Tiede ja abstraktiot kontrollin välineinä

• Niin arkiajattelu kuin tiedekin operoi

abstraktioilla — käsitteillä, luokitteluilla ja
teorioilla.
• Tieteellinen toiminta ilmentää pitkälti samaa
tiedostamatonta pyrkimystä kuin uskontokin:
Luokittelun, selittämisen ja ennustamisen avulla
pyritään luomaan järjestyksen ja kontrollin tuntua
elämään ja löytämään täten tukipilareita itseyden
jatkuvuuden tunteelle.
 Kiinnostavat
käyttäytymismuodot
• Tämä sinänsä ymmärrettävä pyrkimys ilmenee
tiedemaailmassa toisinaan "kiinnostavina"
käyttäytymis-muotoina, kun tarrautuminen
käsitteisiin, teorioihin, tutkimus-aloihin,
koulukuntiin tai tutkijaidentiteettiin on erityisen
voimakasta.
• Taudin tyypillinen oire on omaan toimintaan
kohdistuvan itseironian ja huumorin puute.
 Pääteemat

• Tieteen idealistiset päämäärät ja likainen todellisuus

• Tieteelliset teoriat
• Tieteelliset selitykset
• Teorioiden ja teoreettisten termien ontologiasta
• Totuusteorioita
• Hei, leikitäänks tiedettä?
• Skientistis-religionistinen taistelu totuuden Graalin
maljasta
 Tieteen idealistiset päämäärät ja
likainen todellisuus
Idealistinen hymistelijä
• Tieteen perustana on rationaalisuus, joka ei ole sidoksissa ihmisen
ruumiillisiin rajoituksiin eikä tutkijan sosioekonomiseen ympäristöön.
• Tieteellinen tieto säilyy siististi viikattuna ja tahraantumattomana
Popperin maailma-3:ssa — erillään maailma-1:ssä tapahtuvasta toiminnasta,
tiedon soveltamisesta käytäntöön.
• Tieteellisen toiminnan ylevänä tavoitteena on tieto ja totuus. Tieto
sinänsä on itseisarvo, joka motivoi ja ajaa tutkijaa eteenpäin.
• No jaa, sen verran pitää myöntää, että tieteellinen tieto ei ehkä koskaan
ole aivan varmaa ja erehtymätöntä, eikä tiede kenties koskaan saavuta
absoluuttista totuutta, mutta se nyt on vain sivuseikka.
 Inhorealisti
• Tieteellinen toiminta on sosiaalista toimintaa, jota säätelevät
ennen kaikkea samat lainalaisuudet kuin homo sapiensin muutakin
sosiaalista käyttäytymistä.

• Tieteellistäkään tietoa ei ole olemassa ihmisruumiin toiminnoista

erillisenä ilmiönä.

• Tieteellisen toiminta on yksi keino hankkia rahaa ja joskus myös

mainetta. Tutkijan ammatti, joka on usein "siistiä sisätyötä", ei
sinänsä ole yhtään sen kummempaa kuin vaikkapa siivoojan tai
jalkapalloilijan ammatti. Diskurssianalyysikään ei ole sinänsä
yhtään hienompaa tai arvokkaampaa kuin WC-pönttöjen puhdistus.
 Metanarratiiviin uskovat maallikot

Rahaa tieteelle antavat usein tieteen

metanarratiiviin nojautuvat ja tiedettä
arvostavat hyväuskoiset maallikot, joten itse
asiassa on vain rationaalista vaieta näistä
asioista ja jatkaa idealistista hymistelyä.
 Tieteenfilosofian kysymyksiä voidaan
synnyttää seuraavan reseptin mukaan:
• Luodaan vahvasti glorifioitu ja idealisoitu mielikuva tieteen
merkityksestä, metodeista ja yhä suuremmista saavutuksista, jotka
johtavat ihmiskunnan kohti valoisampaa tulevaisuutta, sekä annetaan
ymmärtää, että tieteen historia on tulevaisuudessakin puhtaan
ihmisjärjen riemukulkuetta.

Monissa länsimaisissa kulttuureissa tällainen tieteen metanarrativi on jo

olennaisena osana erilaisten kansanuskomusten pohjalla, joten
säästypähän tältäkin vaivalta!

• Aletaan pohtia ongelmia, jotka syntyvät siitä, että idealisoitu kuva

tieteestä ja sen ihmeitä tuottavista metodeista ei ihan aina oikein tahdo
vastata tieteen tekemisen likaista sosiaalista todellisuutta.
 Tieteelliset teoriat

• John L. Castin (1997: 27) mukaan tiede käsittelee

pohjimmiltaan kysymystä "Miksi näemme sen minkä
näemme emmekä jotain muuta?" Tieteellinen vastaus
tähän kysymykseen esitetään abstraktin teorian tai
sääntöjoukkon muodossa. Teorian avulla selitetään se,
mitä on havaittu, ja/tai ennustetaan sitä, mitä tietyillä
edellytyksillä voidaan havaita seuraavaksi.
• Tieteessä operoidaan siis abstraktioiden — luokittelun
ja teorioiden — ja erityisesti syy-seurausidiooman avulla
(de Bono 1991: 142).
 Unities) ja vanhojen tieteenalojen
välisten raja-aitojen rikkomisesta (Beer
1980: 63-66).
Ja eipä se mikään ihme olekaan! On
parempi vain korostaa tieteen- ja
tutkimusalojen välisiä raja-aitoja ja
antaa ymmärtää, että perustat näille
raja-aidoille löytyvät kyllä "ihan
varmasti" ihmisestä riippumattomasta
luonnosta. Tällä tavalla saadaan
pönkitettyä omaa asemaa sekä pidettyä
yllä vanhoja hallinnollisia jaotteluja,
 Tieteelliseen teoriaan tyypillisesti
liitettäviä vaatimuksia
• Eksplisiittisyys: teoria tulee muotoilla siten, ettei sitä ei voi tulkita
monella tavalla.
• Julkisuus: teoriaa tarkastellaan julkisesti, ja periaatteessa jokainen voi
testata sen.
• Luotettavuus: teoriaa puoltavien todisteiden on oltava varsin
vaikuttavia ennen kuin tiedeyhteisö hyväksyy sen legitiimiksi
"luonnonlaiksi" — tai vastaavaksi.
• Itseäänkorjaavuus: teoriasta tulee olla valmis luopumaan, kun
löydetään uudenlaisia todisteita.
• Objektiivisuus: tutkijan henkilökohtaiset mielipiteet eivät saa
vaikuttaa teoriaan. Teoria ei saa riippua myöskään tutkijan
yhteiskunnallisesta asemasta, taloudellisesta tilasta tai
kulttuuritaustasta. (Casti 1997: 27-29.)
Tieteellisen tutkimuksen tulee olla autonomista. Tieteenulkoiset
ryhmät eivät saa vaikuttaa siihen.
Just niin! Hoh-hoijaa! Voisiko tuota litaniaa enää tuon
kaunopuheisemmin muotoilla?
 Metodologisia kysymyksiä

