Vanhat jumalat, uudet tulkinnat,

toim. Jussi Niemelä

 Pauliina Mikkonen,
uushenkisyys-artikkeli, 180.

New Agen eli

uushenkisyyden historialliset
juuret. Romantiikka,
spiritualismi, vastakulttuuri,
uushenkisyys
 Holismi
• Uushenkisyyden yleisiä tunnusmerkkejä: Yksi
tärkeimmistä uushenkisyyden perususkomuksista on
holismi.
• Maailmankaikkeus nähdään kokonaisuutena, jossa
maapallo ja ihminen ovat vain yksi pieni osa.
• Tässä kokonaisuudessa kaikki vaikuttaa kaikkeen,
mikrokosmos makrokosmokseen ja henkinen
materiaaliseen.
 Kokonaisuus
• Nämä todellisuuden tasot muodostavat yhdessä erottamattoman
kokonaisuuden.
• Tähän ajatusrakennelmaan kuuluu myös, että ihminen on
toiminnallaan ja ajattelumalleillaan järkyttänyt alun perin ehjää
kokonaisuutta, joka on samalla ihmisen oman olemuksen
kokonaisuus.
• Tasapainon rikkomisen sanotaan aiheutuneen ihmisen
ylituotantovaatimuksista, liiallisesta materialismin ihannoimisesta,
rationalismista sekä kristinuskon luomista liian tiukoista
oppirakennelmista.
• Uushenkisyydessä ongelmaan esitetään ratkaisu,
henkinen ja yhteiskunnallinen vallankumous,
uusi aika.
• Toinen tärkeä teema-alue uushenkisyydessä on
uuden ajan odotus. Uusi aika liittyy
astrologiseen vesimiehen aikaan, jonka
alkamisajankohdasta kiistellään. Uuden ajan
sisällöstä ollaan myös monta mieltä, mutta siitä
voidaan erottaa kolme linjaa.
• Yhden linjan mukaisesti ajatellaan, että uusi aika tuo
mukanaan maltillisia, hyvinkin konkreettisia muutoksia
yhteiskunnassa esimerkiksi teknologian ja luonnon suhteen.
• Toisen mukaan muutokset ovat suurempia luonteeltaan,
enemmän uskonnollishenkisiä, ja tuovat tullessaan
uskomatonta loistoa ja autuutta.
• Kolmannen linjan mukaan uuden ajan odotetaan tuovan
yhteiskunnan vanhojen mallien rikkoutumisen ja uusien
horisonttien avautumisen yksilön henkilökohtaisen henkisen
kehittymisen kautta (Hanegraff, 1996, 333-344).
 Uskontojen yhteinen alkuperä
• Kolmas aihepiiri on teosofian ja transendentalismin
innoittama uskontojen, varsinkin hindulaisuuden ja
buddhalaisuuden, tutkiminen.
• Tähän teemaan liittyy ajatus siitä, että kaikilla
uskonnoilla on yhteinen alkuperä ja siten kaikista
uskonnoista on löydettävissä totuus.
• Uskonnoista ja alkuperäiskansojen ajatuksista pyritään
löytämään aitoja ja alkuperäisiä ajatusmalleja ja
toimintatapoja.
• Nämä ajatusmallit tulkitaan kuitenkin länsimaisen
kulttuurin kautta, eivätkä ne siten ole enää alkuperäisiä.
(182-183, Pauliina Mikkosen artikkeli uushenkisyys)
• Neljäs teema on uskonnollinen evoluutiokäsitys, jolla
tarkoitetaan sitä, että ihmiskunnalla on päämäärä.
• Tiedostamalla henkisen kehityksensä asteen, ihminen
voi alkaa määrätietoisesti toimia tämän päämäärän
saavuttamiseksi.
• Evoluutiokäsitykseen liittyy myös ajatus
jälleensyntymisestä.
• Uushenkisessä puheessa tämä tarkoittaa henkistä
kehitystä, oppia, joka saavutetaan tässä ja muissakin
maailmoissa elettyjen elämien aikana.
• Viides tunnusmerkki on psykologisen kielen käyttäminen
uushenkisessä puheessa ja uskonnon psykologisoituminen.
• Tähän puhetyyliin liittyvät mm. myönteinen ajattelu ja yhteyden
saaminen itsen kautta jumaluuteen. Uskonnon psykologisoitumiseen
liittyy myös se, että ajattelemalla voidaan vaikuttaa maailmaan ja
luoda niin ihmisen ulkoista kuin sisäistäkin todellisuutta.
• Apuna ajattelussa käytetään affirmaatioksi tai uskon varmistukseksi
kutsuttuja myönteisiä lauseita.
• Periaatteena on se, että toisille täytyy jakaa sitä, mitä haluaa omaan
elämäänsä. Näin voi saada niin rahaa kuin rakkauttakin.
• Uushenkisyydessä esiintyy perusaihepiirejä, joista
uushenkinen ihminen valitsee usein omat mielenkiinnon
kohteensa.
