— Voi, että kesä on niin lyhyt, sanoi tyttö tukahtuneesti.

— Ja kaupunki niin ikävä, kun sinä et ole siellä, sanoi Heikki.

— Onhan siellä paljon muita.

— No ei yhtään niin reipasta ja mainiota kuin sinä, tokasi Paavo.

Laiva laski laituriin eikä kauan siinä viivytellyt. Laila jäi

kyyneleisenä laiturille.
PUNIKKI JA PORVARI.

Osmo oli päässyt äidin kanssa maalle, ja kesä oli kulunut hauskasti
kylän lasten kanssa leikeissä ja onkimatkoilla. Keskikesä meni niin,
ettei sitä oikein huomannutkaan ja joutui marjojen aika. Osmokin oli
jo saanut maistaa äidin poimimia ahomansikoita, ja eräänä päivänä
halusi hän lähteä itsekin äitiä auttamaan marjojen poiminnassa.

Äidillä oli sinä päivänä muuta tehtävää, ja niinpä hän lupasi

Osmon marjamatkalle naapurimökin pojan kanssa.

— Mökin Arvo tietää kaikki hyvät marja-ahot ja hän on hyvä poika,

saat mennä hänen kanssaan, sanoi äiti.

— Mutta minä en lähde punikkien kanssa marjaan, tuhahti Osmo.

— Jääköön sikseen koko puuha.

— Punikkien?

Äiti hämmästyi koko lailla Osmon huudahdusta. Oliko hänen

hyvän ja kiltin poikansakin poveen kylvetty puoluevihaa ja
kovaosaisten halveksumista?
 — Eihän Arvo ole mikään punikki, sanoi äiti. — Se nimityshän on
jo vanha ja sopimattomana jätetty pois, eikä poju saa enää
milloinkaan sanoa ketään punikiksi.

— Sanovatpa koulussakin hyvin monet pojat punikiksi sosialistien

poikia, varsinkin yläluokkaiset, jotka olivat vapaustaistelussa
mukana, sanoi Osmo.

Äiti ajatteli tätä ja se koski häneen kipeästi. Hän ei ollut tällaista

edes aavistanutkaan. Nyt täytyisi hänen Osmolle puhua tästä ja
saada hänen nuori mielensä oikealle tolalle.

— Tulehan Osmo tänne puutarhamajaan, niin puhutaan siitä

asiasta, sanoi äiti.

Osmo oli kovin halukas kuulemaan, mitä äiti sanoisi. Ainakin kaksi
poikaa, joita toiset sanoivat tuolla rumalta kuuluvalta nimeltä, olivat
oikein ahkeria ja eteviä poikia. Opettajatkin heitä kiittivät. Oli tosin
joukossa sellaisiakin poikia, jotka sanoivat taas vuorostaan
toverejaan porvareiksi, ja sanoipa joku poika lahtariksikin muuatta
toveriaan, mutta sai siitä karsseria. Osmo ei tietänyt, rangaistiinko
poikia punikki-nimityksestä, mutta ainakin kerran hän kuuli rehtorin
opettajahuoneessa ankarasti nuhtelevan muuatta poikaa sen
johdosta.

— Etköhän luule, että jos opettajat kuulisivat tällaiset nimitykset,

rankaisisivat he siitä ankarasti? kysyi äiti Osmolta.

— Kyllä kai, mutta he niin harvoin sitä kuulevat, jos joku koulun
pihassa niin sanoo, virkkoi Osmo.
 — Silläpä se saa jatkuakin. Ja sellainen on kovin rumaa aikuisille
ja vielä rumempaa lapsille.

— Eikö joku paha ole yhtä rumaa lapsille kuin aikuisillekin? kysyi
Osmo.

— On kyllä, mutta kuulehan nyt mitä sanon.

— Eivät kaikki ne, joita on punikiksi sanottu, ole itse siihen

syyllisiä, mistä tämä nimitys on heille annettu. Jos he erehtyivätkin
tekemään pahaa, niin se oli vain sen syy, ettei heitä oltu opetettu
hyvää tekemään jo lapsena, niinkuin teitä koulussa ja kotona
opetetaan. Heillä oli nälkä, eivätkä he osanneet erottaa pahaa
hyvästä, ja pahat ihmiset saivat heidät tekemään pahaa
lähimmäisilleen. Heille oli harvoin opetettu lausetta: "rakastakaa
lähimmäistänne, niinkuin itseänne". Ja nyt on jo se aika, jolloin
tällaista veljesvihaa oli unohdettava, ja kaikkien lasten pitää olla
hyviä toisilleen.

