The Project Gutenberg EBook of Lastuja IV-VII, by Juhani Aho

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

Title: Lastuja IV-VII

Author: Juhani Aho

Release Date: October 14, 2004 [EBook #13745]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LASTUJA IV-VII ***

Produced by Tapio Riikonen

LASTUJA IV-VII

Kirj.

Juhani Aho

WSOY, Porvoo, 1921

SIS�LT�:

Lastuja. Nelj�s kokoelma.

Tunnelmani
Terve tuloa, talvinen pime�!
Tuiskuttaisit lunta, talvi...
Takalisto
Mets�nneidot
Mets�polku
Pahan omantunnon puu
Tuomiokello
Kun Matti pani tupakan
Kannikka
Toisille
Ainoa poika
Vanha kello
Hanna
Hyveen palkka
Varikset
 Yrj� Antman ja Kumpp.
Wilhelmiina W�is�nen
Korpeen kadonnut
Korven kosto
�W�in�m�isen viimeinen soitto�

Tyven meri ynn� muita lastuja.

Tyven meri
El�m�ni ehk� onnellisin p�iv�
Arkituuli--pyh�pouta
S�velt�j�n muistikirjasta
Salaper�isin
N�ky
Muistojen maisema
Kirkko ja pappila
Kaski
Kuolinvuoden enne
Uveavanto
Hirvi ja voimavaunu
P�kkel�, eli kuinka vanha kaatuu
Jouluilta talonpojan tuvassa
J�i j�ljelle lauluinen lehto...
Uskon varmaan
Pyh� perjantai
Joulumietteit�
Euroopan yleinen mielipide
Vanhan vuosisadan haudalla
Vanha saddukeus
�Min� kiit�n sinua, Herra�
Vanha Kauko ja sininen tytt�
Kukitettu

Lastuja VII.

Siell� maalla
Yll�tys
Toivioretki
Aurinko ja meri
Lumoissa
Bulevardin puu
Maahenke�
Orjamarkkinat
Tuhlaajapoika
�Lallu�
Pikku Liisa
Yst�v�--joka petti
Joululle kotiin
Kotipuoleni rautatie
Hirvi�
Lahjoitus
Asunnoissa autuaitten

Her�nneit�.

Kuinka min� her�sin

��itien muistoksi�
Arka omatunto
Saako pappi pelata korttia?
 H��t
Pyhiinvaellus
Uskontunnustus
Vapautettu
Maailman suurin syntinen
Kanna ristisi
Tarina pyh�st� neitsyest�

LASTUJA. NELJ�S KOKOELMA.

TUNNELMANI.

Te tunnelmani, te mielialojeni keve�t perhoset, te liihoittelevat

lintuset, jotka v�ikytte maailman ja minun v�lill� ... mit� minulle
olisi maailma ilman teit�?

Se olisi minulle kuin pilvet�n taivas, kuin rannaton er�maa, kuin

j��tynyt meri, kuin lehdet�n syksyinen mets�. Se olisi minulle kuin
suruton el�m�, kuin iloton arkip�iv�, kuin yksitoikkoinen todellisuus
ilman muotoa ja sis�llyst�. Se olisi maantie, jota kaikki kulkevat ja
jonka n�k�alat ovat kaikille yht� hyvin tunnetut kuin minulle.

Ja nyt on minulle maailma tunnelmieni valossa kuin taivas tuulisena

p�iv�n�, joka milloin pilveen peittyy, milloin kaikessa kirkkaudessaan
v�ikkyy, kuin viljava vainio, jossa t�hk�t huojuvat ja jonka yli varjot
karkeloiden vaeltavat, niinkuin meri, joka vuoroin tyynen� lep��,
vuoroin vaahtop��n� kuohuu,--kuin kev�inen lehto, jossa lehdet vihert��
ja k�et kukkuu,--ja koko el�m� on kuin suvinen sunnuntaip�iv�, kuin
nuoruuden unelma, jossa toivo ja ep�toivo tuhansin muodoin toisiansa
t�ydent�v�t. Se on kuin uusi, tuntematon mets�polku, joka korpeen
katoo, noroihin painuu ja nousee huimaavien vaarojen laelle, n�ytt�en
minulle maisemia, joita ei kukaan ole ennen n�hnyt, en edes min�k��n.

Sent�hden lemmin min� teit�, tunnelmani, kuin talossa lapsia lemmit��n,

vaalin teit�, enk� h�pe� tunnustamasta teit� v�list� hemmottelevanikin.

Min� hoidan teit� kuin kyli� kiertelev� soittoniekka huiluaan, joka on

h�nen ainoa ilonsa talottomilla taipalilla, ja min� luulen n�hneeni,
ett� on vesill� ja vainioilla niit�, jotka pys�htyv�t kuuntelemaan ja
joskus itsekin s�veli�ni s�est�m��n. Kielet�rkin, kankealiikkeinen,
pitk�helmainen impi, yhtyy v�list� iloihini ja hyp�ht�� mielens�
hyviss� yritellen teit� tulkitsemaan.

Tied�n teid�n minut harhaan johtavanne, saatatte minut usein er�maille

eksyksiin, ajatte minut umpiper��n, mutta en min� teist� eroa enk�
huoli muista johtajista el�m�ni tiell�. Seuraan teit� kuin aarteiden
etsij� virvatuliaan, ja uskon teid�n kultak�tk�jen p��ll� palavan,
vaikka kuinka usein minut kivikuoppaan kaataisittekin.

Sill� min� tunnen teid�t--te nostatte minut sielt� yl�s j�lleen--

autatte ojasta ja ohjaatte minua el�m�ni suurissa syyspimeiss�, ollen
tiell�ni tuikkivina majakkoina.

Tasainen ei tosin ole valonne, mutta sit� vaihtelevampi ja l�mpim�mpi.

Jos sammuisitte, olisi lieteni kylm� ja harmaa pakkanen minua

puistattaisi. Sent�hden hoidan min� kuin uhritulta teit�, tunnelmani,
enk� soisi teid�n koskaan sammuvan.

TERVE TULOA, TALVINEN PIME�!

Terve tuloa taas, sin� talvinen pime�, sin� tuttu, rauhoittava

h�m�ryys!

Olethan sin� ihana, sin� pohjolan kes�inen p�iv�, sin� ainainen

aurinko, jota kaikki linnut laulavat, jota jokainen runo ylist��;
loihdithan sin� lehden puuhun, kukan maahan, teet�t ter�� viljalla ja
kypsyt�t ja tuleennutat; olethan sin� kaikin puolin hyv� ja hy�dyllinen
yst�v�.

Mutta sin� olet my�skin yst�v� liiaksi l�hentelev�, olet tungetteleva

toveri, joka aina itsest�si muistutat ja pakotat minua n�kem��n kaikki
omassa valossasi. Sin� ik��nkuin kehuen kehut kaikkea omaksesi. J�rvi,
mets�, rannat, niityt, ahot, puut, taivas ja pilvet ... kaikkien niiden
t�ytyy esiinty� semmoisina, kuin sin� suvaitset. Etk� sin� kes�n
pitk��n ainoastaan p�iv�ll� maailmaa hallitse, �ihinkin sin�
itsevaltasi ulotat ja saat ihmiset ihastuneina valtaistuimesi eteen
polvistumaan. Leivon panet p�iv�ll� itse�si ylist�m��n, y�ll� soittaa
satakieli mieliksesi, ja k�ke� kukutat sin� sek� �in ett� p�ivin.

Mutta minua sin� v�syt�t ja her�t�t minussa usein halun sinusta

vapautumaan.

Ja sent�hden toivotan min� sinut tervetulleeksi, sin� syyspime�, sin�

vaatimaton viihdytt�v� Koittaren kaksoissisar, sin� hiljainen
H�m�rikk�.

Lenn�t, liihoittelet niin ��nett�m�sti yli maiden ja merien, levit�t

n�kym�tt�m�t siipesi auringon ikkunain eteen niinkuin �iti, joka laskee
uutimet lapsensa kehdon eteen ja poistuu varpaillaan.

Ulkomaailma katoaa silloin n�kyvist�ni, sen mielt�ni hajoittavat

harrastukset unohtuvat, sen riennot lakkaavat repim�st�, ei ole mit��n,
joka itse��n minulle tyrkytt�� ja minua uuvuttaa. On kuin l�isi minulle
vapautuksen hetki talviy�n tullen ja kes�p�iv�n kadoten. Irtaimena
l�htee aatos nousemaan omiin avaruuksiinsa, ja tunne l�yt�� uusia
teit�, joita ei silt� kukaan tied� tuketa. Muodot eiv�t en�� voi
pakottaa minua heihin mukautumaan, vaan luopi kuvitteluni minulle
maailman itseni mukaisen. Selailen sit� kuin kirjaa, avaan mist� tahdon
ja suljen milloin mieleni tekee. Ymp�rist�ni on ja el�� edess�ni
ainoastaan semmoisena, miksi min� sen eteeni loihdin.

Ja min� loihdin mets�t t�yteen omia olennoitani, kansoitan tiet ja

tanhuat omilla tuttavillani, joita eiv�t muut n�e kuin min� eiv�tk�
tuntisi, jos n�kisiv�tkin, annan oman kauneutensa maisemilleni, kaikki
on minun ja ilman minua ei ole mit��n. Se on minun tuuleni, joka tuolla
ulkona ikkunani alla hongassa humisee, se on minun laineeni, joka
loiskii rannan kivill�, ja jos myrsky nousee ja korpi mylvii ja salo
soi, on se kuin minua varten nostettu ja on kuin se minun tunteitani
tulkitsisi. Minulle tuikkaa t�hti, minulle kuumottaa kuu, minulle
sytytt�� pohjan per� soihtunsa, sill� min� en n�e enk� usko olevan
muita niit� n�kem�ss� tai kuulemassa.

Astun ulos pimeyteen. Koivut haastaa, kuuset kuiskaa, ovat kuin

olisivat odottaneet ja nyt ilmoittaisivat toisilleen salaisin merkein,
ett� siell� h�n tulee, yst�v�mme ... siin� h�n nyt on ... ettek�
n�e?... saattakaa h�nt� yh� edelleen! Kuljen puulta puulle, ja n�re
nousee kuuseksi silmiss�ni, lepp� luopihe tammeksi, kataja kohotaikse
hongaksi, kaikki ovat yht� korkeita ja yht� kauniita. Suo on kuin
kukkiva niitty, ja matala m�en harjanne muuttuu taivasta
tavoittelevaksi vaaraksi--ja siksi he kaikki minua yst�v�n��n
terveht�v�t.

Haparoin kotiani kohti, jossa kaikki jo nukkuvat ja josta vain oman

ikkunani tuli viel� tuikkaa. P�iv�ll� ved�n uutimet eteen, mutta y�n
tullen ne avaan ja annan pimeyden paistaa sis��n. Se on kuin
pohjattoman meren pinta, joka ei peloita eik� puistata, vaan luopi vain
rauhaa rintaani ja syvyyksien sopusointua sieluuni. Se on kuin
kaikupohja, josta kaikki, mit� siihen heit�n, kimpoaa kiitollisena,
suurennettuna ja monistettuna takaisin: pieninkin ajatus ja
ep�m��r�isin tunne, jotka arkoina aurinkoa karttavat, uskaltavat ulos
ja palaavat isoina ja itsetietoisina takaisin, sanoiksi sointuakseen.

Sin� siunattu syksyinen H�m�rikk�, sin� ihana talvinen y�, sin�

pohjolan pimeys, joka p��st�t t�hdet taivaalla tuikkamaan, panet pohjan
tulet palamaan, n�yt�t tiet� taivaitten perille, jota ilman ei
joulukaan joululle tuntuisi, ei ihmiskunta Luojalle kiitoksensa
uhritulia sytytt�isi, joka vapautat mieleni aineen aherruksista ja
annat minut taas itselleni takaisin--ilolla otan sinut taas vieraakseni
ja kaiholla heit�n sinulle hyv�stini, kun pitenev� p�iv� ja kes�inen
Koitar sinut karkoittaa.

TUISKUTTAISIT LUNTA, TALVI...

Tuiskuttaisit taas lunta, talvi... Tuiskuttaisit taas lunta teille,

joita kaiken maailman matkamiehet niin ylpe�sti kellossa ja kulkusessa
ajavat ja huutavat ja hoilaavat; ja tiepuoliin, joita toistensa ohi
pyrkiess��n polkevat; ja maantienojiin, joihin kiihke�ss� kilpailussaan
kaatuilevat ja joiden valkoisia hankia huppuroidessaan tallaavat...

Tuiskuttaisit kyl�in poluille, jotka likaisina talosta taloon

luikertelevat ja joita kaikki kansa orjallisesti astuu eik� uskalla
toinen oikaista suoraksi sit�, mink� toinen kerran sattumalta v��r�ksi
k�vi; ja talojen tanhuville, joihin el�m� on askeltensa l�htem�tt�m�n
likaleiman painanut ja joka ei irtaudu siit� pikalla eik�
rautalapiolla. Tuiskuttaisit ennen hiihdetyt ladut umpeen ja puutiet
piiloon ja hein�tiet tukkoon ja viittatiet tulvilleen; ajaisit kujat
kukkuroiksi ja aidat hautaisit ja veturit ja junat kinoksiin kiinni...

Pyrytt�isit ihmiset ja el�imet luoliinsa ja ovet ulkoa telkitsisit,

etteiv�t viisiin vuorokausiin ulos uskaltaisi... Niin saisinhan n�hd�,
ett� on isompansa ihmisill�kin, ett� on vertansa valloillakin; saisin
n�hd� heid�t kerran taas voimiensa takaa ponnistelemassa ja kaikki
kyl�n miehet lumiaurain ��ress� �ykk�m�ss� ja tekem�ss� teit�, joiden
eiv�t en�� luulleet tekoa tarvitsevan; ja avuttomina saisin kuulla
veturih�rk�in syd�nmaan taipalilla kinosten keskess� mylviv�n.

Saisin n�hd� t�m�n maailman kilpa-ajojen hetkeksi keskeytyv�n, ei yhden

toisestaan edelle p��sev�n, vaan kaikkien rekien yst�vin� yhdess�
jonossa kulkevan...

Saisin n�hd� koskemattoman lumilakanan levenev�n yli vetten ja

vainioiden ja yli salojen ja soiden, ja saisin luulla, ett� koko
maailma sen alla on ihana ja puhdas, ja uskoa, ett� kettu, jonka
y�llinen j�lki kuin aave kyli� kiert��, on sen ainoa asukas...

Tuiskuttaisit sent�hden taas luntasi, talvi, puhdistaisit maailman,

peitt�isit pois kaikki vanhat polut, ja pakottaisit ihmiset itselleen
uusia uria aukomaan.

TAKALISTO.

Min� rakastan sinua, min� ihailen sinua ja min� ik�v�in sinua, taloni
takalisto, ja sin� olet minusta ihanin seutu maailmassa...

On varhainen syksyinen aamu, ei ole aurinko viel� noussut ja heikosti

kuumottaa vasta koi. Kaikki nukkuvat viel� talossa ja kyl�ss�, eik� ole
kukkokaan laulanut.

Hiivin hiljaa huoneestani, pihanp��kamaristani, otan pyssyni oven

pielest�, p��st�n koirani siteest��n ja l�hden sinne, minne mieleni
minua y�t ja p�iv�t vet��.

Se on ruma tie, joka sinne saattaa, ohi tarhan ja siin� m�rehtiv�n

lehmikarjan, savinen ja likainen, ja reunat ovat paljaiksi jyrsityt,
mutta minulle on se mit� ihanin toiveitteni tie, joka kuljettaa minut
salaper�isi� seikkailuja kohti. En kertaakaan l�hde sit� kulkemaan
rauhallisin rinnoin, vaan aina on syd�mess� hoppua ja aavistusta. Se
vie pellon nurkkaukseen, jossa se v�h�n laajeten kulkee riihen ja pajan
v�list�, jotka vain sen salaper�isyytt� lis��v�t. Sill� ne ovat talon
haltiain asunnoita nuo, riihi ja paja, ja niiden kohdalle saakka
uskaltavat mets�nkin v�et taloa l�hesty�. Siin� k�y kettu
kiertelem�ss�, siit� py�r�ht�� j�nis takaisin, niiden ymp�rill� asustaa
pelto-pyyparvi ja heid�n vainoojansa valkea talvikko. Riiheen
ruumiitkin kannetaan, ennenkuin haudan haltuun uskotaan. Raja on siin�
kahden maailman, ver�j�, joka ihmisten asuinsijoilta viepi pois
Tapiolan tiluksille.

Olen p��ssyt ohitse kenenk��n n�kem�tt�. Riihinummen yli viev�

kivipohjainen polku kumahtaa jalkani alla, ja tuskin on talo kadonnut
lepikon taa ja rannaton mets� auennut eteeni, kun jo teeriparvet
jostakin l�hemp�� ja loitompaa kukertavat minut tervetulleeksi. Tekisi
mieleni huhuta vastaan ja ilmoittaa iloinen tuloni. Mutta vaiti kulkee
mets�mies ja pid�tt�� riemunsa rinnassaan voimana, joka h�nt� kuljettaa
ja antaa j�ntevyytt� h�nen j�senilleen.
H�n kulkee, ja jalka nousee keve�sti kuin olisi sill� jousi
kantap��ss�. H�n tervehtii tuttuja paikkoja, sadoin kerroin ennen
kuljetuita, mutta aina yht� uusia ja aukaisemattomia.

Lehto ja hakamaa!--jossa pihaj�nikset piilev�t, karjan yst�v�t, eiv�tk�

ihmist�k��n pelk��--teit� en ammu, kuljen teist� ohi, ja pyhitetyt
olkoot makuunne, jotka luottamuksella valitsette pihapellon aidan
takaa...--lehto ja hakamaa! mets�n temppelin esikartano,--tunnenhan
joka puusi, joka kivesi, pienimm�tkin polkusi, mutta joka aamu minun
mieleni t�ytt�� hartauden tunne, kun tieni kauttasi kulkee.

