Sen tietäminen että tiedämme

• Kognition tunnistaminen koko elämän prosessiin liittyväksi –

mukaan lukien havainnot, tunteet ja käyttäytyminen – ja ymmärtäen
sen prosessiksi johon ei liity tiedon siirtämistä eikä ulkoisen
maailman mentaalisia representaatioita, edellyttää tieteellisten ja
filosofisten viitekehysten radikaalia laajentamista. Eräs syy siihen,
että tämä näkemys mielestä ja kognitiosta on niin vaikea hyväksyä
liittyy siihen, että se edustaa jokapäiväisen intuitiomme ja
kokemuksemme vastaista katsantotapaa. Ihmisinä käytämme usein
informaation käsitettä ja teemme jatkuvia mentaalisia
representaatioita ihmisistä ja objekteista ympäristössämme.
• Kuitenkin nämä ovat erityisiä ihmisen kognition piirteitä,
jotka ovat seurausta kyvystämme abstrahoida, joka edustaa
keskeistä piirrettä ihmisen tietoisuudelle. Kognition
yleisen prosessin syvällinen ymmärtäminen elävissä
järjestelmissä on siten tärkeää ymmärtää sitä tapaa, jolla
ihmisen tietoisuus, käsitteellinen ajattelu ja symboliset
konseptit, pohjautuvat kaikille eläville organismeille
tyypillisestä kognitiivisesta prosessista.
 Tietoisuus ja itsetietoisuus
• Käytän termiä tietoisuus kuvaamaan mielen tasoa tai kognitiota,
jolle on tyypillistä itse-tietoisuus. Tietoisuus ympäristöstä,
Santiagon teorian mukaan, on kognition piirre kaikilla elämän
tasoilla. Itse-tietoisuus, nykyisen ymmärryksemme mukaan,
ilmenee ainoastaan korkeammilla eläimillä ja toteutuu täydessä
mittakaavassaan ihmisen mielessä. Ihmisinä, me emme ole
ainoastaan tietoisia ympäristöstämme, vaan myös itsestämme ja
sisäisestä maailmastamme.
• Toisin sanoen, olemme tietoisia siitä, että olemme tietoisia.
• Emme ainoastaan tiedä; vaan myös tiedämme, että tiedämme.
• Tämä erityinen itse-tietoisuuden laatu, johon viittaan käyttäessäni
termiä tietoisuus. 278
 Kieli ja kommunikaatio

• Santiagon teorian mukaan itsetietoisuuden

nähdään olevan läheisessä suhteessa kieleen ja
kielen ymmärtämistä lähestytään kommunikaation
tarkan analyysin valossa. Tämä lähestymistapa
tietoisuuden ymmärtämiseen on tullut tunnetuksi
Humberto Maturanan uutta suuntaa edustavan
tutkimuksen kautta.
 Kommunikaatio käyttäytymisen
koordinaationa
• Kommunikaatio, Maturanan mukaan, ei ole informaation
välittymistä, vaan pikemminkin käyttäytymisen
koordinointia elävien järjestelmien välillä
molemminpuolisen strukturaalisen kytkeytymisen
(couplingin) kautta. Tällainen molemminpuolinen
käyttäytymisen koordinointi edustaa ratkaisevaa piirrettä
kaikille eläville organismeille, riippumatta siitä, onko niillä
hermojärjestelmä tai ei, ja se muodostuu yhä
hienovaraisemmaksi ja monimuotoisemmaksi
monimutkaisemmissa hermojärjestelmissä.
 Yhteinen soidinlaulu
• Linnunlaulu edustaa erästä kaikkein kauneinta ei-inhimillistä
kommunikoinnin muotoa, jota Maturana kuvaa uskomattomalla
esimerkillään Afrikkalaisten papukaijojen soidinlaululla.
• Nämä linnut elävät usein tiheissä metsissä, joissa suoran näköyhteyden
saaminen on vaikeaa.
• Tässä ympäristössä papukaijapariskunnat muodostavat ja koordinoivat
soidinrituaalejaan tuottamalla yhteisen laulun.
• Tavallisesta kuulijasta tuntuu, kuin molemmat linnut laulaisivat kokonaista
melodiaa, mutta lähempi tarkastelu osoittaa, että tämä melodia onkin itse
asiassa duetto, jossa molemmat linnut laajentavat toistensa säkeitä.
 Melodia ainutlaatuisuus
• Koko melodia on jokaisella papukaijapariskunnalla
ainutlaatuinen, eikä välity jälkeläisille. Jokainen
uusisukupolvi luo oman uuden melodiansa
soidinrituaaleissa. Maturanan sanoin:
• Tässä tapauksessa, (toisin kuin monien muiden lintujen
kohdalla), laulavan parin käyttäytymisen vokaalinen
koordinaatio, on ontogeeninen, (ie) kehityksellinen ilmiö...
Kunkin pariskunnan erityinen melodia tällä lintulajilla on
ainutlaatuinen sen coupling-historian kannalta. 279
 Merkityksiä kantavan informaation
vaihtoa
• Tämä on selkeä ja kaunis esimerkki Maturanan havainnosta, jonka
mukaan kommunikaatio on pohjimmiltaan käyttäytymisen
koordinointia.
• Toisissa tapauksissa saatamme olla taipuvaisempia kuvaamaan
kommunikaatiota semantiikan kautta, esimerkiksi merkityksiä
kantavan informaation vaihtona.
• Maturanan mukaan tällaiset semanttiset kuvaukset ovat
ihmistarkkailijan projektioita.