• Metodologia käsittelee niitä menetelmiä tai prosesseja,

joilla tieteelliseen teoriaan päädytään tai joilla teorian
tieteellisyys pyritään varmistamaan.
• Charles S. Peircen mukaan tieteellinen menetelmä on
yksi uskomusten muodostamisen menetelmistä.
• Uskomuksia muodostetaan myös itsepäisyyden,
auktoriteetin ja "musta tuntuu" -tyyppisen intuitiivisen
menetelmän avulla.
 Deduktiivinen menetelmä..

• Deduktiossa eli loogisesti pätevässä päättelyssä

johtopäätös (iii) on premissien (i ja ii) looginen seuraus:
i Kaikki linnut ovat eläimiä.
ii Joutsenet ovat lintuja.
iii Joutsenet ovat eläimiä
 Induktiivinen menetelmä
• Induktiossa ei ole välttämättä loogista seuraussuhdetta, joten
johtopäätös (iii) "sanoo enemmän" kuin premissit (i ja ii). Usein
induktiossa on kyse yleistämisestä, esim. tilastollisesta
yleistyksestä:
i x on umpimähkäisesti valittu 1000 henkilön otos
Suomen kansalaisista.
ii 12 % otokseen x kuuluvista henkilöistä on
vasenkätisiä.
iii 12 % Suomen kansalaisista on vasenkätisiä.
(Niiniluoto 1983: 25-32.)
 Abduktio
• Abduktiossa edetään jostain tunnetusta tosiseikasta (i)
sen selitykseen (iii). Paras abduktio etenee tietystä
tosiseikasta sen parhaaseen selitykseen.
i Yllättävä tosiseikka e on todettu.
ii e ei olisi yllättävä mikäli hypoteesi h olisi tosi.
iii Siis on perusteita olettaa h:n olevan tosi.
(Niiniluoto 1983: 154.)
 Pragmaattinen päättely on luonteeltaan
abduktiivista
• Sperberin ja Wilsonin (1995) relevanssiteorian mukaan
pragmaattinen päättely (esim. referenssin,
eksplikatuurien ja implikatuurien määritys,
epästandardien metaforien tulkinta jne.) on luonteeltaan
abduktiivista.
• Erään tulkinnan mukaan kielellisten elementtien
tehtävänä on yleensäkin toimia tulkitsijan
hypoteesiavaruuden proseduraalisina rajoittimina
ostensiivis-inferentiaalisessa kommunikaatiossa (Wilson
& Sperber 1993).
 Teoriat testattavina hypoteeseina

• Hypoteettis-deduktiivisen menetelmän mukaan teoriat ovat

testattavia hypoteeseja.
• Testaamista varten teoriasta T dedusoidaan lauseita L, joiden
totuus on selvitettävissä.
• Seurauslauseen havaitseminen todeksi konfirmoi T:tä eli antaa
sille empiiristä, induktiivista tukea, muttei todista T:tä todeksi.
• Seurauslauseen havaitseminen epätodeksi puolestaan
diskonfirmoi T:tä, mutta ei todista sitä epätodeksi.
• Uusien testien myötä empiirinen tuki voi lisääntyä tai olla
lisääntymättä. (Niiniluoto 1983: 104, 129-131; Määttänen 1995:
128-129).
 Falsifikationistinen menetelmä
• Falsifikationistisessa menetelmässä (Karl Popper) keskitytään
pikemminkin eliminoimaan virheellisiä näkemyksiä kuin esittämään
suoraan tosia näkemyksiä.

• Popperin "rohkean arvaamisen" ja "hylkäämisen" metodissa

(conjectures and refutations) olennaista on teorioiden falsifioitavuus.
Testaamisen avulla pyritään vilpittömästi kumoamaan hypoteesi. Jos
tässä ei onnistuta, testin sanotaan korroboroivan hypoteesia.
• Korroboroituja hypoteeseja ei siis vielä ole onnistuttu falsifioimaan.
(Niiniluoto 1993: 138-139.)
• Popperin falsifikationistisen menetelmän soveltamisesta vertailevaan
diskurssianalyysiin ks. (Chesterman 1998).
 Metodin kokemuksellisuus
(Humberto Maturana)
1 Selitettävän ilmiön spesifiointi kuvaamalla ne operaatiot, jotka
standardihavainnoitsijan on suoritettava kokeakseen kyseisen ilmiön.
2 Sellaisen generatiivisen mekanismin (ts. selittävän hypoteesin)
esittäminen, joka ollessaan toiminnassa tuottaa seurauksenaan
havainnoitsijalle kokemuksen selitettävästä ilmiöstä.
3 Muiden sellaisten ilmiöiden dedusointi kohdassa (2) mainitusta
generatiivisesta mekanismista, jotka standardihavainnoitsijan tulisi
toiminnallisen koherenssin nimissä pystyä myös kokemaan, sekä niiden
operaatioiden kuvaaminen, jotka havainnoitsijan tulisi suorittaa kokeakseen
dedusoidut ilmiöt.
4 Kohdassa (3) dedusoitujen ilmiöiden tosiasiallinen kokeminen, kun
kohdassa (3) mainitut operaatiot suoritetaan. (Maturana 1988: 34-35.)
 Hypoteesien keksiminen:
induktivistinen tiedeihanne ja likainen
todellisuus
• Tieteen tulee perustua ankaraan työntekoon,
perusteelliseen ja järjestelmälliseen havainnointiin ja
huolellisiin yleistyksiin (ks. Määttänen 1995: 127-128).