• Kaikki aihepiirit eivät siis ole välttämättä aina esillä yhtä
tiettyä aineistoa tutkittaessa.
• Näihin aihepiireihin kuuluvat itämaiset uskonnot,
uuspakanuus, luonnonkansalta saadut ideat, uus-
shamanismi, ennustaminen, parapsykologia, ufot,
täydentävät hoitomuodot ja parantaminen, sekä erilaiset
terapiat, kanavointi ja psykologia.
• Ennustamisen eri muotoja ovat mm. astrologia,
tarot, i-tseng ja numerologia. Ennustamisen
välineitä ei kuitenkaan aina käytetä varsinaisesti
tulevaisuuden täsmälliseen ennustamiseen, vaan
niistä saadaan erilaisia ja uudenlaisia
näkökulmia kunkin ihmisen senhetkiseen
elämäntilanteeseen.
s. 188
• Uushenkisyyttä on luonnehdittu eklektiseksi uskonnoksi, sillä siitä
korostuu yksilön valinnan mahdollisuus omien uskomustensa ja
uskonnollisten ryhmittymien suhteen.
• Valintaperusteena on se, että jos jokin oppijärjestelmä tuntuu
hyvältä ja sopivalta jollekin ihmiselle, on se hänelle myös oikea.
• Uushenkisyyttä on kutsuttu myös hajanaiseksi uskonnollisuudeksi,
sillä esimerkiksi luterilaiseen kirkkoon verrattavaa
keskusorganisaatiota ei ole.
• On kuitenkin erilaisia keskuksia, joissa harjoitetaan
uushenkisyydelle tyypillistä toimintaa.
• Paul Heelas näkee uushenkisyydessä oleellisena itsehenkisyyden,
jonka avulla selitetään esimerkiksi, miksi elämä ei toimi
tyydyttävällä tavalla, mikä on mielekäs päämäärä elämälle ja
miten se on mahdollista saavuttaa.
• Heelas näkee uushenkisyyden erityisesti varmuutta ihmisen
moderniin epävarmuuteen ja painottaa uushenkisyyden asemaa
modernismissa vakiintuneiden järjestysten tuotteena.
• Toisin sanoen uushenkisyys on Heelasin mukaan seurausta
yhteiskunnassa vallitsevasta modernismista.
• Keskeistä uushenkisyydessä on todellisen itsen
löytäminen ja sitä kautta yhteyden saavuttaminen
jumaluuteen.
• Voisi sanoa, että jokaisessa ihmisessä on
uushenkisyyden oppien mukaan jumaluus tai että
jokainen ihminen on itsessään jumala tai jumalatar.
• Itseä voidaan kutsua siten jumalaksi,
kristustietoisuudeksi, sisäiseksi lapseksi, sydämen tieksi,
sisäiseksi henkisyydeksi ja korkeammaksi tieksi.
• Aidon itsen voi saavuttaa uushenkisyydessä työskentelemällä egon kanssa niin,
että vähitellen pääsee egon johtamista toiminnoista irti.
• Nämä toiminnot ovat yhteiskunnan ihmiselle opettamia käytäntömalleja, rajoja
jotka tulee rikkoa.
• Egoa kutsutaan joskus myös alemmaksi rajoittuneeksi itseksi ja älyksi.
• Uushenkisyys tarjoaa erilaisia keinoja todellisen itsen kokemiseen ja egon
rajoituksista vapauttamiseen. Näitä keinoja ovat meditaatio, psykoterapia,
ruumiillinen työ, tanssi, shamaaniharjoitukset ja magiikka.
• Harjoitusten tuomien kokemusten kautta sisäinen todellisuus alkaa paljastua
autenttisena elämänvoimana, luovuutena, rakkautena, viisautena, tyyneytenä
ja valtana.
• Sisäisen todellisen itsensä saavutettuaan voi kokea uushenkisten oppien
mukaan täydellistä elämään.
• Kyseessä on toisin sanoen uuden merkityksen antaminen hyvinkin erilaisille,
jopa aiemmin arkipäiväisiksi koetuille toiminnoille.
• Näin arkipäivä sakralisoituu. Helasin mielestä uushenkisyyden perusteena ovat
vastuu, etiikka, auktoriteetti, vapaus ja ikuisuus.
• Vaikka uushenkisyyden kannattajat eivät usko perinteisiin uskontojen ulkoisiin
ilmentymiin, he uskovat, että kaikkien uskontojen perusviisaus on sama.
• Niiden viisaus on esoteerista ….ottoa ja arkaadista viisautta, joka on jokaisen
ihmisen löydettävissä itsessään.
 Vapaus
• Yksi tärkeimmistä uushenkisyyden pääarvoista on
vapaus.
• Se tarkoittaa vapautta menneisyydestä, sisäistetyistä
traditioista ja egosta ja elää vapautta elää elämää
ihmisenä.
• Vapaus näkyy myös siinä, että ihminen voi melko
vapaasti ne käytännöt ja oppijärjestelmät, joita haluaa
toteuttaa ja joihin haluaa uskoa.
