The Project Gutenberg EBook of Rouva Katariina Boije ja h�nen tytt�rens�, by

Frederika Runeberg

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

Title: Rouva Katariina Boije ja h�nen tytt�rens�

Kertomus ison vihan ajoilta

Author: Frederika Runeberg

Translator: Arvo Lempiranta

Release Date: June 19, 2006 [EBook #18624]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ROUVA KATARIINA BOIJE JA ***

Produced by Tapio Riikonen

ROUVA KATARIINA BOIJE JA H�NEN TYTT�RENS�

Kertomus ison vihan ajoilta

Kirj.

--a --g. [FREDERIKA RUNEBERG]

G. L. S�derstr�m, Porvoo, 1881.

LUKIJALLE.

Ei ole viel� erin pitk�� aikaa kulunut siit� kuin t�m�n kertomuksen
tekij�, Rouva _Fredriikka Charlotta Runeberg_ veti viimeisen
heng�hdyksens�. Suomalaiset tied�mme kaikki, mit� h�nen puolisonsa
runokuninkaamme Juhana Ludviikki Runeberg on meid�n kansallemme
vaikuttanut, me tied�mme millainen henki h�ness� asui. Sen hengen
l�heisyydess� ei varmaankaan mik��n heikko henki voinut tulla toimeen.
T�m� kertomuskin todistaa sen. Rivien v�liss� saatamme lukea Juhana
Runeberg'in sielua, vaikka en sill� tahdo sanoa, ett� h�n olisi, muka,
t�t� teosta tehnyt. Sanon sen vaan sent�hden, ett'en parempaa kiitosta
t�lle kirjalle taida antaa, ja tuskin se parempaa kaivanneekaan.

Mit� sen suomalaiseen pukuun tulee, on se heikko, niinkuin alottelijan

ainakin, mutta min� olen varma siit�, ett� hyv� tarkoitukseni peitt��
heikkouteni viat.

Suomentaja.

Vihdoin oli kauvan s�ilytt�m�ni toivo k�ynyt toteen: min� olin n�hnyt
Kyr�n kohisevan putouksen ja Nokian jylh�n kosken, t�m�n, valkealla
paltetun mustan murhevaatteen, keskell� luonnon iloista kes�pukua.
Kangasalan, Imolan ja Hattelmalan harjut olivat minulle levitt�neet
ihmeen ihania kuviansa. Kuka on se Suomalainen, jonka syd�n ei tyki
taajempaan ajatellessaankin n�it� maamme kauniin puvun helmi�? Ja nyt,
vietetty�ni kes�n t�ll� luonnon-ihanuuksista rikkaalla seudulla, joista
harvojen nimik��n lie yleisemmin tunnettu, voisiko olla innostumatta
kaikkea t�t� kauneutta muistellessaan.

Min� olin viett�nyt p�iv�n Tampereella. Sittekuin olimme n�hneet t�m�n

pienen kaupungin tehtaat ja laitokset, kutsuttiin minua ottamaan osaa
huvi-retkeen kaupungin l�hell� olevaan Hatanp��n kartanoon. Min�
suostuin mielell�ni ehdoitukseen, sill� min� olin kuullut kiitett�v�n
sen kaunista puistoa Pyh�j�rven rannalla. Jopa ehdimme matkamme p��h�n.
Vanhan tapaisessa rakennuksessa pienine akkunaruutuineen ja korkeine,
taitettuine kattoineen oli minusta jotakin muinaisaikuista,
aristokraatillista muotoa, ja muinaisuuden kunnioituksesta entiselleen
j�tetyt kummalliset koristeet puutarhassa miellyttiv�t minua suuresti.
[Niin oli kumminkin v. 1830 alussa; tekij� ei tied� josko kaikesta
t�st� muinaisuudesta en��n on mit��n j�ljell�.] K�vely avaraa j�rven
rannalle laitettua puistoa pitkin oli tarpeeksi pitk�, ett� kutsumus
tulla taloon lev�ht�m��n tuntuisi tervetulleelle, vaikka n�ytti silt�
kuin tulisi ehtoo minulle, oudolle ja tuntemattomalle pitk�ksi, kun
talon em�nt� vieraanvaraisesti pyysi meit� j��m��n ehtoolliselle.
Seuralaiseni, jotka usein olivat olleet tilaisuudessa k�yd�
Hatanp��ll�, pys�htyiv�t vierashuoneesen, jossa er��ll� p�yd�ll� oli
korillinen herkkuisia mansikoita, mutta min� l�hdin, er��n vanhan tutun
naisen kanssa, joka nyt asui t��ll�, katsomaan muita huoneita, ja
pakinoimaan hetken h�nen kanssansa kahden kesken.

Minun huomioni kiintyi muutamaan ovilautaan, jolle oli maalattu

kilvell� ja kyp�rill� varustettu nuori neito, jonka p��ll� keijui iso
h�mm�h�kki seikiss�ns�. Kysymykseeni vastasi seuralaiseni, ett� l�ytyi
taru miksi t�m� taulu oli maalattu, joka aina oli syv�sti vaikuttanut
h�neen; ja salaisella p�yristyksell� asui h�n samassa huoneessa, jonne
t�m� ovi vei, ja jossa nuori Sesilia Boije, taulun alkukuva, muinoin
oli asunut. Juuri sent�hden oli t�ss� huoneessa h�nest� jotakin
vieh�tt�v��.

Min� pyysin h�nt� kertomaan minulle t�m�n tarun. "Hm," vastasi h�n
hymyillen, "se on liian pitk�. Se on minua niin miellytt�nyt, ett� min�
olen koonnut ja j�rjest�nyt sen v�h�n, mit� siit� olen saanut tiet��,
ja pelk��np�, etten taida sit� sinulle muutamin sanoin kertoa, juuri
sen t�hden, ett� min� olen sit� niin paljon mietiskellyt.
"Jota pitempi, sit� parempi," vastasin min�. "Ilta tulee kyll�
pitk�ksi, jos ei meill� muuta teht�v�� ole, kuin turhia juoruella.
Astukaamme t�m�n avoimen akkunan eteen, juuri t�ss� huoneessa, ja kerro
sin� minulle kerrottavasi, siit� saamme hauskuutta kumpikin."

"No, jos sinulla on k�rsimyst� kuunnella, niin kerron sen

mielell�nikin; oikeinpa halusta p��st�n ilmoihin sen kuvan, jonka olen
itselleni koonnut. Mutta korkea-selk�inen nojatuoli minun v�ltt�m�tt�
pit�� tuoda itselleni, muuten en mill��n muotoa l�yd� sen ajan
puhe-tapaa, josta kertomukseni on kotoisin. Kas niin, kuvittele nyt
minua joksikin is�si is�n �idiksi 12:nnen Kaarlen ajoilta,
'arranfiseraa' itse�si 'attangdeeraamaan' sit� 'fransyskaa', joka
niinkuin yks' 'fleuve des mots' sinun korviasi 'angbrasseeraamaan'
tulee."

"Uh, herke�, noinhan sin� tulet tuskallisen juhlalliseksi. Suomenna

kaikin mokomin uroittesi ja urotartesi kieli nykyiseen puhe- ja
ajatus-tapaamme, muuten min� pian luulen olevani puettuna
p�nkk�-hameesen ja 'robrougiin'!"

"No niin, k�yh�n se laatuun, mutta kaikki kirjoitukset, joihin sinun

t�ytyy tyyty� alkuper�isin�, tekev�t silloin murroksen, ja saavat pian
sinun tuntemaan, etteiv�t ne olekaan samojen henkil�jen kirjoittamia,
joita sill� v�lin olet oppinut tuntemaan v�h�n nykyisennettyin�."

"Ei voi auttaa, k�rsik��mme sitten se ep�kohta."

Istuen korkeaselk�isess� nojatuolissansa, alkoi h�n kertomuksensa.

Vaikka pelk��nkin, ett� Boijen ja Lejonankarin perheet saavat kiitt��
kertojaa useasta perheen-j�senest�, joita niill� ei ennen ollut, annan
kuitenkin kertomuksen lukijalle semmoisena kuin sen kuulin.

"Viel� tahdon muistuttaa," sanoi kertojani, "ettei t�m�n talon nimi

ollut Hatanp�� viel� silloin, kuin minun kertomukseni on tapahtunut;
sen nimen sai se vasta my�hemmin 'hattu-puolueen' p��pes�n� Suomessa."

1.

Oli pilvinen ja kolkko ilta kev��ll� v. 1712. Kello naksutti viitt�

minuuttia vailla kuusi sen komean herrastalon salissa, jonka herrana
oli ollut p�yhke� Parooni Yrj� Boije, ja jota nyt omisti h�nen
leskens�, rouva Katariina Boije. Samassa kuului kellon-soiminen
kutsuvan talonv�ke� kokoon ilta-rukoukseen. Salin alap��h�n kokoontui
hiljaisilla askeleilla koko v�ki ��neti odottamaan. Nyt l�i sein�kello
kuusi, ja samassa astui huoneesen juhlallisin askelin Katariina rouva,
jota seurasi vanhempi tytt�rens� Margareetta ja kamari-neitsyens�
Maiju, joka tyynysell� kantoi raamatun. H�n laski sen p�yd�lle, jonka
taakse, kultaisilla koristeilla ja purpura-sametilla peitetylle
nojatuolille Katariina rouva istuitse. Pikainen katse, jonka h�n
l�hetti pitkin huonetta, huomautti h�nt�, ettei h�nen nuorempi
tytt�rens� viel� ollut saapunut.

Ihmetellen ja v�h�n levottomana viittasi Katariina rouva Maijulle, joka

hiljaisin askelin salin poikki hiipi muutamalle ovelle, joka samassa
aukeni, ja josta kaivattu astui h�nt� vastaan. Nuoren tyt�n posket
olivat vaaleat ja h�nen k�tens� vapisi, kun h�nen, �iti�ns� n�yr�sti
tervehditty� ja istuttuansa h�nen sivullensa, piti k��ntelem�n
virsi-kirjansa lehti� l�yt��ksens� veisattavaa virtt�.

�iti k��nsi h�neen huolestuneen katseen; mutta kun nuori tytt� selv�ll�
vaikka v�risev�ll� ��nell� vanhemman sisarensa kanssa alkoi kauniin
virren: "Meid�n linnam' on Jumal' taivaast'," yhtyi Katariina rouva
veisuun ja lauloi korkealla ja lujalla ��nell�, hartaasti virren
loppuun. Mutta veisattaissa sanoja: "he meilt' pois tempaavat Hengen ja
tavarat," v�risiv�t neitojen ��net tuntuvammin, ja nais-joukosta, joka
seisoi yhdess� salin toisella puolella, kuului joku tukehutettu
nyyhkytys.

Kun virsi oli veisattu, luki Katariina rouva ��neen luvun raamatusta.
Lopuksi laskeuivat nuoret tyt�t polvilleen �itins� tuolin viereen;
samaten notkistivat kaikki palkollisetkin polvensa, ja Katariina rouva
luki korkealla ��nell� "Is� meid�n" rukouksen ja Herran siunauksen.
Sitten l�htiv�t kaikki l�sn�olijat hiljaa pois ensin illalliselle ja
sitten levolle. Katariina rouva palasi huoneesensa, ja h�nt� seurasivat
molemmat tytt�rens� ja Maiju neitsy.

"Tytt�reni," sanoi nyt Katariina rouva istuttuansa korkeaselk�iseen

noja-tuoliin huoneen yl�p��ss�, k��ntyen nuoremman tytt�rens� Sesilian
puoleen, "kasvosi ovat kelme�t ja tullessasi �sken my�h��n rukoukseen,
osoitti n�k�si pelj�styst�. Mit� se on? mit� on tapahtunut? Oletko
kuullut rakkaista poissaolevista, taikka vihollisista jotain, joka ei
viel� ole minun korviini ehtinyt?"

"En, Jumalan kiitos!" vastasi Sesilia matalalla, n�yr�ll� ��nell�,

luoden silm�ns� maahan, "en, �itini! sittekuin Matti toi meille
tuskallisen tiedon, ett� vihollinen marssii t�nnep�in, en ole mit��n
uutta kuullut."

"Mik� sitten sai kasvosi vaalenemaan ja k�tesi vapisemaan?"

"�itini, min� h�pe�n sit� sanoa."

"Ei Sesilia Boijen pid� milloinkaan p��st�m�n senlaista tunnetta

syd�meens�, jota h�n ei kehtaa �idillens� tunnustaa. Mutta jos h�n on
tehnyt jotakin v��rin, t�ytyy h�nen, vaikka h�veten, �idillens�
tunnustaa pahantekonsa."

"�lk�� luulko, �itini, ett� se on t�rke�t�, se on ehk� pelkk�

lapsellisuus, mutta lapsellisuus, jota en min� voita; ja kun toden
totta on kyllin surun ja pelvon syyt�, sit� etsim�tt�kin, niin min�
juuri sent�hden h�pe�n sit� sanoa. No niin, �iti hyv�ni, koko
levottomuuteni tuli siit�, ett� min�, kun minun piti ottaman
virsikirjani, huoneessani n�in h�mm�h�kin. H�d�ss�ni kiirehdin min�
huutamaan jonkun sit� viem��n pois, mutta kaikki olivat jo menneet
rukoukseen. Taasen juoksin min� huoneeseni katsomaan tuota hirvi�t�,
mutta nyt se oli kadonnut, enk� min� tied� miss� paikassa se piilee.
Ah, �itini, kamalaa on ajatella, ett� tuo hirvi� on k�tk�ss� minun
pieness�, rakkaassa huoneessani, ja kuka tiet�� koska se pist�yy esiin.
Min�, joka niin tarkoin olen koettanut est�� sit�, olen nyt kuitenkin
saanut tuommoisen kammottavan huoneeseni. �iti hyv�, sallikaa minun
viel� maata keltaisessa kamarissa Margareetan kanssa, min� en uskalla
maata samassa huoneessa, jossa h�mm�h�kki on, min� luulisin yh�, ett�
se kutoisi verkkoansa minun syd�meni ymp�ri."
"Sesilia, sin� olet kuudentoista vuotias, sin� olet kasvanut aikana,
jolloin sota on levitt�nyt tuhoansa ja tuskaansa koko t�h�n maahan.
Suomi on h�vitettyn�, on v�h�ll� vuodattaa kaiken verens�. Sen
kaupungit ovat h�vitetyt, porvarit kerj�l�isin�; sen talot autiot
taikka ainoasti vaimojen ja lapsien asumina. Kurjuutta on kaikkialla ja
pian ehk� annetaan t�m� maa viholliselle, joka jo kaikkialla vallitsee.
Ehk� jo muutamien p�ivien per�st� on kotitalostasi pelkk� tuhkal�j�
j�ljell�, ja omaisesi ovat haudatut sen raunioihin, taikka ehk�
s��stetyt viel� kovempia tuskia k�rsim��n. Sesilia, ja sin� vaalenet
h�mm�h�kin n�hdess�si! Onko nyt aika vaimonkaan mietoutta osoittaa.
Voimaa on h�nell� oleva yht� hyvin kuin miehell�."

Sesilia k�tki p��ns� k�siins� ik��nkuin kauhistuen Katariina rouvan

kertomuksesta, mutta h�n nosti sen taasen pian ja sanoi: "oi, �itini,
kukapa hetkeksik��n unhottaisi n�it� hirmu-aikoja! Mutta ah, min�h�n
olen vaan nuori tytt�, mit�p� min� voin? Minun mielest�ni on oma
kohtaloni aina h�mm�h�kin kuvainen, joka unessani kutoi verkkoansa
syd�meni ymp�rille. Min� olen koettanut voittaa t�t� vastenmielisyytt�,
mutta turhaan. Antakaa minulle anteeksi, �itini, ja sallikaa minun ensi
y� maata keltaisessa kamarissa; niinh�n min� olen l�hemp�n� omaisiani,
ja minua peloittaa olla niist� kaukana tulevana y�n�."

"Sesilia," sanoi Katariina rouva kovasti, "minua ihmetytt��, ett�

viel� uudistat pyynt�si. Mink� t�hden sin� huonetta vaihtaisit --
h�mm�h�kink� t�hden? Sin� et en��n ole lapsi, sinun pit�� opetella
itse�si ettet ole niinkuin horjuva ruoko, jonka mik� tuulen puuska
hyv�ns� taivuttaa asemastansa. Joka pysyv�st� j�rjestyksest� antaa
jokaisen sattuman itsens� siirt��, sill� ei pian ole mit��n
j�rjestyst�. Katso, maan useimmat aateliset, l�hes kaikki sen
virkamiehet, v�himm�tkin, jotka vaan voivat, ovat paenneet tuhoa
Ruotsiin; mutta sinun �itisi ei ole tahtonut j�tt�� lastensa
perint�-osaa turmion-alaiseksi vihollisen pelvosta; ja sin�, sin�
tahdot muuttaa sent�hden, ett� pelk��t h�mm�h�kki�."

Samassa kuului hevosen juoksua pihalla. "Mene kuulemaan, Maiju," sanoi

Katariina rouva, "onko se talonvouti, joka on palannut takaisin. Jos se
on h�n, niin k�ske h�nen tulla tekem��n matkastansa tili, jahka h�n on
siin� tilassa."

Hetki kului ��nett�myydess�, mutta pian astui talonvouti huoneesen ja

pys�htyi n�yr�sti ovelle.

"Puheena oleva partio-joukko kulkee t�nnep�in," alkoi h�n Katariina

rouvan kehoituksesta puhumaan, "t�n� y�n� he pit�v�t lepoa ainoasti
penikulman p��ss� t��lt�. Jos teid�n armonne tahtoisi sallia meid�n
koettaa, emmek� taasen, niinkuin kolme vuotta sitten, saisi heit�
pysym��n loitommalla t��lt�, niin me olisimme valmiit sit� tekem��n;
mutta min� luulen ett� siit� tuskin nyt on apua."

"Ei," sanoi Katariina rouva vakaasti, "ajat ovat muuttuneet, nyt ei

voida mit��n tehd�."

"Sanotaan," jatkoi vouti puheitansa, "ett� Galitsin ruhtinas pit��

sotamiehi� kovassa kurissa, siksi, ett� h�n jo pit�� maamme Ven�j�n
vallan alaisena ja sent�hden kohtelee sit� ihmisemm�sti. Kuitenkin on
h�n m��r�nnyt, ett� kukin, joka suojelee ja k�tkee luonansa
ruotsalaista sotamiest� taikka ket��n maasta paennutta aatelista, h�nen
omaisuutensa h�vitet��n ja h�n itse vied��n vaimoinensa lapsinensa
Siperiaan. Paenneitten aatelisten kartanot j�tet��n turmion omiksi.
Onpa ollut ik��nkuin taivaan lahja, ett� t�m� talo on s��stynyt t�h�n
saakka, mutta nyt puhutaan peloittavia kertomuksia siit� joukosta, joka
nyt marssii t�nnep�in, ja vastarinta n�ytt�� turhalta, sittekuin koko
maa on vihollisen vallassa. Mutta ehk� olisi parasta, ett� armollinen
rouva ja neidet l�htisiv�t t��lt�, siksi kuin ne ovat kulkeneet t�st�
ohitse."

"Me j��mme t�nne Jumalan huomaan," sanoi Katariina rouva p��tt�v�sti.

"Meid�n t�ytyy tehd� se itsemme t�hden, me olimme sen velkaa
alammaisilleni. Ja todellakin, pako olisi meille nyt vaarallisempaa
kuin j��minen. Mik� meit� kohtaakin, meille ei tapahdu pahempaa, kuin
Herra hyv�ksi n�kee. Vouti! kutsukaa huomenna aikaisin koko talon v�ki
ja alustalaiset kokoon ja painakaa heid�n mieleens� jo ennenkin
antamani k�sky, etteiv�t he saa ruveta mihink��n vastarintaan, eiv�t he
kuitenkaan mit��n ylivoimalle voi. Min� tied�n, ettei heit� hillitse
muu kuin kova kielto, mutta itsekin mahtavat ymm�rt��, ettei
vastarinnasta nyt ole muuta kuin turha mieshukka ja villin vihollisen
yllytetty kiukku seurauksena."

Sittenkuin illallinen oli ��nett�myyden vallitessa sy�ty, palasi

Katariina rouva huoneesensa, jonne molemmat tytt�rens� seurasivat
h�nt�. "Ja nyt, lapseni, hyv�� y�t�. Se p�iv�, joka huomenna valkenee
on ehk� koetuksen p�iv�."

Nuoret tyt�t suutelivat �itins� k�tt�, jonka h�n siunaten laski heid�n
p��ns� p��lle ja l�htiv�t kumpikin pois, Margareetta lep��m��n
keltaiseen kamariin, joka oli Katariina rouvan huoneen vieress� ja
jossa h�nen oli tapana maata saattaaksensa olla l�hell� jos �itins�
h�nt� y�ll� kutsuisi luoksensa, ja Sesilia omaan huoneesensa.

T�rke�mpi vaara oli nyt hetkeksi poistanut h�mm�h�kki-ajatukset, ja

Sesilia, viel� hetkisen Jumalalta rukoiltuansa varjelusta itsellens� ja
omaisillensa, etsi nyt unta, jota ei h�nen nuoret silm�ns� viel� olleet
turhaan odottaneet. Mutta nyt, nyt sit� ei kuitenkaan tullut. Niin pian
kuin h�n silm�ns� sulki, luuli h�n milloin kuulevansa et�isi�
laukauksia, milloin luuli h�n h�mm�h�kin pitkine koipinensa liikkuvan
h�nen kasvoillansa, milloin n�ki h�n partasuun kasakan irvist�v�n
h�nelle, ja kauhistuen avasi h�n aina silm�ns�, siten karkoittaaksensa
noita kammottavia hirmukuvia. Vihdoin nousi h�n yl�s, puki v�h�n
vaatteita p��llens�, istui akkunan eteen ja, pyyh�isten k�dell�ns� hien
ajan tavan mukaan korttelin suuruisista akkunaruuduista, koki h�n
katsella pime��n y�h�n. Kaikki oli hiljaista ja pime�t�.

Ainoasti puutarhurin huoneuksesta loisti yksin�inen valo. Nyt sekin

sammui, ja saman huoneuksen takana luuli h�n mets�� vastaan n�kev�ns�
jonkun varjon liikkuvan pois p�in; mutta pime� esti h�nen eroittamasta
mit� se oli.

Kuitenkin nuot �iset varjot tulivat nuorelle Sesilialle t�rke�mmiksi,

kuin h�n taisi aavistaakaan.

Mets�n rinnett� my�ten kulki kolme pyssyll� varustettua miest�. Ne

olivat puutarhuri ja kaksi kartanon torpparia. Rivakkain askelin
l�heniv�t he muuanta kartanon alle kuuluvaa taloa, jossa heit� tuli
vastaan talon is�nt� Jaakko, joka ihmetellen sanoi heille: "noo, mit�
nyt ajattelette kun t�h�n aikaan vuorokaudesta kuljette pyssyt mukana?
Mit� varpusia te nyt aivotte ampua?"

"�h," vastasi toinen miehist�, "me menemme susia ampumaan ja otamme

sinun mukaan, etp� sin�k��n makaa t�n� y�n�."

"No, kenellep� nyt uni maittaisi, kun kasakat liikkuvat seudulla?"

"Ne ovat l�hemp�n� kuin luuletkaan," sanoi puutarhuri. "Min� olin

vakoilemassa heit� ja sain tiet��, ett� yhden osan pit�isi tuleman
t�nnep�in partio-kululle. Ne me nuijaamme."

"Mutta," sanoi Jaakko, raappien korvansa taustaa, "ettek� muista, ett�

rouva on kielt�nyt meit� tarttumasta aseihin?"

"Hm," tuumi puutarhuri ravistaen p��t�ns�, "akkav�en tuumia. Pit�isik�

meid�n p��st�v�n ryss�t aloillemme, tappamatta edes muutamia heist�,
sit� en milloinkaan k�rsi. Jos emme niit� viime kerralla olisi
kurittaneet, olisivat he jo aika p�ivi� olleet t��ll�, niinkuin he
kotomaassa jo kiertelev�t; mutta nyt he ovat jo unhottaneet sen
l�ksytyksen ja kaipaavat uutta. Tosin meit� silloin oli pari sataa,
niin ett� voimme pysytt�� heit� koko n�ilt� seuduilta, joissa heill� ei
ollut juuri mit��n tekemist�."

"Niin, mutta," sanoi Jaakko tuumailevasti, "olemmehan mekin yht� kaikki

saaneet maksaa heille maksoja."

"Tosi," vastasi puutarhuri, "sep� juuri onkin akkav�en toimia, maksaa

sotaveroa ja viel�p� laittaa viholliselle hevosiakin muutamien miesten
k�skyst�, joita olisi k�ynyt nuijata niinkuin korsia. Eik� useampia ole
yht'aikaa t��ll� p�in k�ynytk��n. Mutta sit� en nyt kauvempaa k�rsi.
Etk� muista kuinka kuningas on kehoittanut suomalaisia tarttumaan
aseihin ja asettua vihollista vastaan? Kyll� kuningas tiet��, kuinka
h�n tekee, eik� h�n olekaan mik��n kaljahousu, eip� niink��n. Nyt on
meit� nelj�, ja jos viel� saamme Antin ja Tuhka-Jaakon lis�ksemme, niin
totta kumminkin parikymment� heist� k��nt�v�t t�pp�sens� taivasta
kohden, ennenkuin meid�n tarvitsee hy�k�t� k�p�l�m�keen. Sitten ei
heill� mahda olla niin erinomaista halua toista kertaa k��nt�� nen��ns�
t�nne. Kuulkaapas nyt, mit� olen ajatellut. Juuri siell�, jossa tie
poikkee t�nnep�in, muistatteko kuinka se k�y j�rven ja harjun harjalla
olevan santakuopan v�litse, josta ei kukaan ihminen taida kavuta yl�s,
sill� santa vie h�nen aina mukanansa alas. Siell� ylh��ll� asetumme
tuon korkean aidan suojaan ja saatamme sielt� ampua kaikki, jotka
k��ntyv�t meille viev�lle tielle, niiden voimatta meille tehd� mit��n.
Mutta kaikki, jotka menev�t ohitse toiselle puolelle p�in, olkoot
rauhassa. Ja," lis�si h�n naurahtaen, "min� luulen ett� he kadottavat
halun toisten tulla t�nnep�in."

Jaakko raappi oikealla k�dell�ns� oikean korvansa taustaa ja tuuppasi

lakkiansa vasemmalle. Sitten teki h�n saman tempun vasemmalla
k�dell�ns� vasemman korvansa takana ja tuumi taasen, mutta ei h�n
mihink��n p��t�kseen joutunut.

T�m�n tapahtuessa istui kuitenkin Sesilia yh� akkunansa vieress�, siksi

kun h�n �kki� hyp�hti siit�, ett� joku koski oveen. H�n rauhoittui
kuitenkin heti, kun h�n yst�v�llisest� ��nest� tunsi sisarensa, joka
sis�lle tullessansa sanoi: "kas, olethan ylh��ll� Sesilia, min� en
voinut nukkua, kun ajattelin sinua. Nyt hiivin hiljaa pikku-ovesta ulos
keltaisesta kamarista katsomaan, jos sin� makaisit, ett� itsekin saisin
rauhallisesti nukkua; mutta nyt minun on mahdotonta heti palata, koska
olet ylh��ll�. Tule Sesiliaseni, tule makaamaan; min� istun vuoteellasi
siksi kuin nukut."
"Hyv� Margareetta, aina sin� olet hyv� ja kiltti minua kohtaan; mutta
min� pelk��n, etten kuitenkaan voi nukkua. Ja sin� itse, saatatko sin�
t�n� y�n� maata? Uskaltaisitko istua hetkisen minun kanssani! y�
tuntuisi paljoa helppoisemmalle, jos sit� saisin sinun kanssasi
viett��."

"�itimme makaa, taikka jos ei h�n makaakaan, niin ei h�n kuitenkaan

tahdo osoittaa, ett� mik��n levottomuus h�iritsee h�nen untansa; mutta
min� luulen kuitenkin, ett� h�n makaa, sill� ihmetelt�v�� on, miten h�n
itse�ns� vallitsee. Sent�hden h�n meilt� raukoiltakin niin paljon
vaatii. No," jatkoi h�n heikosti hymyillen, "kyll� sin� minunkin
mielest�ni teet itsellesi turhia huolia; mutta kun emme milloinkaan
kuule muusta puhuttavan kun pelk�st� kurjuudesta, niin totta viimein
tulemme niin pelj�styneiksi, ett� kaikessa n�emme kauheuksia. Ah,
kuinka rauha mahtaa alla hauskaa!"

"Niin, kyll� nuoruuden ilosta puhutaan, mutta sit� emme ainakaan me ole
saaneet nauttia. Ah, jos jo tulisi rauha! Mutta onhan nyt jo aika ollut
paljon parempi, kuin silloin, kun min� olin lapsena ja sotav�ki oli
maassa sotimassa ryssi� vastaan. Ei semmoisista hirmu-asioista nyt
en��n kuulu mit��n."

"Ah, Sesilia," vastasi Margareetta, "se on surullista rauhaa: kuolon

rauhaa, sanoo �iti, sent�hden, ett� maa on lannistunut ylivoiman alle."

"Kuolon rauha! luuletko sit� niin vaikeaksi, Margareetta? Ehk� se

maalle on niin, mutta tied�tk�, sisar, min� luulen kuoleman olevan
ihanaa."

"P��st�ksesi h�mm�h�kki� n�kem�st�, esimerkiksi," sanoi Margareetta

hymyillen.

"Niinp� niinkin. N�etk� Margareetta, sin� olet ruotsalainen. �itimme on

todellinen ruotsalainen, vaikka h�n, niinkuin tied�t, heti Suomeen
tultuansa, hartaasti opetteli alustalaistensa kielt�. Is�mmekin oli
puoleksi ruotsalainen, niinkuin melkein kaikki herrasmiehet maassa.
Mutta min� olen todellinen suomalainen. N�etk�, vanha Vappu, joka
oli minun imett�j�ni, h�n oli perin juurin suomalainen vaimo. Sin�
tunnet ainoasti h�nen kylm�n ja tylse�n ulkomuotonsa, h�nen
v�h�-puheliaisuutensa, h�nen inhonsa sopertaa ruotsin sanan; mutta min�
tunnen h�nen l�mpe�n uskollisuutensa, h�nen sielunsa tummasti palavan,
satumaisen syvyyden, h�nen laulujensa melkein kauhistavan lumousvoiman.
Usein tuntuu minusta kuin h�n tuntisi ja tiet�isi enemm�n kuin muut
ihmiset. Niin, min� pelk��n joskus itse�nikin; minusta on, kuin olisin
h�nelt� saanut itselleni k�sitt�m�tt�m�n lahjan aavistaa nykyisyyden
ulkopuolella olevia asioita."

"Huh, kuinka sin� puhut, �l� nyt taasen haaveksi, Sesilia."

"En tied� jos se on haaveksimista; mutta, Margareetta, min� pelk��n,

ett� meit� kohtaa onnettomuus. Tosin ovat ven�l�iset ennen kulkeneet
l�hell�kin t�st� ohitse, onpa jokunen partiomies k�ynyt talossakin;
mutta ei meill� minun muistaakseni ole ollut mit��n valitettavaa,
etenkin jos muistetaan, ett� yh� olemme olleet innokkaita ruotsalaisia.
Alammaistemmekin mielet ovat olleet sangen vihollisia ven�l�isi�
kohtaan, niin ett� vaivoin on heit� voitu hillit� tarpeettomista
sotatoimista, jotka ainoasti saavat onnettomuutta matkaan."

"No, ja nyt sin� siis luulet aikojen k�yv�n pahemmiksi?"

"Niin, sit� min� pelk��n. Muistathan unen, jonka n�in y�ll� ennen
el�m�ni merkillisint� p�iv��. Sent�hden oli unikin sit� merkillisempi.
Min� n�in h�mm�h�kin, joka syd�meni ymp�rille kutoi verkkoansa yh�
kireemp��n, siksi ettei se en��n selitt�m�tt�miss� tuskissaan voinut
tykki�, siksi kun se vihdoin tukehtui. Margareetta, min� pelk��n, ett�
se h�mm�h�kki, joka t�n��n on tunkeutunut huoneeseni, ennustaa ett�
onnettomuuden verkkoa kudotaan syd�meni ymp�ri. Se sykkiikin t�n��n
niin oudon raskaasti. Sisar, rakas sisar, suojele minua h�mm�h�kilt�;
mutta sit� et voi, ah, sin� et sit� voi."

Tavallista kalpeampana seisoi Sesilia keskell� laattiaa. Kuu oli jo

noussut ja heitti valoansa haaveksivaan tytt��n. Margareetta sulki
h�nen syliins� sanoen: "Sesilia, sisar, Jumalan t�hden, �l� minua niin
peloita. Mitk� pime�t voimat sinua niin vallitsevat? Rukoilkaamme,
Sesilia!"

Hervotonna vaipui nuori tytt� Margareetan syliin, joka varovasti kantoi

h�nen vuoteellensa. Vuoteen viereen vaipui vanhempi sisar polvillensa
hartaasti rukoilemaan ja Sesiliakin laski k�tens� ristiin ja h�nen
vaaleat huulensa liikkuivat ottamaan osaa sisaren rukoukseen. Vihdoin
nukkui h�n; huulillensa palaava puna ja tasainen hengenveto osoitti,
ett� h�n nyt nukkui nuoren levollista, suloista unta.

Nyt hiipi Margareetta hiljaa takaisin huoneesensa saman pienen oven

kautta, josta h�n oli tullutkin.

2.

Aamu jo rupesi valkenemaan, kun Margareetta, juuri astuessaan er��st�

ruoka-komerosta leip�-kori k�dess�ns�, luuli kuulevansa laukauksen. H�n
vaaleni v�h�isen ja kiirehti viem��n koria p�yd�lle siihen huoneesen,
jossa palkolliset s�iv�t suurusta. Ja nyt ehti h�nen korviinsa viel�
toisen laukauksen ��ni, ja siivellisin askelin riensi h�n Sesilian luo,
joka kauhistuneena tuli huoneensa ovella h�nt� vastaan. Mutta nyt
paukkui useampi laukaus yht'aikaa, ja molemmat tyt�t liittyiv�t yh�
l�hemm�ksi toisiansa.

Pian tuli taasen hiljaisuus. "Sesilia, menk��mme �idin luo?"

"Kello ei viel� ole 7: tokkohan uskallamme?"

Mutta samassa tulikin Katariina rouva ulos. Juhlallisesti viitaten

tytt�rillens� seuraamaan itse�ns�, vet�yi h�n takaisin ja sanoi:
"niiden kovien koetus-vuosien kuluessa, jotka t�t� maata ovat
kohdanneet, on Herra armollisesti n�hnyt hyv�ksi varjella meid�n
huonettamme ja koko t�t� seutua kaikista vaikeimmista rangaistuksista.
Rukoilkaamme, lapseni, ett� h�nen mahtava suojeluksensa yh� viel�kin
lep�isi meid�n p��ll�mme, niin ei meid�n tarvitse vihollista pel�t�.
Kaikki vastusteleminen, jokainen pelvon n�k�inenkin seikka, taikka
kaikki ponnistukset kohtalomme v�ltt�miseksi, tekisi sen vaan
pahemmaksi. Muuta emme saata, kuin uskoa itsemme Herran huomaan."

�idin ja tytt�rien rukouksia keskeytti hevosten juoksu, laukaukset ja

hurjat ��net. Sitten syleiliv�t molemmat tyt�t �iti�ns�, joka siunaten
laski k�tens� heid�n p��ns� p��lle, sanoen: "Herra, armahda n�it�.
Pysyt� heit� puhtaudessa. Herra, jos niin on sinun tahtosi, niin ota
heid�t pois. Jos sin� olet p��tt�nyt, ett� heid�n maallinen ilonsa
katoisi, niin tapahtukoon, Herra, sinun tahtosi; s��st� heille vaan
heid�n taivaallinen perint�osansa. Amen."

Sittekuin h�n oli saattanut tytt�rens� er��sen huoneesen, johon saattoi

p��st� ainoasti salaoven kautta muutamasta sivuhuoneesta ja jonka
v�h�p�t�isen ulkon��n h�n toivoi olevan kyll�ksi siit� sivutse
ohjaamaan itsekutsutut vieraat, l�hti h�n itse ulos heid�n luoksensa,
vaan tapasikin tuon hurjan lauman jo portailla.

"Mit� tahdotte, mik� teid�n aikomuksenne on?" kysyi h�n levollisesti ja

lujalla ��nell� suomen kielell� sis��n tunkevilta sotamiehilt�.

Silm�nr�p�yksen ajan n�ytti silt� kuin olisi h�nen levollinen ja suora

k�yt�ksens� vaikuttanut sotamiehiin ja h�lvent�nyt heid�n meluansa.
Yksi heist� vastasikin jotenkin s�vysesti murtevalla suomen kielell�:
"laittakaa t�nne ruokaa ja olutta." Mutta t�m� hetkellinen
kunnioituksen tunne katosi taasen heti, ja kiroten ja meluten
karkasivat kasakat uhkeisin huoneisin. Talonv�elle laitetun suuruksen
kimppuun t�yt�siv�t he hulmivan n�lk�isin�; enemm�n ruokaa ja juomaa
vaadittiin, ja enemm�n tuotiinkin Katariina rouvan k�skyst�. H�n toivoi
viel� suopeisuudellansa hillitsev�n rajuja soturia, vaikka he
raivostuneiltakin n�yttiv�t, mutta kauhistuen alkoi h�n nyt heid�n
murtoisista sanoistansa, uhkauksistansa ja liikkeist�ns� huomata, ett�
heit� oli ahdistettu ja ett� he luulivat pelj�tyn partiomiehen
L�fvingin oleskelevan t��ll�. Sittekuin he olivat ensimm�isest�
n�l�st�ns� p��sseet, k�viv�t he yht� suurella kiireell�, kuin
halullisuudella k�siksi kaikkiin semmoisiin kaluihin, joilla oli
jotakin arvoa ja jota helposti saattoi mukanansa vied�, h�vitt�en sit�
tehdess�ns� kaikkea mit� tiell� oli. Vihdoin, kun ei en��n l�ytynyt
mit��n, jota sopi vied� pois, alkoi kauhistuksen ja h�vi�n kohtaus,
jota lauhensi ainoasti Katariina rouvan kernaus antaa esiin useita
arvollisia esineit� k�tk�ist�, joista eiv�t kasakat itsek��n olisi
niit� l�yt�neet.

Ihmeellist� kyll�. Keskell� rosvoamisen hurjaa melua, vaikutti h�nen

korkea levollisuutensa hurjiin sotureihin, ja mit� h�n oli arvannut
tapahtuikin, ett� nimitt�in kasakat, haluten sit� arvollista saalista,
jota heille tarjottiin, unohtivat tarkkaan tutkia niit� huoneita, jotka
n�yttiv�t v�hemm�n saalista lupaavilta; t�m�n kautta j�i tytt�jen
k�tk�paikka keksim�tt�.

"Hei, miehet, ei meill� nyt ole aikaa kauvemmin viipy�," huusi

p��llikk� ven�j�n kielell�, "sytytt�k�� nyt t�m� pes�, jossa tuo
kirottu L�fving on ollut suojassa. Mutta olkaa varoillanne. Ehk� se
p----le itsekin ry�mii esille, kun tuli rupeaa h�nen mekkoansa
k�rvent�m��n. Kyll�h�n min� n�in ett� osa niist� kanaljoista, jotka
ampuivat meit�, katosi jonnekin t�nnep�in; mutta en min� kuitenkaan
tied� oliko h�n niiden joukossa."

Katariina rouva kauhistui, n�hdess�ns� kuinka kasakat nauraen kantoivat

s�rettyj� huonekaluja keskelle laattiaa ja kuinka he niit� sytyttiv�t
palamaan, mutta h�nen ylpe� sielunsa ei tahtonut tuhlata ainoatakaan
rukousta siihen miss� h�n sen tiesi olevan turhan. Ainoasti kuolon
tapainen kalpeus h�nen kasvoillansa, ja h�nen k�siens� suonenvedon
tapainen v�riseminen osoitti h�nen sielunsa taistelua, kun h�n nyt,
k�ytt�en hetke�, jolloin kaikki viholliset olivat sytytt�misen
puuhassa, hiljan hiipi huoneesen, jossa molemmat tyt�t olivat k�tk�ss�.
Jo kaukaa tunsivat he �itins� askeleet ja rient�en h�nt� vaataan,
kiersiv�t he k�sivartensa h�nen kaulaansa niinpian kuin h�n oli
huoneesen ehtinyt. Nyt murtui Katariina rouvankin ylpe� rohkeus, ja
valuvin kyynelin antoi h�n �kki� tytt�rillens� kauhistuttavan tiedon
murhapoltosta.

Kalpeamainen puna levisi Sesilian vaaleille kasvoille. "Rukoilkaamme,

�itini, menk��mme rukoillen tulen liekeiss� yhtym��n Jumalan kanssa."

Mutta nyt oli Katariina rouva jo voittanut sen heikkouden, joka

hetkeksi oli saanut h�nen valtaansa ja h�n sanoi nyt vakavalla ��nell�:
"�lk��mme viel� uskoko, ett� Herra on meid�t unhottanut, vaikka emme me
n�e h�nen teit�ns�. Nyt on minusta kuin olisi ollut parempi olla teit�
k�tkem�tt�; silloin ei kuitenkaan ollut syyt� ajatella t�mm�ist� menoa.
Mutta kokekaamme odottaa hetki viel�, eiv�tp� suinkaan liekit niin pian
levi� t�nnep�in, ja ehk� he poistuvat kun huomaavat ett� heid�n ty�ns�
on t�ytetty."

Margareetta oli l�hestynyt akkunaa ja katseli tarkkaavaisesti

ymp�rillens�. �kki� sanoi h�n nyt: "�itini, t��ll� p�in ei n�y ket��n.
Viel� he saattavat olla niin hirmut�ihins� kiintynein�, ettei kukaan
huomaa meit�. Hiipik��mme ulos t�m�n pienen salatien kautta puistoon
p�in, sill� v�lin kuin �itimme kokee heid�n ahneutensa kautta nukuttaa
heid�n varovaisuuttansa. Kas t�ss�, �itini," h�n avasi kaulavitjansa
lukosta ja otti muutamia sormuksia sormistansa, "t�ss� on viel�
jotakin."

Katariina rouva hyv�ksyi ehdoituksen tehd� t�m� koe ja otti kalleudet

vastaan. Nyt otti h�n hameensa taskusta muutamia tukaatti-rullia, joita
h�n jakoi tytt�rillens� sanoen: "n�m�t rahat olen s��st�nyt
h�t�varaksi. Ne ovat jo kauvan olleet erill�ns� t�m�n kaltaista
tilaisuutta varten. K�tkek�� ne, ettei Katariina Boijen tytt�rien
ainakaan tarvitse kerj�t�." Siunaten pusersi h�n tytt�rens� rintaansa
vasten, ja kyynel vieri h�nen silm�st�ns�. Kun h�n l�hti huoneesta,
sulkivat sisarukset toinen toisensa syliins�, sitten sanoi Margareetta:
"Sesilia, nyt menemme t�m�n pikku someron kautta. Min� astun edell� ja
sin� j��t silm�nr�p�ykseksi j�lkeen. Jos huomaat ettei kukaan ole
havainnut minua, niin hiivit sin� per�ss�, mutta jos kukaan rupeaa
minua ajamaan takaa, niin l�hden min� juoksemaan toista suuntaa ja
toivon siten vet�v�ni huomion t��lt�. Jos silloin huomaat mahdolliseksi
p��st� t��lt� pois kenenk��n sinua n�kem�tt�, niin hiivi sitten
puutarhurin ty�kaluhuoneesen ja k�tkey sinne niin hyvin kuin voit.
Tied�th�n, ett� min� juoksen nopeasti, ja p��sen siis kyll� pakoon."

Sesilia tahtoi est�� h�nt�, mutta Margareetta oli jo mennyt ovesta

ulos. Hiipien kumartui h�n muutamien pensaitten taakse ja aikoi kiert��
puutarhurin asunnon takaa; mutta kun h�n l�hestyi sit�, leimahti tuli
sen akkunoista ja katosta, ja kiljuen ja huutaen hy�kk�si h�nt� vastaan
kaksi kasakkaa vieden v�liss�ns� verta vuotavaa puutarhuria.

"Ah, malinki djevushka," huusi toinen kasakka ja j�tt�en puutarhurin

toisen haltuun, l�hti h�n juoksemaan linnun tavalla pakenevan tyt�n
j�ljess�.

Toivoen siten paraiten p��sev�ns� vainoojastansa k��ntyi Margareetta

mets��n p�in. Kasakan asu esti h�nt� juoksemasta erin nopeasti; h�t�
siivitti Margareetan askeleita.
Kivien ja ojien ylitse kiiti h�n tuulen puuskana ja kasakka tuli
vohtuen h�nen per�ss�ns�. Mutta pian nuot pienet jalat v�syiv�t, ja h�n
p��sti huudahduksen, sill� h�n tunsi ett� joku tarttui h�nen
hameesensa. Se oli kuitenkin vaan tarttunut kiinni er��sen
katajapensaasen ja heltyi samassa j�tt�en ainoasti pienen vaate
kaistaleen j�lkeens�. Kahden kiven v�liin j�i h�nen toinen kenk�ns�.
Pelkk� sukka jalassansa jatkoi h�n pakoansa osaksi viel� lumen
peitt�m�ll� maalla. H�n haavoitti jalkansa, siit� vuoti verta, mutta
viel� h�n pakeni. Mutta yh� l�hemm�ksi ehti h�nen vainoojansa. Nyt, nyt
ojentaa h�n k�tens� tarttuaksensa h�neen, mutta tuskissaan v��ntyi
tytt� h�nen k�sist�ns�. Samassa lankee isku kasakan ojennetulle
k�delle, viel� yksi, vainooja sortuu maahan, ja paon ja vainon innon
kest�ess� huomaamatta j��nyt pelastaja nostaa nuoren tyt�n keve�sti
kuin lapsen k�sivarrellensa ja menee nopein askelin mets��n.

Ahnaasti tarttuivat h�vitt�v�t liekit ymp�rillens�, tanssien kiertyiv�t

he akkunoista ja r�yst�it� pitkin ja heitt�yiv�t paikasta toiseen.
Hurjasti kiljuen sitoivat kasakat puutarhurin paulalla er��sen heid�n
hevoseensa, sill� v�lin kun talon hevoset talutettiin ulos mukaan
viet�viksi. Nyt ei ollut armoa toivomistakaan sittekuin kasakat olivat
puutarhurin tunteneet yhdeksi niist�, jotka tienhaarassa tekiv�t
p��llekarkauksen. Jussi ja Tuhka-Jaakkokin saatiin kiinni; mutta liian
haavoitettuina muulla tavalla kuljettaa, heitettiin he muutamaan
rekeen. Toisen re'en ajoi er�s kasakka esille. Kuolon tuska
syd�mess�ns� seisoi Katariina rouva et��ll� ja loi tutkivia katseita
ymp�rillens� n�hd�ksens� edes vilahdukselta tytt�ri�ns�. H�n unohti,
ett� h�nen edess� paloi h�nen kotonsa ja tavaransa. H�n rupesi jo
toivomaan ett� neidot olivat v�ltt�neet vaaran, ja kasakoistakin
istuivat jo muutamat hevostensa selj�ss�. Nyt astui yksi p��llik�n luo
ja ilmoitti, ett� h�n oli seurannut kaivatun kumppanin j�lki� ja
l�yt�nyt h�nen ruumiinsa mets�ss�. Hurjia kirouksia kuului siin�
melussa, joka nousi kasakka-parvessa.

P��llikk� meni Katariina rouvan luo ja lausui: "min� olen s��st�nyt

teit� niin kauvan kuin mahdollista, mutta t�m� on todellakin liikaa.
Nyt ei teille muuta neuvona, kuin ett� istutte tuohon rekeen yht�
s�vyis�sti kuin muutenkin olette k�ytt�ytyneet." Taasen vaaleni
Katariina rouvan poski, mutta h�nen ��nens� ei selitt�nyt h�nen
tuskaansa, kun h�n lausui ainoan sanan: "minne?" Enemp�� h�n ei voinut
virkata. "Ensin Turkuun sitten minne ruhtinas hyv�ksi n�kee."

Samassa havaittiin Sesilia. H�n ei ennen ollut n�hnyt mahdolliseksi

p��st� pakoon; mutta nyt kun liekit rupesivat saavuttamaan h�nt�, ei
h�nk��n saattanut viipy� kauvemmin ja h�n toivoi mahdolliseksi
kenenk��n huomaamatta p��sev�ns� puutarhaan. Er�s kasakkain p��st�m�
huuto ilmoitti ett� h�n oli keksitty. Vaaleten vaipui tuo hentoinen
maahan. Katariina rouva riensi tuskaisena h�neen p�in; mutta p��llik�n
viittauksesta heitti er�s kasakka h�nen kovakouraisesti rekeen. Itse
nosti h�n tainnottoman tyt�n �idin viereen, ja niin, lyhyen
komentosanan lausuttuansa nousi h�n hevosensa selk��n, ja koko parvi
l�hti liikkeelle.

Huikean kylm� tuuli her�tti Sesilian tunnoilleen. Kun h�n oli ohueissa
vaatteissa, tarttui pakkanen h�nen hienoihin hermoihinsa, vaikka �iti
niill� vaatteilla, joita h�n saattoi olla paitsi, koki suojella h�nt�.
Nuori tytt� vapisi yht� paljon tuskasta kuin vilustakin. Katariina
rouva likisti h�net syliins� ja koki l�mmitt�� h�nt� rintaansa vasten.

"Miss� on Margareetta," kysyi Sesilia avaten silm�ns�, "onko h�n

pelastunut?"

"Min� toivon sen, lapseni," vastasi Katariina rouva, vaikkei h�nell�

itsell�ns� ollut mit��n toivoa. Jos Margareetan olisi onnistunutkin
p��st� kasakoista oli h�n kuitenkin turvaton, koditon pakolainen. �iti
k�tki varovasti Sesilialta tuskansa ja koki antaa h�nelle rohkeutta.

"Ah, �itini, kuinka hyv� te olette minulle," kuiskasi Sesilia, "jotain

hyv�� kuitenkin onnettomuudestakin saa; n�in hyv�sti en milloinkaan
ennen ole saanut teid�n syliss�nne lev�t�."

3.

N�iden seikkojen tapahtuessa oli Margareetan pelastaja vienyt h�nt�

pois, eik� h�n -- Margareetta -- ensink��n tiet�nyt mit� h�nelle
tapahtui, ja vasta ison ajan per�st� alkoi h�n her�t� hermottomuudesta,
jossa h�n oli. H�n tunsi nyt ett� joku kantoi h�nt�. Kauhistuen teki
h�n �kkin�isen liikkeen ja avasi silm�ns�, mutta h�n n�kikin kasvot,
joita ei h�n ensink��n osannut edes aavistaakaan n�kev�ns�, jonka
t�hden h�n my�s ensimm�isess� h�mm�styksess�ns� tirkisteli niihin siksi
kun h�n luonnollisen kainouden tunteella koki eroittua kantajastansa.

"�lk�� minua pelj�tk�, armollinen neiti, ja antakaa minulle anteeksi

ett� olen rohjennut pidell� teit� niinkuin pient� lasta, mutta �sken ei
ollut kursastelemisen aikaa. Min� en uskaltanut seisahtaa, edes
hankkiakseni teille virvoitusta."

"Hyv� kersantti Malm, laskekaa minua nyt kaikella muotoa omille

jaloilleni," sanoi Margareetta h�mist� tulipunaisena, "minun on jo
varsin hyv� olla."

Sittekuin Margareetan pelastaja oli varovasti laskenut h�nen maahan,

tahdomme me, paremmin tutustuaksemme h�nen kanssansa, luoda katseen
muutamiin lehtiin h�nen omista p�iv�kirja-muistelmistansa, joista
my�skin l�yd�mme kertomuksen Margareetan kohtaloista h�nen pakonsa
ajalla.

MAUNO MALMIN MUISTELMISTA.

[N�iss� muistelmissa on alkuteoksessa s�ilytetty Malmin omaa

vanhanaikaista kirjoitustapaa, jonka t�hden niiden suomalainen pukukin
on koetettu muodostaa alkuteoksen mukaan. Suom. muist.]

Sittenkuin P�hkin�linna oli Wen�l�isilt� otetuksi tullut ja Keisarin

sanottiin varuistavan itse�ns� suurella voimalla maahan sis��n
karkaamaan, ilman huolimatta, ett� h�n kasakoilla ja kalmukkeilla
sotav�ke� lis�si, sill� lailla jo alusta antaen maan n�ille villeille
laumoille alttiiksi, niin ei minun is� vainaani pit�nyt olemustansa
rajan viereisess� kappalaisen puustellissa varmana, erinomattain sen
vuoksi, ett� h�n erinomaisella innolla ven�j�n uskoisissa oli tehnyt
siihen aikaan p��lle seisovaa k��ntymys-ty�t� puhtaaseen Lutherin
oppiin; ja koska t�t� teht�iss� monta kertaa k�ytettiin ei suinkaan
armiaampia keinoja, josta n�m�t, totista oppia vastaan-seisovaiset
olivat vihaisina, niin pelk�si h�n, ett� rupeisivat yht� pit�m��n
vihollisen kanssa, ja haki sent�hden, sek� sai my�skin, avonaisen
linnan papin viran Nyenskansissa, koska h�n luuli linnan voivan
vihollista vastaan seisoa.

Mutta tuli silloin Sotamarski Sjeremetiev 20,000 miehen kanssa sanottua

linnaa vastaan ja sen ymp�ri piiritti, ja ett� kaikki apu ja yhteys
Ruotsin kanssa estetyksi tulisi, purjehti Keisari, joka silloin
pommittajakapteenina omassa v�ess�ns� palveli, seitsem�n pataljoonan
kanssa omista kaartistansa 60 venheell� ja meni kaupungin ohitse virran
suuta valtaansa ottamaan. Ja sittekuin h�n melkein puolet v�est�ns�
sinne j�tt�nyt oli, palasi h�n takaisin j�lleen.

Sill� ajalla jatkoi vihollinen 20 kanuunasta ja 12 m�rs�rist� kaupunkia

ampua ja viimeisen� p�iv�n� Aprili kuuta ehtoolla alkoi kauhistavainen
ampuminen ja bombardeeraaminen, jonga min� viel� hyvin muistan, ja sit�
kesti koko se y�, niin ett� sen heikon v�est�n toisena aamuna itsens�
antaa t�ytyi.

Komentantti sek� upseerit ja sotamiehet saivat lupauksen vapaasta

poia-menosta, mutta t�ytyi heid�n pis�tt�� Nevan rannalle paaluituksien
viereen. Ehtoota vastaan samana p�iv�n� tuli kaksi ruotsalaista
sotalaivaa haminan suulle ja heittiv�t siihen ankkurin, ja tulivat
tunnus-ampumisen kautta linnasta petetyiksi uskomaan ett� se
ruotsalaisten hallussa viel� oli, ja otettiin ne sitte surkeasti
toisena p�iv�n� Keisarilta ja h�nen kaartiltansa, jotka venheill�
laivoille tulivat.

Vasta sen j�lkeen sai v�est� luvan l�hte� Wiipuriin menem��n, ja

seurasi sit� minun is�ni ja min� sill� surkealla matkalla. Ja
sallei itse�ns� Keisari ven�j�l�isell� Andreean t�hdist�ll�
pommittajakapteenina palkita, kuin my�s pommittajaluutnantin, ruhtinas
Mensjikovin. Kaksi vuotta sen j�lkeen tuli Keisari Wiipurin edustalle,
mutta p��simme me sill� kertaa paljaalla pelj�styksell�. Mutta nelj�
vuotta my�hemmin alkoivat ven�j�l�iset uudestansa Wiipuria piiritt��;
mutta nyt oli linnaa paremmasti edesautettu kuin ensimm�isell�
kerralla, niin suuremmalla miesluvulla, kuin my�s moninaisilla
tarpeilla piirityksen taikaisin-ly�miseksi, ja olivat asukkaat nyt,
edellisen piirityksen hyv�st� lopusta mieliss�ns�, yksimieliset ja
lupaavaiset vihollista vastaan seisomaan. Ja vaikka kaupunki kovan
pommittamisen t�hden kolme kertaa syttyi palamaan, onnesti aina valkean
enemp�� uloslevi�mist� estetyksi saada; ja k�rseiv�t ryss�t, jotka
j��st� ja lumesta tehdyiss� kojuissa asuivat, suurta vilua ja sairautta
sill� ajalla, ja niin oli meill� aina viel� hyv� toivo, vaikka
viholliset 20 kanuunasta ja 26 m�rs�rist�, kovalla ampumisella joka
p�iv�, heittiv�t pommia ja tulikuulia, jotka paljon pelkoa kansassa ja
paljon vahinkoa huoneissa matkaan saattoivat. Ja seisoimme me
lukiolaiset riviss� sotamiehien kanssa, ensimm�isin� vallilla, ja ei
ole lukiota sen perint� viel� k�ym��n pannuksi tullut.

Tapahtui sitten er��n� p�iv�n� piirityksen alla ett� min� ja yksi

kumppani olimme kiivenneet linnantornin katolle, ett� paremmin olisimme
vihollisen leirin ja sen piirityslaitokset n�hneet. Tuli sitten pommi,
joka otti mukaansa tornin koko huipun kuin my�skin hengen minun
toveriltani, mutta min� tulin onnellisesti pihaan alas tornin katolta,
ja menin, vaikka min� siit� nopeasta ratsastamisesta olin v�h�n
h�mm�stynyt komentantin tyk�, joka oli eversti Stjernstr�le, ja joka
seisoi v�h�n matkaa siit�, raporttia antamaan kaikesta siit� jota min�
olin n�kem��n tullut.
"Malm," sanoi eversti minulle, "sep� oli nopea kulku ilmassa."

"Niin," vastasin min�, "ei suinkaan sen raportin niin kiirutta olla
mahtanut, kuin ven�j�l�iset n�yttiv�t tyk�n�ns� luulevan, koska he
minulle niin hyv�n kyydin antoivat."

"Sin� olet aina raski poika," sanoi silloin nauraen eversti.

Sittenkuin kaupunki kolmetoista viikkoa oli vihollista vastaan

seisonut, t�ytyi sen kuitenkin viimeinkin yl�santaa itsens�
tyydytt�vill� ehdoilla; mutta niinpiankuin linnoitus heid�n valtaansa
tullut oli, rikkoivat he lupauksensa, ja tulivat niin sek� linnan v�ki
ett� my�s iso osa kaupungin asukkaista vankeuteen Wen�j�n maalle
viedyksi, ja ainoasti pieni luku vallan vanhoja ja sairaita saivat
maahan j�ljelle j��d�, miss� my�skin minun is�ni, joka vuoteen omana
oli ja tuli h�vitetty kaupunki ven�j�l�isill� talonpojilla asutetuksi.

Sen muun v�en kanssa t�ytyi minun siis Pietariin k�vell�, ja vaikka
min� saavuin sinne ulos-v�syneen� marssista ja vaivaloisuuksista kuin
my�skin surusta, niin en min� muuta taitanut kuin suurella
ihmettelemisell� katsella, kuinka t��ll� nyt suuri kaupunki seisoi,
jossa seitsem�n vuotta sitten suo oli ollut.