Ver�j�, joka haasta niittyyn viet--mik� on minulle sinussa ihmeellinen

vieh�tyksesi, miksi pelk��n sinua koluutellen avata, miksi puitasi vain
hell�varoen p��stelen ja tahdon taas sinut yht� tarkalleen sulkea?
Siksik�, ett� talon vanhin mies sinut rakenti, pylv��t veisti ja v�h�n
niit� veitsell��n kirjaelikin, rei�t niihin kirveell� nikarteli, koloi
sulkupuut ja oksat silitti, etteiv�t vieraankaan vaatteita repisi?
Siksik�, ett� oli t�m� aukko t�ss� h�nen ainoan aarreaittansa ovi,
ver�j� h�nen ensimm�iseen niittyyns�? Siksik�, ett� vaikkei vanha en��
muuta jaksakaan, h�n sit� kuitenkin yh� viel� hoitelee, sen joka syksy
purkaa ja heti ensi sulien tultua k�y sulkemassa? Niitty mets�n
keskess�, niitty aamun hienossa sumussa, joka on notkosta noussut ja
kietaissut harsonsa pajupensaiden tukkaan, niitty, josta j�n� juuri
l�hti siin� y�ns� tepasteltuaan ... ojapuro liritt�� l�pitsesi ja
viikatteen j�ljet kulkevat laidasta laitaan,--miss� on _sinun_
salaisuutesi?

Lato tuolla on sinun salaisuutesi, lato tuolla v�h�n ylemm�ll� maalla

mets�niemen kainalossa, puoleksi mets�n peitossa. Totinen on se ja
samalla hupainen, vinosuu ja viisaan n�k�inen, milloin v�h�n
kallellaan, milloin nokallaan, milloin selk�kenossa. Jotain mietit,
lato, jotain hautelet mieless�si, niinkuin huuhkaja, joka silm�t
suurina kuuhottaa p�kkel�ns� p��ss�. On kuin k�tketyit� tiet�isit, kuin
aarteita vartioisit, ja siksi lienet niin itsetietoinen ja itsest�si
varma. Talonpojan suurimman aarteenhan k�tketkin, h�nen taloutensa
turvan, sen, mink� h�n korvesta l�ysi ja korpeen k�tki, uskoen sen
sinun hoidettavaksesi, niittyns� sadon. Kerran vuodessa h�n t�nne
saapuu, kes�n kauneimmillaan ollessa, ja ymp�rill�si on silloin
valkeiden pukujen vilkett� ja hiottavain viikatteiden helkett� ja
iloista aherrusta luokop�ivin� ja nuorten temmellyst� kahisevissa
heiniss� ja patain porinaa tulella ja kontteja ja leilej� riippumassa
nurkissasi. Olet kuin emo poikiensa keskess�, joita el�t�t. Eik�
ryp�leiden korjuu etel�n viinimaissa ole juhla suurempi kuin kes�inen
luokojuhla. T�ytesi saat ja viel� pieleksenkin kuin suojaksi suusi
eteen, ja ruuhotat siin� niin pullollaan, ett� n�ytt�v�t kylkiluusi
longistuvan... Tuketaan sitten ovesi, huolellisesti ja hell�sti,
ymp�rist�si haravoidaan puhtaaksi, j��t taas yksiksesi oman onnesi
nojaan. Mutta ei kukaan uskalla k�yd� aarteitasi ry�st�m��n, sill�
lukitsematon sis�lt�si on lailla suojattu paremmin kuin miljoonamiehen
raha-arkku... Tulee talvi; ajaa hevonen h�kkineen eteesi, tyhjenet
v�hitellen ja j�� vain rippeit� j�ljelle j�n�jen ruuaksi, mutta
itsellesi ei mit��n. Nurkkasi nietostaa, ja viima juoksuttaa lunta
raoistasi sis��n. Silloin on minusta, kuin olisi sinulla n�lk� ja
vilu... Mutta nyt olet viel� t�yden ja tyytyv�isen n�k�inen... J��
siihen taas, tervehd�n sinua aina ohi kulkeissani kuin viljelyksemme
pyh�tt��! N�in temppeleit� laakerilehdoissa, n�in pyh�n neitsyen
kappeleita aidatuilla alueillaan maailman kauneimmilla rannoilla--en
miss��n tuntenut tunnetta niin harrasta kuin pist�ytyess�ni vanhan
is�nn�n ver�j�st� h�nen niittypyh�tt��ns�, jonka laidassa lator��ssyn�
seisoo...

Mets� on niityn takana. Seisoo jylh�n� ja koskematonna, kuuset kuin

vahtisotamiehet pitkin rintamaa, niinkuin tahtoisivat sanoa: �l� tule,
ellet tunnussanaamme tunne!

Luulenhan tuon tuntevani ja pist�n jalkani salamyhk�iselle polulle.

Totinen alakuloisuus se on mets�n tunnussana, tyynen mielen rintaan
k�tkeytynyt surumielisyys se on mets�n mieliala. Ei se sit� ilmoittele,
ei sit� vieraille valita, mutta sin� tunnet sen, etk� tahdo sit�
kysymyksill�si h�irit�. Oma on mets�ll� el�m�ns�, omat taistelunsa.
Korkealle kohoo hongan latva, yl�s pilviin pyrkii kuusen huippu kuin
kirkon risti, syv�lle maahan ja laajalle ymp�rilleen tunkee se juurensa
salaisiin k�tk�ihins�. Omia asioitaan se haastaa, omia huoliaan
humisee, omia vihojaan �rjyy minun mielialoistani v�litt�m�tt�, mutta
painaen minuun aina omansa. Ei minulla surua niin suurta, ettei mets�n
ilo sit� haihduttaisi, ei iloa niin ��nek�st�, ettei mets�n murhe niit�
vaientaisi. Kuinka ne uskaltavat sinun kimppuusi k�yd�, kuinka iske�
aseensa sinun kylkeesi? Min� en uskaltaisi, min�, joka kuljen t��ll�
kuin joka askeleella lupaa kysyen ja anteeksi anoen joka oksalta, joka
jalkani alla taittuu tai jonka taivutan tielt�ni p��st�kseni menem��n.
En n�e, antaneeko, ei sano, olenko suosittu, mutta sen tunnen, ett� on
t�n��n yst�v�llisell� tuulella ja sallii itse��n ihailla... Ja enk�
ihailisi teit�, te mets�n tytt�ret ja pojat: sin� keltalehtinen koivu,
sin� punainen pihlaja ja haalea haapa, jotka seisotte teitten
risteyksess� ja varistelette lehti�nne n�reneitosten tukkaan, jotka
juurianne l�mmitt�v�t?

Astelen polkua, en kysy, minne vienee, eik� minun tarvitse sit� tiet��,
sill� kaikki saattavat ne minut samoille perille. On aina niinkuin joku
minua katselisi milloin toiselta, milloin toiselta puolen tien.
Tied�nh�n, ett� se on lampi, se tuttu lampi hietaisten harjujen
v�liss�, jolle olen sadat kerrat kulkenut. Mutta en koskaan osaa oikein
sanoa, milloin sen kohtaan, mink� tienk��nteen kohdalta se alkaa
v�lkky� ja milloin se eteeni ilmestyy. Joka kerta on se kuin eri
paikassa, joka kerta on siin� eri ilmeens�, mets�n itsens� mielialan
mukainen. Mist� se siihen on syntynyt ja minne se valuu? Kysy, miss� on
silm�ll� l�hteens�! Sammuneeko koskaan t�m� mets�n silm�? Silloinko,
kun mets� on maahan hakattu ja suot kuivuneet ja ojat kaikkiin
notkoihin kaivetut? Kaiheksi sammal silloin kasvaa sen kalvoon, ja se
rypistyy kokoon ja muuttuu surkeaksi suohaudaksi. Silloin on mets�
sokea. Mutta viel� on aikaa siihen--ja ehkei se koskaan tapahdukaan--
viel� uivat sen mustassa vedess� ahvenet, niin isot kuin olisivat siin�
aikain alusta yht� kokoaan kasvaneet... Tuossa on vanhan is�nn�n
vuotava venhe ja rykelm� vitsamertoja kuusen oksassa.

J�� siihen, lampi, laineitasi lipattamaan, min� l�hden tiet�, joka

p�itsesi kulkee, nousemaan lehtoon, joka rantarinteell�si kasvaa.

Synkk� oli Luojan mieli ja rypyss� oli h�nen otsansa, kun alavaan
korpeen kuusen siemenen kylvi--poutainen oli h�nell� p�iv� ja hymyss�
huulensa, kun sirotti sormiensa lomitse koivun ja tuomen ja haavan ja
pihlajan siemenet. Ja sen t�hdenk� ei lehto koskaan sure, vaikkakin
joskus huoliaan huoahtelee? Ja senk� t�hden n�rekin, raskasmielisen
kuusen tyt�r, lienee tuossa iloisempiensa seurassa k�ynyt
avomielisemm�ksi ja onnellisemmaksi, ja n�ytt�� siin� koivahaisen
morsianna tyytyv�isen� ahopy�ryl�n ymp�rill� tepastelevan.
Lehto aina n�kyj� n�kee ja niit� muillekin n�ytt��, katselee
aurinkoisilta rinteilt� yli muun mets�n ulos muihin maailmoihin, ja
antaa haaveilla herk�n mielens�. Siin� aamutuuli ensiksi unestaan
havahtuu, sit� Koitar ensiksi koskettaa, siin� illan tuuli heitt��
hyv�� y�t� ja rusko viimeksi viihtyy. Lehto rakastaa maailmaa kaukaa
katsella--ja niin min�kin.

T��lt� n�kyy, t�st� kukkulan rinteelt�, joka hiljalleen on kohonnut yh�

ylemm�ksi alavalta maalta, n�kyy koivunrunkojen v�litse tasainen
mets�inen alanko ja sen takana taloinen kyl� ja kyl�n takana j�rvien
juova. Alkavat her�t� tuolla alhaalla, kuuluu varstojen pauketta
riihist�, tytt� houkuttelee lehmi� pihasta niittyyn, ja vasikat ynyv�t,
laiva huutaa l�ht���n jossakin saarien takana, k�rryjen rattaat
kolisevat maantiell�...

Se on viljelty� seutua t�m�, kyl� ei ole kaukana, mutta kuinka pienilt�

n�ytt�v�t pellot tuolla mets�n rinnassa ja kuinka vaikeasti kuuluvat
��net, niinkuin olisivat eksyneen huudahduksia er�maassa!

Se ilahuttaa minua, tunnen siit� kuin vahingon iloa, etteiv�t ole

luontoon sen suurempaa lovea saaneet, vaikka ovat miespolvia sen
kimpussa olleet. Viel� on metsi� maassani, viel� on tilaa liikkua,
viel� autioita taipalia kulkea, tarvitsematta ket��n tavata. Vaikka
ik�ni t�ss� istuisin, eiv�t l�yt�isi, elleiv�t koko pit�j�t� yhteisiin
ajoihin soittaisi. Ei ole koko maailmassa sit� ihmist�, jolla olisi
et�isint� aavistusta siit�, miss� olen ja kussa kuljen.

Aika kuluu, mutta en tied� sen menosta. Taivas on pilvess�, hienossa

syysharsossa ja ilma tyven. Lieneek� aamiaisen aika, lieneek� p�iv� jo
puolillaan. ��net ihmisten liikkeest� kyl�ss� enenev�t. Joku on
ilmaantunut tuonne mets��n, kulkee siell� ja hoilottaa ja alkaa puuta
hakata. Pelloilla kynnet��n, ja kynt�j�t huutavat hevosilleen,
maantiell� ajavain rattaiden rytin� monistuu, h�yryvenhe on tulossa
kyl�n rantaan, ja kuulen sen koneen tykytyksenkin. Teeret ovat
lakanneet kuhertamasta, ja kaste on haihtunut ahon kivilt�. Tuulahdus
kyl�st� p�in tuo ��net yh� selvemmin kuuluviin. Ihmiset ik��nkuin
ulottavat aherruksensa tuntosarvia yh� l�hemm�. Aamun koittaessa
hallitsi mets�, eik� muuta tuntunut olevan olemassa. P�iv�n edeten on
kuin viljelys pyrkisi painamaan siihenkin vaikutustaan. Ja se kuin
ahdistaa rintaani ja masentaa mielt�ni.

Ja silloin tied�n min� hetken tulleen t�st� poistua.

Ahertakaa, tehk�� ty�t�nne, muokatkaa maatanne, nakertakaa mets�n

reunaa, viljelyksen hiiret ... min� painun yh� syvemm�lle, lasken
vaaran v�lihimme, tuolla haukahtaa jo hallini. Rienn�n oravieni
iloihin, pyitteni pyr�htelyihin, j�n�n kanssa kilpasille ... unohdan
oravat, pyyt ja j�nikset, ja k�yskelen polkuja ja porkkaan soita ja
kiipe�n kukkuloita, muistamatta, miss� kuljen ja mit� varten...

Vasta p�iv�n mailleen menness� palaan taas t�t� samaa tiet� kotiini.
Tapaan kukkulalta katsoen kyl�n taas yht� et�isen� ja pienen� kuin
aamulla. On niinkuin ei sit� olisi eik� olisi koskaan ollut; niinkuin
ei t�m� mets�ni siit� olisi tiennyt. Tapaan lampeni iltah�m�r�ss� yht�
levollisena kuin aamulla, korpi on yht� totinen, ja niitty ja lato ovat
yht� salamyhk�iset. Astun taas ver�j�st� ulos yht� hartaana kuin
taannoin siit� sis��n, �sken kuin kirkkoon, nyt kuin kirkosta pois ...
ja p��sen yht� huomaamatta riihen ja pajan ohi pihaan kuin aamulla
pihasta ulos.
Tulee ihmisi� luokseni, kun n�kev�t tulen ikkunastani tuikkavan, ja
puhuvat minulle p�iv�n tapahtumista ja kyl�n kuulumisista.
Hajamielisesti heit� kuuntelen, mieli vaeltaa mets�ss�, ja huomenna
vaellan siell� taas min�kin.

Jos joskus j�isin pois, eik� kuuluisi minua tulevaksi, sielt� minut
l�yd�tte, jos hakea haluatte, taloni takalistolta. Sit� yksin olen
el�m�ss�ni oikein rakastanut, rakastanut niin, etten sen
vastarakkauttakaan kaivannut. Siell�, sen helmassa olen kaiket aikani
onnellisimmin el�nyt ja sen helmassa soisin kuolevanikin kerran.

METS�NNEIDOT.

N�in sanoi Mielikki, mets�n em�nt�, tytt�rilleen Tapiolan neidoille:

--Huomenna on juhla jalo Metsolassa. Se Suuri Jousimies,

mets�nk�vij�kansan kaunehin uros, on l�htenyt liikkeelle, n�ille maille
mets�stelem��n. Mets� nyt hienoimpaan asuunsa asettakaa, itse itsenne
parahimpiinne pukekaa! Tervetulleena vieraana on h�net vastaanotettava!

K�si��n yhteen ly�den hyp�htiv�t ilosta mets�n immet, ja toivo t�ytti

taas heid�n rintansa siit�, ett� kun tulee, ehkei l�hdek��n, ehk�
Tapiolaan taloksi j�� eik� koskaan en�� omille mailleen palaja. Sill�
kaikki rakastavat he h�nt�, vaikkeiv�t ole viel� saaneetkaan h�nt�
likelt� n�hd� eiv�tk� itse h�nelle n�ytt�yty� ... kaukaisittain vain
h�nen eteens� riistaa ajaa.

Niinkuin tilhiparvi hopeatiukusiaan helist�en pyr�ht�� pihlajan

latvasta lentoon, pyr�htiv�t impyet ty�t� k�sketty� tekem��n. Vaaralta
vaaralle, poikki soiden ja pitkien kannasten ja vesien varsien ja
ristiin rastiin halki salojen sinisten veteliv�t he utuiset lankansa
utuisista kuontaloista, joista ei kulje yli eik� ymp�ri riista mink��n
n�k�inen. Ja kun olivat aituuksensa valmiit, niiden sis��n simahuulin
huhuten karjansa ajoivat ja ver�j�t umpilukkoon lukitsivat. Ken ei
taipunut mielisuosiolla tulemaan, sit� vitsoilla ajoivat, pihlajaisilla
piiskoilla, jotka olivat tuolta puolen Tuomivaaran taitetut. Mielikki
itse karisteli koko p�iv�n viimeisi� lehti� puista ja seuloi h�rm��
oksille ja huurua maahan. Tapio rakenteli siltoja soiden ja salmien
poikki, ja ennen iltaa ulvahtelivat jo siint�v�t sel�t, kun h�n
kultaisella kurikallaan rannoilta ja niemien nenist� koetteli,
kest�isik� jo j�� vieraan yli kulkea. Ja niin oli kaikki valmiina
saapua salojen sulhon.

On varhainen aamuy�, salo nukkuu tuikkavan t�htitaivaan alla, jota ei

heikoinkaan rusko viel� valaise. Tapio ja Mielikki lep��v�t viel�
naavaisilla vuoteillaan, mutta tytt�ret jo valvovat ja odottavat aamun
ensi koittoa ja Suuren Jousimiehen liikkeelle l�ht�� nuotioltaan, jonka
��ress� h�nen tiedet��n y�t��n viett�v�n. Pime� on viel� Tapiolan
tanhualla, jossa he aittain ja pirttien v�li� h��riv�t ja v�h�n v�h�
pys�htyv�t ulos pime�n sis��n tuijottamaan, eik� tulisi viestin tuoja,
valkea huuhkaja, joka tapiolaisten y�llisen� airueena liikkuu.

Alkaa silloin kaksi kellankiilt�v�� pistett� loistaa pime�ss�, ja

siiven havinan kuulumatta istahtaa y�lintu p�kkel�n p��h�n, joka on sen
lepopaikaksi pyhitetty, keskelle pihamaata.

Neidot kyselem��n:--Mit� n�it?--Mit� kuulit?--Mit� tied�t Suuren

Jousimiehen nuotiolta kertoa?

Huuhkaja heille haastamaan:

--Niemen kainalossa, lahden rannalla, tuolla puolella vesien on

nuotionsa kuivaneen kelohongan juurella, jonka Ukko itse on Tapion
pyynn�st� nuolellaan maahan pirstonnut mets�nk�vij�in helposti
saatavaksi. Komea on mies, sankari varreltaan, ei ole ennen mets�miest�
moista n�ill� mailla n�hty. Oksalla istuin ja mets�n pimennosta
katselin: sel�ll��n lep�si havujen p��ll�, pitk� tukka kaulaa suojasi
ja tuuhea parta rintaa, joka tyynesti kohoili. Ei teill�, tytt�ret,
milloinkaan vierasta h�nen vertaistaan: pitk� kuin harjun honka,
solakka kuin solkikoivu--sulhasenne!