 Chicagon yliopistossa toimiva
tutkija Anthony Andrea
• soveltaa mielenkiintoisella tavalla Anthony Giddensin ja Michel
Fougoutin sosiologisia teorioita uushenkiseen aineistoon.
• DeAndrea näkee uushenkisyyden jälkitraditionaalisena ilmiönä.
• Hänen mukaansa ne traditiot, joihin ihminen syntyy, eivät enää sido,
vaan ihminen on vapaa ja oikeastaan pakotettu etsimään ja valitsemaan
elämän peruskysymyksiin vastauksia.
• Ei ole enää yhtä oikeaa tapaa, jonka mukaan vastauksemme,
identiteettimme, paikkamme ja roolimme yhteiskunnassa määräytyisi.
 Individualismi uushenkisyydessä
• Individualismista uushenkisyydessä kyse on DeAndrean mukaan siinä
mielessä, että siinä keskitytään itseen ja itsen kehittämiseen
romantiikan aikakauden ideoiden mukaisesti.
• Lisäksi individualismiin viittaa edellä mainittu yksilön pakko valita ja
päättää suhteessa elämänsä peruskysymyksiin.
• DeAndrea lopettaakin artikkelinsa pohdintaan siitä, onko
tulevaisuuden uushenkisyydessä itsekkyyden lisääntymisestä jopa
narsismiin asti, vaiko uudesta eettisestä yhteenkuuluvuuden tunteesta
ihmisten välillä, tai molemmista.
 Vouter J. Hanegraaf
• Perusteellisen katsauksen uushenkisyyden historiallisiin
juuriin on tehnyt hollantilainen uskonnonhistorioitsija
Vouter J. Hanegraaf.
• Historioitsijana Hanegraaf peräänkuuluttaa historian
merkitystä uushenkisyyden tutkinnallisessa tulkinnassa.
• Hän mainitsee alan sosiologisten tutkimusten
erityisongelmana juuri historiantuntemuksen puutteen,
minkä vuoksi se tulkitsee ilmiökenttää vajavaisesti.
 Uushenkisyys länsimaisen
kulttuurin kritiikkinä
• Hanegraafin näkemyksen mukaan uushenkisyys on länsimaisen
kulttuurin kritiikkiä, joka kohdistuu länsimaisen yhteiskunnan
materialismiin ja rationalismiin.
• Kritiikki sisältää esoterian ajatuksia, jotka ovat kuitenkin
sekularisoidussa muodossa.
• Sekularisoidulla esoterialla hän tarkoittaa sitä, että nykyinen muoto
eroaa aiemmasta traditionaalisesta esoteriasta, ja että esoteria on ollut
osana heikentämässä kristillistä auktoriteettia 1700-luvulta lähtien.
• Mielenkiintoista on se, että Hanegraaf ei ota lainkaan osaa
sekularisaatiokeskusteluun, vaan pitää sitä ainoastaan uutena tapana
tulkita esoteerista aineistoa.
 Jussi Sohlberg, moderni magia.
• Ennen valistusta maaginen maailmankuva heijastui kosmologisessa
tulkinnoissa.
• Maagisen maailmankuvan perusoppi oli näkemys siitä, että todellisuus
rakentui erilaisista hierarkioista, esim. Jumala, enkelit, planeetat ja
vuorovaikutus näiden välillä oli mahdollista.
• Kysymys oli mikro- ja makrokosmoksen vuorovaikutussuhteesta.
• Maagikko perehtyi maailmankaikkeuden hierarkioihin ja kykeni
aikaansaamaan muutoksia ja vaikutuksia eri tasoilla.
• Maagista maailmankuvaa voi luonnehtia organistiseksi ja
relationaaliseksi. 212
• Eurooppalaisessa magiassa oli aineksia esim.
kabbalasta, alkemiasta ja uusplatonismista.
• Erityisesti renessanssin aikana
kristillishermeettisessä filosofiassa kabbalalla oli
tärkeä merkitys.
• Maaginen maailmankuva alkoi murtua 1600-
luvun alkupuolella, kun xxx mekanistinen ja
dualistinen tieteen paradigma tuli vallitsevaksi.
• Viime vuosisadan loppupuolella läntisessä maailmassa
älymystön ja taiteilijoiden piirissä heräsi kiinnostus erilaisia
psyykkisiä ilmiöitä ja okkultismia kohtaan.
• Kehittyvän luonnontieteen ja perinteisen uskonnon välillä oli
kasvavaa jännitettä.
• Henkisyydelle haluttiin antaa usein myös tieteellinen
viitekehys.
• Kiinnostus uskontojen historiaa kohtaan kasvoi, kun
arkeologisten löytöjen myötä saatiin tietoa vanhoista
kulttuureista ja niiden uskonnoista.
 Mitä magia on?
• Magia luonnonlainalaisuuksilla tulkittuna.
• James Frazer katsoi magian perustuvan tulkintaan, jonka
mukaan tapahtumat seuraavat luonnossa tiettyjen
lainalaisuuksien mukaan.