Oli sunnuntai, p�iv�llisten aikana, kuin me tulimme Pietariin, ja

yhdell� vallilla liehui iso keltainen lippu, jossa Wen�j�n kotka
sis�lle neulottu oli, vieden siiviss�ns� ja kynsiss�ns� nelj� merta. Me
menimme yhden pitk�n puusillan ylitse, jossa kaksi vipusiltaa oli,
linnanportille, joka my�skin puusta tehty oli, ja sen p��ll� oli puuta
veistetty kuva kaksi isoa avainta k�dess�ns�, joka sanottiin
merkitsev�n apostoli Pietaria, ja yhdell� pl�kkiplootulla h�nen
jalvoissansa oli kirjoitettu vuosiluku koska kaupunki perustetuksi
tullut oli. Sillan vasemmalla puolen seisoi iso juoma-tupa, jossa
kaksitoista musikanttia torvilla ja rummuilla iloa tekiv�t ja jossa
min� sitten sain kuulla, ett� Keisarin oli tapana juhlap�ivin� seuransa
kanssa sinne tulla, ja toisien l�sn�-olevien kanssa sill� kerralla
korkeasta arvostansa huolimatta, lasin tyhjent��.

T��ll� tulin min� nyt ja suuri osa muistakin vangeista rakennusty�h�n

k�ytetyksi, ja tulin min�, t�ss� ty�ss� vallan taitamatonna,
hantlangariksi kuin kreivi Golovkinin linnaa tehtiin. Pakoitettiin
minua siis, kuin my�s monta muuta, Nyenskansista pois-tuoda kivi�,
joita t�h�n rakennukseen, kuin my�s moneen muuhun k�ytettiin,
sittenkuin Keisari t�m�n linnan tykk�n��n h�vitt�� oli antanut.

Vaikeita ja raskaita minulle neet kuukaudet olit, joita min� t��ll�

vietin, ja jos ei Herra olisi minulle armoa suonut ja antanut minulle
vapautta erinomaisien teittens� kautta, niin ett� yksi talonpojan vaimo
totomaastani osasi Keisarin mielt� pehmitt��, niin en min� kauvaa
siell� olisi olla jaksanut; vaikka ei t��ll� nyt en��n niin vaikeata
olla ollut kuin niin� ensimm�isin� vuosina, kuin tuhansia itse
ryssist�, ja niin paljon enemm�n sitten neet vaivaiset vangit eiv�t
saaneet kattoa p��llens�, vaan viskasivat sill� soisella maalla
samoissa vaatteissa, joidenka liepeiss� he monta kertaa p�iv�ss�, kuin
ei heill� ollut sopivia aseita, kantaa saivat santaa ja multaa sen suon
t�ytt�miseksi, jollekka kaupunki rakennettaman piti. Mutta nyt oli
t��ll� kirkkokin, jossa suomalaiset ja ruotsalaiset jumalan-palvelusta
pitiv�t ja siell� saarnasi kaksi my�skin vangeudessa olevaa sotapappia;
mutta justiin kirkon vieress� oli tatarien kauppapuoti jossa turkit,
kalmukit ja muut senkaltaiset niinkuin pedot suurta melua pidit ja
jossa he kahdessa riviss� puotia traasumarkkinoitansa toimittivat ja
niin emme sit� iloa puhtaana nauttia saaneet.

Tulin min� sitten tuttavuuteen yhden talonpojan vaimon kanssa

kotomaastani, joka erinomaisilla teill� metsien ja er�maitten halki
itsens� Pietariin saanut oli, ett� h�n siell� miehens� n�kisi, joka
my�s fangeuteen sinne tuotu oli. Ja onnistui h�nen erinomaisen
rohkeuden ja r�yhkeyden kautta Keisaria vastaan, kuin h�n ylitse
katsomaan fangen t�it� tuli, t�m�n konstikkaan herran niin pehme�ksi
tehd�, ett� h�n, sen sijaan ett� h�n h�nt� ja miest�ns� kovasti
rangaitsisi, ei ainoasti miest� irti p��st�nyt, vaan my�skin heille
tulevaisuuden t�hden rauhapassin antoi, ja my�skin minun p��sti
vapaaksi koska vaimo minua h�nelle kiitt�nyt oli sanoden, ett� min�
h�nelle t�ss� vieraassa kaupungissa suurena apuna ja lohdutuksena ollut
olin.

Sain min� siis Suomeen takaisin tulla ja elin lopun vuotta is�ni
tyk�n�, joka t�ll� aikaa taudistansa parantunut oli. Ja koska h�n leski
oli, oli h�n taasen yhden kappalaisen viran saanut, koska h�n oli
luvannut edell�k�vij�ns� lesken konserveerata (naida). Mutta koska
pappien puustelleista kaikki ty�aseet kruunun puolesta olivat myydyiksi
tulleet, ei kukaan pappi taitanut maatansa hoitaa, ja koska ei
talonpojilla ollut mit��n, jolla papin palkan maksaa taitaisivat, niin
ei h�nell� minulle juuri muuta annettavaa ollut kuin katon p��ni
p��lle.

Mielell�ni olisin min� t�m�n joutilaisuuden sill� tavalla

k�ytt�nyt, ett� olisin mennyt Turkuun koettamaan jos olisin voinut
studentti-eksaamin l�pitse-k�yd�; siell� ei nyt ollut ei huoneita eik�
kirjoja, sill� kaupunki oli juuri h�vitetty ja kaikki kirjat
biblioteekista Pietariin viety; ja koska ei kaupungissa juuri ollenkaan
en��n v�ke� ollut, jotka sit� puolustaneet olivat, ei my�sk��n
selk��ns� muut olleet saaneet kuin muutamat vanhat akat. Tieteist� ei
siis tullut mit��n.

L�hetettiin sitte kreivi Nieroth, joka oli suomalainen ja kunnon mies

ottamaan korkeinta p��llikkyytt� maassa. Mutta kuin ei h�nell� rahaa,
v�ke� eik� provianttia ollut, niin s��dettiin ett� joka miehen maassa,
ei kukaan saanut itse�ns� vet�� pois, t�ytyi itsens� pyssyll� ja kahden
kuukauden proviantilla varustaa. Min� olin tosin viel� nuori poika,
mutta suuri ja voimakas, ja sent�hden tulin min�kin asevelvolliseksi;
mutta t�ll� kertaa en min� viel� kuitenkaan sodan eteen tullut.

Kun sitten Kunink. Majesteetin armollinen k�sky tuli, jossa uudestansa

kehoitettiin pappia, virkamiehi� ja muita s��tyhenkil�it� Ruotsiin
ylitse muuttamaan, jota k�sky� sill� tavalla noudatettiin ett�
semmoisista ei montaa maahan j�ljelle j��nyt, silloin muutti my�s minun
is�ni Ruotsiin. Mutta kuin minun mieleni aina oli sotamiehen virkaan
p�in seisonut, ja min� siihen aikaan olin tullut tuntemaan sen reiman
L�fvingin, joka minua my�s p��t�ksess�ni vahvisti, niin menin min�
vapaehtoisena sotapalvelukseen, ja marssimme me sitten yl�s
P�lk�neelle, mutta siell� olivat meik�l�iset jo h�vinneet tappelun.

Pohjanmaalla viel� v�ke� oli ja tyk�-tarjosivat he itse�ns� kaikin

miehin sotapalvelusta tekem��n. Mutta kuin p��llysmiehet pelk�siv�t
etteiv�t he n�ill� tottumattomilla joukoilla mit��n tehd� taitaisi, ja
sent�hden eiv�t heist� huolia tahtoneet, sanoivat Pohjalaiset vastaten
heille: "ei teill� ennenk��n aatelismiehi� Suomen puolustukseksi ollut
ole, vaan kyll� ne maan omia lapsia olleet ovat, ja ei pohjalaisia
koskaan maan roskajoukkona pidetty ole, ja emme me sen enemmin kuin
ennenk��n uskollisuuttamme kuningasta kohtaan unohtaneet ole. Niin
kauvan kuin meill� ruumiissa verta on, tahdomme me seisoa maan edest�,
kodon ja vaimon ja lapsien edest�. Jos ei kruunulla meille ruokaa antaa
ole, niin kyll� me sit� itse meillemme hankkia mahdamme. Jos emme
hy�dyksi olla taida, kuin emme �kseerata osaa, no, antakaa upseerien
sit� meille opettaa; me lupaamme, ett� niin pian kuin suinkin sit�
oppia koetamme."

Kenraali Armfelt tarvitsi mielell�ns� v�ke�, ja sen t�hden yl�s-otti

n�in pohjalaisten tyk�-tarjomuksen ja moniin pit�jiin h�n upseeria
l�hetti, heille v�ltt�m�tt�mimpi� sotatemppuja opettamaan, ja niin
tulin min� Maalahteen l�hetetyksi ynn� Luutnantti Gr�nstrand. Ja
rupesin min� siell� paljon hyv�� pit�m��n kappalaisen tytt�rest�, Liisa
Kreetasta, ja luulin min�, etten ket��n koskaan ennen niin rakastanut
ollut. Tulin kuitenkin yht�kki� pois-komennetuksi, ja itkimme me
molemmin erostamme kelpolailla.

Sain kuitenkin pian muutakin ajattelemista, sill� koska min�, ynn�

yhden joukon kanssa talonpojista, jonka kanssa min� marssin,
Isoonkyr��n tullut olin, jossa meid�n armeija silloin seisoi, hain min�
yl�s yhden nuoren pojan, joka Kenraali Armfeltin palveluksessa oli ja
h�nelt� k�ytettiin kaikenlaisiin, vaikkei h�n minua paljon vanhempi
ollut ja jonka kanssa min� jo lukiossa yst�v�ksi tullut olin, ja joka,
vaikka siell� armeijassa paljon nuorukaisia ja piltti� oli, kuitenkaan
ei niist� lukua pit�nyt, niit� vaan lapsina pit�en, joita ne totisesti
my�s olivat, vaikka n�in� aikoina nuorien poikien riviss� seist� t�ytyi
niinkuin vanhojen miesten. Kaatui my�skin t�m� sama Meurlingen sitten
t��ll� Isossa Kyr�ss�, mutta sit� en min� tiet�� saanut, ennenkuin
monta vuotta sen j�lkeen.

T�m� nuori Meurlingen sanoi nyt minulle: "no, Mauno, jos osaat pit��
suus' kiinni kuin ennenkin, annan min� sinun uusia tiet��."

"No mit�?" sanoin min�.

"Juu, ett� me saamme tapella ryss�n kanssa jos kenraalin tahto k�y
edes. He ovat kirjoittaneet Ruotsista t�nne, ett� kenraalit t��ll�
nahkaansa s��st�� tahtovat, ett� niiden nyt itse�ns� vihollista vastaan
pit�m�n pit�isi, koska heill� nyt v�ki� oli, sittekuin koko maa oli
yl�skutsuttu menem��n 'mies miehest� miekoilla, keih�ill� ja
pyssyill�', Niinkuin sanotaan, itse�ns� ja perhett�ns� puolustamaan, ja
nyt on kenraali kiukuissaan."

"Hyv�," sanoin min�, "parempaa uutista et olisi minulle antaa voinut."

"Mutta," sanoi h�n edesp�in, "pahaakin min� sinulle ilmoitan. Kenraali
l�hetti eilen v�ke� hevosella ja suksilla vakoilemaan, mutta he tulivat
kaikin vihollisilta otetuiksi."

"No, ja kenraali ei saanut mit��n tiet��?" kysyin min�.

"Ei, sen sin� ymm�rt�� mahdat."

En ollut siit� sitte tiet�v�n�ni; mutta ehtoolla sanoin min� muutamille

Maalahtilaisille ja Isokyr�l�isille, joita min� olin tullut tuntemaan:
"pojat, menn��n partiolle, ett� saamme tuoda uutisia kenraalille
vihollisesta." Otin sitten oitis talonpojan takin ylleni, ja l�hdimme
sitten muiden tiet�m�tt� matkalle. T�m� tapahtui y�ll� Helmekuun 15:sta
p�iv�� vastaan ja pakkainen puri kovasti. Mutta minun mieheni tiesiv�t
kaikki tiet, ja niin tulimme me ryssien hengen p��lle, ennenkuin he
meist� mit��n tiet�� taisivat. Mutta kuin me yhden pienen niityn ylitse
hiipi� koitimme, juuri heid�n etuvahtinsa takitse, tuli yksi vahtimies
meit� huomanneeksi, huusi meille ja antoi meille tulta. Me annoimme
tulta takaisin, mutta nyt ryss�n leiriss� rym�kk� nousi. He mahtoivat
luulla ett� koko meid�n armeija heid�n niskaansa tullut oli, semmoista
melua ja rym�kk�� joka puolelta nousi; mutta me tehimme j�lki� niin
pian kuin p��simme, ja tulimme sitten kahden miehen h�vi�ll� takaisin
kotiin j�lleen.

Nyt en min� itse Ylikenraalille menn� uskaltanut, koska min�

rangaistusta pelk�sin kuin min� ilman k�sky� tointa tehnyt olin, vaan
l�hetin yhden talonpojan raporttia viem��n; mutta sai kenraali pian
tiet�� mit� min� tehnyt olin ja antoi h�n minua luoksensa kutsua
sanoden sitten minulle: "etk� paremmin tied� mit� sinulla lupaa tehd�
on, vai mik� sin� olla mahdat?"

Vastasin min�: "Teid�n Ylh�isyytenne, hyvin tied�n min� itseni

tarvitsevan herrani ja kuninkaani edest� henkeni yl�s-uhrata. Jos min�
nyt henkeni menett�misell� rangaista mahdetaan, niin ei kukaan sit�
kiitosta minulta ottaa mahda, ett� min� minun kuninkaani edest� kuollut
olen."

Kenraali hymyili sanoden: "no, sitten sin� rangaistaan sill� tavalla,

ett� sin� et t�ll� kertaa sit� kiitosta itsest�si saa. Mutta varo
itse�si toisen kerran, tapahtua mahtaa ett� et niin hyv�ll� kaupalla
p��se."

Min� kiitin n�yr�sti kenraalia, ja lupasin toisten itse�ni

varovaisemmasti k�ytt��. "Niin," sanoi kenraali, "semmoisia Suomalaiset
ovat; kukin oman p��ns� j�lkeen tehd� tahtoo, ja jokainen tahtoo
lakkinsa puolesta mies olla, vaikka se sitten kutun karvoista vanutettu
olisi."

Kuitenkin vahvistui meid�n raporttimme kautta kenraalin itse tyk�n�ns�

se p��t�s ett� ruveta vihollisen kanssa tappelemaan, ja antoi h�n
kutsua upseerit pappilaan, sotaneuvottelua pit�m��n.

Ilma oli erinomaisen kylm�, ja v�ki vaivattiin kovasti pakkaiselta;

mutta kuin he kuulla saivat, ett� nyt tappelusta kysymys oli, silloin
tuli ilo yleiseksi ja heittiv�t monet hattunsa ilmaan ja ne taasen
vastaan pajunetillansa ottivat.

Ylikenraali vaati tappelua, ja vaikka ne toiset vastaan olivat, t�ytyi

heid�n kumminkin per�� antaa; mutta niill� jotka alusta vastaan olleet
olivat, ei ollut sit� hyv�� tahtoa taistelun puolesta, kuin jos he itse
sen puolta pit�neet olisivat, eiv�tk� sent�hden sen onnistumisesta
mit��n lukua pit�� tahtoneet. T�m� riitaisuus tuli sitten koko maalle
kalliiksi.

Yl�s-asetettiin nyt jalkav�ki kahteen riviin kummallekin puolelle

Kyminjokea, joka j��h�n mennyt oli, ja puolet hevois-v�est� my�s
molemmin puolin jokea, mutta takana oli koski, jota se kova pakkainen
ei j��h�n saada jaksanut, vaan se oli auki. Kolme vuorokautta me sill�
tavalla seisoimme, odottaen ven�j�l�isi�, t�ydess� sota-j�rjestyksess�.
Ett� me emme siin� kovassa pakkaisessa itsi�mme kelvottomiksi
paleltaneet, oli yksi Jumalan ihme, mutta kaikki paloivat innosta
tapella saada ja niin ei kukaan ajatellut kuinka pakkainen nipisteli.
Vihdoinkin n�imme vihollisen t�ydess� marssissa j��ll� meit� vastaan
tulevan. Ylikenraali ajoi joukkojen tyk� ja yl�skehoitti v�ke�
tyk�-luottamaan Jumalan avun p��lle ja is�nmaan edest� miehuullisesti
taistelemaan.

Kaksi laukausta taistelun aluksi merkin antoi. Minun syd�meni l�i

kovasti kuin kanuunat peli�ns� alkoivat sill� hyv�ll� menestyksell�,
ett� ryssien kaksi kertaa k�p�l�m�keen l�hte� t�ytyi niin kiiruusti,
etteiv�t edes kanuuniansa pelastaa ehtineet. Pian taisimme n�ill�
heid�n kanuunillansa omiamme s�est��, ja kaikki t�ydellist� voittoa
lupaavan n�ytti. Nyt lensi Meurlingen niinkuin tuulen puuska ratsuv�ke�
kohden Kenraali-Majuri de la Barren tyk�, vieden uusia k�skyj� eteen
p�in hy�k�t�. Mutta n�m�t kirotut hevois-huijarit istuivat kuin p�lkyt
kaakkiensa selj�ss�, ja ainoasti puolet Turun l��nin hevoisv�est�
hy�kk�siv�t muutaman kerran edes takaisin; kaikki sill'aikaa kuin oikea
ja loput vasemmasta siivest� liikkumattomana seisoivat taistelua p��lt�
katsellen.

T�t� etua ei ruhtinas Galitsin itsellens� kahta kertaa n�ytt�� antanut,

vaan k�ski h�n nelj� rykmentti� rakuunia astua alas, ja meid�n
selk��mme hy�k�t�, juuri kuin me jo voitosta riemuitsemaan rupesimme.
Samassa silm�nr�p�yksess� komensi Armfelt oikeahan, ja ojennetuilla
pajuneteillamme me niit� eteenp�in tunkevia rakuunia iloisesti vastaan
otimme. Mutta nyt kokoontui hajoitettu vihollinen jalkav�ki meid�n
taaksemme ja me seisoimme vihollisilta ymp�r�ittyn� niinkuin mato
muurahais-pes�ss�, niin monta heit� meit� vastaan oli. Voittoa ei en��n
sopinut ajatellakaan, melkein kaikki meid�n upseerimme kaatuivat
kuolleina maahan; mutta de la Barre oli hyv�ss� ajassa itsens� pois
laittanut.

Vihdoin t�ytyi my�s kenraali Armfeltin sotatanner j�tt��, mutta silloin

olivat jo kaikki tiet vihollisilta suljetuiksi tulleet, ett� h�n
ainoasti suurella vaikeudella taisi pois p��st�. Kuitenkin olin min�
niin harhatielle tullut, etten min� omaa v�ke� en��n kiinni saada
taitanut. Kosken takana oli kuitenkin avaroita soita, ja kuin ne olivat
j��tyneet, taisin min� niiden ylitse k�yd�. Ja olin min� kolme p�iv��
ilman ruokaa ja k�rsein paljon niist� haavoista, joita min� saanut
olin; sill� vaikka ne suuria eiv�t olleet, niin ne kuitenkin pakkasen
t�hden s�rkiv�t. Tulin min� my�skin monta kertaa paikoille, jotka ennen
asutuita olivat olleet, mutta jotka nyt autioina seisoivat; l�ysin
kuitenkin lopuksi yhdess� talossa yhden vanhan �mm�n, joka minun
kanssani siit� v�h�st� tavarasta jakoi, jota h�nell� j�ljell� oli, ja
viivyin min� sitten h�nen tyk�n�ns� ja autoin h�nt� sill� lailla ett�
min� h�nelle puita hakkasin, vett� kannoin ja muuta sen kaltaista
tehin, jonka edest� h�n minulle ruokaa antoi, siksi kuin min� niin
paljon paranin, ett� luulin itseni voivan eteenp�in k�velem��n ruveta.
Se ei kuitenkaan ollut helppoa, koska vihollinen oli maata hirmuisesti
h�vitt�nyt, ja kaiken v�en pois-vienyt niist� pit�jist�, jossa miehet
heit� vastaan olivat aseihin tarttuneet, ja en min� tiet�nyt minnek�
paras k��nty� olisi, vaan umpim�hk��n min� pohjoiseen p�in k�velem��n
rupesin. Jumala kuitenkin armollisesti minun askeliani niin johti, ett�
min� vihdoin pienen joukon meid�n v�est� tapasin, joka Kajaaniin
marssilla oli. Ja yhdyin min� heid�n kanssansa, ja ei se seutu viel�
ollut niin kovasti h�vitetty kuin piirityksen j�lkeen, jolloin koko
l��niss� ainoasti viisi huonetta j�ljell� oli.

-39

Tulin sitten garnisuunissa seisomaan, joka ei juuri minun mieleni

mukaan ollut. Mutta kuin sota kaikissa paikoissa veltosti k�vi, sain
min� t�m�n laiskan el�m�n kanssa tyytyv�inen olla.

Olin min� niin Kajaanin linnassa, joka oli viimeinen linnoitettu

paikka, joka meill� koko maassa oli. Koko v�est� oli 100 miest�. Mutta
juuri kuin me emme koko seudulla mit��n vihollista olleen tiet�neet, ja
50 miest� parasta v�ke� pois oli l�hetetty, niin ett� ainoasti 50
miest�, paraasta p��st� invaliidia, seisoivat f�stningiss� j�ljell�,
tuli ryss� meit� piiritt�m��n. Viisi kokonaista viikkoa seisoimme me
vastaan, mutta nyt oli kaikki proviantti loppunut, ja sanoi
komentantti, Majuri Fieant minulle: "Malm," sanoi h�n, "Mit� meill� nyt
muuta neuvoa on, kuin ly�d� valkeeta siihen kruutiin, kuin meill� viel�
j�ljell� oli, ja itsemme pamauksen kanssa poisantaa?"

"Niin, herra komentantti," sanoin min�, "niin hyv� ennen kuin

j�lkeenp�in, sill� apua ei meid�n en��n odottaa tarvitse, ja ei meill�
en��n ainoata haavoittumatonta miest� ole." Ja oli komentantti jo
kaikki valmiiksi laittanut, ett� linna ilmaan pamautetuksi tulisi,
mutta meni h�n niin vaimonsa tyk�, joka istui pieni tyt�r syliss�ns�,
jonka h�n piirityksen aikana synnytt�nyt oli, ja oli h�nell� jo t�m�n
sodan aikana paljon surua ollut, kuin h�nen ensimm�inen herransa
kaatunut oli. Nyt sanoi Majuri Fieant: "rukoile viel� rukous meid�n ja
tuon lapsen edest�, sill� kaikki on lopussa nyt."

Mutta nyt rupesi h�n niin rukoilemaan sen pikkuisen lapsen ja kaikkien
niiden ihmisparkojen edest�, jotka linnaan suojelusta saamaan tulleet
olivat; ja niin pehmeni h�nen syd�mens� lopuksi, ett� h�n rupesi
pakko-sovinnosta vihollisen kanssa keskustelemaan ja yl�s-tehtiin se
viel� samana p�iv�n� sill� tavalla, ett� me liehuvilla lipuilla ja
kaikuvalla soitolla koko v�est�n kanssa ulosmarssia saisimme ja ett�
kaupungin v�est�lle vapaus annettiin, ett� kunne tahansa menn� saivat.
Siit� kaikuvasta soitosta ei kuitenkaan mit��n tullut, ja olisi h�n
mielell�ns�, jos ei sotatapa sit� vaatinut olisi, semmoista saanut
antaa tinkim�tt� olla, kuin ei meill� musikanttia ollut, niin, ei edes
kissaakaan, joka rivin edess� olisi naukua taitanut.

Kello 10 edell� puolen p�iv�n l�hdimme me linnasta. Ensin piti

linnan-v�en ulosmarssiman. Edell� kulki ylpeill� askeleilla linnan
p��llikk�, l�hinn� h�nen per�ss�ns� tuli h�nen rouvansa, syliss�ns�
pient� lastansa kantaen, joka huusi ja parkui t�ytt� kurkkua, ollen
sill� tavalla meid�n kaikuva soittomme, ja viimeksi tulin min� meid�n
lippuamme kantaen. Sitten tuli trossi meid�n haavoitetun v�kemme
kanssa, pahimmin haavoitetut rattailla, muut itse�ns� niin hyvin kuin
taisivat jalvoillansa eteenp�in kuljettaen.

Kuin ven�j�l�inen p��llikk�, kenraali Tchekin, t�m�n meid�n retkemme

n�ki, tuli h�n niin vihaiseksi kuin h�n huomasi mill� pienell� joukolla
me h�nt� vastaan seisoneet olimme, ett� h�n antoi k�skyn meit� kaikkia
oitis alashakkaamaan. Mutta silloin edesastui eversti Mannstein h�nen
tyk�ns�, heitti miekkansa h�nen jalkojensa eteen ja sanoi, ett� ei h�n
konsanaan palvelisi yhdess� semmoisen miehen kanssa, joka sill� lailla
valat ja lupaukset rikkois. Malttoi sitten kenraali niin paljon
mielt�ns�, ett� me kaikki vastoin sopimusta Ven�j�lle fangeuteen
vietiin, jonneka min� t�ll� tavalla, niin my�s komentantti itse, toisen
kerran vietiin. T�ll� kertaa vietiin meit� kuitenkin pitk�lle Wen�j�n
sis�lle, 30 penikulmaa Moskovan toiselle puolen, ja oli meill� siell�
suurta kurjuutta, ettei meill� mit��n muuta ollut, josta el��
tulisimme, kuin mit� me meid�n k�ttemme ty�ll� ansaitsimme, ja opimme
me Majurin rouvalta sukkia ja tumppuja kutomaan, josta meill� suurin
hy�ty oli. Tuli meille kuitenkin aika sill� tavalla kovin pitk�ksi, ja
vaikka me kuulleet olimme, kuinka monet meid�n v�ist� kiinni otetuiksi
ja raudoilla ja kauhealla fangeudella rangaistuksi tulleet olivat kuin
he paolla olivat koettaneet poijes p��st�, niin emme me kuitenkaan
voineet sit� houkutusta vastaan seisoa, ett� onneamme koittaa
mahtaisimme, pit�en toivomme Herrassa kiinni, ett� h�n meit�
armollisesti t�st� kurjuudesta ja fangeudesta pelastaa tahtoisi.

Laitoimme me asiamme nyt niin, ett� me kaikkia v�hitellen talonpoikien

kanssa vaihetimme, jotka kaupunkiin tulivat, ja saimme tumppujamme
vastaan, jotka me kauniilla v�reill� uloskoristimme, milloin kappaleen
kankasta, milloin hameen, milloin tr�ijyn ja niin edesp�in, vaikka
t�m�n varovaisesti ja v�hitellen tapahtuvan piti; ettei se huomiota
her�tt�� mahtaisi. Sitten sovitti ja laittoi Majurin rouva, ett� kaikki
meille sopimaan tuli, ja saimme me v�hitellen t�yden puvun, Majuri
niinkuin ven�j�l�inen talonpoika, rouva niinkuin sen vaimo ja min�
niinkuin yksi pitk�llainen moukka-piika, jonka lasta kantaman ja
hoitaman piti.

Sittekuin me my�s ev�spussilla itsemme ulos-varustaneet olimme,

onnistui meid�n karkuun p��st� yhten� p�iv�n�, kuin sen seudun kansa
prasnikkaa [prasnikka, oik. prasnik on ven�j�n kielt� ja merkitsee
juhla. Suom. muist.] piti, ja puhuimme me jo kaikin ven�j�n kielt�
niin, ett� me itsemme monesta pulasta edesautoimme, ja k�vi kaikki
hyvin niin kauvan kuin me pikku teill� edes-kulkea taisimme. Mutta nyt
piti meid�n yhden joen ylitsenkulkea, ja siell� oli monen penikulman
p��ss� ainoasti yksi silta, ja sen sillan p��ll� seisoi yksi vahti.
Toivoimme me kuitenkin t�m�n vahtimiehen ohitse p��st�, ja astuimme
rohkeasti p��lle, meinaten itse�mme nyt kuin my�s ennenkin asiasta
selvitt��. Huusi h�n kuitenkin meit� h�nen tyg�ns� tulemaan, kysyen
kusta me tulemme ja kuhunka me menemme, ja n�ytti h�n ep�ilyst� meid�n
p��llemme vet�v�n. Aivoin min� sitten itse�ni koukistella, ja itse�ni
niin asettaa kuin tahtoisin min� h�nen huomionsa minun puoleeni vet��,
ja kuin min� huomasin ett� h�n rupesi leikki� minulle puhumaan luullen
minun koreen neidon olevan, niin vedin min� itse�ni v�hitellen aina
likemm�ksi Fieanttia, kuin olisin min� tahtonut tehd� itse�ni tyk�, ja
pit�� itse�ni h�nest�ns� pois; ja kuin h�n seurasi minun per�ss�ni ja
ojensi ulos k�tens� ett� h�n minua kiinni ottanut olisi, kumarsin min�
itse�ni alas niinkuin min� h�nest� p��st� olisin tahtonut, mutta
tartuinkin h�nen s��riins� kuin min� huusin: "Majuri, auttakaa minua
t�st� armastelijasta!" Ja niin nappasimme me h�nen molemmin ennenkuin
h�n mit��n huomannut oli, ja yhdess� heitossa ty�nsimme h�nen k�sipuun
ylitse virtaan, ja ruveten sitten juoksemaan kuin olisi "ryss�
takanamme ollut", p��simme me sill� tavalla siit� vaarasta. P��simme me
my�skin lopuksi kotio j�lleen. Ja menimme me niin Ruotsiin kuin ei
meill� mit��n rauhaa kotona ollut, sittenkuin nyt ryss� koko maassa
turmiota levitti, ja tahtoi Majuri saada vanhan virkansa, mutta se oli
poisannettu, ja sanoi Kuninkaallinen Majesteetti ja meid�n armollinen
herramme silloin, ett� kyll� sopi kaksikin majuria samaan rykmenttiin
palvelemaan panna, ja sill� lailla tultiin tehty� sen kunnollisen
Fieantin t�hden.

P��lle-seuraavana kev��n� tapasin min� L�fvingin. "No, Mauno," sanoi

h�n, "min� menen kotio Suomeen katsomaan mit� ryssill� edes-on,
tahdotkos mukaan tulla?"

"Niin," sanoin min� vastaten h�nelle, "paljoa ei taida teht�v�n� olla,

kuin maa kokonansa vihollisen vallassa on, mutta min� tahdon kuitenkin
mukana olla!"
Seurasin min� niin L�fvingi�, joka kaikki tiet ja polut maassa tunsi,
niin ett� kuin kerran meren ylitse tulleet olimme, h�n kyll� meid�n
edes vei. Oli nyt kuitenkin kaikki kansa niin pelvoissansa kutakaan
ruotsalaista vakoojaa huoneesensa ottamaan, sittenkuin ryss� niin kovia
kieltoja sit� vastaan oli ulos-menn� antanut, ett� usein oli
erinomaisen vaikeata saada majaa, mutta L�fvingi oli kaikenlaisia
yl�s-l�yt�myksi� niin t�ynn�ns�, ett� me kuitenkin itsemme hyvin
edes-auttaa taisimme. Ja olin min� niin h�nen kanssansa monessa
hassussa tempauksessa, jossa ryss�t aina saivat v�liss� istua, mutta
p��simme me aina eheill� nahoilla pois. Tulimme me my�s sen kerran
Tukholmiin onnellisesti takaisin j�lleen, tuoden my�s mukanamme
kaikenlaisia t�rkeit� tiet�myksi� oloista ja ven�j�l�isten voimasta
maassa.

Olin min� sitten lopun t�st� talvesta Tukholmissa ja olisi siell� ollut
hyv� olla. Tanssata ja itse�ns� huvitella sai siell�. N�in min� siell�
my�s monta kaunista frouvas-ihmist�, mutta ei kukaan minun mavulleni
niin langennut kuin Maija Stiina Hermolin, ja olin min� yhden ajan
h�neen my�s rakastunut; mutta kuin en min� mit��n tiet�myksi� Suomesta
saanut, ei minulla mit��n rauhaa ollut, vaan paloi minun haluni siihen
rakkaasen maahan.

Kev��ll�, sittenkuin L�fvingi, kuin tavallista oli, taaskin omin

neuvoin itsens� ulosvarustanut oli, hankein min� itselleni venheen ja
palkkasin my�s kolme miest�, ja kuljin ylitse Suomeen partioita ryssien
keskell� tekem��n, mutta pidin itseni enemm�st�ns� saaristossa Turun
edess� ja nappasin kiinni, kuin tilaisuutta oli, yhden ja toisen
ven�j�l�isen aluksen, jonka min� miehinens�, lastinensa p�ivinens�
Tukholmiin vein. My�skin onnistui minun poikkileikata ankkuri-touvin
yhdest� kaleerista, niin ett� tuuli sen karille vei, ja se suureen
tuskaan tuli, ja oli se minulle erinomaisen mieluista, kuin min� sill�
tavalla sain kostoa ottaa yhdest� niist� kaleerista, jotka niin kovasti
Ehrensk�ldi� ahdistit, ja tahdoin min� mielell�ni t�m�n maanmiehen ja
urhoollisen soturin puolesta nostaa. Sit� oli nyt noin pari vuotta
sittenkuin h�n otetuksi tullut oli, kuin h�n oli Schoutbynacktina ja
komensi kanuunaproomia Elephanttia, joka kuuden kaleerin kanssa seisoi
isoa ryss�l�ist� kaleerilaivastoa vastaan, jolla my�s keisari itse oli.
Sittenkuin melkein kaikki v�ki Elephantista kaatunut oli, panivat
ven�j�l�iset laivansa siihen kiinni ja rynt�siv�t siihen. Tapahtui
sitten ett� Ehrensk�ld, joka viel� palaneilla vaatteilla ja monella
haavalla itse�ns� puolusti, vihdoin kaatui kahdesta uudesta haavasta ja
kaatuen laivan partaan ylitse k�ysiin kiinni otti, josta h�n hervotonna
ryssilt� poijes otettiin.

Itse keisarikin suuteli h�nen verist� otsaansa ja sit� urhoollista

miest� kiitti, mutta vangina Wen�j�ll� on h�n yh� viel�, joka
semmoiseen reimaan merimieheen ja Kunink. Majesteetin uskolliseen
palvelijaan kustantaa mahtaa. Nyt sain min� siis antaa muiston yhdelle
niist� kaleijoista, jotka h�nt� pahimmin ahdistanut oli.

Toin min� my�s Ruotsin kaikenlaisia tietoja maasta ja vihollisesta, ja

oli minulle Herra Jumala niin armollinen ett� h�n minun kaikista
vaaroista varjeli, ett� min� aina onnellisesti itseni pelastin ja
kaikellaista vahinkoa viholliselle matkaansaattaa taisin. Tulin min�
kuitenkin pian taasen takaisin Suomeen ja aivoin vanhaa virkaani tehd�.

Menin vihdoin my�s pois meren rannoilta ja sis�maahan, jossa min�

yhdess� pieness� kahakassa my�s yhden haavan sain, ja t�ytyi minun
j��d� Kangasalan pappilaan, jossa papin rouva minua niinkuin omaa
lastansa hoiti, ja ulos-antoi minun sisarensa pojaksi. Ja oli se
minulle, sittenkin kuin min� parantunut olin, mahdotointa poijes-tulla,
vaan t�ytyi minun siell� koko talven viipy�, ja autoin min� pastoria
semmoisissa h�nen virkansa toimissa, joita minun tehd� sopi. Oli my�s
tarpeellista ett� h�n jonkun avun sai, sill� koko pit�j�ss� ei muuta
pappia ollut, kuin h�n. Mutta sittenkuin provasti Rietz, joka Turussa
pispan virkaa hoiti, ruhtinas Galitsinilta oli yl�s-kehoituksen saanut,
ett�, niin paljon kuin mahdollista on, maaseuduille pappia laittaa, oli
h�n niihin ammatteihin monta teini� m��r�nnyt, sill� muita ei ollut,
sitten kuin kaikki lukemiset ja studeeraamiset maassa niin kauvan
lakanneina olleet olivat, ja niin tuli yksi poika t�nnekin apupapiksi.

T�ll� v�lin olin min� pastorin nuorempaan tytt�reen, Leena Liisaan,

rakastunut, mutta kuin se nuori pappi tuli, tahtoi h�n minulta
etu-oikeuden pois-riist��, ja oli t�st� rupeemaisillansa paha riita
yl�snousta. Tapahtui sitten, ett� yhten� p�iv�n� pappilaan ven�j�l�ist�
majoitusv�ke� tuli, ja ett� min� kaikenlaisia kysymyksi� minun
persoonastani v�ltt�� mahtaisin, p��tettiin ett� min� joksikin ajaksi
pois-l�htisin, ja olin min� jo ennenkin ajatellut matkaa kauvemmaksi
yl�sp�in tehd�, ett� min� saisin tiet�� mink�laista mielt� kansalla
siell� p�in oli. Ja l�ysin min� heid�n siell� kuin my�s muuallakin
syd�mess�ns� Ruotsille uskolliset olevan, vaikka niiden itsens�
vihollisille alammaisiksi n�ytt�� t�ytyi, sill� mit� he muuta tehd�
voivat. Sit� paitsi oli nyt, niinkuin my�s kaikkina aikoina semmoisia,
jotka m�iv�t kunnian ja is�nmaan, kuin vaan itse etuja saivat.

Tulin sitten yhten� ehtoona my�h�iseen Mikko K�skisen tyk�, ja istui

siell� monta miest� p�yd�n ymp�rill�. Sanoi yksi: "tule t�nne, niin
saat oltta;" sill� min� olin talonpojan vaatteisiin puettuna ja
ulos-annoin itseni Kangasalan pappilan rengiksi. Sanoin min� vastaten
heille: "ohoh, onko teill� t�ss� pit�j�ss� oltta, eik� ryss� sit�
l�yt�nyt ole?" Vastasi h�n sanoden: "paremmin olvi nyt tynnyriss�
pysyy, kuin ryss� on meid�n herramme, kuin koska h�n meid�n
vihollisemme oli ja ei kukaan meid�n yst�v�mme." T�st� herjauksesta
kiehui minun mieleni niin ylitse, ett� min� h�nen p��h�ns� olvihaarikan
heitin. Lensi h�n siit� sitten yl�s ja tuli minua puulla ly�m��n, mutta
otin min� sitten h�neen kiinni ja h�nt� sein�� vastaan likistin
sanoden: "totisesti minulla kaksi pistoolia takkini alla on, mutta en
min� sinulle mit��n pahaa tehd� tahdo; mutta ne teist�, jotka t��ll�
sis�ll� olette, joka liikkuu ett� h�n minun likelleni tulisi, sen ammun
min�, ja t�m�n miehen ensin." Ei minulla mit��n pistoolia ollut, mutta
jotakin minun sanoman piti, ett� miehet hiljaisina pysy� mahtaisivat.
Sitten aivoin min� nuhdella h�nt� h�nen sopimattomista puheistansa ja
edespit�� h�nelle sit� uskollisuutta, jonga h�n kruunatulle herrallensa
ja kuningaallensa velkaa oli, ja sanoin min� my�s h�nelle, ett� jahka
meid�n urhoollinen kuninkaamme vaan saisi aikaa Suomea takaisin
valloittaa, silloin ne, jotka kapinallista puhetta pit�neet olivat,
toista n�hd� saisivat; ja tuli h�n lopuksi niin pehme�ksi ett� h�n
minulta anteeksi pyysi, ja j�in min� sitten siksi y�ksi sinne.

Mutta tuli sitten seuraavana aamuna muutamia kasakoita ja kerroin min�

heille jutun, ett� he tukasta yhteen tulivat, sill� min� en nyt mill��n
muulla lailla heid�n kimppuunsa tulla taitanut. Mutta vihdoin he
huomasivat ett� min� heid�n pett�nyt olin ja rupesivat ep�ilem��n minua
herrasmieheksi, ja sitten piti heid�n minua kiinni ottaman. P��sin min�
kuitenkin, Jumalan kiitos, yhdell� heid�n omilla hevoisillansa pakoon,
vaikka min� kylkeeni haavan saanut olin, niin ett� minun, kuin min�
pari penikulmaa ehtinyt olin, yhteen torppaan pis�tt�� t�ytyi. T�m�
torppa oli Hatanp��n talon alle kuuluva, ja kuin herrasv�ki siell�,
siit� haavoitetusta matkamiehest� kuulla sai, joka heid�n torpparinsa
tyk�n� sairaana makasi l�hettiv�t he minulle ruokaa ja l��kkeit�, ja
tuli sitten rouva itse ynn� vanhemman tytt�rens� kanssa minua
katsomaan. Kysyi minulta rouva, kuinka min� haavoitetuksi tullut olin
ja sanoin min� vastaten h�nelle: "kahakassa ryssien kanssa." Sanoi h�n:
"mit� auttaa ponnistaa vastaan, siit� vaan paha pahemmaksi tulee."
Vastasin min� h�nelle sanoden: "mutta kerran sen loppuman pit��; ja jos
ei kukaan Ruotsin puolta maassa yl�s-pid�, niin se h�vi��n tulee.
Huokasi h�n ja meni pois, mutta tuli sitten joka p�iv� yksi tytt�rist�,
ynn� yhden piian kanssa, minua katsomaan kuin my�s minulle ruokaa
tuomaan."

Min� en ollut sanonut kuka min� olin, mutta kuitenkaan ei minun vahva
sarkatakkini minua suojella voinut silt� rakkaudelta, jonka se vanhempi
tyt�r, Margareetta, minun tyk�n�ni yl�s-her�tt�nyt oli. Vaikka min�
joka p�iv� itselleni sanoin kuinka turhaa oli, ett� min� h�nt�
rakastin, niin en min� sille tunteelleni mit��n tehd� voinut, vaan otti
t�m� rakkaus aina vaan syvemm�n juuren. En min� my�sk��n itse�ni
vallan salata taitanut, vaan huomasi h�n, etten min� mik��n talonpojan
renki ollut, ja kysyi kuka min� olla mahdoin, ja t�ytyi minun se
lopuksi sanoa, vaikka sitten k�vi, niinkuin min� my�s pelk�sin, ettei
h�n en��n torppaan tullut.

T�ytyi minun my�s pian sen j�lkeen itseni poijes laittaa. Terve olin
min� jo kauvan ollut, vaikka min� itseni sairaaksi tein, ett� min�
h�nt� n�hd� saanut olisin; mutta nyt kuin h�n ei en��n tullut, heitin
min� sen pakon poijes, ja etten min� alttiiksi antaisi niit�, jotka
minua suojanneet olivat, menin min� pois, mutta huomasin etten min�
vallan varmana ollut, vaan menin min� oikoiseen maan l�pitse Waasaan,
sain pienen venheen itselleni, jolla min� muutamia p�ivi� kalastamassa
k�vin, myin kalat toisille kaupungissa, laitoin itselleni sitten pienen
purjeen venheeseeni, vartosin hyv�� tuulta, ja menin Merenkurkun ylitse
Ruotsiin, kunne min� my�s Jumalan avulla onnellisesti saavuin. Pyysin
sitten siell� my�s virkaa; aivoin palvella itseni yl�s kuninkaan
silmien edess� ett� sitten Margareettaa kosia taitaisin; mutta eiv�t he
minulle muuta antaa tahtoneet kuin alaupseerin arvon yhdess�
linnav�ess�, ja min� sanoin "ei", ja pujahdin taasen Suomeen, sill�
minun syd�mess�ni paloi halu saada n�hd� sit�, jota min� rakastin.

Olen min� nyt kauvan t�ss� seudussa edestakaisin kuljeksinut, enk� ole
h�nt� n�hd� saanut. Tosin minulla on jotenkin varma asumapaikka saman
minun pelastajani tyk�n� minun ensimm�isest� fangeudestani, mutta siit�
ei paljoa ole, kuin en min� Margareettaa n�hd� saanut ole. Min� h�nen
kotiansa vartioitsen niinkuin lintu pes��ns�, sill� min� olen
kaikenlaista kuullut, joka minun levottomaksi tehnyt on, kuin min�
t�ss� seudussa kuljeskellut olen.

Olin min� niin Pietarin aikuisien yst�vieni Pekan ja Ellin luona

itse�ni yl�spit�nyt, ilman mink��nlaisiin partioihin rupeematta, kuin
he sit� minulta v�ltt�m�tt�m�sti vaatineet olivat, jos min� heid�n
luonansa asua saisin ja levollisena siell� oleskella heid�n paperinsa
nojassa, jonka he keisarilta saaneet olivat, aikaani viett�en
ajattelemisella Margareetan p��lle, ynn� kuinka min� h�nt� n�hd� ja
tavata saisin. K�yd� h�nen luonansa min� en kuitenkaan tahtonut, koska
min�, joka en aatelia ollut, silt� ylh�iselt� suvulta happamalla
mielell� vastaanotetuksi tullut olisin, enk� my�sk��n tahtonut min�
h�nen huoneensa p��lle mit��n vaaraa vet��, koska helposti olisi tiet��
saatu, ett� min� siell� k�ynyt olin, jolloin ryss�t, jos he sit�
olisivat kuulla saaneet, helposti olisivat sill� tekosyyll� heilt�,
jotka rikasta herrasv�ke� olivat, kumminkin rahoja kirist�neet, jos ei
viel� pahempaakin. Kuitenkaan ei minun onnistunut h�nt� n�hd� eik�
tavata.

Alkoi nyt huhuja kuulua, kuinka ryssi� t�nnep�in marssi, ja kuinka he

kaikellaista hurjuutta harjoittivat, ja sanottiin ett� he t�m�n kerran
itsens� Hatanp��lle aikoivat, koska he kuulleet olivat ett� L�fving
siell�p�in oleskeli, joka mahtoi sekoitus minun kanssani olla. Niin en
min� kaikkea tahtonut hunningolle menn� antaa, vaan pidin itseni niin
paljon kuin mahdollista niill� seuduilla. Olin min� nyt itseni mets��n
k�tkenyt, ei kaukana talosta, kuin min� n�in saavun yl�snousevan ja,
rient�en sinnep�in, huomasin sen Hatanp��n talosta tulevan. Samassa
n�hden minun rakkaan Margareettani yhden kasakan edell� pakenemassa,
joka k�tt�ns� ojensi h�neen tarttuaksensa, otin min� h�nelt� muutamalla
iskulla halun sen korean saaliin per��n. Oli Margareetta jo kuitenkin
pelj�styksest� py�rtynyt, jonka j�lkeen min� h�nen syliini otin ja
mets�n l�pitse h�nen pois kannoin, enk� min� uskaltanut seisahtua, ett�
min� h�nelle edes virvoitusta hankkinut olisin. Her�si h�n pian
itsest�ns� ja tirkisteli pelj�styneen� minuun, ei tiet�en mit�
tapahtunut oli. Mutta �kki� punastuen ja ihanaisesti kainona, koitti
h�n itse�ns� irti tempaista eik� h�n my itsellens� mit��n rauhaa
antanut ennenkuin h�n omille jalvoillensa tullut oli. T�ytyi minun niin
h�nt� maahan laskea p��lle-kiiruhtaen meid�n k�velemist�mme, koska ne
toiset kasakat, kuin he sen kuolleen kumppaninsa l�yt�isiv�t, tietysti
sit� takaa ajamaan rupeisivat, joka h�nen tappanut oli, ett� he h�nen
kostetuksi saisivat.

��nett�min� k�velimme me sitten toistemme rinnalla, ainoasti eteenp�in

kiiruhtaen, siksi kuin me yhdelle autiolle talolle ehdeimme, johonka
min� hevoseni j�tt�nyt olin. T��ll� ei meid�n viipy� sopinut, kuin
siell� suvella ruohoa kasvanut oli tupaan, jossa ei kattoa ollut, ja
nokkoset muurin p��ll� kasvupaikan ottaneet olivat lapsien sijasta,
jotka jo kait kurjuuteen hukkuneet olivat. T�m�kin paikka oli ennen
varakas talo ollut, mutta t��ll� oli k�ynyt niinkuin useimmissa
muissakin paikoissa, ett� sittenkuin kaikki miehet, jotka ruton
per�st� j�ljelle j��neet olivat, olivat sotajoukon lis�ksi
uloskirjoitetuiksi tulleet, niin oli vaimojen ja lapsien t�ytynyt
j�tt�� talo, kuin eiv�t he mill��n tavalla taitaneet yhteen-koota
rahoja kruununveron maksamiseksi, jota kireesti yliskannettiin, vaikka
H�nen Majesteettinsa, meid�n armollinen herramme, Benderist� saakka
kirjoittanut oli, ett� kansaa s��stett�m�n piti niin paljon kuin
mahdollista oli.

Nyt rupesi v�h�n pyrytt�m��n, jo iloiten siit� ett� meid�n j�lkemme

t�m�n kautta takaa-ajajiltamme paremmin peitetyiksi tulivat, pyysin
min� Margareettaa rekeen istumaan, luvaten h�nelle varman suojapaikan
hankkia, siksi kuin min� tietoja h�nelle ehtisin saada, koska h�n kotio
menn� taitaisi, kuin ei h�n sinne oitis menn� tahtonut, koska h�n ei
�itins� ja sisarensa kohtalosta mit�k��n tiet�nyt. Lupasin min� h�nelle
niin heist� tietoja hankkia, kun h�n ei itse sen asian edest� mit��n
tehd� taitanut, vaan ainoasti itsens� suurelle vaaralle alttiiksi
antaa. Tahdoin min� nyt h�nt� yhteen paikkaan vied�, jossa h�nell�
varma suojapaikka oli, ja jossa my�s min�kin nyt oleskelin, sit�
lupausta vastaan, etten min� ryssille mit��n pahaa tehd�kseni
ehdottaisi, jonga suostumuksen min� kuitenkin t�n� p�iv�n� rikkonut
olin, jota en kuitenkaan auttaa voinut, ett� niin k�yd� t�ytyi.

Tulimme sitten Piijalaan, jossa Pekka ja Elli itsellens� talon ostaneet

olivat, ja seisoi Elli rapulla meit� vastaan ottamassa sanoden: "ohhoh,
kauniinpa reissu-kumppanin on kersantti rumaan rekeens� saanut. Miss�
kersantti nyt partiolla on k�ynyt, kuin niin korean saaliin saanut on?"
Sanoin min� vastaten h�nelle, "niin, n�ettek�s, Ellimuori, kyll� saalis
korea on, mutta niinp� teid�n pit��kin sit� sen mukaan hoitaman.
Ottakaa nyt paraalla tavalla t�m� nuori fr��kin� vastaan; Ryss�t ovat
t�n�p�iv�n� h�nen kotonsa polttaneet." sanoi h�n vastaten h�nelle:
"nuori fr��kyn� parka, jos h�n tahtoo meid�n tupaamme tyyty�, totisesti
min� koitan kaikkia h�nen hyv�ksens� laittaa."

Sill� aikaa kuin Elli nyt kaikella lailla t�t� harvinaista vierasta
yl�s-l�mmitt�� ja kestitt�� koitti, l�hetin min� miehen Hatanp��lle, ja
sai Elli viimeinkin Margareetan levolle menem��n siihen toiseen
kamariin. Kuin h�n nyt toisena aamuna yl�snousi eik� itsellens� mit��n
rauhaa antanut, ennenkuin h�n kotionsa menn� saisi, t�ytyi minun
h�nelle ilmoittamaan ruveta, ettei h�nell� mit��n kotoa ollut, vaan
ett� paras olisi, ett� h�n t�nne j�isi, jossa h�n hyv�ss� turvassa
olisi, koska is�nt�v�ell� Keisarilta turvakirja oli, jolloin h�n n�ytti
semmoiselta, kuin ei h�n juuri parasta tahtoisi niist� uskoa, joilla
papereita ja kirjoja Keisarilta oli. Sanoin min� h�nelle sitten, ett�
meid�n em�nt�mme semmoinen urotar oli, joka vapauttanut oli kaksi
vankia itse ison-ryss�n k�sist�, ja p��lliseksi p��tteeksi h�nelt�
itselt�ns� viel� turvapassin saanut oli; mutta n�ytti Margareetta sit�
ei paljon kuulevan, vaan kysyi h�n yh� enemm�n omaisistansa, niin ett�
h�nen lopuksi tiet�� t�ytyi saada, ett� h�nen �itins� ja sisarensa
pois-viedyiksi tulleet olivat, ja oli minun surkiata n�hd� kuinka h�n
t�m�n onnettomuuden kovasti syd�mellens� laski. Koitin min�, niin
paljon kuin min� taisin, lohduttaa h�nt� ja h�nelle tiet�� antaa, ett�
ruhtinas Galitsinia kunnon herraksi sanottiin, ett� h�n omaisensa
taasen pian takaisin saisi. Vihdoin t�ytyi h�nen ymm�rt��, ettei h�n
mit��n muuta tehd� taitanut, kuin niinkuin min� sanoin, t�nne j��d�,
johonka my�s Pekka ja Elli suostuivat.

Meni sitten Pekka taasen tietoja hankkimaan ja tuli nyt iloisemmalla

uutisella takaisin, sanoden, ett� yksi ylh�inen herra oli tiell� niit�
poisvietyj� naisia vastaan tullut, antanut heid�n h�nen omaan rekeens�
istua ja suurella kohteliaisuudella heit� kohdellut; ja tuli
Margareetta nyt v�h�n levollisemmaksi, ja n�ytti nyt v�h�n paremmin
kohtaloonsa tyytyv�n, ollen Elli niinkuin tavallisesti iloinen ja
syd�mest�ns� hyv��tarkoittava em�nt�. Ja neuloi nyt itsellens�
Margareetta vaatteita kankaasta, jota h�n Ellin hienoista kutomista
itsellens� ostanut oli, ja oli h�n aina v�lill� Elli� h�nen
askareissansa auttamassa, ja tehin min� sill� aikaa Pekan kanssa yht�
ja toista puusep�n ty�t�. Ja oli t�m� aika erinomaisen suloinen ja my�s
herttainen. Ja n�ytti my�s Margareetta tyytyv�iselt�, ja itsekin h�n
sit� ihmetteli kuinka se tyk�-tulla mahtoi. Mutta iloitsi minun
syd�meni monta kertaa suurella toivomisella.

Oli pyh�, ja Elli ynn� Pekka olivat kirkkoon menneet, jossa nyt
ensimm�isen kerran kuuden vuoden per�st� jumalan palvelusta pidettiin.
Me toiset pidimme puolip�iv�-saarnamme kotona, lukien Margareetta
evankeliumia minulle ja is�nt�v�en kahdelle vanhemmalle lapselle ynn�
niille kahdelle piijalle, ja sitten veisasimme Margareetta ja min�
yhdess� virren virsikirjasta. Mutta piijat, joilla ei kirjaa ollut,
veisasivat muistostansa, ja kiitin min� Jumalaa, ett� me niin
ihanaisesti t�m�n Jumalan palveluksen pit��, saimme. Tulivat sitten
Pekka ja Elli kotio ja veisasivat my�s, siksi kuin virsi loppui, ja
kysyi sitten Margareetta kuinka kirkkomatka k�vi.
Vastasi Elli sanoen: "hyvin, tosin on pappi nuori, mutta jospa h�n kuka
hyv�ns� ollut olisi, niin olisi h�nen luullut herran engeliksi, niin
toivottiin t��ll� pappia. Vaikka kyll� tarvittaisiin semmoista, joka
mies olisi, sill� se on oikein hirmullista, kuinka kansa n�in� pahoina
aikoina on unhottanut kaiken kauniin ja hyv�n, niin itse meid�n
Herramme ja Jumalamme he vihottaneet ovat."

Ja nuori t�m� pappi my�s oli, sill� h�n oli ainoasti teini, mutta
sittenkuin melkeen kaikki papit Ruotsiin paenneet olivat, t�ytyi
semmoisillekin niit� virkoja antaa. Mutta Elli rupesi nyt puhumaan ett�
Flinki jotakin puhunut oli, jolla ei hyv�� merkitsemist� ollut. Sanoin
min�: "liikkuuko se Flinki nyt taas?" sanoi h�n vastaten: "niin h�nest�
on tehty vallesmanni kuin se entinen pantiin voudiksi. Kyll� nyt t�h�n
aikaan n�ytt�� helppoa olevan kenenk� hyv�ns� virkoja saada." Oli h�n
Ellille kirkonm�ell� sanonut: "�l� sin� Piijalan muori liian paljon
plakaatiisi luota. Ei se kaikille katoksi ulotu, jotka meid�n
armollisimpaa keisariamme vastaan konnan-juonia seppiv�t." Sanoin min�:
"kyll� min� sen Flinki-lurjuksen tunnen. Onni kumminkin, ett� h�n
semmoinen kulkunen on ettei h�n suutansa soukemmalla pit�� taida. Nyt
t�ytyy minun pois itseni laittaa, sill� muutoin te kaikki ik�vyyksiin
minun t�hteni tulette."

Viittasi nyt Elli minua itse�ns� seuraamaan, jota min� my�s

tehin. Ja kuin me arkitupaan tulimme, sanoi h�n, ettei h�n sit�
Margareetta-parkaa niin suurella pahalla peloittaa tahtonut, mutta ett�
Flinki my�s jotakin mumissut oli "fiinist� fr��kyn�ist�, joiden ei
tarvitse itse�ns� niin raariksi tehd�". K�vi t�m� h�nen pahanelkeinen
puheensa niin minun sapelleni, ett� min� vihasta kirosin niin, ett�
Elli pelj�styksiss��n takaisin p�in otti. Kaduin k�yt�st�ni kuitenkin
oitis ja k�skin Ellin kaikkia kuntoon laittamaan, ett� min�
�kkipikaisesti Margareetan pois-vied� taitaisin, ja piti Pekan
m��r�tylle paikalle meitille lis�� uutisia ja tietoja Flinkin
tyk�-tekemisist� laittaman.

Pitk�� aikaa ajattelemisiin ei ollut, ja Margareetta pienien

tavaroittensa kanssa rekeen pian sis�lle-pakattu oli, ja h�n sill�
tavalla taas yksin minun hoitamukseeni j�tetyksi tuli.

Keli oli jo huonoa, mutta vaikka pellot melkeen paljaina makasivat, ei

n�in� aikoina mit��n viherv�� orasta lumen v�list� esiin itse�ns�
pist�nyt, vaan kasvoi kussakin paikassa orjantappuroita ja ohdakkeita,
jossa ennen viljavainioita ollut oli. N�imme me kuitenkin yhdess�
paikassa kolme lammasta, jotka seisoivat p��t lerpallaan, niinkuin he
oisivat tiet�� mahtaneet, ett� kasakkain hevoset heid�n hein�ns�
yl�s-sy�neet olivat. Mutta sitten ei n�kynyt ihmisi� eik� my�s
elukoitakaan, vaan oli kaikki autiota ja h�vitetty�, siksi kuin me
M�kyl��n ehdimme, jonne me Pekan tulemaan k�skeneet olimme; ja olimme
me molemmin talonpojan tavalla itsemme pukeneet, ja pyysin min� ett�
min� t��ll� sisareni tuvassa lev�t� saisin ja my�s hevoistamme sy�tt��.