• Ja katin kontit! Tieteellinen metodi on kehämäisiä

ajattelutottumuksia ja havaitsemistapoja ylläpitävä,
sokeasti yhden ainoan "järkevän" hypoteesin
olettamukselle perustuva ja hyvin vähän uutta
tuottava menetelmä (de Bono 1991: 107, 142, 202).
 Tieteen teon A ja O
• Ennen varsinaisen tutkimuksen aloittamista on tärkeää
perinpohjaisesti perehtyä tutkittavan kysymyksen oppihistoriaan.
• Datatietojen huolellinen analyysi on kaiken A ja O.
• Kuten tieteen uljas historia osoittaa, rationaalisuus, kriittinen
ajattelu ja ongelmanratkaisuun keskittyvä lähestymistapa ovat siitä
erinomaisia asioita, että ne tuottavat uutta tietoa. Tieteen jatkuva
edistyminen perustuu juuri edellä mainittuihin hyveisiin.
Tosiasiallinen tutkimusprosessi
• Tosiasiallinen tutkimusprosessi on kaaosmaista ja
sattumanvaraista, mikä peitellään sillä, että tutkimuksen kulku ja
tulokset esitellään johdonmukaisuuden ja loogisuuden kaapuun
puettuina — kuten asiaan kuuluu (vrt. WC-pöntön puhdistus
WC:ssä asioinnin jälkeen).

• Lähes kaikki suuret edistysaskeleet ovat syntyneet sattuman,

onnettomuuden, erehdyksen tms. syyn takia — ja usein alalle
varsinaisesti vihkiytymättömien taholta (de Bono 1991: 96, 89).
 Tieteelliset selitykset

• Peittävän lain malli — rakkaalla lapsella on monta

nimeä...
• Peittävän lain malli (covering law model) eli Hempelin
—Oppenheimin malli eli deduktiivis-nomologinen malli
eli selittämisen subsumptioteoria vastaa kysymykseen
"Miksi jokin havaittu ilmiö E tapahtui?".
 Selitettävä ilmiö E seuraa loogisesti
yhtäältä yleisistä laeista L ja toisaalta
tilannetta riittävästi kuvaavista alkuehdoista
• C. Esim.
i C: Tämä vesi on kuumennettu
normaalipaineessa lämpötilaan +100 C°.
ii L: Kaikki vesi, joka on normaalipaineessa
kuumennettu lämpötilaan +100 C°, kiehuu.
iii E: Tämä vesi kiehuu.
 Explanans ja explanandum
• Explanansin eli selittävän osan ja explanandumin eli selitettävän
osan suhde voi olla myös induktiivinen (loogisesti epäpätevä) ja
universaalin lain asemesta explanans voi sisältää myös
probabilistisia tai tilastollisia lakeja:
◦ deduktiivis-universaaliset selitykset
◦ deduktiivis-probabilistiset selitykset
◦ induktiivis-universaalit selitykset
◦ induktiivis-probabilistiset tai induktiivis-statistiset
selitykset
• "Miksi välttämättä E?" kysymys voidaan heikentää
myös muotoon "Miksi mahdollisesti E?". (CDP-95 s.v. covering law
model; Lacey 1996.)
 Teleologiset ja pseudoteleologiset
selitykset
• Intentionaaliset selitykset
• Intentionaalisia selityksiä pidetään toisinaan "kausaalisina" siinä
mielessä, että niissä viitataan agentin uskomuksiin, toiveisiin,
emootiohin, odotuksiin tai muihin intentionaalisiin mentaalisiin tiloihin,
joiden ajatellaan muodostavan toiminnan perustan (vrt. naiivin
psykologian teoria käyttäytymisestä). On kiistanalaista, soveltuuko
peittävän lain malli tämänkaltaisiin selityksiin.
• Eräs toinen tapa mieltää intentionaaliset selitykset perustuu
Aristoteleen muotoilemaan ja G. H. von Wrightin (1971) kehittelemään
praktiseen syllogismiin, jonka Niiniluoto (1983: 305-306) näkee
erikoistapaukseksi yleisemmästä tavoite-keino-toiminta-kaaviosta:
i X tavoittelee E:tä
ii X uskoo, että A on hyvä keino E:n saavuttamiseksi
iii Siis X ryhtyy tekemään A:ta
 Funktionaaliset selitykset