• Todellisuudessa käyttäytymisen koordinointi ei määräydy
merkityksen kautta vaan rakenteellisen couplingin dynamiikan
mukaan.279-280
 Opittu kommunikatiivinen
käyytäytyminen
• Eläinten käyttäytyminen saattaa olla sisäsyntyistä (vaistonvaraista) tai opittua ja
sen avulla voimme tehdä eron vaistonvaraisen ja opitun kommunikaation välillä.
Maturana kutsuu opittua kommunikatiivista käyttäytymistä ”lingvistiseksi”.
• Huolimatta siitä, ettei se vielä ole kieltä, sillä on yhteisiä nimittäjiä kielen kanssa
sen luonteenomaisen piirteen, että sama käyttäytymisen koordinaatio saattaa olla
mahdollista useiden erilaisten vuorovaikutusten kautta.
• Samalla tavalla, kuin eri kielen ihmisen kommunikaatiossa, erilaiset
rakenteellisen couplingit, jotka on opittu erilaisten kehityspolkujen kautta,
saattavat johtaa samanlaiseen käyttäytymisen koordinointiin.
• Todellakin, Maturanan mukaan tällainen lingvistinen käyttäytyminen edustaa
kielen perustaa. 280
 Lingvistinen kommunikaatio 280
• edellyttää sangen kompleksista hermojärjestelmää, koska siihen
liittyy paljon kompleksista oppimista. Esimerkiksi, kun
hunajamehiläiset osoittavat erityisten kukkien sijainnin
toisilleen tanssimalla hienovaraisia kuvioita, nämä tanssit
perustuvat osittain vaistonvaraiseen käyttäytymiseen ja osittain
opittuun tietoon. Lingvistinen (tai opittu) tanssin aspektit ovat
osa mehiläispesän kontekstisidonnaisia ja sosiaalista historiaa.
Mehiläiset eri pesistä tanssivat ikään kuin eri murteilla. Jopa
lingvistisen kommunikaation hienovaraiset muodot, kuten
mehiläisten niinkutsuttu ”kieli”, eivät kuitenkaan vielä ole
kieltä. Maturanan mukaan kieli saa alkunsa, kun on olemassa
kommunikaatiota kommunikaatiosta. Toisin sanoen, kielen
(languaging, kuten Maturana asian ilmaisee) prosessi tapahtuu
vasta, kun koordinaation koodninaatiota tapahtuu. Maturana
kuvaa tätä kielen merkitystä hypoteettisella kommunikaatiolla
kissan ja sen omistajan välillä.
 Kielen määritelmä
• Olettakaamme, että joka aamu kissa naukuu ja juoksee jääkaapille. Omistaja
seuraa sitä ja ottaa jääkaapista maitoa, ja kissa alkaa litkiä sitä. Tätä kutsuttaisiin
kommunikaatioksi – käyttäytymisen koordinointia toisiaan seuraavien
vuorovaikutusten kautta tai molemminpuoliseksi strukturaaliskeksi couplingiksi.
• Nyt olettakaamme, että eräänä aamuna omistaja ei noudatakaan naukuvaa
kutsua, koska tietää, että maito on loppu. Jos kissa jotenkin kykenisi
kommunikoimaan omistajalleen jotakin kuin, ”Olen nyt naukunut kolme kertaa,
missä on maitoni?”, tämä olisi kieltä.
• Kissan viittaaminen aikaisempaan naukumiseen olisi kommunikaation pohja
kommunikaatiosta, ja siten Maturanan määritelmän mukaan, olisi luokiteltavissa
kieleksi. 280-281
Kissat eivät kykene käyttämään kieltä
• tässä merkityksessä, mutta korkeammat apinat saattavat hyvinkin kyetä siihen.
• Tunnettujen kokeiden mukaan, amerikkalaiset psykologit ovat osoittaneet, että
simpanssit kykenevät, eivät ainoastaan oppimaan viittomakielen monia
standardimerkkejä, vaan myös kykenevät luomaan uusia ilmauksia
yhdistämällä ei merkkejä toisiinsa.
• Näin ollen eräs simpanssi, nimeltään Lucy, keksi useita erilaisia
merkkiyhdistelmiä. Lucy myös ilmaisi itkevänsä, kun sen hoitajat olivat
lähdössä.
• Tämä ilmaus itkusta edusti kommunikaatiota kommunikaatiosta.
• Maturanan ja Varelan mukaan näyttääkin siltä, että tässä kohtaa Lucy käyttää
kieltä (languaging). 281
 Huolimatta siitä, että jotkin kädelliset
omaavat potentiaalisen kyvyn
kommunikoida viittomakielellä
• niiden lingvistinen alue on kuitenkin äärimäisen rajoittunut, eikä tule
lähellekään ihmisen kielen rikkautta. Ihmisen kielessä valtava ala
avautuu, jossa sanat toimivat perustana (AS TOKENS) toiminnan
lingvistiselle koordinaatiolle, joita käytämme myös objektien idean
(notion of) luomiseen.
• Esimerkiksi piknikillä voimme käyttää sanoja lingvistisinä distinktions
toimintamme koordinoijina asettamalla pöytäliinan ja ruokaa kannolle.
• Tämän lisäksi voimme myös viitata näihin lingvistisiin
distinctionseihin esiemrkiksi tehdä a distinction of distinctions
käyttämällä sanaa pöytä ja siten tuoden objektin esille. 281
 Lingvististen distinctionsien
lingvistisiä distinctioita
• Objektit siten, Maturanan näkemyksen mukaan, edustavat
lingvististen distinctionsien lingvistisiä distinctioita, ja kun
meillä on objekteja, voimme luoda abstrakteja käsitteitä –
pöytämme korkeuden esimerkiksi – tekemällä distinctioita
distinctioiden distinctioista jne.