"Miksei," sanoi yks vaimo, jolla oli lapsi syliss�ns�, kuin h�n istui
ja kehr�si. "Kyll� t��ll� on tilaa tuvassa, ja tallissa my�s hevoselle,
niin, vaikka kolmelle." T�m�n sanoi h�n koska ei talossa en��n hevoista
ollut, ei my�sk��n heini�, vaan s�iv�t h�nen lehm�ns� pelkki� peluja ja
sammalia. Oli meill� kuitenkin heini� muassamme, mutta oli Margareetta
pahoilla mielin, ja rupesi h�n vaimon kanssa puhumaan ja kysyi kuinka
h�n niin yksin oli. Vastasi vaimo h�nelle sanoden: "en min� muuten n�in
yksin ole, mutta ovat lapset menneet polttopuita kokoomaan ja kaksi
etsim��n v�h�n koivun oksia lampaille." Ja oli yksi mennyt muutaman
penikulman p��h�n, koittamaan, jos mahdollista olisi, saada ostaa
muutaman lusikallisen suolaa yhden pikkuisen hopearahan edest�, jonga
he yhdelt� upseerilta saaneet olivat. H�nen miehens� oli muutamia
vuosia sitten kaatunut ryssi� vastaan, sittenkuin talon kaikki miehet
ruttoon ja Puolan sotaan kuolleet olivat, ja se pikkuinen lapsi oli
puolen vuotta is�n kuoleman j�lkeen syntynyt.

Sanoi Margareetta vastaten h�nelle: "mutta kuinkastas te maatanne

viljell� taidatte?" Vastasi vaimo, "ettei se muulla lailla ole
viljellyksi tullut kuin ett� h�n ja lapset olivat hakanneet v�h�n maata
pehme�ksi ja siihen viskanneet muutaman jyv�n, josta aina joku jyv�
tullut oli, ett� sit� pettuun sekoittaa taisi, ja oli h�nell� my�s
lehm� ollut, joka viimeisest� ulos-laittauksesta j�ljelle j��nyt oli,
kuin ei ket��n ollut, joka maata viljelisi ja ulosteot maksaisi.
Mutta," sanoi h�n lopuksi, "kyll� kaikki Jumalan avulla paremmaksi
tulee, kuin vaan lapset saavat kasvaa yl�s eik� sota en��n syty".
Sanoin min�: "totta sodan tulla t�ytyy, muutoin ei t�m� kurjuus koskaan
lopu."

Margareetta tuli aina levottomammaksi, pelj�ten, ett� h�nen t��ll�

t�ytyisi y�ns� viett��. Tulipa Pekka viimeinkin. "En min� ole ennen
p��ssyt," sanoi h�n, "Flinki on siell� teit� vahtaamassa. Me olemme
kuitenkin ketun pett�nyt niin ett� min� itseni t�nne salaa kuljetetuksi
saada taisin. H�nell� oli tuuma my�s fr��kyn�nkin vangita, ja h�nen
sitten Turkuun l�hett��, sen h�n minulle kaikessa salaisuudessa uskoi."

Minun syd�nt�ni s�rki, kuin min� n�in Margareetan surun ja murheen

siit� mit� ne pedot olivat mahtaneet h�nen �idillens� ja sisarellensa
tehd�, koska itsellens� tekiv�t vaivaa my�s h�nt�kin etsi�. Vaikeroitsi
h�n my�s siit�kin, ettei h�nell� mit��n suojelusta ollut.

"Ei," sanoin min�, "ette te vallan turvaton ole. Varmaa turvaa en min�
teille tosin tarjota taida, mutta ei teit� mik��n paha niink��n
helposti kohtaa, niinkauvan kuin te sallitte minun teit�nne suojella.
Jo kauvan on minun syd�meni palanut saadakseni osoittaa teille, kuinka
kallis te minulle olette, mutta liian ylpe� min� ollut olen, ett� min�
tahtoisin teille rakkautta n�ytt��, jonka te mahdatte yl�nkatsoa. Mutta
nyt, Margareetta, kuin te tuskallisena ymp�rillenne katsotte, ett� te
jonkun l�yt�isitte, jolle te itsenne uskoa taitaisitte, nyt rukoilen
min�, luottakaa minuun, sallikaa minun teit� koittaa suojella. Herran
Jumalan ja minun rakkauteni pyhyyden nimess�, rukoilen min� teit�,
ettette te minun tyk�tarjomustani poishylk��si. Te ehk� pid�tte minua
v�hemm�n sopivana olemaan teid�n ainoa suojelijanne, juuri nyt kuin
min� olen sanonut sen kuin min� sanonut olen, mutta �lk�� niin luulko,
Margareetta. Minun rakkauteni teihin tekee teid�n pyh�ksi minun
edess�ni. Margareetta, antakaa minulle ainoa sana vastaukseksi,
ruvetkaa minun morsiammekseni, antakaa minulle oikeus, ett� min� teit�
varjella saan. �lk�� sent��n, ei nyt. Nyt luvatkaa vaan itsenne minulle
uskoa, ja toivomuksella tahdon min� tulevaisuutta odottaa."

Viel� hetken seisoi Margareetta vaiti, ja n�ytti h�n nyt sellaiselta

kuin ei h�n koskaan olisi ajatella taitanut, ett� min� h�nt� totisella
rakkaudella rakastaisin; mutta viimein laski h�n k�tens� minun k�teeni
sanoden, "en min� tied� jos min� nyt oikein tehen, mutta koska min�
t�ll� tavalla itseni suojelluksi luulen, niin min� itseni teid�n
turvaanne j�t�n."

Kiitt�en Margareettaa suurella ilolla h�nen luottamuksestansa minuun,

sanoin min� h�nelle nyt, kuinka min� olin kulkuehdoituksen meille
molemmille tehnyt. Siis min� nyt aluksi Pekkaa suostuttaa koitin meille
hevostansa myym��n, jota ainoastansa h�nen hyv�lt� syd�melt�ns� toivoa
sopi, koska h�n ei toista hevoista sen sijaan saada taitanut, kuin ei
en��n koko maassa monta hevoista ollut. Tosin t�m� tuntuvasti meid�n
reisukassaamme v�hent�isi, mutta se ei nyt kysymykseen tulla saanut.
Helpompi on my�s n�in meid�n j�ljillemme p��st�; mutta matka oli liian
pitk� Margareetalle jalkaisin itsens� edesauttaa, ja ett� jostakin
talosta tien vieress� edes penikulman matkaksi hevoista saisi lainata,
ei ollut ajattelemistakaan, koska talonpojilla hevosia ei ollut. Sitten
meid�n saaristoon kulkeman piti, jonne min� kolme vuotta sitten
purjeveneeni j�tt�nyt olin, ja piti meid�n siell� lymytt�� itsemme
siksi kuin j��t auki menisiv�t, joka ei kauvan kest�� voinut ja piti
minun itselleni yhden miehen purjeita hoitamaan hankkia ja sitten
iloisesti pienell� laivallani Ruotsiin ylitse purjehtiman, j�tt�en
ryss�t j�lkeemme katsella tollottamaan. Saisin min� sitten Margareetan
h�nen ylpe�lle suvullensa j�tt�� siksi kuin min� itselleni varman viran
olisin hankkia ehtinyt, ja sitten h�nt� vaimokseni pyyt��, jos h�n
silloin voisi arvonsa ja rikkautensa j�tt��; jos niin tapahtua
taitaisi, en min� kohtaloa meid�n armollisen kuninkaamme kanssa h�nen
autiolla valtaistuimellansa vaihettaa tahtoisi. Oli kuitenkin kaukana
minusta ett� min� h�nt� tahtoisin h�nen onnettomuudeksensa annetulla
lupauksella sitoa, jonka h�n sitten onnessansa ehk� katuen t�ytt��
tahtoisi.

Otti sitten Pekka ja tuli koittaaksensa, jos mahdollista olisi,

Katariina rouvalle h�nen alustalaistensa kautta tietoa antaa, ett�
Margareetta oli pakoon p��ssyt ja toivoi kaikki vaarat v�ltt��
voivansa.

L�hdimme niin matkaan ja n�ytti Margareetta hyv�ll� mielell� olevan.

Mutta emme me t�n� ehtoona edemm�ksi enn�tt�� voineet, kuin yhteen
huonoon taloon, jossa jo muutamat kasakat olivat kortteerinsa ottaneet.
Eteenp�in l�hte� oli kuitenkin mahdotonta, koska ei kahden penikulman
matkalla mit��n asuttua paikkaa ollut. Vein min� sitten Margareetan,
joka turkkiinsa hyvin peitetty oli, yhteen saunaan, joka sivullap�in
pihaa oli, ja tein yl�s valkeen lieteen ja kokosin kaikenlaisia risuja
ja roskia, ett� min� niill� valkeata yll�pit�� taisin, ja menin sitten
ryssi� silm�ll� pit�m��n. Koska min� en ennen tupaan tullut, kuin he jo
kysyiv�t kuka se vaimo oli, jonka min� muassani tuonut olin, vastasin
min� h�nen olevan minun vanhan, sairaan �itini ja ett� h�n oli
erinomaisen taitava noita ja tahtoi v�h�n viinaa, josta h�n l��kett�
itsellens� keitt�isi. Nauroivat sitten ryss�t ja sanoivat: "ei, durak
(lurjus), ei minun putellistani mik��n �mm� juoda saa, toista sitten,
jos h�n nuori olisi."

Menin min� sitten sis�lle p�yd�n viereen istumaan, kuitenkin niin ett�
min� luukusta saunan oven n�hd� taisin, ja rupesin min� �itini
noitumisista kertomaan juttuja, toinen toistansa hassumman, ja
kuultelivat kasakat p��lle, kuin he ehtoollistansa s�iv�t, niin hyvin
kuin he suomea ymm�rt�� taisivat. Juuri kuin min� parhaimmillani
juttelin, sattui Margareetta katajia tuleen heitt�m��n esiin ett�
s�kenet siit� huonosta korsteinista niinkuin lunta ulos-seisoivat, ja
huusin min� sitten: "kas, kas kuinka h�n sylk�isee; h�n on varmaan
kiukuissansa kuin min� niin kauan viivyn."

Akat tuvassa siunasivat itse�ns�, ja kasakat kirosivat, mutta sitten

pyysin min� em�nn�n minulle muutamia munia antamaan, koska min� kanoja
tuvassa n�in, ja sitten v�h�n maitoa ja leip��, luvaten pyyt�� h�nen
lukemaan hyv�n luvun kanojen ja lehmien ylitse. Toi my�s em�nt� pian
sen kuin min� pyyt�nyt olin. Totisesti oli paljon pettua leiv�ss�,
mutta kuin ei parempaa ollut, t�ytyi siihen tyyty�. Vein min� kaiken
t�m�n Margareetalle, joka saunassa istui vilusta ja pelvosta yht�
paljon vapisten. Rupesin sitten kokoomaan mit� k�siini sain, ett� min�
sijan lavalle tehdyksi sain. Mutta kuin minun p��h�ni keino pisti,
menin min� takaisin tupaan, sanoden "kas niin, akka jo rauhoittumaan
rupeaa ja lupaa y�ll� kanoille hyv�� onnen lukua lukea. Mutta valkoisen
raidin ja kelta-ruusuisen ryyjyn h�n tarvitsee, jonka p��ll� h�n lukee,
jos onnistua taitaa." Sanoi em�nt� vastaten minulle: "min� ihmettelen
kell� nyt t�h�n aikaan raitia ja ryyjyj� on?"

Sanoi sitten h�nen �itins�, joka vanhana ja kituliaana s�ngyss� makasi:

"anna h�nelle kumminkin ryyjy ja se raiti, joka ylh��ll� luhtin
kistussa on, ja pyyd� h�nen lukemaan luku ett� t�m� leini minun
vanhasta ruumiistani poijes-menisi." Huomaten ett� em�nt� viel�
kahdella p��ll� oli, tulin min� iloiseksi kuin taasen yksi luuta
s�keni� saunan korsteinista ulos-tuli, ja kiiruusti meni h�n nyt
minulle pyydetyit� kaluja tuomaan. Laitoin min� niin Margareetalle
jotenkin hyv�n sijan, Olkia yhdest� nurkasta alle ja meid�n turkkimme
p��lle, ja itse min� tuvassa h�nen turvaksensa valvoa p��tin. Ja tuli
Margareetan minua s��li kuin minun h�nen t�htens� valvoa t�ytyi, jota
min� h�nelle kuitenkin syd�mest�ni tehd� tahdoin.

Sanoin min� nyt kuin min� tupaan takaisin tulin, "piru akan tyk�n�
olkoon, kuin h�n noitumisissansa h��rii, se helposti saattaisi niskani
maksaa". Olin min� my�s pian nukkuvanani, mutta katsoin kuitenkin
tarkasti per��n, ettei kukaan huoneesta poijes mennyt, ja nousin min�
seuraavana aamuna yl�s, ennenkuin kukaan viel� her�nnyt oli, ja hiljaa
Margareetan ovelle naputtaen k�skin min� h�nen itse�ns� valmiiksi
laittamaan, ett� oitis l�hte� saisimme. Valjastin sitten hevosen reen
eteen ja olimme me pian t�st� vaarallisesta paikasta poissa.

Samana p�iv�n� ehtoolla tulimme yhteen taloon, jonne ei mit��n tiet�

k�ynyt; mutta kuin meid�n hevosemme siit� huonosta kelist� oli vallan
ulos-v�sytetyksi tullut, t�ytyi meid�n t�ss� hetki lev�t�. T��ll� oli
kaikki h�vitetty� ja autiota, ja ainoasti kahdella huoneella katto
joinkin j�ljell� oli. Muutamia puoleksi alas-m�d�nneit� huonekaluja
huoneissa oli, ja laudoista, jotka min� ulkosein�st� revein, helposti
valkea toimeen saatiin. Ruokaa meill� Ellin ev�spussissa oli, ja
p��timme me ett� t��ll� turvallisin ja paras paikka oli, jossa meid�n
toiseksi p�iv�ksi lev�t� sopi.

Istuimme me t��ll� yhdess� t�ss� autiossa huoneessa, enemm�n iloiset

ja tyytyv�iset syd�miss�mme kuin monet, joilla kaikkea rauhassa ja
levossa oli, ja ihmetteli Margareetta, ett� h�n niin levollinen olla
taisi, kuin ei h�n �idin ja sisaren kohtaloista mit��n tiet�nyt ja itse
suurelle vaaralle altisna oli, ja sanoi h�n luulevansa, ett�
onnettomuus oli h�nen syd�mens� koventanut. Sanoin min� h�nelle, ett�
h�nen pikemmin piti sanoman, ett� ihminen onnettomuudessa oppii
rohkeudella Herran p��lle luottamaan, joka vaarassa auttaa. Sanoi h�n,
ett� min� h�nen parempana pidin kuin h�n ansaitsi, sill� ei se pelkk��
luottamusta ollut, vaan oli h�n usein ja erinomattain t�n� iltana
oikeen iloinen.

Tulin min� syd�mess�ni erinomaisen iloiseksi, ja sanoin min� h�nelle,

etten min� nyt surusta ja vaarasta tiet�nyt, kuin h�n minulla t��ll�
oli ja kuin min� niin h�nen puhuvan kuulin.

Sittenkuin Margareetta sis�huoneesen maata pannut oli, tehin min�

sammalista itselleni sijan joita min� yhdest� nurkasta l�yt�nyt olin,
niin ettei kukaan voinut h�nen kamarinsa ovelle tulla minuun
koskematta; ja makasin min� nyt t�m�n y�n hyvin, ja seuraavana aamuna
me matkaamme jatkoimme.

Otimme me eteemme tien saaristoon p�in, ja tiesin min� hyvin miss�

ryssi� oli, ja v�ltin niin paljon kuin mahdollista oli senkaltaisia
seutuja. Siis me usein ylitse niittyjen ja j�rvien kuljimme, joissa
vahva j�� oli, vaikka ei siin� tiet� k�ynyt ja kuljimme me halukkaimmin
siell�, jossa autioita taloja teiden vieress� oli, koska me sill�
tavalla helpommin l�yt�myksilt� turvassa olimme. Mutta monet olivat
varsin poltetut, ettei niiss� sein�� eik� kattoa j�ljell� ollut, niin
ettemme me siin� majaa saada taitaneet.

Nyt oli meill� ainoasti kolme penikulmaa saaristoon ja siihen taloon,

jossa minun venheeni oli, mutta oli my�s t�m� osa matkasta kaikista
vaarallisin, kuin t��ll� ryssi� joka taholla liikkui.

Tulimme me sitten pappilaan, jossa min� v�en tunsin. Edellinen viran

haltija oli ryssilt� fangituksi ja pois-viedyksi tullut, ja sitten sai
yksi nuori mies sen haltuunsa, koska h�n lupasi lesken vaimoksensa
ottaa, jota muuten ei kukaan tehd�ksens� ottaa tahtonut niiden monien
lapsipuolien t�hden. Katuen sitten olisi h�n tahtonut koko viran
j�tt��, p��st�ksens� vaimosta; mutta t�m� piti h�nest� kiinni, ja
siell� h�n istuu nyt. H�nen tyk�n�ns� piti meid�n nyt vuorokausi
lep��m�n ja tarkempia tietoja hankkiman.

Seisoi pastori rapuilla, kuin me pihaan ajoimme, ja menin min� h�nen

tyk�ns� pyyt�en, ett� min� ynn� minun morsiammeni saisimme erikseen
h�nen kanssansa puhua.

Ihmetellen katsoi h�n minuun kysyen kuka min� olin. Olin min� sitten
erinomaisesti ihmeiss�ni olevinani, kuin ei h�n minua tuntenut,
sanoden: "totisesti olen min� se, joka menneen� vuonna vanhemman
pappilan tytt�ren kanssa tanssasin naapuritalon h�iss�, mutta kun
pastorilla on kait niin monia ajatuksia p��ss�ns�, ettei h�n minua
muistaa mahda. Mutta minne me nyt puheille p��semme?"

Pastori vei meitin pieneen huoneesensa porstuvan vieress�, ja kuin me

sinne tulleet olimme, silitin min� pitk�n tukkani silmilt�ni ja otin
oikean ��neni ja sanoi sitten pastori: "kas, sin�h�n se oletkin, sen
huimap��," liitt�en kuitenkin �kki� h�mm�styen: "Mit� Herran nime� Eini
ajatella mahdat, joka sek� sinun itsesi ett� muutkin panet vaaralle
alttiiksi, kuin sin� n�in� aikoina t��ll� matkustat."

Sanoin min�: "totisesti min� ajattelen kumminkin pelastaa t�m�n nuoren

tyt�n, jonka min� olen luvannut Ruotsiin vied� suojaan ryssien
vainoomisista, ja pit�� sinun nyt meit� hyys��m�n ja edesp�in
auttaman." Ja kuin h�n erinomaisen h�mm�styneelt� ja pilvist�
pudonneelta n�ytti, sanoin min� h�nelle, ett� h�nen ei muuta sanoa
tarvinnut kuin ett� me h�nelt� kuulutuskirjaa ulos-ottamaan tulleet
olimme, mutta ett� h�n itse�ns� velvollisena piti meille ensin
uskonopin p��kappaleissa v�h�n neuvomusta antaa, koska h�n meill�
niiss� asioissa vaillinaista tietoa havainnut oli.

Sanoi h�n: "kukin hyvin tiet��, ettei meid�n aikoinamme niin tarkkaan
sen uskonopin taitamukseen katsoa." Sanoin min� vastaten h�nelle: "no
syyt� sitten mit� tahdot, vaikkapa itse pirua; mutta t�m� nuori tytt�
pit�� sinun vainoomisista varjeleman; minusta ei sinun lukua pit��
tarvitse, koska min� kuitenkin oitis aivon pois-l�hte�, parasta tiet�
meillemme ulostutkimaan."

Astui my�s Margareetta eteenp�in ja pyysi ett� h�n muutamaksi tunniksi

t�nne j��d� saisi, ja pastori, jolla kaiketi v�h�n ep�ilemyksi� oli
ollut siit� mik� persoona se oikeastaan oli, joka minua t�ll� tavalla
seurasi, tuli n�ht�v�sti leppe�mm�ksi, kun h�n h�nen itse puhuvan
kuuli, ja sanoi viimeinkin: "no niin, �lk��n meid�n Herramme t�t� minun
per��n-antamustani minun ja minun omaisieni p��lle langettaa mahtako.
J��k�� t�nne, nuori tytt�parka, min� koetan teille suojaa antaa."

Pastori k�ski nyt sis�lle Maijan, vanhemman tyt�rpuolensa, ja k�ski

h�nen olla Margareetalle avullisna, ja hankin min� sitten itselleni
pussin, edes-antaen sitten, jossa minulta vaan sit� kysyttiin, ett�
min� kaupunkiin menn� aivoin suolaa lapsien ja perheen tarpeeksi
ostamaan.

Tuli kuitenkin ilo Margareetalle lyhyeksi, sill� sittenkuin min� hyvin

olin pois-l�hte� ehtinyt, tuli pastorin rouva kotiin ja sanoi, ettei
Margareetta saanut sinne j��d�; "sill�," sanoi h�n, "yhden miehen olen
min� kadottanut sent�hden ett� h�n Ruotsalaisten kanssa yhteytt� piti,
mutta kas eip� se, kuolemaksenikaan, toista kertaa tapahdu." Ja
kuin Maija pyysi, ettei h�n fr��kyn�� poijes-ajaisi, sanoi h�n:
"fr��kyn� taikka prinsessa, niin en min� h�nen t�htens� huonettani
onnettomuudelle alttiiksi antaa tahdo;" ja sitte sanoi h�n ett� Maijan
sopi vied� h�net yhteen autioon torppaan mets�ss� minua odottamaan!

Sanoi tytt�, ett� siell� oli niin autiota ja kylm��, mutta s�tti taasen
�iti, ett� ryss�t tekisiv�t heid�n kotonsa kuumaksi, jos he meit�
suojaisivat. Vaan n�hdess��n kuinka Margareetta hiljalleen ovelle p�in
horjumaan rupesi, tuli h�n �kki� liikutetuksi ja sanoi: "menk�� Jumalan
kanssa, fr��kyn�, h�n teit� suojelkoon. Kyll� te minua kovana pid�tte,
mutta muistakaa, ett� minulla yksitoista lasta ymp�rill�ni on."

Maija saattoi Margareetan mets�torppaan, ja kuin h�n suurella vaivalla

muutamia risuja h�vinneess� takassa palamaan saanut oli, t�ytyi h�nen
takaisin j�lleen l�hte�. Margareetta j�i yksin autioon mets��n ilman
mit��n muuta seuraa kuin sudet, jotka suurissa parvissa t�h�n aikaan
kaikissa paikoissa ymp�ri-kulkivat. Mutta ei pitk��k��n aikaa kulunut
ennenkuin Maija takaisin tuli, vaaleana ja pelj�styneen�, sanoden, ett�
yksi upseeri ja kaksi kasakkaa pappilaan Margareettaa hakemaan tullut
oli. Maija oli salaa t�nne pujahtamaan p��ssyt, ja kaksi h�nen
sisaristansa oli vahdissa minua varoittaaksensa, jos min� l�helle
tulisin, ja tahtoi h�n Margareetalle kaikki tiedoksi antaa, ettei h�n
pelvosta l�htisi torpasta pois pappilaan ihmisi� yl�s-hakemaan.

Suuresti surullisna ja murheellisna ajatteli Margareetta kuitenkin

minua, ja k�ski Maijan kotiin menn� paremmin minusta vaaria pit�m��n,
kuin h�nen nuorempiin sisariinsa taisi luottaa, ja j�i h�n niin taasen
yksin. Kuitenkin vahvisti h�nt� n�yr� ja luottavainen rukous Herralle
Jumalalle, joka h�nelle taasen lepoa ja rauhallisuutta antoi t�ss�
suuressa kurjuudessa ja vastuksessa.

Tulin min� sitten pappilaan menn�kseni, mutta sanoi Maija jo kaukana

tiell�, mit� vaarallisia vieraita siell� oli, ja minulle tien torppaan
n�ytti, jo tuntui minussa niinkuin olisi Margareetta suuresta vaarasta
pelastetuksi tullut, kuin min� taas h�nen n�in. En min� nyt itse�ni
kauvemmin hillit� taitanut, vaan suljin min� h�nen syliini ja puhuin
rakkaasti h�nelle ja k�skin h�nen t�n� katkerana ja my�s t�n�
autuaallisena hetken� sanoa minulle jos h�n minua rakasti. Ja
hiljaisella, mutta selv�ll� ��nell�, vastasi h�n minulle: "rakastan,
Mauno, min� rakastan sinua." Ja olisin min� riemusta raivota ja
myrskyt� tahtonut, mutta siihen ei nyt aikaa ollut, vaan t�ytyi meid�n
kiiruhtaa pois, enk� min� edes hevoistani pappilasta saada taitanut,
vaan olisin min� syliss�ni h�nt� kantaa tahtonut, mutta ei h�n sit�
sallinut, ja alvoimme me niin sen vaivalloisen k�velemisen.

Y� oli erinomaisen pime�, mutta tulimme me pian polulta leve�mm�lle

tielle, joka nyt j��tym�isill�ns� oli, sittenkuin se koko p�iv�n oli
niinkuin pohjattomana ollut. Margareetta tahtoi niin kiireesti astua,
ett� minun h�nt� hillitsem�n piti, sill� kyll� voimia viel�
tarvittaisiin. Kuin p�iv� nousi olimme me jo ison matkaa ehtineet.

Hyvin n�in min� ett� Margareetta v�sym��n rupesi, mutta ei h�n sit�
tunnustaa tahtonut, ja kuin me hevosen juoksua et��lt� kuulla saimme
otin min� h�nen �kki� syliini ja kannoin h�nt� mets��n p�in, laskien
h�nen siell� heiniin yhdess� ladossa, ja k�skien h�nt� t��ll�
lep��m��n, sill� koska hein�t olivat j�ljell�, niin ei kukaan
vihollinen t�nne l�yt�nyt ollut. Lupasin min� sill� v�lin alas laaksoon
yhteen taloon menn�, sielt� meille ruokaa hankkimaan.

Ja pelk�si Margareetta enemm�n minun kuin omasta puolestansa, koska h�n

tuumi, ett� min� saattaisin ryssi� tavata. Itse en min� niit�
pelj�nnyt, koska min� kyll� heid�n kanssansa livertelem��n tottunut
olin, vaikka min� nyt, aina siit� kuin min� t�h�n matkaan Margareetan
kanssa tullut olin, niin hiljaiseksi ja leppe�ksi tullut olin, etten
min� en��n mit��n hullutuksia keksinyt, ja saivat my�s ryss�t minun
kiusauksiltani rauhassa olla, kuin he vaan my�s minun rauhaan j�ttiv�t.

V�h�isen tamppu-leip�� ja voita min� ainoasti voin t�ll� kertaa

Margareetalle hankkia sy�t�v�ksi, mutta h�n otti ne yst�v�llisesti
vastaan ja arveli ett� niit� kyll� sy�d� saattoi, oli my�s oitis valmis
taas meid�n matkaamme alkamaan, kuin minun nyt suurella surulla
syd�mess�ni h�nelle sanoa t�ytyi ett� meid�n viel� k�velem�n samana
p�iv�n� t�ytyi saarelle, joka meid�n matkamme m��r�n� oli, koska j��
oli niin heikko, ettei siihen en��n seuraavana p�iv�n� luottamista
ollut.

Me emme olleet kauvaksi astuneet, kun me meren rantaan ehdimme, ja min�

Margareetalle sen mustan pisteen n�ytin, joka muutamalla taholla pitk�n
matkan p��ss� n�kyi. Se oli sinne, kuin meid�n pyrkim�n piti, ja tunsin
min� ett� vereni minun kasvoistani t�t� ajatellessani poijes meni;
mutta siin� samassa, ja niinkuin me siit� suostuneet olisimme, painoi
Margareetta k�tens� ristiin ja min� p��ni paljastin, ja seisoimme me
niin hetken rukoillen, ja sen ��rett�m�n j��lakeuden ylitse haudan
hiljaisuus vallitsi. Sitten min� Margareetan k�teen tartuin ja
sanaakaan sanomatta me astumaan rupesimme.

Niinkuin kirkas peili oli edess�mme meri. Vesi, joka j��n p��lle oli
kokoontunut, oli nyt sen alle vaipunut. P�iv� oli kylm�, eik� aurinko
ollut jaksanut y�ll� tyk�tullutta j��tikk�� yl�ssulattaa, joka meid�n
onnemme oli, vaikka sangen vaivalloista t�ll� iljanteella kulkea oli,
ja kylm� merituuli meid�n ohkaisien vaatettemme l�pitse tunki, koska
meid�n turkkimme pappilaan j��neet olivat.

Puolen penikulman paikoilla me niin kulkeneet olimme, kuin me kaukana

j��ll� v�ke� n�imme, jotka saarelta tulivat; eik� se pikkuinen
mielihyv� ollut kuin me n�imme ett� j�� tuolla kaukana viel� kesti,
sill� sen oli sanottu siell� heikomman olevan, mutta siin� jossa me nyt
k�velleet olimme, oli minun neuvojani arvellut, hevosillakin ajaa
voitavan. N�ytti my�s Margareettakin iloiseksi tulevan, kuin h�n v�ke�
n�ki; ei h�n kuitenkaan ennenk��n ollut ollenkaan vaikeroinut, vaikka
min� hyvin n�hnyt olin kuinka h�nen silm�ns� yht� mittaa matkaa saareen
mitannut oli.

Astuimme me niin toisiamme vastaan, ja tunsin min� pian ett� yksi

niist�, joita me t�ll� tavalla vastaan tulimme, yksi pit�j�n papeista
oli. Tulin min� t�st� iloiseksi, koska se hopeanvalko-hivuksinen ukko
oli kunnon mies, uskollinen paimen, joka ei, niinkuin useimmat muut,
h�d�n tullessa, ainoasti omaa turvaansa ajatellen, karjaansa
yl�nantanut. Uskollisesti oli h�n seurakuntansa kanssa iloa ja murhetta
jakanut. N�in min� nyt my�s ett� h�n sairaan-ripitykselt� saarelta tuli
lukkarin kanssa, joka kalkkia kantoi, ynn� my�s yksi vaimo seurassa,
joka tien-n�ytt�j�n� oli. Tervehdin min� h�nt� sitten: "Jumalan rauha,
herra pastori." Sanoi h�n yst�v�llisesti: "niin Jumala rauhan antakoon,
ja kiitos terveht�myksest�." Sanoin min�: "onko tie varmaa, herra
pastori?" Vastasi h�n sanoen: "on kyll�, ehk� se hevosenkin
kannattaisi. Mutta minne aivot sin�, nuori mies ja my�s t�m� nuori
vaimo? Mit� teill� tuolla saarella tekemist� olla mahtaa?" Sanoin min�:
"eik� herra pastori minua tunne?" Sanoi h�n vastaten: "en, nuori mies,
mahdollista olla taitaa, ett� minun vanhat silm�ni sinun n�hneet ovat,
mutta muisto on heikko; kukasta sin� sitten olet?"

Asetin min� itseni niin, ett� min� ukkoon p�in seisomaan tulin, selk�
niihin molempiin muihin p�in, ja tuuppasin pitk�n tukkani kasvoiltani
pois, ottaen niin minun oikean muotoni j�lleen, jonka j�lkeen min�
taasen kysyin: "eik� pastori minua nytk��n tuntea mahda?"

Astuen h�mm�styneen� askeleen takaisin p�in, sanoi vanhus, sittenkuin

h�n v�h�n tointunut oli: "ai, ai, mink�t�hden te t�nne kotomaahan
tulette? Niinkuin asiat nyt ovat, ei se muuta kuin pahaa matkaan saada
taida, sill� jos he teist� tiedon saavat, niin ne jotka teit�
suojelleet ovat, sen maksaa saavat. Kaikki k�y nyt joinkin tasaista
kulkuansa, kuin ei vaan mik��n �rsyt�. Ja mit� te ulostoimittaa
taidatte? Paras on Herran tahtoa totella, h�n odottaa aikaansa, kuin
h�n omiansa pelastamaan tulee."

Sanoin min�: "ylitse min� meinaankin menn�, jahka sula vesi tulee, ja
t�m�n nuoren naisen my�s mukanani vied�." Sanoi h�n: "kuinka sinne
p��st� mahdollista olla taitaa?" Sanoin min�: "me olemme ajatelleet
saarelle j��d� siksi kuin j��t merest� menev�t. Eih�n siell�, tied�mm�,
ryssi� ole, eik� tullakaan mahda kuin j��t niin heikkoja ovat. V�et
siell� min� hyvin tunnen. Vierasvaraisia he ovat, ja oikealle
esivallallensa my�s uskolliset, ja mahtavat he meit� auttaa niin paljon
kuin mahdollista on." Sanoi h�n: "te ette suinkaan isoon aikaan heist�
mit��n kuullut ole?" Sanoin min�: "tulee pian kolme vuotta, siit�kuin
min� t��ll� olin." Sanoi h�n: "oh, ei nyt ole niinkuin silloin. Kovia
kohtaloita on Herra hyv�ksi n�hnyt antaa niiden ylitse-menn�. Nyt
talvesta kolmatta vuotta sitten meni ryssi� sinne hevosia etsim��n.
Viimeisest� uloskirjoituksesta oli viel� muutamissa taloissa mies
j�ljell�, niin ett� kaikkiaan kuusi miest� saarella l�ytyi. He yhtyiv�t
ja tappoivat kaikki ryss�t niin ett� ainoasti yksi pakoon p��si. Tuli
sitten uusi joukko kostamaan, poltti kaikki tuvat ja l�i ja kiusasi
kuoliaaksi kaikki mit� el�v�� oli, paitsi vanhan torppa-Kaisan ja h�nen
sisarensa. Ja eiv�t nyt n�m�t vanhat vaimot isiens� kotoa j�tt��
tahtoneet ole, vaan yksin�ns� h�vitetyll� saarella asuneet ovat.
N�ytt�� nyt my�s Herra heid�n rukoustansa kuulevan ja molempia
yht�-aikaa tyk�ns� kutsuvan, molemmat kun nyt makaavat vapauttamistansa
odottaen, sittenkuin min� heille viimeisen lohdutuksen antanut olen. Te
ette siis siell� ket��n teid�n avuksenne l�yd�, mit� te muuta tehd�
taidatte kuin palata takaisin?"

Mutta takaisin palajaminen ei meille nyt mahdollista ollut. Saarelle

meid�n tulla t�ytyi, mit� meille siell� sitten kohdata mahtaisikin.
Puhuin min� sitten t�st� asiasta Margareetalle, ja oli h�nell� my�s
sama toivo kuin minullakin, ett� h�n minun lailliseksi vaimokseni
tulisi, kuin meid�n nyt kaikista ihmisist� eroaman piti, t��ll� ehk�
yhdess� kuolemaan menem��n. Ja pyysin min� sitten pastorin meit� t�ss�
yhteen-vihkim��n, ettemme me synnin kiusaukseen johdatetuiksi tulisi.

Ei h�n sit� kuitenkaan mill��n muotoa tehd� tahtonut, sanoden ett�

tainkaltainen vihkimys, ilman kuulutusta ja naimamiehen suostumusta
sek� luvaton, laiton ja my�s pysym�t�n olisi.

Sanoin min�: "emme me t�t� ihmisten t�hden pyyd�; vaan on se Jumalan ja

meid�n omantuntomme t�hden, ja jos se niin on, ett� teille t�m�n kautta
joku haitta taikka vastus tulla mahtaa, niin �lk�� meille mit��n
todistusta antako ja �lk�� meist� mit��n teid�n kirkonkirjoihinne
kirjoittako."

Vastasi h�n sanoen: "kirkonkirjoja ei meid�n seurakunnassa ole

ollenkaan, sittenkuin ne kolme vuotta sitten meid�n kirkkomme kanssa
poltetuiksi tulivat, ja olen min� ainoasti muutamia yksityisi� muistoja
yl�s-pannut. Auta Jumala, laillinen j�rjestys on totisesti t�ss� maassa
h�vitetty ja sivulle pantu, kuitenkaan en min� tahdo olla se joka lakia
rikon. Jos ei olisi aatelista neitoa aatelittoman miehen kanssa
yhteen-vihitt�v�n�, niin taitaisi se helpommin laatuun k�yd�, mutta nyt
se, joka semmoista tehnyt on, ep�ilem�tt� kappansa kadottaisi. Eih�n
ole pitk� aika kulunut siit�kuin t�mm�inen asia hengen asia oli."

N�hden suurella murheella, ettemme me mitenk��n h�nen suostumustaan

saada taitaneet, rupesimme me siihen autioon saareen p�in k�velem��n,
mutta tuli h�n kuitenkin niin liikutetuksi, kuin h�n meid�n menev�n
n�ki, ett� h�n sanoi: "antakoon Herra minulle anteeksi, jos min� v��rin
tehen. Tehen min� kuitenkin niin kun minun mielest�ni yksinkertaisesti
Jumalan edess� oikein olevan n�ytt��, vaikka laki ja asetukset sen
v��r�ksi sanovat. Jos joku minua p��llekantaa tahtoo, niin min� Herran
viran kadotan; mutta min� tahdon toivoa ett� minun vanha p��ni on
lepoon ehtinyt, ennenkuin se tapahtua ehtii. Laki on nyt heikko side
t�ss� maassa."

Viitaten niin lukkarille, joka j��lle kankaan levitti, jossa h�n

kalkkia kantanut oli, otti h�n kirjan lukkarin k�dest�, ja me itsemme
h�nen eteens� asetimme. Ja oli ukon kasvot niinkuin enkelin, kuin h�n
seisoi ja juhlallisesti yl�sluki ne ihanat vihkimys-sanan, ja h�nen
valkoiset hiuksensa niinkuin siivet tuulessa liikkuivat; ja ei
kuulunut, paitsi h�nen ��nt�ns�, muuta kuin meren aaltojen hiljainen
kuohu j��t� vastaan kaukana poissa. Otin min� sormestani �itini
sormuksen, jonka min� aina kantanut olin; mutta nyt alkoi j��ll�
ajamista kaukaa kuulua, ja tuli se yh� l�hemm�ksi. Sittenkuin siunaus
luettu oli, yl�s-otettiin yksi virren v�rsy ja veisasimme me kaikin
my�s. Ja n�kyiv�t nyt tulevaiset aina likemp�n�, yksi reki, jossa yksi
upseeri oli ja kaksi kasakkaa hevosen selj�ss�. Margareetta vaaleni
enemm�n ja enemm�n mutta veisasi kumminkin vaaleilla huulilla. N�in
min� my�s hyvin keit� tuli, mutta tiesin min� my�s ettei t�ss� mit��n
pakoon p��semyst� ollut.

Siis olin min� nyt t�m�n syd�mellisen toivomukseni t�ytetyksi saanut,

ett� Margareetta minun vaimokseni tullut oli, jossa taas Herran Jumalan
suuri, minulle aina niin erinomaisesti osoitettu armo selv�sti n�kyi.
Oli my�s reki ja hevosmiehet meid�n tyk�mme ehtineet, ennenkuin virsi
loppunut oli, ja nousi upseeri reest�, ja nostaen ensin k�tens�
lakkiinsa, teki h�n rintaansa ristin merkin ja seisoi sitten
liikkumatonna siksi kuin virsi loppuun lauletuksi tuli. Astui h�n
sitten Margareetan tyk�, antaen h�nelle kirjeen ja sanoden murretulla
ruotsin kielell� ett� h�n luuli kirjeen oikealle persoonalle
antaneensa.

Katsoi Margareetta kirjeen p��lle ja huusi lujaa pelk�st� ilosta, kuin

h�n �itins� sinetin ja kirjoituksen tunsi. Ja oli se kirjoitettu
seuraavaisella tavalla.

Margareetta, minun korkeasti rakastettu tytt�reni!

Sittenkuin meid�n Herramme viisaudessansa niin on hyv�ksi n�hnyt, ett�

min� niin onnettomasti sinun, minun rakas tytt�reni, poiskadottanut
olen, ilman tietoa miss� sin�, siin� suuressa h�d�ss� ja kurjuudessa,
joka meid�n ylitsemme k�ynyt on, itse�si k�tkenyt olet, ja min�
sinun r. sisaresi Sesilian kanssa kaikesta vaarasta erinomaisesti
pelastetuksi tullut olen, niin ett� me itsemme kaikessa turvassa
l�yd�mme; niin min� kaikkein t�rkeimp�n� huolenpitona pit�� annan, ett�
my�s sin�, r. t., kaikesta lis�st� levottomuudesta meid�n suhteemme
pelastetuksi tulisit. Mutta kuin sinun nuori sisaresi, jolla, niinkuin
sin� hyvin tiet�� mahdat, heikko ruumiin rakennus on, nyt kaiken
l�pitsek�ydyn pelj�styksen t�hden niin liikutetuksi tullut on, ettei
h�nen terveytens� hyv�ll� kannalla ole; siis h�n ei nyt jaksaa taida
t��lt� poijes l�hte�, enk� my�s min� h�nt� yksin j�tt��, vaan on
ruhtinas Galitsin, joka rehellinen ja kunnioitettava herra on, luvannut
luotettavia henkil�it� l�hett��, joiden kaikella tavalla yl�shakeman
pit��, miss� sin� mahdollisesti olla taidat, ja sinulle t�m� kirje
antaa, ett� siit� sitten taitaa mahtaisit tarpeellisia toimia eteesi
ottaa, oitis t�nne tullaksesi. Niinkuin min� arvaan, taidat sin� ehk�
Maiju-neidon mukaasi palvelukseksesi ottaa, ja taidat sin� voudin
k�ske� sinuasi kyyditsem��n, ett� min� sitten tilaisuutta saada
taitaisin h�nelle minun k�skyj�ni antaa: ja tulee h�nen niist� hiljan
yl�skannetuista rahoista, joista ei viel� tili� ole tehty, kuin h�nen
hallussansa on, sinun t�nnetulosi tarpeeksi k�ytett�v�ksi antaa.

Jos, jota min� en kuitenkaan ajatella taida, sin� kauvemmaksi meid�n

autioksi tehdyst� kodostamme tullut olet, kuin ett� sin� helposti
mainittuja henkil�it� sinun palvelukseesi ottaa taidat, niin j�t�n min�
sinun omaan arveluusi ja mieleesi, sopivalla tavalla t�nnetulemustasi
j�rjest��, kuin en min� t��ll� m��r�t� voi mik� sinulle sopivinta olla
taitaisi. Mahda sin� ainoasti suurimmalla kiiruulla kaikkea toimeen
laittaa, ett� minun syd�meni levottomuus lievennetyksi ja lohdutetuksi
tulisi. Kuitenkin pit�� sinun mieleesi paneman, ett� niiden persoonien,
jotka sin� turvaksesi ja palvelijaksesi otat, pit�� semmoisia oleman,
kuin yhden fr��kyn� Boijen arvolle sopii. Vaikka se ehk� sinun mielesi
majaan v�hemm�n miellytt�v�lt� tuntua mahtaa, pit�� sinun kuitenkin
sallia niiden sotapersoonien, jotka ruhtinas l�hett�nyt on, sinuasi
matkalla seuraamaan, sill� se kuitenkin turvallisinta on.

Toivolla ett� min� sinun pian t��ll� syliini sulkea saan, min� sinulle
nyt ainoasti siunaukseni annan, ja l�hemm�t ynn� tarkemmat kertomiset
j�t�n, siksi kuin me Jumalan avulla pian taasen toisemme tavata saamme.
Minun hell�sti rakastettu tytt�reni,

Sinun armias ja hyv�suosiollinen �itisi

Katariina Boije.

Kuin Margareetta monenkaltaisia mielenliikutuksia kest�� oli saanut ja

hyvin tarvitsi lepoon p��st�, nostin min� h�nen rekeen, h�nen tarkasti
v�llyill� peitin ja alvoin ajaa pappilaan p�in, kunne kaikki muut
k�vellen per�ss� seurasivat. Mutta kuin me niin yhden matkan kulkeneet
olimme, puhui se ven�j�l�inen upseeri �kki� hiljaisuudessa minulle,
sanoden, ettei h�n niin tarkoin minua t��ll� ulkona j��ll� katsellut
ollut, ei my�sk��n ollut h�nen v�kens� mit��n ep�ilemyst� minun
p��lleni vet�nyt. Kuitenkin h�n minua neuvoi ettei minun huolia
tarvitsisi heid�n l�hemp�� tuttavuuttansa tehd�, vaan ensimm�isess�
sopivassa tilassa poijes p�tki�. Ja kuin pastori minulle k�dell� ja
suulla lupasi minun rakasta Margareettaani suojella, ja ehk� viel�
Turkuunkin saattaa, kunne h�nen seurakunnan asioiden t�hden pian
matkustaa t�ytyi, niin koska min� h�nelle ainoasti pahaa, enk� hyv��
tehd� taitanut, otimme me pian j��hyv�iset toisiltamme, sittenkuin me
pappilaan ehtineet olimme, ja lupasin min� h�nt� ennen pitk�� Turussa
taasen n�hd�; ja hiivin min� sitten toisen kautta takaovesta ulos,
j�tt�en kasakat, ilman ett� min� heit� kyydist� kiitt�� huolin.

Kului kuitenkin aikaa paljon ennenkuin min� kaikenlaisilla

koukku-teill� Turkuun ehdin, erinomattain kuin en min� Pekan hevosta
t�h�n h�mmennykseen j�tt�� tahtonut, vaan noudin min� sen ja sen kotio
vein, t�ll� pienell� palveluksella saaden heit� mielell�ns� minua
toisten takaisin-auttamaan.

4.

Hartaasti haastellen Sota-Ylikaitsija Kronomakus Stefanus

Brzybytovitsin ja parin ylh�isen upseerin kanssa k�veli Ruhtinas
Galitsin vilkkaasti edes takaisin er��ss� huoneessa Turun linnassa,
jossa ruhtinas silloin p��paikkaansa piti, kun muuan h�nen
ajutanteistansa ilmoitti, ett� parooni Juho Bruce pyysi p��st� h�nen
puheillensa.

"Ah, onko h�n tullut kotiin," sanoi ruhtinas vilkkaasti, "k�skek��

h�nen tulla sis�lle. No, Juho Petrovits," lausui ruhtinas huoneesen
tulleelle, "tervetuloa takaisin! Mit� tied�t kertoa? �l� vaan liian
paljon valitus-virsi� tuo! Min� en en��n tahtoisi semmoisia kuulla,
sittekuin taidamme sanoa, ett� meill� tavallansa on rauha. Mutta
sin�h�n n�yt�t varsin murheelliselta. Sin� vaadit liikoja, ei t�m� niin
helposti k�y. Sinun rakkaat kansalaisesi ovatkin yksip�ist� kansaa,
jotka eiv�t tahdo totella heid�n omaksi hyv�ksens� tehtyj� s��t�ksia,
ja ainoasti sent�hden ett� me niit� s��d�mme, eik� muutamat
ruotsalaiset aatelismiehet, jotka eiv�t kuitenkaan heist� huoli enemp��
kuin vasikoistansa."

"Teid�n Jaloutenne," vastasi Juho, "semmoisia haavoja, jommoisista

Suomen verta nyt vuotaa, ei niin helposti paranneta."

"No, rakas pahaa-uskojani, mit� sin� olet toimittanut? Koska meill� nyt
on kunnian-arvoinen ylikaitsijamme t��ll�, niin anna meid�n ensin
tiet��, kuinka opetustoimen laita on, jota h�n niin innokkaasti koettaa
edist��. Kuinka H�meenlinnan koulun k�y?"

"Viel� ei sit� ole saatu toimeen. Totuuden-mukainen on kirkkoherran

selitys, ett� se ei ole mahdollista. Kansa ei jaksa v�hint�k��n ottaa
osaa sen kustannuksiin, ja jospa viel� kaikki annettaisiin vapaastikin,
ei ole ket��n, joka sit� taitaisi hyv�ksens� k�ytt��. Lapsien t�ytyy
auttaa vaimoja pellon hoidossa ettei kaikki n�lk��n kuolisi. Papisto
koettaa tehd� mit� se ik�n�kin voi; kas t�ss� aapinen joka on leikattu
puuhun ja sill� tavalla painettu! Ah, v�h�n on voitu tehd�, ettei
Suomen kansa ole aivan raakalais-tilaan joutunut. T�ss� on
kirjoituksia, jotka sit� asiaa koskevat."

"Ja sotamiehist�n k�yt�s?"

"On semmoista, kuin teid�n Jaloutenne pelk�si sen olevan; erinomaisesti

tuskallista t�lle maa-raukalle. Minulla on ollut kunnia vied� teid�n
Jaloutenne t�t� asiaa koskevat k�skyt n�ill� paikoilla oleville
upseereille. N�m� kirjoitukset olen niist� asioista tehnyt. Mutta,
ennenkuin min� tarkemmin l�hetyksest�ni rupean tili� tekem��n, sallinee
teid�n Jaloutenne minun kertoa ik�v�n-laatuisen asian. Minulla on
nimitt�in ilmoitettavana luuleteltu kapinan koetus, josta kaksi jaloa
naista ja muutamia heid�n palkollisistansa on vangittu."

"No, rutto ja kuolema, eik� teid�n suomalaisenne ole kummallista

kansaa, jotka eiv�t taida rauhaa k�rsi�, jos sen sitten vaikka omien
kurkkujensa uhalla rikkovat. Eik� teill� ole siin� kyll� ett� teid�n
pappinne ovat kapinallisia, viel�k� naisienkin pit�� siihen puuttuman?
Ketk� n�m�t urottaret nyt sitten ovat?"

"Teid�n Jaloutenne, toinen on leski er��n, maan aatelis-miehen j�lkeen,

rouva Katariina Boije, nainen, tosin synty�ns� ja syd�nt�ns�
ruotsalainen, mutta liian ylev� mielinen osoittamaan ruotsalaisuuttansa
antamalla muutamien renkien k�yd� joittenkuitten kasakoitten kimppuun
aikana, jolloin semmoinen k�yt�s on ainoasti naurettavaa mielen
osoittamista. Toinen on h�nen tytt�rens�, nuori tytt�, kasvanut sodan
ajalla, niinkuin joku niit� lempeit�, pieni� sinikukkia, joita te
mielihyv�ll� katselitte kivien vieress� Halliksen kuohuvassa koskessa,
lempe� ja viaton niinkuin nekin, ja yht� paljon kuin nekin ottamatta
osaa heid�n ymp�rill�ns� raivoavaan taisteluun."

Hymyillen vastasi ruhtinas: "Jaha, min� luulen, ett� tuo kukka

kuitenkin on taitanut sinun kietoa pauloihinsa, kuinka kauvan sin� olet
ollut tuttu n�iden henkil�iden kanssa, jotka sin� niin hyvin tunnet?"

Juho punehtui v�h�isen ja sanoi: "ainoasti sitten t�m�n matkailun,

jossa olin niin onnellinen, ett� edes taisin vapauttaa heid�t niiden
kasakoiden r��kk��misest�, jotka jo olivat rosvonneet ja polttaneet
heid�n talonsa, ly�neet pari heid�n alustalaisistansa kuoliaaksi ja nyt
kuljettivat n�it� naisia mukanansa, varsin ohueihin vaatteihin
puettuina talvipakkasessa."

Viel� muutamien kysymysten per�st� jatkoi ruhtinas: "min� tahdon heti

n�hd� n�it� naisia. Jos heit� on v��ryydell� kohdeltu, pit�� heilt�
niin pian kuin suinkin levottomuus poistettaman. Ehket sin�, Juho, pid�
vaivana saattaa heit� siniseen huoneesen, jossa min� tahdon ottaa
heid�t vastaan:"
Tullaksensa siniseen huoneesen kulki ruhtinas er��n k�yt�v�n l�vitse,
jossa kaksi naista oli odottamassa, jotka vahdilta olivat saaneet luvan
siin� olla vartoomassa siit� ohi kulkevaa ruhtinasta saadaksensa
puhutella h�nt�.

He astuivat nyt molemmat esiin pyyt�en, ett� "he uudestansa

kastettaisiin ja otettaisiin Ven�j�n uskoon."

"Hm, t�m� on arvoisan Stefanuksen asia," sanoi ruhtinas k��ntyen h�nt�

seuraavan sota-ylikaitsijan puoleen. "Parasta on, ett� teid�n
arvoisuutenne ottaa t�m�n asian tutkiaksensa."

"No," kysyi ylikaitsija, "oletteko oikein asiata tuumineet; mink�t�hden

tahdotte uskontonne toiseksi muuttaa?"

"Niin," vastasi toinen nainen, "kyll�h�n sekin hyv� saattaa olla;

mutta, n�ettek�, korkean arvoinen herra, asian laita on niin, ett�
meill� molemmilla on sotamiehi� kosijoina, ja nyt ovat meid�n
tuttavamme sanoneet, ett� olisi parempi jos rupeaisimme Ven�j�n
uskoon."

Vaimojen nimitt�mi� sotamiehi� l�hetettiin noutamaan; vaimot saivat

k�skyn odottaa.

Katariina rouva ja h�nen tytt�rens� vietiin siniseen huoneesen.

Katariina rouva kumarsi juhlallisesti, Sesilia hiipi puoleksi h�nen
taaksensa. Ruhtinas viittasi naisia istumaan, mutta Katariina rouva
kumarsi noudattamatta tarjousta.

"Hyv� rouva, erinomaisen harmilliset seikat ovat ett� teilt� on

riistetty teid�n henkil�llinen vapautennekin. On henkil�it�, jotka
tahtovat teid�n parastanne, he v�itt�v�t teid�n v��ryytt� k�rsineen.
Olkaa hyv�, rouvani, ja sallikaa minun tehd� teille muutamia
kysymyksi�. Olettehan parooni Yrj� Boijen leski?"

"Olen."

"Onko teill� muita lapsia, kuin t�m� nuori nainen?"

"Poika ja tyt�r."

"Miss� he oleskelevat?"

Ponnistaen itse�ns� levolliselta n�ytt�m��n vastasi Katariina rouva:

"tytt�reni pakeni turvattomana niist� v�kivaltaisuuksista, jotka
uhkasivat h�nt�, eik� h�nell� en��n ole kotoa, jonne h�n taitaisi
palata. Jos, ja miss� h�n on suojaa saanut, en min� tied�. Poikani
palvelee kuningastansa."

"Min� miehen�?"

"Luutnanttina yhdess� niist� rykmenteist�, jotka turhaan kokivat Suomea

puolustaa."

"Milloin h�nen viimeiseksi n�itte?"

"Kolme vuotta sitten, viidentoista vuotisena poikana."

"Oletteko kirjevaihdossa h�nen kanssansa?"

"Kirjevaihto Ruotsin kanssa on kielletty."

"Te olette siis totellut sit� s��t�st�."

"Kaikkea ihmisellist� j�rjestyst� pit�� toteltaman; esivalta on

Jumalalta. H�n on sallinut vieraan vallan hallita Suomessa; yksityisen
ei sovi muuta kuin n�yr�sti seurata h�nen tahtoansa, joka kyll� m��r��
p�iv�n, jolloin h�n omansa vapauttaa."

"Onko teill� hiljan ollut yhteytt� tuon mainion partiomiehen L�fvingin

kanssa?"

"Minun tiet��kseni ei koskaan."

"V�itet��n, ett� h�n teid�n v�ke�nne johti sen hy�k�tess� niiden

kasakoitten p��lle, jotka sitten teid�n talollenne kostivat."

"Luulenpa uskaltavani vakuuttaa varsin mahdottomaksi, ett� asian laita

olisi semmoinen. Talon alustalaisia on monta kertaa kehoitettu
vallitsevaan aikaan tyytym��n, muistutuksella ett� tyhm�nrohkeudella ja
urhoollisuudella on erinomaisen suuri ero. Viel� tuon onnettoman p�iv�n
aamuna annettiin uusi samanlainen varoitus, mutta silloin ei en��n
mist�k��n l�ydetty niit� viitt� miest� jotka olivat syyp��t
onnettomuuteen, juuri sent�hden, ett� he jo olivat l�hteneet j�rjet�nt�
tekoansa tekem��n. Nelj�� heist� min� luulen viidennen houkuttelemiksi,
joka on mies, jonka omituisuudet ovat vaikuttaneet, ett� h�n on
tottunut melkein nuhteetta omaa tiet�ns� kulkemaan."

"Ja kuka se mies on?"

"Kartanon vanha puutarhuri. Ennen oli h�n sotamiehen� minun

herra-vainajallani palvellut ja usean osoittamansa palveluksen kautta
ansainnut h�nen hyv�ntahtoisuutensa, jota h�n velvoitti omaisiensakin
ukolle h�nen j�ljell� olevalla elonsa ajalla osoittamaan. H�nen
yksip�isyytens� kerran saaduissa tuumissa on totuttanut h�nen
kumppaninsa ennemmin heti seuraamaan h�nen tahtoansa kuin alussakaan
sotimaan sit� vastaan, sill� h�nen yksip�isyytens� sai heid�n kuitenkin
aina lopuksi ukon mieleen k��ntym��n."

"Juho, k�ske tuomaan puutarhuri ja molemmat miehet t�nne yl�s, yksi

er�ll�ns�. Rouvani, olkaa hyv� ja istukaa tytt�renne kanssa t�nne,
sill� aikaa kuin min� hetkeksi j�t�n teid�t."

K�yt�v�ss� odottivat molemmat sinne kutsutut sotamiehet ja molemmat

vaimot. "Tunnetteko n�it� naisia?" kysyi ruhtinas.

"Tunnemme, teid�n Jaloutenne."

"Tahdotteko ottaa heit� vaimoiksenne?"

"Emme, teid�n Jaloutenne."

"Menk��!" Sotamiehet meniv�t.

Ruhtinas k��ntyi sotamiehen puoleen, joka oli tuonut naiset sis�lle ja

sanoi: "anna heille selk��n ja p��st� heid�t menem��n."

Nyt k��ntyi h�n puutarhuriin p�in, joka t�m�n tapahtuessa oli tuotu
sis�lle, ja nyt seisoi erinomaisen levollisena eik� n�ytt�nyt huolivan
koko maailmasta.

"Kuka johti hy�kk�yst� minun sotamiesteni p��lle?" sanoi h�nelle

ruhtinas kovalla ��nell�.

"Joutava kysymys! Kukapa niist� nahjuksista olisi rohjennut ryhty� koko

asiaan, jos en min� olisi pannut heid�n jalkansa liikkeelle ja
ajatellut kaikkea heid�n puolestansa."

"T�m� tapahtui kai teid�n em�nt�nne k�skyst�?"

"Piruja kanss', akat semmoisia ymm�rt�v�t. Toista olisi ollut jos

Herrassa edesmennyt kenraali olisi el�nyt, niin ei meid�n olisi
tarvinnut salakyttin� akkojen liepeiden takana kontata, luvalla sanoen.
Vaikka kyll� armollinen rouva on hyv� monessa suhteessa, ja tytt�retkin
ovat, Jumala sen tiet��, oikein oivia; mutta parempi on kuitenkin
miesvalta kuin akkavalta, niin on kaikkina aikoina ollut."

"Ent�s L�fving? H�n p��si pakoon?"

"Mit� saakelia, L�fvingi. Onko h�n taas tullut t�lle puolelle? No

sitten on taasen kumminkin yksi kunnon sielu maassa, jolla on syd�n
oikealla paikalla."

"No, olihan L�fving teid�n kanssanne?"

"Eip� h�n saakeli soikoon niin olisi laittanutkaan asiaa, ett� meit�
olisi vangittu; mutta min� olin tyhm� p�ll�, olinpa niinkin."

"No, huomaatko nyt ett� olet saattanut onnettomuuden herrasv�ellesi?"

"Mit�? Min�k� sen tein? Kasakka-piruthan ne olivat, enk� min�."

"Ja nyt saat tehd� huvimatkan Siperiaan."

"Paremmatkin miehet ovat ennen tehneet saman. Piru nielk��n kun en min�
saanut henke� useammasta kirotusta partasuu-p----leest�, niin min�
olisin taitanut l�hte� keve�mm�ll� omallatunnolla."