• Magia pohjautuu sympatian periaatteeseen.
• Sympatian periaatteeseen perustuvat yhtäläisyysmagia ja
kosketusmagia.
• Manipuloimalla luonnon lainalaisuuksia ihminen voi
saada aikaan haluttuja tuloksia.
214
• Frazerin mukaan magia muistuttaa tiedettä, mutta
magiassa tulkinnat lainalaisuuksista ovat täysin
virheellisiä.
• Modernin magian piirissä ilmenee usein seuraavia
tulkintoja magian lainalaisuuksista.
• Ensimmäinen perusperiaate on vuorovaikutussuhde
maailmankaikkeuden tapahtumien, asioiden ja ilmiöiden
välillä.
• Maailmankaikkeus nähdään energiakenttänä,
jossa energia on liikkeessä.
• Maailmankaikkeuden tulkitaan oleva elävä
organismi.
• Ihminen voi tietoisesti siirtää energiaa tiettyyn
kohteeseen aikaansaamaan muutosta.
 Todellisuuden eri tasot
• Toinen perusperiaate on näkemys todellisuuden monista
tasoista. Ihmisen ja maailmankaikkeuden kanssa
muodostuvista useista todellisuudentasoista, joilla kullakin on
omat lainalaisuutensa.
• Eri tasot ovat myös yhteydessä toisiinsa.
• Tulkinnat tasojen lukumäärästä vaihtelevat, mutta yleinen
käsitys monissa okkulttisissa suuntauksissa on, että
astraalitasoja on seitsemän.
• Ihmisessä ja maailmankaikkeudessa olevat tasot ovat
toistensa kanssa vastaavia.
• Näkemykseen todellisuuden eri tasoista liittyy niinikään
vastaavuuksien laki.
• Tämän näkemyksen mukaan kaikella olevaisuudella on omat
vastaavuutensa tietyissä kategorioissa, kuten jumaluudet,
kasvikunta, planeetat ja värit.
• Esimerkiksi taikoja tehdessään ihminen voi hyödyntää tiettyä
vastaavuusjärjestelmää.
• Tarkoituksena on löytää oikeat vastaavuudet eri kategorioiden
välillä, jolloin ne ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja
saavat aikaan halutun vaikutuksen.
•
Polariteetti
Modernissa magiassa esiintyy näkemys myös polariteetin laeista.
• Polariteetin laki tarkoittaa, että kaikki todellisuuden ilmenevät ja
toiminnot syntyvät erilaisten polariteettien välisistä vuorovaikutuksista.
• Magiassa käytettään hyväksi tietoa samankaltaisuuksia
vastakkaisuuksien verkostosta, joka yhdistää luonnossa eri ilmiöt yhteen.
• Magiassa ei pyritä rikkomaan luonnonlakeja, vaan niitä käytetään
hyväksi.
• Yhtenä magian kulmakiven näkemyksenä on mikro- ja makrokosmoksen
välisestä vuorovaikutussuhteesta.
• Melanesialainen käsite ’mana’ on laajasisältöinen ja vaikeasti
rajattava käsite.
• Se ei merkitse ainoastaan voimaa, vaan myös olotilaa,
kvaliteettia ja toimintaa.
• Mana voi tarkoittaa myös esi-isien henkiä ja luonnon henkiä.
• Mana merkitsee voimaa, joka antaa asioille elinvoimaa.
• Marcel Mouse luonnehtii manaa aprioriseksi asiaksi, joka on
ehto magian toimivuudelle.
• Monet wiccan harjoittajat mieltävät magian manan kaltaiseksi
voimaksi, joka vallitsee kaikkialla ja vaikuttaa asioihin. 215
• Magia ihmisen potentiaalina ja prosessina tulkittuna.
Bronislaw Malinovskin mukaan magia ei perustu
ensisijassa näkemykseen universaaleista
luonnonlainalaisuuksista.
• Hänen mukaansa magian keskuksena toimii ihmisen
mieli.
• Magiassa on kyse todellisuuden tulkinnasta, jonka
mukaan ihmisen mieli itsessään voi aikaansaada
muutoksen myös ulkoisessa todellisuudessa.
• Monet nykyajan länsimaiset magian harjoittajat yhtyvät
Christer Crowleyn muotoilemaan käsitykseen magiasta.
• Crowleyn määritelmässä tiivistyy näkemys, jonka
mukaan magian harjoittaja pyrkii muuttamaan
olosuhteita ja itseään.
• Crowleyn mukaan magia on tiedettä ja taitoa
aikaansaada muutoksia, jotka ovat yhtäpitäviä ihmisen
tahdon kanssa.
• Tahto on tekijä, jonka avulla maagista voimaa luodaan.
 Mielikuvitus
• Tahdon lisäksi myös ihmisen mielikuvituksella eli
imaginaatiolla on tärkeä merkitys magiassa. Imaginaatio
pystyy luomaan kuvan kohteesta, johon tahdonvoima
kohdistetaan aikaansaamaan haluttu vaikutus.