— Entäpä, jos joku poika sanoo minua porvariksi? kysyi Osmo.

— Sinun pitää sanoa hänelle, että se on väärin ja että lapset eivät

saa siten nimitellä toisiaan ja olla oikein hyvä ja ystävällinen hänelle.

— Mutta onpahan pahojakin ihmisiä olemassa, väitti Osmo.

— Se onkin kokonaan toinen asia, sanoi äiti. — Pahoja ihmisiä on

kyllä olemassa, jotka koettavat myrkyttää hyvien ihmisten mieltä,
mutta sellaisillehan ei voi mitään. Ihmisten täytyy kärsiä heitäkin
joukossaan ja koettaa tehdä paremmiksi. Jos he taas eivät tahdo
tulla hyviksi, niin he pysyvät pahoina ja saavat siitä kerran
rangaistuksen.
 Osmo näytti miettivän tiukasti muuatta asiaa.

— Sanohan äiti, miksi maailmassa on rikkaita ja köyhiä? kysyi

hän.

— Siihen on niin monta syytä. Hyvin usein ihmiset ovat

laiskuutensa vuoksi köyhiä ja siinä tapauksessa pysyvät he aina
köyhinä, vaikkapa heitä alituiseen avustettaisiinkin. Työ ja tarmo
pelastaa aina ihmisen köyhyydestä. Ja hyvin monet tulevatkin sillä
rikkaiksi, että tekevät oikein lujasti työtä. Mutta sitten on sellaisiakin
rikkaita, jotka keinottelulla ovat koonneet rikkautensa ja se on väärin
ansaittua rikkautta.

— Mitä se keinottelu oikein on? kysyi Osmo. — Minulta kerran

koulussa koetti yksi poika keinotella sinun antamaasi rahakukkaroa.
Onko se sellaista?

Äiti naurahti.

— Siitä olisi toverisi hyvin vähän hyötynyt, vaikka se ei olisikaan

ollut hänelle oikein saatua tavaraa. Keinottelu on sellaista, kun
tahtoo elää toisen kustannuksella ja päästä niin vähällä työllä
rikkaaksi kuin mahdollista. Jos joku tavara myydään moneen kertaan
ja jokainen tahtoo sillä voittaa mahdollisimman paljon, on se
keinottelua. Ja sitä on niin monenlaista, mutta puhutaan tästä sitten
toisella kertaa. Mene nyt Arvon kanssa marjoja poimimaan ja ole
kiltti hänelle.

— Kyllä, minä koetan olla. Mutta sanohan äiti vielä yksi asia
minulle, pyysi Osmo.

— No mikä se olisi?
 — Ketkä sinun mielestäsi, äiti, tekevät oikeata työtä?

— Kovinhan sinä nyt uteletkin, naurahti äiti. — Oikeata työtä on

niin monenlaista. Nämäkin maamiesten työt ovat oikeita ja
hyödyllisiä ja opettajanne koulussa tekevät oikeata työtä; ne jotka
rakentavat taloja ja häärivät tehtaissa, ja tiedemiehet ja keksijät,
jotka työllään onnellistuttavat ihmiskuntaa, ja monet muut.

— Ja merimiehet, sanoi Osmo. — Minä varmasti rupean

merimieheksi, äiti. On niin mukavaa, kun saa kävellä laivan kannella
ja pääsee vieraisiin maihin.

— Mutta mene nyt ensin marjaan ja muista olla hyvä Arvolle.

— Kyllä, äiti. Enkä minä sano enää koskaan vasikoitakaan

punikiksi, lupasi Osmo urhoollisesti.

*****

Arvo oli samanikäinen poikaviikari kuin Osmokin, mutta hirveän

äkäinen. Hänet oli ärsytetty äkäiseksi ja epäluuloiseksi. Hänen täytyi
saada ensin miettiä, ennenkuin suostui lähtemään Osmon kanssa
marjaan.

Puhuessaan sorisutteli poika pahasti ärrää.