• Funktionaalisessa selityksessä vedotaan ilmiön

seurauksiin tai "tehtävään" jonkin systeemin ylläpidossa.
• Vrt. antropomorfisointi ja intentionaalisen
katsantokannan soveltaminen biologian metaforisessa
kielenkäytössä.
• Kuitenkaan luonnonvalinnalla ei ole mitään tarkoitusta
eikä päämäärää, ja fysikaalisina autopoieettisina koneina
elävät järjestelmät ovat tarkoituksettomia järjestelmiä
(Maturana & Varela 1980: 86).
 Funktionaaliset väittämät
• Ovat muotoa "ajanhetkellä t ympäristössä E olion i funktio systeemissä S
on mahdollistaa systeemin toiminto F" (esim. "kalojen kidusten funktio on
mahdollistaa hengitys").
• Funktionaalinen selitys (esim. "kalalla on kidukset, jotta se voisi
hengittää")
i Kyseisen ajanjakson aikana ja kyseisissä olosuhteissa systeemi S
tekee F:n.
ii Jos ajanjakson t aikana systeemi S on ympäristössä E, niin, jos S
suorittaa F:n, olio i on läsnä S:ssä.
iii Olio i on läsnä S:ssä ajanjaksona t ja olosuhteissa E. (Nagel 1979:
314-315.)
• Nagelin (1979: 294-316) mukaan funktionaaliset selitykset ovat
sopivia vain siinä tapauksessa, että tarkasteltava systeemi on suuntautunut
johonkin päämäärään (goal-directed), jonka toteuttamista tai ylläpitoa F
edesauttaa.
• Ongelma: mitä "päämääräänsuuntautuneisuus" pohjimmiltaan oikein
tarkoittaa?
 Intuitioiden käsiteanalyyttinen
eksplikaatio
• Eksplikaatio on prosessi, jossa tähän asti enemmän tai
vähemmän epämääräiselle intuitiiviselle käsitteelle
(explicandum) annetaan formaali määritelmä
(explicatum), joka kuitenkaan ei ole synonyyminen
alkuperäisen käsitteen kanssa (Itkonen 1972; Lacey
1996: 105-106).
 Esa Itkonen ja kielitiede

• Esa Itkosen mukaan synkroniseen kielitieteeseen ei

voida soveltaa deduktiivis-nomologista selitysmallia, ts.
synkroninen kielitiede ei ole positivistisen käsityksen
mukainen empiirinen tiede.
• Itkosen mukaan synkronis-lingvistiset kuvaukset eivät
selitä eivätkä ennusta mitään, vaan kuvauksessa on
kysymys nimenomaan kielellisten intuitioiden
eksplikaatiosta:
 ’Totuus' on käsite, jolle ei löydy
lainkaan mielekästä käyttöä"
• "Lähtiessämme esim. kuvaamaan jotain lausetta meillä
on mielessämme intuitiivinen, enemmän tai vähemmän
epätarkka käsitys lauseesta, ja tämän käsityksen me
haluamme korvata eksaktilla kuvauksella, joka on
kaikissa suhteissa identtinen kuvauksen kohteena olevan
lauseen kanssa."
• Näin ollen "synkronis-lingvistisessä kuvauksessa kuten
eksplikaatiossa yleensäkin 'totuus' on käsite, jolle ei
löydy lainkaan mielekästä käyttöä". (Itkonen 1972: 9-
10.)
 Naiivien uskomusten vallassa
• Suurin osa tiedemiehistä on vielä niiden naiivien uskomusten vallassa,
että syy on seurauksesta erillinen ilmiö, että kausaaliteetti on
havainnoitsijan ominaisuuksista riippumaton ilmiö ja että tieteelliset
selitykset eivät saa olla kehämäisiä ja tautologisia (ks. Rosch 1994;
von Foerster 1992: C&HK 1:1, 1972).
• Jos sinun on tarpeen mielistellä näin uskovia ihmisiä, menettele
seuraavasti: Naamioi selityksesi sellaiseen muotoon, että syy vaikuttaa
näennäisesti seurauksesta erilliseltä ilmiöltä.
• Yleensä tähän riittää se, että puhut vain "syystä" ja "seurauksesta" etkä
kommentoi asiaa sen enempää.
• Samaan tapaan voit tarpeen vaatiessa huoletta puhua "todellisuudesta",
"yksilöistä", "havainnoinista", "totuudesta" ja muista vastaavista
kulloisellekin kohdeyleisölle epäproblemaattisista ilmiöistä.
• Heh, näin yksinkertaista se on, kun osaa!
 kuvaavat ihmisestä riippumatonta
todellisuutta enemmän tai vähemmän
tarkasti. Tieteen edistyessä tuosta
todellisuudesta saadaan yhä
täydellisempi ja totuudenmukaisempi
kuva.
◦ Teoreettiset termit viittaavat
olemassa oleviin olioihin — noh, hm,
olkoonkin että erehdyksiä on sattunut...
 Tieteellinen tieto on "tavallisesti" enemmän tai
vähemmän epätäydellistä, idealisoitua ja epävarmaa.
(Niiniluoto 1984: 98; Määttänen 1995: 141.)
• Instrumentalismi (tai pragmatismi)
◦ Instrumentalismi ei väitä teorian kuvaavan riippumatonta todellisuutta
oikein tai väärin, vaan teoriat ja teoreettiset termit ovat välineitä, joilla
jäsennetään ja ennustetaan havaittavia ilmiötä. Näin ollen teorioita tulee
arvioida vain niiden käyttökelpoisuuden kannalta eikä totuuden tai
epätotuuden kannalta. (CDP s.v. theoretical term; Lacey 1996: 158.)
◦ Myös instrumentalismille voi antaa absolutistisen ääritulkinnan (ks.
Deutsch 1997), jolloin käsitteillä ei ole mitään todellisuuteen liittyvää
merkitystä.
• Idealisoidut teoriat (Määttänen 1995: 137-138)
◦ Vrt. esim. Carlsonin (1983) diskurssianalyyttinen dialogipelimalli.
 Totuusteorioita

• Korrespondenssiteorian mukaan väite on tosi, jos se

vastaa jotain todellisuuden asiaintilaa. Väitteellä on
objektiivinen merkitys, joka määrittää ne ehdot, joiden
vallitessa väite on tosi (totuusehdon käsite).

Oh, suits you, Sir! Tehdään vain objektiivisia havaintoja

ja verrataan niitä sitten todellisuuteen. Helppoa ja
yksinkertaista! Ja jokin tekninen havaintovempain kyllä
varmasti takaa havaintojen objektiivisuuden.
 Hei, hetkinen!