• Käsitys tahdon ja imaginaation keskeisestä
merkityksestä magiassa esiintyy esimerkiksi Hogden
opetuksissa.
• Magian harjoittajien mukaan maailmankaikkeudessa eivät ole
vuorovaikutuksessa ainoastaan aineelliset ja fyysiset ilmiöt.
• Myös ihmisten psyykkiset mielikuvat, tunteet ja tahto ovat
integraalinen osa maailmaa. (216, kohdistetaan
aikaansaamaan haluttu vaikutus).
• Ihmisen sisäiset voimat voivat vaikuttaa ulkoiseen ja
fyysiseen todellisuuteen.
• Ihminen kykenee vaikuttamaan myös astraalitasoihin, eli
luomaan olentoja ja voimia ei-fyysiseen todellisuuteen.
 Ei eroja muuttuneessa mielen
tilassa
• Magiassa ei tehdä radikaalia eroa ihmisen sisäisen ja ulkoisen
maailman välille, eikä myöskään materian ja mielen välille.
• Modernin magian harjoittajat puhuvat usein muuttuneesta
tietoisuuden tilasta.
• Termillä tarkoitetaan mielentilaa tai tasoa, jossa ihminen saa
yhteyden sisäisiin voimiinsa ja alitajuntaansa.
• Ihminen voi saada yhteyden myös erilaisiin jumaluuden
arkityyppisiin muotoihin saavuttamalla muuntuneen
tietoisuuden tilan.
• Yleisesti hyväksytty eettinen ohje magian
käytössä on wiccassa muotoutunut motto
• If it hurt no-one, do what you will.

• Useimpien magian harjoittajien vahingoittavan

magian käyttö kohdistuu magian harjoittajaan
itseensä.
• Jumaluudet tulkitaan usein arkityyppisiksi kuviksi, jotka
ilmentävät ihmisen psyyken voimia.
• Ihmisen katsotaan olevan jumalallinen olento.
• Toisaalta jumaluuden ilmenemismuodot ovat ihmisestä
riippumattomia voimia. Wiccassa korostetaan, että
jumaluuksia ei pyritä saamaan hallintaan.
 Jaakko Närvä,
Ufouskonnollisuus
• Objektiivisuusongelma
• Ufojen, humanoidien ja ufokokemusten objektiivisuusongelma ja
siihen kietoutuva kysymys uskonnollisten aineistojen osittaisesta
objektiivisuudesta on periaatteellisesti hyvin merkittävä asia, sillä
ihmisen olemassaolosta riippumatonta todellisuutta ei olisi
mahdollista selittää ihmistieteellisesti, kuten uskonnollisia
aineistoja yleensä selitetään.
• Tällöin uskontotieteellisen tutkimuksen luonnetta jouduttaisiin
perustavasti tarkistamaan. 247
 Kimmo Ketola:
Maailmankuvat ja niiden tutkimus
• Kognitiivinen antropologia, kognitiotieteen lähestymistapa ja
maailmankuvia.
• 40- ja 50-luvuilla ihmistieteiden piirissä vallitsi vahva
empiirisyyden ja tieteellisen kurinalaisuuden ihanne.
• Antropologiassa tuli eteen ongelma siitä, että eri tutkijoiden
tekemät etnografiset kuvaukset eri kulttuureista muodostuvat
käsitteistön erilaisuudesta johtuen yhteismitattomiksi.
• Kun jokainen tutkija nojautui omiin käsityksiinsä siitä, miten
yhteiskunta tulisi jakaa instituutioihin ja miten ne pitäisi
määritellä, tuloksia ei voitu enää verrata keskenään. 20
 Luotettavan kuvauksen haaste
• Ongelma muodostui siis siitä, kuinka etnografi voisi
luotettavasti identifioida kulttuurisia instituutioita,
ideoita, uskomuksia ja arvoja.
• Tehtävän vaikeudesta saa kuvan, kun ottaa huomioon,
miten vaikeaa on ollut päästä yksimielisyyteen sellaisten
käsitteiden kuin uskonto, rituaali, magia jne.
määrittämisestä.
• Kävi myös ilmi, että sellaistenkaan perusinstituutioiden
kuin perheen määrittäminen ei ollut yhtään helpompaa.
• Tästä lähtökohdasta käsin lähti liikkeelle voimakas
pyrkimys saattaa etnografian metodeja
täsmällisemmäksi ja luotettavammaksi.
• Liike sai alkunsa lähinnä Yalen antropologian laitokselta
Yhdysvalloista.
• Lawnsbury ja Goodenough julkaisivat kummatkin
vuonna 1956 artikkelin, heidän semanttinen malli oli
peräisin Prahan strukturalistien lingvistiseltä
koulukunnalta.
 Yksiköiden merkitys suhteessa
kokonaisuuteen
• Strukturalistien piirissä oli kehitetty ajatusta kielestä
kommunikaation järjestelmänä, joka perustui
rakenteellisille erotteluille.