— Jos minä lähden sinun kanssasi mar-rljaan, niin sinun pitää olla
siivolla minun kanssani, muuten minä mätkäytän har-rltijasi tanter-
rleeseen, sanoi hän Osmolle.

Osmo lupasi olla niin siivolla kuin osasi.

— Mutta osaatko sinä olla hyvä minulle? kysyi hän Arvolta.

 — Sepähän nähdään, sanoi tämä.

Se kuului kovin salaperäiseltä Osmosta.

Mentiin aholle, josta ei löytynyt paljon mitään.

— Puoskat ovat vieneet, sanoi Arvo ykskantaan.

— Mitä ne puoskat ovat? kysyi Osmo.

— No etkö sitä tiedä, vaikka kouluakin olet käynyt? Musikoitahan

ne ovat.

— Eikös lapsia, huomautti Osmo. Sehän kuuluu kauniimmalta.

— Rr-likkailla niitä on vain ja talollisilla, mökkiläisillä on puoskia ja

musikoita ja kakar-loita, sanoi Arvo.

Osmo alkoi hieman valistaa toveriaan.

— Yhden arvoisia ne ovat köyhien ja rikkaitten lapset, kun vain

ovat hyviä toisilleen, sanoi hän.

— Nyt out er-rleyksissä, ei ne yhenar-rlvoisiksi tule milloinkaan,

porlvar-lien lapset ja köyhien kakar-rlat.

Osmo katsoi silmät suurina toveriaan. Hän tuntui olevan kovin

varma mielipiteissään.

— Ei meidän lapsien sovi sanoa porvari. Ei se ole oikein, sanoi

hän ja huomasi nyt Arvon vuorostaan uteliaasti tarkastelevan häntä.

— Sanovathan meitäkin köyhiä punikiksi, virkkoi Arvo.

 — Isontalon Toivo sanoo minua vielä ynnikiksi ja se pistää niin pir-
rlusti vihakseni.

Osmo katsoi pitkään toveriaan.

— Sinähän kiroat, sanoi hän. — Se on kovin huono tapa.

— Taitaa olla, mutta kun isä ja äitikin kir-rloaa, niin siitä on opittu
mekin puoskat noituilemaan. Isä noituu syödessäänkin, jatkoi hän.

Osmo tunsi ihan vilunväreen selkäpiissään.

— Vaikka isä tekee niin, niin elä sinä enää kiroa milloinkaan,
etkös?

Arvo oli äsken tuntenut jostain syystä hyvästyvänsä Osmoon ja

hänen teki mieli olla hyvä Osmolle. Osmohan ei pitänyt siitä, että
lapset haukkuivat toisiaan.

— Enkä kirloo, lupasi hän. — Jos satun muistamaan.

— Kyllä sitä muistaa, kun oikein tahtoo, sanoi Osmo.

Mentiin toiselle aholle ja siellä oli runsaasti marjoja.

— Etkös sinä sitten olekaan por-rlvar-rli? kysyi Arvo Osmolta.

— En, eikä hyvät pojat ole sitä koskaan keskenään.

— Mutta saattaa sinustakin tulla, kun koulua käyt, arveli

epäluuloiseksi kasvanut mökin poika.

— Minusta tulee merimies.

 — No ne eivät vissiin ole por-lrvar-rlia, tuumaili Arvo, ja yhä
enemmän tunsi hän voivansa luottaa toveriinsa.

Osmolla oli siistit ja puhtaat vaatteet ja siinä oli Arvon mielestä

kuitenkin hämärä seikka; olikohan tuo toinen tosissaan? Hän
huomauttikin siitä toveriaan.

— Minun isäni ja äitini ovatkin ahkeria ja minä saan hyviä

vaatteita, sanoi Osmo. — Äiti sanoo, että kun on vain ahkera, niin ei
puutu mitään.

— Se on valetta, jurahti Arvo. — Minun isäni ja äitini tekevät aina

työtä, mutta meillä puoskilla on vain tällaiset vaatteet. Porr-rlvarlit ne
niin sanovat, että kun on ahkeria niin kaikkea saa, päätteli Arvo.
Olihan hän sen niin usein kuullut isän ja äidin sanovan.

Taaskin tuli se Osmolle kiusallinen porvari esille.