"Viel�k� p��lliseksi tahdot ansaita selk��si sopimattomasta

puheestasi?"

"Antakaa anteeksi, teid�n armonne, niin, kas kun tulin kironneeksi, se

ei sovi kun korkeiden herrojen kanssa puhutaan."

Miehen muoto oli koko puheen aikana ollut syd�mellisen yst�v�llinen,

h�n ei n�ytt�nyt aavistavankaan, ett� h�nen sanoissansa olisi mit��n
sopimatonta ollut, niin ett� se ruhtinaan enemm�n kuin yhden kerran oli
hymyilem��n saanut. H�n vietiin pois ja molemmat toiset miehet tuotiin
sis�lle. Heid�n kuulustelemisensa oli pian loppunut, ja heid�n
selityksens� olivat ihan samankaltaiset kuin puutarhurinkin. Ruhtinas
meni takaisin molempain odottavien naisien luo.

"Kunnioitettavat naiset," sanoi h�n yst�v�llisell� kohteliaisuudella,

"sodalla on monta surullista seurausta, loukkaavimpia on, ett� jalojen
naisienkin pit�� sent�hden k�rsim�n. Min� en taida tarjota teille
mink��nlaista korvausta siit� mit� te syytt�m�sti olette k�rsineet.
Kuitenkin pyyd�n min� teit�, ollaksenne ainakin tulevaisuudeksi
semmoisilta onnettomuuksilta turvatut, suostumaan minun ehdoitukseeni,
ett� toistaiseksi j��tte Turkuun asumaan. Pitk�llisest� sodasta
villiintynytt� sotav�ke� on joskus varsin mahdoton etenkin kaukaa,
hillit�. Jos teill� muuten on jotakin toivoa, jonka t�ytt�mist� min�
taidan auttaa, niin se olisi minulle mieluista."

"Huhu on aina ylist�nyt ruhtinas Galitsinin jaloa nime�, silloinkin kun

h�ness� n�htiin vihollinen; min� olen nyt oppinut, ett� huhukin taitaa
totta puhua. Mutta sallikaa minun, sen jalon oikeuden lis�ksi, jota
min� olen saanut nauttia, viel� pyyt�� teilt� yht� armon osoitusta,
minun palvelijoitteni henke� ja vapautta."

"Rouvani, te rukoilette niiden puolesta, jotka tottelemattomuudellansa

teit� kohtaan ovat koko t�m�n onnettomuuden saaneet aikaan?" sanoi
ruhtinas, jonka sielussa silm�nr�p�yksen ajaksi nousi ep�luulon ajatus.

"Niin, jos heid�n tekonsa olisi minun k�skyst�ni tapahtunut, niin min�
tuskin olisin taitanut, velvollisuuteni mukaan, heid�n asiatansa ajaa."

"Sen kuvan mukaan, jonka te olette yhdest� heist� tehnyt, pelk��n min�
ett� te itse tulette k�rsim��n, jos min� suostun teid�n pyynt��nne."

"Min� rukoilen viel�kin yht� armoa, pyyt�ess�ni ett� teid�n Jaloutenne

sallii l�hett�� h�nen Ruotsiin. Poikani saisi siell� ottaa h�net
hoitoonsa, ja saisinhan min� samassa tilaisuuden l�hett�� tietoja
rakkailleni siell�. Min� toivon, ett� teid�n Jaloutenne pit�� minun
sanani tarpeellisena vakuutena, etten min� k�ytt�isi teid�n hyvyytt�nne
kiellettyjen tietojen l�hett�miseen."

"No, rouvani, te pyyd�tte paljon. N�m�t miehet ovat tehneet kavalluksen

minun keisariani vastaan; mutta teill� on oikeus vaatia paljon,
k�rsimisienne korvaukseksi. He p��stet��n irti, ja puutarhuri saa
passin. Ja nyt, kunnioitettavat naiset, sallikaa minun pyyt�� teit�
vieraina j��m��n minun talooni, sill� aikaa kuin teille sopivampaa
asuntoa hankitaan. Lis�ksi pyyd�n min� saada olla teid�n rahanne
hoitaja, siksi kun olette ehtineet asianne j�rjest��."

"Ei minun kiitollisuuteni sit� hyvyytt� kohtaan, jonka teid�n

Jaloutenne on osoittanut meille, v�hene siit�, ett'en min� taida sit�
k�ytt��. Jo t�m� rappioinen pukikin" (h�n tarttui keve�sti mustaan
hameesensa) "olisi sopimaton vieras ruhtinaan huoneessa. Ennen kaikkia
vaatii syd�meni minua etsim��n tyt�rt�ni."

"Rouva paroonitar, kartanossanne ei teill� ole asuntoa, ja monta

hankaluutta saattaa sit� paitsi kohdata teit� siell�. Te itse ja ehk�
viel� enemm�n teid�n nuori tytt�renne, olette mielen-liikutuksista ja
ponnistuksista paljon k�rsineet. Ep�ilem�tt� on neiti Boije l�yt�nyt
turvapaikan jonkun teid�n alustalaisenne, taikka ehk� teid�n pappinne
luona. Min� annan ryhty� toimeen ett� h�nt� etsit��n ja uskotaan jonkun
henkil�n huostaan, jonka te hyv�ntahtoisesti valitsette h�nt� t�nne
seuraamaan. Juho Petrovits, sinun huolenasi olkoon hankkia n�ille
naisille, mit� he k�skev�t. Sinulla on nyt kunnia olla ritarina heid�n
palveluksessansa. Min� pyyd�n ett� naiset k�ytt�v�t n�it� huoneita
niinkauvan kuin haluatte."

Ruhtinas kumarsi kohteliaasti, hymyili yst�v�llisesti Juholle ja

vet�ytyi sitte toisella puolen k�yt�v�� oleviin huoneihin.

Katariina rouva k��ntyi Juhon puoleen: "te meille sanoitte, ettei

meid�n v�hemp�� tarvinnut odottaa silt� miehelt�, jonka k�siin Jumala
on t�m�n maan kohtalon pannut. Mutta min� en taida k�ytt�� hyv�kseni
h�nen kehoitustansa j��d� t�nne. Mahdotonta, mahdotonta! Jokainen
hetki, jota en k�yt� tytt�reni etsimiseen on minulle sanomattoman
raskas. Mutta Sesilia, lapseni, sin� vaalenet, mik� sinua vaivaa?"

Sesilia oli ruhtinaan l�hteiss� vaipunut sohvalle. H�nen heikko

ruumiinsa ei jaksanut kauvemmin taistella niit� mielenliikutuksia ja
ponnistuksia vastaan, jotka viimeisin� p�ivin� olivat vaihdelleet.
Katariina rouvan t�ytyi lopuksi tehd� p��t�s edes muutamiksi tunniksi
j��d� sinne, antaaksensa h�nelle toipumisen aikaa; mutta kylmettyminen
ja mielen liikutus olivat vaikuttaneet liian kovasti, j�tt��ksens�
uhrinsa niin pian. Sesilia sairastui kovasti.

Vapaaksi p��semisens� ilossa l�ksi puutarhuri Jaakon ja Jussin kanssa

ryypylle, sittekuin Juho oli heille antanut rahoja matkansa varaksi.
Eip� kuitenkaan kest�nyt kauvan, ennenkuin h�n, joka ei taitanut olla
sanoilla ja liikkeill� hemmottelematta ja n�ykkim�tt� kaikkia
ven�l�isi�, joita h�n tapasi, tuli uuteen tappeluun, joka p��ttyi
siten, ett� h�n, tuntia my�hemmin, usean onnettomuudentoverin kanssa,
oli matkalla Ven�j��n.

5.

Levottomuudella oli Katariina-rouva lukenut p�iv�t silt� ajalta,

jolloin h�n luuli taitavansa Margareettaa odottaa. Mutta Sesilian
sairaus oli viel� niin arveluttavalla kannalla, ettei matkaa ollut
ajattelemistakaan. H�n oli nyt kuitenkin jo niin paljon parantunut,
ett� Katariina rouva toivoi piankin saavansa l�hte� kadonnutta
tyt�rt�ns� etsim��n, kun t�m� er��n� p�iv�n� �kki� astui huoneesen
�itins� luo, riensi esiin ja oli sy�ksy� h�nen syliins�.

Katariina rouva nousi h�mm�styen yl�s, mutta arvollisuudella, joka heti

muistutti Margareettaa hillitsem��n intoansa, syleili h�nt� sitten
juhlallisesti ja sanoi: "tervetuloa, tytt�reni, kiitetty olkoon Herra,
ett� min� olen sinun j�lleen saanut. Sin� olet viipynyt kauvan." Mutta
jo riippui Sesilia, k�sivarret sisaren kaulassa, ��neens� itkien h�nen
rinnallansa; h�n oli l�heisest� huoneesta kuullut Margareetan ��nen ja
juossut sinne, puolivaatteissaan niinkuin h�n vuoteeltansa oli noussut.

"Sesiliani," sanoi Katariina rouva, "unohdathan sopimattoman pukusi.

Vaateta itsesi, me tulemme sinun luoksesi."

Sesilia l�hti huonesta ja Katariina rouva jatkoi Margareettaan p�in

k��ntyen: "murheella on syd�meni surrut sinua. Mik� on ollut syyn�
siihen, ett� sin� olet viipynyt niin kauvan ja miss� sin� olet
oleskellut?"

"Ihmeelliset seikat ja erehdykset ovat vaikuttaneet, etten min� ennen

saanut �itini kirjett�, ja miss� min�, paeten yhdest� paikasta toiseen
olen saanut turvapaikkaa, pyyd�n min� saada kertoa. T�m� aika on ollut
t�rke� minulle, �itini, sallikaa minun selitt��..."

"Margareetta, sin� olet v�syksiss� ja tarvitset lepoa. Muotosi on

kuumeen tapainen ja se osoittaa outoa mielen j�nnityst�. Vaikka
hartaasti toivonkin saavani kuulla, mit� sinulla on sanomista, niin...
Ah, mitk� ajat, kun ei �iti ennest��n tied� tytt�rens� tekemisi�, vaan
j�lkeen p�in kertomuksien kautta t�ytyy saada niist� tiedon. Mutta en
min� kuitenkaan nyt tahdo ett� sin� viel� enemm�n itse�si kiusaat ja
ponnistat. Lep�� nyt, lapseni, hyv�� y�t�. Huomenna pit�� sinun kertoa
minulle kaikki."

"Ah ei, �itini," sanoi Margareetta innolla ja rukoilevalla liikkeell�,

"sallikaa minun puhua nyt. Minusta on kuin tekesin synti� �iti�ni
vastaan joka hetki kuin olen h�nelle kertomatta, mit� min� h�nen
neuvottansa ja suostumuksettansa olen tehnyt. Mik� t�st� seuranneekin,
en min� ainakaan tahdo salata mit��n."

"Margareetta, sin� vapiset, olethan kovin liikutettu, mit� t�m�

merkitsee?"

Margareetta painoi ristiss� olevat k�tens� syd�nt�ns� vastaan ja loi

katseen korkeuteen, ja syv� huokaus p��si h�nen huuliltansa. Sitten
alkoi h�n jotenkin vakavalla ��nell� kertomuksen seikallisesta
retkest�ns�.

Katariina rouva istui tarkasti kuunnellen. Alussa keskeytti h�n joskus

puhetta kysym�ll� jotakin, ja istui viimein varsin ��nett�m�n�; mutta
yh� enemm�n pimenev� katse osoitti vuorottain levottomuutta,
tyytym�tt�myytt�, vihastumusta ja surua. Kun Margareetta kertoi
lupauksensa olla Maunon omana, salamoi taasen vihastumisen liekki
Katariina rouvan silmiss�, ja k�dell�ns� mursi h�n raskaasti pienen,
h�nen edess�ns� p�yd�ll� olevan silkill� p��llystetyn paperisen korin,
jonka Sesilia parantumisensa ajalla oli tehnyt. Pian katsoi h�n
kuitenkin levollisena ja ylev�n� yl�sp�in, niinkuin h�n jo
todellisuudessa olisi murtanut tehdyn lupauksen samalla lailla kuin h�n
oli korinkin murtanut.

Margareetta vaaleni vaalenemistaan, jota enemm�n h�n l�heni

kertomuksensa loppua, kuinka he j��ll� tapasivat vanhan papin ja
h�nelt� saivat tietoja saaresta. "Nyt," jatkoi h�n, "ei meill� ollut
mit�k��n turvapaikkaa en��n. Palata oli mahdotonta. Mit� min� muuta
taisin aavistaa, kuin sen mik� oli luonnollisinta, joutua vainoojieni
k�siin, saaliiksi villille vihollisille? Ennen t�ytyi minun valita
h�nen kanssansa, joka t�h�n asti niin jalosti oli minua suojellut,
jakaa viel�p� n�l�nkin kauhut, joihin h�n ainoasti minun t�hteni oli
antautunut, sill� helposti h�n itse olisi taitanut pelastua, jos ei
h�nen olisi tarvinnut minusta huolta pit��. Mutta j�tettyn� yksin h�nen
kanssansa ehk�p� kuukausia viett�m��n, ehk� siksi asti kun j��
uudestaan tekisi j�rven ylitse sillan, ja hirmuisimman puutteen
vallassa, kuinka taisin min� ymm�rt��, jos en min� siten antaunut
vaaroihin, joita en tiet�nyt v�ltt��? Tummina ja ep�selvin� liikkuivat
t�m�n kaltaiset ajatukset mieless�ni, kun Mauno nojauten minun puoleeni
sanoi: 'Margareetta, anna t�m�n Jumalan miehen siunata yhdistyksemme,
rupee minun vaimokseni. Kun t�m� heikko j��kuori, joka nyt peitt��
j�rven meid�n jalkaimme alla, ehk� jo p�iv�n per�st� sulaa pois, olemme
me maailman edess� kuolleet; el�k��mme kuitenkin puhtaina Jumalan
edess�, ja kuolkaamme yhdess�, jos h�n sen vaatii."

Margareetan kasvoilla paistoi nyt heloittava puna, mutta

Katariina rouva sit� vastoin istui vaaleana, melkein henget�nn�.
Suonenvedon-tapaisesti piti h�n kiinni tuolin selk�pielest�, jolla h�n
istui; h�n n�ytti olevan nousemaisillansa, mutta viel� ei h�nen
kielens� sanaakaan virkannut, katseensa vaan loi h�n erinomaisen
tarkasti Margareettaan, joka jatkoi: "oi, �itini, mit�p� en olisi
tahtonut antaa, jos t�ss� tilassa olisin teilt� neuvoa saanut. Aikaa ei
ollut pitk��n ep�ilev�isyyteen. Kuitenkin Jumala oli minun l�hell�ni,
sen tunsin nyt enemm�n kuin milloinkaan ennen, lyhyt rukous antoi
minulle taasen rohkeutta ja p��tt�v�isyytt�, ja �itini, min� tulin
pelastajani vaimoksi, samalla tunnilla h�nest� eroitakseni: sill� nyt
vasta sain min� teid�n l�hettil��nne tulon kautta tiet��, ett� minua
oli etsitty ja seurattu ainoasti sent�hden ett� min� teid�n kirjeenne
saisin. Ja nyt, �itini, oi �itini, antakaa minulle anteeksi ja
siunatkaa minua."

Viimeisi� sanoja sanoessaan oli Margareetta vaipunut polvillensa

Katariina rouvan eteen, joka viel� hetkisen istui varsin
liikkumattomana, mutta sitten nousi h�n yl�s ylev�ll� ja ylpe�ll�
ryhdill�. "Heikko, horjuva olento," ratkesi h�n puhumaan, "niink�
Margareetta Boijen pit�� �itins� edess� langeta polvillensa, vaikka h�n
tiet��, ett� h�n heikkoudellansa on h�v�issyt korkean sukunsa. Pitik�
sinun alusta kohteleman nimet�nt� ja suvutonta nuorukaista
vertaisenasi, sitten askel askeleelta h�nen pauloihinsa joutuaksesi?
Pit�isik� semmoisen miehen, jota neiti Boijen ei sopinut muuna pit��
kuin palvelijana, pit�isik� h�nen saada olla sinun vertaisenasi; sill�
niin syv��n langenneeksi en taida sinua luulla, ett� palvelijasi
milloinkaan olisi taitanut tulla sinulle vaaralliseksi? Eik� rinnassasi
ollut mit��n ��nt�, joka olisi sinulle varoitusta huutanut jokaisella
askeleella, jota astuit eteenp�in onnettomalla h�v�istyksen polulla?
Kuitenkin mik� on tapahtunut, sit� ei en��n tapahtumattomaksi saa;
mutta ei halpasukuinen milloinkaan Margareetta Boijen puolisoksi tule.
Tuska ja pelj�stys olivat tuntosi sekoittaneet; mutta sill� tavalla
tehty yhdistys taidetaan rikkoa. Korkean arvoinen pispamme j�rjest��
t�m�n asian vanhasta hyv�ntahtoisuudesta meid�n perhett�mme kohtaan,
vaikka tosin arvokas vanhus, ehk� nyt paenneena hiippakunnastansa
muutenkin aina koettaa sen paraaksi vaikuttaa mit� mahdollisesti vaan
vaikuttaa taidetaan. Nouse yl�s, Margareetta. Vasta sitte kun t�m�
h�p�isev� vihkimys on tyhj�ksi tehty, taidan min� taasen tytt�ren�ni
sinua syleill�, mutta en nyt, kun tuo h�pe�n pilkku sinun jaloa nime�si
tahraa."

"Ei, ei, �itini, Jumalan t�hden," huudahti Margareetta, "ei, ei! Jumala
on h�nen minulle antanut puolisoksi; h�nen omansa min� olen, siksi kuin
Jumala itse meid�n eroittaa. H�nen omansa min� olen, h�nen omanansa
min� pysyn, meit� eiv�t mitk��n maailman voimat taida eroittaa.
Kentiesi en en��n milloinkaan saa h�nt� n�hd�, sit� en tied�; mutta
h�nen omanansa min� olen el�m�ss� ja kuolemassa, l�hell� taikka
kaukana, ilossa ja murheessa."

"Margareetta, sin� et en��n tied� mit� puhut, mene lep��m��n, ett�

j�rkesi selvenisi."

�kki� nousi Margareetta nyt ja sanoi rukoillen: "�itini, ajatelkaa mit�

te'ette ennenkuin semmoisen askeleen otatte. Muistakaa, ett�, jos
onnistutte, te samalla olette murtanut tytt�renne syd�men."

"Margareetta mene," sanoi Katariina rouva kovasti, ja vitkallisesti

poistui h�nen tytt�rens�.

Kun Margareetta seuraavana aamuna tuli sis�lle, tervehti h�nt�

Katariina rouva niin, ettei kukaan vieras siin� mit��n outoa olisi
huomannut, mutta Margareetta siin� selv�sti huomasi vieraantumista.
"Maiju neitsy, nosta tuoli neiti Margareetalle;" virkkoi Katariina
rouva pannen, Margareetalle helposti huomattavan, koron neiti-sanalle.
Sitte sanoi h�n: "Margareetta, sinun pit�� kiireimmin laittaa itsellesi
sopiva puku �itisi luona k�ytt��ksesi. Katso tuossa on kaksi
hamekangasta. Sesilia ja etenkin Maiju-neitsy saavat sinua auttaa."

Margareetta kiitti n�yr�sti �iti�ns� h�nen huolenpidostansa ja rupesi

heti toista kangasta leikkaamaan. Molemmat olivat harmaan v�riset. Ty�
vaikutti, ettei niin helposti huomattu ettei �iti ja tyt�r mit��n
kesken�ns� puhuneet.

Hetken per�st� tuli Juho, jonka Katariina rouva oli kutsuttanut ja

jonka h�n esitti Margareetalle rakkaana sukulaisena. Syd�mellisesti
tervehti Margareetta h�nt�, sill� Sesilia oli jo kertonut h�nelle
kuinka h�n oli ollut h�nen ja Katariina rouvan suojelijana, ja ett�
Katariina rouva, l�hemmin tutkiessaan Juhon �idin sukua, oli ilolla
huomannut, ett� he olivat sukulaisia. Sukulaisuus oli tosin kaukainen,
mutta viel� siihen aikaan pidettiin heimolaisuutta, jota vaan saattoi
lukea, paljoa enemm�n yhdist�v�n�, kuin nykyaikana l�himp��k��n
verisidett�. Juhon palvelus ven�l�isen p��llik�n luona oli tosin
Katariina rouvan silmiss� anteeksi antamaton vika; mutta ei h�n
tykk�n��n taitanut olla tunnustamatta, ett� juuri t�m� virka oli tehnyt
mahdolliseksi, ett� h�n taisi h�nen ja h�nen tytt�rens� pelastaa. H�nen
lujat perus-ajatuksensa saivat siis v�h�n helpontua nuoren miehen
hyv�ksi, joka, h�nen ainoana miehisen� sukulaisenansa koko maassa, nyt
jo pidemm�n ajan oli ollut h�nelle kaikin puolin sopivana turvana
useissa seikoissa. H�n oli my�s tottunut pit�m��n h�nt� suvun miehisen�
edustajana. Nyt kutsui h�n h�nen toiseen huoneesen, sulki oven ja alkoi
vakaasti:

"T�ll� kerralla k��nnyn min� Juho veljen puoleen erinomaisen tukalassa

ja huolettavassa asiassa. Juho veli taitaa siit� n�hd� kuinka paljon
min� h�neen luotan. Meid�n sukumme ainoana, t�ss� maassa asuvana
heimolaisena on h�nell�, minun ajatukseni mukaan, sek� oikeus saada
tiet�� perheen asiat, ett� velvollisuus sen kunniaa hoitaa. Onneton
tytt�reni Margareetta (surulla kerron min� siit� h�pe�st�) on,
tuskallisen paon vainojen hurjistamana, lopuksi joutuneena
jonkinlaiseen ep�toivoon, antanut vihit� itsens� er��n aatelittoman
henkil�n kanssa, semmoisen, jolla ei ole nime�, ei arvoa ja jota ei
milloinkaan mill�k��n ehdoilla taideta neiti Boijen puolisoksi omistaa.
T�m� vihkiminen, joka on tapahtunut ilman h�nen �itins� taikka
sukulaistensa suostumuksetta on ja t�ytyy olla laiton ja siis helppo
kumota. Mutta �lk��n yksi laittomuus palkitko toista. Arvokas pispamme
itse, taikka, jos asian niin pitk�lle pit�� menem�n meid�n armollinen
kuninkaamme p��tt�k��n t�m�n asian. Ei vieras valtaaja eik� my�sk��n
konsistorio, joka nyt paremman puutteessa on m��r�tty, ettei yleis�n
hengellist� hoitoa laiminly�t�isi, taida t�m�n kaltaista asiaa tuomita.
Kirjevaihtoon rupeemiseksi t�ss� asiassa vaaditaan ruhtinaan lupaa,
eik� h�n sit� luullakseni Juho veljen pyyt�ess� taida kielt��. Itse
toivoisin saavani olla sanelematta t�st� asiasta."

Hetken mietitty�ns� vastasi Juho: "uskallanko pyyt�� ett� sanoisitte

sen miehen nimen, jolle Margareetta on k�tens� antanut?"

"Mauno Malm."

"Tuo rohkea partiomies! H�n on siis todellakin viel� uskaltanut tulla

Suomeen, ja miss� aikeessa? Viel� pyyd�n yht� asiaa kysy�: haluaako
Margareetta itse t�m�n avioliiton kumoomista?"
"Tytt�rell� ei saa olla muuta toivoa kuin h�nen �idill�ns�, siksi kun
h�nen �itins� vapaehtoisesti luovuttaa oikeutensa sille puolisolle,
jonka h�n h�nelle valitsee."

"Siis suostuu h�n t�h�n eroon ainoasti kuuliaisuudesta?"

"T�n� p�iv�n� en ole h�nen kanssansa siit� puhunut ja illalla oli h�n
niin liikutettu, etten min� taida pit�� h�nen kiivasta kieltoansa muuna
kuin mielen kiihosta tulleena mielen maltin puutteena."

Juho nousi yl�s ja k�veli hetkisen edes takaisin laattialla. Vihdoin

pys�htyi h�n Katariina rouvan eteen ja sanoi: "Salliiko armollinen
t�tini minun sanoa ajatukseni t�st� asiasta?"

"Min� toivon saavani kuulla sen."

"On ruvettu luulemaan, ett� tuo Malm on taasen rohjennut Suomeen tulla,
ja h�nt� vainotaan nyt. Kun h�n on j�rkev� ja tarkka, en min�
ep�ilek��n, ett� h�n v�ltt�� kiinni-ottamisen vaarat; mutta Suomi h�nen
t�ytyy j�tt�� nyt ja vaikea on h�nen pitk��n aikaan takaisin palata.
Aika tuo mukanansa monta l��kett�. Parempihan on ett� Margareetta
vapaehtoisesti suostuu t�h�n eroon, kuin jos se tapahtuu v�kisin. Sit�
paitsi on t�m� Malm semmoinen huimap��, ettei ole ensink��n varmaa,
ett� h�n milloinkaan tulee takaisin Margareettaa vaatimaan, jos sotaa
kest��. Ja jos taasen tulee rauha, jota nyt n�ytt�� olevan syyt�
toivoa, niin taitetaan t�m� asia toimittaa paljoa v�hemm�ll� huomiolla
ja moninaisuudella kuin nyt. Ne harvat henkil�t, jotka tuntevat t�m�n
asian, taidetaan helposti saada pit�m��n se takanansa, ja koko toimitus
taitaa sill� tavalla muuttua arvottomaksi, ja sen voima itsest�ns�
kadota, korkeintaan pispan ja konsistorion helposti saadulla
suostumuksella, jahka he rauhan p��tetty� ovat ehtineet muuttaa kotiin.
T�t� ik�v�� asiaa ei sill� tavalla tarvitse saattaa koko maailman
tiedoksi."

Katariina rouva istui hetkisen miettien. Vihdoin sanoi h�n: "Juho veli
saattaa olla oikeassa. Min� uskon ett� niin taitaa tapahtua.
Levottomuudesta saattaa ik�v�� asiaa loppuun �lk��n pikaistuttako."

Katariina rouva pyysi Juhoa nyt j�tt�m��n h�nen kahden Margareetan

kanssa, jonka h�n kutsui sis�lle. "Margareetta," sanoi h�n, "sinun
ajattelemattoman ja rikoksellisen yhdistyksesi, on �itisi tahdon valta
murtanut, ehk� seikat vaativat, ett� minun viel� pit�� joku aika asiaa
viivytt�m�n ennenkuin min� sille painan lain sinetin. Mutta murrettu ja
kumottu on ikuiseksi ajaksi t�m� side, jota et sin� mill�k��n tavalla
saa pit�� sitovana; �l�k� sin� minun kovimman vihani uhalla, pid�
mink��nlaista yhteytt� t�m�n miehen kanssa, vaan pid� h�nt� aina
vieraimpana vieraana. T�m� on tahtoni, noudata sit�. Syv� salaisuus
peitt�k��n, ett� niin h�pe�llist� yhteytt� milloinkaan on tehtyk��n.
Eik� nyt en��n sanaakaan t�st�, ennenkuin on v�ltt�m�t�nt� taasen
koskea t�h�n iljett�v��n asiaan, ett� t�m� laittomasti sidottu yhdistys
lain mukaisesti tulisi rikotuksi."

K�den viittaus antoi Margareetalle merkin poistumaan. H�n meni horjuen

toiseen huoneesen ja heitt�yi itkien Sesilian syliin, huomaamatta Juhon
l�sn�oloa. H�n l�heni impe� ja sanoi matalalla ��nell�: "anna ajan
kulua ja toivo. Odotus-aikakin on jo suuri voitto. N�etk� kuinka min�,
vaikka olen n�in vieras, tunkeen sinun luottamukseesi, mutta Sesilia on
oikeuttanut minun olla teid�n veljen�nne. J�� hyv�sti nyt ja rauhoitu
niin paljon kuin mahdollista, hyv� Margareetta."
Juho meni ja molemmat sisaret itkiv�t hetken yhdess�, siksi kuin heit�
kutsuttiin ajan tavan mukaan kello 12 laitetulle p�iv�lliselle.
Margareetan, joka ei uskaltanut j��d� p�yd�st� pois, t�ytyi ponnistaa
voimiansa ett� h�n n�ytt�isi levolliselta, ettei h�n palvelijoille
n�ytt�isi olevansa liikutettu. Katariina rouva tuli sis�lle levollisena
ja ylev�n� niinkuin tavallisesti, eik� h�ness� voitu huomata mink��n
mielen liikutuksen j�lki�k��n.

6.

Muutamia p�ivi� my�hemmin, kun Sesilia jo oli ollut ulkona raikasta

ilmaa nauttimassa, tuli Juho er��n� iltana ja ehdoitti, ett� h�n saisi
saattaa neitoja er��lle kaupungin l�heisyydess� olevalle vuorelle
sielt�, vaikka kaukaakin, katselemaan ven�l�ist� laivastoa, jonka piti
purjehtiman pois. Katariina rouva piti tosin asian niin surullisena,
ett� h�n tuskin olisi siihen suostunut, jos ei h�n olisi tiet�nyt
virvoituksen molemmille tytt�rillens� terveelliseksi, ja sit� paitsi
Juhon olevan hyv�n turvan vihollisista vilisev�ss� kaupungissa. P�iv�
oli erinomaisen kaunis ja l�mmin. Er��lle vuoren huipulle, josta oli
paras n�k�ala joen suulle ja sen ulkopuolella olevalle linnan selj�lle,
istuivat kolme k�velij��, samassa kuin yksi laiva toisensa per�st�
t�ysin purjein, heikon tuulen viemin�, vitkaan kulkivat linnan niemen
ohitse. N�ytelm� oli kaunis, mutta ei kolmen nuoren katseet kuitenkaan
sit� seuranneet. Kukin ajatteli t�rkeempi� asioita kuin hetken, vaikka
jokainen erilaisia.

"Katsokaa," sanoi vihdoin Sesilia, "kuinka kaunista tuo on, katsokaa

kuinka aallot kaunistuvat laskeuvan auringon kullan s�teist�, ja
kuitenkin ovat ne aaltoja, jotka huuhtovat Suomen rantoja, jotka k�yv�t
Suomen j�rviss�, ja jotka nyt kaunisteleivat Suomen vihollisen
laivoille. Mit�p� min� kumminkin sit� sinulle kerron, Juho? Sin� olet
kummallinen ihminen, usein tahtoisin luulla sinua hyv�ksi ja lujaksi
niinkuin kulta, ja sent�hden puhun sinulle syd�meni pohjasta; mutta
sitten muistan taasen mit� en mill��n muotoa taida hyv�ksy�, ja silloin
olen v�h�lt� ruveta itkem��n kuin et sin� ole semmoinen, jommoiseksi
min� tahtoisin voivani ajatella sinua."

"Sesilia, ja min� tahtoisin kuitenkin niin mielell�ni, ett� sin�

hyv�ksyisit minua. Min� olen heitt�nyt pois kalliimman mit� miehen
sopii toivoa, toivon kerran saavuttaa is�nmaan rakkauden! Mutta,
Sesilia, en min� sittenk��n tahtoisi ettet sin� minua hyv�ksyisi."

"Taidanko muuta? Sin�, ruotsalainen, olet Ven�j�n palveluksessa!"

"Min� olen suomalainen, en ruotsalainen ja viel� v�hemmin ven�l�inen,"

vastasi Juho l�mpim�sti. "Suomi on syntym�maani, Suomi, joka on melkein
er�maaksi muuttunut. Miksi suomalainen olisi ruotsalainen? Milloin olet
kuullut ruotsalaisten lukevan itse�ns� samaksi kansaksi kuin me?
Pilkkaa ja halveksimista ovat he meille antaneet; sana suomalainen on
heill� ollut melkein haukunta nimen�."

"Min� olen vaan tytt�," alkoi taasen Sesilia, "enk� min� miesten tekoja
paljon ymm�rr�; mutta, n�etk�s; tyt�ll�kin on joskus tuumansa, ja min�
ajattelen ett�, jos sinulla onkin oikein puheessasi, niin olet sin�
kuitenkin rikkonut uskollisuutesi kuningastasi ja maatasi vastaan.
Mutta kuinka sinulla siin� on oikein? Jo pienoisesta lapsuudestani olen
kuullut ett� Suomi, raakana Ruotsin voittomaana, otettiin veljelliseen
yhteyteen ruotsalaisten kanssa, ja ett� Ruotsi jalomielisesti antoi
Suomelle lain, sivistyksen, ja ennen kaikkia Jumalan tuntemisen."

"Sesilia, ei minun tarkoitukseni ollut Ruotsin ja Suomen keskin�isest�

v�list�, mink�lainen se sitten on ollutkin, etsi� puolustus-syit�
palvelukseeni sen hallitsijan luona, joka nyt ainoasti voittajana
vallitsee t�t� maata. Mutta ehk� pit�isit minua v�hemmi syyllisen�, jos
tiet�isit minun syyni. Joskus kerron sinulle el�m�ni vaihtelevaisuudet,
ehk� silloin on paljon mielest�si toisenlaista, kuin nyt."

"Nyt, oi nyt, Juho hyv�," sanoi Sesilia vilkkaasti. "Me olemme t��ll�
hyv�ss� rauhassa. Ilta on niin kaunis."

"No, olkoon niin; ei minun el�m�ni satu ole pitk�. Min� muistan sinulle
kertoneeni, ett� �itini, jouduttuansa k�yhyyteen, muutti maalle ja
tottui pian, v�ltt�m�ll� kaikkia tarpeettomia kulunkia tekem��n pienen
omaisuutemme riitt�v�ksi v�ltt�m�tt�mimpiin menoihin. Min� olin viel�
varsin pieni ja olin onnellinen, sill� kun minulla oli hyv� �itini ja
tarpeeksi ruokaa, ei minulta puuttunut mit��n. Mutta sitten puhkesi tuo
hirve� kulkutauti, joka autioitti meid�n maamme menneen vuosisadan
lopulla, sittenkuin katovuodet ja n�lk� olivat raivonneet siihen
m��r��n, ettei rutolla en��n mit��n ottamista n�ytt�nyt olevan. �itini
joutui ruton uhriksi. Itkien l�hdin min� matalasta majastamme joltakin
naapurilta anomaan apua. Min� k�velin talosta taloon. Kuolleita taikka
kuoleman kanssa kamppaavaisia oli vastassani joka talossa, ep�toivon,
j�ykkyys oli tarttunut harvoihin j�ljell� el�viin, kurjuus oli liian
suuri, ett� kukaan olisi muista huolinut. Min� palasin vihdoin yksin,
neuvotonna, ilman lohdutusta ja apua, ja makasin kaksi p�iv�� itkien
�itini ruumiin ��ress�. Vihdoin rupesi n�lk� minua vaivaamaan. V�h�isen
leip��, jota oli ollut j�ljell�, olin n�in� p�ivin� v�hitellen sy�nyt;
lapsi ei unohda n�lk�� surun t�hden. Taasen menin ulos. V�h�n matkaa
kodistani tuli vastaani vaalea, laihtunut olento, se oli l�himm�n
naapuritalon is�nt�. H�nelle min� valitin h�t��ni. 'Poika,' vastasi h�n
minulle, 'Jumala on sinun minun tyk�ni l�hett�nyt. Taloni on autio,
kaikki ovat kuolleet, min� olen yksin j�ljell�, tule minun kanssani!'"

"H�n hoiti minua niinkuin is�, ja niin tulin min�, aatelisen suvun
j�lkel�inen, joka on maamme vanhimpia, todelliseksi suomalaiseksi,
kansan mieheksi, enk� ruotsalaiseksi niinkuin meid�n aatelimme yh�
enemm�n ja enemm�n on tahtonut olla. Mutta t�m� suruton aika loppui
pian. Tosin olimme kauvan kuulleet kuinka sota raivosi maan toisissa
osissa, mutta meid�n seuduillamme tuntui raskaimmasti se sota, jota
k�ytiin kaukaisissa maissa. Joku tuhat-luku miehi� sai menn� Suomea
puolustamaan, samalla kuin ainoasti siit� seudusta maatamme muutamien
vuosien kuluessa nostettiin puoli sataa tuhatta, ja l�hetettiin
vieraille maille. Heti sen j�lkeen kuin rutto oli tuhojansa tehnyt,
m��r�ttiin uusi sotav�en-otto. Nyt eiv�t edes talonis�nn�t p��sseet
vapaaksi. Kasvatus-is�ni otettiin monen sadan talonomistajan kanssa
sotamieheksi, ja niin j�i autioksi sekin talo, jossa min� olin
kasvanut, niinkuin ainakin puolet koko maan taloista. Min� olin silloin
kolmentoista vuotias, ravakka ja miehek�s poika. Min� olin kauvan
toivonut saada opintoja harjoittaa, mutta min� taisin olla apuna
maanviljelyksess�, jossa puuttui k�si�. Nyt olin p��ssyt siit�
vapaaksi, mutta minulla ei ollut toimeen-tulon neuvoa. Luottamusta ja
rohkeaa syd�nt� minulla oli, ja niin l�hdin astumaan Turkuun
ilmoittamaan itse�ni koulunk�ymiseen halulliseksi. Asunnon sain
helposti. Paljon taloja oli autioina, myyt�viksi kirjoitetut maksamatta
j��neist� kruunun ulosteoista, mutta ostajia ei ollut. Tosin puhuttiin,
ett� er��ss� kuninkaan kirjeess� oli luvattu v�hent�� suomalaisten
veroa; mutta rahoja tarvittiin, ja niin kiskottiin jokainen ropo,
lupauksella ett� sodan loputtua erinomaisesti auttaa Suomen
vaurastumista."

"Asunto minulla oli, niinkuin jo sanoin, ruokaa kerj�sin itselleni ja

n�in n�lk�� v�h�n v�lilt�, ja minun hyv�� sarkatakkiani kesti kuluttaa
kelpo ajan. Mutta sota k�vi yh� uhkaavammaksi. Sotaan kelpaava miehist�
oli osaksi kuollut ruttoon, osaksi viety maasta pois. Rahoja ei ollut;
kaikki mit� oli maan rahastoissa yleisi� kalleuksia, ja mit� pyynn�ill�
oli saatu kokoon, vietiin Ruotsiin. Maa oli enimm�kseen viljelem�t�nt�
eik� siit� siis saatu mit��n. Mutta Ruotsin senaatista tuli kehoitus
Suomen kansalle 'yksimielisyydell� ja kootuin voimin osoittaa vanhaa
uskollisuuttansa ja tehd� vihollisille urhoollista vastarintaa'."

"Tosin antoi kuningas k�skyn, ett� sotav�ke� piti t�nne laitettaman ja

ett� jyvi� ja ruokavaroja niiden yll�pidoksi piti hankittaman, 'koska
rutto oli heid�n omat miehens� hukuttanut', niinkuin sanat kuuluivat,
ja ett� talonpojille hankittaisiin aseita, joilla taitaisivat 'vainota
ryssi� ja heit� h�irit� ja ahdistaa joka tilaisuudessa, kun tahtoivat
rosvota ja muita ilkit�it� tehd�'; mutta eip� kuulunut ett� k�skyn ensi
osaa paljon olisi noudatettu. Mit� j�lkimm�iseen osaan tuli, niin
toteltiin sit� t�sm�lleen, ja suomalaiset nousivat voimalla, jota ei
niin h�vitetyss� maassa olisi taitanut odottaa. Vanhat ukotkin ja
lapset meniv�t miehiss� vihollista vastaan. Tuli k�sky, ett�
ylioppilaita ja koululaisia piti sotatoimiin harjoitettaman ja
yliopiston varoilla niille hankittaman aseita; mutta yliopistolla ei
ollutkaan varoja ja harvat maahan j��neet professorit nurisivat: 'ett�
jos opintoja harjoittava nuoriso h�vitet��n, loppuu pian maan
sivistys'. Melkein kaikki s��tyhenkil�t, ruotsalaisia s��tyns� ja
syd�mens� puolesta, olivat j�tt�neet isiens� maan onnensa nojaan ja
pelastaneet itsens� Ruotsiin, ja nyt piti kasvavan sivistyksen oraatkin
h�vitett�m�n, ja maa sill� tavalla taasen raakalais-tilaan lankeeman.
Heid�n valituksiansa ei kuultu, k�sky� piti toteltaman."

"Min� olin yksi niist�, jotka marssivat sotaan. Sarkatakkini oli jo

jotenkin kulunut, eik� minulla kuitenkaan muuta suojaa ollut pakkasta
ja rajuilmaa vastaan. Mutta syd�meni sykki sit� l�mpe�mmin sen alla, ja
kukapa ajattelee huonoa varustustansa, kun h�n innostuneena k�y
sotimaan kuninkaansa ja maansa edest�? Ja minun nelj�ntoista vuotinen
intoni oli suuri, eik� ollut ylpeytenik��n sit� pienempi. Mutta ei
minun ylpe� rohkeuteni pitk�lliseksi k�ynyt; min� jouduin vangiksi ja
minua piti monen muun kansalaisen kanssa viet�m�n Ven�j�n maalle."

"Silloin oli taasen Jumalan k�si minun kanssani, niinkuin usein

ennenkin, ja ruhtinas Galitsin kiinnitti huomionsa minuun, kun h�n n�ki
vangit. H�n puhui yst�v�llisesti minulle, mutta min� olin vihoissani ja
vastasin h�nelle, niinkuin luulin, erinomaisen ylpe�sti, vaikka minulla
oli t�ysi tekeminen, etteiv�t kyynelet sy�ksyisi esiin. Ruhtinas
hymyili minulle, ja lapsia helliv�n�, niinkuin ven�l�iset usein ovat,
silitti h�n hyvitellen leukaani. T�m� taasen loukkasi sotaista
ylpeytt�ni niin, ett� min� ojensin vartaloani ja koin n�ytt�yty�
erinomaisen miehev�lt�. Ruhtinasta miellytti minun ankaruuteni, h�n
kysyi nime�ni ja n�ytti viel� s��liv�n minua enemm�n sittenkuin h�n oli
kuullut, ett� syntyni salli minulle toisenlaisen kohtalon, kuin t�h�n
saakka olin saanut kokea. H�n k�ski vied� minun er��n upseerin huomaan.
Min� olin jotenkin kauvan suostumaton, mutta minun t�ytyi v�hitellen
oppia my�ntyv�isemm�ksi. Ruhtinas toimitti my�s, ett� min� sain oppia,
ja rupesi pian k�ytt�m��n minua toimiin, jossa min� suomalaisena taisin
olla h�nelle suuremmaksi hy�dyksi kuin ulkomaalainen, mutta jossa min�
my�skin taisin rakasta syntym�maatani paraiten hy�dytt��. Sodan
raivotessa onnistui minun usein pelastaa ainakin yksityisi� henkil�it�.
Ne olivat tosin ainoasti helpoituksen pisaroita t�ss� kurjuuden
valtameress�, mutta kuitenkin ne olivat lohdullisia minulle. Ja
my�hemmin, kun koko maa jo oli valloitettu ja vuoti verta tuhansista
haavoista, silloin sain tilaisuutta niin paljon kuin mahdollista
vaikuttaa, niiden parantamiseksi taikka ainakin niiden lievent�miseksi."

"Paperit ja valtuuskirjat, jotka minulle useassa tilaisuudessa

annettiin, olivat sit� laatua, ett� min� olisin helposti taitanut niit�
k�ytt�� v��rin, mutta ep�luuloa ei ruhtinas ole milloinkaan minua
kohtaan osoittanut."

"No niin, min� olen Ven�j�n palveluksessa, ja jos onnistuu sit� rauhaa
saada, jota nyt niin halullisesti odotamme, niin olen min� halveksittu
hylkyri isieni maassa, enk� min� milloinkaan vieraasta maasta itselleni
koton etsi. Mutta sin�, Sesilia, �l� sin� minua kuitenkaan halveksi!
Min� tarvitsen jonkun, joka minua ymm�rt��, jonkun jonka syd�n sykkii
niinkuin minunkin maamme edest�. Katso, Sesilia, t�m�n vieraan
valloittajan vallan alla on kuitenkin jonkinlainen rauha ruvennut
levi�m��n. Kansa on ruvennut tyytym��n siihen, jota ei en��n taida
muuttaa, maahan kylvet��n kumminkin v�h�n viljaa taasen. J�ljelle
j��neet miehet ovat taasen etsineet kotonsa ja ruvennet viljelem��n
ruohoittuneita sarkoja, jumalan palvelusta pidet��n taasen kirkoissa,
joissa hiljan viel� mets�n linnut tekiv�t pes�ns�, viel�p� joku
koulukin on alkanut vaikutuksensa; mutta ah, is�nmaa-parka, milloin
sinuun tavat ja sivistys taasen juurtuvat? Sinun jalot ja sivistyneet
poikasi ovat paenneet ja j�tt�neet sinun oman onnesi nojaan.
Talonpoikia ja kirjureita, usein rehellisi�, mutta aina taitamattomia,
pit�� otettaman virkamiehiksi. Teinit ovat seurakuntien sielunpaimenia.
Pitk�llinen sota on h�vitt�nyt kansan tavat. Suomen kansan syd�mess�
asuu kuitenkin viel� voima, kun vaan rauha saadaan, kohoaa se kyll�.
Mutta mik� rauha taitaa Suomelle tulla, Ruotsin etuvarustukselle, joksi
sit� niin sopivasti sanotaan? Tosin ei Ruotsi tahdo t�t� etuvarustusta
kadottaa, eik� my�sk��n p��st�� sit� niin rappiolle, ettei se en��n
suojaksi kelpaa."

"Mutta velji�? Jopa viel�! Katso jos hieno ruotsalainen, kun h�n sattuu
tulemaan t�lle puolelle, katso, jos h�n tahtoo tunnustaa meit�
veljiksens�, kun h�n k�velee ja ylh�isesti katsoo alas meid�n
k�yhyytt�mme, meid�n huonosti hoidettua maatamme, meid�n sivistyksemme
puutetta, sittenkuin kansan paraat, sen suurimmat soturit, sen nerot,
sen mehu ja rahat ovat vedetyt Ruotsiin rauhan aikoinakin, jolloin aina
kaikki etev�mm�t miehet ovat kiinnitetyt sinne. Ja sittenkuin kaikki
n�in oli meilt� otettu, sitten sanotaan: puolustakaa itse�nne ja meit�,
l�hett�k�� maanne jaloimmat, l�hett�k�� ne nuorukaiset, jotka ovat
teid�n toivonne, teid�n mahdollisuutenne viel� kerran nousta
sivistyneiden kansojen joukkoon, l�hett�k�� he viel� teurastettaviksi.
Mit�p� siit� jos vihollinen polttaa kotonne, kiusaa lapsenne
kuoliaaksi, kostaen siten tuota itsepintaista vastarintaa jota h�n
kohtaa kaikkialla, jossa viel� vaan on k�si nostaa h�nt� vastaan? Jos
sitten suomalaiset taasen saavat etuvarustuksensa autetuksi ja
parempaan kuntoon, silloin rupee Ruotsi taasen valmistamaan sotaa.
Saatammehan jotakin voittaa tuumivat he, ja jos jotain kadotamme niin
on se korkeintaan joku kappale Suomesta. Ruotsi on meill� kuitenkin
aina ehe�n�. Jaa, tulenhan katkeraksi, mutta semmoiseksi halveksittu
pian tulee, ja ehk� tekee h�n joskus v��rinkin katkeruudessansa."

Juho herkesi puhumasta ja Sesiliakin oli viel� vaiti. Silloin alkoi

Juho taasen miettiv�sti, melkein uneksien: "milloinkahan se p�iv�
valkenee, kun Suomi levossa saa parannella syvi� haavojansa ja sitten
vihdoinkin el�� poikiensa vaurastumiseksi, rauhan toimissa,
sivisty�ksens�. Kuka rohkenee toivoa sit� aikaa, jolloin Suomi, jalon
Ruotsin arvollisena veljen�, saa k�yd� sen rinnalla veljellisess�
yhteydess� totuuteen ja valoon? Ollessansa kahden mahtavan naapurin
v�liss�, on se riitaomena ja vanhastaan m��r�tty tanner heid�n
taisteluillensa. Anna joku aika vapautta ja rauhaa Suomelle, ja jos ei
Suomen lapset silloin her�j�, makaavat he huolettomuuden unta. Mutta
�lk��mme siksi nimitt�k� tuota raskasta tainnoksissa oloa, joka joskus
sattuu kansaan, joka vuosisatoja on kamppaillut raukenemistansa
vastaan. Kansat ovat yksityisen henkil�n kaltaiset, ep�toivoista
ponnistusta seuraa aina velttoutuminen. Mutta anna levon aikaa, ja
voimalla hervoton nousee n�ytt�m��n mit� h�n voi!" Nyt lopetti Juho
�kki� ja hymyili. "Sesilia," lis�si h�n sitten, "n�etk� kuinka intoni
on minua vietellyt kahdelle nuorelle tyt�lle lavealta kertomaan
asioita, joita te rukkinne ��ress� luulette vaan kummallisiksi mielen
kuviksi."

Sesilia pyyhk�si silmist�ns� kyynelen ja sanoi: "Juho, �l� kadehdi jos

me tytt�-parat, joskus saamme kuulla joitakuita l�mpimi� ja ylevi�
sanoja. Kas, semmoisia naisen syd�n haluaa. Me istumme rukkimme,
kankaamme taikka neulomuksemme ��ress�, himmeit� ajatuksia ja tunteita
seuraavat toisiansa mieless�mme, ja syd�nparka kuultelee ja taasen
kuultelee, mutta ei se milloinkaan saa kuulla sanoja jotka
selvitt�isiv�t sen arvoitukset, sill� ei mies milloinkaan luule meid�n
ylev�mm�st� huolivan, sent�hden ettemme milloinkaan uskalla paljastaa
mit� sis�ll�mme on. Ja niin me kuultelemme ja odotamme niin kauvan,
ett� kaikki nuo l�mpe�t ajatukset nukkuvat, ja me istumme vaan ahkerina
kehr��jin�, kutojina, neulojina, joiden virkaa kyll� tekisiv�t
vastaavat metalliset ja puiset kalut. Niin, luulenpa varmaan, ett�
viel� joskus keksit��n puusta taikka raudasta tehd� koneita, jotka
neulovat, kehr��v�t ja kutovat yht� hyvin ja paremminkin kuin me, ja
mit� meill� sitten on tekemist�, sit� en min� tied�. Mutta jos joskus
saamme kuulla syd�mellisen sanan... Yhden olen kuitenkin ennen kuullut
puhuvan yht� l�mpe�sti kuin sin�kin, vaikkei h�n kuitenkaan kaikkia
asioita samalla tavalla ajatellut..."

Juho katsoi �kki� yl�s: "Sesilia, ja kuka t�m� ainoa oli?"

Sesilia punastui kovin ja loi silm�ns� alas, vastatessaan: "min� olin

lapsi silloin."

"Oletko h�nt� sittemmin n�hnyt?"

"Yhden ainoan kerran. Mutta katso Juho, nyt ei laivoja n�y en��n, me
olemme viipyneet kauvan. L�htek��mme kotiin."

Margareetta oli istunut syviss� mietteiss�, h�n loi katseensa kauvas,

n�ytti silt� kuin olisi h�n et��lt� etsinyt jotakin esinett�. Nyt nousi
h�nkin �kki� yl�s sanoen: "niin, sin� olet oikeassa, l�htek��mme
menem��n."

Mutta nyt l�heni nopeammilla askeleilla kuin olisi h�nen

kainalo-sauvastansa p��tt�en taitanut odottaakaan ukko, jonka toinen
silm� n�ytti olevan poissa kiinni rypistetyn silm�-luomen takaa. H�n
asettui Margareetan eteen niin, ett� h�n k��nsi selk�ns� toisiin p�in,
ja kuroitti h�nelle k��rityn, tavallisen anomuskirjan tapaisen paperin.
Margareetta ojensi k�tens� sit� ottamaan ja katsoi samassa ukkoon, ja
nyt seisoikin h�n katsellen h�nt� kahdella, uskollisen iloisella
silm�ll�; kaikki rypyt olivat h�nen kasvoistansa kadonneet, ja niiden
sijassa loisti rattoinen rohkeamielisyys jokaisessa kasvopiirteess�.

Ainoa sana "Mauno" kuului iloisimmalla h�mm�styksell� h�nen

huuliltansa. H�n j�i liikkumattomana seisomaan ojennetuin k�sin, ja
vapisi.

"Anna anteeksi, rakkaani, ett� sinua peloitin, mutta nyt ei ole

verukkeihin aikaa. Jo rupesin ep�ilem��n, jos ollenkaan saisin rivini
sinulle j�tt��, kun tuolla alhaalla kaupungissa huomasin sinun olevan
t��ll� ja kiiruhdin t�nne." Sitten sanoi h�n k��ntyen Juhon ja Sesilian
puoleen: "min� pyyd�n anteeksi ett� rohkenen pit�� herrasv�ke�
molempia yst�vin�; sen t�ytyy nyt Margareetan t�hden tapahtua. Tule,
Margareetta," jatkoi h�n, "astukaamme v�h�isen alemmaksi, ettemme seiso
t�ss� kaikkien katseltavina, jotka vaan tahtovat luoda silm�ns� t�nne
yl�s. Minua vainotaan ja minun t�ytyy olla vilkas liikkeiss�ni. Ei, �l�
ojenna minulle k�tt�si, joku saattaisi sen n�hd� ja se her�tt�isi
huomiota."

"Oi Jumalani, Mauno, enh�n viel� ole ehtinyt sinua n�hd�k��n."

"Nyt on h�t� k�siss�, nyt ei kelpaa sinun kanssasi iloita, vaikka

mielell�ni olisin k�ynyt tulen l�vitse, saadakseni edes vilahdukselta
n�hd� silmi�si. Nyt j�� hyv�sti, hyv�sti pitk�ksi aikaa, Jumalan avulla
ei kuitenkaan ainaiseksi. Tuo paperi on kirje minulta, jossa min� olen
selitt�nyt minne min� nyt aivon, ja kuinka min� nyt ajattelen.
Margareetta, rukoile meid�n puolestamme, ett� pian saamme toisemme
ilossa tavata."

"Mauno, surullinen sana viel�! �iti�ni inhoittaa meid�n yhteytemme ja

h�n aikoo toimittaa sen rikkomista. H�n on, velvollisuutena, k�skenyt
minun salata naimistamme, mutta senh�n itsekin olimme toistaiseksi
aikoneet tehd�."

"�l� murehdi, rakkaani, jos sin� vaan uskollisesti rakastat minua, ei

kukaan kuolevainen taida meit� eroittaa. Rukoile Jumalalta rauhaa
maalle ja onnea minun aikomuksilleni, niin tulen min� sinua omaisiltasi
vaatimaan, ja haluaisinpa n�hd� sen, joka sinun silloin minulta
ottaisi, sin� minun oma vaimoni. Mutta nyt t�ytyy minun menn� Ruotsiin,
ja ennenkuin saadaan rauha, en taida ajatellakaan palajamistani. Ja nyt,
viel� kerran j�� hyv�sti! T�ss� ei meit� n�hd� en��n, annahan
minulle toki suutelo j��hyv�iseksi, Margareetta, eth�n pelk��
kerj�l�ispukuani?"

��neen itkien sy�ksyi Margareetta h�nen syliins�, mutta eroitti itsens�

�kki� ja sanoi: "Jumalani, min� pid�t�n sinua, jo jokainen minuutti
lis�� ehk� vaaraasi. Mene, Mauno, mene!"

Nyt antoi Juho Maunolle paperin, jolle h�n �kki� oli esille
ottamallansa kyn�ll� kirjoittanut muutaman sanan ja sanoi: "t�m�
matkapassi sattui olla mukanani. Ruhtinas on t�n�p�iv�n�
allekirjoittanut sen er�st� nuorta miest� varten, joka on saanut luvan
menn� Ruotsiin opintoja harjoittamaan. Minun piti vaan paneman nimen ja
osoituksen henkil�st� ja olen nyt tehnyt sen teit� varten. Te n�ette
nyt passista mik� teid�n nimenne on ja muuta, ja min� luotan ettette te
sit� k�yt� v��rin, vaan l�hdette heti Ruotsiin. Ruhtinas saa sit�
paitsi tunnin p��st� tiet�� mit� min� olen tehnyt, ja min� toivon
saavani h�nelt� anteeksi."

"Kas sep� on kunnon ty�," vastasi Mauno, "toden totta kunnollista.

Eih�n t�st� vaan teille mit��n haittaa taikka vastusta mahda tulla?
T�ss� on k�teni vakuutukseksi, ett� min� suurimmalla tunnollisuudella
k�yt�n sit�, niin ett�, jos muuten muutama koiranjuoni olisikin
j��hyv�iseksi tullut tehty�, min� nyt todellakin k�ytt�yn niin
hiljaisesti ja siivosti, kuin nuoren ylioppilaan sopii."

"Mauno, Mauno, passi ei suojele sinua niin kauvan kuin tuota pukua
k�yt�t. Kiiruhda! Mist� saat toisia vaatteita muuttaaksesi?"

"Vaatteita min� saan er��lt� yst�v�lt� kaupungissa, tunnin kuluttua

olen matkalla, tilaisuus p��sem��n on minulla my�skin."

Viel� kerran sulki h�n Margareetan syliins�, vei h�nen sitten Sesilian
luo ja kiiruhti pois nilkuttaen kainalo-sauvallansa tultuansa tielle
ihmisten n�kyviin, ja katosi pian n�ht�vist�.

"Margareetta, toinnu jos on mahdollista, meid�n pit�� nyt rient�m�n

kotio," sanoi Juho yst�v�llisesti Margareetalle, joka ymm�rt�en t�m�n
v�ltt�m�tt�m�ksi voimalla hillitsi mielens�. "Juho," sanoi h�n, "kuinka
taidan sinua kylliksi kiitt�� siit� mit� minun t�hteni olet tehnyt?
Mutta ruhtinas?"

"On hyv� kuin kulta ja antaa minulle anteeksi, kun heti kerron h�nelle
kaikki, ainakin sinun t�htesi; sill� nyt t�ytyy sinunkin suoda minulle
anteeksi, ett� minun t�ytyy jutella sinun historiasi, joka tekeekin
miehesi oleskelemisen Suomessa ymm�rrett�v�ksi, sill� eih�n h�nell�
t�ll� kertaa ole tarvinnut mit��n vaarallisempia sivutuumia olla."

Nopein askelin jatkoivat k�velij�mme matkaansa kotia ja molemmat tyt�t

saivat nyt harvoin my�nnetyn vapauden olla poissa illallisp�yd�st�, sen
v�symyksen t�hden, jonka sanoivat itseens� tulleen vaivalloisen
vuorella kapuamisen j�lkeen.

