Professional Documents
Culture Documents
Hidden Connections
Hidden Connections
Capran teos Hidden connections edustaa uutta kehitysvaihetta Capran ajattelussa. Tässä
teoksessa Capra tiedostaa kvanttifysiikan rajoittuneisuuden kuvaamaan elämää
kokonaisuutena. Sen sijaan Capran mukaan orgaanisen elämän rakenteet kuvaavat
onnistuneemmin maailmaa ja ihmistä.
Capran omin sanoin: Uusi näkemys todellisuudesta, joka lopulta korvaisi karteesiolaisen
mekaanisen maailmankuvan eri tieteen alueilla oli kaukana selkeästi esitettävästä
mallista. Kutsun sen tieteellistä muotoilua elämän systeemiseksi näkemykseksi, viitaten
systeemiajattelun perinteeseen ja väitän myös, että syväekologian filosofinen koulukunta,
joka ei erota ihmistä luonnosta ja tunnistaa kaikkien elävien olentojen sisäänrakennetun
arvon, voisi tarjota ihanteellisen filosofisen ja jopa henkisen kontekstin uudelle
tieteelliselle paradigmalle. (Capra 2002: xiii)
Capran mukaan nämä kaksi suuntausta, jotka molemmat sisältävät kehittynyttä tekniikkaa
ja monimutkaisia verkostoja, ovat nykyisin törmäyskurssilla. Capran mukaan globaalin
kapitalismin nykyinen muoto on ekologisesti ja sosiaalisesti kestämätön. Niin kutsuttu
globaali markkina onkin Capran mukaan eräässä mielessä koneiden verkosto, jotka on
ohjelmoitu sen periaatteen mukaan, että raha on tärkeämpää kuin ihmisoikeudet,
demokratia, ympäristönsuojelu tai mikä tahansa muu arvo. (Capra 2002: 229)
Capra muistuttaa kuitenkin, että ihmisten arvot voivat kuitenkin muuttua. Ne eivät ole
luonnonlakeja. Samat rahoituksen ja informaation virtojen elektroniset verkostot voisivat
sisältää muita sisäänrakennettuja arvoja. Ratkaiseva asia ei olekaan Capran mukaan
teknologia, vaan politiikka. 2000-luvun suuri haaste liittyy arvojärjestelmän
muuttamiseen, joka on globaalin talouden taustalla tavalla, joka tekee siitä
yhteensovitettavan ihmisen arvon ja ekologisen kestävän kehityksen kanssa. Capran
mukaan tämä globalisaation uudelleenarviointiprosessi onkin jo alkanut. (Capra 2002:
229)
KEHOLLISTUNUT MIELI
Tämä uusi ymmärrys ihmisajattelusta alkoi Capran mukaan kehittyä 1980-luvulla useiden
tutkimusten myötä käsitteellisten kategorioiden luonteesta. Eri kokemusten
kategorisointi on kognition perusta kaikilla elämän tasoilla. Mikro-organismit
kategorisoivat kemikaaleja ruokaan ja ei-ruokaan, siihen, mitä kohti liikkua ja mistä
siirtyä poispäin. Samalla tavalla eläimet kategorisoivat ruokaa, äänet jotka tarkoittavat
vaaraa, oman lajinsa jäsenet, seksuaaliset signaalit jne.
Tätä voidaan havainnollistaa helposti värien avulla. Laajat värien havaitsemista koskevat
tutkimukset vuosikymmenten ajan ovat tehneet selväksi sen, ettei ulkoisessa maailmassa
ole olemassa värejä riippumatta havaitsemisen prosessista. Kokemuksemme väreistä
syntyy heijastuvan valon aallonpituuksista vuorovaikutuksessa omien silmiemme
verkkokalvojen värivastaanottimien ja niihin yhteydessä olevan hermojärjestelmän
kanssa. Yksityiskohtaiset tutkimukset ovat todellakin osoittaneet, että koko
värikategorioidemme rakenne (värien, värisävyjen jne. (lukumäärä) on seurausta
hermorakenteestamme. (Capra 2002: 54)
Capran mukaan tämä päätelmä vastaa hyvin tunnettua väitettä tai syllogismia, klassisessa
Aristoteelisessä logiikassa. Sen kaikkein tunnetuimmassa muodossa se kuuluu
seuraavasti. ”Kaikki miehet ovat kuolevaisia, Sokrates on mies. Siksi Sokrates on
kuolevainen.” Argumentti näyttää tyhjentävältä, koska kirsikkamme tavoin Sokrates on
mies-kategorian ”astiassa”, kun taas miehet ovat kuolevaisten ”astiassa” tai kategoriassa.