— Puhutaan onkimisesta ja muusta, tokasi hän toverilleen. —

Oletko sinä käynyt ongella?

— Olen minä käynyt ja saanutkin, oikein isojakin ahvenia.

Heinälammessa onkin oikein suurlia vvotkaleita, kun vain onnistuu
saamaan. Yhtenä päivänä oli siellä Isontalon Toivokin ja kun se
rlupesi tekemään minulle kiusaa, löin minä sitä terlvanahtarlilla
päähän.

— Ei olisi pitänyt… mitäs siitä seurasi, tuliko tappelu?

— Ei tullut Ei se Toivo toki uskalla tulla kiinni minuun, semmoinen

rlruipelo. Kintutkin kuin itikalla. Selkään uhkasi minua annattaa,
mutta eipä tuota ole kuulunut.
 — Tule minun kanssani ongelle, niin ei riidellä, sanoi Osmo. —
Mitä se sinulle teki?

— Heitti rlierotuohiseni järlveen.

— Se onkin sitten paha poika, päätteli Osmo. — Silloinko se sinua

ynnikiksi sanoi?

— Silloin.

Istuttiin kivelle ja Osmo jakoi äidin antamat eväät; antaen niistä

puolet Arvolle.

— Minä annan sinulle marjoistani, kun sinulla on vähemmän,

sanoi tämä.

— Kyllä minä vielä saan astiani täyteen, pidä sinä vain omasi.

Arvo söi ja mietti. Pienet aivot ponnistivat kaikkensa,

selvittääkseen syyn, miksi Osmolla oli niin makeita voileipiä ja hänen
kotonaan syötiin mustaa leipää ja voita ei ollut kuin toisinaan.
Osmolla oli kauniit vaatteet, mutta hänen omasta takalistostaan
riippuivat riekaleet. Väliin ei ollut housuja ollenkaan.

Jospa sittenkin Osmo on porvarien lapsi, joita kaikkia isä ja äiti

vihaavat.

Osmo antoi kuitenkin hänelle voileivistään ja puheli ystävällisesti.

Olkoon miten tahansa, Osmo on hyvä poika ja hänelle täytyy olla
myöskin omasta puolestaan hyvä. Kaiken tämän vastapainoksi kun
ajatteli Toivoa, repäisi kiukku pientä povea. Niinpä Arvo sanoa
tokaisikin:
 — Toivosta ei tule miestä. Rliivattu on koko poika.

Osmo ihmetteli toverinsa ajatusjuoksua. Mistä hän nyt Toivon sai

päähänsä? "Ynnikki" johtui Osmon mieleen ja häntä rupesi
naurattamaan.

Arvon epäluulo heräsi.

— Mille sinä naur-rlat? Minulle vissiin.

Poika käänsi kasvonsa poispäin Osmosta ja hänen silmissään

välähti pidätetty viha. Noin sitä saatetaan nauraa, vaikka ollaan
olevinaan hyviä.

— En minä sinulla naura, sanoi Osmo. Sillä ynnikki-sanalla vain,

kun se on minusta niin hassu.

Arvo ei virkkanut mitään. Ajatteli, että parasta olisi ollut lähteä

yksin marjaan. Osmokin saattoi pilkata.

Se tuntui melkein kipeältä ajatella, kun hän oli kuitenkin osoittanut

hyvyyttä köyhän mökin pojalle.

Osmo kertoi läksyistään ja minkälaista oli koulussa ja Arvo unohti

pian mielipahansa. Hänkin olisi tahtonut niin mielellään kouluun,
mutta isä ja äiti olivat köyhiä. Ei käynyt koulua ajatteleminenkaan.

Mentiin taas toiselle aholle ja lehmäkarja tuli heitä vastaan.

Villainen sonni möyrysi ja väänsi niskaa pojille.

Osmo pelkäsi.

Arvolla oli nyt hyvä tilaisuus näyttää pelottomuuttaan.. Samalla

hän tahtoi suojella toveriaan.
 — Elä möyrr-rlyä siinä. Kyllä minä näytän sinulle…

Arvo otti seipään ja ajoi elukan metsään.

— Se oli Isontalon härlkä, selitti Arvo palattuaan. — Minä annoin

sille kurlanssia. Rlikkailla on nuo hä-rlätkin niin ylpeitä, ettei köyhä
tahdo päästä ohi kulkemaan, sanoi hän.