Er��n� aamuna v�h�n sen j�lkeen kutsuttiin Juho ruhtinaan luo. "Juho
Petrovits," sanoi t�m�, "sinun pit�� taasen l�htem�n matkalle.
Saattaahan tapahtua," jatkoi h�n hymyillen, "ettet nyt ole varsin
tyytyv�inen, mutta en sit� taida auttaa. Huhu pian tulevasta rauhasta
on, niinkuin tavallisesti, aavistuksena k�ynyt todellisuuden edell�, ja
nyt n�ytt�� itse Rautap��kin [Rautap��ksi sanottiin kuningas Kaarle
XII:ta. Suom. muist.] suostuvaiselta. Valtuutettuja Ven�j�lt� ja
Ruotsista yhtyv�t Ahvenanmaalla; mutta pahaksi onneksi ei niill�
saarilla kuulu olevan ainoatakaan taloa eik� asukasta, sittenkuin
meid�n joukkomme nelj� vuotta sitten olivat siell� h�vitt�m�ss�. Olkoon
se seikka rauhan-tekij�ille kummallakin puolen muistutuksena olla
sopuisia, ett� sodan kauhut loppuisivat. Sinun toimenasi on,
tarpeellisella m��r�ll� ty�v�ke� ja aineita, teett�� v�liaikaisia
huoneuksia ja sit� paitsi koota muitakin, v�ltt�m�tt�mi� tarpeita. Koe
laittaa kaikki niin hyvin kuin mahdollista on, etteiv�t nuo hyv�t
herrat joutuisi huonolle tuulelle. Hyv� ateria tekee mielen hyv�ksi ja
niin k�yv�t keskustelut paremmin. Parooni G�rts pit�� paljon hyv�st�
ruoasta ja hyvist� p�ivist�. Mutta, leikki sikseen, tied�n hyvin, ettei
minun tarvitse sinua kehoittaa, jos tilaisuutta saat, vaikuttaa rauhan
hyv�ksi. T�m� maaraukka joutukoon kenelle hyv�ns� pian tapahtuvassa
isossa-jaossa, niin on kuitenkin rauha sen ensimm�inen pelastumisen
ehto; sill� nykyisess� tilassa on kaikki, mit� taidetaan tehd�,
ainoasti helpoitus- vaan ei parannusl��kkeit�. Syvimm�n salaper�isyyden
pit�� peitt�m�n koko t�m�n asian, eik� t�m� suinkaan ole varsin
helppoa."

Matkan kiireiden valmistuksien v�lill� sai Juho kuitenkin pienen

joutohetken, jolla h�n ehti k�yd� Katariina rouvan ja h�nen tytt�riens�
luona ilmoittamassa heille, ett� h�nen t�ytyi matkustaa pois. Katariina
rouvakin aikoi parin p�iv�n per�st� omaisinensa palata kotio,
sittenkuin h�n nyt oli saanut tiedon ett� ne huoneet olivat valmiit,
jotka h�n oli k�skenyt sisustaa er��ss� pieness� rakennuksessa, joka
viel� oli pihalla j�ljell�. Molemmat tyt�t kuulivat ilolla, ett� saivat
p��st� kotio Turusta, joka paikka nyt, Juhon l�hdetty�, olisi tullut
heille viel�kin ik�v�mm�ksi.

7.

Oli ihana ja vieno kev�t-ilta, kun Katariina rouva molempien

tytt�riens� kanssa palasi h�vitettyyn kotoonsa: talon harvat
alustalaiset seisoivat juhlapuvuissa portilla ja seurasivat sitten
hiljaisilla askeleilla herrasv�ke�ns� pienelle, v�h�-arvoisen
n�k�iselle huoneukselle, jossa heid�n piti asuman. Kulkeissaan entisen
uhkean herrasrakennuksen raunioiden ohitse, hillitsi Katariina rouva
vaivalla liikutustansa, mutta molempain nuorten kyynelet valuivat
virtana, ja Margareetta n�ytti viel� alasastuessaan ajoneuvoista sangen
liikutetulta. Sesilia tervehti iloisemmin ymp�rill� olevia ja h�nell�
oli niin paljon sanomista ja kysymist�, ett� h�n vasta v�h�ist�
my�hemmin tuli sis�lle. H�n tapasi jo Katariina rouvan istumassa
er��ss� vanhanaikuisessa nojatuolissa, joka, niinkuin muutkin
huonekalut, joilla n�m�t pienet huoneet olivat sisustetut, oli tuotu
saman rakennuksen vinnilt�, jossa ne olivat halveksittuina olleet,
siksi kuin ne nyt taasen, parempien puutteessa, otettiin armoille
virkaa toimittamaan.

"Katsokaat, lapseni," sanoi Katariina rouva, "n�in v�h�arvoinen ja

halpa on asunto, jossa minun ja teid�n nyt pit�� viihtym�n.
Pienell� raha-summalla, jonka jo vuosia sitten olin k�tkenyt t�m�n
kaltaista onnettomuutta varten, luulen saattavani hankkia meille
v�ltt�m�tt�mimm�n tarpeemme, mutta paljon mukavuutta saamme viel�
pitk�n ajan olla ilman, sill� vaikka meill� varoja olisikin niin ei ole
mit�k��n ostettavaa. Kaikki kauppaliike on laannut, ja jos joku vieras
laiva joskus on koettanutkin tuoda tavaraa t�nne, niin ei ole ostajia
ollut, kuinka tarpeellista tavara olikin. Ei kenell�k��n ole ollut
varoja, joilla ostaisi. Meid�nkin t�ytyy puute rohkeasti kest��."
Syd�mellisesti hiipi Sesilia �itins� sivulle, ja tarttuen Margareetan
k�teen sanoi h�n: "katsokaa, �itini, olemmehan taasen kaikin t�ss�." Ja
Margareetta liitti hiljaa: "puutekin saa aikaan iloa, kuin rakkaudessa
yhdess� elet��n."

"Niin," sanoi Katariina rouva, "kiitt�k��mme Jumalaa, joka on meille

osoittanut suuren armeliaisuuden, kun h�n t�m�n koetus-ajan per�st�
taasen sallii meid�n olla yhdess� t��ll�."

Hetkisen ��nett�myyden per�st� jatkoi h�n: "min� tied�n hyvien

kellarien kest�neen tulta vastaan; tytt�reni, toimittakaat v�h�isen
kestityst� v�elle."

Nuoret tyt�t riensiv�t t�t� k�sky� noudattamaan. Raunioista

kaivetuissa avaimissa oli kellarin avainkin, ja pian kuohui olut
uusissa puu-haarikoissa, jotka kiersiv�t miehest� mieheen, sittekuin
Katariina rouva ensin itse oli yhdest� juonut v�en maljan sanoen:
"hopeamaljaa minulla ei ole, josta saattaisin juoda teid�n maljanne,
niinkuin talon tapa ennen on ollut; mutta niinkuin ennenkin tervehdin
teit� nyt teid�n suosiollinen rouvanne ja em�nt�nne, joka my�t�- ja
vastoin-k�ymisiss�, niin pitk�lle kuin Herra sallii, on oleva teid�n
turvanne ja tukenne, toivoen teille ja meille kaikille rauhaa ja
Jumalan siunausta."

Nyt hajoui kansa, ja nuoret riensiv�t puutarhaan, jossa vanhan

puutarhurin k�tt� jo kaivattiin mutta joka kuitenkin kes�ksi oli
v�h�isen siivottu. Margareetta asteli unelmiinsa vaipuneena, mutta
Sesilia juoksenteli vilkkaasti tervehtim�ss� kaikkia mielipaikkojansa,
etenkin kiiruhti h�n rattoisasti lempipaikallensa, lehtimajaan ihan
Pyh�j�rven rannalla, jossa tumman sinisen j�rven aallot levollisesti
lainehtivat rannalle. Siell� istui jo Margareetta vaipuneena
ajatuksiinsa.

"Margareetta, �l� ole niin surullinen, nyth�n olemme taasen tulleet

kotiin. Ah, min� olen niin iloinen, niin iloinen."

"Sin� olet kaltaisesi, Sesilia, sek� murheessa ett� ilossa. Sinun

mielesi on niinkuin tuo lavea j�rvi tuossa; pieninkin s�de, joka sen
pinnalle lankee, saa sen valosta v�lkkym��n, mutta pieninkin tuulen
heng�hdys rikkoo ja h�mment�� sen lepoa."

"Niin, mutta minun t�yty olla senlaisen; min� en taida olla muulla
tavalla. Ja miksi en nyt olisi iloinen. Sinulla on tapana pilkata minun
kuvituksiani, joksi niit� sanot, mutta n�etk� Margareetta, niill� on
kuitenkin se hyv� mukanansa, ett� min� v�hemmin kaipaan sit�, jota
minulla olisi syyt� kaivata. Vaikka tuhannet penikulmat eroittaisivat
meit�, sieluni el�� kuitenkin h�nen luonansa, h�nen kanssansa. No,
Margareetta, eth�n nyt en��n sano niinkuin ennen, ettei tyt�n sovi
semmoista puhua, taikka ett� min� haaveksin, taikka ett� min� olen
lapsellinen, sent�hden t�ytyy minun sanoa sinulle enemm�n. Tied�p�s,
kun Juho puhuu oikein hyvin ja kauniisti, kuuntelen min� h�nt� ilolla
ja ajattelen: noin, ihan noin Kaarlekin sanoisi, -- jos h�n olisi
t��ll�, niin h�n varmaankin ajattelee, ja silloin se on minusta
tervehdys, onpa melkein niinkuin h�n itse olisi t��ll�. N�etk�,
sent�hden min� pid�n niin paljon Juhosta, sill� varsin semmoinen on
Kaarle nyt varmaankin miehen�, sen saatan niin helposti kuvitella.
Kahtena p�iv�n�, kuu h�n t��ll� viimeisen kerran oli, tuntui minusta
kuin en olisi oikein taitanut tutustua h�nen kanssansa, niin uhkealta
ja miehev�lt� h�n silloin n�ytti; ja kuitenkin oli h�n minulle sama,
jota niin syd�mest�ni rakastan, aina siit� kuin min� olin tosin vaan
lapsi, ja h�n poika ja nuorukainen."

"Sesilia, Sesilia, varo, ettet vaan liiaksi pid� Juhosta, kukapa tiet��
kuinka Kaarle siihen olisi tyytyv�inen."

Sesilia nauroi, "Juho, nyth�n olet oikein hupsunlainen, Juhohan on

juuri kuin veljemme. Semmoistahan kyll� saatan pit�� hyv�n� ja
kunnollisena; kuin ei h�n vaan olisi Ven�j�n palveluksessa. Mit�p�
Kaarle siit� huolisi? Enh�n min� ket��n taida rakastaa niinkuin
Kaarlea. Vaikka h�n olisi rikoksellinenkin, h�nt� t�ytyy minun
rakastaa, jos en sit� tahtoisikaan, h�nt�, jota olen rakastanut aikoja
ennen kuin siit� itsek��n tiesin, ja rakastanut niin syv�sti, syd�meni
pohjasta, ett� h�n on ollut ik��nkuin se peruste, jolla ajatuksieni
kaikki kuvat ovat esiintyneet, ja samalla se p�iv�, joka kaikkia n�it�
kuvia on valaissut. Mutta jos h�n on veljeni, opettajani, h�n avaa
eteeni kokonaisen maailman uusia ajatuksia ja mielipiteit�, joita en
omin voimini milloinkaan olisi keksinyt. Nyth�n puhutaan rauhasta, ja
silloin tulee Kaarle, ja silloin tulee Jumalan avulla kaikki hyv�ksi,
sinullekin Margareetta, ja nyth�n olemme kotona! Olipa erinomaisen
hauskaa p��st� pois ik�v�st� Turusta, sen sotamiehist� ja melusta.
Huh?"

Nyt kutsuttiin Margareetta sis��n, ja Katariina rouva l�hti ainoasti

h�nen kansansa, jolle oli annettu sytytetty lyhty, alas sisimp��n
niist� kellareista, jotka, valkealta s�ilynein� olivat palaneen
rakennuksen raunioiden alla. Er��ss� kulmassa t�ss� kellarissa oli
rauta, niinkuin n�ytti ainoasti tavallinen siderauta sein�ss� varsin
samanlainen kuin muissakin kulmissa; mutta kun Katariina rouva
omituisella tavalla v��nsi sit�, erkani se kivi-sein�st� ja toi
mukanansa pienen kiven. T�ll� tavalla muodostettuun reik��n pisti
Katariina rouva k�tens� ja otti sielt� pienen rautarasian. "Kas t�ss�,"
sanoi h�n sovittaessaan kiven taasen paikallensa, "t�m� on yksi varmoja
k�tk�paikkoja, joita ei saaliinhimoinen vihollinen l�yt�nyt. ��rett�m�n
monet ovat k�tkeneet tavaransa, mutta ovat taasen pakoitetut niit�
tuomaan esille. Kerran tuli t�nne er�s vanhoista tutuistani, joka oli
el�nyt hyviss� varoissa, mutta nyt rosvoamisen kautta oli kaikkea
vailla ja jonka t�ytyi kerj�t� itsellens� ropoa niilt� harvoilta,
joilla viel� jaettavaa oli. Silloin, h�nen kohtalostansa varoitettuna,
k�tkin min� t�m�n lippaan kultarahoja ja kalleuksia, ett� minulla
kaikissa tapauksissa olisi edes jotakin. Helmi� ja kultaisia
koristuksia ei nyt kuitenkaan moneen vuoteen ole k�ytetty. Nyt k�yt�mme
n�it� ensimm�isiksi tarpeiksemme."

Seuraavan p�iv�n k�ytti Katariina rouva tehd�ksens� oloj�rjestyksen

joka p�iv�lle, niin vanhan kaltaisen, kuin mahdollista, mutta
muutettuna niiss� kohdin, joita pienemm�n asumuksen ja muidenkin
seikkojen t�hden ei nyt saatettu pit�� entisell�ns�, ja antaaksensa
jokaiselle h�nen teht�v�ns�.

Hiljaisuudessa kului n�iden kolmen naisen kes� ja syksy. Yh� suuremmalla

varmuudella tiedettiin huhuta pian tulevasta rauhasta, ja suloisilla
toiveilla antauivat kaikki iloisesti sit� odottamaan. Niin oli joulu
ehtinyt. Tosin oli joulua suurella juhlallisuudella aina Hatanp��ll�
vietetty, murheisista ajoista huolimatta, "sill�," sanoi Katariina
rouva, "ei maallinen koetus, kuinka vaikea se sitten olleekin, saa
est�� meit� t�t� juhlaa viett�m�st�;" mutta ainoasti syvin vakavuus oli
silloin saanut vallita. Nyt olivat kuitenkin molemmat tyt�t saaneet
aikaan, ett� talon alustalaisten nuoriso saisi ehtoorukouksen j�lkeen
luvan pahnoilla leikit� joululeikkej�, ja yst�v�llisesti katselivat
molemmat sisaret iloisia temppuja, pit�en huolta siit� ettei palavia
kynttil�it� eik� kestityst� puuttunut. Sittenkuin he hetkisen olivat
iloinneet iloa katsellessansa, meniv�t he sis�lle Katariina rouvan luo,
joka istui yksin, ainoasti Maiju neitsy huoneessansa, joka taasen
levottomuudella odotti hetke� jolloin h�nkin p��sisi alas tupaan. Sinne
l�htikin h�n heti neitien tultua sis�lle, mutta j�i ovelle seisomaan,
kasvoillansa jo ulkona otettu ylpe�n halveksimisen n�k�.

Sittenkuin Katariina rouva oli j��nyt yksin tytt�riens� kanssa,

ehdoitti h�n ett� viel�kin viett�isiv�t juhlan aatto-iltaa veisaamalla
virren ja lukemalla luvun raamatusta. Sittenkuin t�m� oli hartaudella
tehty, meniv�t tyt�t kattamaan ehtoollis-p�yt��. Joululahjoista
piloineen ja hassutuksineen ei tiedettyk��n; mutta livekala, puuro ja
tuo iso joulu-torttu olivat p�yd�ll�, valmistetut niinkuin n�ytti
kolmeakymment� eik� kolmea henke� varten. Sesilian piti juuri rupeaman
lukemaan ruoka-rukousta, kuin kaikki h�mm�styiv�t n�hdess�ns� Juhon
astuvan sis�lle.

Sesilia oli ilosta huudahtamaisillansa, mutta huomasi samassa ett�

pilvi peitti Juhon silm�n. "Juho veli," sanoi Katariina rouva, "meit�
iloittaa suuresti ett� veli t�n� pyh�n� iltana kunnioittaa meit�
t�nne-tulollansa." Sittenkuin tervehdykset ja muutamia harvoja sanoja
oli vaihdettu, jatkoi h�n: "olipa hyv�, ett� me t�n� iltana, poiketen
tavallisesta s��nn�st�, sy�mme ateriamme my�hemp��n, niin saamme n�hd�
Juho veljen kanssamme p�yd�n ��ress�. Alkakaamme nyt ateriamme; l�mmin
ruoka sopii kylm�n matkan per�st�."

Sesilia luki nyt ruoka-rukouksen. Sittenkuin kukin oli istunut p�yd�n

viereen, sanoi Juho: "tosin on ep�kohteliasta tulla n�in my�h�iseen,
mutta arvaamattomat tiedot saivat aikaan etten p��ssyt l�htem��n niin
aikaisin kuin aivoin, enk� kuitenkaan tahtonut j�tt�� nauttimatta sit�
iloa, jonka juhlan-vietto t��ll� tarjoi minulle. Min� toivon kuitenkin
saavani anteeksi sek� my�h�isest� tulostani ett� siit�kin kun tulen
kutsumatta."

Katariina rouva vastasi yst�v�llisesti: "rakas vieras on tervetullut

vuorokauden kaikkina aikoina ja on aina kutsuttu. Jos h�n tuo mukanansa
hyvi� tietoja on h�n kaksin kerroin tervetullut."

Juhon katse synkistyi niin, ett� toisetkin naiset n�kiv�t sen kolkon
n��n, jota Sesilia yksin t�h�n saakka oli huomannut.

"Juho veli, sinun katseesi ei ennusta riemullisia tietoja, niinkuin

joulun aatto-iltana pit�isi. Mit� se onkaan, anna sen lev�t�, ettei
ainakaan ruokap�yd�n pyhyytt� sen kautta rikota."

Molempien nuorten tytt�jen syd�met sykkiv�t levottomina ja t�ydet

astiat vietiin melkein koskematta pois. Ainoasti Katariina rouva n�ytti
levolliselta ja pitkitti puhetta, joka muuten olisi helposti loppunut.

"Ja nyt, Juho veli," sanoi Katariina rouva, sitten kuin kaikki ruoalta
p��sty�ns� olivat istuutuneet, "tosin olisi sopivinta ettei joulurauhaa
uusilla murheilla rikottaisi, mutta koska kuitenkin aina on paras
katsoa jokaista seikkaa suoraan silmiin, niin ala. Mit� tietoja sin�
tuot?"

"Valitettavasti surullisia maaraukallemme, suuria ja t�rkeit�.

Kuningas Kaarle XII on kuollut, on ammuttu Fredrikshall'in luona, ja
rauhan-keskustelut ovat katkaistut. Rauhan toivo on kadonnut."

Syv� ja pitk� ��nett�myys seurasi n�it� sanoja, niin ett� ainoasti

silloin t�ll�in nuorien tytt�jen hiljainen itku kuului. Viimein alkoi
Katariina rouva juhlallisesti: "niin muodoin ei ole viel� se p�iv�
koittanut, jonka Herra on m��r�nnyt vapahtamaan kovasti rasitetun maan
vihollisen k�sist�. Toivokaamme kuitenkin ettei h�n ole hylj�nnyt t�m�n
maan asukkaita?"

"Ei, ei," huudahti Juho vilkkaasti, "ei Jumala ole k�tt�ns� ottanut
Suomen kansasta. Se on kylv�nyt k�rsiv�isyytt�, puutetta ja hurskautta,
ja semmoisesta kylv�st� korjataan kerran siunausta, jos elo kypsyykin
vitkalleen."

"Ja kuka nyt kantaa sit� kruunua, jonka kaatunut leijona on j�tt�nyt?"
kysyi Katariina rouva.

"H�nen sisarensa."

"H�nen sisarensa; No, Ulriikka Eleonora on nyt siis meid�n kaikkein

armollisin Kuningattaremme. Antakoon Herra h�nelle siunauksensa. H�n ei
tosin ole niit� naisia, jotka ovat vahan kaltaisia, mutta n�ytt�k��n
h�n nyt ett� ter�s on sek� norjaa ett� lujaa. On ylev�t� nyt ruveta
Ruotsin Kuningattareksi, rohkeudella ja aikomuksella pelastaa sit�."

"Jos h�nen ajatuksensa ovat niin ylev�t, en tied�; tuskin se silt�

n�ytt��," vastasi Juho.

Nyt l�i sein�kello yksitoista, ja Katariina rouva nousi yl�s sanoen:

"Juho veljen huone on valmis, halpa, semmoinen, kuin nyt taidetaan
saada aikaan. Palvelija odottaa jo, joka saattaa veljen sinne."

Kun Juho avasi oven, seisoi palvelija kynttil� k�dess� odottaen h�nt�
k�skyn mukaan kello yhdentoista ly�m�ll�. H�n saattoi nyt Juhon
entiseen maito-huoneesen.

Samalla kuin Juho meni pois tuli Maiju neitsy sis�lle ja avasi oven
siihen alkoviin, jossa Katariina rouvan vuode oli, eri makuu-huoneen
puutteessa. Saatuansa �itins� siunauksen meniv�t molemmat tyt�t
pieneen, viereiseen huoneesensa, ja nyt kun ovi suljettiin, lankesivat
he itkien toinen toisensa syliin. Margareetta tointui kuitenkin �kki�
ja sanoi hiljaa ja nopeasti: "Sesilia, �itimme suuttuu, jos h�n kuulee,
ett� me olemme kauvan ylh��ll�, rient�k��mme sent�hden levolle" ja
ketter�sti mutta ��nett� riisuivat nuoret tyt�t vaatteensa, sammuttivat
kynttil�n ja laskeuivat vuoteelle. Mutta nyt vasta l�ysiv�t he sanoja
selitt��ksens� mit� heid�n syd�mell�ns� oli, ja kellon ��ni, joka
soitti joulun aamu-saarnaan kartanossa, kun ei sit� nyt taidettu
viett�� kirkossa, l�ysi heid�t siell� nojaten p��ns� yhteen hiljaa
puhelemassa.

Toisena joulup�iv�n� p�iv�llisten j�lkeen, ennenkuin aikainen h�my

viel� oli ehtinyt, l�htiv�t nuoret k�velem��n Pyh�j�rven lavealle,
j��tyneelle pinnalle. Ilma oli jotenkin raikas ja kylm�, lumi narisi
k�velij�iden jalkojen alla, talviaurinko sai valkoisen lumen
s�ken�im��n, ja matka el�hytti nuoria k�velij�it�. "Kas," sanoi
Sesilia, "tuolla pieness� tuvassa, tuon korkean harjun juurella, asuu
vanha Vappuni. Kuinkahan eukko nyt pyhin� on jaksanut. Menk��mme sen
kautta, niin min� poikkean katsomaan h�nt�."

Ehdoitukseen suostuttiin. Sesilia meni ensin yksin sis�lle. Eukko istui

takkavalkean edess�, joka hele�sti paistoi h�nen p��llens�. Muuten oli
tuvassa jo melkein pime�. H�n luki niin hartaasti virsikirjaansa, ettei
h�n huomannut Sesilian tuloa ennenkuin h�nen tytt�rens� tyt�r, pieni
tytt�, joka eukon kanssa kahden asui tuvassa, huusi: "mummo, eik� mummo
fr��kkyn�� n�e?"

Eukko katsoi yl�s, ja kun h�n huomasi Sesilian, n�yttiv�t h�nen

rypistyneet kasvonsa vilahdukselta ihanille ja h�n sanoi: "Jumala
siunatkoon sinua, neiti, joka annat joulu-ilon vanhalle! Kiitos
kaikesta siit�kin hyv�st�, jonka sain pyhiksi."
Sesilia istui penkille ja kysyi yst�v�llisesti: "Kuinka Vappu nyt
pyhin� on voinut? Onko teill� mit� tarvitsette, ettei mit��n puutu
teilt�? Onko teill� maitoa? Mutta ruoka riitt�� lehm�llenne?"

Eukon viittauksesta avasi tytt� oven er��sen nurkkakaappiin, jossa oli

kaksi astiaa maitoa. Nyt tuli Juho ja Margareetta pieneen eteiseen ja
Juho virkkoi samassa muutaman joutavan sanan. Mutta kun Vappu kuuli
vieraan ��neen, kuulteli h�n ja sanoi puoli��neen "kuka se oli? Mit�
h�n sanoi? Onko kuningas kuollut?"

Sesilia h�mm�styi, sill� Juho ei nyt ollut sanaakaan sanonut siit�;

mutta kun h�n oli tottunut Vapun t�m�n kaltaisiin aavistuksiin, vastasi
h�n pian levollisesti: "niin, kuninkaan sanotaan kuolleen."

"Olkoon Jumala h�nen sielullensa armollinen," sanoi eukko, "ja �lk��n

panko rangaistukseksi h�nen p��llens� kaikkea sit� kurjuutta, jota h�n
on maille ja kansoille saattanut. H�n oli kuitenkin n�yr�, ja etsi
turvaansa Jumalalta, ja sent�hden oli h�n suuri uros; h�nt�
rakastettiin el�m�ss� ja h�nt� kaivataan kuolemassa. Mutta paljon verta
vuoti ja paljon kurjuutta tuli h�nen kauttansa maailmaan. Monet lesket
ja is�tt�m�t ovat h�nen t�htens� kyyneli� vuodattaneet; niinp� itkiv�t
muinoin minunkin silm�ni mutta ne ovat nyt itkeneet itkunsa, ja minun
syd�meni on ainoasti rukoileva, ettei minun omaisieni verta lueta h�nen
syyksens�. Katso, minulla oli nelj� ravakasta poikaa, he vietiin kaikki
vieraille maille kaatumaan; lopuksi otettiin miehenikin ja min� j�in
suruineni yksin taloon kahden nuorimman lapseni kanssa. Sitten tulivat
ven�l�iset, polttivat talon ja l�iv�t pienemm�n lapseni kuoliaaksi.
Isompi tytt� oli k�tkeynyt mets��n, min� etsin ja l�ysin h�nen sielt�
ja pakenin h�nen kanssansa. Kerj�ten talosta taloon kuljimme me yh�
edemm�ksi kotoa; mutta maassa oli katovuosi ja n�l�n-h�t�; se jolla
jotakin oli, antoi, mutta harvoilla oli mit��n annettavaa, ja me
k�rsimme n�lk��. Lopuksi tulimme t�nne, ja t��ll� annettiin suojaa
kerj�l�isparalle el�tt�m��n suru-lastansa, jonka Herra oitis otti
luoksensa. Silloin armahti kartanon mahtava rouva minua ja otti minun
hoitamaan omaa pient� lastansa. Ja t�m� lapsi tulikin minulle kaikkea
rakkaammaksi, mutta syv�ll� syd�mess� kalvoi kuitenkin suru. Jumalalle
olkoon ylistys ja kiitos, eik�h�n vanhan ja heikon loppu jo l�hene,
koska nuori ja mahtavakin on taitanut kuolla:" Nyt huomasi h�n
Margareetan ja Juhon, jotka olivat tulleet sis�lle, herkesi heti
puhumasta ja tervehti heit� ny�k�ytt�en p��t�ns�.

Margareetan yst�v�lliseen kysymykseen kuinka h�n jaksoi, vastasi h�n

yst�v�llisesti mutta lyhyesti: "vanha ei saa raittiutta anoa." Juhokin
sanoi muutaman sanan eukolle, mutta ne eiv�t sis�lt�neet mit��n
erityist� kysymyst�, eik� h�n vastannutkaan mit��n.

Nuorien piti nyt k��ntym�n kotiin ja l�htiv�t ovelle samassa

j�rjestyksess� kuin olivat tulleetkin, sill� liikoihin k��ntelemisiin
ei ollut tilaa. Kun Sesilian niin piti viimeiseksi menem�n ja kurotti
vanhukselle k�tens� j��hyv�isiksi, tarttui t�m� rypistyneell�
k�dell�ns� Sesilian hienoon, pieneen k�teen, ja sanoi: "neiti, kuulkaa
minun sanojani. �l� kiinnity h�neen tuolla, vaikka h�nen silm�ns�
palavat sinua kohden. Se t�hk� kaatuu vihantana, ennenkuin elon-aika
tulee, ja surua se saa, joka h�nt� rakastaa."

"Huh, kuinka sin� puhut," sanoi Sesilia.

"Jumala suojelkoon sinua, neiti, etteiv�t mitk��n surut sinun kirkkaita

silmi�si himment�isi!"

Sesiliakin meni nyt tuvasta, mutta jonkinlainen tummuus oli levinnyt

h�nen sieluunsa. Kuu paistoi hele�sti ja kirkkaasti maiseman ylitse,
ennenkuin nuoret ehtiv�t kotiin. Katariina rouva istui odottamassa
heit�, ja huoneissa olivat jo kynttil�t sytytetyt.

"Juho veli," sanoi Katariina rouva, sittenkuin kaikki olivat

istuutuneet kanssa-puhetta varten, "me olimme toivoneet taasen saada
n�hd� ja syleill� kaikkia rakkaitamme tuolla is�nmaassamme, mutta sinun
kertomuksiesi mukaan, t�ytyy meid�n viel� olla sit� iloa paitsi. Vuosia
on kulunut ja kuluu ehk� viel�kin, ennenkuin saan heit� kuulla. Muutama
vuosi sitten tuli t�nne er�s heimolaisemme, Kaarle Lejonankar, nuori
mies, joka on kasvanut meid�n perheess�mme, mutta sitten on muuttanut
Ruotsiin. Nyt oli h�n palausmatkalla sinne, pohjoista tiet�, k�yty�ns�
Pietarissa toimittamassa muutamien korkeampien vankien vaihtamista.
Kulkeissansa ohitse poikkesi h�n meille. H�n ei taitanut viipy� kuin
pari p�iv��, mutta min� sain silloin tietoja, vaikkei varsin tuoreita,
pojastani ja muista sukulaisistani; siit� pit�in en ole kuullut heist�
mit��n. Minua vaivaa tiet�m�tt�myyteni heid�n kohtaloistansa, jotka
t�m�nkaltaisina aikoina ep�ilem�tt�kin ovat suurien muutoksien
alaisina: Min� sent�hden kirjoittaisin heille ja pyyd�n nyt Juho veljen
Ruhtinaalta anomaan lupaa kirjeiden l�hett�miseen sek� h�nen
lupaustansa sallia minulle l�hett�� vastaukset, mill� tavalla h�n
sopivimmaksi n�kee."

Juho lupasi toimittaa t�m�n asian, eik� h�n luullut Katariina rouvan
toivon t�ytt�misen kohtaavan mit��n vaikeutta, mutta sanoi olevan
v�ltt�m�t�nt�, ett� h�n seuraavana aamuna aikaisin l�htisi joutuaksensa
m��r�tyll� tunnilla takaisin Turkuun.

"No niin," sanoi Katariina rouva, "jos Juho veli suo t�m�n
ep�kohteliaisuuteni anteeksi, niin min� j�t�n teid�t hetkiseksi ja
menen kirjoittamaan. En taida enk� tahdokaan nyt j�tt�� sit�
tekem�tt�." H�n nousi yl�s ja meni huoneesta. Margareettakin meni
�kki� pois k�tke�ksens� sit� kyynelt� joka nousi h�nen silm��ns�
ajatellessansa ettei saanut kirjoittaa, eik� my�sk��n taitanut saada
mit��n tietoa h�nest�, joka oli h�nelle rakkahin.

"Sesilia," sanoi Juho, "etk� sin�kin kirjoita?"

"Ehtoolla kirjoitan Yrj� veljelleni."

"Ent�s Kaarle Lejonankar'ille? Eik�s h�n ollut tuo ainoa joka on

puhunut Sesilian syd�melle?"

Sesilia punastui ja oli ison aikaa vaiti. Juhon syd�n sykki melkein
kuultavasti, mutta h�nkin oli vaiti. Vihdoin sanoi Sesilia: "niin,
Juho, h�n se oli, sinulta en tahdo mit��n salata."

"Ja nyt rakastaa Sesilia h�nt� ja on h�nen morsimmensa?" sanoi Juho,

tukehduttaen tunteensa ilmestymisen.

"No, ei juuri morsian, ei sit� viel� ole julkisesti p��tetty. Enh�n

min� ollut edes kuudentoista vuotias kun h�n oli t��ll�; mutta kyll�
asia sille kannalle kuitenkin jo on �idin kanssa puhuttu." Juho nousi
�kki� yl�s. "Mene sin� kirjoittamaan Sesilia, min� tahdon viel� k�vell�
v�h�isen."
Ja h�n riensi ulos kylm��n iltaan, jossa kuu loi valoansa kirkkaasti ja
loistavasti kuolinpukuun puetun luonnon ylitse. Juho meni taajaan
kuusimets��n, jonka pime��n sisuuteen ei tuo kirkas valo jaksanut
tunkeutua. H�n k�veli kauvan kapealla polulla ajattelematta minne p�in.
Vihdoin her�tti h�nen ajatuksistansa kova ��ni, joka laulaa hyr�eli
runoa. H�n katsoi ymp�rillens� ja huomasi olevansa l�hell� vanhan Vapun
tupaa. Vaikka oli jotenkin kova pakkanen, oli h�nen polttavan kuuma, ja
h�n aikoi juuri menn� sis�lle pyyt�m��n vett� juodaksensa, mutta kun
h�n astui l�hemm�ksi ja jo tarttui oven salpaan, kuuli h�n, kuinka
vanhus lakkasi laulamasta ja lyhyen ��nett�myyden per�st� sanoi
tyt�lle: "luulinpa kuulleeni askelia tuolla ulkona?"

"Kuinka te mummo, joka kuulette niin huonosti, taisitte niit� kuulla,"

vastasi tytt�.

"Taidan kyll�, ne olivat raskaita askelia, mutta eiv�t ne suden askelia

olleet. Eiv�t ne tuntuneet raskailta murhasta, mutta ne tuntuivat
raskailta surusta. Ah, kenenk�p� askelet nyt taitaisivat olla keve�t,
kun Suomen kansa taistelee kuolemaa vastaan. Kuinka paljon se aikojen
kuluessa onkin k�rsinyt, n�in l�hell� olemattomuuttansa ei se ole
milloinkaan ollut, sill� nyt sammuvat jumalanpelko ja hartaus, ja
katso, se oli el�m�. Mutta ei se viel� kuole! Katso, h�n kaatui, ne
nelj� kaatuivat, ne eiv�t saaneet kaatua oman maan puolustukseksi.
Min�, eksynyt vieras is�ini turpeesta, el�n vieraan armoilla, mutta
kuitenkin min� tahdon laulaa ylistyslaulua, sill� viel� on Suomen kansa
el�v�." Ja nyt alkoi h�n laulaa:

"Oi ukko, ylijumala,

Auttajani ainoiseni;"

mutta keskeytt�en �kki� sanoi h�n: "Herra, ijankaikkinen Jumala,

s�ilyt� j�rkeni. Kas, kuinka n�m�t vanhat, rakkaat laulut tulevat
kielelleni, ja papit sanovat kuitenkin niiden olevan pakanallisia. Min�
tulen uudestaan lapseksi, joka ei tied� mit� h�n tekee. Kas, n�in se
oli!" Ja nyt alkoi h�n laulaa:

"Mun sielun, kiit� Herra."

K�ym�tt� sis�ll� l�hti Juho taasen kotio p�in astumaan. "Kiitos

sinulle, vanha tiet�j�," sanoi h�n itseksens�, "sin� her�tit minun
taasen siit� hurmauksesta, johon tuska oli syd�meni saattanut. Haa! Ja
mit� min� toivoin, mit� min� pyysin. H�nen rakkauttansa, ett� min�
h�nen p��llens� saattaisin saman kohtalon, joka ennen pitk�� murtaa
minut. Min� olen pyhitt�nyt itseni kuolemalle, sill� min� olen itseni
pyhitt�nyt sille, jota ei ole, Suomelle, syntym�maalleni, ja se on ja
pysyy ehk� aina unelmana, ja ainoasti todellisuus voi pystyss� pit��
puoltajansa, unelmien puoltajat kadotetaan. Ja kuitenkin on unelma
usein niin kaunis, ett� ilolla saattaisi henkens� sen edest� antaa.
Mutta h�n, oliko minulla oikeutta toivoakaan, ett� h�neen koskisi sama
kohtalo, joka uhaten odottaa minua? Miehen pit�� poikkeamatta kulkeman
sit� tiet�, jolle h�n kerran on astunut, horjumatta, vaikka se onkin
vaikea, vaikkapa h�n sill� pakoitettaisiin murtamaan oman syd�mens�kin,
ja min�h�n valitsin vapaalla aikomuksella sen tien, jossa tiesin
saavani korjata pelkki� ohdakkeita! Sesilia, ihana kukka, kukoista
suojassa, jonne ei myrsky niin helposti ehdi: �lk��n kurjan erakon
tuska ja suru katkeroittako sinun onnellisuuttasi. Onpa hyv� ett� minun
jo huomenna t�ytyy l�hte�, niin taidan helpommin kamppailla ensimm�isen
taistelun. Ehk� sitten k�y paremmin, ja kun seuraavan kerran palajan,
olen jo oppinut rakastamaan pyyt�m�tt� vastarakkautta. Ah, seh�n onkin
koko el�m�ni pimeyden nimi: rakastaa, vaikkei minua rakasta. Kuinka
olisikaan mahdollista, ettei minun tuomioni toteutuisi syd�meni
ihanimmassa, rikkaimmassa tunteessa?"

Kun Juho taasen tuli yhteis-huoneesen, oli h�nen jotenkin onnistunut

kasvoistansa haihduttaa tunteittensa liikutuksen, kuitenkin olisi
Sesilia luultavasti sen huomannut, mutta nuori tytt� ei t�n� p�iv�n�
katsonut h�nt� silmiin yht� suoraan kuin ennen; h�n oli v�h�n kaino
tunnustuksensa t�hden.

Sittenkuin Juho oli poissa, kului kolmen naisen aika taasen tavallista
hiljaista kulkuansa. Herrasv�ki ja palkolliset kutoivat ja kehr�siv�t
kahden vertaisella kiireell�, ett� saataisiin jotain uutta niiden
suurien varojen sijaan, jotka olivat palaneet. Iloinen tapaus oli se
kuin iso joukko kirjeit� tuli Ruotsista yst�vilt� ja tuttavilta. Oli
niiss� yksi Kaarleltakin Sesilialle. H�nen ilonsa siit� oli niin
syd�mellinen, h�n oli niin onnellinen, ett� Margareetan t�ytyi k��nt��
silm�ns� pois, ettei Sesilia n�kisi niiss� kiiluvia kyyneleit�. Nyt oli
Sesilialla jotakin h�nelt�, h�n taisi n�hd� h�nen sanansa, n�hd� ne
rivit, jotka h�nen k�tens� oli kirjoittanut.

Sesilia oli kuluneella vuodella paljon muuttunut. Ennen vaalea, riutuva

tytt� oli varttunut tosin hoikaksi, mutta kukoistavaksi ja terveeksi
immeksi. H�n oli t�ll� vuodella ensimm�isen kerran n�hnyt toisen
maailman kuin kodin, ensimm�isen kerran, siit� kuin h�n oli oikein
oppinut puhetta k�sitt�m��n, kuullut virkattavan ajatuksia ja
mielipiteit�, varsin toisenlaisia kuin h�n oli kodossansa kuullut,
ensimm�isen kerran, siit� kuin h�n oli lapsuuden ij�n j�tt�nyt, oli h�n
tilaisuudessa seurustella muidenkin kanssa, kuin �itins� ja sisarensa,
ja oli oppinut tuntemaan avaramman maailman kuin kotonsa, t�t� kaikkia
paraastaan Juhon kautta, joka heti ensi kohtaamisessa tuli h�nen
luoksensa semmoisessa tilassa, ett� h�nen hento sielunsa kiinnittyi
h�neen niinkuin johonkin turvaan, niinkuin siihen, joka h�nen
ajatuksillensa voisi antaa varmempaa tolaa. Juho olikin tullut h�nelle
johdattajaksi moneen, h�nelle itsellekin tuntemattomaan, syvyyteen
h�nen syd�mess�ns�. Mutta kuitenkin oli h�n viel�kin siev�, haaveileva
lapsonen, ja kasvaneena Kaarlen kuva syd�mess�ns�, oli h�n itse
kasvanut melkein pelk�ksi asunnoksi sille, ja h�n kaunisti sit� kuvaa
kaikilla omaisuuksilla, joita h�n rakkaudessaan luuli h�nell� olevan.
H�n oli n�hnyt h�nen j�lleen kasvaneena nuoreksi mieheksi, joka
miehev��n kauneuteen yhdisti miellytt�v�n ja uhkean k�yt�ksen sek�, sen
ajan vaatimuksien mukaan, hienon olotavan. H�nen lapsuutensa kodon,
h�nen yst�viens� ja monien muinoin rakkaiden esineiden j�lleen
n�keminen oli lis�ksi saanut aikaan syd�mellisyyden, joka vaikutti ett�
Sesilia heti tunsi itsens� niin tutuksi h�nen kanssansa, ik��nkuin he
eiv�t milloinkaan olisi olleet eroitetut, ja ilolla lupasi h�n tulla
Kaarlen omaksi, vaikka Sesilia itse, ja viel� enemm�n Katariina rouva,
huomasi h�nen liian nuoreksi semmoisen siteen tekemiseen. Mutta vuosia
saattoi kulua, ennenkuin saattoi j�lleen tapaamista toivoakaan; ja
koska Kaarle Lejonankar oli se puoliso, jonka Katariina rouva ennen
kaikkia olisi tytt�rellens� suonut, suostui h�n asiaan, kuitenkin sill�
ehdolla, ett� se vastaiseksi pidett�isiin salassa. Sesilia huomasi
pian, ett� Katariina rouva niin v�h�n kuin suinkin tahtoi puhua
sovitusta liitosta, ja ettei h�n pit�nyt sit� sopivana ajatuksienkaan
esineen�, viel� v�hemmin puheen aineena, niin nuorelle tyt�lle.
Margareettakin n�ytti ainoasti varovaisuudella nuoren sisarensa kanssa
tahtovan koskea niin vaaralliseen puheen-aineesen, kuin rakkaus, jonka
nime�k��n h�n, kahdeksantoista vuotias, ei uskaltanut mainita.
Mutta t�ss�kin kohden oli paljon muuttunut. Sittenkuin Margareetta
itsekin tunsi tarvetta puhella Sesilian kanssa, olivat molemmat tyt�t
taasen tyk�n��n l�yt�neet toinentoisensa, ja tuntuipa silt�, kuin
Sesilia nyt vasta olisi oikein ruvennut omaa syd�nt�ns� ymm�rt�m��n,
sittenkuin h�n oli saanut ruveta sit� Margareetalle selitt�m��n.

8.

Er��n� p�iv�n� tuli voudin muori yl�s ja sanoi Margareetalle, ett� er�s
talonpojan vaimo, joka sanoi olevansa Piijalan Elli, pyysi p��st�
neiden puheille. Margareetta tuli niin iloiseksi, ett� h�n jo astui
muutaman askelen juostaksensa alas voudin huoneesen, syd�mellisesti
syleilem��n Elli�; mutta samassa h�n malttoi mielens� ja k�ski voudin
muorin k�skem��n vaimoa yl�s.

Syd�mellisell� ilolla ja yst�vyydell� tervehditty��n h�nt�, k�ski

Margareetta h�nen pieneen huoneesensa, saattaaksensa oikein puhua h�nen
kanssansa.

Sittenkuin Elli, v�h�n kursailtuansa, oli istuutunut ja h�nen

kertoessaan kuinka Pekka ja lapset jaksoivat, ja kuinka h�nen
kodossansa toimeen tultiin, otti h�n taskustansa kirjeen, teki
Margareetalle salaisuutta merkitsev�n liikkeen ja pani sitten kirjeen
uutimien taakse vuoteelle, jonka vieress� h�n istui. T�m�n tapahtuessa
puhui h�n sek� pitki� ett� leveit� puheita, huolimatta Margareetan
mielenliikutuksesta, vaikka h�nen kasvojensa v�ri oli muuttunut
tulipunaiseksi ja vaikka h�nen katseensa n�ytti niin omissansa olevan,
ett� h�n tuskin kuuli mit� Elli sanoi.

"Antakaa anteeksi, armollinen neiti," sanoi Elli vihdoin, "ett� min�

rohkenin tulla, mutta min� tahdoin, niin halusta n�hd�, ett� neiti
todellakin terveen� ja raittiina oli kotona, ja sitten otin min� t�m�n
juuston mukaani, koska min� tied�n neiden mielell�ns� sit� sy�v�n, ja
sitten min� aivoin pyyt��, ettei neiti sit� kielt�isi ottaa, ja ett�
neiti viel� lis�ksi _sanoisi_ jos se on oikeata laatua". Sana
"sanoisi," lausuttuna omituisella pienell� korolla, muistutti
Margareettaa toipumaan ja sanomaan jotakin, sek� sent�hden ettei h�n
Ellille osoittaisi liian suurta mielenliikutusta, ett� senkin t�hden
ettei h�nen ��nett�myytens� nostaisi Katariina rouvan ep�luuloa, joka
viereiseen huoneesen taisi kuulla ainakin ��net, jos ei sanoja. Mutta
samassa tuli Maiju neitsy sis�lle. Omituisella, v�h�n tutkivalla
katseella k�ski h�n Margareetan astumaan sis�lle Katariina rouvan luo,
ja j�i itse Ellin luo.

"Kuka tuo vaimo on tuolla sis�ll�?" kysyi Katariina rouva. "Se on se

talonpojan vaimo, joka niin suurella hyvyydell� antoi minulle kodon,
kun min� pakolaisena tulin h�nen taloonsa."

Katariina rouva rypisti v�h�n silm�kulmiansa, mutta huolimatta n�ytt��,

ett� vastenmielisi� muistoja her�si h�nen mieless�ns�, sanoi h�n: "sin�
et ole ilmoittanut minulle h�nen t�nnetuloansa"

Margareetta vastasi suoraan: "min� tulin niin iloiseksi kun h�net n�in,
etten huomannut, ett� se ehk� olisi ollut tarpeellista."
"Talonpoikais-akan t�nne-tulo on Margareetta Boijelle niin suuri ilo,
ett� h�n sen t�hden unohtaa sen huomion, joka h�nen pit�isi �idillens�
osoittaa! Todellakin, Margareetta, sinun vastauksesi oli kummallinen!
Mit� t�m� vaimo tahtoo? Tuleeko h�n saamaan palkkiota siit� ajasta,
kuin sin� h�nen luonansa olit? Sep� huolimattomuus, kun on laiminly�ty
sit� h�nelle antaa. Mutta min� en ole mielell�ni hetkeksik��n k��nt�nyt
ajatuksiani sinnep�in. Kuitenkaan ei olisi saanut laiminly�d� h�nen
palkitsemistansa."

"H�nen asianansa oli tulla minua n�kem��n ja tuoda minulle maukkaan

juuston, jonka h�n osaa laittaa ja jota h�n tiet�� minua mielell�ni
sy�v�n."

"Margareetta," sanoi Katariina rouva, "anna vaimolle rahaa sek� sinun

olostasi h�nen luonansa, ett� juustosta. Minun tytt�relleni ei sovi
olla kiitollisuuden velassa talonpoikais-akalle."

"Antakaa anteeksi, �itini, mutta min� luulen ett� t�mm�inen tarjous

loukkaisi h�nt�."

Taasen pimeni Katariina rouvan katse, mutta h�n ei taitanut unohtaa,

ett� Elli oli syyt�n siihen keskin�iseen kohtaan, joka Margareetan ja
Maunon v�lill� oli, ja ett� h�n ainoasti hyv�ntahtoisuudesta oli
molemmille antanut suojaa. H�n hillitsi sent�hden vastenmielisyytt�ns�
niin paljon kuin mahdollista ja sanoi: "jos sin� k�yt�ksell�si olet
h�nen suhteensa joutunut semmoiseen tilaan, ettet sin� taida h�nelle
tarjota rahaa, niin se on suuri vika, mutta jota ei nyt en��n taida
auttaa. Ei sinun kuitenkaan sovi ottaa vastaan palvelusta ilman
vasta-lahjaa. Kas t�ss�," h�n otti er��n v��r�jalkaisen, messingill�
heloitetun, saksan p�hkin�-puusta tehdyn piirongin laatikosta er��n
rintaneulan, "anna t�m� h�nelle, h�n taitaa k�ytt�� sit� kirkkohuivinsa
kiinnitt�miseksi."

Margareetta kiitti kumartaen, mutta ei taitanut sanaakaan virkata.

H�nen syd�mens� oli niin t�ynn�, h�nt� vaivasi se, ett� h�n petti
�iti�ns�, kuin h�n nyt vapaalla aikomuksella oli tottelematon h�nt�
kohtaan, ottaen vastaan kirjeen ja nyt h�nen viel� piti lahjalla
palkitseman kirjeentuoja. H�n ei kuitenkaan taitanut hetke�k��n
arvella, ottaisiko h�n kirjeen, vai ei.

H�n palasi nyt huoneesensa, jossa ei Elli mill�k��n ehdolla tahtonut

neulaa ottaa. "Ei, ei, hyv� neitini, kyll� min� tied�n tuommoisilla
koruilla olevan arvoa, mutta ei minulle."

Maiju j�tti oven auki, kun h�n meni takaisin Katariina rouvan
huoneesen. Margareetan t�ytyi siis, tarkasti varoten itse�ns�, jatkaa
puhetta, ja Elli heitti pian j��hyv�iset, vieden mukanansa kakkuja ja
kaikenlaista hyv�� lapsille.

Pian h�nen menty�ns� onnistui Margareetan salaa saada kirje hameensa

taskuun. H�nen oli kovin vaikea hillit� levottomuuttansa saada sit�
lukea, mutta h�nen t�ytyi v�kisin pakoittaa itse�ns�, ettei h�nen
mielens� liikutusta huomattaisi. H�n ei my�sk��n uskaltanut etsi�
mit��n tekosyyt�, p��st�ksens� kirjett�ns� lukemaan. Tuli ilta, eik�
viel�k��n tilaisuutta. Sesilialtakin h�n tahtoi salata kirjeen. H�n ei
tahtonut panna h�nen omalletunnollensa tottelemattomuuttansa. "Mutta
ah, enh�n taida tehd� toisin. Olenhan min� Jumalan edess� h�nen,
eroittamatta h�nen; h�n on kalliisti minun ansainnut. Ja minun,
sittenkuin h�n pelastaaksensa minua on antaunut sanomattomille
vaaroille alttiiksi, pit�isik� minun, kun en en��n h�nen apuansa
tarvitse, h�pe�llisesti kielt�� h�nt�. En koskaan, jos sen
taitaisinkin, jos en tuntisikaan ett� se on minulle mahdotonta!
Velvollisuuteni h�nt� kohtaan on yht� kallis, kuin velvollisuuteni
�iti�nikin kohtaan."

Seuraavana aamuna, kun Margareetan levottomuus ja kiihko oli noussut

melkein k�rsim�tt�m�ksi, meni h�n ulos, tehden syyksi k�vely-matkan.
Sesilia, jonka viikko oli tehd� talouden-hoito askareet, ei p��ssyt
h�nen mukaansa, ja niin oli h�n viimeinkin yksin. H�n riensi pitkin
rantaa puiston ��rimm�iseen osaan, ja istuutui siell� muutamien kuusien
taakse er��lle penkille, ja h�nen k�tens�, innosta vavisten, jo mursivat
kirjeen sinetin. H�n luki seuraavan:

[T�m�kin kirje on Mauno Malmin omaa kirjoitustapaa. Suom. muist.]

"Minun rakas Margareettani!

Vihdoinkin n�en itseni tilaisuudessa, niinkuin toivon, taitaa muutamia

rivi� sinulle, syd�meni rakastettu l�hett��. Mahtakoot ne sinun
iloisena ja onnellisena l�yt��, kuitenkaan ei liian iloisena ja
onnellisena, sill� sit� et sin� olla taida, jos sin� minua rakkaudella
muistelet. Mutta �lk��n mik��n muu sinua haitata mahtako. Sinuun on
minun syd�meni koko halu, ja tahtoo minun entinen iloni ja
rattoisuuteni usein minut j�tt��, koska min� ainoasti sinua ajatella
taidan. Mutta on minulla kuitenkin muutamia kohtaloita ja seikkoja
ollut, sitten kuin min� syd�meni suruksi ja murheeksi sinusta erosin,
ja koska min� hyvin tied�n ett� sin� ne tuta tahdot, niin tahdon min�
kaikki sinulle kertoa.

Onnistui minun hyvin ja mukavasti Ruotsiin ylitse tulla; mutta koska en

min� en��n tyytyv�inen ollut sinne t�nne ilman mit��n m��r�� heilua,
vaan tahdoin itselleni oikean viran hankkia, ett� min� itseni
yl�s-palvella taitaisin, niin p��tin min� asian nopsasti toimittaa ja
menn� kuninkaan, meid�n sittemmin autuaasti edesmenneen kaikkein
armollisimman herramme luo, joka silloin Lundissa oli. Onnistui t�m�
minulle niin hyvin, ett�, sittenkuin min� kahtena aamup�iv�n� katsellut
olin, kuinka kuningas uusia kranat��ri�ns� tarkasti, H�nen
Majesteetinsa minun huomasi, ja yhdelt� herraltansa kysyi, mik� mies
min� olla mahdoin. Vastasi se, ett� h�n minun yhdeksi niist� monista
suomalaisista luuli, joita nyt ilman tointa ja leip�� Ruotsissa
oleskeli, mutta ett� min� mahdoin olla yksi niist�, jotka
kauvimmin vihollista vastaan sotineet olivat. Antoi sitten H�nen
Majesteetinsa minun tyk�ns� kutsua ja kysyi mik� minun nimeni oli, ja
sanoin min� sen, ja sanoi h�n sitten: "vai niin. Me olemme teit�
mainittavan kuulleet. No, mink� t�hden nyt olette joutilas, ettek�
palvelukseen mene?" Sanoin min� vastaten h�nelle: "Teid�n
Majesteetinne, minun suurin haluni olisi saada palvella, mutta siell�,
jossa itselleni tointa kuulustelin, vastattiin minulle, ett� paljon
parempia miehi� oli kuin min�, jotka parempia virkoja tarvitsivat, niin
ett� min� ainoasti v�nrikin paikan jossakin linnueessa olisin saada
taitanut, ja vastasin min�: 'onko t��ll� niin paljon niit�, jotka
parempia ovat, niin t�ytyy minun itseni muualle hakeman, jossa my�s
huonompiakin on, ja menin matkoihini'."

"Mik� arvo teill� on ennen ollut?" kysyi kuningas. "Min� olen ainoasti
vapaehtoisena palvellut, ja viimeisin� vuosina omin neuvoin partioilla
k�ynyt ja tehnyt ven�l�isille vahinkoa, miss� vaan olen taitanut, ja
aina v�lill� Tukholmaan tietoja vihollisista tuonut."
"No, mit� teill� on palkkana ja asustuksena ollut?" kysyi kuningas
edelleen.

"Kerran sain 10 riksi� kruutiin ja luoteihin, muuten min� itse itseni

kustantanut olen."

"No, sin� olet sotaa k�ynyt omalla kustillasi, min� huomaan, mutta jos
min� nyt teen sinun luutnantiksi ja sinun Armfeltin tyk� kansalaisiesi
kanssa palvelemaan l�het�n?"

"Niin ei Teid�n Majesteetinne Jumalan avulla kukakaan alttiimpaa

palvelijaa l�yt�� taida."

"Tunnin kuluttua saatte valtuuskirjanne; olkaa silloin valmisna

matkaan."

Kun min� sen m��r�tyn tunnin per�st� itseni paikalle l�ydytin, valmisna
matkalle, sain min� tiet��, ett� min� Kenraali-Ajutantti Kreivi Dohuaa,
jonka kuninkaan k�skyj� Kenraali Armfeltille viem�n piti, seuraamaan
k�sketty oli.

Tulimme me sitten, monien vastuksien per�st�, onnellisesti sotajoukon

luo, ja iloitsi minun syd�meni suuresti, kuin kerran j�lleen
suomalaisia sotureita n�hd� sain, erinomattain, kuin he nyt sek�
paremmin puetuilta ett� ruokituilta n�yttiv�t. Mutta olivat Norjalaiset
nyt niin yleisesti paenneet ja talot ja kartanot j�tt�neet, ett�
armeija vaikeasti puutteen t�hden taisi edesp�in tulla, vaikka,
niinkuin min� kuulin, kuningas oli l�hett�nyt sanoja ja k�skyj�, ett�
meid�n piti eteenp�in menn�, maksakoon mit� tahansa.

Min� olin Katteini L�ngstr�m'in komppaniaan asetetuksi tullut, ja

tulimme me ulos-l�hetetyiksi tekem��n tiet� vapaaksi Steene'n ja
Skogn�s'in varustuksiin asti. Tulimme me niin sis�lle vuoriin.
H�iritsiv�t meit� norjalaiset talonpojat yht�mittaa suurella
miehuudella, ja toimme me itsemme monta kertaa l�pitse, mutta olivat he
lopuksi meid�n niin yhteen vuoren solaan piiritt�neet, josta meiden
kulkeman piti, ett� meid�n Katteinimme ja koko h�nen komppaniansa
kaatui niin ett� ainoasti min� ja yksi toinen hengiss�, vaikka v�h�n
runneltuina, pois p��simme kenraalille t�t� surullista tapausta
ilmoittamaan.

Mutta t��ll� kohtasi meit� viel� surullisempia tietoja. Tosin olin min�
katteini L�ngstr�m'i� urheana soturina surrut, mutta nyt sain tietoja
kuulla, jotka saivat miehen kaikkea muuta unhottamaan. Kuningas oli
ammuttu ja piti meid�n tyhjin toimin takaisin palajaman.

Sittenkuin etuv�et olivat l�hteneet liikkeelle, rupesimme me matkaan.

Kaikenlaisista hankaluuksista huolimatta, olimme me jotenkin ehein�
Ty-laaksoon tulleet. Nyt oli meill� seitsem�n penikulman matka
tunturien ylitse, ennenkuin ensimm�iseen kyl��n Ruotsin puolella p��st�
taisimme. Se oli joulup�iv�n aamulla, kuin me alvoimme t�m�n
kauhistavaisen retken, sittenkuin me ensin olimme aamurukouksemme
tehneet, joka monelle viimeinen oli. Alussa oli ilma tosin kylm�� mutta
kuitenkin joksikin selv��. Me nousimme korkeuteen lumituntureita my�ten
ja avarasta ymp�rill�mme n�kyi ainoasti lunta ja j��t�. Ei ihmisen
asuntoa, ei edes yksin�ist� puuta n�kynyt. Ainoasti kaukana, mustana ja
autiona kohisi meri, ja sen p��ll� taivas yht� mustana ja kolkkona
n�kyi. Mutta nyt nousi musta pilvisein� korkeammalle, kiit�en lensiv�t
lumih�yteet ymp�rill�mme, ja ennen pitk�� pauhasi myrsky, niinkuin
ukkonen ymp�rill�mme, tuoden mukanansa lumipyryn, joka jokaisen
l�himm�ist� naapuriansakaan n�kem�st� esti. Min� en tied� mit� meid�n
oppaistamme tulla mahtoi, kukin pyrki niin paljon kuin h�n taisi, eik�
miehilt� melkein yht��n ��nt� kuulunut, vaan olivat kaikki vaiti ja
ponnistivat eteen-p�in. Joka v�syi, h�n auttamattomasti lumeen ja
pakkaseen kadotetuksi tuli. Viimein tuli y�, kauhistuksen viel�
suuremmaksi tehden. Mutta aamulla hiljeni rajuilma, ja ne, jotka eiv�t
edellisen p�iv�n vaikeuksista menehtyneet, koittivat huutojen kautta
toisiansa l�yt��. Pakkanen oli ��rett�m�n kova, ja niin pitk�lle kuin
silm� tuntureilla ja niiden jyrk�nneill� eroitta taisi, ei ainoatakaan
puuta n�kynyt; mutta viel� oli muutamilla aseensa j�ljell�, my�skin
muutama reki l�ytyi, joka ei niin lumen sis�ss� ollut, ettei sit� n�hd�
olisi taitanut, ja jonka ajaja joko oli kuollut, taikka, sittenkuin
hevonen ei en��n jaksanut, oli koittanut jalkaisin edesp�in tulla.
Kiv��rien tukeista ja n�ist� reist� tehtiin valkeita, miss� niit�
palamaan saada taidettiin, rotkoissa taikka kinoksien takana. V�h�isen
l�mmint� sill� tavalla saimme, mutta enemm�n kuitenkin kuin ei mit��n.
Meid�n t�ytyi taasen liikkeelle l�hte�, vihdoin saimme alasp�in
astumaan ruveta. Ainoasti muutama sata meit� j�ljell� oli, kuin
huomasimme ett� yhdelle joelle olimme tulleet; mutta miss� me olimme,
taikka minnek� meid�n menem�n piti, sit� ei helppoa tiet�� ollut.