Me heijastamme astioiden mentaalisen kuvan abstrakteihin kategorioihin, ja käytämme
sitten kehollista kokemustamme astiasta näistä kategorioista järkeilyyn. (Capra 2002: 54-
55)
Toisin sanoen klassinen Aristoteelinen syllogismi ei ole kehosta irti olevan järkeilyn
tulos, vaan pohjautuu keholliseen kokemukseemme. Lakoff ja Johnson väittävät, että
sama periaate pätee myös moniin muihin järkeilyn muotoihin. Kehojemme ja aivojemme
rakenne määrittelee ne käsitteet, jotka pystymme muodostamaan ja sen järkeilyn, johon
me voimme ottaa osaa. (Capra 2002: 54)
KEHON METAFORAT KÄSITTEELLISEN AJATTELUN PERUSTANA
Teoksessa Philosophy in the Flesh kirjoittajat ottavat ensimmäiset askeleet kohti tällaista
länsimaisen filosofian uudelleenarviointia kognitiivisen tieteen valossa. Heidän
pääargumenttinsa on, että filosofian tulisi kyetä vastaamaan inhimilliseen
perustarpeeseen tuntea itsemme. Tuntea, kuka olemme ja kuinka koemme maailman ja
kuinka meidän tulisi elää. Itsemme tunteminen sisältää sen ymmärtämisen, kuinka
ajattelemme, ja kuinka ilmaisemme ajatuksemme kielessä. Ja juuri tässä kognitiivisella
tieteellä on paljon annettavaa filosofialle. (Capra 2002: 56)
Capran mukaan näiden edistysaskeleiden suurin merkitys on ollut jo yli 300 vuoden ajan
länsimaista filosofiaa vaivanneen karteesiolaisen mielen ja materian välisen kahtiajaon
vähittäinen eheytyminen. Santiago teorian on osoittanut, että kaikilla elämän tasoilla
mieli ja materia, prosessi ja rakenne ovat erottamattomasti toisiinsa sidoksissa. (Capra
2002: 56)
Henkisyys, tai henkinen elämä, on yleensä ymmärretty olemisen tapana, joka nousee
tietystä syvällisestä todellisuuden kokemuksesta, joka tunnetaan ”mystisenä”,
”uskonnollisena”, tai ”henkisenä” kokemuksena. Tälle kokemukselle on lukuisia
kuvauksia maailman uskontoja käsittelevässä kirjallisuudessa. Uskonnot ovat yleensä
yhtä mieltä siitä, että se on suora, epä-älyllinen todellisuuden kokemus, johon liittyy
joitakin perusominaisuuksia, jotka ovat riippumattomia kulttuurisesta ja historiallisesta
kontekstista. Eräs kauneimmista nykykuvauksista voidaan löytää lyhyessä esseessä
”Spirituality as Common Sense”, jonka kirjoittaja on benediktiinimunkki, psykologi ja
kirjailija David Steindl-Rast (Capra 2002: 59)
Capran mukaan tutkittaessa eläviä järjestelmiä muodon näkökulmasta, käy ilmi, että
niiden organisaatiomalli on itseluovan verkoston rakenne. Materian näkökulmasta
tarkasteltuna elävän järjestelmän materiaalinen rakenne on hajoava rakenne, avoin
järjestelmä, joka toimii kaukana tasapainosta (equilibrium). Prosessinäkökulmasta
tarkasteltuna, elävät järjestelmät ovat kognitiivisia järjestelmiä, joissa kognition prosessi
liittyy läheisesti itseohjaavuuden, autopoieesin, malliin. Tämä edustaa Capran synteesiä
elämän uudesta tieteellisestä ymmärryksestä. (Capra 2002: 62)
Kaaviossa Capra kuvannut nämä kolme näkökulmaa kolmion kärkinä painottaakseni sitä,
että ne ovat olennaisesti yhteenkuuluvia. Organisaatio mallin muoto voidaan tunnistaa