Osmo ihaili Arvon rohkeutta. Hän ei malttanut olla siitä sanomatta

Arvolle. Ja sitten jatkoi hän kuin hyvitykseksi:

— Tule vain minun kanssani ongelle.

Kun palattiin, erosivat pojat hyvinä ystävinä.

Arvo hipaisi lakin reunaa Osmolle hyvästiä sanoessaan niinkuin oli

nähnyt aikuistenkin tekevän ja huusi vielä hänen jälkeensä:

— Kyllä minä otan sinunkin va-rlallesi onki-rlieroja.

LOKKILUODOLLA.

Kesä, ihana, kouluhuolista vapaa kesä. Rannan pojat, Jaakko ja

Lassi, valmistelivat veneretkelle lähtöä. Naapurissa oli muutamia
kesälomaansa viettäviä poikia ja heitä oli pyydettävä mukaan.

Lokkiluodolle, selän keskellä olevalle saarelle, oli aikomus mennä

ja ottaa onget ja uistimet, padat ja pannut mukaan. Saaressa oli
vanha verkkomökki ja siinä sopisi nukkua sateella, ja poudalla oli
kallio lämmin.

— Eikö oteta vilttejä mukaan? kysyi Jaakko.

— Mitä me niillä, partiolaiset…

Jaakko oli viidentoista ja Lassi kuudentoista ikäinen, vahvoja,

punakoita poikia. Läksyt eivät liioin tehneet heille kiusaa, ne
koulussa ollessa sukaistiin sukkelaan valmiiksi ja sitten pötkittiin
kaupungille hurjailemaan.

Väliin tästä hurjailusta saatiin muistutukset ja kerran jo

karsseriakin, mutta eihän siitä sen pahempaa kuitenkaan tullut,
vaikka äiti oli sanonut usein heille, että he varmaankin saavat pian
eropassit koulusta rajuutensa takia.
 Pojat hakivat aina naapurista Jallun ja Mikin toverikseen ja sitten
leikittiin intiaanileikkejä ja oltiin sotasilla, ratsastettiin ja soudettiin
selkäluodoille onkimaan jukuripääahvenia.

Se oli hauskaa ja siinä ei joutanut mitään huonoa ja nuoruudelle

vaarallista ajattelemaan. Illalla oli niin väsynyt, että nukkui heti, ja
aamulla juostiin suoraapäätä sängystä järveen.

Ja vaikka joskus leikeissä saatiin pikku mustelmia ja kuhmuja,

unohtuivat ne pian. Reippaus ja rohkeus olivat Jaakon ja Lassin
ihanteita.

Vaikka äiti joskus hieman kieltenkin keikkumasta, oli hän

tyytyväinen pojistaan ja isä vielä sitä enemmän.

„Tulee teistä miehiä, kun vain ette syrjäytä koulutehtäviä”, sanoi

hän.

Venheessä oli jo onkivavat ja mustakylkinen pata kekotti

keskituhdolla.

— Juoks' hakemaan kahvipannu ja kahmaise kannuun

kahvimaitoa, sanoi Lassi. — Minä otan sill'aikaa kastematoja
tuohiseen. Tänä päivänä kiskotaan taas ahventen suut vääräksi.

Jaakko juoksi pihaan ja Lassi luikkasi vielä hänen jälkeensä;

— Pyydä äidiltä piparikakkuja ja sokeria.

— Joo, joo!

Kesänaapurit tulivat ja molemminpuoliseksi tervehdykseksi

kajautettiin aikamoinen sotahuuto. Jaakko juoksi syli täynnä äidin
antamaa evästä; kahvipannu lekutti käsikynkässä.

— Suolaa ei ole unohdettava, sanoi Jallu, toinen kesänaapureista.

— Sitä on kahmalomitta kontissa.

Oli kohtalainen alahangan tuuli, ja omatekoinen purje nostettiin

pystyyn.

Lassi istui vanhimpana perään ja Mikko souteli Jallun kanssa.

Jaakko hoiteli purjetta.

Pojat olivat yhtämittaa äänessä. Kuohahteleva nuoruuden voima

ei antanut aikaa vaikenemaan. Puhuttiin puuta heinää ja
pikkukaupungin koulumurre tahtoi väkistenkin tulla totutulla tavalla
puheeseen. Siitä oli jo päätetty luopua, mutta kun oikein innostuttiin
jostakin asiasta, ei muistettu sitä välttää.