Myh�ilev� ilo liekehti airuen silmiss�, sill� vaikka ukko totiseksi

tekihe, oli tapansa leikki�kin laskea tytt�sten kera. Mutta tyt�t
yhteen ��neens� huutamaan:--Rienn�mme katsomaan! K�ymme likelt�
n�kem��n, ennenkuin em�nt� nousee!

Vaan silloin huuhkaja torumaan:

--Ei ole lupa l�hte�ksenne! Ei ole lupa l�hte�ksenne! Kaukaa

katsonette, kauemmitse kiert�nette!

--N�itk� silm�ns�, huuhkaja?

--En n�hnyt, en tohtinut! Kun liikahti, l�hdin. Jos silm�ns� minuun

sattui, siihen hoiperruin oksalta, sen tied�tte.

Vavahti Tapion tyt�rten rinta, ja l�htem�tt� j�iv�t, eteens� alas

korven pime��n tuijottivat. Suloista olisi ollut heid�n Suuren
Jousimiehen syliin hoipertua, h�nen silm�ins� nuolien satuttamana.
Mutta eiv�t he koskaan saaneet tuhonsa uhalla mets�miest� n�hd� eiv�tk�
h�nelle n�ytt�yty�, vaikka salainen lempi heid�n syd�miss��n h�nt�
kohtaan ei koskaan kytem�st� lakannut.

Heikko rusotus kuumotti kaukaa mets�n sis�st�.

--Nyt on noussut, nyt tultansa ter�stelee aamua odottaessaan, sanoi

huuhkaja. Samassa ilmaisi hiljainen vartioteeren kuherrus ylh��lt�
Tuomivaaran laelta, ett� jo aamukin sarastaa.

Kiire tulee Tapion tytt�rille, haihtuva haaveet, eiv�tk� he taaskaan

en�� muuta ajattele, kuin mitenk� saisivat paikat kuntoon toivotun
taloon tulla. Jo on aika riistan p�iv�makuulleen menn�, jo toisen
nousta ja kunkin oikealle sijalleen asettua, ett� er�mies etsim�tt�
edest��n l�yt�isi.

Ja laumoittain lent�v�t linnut osoitettuihin urpupuihin, j�n�t

painautuvat n�k�isille paikoille, ja oravat l�htev�t varpua pitkin
mets�miest� vastaan juoksemaan. Tuokiossa on kaikki tehty, hetkist�
ennen aamun p�iv�ksi valkenemista, sill� niinkuin pakenee sumu tuulen
tielt�, niinkuin lent�� pilvi puiden yli, niin kiit�� mets�nneitojen
lauma alas vuorelta askareilleen salon sis��n ja yht� pian sielt�
takaisin Tapiolan tanhualle, ollakseen taas valmiina apuun rient�m��n,
kun Suuri Jousimies ajonsa aloittaa.
Jo tulee toinen viestintuoja, Metsolan p�iv�inen airut, kokko, ilmojen
kuningas, ja kertoo vieraan jo nuotioltaan nousseen, suortuviaan
sukineen, peseytyneen ja loihtuja lukien uhrihopeitaan l�hteeseen
sirottaneen. Ja kohta lent�� kolmas, n�rhineito, mets�n kaikkien
kummien katselija, ja huutaa n�reen oksalta n�hneens�, miten joustaan
tarkasteli ja nuolia viinest��n valitsi, ja liikkeelle l�hti.

--Minne l�hti?

--T�nne l�hti, yli vesien tullakseen.

--Oliko ison riistan nuolet vai pienen?

--Kaiken riistan oli aseet: orava ja lintunuolet, hirvinuolet,

karhukeih��t, kaikki on varustellut, kaikkea pyyt��.

--Kaikkia pyyt�� ja kaikki saakoon! huuhdahtivat neidot.

Aamu on koittanut ja koitto p�iv�ksi valjennut. Ennen muita alkavat

rusottaa Tapiovaaran huippuhongat, sitten luo yh� helottava taivas
kuulakan ilman l�pi hohteensa alempana oleviin mets�isiin m�kiin ja
sielt� alas soihin ja j�rviin, jotka kierin� kiiluvat huurteisten
salojen keskess�.

H�n on l�htenyt nuotioltaan tuolle puolen vesien ja kulkee yli

silloitetun salmen Tapiolan mannerta kohti. Notkea on k�yntins�,
solakka vartalo huojahtelee, hieno j�� ulvahtelee jalan alla.

Ihmeiss��n katselee mets�mies ihania er�maita, jotka h�nen eteens�

aukeavat. On h�n joskus ennenkin n�ill� mailla kulkenut, n�ist� vesist�
yli astunut, ei koskaan ole Metsola h�nelle n�ihin pukuihin paneutunut.
Vaarat palavat aamun tulessa kuin unessa aavistettu taikamaa, h�rm�
puissa kimmeltelee, kuura maassa kiilt��, medelle haiskahtelee mets�,
ja niin on kuin kantelet ilmassa soisivat. Jo ymm�rt�� h�n Tapion
taivuttaneensa, jo mets�n Mielikin suosion saavuttaneensa.

Mustanaan ovat urpukoivut teiri� t�ynn�, ja ne odottavat kuin kyps�t

hedelm�t puusta pudottajaansa.

Ei sit� niittynient�, ei sit� suosaareketta, josta ei j�n�n valkea

turkki n�reen juuresta paistaisi ja mustat silm�t valkkaisi.

Satanaan juoksee oravaisia oksilla, eik� lakkaa halli haukkumasta,

kerran vainun p��h�n p��sty��n.

Kuin koiria kyl�n kujilla hyp�htelee repoja polkujen poikki--ja

ammutaan; ja ajamatta kurahtaa ilveksi� puihin--ja pudotetaan!

Sataisena keikkuu saalis h�nen ymp�rill��n, tuhantisena Tapion karja.

Posket palaen, silm�t ter�vin� t�hystellen ja jousi aina j�nteess� ja

j�nteet aina joustavina vaeltaa h�n, ihastellen uusia saaliita ja uusia
maita, jotka saalista antavat, mutta eniten ihastellen omaa k�tens�
kantavuutta, oman silm�ns� tarkkuutta ja oman onnensa antia. Ei ole
miest� mets�n k�vij�t� h�nen vertaistaan, ei toista, joka tiet�isi,
niinkuin h�n, miss� on salo saalihisin, miss� maa er�isin etsitt�v�.

Sill� h�n ei n�e, ett� kauniina kaarena kulkee h�nen kahdenpuolensa

Tapion tytt�rien jono, ajaen riistaa h�nen eteens� ja est�en sit� pois
pakenemasta. Pihlajaisilla virvoillaan ohjaavat Metsolan paimenet
karjaansa, ja mik� ei viittauksista v�lit�, sille ilmaa soittavat, ja
mik� ei siit� s�ik�hd�, sit� selk��n sipaisevat. Ei h�n tied�, ett�
Tapio ja Mielikki kukin kuusensa alla Tuomivaaran rinteell� istuen
h�nen kulkuansa seuraavat ja sinipiikain ajoa ohjaavat ja l�hett�v�t
n�rhins� neitosille sanaa viem��n, ett� tiet�isiv�t, miss� jousimies
menee ja minne heid�n on saalista h�nen eteens� ajettava. Ei h�n
ajattele muuta, kuin miten saisi uutta otetuksi ja miten saaliskokonsa
yh� suuremmaksi kasvamaan. Ei ajattele antajan kiitosta eik� haltiain
hyvityst�.

Itseens� tyytyv�isen� on h�n istuutunut ahon keskelle vastap��t�

Tuomivaaraa saalistaan lukemaan, joka jo alkaa hartioita painaa.
Uupunut h�n on, mutta yh� pit�isi mieli enemp�� saamaan, jos vain
jaksaisi kotiin kantaa. Mutta liian kaukana on majansa h�nen t�nne
saakka s�ili�t� tehd�kseen. Ja h�n p��tt��, oravansa, j�n�ns�, kettunsa
ja ilveksens� nyljetty��n, l�hte� pois, toiste taas palatakseen.

Mutta sill'aikaa kun h�n n�it� toimii ja hyvill� mielin hyr�ilee,

l�hestyv�t mets�nneidot ahoa, piiri��n pienennellen. Ei kukaan ole
saanut h�nt� n�hd�kseen, mutta oudosti syk�ht�� heid�n syd�mens�, kun
kuulevat h�nen askelensa, ja kummasti vihlaisee rinnassa, kun h�n
koiraansa vihelt��. Liikahdus kulkee l�pi koko heid�n jononsa, kun
jousi hel�ht�� ja nuoli vinkuen lent��, kiinni he sit� kilvan lennosta
tavoittavat s�ilytt��kseen sen Suuren Jousimiehen muistona Tapiolan
tytt�aitoissa, jonne mets�miesten kaikki kadonneet nuolet joutuvat...
Mutta nyt on rohkea, hillit�n halu heid�n rintansa t�ytt�nyt saada
n�hd� h�net ja h�nelle n�ytt�yty�. Tuossa h�n on l�hell�, ei ole kuin
n�reikk� v�liss�, n�reikk� tosin tuuhea, mutta matala... H�n kuuluu
haastelevan hallilleen ... jo nousevat he varpailleen ... ja kaulojansa
kurkottavat... Silloin kuuluu kaukaa huuto ylh��ll� ilmassa, Tapion
varoitus tytt�rilleen, ja pel�styneen� parvena pyr�ht�� tytt�rien lauma
lentoon, ja ilmassa on hetken aikaa havina niinkuin lintujen lent�ess�,
kunnes se heikkenemist��n heikkenee ja tytt�ret kyyhkysparvena
kokoontuvat Tapiovaaran rinteelle.

Alakuloiseksi k�y taas impien mieli. Eiv�t saaneetkaan n�hd�, eiv�t

n�ytt�yty� h�nelle, jota jokainen syd�mess��n lempii.--Ei h�n huoli
meist�, ei meit� ajattele, ei meit� muista, ei aavistanutkaan l�hell�
olevamme, ei l�ht��mme kuullut eik� edes silmi��n nostanut. Pois
laittautuu tuolla l�htem��n, ei koskaan en�� ehk� tule takaisin t�nne,
ja jos tuleekin, muuanne on Tapio meid�t jo ehk� vienyt. Ja yh�
murheellisempi on impien mieli niinkuin illastuvan auringon, joka jo
mailleen painuu.

--Kun saisimme edes huomiseksi j��m��n!

--Hirven h�nen eteens� l�het�mme!

Ja tuiskuna rient�v�t toiset parasta el�ttihirve� Tapiolan haasta

p��st�m��n, sill'aikaa kuin toiset taas jonoon asettuvat h�nt�
mets�miest� kohden ajaakseen. Sen jos kaataa, ei jaksa yksin kantaa,
vaan luo t�ytyy y�py� ja t�nne huomiseksi j��d�.

Mielikki n�kee tytt�riens� tarkoituksen eik� tahdo kielt�� heilt�, mit�

kerran lupasi, ett� milloin mieleisens� mets�miehen kiert�nev�t, sille
saavat karjastaan parhaan antaa. Mutta toisin panee h�n peuransa
juoksemaan, toisin tytt�ret tahtoivat. Tytt�ret h�net suoraan aholle
ajaisivat. Mielikki ohitse ohjaa, ettei saa Suuri Jousimies h�nt� kuin
vilaukselta silm�t�. Kaiken muun unhottaen h�n koirineen suuren saaliin
j�lkeen rient��. Poikki vaarojen, harjuja pitkin ja yli vesien
harppailee hirvi tuon tuostakin pys�htyen koiraa vastustelemaan. Mutta
niin pian, kun mets�mies on p��lle p��sem�ss� ja joustaan viritt��,
l�htee se uuteen juoksuun, mets�nneitojen houkutushuudoista huolimatta.
Sill� lupaa kysym�tt� ja haukkain varoittavista huudoista en��
v�litt�m�tt� ovat tytt�ret j�lkeen l�hteneet ja siirtyv�t vaaralle ajoa
seuraten ja odottaen hirven uupumista.

Yh� kauemmas painuu hirvi poisp�in Tapiolan tanhuvilta Suuren

Jousimiehen kotia kohti, jossa p�in ovat Pellervon peltoiset maat ja
jonne mets�nv�en ei koskaan ole asiata menn�, eiv�tk� mene. Jo n�kyy
savu nousevan Jousimiehen majasta tuolta puolen Rajaj�rven, mutta yh�
jatkaa juoksuaan hirvi. H�t�illen huhuavat ja houkuttelevat neidot
nimikkoaan takaisin, ett� k��ntyisi, ettei en�� etenisi, ei yli j�rven
juoksisi. Mutta kintereill��n koira puhaltaa hirvi rantavaaralta j�rven
kier�lle j��lle, siihen keikahtaa, jalkansa taittaa ja Suuren
Jousimiehen k�dest� surmansa saa.

Vaaran laella istuvat immet t�hyst�m�ss� ja n�kev�t naisen tulevan

tuvastaan j�rven niemest� vastap��t� ja jousimiest� vastaan rient�v�n,
n�kev�t h�nen k�si��n yhteen ly�v�n ja kuulevat h�nen ihastuksesta
huudahtavan:

--Kenen ihmehen onnella sait saalihit moiset?

Ja tyytyv�isesti hymyillen vastaa mets�mies:

--Sinun onnellasi lienee annettu, mik� ei ole omallani otettu!

Kovin k�y pahaksi mets�nneitojen mieli, kovin kirvelee heit� Suuren

Jousimiehen kiitt�m�tt�myys. Vai h�nen naisensa onnella! Sen onnella,
tuon, joka kotona istuu ja valmista odottaa, sill'aikaa kun he h�nen
koiranaan kulkevat.

--Se h�nen koiranaan kulkekoon!

--Ottakoon sitten omalla onnellaan!

--Ottakoon vain naisensa onnella!

Kateus kalvaa, pettymys j�yt�� mets�nneitojen mielt� heid�n istuessaan

illan h�m�rt�ess� vaaran rinteell� vastap��t� Suuren Jousimiehen tupaa,
josta tuli tuikkaa h�nen naisensa nuotiolta toiselta puolen j�rven.
Punaisena ruskottaa taivas, tuulta ja sadetta ennustaa ilma. Ja kun
mets�nneidot pime�n tullen puitten latvojen p��llitse hajanaisina
parvina kotiinsa kiit�v�t, pauhaa jo myrskyn� syksyinen mets�, susina
ulvovat tuulisp��t ja luokkina huojuvat hongat. Irti repii myrsky
j�rvest� j��n, irvistelevin ikenin �rjyv�t aallot Jousimiehen rannassa,
ja h�nen tupansa tutisee hajotakseen. Peikkoina kiljuu Tapion tyt�rten
paha mieli sen ymp�rill�, ja vitsoina ruoskii heid�n vihansa viima
lunta ja r�nt�� sen seiniin. Eik� uskalla h�n kolmeen p�iv��n eik�
kolmeen y�h�n ovestaan ulos astua.

Mutta kun ovat aikansa raivonneet, niin uupuvat omaan vihaansa ja

lauhtuvat lempeiksi. Ja kun Suuri Jousimies tyynen aamun valjettua taas
l�htee liikkeelle, on Tapiolassa juhla j�lleen, ja ovat mets�nneidot
unohtaneet vihansa mets�miehen naista kohtaan siit� ilosta, ett� saavat
taas h�nt� palvella ja h�nen eteens� riistaa ajaa.

Ja vaikkei mets�mies heid�n apuaan oivallakaan ja vaikka h�n yh� vain

omalla onnellaan ylpeilee, niin eiv�t sit� pahakseen pane siin�
toivossa, ett� kerran saisivat h�net Tapiolaan talveksi j��m��n ja ett�
saisivat kerran h�net n�hd� ja h�nelle n�ytt�yty�.

Kerran he sen saanevatkin, mutta silloin on h�nen viimeinen

mets�p�iv�ns� tullut ja silloin h�nt� turhaan naisensa vartoo. Mutta
silloin on suru Metsolassakin, ja kyyneli� vuodattaen kantavat neidot
havuja h�nen vuoteelleen, jossa h�n kaatamansa kontion vieress�
viimeist� untaan nukkuu.

METS�POLKU.

Se eroaa salaisesti suuresta tiest� ja l�htee palaneen puun juuritse

menem��n syd�nmaata kohti. Hevosella ajajat eiv�t siit� v�lit�, eiv�t
sit� huomaakaan, ja monet niist�kin, jotka jalkaisin kulkevat,
valitsevat kernaimmin valtatien. Mutta minulle on mets�polku maani
kauneimmat n�k�alat n�ytt�nyt ja vienyt minut luonnon lumotuimpiin
pyh�tt�ihin--ja sent�hden min� sit� kuljen.

Se ei ole n�ytt�nyt minulle kaupunkeja eik� komeita kirkonkyli�, ei ole

vienyt minua herrain kartanoihin eik� laajojen viljelyksien luo, vaan
se on kuljettanut minua ohi armaiden ahojen, poikki salamyhk�isten
soiden, l�pi ikuisten er�maitten, yli vaarojen, pitkin puroja ja
mets�j�rvien rantoja ja pys�htynyt kanssani mets�m�kin ver�j�lle,
uudistorpan tuvan per��n ja viel� siit�kin sivu vienyt. Se on ollut
minulle opas oiva ja yst�v� uskollinen, ja vaikka olen sen usein
unhottanut, muistan sen kuitenkin joka kerta, kun tahdon loihtia eteeni
kokonaiskuvan maastani, siit� maasta, joka on _minun_ maani.