• Kuinka pääsemme käsiksi siihen riippumattomaan

todellisuuteen, johon havaintoa pitäisi verrata (vrt.
Kant)?
• Entä kuinka kielellisesti ilmaistujen väitteiden
metaforisuus ja käsitteiden sumearajaisuus otetaan tässä
teoriassa huomioon?
 Koherenssiteoria

• Väite on tosi, jos se on koherentti eli yhteensopiva muun

totena pidetyn tiedon kanssa.
• Vertaamisen ongelmaa ei synny, sillä väitettä voi verrata
toisiin väitteisiin, havaintoja toisiin havaintoihin jne.
(Määttänen 1995: 143).
• Väitteen totuus voi vaihdella sen perusteella, mihin
käsitejärjestelmään se suhteutetaan, joten...
 Ai, ai! Paha juttu!

• Koherenssiteoria ei kelpaa totuusteoriaksi, sillä eihän ole

olemassa kuin vain yksi absoluuttinen totuus!
• Eihän? Hmm, on siis olemassa monenlaisia tapoja
ymmärtää maailmaa ja vastaavasti on olemassa
monenlaisia totuuksia.
• Huom! Koherenssi voi yhtä hyvin edellyttää
taustaolettamusten tarkistamista (vrt. konseptualisaatio).
 Pragmatistinen totuusteoria

• Väite on tosi, jos se mahdollistaa menestyksellisen toiminnan (Määttänen

1995: 144-145).
• Vääränkin teorian (samoin kuin väärän ontologian) avulla voi toimia
menestyksellisesti, joten...

• Ai, ai! Paha juttu! Toimivuus ei kelpaa totuuden määritelmäksi, sillä tokihan
on olemassa vain yksi absoluuttinen totuus!
• Mitä sitten? Mihin absoluuttisen totuuden käsitettä ylipäätään tarvitaan (paitsi
vallankäytön välineenä), kun kerran tulemme muutenkin toimeen erittäin
hyvin?
• Menestyksellisen toiminnan tapauksessa korrespondenssin voidaan ajatella
ilmenevän (tutkijan tai tutkittavan ilmiön) toiminallisen suuntautumisen ja
toiminnan lopputuloksen välillä (vrt. Varela et al. 1993: 205-206).
 Kokemuksellinen totuusteoria
(Lakoff & Johnson)

• Totuus perustuu siihen kuinka ymmärryksemme yhdestä

asiasta vastaa ymmärrystämme toisesta asiasta
(korrespondenssi).

• "Ymmärrämme väitteemme todeksi tietyssä tilanteessa,

kun ymmärryksemme väitteestä vastaa ymmärrystämme
tilanteesta tarpeeksi hyvin tarkoituksiamme varten"
(Lakoff & Johnson 1980: 179).
 Ymmärrys on aina suhteessa johonkin
konseptuaaliseen järjestelmään (koherenssi).
• Konseptuaalinen järjestelmämme emergoituu fyysisessä ja kulttuurisessa —
mukaan luettuna sosiaalisessa, poliittisessa, taloudellisessa yms. —
ympäristössä menestykselliseksi osoittautuneesta toiminnasta (pragmaattisuus).

• Käsitteellistäminen ei perustu ilmiöiden inherentteihin ominaisuuksiin, vaan

interaktionaalisiin ominaisuuksiin. Käsitteet voivat olla luonteeltaan metaforisia
ja ne voivat vaihdella kulttuureittain.

• Ihmiset, joilla on omastamme poikkeava konseptuaalinen järjestelmä, voivat

ymmärtää maailman aivan eri tavoin kuin me. Heillä voi olla aivan eri
kokoelma totuuksia kuin meillä ja myös toisenlaiset totuuskriteerit. (Lakoff &
Johnson 1980: 179-181.)
 Nagarjunan näkemys kahdesta
totuudesta

• Ja kuinka tieteellinen tutkimus sitten on mahdollista, jos kerran

millään ei muka ole absoluuttista substantiaalista perustaa, höh?

• Seuraava Nagarjunan jaottelu kahteen totuuteen ei ole

metafyysinen totuusteoria, vaan praktinen kuvaus siitä, kuinka
buddhalaisen meditaation harjoittaja kokee mielensä, objektien ja
niiden välisen suhteen toisistaan riippuvan alkuperän ja täten
niiden perimmäisen epäsubstantiaalisuuden, itsettömyyden (ks.
Varela et al. 1993: 226-228).
 A. Samvrti:
suhteellinen/konventionaalinen totuus
• Ilmiömaailma sellaisena, millaisena se koetaan ihmisineen, tuoleineen,
kukkineen, väreineen jne.
• Olisi mieletöntä väittää, että mitään ei ole olemassa. Kaikki on olemassa,
mutta vailla pysyvää itseyttä, substanssia!

• Ilmiömaailman asioista voidaan keskustella ja päästä

yhteisymmärykseen, joten ilmiömaailma ei selvästikään ole pelkkä
kulttuurinen lingvistinen konventio vailla mitään sellaisia
säännönmukaisuuksia, joita tiede ei voisi tutkia. Esim. objekteja voidaan
nimetä "punaisiksi" ja punaisuudesta voidaan keskustella (muista
kuitenkin esim. värisokeus tai se, että hyönteiset eivät näe punaista väriä,
mutta toisaalta kylläkin ultraviolettia väriä!), vaikka punaisuuden
kokemuksella ei olekaan absoluuttista perustaa "ulkoisessa" fyysisessä
maailmassa eikä havainnoitsijan "sisäisessä" maailmassa.
 Täysin virheelliset metafyysiset
olettamukset
• Vastaavasti täysin toimivaa käytännön tiedettä ja insinööritaitoa voidaan
harjoittaa, vaikka ne perustuisivat täysin virheellisille metafyysisille
olettamuksille — niin järkyttävältä kuin tämä joidenkin mielestä
kuulostaakin!