Lassi vaikeni ja näytti miettivän.

— Kuulkaahan pojat, nyt me vihdoinkin lopetamme tämän

sekasotkun puhumisen, sanoi hän. — Kun meillä on kuitenkin jotain
niin kaunista kuin kirjakieli, ja tässä kielimiehiksi aiotaan, niin nyt
tehdään pyhä päätös, ettei enää sanaakaan koulumurretta, eikö niin
pojat?

— Olkoon päätetty, sanoivat toiset.

Rannat jäivät taakse ja laine lipatteli venheen laidoissa. Väkevän

sininen ulappa huikaisi silmiä. Pojat olivat lukeneet Jack Londonin
merijuttuja ja kuvittelivat olevansa etelämerillä. Siitäkös hauska leikki
syntyi.
 Taival oli kuitenkin merimatkaksi liian lyhyt ja venheen kokka
kolahti saaren rantakallioon. Eväät kannettiin kallioluolaan, ettei
alkuasukkaat, sammakot ja vesilinnut, niitä löytäisi, ja sitten
kiskaistiin venhe kanervikkoon.

— Ja nyt pojat uimaan!

— Ja sitten paahdetaan pinta auringossa ruskeaksi!

— Niinkuin se jo ei ennestään olisi, sanoi Lassi ja kietaistuaan

paidan yltään paljasti toisille pojille niin ruskettuneen ihon kuin
tervan.

— Miten sinä olet pintasi saanut noin kauniiksi? kyselivät pojat. —

Neuvo meillekin.

Lassi selitti:

— Kun paahdoin päiväkaudet itseäni auringossa, eikä tullut nahka

mielestäni oikein ruskeaksi, otin hienoa tervaa ja notkeaksi
lämmitettynä vetelin sitä nahkaani ja nytpä se onkin noin kauniin
ruskeata joka paikasta.

— Me tervataan kans', innostui Mikki.

— Minä ihmeen aikana sinä nahkasi tervasit? ihmetteli Lassin veli,

joka ei ollut toimituksesta tietänyt mitään.

— Silloin, kun sinä olit äidin kanssa kaupungissa käymässä, sanoi

Lassi.

— Voi, jos nyt olisi tervaa, niin minäkin saisin nahkani kauniiksi,
arveli Jaakko.
 — Ei siitä ole puutetta. Venheen kokkatuhdon alta löydät
tervakipon.
Vedä vain nahkaasi!

— Saammeko mekin tervaa, sano saammeko, pyysivät naapurit

— Saatte, saatte. Kyllä se riittää kolmelle.

— Pannaan se pataan ja lämmitetään notkeaksi, niinkuin Lassekin

on tehnyt, sanoi Mikko.

— Täss' on terva, missä pata?

— Siihen ei panna tervaa, ennenkuin sillä on keitetty ainakin

kerran kalaa, sanoi Lassi.

Jaakko tahtoi heti pataa. Syntyi riita ja käsikähmä padasta, jolloin

sen mustasta kyljestä saivat riitapuolet nokiläikkiä ihoonsa.

Lassi sai padan ja kiipesi kuuseen ja ripusti sen kuusen oksalle.

Sitten mentiin uimaan.

Lähellä oli pieni saari. Sinne olivat Lassi ja Jaakko jo kerran

ennenkin uineet Lokkiluodolta.

— Lähtevätkö pojat saareen? kysyi Lasse. — Mennään etsimään

vesilintujen pesiä. Niillä taitaa olla jo pian poikaset.

— En minä taida jaksaa, arveli Mikko.

— Noo, iso poika, ja kyllä me autamme, jos hätä tulee, lupasi

Jaakko.
Lassi oli ensiksi saaren rannalla. Mikko pääsi sinne lopen
väsyneenä.

— Minä en jaksa uida takaisin, sanoi hän.

— No jää sitten tänne, sanottiin arvelematta Mikolle, ja hänen

täytyikin jäädä rannalle, kun toiset lähtivät takaisin.

Mikko pui rannalla nyrkkiä ja lopulta jo alkoi möllöttää, — Kyllä

minä vielä teille näytän, senkin vasikat. Malttakaahan, kun pääsen
saareen, niin revin tukan päästänne.