Sill� ei ole polkuni tavallinen tie, itsest��n tiet�m�t�n, vaan se on

el�v� olento, joka tiet��, minne vie ja mit� n�ytt��. Minusta n�ytt��
silt�, kuin se tiet�isi, mist� tulee ja minne menee, ja siit� n�kee,
miksi se on sellainen eik� toisenlainen. Sit� ei ole tekem�ll� tehty,
vaan se on syntynyt, itsest��n syntynyt, itse itsens� kulkenut. Se ei
kulje niinkuin umpisilm�inen maantie, minne ihmiset sen viev�t, eik�
niinkuin rautatie, joka ly� p��ns� kallioon tai puhkaiseikse sen l�pi.
Ken omilla jaloillaan kulkee, niinkuin mets�tie, se kulkee katsellen,
varoitellen ja voimiaan s��st�en. Sent�hden se aina on suora, vaikka
n�ytt�� mutkittelevan, sent�hden se ei uuvuta yst�v��ns�, joka sit�
seuraa, vaan hoitelee h�nt� ja helpottaa h�nen vaivojaan. Se ei aja
suohon lyhint� tiet� hakiessaan laveimman paikan yli, vaan vainuaa jo
kaukaa kaitaisimman ylimenon ja sinne johtaa. Se koettaa aina saada
kovaa maata jalkasi alle, hakee harjuja ja v�lttelee veteli� ja
likaisia paikkoja. Se on se, mets�polku, joka on keksinyt sananlaskun:
�parempi virsta v��r��n kuin vaaksa vaaraan�. Ja kuinka taitavasti se
vuorelle nousee! Ei koskaan kapua rinnett� suoraan yl�s, mutta aina
kuitenkin l�yt�� lyhimm�n ja helpoimman matkan, ottaa kuin varkain
vastam�est� voiton. Saatat luulla sen mutkittelua seuratessasi, ett� se
on unohtanut aikeensa, suuntansa muuttanut ja k��ntynyt takaisin alas;
saatat siit� suuttua ja l�hdet omin p�isi nousemaan: t�ks�hd�t
kohosuoraan kallioon tai joudut l�pip��sem�tt�m��n ryt��n ja l�yd�t
polkusi, joka on kyll� kaaren kiert�nyt, mutta joutunut jo ennen sinua
sinne, minne pyrit. Seuraa h�nt�, �l� ep�ile, ja saat olla varma, ett�
se vaaran laelle viety��n sinulle kauneimman n�k�alan n�ytt��. Se siin�
samalla v�h�n laajenee, haaraantuu, niinkuin olisi itsekin seisotellut
ja maailmata katsellut--ja katseltuaan l�htee se tyytyv�isesti ja
tyynesti luikertelemaan alas kuin mets�puro puitten lomitse. Se ei
rakasta yksitoikkoisia maita ja v�ltt�� ik�vi� seutuja mink� voi. Jos
vain suinkin sopii, pist�ikse se katsomaan lehtoja, niittyj�, latoja ja
lampia. Jos on kaski tai pelto mets�ss�, niit� se terveht��. Jos on
l�hde, sen kautta se kulkee. Eik� se aukeallakaan linjaksi muutu, vaan
polveilee ja kaaria tekee. Mets� on t�ynn� mittarien linjoja, mutta
niille ei koskaan polkua synny. Vaan osaa se silti olla tarmokas ja
pit�� puoliaan, jos tarvitaan. Jos sen on jostakin ment�v�, ei mik��n
voi est�� sit� tahtoaan t�ytt�m�st�. Parhaan niitynkin poikki on sen
p��st�v�, yli kylvetyn pellonkin, ei v�isty v�kivallalla mill��n,
silloin kun se kerran on oikeutensa oivaltanut.

Eik� sit� tahdokaan h�irit� se, jota se palvelee. Mets�n mies, korpien
asukas on hienotunteinen yst�v��ns� kohtaan, tuota opastaan, jota jo
h�nen esi-is�ns�kin seurasivat ja joka on osa heid�n el�m�st��n. Jos
h�nen t�ytyykin polkunsa kohdalle kaski hakata ja aita panna, rakentaa
h�n siistit ver�j�t ja astinlaudat, eik� tien paikkaa polta eik� kylv�.
Ja jos tie on suolle sortunut tai vetel��n paikkaan uponnut, heitt��
h�n pitk�t puut hetteeseen ja niiden avulla yl�s auttaa. Ja jos on tie
eksynyt itsest��n, niinkuin saattaa sillekin tapahtua, kun se on saanut
liian kauan yksin elell� ja unhotuksiin joutua, takoo h�n pilkat puihin
ja auttaa sen taas uudestaan syntym��n.

Aina luulisitkin mets�polun yksin olevan, erakkona elelev�n. Sill�

harvoin on mets�tiell� vastaan tulija, ja aina on siin� hiljaista. Jos
joku kulkeekin, et sit� kauan n�e, et kauan kuule, pian h�n
tienk��nteeseen katoaa. Ja kuitenkin kuulee mets�polku asioita paljon
ja n�kee monenlaista. Kaikkien salaisuudet se saa tiet�� ja kaikkien
luottamuksen ottaa vastaan. Sen hakevat sulho ja morsian kaulakkain
kulkeakseen, sille karjatytt� hel�hytt�� ilonsa ja sille huolensa
haastaa. Se n�kee karjan, n�kee paimenet ja mets�miehet, linnut sit�
pitkin piipert�v�t, j�n� pitk�t matkat pukkii sen sel�ss� ja kernaasti
valitsee sen vieress� makuunsa, sill� tie on sen paras liittolainen ja
viepi ohitse vainoojat: ketut ja koirat. Mutta suurimman huvin tuottaa
sille orava, joka laskeutuu alas varvulta ja juosta vikitt��
m�nnynkerkk� suussa, ponnahtelee yl�s puihin ja istahtaa kannon p��h�n
k�py� nakertamaan.

Kuinka vaatimattomasti se taloon tulee, mets�polkuni, kuinka

hienotuntoisesti pist�ikse sis��n piennarta my�ten jostakin aidan
nurkkauksesta! Suuriin taloihin, herrojen komeihin kartanoihin se
tuskin ollenkaan uskaltaa, katoo yht'�kki� ja ilmautuu vasta toiselta
puolen talon mets�st�, jonne on joutunut, miten lienee, joko kierrellen
taikka maan alitse kulkien. Ennen se v�istyy kuin itsen�isyytens�
menett�� ja muuttuu sannoitetuksi kujatieksi. Mutta m�kkitaloon se k�y
kuin kotiinsa, astelee tuttavallisesti ja pelk��m�tt� aina pirtin oven
eteen ja tekeytyy em�nn�lle h�nen aittatiekseenkin nurmisen pihamaan
poikki. Siin� se viihtyy ja siin� se viipyy ja l�htee siit� yht� ehyen�
kuin siihen tulikin.

Tulleeko kerran meillekin aika, jolloin kaikki mets�tiet ovat

maanteiksi muuttuneet? Koittaneeko p�iv�, jolloin syd�nmaan
koukertelevat, varjoiset polut ovat suoria, p�lyisi� k�rrykujia?

Silloin eiv�t ihmiset en�� notkein jaloin ja pystyin p�in kulje, vaan
vaeltavat selk� koukussa ja aivot uuvuksissa yksitoikkoisista
et�isyyksist�, leve�� suoraa linjaa, jossa virsta tuntuu pitk�lt� kuin
penikulma. Lyhyt on pitk�kin taival mets�polun kera kulkea, sill� joka
k��nteess� her�� uusi toivo perille tulosta. Pitk� on maantiematka,
jossa p��maali n�kyy, mutta n�ytt�� aina olevan kauempana kuin onkaan.

Ennen oli el�m�ni maantie, jota rattailla retuuttelin kievarista

kievariin ja kaupungista toiseen. K��nnyin pois niilt� teilt� sen
palaneen hongan kohdalla ja kuljen nyt mets�polkua pitkin kohti
kaikkisuuden korpea enk� tied� enk� tahdo tiet��, minne se p��ttyy--
niinkuin ei kukaan tied�, miss� on mets�polun loppu. Mutta sen jo
tied�n, ett� se suurille, rauhaisille saloille saattaa, jos vain sit�
osannen oikein kulkea enk� muille poluille poikenne.

Jos poikennenkin--sinne, hyv�t haltiani, minut ohjatkaa!

Suurten valtateiden varteen hautasivat ennen muinoin vanhat roomalaiset

vainajansa, ettei olisi heill� ik�v� yksin olla. Min� soisin saavani
lev�t� kahden mets�polun risteyksess�, miss� j�n�nen ohi kuukkii ja
orava k�py suussa hyppelee ja lintuparvi juosta piipertelee ja
onnelliset ihmiset k�si k�dess� astelevat eiv�tk� aavista, ett� siin�
on se, joka heid�n onnestaan iloitsee.

PAHAN OMANTUNNON PUU.

Se oli suuri, tuuhea kuusi, oksat maata viist�tt�en. Se seisoi v�h�n

matkaa ikkunastani, koivujen keskell� huvimets�ss�, aivan ajotien
vieress�. Kun aamusilla nousin ja katselin ulos, en voinut olla sit�
n�kem�tt�; aina pisti se siit� ensiksi silm��ni. Kun illalla viimeksi
pist�ysin pihalle, kuumotti se pime�st� ja kammotti kuutamolla.
Noustessaan sattui kuu aina sen taakse ja teki sen isoksi ja
aavemaiseksi, ja tahtienkin silmiss� oli, niiden sen havujen l�pi
tuikkaessa, ilkkuva ilme.

Lapsena se minua pelotti, ja min� kiersin sen aina kauatse, luullen sen
alla peikkojen piilev�n. Kun vanhempana menin luvattomille retkille,
varoitti se minua huminallaan, ja kun niilt� palasin, niin sen moite
kohisi korvissani. Minusta tuntui, niinkuin olisi sen sis�ss� aina
ollut joku minua vakoilemassa.

Se ei koskaan lakannut humisemasta. Myrskys��ll� kaikui sen ��ni yli

kaiken muun mets�n, ja kun puutarhalehto sen ymp�rill� iltatuulessa
hell�sti kuiskaili, oli kuusen puhelu kuin kaukaista, tyytym�t�nt�
huminaa. Tyynell�kin, kun eiv�t muut puut viel� tuulesta mit��n
tienneet, luulin min� kuulevani sohinaa sen sis�st�. Ja vaikka olisi
lehto kuinka lempe�sti helottanut illan ruskossa ja solkikoivut
l�mpimin� kes�p�ivin� kuinka onnellisina seisoneet, aina se oli synkk�
ja musta ja murhemielinen. Kes�ll� peittyi se kyll� puoleksi lehvien
taa, mutta kun lehdet karisivat ja talvi tuli, esiintyi se entist��n
uhkaavampana.

Ja kuta enemm�n min� elin, sit� enemm�n n�ytti se minua uhkaavan. Joka
talvi k�vi se yh� kolkommaksi, hautoi kostoa, oli kuin olisi
kaihomielt� kantanut. Se n�ki kaikki, tiesi kaikki ja kaikesta moitti.
Ja min� aloin pel�t�, ett� kerran se viel� p��lleni kaatuu ja minut
alleen hautaa.

Elin siin� salaisessa toivossa, ett� siihen kerran ukkonen iskee. Mutta
ukkonen murskasikin uuden viiritankoni ja vei palan huoneeni sein�st�,
ja kuusi puisteli vain kuin ilkkuen turkkiaan. Toivoin, ett�
syysmyrskyt sen kerran kaatavat ja sill� siit� p��sen. Mutta kun myrsky
lakaisi koivuja maahan sen ymp�rilt�, niin silloin se vasta alkoikin
oikein el�m�id� ja taivasta havuisella h�nn�ll��n hutkia. Se karjui
kuin vimmastunut jalopeura, ja min� pakenin perimm�isiin huoneisiin.

K�skin kaataa sen maahan, ja palkkasin miehi� sit� hakkaamaan, mutta ne

keksiv�t salaisia merkkej� sen kaarnassa ja sanoivat sit� karsikoksi ja
vainajain puuksi, ja ett� kosto ja onnettomuus sit� kohtaa, joka siihen
koskee.

Silloin min� itse k�vin sen kimppuun ja koloin sen salaa kev��ll�
mehujen aikana. Mutta syksyll� seisoi se kahta kamalampana, komotti
kuin aave, ja sen kuivuneet oksat ritisiv�t ja rutisivat, minulle
rauhaa antamatta. Vimmoissani iskin min� kirveeni sen kylkeen ja
hakkasin, kunnes uuvuin ja tuli y�, enk� ollut saanut sit� puoleksikaan
poikki.

Mutta y�ll� nousikin myrsky ja kaatoi sen maahan jymin�ll�, ett� luulin
tanteren halkeavan ja huoneeni siihen suistuvan.

Riensin aamulla ulos viholliseni kukistumisesta riemuitsemaan. Siin� se

vihdoinkin makasi suullaan maassa, ja min� katkoin sen kuivia oksia,
ajatellen sit� komeata kokkoa, mink� niist� tekisin. Ilkuin sen
viimeinkin voittaneeni.

Mutta kun min� katsahdin ymp�rilleni, n�in min�, ett� suuri kuusi oli
kaatunut kymmenien pienempien keskeen, joita en ollut ennen huomannut.
Niit� oli siin� kokonainen pikku mets�, suuren kuusen kylv�mi� ja sen
suojassa kasvaneita. Itsep�isin�, �rein� ja ohdakkeisina seisoivat ne
siin�, niinkuin olisivat uhanneet.

Yhdest� kiusasta p��sin, sain kymmenen sijaan, jotka t�rr�tt�v�t

edess�ni aamuin ja illoin, jotka soittavat samaa s�velt� korviini kuin
is�ns� ennen. Se on kuin kokonainen kuoro paholaisia, jotka pit�v�t
pahat tekoni kuuluvillani ja laulavat minulle kaikista teoistani ja
toimistani, ettei vain yksik��n minulta unhottuisi.

En p��se niist� koskaan el�m�ss�ni, en saa niit� koskaan h�vitetyksi,

minun t�ytyy antaa niiden siin� hy�ty� ja rehoittaa. Ja min� olen varma
siit�, ett� kun minut t�st� kerran multaan vied��n, niin pystytet��n
niist� hautausp�iv�n�ni kunniavartio kirstuni ymp�rille. Ja kun hyv�t
yst�v�t tietysti tahtovat antaa minulle jonkun muiston kotipaikastani,
jonkin muiston tuonelan tielle, niin istuttavat ne niit� haudallenikin
humisemaan--pahan omantuntoni puita.

TUOMIOKELLO.

On hiljainen, talvinen, kuutamoinen y�. Tippuu lunta alahisilta

taivahilta, ja lumihiuteiden l�pi paistaa sappinen kuu.
Maantienvarren Jussi Huttunen on pist�ytynyt pihalle pirtist��n ja
k�ynyt yhdell� tiell��n hevoselleen heini� heitt�m�ss�. Hevonen on
alkanut niit� purra rouskutella. Mutta yht'�kki� on se lakannut
puremasta ja kuulostanut. Sitten on se taas alkanut rouskuttaa, mutta
taas pys�htynyt ja kuulostanut uudelleen, ja silm� on pime�ss�
vihre�lle v�l�ht�nyt. Jussi on ajatellut, ett� mit�h�n se siin�, ja on
pannut tallin oven kiinni ja l�htenyt menem��n pirttiin.

Mutta silloin kuulee h�n sen itsekin. Se on joku kellossa ajava,

maantiell� kaukana, toisella puolen j�rven. Kenell�h�n lienee niin
iso��ninen kello? Tuntuu ajavan alas m�ke� aika vauhtia, koska niin
remputtaa. Saapas n�hd�, k��ntyyk� tienhaarassa isoa maantiet�, vai
l�hteek� t�nnep�in kirkkotiet�?

T�nnep�in se k��ntyy... Ei ole t�m�n pit�j�n herroilla kell��n sen

��nist� kelloa. Maantienvarren Jussi tuntee kaikki oman pit�j�n
aisakellot... Seh�n m�lisee koommin niinkuin jokin ruokakello... Lienee
joku pitk�n matkan t�k�l�inen.

Ja oli siin� v�h�n muutakin outoa tuossa tulijassa ja sen kulussa.

Jussi tunsi kaikki tiet ja tienk��nteet ja m�et, ja tiesi, ett� sill�
paikalla, mist� sen ��ni nyt kuuluu, on vastam�ki, pitk�, jyrkk� t�rm�,
jota ei tavallinen ihminen juosten aja. Mik� hurja lieneekin, joka ajaa
laukalla vastamaatkin?

Eik� se kuitenkaan tunnu silt� kuin laukalla ajaisi. Pikemmin se

silloin l�henisi. Se soipi my�skin liian s��nn�llisesti vuoroin
kumpaankin laitaan eik� niinkuin tavallisesti aisakellossa, jossa kieli
aina sattuu vain yhteen laitaan.

Ei se ikin� ole oikea aisakello... Nyt se yht'�kki� lakkaa soimasta,

lakkaa kolmeen l�pp�ykseen kuin kirkonkello jumalanpalveluksen
loputtua. Ei kuulu mit��n koko maailmassa, lumi putoilee vain, ja ruuna
alkaa taas rouskuttaa tallissa.

Olipahan mik� oli ... ei tainnut olla mik��n ... saattoivat uniset
korvat vain valehdella. Jussille tulee vilu paitahihasillaan, ja h�n
menee tupaan ja heit�ikse vuoteelleen.

Mutta tuskin on h�n silm�ns� ummistanut, kun koira kavahtaa p�yd�n alta
ja t�ytt�� ulos ja alkaa ulvoa. Samassa kuuluu avonaisesta ovesta
kellon ��ni entist� selvemmin. Jussi sukaisee turkin ylleen ja keng�t
jalkaansa ja menee ulos. Rakki vuoroin haukkuu ja vuoroin ulvoo ja
juoksee tallin taa, palaa sielt� h�nt� koipien v�liss� ja vikisee,
sitten taas r�hisee maantielle p�in.

--Vaiti--Sht!

Nyt se soipi aivan kuin kirkonkello:

--Pim! Pim! Pom, pom!--Pim, pim! Pom, pom!--Pim pom!--Pim pim peli pim!

Soipi milloin harvasteeseen, milloin nopeasti laidasta laitaan, milloin

l�p�ten kuin tanssin tahdissa, kuin polkan tahdissa.