Nyt rupesivat muutamat v�itt�m��n, ett� yl�sp�in virtaa kuljimme ja

niin muodoin ainoasti vuoriin yh� enemm�n jouduimme. Otin min� �kki�
miekkani, joka sivullani viel� oli ja alvoin sill� hakkaamaan j��t�, ja
auttoi minua kaksi muuta miest� sanaakaan sanomatta. Saimme sitten pian
n�hd� kuta kohden vesi juoksi, ja tulimme niin vihdoinkin ihmisiin
taasen. Mutta monet tuhannet meid�n urhoistamme makaavat kuolleina
vuorilla. Minulle ei ollut pahempaa tapahtunut, kuin ett� k�det ja
jalat valkoisiksi paleltuivat, kuin my�s kasvot, jotka my�skin, Jumalan
kiitos, nyt varsin terveet j�lleen ovat.

Kun me ensimm�iseen taloon tulimme, tahdoin min�, joka olin varsin

voipunut ja py�rryksiss�, oitis sis�lle l�mp�iseen rient��; mutta otti
sitten vanha sotamies, joka koko marssin ajan minun vieress�ni ollut
oli, �kki� minuun kiinni ja sanoi: "ei, Luutnantti, ei askeltakaan.
Saappaat pois, ja sitten pian t�nne kinokseen." Min� suutuin ja tahdoin
h�nen pois ty�nt��, sill� min� olin niin tyrmistynyt, etten min�
tiet�nyt mit� min� tein; mutta h�n, joka oli oikein aika mies, ei ollut
siit� tiet�v�n��n, ja sanaakaan sanomatta pani h�n minun pitk�kseni
hangelle, joka erinomaisen mukavasti k�vi, sill� minulla ei yht��n
voimaa en��n j�ljell� ollut, vaan py�rryin samassa. Ja sitten oli h�n
minun saappaani riisunut ja jalkani lumella hautonut ja hieronut, ja
her�sin min� kerran siit� kuin jalkani ja k�teni kovasti kirveliv�t,
mutta pian j�lleen hyv�sti nukuin. Ja kuin min� monen tunnin unen
per�st� her�sin, l�ysin min� itseni tuvassa ja olin jotenkin terve.

Pahemmin yhden nuoren upseerin oli, jonka min� tiell�ni

kuolemaisillansa tapasin, kuin min� joulup�iv�n� ajellen tulin. Min� en
silloin viel� ollut niin paljoa kurjuutta n�hnyt, ja niin monen
kuolevan, vaan nousin min� reest�ni ja nostin h�nen siihen, ja ajoin
min� h�nt� sitten, vuoroon sen saman sotamiehen kanssa, sill� tavalla,
ett� me talutimme hevoista ja autoimme sen kuin taisimme. Monta kertaa
oli hevonen jo v�symyksest� kaatunut, ja lopuksi t�ytyi meid�n
kuitenkin kavaljeerin joelle j�tt��, yhden korkean ranta-�yr��n
suojaan. Mutta meid�n pyynt�mme p��lle, oitis kuin taloon ehtineet
olimme, oli yksi talonv�est� h�nt� noutamaan mennyt, ja oli h�n sitten
my�s t��ll�, mutta edeskinp�in tainnoksissa. Sittenkuin me kauvan h�nen
kanssansa niin menetell� koetimme kuin paraiten taisimme, rupesi h�n
v�h�n tointumaan, vaikka h�n houruili ja oli kuumeessa; mutta nyt olen
min� kuullut v�elt�, joka sielt� my�hemmin tullut on, ett� h�n jo
parantunut on ja on talosta l�htenyt.

T��ll� me olemme nyt, se pieni j��nn�s Suomen sotav�est�, muutamassa

kyl�ss�. Mit� meist� edesp�in tulee, en min� tiet�� taida. Mutta olen
min� kaikissa vaaroissa ja vaivoissa, Jumalan rukoilemisen j�lkeen,
aina minun Margareettaani mieless�ni pit�nyt, ja jos kuningas olisi
el�� saanut niin kyll� kaikki hyvin k�ynyt olisi. Kerran kumminkin
rauha on tuleva, ett� min� j�lleen Suomeen saan tulla; mutta jos siihen
rupee aika kovin pitk�ksi tulemaan, niin en min� taida vastaan seisoa,
vaan tulen min� sitten ylitse sinne, ett� min� n�hd� saan sinun, minun
syd�meni rakastetun, vaikka viel�kin pahemmin k�visi.

Yksi meid�n miehist�mme, niist� jotka ovat eronsa saaneet, koska he

tunturien ylitse-menon kautta sotapalvelukseen kelvottomiksi tulleet
ovat, ja jolla ei t��ll� mit��n ole, josta h�n el�� taitaisi, ja joka
ilman sit� haluaa kotiin p��st�, aikoo koettaa pohjan-lahden ymp�ri
vaeltaa; ja koska hyvin n�kyy ett� h�n raajarikkoinen on, vaikka ei
luodeilta ja miekoilta huonoksi tehty, niin luulen min� ett� h�n p��see
edes, niin hyvin kuin h�n jaksaa. H�nen tiens� k�y l�helt� Piijalan
ohitse, ja on h�n luvannut Pekalle t�m�n kirjeen j�tt��. Elli on kyll�
niin kekseli�s, ett� h�n t�m�n kirjeen taitaa sinun k�siisi laittaa.
Kirjeen p��lle en min� p��llekirjoitusta kirjoita, en my�sk��n nime�
alle, ja jos min� toisen kerran kirjoittaa saan, niin en min� t�st�
kirjeest� mit��n puhu, ettei sinua mik��n haitta kohdata mahtaisi, jos
se v��riin k�siin tulla mahtaisi.

Pahoin min� viihdyn t��ll� yksin�isyydess� ja hiljaisuudessa jossa ei

mit��n tekemist� ole; mutta t�ss� joutilaisuudessa min� aina koko
p�iv�t sinua ajattelen. Jos min� edes taitaisin saada tervehdyksen
sinulta, mutta sit� ei ajatellakaan tarvitse, enk� min� mit��n tied�
tulevaisuudeksi ajatella ja yl�s-panna, mutta toivon vaan parasta.

El� hyvin, sin� minun syd�meni rakastettu, mahtakoon Jumala sinulle

kaikkea iloa ja onnea siunata ja ennen kaikkia mahtakoon h�n meille sen
onnellisuuden suoda ett� me pian yhteen-tulla saisimme, ettemme en��n
erill�mme el�� mahtaisi, niinkuin kaksi, joilla ei toisillensa mit�k��n
rakkautta ole.

Sinua hamaan kuolemaan asti

rakastavainen puolisosi."

Melkein henget�nn� tuskallisesta s��list� oli Margareetta lukenut t�m�n

kirjeen. Mutta -- h�nen t�ytyi toipua, h�n ei uskaltanut viipy� liian
kauvan, ja h�nen t�ytyi taasen n�ytt�yty� levollisella katsannolla.
Tuntuipa kuin se valta, jota h�n koki saada ulkonaisen olonsa ylitse,
olisi vaikuttanut h�neen hyv�� sis�llisess�kin suhteessa. Ilo siit�,
ett� Mauno, terveen� ja raittiina, vaaroista pelastuneena, oli taitanut
kirjoittaa h�nelle, rupesi nyt voittamaan sit� levottomuutta, jota h�n
tunsi kirjett� lukeissaan, ja h�n palasi kotiin levon ja toivon tunne
rinnassansa.

Muutamaa p�iv�� my�hemmin, kun Maiju neitsy neitien huoneessa

Margareetan johdolla silitti Katariina rouvan p��hineitten rimssuja,
varoi h�n tilaisuutta, kun ei Sesilia ollut huoneessa ja otti niin
murheellisen katsannon, ett� Margareetta kysyi jos h�n oli sairas.
"Ei, en min� sairas ole, mutta semmoiset uutiset, joita nyt kuullaan,
saattaa kyll� ihmisen murheelliseksi."

Margareetta v�h�n h�mm�styi, kuin h�n oli tottunut useinkin kuulemaan

surusanomia; mutta samassa muistaen Maijun tapaa tekeyty� mahtavaksi,
rauhoittui h�n ja kysyi ainoaasi: "no, mit� nyt sitten kuuluu?"

Maiju neitsy rupesi taasen puhumaan: "niin, eilen, kun olin kirkossa,
tapasin kirkonm�ell� nimismies Flinkin, ja h�n oli niin kohtelias, ett�
h�n tarjosi minulle pieni� rinkeli� ja vohvelia. Ja sitten j�in min�
sinne hetkeksi istumaan ja puhelin �rnvikin mamsellien kanssa, ja olipa
huomattavaa, ett� vaikka he ovat hienoa herrasv�ke� muka olevanansa,
niin oli Flink paljoa kohteliaampi minulle kuin heille. Mutta mit� piti
kertomanikaan? Niin, nimismies Flink oli tavannut vanhan sotamiehen,
joka hiljan oli Ruotsista tullut, ja h�n oli kertonut, kuinka kaikki
sotav�ki oli paleltunut kuoliaaksi, ja sitten nimitti h�n monta
tuttuakin ja niiss� oli sitten tuo Luutnantti Malm, joka on ollut
n�ill�kin seuduilla."

Margareetta huomasi ett� Maijun silm�t seurasivat h�nt�. H�n teki

sent�hden sangen levollisesti muutamia kysymyksi�, mutta sanoi samalla,
ett� t�m� puhe tavallisuuden mukaan olisi liioitettua, ehk� osa siit�
saattoi olla totta, ja todellisuus surullista kyll�.

Maijulla olisi kyll� ollut halua viel�kin puhella t�st�, mutta h�n ei
tajunnut, kuinka h�nen uudestaan piti alkaman puhetta. Sent�hden, kuin
h�n pian oli ty�ns� lopettanut, nousi h�n yl�s ja vei p��hineet
Katariina rouvan huoneesen, jossa h�n huolellisesti j�rjesti ne er��sen
kaappiin, miettien miten h�nen sopisi em�nt�ns� kanssa ruveta puhumaan.
Tosin oli h�n jo monta vuotta ollut suosittu palvelija, joka
toimensakin puolesta oli l�hemm�ss� suhteessa em�nt�ns� kanssa, kuin
muut palvelijat, ja oli sek� sen puolesta, ett� my�s ruotsalaisen
syntyns� t�hden aina pit�nyt itsens� muita palkollisia parempana, mutta
oikein likeiseksi kamari-neitsyeeksi, salaneuvokseksi taikka uskotuksi
ei h�nen milloinkaan onnistunut ylpe�lle rouvallensa p��st�, vaikka h�n
talon v�ke� koki luulotella, ett� asia oli niin.

Hyv� arvaamis-kyky ja hyv�t korvat olivat auttaneet h�nt� jotenkin

saada tiet�� Margareetan salaisuuden, vaikkei h�n sit� kuitenkaan
t�ydelleen tuntenut, ja nyt halusi h�n erinomaisesti saada Katariina
rouvalle kertoa niit� huomioita, jotka h�n oli tehnyt, osaksi sill�
tavalla p��st�ksens� l�hemp��n tuttavallisuuteen rouvansa kanssa,
osaksi my�s tehd�ksens� itse�ns� v�h�n mahtavaksi. Mutta kuinka piti
h�nen tuoman sanottavaansa esiin, ettei h�nen rohkeutensa n�ytt�isi
liian suurelta?

Katariina rouva istui er��n pulpetin edess�, jonka loivaava kansi oli
avattu, j�rjest�en ja tarkastaen useita papereita. Nyt antoi h�n
Maijulle muutaman tyhj�n kotelon, viet�v�ksi roskapaperien s�ili��n, ja
iloisena k�ytt�en tilaisuutta kysyi Maiju n�yr�sti, jos h�nen armonsa
oli saanut kirjett� Ruotsista.

"En," vastasi Katariina rouva huoaten, "ei sit� iloa meille niin usein
suoda."

"Min� luulin vaan niin," jatkoi Maiju, ik��nkuin syyksi kysymykseens�,

"kun n�in teid�n armonne lukevan kirjett�, ja kun huomasin Margareetta
neiden tiet�v�n uutisia Ruotsista."
"Margareetanko?" kysyi Katariina rouva kiivaammin, kuin h�n ehk� olisi
tahtonut.

"Niin, min� kuulin kirkolla puhuttavan, ett� er�s sotamies oli sielt�
tullut, ja h�nen sanottiin sanoneen, ett� armeija, joka oli Norjasta
tullut, oli varsin h�vitetty, ja ett� moni tuttu t��lt�kin p�in oli
kaatunut, Katteini Str�m ja moni muu, ja jotakin puhuttiin Luutnantti
Malmistakin. Min� luulin h�nenkin kuolleeksi, ja puhuin niin neidelle,
mutta ei niin taitanut ollakaan, sill� h�n oli, kuulemma, yksi niist�,
jotka paraiten p��siv�t vaarasta. Min� luulin herrasv�en saaneen
kirjeen ja kuulleen siit� ennen, koska ei se neiteen sen enemp��
koskenut."

Mutta jos Maiju h�mm�stytt�misell� luuli voittavansa rouvansa

salaisuuden, niin h�n pettyi. Katariina rouvaa ei k�ynyt helposti
h�mm�stytt��. Ei h�nen katseensa nytk��n osoittanut mit��n tutkivalle
kamari-neitseelle, ja ajatuksiinsa vaipuneena j�i h�n ��net�nn�
istumaan pulpetin eteen. Kun ei h�n enemp�� Maijulle puhunut, ei sill�
ollut muuta tekemist� kuin vet�yty� takaisin.

Mutta eiv�tp� h�nen sanansa olleet tykk�n��n Katariina rouvaan

vaikuttamatta. Huhusta armeijan h�vi�st� ei h�n ollut paljon
mill�ns�k��n, huhujahan kulki niin monia ristiin rastiin. Mutta Maijun
viittauksen Margareetasta h�n selv�sti huomasi oikeaksi. Saattoiko olla
mahdollista, ett� Margareetta niin tykk�n��n oli eroittanut ajatuksensa
Maunosta, ettei edes huhu h�nen kuolemastansa h�ness� her�tt�isi
mit�k��n mielen liikutusta, taikka oliko Maiju oikeassa, kuin h�n luuli
h�nen kirjeen taikka aikaisemmin saamien tietojen mukaan tiet�v�n h�nen
kertomuksensa v��r�ksi. Katariina rouva ei mill�k��n muotoa tahtonut
n�ytt�� Margareetalle, ett� h�n piti tottelemattomuutta kovalle
k�skyllens� edes mahdollisena, mutta viel� v�hemmin tahtoi h�n k�ytt��
Maijun vakoilevia silmi�, saadaksensa tietoa asian oikeasta laadusta.
Semmoista ei ollut ajatteleminenkaan. H�n p��tti sent�hden j�tt��
ajalle ja omalle vaarillisuudellensa n�iden ep�illyksien poistamisen.

Mutta Maiju neitsy oli toista mielt�. Osaksi oli h�n itse ��rett�m�n
utelias, osaksi toivoi h�n salaa, keksim�ll�ns� t�m�n asian per��,
p��sev�ns� parempaan tuttavuuteen rouvansa kanssa. H�n rupesi sent�hden
niin paljon kuin mahdollista vakoilemaan kaikkia Margareetan toimia.
Usein tapahtui ett� h�n joutavilla tekosyill� etsi h�nt� k�velyill�ns�,
taikka jossakin lehtimajassa puistossa, ja v�hitellen rupesivat n�m�t
seikat Margareettaa vaivaamaan, kun h�n huomasi, ett� h�nt� vakoiltiin.
Kun t�m� ajatus h�ness� kerran oli her�nnyt, rupesi h�n tuntemaan, ett�
Katariina rouvakin omituisella tavalla piti h�nest� vaaria.
Margareettaa loukkasi suuresti se ajatus, ett� h�nen �itins� k�ytti
palkollista h�nt� urkkimaan. Tosin h�nen omatuntonsa moitti h�nt�
siit�, ettei h�n todellakaan ansainnut luottamusta, kuin h�n
salaisuudessa oli ottanut vastaan puolisonsa kirjeen, mutta nyt tuntui
h�nest� silt� kuin olisi h�n tuntenut paljon suurempaa halua puhdistaa
itsens�. H�n tiesi itse, ett� jos Katariina rouva olisi h�nelt�
kysynyt, ei h�n olisi kielt�nyt kirjeen saamista. Mutta t�m�
vakoileminen, jonka h�n tunsi ja huomasi saamatta siit� kuitenkaan
oikeata tolkkua, kiusasi ja katkeroitti h�nt�, ja h�nen k�yt�ksens�,
joka t�h�n saakka, tottelemattomuutensa tiedosta, oli ollut n�yr��
ja alituisen anteeksi-pyynn�n kaltaista, muuttui nyt, h�nen
tyytym�tt�myytens� t�hden, pakolliseksi ja kylm�ksi, niin ett� �idin
ja tytt�ren v�li tuli yh� t�yke�mm�ksi.

Ei Margareetta n�it� uusiakaan huoliansa tahtonut Sesilialle ilmaista,

sill� ei h�n tahtonut h�nen sieluunsa kylv�� tyytym�tt�myyden siement�
�iti�ns� kohtaan. Mutta Sesilia itse, hento ja tunnokas heikommallekin
liikutukselle ja kosketukselle, tunsi pian levottomuuden tunteen, jota
h�n ei taitanut selitt��. H�n huomasi, ett� jotakin oli tapahtunut,
mutta h�n ei tiet�nyt mit� se oli; ja kahta hellemm�sti ja
suloisemmasti keijuen �itins� ja sisarensa ymp�rill�, koki h�n poistaa
sit� kylmyytt�, jota h�n tunsi ymp�rill�ns�.

Kaikesta pahasta ei mik��n ole niin vaikeata, kuin puolinainen,

ep�m��r�inen, se paha, jota ei oikein tied� kuinka siihen pit�isi
tarttua, saadaksensa sit� kiinni. Ei my�sk��n l�ydy mit��n, joka niin
kuolettaisi perheen hyv�n olon, kuin ep�m��r�inen tyytym�tt�myys,
toistensa huomaaminen, kursasteleminen, jossa jokainen koettaa v�ltt��
loukata toista, juuri sent�hden ettei ole tuota syd�men l�mpeytt� ja
hyv�ntahtoisuutta, joka vaikuttaa, ettei milloinkaan muistetakaan
loukkaamista pelj�t�.

Niin oli nyt Katariina rouvan ja h�nen vanhemman tytt�rens� v�lill�

v�hitellen syntynyt kursastelevainen, kohtelias ja kylm� suhta, tosin
m��r�kk��n olon sijaan, joka ennen heid�n v�lill�ns� oli ollut, mutta
se oli ollut m��r�k�s sent�hden, ett'ei kumpikaan tahtonut sis�llist�
syd�mellisyytt�ns� ja lempeytt�ns� osoittaa. Nyt taasen oli suhta
kylm�� sent�hden, ett� tahdottiin sis�llist� tyytym�tt�myytt� salata.
Tuskin ulkopuolinen tarkastaja kuitenkaan olisi mit��n eroitusta
huomannut.

9.

Oli sunnuntai ilta Elokuussa v. 1721. Hieno tuulen viuhka ainoasti

karehti uhkean Nevan pintaa, jolla kiiti loistava rivi veneit�, niin
kutsuttuja bojia, joissa Pietarin ylpe�t ylimykset, toiset nelj�n,
useat kahdenkintoista soutajan soutamina, ottivat osaa Nevan laivaston
liikkeisin. Ensimm�isen� riviss� loisti amiraalin pursi, jonka maston
huipusta p��llys-lippu uhkeasti liehui. ��nek�s soitto kaikui useasta
l�hinn� seuraavasta purresta, ja Nevan vasenpuolisen rannan
rakennuksista tervehtiv�t laivastoa monen monet laukaukset pienist�
kanuunista ja nikhakoista. Yksi pursi kiiti, kuuden miehen soutamana,
milloin edell� milloin muitten keskell�, eik� n�ytt�nyt ottavan osaa
toisten liikkeisin, vaan ainoasti tarkasti seuraavan niit�, ja milloin
moittien yht� taikaa kiitt�en toista, kiit�v�n pitkin kaikkien tointa
tarkastamassa. T�m� keve�, avoin alus kuljetti itse keisari Pietaria,
vaikka h�nen ylh�iset ylimyksens�, joita keisarillinen tahto esti
vaunuilla kulkemasta hovissa, kuitenkin saivat k�ytt�� katetuita
pursia.

Harvat aavistivat, ett� kaikkiavallitseva ruhtinas tarvitsi suuren

osan lannistumattoman tahtonsa voimaa, voittaaksensa oman
vastenmielisyytens� vett� kohtaan, kun h�n, vaatien alammaisiltansa,
ett� heid�n piti tutustuman meren kanssa, itse niin paljon vesill�
oleskeli.

Nyt ehti laivasto vastap��t� linnoitusta, p��llyslippu laskettiin alas,

eri soittokunnat puhalsivat muutamia metelikk�it� toitotuksia, ja koko
loistava rivi hajosi ja soutivat kukin, toisistansa huolimatta,
kotiinp�in.
Rantojen viereen kokoontuneet v�kijoukot, jotka t�h�n saakka
innokkaasti ja tarkasti olivat katselleet loistavaa n�ytelm��,
hajosivat, ja nopeilla airon-vedoilla kiiti Keisarin pursi Fontankaan,
keisarilliseen huvilinnaan. Mutta samassa kuin Keisari nopein askelin
riensi linnalle huomasi h�n tomuttuneen ratsastajan, joka hypp�si
hevosensa selj�st� ja vilkkaasti virkkoi muutaman sanan tallirengeille,
jotka seisoivat nopeasta ratsastamisesta menehtym�isill�ns� olevan
hevosen ymp�rill�. Pietarin ter�v� katse oli jo ennenkin huomannut
h�nen et��ll� ratsastavan, n�ht�v�sti huolimatta loistavasta
n�ytelm�st� Nevalla, ainoasti ponnistaen hevosen viimeisi� voimia
pyrkiv�n eteenp�in. Itsekin n�ytti tullut niin ponnistauneelta,
ett� h�n melkein horjui, kun h�n k��ntyi, tallirengin neuvosta,
rient��ksens� rantaan, kun Keisari samassa puhutteli h�nt� ja sanoi:
"mist� sin� tulet, ja mit� sinulla on sanomista?"

"T�rkeit� valta-kirjeit�, Teid�n Majesteetinne, ja suullisiakin

ilmoituksia Galitsin ruhtinaalta, jos Teid�n Majesteetinne sallii minun
tuoda niit� esille parin minuutin per�st�, joita tarvitsisin
j�rjest��kseni t�t� turmeltunutta pukuani."

"Joutavia, mies on aina paraasti puettuna virkapuvussansa, ja t�m� on

nyt sinun. Ratsastamisestasi p��tt�en, n�ytt�� asian olevan kiire.
Seuraa minua."

�sken saapunut oli Juho Bruce. H�n seurasi Keisaria, vaikka h�nen oli
vaikea p��st� portaita yl�s niin nopeasti kuin h�n. Hurja ratsastus y�t
p�iv�t oli h�nen niin heikontanut, ett� h�nt� py�rrytti, mutta
ajatellessaan sen puheen t�rkeytt�, joka nyt oli alkamassa lannisti h�n
sielunsa koko voimalla sen heikkouden, joka oli h�nen ruumistansa
valtaamaisillansa, ja seisoi, kun Keisari sis�lle tultuansa k��ntyi
h�neen p�in, lujana ja vakaana.

Keisari istui er��n, paperilla ja piirustuksilla peitetyn p�yd�n

viereen ja silm�ili pikaisesti Juhon tuomia paperia. H�nen katseensa
synkistyi, ja �kki� k��ntyen Juhoon p�in kysyi h�n vihaisella ��nell�:
"no teill� on suullisiakin tietoja, antakaa kuullani."

Pelj�stym�tt� t�st� katseesta, joka niin usein ennusti kuolemaa ja

kauhistusta sille, johon se koski kertoi Juho nyt lyhyin mutta lujin
sanoin Suomen tilaa, jos nyt taasen k�sill� olevat rauhan keskustelut
p��ttyisiv�t niill� ehdoilla, joihin nyt v�hitellen kummallakin puolen
n�yttiin suostuvan, ja kuinka t�rke�t� h�vitetylle Suomelle olisi, ett�
papereissa ehdoitetut muutokset teht�isiin.

"Ja antaakseni etuja viholliselta jo valloitetulle maalle, mutta joka

nyt menee h�nelle takaisin, pit�isi minun suostuman niiden etujen
j�tt�miseen, joita min� rauhanteossa olen p��tt�nyt vaatia?" puhkesi
Pietari sanomaan. "Ehk� olisin taitanut suostua yhteen ja toiseen jos
Kaarlo veli olisi el�nyt, mutta Ruotsin nykyinen kurjuus inhoittaa
minua. Heill� ei ole ollut syd�nt� uskoutua minulle -- he tahtoivat
keskustella -- he ovat saaneet asian k�ym��n mielt�ns� my�ten -- --
minun ministerini ovat �lykk�it�, ne tuntevat kullan voiman." --
Pietari vaikeni taasen hetkiseksi, ik��nkuin h�n hiljaa itseksens�
olisi jatkanut n�it� katkonaisia lauseita, jotka n�yttiv�t sanotuiksi
melkein tiet�m�tt�. Yht-�kki� k��ntyi h�n taasen Juhoon p�in. "Sin�
olet ollut rohkea, mutta koska sinua sanotaan kelpomieheksi ja tunnet
n�m�t asiat, niin en min� sinulle mit��n pahaa tahdo."
"Teid�n Majesteetinne," sanoi Juho rukoilevalla ja kysyv�ll� ��nell�.

"Mit� Suomi minulle on?" keskeytti Pietari, "pit�k��n Ruotsi sen

eduista huolta."

"Pit��k� t�m�n, melkein viimeisen veripisaransa vuotaneen maan, n�in

kurjana, silvottuna, niin, melkein kuolemaisillansa, joutuman takaisin
entisiin oloihinsa, saamatta tuolta mahtavalta j��hyv�isiksi edes
jotakin, joka auttaisi sit� parantamaan niit� haavoja..."

"Joita h�n on ly�nyt, aivoit sanoa. Sano vaan, Juho Petrovits! Sin�
olet rohkea, mutta min� pid�n sinusta. Sin� n�yt tiet�v�n, ett� suurien
aikeiden t�ytt�miseksi kaikki pienet arvelut pit�� poistettaman; niin,
ei ainoasti omaa henke�, miljoonienkaan henki� ei silloin saa s��st��."
Taasen �kkin�isell� liikkeell� k��ntyi h�n p�yt��n p�in, kirjoitti
muutaman sanan er��lle paperille, sulki sen sinetill� ja antoi Juholle
sanoen: "kas t�ss�, ota t�m�, ja jos sin� ehdit sen antaa Kreivi
Osterman'ille, ennenkuin rauhan-sopimus on allekirjoitettu, niin luulen
min�, ett� osa sinun toiveistasi t�ytet��n; mutta jos kaikki jo on
valmiina, nimet kirjojen alla, niin ei saa lis�� koukuitella. J��
hyv�sti, Juho Petrovits!"

Kolme p�iv�� my�hemmin kirjoitettiin Uudenkaupungin rauhansopimuksen

alle. Kun nimet olivat kirjoitetut, nousivat kummankin valtakunnan
valtuutetut, Kreivit Liljenstedt ja Osterman, yl�s ja ojensivat
toisillensa k�tens�. Samassa silm�nr�p�yksess� ilmoitettiin Paroni Juho
Brucen tuloa, joka toi kirjeit� Keisarilta. Ovi avattiin ja nuori mies
l�hestyi horjuvin ja heikoin askelin Kreivi Osterman'ia ja antoi
h�nelle Keisarin kirjeen. Samassa t�yt�si veri-virta h�nen huuliltansa
ja h�n horjui, mutta samassa tukesi h�nt� Kreivi Liljenstedt, jonka
kasvoille levisi heikko puna, kun h�n tunsi nuoren tuttunsa
rauhankokouksesta Ahvenanmaalla. �kki� h�nen sielussansa t�n� hetken�
her�si ajatus, kuinka t�m� nuori, innokas mies, vertaisi h�nt� nuorena
ja "_Suomen kunnian_" kirjoittajana, itseens�, sellaisena kuin h�n nyt,
nousneena valtion korkeimpiin arvoihin, kirjoitti sen paperin alle,
joka paloitti saman Suomen. Jotakin t�m�n kaltaista lienee yh�
liikkunut h�nen mieless�ns�, sill� surullisen katkeruuden mik� kuvautui
h�nen hienosti muodostuneen suunsa ymp�rille, h�nen laskiessaan
taintuneen er��lle sohvalle ja j�tt�ess��n h�nen parille herralle
seurastansa hoidettavaksi. Taasen l�hestyi Kreivi Osterman, joka t�m�n
tapahtuessa oli lukenut Keisarin kirjeen ja nyt ojensi sit� h�nelle,
vaivalla valtio-viisaalla n��ll�ns� salaten vahingon-iloansa, viel�p�
ivaansa, kuin h�n virkkoi: "teille, herra Kreivi en ep�ile ilmoittaa
t�t� keisarini kirjeen sis�lt��, vaikka varmaankin mielipahalla
huomaatte, ett� viivytys t�ll� kertaa olisi ollut teille edullisempi.
Teilt� en pelk�� mit�k��n varomattomuutta t�m�n kirjeen suhteen, eik�
t�st� nyt en��n mit��n varsinasta vahinkoa taidakaan tulla, sittenkuin
m��r�-aika nyt jo on mennyt ohitse."

Peloittava puna hohti Liljenstedt'in kasvoilla h�nen lukiessansa;

suonenvedon-tapaisesti eteni k�tens� nyrkkiin ja mursi kirjeen, mutta
ei sanaakaan tullut h�nen huuliltansa, jotka samassa silm�n r�p�yksess�
muuttuivat lumivalkoisiksi. �kki� k��ntyi h�n pois, Kreivi Osterman'in
riemuitsevalta katseelta salataksensa liikutusta, jolle h�n ei
tahtonut, "ett� h�n tulisi todistajaksi," sek� laittoi yht� ja toista
Juhon mukaavuudeksi ja k�ski, ett� Ruhtinas Galitsin'ille piti
laitettaman tieto h�nen takaisin tulostansa ja sairastumisestansa.
Turussa ei ollut l��k�ri�, eik� apteekkia, mutta ruhtinaan oma l��k�ri
hoiti Juhoa erinomaisella huolella. Itse vietti ruhtinas usein aikaansa
h�nen vuoteensa vieress�, ja kuulteli huolella l��k�rin toivottomia
vastauksia h�nen parantumisestansa.

Hiljaisella ilolla tunsi Juho, ettei h�nen en��n tarvinnut pelj�t�

t�ytyv�ns� j�tt�� rakkaan syntym�maansa eik� my�sk��n ett� h�nt� siell�
en��n halveksittaisiin ja sielt� karkoitettaisiin nyt muuttuneiden
suhteitten t�hden. "Saanhan min� kuitenkin kuolla syntym�maani edest�,"
kirjoitti h�n Sesilialle; "jos ei kuolemani, enemp�� kuin el�m�nik��n,
ole sille miksik��n hy�dyksi. Valkeneekohan milloinkaan se p�iv�,
jolloin Suomen lapsilla on syntym�maa, vapaa, oma maa, jonka edest�
taitavat el�� ja taitavat kuolla? Unet, unet, milloinka te tosiksi
muututte?"

10.

"Rauha, rauha" kuului koko maassa, ja "rauha" kaikui yli meren

toiseltakin puolelta. Uudestaan her�nneill� toivoilla valmistivat
palusmatkaa kotomaahan pakolaiset, jotka viel� olivat j�ljell� niist�
laumoista, jotka olivat l�hteneet talosta ja kodosta pelastuaksensa
vihollisten h�vityksest� ja jotka olivat etsineet itsellens� uuden
kodon meren toisella puolella, sittenkuin heid�n omansa oli h�vitetty,
ja jotka suurimmaksi osaksi, kerj�ten talosta taloon, olivat
kuljettaneet kurjuuttansa ja kertomuksia k�rsimisist� ja turmioista
kodissansa. Mutta useimmat harhailevista pakolaisista olivat l�yt�neet
haudan ja muutamat, etenkin virkamiehist� kodinkin Ruotsissa. Monet,
jotka pitk�n poissa-olonsa t�hden olivat kadottaneet kaikki vanhat
yst�v�ns� kotomaassa, j�iv�tkin nyt niiden uusien luo, joita olivat
ehtineet itsellens� hankkia.

Useimmat kuitenkin, vaikka h�d�n ja kurjuuden alaisina, riensiv�t

kotio, niinkuin "luvattuun maahan," ja kuvittelivat mieless�ns� kaikkia
k�rsimisi�ns� loppuneiksi ja kaikkia vanhoja oloja entisellens�, kuin
vaan p��sisiv�t rakkaasen kotoonsa. Huonoihin aluksiin tunki v�ke� t�p�
t�yteen. Heit� kohtasivat syysmyrskyt, ja suuri osa niist�, jotka
vihdoinkin p��siv�t kaivattuun kotomaahan, tulivat sinne kurjina
haaksirikkoisina, ja l�ysiv�t entiset asuntonsa h�vitettyin�.
Kaupunkilaiset n�kiv�t raunioisissa kaupungeissa, ainoastaan ani-harvat
entisist� asukkaista, jotka viimeisin� v�h�n levollisempina vuosina
olivat koettaneet ruveta jotakin liikett� ja tointa harjoittamaan,
maalaiset eiv�t en��n l�yt�neet talojansa. Pellot olivat muuttuneet
er�maiksi, ja tuvista oli tuskin j�ljell� palaneita kivil�ji�k��n,
jotka osoittivat miss� tulisijat ennen olivat olleet. Jossa ei h�vitys
ollut niin suuri, oli toisia talollisia asettunut, ja he pitiv�t
paikoistansa niin kiinni, ettei heit� ollut helppo karkoittaa siit�.

Mutta toisenkinlaisia matkustavia tuli Ruotsista Suomeen. Kymmenen ja

viidentoistakin vuoden seisattumisen per�st� olivat maan kaikki
julkiset virastot, yliopistosta ruveten pienimp��n oikeustoon saakka,
lakkautetut. Kaikkea piti j�rjestett�m�n, kaikkea luotaman, ja hallitus
l�hetti uskottuja miehi�ns�, tekem��n ensimm�isi�, t�rkeimpi� toimia.
Niiden joukossa my�s oli Kaarle Lejonankar. Kun h�n oli innokas
hattu-puoluelainen, oli h�n sent�hden l�hetetty Suomeen, koska
toivottiin t�st� muodottomasta, melkeinp� elottomasta avaruudesta,
saatavan kelvollista maata sille siemenelle, jota tahdottiin kylv��,
ett� saataisiin maasta puolueen tahdon mukainen elo.
Hatanp��ll� rakennettiin kiivaasti uutta huoneusta vanhalle
perustukselle. Suurella ihmeell� ja mielihyv�ll� n�kiv�t ty�miehet
er��n� p�iv�n� vanhan puutarhurin tulevan k�vellen tiet� pitkin. Yht�
kankeana ja yht� tanakkaana muodoltansa kuin ennenkin, n�ytti h�n
silt�, kuin ei aika ensink��n saisi h�nt� valtaansa. Tervehtien ja
kysellen kokoontuivat nyt kaikki h�nen ymp�rillens�, mutta ukko teki
kysymyksist� �kkin�isen lopun sanoen ainoasti: "no, ne sakramenskatun
pirut veiv�t minun Ven�j�lle, ja t�ss� olen nyt, mit� siin� on
t�ll�telt�v��." Sitten suori ukko suoraa p��t� puutarhaan, jossa h�n
pian rupesi j�rjest�m��n ja sovittamaan, v�h� v�lilt� pudistaen
p��t�ns� ep�j�rjestykselle, jota h�n siell� oli n�kevin�ns�. Eik� h�n
varsin v��r�ss� ollutkaan, kuin h�n piti itse�ns� kaivattuna
puutarhassa, sill� v�en-puutteen t�hden j�iv�t usein t�rke�mm�tkin ty�t
tekem�tt�, saatikka sitten ne, jotka tarkoittivat ainoasti kaunistusta.
Ei aikaakaan niin ukko oli mielity�ss�ns� kiinni. Suorina, niinkuin
muurit, olivat pensas-aidat pian kunnossa penkereitten ymp�rill�,
portit ja tornit tekiv�t puiston viheri�itsev�ksi linnoitukseksi, ja
aukeille paikoille niiden v�liss�, huomattiin ukon luovin k�sin
muodostavan kaikenlaisia kuvioita, joiden merkityksi� ei kukaan
tajunnut, ja joista ei ukko mit��n selvityst� antanut.

Nelj� uhkeata kuusta, jotka kasvoivat uuden rakennuksen edess�, sai

my�skin tuntea ukon saksia. Sesilia, joka aina oli paremmin kuin muut
saanut ukkoa taipumaan, koki saada h�nt� j�tt�m��n niit� rauhaan, mutta
ylev�mm�n tiedon katseella arveli ukko, ett� kaikki oli h�nen ja h�nen
tulevan puolisonsa kunniaksi; h�nen piti vaan v�h�n hillitsem�n
levottomuuttansa.

Jotenkin umpeen kasvaneet k�yt�v�t pitkin Pyh�j�rven kaunista rantaa

raivattiin, vanhat turve-istuimet korjattiin, uusia tehtiin puuryhmien
v�liin. Y�t p�iv�t oli ukko ty�ss� ja n�ytti tuskin joutavan antaa
pist�v�� sanaa, kuin joku kertoi h�nelle jotakin sotajoukosta, joka oli
pit�j�n l�vitse marssinut taikka jostakin muusta, joka toi h�nen
mieleens� it�isi� tuttujansa.

Nyt oli tullut kirje, joka edelt�p�in kertoi Kaarle Lejonankar'in tuloa
seuraavana p�iv�n�. Katariina rouva kiitti Jumalaa, "ett� vihdoinkin se
p�iv� oli tullut, kuin ei vihollisen voima ja valta en��n est�nyt
j�lleen n�kem�st� syd�melle rakkaita henkil�it�, ja kuin rauha nyt
salli h�nen saada hartaimman toivonsa t�ytetyksi, sen nimitt�in, ett�
h�n sai sanoa Kaarle Lejonankar'ia pojaksensa."

Margareetta itki salaa kohtaloansa, joka esti h�nen vastaan ottamasta,

puolisoansa nyt, kun niin monta muuta seikkaa j�rjestettiin, ja
Sesilia, niin, h�n ei tiet�nyt itsek��n mit� h�n ajatteli. H�nen
syd�mens� sykki nopeammin ajatellessansa, ett� h�n nyt sai kiinnitty�
h�neen, joka niin kauvan oli ollut h�nen ajatuksiensa p��-m��r�, jonka
muisto oli ollut se peruste, josta kaikki h�nen tunteensa ja tekonsa
olivat l�hteneet, ja kuitenkin oli h�n h�nelle niin vieras.
Margareetalle ei h�n taitanut oikein ilmoittaa iloansa eik� pelkoansa.
H�n tunsi, ett� h�nen ilonsa tuntuisi Margareetalle kipe�lt�, ja kuinka
suuresti h�n h�nt� rakastikin, ei h�n kuitenkaan rohjennut n�ytt��
h�nelle, ett� h�nen rinnassansa asui muuta kuin riemua.

Illalla, kun molemmat sisaret jo olivat vet�ytyneet pieneen huoneesensa,

ja Sesilian juuri ojentaessaan k�tt�ns� syd�melliseksi hyv�n y�n
toivotukseksi Margareetalle, piti laskeman p��ns� p��n-alaiselle,
huudahti h�n kimakasti ja heitt�yi vavisten Margareetan syliin. Iso
h�mm�h�kki asteli h�nen valkeata p��n-alastansa pitkin. Margareetta,
joka oli seurannut h�nen katseensa suuntaa, huomasi heti tuon
kutsumattoman vieraan, ja huolimatta omasta vastenmielisyydest�ns�
h�mm�h�kki� kohtaan, tarttui h�n �kki� siihen, juoksi heitt�m��n sen
ulos, ja tuli iloisena ja yst�v�llisen� takaisin Sesilian luo.
"Sesilia," sanoi h�n puoleksi nuhdellen, "viel�kin niin lapsekas! Etk�
n�hnyt kuinka helposti sit� surua k�vi lievent��. �lk��n sinua
milloinkaan kohdatko t�t� vaikeampi."

Sesilia k�tkeyi itkein Margareetan syliin sanoessaan: "Margareetta,

t�n� iltana, miksi sen juuri t�n� iltana piti tuleman? Mit� se ennustaa
minulle? Tunnetko kuinka hiljaa se sykkii, se on tuskaa, tuntuu
samalta, kuin silloin kun h�mm�h�kki sen unessa kutoi verkkoansa. Ah,
enk� min� kuitenkaan nyt tahtoisi kuolla! Ja kuitenkin l�ytyy kuoloakin
kauheampaa. Margareetta, h�n ei ole n�hnyt minua pitk��n aikaan, kuka
tiet��, kun h�n nyt tulee, jos en��n minua lempiik��n. H�n, kaikesta
niin rikas, ja min�, niin yksinkertainen, niin k�yh�, mets�n kukkainen
kasvanut sodan ja hautojen keskell�."

"Ent�s sin�, Sesilia, oletko sin� varma siit�, ett� se kuva, jota
muistosi on s�ilytt�nyt, on sama Kaarle, jonka sin� huomenna saat
n�hd�?"

"Huh, Margareetta, �l� puhu niin, seh�n kuitenkin olisi kaikista pahin.
Mink�lainen h�n onkin, niin t�ytyy minun h�nt� rakastaa taikka kuolla;
eih�n sitten taida el��, kun syd�n on laannut el�m�st�."

Nyt tuli kamaripiika, terveisill� rouvaltansa, kysym��n miksi Sesilia

neiti �sken oli huudahtanut, jos h�n oli pelj�stynyt taikka loukannut
itse�ns�? Sittenkuin h�n oli vienyt rouvalle vastauksen, tuli h�n
taasen sanomaan, ett� Katariina rouva toivoi neidin oitis menev�n
levolle, eik� enemp�� huolia t�st� joutavasta seikasta. Sesilia
kiiruhti siis k�sky� noudattamaan, ensin kuitenkin tarkkaan
tutkittuansa p��n-aluksen ja kaikki makuu-vaatteet.

Katariina rouva olisi tosin halunnut jonkinlaisella juhlallisuudella

ottaa tulevaista v�vy�ns� vastaan, mutta h�n �lysi ett� h�nen
kokeensa siin� suhteessa olisi enemm�n n�ytt�nyt naurettavalta kuin
juhlalliselta, h�nen pieniss� arvottomissa huoneissansa. Odotetulle
vieraalle oli er�s huone laitettu kuntoon, sein�t olivat taidokkaasti
tehdyll� p�repalmikolla peitetyt ja akkunalautojen v�liin pani Sesilia
nyt lehti� ja kukkaisia, joita syksy oli s��st�nyt, niin ett� kaikki
n�ytti iloiselta ja yst�v�lliselt�.

Ilta tuli, kynttil�t paloivat korkeissa jaloissansa, kun jonkun

kuultiin ajavan pihalle. Sesilian syd�n sykki melkein kuultavasti, ja
heloittava puna levisi h�nen kasvoillensa. Samassa avattiin ovet ja
huoneesen astui solakkavartaloinen, kaunis, nuori mies, ylh�isien
vapaalla k�yt�ksell�. Vilkkaasti, mutta hienolla maltilla riensi h�n
Katariina rouvaa terveht�m��n. Sitten k��ntyi vieras heti Sesilian
puoleen ja syleili h�nt�, sanoen: "ja nyt, kaunis morsiameni saan
vihdoinkin n�hd� ja tervehti� sinua." H�nen ��nens� soi puhtaasti ja
kauniisti, tuolla tukholmilaisen puheen soinnulla, jota me pid�mme niin
miellytt�v�n�.

Ilta kului pian. Katariina rouvan syd�n tykki �idillisest� ylpeydest�

ja riemusta tulevaisesta v�vyst�ns�. Ei h�n kuitenkaan sallinut, ett�
tavallista lepo-aikaa kauemmin valvottiin, joka ehk� muuten
poikkeuksena n�in rakkaan ja harvinaisen vieraan t�hden olisi saanut
tapahtua: mutta h�n kuuli Kaarlen olevan v�syneen matkastansa, jota
t�m� kuitenkin kohteliaalla hymyll� ilmoitti erehdykseksi.

Seuraavana aamup�iv�n� ehdoitettiin k�vely. Suurimmalla mielihyv�ll�

seurasi Kaarle kaikkia Sesilian liikkeit�. H�n n�ytti yht�-mittaa
h�ness� keksiv�n uusia suloisuuksia. Sesilia oli viel� niin nuori kun
h�n viimeksi h�nen n�ki, ett� h�ness� vasta my�hemmin oli kehittynyt
tuo hempe� hentoisuus, joka ehk� olisi n�ytt�nyt liiankin hennolta,
liian kasteiselta, ellei sit� olisi peitt�nyt leikillinen iloisuus.
Sesilia uskalsi viel� tuskin katsoakaan sulhoansa, mutta tuntui silt�,
kuin h�n ylpe�sti olisi tahtonut sanoa tutuille puille, j�rville ja
koko seudulle: "katsokaa, katsokaa, semmoinen h�n on, niin herttainen
ja niin jalo!" Ja taasen h�n vapisi, h�n ei tiet�nyt miksi, mutta h�nen
n�yryytens� kuiskasi h�nelle, ett� tuo oli sent�hden kuin h�n oli niin
v�h�arvoinen h�nen rinnallansa.

Kaarle oli kyll� huomannut mit� h�n oli nuoreen morsiameensa

vaikuttanut, ja vaikka ei h�nelle ollut outoa, ett� h�nt� etsittiin ja
ihailtiin, mielistytti se kuitenkin h�nt�. Sit� suurempaa mielihyv��
osoittivat sent�hden h�nen silm�ns�, kun h�n katseli h�nt�, ja sit�
syd�mellisemm�sti ja luottavammasti puheli Sesilia, jota tehdess�
useinkin maailman oppineen miehen huulille tuli hieno hymy, semmoinen,
jolla kuullaan miellytt�v�n lapsen siev�� papatusta, ja lapsellisia
tuumia.

Sesilia mainitsi Juhon nimen, ja h�nen silm�ns� kyyneltyiv�t, kun h�n

liitti: "ah, Kaarle, vahinko, ettet saanut h�nt� tuntea. H�nest� sin�
oikein olisit pit�nyt."

"Hm," vastasi Kaarle, "v�h�n ihmetellen olen kuullut, ett� tulevaisen

anoppini perheess� on oleskellut mit� tuttavimpana yst�v�n� mies, joka
oli Ven�j�n palveluksessa. Mutta viel� enemm�n minua ihmetytt�� ett�
pikku Sesiliaseni puhuu h�nest� noin l�mpe�sti."

Sesilia puolusti nyt innokkaasti poismennytt� yst�v��ns�, siksi kunnes

Kaarle hymyillen keskeytti h�nt� sanoen: "kaunis morsiameni puhuu
erinomaisen l�mpe�ll� innolla t�st� nuoresta miehest�."

"Miksi en sit� tekisi? H�n oli meille veljen� nyt jo loppuneina

aikoina; ja minusta tuntui usein, kuin sin� olisit h�nen kauttansa
minulle puhunut. Kun en itse taitanut ajatuksiani selitt��, ja h�n ne
puheillansa kirkkaasti valaisi, taikka kun h�n opetti minua n�kem��n
el�m�n totuuden ja ihanuuden, silloin ajattelin usein, ett� oli ihan
kuin sin� olisit h�nen minulle l�hett�nyt."

N�m�t sanat ja kirkas viaton katse, jolla Sesilia ne virkkoi, sai

taasen Kaarlen huulille tuon pikaisen hymyn, ja h�n sanoi: "mutta eik�
hempe� morsiameni huomaa, ett� minulla olisi taitanut olla syyt�
mustasukkaisuuteen?"

"Sin� puhut kummallisesti, Kaarle. Enk� min� ollut sinun kauvan ennen
kuin tiesin Juhon maailmassa olevankaan ja eik� h�n ollut mit� h�n
minulle oli, juuri sent�hden ett� h�n sielussansa oli sinun kaltaisesi,
semmoinen kuin min� muistin sinun jo poikana olleen? Sama palava
jalouden ja totuuden into, sama rakkaus syntym�maahan, jonka edest�
veri ja henki ja viel�kin kalliimmat edut ilolla uhrattaisiin. Mutta
nyt olit _sin�_ poissa, me olimme t��ll� pelkki� naisia, ja me
tarvitsimme is�� taikka velje�. Sitten vasta, kun min� h�nen opin
tuntemaan, tuntui kuin olisi sinun kuvasi syd�mess�ni selventynyt."
Kaarle aikoi vastata, mutta samassa tuli poika juosten t�ytt� nelist�,
ett� oli mahdotonta olla h�nt� huomaamatta, etenkin kun h�n tulla
r�iskytti keskell� muutamia vesil�t�k�it�, joita oli kokoontunut
keskelle tiet�, reunojen ollessa kuivat. Kun h�n huomasi h�nt� vastaan
tulevan herrasv�en, hiljensi h�n vauhtinsa ja seisoi katsellen heit�
pitk�sti tukkansa alta, molemmin k�sin nostaen yl�s valkoisia
palttina-housujansa, joiden yl�puoli oli lumen kaltaista, mutta joiden
alapuolella oli m�rk�, santainen reunus.

Margareetta oli tahallansa v�hitellen j��nyt Kaarlesta ja Sesiliasta,

h�n tiesi ett� Kaarlen t��ll�olo nytkin j�isi lyhyeksi, ja harvoiksi ne
hetket, joilla kihlatut saivat rauhassa puhella: h�n tahtoi sent�hden
nyt antaa heille tilaisuutta siihen. Kun poika tuli h�nt� vastaan
hymyili h�n h�peill��n ja kynsi korvallistansa, toisella jalallansa
raappaisten santaa, jonka tempun piti kumarrusta merkitsev�n. Sitten
k��ntyi h�n katsomaan Kaarlea ja Sesiliaa, jotka jatkoivat matkaansa
eteenp�in taaksensa katsomatta, ja sitten otti h�n, t�rke�n n�k�isen�,
kirjeen taskustansa ja antoi sen Margareetalle, joka jo oli tuntenut ja
tervehtinyt h�nt�.

�kki� punastuen ja ilosta vavisten otti Margareetta kirjeen; mutta

ajatellen, ett� tuon rakkaan sanoman tuoja tarvitsisi palkkiota, sanoi
h�n: "tule kartanolle lep��m��n, Pekkaseni, olethan sin� v�syksiss�.
Mutta eth�n kotoa saakka ole juossut t�nne t�t� tuomaan."

Pekka kurkisti tukkansa alta oikealle ja vasemmalle, ennenkuin h�n

vastasi; mutta rohkeni kuitenkin vihdoin sanoa: "en, min� p��sin
enemm�n kuin puoli matkaa is�n rattailla, joka meni Myllym�keen. �iti
k�ski minun rient�� takaisin, niin p��sen hevosella takaisin taas, kun
is� palajaa tyhjill� k�rryill�, jos vaan ensin sain tavata neidin
yksin."

Pieni sanansaattaja ei mill�k��n muotoa suostunut tulemaan taloon, ja

Margareetan kysytty� kuinka is�, �iti ja sisaret jaksoivat, joihin
poika siev�sti ja nyt jo ujoilematta vastasi, otti Margareetta
taskustansa pienen valkoisen rahan, jonka h�n antoi pojalle, joka
onnellisena rikkaudestansa t�ytt� karkua l�hti rient�m��n takaisin
maantiet� pitkin, huolimatta siit� kuinka h�n lensi vieraan herrasv�en
ohitse, jotka jo olivat ehtineet melkoisen matkan p��h�n.

Kun Margareetta n�in oli j��nyt yksin avasi h�n kirjeen ja silm�ili,
astuessaan tiet� pitkin, muutamia rivi� siell� t��ll�, mutta pisti sen
pian taas taskuunsa ja rupesi astumaan vilkkaammin, saavuttaaksensa
toiset ja samalla muistuttaaksensa heit� k��ntym��n takaisin, ett�
ehtisiv�t kotiin p�iv�llis-tunniksi. Pian sen j�lkeen kuin he olivat
tulleet kotiin sai Margareetta tilaisuuden lukea kirjeens�, toisen
kahden vuoden kuluessa!

"Margareetta, minun syd�meni valittu ja el�m�ni vaimo!

Onko sinun rakkautesi viel� luja ja oletko viel� syd�mess�si minun

omani? Niin, en min� milloinkaan, edes minun sisimm�isess� sielussani
sinua petollisuudesta ep�ill� taitanut ole, sill� luottamus sinuun on
se valo ollut, joka minun t�ss� pimeydess� valaissut, ja t�ss�
murheellisessa erossa lohduttanut on. Tuhannet kerrat olen min� itseni
�kki� valmistanut, itse�ni taasen Suomeen laittaakseni, sinun ihanaa
katsantoasi n�hd� saadakseni, mutta on aina silloin mieleeni sinun
varoituksesi tullut ja sinun sanasi kuinka suureksi sinun surusi
tulisi, jos min� sinun t�htesi kuhunkaan onnettomuuteen tulla
mahtaisin, ja olen min� sitten j�lleen j��d� p��tt�nyt, vaikka
Jumala sen tiet�� millisell� syd�mell�. Ainoa lohdutus on sinua
ajatella ollut, ja koettaa parempaan tilaan p��st�, ett� min� itseni
sinun sukulaisillesi ilmoittaa taitaisin. Mutta kaikki on minulle
vastoin-k�ynyt. On nyt kuitenkin taasen parempaa toivoa. Kuuluu
Suomessa uutta sotav�ke� yl�s-pantavan, ja on minulle katteinin virka
luvattu. Se paisti on totisesti laiha tarjottavaksi, mutta parempaa
ei taida isoon aikaan tulla, ja olen min� n�hnyt, ett� sin�
huonommallakin iloinen ja tyytyv�inen olla olet taitanut. Ajattelen
min� sent�hden: jossa rakkaus asuu, laihakin ruoka kelpaa. Tahtoisin
kuitenkin sinulle parempaa tarjota taitaa, kuitenkin on nyt, Jumalan
kiitos, se kallis rauha, ja min� taidan sinua n�kem��n tulla, ja
halajaa minun syd�meni niin, ett'en min� pelk�st� halusta minun
toimiani oikein tehd� taida. Jos sin�, minun syd�meni valo ja elo, edes
muutaman rivin sinun k�dest�si minulle tulla taitaisit antaa, tulisi
minun haluni v�h�n hiljennetyksi. Tosin tied�n min� sinusta ett� sin�
el�t, mutta paljoa muuta en min� sinusta ole tiedokseni saanut.

Pelj�ten jotakin harmia sinulle tulevan, en min� t�t�k��n kirjett�

uskalla sinulle suoraan laittaa, vaan saa Elli sen j�lleenkin
toimittaa. Mahtakoon se sinun terveen� tavata.

Hyvin tied�n min�, ett� minulla sinun sukusi kanssa kova kamppaus
edes-seisoo, mutta pahempia kuin kasakat ja kalmukit eiv�t he olla
mahda, ja olen min� enemm�n kuin yhden kerran, kaikesta
vastustelemisesta huolimatta, lopuksi kuitenkin Jumalan armosta
voittanut. En min� kuitenkaan en��n sama hurjap�� ole, kuin ennen,
joka, paitsi Jumalasta, ei mist�k��n huolinut, sill� tulin min� niin
kuin toiseksi ihmiseksi siit� ajasta, kuin min� sen suuren
edesvastauksen ja onnen sain, ett� sinua, minun syd�meni rakastettu,
suojella ja puolustaa. Kuitenkin min� sen n�hd� tahdon, jota minun
vaimoni minulta kielt��, ja vastoin minun tahtoani minulta est��
tahtoisi, jos se viel� kuningas taikka ruhtinas olla mahtaisi, ja pit��
minun sinun, Jumalan avulla suorasti, ilman vilppi� ja kavaluutta
voittaman, toivoen, ett� Jumala minulle t�ss� asiassa voiton antaa
mahtaa, ilman ett� sinun siit� mit��n k�rsi� tarvitsee."

Loppuosa kirjett� sis�lsi l�hempi� selityksi� h�nen

ylenemistoiveistansa ja arveluja tulevaisuudestansa, kertomuksia
kaikenlaisista tapauksista kuluneella vuodella, ja lupauksen parin
kuukauden p��st� tulla Suomeen.

P�iv�n viipyi Kaarle viel� ja l�hti sitten luvaten tulla takaisin

jouluksi. Sesilialle oli ero nyt vaikeampaa, kuin h�n oli luullutkaan,
h�n, joka aina ennenkin oli el�nyt eroitettuna ajatuksiensa esineest�;
mutta nyt oli, kuin h�n nyt vasta olisi tuntenut tarpeen tuntea
lemmitty�ns� ja omistaa h�net. H�n ei nyt en��n tyytynyt syd�mens�
pelkk��n uni-kuvaan.

Mutta joulu l�hestyi ja sen kanssa j�lleen n�kemisen toivo.

Margareettakin luki viikkoja ja p�ivi�. H�n toivoi Maunonkin joulun
aikana tulevan, ja ett� h�nenkin kohtalonsa silloin m��r�tt�isiin.
H�nt� vaivasi t�m� ep�tietoisuuden tila, jossa h�n eli, ja se
vaiti-olevaisuus, jota h�nen �iti�ns� kohtaan piti osoittaman. Jotakin
nyt kuitenkin p��tett�isiin, h�n saisi ainakin k�ytt�id� rehellisesti
ja suorasti, kuinka sitten asia kehittyisikin. Alituinen salattu
levottomuus, jota joskus v�h�n uuvuttivat kirkkaammat toiveet, joskus
taasen eri muotoisena kalvoi h�nen syd�nt�ns�, mutta jota aina piti
salattaman, oli v�hitellen h�nt� sortanut. H�nen kasvonsa olivat
vaalistuneet, eiv�tk� h�nen askeleensa en��n olleet niin keveit� kuin
ennen. Usein istui h�n uneksien, p�� k�den nojassa ja katseli ulos
akkunasta, ik��nkuin h�n sangen tarkasti olisi katsellut mit� siell�
tapahtui, ja kuitenkaan ei h�n semmoisina hetkin� tiet�nyt, jos ulkona
oli kes� kauneudessansa, vai josko h�n katseli talven yksitoikkoista
lumi-pukua. Mutta sittenkuin h�n oli saanut puolisonsa kirjeen ja
sielt� ammentanut j�lleenn�kemisen toivon ja toivon, ett� se
kiusallinen tila loppuisi, jossa h�n oli el�nyt, tuli h�nen mielens�
taasen keve�mm�ksi, ja toiminnon halu ja reipas mielentila alkoi
karkoittaa sit� uupumusta, joka oli h�nen vallannut.