• Gregory Batesonin termein ilmaistuna, voisimme käyttää
ilmaisua, loogisten tyyppien hierarkia syntyy ihmisen
kielen myötä. 281
 Kielellistäminen
• Kielelliset distinktiomme eivät ole olemassa toisistaan eristettyinä
vaan ovat osa rakeenteellisten couplingin verkostoa jota me
jatkuvasti luomme kielellistämisen kautta.
• Merkitys nähdään suhteiden kuviona näiden kielellisten
distinktioiden välillä, näin me olemme semanttisessa maailmassa,
kielellistämisemme luomassa maailmassa ja lopuksi itsetietoisuus
saa alkunsa kun käytämme käsitystä objektista ja niihin liittyvistä
abstrakteista käsitteistä kuvaamaan itseämme.
• Näin ihmisten kielellinen maailma laajenee edelleen käsittämään
myös reflektion ja tietoisuuden.282
Ihmisenä olemisen ainutlaatuisuus liittyy
kykyymme jatkuvasti kutoa kielellistä
verkostoa jota me kaikki olemme.
• Ihmisenä oleminen merkitsee olemassaoloa kielessä.
Kielessä me koordinoimme käyttäytymistämme ja yhdessä
kielessä me synnytämme maailmamme. ”Maailma jonka
kaikki näkevät”, kirjoittavat Maturana ja Valera, ”ei ole
maailma vaan yksi monista maailmoista jotka me
synnytämme yhdessä toisten kanssa. Tämä inhimmillinen
maailma sisältää keskeisenä tekijänä abstraktin ajattelun
käsitteiden symbolien ja mentaalisten representaatioiden ja
itsetietoisuuden muodostaman sisäisen maailman.
Ihmisenä oleminen merkitsee reflektiivisen tietoisuuden
laadun omaamista. Tietäessämme sen kuinka tiedämme,
synnytämme myös itsemme.282
 Filmianalyysi
• Inhimillisessä keskustelussa käsitteiden ja ideoiden ja tunteidemme
muodostama sisäinen maailma tulevat läheisesti liittyviksi käyttäytymisen
koordinaation monimutkaisessa koreografiassa.
• Filmianalyysit ovat osoittaneet että jokainen keskustelu sisältää
hienovaraisen ja pitkälti tiedostamattoman tanssin, jossa puhemallien
sekvenssi on täydellisesti synkronisoitunut sekä puhujan kehon pieniin
liikkeiden että kuulijan liikkeiden kanssa.
• Molemmat osapuolet ovat kytköksissä tähän tarkkaan sarjaan rytmisiä
liikkeitä ja heidän toisiaan seuraavat eleiden lingvistinen koordinaatio
kestää niin kauan kun he osallistuvat keskusteluun.282.
 Maturanan teoria tietoisuudesta eroaa
ratkaisevasti muista johtuen sen
painottumisesta kieleen ja kommunikaatioon.
• Santiagon teorian näkökulmasta, nykyisin suositut pyrkimykset
selittää ihmistietoisuutta aivoissa tapahtuvien kvanttiefektien tai
muiden neurofysiologisten prosessien kautta on kaikki tuomittu
epäonnistumaan.
• Itsetietoisuus ja sisäisen käsitteiden ja ajatusten maailmamme
kehkeytyminen ovat fysiikan ja kemian pohjalta tehtyjen
selitysmallien ulottumattomissa eikä niitä voida edes ymmärtää
yhden organismin biologian tai psykologian kautta.
• Maturanan mukaan voimme ymmärtää ihmisen tietoisuutta vain
kielen ja koko sen sosiaalisen kontekstin kautta jolle se rakentuu.
• Sanan latinalainen juuri con-scire (yhdessä tietäminen) kertoo
myös tietoisuuden ilmiön sosiaalisesta perustasta.282-283
Maagisen jumalallisen leikin maailma
• On myös valaisevaa verrata maailman esille tuomisen ajatusta
muinaiseen intialaiseen mayan käsitteeseen. Alkuperäinen
merkitys mayalle hindu-mytolgian mukaan liittyy sen
”maagiseen” luovaan voimaan jonka avulla maailma luodaan
brahmanin jumalallisessa leikissä. Ne lukuisat havaitsemamme
muodot ovat kaikki jumalallisen näyttelijän ja maagikon
aikaansaamia ja jossa näytelmän dynaamisena voimana on
karma, joka kirjaimellisesti merkitsee toimintaa. Tämä
hindufilosofia kieltää objektiivisen todellisuuden olemassaolon.
Samalla tavalla kuin Santiagon teoriassa, havaitsemamme
objektit saavat alkunsa toiminnasta. Tästä huolimatta maailman
esille tuominen tapahtuu kosmisessa mittakaavassa eikä ihmisen
kognition tasosta. Hindumytologian esille tuoma maailma ei ole
vain yksi maailma vain tietylle ihmisyhteiskunnalle jota sitoo
toisiinsa kieli ja kulttuuri, vaan maagisen jumalallisen leikin
maailma joka pitää meitä kaikkia taikansa otteessa.283
 Primaariset tietoisuuden tilat

• Viime vuosien aikana Francisco Varela on kehittänyt toista

lähestymistapaa tietoisuuteen joka hänen mukaan saattaa
tuoda lisäulottuvuuden Maturanan teoriaan.