B. Paramartha ('äärimmäinen hedelmä'): perimmäinen totuus

•Ilmiömaailman ja sen olioiden perimmäinen "tyhjyys" (sunyata).
Kaikki on tyhjyyden ilmentymää: Jos ilmiöt eivät olisi tyhjiä itseydestä, ne
eivät voisi ilmetä, vaan ne olisivat eräänlaisessa eternalitistisessa
stagnaatiossa.
• Tyhjyydestä — eli mielen avaruudenkaltaisesta, säteilevästä ja
rajattomasta luonteesta — voi kuka tahansa vakuuttua myös
omakohtaisesti tiettyjen buddhalaisten meditaatioiden ja/tai
joogaharjoitusten kautta. Pelkkänä abstraktina ajatuksena ilman
soveltamista käytännön elämään tyhjyysfilosofia johtaa erittäin helposti
nihilismin ansaan.
 Hei, leikitäänks tiedettä?

• Tieteessä on se paha puoli, että sitä ei voi leikkiä yksin.

• Jotta tekemisilleen saisi arvostetun leiman "tieteellinen",
täytyy löytää jokin sopiva porukka, jossa jo leikitään
tiedettä.
• Mitä isomman porukan saa hyväksymään puuhastelut
"tieteellisiksi", sitä parempi.
• Motto: "Miljoona kärpästä ei voi olla väärässä: p-a on
hyvää!"
 Hei, leikitäänks tiedettä...
• Kun sopiva porukka on löytynyt, otetaan selville, mitä pelisääntöjä
ja normeja juuri kyseisessä porukassa noudatetaan, kuka on porukan
auktoritäärinen kingi ja mitä sosiaalisia valtasuhteita yleensäkin kyseisen
leikkiporukan sisällä vallitsee.
• Opetellaan käyttäytymään tavalla, joka miellyttää juuri kyseisen
leikkiporukan jäsenten näkemystä tieteestä, sen metodeista ja
filosofisesta perustasta. Pannaan merkille porukassa ylläpidettävät
viholliskuvat ja jäsenten idealistis-sankarilliset kuvitelmat siitä, mitä he
ovat tekemässä, sekä opetellaan tunnistamaan kilpailijoiksi luokitellut
leikkiporukat.
• Kun em. muodollisuudet ovat hallinassa, voi pienillä näyttelijän
lahjoilla ja hyvällä tuurilla päästä mukaan kyseiseen leikkiporukkaan
pitämään hauskaa ja juttelemaan mukavia.
• Tieteen leikkiminen on erityisen kivaa silloin, kun saadaan aikaan
jotain uutta ja jännää.
 Riita ja pelimerkit
• Toisinaan leikkikaverit saattavat riitaantua, kun joku leikkijöistä
arvostelee asioita, joihin toisen leikkijän arvovalta on rakentunut.
Tällöin on aina mahdollista perustaa oma kilpaileva
leikkikoulukunta (ks. alempana annettavia vinkkejä).
• Pelimerkkeinä tieteen leikkimisessä käytetään rahaa. Jännitystä
leikkiin antaa se, että rahaa on jaossa paljon vähemmän kuin sitä
halajavat leikkiporukat jäsenineen toivoisivat.
• Niin yksityisten leikkijöiden kuin leikkiporukoidenkin osalta leikki
loppuu silloin, kun pelimerkkeinä käytetyt rahat loppuvat.
 Skientistis-religionistinen taistelu
totuuden Graalin maljasta
• Kuinka hankkia rahaa, vaikutusvaltaa ja mainetta totuuden
käsitteen avulla?
• Edellytyksenä on löytää kohderyhmä, jolle tärkeässä asemassa on
totuuden metanarratiivi (tällaisen ryhmän paras tuntomerkki on
yleensä huumorintajuton, vakava suhtautuminen totuuteen ja sen
perusteisiin liittyviin kysymyksiin):
• Sillä, jolla on totuus hallussaan, on salaperäistä maagista voimaa.
Vrt. Graalin malja.
• Sitä, jolla on totuus hallussaan, tulee kunnioittaa, pelätä ja totella
(sekä tietenkin palkita rahalahjoituksin).
 Tieteen ja järjen metanarratiivit
• Tämän jälkeen rahan lypsäminen ja muu vallankäyttö
onkin suhteellisen helppoa, kunhan vain pitää
mielessään seuraavat seikat:
• Käytä totuuden metanarratiivin lisäksi reippaasti
hyväksesi myös muita kyseisen ryhmän
metanarratiiveja, esim. skientisteihin uppoavat hyvin
tieteen ja järjen metanarratiivit.
 Tiedon vankka perusta
• Ihmisillä on luontainen taipumus etsiä ilmiöille perustaa (ks. Rosch
1994), joten tähän rakoon on hyvä iskeä foundationalistisen
tietoteorian avulla: vetoa aina tiedon "vankkoihin perusteisiin".
• Vetoa auktoriteetteihin. Kohderyhmän taustasta riippuu se, minkä
tyyppisiin auktoriteetteihin (esim. "pyhät kirjoitukset", "tiede" ja
"tieteellinen metodi" jne.) kannattaa vedota. Esim. skientistien
tapauksessa kannattaa päästellä "tieteelliset tutkimustulokset
osoittavat kiistattomasti, että..." -tyyppisiä fraaseja sekä turvautua
seuraavanlaisiin retorisiin temppuihin:
 Yksi, absoluuttinen totuus
• Anna ymmärtää, että on vain yksi absoluuttinen totuus (johon
sinulla on pääsy) ja että sen perusta löytyy objektiivisesta
todellisuudesta ja objektiivisesta havainnoinista.
• Ei saa antaa vaikutelmaa, että totuus olisi kenenkään yksityisasia
tai että asioista olisi olemassa monta totuutta.
• Opettele hokemaan totuuden korrespondenssiteoriaa ja muuta
positivistis-empiristista liturgiaa. Torju muut näkemykset —
