Professional Documents
Culture Documents
Textbook Please Delete This File I Uploaded It by Mistake Aa Ebook All Chapter PDF
Textbook Please Delete This File I Uploaded It by Mistake Aa Ebook All Chapter PDF
mistake Aa
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/please-delete-this-file-i-uploaded-it-by-mistake-aa/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...
https://textbookfull.com/product/research-this-is-it-ben-baarda/
https://textbookfull.com/product/loved-by-mistake-forever-safe-
romance-book-12-1st-edition-chashiree-m-m/
https://textbookfull.com/product/i-really-needed-this-today-hoda-
kotb/
https://textbookfull.com/product/this-is-where-it-ends-1st-
edition-marieke-nijkamp/
Lawfully Wedded By Mistake (The Law Trilogy: Beyond the
Law) 1st Edition Brynn Paulin [Paulin
https://textbookfull.com/product/lawfully-wedded-by-mistake-the-
law-trilogy-beyond-the-law-1st-edition-brynn-paulin-paulin/
https://textbookfull.com/product/may-it-please-the-court-third-
edition-judicial-processes-and-politics-in-america-brian-l-porto/
https://textbookfull.com/product/this-is-what-it-feels-like-6th-
edition-rebecca-barrow/
https://textbookfull.com/product/this-is-where-it-ends-1st-
edition-marieke-nijkamp-nijkamp/
https://textbookfull.com/product/vinyl-me-please-100-albums-you-
need-in-your-collection-1st-edition-vinyl-me-please/
Another random document with
no related content on Scribd:
piilee siellä pimeän keskellä, valopilkkuna ja suurena muistuttajana.
Eikä tarvitse, ei tarvitse paljoa selittää eikä opettaa, hän ymmärtää
kaiken yksinkertaisesti. Luuletteko te, että rahvaan mies ei
ymmärrä? Koettakaa, lukekaa hänelle vielä liikuttava ja hellyttävä
kertomus kauniista Esteristä ja ylpeästä Vastista; tai ihmeellinen
tarina profeetta Joonaasta valaskalan vatsassa. Älkää myöskään
unohtako Herramme vertauksia, varsinkaan Luukkaan evankeliumin
mukaan (niin olen minä tehnyt), ja sitten Apostolien Teoista
Sauluksen kääntymystä (tämä on välttämätön, välttämätön), ja
lukekaa lopuksi pyhien miesten elämäkerrastosta vaikkapa Aleksein,
Jumalan miehen, sekä suurten marttyyrien joukossa suuren
riemumielin kärsineen Jumalan näkijän ja Kristuksen kantajan Maria
Egyptiläisen elämäkerrat, — niin nämä yksinkertaiset tarinat
tunkevat läpi hänen sydämensä, eikä siihen tarvita kuin tunti
viikossa, aivan riippumatta pienestä palkasta, yksi tunti vain. Ja hän
saa itse nähdä, että kansamme on armelias ja kiitollinen, antaa
satakertaisen kiitoksen; muistaen papin ahkeroimisen ja hänen
liikuttavat sanansa se auttaa häntä hänen pellollaan vapaaehtoisesti,
auttaa häntä hänen kodissaankin ja osoittaa hänelle entistä
suurempaa kunnioitusta, — sillä tavoin hänen palkkansa tulee
suuremmaksi. Asia on niin yksinkertainen, että me toisinaan
suorastaan pelkäämme lausua sen julki, sillä se herättää naurua, ja
kuinka oikein se kuitenkin on! Ken ei usko Jumalaan, ei usko
myöskään Jumalan kansaan. Ken taas on ruvennut uskomaan
Jumalan kanssaan, saa nähdä myös Hänen pyhyytensä, vaikka ei
itse siihen asti olisi uskonut siihen ollenkaan. Vain kansa ja sen
tuleva henkinen voima voi käännyttää omasta maasta vieraantuneet
ateistimme. Ja mitä on Kristuksen sana ilman esimerkkiä? Kansa on
turmion oma ilman Jumalan sanaa, sillä sen sielu janoaa Sanaa ja
kaikkea kaunista tajuttavaa. Nuoruudessani, jo kauan sitten, siitä on
jo melkein neljäkymmentä vuotta, me kuljimme isä Antimin kanssa
ympäri koko Venäjää kooten luostarille lahjoja, ja yövyimme kerran
ison, haaksikulkuisen joen rannalle kalastajien kanssa, ja
joukkoomme istuutui kauniin näköinen nuorukainen, ulkomuodosta
päättäen noin kahdeksantoista vuoden ikäinen talonpoika; hän
kiiruhti paikalleen hinatakseen seuraavana päivänä kauppiaan lotjaa.