• Hänen perushypoteesinsa on että korkeammilla
selkärankaisilla on primaarisen tietoisuuden muoto joka ei
vielä itse ole reflektiivinen mutta silti sisältää kokemuksen
”unitaarisesta mentaalisesta tilasta”(unitary mental space)
tai mentaalisesta tilasta (mental state).284
• Useat viimeaikaiset tutkimukset eläimillä ja ihmisillä on
osoittanut että tämä mentaalinen tila koostuu monista
ulottuvuuksista – toisin sanoen se on useiden eri
aivotoimintojen luoma – ja silti se on yksi koherentti kokemus.
• Esimerkiksi kun parfyymin tuoksu saa aikaan miellyttävän tai
epämiellyttävän aistimuksen ihminen kokee yhden koherentin
mentaalisen tilan joka koostuu aistihavainnoista, muistoista ja
tunteista.
• Kokemus ei ole jatkuva kuten me hyvin tiedämme ja saattaa olla
äärimmäisen lyhyt.
• Mentaaliset tilat ovat väliaikaisia jatkuvasti esille tulevia ja
väistyviä.
• Kuitenkin ei näytä olevan mahdollista kokea niitä ilman jotakin
äärellistä aikamäärää.
• Toinen tärkeä havainto on että kokemuksellinen tila on
”kehollistunut” toisin sanoen tiettyyn aistikenttään pohjautuva.
• Tosiasiassa suuriosa mentaalitiloista näyttää omaavan
hallitsevan aistimuksen joka värittää koko kokemuksen.284
 Neuronit toimivat synkroniassa
• Varela julkaisi vähän aikaa sitten tutkimuksen jossa hän esittää
perushypoteesinsa ja ehdottaa erityistä neuraalista mekanismia
primaalisten tietoisuuden tilojen rakentumiselle kaikilla korkeammilla
selkärankaisilla.
• Avain idea tässä liittyy siihen oivallukseen jonka mukaan muuttuvat
kokemukselliset tilat ovat seurausta resonanssi ilmiöstä joka tunnetaan
nimellä ”phase locking”, jossa eri aivo-alueet ovat yhteydessä tavalla
jossa kaikkien niiden neuronit toimivat synkroniassa toistensa kanssa.
• Tämän neuraalitoiminnan synkronisaation avulla väliaikaiset
soluryhmittymät muodostuvat, mikä saattaa koostua laajalle
hajautuneista neuraalisista piireistä.284
 Varelan hypoteesin
• mukaan jokainen kognitiivinen kokemus perustuu erityiseen
solukokoonpanoon, jossa monet erilaiset neuraalitoiminnot – jotka
liittyvät aistihavaintoihin, tunteisiin, muistiin, kehon liikkeisiin jne. –
yhdistyvät väliaikaiseksi mutta koherentiksi ryhmäksi oskilloivia
neuroneja.
• Se tosiasia, että neuraaliset piirit ovat taipuvaisia oskilloimaan
rytmisesti on hyvin tunnettu asia neurotieteessä, ja uudet tutkimukset
ovat osoittaneet etteivät nämä oskillaatiot rajoitu ainoastaan
aivokurkiaisen (cerebral cortex) vaan tapahtuvat eri tasoilla
hermojärjestelmässä. 284-285
 Oskillaation synkronisaatio
• Useat tutkimukset joihin Varela viittaa jotka tukevat hänen
hypoteesiaan viittaavat siihen että kognitiiviset
kokemuksen tilat ovat seurausta gamma ja beeta tason
nopeasta oskillaation synkronisaatiosta jolla on taipumus
syntyä ja hävitä nopeasti.
• Jokainen phase locking liittyy sille ominaiseen
rentoutumisen tilaan (relaxation time) joka selittää
kokemuksen vähimmäispituuden. 285
 Tietoinen ja tiedostamaton kognitio
• Valeran hypoteesi luo neurologisen perustan eron tekemiselle
tietoisen ja tiedostamattoman kognition välillä, mitä neurotutkijat
ovat etsineet aina siihen asti jolloin Sigmund Freud löysi ihmisen
alitajunnan.
• Valeran mukaan primaarinen tietoinen kokemus joka on yhteistä
kaikille korkeammille selkärankaisille ei sijoitu tiettyyn aivojen
osaan eikä sitä voida identifioida erityisten neuraalisten
rakenteiden kautta.
• Se edustaa pikemminkin tietyn kognitiivisen prosessin
ilmentymää – monimutkaista rytmisesti oskilloivien
neuraalipiirien muodostamaa väliaikaista synkronisaatiota.
 Ihmisen tila
• Ihmiset ovat pystyssäkävelevistä
”etelänapinoista”(australopithecus) n.2 miljoonaa vuotta sitten.
• Siirtyminen apinoista ihmisiksi, kuten olemme edellisessä
luvussa todenneet, tapahtui kahden kehityssuunnan seurauksena:
vastasyntyneiden jälkeläisten avuttomuudesta, joka edellytti
tukea antavia perheitä ja yhteisöjä, sekä käsien vapautuminen
työkalujen käyttöön ja valmistukseen, joka puolestaan stimuloi
aivojen kehitystä ja on saattanut olla edistävänä tekijänä kielen
kehityksessä.285
Maturanan teoria kielestä ja tietoisuudesta
• mahdollistaa kahden evoluutiosuunnan yhdistymisen.
• Johtuen siitä että kieli johtaa käyttäytymisen koordinaation
tehokkuuteen ja hienovaraisuuteen, kielen evoluutio mahdollisti
aikaisille ihmisille heiden yhteistyöhön perustuvien toimintojen
suuren kasvun perheiden, yhteisöjen ja heimojen kehittämiseksi,
mikä antoi heille monia evolutionaarisia etuja.