11.

Oli joulu-aatto, iltap�iv�ll�, kello ei viel� ollut nelj�, mutta pimeys

peitti jo seudun. Pieni lumisadekin puolestansa esti ulkona olevan
n�kem�st� eteens�, mutta lumen valkeus valaisi kuitenkin v�h�n muuten
syv�� pimeytt�.

Er��ss� talonpoikaistalossa H�meess� oli nuori mies �sken tullut

tupaan. H�nen ryhdist�ns� saattoi n�hd�, ett� h�n oli soturi. H�n oli
juuri pudistanut lumen vaatteistansa ja avannut pienen matka-lippaan,
kun toinen matkustaja ajoi pihaan ja sitten tuli tupaan. Viimeksi
tullut heitti hartioiltansa takkukarvaiset turkkinsa, itseksens�
mumisten: "kas t�m�p� pyry-ilma!"

Ensin-tullut meni, kuultuansa toisen puheen, pari askelta l�hemm�ksi;

ja sittenkuin h�n hetkisen oli toista katsellut, sanoi h�n: "niin
todellakin, te olette varmaankin pelastajani Norjan tuntureilla,
Katteini Malm? Ettek� tunne minua, joka ilman teit� nyt tuskin olisin
matkalla kotiin?"

"Ah te, nuori herra! Onpa hupaista n�hd� teit� niin terveen� ja
raittiina nyt. Ja todellakin, ilmakin t�n� iltana muistuttaa
tunturi-pyry�."

"Ei auta mink�lainen ilma on, kun vihdoinkin on toivoa monen vuoden
per�st� saada n�hd� omaisiansa, ja lis�ksi viel� jouluaattona."

"Hm," sanoi Mauno, "tosin min�kin aivon tinki� itselleni hevoista

t��lt�, mutta kun ei keskievaria ole, k�y matka vitkalleen. Kuitenkin
yrit�n min�kin eteenp�in, vaikk'ei minulla jouluaatoksi ole niin
iloisia toiveita, kuin teill�. Rakastettuni luo, jota en kolmeen
vuoteen ole n�hnyt, saattaisin kyll� ehti�, mutta min� en kuitenkaan
saa h�nt� n�hd�, vaan min� aion er��sen taloon, jossa tapaan ihmisi�,
joista min� pid�n, vaikk'en ole miss�k��n heimolaisuudessa heid�n
kanssansa."

"No, mutta nytp� pist�� p��h�ni verraton ehdoitus," sanoi nuori mies
kaataessaan matkalippaastansa otetusta pullosta viini� lasin Maunolle
ja itsellens�. "Minun kotooni on t�st� vaan kolme penikulmaa. Tehk��
minulle ilo, ett� tulette minun kanssani ja viet�tte joulun meill�.
Min� en ole tahtonut omaisilleni ilmoittaa, kuinka pahasti minun olisi
k�ynyt, jos ette te olisi minua pelastanut, min� en tahtonut peloittaa
heit�, viel� ollessani poissa. Ajatelkaas mik� ilo nyt minulle ja
heille kun samassa, kun kerron teid�n uljasta tekoanne, pelastaa minun
henke�ni, vaikka omannekin helposti olisitte taitanut siin� menett��,
kun samalla saan heille esitt�� sen miehen, jota saamme kiitt�� siit�
ett� viel� saamme n�hd� toisemme! Kas sep� hyv�, ett'en ole tahtonut
saada hevoista, ja ett� niin my�h�iseen tulin t�nne, muuten en olisi
saanut teit� tavata. Eik� niin, my�nnytteh�n rukoukseeni, tulettehan?"

Mauno hymyili nuoren miehen innokkaalle puheelle ja sanoi: "enh�n min�

edes tied� kuka yst�v�llinen kutsujani onkaan, teid�n pit�� olla hyv�
ja sanoa minulle nimenne, koska tekin tied�tte minun nimeni."

"Vai niin, te ette edes tied� kuka min� olen? Erinomaisen v�h�n te
todellakin olette utelias, sittenkuin henkenne vaaralla pelastitte
minut! Jos mahdollista oli my�s, ett� harvat pelastuneista minun
tunsivat. Tuskin minun tarvitsee sanoakaan, ett� ensimm�inen
kysymykseni, sittenkuin taisin kysy�, ja kuultuani, ett� te olitte
l�htenyt pois, koski teid�n nime�nne. Teid�n ��nenne oli kuitenkin,
selvempin� hetkin�ni, niin varmasti juurtunut mieleeni, ett� min� heti
sen tunsin, ja teid�n muotonne oli minulle niin tarkasti kerrottu,
ett'en min� pelj�nnyt erehtyv�ni, jos saisin teid�t n�hd�. Mutta nyt,
koska ette tied� minun nime�ni, niin enp� sit� sanokaan. Kas, siit�p�
hauskaa tulee. Teid�n pit�� tuleman mukaani, �lk�� kielt�k�k��n.
Sanottehan, ettei morsiamenne odotakaan teit�. Min� rosvoan teid�t
pime�ss� ja vien teid�n omaisieni luo. Paras kestitys on olla
tervetullut, ja min� tied�n siksi tulevan."

Mauno antoi hymyillen suostumuksensa seurata nuorta miest�. Iloinen

seikkailu sai harvoin h�nest� hitaan osanottajan. Matkustajat istuivat
nyt molemmin samaan rekeen, tavarat muutettiin toiseen, ja kuljettiin,
mentiin iloisesti puhellen tiet� pitkin eteenp�in, tarvitsematta en��n
tehd� poikkeusta, sill� hevoset olivat tilatut viem��n matkailijoita
perille saakka.

Matka joutui ilman mit��n seikkailusta, vaikka v�h�n vitkaankin syv�ss�

lumessa. Nyt ajettiin reki er��sen taloon, josta lumisateenkin l�vitse
n�kyi tulta.

"T�m� on minun kotoni," sanoi Malmin matkakumppani h�nelle. "T�m�nkin

ovat ven�l�iset h�vitt�neet ja polttaneet. T��ll� nousemme yl�s, josta
kynttil�t loistavat. Kas niin, turkit pian pois, ja sitten sis�lle.
Tule, tule, nyt sinun pit�� tuleman oitis minun kanssani. Ei, ei, ei
kursastelemista vaatetuksen puolesta, olethan siisti ja hyv�,
sittenkuin sudesta konttasit. Tule nyt, min� odotan levottomasti heid�n
tapaamistansa."

Ovi avattiin ja heijastava valo tuli heit� vastaan monista

joulu-kynttil�ist�. Katariina rouva, joka istui sisimp�n� huoneessa,
nousi yl�s ja astui askelen nuorta miest� vastaan, joka rient�en h�nt�
vastaan sulki h�net syliins�. Sesiliakin syleili samassa ilosta
huudahtaen odotettua, rakasta vierasta. Margareetta vaan, joka oli,
n�hnyt oven vieress� seisovan Maunon, seisoi liikkumattomana
paikallansa, vavisten ja voimatta ottaa askeltakaan, taikka sanaakaan
virkata. �kki� irtaantui nuori Yrj� omaisiensa syleilyst� sanoen:
"katsokaa, �itini, iloissani en saa laimin-ly�d� tehd� teit� tutuksi
sen rakkaan vieraan kanssa, jonka min� olen tuonut mukanani, se on
henkeni jalomielinen pelastaja, Katteini Mauno Malm, jonka oikeutta
yst�vyyteemme ja kiitollisuuteemme min� selit�n, niinpiankuin olen
ehtinyt tervehti� Margareettaa. Kas, vieraassa paikassa olisin tuskin
sinua tuntenut." Samassa kuin h�nen piti tervehtiv�n sisartansa,
huomasi h�n riehuvan mielen-kiihotuksen, jota koko h�nen muotonsa
osoitti. H�n sulki h�nen syd�mellisesti syliins� sanoen: "Margareetta,
olethan kovin liikutettu, toinnu, sisareni!"

Yrj� ei ollut iloisessa innossansa huomannut syv�� vaaleutta, joka oli

levinnyt Katariina rouvan kasvoille, kun h�n mainitsi Malm'in nime�.
H�nen arvaamaton tulonsa teki Katariina rouvaan ensin vastenmielisen
vaikutuksen. Kuitenkin, sittenkuin h�n hetkisen oli saanut rauhoittua,
huomasi h�n, ett� h�nen pit�isi sanoa jotakin, mutta vasten
tavallisuutta, h�nen henkil�ns� m��r��v�isyyteen katsoen, ei h�n
parainkaan tahdoin l�yt�nyt sopivaa alkusanaa.

H�nen mielest�ns� oli t�m� k�ynti verratonta rohkeutta, sittenkin jos

tuo uskalias olisi tullut luopumaan kaikista vaatimuksista Margareetan
suhteen. Mutta t�ydellisen� julkeutena piti h�n sit�, jos h�n viel�
tahtoi mit��n vaatimuksia tehd�.

Mauno ensin tointui h�mm�styksest��n. "Armollinen rouva," sanoi h�n,

"en min� n�in olisi tunkeunut teid�n huoneesenne, ja viel� lis�ksi n�in
pyh�n� iltana, mutta puolustus-syyksi t�ytyy minun ilmoittaa, etten
min� tiet�nyt minne se minua vei, jonka nyt vasta huomaan olevan nuoren
herra Yrj� Boijen. Mutta koska min� nyt kerran olen tullut, ehk� tosin
v�hemmin sopivalla tavalla, en taida j��d�, mutta en my�sk��n l�hte�,
ennenkuin olen ilmoittanut sen asian, jota kuitenkin muutaman p�iv�n
per�st� olisin tullut t�nne ajamaan. Min� olen nimitt�in tullut t�lle
seudulle, Margareettani sukulaisilta anomaan heid�n suostumustansa,
vied� kotiini h�nt�, joka jo monta vuotta Herran siunauksen kautta, on
ollut minun puolisoni."

Katariina rouvan kasvoilla muuttui syvin kalveus heloittavimmaksi

punaksi kun h�n vastasi: "mit� suurimmalla h�mm�styksell� kuulen t�t�
puhetta miehelt�, jonka jo aikoja sitten olisi pit�nyt �lyt�, ett'ei
ensink��n sovi pit�� lukua t�mm�isest� laittomasta seremoniasta, jonka
nuori tytt� salli tapahtua, sittenkuin pelj�stys ja h�mm�stys niin oli
h�nen mielt�ns� h�irinnyt niin, ettei h�n tiet�nyt mit� h�n teki;
ett�, sanon min�, semmoinen seremonia vanhempain ja sukulaisten
suostumuksetta, on niin laiton, ett'ei se sitoisi halvintakaan, viel�
sitten neiti Boijea, henkil��n, jolle h�nen arvonsakaan puolesta ei
sovi vaimoksi menn�. Ainoasti t�m�n seremonian t�ysi laittomuus ja
v�h�p�t�isyys on vaikuttanut, ett� sen kumoamista on pidetty
tarpeettomana, viel� enemm�n kun ei tiedet�, jos se ollenkaan on
tapahtunutkaan, kun pappi, jonka sanotaan sen toimittaneen, on kuollut,
eik�, sen mukaan kuin min� tied�n, mit��n asiapaperia l�ydy, joka sen
todistaisi. Kaikissa tapauksissa saatte olla varma siit�, ett�, jos
t�m�n n�in ilmoitetun vihkimisen nojassa mit��n vaatimuksia teette,
taikka niinpiankuin joku vieras saa tiedon teid�n v�it�ksest�nne ett�
semmoinen on tapahtunut, niin se my�s laillisesti kumotaan. Niin
tehd��n my�skin, jos minun tytt�reni luulee omantuntonsa sit� vaativan,
ennenkuin h�n rupee sen miehen vaimoksi, jonka min� h�nelle m��r��n."

Katariina rouva vaikeni, vaikka h�n mielell�ns� olisi muistuttanut

Maunoa l�htem��n. Mutta h�nen poikansa oli tuonut h�nen vieraaksi, eik�
h�n tahtonut vieras-varaisuuden pyhyytt� loukata. H�n toivoi kuitenkin,
ett� h�n nyt jo itse huomaisi viipymisen sopimattomaksi.

Mauno loi Katariina rouvaan vihaisen katseen, mutta sanoi �kki�: "min�
huomaan, ett'ei nyt ole jatkamisesta. Nyt on pyh� ilta. Jahka min� olen
saanut kotini kuntoon, on minulla kunnia viel� kerran kirjallisesti
pyyt�� vaimoani, sitten tullakseni noutamaan h�nt�. Viel� min� rukoilen
n�yr�sti, niinkuin rukoilevan sopii; min� pyyd�n paljon, pyyt�ess�ni
t�t� helme�; en kuitenkaan syntyarvon t�hden, sill� todellakaan ei
h�nen ylh�isyytens� ole minulle mist�k��n arvosta."

Sitten k��ntyen Margareettaan, otti h�n h�nen �kki� syliins�, suuteli

h�nt� ja sanoi: "el� onnellisena, vaimoni! Sinun syd�meesi min�
paraiten luotan, ett� t�st� asiasta hyv�ll� sovitaan." Sitten pani h�n
Margareetan Katariina rouvan syliin, joka oli rient�nyt heid�n tyk�ns�,
kumarsi l�sn�-oleville, meni nopeilla askeleilla istumaan portaitten
edell� viel� olevaan rekeen ja oli silm�nr�p�yksess� kadonnut
lumipyryyn.

Yrj� Boije seisoi viel� hetken pihalla, jonne h�n oli saattanut Maunoa,
koettaen saada h�nt� j��m��n; sitten palasi h�n hnoneisin, meni
Katariina rouvan eteen ja sanoi: "�itini, ette ota poikaanne
yst�v�llisesti vastaan monen vuoden eron per�st�, kun te ajatte
talostanne sen miehen, joka on tehnyt mahdolliseksi teille saada t�t�
poikaanne takaisin. Jos ei h�n, saattaen omaa henke�ns� mit� suurimpaan
vaaraan, olisi pelastanut minua semmoisena aikana, kun jokainen vaan
ajatteli itse�ns�, niin minun luuni nyt olisivat Norjan tuntureilla
valjentumassa, niinkuin monen muunkin. Ja Margareetankin on h�n
pelastanut kuolemaakin kauheammista vaaroista, ja kauvan ik��nkuin
kaupitellut henke�ns� h�nen pelastukseksensa. Mit� tahansa
ajattelettekin h�nen vaatimuksistansa, kohteliaisuutta ja
hyv�ntahtoisuutta olisi h�nen kuitenkin pit�nyt saada meid�n
perheess�mme nauttia."

Katariina rouvan katse synkistyi, ja ylpe�ll� ylevyydell� vastasi h�n:

"eip� pojan sopisi tuommoista puhetta �iti�ns� kohtaan k�ytt��, mutta
viel� v�hemmin sopii Yrj� Boijen pit�� tuommoisen nimett�m�n,
halpasukuisen miehen puolta. Min� vastaan teoistani; laita niin, ett�
sin� taidat vastata omistasi."

Kaarle, josta t�m� kohtaus oli varsin k�sitt�m�t�nt�, astui nyt my�skin
esille saamaan jonkinlaista selvityst� t�st� kummallisesta asiasta.

Katariina rouva kertoi muutamilla sanoilla Kaarlelle, mit� h�nen

tarvitsi tiet��, ja liitti sitten: "Kaarle, tulevainen rakas
v�vykultani, sin� jolta ei sotael�m�n raa'at tavat ja monenlaiset
seurat ole h�vitt�neet oikeuden ja jalouden tunnetta, niinkuin min�
valitettavasti huomaan olevan poikani Yrj�n laidan, sano, mit� sin�
arvelet ett� minun tulee tehd� t�ss� asiassa? Ei sent�hden, ett� min�
hetke�k��n olisin kahden vaiheella taikka neuvon puutteessa, mutta
sent�hden ett� t�m� taitamaton nuorukainen oppisi, kuinka jalosukuisen
nuorukaisen tulee ajatella."

"Luonnollisesti minulla t�ss� taitaa olla vaan yksi ajatus," sanoi

Kaarle kiivaasti. "Moukkia k�rsitt�k��n, olkoot he meid�n aseneinamme,
olkoon heill� leip�ns�. Kohdeltakoon heit�, jos niin tahdotaan,
yst�v�llisestikin; mutta jos he tahtovat meid�n joukkoomme tunkeutua,
jos he tahtovat tehd� itse�ns� meid�n vertaisiksemme, jos uhalla
tahtovat pyrki� yl�s meihin, silloin saakoot kokea toista. En min� ole
Sesilia Boijen puolisokseni valinnut saadakseni tuommoista langokseni.
Enp� usealle jalosukuisellekaan antaisi semmoisia vaatimuksia anteeksi,
ja t�m� junkkari ei ensink��n tarvitse s��liv�isyytt�."

Sesilian syd�nt� s�rki, kun Kaarle sanoi n�m�t sanat ��nell� ja

katseella, jota h�n ei ennen ollut n�hnyt. V�kisin johtui unensa h�nen
mieleens�. Samassa nousi Margareetta yl�s er��st� huoneen loukosta,
jossa h�n oli istunut nojaantuneena er�st� tuolin selk�pielt� vasten.
Nyt oikaisi h�n melkein ylpe�sti vartaloansa, sanoen: "Jumala itse on
laittanut niin, ett� min� olen h�nen vihitty vaimonsa, eik� kukaan
ihminen, olkoonpa kuka tahansa, voi eroittaa minun syd�nt�ni h�nest�.
Jos Herra Jumala on antanut minun synty� s��dyss�, joka maailman
silmiss� nostaa minun h�nt� korkeammalle, niin on sama Jumala
vihkimisess� pannut minun olemaan h�nelle n�yr� ja kuuliainen, ja
noudatan min� sit� k�sky� kuolemaani saakka; ja siin� minua siunatkoon
ja varjelkoon taivaan Herra suuresta armostansa t�st�l�hin, niinkuin
t�h�nkin asti; min� en mit��n voi." Sitten meni h�n huoneesta omaan
kamariinsa, jossa h�n yksin�isyydess�, melkein yht�mittaa rukoillen,
vietti illan kenenk��n kutsumatta h�nt� toisten luo.

Kun Margareetta oli mennyt pois, sanoi Katariina rouva: "nyt on pyh�
joulu-aaton ilta, me olemme sen unohtamaisillamme omien, pienien
asioittemme t�hden, ja, poikani, min� olen viel� tuskin tervehtinytk��n
sinua tervetulleeksi kotia. Olkoon t�nne-tulosi siunattu ja onnellinen!
Min� olen k�skenyt talonv�en kokoontua etu-huoneesen, ett� saavat sinua
tervehti�. Min� kuulen liikett� sielt�, k�sky�ni on siis noudatettu.
Tule, poikani." Samassa avattiin ovi, ja molemmat astuivat odottavan
v�en luo, jolle Katariina rouva juhlallisesti esitteli poikansa,
v�kev�n joulu-oluen kiert�ess� v�en seassa. Jyke�mm�t ty�rengit
raappivat permantoa jaloillansa, piiat seisoivat h�mill�ns�,
eiv�tk� kehdanneet edes yritt��k��n tervehti�; ja pari sievemp��
"sis�-neitsytt�" niiasivat leve�sti. Ei kukaan sanonut sanaakaan,
paitsi puutarhuri, joka astui esiin ja tirkisti nuorta herraa rohkeasti
silmiin, virkkaessaan: "niin, tosin olette sama Yrj� herra, kuin
ennenkin, mutta parempi olisi ollut, jos olisitte pysynyt kotona rypsi�
nuijaamassa ja est�m�ss� heit� taloa polttamasta. No, no, tervetuloa
kotiin! Hyv� herra te aina olette ollut, ja is�vainajanne n�k�inen
niinkuin lantti, Jumala teit� siunatkoon!"

Yrj� kiitti ukkoa ja tervehti kaikkia yst�v�llisesti. "Ja nyt," sanoi

Katariina rouva, "on teille laitettu kestityst� tuvassa. Huvitelkaa nyt
itse�nne viel� pari tuntia leikeill� ja hauskuuksilla ja valmistakaat
sitten itsenne Jumalan huoneessa viett�m��n joulup�iv�n aamusaarnaa."

Ovi avattiin ja joukko riensi ulos, miehet raskailla, t�misevill�

askeleilla, ja naiset pist�en sivun edell� ovesta, kaikin iloissansa
siit�, ett� p��siv�t koko juhlallisuudesta.

Katariina rouva ei sallinut pyhin� ensink��n puhuttavan jouluaaton

tapauksesta. Mutta heti niiden loputtua, kutsui h�n Kaarlen ja Yrj�n
huoneesensa erityiseen keskusteluun, sulki oven ja puhui heille
seuraavasti: "sinulle, tulevainen v�vyni, ei minun tarvitse sit� sanoa,
ja sinustakin, poikani Yrj�, toivon min�, ett�, nyt kun sinulla on
ollut arvelemisen aikaa, sin�kin huomaat, niinkuin mekin, ett� t�m�
onneton liitto, johon Margareetta on mennyt, on yht� h�pe�llinen kuin
laitonkin. Minun hartain toivoni olisi siis, ettei kukaan saisi tiet��
sit� olleen olemassakaan. Min� olen sent�hden, Margareetan
sopimattomasta ja niskoittelevasta k�yt�ksest� huolimatta, pannut h�nen
valittavaksensa joko juhlallisesti luvata, ett'ei h�n mink��nlaista
yhteytt� en��n t�m�n miehen kanssa pid�, taikka joutua maailman
h�v�ist�v�ksi sen kautta, ett� t�m� laiton avioliitto julkisesti
rikotaan. Murheellisella syd�mell� t�ytyy minun ilmoittaa ett� h�n
yksip�isesti kielt�� semmoista lupausta antavansa. Kuitenkin min� pid�n
paraana, ett� viel�kin viivytet��n sit� tapausta, joka sukuamme
h�p�isisi. Odottakaamme ensin, jos tuo halpa-sukuinen viel� rohkenee
vaatimuksiansa tehd�, sittenkuin h�n on n�hnyt, kuinka v�h�isen voiton
toivoa h�nell� on. Jos h�n niit� kuitenkin tekee, koettakaamme tarjota
h�nelle rahoja ja ylennyst� virassansa, jota sin�, Kaarle poikani,
varmaankin saatat h�nelle helposti hankkia, ett� saisimme h�nen
peruuttamaan vaatimuksia, joilla h�n ei kuitenkaan muuta voita, kuin
sen h�pe�n, jonka h�n meille saattaa. Mit��n muuta eroa ei silloin
kaivattaisikaan, sill� Margareetta vakuuttaa, ett'ei h�n miss�k��n
tapauksessa rupea uuteen avioliittoon, ja seuratkoon h�n siin� kohden
tahtoansa. H�nen nimens� ei sill� tavalla tule suvulle h�pe�n-pilkuksi.
Niin, yst�v�ni, min� luulen ett'ei teill� ole mit��n muistutettavaa
puhettani vastaan."

"Min�kin," vastasi Kaarle, "olen asiaa tuuminut, ja olen tullut siihen

p��t�kseen, ett� ehk� olisi parasta kokea vaikuttaa mieheen Margareetan
kautta. Tottahan h�nen mielett�myytens� lannistuu. Yleist� huomiota
pit�� ennen kaikkia v�ltett�m�n."

T�ss� keskeytti Kaarlea nais-ihmisen ��nek�s itku etu-hnoneesta.

"Katsohan, poikani," sanoi Katariina rouva, "mit� se merkitsee."

Yrj� avasi oven: "kas, vanha Maiju," sanoi h�n ihmetellen, "no, mit�
ihmett� nyt on tapahtunut?"

"Vai niin, Flinkin vaimo," sanoi Katariina rouva. "Jos h�nell� on

mit��n puhuttavaa, niin istukoon siell� ulkona niin kauvan. Min�
kutsutan h�nen pian sis�lle."

Keskustelua �idin ja poikien kesken jatkettiin viel� hetkinen,

toisinaan Yrj�n puolesta kiivaastikin. H�n tuumi, ett� tosin oli sangen
ik�v��, ett� Margareetta oli mennyt niin sopimattomaan naimiseen, mutta
koska se nyt kerran oli tapahtunut, oli h�nen mielest�ns� paras, ett'ei
lis�� riidelt�isi, koska Malm oli kelpo mies eik� Margareettakaan
mist�k��n tottelemattomuudesta taikka uppiniskaisuudestaan, omaistensa
luvatta, t�h�n suostunut.

Katariina rouva ei sallinut pitk�� sanelemista t�st�, vaan piti

keskustelun loppuneena. V�h�n sen j�lkeen kutsuttiin sis�lle
"Flinkiska," entinen Maiju neitsy, joka syv��n niiaten ja kovasti
nyyhkytt�en pys�htyi ovelle.

"No, Flinkin matammi, mik� onnettomuus teit� on kohdannut?" kysyi

Katariina rouva s��liv�sti.

Kyynelvirta oli ensimm�inen vastaus, mutta sitten tuli yht� kova

sanavirta, jolla Maiju kertoi onnettomuuttansa. Flinki oli ottanut
itsellens� rusthollin, sittenkuin semmoinen m��r�ys oli tullut, ett�
jokainen, joka ottaisi varustaaksensa ratsumiehen talosta, saisi ottaa
omaksensa hylj�ttyj� rusthollia. Niin h�n oli valinnut yhden ja ottanut
sen haltuunsa. "Mutta," jatkoi h�n kertomustansa, "juuri kun me
keskiviikkoaamuna sy�mme suurustamme, sanoi Flinki: tied�tk� t�st�
rusthollista tulee hyv�, ja nauroi kuinka mukavasti h�n oli sen saanut.
Niin, niin kyll� se saattaisi hyv� olla, jos ei se olisi t�mm�isess�
suomalaisessa pit�j�ss�, sanoin min�. Yht� kaikki, sanoi Flinki, kyll�
sill�kin saattaa hyv�t puolensa olla, ja h�n n�ytti niin salaiselta,
ett� min� juuri aivoin kysy� mit� h�n tarkoitti. Mutta samassa avattiin
ovi ja kukas tuli sis�lle? juuri Majuri Fieant, h�n joka ennen oli
Kajaanin p��llikk� ja h�nenp� tuo rustholli ennen oli ollutkin. Ja
h�nell� oli k�dess�ns� suuri piiska, jolla h�n oli ajanut, ja h�n huusi
kuin kaleija, ett� meid�n oitis piti korjaaman luumme h�nen talostansa.
Mutta Flinki, joka tiesi oikeuden olevan h�nen puolellansa, h�n kumarsi
vaan ja nauroi ja k�ski herra Majurin istumaan alas, mutta arveli, ett�
rustholli nyt oli h�nen. Mutta herra Jumala, silloin toista tuli.
Fieanti tuli niin valkoiseksi kuin riepu naamastansa, ja eip�s
aikaakaan niin tarttui h�n Flinkiin yhdell� k�dell�ns� ja renkiin
toisella ja heitti ne pihalle, ja min� juoksin pakoon niin pian kuin
ik�n�kin p��sin, h�n meid�n per�ss�mme piiska ilmassa, siksi kuin me
p��simme tiluksilta pois. Mutta renki-tolvana j�i seisomaan pihalle,
eik� tullut is�nt��ns� auttamaan. -- Nyt ne ovat ottaneet nimismiehen
viran Flinkilt�, eik� h�n nyt tied� mit� h�nen pit�� tekem�n, kuin
Fieanti vastoin kaikkia lakia ja oikeutta otti meilt� rusthollimme. Me
olemme nyt olleet t��ll� l�hell� Flinkin sisaren luona, ja Flinki l�hti
�sken katsomaan itsellens� toista paikkaa, mutta min� en tied�, minne
min� sill� aikaa p��sisin katon alle."

"Aluksi taitaa Flinkiska j��d� t�nne," sanoi Katariina rouva, "ehk�

teid�n miehellenne onnistuu saada koto. T��ll� on paljon ty�t�,
kehr��mist�, kutomista ja neulomista tytt�reni h�iksi, ja jos te
tahdotte auttaa, niin sopiihan kaikki hyvin."

Maiju niiasi ja suuteli Katariina rouvan hameen lievett� ja astui ulos

mielistyneen�, sill� kyll� h�n tiesi, ett� Flinki oli puolensa pit�nyt
ja ett'ei h�nt� mik��n h�t� uhannut, mutta h�nen mielest�ns� oli hauska
saada olla h�itten valmistuksissa ja h�iss�, sill� aikaa kuin h�nen
miehens� oli toimi-matkoillansa, ja nyt oli h�n tyytyv�inen, kuin h�nen
temppunsa oli onnistunut.

12.

Sesilian iloista onnea pimensi joskus pieni varjo. H�n ei itsek��n

oikein tiet�nyt mit� se oli, mutta h�n tunsi ep�m��r�isen
levottomuuden, ja h�n moitti sit� itse, luullen sit� my�t�k�ymisest�
pahantapaiseksi tulleen lapsen tyytym�tt�myydeksi. Olihan h�nell�
kaikki mit� syd�mens� taisi toivoa, ei h�n edes unissansakaan taitanut
kuvitella Kaarlea miellytt�v�mm�ksi ja hempe�mm�ksi, kuin h�n oli; ja
kuitenkin, miksi toisinaan oli, niinkuin h�n olisi vet�ynyt takaisin,
ettei h�nen olisi tarvinnut j��h�n koskea, kun h�n kuuli muutamia h�nen
sanojansa. Valtiollisissa asioissa n�ytti h�n joskus olevan toista
mielt� kuin Katariina rouva, mutta h�n v�ltti kuitenkin aina pienell�
kohteliaisuudella jokaista vastustamista, ja muutti puheen siev�sti
toiseen aineesen, niin ettei Katariina rouva sit� huomannut, eik�
Sesiliakaan oikein tiet�nyt mit� Kaarle tarkoitti, vaikka h�n aina
silloin tunsi jotakin mielipahaa. Usein oli niinkuin h�n olisi tahtonut
tutkia Kaarlen sielun syvint� pohjaa, mutta h�n sanoi sitten taasen
itsellens�, ett� jos h�nen t�ytyikin olla sulhollensa ihan avoin ja
selv�, ei h�n kuitenkaan morsiamena saanut h�nelt� samaa vaatia. Ja
kuitenkin se kiusasi h�nt�, h�n luuli joskus tuntevansa h�nt� v�hemmin
kuin milloinkaan, eik� h�n tahtonut itsellens� tunnustaa, ett� h�n
pelk�si h�nen sielunsa tuntemattomissa seuduissa l�yt�v�ns� pahoja
pilkkuja, joita h�n nyt ei n�hnyt. Mutta harjaantunut maailman mies
peitti ajatuksensa, ja ainoasti hienoa hempeytt� ja kevytt� pilaa
huomattiin h�nen puheissansa, semmoista, jota silloin pidettiin
hienouden ja somuuden kukkaisena. Meid�n aikoinamme semmoista tapaa
pidett�isiin vanhan aikuisena, ehk�p� turhamaisena ja naurettavanakin.
Er��st� Kaarlen kirjoittamasta kirjeest� saatamme v�h�n n�hd�, mit�
eiv�t puheensa osoittaneet. Se oli samaan aikaan kirjoitettu er��lle
Tukholmassa olevalle tuttavalle.

"Ei, veikkoni, niin eiv�t naima-ajatukseni ole minua valloittaneet,

ettei minulla olisi aikaa asioiden menestymist� hoitaa, mutta t�ss�
kurjassa tuvassa on kaikki viel� niin huonolla kannalla, ettei viel�
ole mahdollista t�st� mit��n erityist� sanoa ja kertoa. Mit� min�
hallitushoidon suhteen olen taitanut ehdoittaa, sen olen hiljan
asianomaiseen paikkaan l�hett�nyt, ja min� luulen, ett� herra siell� ne
hyv�ksyy suuriakaan muutoksia tekem�tt�. Ehdoituksissani on paljon
semmoistakin, joka niin j�rjestettyn� saattaa olla heille hy�dyksi.
Min� arvaan t�rke�mm�ksikin sen voiton, joka t�st� menetyksest� saattaa
tulla kuin ensi silm�ll� n�ytt�isi.

Pit�k��tte vaan siell� kotona varalla, ettette p��st� t�rkeimpi�

asioita huonontumaan sill� v�lin kuin me korjaamme ulkovarustuksia.
Olkaat tarkat ja varovaiset; minusta n�ytt�isi kuin muutamat
korkeudessa tahtoisivat rauhasta vet�� omaa hy�ty�, mutta teid�n
pit�� varovasti laukauksianne t�ht��m�n, muistaen ett� kohtuus on
aina parasta. Id�st� kotoisin oleva ja etel�inen n�yttiv�t v�h�n
erimielisilt� ennenkuin min� l�hdin t�nne, mutta se erimielisyys ei nyt
taitaisi olla varsin sopivaa, vaan taitaisi olla parasta hoitaa asiaa
varovasti, olla levollisen n�k�inen ja antaa heid�n pit�� toinen
toistansa tasapainossa, niin kauvan kuin t�m� k�yt�stapa kelpaa, mutta
varovasti, sill� ei ole juoksemista kahden j�niksen per�ss�, eik� ole
pit�mist� suutansa niin ammollansa, ett� sinne tulee pelkk�� tuulta,
vaikka tosin asian hoitamiseksi pit�isi kaikkia tilaisuuksia k�ytt��.

Pit�k��t my�skin huolta ukosta siell� kulmassa, sill� h�nell� on v�liin

tuumansa, eik� siit� mit��n vahinkoa olisi, jos h�nt� huomautettaisiin
pit�m��n silm�ns� auki, mutta t�m�n pit�� tapahtua erinomaisella
taidolla ja kohteliaisuudella, ettei ukko rupeisi ep�ilem��n, ett�
koitetaan h�neen vaikuttaa, sill� sit� h�n ei suvaitse. Min� en nyt
tahdo erityisi� asian haaroja selitt��; vaan toivon ettei siit� mit��n
vahinkoa tule jos min� tapaamaan saakka annan sinun kirjoituksistani
urkkia tietoja.

Herttuan sanotaan viel�kin olevan vihoissansa. Eik�h�n t�st� seikasta

asian voittamiseksi yhdelt� puolen hy�dytt�isi? Eih�n olisi niin suuri
h�vi�, jos sodan sattuessa, joka ei k�visi meid�n eduksemme, t�ytyisi
luovuttaa t�m� maa; er�maanhan me vaan siten kadotamme; tosin t�m�
tilus viel� on hy�dyllinen, etenkin asemansa suhteen, sill� ei
heid�n pid� saaman lujaa jalan alusta liian l�hell� Ruotsia. Mutta
ennen siit�kin luovuttakoon, kuin ... mutta t�st� ehdimme kyll�
suullisestikin keskustella. Jahka j��t vaan l�htev�t, tulen min�
kotiin, eik� sit� ennen kuitenkaan mit��n taideta tehd�. Tulevaisella
anopillani on palava halu p��st� hoviin. H�n ei rauhoitu ennenkuin h�n
on laskenut hartaan n�yryytens� mahtavuuden jalkojen juureen. No niin,
min� seuraan h�nt� ja morsiantani, pit�m��n huolta, ettei tapahdu
mit��n, joka sitten saisi minun pulaan. Er��n morsiameni sisaren
pit�isi my�skin tuleman mukaan. Ei h�n juuri mik��n loistava kaunotar
ole, mutta kaikissa tapauksissa jotenkin v�ltt�v�, eik� minua
ihmetytt�isi jos h�n her�tt�isi huomiota. Ja minulla onkin jo tuumia
h�nen suhteensa, jotka, jos ne k�visiv�t toteen, taitaisivat olla
meille sangen t�rkeit�.

Minulla on syyt� kaikin tavoin olla naimiseeni tyytyv�inen. Kun min�

ensin rupesin h�nt� ajattelemaan, oli h�n v�hemm�n lupaavan n�k�inen
lapsi, mutta oli niin monta suhdetta, jotka puolustivat t�t� liittoa,
ett� min�, toivoen saattavani antaa h�nelle edes jonkinlaista
k�yt�staitoa, jos sit� h�nelt� tykk�n��nkin puuttuisi, kuitenkin p��tin
tyyty� h�neen. Tuskin tarvitsee sanoanikaan, ettei h�nell� eik� h�nen
sukulaisillansakaan mit��n estett� ollut. Mutta nyt olenkin voittanut
enemm�n kuin odotinkaan. H�n on nyt muodostunut mit� ihanimmaksi
keijuiseksi, joka varmaankin hovissa saa ihastusta aikaan, jahka h�n
vaan ehtii p��st� er��st� pienest� sotaisuuden n��st�; ja usko pois,
veikkoni, ettei sinulla tule olemaan halua, niinkuin lupasit, alkaa
puhettasi h�nen kanssansa sanoen: "B�rja Vrun brata venska ren." En
olisi voinut l�yt�� hempe�mp�� naista, jos rakkaudestakin olisin
naimisiin mennyt. Lis�ksi tulee viel�, ett� h�n jo lapsuudessansa oli
valinnut minun pienien, romantisien tunteittensa ritariksi "sans peur
et sans reproche" [ilman pelotta ja ilman moitetta]. Se h�nelle antaa
lapsellisen hentouden, joka on erinomaisen siev��, ja luultavaa on,
ett� h�n p��see mielisuosioon sek� sen, ett� jumalanpelkonsa kautta,
joka nyt on niin muotikasta; t�m� kaikki saattaa olla hyv��, sill� ei
ole paha, ett� jalat ovat molemmin puolin kynnyst�."

Helppoa on huomata, ettei Kaarlen "tuumat" Margareetan suhteen

ensink��n puoltaneet h�nen liittoansa Maunon kanssa. Kun h�n kuitenkin
huomasi, ettei ollut paras menn� rinnoittelemaan, vaan ennemmin
koukkuteill� koettaa p��st� m��r�n p��h�n, niin oli h�nen harjaantunut
katseensa pian Maijussa huomannut sopivan aseen. H�nen saikin h�n pian
suostumaan lupaamalla virkaa h�nen miehellens�, jota lupausta ei ollut
ensink��n vaikea t�ytt�� t�n� aikana, jolloinka t�rkeimpi�kin virkoja
v�linpit�m�tt�m�sti asetettiin.

Tekem�tt� h�nt� entist� viisaammaksi, ymm�rsi Kaarle h�nelt� onkia mit�

h�n tiesi ja neuvoa h�nelle mit� h�nen piti huomaaman. Katariina
rouvalle ei h�n t�st� ilmoittanut mit��n, h�n ei tahtonut antaa h�nen
ajatuksiensa ja h�nen tahtonsa h�irit� itse�ns�, ja oli nyt vapaa oman
tahtonsa mukaan toimimaan. Ehk� h�n aavistikin, ettei Katariina rouva
olisi tahtonut mit��n salateit� k�ytt��.

Er��n� p�iv�n�, kun Maiju, Katariina rouvan kamari-piian kanssa, teki

jotakin k�sity�t� etuhuoneessa, tuli Sesilia fr��kin�itten kamarista,
mutta j�i viel� kynnykselle seisomaan; avoimesta ovesta sanomaan
muutaman sanan Margareetalle. Maiju n�ki silloin, ett� Margareetta
istui l�hell� ovea nojaten p��t�ns� er�st� korkeaselk�ist� tuolia
vastaan ja n�ytti k�rsiv�iselt�. Niinpian kuin Sesilia oli mennyt
huoneesta, alkoi Maiju, jatkaen puhetta kumppaninsa kanssa ja
koroittaen ��nt�ns� niin, ett� Margareetta kuuli joka sanan.

"Niin, yst�v� kulta, mutta mit�s miehiin on luottamista? Muistanpa

juuri er��n kersantin, taikka mik� h�n oli, joka makasi sairaana
torppari Antin luona sodan aikana. Armollinen rouva l�hetti usein
h�nelle ruokaa ja piti h�nest� huolta, niin ett� min�kin usein h�nen
n�in! No, ent�s nyt? Nyt tapasin min� h�nen juuri ennenkuin min� tulin
t�nne, ja, eih�n nyt kummempaa, h�n ei h�vennyt ruveta vanhaan
leperrykseens�, ja kun min� tiuskasin h�nelle sanoi h�n: no, no, armas
yst�v�-kulta, �l�h�n niin arvoiseksi itse�si tee, hienommillekin
impyeille min� kelpaan. Ja sitten sanoi h�n, ett� h�nen piti menem�n
naimisiin er��n ylh�isen ja rikkaan r��kyn�n kanssa, ja kun en min�
tahtonut h�nt� uskoa sanoi h�n: tosin minulla on ollut paljon vaivaa ja
monta temppua h�nt� saadakseni, mutta nyt on h�n niin minun per��ni,
ett� min� otan h�nen vaikka h�nen sukunsa meluisi kuinka hyv�ns�. Ja
n�etk�, sanoi h�n, h�n on rikas ja ylh�inen, ja heid�n pit�� h�nen
t�htens� auttaman minua yl�sp�in, ja sent�hden en min� tahdo h�nt�
j�tt��, vaikka he tarjovat minulle paljon rahaa; mutta enemm�n heid�n
t�ytyy antaa, ennenkuin min� h�nest� luovun, sill� min� saan kuitenkin
enemm�n jos min� otan h�nen."

Kun Margareetta kuuli, ett� Maiju sanoi hiljan tavanneensa Maunon

her�si h�nen huomionsa, ja toivoen saavansa jotain tietoa h�nest�
kuulteli h�n tarkasti puhetta etuhuoneesta. Hele� puna nousi h�nen
vaaleille kasvoillensa, kun h�n kuuli mit� Maiju sanoi, eik� h�n
ehtinyt rauhoittua ennenkuin h�n oli kuunnellut h�nt� kerrottuun
saakka. Mutta nyt nousi h�n yl�s harmista ja vihasta palavin kasvoin
sanoen itseksens�: "mik� kataluus! Semmoisellako tavalla minua
koetetaan h�nest� eroittaa? Jos minun uskoani h�neen niin helposti
saataisiin horjumaan, eih�n siit� sitten tarvitsisi mit��n lukua
pit��."

Kevein askelin meni h�n toiseen p��h�n huonetta, jossa h�n vuoteensa
uutimien k�tk�ss� ei en��n taitanut kuulla mit� Maiju sanoi, vaikka
etuhuoneessa viel� kauvan puhuttiin Maunosta.

Pian huomasi Margareetta olevansa vakoilemisen ja juonivehkeitten

esineen�, ja jos Kaarle olikin pelin hienosti ja �lykk��sti laskenut,
niin oli h�n kuitenkin siin� kohden erehtynyt Maijun suhteen, ett�
Maiju usein suurisuisuutensa kautta k�mpel�sti k�ytt�ytyi ja toimitti
p�ll�m�isesti hienosti ajatellun teht�v�n. Mutta Margareetassa nousi
halvan kohtelun t�hden h�nen jalon mielens� harmi, ja sit�
p��tt�v�isemp�n� kulki h�n polkuansa.

Nyt olisi jo aikoja sitten Maunolta pit�nyt tulla tietoja ja

s��nn�llinen pyynt�, jonka h�n oli luvannut l�hett��; mutta mist�k��n
senkaltaisesta ei Margareetta kuullut. Oliko h�n myynyt h�nen rahasta
taikka virasta? Kaarle oli kiert�en ilmoittanut, ett� h�n oli tehnyt
niin, mutta suoraan ei koko asiasta milloinkaan puhuttu. Maunoa ja
h�nen vaatimuksiansa ei koskaan mainittu, oli ik��nkuin niit� ei olisi
ollutkaan. H�nen uskonsa Maunoon pysyi kuitenkin lujana. H�n aavisti,
ett� Maunon kirjeit� salattiin h�nelt�, ett� h�nt� vartioittiin niin,
ettei Mauno saattanut h�nelle mit��n tietoja antaa, ja salaa itki h�n
katkeria kyyneleit� mielipahasta ja surusta, mutta toisten n�hden h�n
v�kisinkin tekeyi levolliseksi.

Molempien sisarten v�lill� oli varovaisuus, joka oli sangen kiusallinen

molemmille, ja joka yh� vaan lis�si heid�n salaisia huoliansa. Sesilia
ei tahtonut eik� taitanut ilmoittaa ep�m��r�ist� pelkoansa
Margareetalle, ja Margareetta taasen ei tahtonut katkeroittaa Sesilian
mielt� Katariina rouvaa, ja viel� v�hemmin Kaarlea kohtaan.

Yrj�n t�ytyi l�hte� heti joulun j�lkeen. Kaarle oli my�skin useimmiten
poissa, mutta tuli kuitenkin joskus muutamaksi p�iv�ksi nuorta
morsiantansa tervehtim��n. Joku raskaus n�ytti painavan koko perhett�,
Kaarle vaan oli kaltaisensa, miellytt�v�, kohtelias, hienoin,
kauno-puheliain, jaloimman n�k�inen mies. Aina kun h�n oli Hatanp��ll�,
kokoontuivat sinne lavealta ymp�ri naapurit, jotka palanneina
Ruotsista, jonne sodan vaaroista olivat paenneet, nyt kotona sitoivat
uusia yst�vyyden liittoja. Kaarle oli aina n�iden seurojen henki, ja
kaikki ylistiv�t Sesilian onnea, monet kadehtivat h�nt�, ja h�nt� itse�
kalvoi salainen levottomuus, jota h�n ei taitanut eik� tahtonut
koettaakaan selitt��, vaan usein itse�ns� moittien luki oman
tyytym�tt�myytens� syyksi.

Nuorien tytt�jen k�velyt eiv�t olleet ulottuneet puistoa kauvemmaksi,

lumen sulaamisen ja kev�tlian t�hden, joka teki kaikki pitemm�t matkat
hankaloiksi. Kaarlen ei my�sk��n n�ytt�nyt olevan mieleen, ett� Sesilia
saloja ja mantereita k�veli. "Se on niin maalaista, ei Tukholman
naisten tarvitse osata k�vell� niinkuin maalais-mamsellin," sanoi h�n
kerran niin miellytt�v�sti ja hienon leikillisesti hymyillen, ettei
kukaan taitanut arvata, ett� h�nen sanoissansa oli rahtuakaan
vakavuutta. Mutta Sesilia tunsi syd�mess�ns�, ett� ne olivat
aikomuksella sanotut, ja h�n luopui n�ist� k�velyist�ns�. Ei Kaarle
niist� milloinkaan en��n muistuttanutkaan. Margareettakin harvoin
tahtoi menn� puistoa edemm�ksi, sill� h�n huomasi ettei sit� hyv�ksytty
ja ett� h�nt� pidettiin silm�ll� ja sent�hden h�nkin ennemmin j�tti
pitemm�t k�velyt tekem�tt�.

Er��n� p�iv�n� houkutteli kuitenkin aurinko l�mpe�sti, tyt�t l�htiv�t

k�sitysten menem��n vanhaa Vappua katsomaan.

Vappu oli istunut pienen tupansa eteen ja istui katsellen laveata

vedenpintaa, kun molemmat tyt�t tulivat. H�n ei huomannut heit�. H�n
laulaa hyrytteli hiljaa itseksens�, liikuttaen itse�ns� laulun tahdin
mukaan. Sesilia l�hestyi yst�v�llisesti ja koski eukon olkap��h�n.
Vanhuksen katse kirkastui. "No, hyv�� iltaa, neiti! Ja Kreeta neiti
my�skin! Jumala siunatkoon t�m�n illan kaunista aurinkoa! Sitten on
monta vuotta, kuin min� olen kev�t-aurinkoa n�hnyt, ehk� t�m� nyt on
minulle vanhalle viimeinen. Huh, neiti," sanoi h�n kuin Sesilia pani
k�tens� h�nen k�dellens�, "ei sinun k�tesi saa kylmet�, ennenkuin sen,
joka jo kaksikymment� vuotta j�hmettymist�ns� on odottanut. Nuoret
kukat, �lk��t antako mink��n madon syd�nt�nne kalvaa, ottakaat se pois
vaikkapa sit� seuraisi kappale syd�mest�nne, sill� jos se j�� sinne
niin se kalvaa koko syd�menne. Syv�ll�, syv�ll� syd�mess�, t��ll�
syd�men pohjassa puhuu ��ni, hiljaa ja salaa. Kuunnelkaa mit� se sanoo,
niin te saatte tiet�� paljon mit� teill� on teht�v��, ja te taidatte
v�ltt�� paljon pahaa tielt�nne, jos teill� vaan on uskallusta."

Aurinko vaipui kunnaitten taakse j�rven toisella puolella; saaret ja

niemet loivat synkki� varjoja sen peilipinnalle. Vappu katseli vaieten
vett�, h�nen silm�ns� seurasivat vaipuvaa aurinkoa. Raskas, kovin
raskas huokaus k�vi eukon huulilta, ja h�n sanoi: "surulliset muistot
auringon iloisessa valossa saivat mieleni kummallisen raskaaksi. Min�
unohdin, ett� neidit ehk� tahtovat juoda hyv�st� l�hteest�ni. Mutta
n�emp� tyt�n menneen vett� noutamaan."

��nett�min� ja mietteiss�ns� l�htiv�t tyt�t kotio. Kummallisina ja

kammottavina olivat eukon sanat soineet Sesilian korvissa, ik��nkuin
vaikeana enteen�; Margareetasta ne olivat kirkkaita ja onnea
ennustavin.

13.

Muutamaa viikkoa my�hemmin l�hti Katariina rouva tulevaisen v�vyns� ja

molempien tytt�riens� kanssa suurella, perinpohjaisella prameudella
matkalle Tukholmaan, ja ensin Turkuun, jossa piti viivytt�m�n siksi
kunnes se laiva tulisi valmiiksi l�htem��n, jolla oli tilattu sijaa.
Margareetta oli alakuloinen, h�n ei ollut Maunosta mit�k��n kuullut.
Tosin ei h�n ep�illyt h�nt�, mutta p�iv� p�iv�lt� tulivat h�nen
huolensa yh� suuremmiksi, kuin ei h�n saanut kuulla h�nest� mit��n,
eik� my�sk��n taitanut itsest�ns� h�nelle mit��n tietoa antaa.
Matkustajat asuivat er��ss� talossa, jota h�vityksen j�lkeen oli
ruvettu kunnostamaan. Kolkkous vallitsi viel� kaupungissa, ja takaisin
tulleet asukkaat hiipiv�t hiljaa ja huolehtien surullisien raunioitten
keskell�. Nyt ruvettiin kuitenkin jo rakentamaan ja parantelemaan.

Kaarle ali osaksi jo tuottanut Turkuun osaksi tilannut Tukholmassa

valmiina olemaan rikkaasti varustetun vaattehiston morsiamellensa, ja
samassa suhteessa my�skin pit�nyt huolta h�nen �idist�ns� ja
sisarestansa. Katariina rouva ei ollut hyvill�ns� n�ist� kalliista
vaatteuksista. Kun tullaan maasta, jossa kansa viel� harvoja vuosia
sitten piti onnena, jos se sai sy�d� muutaman jyv�n, jonka vihollisen
hevoset olivat pudottaneet maahan, ja jolla ei ollut edes suolan
rippusta ripottaaksensa tympe�lle ruoalle, jolla se koetti itse�ns�
el�tt��, ja jossa viel� t�n� p�iv�n� ateria oikeata ruokaa, johon ei
h�d�n ruoka-aineita ole sekoitettu, on juhlaherkku suurimmalle osalle
sen kansasta, silloin ei aatelin sovi p�yhkeill� kauniissa puvuissa,
olkoonpa sitten vaikka kuninkaankin hovissa. Katariina rouva suostui
kuitenkin vihdoin neitojen suhteen. "Mutta," sanoi h�n, "mit� minuun
itseeni tulee, en min� milloinkaan k�yt� muuta vaatetusta kuin
yksinkertaista mustaa hametta, jota olen kantanut herrani ja
miesvainajani kuolemasta saakka."

Tyt�t tahtoivat ostaa yht� ja toista pient� tavaraa Turusta, ja

l�htiv�t sent�hden Kaarlen kanssa kaupungille. Pian olivat k�yneet
harvoissa, siihen aikaan niin kutsutuissa "katu-puodeissa," joita
Turussa oli, mutta niiss� ei ollut mit��n, jota he olisivat ostaneet.
Ei kukaan ollut ajatellutkaan tuottaa mink��nlaista liiallis-tavaraa,
kun ei kaikista t�rkeimmillek��n tarpeille l�ytynyt ostajia.
Matkustajat rupesivat menem��n kotiop�in, kun Margareetta taasen
muutamassa k��nteess� huomasi er��n henkil�n, jonka jo monta kertaa oli
et��mm�ll� n�hnyt. Iloinen aavistus syd�mess�, katsoi h�n viel� kerran
taaksensa, mutta vieras oli kadonnut. Nyt alkoi n�ky� paljon kansaa,
kaikki rient�en samalle taholle. Kaarle kysyi er��lt� ohitsemenev�lt�
syyt� t�h�n, ja sai vastaukseksi, ett� er�s laiva oli tullut, jolla oli
muutama niist� professoreista jotka 10 vuotta sitten pakenivat Ruotsiin
sek� ett� heid�n muassansa tuotiin takaisin useita yliopiston j�ljell�
olevista tavaroista. Syksyksi piti yliopisto uudestansa vihitt�m�n, ja
nyt kokoontui kansaa sillalle n�kem��n ja toivottamaan tervetulleiksi
uuden p�iv�n ennustajia pimeyteen vaipuneelle maalle.

Kun Kaarlen ja molempien naisien piti menem�n kapean sillan ylitse, oli
samalla joukko kruunun kuljetuskuormia ruvennut menem��n siit� ylitse,
ja muutamat miehet, jotka, hevosien puutteessa, k�sirattailla
kuljettivat santaa ja kivi� rakennus-aineiksi, j�iv�t kurkistelemaan
muun t�nne kokoontuneen kansan kanssa, kuinka yliopiston kaluja
ruvettiin laivasta purkamaan. T�st� kaikesta nousi ahdinko ja h�iri�,
joka sulki tien, niin ett� meid�nkin kulkijaimme t�ytyi pys�hty�,
vaikka Kaarle kyll� koetti tiet� raivata. Kovin suuttuneena n�hdess�ns�
itsens�, ja etenkin morsiamensa, t�ll� tavalla joutuneen kansan v�liin,
rupesi h�n korkealla ja vaativalla ��nell� jakelemaan k�skyj� joka
taholle, kuinka pit�isi teht�m�n, ett� saataisiin tiet�. Mutta
suomalaiset eiv�t mielell�ns� h�t�ile, ja kaikki tehtiin asianomaisella
hitaisuudella, Kaarlen suureksi harmiksi.

Nyt kuuli Margareetta takanansa ��nen hiljaa lausuvan h�nen nimens�.

H�n katsoi taaksensa, eik� paljon puuttunut, ettei h�n huudahtanut, kun
h�n l�hell� takanansa huomasi Maunon, mutta h�nen huulillansa oleva
sormensa muistutti h�nt� aikoinansa olemaan varoillansa. "�l� ole
mit��n huomaavinasi, k��nny pois, ett� min� saan puhutella sinua
kenenk��n huomaamatta," kuiskasi Mauno kerke�sti. Margareetta teki
niin, ja tungoksen avulla, saattoi Mauno nyt hiljaa sanoa l�hell� h�nen
korvaansa: "Margareetta, meid�n kanssamme pidet��n ilke�t� peli�.
Minulle on tarjottu paljon, ett� luopuisin sinusta. Minulle on sanottu
sen tapahtuvan sinun omasta tahdostasi, minulle on niiden puheiden
vahvikkeeksi annettu monta todistusta, jotka n�ytt�v�t luotettavilta,
mutta min� en sittenk��n taida niit� uskoa. Min� olen kirjoittanut
monta kirjett�, er�s henkil� omista palkollisistanne on ottanut vastaan
monta ja luvannut vied� ne sinulle, mutta osaksi tuonut niit�
avaamattomina takaisin, niinkuin h�n sanoi, sinun k�skyst�si, osaksi on
h�n vastannut minulle, ett� sin� avaamatta olet heitt�nyt toiset
tuleen. Min� en kuitenkaan usko mit��n ennenkuin olen sen omasta
suustasi kuullut. Minulla on ollut monta kujetta liikkeell� saadakseni
n�hd� sinua mutta ei minun ole kertaakaan onnistunut. Sano minulle,
Margareetta, ainoalla sanalla, ett� viel� olet minun, sinun tahtosi
yksin voi meid�n eroittaa."

"Sinun ijankaikkisesti," vastasi Margareetta, pelj�ten ett� h�nt�

kuultaisiin. "No, Jumala sinua aina siunatkoon tuosta herttaisesta
sanasta," sanoi Mauno niin korkealla ja iloisella ��nell�, ett�
Margareetta pelk�si ymp�rill� olevien melussakin sen kuulevan. Nyt
harveni tungos v�h�isen, Kaarle k��ntyi naisiin p�in vied�ksens� heit�
pois, ja huomasi heti oudon miehen puhuttelevan Margareettaa. Aavistaen
kuka h�n oli, ehkei h�n taitanut tuntea h�nt� leve�t�yht�isen hatun ja
ison p��llystakin takaa, joita h�n kantoi, tempasi Kaarle �kki�
Margareetan luoksensa ja vei h�nen pois.

Useiden seikkailujen per�st� viikon purjehtimisen aikana, se oli

tavallinen aika, joka silloin kului Tukholman ja Turun v�lisell�
matkalla, saapuivat matkustajat ensin mainittuun paikkaan. Katariina
rouva vaati, ett� mit� pikemmiten anottaisiin; ett� he saisivat k�yd�
heid�n Kuninkaallisien Majesteettiensa luona kunniuksilla, mutta Kaarle
ymm�rsi viel� viivytt�� sit� muutaman p�iv�n, ett� h�nen morsiamensa
ehtisi v�h�isen tottua Tukholman el�m�n k�yt�s-somuuteen, ettei h�n
n�ytt�isi varsin h�mm�styneelt�. H�nelle olisi k�rsim�t�nt� jos joku
hymyilisi h�nen morsiamellensa, ja varsin helppohan olisi kovin
loistavuuteen tottumattoman erehty�. Mutta jahka h�n jonkun kerran
tottuisi n�kem��n suurempia seuroja, niin h�n kyll� pian taitaisi
n�ytt�yty� vapaalla ja rohkealla ryhdill�.

Tukholmaan tulon j�lkeisen� p�iv�n� tuli meid�n matkustajiemme luo

hieno, soma ja vilkas-liikkeinen nainen; se oli Ranskan l�hettil��n
rouva. H�n jakoi Sesilialle ylenm��rin kohteliaisuuksia ja yst�vyyden
todisteita, ja h�n oli tullut tekem��n itse�ns� tutuksi sen kanssa,
joka oli tekev� onnelliseksi h�nen puolisonsa paraan yst�v�n "monsieur"
Lejonankar'in. H�n oli ihastunut siit�, ett� h�n huomasi toiveittensa
niin k�yneen toteen, ett� h�n Sesiliasta sai semmoisen, jolle h�n
t�ss� vieraassa maassa taisi ruveta todelliseksi ja puhtaaksi yst�v�ksi
y.m., y.m.