• Lingvististen yksiköiden merkityksen määrittyminen
suhteessa kommunikaatiosysteemin muihin yksiköihin.
• Keskeinen ajatus mm. Roman Jakobsonin ja M.
Rubetskoin lingvistiikassa oli juuri lingvististen
yksiköiden merkityksen määrittäminen suhteessa
kommunikaatiosysteemin muihin yksiköihin.
Rakenteen osat määrittävät toisiaan
• Rakenteen osien nähtiin siis määrittävän toinen toisiaan ja
merkityksen muodostuvan tätä kautta.
• Tällaisesta näkökulmasta katsoen ei ollut enää mahdollista
antaa mitään yleispätevää määritelmää esimerkiksi perheelle.
• Eri kielten perhettä kuvaavat termit saivat merkityksensä
kunkin omassa kulttuuristen käytänteiden ja rakenteellisten
luokitusten systeemissään.
• Sukulaisuusjärjestelmän kaikki osatekijät määrittivät siis
toisiaan.
 Emik ja etik analyysit
• Antropologin tehtäväksi muodostui selvittää koko se
luokitusten systeemi, jonka kautta ihmiset omia
sukulaisuussuhteitaan ajattelivat.
• Näin aikaansaatu tietyn käsitteellisen alueen sisältämien
luokkien ja niiden jäsenten sekä eri jäsenten
keskinäisistä erotteluista muodostettua kaaviota
kutsutaan taksonomiaksi.
• Erottelu emic- ja etic-analyysien välillä.
• Englanninkielinen phenomenic phonetic –erottelu on
näiden termien taustalla.
• Termi foneemi tarkoittaa niitä äänteitä, jotka tietyssä
kielessä aktuaalisti toimivat erottelevina.
• Fonetiikalla puolestaan tarkoitetaan äänne-elementtien
tutkimusta sinänsä.
• Tähän analogiaan perustuen emik-termeillä tarkoitetaan
niitä aktuaalisia erotteluja, jotka tutkittavat tietyssä
kulttuurissa itse tekevät.
 Universaalit piirteet
• Etik-termeillä tarkoitetaan universaaleja
koosteita erottelevista piirteistä, jotka
antropologin on mahdollista rekonstruoida.
• Analyyttinen erottelu maailmankuvan ja
peruselementtien emik- ja etik-tarkastelujen
välillä sai innostuneen vastaanoton
antropologien piirissä.
• Steven A Tyler, 1969, xxx xxx perinteiseen
antropologiaan innostuneessa esipuheessaan
kognitiivista antropologiaa käsittelevässä antologiassa.
• Hän luonnehtii aikaisempia teorioita pyrkimyksenä
konstruoida monoliittisia yhteneviä systeemejä, joilla oli
tarkoituksena selittää joko kulttuureja
kokonaisuudessaan tai niiden kehittymistä.
• Aikaisempaa antropologiaa on näin ollen
luonnehtinut tietty ennakko-oletus kulttuurista,
joka on eheä, funktionaalisesti integroitunut ja
rajattu kokonaisuus.
• Tutkijat ovat mielellään sivuuttaneet evidenssin,
joka viittaa kulttuurisiin epäjatkuvuuskohtiin
dysfunktioihin ja epänormaalisuuksiin.
• Kognitiivisen antropologian lähestymistavassa
painotettiin empiirisyyttä.
• Sen sijaan, että siinä pyrittäisiin asettamaan
tutkimuskohteen omaamat käsitykset johonkin
valmiiseen tutkijan kyhäämään matriisiin ja typologiaan,
• siinä pyritään löytämään se, miten tutkittavat ihmiset itse
asioita jäsentävät.
 Metodi ja sen kritiikki
• Tyler ironisoi perinteistä sosiologista
kyselykaavakemenetelmää, jossa informanttia
pyydetään sijoittamaan omat käsityksensä
tutkijan etukäteen laatimien käsiteopposioiden
muodostamiin skaaloihin.
• Sellainen metodi kertoo meille vain sen, minkä
jo valmiiksi tiedämme. 21.
 Kognitiivisen antropologian
uudempia suuntauksia

• Käsityksiä, joita ihmisillä oli toistensa luonteesta tai

sellaisista kulttuurisista asioista, kuten seurustelu tai
valehteleminen, ei voitu tyydyttävästi tutkia
taksonomisella lähestymistavalla.
• Merkitykset ovat monilla tiedon alueilla niin
kompleksisia ja moniulotteisia, että tarvittiin
toisenlainen lähestymistapa.
 Kulttuurisen ja lingvistisen
tietämyksen suhde
• Keskeinen heikkous kognitiivisessa antropologiassa oli
yksinkertaistava oletus kulttuurisen tietämyksen
yhteneväisyydestä lingvistisen tietämyksen kanssa.
• Kulttuurisen tietämyksen samaistaminen kieliopillisiin
sääntöihin on osoittautunut liian rajoittavaksi
lähestymistavaksi, sillä monet kulttuurisen kompetenssin
alueet eivät nojaa niinkään päättelysääntöihin, vaan
prototyyppisiin malleihin ja skeemoihin.