• Kielen ratkaiseva merkitys evoluutiossa ei ollut kyky vaihtaa
ajatuksia vaan kasvanut kyky tehdä yhteistyötä.
• Samalla kun ihmisten välisten suhteiden monimuotoisuus ja rikkaus
lisääntyivät, inhimillisyytemme – kielemme, taiteemme,
ajattelumme ja kulttuurimme – kehittyivät vastaavasti.
• Samaan aikaan me kehitimme myös kyvyn käsitteelliseen
ajatteluun, sisäisen käsitteiden objektien ja itseämme kuvaavien
kuvien maailmamme synnyttämiseen.
• Vähitellen tämän sisäisen maailman muodostuessa yhä
monimuotoisemmiksi ja kompleksiseksi, me aloimme menettää
yhteytemme luontoon ja meistä tuli yhä pirstaloituneempia
persoonia.286
 Eheys- sirpaloituminen, keho- sielu
• Näin syntyi jännitys eheyden ja sirpaloitumisen ja kehon ja sielun
välillä, joka on kuvattu ihmisen tilan ydin ongelmaksi runoilijoiden ja
mystikoiden toimesta kautta aikojen.
• Ihmisen tietoisuus ei ole synnyttänyt ainoastaan Chauvetin-
luolamaalauksia, Bhagavad Gitaa, Brandenburgin-konserttoja ja
suhteellisuusteoriaa vaan myös orjuuden, noitavainot ja
juutalaisvainot sekä Hiroshiman pommituksen. Kaikista lajeista me
olemme ainoita, jotka tappavat oman lajinsa edustajia uskonnon,
vapaiden markkinoiden, patriotismin sekä muiden abstraktien
ideoiden takia.286
 Buddhalainen filosofia
• sisältää ehkä kaikkein hienoimpia kuvauksia ihmisen
tilasta ja sen perustumisesta kieleen ja tietoisuuteen.
Buddhalaisen näkemyksen mukaan ihmisen
eksistentiaalinen kärsimys on seurausta mielen luomien
pysyvien muotojen ja kategorioiden luomiseen
takertumiseemme sen sijaan että hyväksyisimme kaikkien
asioiden väliaikaisen ja katoavan luonteen. Buddha opetti
että kaikki pysyvät muodot – esineet, asiat, tapahtumat,
ihmiset tai ajatukset – eivät ole muuta kuin mayaa.
 Tiukat kategoriat
• Vedalaisten pyhimysten ja näkijöiden tapaan hän käytti tätä
muinaista intialaista käsitettä mutta toi sen alas hindulaisen
filosofian kosmiselta tasolta ja yhdisti sen ihmisen kognition
prosessiin mikä antoi sille tuoreen ja jopa psykoterapeuttisen
tulkinnan. Tietämättömyydestä (avidya), me jaamme havaitun
maailman erillisiin objekteihin, jotka näemme kiinteinä ja
pysyvinä mutta jotka ovat todellisuudessa häviäviä ja alati
muuttuvia.
• Halumme takertua tiukkoihin kategorioihin elämän
virtaavuuden laadun oivaltamisen sijasta, olemme tuomitut
kokemaan jatkuvaa turhautumista.286
 Buddhalainen oppi
pysymättömyydestä
• sisältää ajatuksen itsen olemattomuudesta – jatkuvasta
subjektin poissaolosta vaihtelevan kokemuksen
kentässämme. Tämä sisältää ajatuksen, jonka mukaan
ajatus erillisestä minästä on illuusio vain yksi mayan
muodoista, ja älyllinen käsite jolla ei myöskään ole
todellisuutta. 286
• Tähän erilliseen itsen ajatukseen takertuminen johtaa
samaan kärsimykseen kuin takertuminen mihin tahansa
muuhun kategoriaan tai ajatukseen. 287
 Kognitiotiede ja samat päätelmät
• Kognitiotieteet ovat päätyneet täsmälleen samaan
johtopäätökseen.
• Santiagon teorian mukaan, luomme kokemuksen itsestä samalla
tavoin, kuin luomme kokemuksen objektista. Itsellä tai egolla ei
ole lainkaan itsenäistä olemassaoloa, vaan on seurausta sisäisestä
rakenteellisesta couplingistamme.
• Yksityiskohtainen analyysi uskomuksestamme itsenäisestä itsestä
ja sen aikaansaama ”karteesiolainen ahdistus”, johtaa Francesco
Varelan ja tämän kollegat seuraavaan johtopäätökseen:
 Katoava itse
• Takertumisemme sisäiseen maaperään on ego-itsen ydin ja
on jatkuvan turhautumisen aikaansaaja... Tämä takertuminen
sisäiseen maaperään edustaa itsessään momentti tai osa
laajempaa takertumisen malliamme, joka sisältää
takertumisemme ulkoiseen maaperään ennalta-annetun ja
itsenäisen maailman ajatuksen muodossa. Toisin sanoen
halumme takertua maaperään, oli se sitten sisäinen tai
ulkoinen on syvä turhautumisen ja ahdistuksen lähde.

• Tähän ajatukseen tiivistyy ihmisen tila. Me olemme

autonomisia yksilöitä, joita rakenteellisten muutosten
historiamme ovat muovanneet. Olemme itse-tietoisia,
tietoisia omasta yksilöllisestä identiteetistämme – ja
kuitenkin, kun etsimme itsenäistä itseä kokemuksemme
maailmasta, emme pysty löytämään tällaista. 287
 Erillisten objektien abstraktioita
• Ongelmamme alkuperä liittyy taipumukseemme luoda erillisten objektien
abstraktioita, mukaan lukien erillinen itse ja sitten uskoa siihen, että ne
kuuluvat objektiiviseen, itsenäisesti olemassa olevaan todellisuuteen.