Sesilia, varsin h�mm�styneen� t�m�n hienon rouvan lipe�st� kielest� ja

niin erinomaisen pian syttyneest� yst�vyydest�, tuli enemm�n
h�mm�styneeksi kuin hyvillens�. Illalla toivoi l�hettil��n rouva
saavansa n�hd� armaan Sesiliansa �itins� ja sisarensa kanssa luonansa
tanssiaisissa. "Min� ylpeilen siit�," liitti h�n, "ett� saan olla
ensimm�inen, jonka luona t�m� �sken noussut aurinko loistaa."

Sesilian juuri pukeissaan itse�ns� tanssiaisia varten, pyysi joku

p��st� h�nen puheillensa. H�n meni saliin, jossa nuori, hienopukuinen
mies antoi h�nelle kirjeen ja pienen lippaan, jonka j�lkeen h�n meni
pois. Ihmetellen ja uteliaana avasi h�n kirjeen, ja n�ki yh�
suuremmaksi ihmeeksens� sen alla kreivi Osterman'in nimen, joka silloin
oli Ven�j�n l�hettil��n� Ruotsissa. Se sis�lsi pyynn�n, ett� h�n
kaunistaisi my�t�seuraavaa koristusta, jonkun kerran antamalla sen
s�ken�it� hiuksissansa. H�nt� suretti, ett� se perhe, joka oli ollut
niin onnellinen, ett� se sai h�nen luoksensa t�ksi illaksi, oli ehtinyt
ennen h�nt�. Kuitenkin uskalsi kreivi sulkeutua h�nen suosiolliseen
muistoonsa.

Sesilian ihmetteleminen oli sanomattoman suuri. Kun Kaarle tuli

noutamaan naisia tanssiaisiin, meni Sesilia h�nt� vastaan koristus
k�dess�ns�, kysym��n, mit� h�nen sen kanssa piti tekem�n. H�n ei
mill�k��n muotoa tahtonut sit� pit��, mutta ei h�n my�sk��n tahtonut
l�hett�� sit� takaisin Kaarlea kuulematta. Katsellen s�ken�iv��
koristusta, sanoi Kaarle: "ryss� on kuitenkin aina �lyk�s mies: h�n
tuntee asioiden hy�dyn. No, no, kyll� toinenkin viel� saa oppia
ajattelemaan muutakin kuin lumihuttu-kohteliaisuuksia, jos h�n edesp�in
tahtoo s�ilytt�� puhevaltaansa." N�m�t sanat oli h�n sanonut
puoli��neen itseksens�, Sesilian menness� p�yd�lt� ottamaan koristuksen
mukana tullutta kirjett�. Nyt k��ntyi h�n mit� herttaisimmalla
kohteliaisuudella Sesilian puoleen sanoen: "katsopas kuinka kaikki jo
tiet�v�t kuka t�st'edes on Kaarle Lejonankar'in k�skij�n�."

Sesilia vastasi huolellisena: "min� tulen varsin py�r�p��lle t�st�.

Mink�t�hden minulle t�mm�isi� lahjoja annetaan, miksi minulle kaikkia
t�t� kohteliaisuutta osoitetaan, mit� se merkitsee?"

"Oh, �l� siit� huoli, armas pikku-morsioni, ajattele vaan kuinka t�m�
koristus t�n� iltana koroittaa ihanuuttasi. Suuret asiat, jotka
koskevat valtioiden keskin�ist� suhtaa mit� nuoret, kauniit naiset
niist� huolivat. Jos t�m�n ohella joku kukkanen kukoistaa edess�si,
niin poimi se vaan, �l�k� ensink��n huoli miss� maanlaadussa se on
kasvanut."

"Ei, Kaarle, nyt puhut niin, kuin en min� rakasta kuulla sinun puhuvan.
Olkoon suuressa taikka pieness�, niin tahdon min� koettaa, paraan
ymm�rrykseni mukaan, etsi� oikeata, ja katso;" h�n irroitti koristuksen
hiuksistansa, jonne Kaarle oli sen sovittanut, ja pani sen lippaasen,
"min� en tied�, min� en ymm�rr�, mutta min� aavistan, ettei t�m�n pid�
kuuluman minulle, eik� se minun p��ss�ni milloinkaan ole, niin kauvan
kuin min� sit� luulen,"

"Niin ylpe�, niin korskea," sanoi Kaarle leikillisell�

kohteliaisuudella vastaukseksi Sesilian puhtaalle vakavuudelle, joka
taasen suretti h�nt�. Mutta h�n jatkoi viel� samalla vakavuudella;
Kaarle, vastaa minulle oikein ja todenmukaisesti, onko oikein, onko
rehellist� ottaa vastaan t�t� lahjaa? Enk� min� saa antaa sit�
takaisin?"

"Hempe� morsiameni, ei sinun niin kaino tarvitse olla, ett� sin� luulet
n�iden kalliiden kivien himment�v�n silmiesi loistoa. Min� toivon ettet
tee itse�si naurun ja moitteen esineeksi, tekem�ll� sen
ep�kohteliaisuuden, ett� l�het�t koristuksen takaisin."

Sesilia oli vaiti ja meni huoneesta ik��nkuin jatkaaksensa

pukeutumistansa: mutta kuluipa hetki ennenkuin h�n taasen taisi sit�
ruveta tekem��n. H�nen t�ytyi kuitenkin ryhty� siihen ja olikin pian
valmis, t�m�n uuden s�teilev�n ja h�nelle, joka melkein sanan t�ydess�
merkityksess� oli er�maasta tullut, oudon olon haihduttaessa h�nen
levottomia, kahdenvaiheisia ajatuksiansa.

Pelkiss� huveissa vietetyn kolmen p�iv�n per�st�, kutsuttiin

Margareetta aamulla Katariina rouvan luo. H�n istui korkeana ja ylev�n�
ik��nkuin tuomiolla, ja Margareetta tunsi salaisen pelon, kun h�n
l�hestyi h�nt�. "Margareetta," sanoi �iti ��nell�, jossa kuului v�h�n
kovuutta, "vuosikausia olen osoittanut malttavaisuutta sinua kohtaan,
ja pit�nyt suopeita keinoja kovia parempana, saadakseni sinua taasen
j�rjelliseksi, ja s��st��kseni sinua maailman moitteelta, ehket sin�
ole t�t� hyvyytt� ansainnut. No niin, nyt on ilmaantunut tilaisuus
tehd� kaikkea unohdetuksi ja anteeksi annetuksi. Onni, joka sinulle
tarjotaan, on tosin paljoa suurempi kuin nyt en��n ansaitset, mutta
sit� enemm�n rienn� sit� ottamaan. Nuori kreivi H., ehk� uhkein
sulhomies, joka meid�n maassamme t�t� nyky� on, tarjoo sinulle k�tens�.
Sin� olet n�hnyt h�nen, sin� olet itse mielihyv�ll� puhunut h�nen
innokkaista puheistansa, jaloudesta, jota h�nen ryhtins� osoittaa;
h�nen arvonsa ja rikkautensa ovat niin yleisesti tunnetut, ettei minun
tarvitse niit� mainitakaan. No, mit� ajattelet?"

"Ajattelen saada j��d� miehelleni ja herralleni uskolliseksi. Onko

minulla enemp�� kuin yksi k�si annettavaksi pois, jos tahtoisinkin?"

"Ennen nelj�ntoista p�iv�n kuluttua olet eroitettu siit� kurjasta

halpasukuisesta miehest�."

"Ei milloinkaan, �itini! miksi kiusaatte minua? Enk� min� monena

vuotena aina ole pysynyt sanassani?"

"Mutta sinun pit��, sinun t�ytyy totella, sill� nyt min� olen ollut
malttavainen ja k�rsiv�inen jo liian kauvan. Nyt on s�vyisyyden aika
loppunut, ja nyt -- mene ja muista ett� minun sanani on sanottu."
Korkeana seisoi Katariina rouva tytt�rens� edess�, nostaen k�tt�ns�;
Margareetta kumarsi n�yr�sti ja meni huoneesensa.

Seuraava p�iv� oli se, jolloin Katariina rouva ja h�nen tytt�rens� piti
esitett�m�n kuningattarelle. Illalla oli hovissa naamiot, jota huvia
siihen aikaan paljon harrastettiin. Matkustajamme olivat my�skin
kutsutut ja heid�n piti tuleman sinne Arkaadian paimentytt�in�
kukkasilla kiedotuilla sauvoilla varustettuina. Niin aikaisin aamulla,
ettei nykyajan muotikkaat naiset viel� ole vuoteiltansakaan ehtineet,
ajoivat �iti ja tytt�ret hoviin ja vietiin er��sen saliin, siell�
odottamaan Jumalan-palveluksen loppua, jota sin� p�iv�n� sattuneista
syist� pidettiin kuningattaren kapinetissa aamup�iv�ll�, jokaisena
ehtoop�iv�n� tavallisen asemesta. L�sn�olevista naisista olivat useat
jo tunnetuita, toiset tarkastivat peittelem�tt� ja jollakin pienell�
ilvekk��ll� katseella "suomettaria." Katariina rouva oli viel�kin
ylpe�mm�n n�k�inen, kuin tavallisesti. Tyt�t n�yttiv�t olevan v�h�n
kainoja ja h�mill�ns�.

Kapinetin ovet avattiin, ja Ulriikka Eleonora, pieni, hoikka, mutta

nerokkaan ja uskaliaan n�k�inen nainen, astui saliin, seurassansa pari
naista. H�n astui heti, mutta toki jollakin ylh�isell� n��ll� Katariina
rouvan luo ja sanoi: "Vapaaherratar Boije, luulen? Meid�n on mieluista
saada tervehti� teit� t��ll� Tukholmassa." H�n puhui sitten hetken
sodasta ja sen onnettomuuksista, etenkin Katariina rouvan suhteen, ja
k��ntyi sitten �kki� neitojen puoleen. "Neidet Boije? todellakin kaksi
liian kaunista ruusua kukoistamaan kukoistuksensa Suomessa. Me saamme
kiitt�� teit�, Katariina rouva, ettette niit� k�tkenyt sinne. Helppoa
on ennustaa teille, ett� n�m�t kukkaset pian istutetaan uudestaan
kasvamaan hovin maahan, johon ei teill�, luulen, ole mit��n vastaan
sanottavaa."

N�yr�ll� kunnioituksella vastasi Katariina rouva: "Teid�n

Majesteettinne, minun tytt�reni ovat jo molemmat luvatut pois."

"Ah, molemmat? Ehkei se ole mik��n salaisuus. Onko huhu oikeassa?" N�in
sanoen k��ntyi kuningatar Sesiliaan p�in, ja sittenkuin h�n oli
vastannut kysymykseen sanoi kuningatar taasen: "vai niin, me saamme
siis pit�� teit� hovissamme. Min� toivotan teille onnea. Lemmitt�v�
sulhanen! Ent�s te, neitini, tahdotteko tekin yht� vilpitt�m�sti sanoa
kihlattunne nimen?" sanoi h�n yst�v�llisesti k��ntyen Margareetan
puoleen.

Katariina rouva astui esille ja oli vastaamaisillansa; mutta vakaalla

��nell� sanoi Margareetta: "Katteini Mauno Malm."

Katariina rouva kalveni; mutta kuningatarkin astui askeleen takaisin,

ja heikko ivan hymy n�kyi h�nen edemp�n� olevalla alahuulellansa, kun
h�n sanoi: "h�n, partioretkel�inen, kuinka? Ei ylpeytt� ainakaan."

Hennon hiljaisesti ja n�yr�ll� kunnioituksella vastasi Margareetta:

"sanotaan, ett� korkea ja jalo nainen antaa mielell�ns� kruununkin
pois, rakastettunsa edest�."

Kuningatar katseli yst�v�llisesti nuorta tytt��. T�m� viittaus h�neen

itseens� n�ytti miellytt�v�n h�nt�. Katariina rouva, joka nyt oli
ehtinyt toipua h�mm�styksest�ns�, avasi jo suunsa ruvetaksensa
puhumaan, kun Margareetta �kki� laskeui polvillensa kuningattaren eteen
ja sanoi: "Kaikkein armollisin kuningatar, suojelkaa armossa minua
raukkaa. Min� olen sanotulle miehelle enemm�n kuin morsian, min� olen
h�nen vihitty vaimonsa. Paetessani villi� kasakoita, suojeli h�n yksin
minua, eik� minun ollut mahdollista saada tiet�� �itini tahtoa, kun
min�, tapauksien pakoittamana, joiden lavea kertominen vaan v�sytt�isi
teid�n Majesteettinne, pidin oikeimpana antaa vihit� itse�ni
avioliittoon h�nen kanssansa. Nyt tahdotaan minua eroittaa h�nest�
ja pakoittaa menem��n kaksin-naimiseen toisen kanssa. Teid�n
Majesteettinne, ottakaa minua teid�n armolliseen suojelukseenne, ettei
minua pakoitettaisi tekem��n synti� Jumalaa vastaan."

Kummastuneena oli kuningatar kuunnellut Margareetan sanoja. Vaikka

v�h�n pahoillansa siit�, ett� h�nt� otettiin v�litt�j�ksi n�in
tukalassa asiassa, kysyi h�n kuitenkin Margareetalta l�hemmin useita
asian seikkoja. Silloin astui Katariina rouva esille ja sanoi:
"sallikaa, Teid�n Majesteettinne, minun vied� pois t�m� eksynyt
tytt�, joka niin ajattelemattomasti on ilmoittanut h�pe�llisen
alentumisensa Teid�n Majesteetillenne, ja teid�n Majesteettinne jalolle
seuralle."

"Hiljaa, rouvani, olkaa hyv�, viipyk�� viel� hetkinen. Koska t�m� nuori
nainen on minulle uskonut asiansa, niin sallikaa minun sanoa muutama
puolustava sana tytt�renne hyv�ksi. Ei naisen ainakaan pid� rikkoman
avioliiton pyhyytt�, jos ei mies meid�n aikoinamme niin tarkkaa lukua
siit� pid�k��n." H�nelt� p��si huokaus, joka todisti, ettei miehen
vaihtelevaisuutta enemm�n sido kruunu, kuin halpa syd�nk��n yksin.
"Suokaa anteeksi ett� min� tungen teid�n asioihinne, mutta ainakin
tytt�relt�nne olen saanut luvan sit� tehd�. Min� k�sit�n kyll�, ett�
t�m� ehk� loukkaa teit�, mutta min� rohkenen kuitenkin toivoa, etten
saa kieltoa, kun min� rukoilen tytt�renne puolesta."

N�m�t viimeiset sanat, sanottuina kuningattaren ryhdill� ja Ulriikka

Eleonoran lujuudella, n�yttiv�t semmoisilta, ettei niit� vastaan
taitanut sanoa. Katariina rouvassa asui viel� vanha kunnioitus
kuningasta kohtaan niin syv�ss�, ett� h�n katseli nykyist� voimatonta
kuningasparia samoilla tunteilla, kuin Kaarle leijonaakin, jonka
rinnalla ei kenenk��n muun tahtoa ollut olemassakaan. Mutta kuitenkin
ponnisti h�nen ylpeytens� suuresti vastaan antaumista, ja pari kertaa
oli jo h�nen huulillansa ylpe� vastaus. Mutta syv�, alammainen
n�yryytens� sitoi kuitenkin h�nen kielens�. Silloin sanoi kuningatar,
t�n� hetken� yh� enemm�n veljens� kaltaisena: "no, rouvani, te n�ette
arvelevan, taikka mit� teid�n ��nett�myytenne merkitsee?"

H�nen katseensa n�ytti niin uhkaavalta, ett� se vietteli Katariina

rouvaa toisteluun, kuitenkin sai kunnioitus viel�kin voiton, ja
jotenkin n�yr�sti, vaikka hillityll� vihalla, vastasi h�n: "Teid�n
Majesteettinne, sallikaa minun ja tytt�rieni vet�yty� pois niist�
monista ivallisista katseista, joita min� n�en meihin kiinnitett�v�n.
Kuinka min� nyt, t�n� h�mmennyksen hetken�, taitaisin k�ytt�yty�,
niinkuin minun pit�isi kuningattareni edess�. Sit� min� ainoasti
rukoilen, ett� teid�n Majesteettinne olisi vakuutettu siit�, ett� min�
aina k�ytt�yn syvimm�ll� alammaisen kunnioituksella ja n�yryydell�."

Lis�� vastausta odottamatta, kumartui Katariina rouva syv��n, ja eteni

pois, vieden tytt�rens� mukanaan. Avaroitten pukujen t�hden ajettiin
kaksissa vaunuissa. Margareetta p��si sent�hden ajamasta �itins�
kanssa.

Kotiin tultaessa oli Kaarle odottamassa kuullaksensa kuinka k�ynti oli

k�ynyt. Kun h�nelle kerrottiin mit� siell� oli tapahtunut, kalveni h�n
vihasta ja sanoi: "etteh�n vaan taipuneet h�nen edess�ns�, rakas
anoppini? Nyt on kirottu kuninkaisuus kuollut, ja me olemme vapaita.
Mutta odottakaat, te siell�! Te ette viel� ole kadottaneet toivoa saada
valtaa takaisin, sit� osoittavat t�mm�iset itsevaltaisuuden yritykset.
No, onpa hyv�, ett� n�hd��n, minne p�in te aivotte; tulevatpa
valtiop�iv�t ensi vuonna." T�m�n lopun sanoi h�n uhkaavalla ��nell�, ja
ik��nkuin itseksens�.

Katariina rouva meni nyt huoneesta, ja Sesilia k��ntyi nyt rukoillen

Kaarlen puoleen ja sanoi: "oh, Kaarle, �l� nyt en��n Margareetta
raukkaa kiusaa. Olethan n�hnyt h�nen lujuutensa. Kuinka min� ihmettelen
sit� uskallusta, joka h�nell� t�n��n oli, kun h�n �iti�ni vastaan
k�ytti samoja aseita, joilla t�m� ehk� luuli tekev�ns� Margareetan
vastustelemiset ihan mahdottomiksi. Ja kuitenkin h�nell� tuskin muuta
neuvoa oli. �lk��t nyt en��n kauvempaa my�ntym�tt�mi� olko. Mit� siin�
sen enemp�� on? Kristiina Oxenstjerna oli ylh�ist� kreivillist� sukua,
ja valtio-neuvoksen tyt�r, ja eik� h�n onnelliseksi pappinsa kanssa
tullut! Mit� haittaa siit� perheelle oli?"

"Hm," minun siev� v�litt�j�ni, kas vaan, kuinka olet kaunis, tuolla
n��ll�si "en ange priant" [niinkuin "rukoilevat enkelit"], sanoi
Kaarle, tavallisella kohteliaalla ��nell�ns�, joka oli ruvennut yh�
enemm�n Sesiliaa kiusaamaan, sent�hden, ett� siin� oli jotakin kylm��,
ja semmoista, jota lapsia kohtaan k�ytet��n, taikka melkein
halveksimista. "Mutta tied�tk�, ketk� omaisistasi pian istuvat
neuvostossa, ja tied�tk� sin�, mitk� t�rke�t asiat usein saattavat
riippua tuommoisien pienien, sievien impien naimisesta, vaikkeiv�t
heid�n pienet henkil�ns� ole asioiden t�rkein osa? Mit� sin� _sin�kin_
kuitenkin taidat huomata, on ett� naiminen kreivi H:n kanssa olisi
v�h�n loistavampi liitto, kuin tuon junkkarin kanssa, johon h�n
yksp�isyydess�ns� on hulluuntunut. Mutta ehkei," jatkoi h�n mit�
vilkkaimmalla, hienoimman leikkisell� ��nell�, "oma kaunis morsiameni
tahtoisi n�hd� sisartansa arvossa ja rikkaudessa h�nt� etev�mp�n�. Se
oli kuitenkin tarjoumus, jota ajattelin, ennenkuin edes-uskalsin
_toivoa_ sit�; ja nyt t�m� yksip�isyys, t�m� julkinen uhka!"

Nyt tuli er�s palvelija sanomaan, ett� p�iv�llinen oli valmis. Sesilia
ei uskaltanut muuta kuin menn� aterialle. Niinpiankuin oli ruoalta
p��sty, meni h�n kuitenkin Margareetan luo, joka heti kotiin tultuansa
oli mennyt hnoneesensa. Kaarle seurasi h�nt� sinne ja puhui
Margareetalle niin, ett� Sesiliasta oli kuin h�mm�h�kki taasen olisi
koskenut h�nen syd�meens�, innokkaasti kutoen verkkoansa sen ymp�rille.
Vihdoin tarttui h�n Sesilian k�teen ja sanoi kylm�sti: "t�m�n luona ei
sinulla ole enemp�� tekemist�." Pitemmitt� mutkitta, vei h�n h�nen
mukanansa; mutta syd�mellisen rakkauden ja huolen katse, jonka h�n loi
Margareettaan, osoitti ett� h�n _totteli_.

Etuhuoneessa sanoi Kaarle sellaisella ��nell�, kuin ei mit��n

erinomaista olisi tapahtunut: "ja nyt, Sesiliaseni, t�ytyy sinun
kiiruhtaa, ett� ehdit saada p��llesi kauniin, kukkasilla koristetun
pukusi, ettei toisten paimen-tytt�jen seurassamme tarvitse sinua
odottaa."

"Nyt -- naamioihin? -- Huh, mit� min� siell� tekisin? Ei Kaarle, ei

t�n� iltana."

"Ett� irvihampaat saisivat syyt� ruveta uskomaan, sinun h�peev�n

itse�si n�ytt��? Ei, kauniimpana, loistavampana kuin milloinkaan."

"Kaarle, min'en voi, syd�meni k�rsii."

"Syd�n! oh, kaunis morsiameni, suuressa maailmassa ei syd�nt�

k�ytet�k��n. Usko minua, sen pienen kalun saatat kernaasti j�tt��
Suomeen. Sill� ei ole mit��n t��ll� tekemist�. Kas niin," jatkoi h�n
ripe�sti ja teki h�t'h�t�� valmistelematta pienen runon ajan maun
mukaan:

"Allons ma Zephise an jeu.

Vos moutons vous regardent en b�lant,
Dans vos yeux ils cherchent le feu,
Mais n'y trouvent qve de l'ean � ce temps."

[No nyt, paimettareni, leikkiin.

Lampaamme katselevat teit� m��kyen,
Silmist�nne etsiv�t he tulta,
Mutta l�yt�v�t sielt� vaan vett�.]

"Ah, Kaarle, et sin� ennen pit�nyt syd�nt� tuommoisena

liiallis-kaluna."

"Ah, kaunis Sesiliani, haaveksia ja olla rokossa, kumpaakin pit��

kerran koettaman, sanotaan. Min� olin lapsi silloin, ja teid�n j�rvenne
ja saarenne, ja teid�n harjunne, siunattuine loppumattomine
n�k�aloineen, josta pyrit��n lukea aina kolmeenkymmeneen j�rveen, ja
teid�n kohisevat koskenne, joiden vieress� saattaa tulla varsin
py�r�lle, semmoiset menev�t pojan p��h�n niinkuin viini, mutta vuodet
kuluvat, ja miehen pit�� ajatella v�h�n vankemmin. Kun valtiot seisovat
toisiansa vastaan, kun yksi mahtava valtioliitto kilpailee toisen
kanssa ja tahtoo v�rv�t� meid�n valtio-miehi�mme omaksi hy�dyksens�,
silloin, n�etk�, kaunis morsiameni, silloin ei sovi leikki� unien
kanssa, taikka kauniitten piikivien kanssa joen rannalla, vaan silloin
pit�� oppiman mieheksi, ja katsoman asiallista, jos kauniimmalle
sukupuolelle tuntuukin v�h�n raskaalta, kun heid�n ritarinsa uskaltavat
muutakin ajatella kuin heid�n sulojansa."

"Mutta eik� syd�nt� tarvita, ett� rakkaudella maatansa kohtaan ja

rehellisyydell� taidetaan puoltaa sen totista hy�ty�, muista eduista
huolimatta?" kysyi Sesilia l�mpim�sti.

"Ah, mik� siev� valtio-nero, joka koko rauhan-kokouksessa saisi

h�mmennyksen aikaan!" leikitsi Kaarle taasen, "mutta meid�n t�ss�
maailman kohtaloita keskustellessamme kuluukin aika. Nyt tuskin en��n
enn�t�t panna tuon siev�n paimen-hatun tarpeeksi vinoon."

Sesilia ei tahtonut suostua pukeutumaan naamioita varten, mutta silloin

n�ki h�n Kaarlen silm�ss� niin synk�n katseen, ett� h�n hetken per�st�
oli valmis, luottaen siihen, ett� naamio peitt�isi h�nen murheellisen
n�k�ns�.

14.

Pian l�htiv�t matkustajat kotomatkalle. Katariina rouva piti

Margareettaa niin paljon kuin mahdollista itsest�ns� ja Sesiliasta
eroitettuna, ja kotiin tultua annettiin uppiniskaiselle tytt�relle
asunnoksi erill�ns� oleva huone, jossa h�n, melkein vankina, sai
oleskella eroitettuna muusta perheest�. Ainoa mit� h�n oli voittanut
oli lyhyt viivytys, sill� Katariina rouva ei pit�nyt sopivana, niin
pian sen j�lkeen kuin kuningatar oli Margareetan puolesta puhunut,
julkisesti vastustaa h�nen tahtoansa. Mutta hiljaisuudessa tehtiin
tarpeellisia valmistuksia, ett� ratkaiseva isku vihdoinkin lankeisi,
jota nyt koetettiin kaikin tavoin kiiruhtaa, sittenkuin ei en��n ollut
mahdollista est�� Margareetan avioliiton tietoa levi�m�st�.

Sesiliankin syd�men ymp�rill� kutoi h�nen harmaa kohtalonsa yh�

tiukempaan verkkoansa, ja yh� vaaleten, niinkuin lakastuva ruusu, k�vi
h�n nyt jo ilotta l�henevi� h�it�ns� vastaan. Tukholman matka oli
saanut h�nelle sen selv�ksi, jota h�n ennen vaan pelj�ten oli
aavistanut; h�n ei taitanut kunnioittaa sit� miest�, jonka kanssa h�nen
syd�mens� rakkaudessa oli kasvanut yhteen. Viel� h�n uneksui usein
kuinka kaikki muuttui toiseksi, kuinka h�n itse rakkaudellansa vet�isi
Kaarlen siit� juonien py�rteest�, johon h�n oli sekaantunut; mutta ah,
h�n tunsi aina silloin, ettei h�nell� muuta voimaa ollut, kuin se mik�
h�nell� h�nen kauttansa oli. Kuinka h�n sitten olisi se, joka h�nt�
ohjaisi!

H�n oli n�hnyt kuinka ylh�iset joka p�iv� pitiv�t jumalan-palvelusta

kodissansa, ja h�n rupesi toivomaan uskonnon v�lityst�. Mutta kun h�n
huomasi kuinka monet, juuri hartaimmista jumalan-palvelijoista,
verenhimoisella kiihkolla vainosivat vihollisiansa, sammui sekin toivo.
H�n tunsi ettei h�nen rakkauttansa vastattu, ei ymm�rretty, sill� t�m�
kohteliaisuus, t�m� mielihyv� h�nen kauneudestansa, t�m�, olkoonpa
niin, t�m� rakkaus, jota Kaarle tunsi h�nt� kohtaan, oli niin paljon
kuin mahdollista eroava siit� syv�st�, syd�mellisest� tunteesta, jonka
nime� se lainasi. T�m�n tunsi h�n selv�sti syd�mess�ns�, ja nyt seisoi
todellisuus h�nen edess�ns� paljaana ja kolkkona; kaikki haavekuvat ja
harhaluulot olivat silt� riistetyt. H�n ei valittanut, kenelle h�n
olisikaan valittanut, mutta h�n kuihtui.

Katariina rouva n�ki levottomuudella kuinka h�nen tytt�rens� vaaleni ja

surkastui. H�nt� lohdutettiin vanhalla jutulla "morsius-surusta."
Kaarle pelk�si joskus jotakin salaista pahoin-vointia, mutta kun h�n
huomasi, kuinka h�n viel� syd�mens� koko hellyydell� oli kiintynyt
h�neen, joskus �kki� s�ps�hti kuullessaan jonkun sanan taikka
huomatessaan jonkun katseen h�nelt�, viel�p� rupesi itkem��nkin,
silloin piti h�n kaikki oikkuina, eik� tosin ollut niist� hyvill��n,
mutta ei niit� sanottavasti pelj�nnytk��n.

Aamulla h�itten edellisen� p�iv�n� meni Sesilia Vapun luo. H�n ei ollut
pitk��n aikaan siell� k�ynyt, h�n oli luullut huomaavansa ettei Kaarle
hyv�ksynyt h�nen k�ynti�ns� siell�, mutta nyt oli Vappu sairas, ja h�n
meni. Sesilia tapasi Vapun iloisempana ja levollisempana kuin
milloinkaan ennen. "N�etk�, neiti, Jumala on armollinen ja ottaa minun
pian t��lt� pois. Mutta, Herra katso armollisesti vanhaan, sinunhan
syd�mesi, neiti, haluaa enemm�n lepoon kuin minun, ja sinun k�tesi on
kylmempi."

"�lk��n Herra en��n p�ivi�ni pident�k�, mutta mink�t�hden asuu suru

syd�mess�, jossa vaan h�itten ja ilon nyt pit�isi asuman. Katso, neiti,
sinusta tulee ylh�inen ja rikas rouva, ajattele kurjia, ajattele niit�
monia, jotka k�rsiv�t puutetta ja h�t��. Min� olen n�hnyt kauheita
n�k�j�, min� olen n�hnyt vaimojen sy�v�n lapsiensa ruumiita n�l�ss�ns�,
min� olen n�hnyt ruton kaatavan ihmisi�, niinkuin viikate kaataa ruohon
niityll�. Semmoisia aikoja ei ole nyt, mutta jossa sin� n�et k�yh�n
vaimon, jolla ei ole vaatteita verhotaksensa niit� raukkoja, joita h�n
on synnytt�nyt, taikka jolla ei ole leiv�n palasta sammuttaaksensa
n�lk��ns�, jossa h�n makaa vuoteetta, silloin, rikas rouva, jaa silloin
varoistasi vanhan Vapun t�hden, sen rakkauden t�hden, jota h�n on sinua
kohtaan tuntenut, ja sin� saat iloa siit�. Sin� tarvitset paljon iloa,
sinulla ei ole sit� ollenkaan, min� tunnen sen. Mutta viel� kerran on
Vappu sinun n�kev�, se tapahtuu sinun h��p�iv�n�si, neiti. Mutta mik�
niin kummallisen pime�t� on. Totta min� sinun sin� p�iv�n� n�hd� saan,
mutta kuinka nyt niin pime� on? Jos se p�iv� olisi viimeiseni, kuinka
se niin pime� olisi? Senh�n pit�isi silloin oleman kirkkaan. Niin,
neiti, silloin min� viel� sinun n�en, sitten j�� hyv�sti."

Saman p�iv�n iltana piti oleman suuret huvit nuorisolla, "naamioilla ja

kaikenlaisilla hauskuuksilla," niinkuin sanottiin. Kaarle tahtoi
Sesilian ruveta Minervaksi. Vaikka Sesilia mielest�ns� oli niin ylen
m��rin hoikan ja kurjan n�k�inen, ei h�n tahtonut Kaarlea vastustaa,
kun h�n niin v�h�ll� taisi tyydytt�� h�nt�. Itse piti h�nen kantaman
sota-jumalan pukua. Ajan lempi-aatteita oli osoittaa ruhtinaallisia
morsiusparia Mars'in ja Pallaan kuvina, joka luultavasti oli syyn�
Kaarlen pukujen valitsemiseen.

Sitten kuin Sesilia oli tullut kotiin Vapun luota, meni h�n yl�s
suureen uuteen rakennukseen, jossa h�n nyt asui pieness� kapinetissa,
vaikka vasta illan juhlassa uusi huoneus, komeasti taitettuine
kattoineen, ja lukemattomine pienine akkunaruutuineen, piti vihitt�m�n.
Nyt istui h�n pieness� huoneessaan ty� k�siss�, mutta neula lep�si, ja
h�nen katseensa osoitti, etteiv�t h�nen ajatuksensa nyt olleet
ty�ss�ns�. Silloin tuli Kaarle sis�lle ja h�nen k�tens� alkoi
koneellisesti silloin t�ll�in ompelemaan tikin.

"Kas t�m�p� ahkeruutta, viel� t�n�kin p�iv�n� neulot," sanoi Kaarle

tavallisella hienolla kohteliaisuudellansa. Sesilia hymyili heikosti.
"Ne ovat sinun sulhais-raunikkaasi," sanoi h�n. Kaarle katsoi niit�,
ihmetteli ja ihaili hienoa, pitsin tapaista ty�t� ja kiitti h�nt�
edelt�p�in siit� ilosta, jonka morsiamensa h�nelle teki j.n.e. Mutta
ennenkuin h�n ehti lauseensa lopettaa, hyp�hti Sesilia yl�s ja
huudahti. Mahdottoman suuri h�mm�h�kki kurotti pitki� koipiansa
avonaisesta akkunasta ja rupesi marssimaan sis�lle.

"No, mik� nyt on h�t�n�?" kysyi Kaarle laskien k�sivartensa Sesilian

vy�t�isille pid�tt��ksens� h�nt�.

"H�mm�h�kki, h�mm�h�kki, �l�, Jumalan t�hden, p��st� sit� minun

huoneeseni, minun ei sitten en��n ole t��ll� hyv� olla."

"�l�h�n nyt," leikki Kaarle vanhalla somalla tavallansa, joka nyt oli
Sesiliasta varsin onteloa, "niin hempe�t� vankia en laskekaan
h�mm�h�kin t�hden." Sesilia pyrki oikein tuskalla p��st� irti,
mutta Kaarle, joka ei ymm�rt�nyt h�nen pelkoansa, piti sen
teeskentelev�isyyten� eik� laskenut h�nt�. Vihdoin p��sti h�n h�nen
vapaaksi, mutta otti kutsumattoman vieraan peukalonsa ja etusormensa
v�liin ja sanoi: "mutta katsohan kerran vihollistasi Sesilia. Eih�n se
niin ruma ole. N�etk� kuinka se on kaunis ja pilkullinen?" Sitten pani
h�n sen niin korkealle sein��n, kuin h�n ulottui. Sesilia oli
silm�nr�p�yksess� tuolilla, karkoittaaksensa vihollistansa, mutta se
oli nyt pelj�stynyt ja rient�nyt k�tkeytym��n. H�n ei l�yt�nyt sit�
en��n.

"Kaarle, sin� olet julma," sanoi Sesilia, tuskalla pid�tt�en

kyyneleit�ns�.

"Anna anteeksi, min� en taitanut kielt�� itselt�ni huvia v�h�n

�rsytell� sinua, min� tahdoin n�hd� milt� kaunis morsiameni suuttuneena
n�ytt�isi. Mutta tule nyt ja anna suuttumuksesi tuulille. K�yk��mme
puistoon katsomaan mit� ukko siell� on aikaan saanut. Kaikki n�ytt��
nyt olevan valmiina."

Hiljaisesti ja tottuneena seuraamaan Kaarlen mieli�, vaikkeiv�t ne

useinkaan h�nt� huvittaneet, l�hti h�n h�nen kanssansa puistoon. Nyt
oli puutarhuri ottanut pois kaikki n�k�� est�v�t olki peitteet ja
puutelineet, ja vastap��t� rakennusta irvisti kaksi ruohopenkereist�
tehty� j�ttil�isleijonaa kahden samasta aineesta muodostetun ankkurin
rinnalla, ja ik��nkuin vahtina seisoivat niiden ymp�rill� nelj� uhkeata
kuusta, saksittuina hattujen muotoon, kuvaamaan sit� valtiollista
puoluetta, johon Kaarlekin t�rke�n� j�senen� kuului. Sill� vaikkei
h�nen jalkansa ollut neuvostossa, oli siell� kuitenkin h�nen ��nens�,
jonka vaikutin oli yksi neuvoston mahtavimpia miehi�.

Tyytyneen� suur-ty�h�ns�, joka oli el�v� onnentoivotus, astui vanha

puutarhuri esille hattu k�dess� ja mielihyv�st� hymyillen. Sittenkuin
Sesilia yst�v�llisesti oli vanhusta kiitt�nyt, ja Kaarle oli antanut
h�nelle pienen rahalahjan, ja molemmat hetken per�st� olivat l�hteneet
puistosta, vannoi h�n ettei herttaisempaa lasta l�ytyisi koko
maailmassa, kuin nuori morsian.

Kaarle saattoi Sesilian sis�lle ja sanoi; "ja nyt, ihana jumalatar,

toivon min� pian saavani terveht�� Minervaani t�ydess� asussa. Jo
aseetonnakin niin vaarallisena, kukapa h�nt� aseellisena taitaisikaan
vastustaa?"

Sesilia j�i yksin; h�n rupesi hitaasti ja vastenmielisesti ottamaan

pukuansa esille, ja laski sen vuoteellensa.

"Miksi t�t� narrin peli�," sanoi h�n itseksens�, "t�t� hovin ja

ylh�isten seurojen leikkien apinoimista. Onpa juuri niin, kuin meit�
puettaisiin kulkusilla varustettuun narrin kaapuun."

"Sesilia kulta," sanoi Margareetta, joka nyt tuli sis�lle, "sin� et

viel� ole pukenut, ja vieraat alkavat jo kokoontua. Nyth�n sinun
pit�isi viimeisen illan tytt�n� leikit�; mutta huomenna, kun vihkimys
on aamup�iv�ll� toimitettu, t�ytyy sinun jo ehtoop�iv�ll� k�ytt�yty�
vakaasti niinkuin rouvan pit��. Mutta, Sesiliani, �l� niin
murheelliselta n�yt�. Ah, kyll� min� tied�n, ettei minun pilani taida
huvittaa, iloisen pilapuheen pit�� iloisesta syd�mest� l�htem�n."

Margareetta tunsi Sesilian liian hyvin, ettei h�n arvaisi mik� h�nen
silmi�ns� tummisti, mutta h�n oli v�ltt�nyt loukata h�nt� antamalla
h�nen huomata ett� h�n ymm�rsi h�nt�. Sesilia nousi nyt yl�s ja sanoi
yst�v�llisesti: "tied�tk�, Margareetta, min� olen ajatellut
suunnitelman. Jumala antakoon sen onnistua. Min� en ole sinulle t�h�n
asti paljoa puhunut, kukapa olisi huolinut minua, ymm�rt�m�t�nt�
raukkaa kuunnella? Mutta huomenna, huomenna puhun sinun edest�si,
silloin saavat sanani jonkinlaista t�rkeytt�, niin, min� luulen
onnistuvani. Ah, mutta nyt pit�� minun kumminkin tuohon hulluun pukuun
pukeutuman. Tied�tk� kuinka se minun mielest�ni on hassua. Mutta miksi
en tekisi Kaarlen tahdon mukaan t�ss� tyhj�ss� asiassa. Eip� olisi
hullumpaa jos min� tuon asun mukana saisin v�h�n enemm�n voimaa ja
rohkeutta. Parasta on, ett� niinpian kuin olen ottanut vieraat vastaan,
saan riisua n�m�t renkun rankut ylt�ni, ja sitten on sininen
silkkihameeni kyll� hyv�."

"Kas niin, kyp�ri p��h�n nyt vaan ja sitten vieraitten luo," sanoi
Margareetta kiiruhtaen. Heti kun molemmat sisaret olivat l�hteneet
huoneesta, tuli Mauno sinne avaraan viittaan puettuna. H�n pys�htyi
sanoen: "eik� t��ll�k��n? Aika kuluu turhaan, enk� min� t�n� p�iv�n�
t��lt� tyhjin toimin l�hde, vaikka koko maailman sukulaiset olisivat
minulle vastarintaa tekem�ss�." H�n katsoi ymp�rillens� ja jatkoi:
"mutta h�n tulee varmaankin t�nne takaisin. T��ll� on kaluja, jotka
selv�sti kiireess� ovat j��neet esille, kyll� kumminkin toinen t�nne
pian mahtaa tulla. Mutta, ahaa, kas tuopas pitk�s��rinen juutas, joka
tuolla katossa kiipee. T�m�h�n on Sesilian huone, ja h�np� kuuluu
kovasti h�mm�h�kki� pelk��v�n! No, palvelus pikku-k�lylleni, t�ss�
odottaessani, ei ole liiaksi."

H�n heitti viitan hartioiltansa ja tarttui heikkoon, siev�sti tehtyyn

keih��sen, jonka Sesilia oli unohtanut ottaa mukaansa. Mutta juuri kuin
h�n nosti sit� kattoon p�in, ottaaksensa h�mm�h�kki� alas, tuli
Katariina rouva sis�lle ja pys�htyi h�mm�styneen�. Mauno laski keih��n
alas, ik��nkuin sotilaskunnioitukseen, ja tervehti n�yr�sti kumartaen.
Nyt puhkesi Katariina rouva sanomaan: "te uskallatte viel�kin tulla
minun huoneeseni! Mit� teill� on t��ll� tekemist�? Mit� te tahdotte?"

"Min� olen tullut vaimoani noutamaan."

Viha kiehui Katariina rouvan suonissa, mutta h�n sanoi mielt�ns�

malttaen: "herra, te olette upseeri, jos tahdotte solvausta v�ltt��,
niin menk��!"

"Margareetan �idin k�skyj� olen min� aina valmis mahdollisuuden mukaan

noudattamaan, vaimoani h�n vaan �lk��n minulta kielt�k�, ja h�nt� min�
nyt olen noutamassa."

Niin sanoen pani Mauno keih��n k�dest�ns�, kumarsi n�yr�sti Katariina

rouvalle ja l�hti pois. Kun h�n meni huoneesta piti Katariina rouva
tarkasti silm�ll� ett� h�n meni talostakin pois; kuitenkin tuli h�n
valepuvussa heti takaisin toisten naamioittujen kanssa.

Kun vieraat olivat kokoontuneet, hiipi Sesilia huoneesensa, j�tt�en

Kaarlen huoleksi, joka, niinkuin muutkin talonv�et oli ilman naamiota
vaikka h�n oli sotajumalan puvussa, kohteliaisuudellansa ja nerokkailla
ilveill�ns� hauskuttaa seuraa. Tultuansa huoneesensa, istui h�n er��n
p�yd�n viereen nojaten kasvojansa k�tt� vasten. "Ah," sanoi h�n, hiljaa
itseksens�, "Vappu, t�ll� kerralla et arvannut oikein. Eih�n sit�
matoa, joka syd�nt�ni kalvaa, taidakaan ottaa pois, vaikka antaisin
palasen syd�nt�nikin sit� seurata. Min� n�in kerran k�ynn�skasvin, se
oli kierrellen kasvanut er��n nuoren, kauniin ja suoran vesan
ymp�rille. Min� k�vin niin mielell�ni sit� paria katsomassa. Mutta
k�ynn�s kuoli, ja se oli loppu. Vuosia oli sitten kulunut ja min� n�in
saman puun madonsy�m�n�, v��ristyneen� ja sen syd�n oli ruvennut
m�t�nem��n; silloin min� iloitsin, ett� k�ynn�s kuoli puun viel�
ollessa kauniina. Seh�n oli kaikin puolin kiintynyt puuhun ja olisi
sitten vaan el�nyt m�d�nneen ja v��ristyneen kanssa. Ah, minun _t�ytyy_
h�nt� rakastaa, eik� kuitenkaan ole oikein, ett� min� tulen h�nen
vaimoksensa. Ah, min� en taida el�� h�nelle, niinkuin min� tahtoisin
h�nen edest�ns� kuolla, sill� minun puuni syd�n on ruvennut m�t�nem��n,
ja kuinka min� taidan sen vaimona olla, jota en taida n�yryydell�
kunnioittaa? Oi Jumala, vahvista minua, valaise minua, sill� min�
kuljen pime�ss�!"

Sesilia pani k�tens� ristiin ja loi katseen yl�sp�in, silloin riippui

seikiss� iso, harmaa h�mm�h�kki juuri h�nen p��ll�ns� ja laski
laskemistansa alasp�in, ja tirkist�en yl�sp�in j�i Sesilia istumaan
voimatta liikkua taikka koettaa paeta. Ja nyt putosi h�mm�h�kki alas ja
tarttui kiinni juuri h�nen syd�mens� kohdalla. Kimakasti huutaen
hyp�hti Sesilia yl�s ja vaipui tainnotonna maahan.

Eri haaroilta riensiv�t Katariina rouva ja Margareetta Sesilian

huudosta huoneesen. Kauvan koetettiin kaikkia keinoja turhaan.
Vihdoinkin onnistui saada py�rtyneen tunnoillensa; h�n avasi silm�ns�
ja rupesi puhumaan, mutta ep�selv��n ja houraillen. "Semmoisenko
vastauksen rukoukseeni sain? Kohtaloni, harmaa, v�ltt�m�t�n kohtaloni
vaan! Syd�n parka, sin� olet nyt verkkoon kudottuna, ole hiljaa, siipi�
kasvaa, madon pes�h�n se vaan on, pian saat lent�� ulos. Se on ihanaa,
se on kaunista!"

Katariina rouva koki yst�v�llisell� puheella rauhoittaa h�nt�; mutta

h�nen mielihaaveensa siit� vaan yltyiv�t. H�n tahtoi nousta yl�s, mutta
vienolla v�kin�isyydell� painoi Katariina rouva h�nen alas vuoteelle,
ja kun Margareetta hyv�ilev�ll� ��nell� pyysi h�nen lev�t� hiljaa,
laskeui h�n alas ja n�ytti pian nukkuvan, mutta hyp�hti taasen yl�s, ja
yh� raivoisemmaksi tuli h�nen hourauksensa.

Margareetta meni Kaarlea etsim��n. Menness�ns� er��st� ovesta, l�heni

h�nt� er�s naamioitettu ja sanoi matalalla ��nell�: "Margareetta, min�
olen t��ll� noutamassa sinua. Ole varoillasi, kun vieraat rupeevat
poistumaan." Margareetta vapisi iloisesta h�mm�styksest� kuullessansa
tuota rakasta ��nt�, mutta vastasi ainoasti: "Sesilia on kovin kipe�."
Vaikka h�n puhui matalalla ��nell� oli joku l�sn�olevista kuullut
sanat. �kki� levisi tieto Sesilian sairaudesta. Leikit ja ilot
lakkasivat, kaikki iloiset puheet loppuivat, ja, sittenkuin oli saatu
tiet��, ett� Sesilia todellakin oli kovasti sairastunut, rupesivat
useimmat vieraat l�htem��n pois, etteiv�t olisi haitaksi.

Taasen oli aamu, pimeett�m�n y�n per�st� niinkuin kes�y� on, Sesilian
aivotun h��p�iv�n aamu. Hiljaa avattiin ovi sairaan huoneesen, ja
sis�lle astui kartanossa harvinainen vieras, vanha Vappu. Katariina
rouva, joka istui vuoteen vieress�, viittasi eukolle tervehdyksen, ja
h�nen katseensa osoitti, ett� h�n nyt tunsi jotakin heimollisuutta
halpaa vaimoa kohtaan, jonka h�n tiesi tuntevan samaa kuin h�n itse.
Vakain askelin astui Vappu Sesilian vuoteen viereen ja katseli h�nt�
hetkisen vaijeten. Sitten sanoi h�n: "nuori kukkanen, sin�k�, ennenkuin
lakastunut ruoho? Montaa surua on, jotka syd�men murtavat, mutta
kaikesta surusta unohdetaan viimeksi �idin suru, kun viimeinen, rakas
lapsi j�tt�� h�nen yksin kuolemaan."

Katariina rouva oli syv�sti liikutettu. "Vappu," sanoi h�n, "monta y�t�
ja monta p�iv�� valvoit h�nen t�htens�, joka silloin oli niin pieni ja
heikko, ja nyt menee h�n pois kauniimmassa kukoistuksessansa."

"Min� en taida istua nyt, sis�llinen ��ni kehoittaa minua puhumaan,

sanomaan mit� h�n ei en��n jaksa sanoa. Katso, nyt ei eroita arvo eik�
rikkaus ylh�ist� alhaisesta, sill� katsokaa, ylh�inen rouva, ilolla nyt
terveht�isitte pojaksenne kerj�l�ist�, joka taitaisi pelastaa lapsenne.
Ei, mit�, -- ettek� tahtoisi? Minun sieluni n�kee kummallisia kuvia
kylm�st� ja h�d�st� ja h�vitt�vist� ry�v�rist�, mutta silm�ni n�kev�t
vaan h�yhenvuoteen ja l�mpeyden ja �idin silm�n. Kuka kantoi lapsen
j��-haudasta ja toisen verisist�, h�p�isevist� k�sist�? Olisiko h�n
taitanut kantaa pois Luojan l�hett�m�n kivunkin, jos h�nen olisi
sallittu? Kuitenkin, hyv� on ruumiin kuolla, vaikkapa nuorena ja
kauniinakin, kun syd�n jo ennen on kuollut. Rouva, h�nen syd�mens�
kuoli v�hitellen, �l� anna sisaren syd�men kuolla. Eik� polttaisi
viel�kin kovemmin, jos t�m� olisi viimeinen lapsesi? Maksa
ruhtinaallisesti velkasi, jalo rouva, se sopii sinulle!"

Seisoen silm�t puoleksi kiinni, oli Vappu puhunut. Nyt vaikeni h�n ja,
haperoiden k�dell�ns� sai h�n kiinni er��st� vuoteen jalkop��ss�
olevasta tuolista, jolle h�n vaipui istumaan. Sanat, jotka h�n oli
puhunut, himme�t ja h�nelle itsellens� k�sitt�m�tt�m�t, olivat
kuitenkin Katariina rouvan sielussa her�tt�neet eloon muistoja ja
kuvia. Selvimp�n� n�kyi h�nelle sen miehen muisto, jolta h�n oli
kielt�nyt tytt�rens�. H�n oli kuitenkin, niinkuin Vappu sanoi, kantanut
yhden h�nen lapsistansa j��haudasta, ja toisen verisist�, h�p�isevist�
k�sist�. Jos ei h�nt� olisi ollut, istuisi h�n nyt viimeisen lapsensa
kuolinvuoteen vieress�. Niin, jos h�n olisi sallinut h�nen ottaa pois
h�mm�h�kki Sesilian huoneesta, olisi h�n ehk� sen kautta taitanut
"kantaa pois Luojan l�hett�m�n sairaudenkin". Kuinka h�n oli h�nen
palkinnut? Olikohan tahtonut h�nt� poikana terveht��? N�m�t ajatukset
n�yryyttiv�t syv��n h�nen ylpe�t� sieluansa, jota suru jo oli murtanut.
Nyt avasi Sesilia silm�ns�, katseli ymp�rillens� ja sanoi heikolla
��nell�: "t�m�nh�n p�iv�n piti minun riemup�iv�kseni tuleman, ja niin
se tuleekin, vaikka toisella tavalla. Jumalalle kiitos, min� olen selv�
nyt, min� tied�n ett� min� hourailin." H�n ojensi k�tens� Katariina
rouvalle ja Margareetalle, jotka seisoivat kummallakin puolen h�nen
vuodettansa, ja kun he nyt tarttuivat niihin, yhdisti h�n ne rintansa
ylitse ja sanoi: "�itini, toinen lapsesi menee pois, ota toinen taas
rakkauteesi. Oi �itini, kuule viimeist� rukousta, jota lapsesi pyyt��
sinulta, �l� eroita Margareettaa h�nest�, josta h�n ei taida erota."
Margareetta vaipui polvillensa �itins� eteen. H�nen katseensa, h�nen
ristiss� olevat k�tens� rukoilivat, mutta h�n ei taitanut sanaakaan
virkata.

Katariina rouva oli syv�sti liikutettu. Ylpe� p�� oli vaipunut alas.
Nyt ojensi h�n k�tens� Margareetalle: "min� annan sinulle anteeksi, tee
niinkuin toivot. Tulkoon h�n puolisoksesi, jota paitsi minulla piankaan
ei taitaisi ainoatakaan lasta olla."

Sesilia pani k�tens� ristiin rukoukseksi, ja rukouksessa n�yttiv�t

h�nen kasvonsa kirkastuneilta.

15.

Katariina rouvan ja h�nen toisen tytt�rens� my�hemmist� kohtaloista ei

paljoa tunneta. Pieni� tietoja saadaan kuitenkin er��st� kirjeest�
Mauno Malmilta Margareetalle, joka on kirjoitettu pari kuukautta
Sesilian kuoleman j�lkeen. Otamme sen sent�hden t�h�n:

"Minun hell�sti rakastettu Margareettani!

Enk� ole t��ll� nyt, niinkuin sinusta murheellisesti eroitettu olisin,

ja on minulla kuitenkin toivoa sinua muutaman viikon per�st� kotio
j�lleen saada. Mutta sen kaltainen ihminen on, ei se Jumalaa kyll�ksi
siit� suuresta ilosta ja autuudesta kiit�, joka sill� on, se luulee
vaan, ett� h�nell� enemm�nkin vaatimista on, eik� se v�hint�k��n tahdo
poisantaa. Ja kuitenkin olen min� toisinaan j�lleen, niinkuin se, jolla
ei tervett� j�rke�ns� ole, lent�en ymp�ri, niinkuin en min� tiet��
mahtaisi, mill� tavalla min� sen erinomaisen suuren iloni, joka minun
syd�mess�ni asuu ja hallitsee, ilmoittaa taitaisin. Erinomaisesti on
kuitenkin Herra Jumala meid�n teit�mme ohjannut, kun min� ajattelen,
kuinka ei ole sen pitemp�� aikaa kulunut, kuin ett� minun korkeasti
kunnioitettu, rakas anoppini, sinun armollinen �iti rouvasi, sen
muistaa mahtaa, kuin se laki tehtiin, ett� kuoleman rangaistus sille
aatelittomalle tulee, joka aatelisnaisen vaimoksensa vie. Ja nyt on
h�nen kuitenkin lopuksi sinun minulle antaa t�ytynyt. En min� h�nen
vastenmielisyytt�ns� itse minuani kohtaan pahakseni pane, vaan olen nyt
niin yl�npalttisen onnellinen siit� kuinka Herra meid�n teit�mme on
ohjannut ja johtanut, ett� min� vaan sinua minun k�sill�ni kantaa
tahtoisin, ja lent�� ja ilmaan heitt�� sek� hatun kuin my�s p��n; ja
olen min� niin vallaton, etten min� jalvoillani seisoa osata tahdo, ja
pian tahtoisin ryss�t t�nne, ett� min� heid�n p��llens� minun kuohuvaa
ja paisuvaa ylpeytt�ni ja kopeuttani ajaa ja p��llepanna taitaisin.

En min� kuitenkaan muuna kuin oikeana pit�� taida, ett� sin� korkeasti
kunnioitetun �itisi tyk�n� t�m�n surullisen ajan viett�� mahdat, siksi
kuin h�n asiansa j�rjest�� on ehtinyt Ruotsiin muuttamistansa varten,
sittenkuin minulle sallittiin sinua, minun rakas Margareettani, ensin
noutaa ja minun vaimonani kotio-vied�, ja sill� tavalla meid�n tehty�
ja suostuttua liittoamme vahvistaa. Kuitenkaan en min�, minun korkeasti
kunnioitettua, rakasta anoppi rouvaani, minun l�sn�-olemuksellani
enemp�� vaivata tahdo, koska h�n ei minua mielell�ns� n�hd� tahtoa
mahda.

Minun suuresti kunnioittavaisen ja n�yr�n kiitokseni mahdat sin� sinun

korkeasti kunnioitetulle, rakkaalle �iti rouvallesi ilmoittaa h�nen
lupauksestansa, Ruotsissa sanaansa minun hyv�kseni k�ytt��, sanoden
h�nelle samalla, ett� minun n�yr� toivoni olisi, ettei h�n armollisesti
itse�ns� sill� asialla vaivaisi, ajatellen min� niin, ett� mit� minulla
on kelvollisuutta ja taitoa hoitaa, ei minulta virallisesti kielt��
mahdettaisi; ja mit� sen ylitse k�y, en min� siihen itse�ni tunkea
tahdo. Kiitt�en h�nt� t�st� h�nen armostansa ja hyv�ntahtoisuudestansa,
toivon min�, ettet sin�, minun Margareettani, joka minun kanssani
h�d�ss� monta kovaa kokenut olet, mit��n siit� halvasta osasta, joka
meille tulla taitaa, k�rsi� mahda.

Se kaunis Kauniaisten kartano, jota min� nyt katsellut olen, n�ytt��

minun mielest�ni, sangen sopivalta, jos sin� luulet siihen tahtovasi
panna sen perinn�n, joka sinulla on. Kaikki siell� kaikista
tarpeellisimpaan saakka, on h�vitetty ja sitten rappiolle joutunut;
mutta kun min� olen sinun uskollinen ja toimekas talonvoutisi, niin
min� toivoa tahdon, ett� min� muutaman vuoden per�st� moninkertaisesti
suurentanut olen sen halvan arvon, joka talolla nyt on ja jonka t�hden
se niin v�h�ll� rahalla myyd��n, kuin semmoista autioksi tullutta maata
maassa niin paljon on. Ja lupaan min�, suurella toimella ja huolella
sen sinulle, minun rakas ja armias Margareettani, tulevaksi
leskentilaksi laittaa. Toivoen min� kuitenkin, ett� me yhdess� monta
vuotta, lapsiemme kanssa, t�ss� kauniissa talossa el�� ja toimia
saamme, kuin ei palvelus minua kutsu pois, joka, niinkuin nyt
n�ytt�isi, ei pitk�ksi ajaksi eik� my�sk��n pitk�lle matkalle tulla
mahda.

Ett� sinun, Herrassa edesmenneen, rakkaan sisaresi el�ess�, aivottu

lankosi, Lejonankar, joka Suomeen j��, sinun �iti rouvasi asioita
t��ll� hoitaaksensa ottaa, n�ytt�� minusta hyv�lt�, ja taitaa h�n siis
mukavasti kotomaahansa muuttaa, jossa my�s h�nen armas poikansa, sinun
korkeasti rakastettu veljesi, herra Yrj� Boije oleskelee.

H�n ei my�sk��n taitaisi ilman mielen harmia sit� alhaista s��ty�

n�hd�, jossa min�, Jumalan avulla, toivon ett� sin� onnesi l�yd�t,
mutta jota h�n ei semmoisena pit�� taitaisi, kuin sen hedelm� niin
halvalla puulla kasvaa, kuin sinun liittosi minun kanssani on. On
kuitenkin Herran armo ja siunaus yht� usein alhaisen osa kuin
ylh�isenkin. Siin� toivossa, ett� sin� my�s minun tyk�ni halajat,
niinkuin minun syd�meni joka hetki sinun per��si sykkii, olen min�,
niin my�t�-, kuin vastoin-k�ymisess� sinua aina yht� hell�sti
rakastavainen puolisosi."

Pian t�m�n j�lkeen muutti Katariina rouva Ruotsiin. Kun l�hes

kaksikymment� vuotta my�hemmin sota taasen puhkesi Ven�j�� vastaan,
luettiin jo ensimm�isiss� raporteissa, ett� urhea Eversti-luutnantti
Malm oli haavoittunut, niin ettei h�n luultavasti en��n kelvannut
sotapalvelukseen.

Samaan aikaan omisti Hatanp��n kartanoa er�s Lejonankar.

End of the Project Gutenberg EBook of Rouva Katariina Boije ja h�nen
tytt�rens�, by Frederika Runeberg

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ROUVA KATARIINA BOIJE JA ***

***** This file should be named 18624-8.txt or 18624-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/1/8/6/2/18624/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
 destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive

Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:

Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
 http://www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

*** END: FULL LICENSE ***