 Kielen ja mielen toiminta
• Strukturaalinen lingvistiikka on lisäksi
myöhemmin osoittautunut puutteelliseksi
lähtökohdaksi paitsi kielen, myös mielen
toimintaa koskeville hypoteeseille. S 22
 Kognitiivisen antropologian
uudempia suuntauksia
• Monien kognitiivisen antropologian edustajien
mukaan kognitiivisen antropologian on
tukeuduttava selkeämmin kognitiivisen
psykologian piirissä esitettyihin teorioihin kuin
pelkästään lingvistiikkaan.
 Kontekstuaalinen organisointi
• Kulttuurisen kieliopin ajatus korvautui vähittäin tiedon
kontekstuaalisen organisoinnin ajatuksella.
• Kielitieteen, antropologian, psykologian ja filosofian piirissä
alettiin tutkia sellaisia kompleksisia kognitiivisia rakenteita kuin
mentaalinen malli, kehysskeema, skenaario, näyttämöskripti jne.
• Kaikilla näillä termeillä viitataan tavalla tai toisella korkean
abstraktiotason osin tiedostamattomalla tasolla toimiviin
kognitiivisiin malleihin eli representaatioihin, joiden avulla
jäsennetään kokemusta hallittaviin yksiköihin.
• Näiden käsitteiden kehitys tapahtui
samanaikaisesti, kun tutkimuksessa siirryttiin
kohdistamaan huomio sellaisiin kompleksisiin
representaatioihin, kuten romanssiin, avioliittoon
ja ystävyyteen.
 Uskomuksen käsite
• Uskomukset muodostavat erään mentaalisten tai
representaatioiden lajin.
• Valtaosassa maailmankuvatutkimusta oletetaan, että
uskomus on yksiselitteinen ja selvärajainen käsite.
• Harvemmin pohditaan sitä, ovatko kaikki uskomukset
kognitiivisessa mielessä rinnasteisia keskenään.
 Nelfor Spiro:
Uskomusten esiinpistävyys
• Esiinpistävyydellä tarkoitetaan uskomusten
merkittävyyttä niihin uskovien ihmisten
elämässä.
• Uskomus on Spiron mukaan mikä tahansa
ihmistä, yhteiskuntaa tai maailmaa koskeva
väittämä, jota pidetään totena. (162-163).
• Uskomuksissa voidaan havaita Spiron mukaan
viisi kognitiivisen esiinpistävyyden tasoa. 87
• 1. Ensimmäisellä tasolla toimivat ainoastaan oppivat
uskomuksista mitä ne ovat, ja ylipäätään tutustuvat niihin
2. Toisella tasolla he myös ymmärtävät, mitä ne merkitsevät
perinteisesti.
3. Kolmannella tasolla toimijat uskovat, että mainitut opit
ovat tosia, oikeita ja asianmukaisia.
4. Neljännellä tasolla nämä uskomukset on omaksuttu siten,
että ne ohjaavat niihin uskovien ihmisten käyttäytymistä ja
jäsentävät heidän ulkomaailmaa koskevaa havaitsemistaan.
5. Viidennellä tasolla nämä uskomukset saavat osakseen
motivationaalista voimaa, ne aikaansaavat herätteitä
toimintaan. 24-25
• Uskomus on tällä tasolla omaksuttu siten, että ihminen
kokee ne itselleen velvoittaviksi tiettyjen käytännön
elämää liittyvien toimintojen suhteen.
• Toisin sanoen uskomukseen alkaa tällä tasolla liittyä
voimakkaita affektiivisia elementtejä. Ihminen saattaa
kokea suurta ahdistusta joutuessaan toimimaan vastoin
uskomuksen sisältöä tai implikaatioita.
 Yleisen mielipiteen paine
• On lukuisia tilanteita, joissa on oletettava, että
tutkittavat antavat antropologille vastauksen,
jonka hän kuvittelee itseltään odotettavan tai
joka edustaa kulttuurista normia tai ajateltua
yleistä mielipidettä.
• Tällaisessa tapauksessa uskomuksen
esiinpistävyyden aste voi kuitenkin olla varsin
alhainen. 25. s. 27.
 Uskomusten perustelut
• Mallin mukaan reflektiivisellä arvioinnilla tarkoitetaan
sitä tapaa, jolla ratkaistaan ongelmia, joihin ei ole
yksiselitteisen oikeaa vastausta.
• Toinen kiinnostava tapa katsoa sitä, kuinka ihmiset
tiettyihin väittämiin uskovat, on tarkastella niitä
perusteluja, joita uskomuksille annetaan.
ratkaistaan ongelmia, joihin ei ole
yksiselitteisen oikeaa vastausta.
Mallin mukaan reflektiivisen
arvioinnin kyky kehittyy iän
mukana. Kitchner & King. Mallin
mukaan reflektiivisen arvioinnin
kyky kehittyy iän mukana.