erityisesti postmodernismi — roskana.
• Muista, että yleensä jo pelkkä titteli tai oppiarvo (esim. "tutkija",
"tiedemies", "tohtori") saa kohdeyleisön asennoitumaan sanomaasi
asiaankuuluvalla hartaudella ja vakavuudella.
 Taistelu totuuden Graalin maljan
hallinnasta
• Taistelu totuuden Graalin maljan hallinnasta eri
tieteellisten, uskonnollisten ja taloudellisten fraktioiden
välillä on brutaalia ja usein vaarallista puuhaa, ja niinpä
etenkään fundamentalistisesti suuntautuneissa
yhteisöissä ihmisuhreiltakaan ei voi välttyä.
• Ulkoapäin on vaikea erottaa vastustajia, joten omien
joukkojen ja vastustajien erottamiseksi on syytä ottaa
käyttöön erilaisia symboleita ja muuta rekvisiittaa.
•
 Yleensäkin kannattaa luoda ryhmälle
oma, muista poikkeava identiteetti.
• Luo oma sisäänlämpiävä keskustelufoorumi, jossa
indoktrinoidutaan oppiin ja opetellaan tarkastelemaan maailman
asioita "oikealla" tavalla. Erityisesti jos olet perustamassa
fundamentalistista ääriryhmää, pyri eristämään kohderyhmäsi
täysin muusta sosiaalisesta ympäristöstä ja ulkoa tulevasta
informaatiosta.
• Luo yleistetty ja kärjistetty viholliskuva, jota vasten oman
näkemyksen "erinomaisuus" nousee konstrastoidusti esille (de
Bono 1991: 124). Korosta "me" ja "ne" -erottelua ja yleistä
viholliskuva "kaikkiin niihin muihin".
 Komealta kalskahtava terminologia
• Luo oma komealta kalskahtava terminologia (ja tieteellisten
koulukuntien tapauksessa mielellään myös omat
tutkimusmenetelmät).
• Muista, että sanoilla on "maagista voimaa" tavallisen rahvaan
keskuudessa (vrt. esim. sanojen jumala, saatana, paska, edistys,
tieteellinen tai kognitiivinen vaikutusta eri ihmisryhmiin) ja ne ovat
täten arvokas resurssi.
• On erittäin tärkeää pitää huolta siitä, että vastustajat eivät kaappaa
prestiisiä termiä ja anna sille omaa vääristynyttä tulkintaansa.
 Rituaaleja ja ihmevempaimia
• Totuuden vaalimisen ympärille kannattaa keksiä erilaisia
rituaaleja niin, että vaatii erityisiä tietoisia ponnisteluja
päästä eroon opitusta "totuudesta" (de Bono 1991: 124).
• On suositeltavaa käyttää rituaalien yhteydessä
monimutkaisen näköisiä teknisiä "ihmevempaimia" ja
muuta rekvisiittaa.
 Tee kaikkesi rajoittaaksesi vastustajien
toimintamahdollisuuksia:
• Kriminalisoi, marginalisoi, medikalisoi, psykologisoi ja
naurunalaista vastustajat näkemyksineen.
• Vähättele vastustajia ja puhu vastustajista vain
negatiivisissa yhteyksissä (rikokset, sairaudet —
erityisesti "psyykkiset" sairaudet ja "perversiot",
moraalinen rappio, vaarat, tuhoennusteet,
tasapainotilojen järkkyminen, hallitsemattomat kaaokset
jne.) tai yksinkertaisesti ignoroi vastustajat
näkemyksineen.
• Tee ilmiantoja ja valituksia.
 Ankaria käyttäytymisrajoituksia, joita kontrolloi
tiukka hierarkkinen valvontajärjestelmä.
• Esiinny vastuullisena toimijana ja esitä vastustajasi uhkana, joka
vaatii toimenpiteitä.
• Perusta "eettisiä" (heh-heh!) valvontaryhmiä kontrolloimaan ja
rajoittamaan vastustajien toimia.
• Perustele ryhmien tarpeellisuutta vetoamalla luonnollisuuteen,
moraalin ylläpitämisen, vastustajien toimien vaarallisuuteen, siihen
että "nyt ollaan tekemisissä sellaisten asioiden kanssa, joihin
ihmisen ei pitäisi puuttua", ja ennen kaikkea siihen, että "asioista ei
tiedetä vielä tarpeeksi".
• Tarpeen vaatiessa käytä sumeilematta uhkailua, kiristystä,
lahjontaa ja väkivaltaa.
• Oman kohderyhmän aisoissa pitämiseksi on syytä asettaa ankaria
käyttäytymisrajoituksia, joita kontrolloimaan kannattaa perustaa
tiukka hierarkkinen valvontajärjestelmä.
 Totuus on "vakava" asia
• Huom! Tarkoitus ei missään tapauksessa ole se, että kohderyhmä
ymmärtäisi uskoteltavan asian, jolloin koko asia menettäisi hohtonsa.
• Olennaista on saada kohderyhmä vain uskomaan asiaan.
Mielenkiinnon herättämiseksi ja ylläpitämiseksi on tehokkainta
muotoilla sellaisia terveen maalaisjärjen vastaisia mysteereitä, jotka
ovat suhteellisen helposti tajuttavissa jollakin tasolla, mutta jotka
kuitenkin jäävät puoliymmäretyiksi tai joita on mahdotonta ratkaista
— ainakaan kohderyhmän älyllisellä kapasiteetilla
• (vrt. esim. laajalle levinnyt uskomus e=mc2, jota vain harvat
ymmärtävät — puhumattakaan niistä perusteista, joiden pohjalta
kyseiseen kaavaan on päädytty). (Sperber 1996: 73, 91, 149-150.)
• Muista ennen kaikkea: Totuus on "vakava" asia, joten hillitse itsesi ja
älä missään tapauksessa purskahtele naureskelemaan esiintyessäsi
hyväuskoiselle yleisölle!
 Kirjallisuutta