Näin hänen katsovan eteensä lempein ja kirkkain silmin. Oli valoisa,
tyyni, lämmin heinäkuun yö, joki on leveä, siitä kohoaa höyry ja tuopi
meille vilpoisuutta, kuuluu pieni kalan pulskahdus, linnut ovat
vaienneet, kaikki on hiljaista, kaunista, kaikki rukoilee Jumalaa. Vain
me kaksi olemme valveilla, minä ja tämä nuorukainen, ja me
aloimme puhella tämän Jumalan maailman kauneudesta ja sen
suuresta salaisuudesta. Jokainen ruoho, jokainen kuoriainen,
muurahainen, kullankeltainen mehiläinen, kaikki tuntevat
ihmeteltävän hyvin tiensä, vaikka niillä ei ole järkeä, todistavat
Jumalan salaisuudesta, toteuttavat lakkaamatta itse sitä, ja minä
huomasin hyvän nuorukaisen sydämen ruvenneen hehkumaan. Hän
kertoi minulle rakastavansa metsää ja metsän lintuja; hän oli lintujen
pyytäjä, ymmärsi jokaisen niiden vihellyksen, osasi houkutella
jokaisen linnun luokseen: parempaa kuin metsässä-olo, sanoo hän,
en tiedä, mutta kaikki on kaunista. »Totisesti», vastaan hänelle,
»kaikki on kaunista ja suurenmoista, sillä kaikki on totuutta. Katso
hevosta», sanon hänelle, »se on iso eläin ja läheinen ihmiselle, tai
katso härkää, joka elättää ihmistä ja tekee hänelle työtä, tuota
allapäin olevaa ja miettivää eläintä, katso niiden muotoa: mikä
nöyryys, mikä kiintymys ihmiseen, joka usein lyö sitä
säälimättömästi, mikä leppeys, mikä luottavaisuus ja mikä kauneus
onkaan sen muodossa. Tämä on suorastaan liikuttavaa, ja on
selvää, että siinä ei ole mitään syntiä, sillä kaikki on täydellistä, kaikki
paitsi ihminen ovat synnittömiä ja Kristus on niiden kanssa
ennemmin kuin meidän kanssamme.» — »Onko todellakin», kysyy
nuorukainen, »heilläkin Kristus?» — »Kuinka voisi muuten olla»,
sanon hänelle, »sillä kaikkia varten on Sana, jokainen luotu olento ja
jokainen eläin, jokainen lehti suuntautuu Sanaa kohti, laulaa
Jumalalle kiitosta, itkee Kristukselle, itse tietämättään, synnittömän
elämänsä salaisuuden voimalla tekee sen. Tuolla», sanon hänelle,
»metsässä kuljeksii kauhea karhu, peloittava ja julma, mutta siihen
se ei ole yhtään vikapää.» Ja minä kerroin hänelle, kuinka karhu
kerran tuli erään hyvin pyhän miehen luo, joka eli sielunsa
pelastuksen tähden metsässä pienessä majassa, ja pyhä mies sääli
sitä, meni pelkäämättä ulos sen luo ja antoi sille palan leipää:
»Mene, Kristus olkoon kanssasi», ja julma peto poistui kuuliaisena ja
nöyränä pahaa tekemättä. Ja nuorukainen heltyi siitä, että peto
poistui pahaa tekemättä ja että sen mukana oli Kristus. »Ah», sanoo,
»miten tämä kaikki on kaunista, miten kaikki Jumalan luoma on
kaunista ja ihanaa!» Istuu, on vaipunut hiljaisiin ja suloisiin
mietteisiin. Huomaan hänen ymmärtäneen. Ja hän nukkui minun
viereeni kevyeen, synnittömään uneen. Jumala siunatkoon
nuoruutta! Ja minä rukoilin silloin itse hänen puolestaan vaipuessani
uneen. Jumala, lähetä ihmisillesi rauha ja valkeus!
c) Muistelmia luostarinvanhin Zosiman poikavuosilta ja
nuoruudesta hänen ollessaan vielä maailmassa. Kaksintaistelu.
d) Salaperäinen vieras
»Mikä teidän on», sanon, »etteköhän voi pahoin?» Hän olikin juuri
valittanut päänkivistystä.
Sen sanottuaan hän hymyili, mutta oli valkea kuin liitu. Miksi hän
hymyilee? — tämä ajatus tunki läpi sydämeni, ennenkuin vielä olin
mitään tajunnut. Minä itse kalpenin.