Päästyään Lokkiluodolle, eivät pojat näyttäneet olevan Mikosta

tietävinäänkään. Menivät ongelle ja kun Mikko näki, miten hyvin
ahven söi onkea, kiukutti häntä vielä enemmän. Hän karjui äänensä
käheäksi ja kuuli, miten toiset vain nauroivat.

Vihdoinkin, kun kalakeitto oli valmis, souti Jaakko häntä

noutamaan.

— Minä olisin tullut jo ennemminkin, mutta eivät laskeneet, sanoi

hän.
— Nyt. jos syövät meiltä vielä keiton kaikki, hätäili Jaakko.

— Mennään ongelle ja keitetään uutta. Sano Jaakko, mitä me

oikein tekisimme heille?

— Mietitään. Ehkäpä joku keino keksitään, lupasi Jaakko.

Mikosta tuntui hyvältä, että Jaakko näin asettui hänen puolelleen,

kun kerran toiset olivat käyneet hävyttömiksi.

— Minä tiedän, sanoi Jaakko.

 — No?

— Kun huomenna palataan ja lähtiessä uidaan, otat sinä Jallun ja

Lassen vaatteet ja kätket visusti. Antaa heidän mennä Aatamin
paidassa kotiin.

— Sinäpä olet mainio keksimään. Niin me teemme.

— Mutta jos pojat alkavat vaatia vaatteitaan? Meitähän he voivat

siitä kuitenkin syyttää. Taisi tulla keksityksi huono keino.

— Niin, ja he saattavat meitä vaikkapa mukiloida eikä se käy,

sanoi Mikko. — Minä en halua tulla peitotuksi. Koetetaan miettiä
parempi kolttonen.

Jaakko tuijotti venheen pohjaan ja näytti miettivän. Mikko tarkkaili,

aloittaisivatko toiset ruokailun, ennenkuin he joutuivat rantaan.

— Pistetään vaatteet venheen kokkaan ja lasketaan venhe

tuuliajolle, sanoi Jaakko hiljaa, etteivät pojat kuulisi. — Sittenpä
saavat uida tarpeekseen.

— Niin me teemme, riemuitsi Mikko. — Mutta ei sanaakaan siitä.

Ei olla tietävinämmekään koko puuhasta.

Noustiin maihin ja hyökättiin kalapadan kimppuun. Pojat

möykyttivät jo mureita ahvenia suihinsa.

— Semmoinen lellipoika olisi saanut jäädä saareen, sanoi Jallu. —

Olisimme me auttaneet, jos olisit ruvennut välille jäämään.

— Mitenkä te olisitte auttanut, kysyi Mikko.

— Yksi tuommoinen mies ei paljon selässä paina, virkkoi Lassi.

 — Menkää hakemaan luolasta lisää leipää ja tuokaa piimähinkki,
komensi
Jallu. — Kun me kerran keitonkin keitimme.

Jaakko ja Mikko menivät.

— Ei saa edes uhkailla mitään, pojat muuten arvaavat, sanoi

Jaakko
Mikille.

— Eipä ei. Se on siitä hyvä keino, ettei meitä voida epäillä

syyllisiksi venheen karkaamiseen, sanoi Mikko.

— Entäs, jos vene menee niin kauaksi, ettei pojat saa sitä kiinni?
Tämä taitaa olla vähän vaarallista peliä.

— Noo, ei ne lähde sitä takaa ajamaan, jos niin kauaksi ehtii

mennä. Ja se riippuu siitäkin, minkälainen on tuuli, arveli Mikko.

— Tuokaa pian piimää ja leipää, huudettiin heille, ja poikien piti

jättää neuvottelu sikseen.

— Kyllä se hyvin käy, rohkaisi Mikko Jaakkoa.

— Mikä?

Jallu kurkisti luolan suulta.

— Tuumailtiin tässä Jaakon kanssa yhdessä laskea illalla

pitkäsiima, eikä huolia teitä mukaan, koskapa olitte minulle
hävyttömiä, sanoi Mikko, eikä ollut muusta tietävinäänkään.

— No menkää vain. Me laitamme Lassen kanssa sill'aikaa oikein

komean illallisen, lupasi Jallu.