• Päästäksemme yli karteesiolaisesta ahdistuksestamme, meidän täytyy
oppia ajattelemaan systeemisesti, ja muuttaa käsitteellisen huomiomme
objekteista suhteisiin.
• Vain tällä tavalla voimme oivaltaa, että identiteetti ja yksillöllisyys ja
autonomia eivät edellytä erillisyyttä ja itsenäisyyttä.
• Kuten Lynne Margulis ja Dorian Sagan muistuttavat: Itsenäisyys on
poliittinen, ei tieteellinen termi. 287
 Yhteys koko elämän verkostoon
• Käsitteellisen ajattelun voima on johtanut meidät suhtautumaan
luonnolliseen ympäristöömme _ elämän verkostoon – ikään kuin
se koostuisi erillisistä osista, jota eri eturyhmät voivat
hyväksikäyttää.
• Tämän lisäksi olemme soveltaneet tätä sirpaleistettua näkemystä
omaan ihmisyhteiskuntaan, jakaen sen eri kansoihin, rotuihin,
uskonnollisiin ja poliittisiin ryhmiin.
• Uskomus, jonka mukaan kaikki nämä sirpaleet itsessämme,
ympäristössämme ja yhteiskunnassamme – jotka todella ovat
erillisiä – on vieraannuttanut meidät luonnosta ja
kanssaihmisistämme ja siten pienentänyt meidät.
• Todellisen inhimillisyytemme palauttamiseksi, meidän on
palautettava kokemuksemme yhteydestämme koko elämän
verkoston kanssa.
• Tämä uudelleen yhdistyminen (re-ligio lat.) on syväekologian
henkinen perusta. 287-288
 Dialoginen lähestymistapa kieleen ja
tietoisuuteen
Hannele Dufva ja Mika Lähteenmäki
Mutta kuka murhasi Harryn?
• 1. Johdanto
Dufva ja Lähteenmäki tarkastelevat kriittisesti Jackendoffin
ja Chafen käsityksiä kielestä ja tietoisuudesta ja tarjoavat
kolmatta vaihtoehtoa joka perustuu dialogiseen
kielifilosofiaan ja kielen funktionaaliseen lähestymistapaan.
Myös tämän lisäksi jotkin jokapäiväisen ajattelun
analyysiin perustuvista löydöistä tulevat olemaan
keskustelun kohteena. Kirjoittajat yhtyvät monien Chafen
artikkelissaan esittämiin ajatuksiin mutta ovat vastaan
suurinta osaa Jackendoffin väittämistä, erityisesti koskien
kielen ja tietoisuuden luonnetta.105
 Kieli ja ajattelu historiasta ja
kontekstista vapaana
• Dufva ja Lähteenmäki näkevät Jackendoffin lähestymistapaa
lingvistiikkaan formalismina, hänen näkemyksensä kognitiosta
kognitivismina ja hänen väitteensä ajatteluprosesseista
komputationalismina.
• Kirjoittajat oman näkemyksensä valossa joutuvat hylkäämään
monet Jackendoffin olettamukset. E
• sim. Jackendoffin käsitys kielestä ja ajattelusta historiattomina ja
konteksti vapaina ilmiöinä, näkemys joka on tyypillinen 1900-
luvun painotus kielen synkronisiin aspekteihin. Kirjoittajat myös
hylkäävät dualistisen eron mielen ja sen kontekstin välillä joka ei
kykene selittämään kognitiivisten kykyjen evolutionaarisia ja
kehityksellisiä aspekteja.
 Karteesiolaisen ajattelun
ongelmat
• Kirjoittajat pyrkivät osoittamaan että kartesiolaiseen ajatteluun
sisältyvät ongelmalliset ilmiöt voidaan helposti ratkaista kun tämä
dualismi ylitetään.106
• Dialogisessa lähestymistavassa ei tehdä kategorista eroa mielen ja
kehon, ja ihmisen ja ympäristön välillä.
• Mentaalisia funktioita ei enää pidetä erillisinä itsenäisinä
ominaisuuksina, vaan ne nähdään systeeminä. Ihmisen analysoimiseksi
täytyy tarkastella hänen ympäristöään, mielen analysoimiseksi on
tarkasteltava kontekstia jossa mieli toimii ja kielen analysoimiseksi on
tarkasteltava kuinka ja miksi kieltä käytetään.
 Kieli ja ajattelu staattisina
mentaalisina rakenteina
• Tämän seurauksena on mahdotonta tarkastella kieltä ja ajattelua
Jackendoffin olettamina staattisina mentaalisina rakenteina.
• Sekä kieltä että tietoisuutta tulee tarkastella perustavasti dynaamisina
ja interaktiivisina luonteeltaan.
• On helppo nähdä että lasten tapa oppia kieltä on kehityksellinen
prosessi.
• Samalla tavalla on helppo nähdä että ihmisen kehityksessä on pitkä
evoluutio takana.
• Näin ei ole vaikea nähdä kieltä prosessina kun se kerran nähdään
surauksena ontogeneettisestä tai phylogeneettisestä kehityksestä.
 Kieltä tulee tarkastella dialogina,
pikemminkin prosessina kuin
tuotteena.
• Saattaa kuitenkin olla vaikeampaa aikuisen mentaalista kieltä
vuorovaikutukseen perustuvana.