ainoastaan silloin, jos se ruumiillistuu materiassa, ja elävissä järjestelmissä tämä
ruumiillistuma on jatkuva prosessi. Täysi ymmärrys mistä tahansa biologisesta ilmiöstä
täytyy sisältää kaikki nämä kolme näkökulmaa. (Capra 2002: 62)
MERKITYS
Kun yritämme soveltaa uutta ymmärrystä elämästä sosiaaliselle alueelle, törmäämme heti
valtavaan määrää eri ilmiöitä. (käyttäytymissäännöt, arvot, intentiot, päämäärät,
strategiat, suunnitelmat, voimasuhteet) joilla ei ole osaa suuressa osassa ei inhimillistä
maailmaa, mutta ovat olennaisia ihmisen sosiaalisen elämän kannalta. Kuitenkin, nämä
sosiaalisen todellisuuden eri ominaisuuksilla on kaikilla yhteinen piirre., joka tarjoaa
luontevan yhteyden elämän järjestelmänäkemykseen. (Capra 2002: 63)
Capran mukaan eräs suurimmista esteistä kehitykselle kohti kestävää kehitystä on jatkuva
materiaalisen kulutuksen lisääntyminen. Huolimatta uuden talousjärjestelmämme
antamasta huomiosta informaation prosessoinnille, tiedon luomiselle ja muille ei-
aineellisille arvoille, näiden innovaatioiden tärkein tavoite on lisätä tuottavuutta, mikä
lopulta lisää materiaalisten tuotteiden virtaa. Silloinkin, kun CisCo järjestelmät ja muut
internet yhtiöt tuottavat ja ylläpitävät asiantuntija tietoa ilman materiaalisten tuotteiden
tuottamista, niiden hankkijat ja alihankkijat ja monet niistä, erityisesti etelässä toimivat
suurten ympäristöön kohdistuvien vaikutusten keskellä. Kuten Vandana Shiva ironisesti
totesi, ”Resurssit siirtyvät köyhiltä rikkaille, ja saasteet kulkevat rikkailta köyhille”.
(Capra 2002: 229)
Ajan mittaan tämä kuva muuttui tuotteliaisuutta muiden eteen, aineelliseen omistukseen
omaa itseä varten. Miehuutta alettiin mitata arvokkaiden tuotteiden, kuten maan, karjan
tai rahan omistamisen kautta, tai sillä, oliko miehellä valtaa erityisesti suhteessa naisiin ja
lapsiin. Tämä kuva sai vahvistuksen siitä, että viriiliys alettiin yhdistää suureen kokoon,
kuten lihasvoimaan, saavutuksiin tai omaisuuden määrään. Nyky-yhteiskunnassa
Gilmoren mukaan miesten suuruutta mitataan yhä enemmän aineellisella varakkuudella:
” Suuri mies missä tahansa teollistuneessa yhteiskunnassa on aina kulmakunnan rikkain,
menestyksekkäin ja pätevin. Hänellä on eniten sitä, mitä yhteiskunta tarvitsee tai haluaa.
(Capra 2002: 231)
Capran mukaan herää kuitenkin kysymys, onko meillä aikaa tälle perustavaa laatua
olevalle arvomuutokselle pysäyttämään ja kääntämään kehityssuuntaa, joka nykyisin on
johtanut luonnonvarojen köyhtymiseen, lajien sukupuuttoihin, saastumiseen ja globaaliin
ilmastonmuutokseen. Edellä mainitut kehityssuuntaukset eivät anna Capran mukaan
selviä vastauksia. Jos sovellamme nykyisiä ekologisia trendejä tulevaisuuteen, näkymä
on Capran mukaan hälyttävä. Toisaalta on monia merkkejä siitä, että ratkaiseva määrä
ihmisiä, instituutioita ympäri maailman ovat aloittaneet siirtymän kohti ekologista
kestävää kehitystä. (Capra 2002: 232)