Mutta eih�n kuka voi ajaa kirkonkello aisassa! Kenen aisa se semmoisen
kellon kest�isi! Ei se ole oikea ajaja ... muu ajaja mik� lie ... ja
mik� lie tuo s�ppikin kuun ymp�rill�...
Se tulee yh� likemm�, kuuluu v�list� heikommin mets�n takaa, mutta
aukealta paikalta taas kahta kovemmin. M�en takana se kuuluu kuin maan
alta, m�en p��lle p��sty��n taas kuin puitten latvojen yli.

Se on kirkon kello, oikea kirkonkello, mutta soittaja, joka sill�

tanssin tahtia helist�� kuin mit� helvetin rallatusta, ei ole oikea
soittaja...

Jussia alkaa v�risytt��, vaikka on turkki yll� ... h�nelle tulee h�t�,
sit� suurempi, kuta likemm� se tulee... Jos se on tuomiokello ... jos
se soittaa h�nen viimeist� p�iv��ns� ... tulee h�nt� hakemaan?

Eik� Jussi saa salatuksi itselt��n, minne se tulee h�nt� hakemaan.

Maantie kulkee aivan h�nen peltonsa alitse, ja siit� menness��n se

h�net ottaa... Nyt se on t�rm�n p��ll�, ja t�rm�n alla on tienhaara
pellon yli pihaan...

Kaikki h�nen pahat tekonsa sukeltavat h�nen mieleens�. H�n on tehnyt

v��ryytt� matkamiehille, punninnut heini� v��r�ll� puntarilla, pett�nyt
hevoskaupoissa, vet�nyt nen�st� velkamiehi��n, ei ole tarvitsevia
milloinkaan auttanut, ly�nyt kostosta kirveell� naapurin lehm��
selk��n, sy�tt�nyt elukoillaan salaa toisten niittyj�, puhunut valansa
p��lle oikeuden edess� v�hemm�n kuin tiesi, ollut ilke� vaimolleen,
piessyt h�nt�...

Nyt se laskee m�en p��lt�, tuossa tuokiossa on t��ll� ... pim--pom--

pim--pom! pim peli ... pim peli...! ... nyt se tulee omansa ottamaan
... ei enn�t� mit��n sovittaa ... ei saada anteeksi edes akaltaan ...
se kyll� antaisi, jos enn�tt�isi pyyt�� ... vaan ei ehtisi senk��n
kanssa kaikkia selvitt�� ... voi, voi, kun edes kaatuisi k��nteen
vierussa!

H�n lankee lyhyess� turkissaan polvilleen pihamaalle, tallin ja navetan

v�liselle solalle, iskee k�tens� yhteen, lupaa parantua, lupaa hyvitt��
kaikki, joka asian, nekin, joita ei nyt edes muistakaan ... akkansa
ennen kaikkea.

Nyt se on m�en alla, kello mouruaa aivan kamalasti, nyt se k��ntyy ...
eih�n k��nnyk��n ... ohi ajaakin... Toivo hytk�hytt�� rintaa... Mutta
jos viel� tulee toista tiet�, isoa tiet�, kujaa my�ten...?

Ei tule sit�k��n, ohi ajaa senkin! Ei tullutkaan h�nt� ottamaan!

Viel� vapisee h�n koko ruumiissaan, viel� on h�n polvillaan lumessa,

mutta syntein ja pahojen tekojen tulva on tyrehtynyt, ei muistu en��
uusia mieleen ja vanhat ovat kuin sovitetut.

H�n nousee yl�s ja tointuu tointumistaan.

Eik� olisi osunut taloon? Vai olisiko rukousta s�ik�ht�nyt? Vai eik�
ollut aikonutkaan tulla? Muualle olikin ehk� matkalla, muita ottamaan?

Kello kuuluu ajavan salmen j��lle, jonka toisella puolella on pappila

ja kirkko. Se soi yh�, pommittaa ja pimmitt��, mutta Jussi kuuntelee
sit� yh� rauhallisemmin, siirtyyp� viel� solasta pirtin per��n paremmin
kuullakseen ja n�hd�kseen. Musta m�hk�le liukuu hiljalleen tiet�
pitkin. On se niinkuin olisi hevonen ja reki ... mutta saattaahan se
paholainen vaikka miksi muuttautua. Katsohan, kuinka s�ik�ytti! Turhaan
h�lytti, luulin tulevan eik� tullutkaan... Saapa n�hd�, nouseeko kirkon
t�rm�st� vaiko pappilan?

Pappilan t�rm�st� nousee! Pappia meneekin ottamaan, itse��n rovastia!

Jussin rinnassa hytk�ht�� hyv�st� mielest�. Sen kun viepi, niin

viek��n! Vaan tappelu siin� tulee, ennenkuin saa sen ison miehen ...
pit�isik� menn� auttamaan?

Mutta kello on lakannut soimasta pappilan alla, eik� se pihaan

noustessakaan mit��n virka, ei kuulu muuta kuin liistereslan ratinaa.
Sitten se katoo nurkan taa, ja kaikki on hiljaa. Eik� Jussi p��se
selville siit�, j�ik� se taloon, vai ajoiko l�pi pihan.

Aamulla varhain l�htee h�n pappilaan ja n�kee liiterin edess� reen,

jonka keskell� on kaksi pylv�st� ja pylv�iden p��ll� riippuu
poikkitangossa iso kello, kirkon kello, se uusi kello. Renki on juuri
vet�m�ss� reke� ja kelloa liiteriin.

--Kuuliko se Jussi menn� y�n� mit��n? kysyy renki.

--En ole kuullut.

--Olisipa t�m�n pit�nyt kuulua.

Ja renki ly�m��n kielt� kellon laitaan, kahak�teen ... pim--pom ...

pim--pom!

Jussi Huttunen kuuli sen j�lkeen monta kertaa kellon soivan tapulissa,
johon se sitten nostettiin. Mutta ei se en�� koskaan tuntunut h�nen
kohdalleen soivan, niinkuin oli sin� kuutamoy�n� soinut. Soipahan vain
niinkuin muutkin kirkonkellot ja muistuttihan se niinkuin ne aina
tekev�t ja niinkuin niiden tuleekin tehd�, ett� kerranhan sinunkin,
Jussi Huttunen, kuoleman pit��, kerran tilille t�ist�si joutuman. Mutta
niinh�n se soipi kaikille muillekin, eik� h�nelle enemm�n kuin
muillekaan, muistuttaen kaikkia ihmisi� yhteisesti eik� ket��n
eritt�in. Sill� eih�n h�n ollut sen suurempi syntinen kuin muutkaan, ja
mit�p� se siis h�nelle enemm�n kuin heillek��n? Olipa h�n tainnut olla
vallan niinkuin h�perryksiss��n silloin, kun antoi s�ik�ytt�� itsens�
kaikkia syntej��n anteeksi anomaan. Eik�h�n se ollut mik� tuomiokello,
tavallinen kirkonkello vain. Liek� tuota ollenkaan koko tuomiokelloa,
jonka sanovat l�hd�n edell� soivan jokaisen korvaan. Vaan jos olisikin
ja vaikka se olisi ollutkin se kello ja vaikka olisi taloon tullutkin--
mink�p�h�n olisi mahtanut! Olisi siin� kovalle otettu, ennenkuin sen
matkaan moinen poika, joka ei turhista s�iky.

Eik� se tuomiokello en�� toista kertaa soinutkaan Jussin kohdalla.

Sill� se soipi vain kerran kunkin ihmisen el�m�ss�.

KUN MATTI PANI TUPAKAN.

Eiv�t ole isot h�nen ilonsa, eiv�t suuret nautintonsa, piippu parasta
yst�v�� maailmassa.

Sent�hden h�n sit� rakastaa ja hellii ja hoitaa tupakkakojeitaan kuin

tiet�j� uhrikalujaan.

Mik� ero siin�, miten nykyinen nuoriso panee tupakan ja kohtelee

savukalujaan ja miten Matti! Puntissaan rutistunut paperossi ja
taskussa r�hj�ytynyt sikari sys�ist��n huolettomasti hampaiden v�liin,
sytytt�� hotaistaan ja heitet��n puoleksi poltettuna ilman mit��n
kunnioitusta lattialle. Matilla on piippuunpano kuin pyh� uhritoimitus,
juhlahetki, h�nen el�m�ns� hauskimpien hetkien muistojuhla.

Sen n�et jo siit�, mill� hartaudella h�n kaivaa tuon taikakalunsa

poveltaan, mill� huolella h�n tiukottelee vartta koppaan ja mill�
hellyydell� nuo k�mpel�t sormet koppaa hyv�ilev�t ... on niinkuin
lapsen p��t� silittelisiv�t! H�nen oma saamansa se onkin tuo visainen
p��, ja mieluiset ovat sen yhteydess� olevat muistot, jotka johtuvat
h�nen mieleens� joka kerta, kun h�n sit� sormii.

Kaunis oli kes�inen lauantai Matin nuorra miess� ollessa, kun h�n kyl�n
t�ist� kulki uudism�killeen ja tapasi tiepuolessa ikivanhasta koivusta
visaisen pakkulan. Huolellisesti irtautti h�n sen koivun kyljest� ja
kantoi kuin karitsan m�killeen--se oli siihen aikaan, kun h�n viel� oli
m�killisen�. Kes�n h�n sit� kuivaili ja aina v�liin tarkasteli ja
talven pitk�n sitten puhdet�in��n vuoleskeli. Oman n�k�isens� h�n siit�
teki, leve�leukaisen, turpeahuulisen, lituskanokan, suun ison ja huulet
paksut kuin h�nell� itsell��n.

On nyt kes�inen ehtoo, kylpenyt on Matti ja sy�nyt t�yteisens� aterian

ja laitakse koppaansa t�ytt�m��n. Kerput tuoksuu tuvan orsilla ja
piennarhein�t lattialla. Suu on totinen, pieless��n k�yr� varsi,
yhdest� puusta tehty, mutta silm� hymyilee, ja housuntaskusta pullahtaa
ulos pehme� pallo, h�r�nrakkoinen kukkaro, t�ynn� muhottavia rouheita.

Ei ole Matilla en�� aikoihin ollut iloa omista viljelyksist�, pois h�n
on joutunut pelloiltaan toisten ojia kaivamaan ja kasakkana vieraiden
kaskia viert�m��n. Yhden on kuitenkin itselleen pellon pid�tt�nyt,
tupakkamaan, entisen is�nt�talon tallin taa, kahden ulkohuoneen
nurkkaukseen etel�n puolelle, ett� l�mmin oikein heijastaisi seinist�
kylmin� �in�.

Niinkuin ikkunakukkia hoitaa Matti taimiaan, kastelee niit� v�kevill�

vesill�, kitkee rikat, riipii pois liiat kukat ja t�hystelee poutaisina
iltoina taivasta ja tuulia ja pist�ksen v�list� y�ll�kin ulos
kopeloimaan, onko maa kuurassa. Eik� ole halla viel� milloinkaan saanut
Matin toukoa tuhotuksi, pois h�n on korjannut elonsa, ennenkuin
vihollinen on p��ssyt niit� puremaan, eik� ole sirppihallaakaan koskaan
tullut. Ja makea on Matin tupakka, ei liioin laimea eik� liioin v�kev�,
sill� tarkat on h�nell� taiat, miten tupakka on kuivattava, miten
s�ilytett�v�, miten hakattava ja--miten piippuun pantava.

Sukeltaa koppa nyt h�r�n rakkoon, ker�� k�si kuin hell�sti ruopotellen
sen rouheita t�yteen, nousee koppa kukkurana piilostaan ja istahtaa
taas huulille varren varaan, sill'aikaa kun rakon suu verkalleen
kuroutuu kiinni ja kukkaro solahtaa vasempaan housun taskuun eik�
koskaan oikeaan.

Malttaa Matti keitt�� ja malttaa j��hdytt��kin, ei pid� kiirett� tulen

teolla, viel� on iltaa istua ja poltella, ja huono on h�t�isen ty�n
j�lki. Ja tyynesti ja perinpohjaisesti ja silmill��n myh�ellen k�y h�n
uhritultansa tekem��n.
Ei h�n ole niit�, jotka omia tekojansa kehuvat ja moittivat toisten,
mutta siit� h�n silloin t�ll�in ylpeilee, ettei ole viel� el�ess��n
piippuaan tulitikulla sytytt�nyt. Ei luota h�n noihin s�hisij�ihin,
jotka sylkev�t silmille kuin �k�iset kissat ja sammuvat tai ovat
syttym�tt� juuri silloin, kun niit� enimm�n tarvitset. Matti tahtoo
tekem�ll� tehd� tulensa ja tekee sen aina tuluksillaan.

Ja monet ovat ne muistot nekin, jotka Matilla taulantekoon liittyv�t.

Ei h�n kaiva kertaakaan tulirautaa liiviens� taskusta, sijoita taulaa
piin p��lle ja iske siit� v�lkkyvi� kipin�it�, ettei aatoksensa
saattaisi h�nt� et�isille saloille, miss� k��kkyr�iset koivut k��pi�
hedelm�iv�t ja minne ei nykyinen nuori kansa en�� tiet� tunne. Kerran
vuodessa, juhannuksen j�lki viikolla, kun kev�ttouot on tehty eik�
viel� ole aika hein��n l�hte�, katoo Matti kontti sel�ss� ja kirves
kainalossa er�maille, syvenee sinne synkimpiin korpiin, viett�� y�t
nuotiolla ja palaa sielt� sel�ss��n kannannainen kuorma k��pi�,
mets�ss� jo valmiiksi vuoltuja. Tarkkaan h�n tiet��, mink� mist�kin
l�ysi, mink� notkosta, mink� vaaran rinteelt�, mink� sen huipulta.

Jo v�l�ht�� kipin� Matin piist� ja melkein aina ensi iskulla sattuu

taulaan ja sen sytytt��. Toista on taulatuli kuin tulitikun tuli, ei
pist� nen��n, kytee siivosti ja levitt�� tupaan lemua kuin palava
suoperkki� autereisena kes�iltana. Ja saman tuoksunsa antaa se
tupakallekin, jonka se hell�varoen sytytt��. Rouheet ritisev�t ja
kohoavat kukkuralle. Matti painaa niit� v�h�n peukalollaan, kohentelee,
laittelee. Ja kun luonnonvoimat piipun kopassa ovat asettuneet ja savu
alkanut tyydytt�v�sti vaeltaa vanhaa v�yl��ns� kopasta varteen,
varresta pullistuvaan poskeen ja siit� toisen suupielen kautta ulos,
samalla kun koppakin joka imaisulle pullahuttaa py�re�n pilvens� yl�s
ilmaan, kumartuu Matti kyyn�rp�ineen polviensa varaan ja vaipuu
mietteisiins�.

Ilta on pimennyt, tuli vain tuikkaa kopasta ja sen hiilloksen valaisema

savu ruskottaa tuvan mustaa sein�� vasten. Mit� miettii Matti
istuessaan siin� syrj�ss� muista, heid�n puheisiinsa sekaantumatta?
Paljon on ollut h�nell� huolia, paljon puutetta. Halla vei viljat ja
ajoi m�kilt�. Vaimo kuoli, lapset hajaantuivat maailmalle. Selk� on
kangistunut, k�sivarret koukistuneet, raskaasti nousee jalka, sivuja
pakottaa ojalla. Kun on illalla ty�st� uupunut, laskeutuvat n�m�
muistot lis�painoksi mielen p��lle. Mutta silloin tuprahtaa unhotuksen
tupakka ja loihtii esiin toiset muistot, n�m� tupakkamuistot: kun h�n
koppapuun l�ysi, kun taulak��pi� haeskeli, tupakkamaata vaaliskeli ja
sitten n�in piippuun pisti, pisti ty�h�n l�htiess� aamulla, ty�st�
tultua illalla ja silloin t�ll�in keskip�iv�ll�kin ojan laidalle
istahtaessaan. Niiden muistojen savuun, niiden ainoain iloisten, mit�
h�nell� on, h�ipyv�t Matin entiset murheet ja niihin peittyv�t
tulevatkin huolet: kuka minulle tupakan kasvattaa, kuka noutaa minulle
taulatarpeet, kun en en�� itse jaksa? Vaan viel�h�n noita on entisi�
kasvuja ainakin viideksi vuodeksi ja on ennen tehty� taulaa
vuosikymmeniseksi, ja ehk� t�m� koppanikin loppuik�ni kest��. Ja mit�p�
h�nt� huolia huomisesta...

Pohjilleen on palanut piippu Matin n�it� miettiess�, r�isk�ht�� viel�

viimeisen kerran ja sitten sammuu, muistuttaen Matille, ett� jo on
maatamenon aika k�siss�.

Ennen sit� k�v�isee h�n kuitenkin katsomassa tupakkamaataan.

Isolehtisen� kuhottaa Matin vilja ja on pimeiden �iden tultua alkanut
yh� paksumpaa vartta ty�nt��. Ei ole viel� pelkoa pakkasesta, pilvess�
on taivas, ja lempe�sti liehtoo tuuli etel�st� j�rven yli.

Penkilleen painautuu Matti, piippu ja kukkaro p��ns� pohjissa. Ei ole

h�nell� muita vartioitavia aarteita, eik� h�n ket��n kadehdi. Mutta
min� luulen, ett� on paljon niit�, jotka kadehtivat Mattia ja h�nen
rauhoittavia tupakkatunnelmiaan ja jotka olisivat onnellisempia, jos ei
heill� olisi sen suurempia aarteita vartioitavina kuin on Matilla.

KANNIKKA.

Juna kulki pitk�n� talvipuhteena autiota syd�nmaan rataa. Vaunu oli

melkein tyhj�, ulkona oli pime� ja tuprutti lunta.

Seisahduttiin jollekin nimett�m�lle pys�kille, ei ollut ket��n menevi�,

tulijoita oli yksi. H�n tuli varovasti ja arasti, niinkuin tulee
talonpoika herrashuoneeseen, ja kun ei kukaan k�skenyt ulos eik�
kysynyt, mit� oli asiaa, valitsi h�n kapean penkin ovensuunurkassa,
istuutui siihen, laski konttinsa lattialle jalkojensa v�liin ja riisui
hatun p��st��n.