• Tämä on kuitenkin dialogisen filosofian väite.
• Lyhyesti sanottuna kieli tarkoittaa aina kielen käyttöä joko
ulkoisesti tai julkisesti (kuten puheessa tai kirjoituksessa), tai
sisäisesti tai yksityisesti (kuten ajattelussa).
• Kieli samoin kuin ajattelu, tulee nähdä vuorovaikutuksen
valossa myös ontologisella tasolla.
• Bakhtinin sanoin, kieltä tulee tarkastella dialogina,
pikemminkin prosessina kuin tuotteena.106
 Jackendoffin formalistinen
lähestymistapa kieleen
• johtaa sen merkityksellisten ja funktionaalisten aspektien
ohittamiseen.
• Kieli yksinkertaistetaan pelkiksi syntaksiksi ja/tai morfologiaksi ja
mentaalinen kieli nähdään aivoihin varastoituneiden leksikaalisten
representaatioiden ja morfosyntaktisten sääntöjen pohjalta.
• Tästä seuraa päätelmä jonka mukaan kielen prosessointi voidaan
ymmärtää formaalisen komputaation tapahtumana prosessina jossa
tämä staattinen tieto muuntuu ulkoiseksi puheeksi tai
kirjoitukseksi.
• Ei ole yllättävää että formalistit käyttävät mekanistisia
metaforia (aivot tietokoneena, kielen käyttö laskelmana), joita
myös Jackendoff käyttää.106
 Kielen kuvaus ei ole formaalisella
tasolla mahdotonta.
• Formalistiseen sisältyy kuitenkin tiettyjä vaikeuksia.
Ensinnäkin formalistinen perinne käyttää teoreettisia käsitteitä
jotka kehitettiin kielen analyysiin sosiaalisena ja
kollektiivisena järjestelmänä.
• Näiden käsitteiden käyttö eivät kuitenkaan kirjoittajien
mukaan kuitenkaan yleensä sovellu mentaalisen kielen
kuvaukseen.
• Toiseksi formalistinen perinne suosii kirjoitettua kieltä ja
pyrkii käyttämään analyyseissä sille kehitettyjä työkaluja.
• Kun tämän lisäksi tätä formalistista käsitystä kielestä
sovelletaan ihmisen mieleen, saadaan käsitys ”mentaalisesta
kielestä”, kuten Jackendoffin esimerkki väitteet osoittavat:
jonkin käsitteellisen kielen oletetaan olevan kaikkien
havaittavien kielenkäyttötilanteiden taustalla.
 Teoreettisen lingvistiikan päämäärä
• on ollut tutkia tätä salattua havainnoinnin tuolla puolen
olevaa tasoa.
• Tämän johdosta puhutun, kirjoitetun tai viitotun kielen
merkitys on joutunut vähättelyn kohteeksi.
• Chafeen yhtyen, kirjoittajat peräänkuuluttavat lisääntyvää
aidon kielidatan käyttöä lingvistisessä analyysissä.
• Oletus taustalla olevasta kielen tasosta on esimerkki
platonisesta idealismista ja se tulisi uudelleenarvioida.
• Tämän lisäksi käsitys, jonka mukaan ajatteluun sisältyy
Jackendoffin tutkielmassaan kuvaama tiedostamaton taso,
perustuu tähän idealismiin, ja kirjoittajien mukaan loitontaa
sen yhä enemmän todellisuudesta, ajattelun ja kielenkäytön
todellisissa prosesseissa tapahtuvasta käytännöstä. 106-107
Kielen ja tietoisuuden uudelleenarviointi
tietoisuuden tutkimuksen ehtona
• Me uskomme, että kun tällaiset perustavaa laatua olevat
käsitteet, kuten kieli ja tietoisuus uudelleenarvioidaan edellä
mainittujen väitteiden pohjalta, ei ole enää yhtä vaikeaa tutkia
tietoisuutta, kuin yleensä väitetään.
• Pitkän hiljaisen kauden jälkeen tietoisuuden tutkimus on jälleen
tullut suosituksi tutkimuskohteeksi.
• Useita pyrkimyksiä sen määrittelemiseksi on tehty filosofian,
lingvistiikan ja kognitiotieteiden piirissä. (Dennett 1993).
• Tuoreita näkökulmia edustavat Searle (1992) biologinen
naturalismi, Penrosen (1994) kvanttifysiikan näkökulma ja
Revonsuon (1995) empiirinen lähestymistapa.
• Tämän lisäksi, kuten kirjoittajien oma työ osoittaa,
jokapäiväisten tietoisuuden kokemusten analyysi, johon data
voidaan saada kyselyiden, haastattelujen tai introspektion kautta,
saattaa myös osoittautua hyödylliseksi. (Dufva 1994). 107
 Tietoinen ajattelu ”puhuvan äänen
kokemisena päässä”
• Tutkimuksessamme olemme keskittyneet naivien puhujien omien
mentaalisten prosessien kuvaamiseen.
• Aiemmin, jokapäiväinen tieto arvioitiin ”folkmalliksi”, ja siten alisteinen
asiantuntijatiedolle.
• Tämä oletus sisältyy myös Jackendoffin väitteisiin.
• Esimerkiksi kun Jackendoff määrittelee tietoisen ajattelun ”puhuvan
äänen kokemiseksi päässä”, niin kutsutun tietoisuuden virran”,
Jackendoff olettaa, että suurimmalle osalle nk. koulutetuista henkilöistä,
tämä ääni ei koskaan vaikene.” (s.10)
• Tämä filosofin, lingvistin ja ”hyvän kognitiotieteilijän”
asiantuntijanäkemys, ohittaa kuitenkin kaiken tiedon aiheesta ja perustuu
”valistuneeseen intuitioon, niin monien lingvististen väitteiden lailla.