Kitchner ja King ovat erottaneet
seitsemän vaihetta tässä
kehityksessä: 25
•
1. Ensimmäistä vaihetta kuvaa reflektoimaton
asenne, jossa oletetaan, että pitää vain katsoa
kuinka asiat ovat, tietääkseen ratkaisun. Tässä on
siis oletuksena, että se, miten asiat havaitaan ja
se, miten ne ovat, vastaavat yksiselitteisesti
toisiaan.
• 2. Toisessa vaiheessa ei enää oleteta totuuden
olevan välittömästi tiedettävissä. Yleensä
uskomus oikeutetaan tässä vaiheessa nojaamalla
auktoriteettien näkemyksiin.
• 3. Kolmannessa vaiheessa myöskään
auktoriteettien ei oleteta aina tietävän totuutta,
joskin tätä tilannetta voidaan pitää vain (s.26)
tilapäisenä.
• 4. Neljännessä vaiheessa tietoa pidetään
epävarmana periaatteellisestikin, epävarmuus
siis hyväksytään osaksi tietämisen prosessia;
uskomuksen perusteella on tällöin usein
idiosynkraattisilla tavoilla.
• 5. Viidennessä vaiheessa uskomukset nähdään
perusteltavissa olevina suhteessa
viitekehyksiinsä, jolloin kyetään arvioimaan
niiden suhteellisia ominaisuuksia.
• 6. Kuudennessa vaiheessa kontekstin
huomioonottamisen lisäksi uskomuksia voidaan
koordinoida ja arvioida ylitse niiden rajojen ja
perustellusti omaksua jokin niistä muita
parempana.
• 7. Seitsemännessä vaiheessa tiedon perustelujen
nähdään vaativat kriittisen tutkimuksen ja erilaisten
näkemysten synteesiä. Mallissa ei oleteta, että tietty
yksilö olisi paikallistettavissa tietylle kehitystasolle.
Sama henkilö voi päinvastoin käyttää eritasoisia
perusteluja eri asioita koskevien uskomustensa suhteen.
• Maailmankuvatutkimuksen leimallisia
kehityspiirteitä ovat olleet lisääntynyt yhteistyö
eri alojen tutkijoiden välillä, huomion
kiinnittäminen yhä pienempiin merkitystä
luoviin yksiköihin, representaatiomallit sekä
pyrkimys päästä käsiksi tutkittavien omiin
tapoihin jäsentää tietämystään.
 Kompleksinen ja
kontekstisidonnainen
• Nykyisessä tutkimuksessa maailmankuva nähdään
tyypillisesti erittäin kompleksisena ja
kontekstisidonnaisena tapana jäsentää informaatiota.
• Oletukset maailmankuvan yhtenäisyydestä ja loogisesta
johdonmukaisuudesta ovat osoittautuneet kyseenalaisiksi
tutkimuksen kohdistuessa yhä hienosyisempiin
mekanismeihin, joilla yksilöt jäsentävät informaatiota.
• Itse maailmankuvan käsite on jäämässä taka-
alalle.
• Maailmankuva viittaa paljolti vertailevaan
lähestymistapaan, jossa on mahdollista puhua
selkeästi toisistaan erottuvista kokonaisuuksista,
kuten uskonnollinen maailmankuva tai
tieteellinen maailmankuva.
 Representaatio ja kognitiivinen
malli
• Aiemmassa tutkimuksessa maailmankuvia luokiteltiin
juuri vertaamalla niitä toisiinsa.
• Nykyisin teoreettisesti tärkeäksi ovat muodostuneet
nimenomaan representaation ja kognitiivisen mallin
käsitteet.
• Tarkasteluissa huomio kiinnitetään pikemminkin siihen,
kuinka yksilöt jäsentävät erilaisia tietoväitteitä suhteessa
toisiinsa, tai miten he tilannekohtaisesti perustelevat
niitä.
• Toistaiseksi vähemmälle huomiolle ovat
kuitenkin vielä jääneet kysymykset siitä, mikä
on emootioiden suhde representaatioihin, tai
miten inhimillisen elämän ruumiillinen perusta
vaikuttaa käsitteiden rakentumiseen.
• Kognitiivisesti painottuneessa maailmankuvatutkimuksessa ei ole
myöskään juuri tarkasteltu yhteiskunnallisten rakenteiden yhteyttä
maailmankuvaan.
• Fenomonologisessa filosofiassa on perinteisesti kiinnitetty huomiota
juuri ruumiillisuuden perustavuuteen kaiken tiedon muodostuksessa,
vaikka kognitiivisen kielitieteen piirissä on tutkittu ruumiillisuuden
liittymistä representaatioiden muodostumiseen, eivät nämä
teoreettiset alueet ole vielä saaneet sovelluksia
maailmankuvatutkijoiden keskuudessa.
• Freudilaisuus ja marxilaisuus ovat puolestaan perinteitä,
joissa tiedostamattomien emotionaalisten ja
yhteiskunnallisten rakenteiden vaikutus yksilön
tiedollisiin käsityksiin on ollut keskeisenä tarkastelujen
lähtökohtana. (31-32).