H�n oli luminen ja v�synyt. H�n oli n�ht�v�sti joko hiiht�nyt suksilla
tai kahlannut umpitiet�. Kasvot olivat laihat ja kuopilla, katse oli
uupunut ja samalla palava. Koetin p��tell�, mik� mies h�n oli, ja tulin
siihen k�sitykseen, ett� h�n oli uudistorppari. Ty�mies h�n ei ollut,
sill� niill� on t�t� nyky� varaa kulkea paremmissa vaatteissa, ja
niill� on aina jotakin ostettua yll��n. T�ll� oli kaikki kotitekoa,
n�ht�v�sti oman vaimon kutomaa ja etup��ss� paikkaamaa, sill� koko
puku, ja varsinkin housut, oli paikkaa paikan vieress�.

V�h�n katseltuaan ymp�rilleen kumartui h�n konttiaan aukaisemaan. V�h�n

aikaa kopeloituaan siin� otti h�n sielt� esille nyytyn ja alkoi
p��stell� sen solmuja.

Vitkalleen k�vi kohmettuneiden sormien ty�, ja minusta n�ytti silt�,

kuin olisivat h�nen kasvonsa j�nnittyneet ja ilme silmiss� tuimentunut
sit� mukaa kuin se edistyi. Seurasin uteliaana penkilt�ni, mit� sielt�
ilmaantuisi.

Sielt� tuli esille yksi ainoa musta leip�kannikka. Saatuaan sen

vihdoinkin k�siins�--h�n tarttui siihen kahden k�den, ja ne vapisivat--
k��nteli ja py�ritteli h�n sit� katsellen joka taholta. Sit� oli jo
ennen nakerreltu, h�n n�ytti etsiv�n sopivaa paikkaa k�yd�kseen sen
kimppuun. H�n sit� kuin hyv�ili, ja kasvoihin tuli hell� tyydytetyn
tunteen ilme, samalla kuin h�nen sormiensa liikkeet muistuttivat
kissaa, joka leikkii pyyt�m�ns� hiiren kanssa. Yht'�kki� puristuivat
sormet saaliin ymp�rille, suu aukesi isoksi, p�� ponnahti eteenp�in,
katse n�ytti kuin vimmastuvan, silm�t seisoivat, pullistuivat
kuopistaan, ja hampain, nenin, kasvoin, suin ja silmin karkasi h�n
kannikkaan kuin peto saaliinsa kimppuun. Ja h�n j�rsi sit� kuin kissa--
ja minulla oli se tunne, ett� olisi vaarallista menn� h�nt�
h�iritsem��n. H�n piti sit� kauan hampaittensa v�liss�, puri niin, ett�
silm�t meniv�t kiinni, puri kuin koira puree luuta ja vilkkuu
ymp�rilleen, tuleeko kukaan sit� ottamaan. Vihdoin lohkesi kannikka, ja
h�n sai siit� posken t�yteisen palan suuhunsa, alkaen sit� hiljalleen
jauhaa hampaittensa v�liss�. Nielaistuaan muutamia kertoja otti h�n
kontistaan pienen piim�leilin ja keikisti siit� kulauksen suuhunsa,
l�ysi palan suolakalaakin nyytyn poimuista ja rauhoittui v�hitellen
sy�m��n hillitymmin, kunnes kokonaan tyyntyi.

Mutta min� olin n�hnyt tarpeeksi, saadakseni siin� h�nt� katsellessani

aihetta muutamiin mietteihin.

Oli kuin olisi kannikka ollut h�nen pahin vihamiehens�, niinkuin olisi
kauan pid�tetty kiukku ajanut h�nt� sille kostamaan kaikkia niit�
k�rsimyksi�, joita se oli h�nelle tuottanut.

On niit�, joille ty� on huvi ja jokap�iv�inen leip� sen huvin palkka,

on toisia, joille ty� on tuska ja vaiva ja leip� sen palkka.
Edelliselle on leip�palanen suun t�ysi ravintoa, jonka ohimennen ostaa
tai ostattaa, j�lkimm�isille se on koko ravinto ja sen hankkiminen
el�m�n ty�. H�n oli niit� j�lkimm�isi� ja h�nelle oli leiv�n
hankkiminen loppumatonta sotaa ja vaivaa, alituista saaliin
takaa-ajamista, jonka kun vihdoin saa vangikseen, silloin armotta
siihen hampaansa iskee.

Mill� lailla on h�n tuon mustan, kovan kannikkansa hankkinut?

H�n on kylm��n mets��n pellon raivannut. Ei ole k�yh�ll� varaa paikkoja

valita, t�ytyy tehd� toukopaikkansa siihen, mihin muilta saa. Paitsi
kantoja on t�ytynyt penkoa kivi�. Yksin on t�ytynyt ty� tehd�, ei ole
varaa palkollista pit��. Sitten on se kivir�ykki� kuokittu ja kynnetty.
Vuosia on kulunut, ennenkuin siihen voi rukiin kylv��. Ja ennenkuin sen
siemenen irti sai! Velaksi oli tietysti otettava ja korkea korko
maksettava. Ei p��se hevosella eik� venheell� kirkonkyl�st� syd�nmaan
m�kille pahain taipalien taa, sel�ss� on siemen kannettava soiden
poikki ja salojen halki. Vihdoin on peltotilkku kylvetty. Vasta vuoden
p��st� se leikattavaksi valmistuu. Syksy, talvi ja kes� on odotettava,
pel�tt�v� sit�, ett� lumi painaa, hanki m�r�tt��, rae s�rkee, suuret
sateet heilim�idess� lakoon ly�v�t, ja lopulta halla menness��n
puraisee. Ja jokainenhan se n�ist� ottaakin osansa k�yh�n pellosta,
nuhdosta maasta, jolla ei ole itsell��n voimaa. Ja johon ei ole sit�
muualtakaan saatu. T�hteet vain saadaan kuhilaalle kohoamaan. Mutta
niit� varten on ollut riihi rakennettava ja puut hakattava, niit�
varten on se riihi l�mmitett�v�, ja elot puitava. Ei ole vesi eik�
tuulimylly�, vaan vilja on oman pirtin nurkassa k�sikivell� jauhettava.

Viimein p��see h�n taikinaa tekem��n, ja silloin huomaa h�n, ett� jos
mieli talven yli p��st�, on kakku hienoksi leivottava ja kovaksi
kuivattava, ettei hupenisi.

Semmoinen oli se kannikka, jonka h�n viimein sai sy�d�kseen, semmoinen

se saalis, jonka h�n sit� n��nnyksiins� asti takaa-ajettuaan vihdoin
saavutti.

Siksi h�n k�vi sen kimppuun semmoisella vimmalla, niinkuin kostaaksensa

sille kaikki kiusansa.

Mutta nyt h�n on jo rauhoittunut. H�n on sy�nyt sen puoleksi ja kietoo

toista puolta nyyttyyns� s�il��n toiseksi ateriaksi, kapaloi kuin
kallista kalua, ja kasvoissa on rauha ja silmiss� hell� ilme. Ker��
murut, joita on polville pudonnut, panee kaikki takaisin konttiin ja
huokaa helpotuksesta.

En malta olla antautumatta puheisiin h�nen kansaan, siirryn h�nen

viereens�, kysyn, minne on matka, ja saan kuulla, ett� h�n on menossa
l��ninvankilaan suorittamaan vedell� ja leiv�ll� sakkoja
maksamattomista ruunun r�steist�.

TOISILLE.

H�n oli saanut sen vihdoinkin valmiiksi, el�m�ns� ty�n ja kaiken ty�ns�
tarkoituksen: oman huoneensa mets��n, kannokkoisen ahon laitaan.

Kaiken ik�ns� oli h�n toisen karjaa paimentanut, toisen hevosta ajanut,
toisen auralla toisen peltoja kynt�nyt. Toisen kaskia oli h�n hakannut,
toisen paloja viert�nyt. Toisten pelloilla olivat h�nen kaivamansa
ojat, satasyliset. Toisen p�yd�lt� oli h�n sy�nyt, toisen vuoteella
maannut ja toisen saunassa kylpenyt--ahneitten is�ntien, jotka kovia
t�it� teettiv�t ja maksoivat huonokuntoiselle palkkaa mink� tahtoivat.
Toisten olivat vaatteetkin, eiv�t koskaan omalla mitalla tehdyt--
paikatkin vieraiden vaimojen panemat, kun ei ollut varoja omaa ottaa.

Eik� ollut omaa muuta kuin nuo laihtuneet luut, tuo kumara selk�, tuo
rykiv� rinta ja ainainen hengenahdistus.

Oli sent��n, oli viel� keskentekoinen saunatuvan salvoskin kyl�n

takalistolla, aholla palaneen mets�n reunassa.

Kymmenen vuotta h�n oli sit� kyh�ellyt, kerroksen kaksi vuodessa, niin
ett� alimmat hirret olivat jo harmaantuneet kuin vanhassa huoneessa,
kun ylimm�iset valkoiselle hohtivat. Oli vihdoinkin katto pantu,
turvekatto, ja kiuasuuni saatu valmiiksi ja ovi ja ikkuna paikoilleen
ja alimmat hirret piiluttu yht� valkeiksi kuin ylimm�t. Viimeiset
voimansa oli vanha ponnistanut ja v�list� ollut v�h�ll� n��nty�, kun ei
ollut auttavata ket��n sill�, joka ik�ns� oli muiden apuna ollut. Eik�
h�n muuta ollut toivonutkaan, kuin ettei kesken katketa ehtisi, ett�
p��sisi edes oman katon alle kuolemaan.

Ja nyt oli pantava pirtti l�mmit� ja teht�v� tuli takkaan, ensimm�inen

tuli el�m�ss� omaan takkaan.

H�n on k�mpinyt mets�n reunaan ja saanut siin� suurella vaivalla

kuivuneen hongan tyvest� sylyksen halkoja pilkotuksi. Ne oli viet�v�,
mutta h�n on uupunut, tahtoo hetken verran puun rungolla lev�ht��.

Vetiset ovat silm�t, murtunut on katse, veltot ovat kasvot, leuka

tutisee, k�det vapisevat, vaikeasti pihisee henki ahtaassa rinnassa, ja
heikosti syd�n ly�. Syksyisen lehdett�m�n lehdon l�pi n�kee h�n
valkoisen tupansa, ja sen aukinaisen oven aholle paistavan mustaa
mets�� vasten kelme�n syysillan valossa... Se on h�nen tupansa, h�nen
oma tekem�ns�... Kun jaksaisi saada nuo puut t�st� pihaan... H�n
katselee sit�, ja yht'�kki� n�ytt�� se olevan hyvin kaukana, niinkuin
jossakin toisella puolen maailman. H�n pyhk�isee vett� silm�st��n, ja
nyt on tupa l�hemp�n�, mutta n�kyy hyvin ep�selv�sti yh� tihenev�n
oksaverkon l�pi ... ei n�y muuta kuin valkoinen sein� ja musta ovi.
Taivas on mets�n takana kuulakka ja keltainen. Kylm� puistattaa
hiestyneit� hartioita. Pit�isi pian saada pirtti l�mmit�... Nyt se on
taas paikoillaan, ja siit� erottaa nurkat ja salvaimet. �Siin� ehk�
viel� vuosia el�n. Ehk� kunta antaa t�h�n apuaan, jos en itse jaksa...�
L�mmin virtaus tunkee ruumiin l�pi, vaan ei tunnu jaksavan viel�
nousta, t�ytyy viel� hetkinen huoahtaa. Ja h�n istuu eik� mit��n
ajattele.

Silloin kuuluu naputusta jostakin, niinkuin ly�t�isiin siell� vasaralla

naulan p��h�n ja tulee mieleen ajatus: �Kenenk�h�n kirstun nauloja
ly�nev�t?�--V�h�n ajan p��st� kuuluu hovista iltakellon soitto toiselta
puolen j�rven:--�Kenenk�h�n sielukelloja soittanevat?�

Yh� himmenee maailma, on kuin olisi usva noussut tuvan eteen. Ei kuulu
en�� naputusta eik� soi en�� kello, mutta nyt on kuin mets� humisisi.
H�n kumartuu poimimaan puita syliins�, mutta silloin tuuskahtaa h�n
suulleen halkojensa p��lle, vier�ht�� siit� kyljelleen maahan
karisseiden lehtien p��lle, kuivuneen puun viereen, kivi p��naluisena.

Valkoinen tupa seisoo pimenev�n ahon reunassa mustien kantojen

keskess�, ja musta ovi katselee eteens� kuin kummissaan kysyen:
�Kenelle se minut teki, kun ei tulekaan?�

Toisille oli Matti tupansakin tehnyt...

AINOA POIKA.

Olin polkupy�r�retkell�, ja oli olevinaan ��rett�m�n t�rke�t�, ett�

juuri sill� ja sill� tunnilla ja minuutilla joutuisin perille. Olin
asettanut itselleni p��m��r�n ja olisin omissa silmiss�ni kovin
alentunut, ellen olisi tehnyt kaikkea voitavaani sit� saavuttaakseni.
Mielest�ni t�ytyi kaiken, joka asettui esteeksi tielleni, v�isty�.
Vastaan tulevat, huonot tien kohdat, kyl�n kohdilla leikkiv�t lapset,
tyhm�t lehm�t ja muut semmoiset her�ttiv�t minussa oikeutettua
suuttumusta, joka kyll� n�kyi tuikeista rypyist� otsallani ja kuului
siit� vihaisesta ��nest�, mill� merkkitorveni t�r�hti. Pois tielt�!...
t�rkeint� t�ss� kaikessa on, ett� min� p��sen menem��n!

Silloin tapahtui er��ss� vastam�ess�, ett� huomasin toisen polkimen

mutterin pudonneen. Eik� ollut ajattelemistakaan matkan jatkamista
py�r�ll�, ellen saisi vikaa korjatuksi.

Tietysti kirosin min� kaikki polkupy�r�kauppiaat, ja tietysti oli se

minusta erinomaisesti meid�n kehittym�tt�mi� olojamme kuvaavaa, ettei
meill� maaseudulla miss��n ole sepp��, joka osaisi v�h�nkin isomman
vamman polkupy�r�ss� parantaa--josta minulla kyll� oli usein ollut
kokemusta. T�llaisen vian voisi kyll� kuka sepp� tahansa korjata, mutta
tietysti ne taaskaan eiv�t osaa asettua sinne, miss� niit�
tarvittaisiin. Mikseiv�t aseta pajojaan niin, ett� ovat kaikkiin
tarpeisiin saapuvilla!

T�ll� kertaa auttoi minua kuitenkin onneni aivan odottamatta.

K�velty�ni v�h�n matkaa py�r��ni taluttaen saavuin kyl��n, jossa ei
ollut ainoastaan sepp�, vaan sepp� semmoinen, joka osasi tehd� uuden
mutterin polkimeeni.

H�n oli takomassa pajassaan maantien vieress�. Oli kiireisin hein�aika,

ja h�n teroitti parhaillaan viikatteita. Silloin en sit� huomannut,
vasta j�lkeenp�in on muisto siit� mieleeni ilmestynyt. Olin niin
touhuissani kuin ainoastaan matkassaan keskeytynyt py�r�ilij� voi olla,
ja huusin jo kynnyksen takaa:

--Hoi, sepp�, hevostani kengitt�m��n!--ja py�r�ytin koneeni oven eteen.

Sepp� laski viikatteen ja vasaran k�dest��n ja tuli ovelle. H�n oli

vanha, pieni, ryppyinen ja kumarahartiainen mies, p��ss�
messinkisankaiset silm�lasit. Ensin katsoi h�n minua tutkivasti,
minusta n�ytti arvostelevasti, ehk� moittivastikin. Mutta se katse
katosi kohta, ja sijaan tuli alakuloinen ilme, joka samassa vaihtui
hyv�ntahtoiseksi uteliaisuudeksi, melkein hellyydeksi, jonka usein
tapaa vanhoissa k�sity�l�isiss�, kun he katselevat jotakin heille
uskottua korjattavaa kapinetta.

--Vai on kenk� hevoselta pudonnut! virkkoi h�n hym�ht�en ja alkoi

tarkastella py�r��ni. N�yttelin h�nelle sit�, k��ntelin ja py�rittelin
ja kehuskelin ja olin erinomaisen tyytyv�inen itseeni, kun n�in, ett�
h�n osasi tai ainakin n�ytti osaavan panna arvoa siihen, miten mainio
ja mukava ja v�ltt�m�t�n kapine t�mm�inen polkupy�r� on.

H�nen laittaessaan mutteria jatkoin min� esityst�ni ja n�yttelin

ruuviavaimia ja muita py�r�ni kapineita ja kehoittelin h�nt�kin
itselleen semmoisia hankkimaan. H�n my�ntelee hyv�ntahtoisesti ja
tunnustaa oikeaksi ehdotukseni, ett� h�nen pit�isi hankkia
py�r�kapineita: kuulia, puolapuita, venttiilivehkeit�, muttereita ja
sen semmoisia--siit� voisi tulla hyv� aff��ri n�in valtatien varrella,
varsinkin jos h�n viel� panisi ilmoitustaulun maantien viereen.

Ukko teki ty�t��n eik� vastustellut, ja min� intouduin yh� enemm�n

omista sanoistani ja esiinnyin niinkuin polkupy�r�in korjuu olisi ollut
t�rkeint� ja ainoata arvokasta, mit� sepp� yleens� voi tehd�. Mit� ne
nuo viikatteet ja aurain k�rjet ja lapiot ja kuokat--no, niit� h�n
tietysti voisi tehd� sivut�in��n...

Lienee minulla kuitenkin ollut jonkinlainen tunne siit�, ett� min�

t�ss� sent��n pid�n liian paljon ja liian suurta ��nt� py�r�st�ni ja
itsest�ni--olin tietysti my�skin puhunut enn�tyksist�ni--koska min�,
sitten kun sepp� oli saanut mutterin valmiiksi ja se oli ruuvattu
paikoilleen, katsoin pit�v�ni sanoa jotakin kohteliasta h�nenkin
kapineistaan.

--Teill� on tilava paja t�ss�, sanoin min�.

--Onhan t�ss� tilaa yhdelle miehelle, sanoi h�n. K��ntyi sitten ahjoon
p�in, siirsi siin� v�h�n hiili� lapiollaan ja lis�si:--Olisi ollut
tilaa kahdellekin, ja on ollutkin.

Vasta nyt min� huomasin istuneeni toisen ahjon pankolla, joka oli
vastap�isell� sein�ll� h�nen omaa ahjoaan, ja nojanneeni palkeen
varteen.