Ajattelu kielellisenä tai visuaalisena prosessina

• Tosiasiassa Jackendoffin havainnot eivät sovi tavallisen henkilön

tietoisuuden virran kuvauksiin.
• Huolimatta siitä, että useimmat henkilöt kuvaavat ajatteluaan
kielelliseksi, toiset saattavat kokea sen visuaalisena prosessina. 107
• Tämän lisäksi, näyttää olevan suurta vaihtelua siinä, minkälaisia
kuvia tai kieltä koetaan.
• On sekä yksilöllistä vaihtelua, että kontekstuaalista variaatiota, joka
on seurausta erilaisista tehtävistä.
• Asiantuntijan näkemys on arvokas, mutta samaan aikaan myös
puolueellinen, ja sitä tulisi käyttää harkiten teoreettisen perustan
luomisessa. 107-108
 2 Kieli, tietoisuus ja puheen
prosessointi
• Chafen näkemys : Se mikä on erityisen ilahduttavaa
Chafen lähestymistavassa on hänen painotuksensa
kielenkäytön havaittavaan todellisuuteen.
• Esim. Kun hän pyrkii määrittelemään kaikkia tietoisia
kokemuksia yhdistäviä pysyviä ominaisuuksia, hän
oikeuttaa tämän osoittamalla että niillä on vastine
puhutussa kielessä.
 Bert Peters languange and the mind
• Jackendoffin mielen malli. The mind is what the brain does for a living.
Brain is not the mind.
• On riittävää todeta että Jackendoffin kuva mielesta ei rajoitu tietenkään
ainoastaan aivoihin jonka muodostavat kolme osaa: tiedostamaton
ulkoinen kuori, tietoinen keskiosa toisin sanoen ”tietoinen mieli”, ja
tiewdostamaton tiedostamaton kerros toisin sanoen ”tiedostamaton
mieli”.140
• Aivot ovat pala lihaa joka koostuu miiljooneista sähkövarauksia
keskenään välittävistä neuroneista.
• Myös Jackendoff myöntää että se kuinka mielessämme olevat käsitteet
lekseemit tai foneemit liittyvät aivoissamme oleviin neuroneihin tai
siihen tapaan kuinka tämä käytännössä tapahtuu on pitkälle vielä
tuntematonta.140-141
 Petersin mukaan sanan kieli
käyttöön liittyy tiettyjä ongelmia.
• Kielen tutkimuksella tarkoitetaan kielen tieteellistä
tutkimusta.
• Tietoisuus on kuitenkin ajattelun lähde.
• Tietoisuuden määritelmä liitetään sana kirjoissa yleensä
tietoisuuden määritelmä liitetään tietoisuuteen ympäröivästä
maailmasta, itsestä tai ajatuksista ja tunteista, mikä näyttää
siihen että ajatukset ovat ennen tietoisuutta.
• Tietoisuus voi tietysti muodostua tätä seuraavan ajattelun
lähteeksi, joka itse asiassa on tullut hämmentyneen
ihmettelyn kohteeksi syystä että on olemassa harvoja teorioita
tästä luonnontieteidenpiiristä.
 Sanan kieli eri merkitys?
• Ei tule unohtaa kuitenkaan että kun tietoisuus muodostuu ajattelun
alkuperäksi jälkimmäinen on silloin jo tietoinen (toisin kuin muut
ajatukset jotka yhä saattavat olla tiedostamattomia) mikä liittyy
ajattelijan käsitteeseen tietoisuudesta ei itse tietoisuudesta.
• Johtopäätös liittyen kielen ja tietoisuuden suhteesta että joko Chafe tai
Jackendoff on väärässä elleivät tutkijat käytä sanaa kieli eri
merkityksissä.
• Chafen kieli kattaa jokapäiväisen kielenkäytön ja tavan millä
tietoisuus muovaa sitä kun taas Jackendoffin kieli on mielessä puheen
lahja ja tapa jolla se auttaa meitä ajattelemaan.
 Ralph D. Ellis: Ray Jackendoff phenomenology
of languange as a refutation 135
• Jos tietoisuus voitaisiin erottaa taustastaan silloin se on oltava ei-
fyysinen ilmiö joka on fyysisten ilmiöiden aikaansaama mutta jos
se on erottamaton osa fysiologista taustaa silloin se aikaan saa sitä
mitä tausta aikaan saa. Sen sanominen että kaikki fyysiset taustat
tietylle tietoisuuden tilalle – eivät ole tietoisia, on kuin sanoisi
että ääniaallon sisältämät värähtelymallit eivät ole sama kuin
ääniaalto yhteenvetona Ellis Jackendoffin fenomenologia osoittaa
että huomion keskittämisen prosessin kielen käytön avulla on
ratkaisevan tärkeä merkitys korkeammille kognitiivisille
toiminnoille. Mutta tämän huomion suuntaamainen on joko
tietoinen prosessi joka on seurausta aikaisemmista tietoisuuden
prosesseista jotka edelleen johtavat sitä seuraaviin, tai on
seurausta tiedostamattomista tai lähes tiedostamattomista
prosesseista. Jos tietoisuudella on tämä tärkeä rooli huomion
keskittämisessä ja siten ajattelun mahdollistamisessa, silloin
tietoisuuden Appaendage-teoria joka sisältää ajatuksen
tietoisuudesta sivutuotteena.