• BEER 1980: Preface. Kirjassa: Maturana, Humberto R,

Varela, Francisco J. Autopoiesis and Cognition: The Realization of
the Living (=Boston Studies in the Philosophy of Science. Volume
42). Dordrecht etc.: D. Reidel Publishing Company, 63-72).
• CDP = The Cambridge Dictionary of Philosophy. General
editor Robert Audi. Cambridge: Cambridge University Press, 1995.
• DE BONO 1991: de Bono, Edward. Minä olen oikeassa, sinä
väärässä. Porvoo etc.: WSOY.
• CARLSON 1983: Carlson, Lauri. Dialogue Games: An
Approach to Discourse Analysis (= Synthese 17). Managing
Editors: Jaakko Hintikka & Stanley Peters. Dordrecht etc.: D.
Reidel Publishing Company.
• • CASTI 1997: Casti, John L. Yllätysten tiede. Suom.
Kimmo Pietiläinen. Juva: Art House [=Complexification: Explaining a
Paradoxical World Through the Science of Surprise, 1994].
• CHESTERMAN 1998: Chesterman, Andrew.
Contrastive Functional Analysis. Amsterdam Philadelphia (Pa.): John
Benjamins.
• DEUTSCH 1997: Deutsch, David. Todellisuuden
rakenne. Helsinki: Terra Cognita.
• ITKONEN 1972: Itkonen, Esa. Onko synkroninen
kielitiede luonteeltaan empiiristä? Virittäjä 1972, 1, 1-14.
• KORHONEN 1994: Korhonen, Mikko. Kielen synty.
Toimittanut Ulla-Maija Kulonen. Toinen painos. Porvoo etc.: WSOY.
• LACEY 1996: Lacey, A. R. A Dictionary of Philosophy.
Third edition. London etc.: Routledge & Kegan Paul Ltd.
• LAKOFF & JOHNSON 1980: Lakoff, George,
Johnson, Mark. Metaphors We Live by. Chicago, IL:
University of Chicago Press.
• MATURANA 1988: Maturana, Humberto R.
Ontology of Observing: The Biological Foundations of
Self Consciousness and the Physical Domain of
Existence. Texts in Cybernetic Theory: An In- Depth
Exploration of the Thought of Humberto Maturana,
William T. Powers, and Ernst von Glasersfeld. Ed. by R.
Donaldson. Felton CA: American Society for
Cybernetics [conference workbook].
• NAGEL 1979: Nagel, Ernest. Teleology
Revisited and Other Essays in the Philosophy and
History of Science. New York: Columbia University
Press.
• NIINILUOTO 1983: Niiniluoto, Ilkka. Tieteellinen päättely ja selittäminen. Helsinki: Otava.
• NIINILUOTO 1984: Niiniluoto, Ilkka. Tiede, filosofia ja maailmankatsomus. Filosofisia esseitä tiedosta ja sen
arvosta. Helsinki: Otava.
• ROSCH 1994: Rosch, Eleanor. Is Causality Circular? Event Structure in Folk Psychology, Cognitive Science and
Buddhist Logic. Journal of Consciousness Studies 1:1, 1994, 50-65.
• SPERBER 1996: Sperber, Dan. Explaining Culture: A Naturalistic Approach. Oxford etc.: Blackwell Publishers.
• VARELA ET AL. 1993 [1991]: Varela, Francisco J., Thompson Evan, Rosch, Eleanor. The Embodied Mind:
Cognitive Science and Human Experience. Cambridge etc.: The MIT Press.
• VON WRIGHT 1971: von Wright, G. H. Explanation and Understanding. Cornell: Cornell University Press.
• WILSON & SPERBER 1993: Wilson, Deirdre & Sperber, Dan. Linguistic form and relevance. Lingua 90:1/2,
1993, 1-25.
 WWW-linkkejä
• • Helsingin yliopiston filosofian laitos:
http://www.valt.helsinki.fi/kfil/
• Non-Cartesian Cognitive Science:
http://www.magneticfields.org/sky/aarc/noncartesian.html
• Brain, language and the origin of human mental
functions:
http://www.informatik.umu.se/~rwhit/MatMpo&Let(1995).html
• Ontology of Observing (Humberto R. Maturana):
http://www.inteco.cl/biology/ontology/
• Seized by Agreement, Swamped by Understanding:
http://www.pnc.com.au/~lfell/book.html
• Living Systems — Autonomous Unities:
http://www.pnc.com.au/~lfell/unities.html
• The Dance of Understanding:
http://www.pnc.com.au/~lfell/dance.html
• Ethics and Second-order Cybernetics (C&HK 1:1,
1992): http://www.imprint.co.uk/cyber.html
 Diskurssianalyysin problematiikkaa
-sivuston navigointikartta
• • Keskeisiä teemoja
• Osa I: Eräitä yleisiä filosofisia olettamuksia siitä,
millainen todellisuus on ja kuinka sitä voidaan tutkia
◦ Todellisuuden konseptualisointi substansseihin
◦ Tiede ja abstraktiot kontrollin välineinä
◦ Emergenttien ilmiöiden efektiivinen kuvaus
kognitiotieteessä
• Osa II: Diskurssianalyysin suuntauksia
◦ Diskurssi struktuuri- ja instrumenttimetaforien
näkökulmasta
◦ Diskurssi konstruktiometaforan näkökulmasta:
▪ Diskurssi mentaalisena konstruktiona
▪ Diskurssi sosiaalisena konstruktiona
• Oheismateriaalia
◦ Geenit ja evoluutio
◦ Mind Map -ajattelukartat
◦ Lateraalinen ja paralleelinen ajattelu
◦ Tutkielman problematiikkaa: muotoseikkojen hallinta
• Huom! Tätä sivustoa ei ole päivitetty vuoden 2000
jälkeen, joten tämä sisältää osittain vanhentunutta tietoa,
eikä tässä esitetty näkemys enää välttämättä vastaa
nykyistä näkemystäni asioista. — 1999–2004 © Jyrki
Papinniemi.