MERKITYKSELLISTÄ MAAILMANKUVAA ETSIMÄSSÄ

Amerikkalaisen holistisen ajattelijan, kirjailijan ja lääkärin Larry Dosseyn mukaan

kaikkein tyydyttävin ja menestyksekkäin maailmankuva olisi sellainen, joka tyydyttäisi
samanaikaisesti ihmisen käytännölliset, teoreettiset että henkiset tarpeet. Dosseyn
mukaan käytännölliset tarpeet sisältävät halumme ennustaa ja muovata maailmaamme.
Teoreettiset tarpeemme liittyvät puolestaan haluun tehdä todellisuus hallittavaksi ja
ymmärrettäväksi omankaltaisellemme älyllisyydelle, sillä ihminen valitsee mieluummin
selitysmallin, jossa maailmankaikkeus näyttäytyy koherenttina, kognitiivisesti
lähestyttävänä ja selitettävissä olevana ilmiöiden maailmana. Ihmisen henkiset tarpeet
käyvät älyllisen koherenssin ja älyllisen tarkkuuden tarpeiden yli alueelle, jossa
haluamme löytää paikkamme suhteessa merkitykselliseen yhteyteen itsemme ja
kaikkeuden välillä. (Dossey 2003, 33)

Dosseyn mukaan ihminen janoaa tunnetta tarkoituksesta, kohtalosta ja arvosta, joka ei

perustu yksin meihin itseemme, vaan asioiden laajempaan luonteeseen. Me etsimme
myös lohtua ja rakkautta, ei yksin toisillemme ja toisiltamme, vaan myös suhteessa tähän
suurempaan olemassaolon maailmaan. Dosseyn mukaan me pyrimme henkisyyteen
tyhjiössä, ikäänkuin proosalliselle fyysiselle maailmankaikkeudelle löydettävissä oleville
lainalaisuuksineen ei enää ole tilaa henkisessä maailmankuvassa. Mutta henkisyyden
motiivina ei tulisi olla diskurssiin kykenevän älyn opeista pakeneminen - että on
olemassa rajoitteita, joiden mukaan meidän on elettävä. Eikä keskittyminen
yksipuolisesti fyysisen maailman tutkimiseen ja hyväksikäyttämiseen, johon
tarkoitukseen diskursiivinen äly niin hyvin näyttää sopivan, tulisi muodostua
pakkomielteenomaiseksi ja henkisesti tyhjäksi materialismiksi, joka on tukehduttamassa
länsimaista yhteiskuntaa. (Dossey 2003, 33)

Merkitys on yksi mekanistisen ja materialistisen todellisuuskäsityksen laiminlyötyjä

alueita. Tämä on johtanut yleiseen käsitykseen, jonka mukaan tiede on todistanut, ettei
luonnossa ole merkitystä, ja että Jumala on kuollut. Dosseyn mukaan merkitys tieteessä
antaa ymmärtää, että ikään kuin vaimo olisi vain kasa matemaattisten lausekkeiden
muodostamia atomeja ja elektroneja. Tämä on johtanut räikeään ristiriitaan teorian ja
käytännön välillä. Dosseyn mukaan se, ettei merkitystä ole otettu mukaan puhtaan
objektiiviseen tieteeseen, kertoo tarpeesta poistaa kaikki ”häiriötekijät” tieteen yhtälöistä,
eikä siitä, ettei merkitystä olisi luonnossa. Tämä on johtanut Dosseyn mukaan
skitsofreeniseen tilanteeseen, jossa maailmankuvamme käytännölliset, teoreettiset ja
henkiset aspektit on keinotekoisesti erotettu toisistaan. (Dossey 2003, 15-18)