--Kukas t�ss� on takonut? kysyin.

--Poikani siin� takoi, vastasi h�n yh� ahjossaan askaroiden.

--Miss�s poika nyt on?

--Kuoli kaksi viikkoa sitten.

--Vai kuoli, sanoin min�. Ja luultavasti olisi asia j��nyt siihen,
h�nen sit� sen enemp�� kertomatta, ellen olisi kysynyt--n��n vuoksi
vain, ilman sen suurempaa osanottoa:--Mihin tautiin kuoli?

H�n k��nsi kasvonsa p�in--en n�hnyt niiss� mit��n liikutuksen merkki�,

ellei siksi voisi sanoa sit�, ett� kulmakarvat olivat pystymm�ss� ja
ett� h�n ik��nkuin aiheettomasti r�p�ytti silmi��n muutamia kertoja ja
virkkoi:

--Tapaturmaisesti h�n kuoli.

Minussa her�si ep�m��r�inen tunne, niinkuin olisi minua pit�nyt jonkin

h�vett��, ja kysyin jo paljoa suuremmalla osanotolla, kuinka se oli ...
mink� tapaturman kautta h�n oli kuollut?

--Hakivat korjaamaan h�yrykoneen huimaratasta tuonne hovin

h�yrymyllylle. Sit� laittaessaan tarttui se hihnaan ja murskautui
kuoliaaksi.

Tahdoin tarkempaa selkoa, ja h�n antoi minulle yksityiskohtaisen

kertomuksen siit�, miten onnettomuus oli tapahtunut. Myllyss� oli kaksi
ratasta l�hekk�in, ja toinen niist� oli joutunut ep�kuntoon, mutta
toinen oli k�ynniss�. Se seisoo niiden v�liss� ja asettelee mutteria ja
kun on saanut sen paikoilleen ja alkaa per�yty�, niin miten lienee
tarttunut liikkeess� oleva hihna vaatteisiin, ja lenn�tt�� kattoon ja
paiskaa sielt� alas...

--Ja siihen kuoli?

--Ei hievahtanutkaan eik� huutoa suusta p��st�nyt. Ei ollut verihaavaa

eik� tietty� luun vikaakaan p��lle p�in n�hden.

--Seh�n oli kauhea tapaus! huudahdin min�.

En tied�, mit� h�n siit� ajatteli, mutta en min� ainakaan huomannut

h�ness� mit��n, jota olisi voinut sanoa liikutukseksi. Puhuessaan oli
h�n katsellut minua vetisill�, punareunaisilla vanhan miehen
silmill��n, siirt�nyt pari kertaa lasit otsalle ja koskettanut
peukalolla luomiaan. En n�hnyt mit��n kyynelt� vier�ht�v�n poskelle, en
tied�, saiko h�n sielt� jostakin syvemm�lt� tulvimaan yrittelev�n
l�hteen tuketuksi, vai oliko aurinko vain h�nen silm��ns� pist�nyt.
Yht� rauhallisesti jatkoi h�n vain kuvaustaan, uudistaen toiseen
kertaan samat asiat ja tehden muutamia lis�yksi�, niinkuin tapaus
semmoisenaan olisi h�nt� ennen muuta kiinnostanut ja niinkuin se olisi
ollut p��asia, miten tuo kaikki oli noin tapahtunut, ja sivuasia se,
ett� se oli h�nen ainoa poikansa, jolle se oli tapahtunut.

H�n oli ollut itse saapuvilla poikansa apuna, kertoi ukko viel�.
Rattaiden v�list� per�ytyess��n oli hihna tarttunut h�nt�kin takkiin ja
halkaissut sen. Jos oli takki tukevampaa vaatetta, vei se h�netkin
menness��n. Kun h�n siin� s�ik�yksest��n toinnuttuaan katsahti
taakseen, niin ei n�hnytk��n Anttia.--�Minnekk� se poika joutui?� kysyi
h�n itselt��n. Silloin n�ki h�n sen suullaan maassa toisessa p��ss�
huonetta, jonne hihna oli sen heitt�nyt.

--Kun olisi ollut Antillakin pusero, mutta sill� oli sarkanuttu, joka
ei revennyt. Vaan se tuo toki oli hyv�, ettei ollut verihaavaa eik�
luun vikaa ... makasi kirstussaan niin kauniisti kuin mik� muukin
kuollut, viel� ehk� v�h�n kauniimmastikin, kun ei ollut tauti poskia
kalventanut.

H�n n�ytti omistavan sen ik��nkuin lohdutukseksi itselleen, ett�

vainaja oli maannut kirstussaan niin--kauniisti.

Oliko h�nen surunsa ainoan pojan kuolemasta niin pieni, ettei se

kaivannutkaan suurempaa lohdutusta?

Usein olen kuullut sit� v�itett�v�n, ett� luonnonlasten tyyneys

t�llaisissa tilaisuuksissa oikeastaan onkin vain tunteettomuutta. Min�
olen vakuutettu siit�, ett� se ei ollut tunteettomuutta, vaan
huippuunsa kehittynytt� itsens� kielt�mist�, itsens� hillitsemist� ja
hienotunteista h�veli�isyytt�, joka esti h�nt� asettamasta surujaan
maailman n�ht�v�ksi.

--Mit�s olen velkaa? kysyin min�, saamatta muuta sanotuksi.

--Olisiko paljon viisikymment� penni�.

Kun l�hdin, tarttui h�n heti ty�h�n, jonka olin tullessani

keskeytt�nyt. Mutta liukuessani siit� maantiet� pitkin parannetun
py�r�ni p��ll� ajattelin itse�ni �sken tulemassa t�ydess� touhussani
h�nen pajalleen ja selitt�m�ss� h�nelle py�r�ni etuja ja sen
rakennetta, niinkuin se olisi ollut t�rkein asia ja ainoa ajateltava
t�ss� maailmassa.

Jos min� olisin ollut t�m� sepp�, jos minulta olisi mennyt ainoa
poikani, jota olin pienest� pit�en opettanut ammattiini ja joka
vuosikymmenen jo oli takonut kanssani samalla alasimella--olisinkohan
min� ensimm�isen maankulkijan mieliksi voinut ruveta ottamaan osaa
h�nen urheiluinnostukseensa--kaksi viikkoa onnettomuuden j�lkeen?

VANHA KELLO.

Tulin kerran kotiin meluisesta, rient�v�st� maailmasta, jossa el�m�

s�tk�tt�� ja s�risee kuin her�tt�j�kello, ajaen sinut armottomasti yl�s
makeimmista unistasi.

Ajan kuluessa alkoi minusta tuntua kuin olisi jokin muutos talossa
tapahtunut, vaikken voinut sanoa, mit� se oli. Oli tullut sen ilmaan
jotakin uutta, joka ei oloaan ilmaissut, mutta joka kuitenkin oli
olemassa. En tehnyt siit� sen tarkempaa selkoa itselleni niin kauan,
kun talossa valvottiin. Vasta sitten, kun kaikki muut olivat
vet�ytyneet pois huoneestani ja min� k�vin laittautumaan levolle, alkoi
korviini kuulua kuin hiljainen tassutus. Oli kuin olisi joku raottanut
ovea, joku vanha t�ti, talon tonttu, joka sukkasillaan tulee sanomaan
hyv�� y�t� ja kuiskaten kysym��n, onko t��ll� kaikki, mit� tarvitaan.

Se oli seisahtunut oven pieleen, ollut siin� koko illan, tuo vanha
kaappi, satavuotinen Morakello ja n�ytti nyt hyv�ntahtoisesti ja
myh�ellen minulle silm�� iskev�n.

No, katsohan sit�! Mit� sin� siin� ... kaikkia vanhoja romuja t�ss� ...
tuommoinen koppoli kuin kellotapuli!
L�hestyin sit� hyvin ep�kunnioittavasti, avasin sen oven, ivasin sen
raskaita malmiluoteja ja nuoraketjuja ja nostin sen p��hinett�, jonka
sis�ss� oli taulu ja koneisto. Se oli todellakin kuin vanha eukko,
py�re�naamainen ja hyvin naurettavan n�k�inen, kankea hame yll� ja
keskelt� vain v�h�ist� kaitaisempi kuin muualta. Mutta samassa alkoi
minua s��litt�� sen turvattomuus, oli kuin olisin riist�nyt myssyn
omalta �idilt�ni ja paljastanut h�nen harmaat ja harvat hiuksensa
vierasten n�hden.

Asetin sen varovasti paikoilleen, pyysin melkein anteeksi r�yhkeytt�ni,

ja se antoi--l�i hiljaisesti ja kuin kuiskaten hyv�� y�t�.

En ole el�m�ss�ni nukkunut niin rauhallista y�t� kuin silloin.

Kuuntelin sit� ennen uneen vaipumistani. Se k�veli yh� edelleen yht�
varovasti ja l�i tuntinsa unettavasti ja tyynnytt�v�sti kuin jokin
et�inen kirkon kello. Y�n kuluessa se valvoi ja karkoitti pois kaikki
unien pahat henget. Ja kuinka hell�varoen ja hienotuntoisesti se
aamulla minut her�tti! Oli kuin olisi tullut sis��n tuo sama vanha t�ti
kahvitarjotinta kantaen, j�tt�nyt sen p�yd�lle p��ni pohjiin ja
poistunut yht� hiljaa kuin oli tullut. Mik� ero t�m�n ja
her�tt�j�kellon v�lill�!

Meist� tuli t�m�n j�lkeen parhaat yst�v�t.

Kuinka yksinkertaiset ja samalla lujat ovat sen rakenteet! Siin� on

tekij�ns� k�den j�lki ja osa h�nen hengest��n jokaisessa
yksityiskohdassa! K�sin tehty on pieninkin ratas ja sormin nakerrettu
jokainen hammas. Ei ole siin� ainoatakaan liikaa laitosta eik� turhaa
koristetta. Ei ole ruuveja, vaan tarkasti kotkatuita nauloja, ei
raksahtelevia vitjoja eik� vietereit�, vaan lujasti punotut nuorat,
joiden p��ss� riippuvat luodit k�ytt�v�t sit� ikuisen ja aina yht�
levollisen painovoiman avulla. Se on tuo salaper�inen luonnonilmi�,
avaruuksien koneistoa k�ytt�v� voima, joka Moraakin k�ytt��. Ja se on
kai se sukulaisuus, joka luopi siihen sen salaper�isyyden, joka sill�
on ja jota sen pitk�, joukealiikkeinen heiluri tasaisilla
naksahduksillaan tulkitsee. Ne liikkeet eiv�t ole h�tik�ivi� kuin
taskukellon eiv�tk� my�sk��n teeskennellyn hitaita niinkuin
uudenaikaisen regulaattorin, josta ei tied�, k�yk� se vai seisoo.

Ei koskaan sill� ole kiire, mutta aina se enn�tt��. Ja samoin tekee

sekin, joka sen mukaan el�m�ns� j�rjest��. Se jakaa aikaa kuin �idin
k�dell�, aina runsaasti, mutta ei koskaan liiaksi, sill� vaikkei se
ket��n kiirehdi, niin ei se laiminly� muistuttamattakaan. Sen j�lkeen,
kun se tuli taloon, en ole koskaan my�h�stynyt, rauhaisuudellaan ja
tyyneydell��n pakottaa se minut s��nn�lliseen el�m��n. Minun on nyt
mahdoton valvoa yli puolen y�n, sill� jokainen nappaus on kahdentoista
j�lkeen kolkutusta omalletunnolleni. Ja yht� vaikea on minun nukkua
liian pitk��n aamulla, sill� jos sen teen, n�ytt�� minusta, kuin se
minua moittivin, suurin silmin katselisi. Sen kasvot ovatkin niin
rehelliset ja sen arapialaiset numerot niin avonaiset, ett� niist� heti
n�kee, mit� sill� on mieless�. Tuo v�h�n kupera, kiilloittamaton taulu
ei koskaan heijasta valoa niinkuin niin monet uudenaikaiset kellot,
joita katsoessa aina saat kiert�� m��r�ttyyn paikkaan kurkkimaan.
Vilkaisemalla saa jo Morat�dilt� tiedon ajan menosta, ja ulkona
kulkijatkin k�yv�t usein ikkunan ohi silt� aikaa tiet�m��n. Ja se
vastaa tarkoitustaan siihenkin n�hden, ett� on kookas, niinkuin pit��
ollakin sen, joka mittaa suuruutta semmoista kuin on aika. Tarkkaan se
aikansa mittaa. Liek� viel� ik�n��n j�tt�nyt tai edist�nyt. Kuka tiet��
lukea tunnit, jotka se on soittanut! Kuinka monelle liek��n se h�nen
ensimm�isen hetkens� ly�nyt ja kuinka monelle viimeisen soinut! Aika
joutuu usein pois tahdistaan, edistyy, taantuu ja saattaa joskus menn�
kokonaan saranoiltaan, jonne sit� ihmiskunnan onnen sep�t saavat kauan
takaisin sijoitella. Mora ei koskaan kiihkoile, ei koskaan hermostu
eik� n�yt� koskaan aikovan polultaan poiketa. Yht� se vain pyyt��: ett�
kerran viikossa h�nt� kohennat.

Vaan kerran se ehk� senkin veto loppuu, katkeaa joku kara tai rikkoutuu
ratas. Heilurin koukku ei saakaan en�� kiinni hampaasta, sen vauhti
hiljenee ja ��ni menee v�hitellen painuksiin ja p��ttyy hiljaiseen
kuiskaukseen. Henki on l�htenyt, ajan rattaat ovat lakanneet
liikkumasta. Ei mit��n kouristuksia, ei mit��n kuoleman kamppausta,
kauan aikaa liikkuu viel� heiluri, kunnes antautuu sen saman voiman
vangiksi, joka oli sen el�m�, ja seisoo suorana maan keskipistett�
kohti, valmiissa kirstussaan.

Mutta viel� on siihen aikaa paljon. On niin omituista ajatella, ett�

tuo yst�v�ni tuossa, joka nyt sekunti sekunnilta el�� samaa el�m��
kanssani, on el�nyt yht� l�heisiss� suhteissa kokonaisen vuosisadan
muiden minulle tuntemattomien kanssa ja ett� se viel� tulee seuraamaan
aikaa ja ihmisten rientoja kauas tulevan vuosisadan helmaan. Sata
vuotta k�yty��n voi se k�yd� viel� toiset sata vuotta, voi soittaa
viel� monen sukupolven syntym�n ja ly�d� heid�n viimeiset hetkens�.

Sek� se lienee, joka on her�tt�nyt minussa vanhaa kelloani kohtaan niin

suurta kunnioitusta, ett� v�list� vaistomaisesti otan lakin p��st�ni
k�ydess�ni kysym��n h�nelt� ajan kulusta.

HANNA.

H�n astuu kev�isen� y�n� Alppilan tiet� kaupunkiin p�in. H�n kulkee
kiivaasti kuin jotakin paetakseen. Puheet, maljat ja tanssin soitto
soivat h�nen korvissaan ja kiusaavat h�nt�, ja lattialla parveilevien
ihmisten kasvot, vartalot ja liikkeet ovat yh� h�nen silmiss��n, h�nt�
seuraten. H�n tahtoo p��st� sit� kuulemasta ja n�kem�st�, ja kiirein
askelin koettaa h�n rient��, j�tt��kseen kaiken sen j�lkeens�,
ainiaaksi j�lkeens�.

H�n on komea ja pitk� nainen, vartalo suora ja solakka ja kasvot

sopusuhtaiset ja s��nn�lliset. Ne olisivat kauniitkin, jos eiv�t olisi
niin rehellisen totiset ja vakavat, niin tiedottomat kaikista
eduistaan, ja jos eiv�t nyt niin peittelem�tt�, niin hillitt�m�sti
ilmaisisi sit� surua ja tuskaa, joka h�nen rintansa t�ytt��. Niiss� on
ilme niinkuin �idin, joka on ainoan lapsensa kadottanut, joka sit�
etsii, tiet�en ei koskaan en�� l�yt�v�ns� ja joka melkein kiukkuisesti
kysyy kohtalolta, miksi, miksi piti sen niin k�yd�, miksi piti juuri
minulle niin ... mit� olen min� tehnyt?

H�n on etsinyt onneaan ... ei ole sit� oikeastaan etsinyt, ei ole

osannut etsi�, on sit� vain toivonut. Toivonut nuoresta tyt�st� alkaen,
unohtanut sen usein pienempi� sisariaan ja �iti��n hoitaessaan ja heit�
opettajatartuloillaan el�tt�ess��n, mutta toivonut taas, saanut siit�
voimaa ja ollut sen alle menehty�.
Mutta h�n ei ole l�yt�nyt onneaan, tai oikeastaan onni ei ole l�yt�nyt
h�nt�. H�n on niit�, joista tulisi parhaat vaimot ja hellimm�t �idit,
mutta joita ei kukaan huomaa eik� kukaan �ly� pyyt�� siihen, mihin he
parhaiten sopisivat. Ne ovat niit� kylm�n n�k�isi� solkikoivuja, joiden
ohi silm� aina katsoo pys�hty�kseen pihlajaan tai tuomeen, jotka
kukkivat ja tuoksuvat. Koivu ei keikaile, ei lepattele lehti��n, on
hiukan yksitoikkoinen, mutta uskollinen ja totinen.

Taas oli toivo her�nnyt kauan aikaa unohduksissa oltuaan. Ja nyt se oli
ensi kerran tullut niin likelle, ett� tuntui olevan toteutumassa. Ei
h�nell� ollut aikaa etsi� yst�vi� nuorten iloista, ei varoja
tanssiaisiin pukeutua, k�yh�n lesken tyt�ll�, eik� kes�isin maalla
matkustella ja olla kylpypaikoissa tuttavuuksia tekem�ss�. Niin pian
kuin h�n koulustaan p��si, alkoivat opetustunnit milloin miss�kin
koulussa. Nyt viimein oli h�n saanut vakinaisen paikan. Ja samassa
koulussa oli ollut viime kev�tlukukauden sijaisopettajana--h�n.

Se olisi sopinut niin hyvin, yhdess� olisivat he ty�skennelleet,

panneet palkkansa yhteen--se oli n�ytt�nyt kaikin puolin mahdolliselta.
Pitkin kev�tt�, kun p�iv� paistoi luokkahuoneen suurista ikkunoista
sis��n ja h�nen syv� bassonsa kuului toiselta luokalta ja kun he
opettajain huoneessa tapasivat toisensa ja keskustelivat totisesti ja
vakavasti kasvatusopillisista kysymyksist� ja hra Lind h�nt� joskus
kotiinkin saattoi, vaikkei ollut sama matka--oli h�n sit� alkanut
ajatella, hellytell� sit� ajatustaan kuin kapalolasta, pukenut sen
pienoisensa yh� somempiin vaatteihinsa, hymyillyt sille kuin
haavenukelle, uskonut unelmaansa yh� enemm�n ja viimein kiintynyt
siihen kuin omaansa. Hra Lind, joka kuului Matkailijayhdistykseen, sai
h�netkin rupeamaan j�seneksi ja k�ym��n kokouksissa. Ja nyt oli h�n
saanut h�net ottamaan osaa kev�tjuhlaankin, joka vietettiin Alppilassa.
H�n oli mennyt sinne.

H�n oli mennyt sinne siin� varmassa toivossa, ett� nyt se tapahtuisi.
Jos se yleens� ollenkaan tapahtuisi, niin pit�isi sen nyt tapahtua. Ei
h�n en�� voisi ajatella kes�� kuumassa, ik�v�ss� kaupungissa tai
yksin�isess� kalastajan majassa saaristossa kahden kesken �idin kanssa.
Sisaret olivat jo niin suuret, ett� tulivat omin voimin toimeen eiv�tk�
h�nen hoitoaan tarvinneet, ensi kes�ksi olivat he kutsutut mik� minkin
toverinsa luo. Niin kauan kuin he tarvitsivat hoitoa ja johtoa, oli
jotakin tarkoitusta t�ll� t�mm�isell� el�m�ll�; nyt ei sill� ollut
mit��n. H�n oli ajatellut t�t� uutta k��nnett� el�m�ss��n mahdollisena,
ainoastaan kuin palkkiona kaikista uhrauksista ja kaikesta
ep�itsekk��st� ty�st��n. Jos se tulisi h�nelle, onni, tahtoi h�n sen
vain siin� muodossa ottaa vastaan. Siksi tuntui se niin todelliselta,
niin oikeutetulta. Ja siksi oli h�n mennyt t�h�n kev�tjuhlaan ilolla ja
luottamuksella, melkein varmuudella.

Mutta h�nen ei olisi pit�nyt sinne menn�!

Eih�n ollut mit��n ratkaisevaa tapahtunut, ei ollut mit��n kysymyst�

tehty eik� vastausta annettu, ei ollut edes viitattukaan siihen. Mutta
Hannan mielest� oli se kuitenkin kuin sovittu, ja nyt se sopimus t�n��n
vahvistettaisiin.

H�n tuli yksin Alppilaan, jonne jo suurin osa muita osanottajia oli
ennen h�nt� kokoontunut. Hra Lind oli h�nkin juuri tullut, n�ht�v�sti
er�iden neitosten seurassa, joilta juuri auttoi p��llysvaatteita ylt�.
Tuttavallisesti, mutta kylm�sti ja ilman mit��n salaisen sopimuksen
ilmett� silmiss��n tervehti h�n Hannaa ja meni sitten toisten kanssa
saliin. Ja siit� alkoivat pettymykset. Hannasta oli, niinkuin ei h�nt�
olisi ollutkaan olemassa. Istuttiin ryhmitt�in tuttavapiirien mukaan
eri osissa salia ennen keskustelun alkamista ja sen aikana. Hanna
joutui l�helle hra Lindin seuraa, mutta kun seura oli h�nelle
tuntematon, ei h�n siihen itsest��n liittynyt eik� hra Lindk��n
esitt�nyt h�nt� tuttavilleen, vaikka oli ollut tyhj� tuoli heid�n
p�yd�ss��n.

Yht'�kki�, niinkuin kylm�n aamutuulen kosketuksesta, hajosi silloin

h�nen unelmainsa toivo, jonka ymp�rille h�n oli haaveittensa hunnun
kietonut. Ja kylm�ss�, r�ike�ss� valossa n�ki h�n kaiken, mit� sin�
iltana tapahtui.

Keskustelu alkoi, sen aiheena olivat sopivimmat matkailijasuunnat, ja

esill� oli my�skin kysymys mukavimmista matkailijapuvuista. Kaikkien
puheista k�vi ilmi, ett� he innolla valmistautuivat l�htem��n kukin
taholleen. Herra Lind kuului aikovan kanoottiretkelle sis�maahan.

Vuosikokouksessa oli valittava my�skin seuran johtokunta, johon ei

kukaan tahtonut suostua rupeamaan, varsinkin kun jonkun sen j�senen
olisi pit�nyt oleskella kaupungissa kirjeenvaihtoa ja juoksevia asioita
varten. Siit� v�itelt�ess� tuli hra Lind yht'�kki� Hannan luo ja kysyi
h�nen viereens� istuutuen, miss� h�n aikoi kes�ns� viett��.

Ilo pulpahti h�nen rinnassaan, pettymys oli kuin pois puhallettu,

h�nest� tuntui vastatessaan, niinkuin ei h�n en�� ollenkaan olisi
uskonut, mit� sanoi:

--Kai min� viet�n sen t��ll� Helsingiss�, niinkuin ennenkin.

--No, seh�n sopii! huuhdahti hra Lind iloissaan. Min� juuri aioin...

Mik� sopi? Mit� h�n aikoi?

Hra Lind pyysi puheenvuoroa, ja kun h�n sanoi juuri kuulleensa, ett�
neiti Hanna Holm tulisi j��m��n kes�ksi kaupunkiin, ehdotti h�n h�nt�
valittavaksi johtokuntaan.

H�mm�styksess��n, masennuksessaan ei Hanna saanut sanaa suustaan, se

pidettiin suostumuksena, h�net valittiin huuto��nestyksell�, ja hra
Lind nousi h�nen vierest��n liittyen omaan seuraansa, josta k��ntyiv�t
h�nt� katsomaan h�nen nimens� kuultuaan.

H�nen t�ytyi j��d� illalliselle, jota jo keskustelun aikana oli alettu

kattaa. Se ei ollut Lind, joka h�nt� pyysi j��m��n, se oli seuran
puheenjohtaja, joka n�ht�v�sti katsoi velvollisuudekseen olla h�nelle
kohtelias sen palveluksen vuoksi, jota h�n oli osoittanut
yhdistykselle. Hra Lind istui neitostensa kanssa toisessa p��ss� p�yt��
jotenkin iso��nist� iloa pit�en. Kerran nosti h�n sielt� lasinsa
tervehdykseksi vierusneitonsa mukana, joka sen ensiksi teki.

Hanna istui iloisessa, yh� vilkastuvassa seurassa, kuuli ��ni� ja

puheita ja maljan esityksi�--yksi niist� omistettiin h�nellekin,
johtokunnan uudelle j�senelle. Mit� varten h�n oli t��ll�, mist� h�n
oli tullut, kuka h�n oli, ket� ne olivat nuo? Kuka se oli tuo mies,
josta h�n oli jotakin kuvitellut, jotenkin yhdist�nyt johonkin
el�m�ss��n ... menneisyydess��nk�, tulevaisuudessaanko? Eih�n sill�
ollut et�isint� aikomustakaan ollut, ei ep�m��r�isint� ajatustakaan
siihen suuntaan. �Semmoiset kuin min� emme ole l�hitienoillakaan h�nen
ihannettaan. Se on ihan tavallinen herra, ei eroo yht��n niist�, jotka
rakastavat nuoria ja sievi� ja iloisia ja keikailevia neitosia�.

H�n nousi p�yd�st�, katkera, loukatun ylpeyden ja oman arvon tunne

rinnassaan, mutta ei kuitenkaan voinut poistua, vaikka oli aterian
aikana sen monta kertaa p��tt�nyt. P�yd�t korjattiin pian pois ja
tanssi alkoi. Ehk� min�kin tanssisin? ajatteli h�n itse��n ivaten. Hra
Lind tuli h�nt� pyyt�m��n valssiin ja h�n meni, yh� kuin itse��n
ivaten. H�n tunsi olevansa liian pitk� ja raskas vied� ja otti liian
pitki� askelia. Sanaakaan sanomatta j�tti Lind h�net parin kierroksen
j�lkeen ja poistui.

Miksei h�n l�hde, miksi h�n seisoo yh� t�ss�, mit� h�n odottaa?

H�n odotti, ett� hra Lind ehk� tulisi h�nt� saattamaan. Vai odottiko
h�n sit�, ett� n�kisi, ket� h�n saattaa?

Mutta illanvietosta ei n�ytt�nyt tahtovan loppua tulla. Tuli vain loma

tanssissa, ja seura hajautui ulos puistoon ja ravintolan
ulkoparvekkeille. Hanna p��tti l�hte�. Vihdoin oli h�n selvinnyt
siihen, ettei h�nell� ollut t��ll� mit��n tekemist�.

Rappusilla seisoi hra Lind yh� saman naisseuransa kanssa

viillyttelem�ss�.

--Joko menette? kysyi h�n n�hty��n Hannan.

--T�ytyy menn�, onhan jo aika.

--Vai niin! Jos emme siis en�� tapaa, niin saan toivottaa hauskaa
kes��!

--Samaa teille!

Ja h�n l�hti menem��n, kulki kiivaasti, melkein kuin vihan vimmassa.

H�nt� oli loukattu, h�nelle oli tehty v��ryytt�, h�nt� oli
kunnottomasti petetty! Miksi oli sen pit�nyt niin k�yd�? Mit� h�n oli
tehnyt sit� ansaitakseen? Sek� oli h�nen el�m�ns� uhrauksien palkkio?

H�n kysyi kiukkuisesti, mutta voi vastata vasta sitten, kun pahin kipu
oli ohi ja mieli rauhoittunut.

Eih�n h�nt� ollut kukaan loukannut, ei kukaan tehnyt h�nelle v��ryytt�,

ei pett�nyt kukaan muu kuin h�n itse. Miksi olisikaan se h�nest�
v�litt�nyt? Eih�n se ollut mit��n luvannut, ei mihink��n sitoutunut.
Mist� h�n siis kiukutteli ja kenelle? H�n purskahti itkuun, ja kyynelet
valuivat maahan kuin veripisarat haavoitetun, pakenevan otuksen
rinnasta. H�n huomasi istuvansa kallion laella, josta n�kyi kaupunki ja
sen takaa meri kes�y�n valossa. P�� k�siens� varassa itki h�n
kyynelens� kuiviin ja itki viel� hetken aikaa sen j�lkeenkin, kun ne
eiv�t en�� vuotaneet. Ei itkenyt en�� niin paljon omaa pettymyst��n,
oman onnensa olemattomuutta, omain toiveittensa toteutumattomuutta,
viimeiset nyyhkytyksens� omisti h�n kaikille niille, jotka ovat kerran
el�m�ss��n itkeneet niinkuin h�n nyt itki. Niit� oli paljon, niit�
seisoi kuin solakoita, surullisia koivuja mets�n� h�nen ymp�rill��n:
tuttavia, tovereita, ehk�p� h�nen omat sisarensakin, jotka vasta olivat
astuneet toiveittensa el�m��n, mutta joita se ehk� kerran itkett�isi,
niinkuin h�nt� nyt. Ja siit� kuivi kyynel ja kyynelen l�hde, ja tuli
s��li ja surku itse� ja kaikkia ja koko maailmaa.
Aamun tuulahdus sattui kuumentuneeseen poskeen, viillytteli sit� ja
tuntui niin suloiselta ja j��hdytt�v�lt� luomien alla. Aurinko teki
nousuaan, ja sen ensimm�inen valo sattui kirkon ristiin kaupungissa ja
v�r�hteli siin� kauan kuin luokseen vilkuttaen, kuin huomiota
her�tt��kseen, kuin tahtoen sanoa jotakin t�rke�t�, jota juuri t�ll�
hetkell� oli muistettava.

H�n nousi l�hte�kseen. Alppilan tielt� vuoren alta kuului iloisia

miesten ja naisten ��ni�, kuului miehek�s bassokin ja laulua. Hanna
l�hti laskeutumaan kallioita my�ten toiselle tielle, joka vei lahden
ymp�ri kaupunkiin, ja n�ki tuon tuostakin kirkon ristin kimmelt�v�n yh�
kirkastuvan aamukoin valossa.

Ei h�n tahdo moittia ket��n, ei olla kenellek��n katkera. H�nen t�ytyy

joutua kotiin, ennenkuin �iti her��. H�nen t�ytyy laittaa sisariensa
kapineet j�rjestykseen heid�n l�ht��ns� huomiseen junaan. T�ytyy
koettaa saada �iti sijoitetuksi kes�ksi johonkin l�helle saaristoon.
Niin, ja sitten on h�nen matkailijaseuran sihteerilt� k�yt�v�
tiedustelemassa noiden juoksevien asiain hoitoa.

HYVEEN PALKKA.

Ilmassa oli kev�tt� ja kiimaa. Pahimmat talvipakkaset olivat ohi, ja

aurinko alkoi jo l�mmitt��. P�iv�ll� sulatteli jo hiukan hangen pintaa
ja y�ll� sen j��ti niin, ettei n�kynyt j�lki� miss��n. Mutta sitten
satoi er��n� y�n� vitilumen, ja silloin ilmaantui polkuja pelloille ja
vainioille niin, ett� oli kuin olisivat mets�n asukkaat yht�kki�
kymmenkertaisesti lis��ntyneet. J�nikset n�yttiv�t kaiken
varovaisuutensa menett�neen ja olivat laukkailleet ylt'ymp�ri miss�
vain sattui; oravat olivat laskeutuneet puista maahan h��tanssiaisia
toimeenpanemaan, teiret, metsot ja muut linnut olivat juoksennelleet
laumoittain niitynvarsia pitkin ja siivill��n karustelleet
puoliympyr�it� lumeen. Ei kell��n n�kynyt olevan v�hint�k��n pelkoa
vihollisista, jotka muulloin joka hetki p�lyiv�t ja piiliv�t. Eik�
ollut vihollisiltakaan aikaa v�ijym��n, sill� kihlahommansa oli
heill�kin. Y�kaudet kuului kurahtelemista, ulvontaa, kotkotusta,
kuherrusta ja rausketta. Sill� mets�n v�en kuherruskuukausi oli
alkanut.

Se oli vanha Mikko Repolainen, joka n�it� huomioitaan teki, l�hdetty��n

liikkeelle p�iv�isilt� makuiltaan m�kimailla ja kulkiessaan
kuutamoisena iltana verkalleen tavallisille pyyntimailleen vainioille
ja j�rvien rannoille.

Ei nyt kuitenkaan h�nt�k��n tuntunut t�n� y�n� haluttavan k�yd�

saalista vaanimaan. Kun on juhla nuorilla, silloin on vanhainkin vaikea
ty�ss� olla.

Ja viel�h�n kihahti veri vanhankin suonissa, viel� oli voimaa j�nteiss�

ja h�nt� pyrki omin p�ins� heilahtelemaan. Viel� oli h�n ollut mukana
viime kev�isiss� karkeloissa ja hyv�tp� oli pit�nytkin ilot nuoren
revottaren kera, jonka valloitti pois penikkamaiselta sulhaseltaan.
Eih�n siit� tosin taloutta tullut, muille maille juoksi neito ja sinne
j�i, mutta hauskaa aikaa oli ollut se hankiaisten aika, ja hyv�� oli
tehnyt mielelle sit� talven pitk��n muistella.

Jos sen nyt viel� saisi k�siins�, tai toisen kenen hyv�ns�, sit�kin
nuoremman! ... ja viel�kin kivertyi valkoinen h�nn�np�� sit�
ajatellessa. Ja p��si vanhan miehen suusta pitkulainen, ulvahduksen
tapainen haukahdus, jolla h�n ilmaisi kaihonsa ja toiveensa, samalla
kun tahtoi antaa tiet��, miss� h�n itse kulki.

Oli kuutamoinen y�, ja mets� oli hiljainen ja maat uinuivat, mutta

ilmassa oli h��ilojen enteit� ja havun neulan lemua ja hongan tuoksua.

P��si toinen ulvahdus, viel� kaihoisampi kuin ensimm�inen, mutta ei

tullut vastausta siihenk��n. Vasta kun h�n kolmannen kerran ilmaisi
mielialansa, vastasi y� ja vastasi yht� aikaa kahtaalta jostakin tuolta
vainioiden takaa.

Mutta ei se ollut etsitt�v�n yst�v�n yhtym�merkki, oli kahden toisen

kaihomielisen Mikon kosintahuuto. Ne olivat rakkauden retkill� nekin,
samoilla asioilla, mutta eiv�t n�kyneet viel� hek��n omaansa yhtyneen.
Ei vastaa neito urhojen huutoon, vaikka ne kuulee ja niit� seurailee ja
l�hitienoilla pysyttelee, antaa vain etsi� ja ik�v�id�. J�lki� my�ten
se on l�ydett�v�, omin voimin kiinni otettava.

H�n pisti pieneen lyhyeen laukkaan mets�pellon poikki menness��n. Sen

keskelle ehditty��n ja ojan yli hyp�tess��n tunsi h�n yht'�kki� jotakin
tuttua sieraimissaan, pys�htyi, py�r�hti ymp�ri ja vainusi, h�nt�
komeana kaarena ilmassa, ottaakseen selkoa siit�, mist� tuli tuo
suloinen tuoksu, ja loikkasi sitten pitkin askelin, niinkuin ei olisi
jaloissa ikin� leini� ollut, pellon yli sen perimm�iseen nurkkaan.

Siit� se oli kulkenut nuori neitonen, tullut mets�st�, hiipinyt ojan

pohjaa, pist�ytynyt aukealle, py�r�ht�nyt muutamia kertoja
kantap�ill��n ja puittanut takaisin mets��n.

Hyp�hti syd�n vanhan herran rinnassa, kun h�n huomasi, ett� t��ll� se
on kulkenut, t��ll� hiiviskellyt ja saattaa olla saavutettavissa mink�
n�reen juuressa tahansa. Noilla toisilla, niill� ei ole aavistustakaan
immest�, minulla yksin on j�lki tiedossani. Kun muut ilmaan
houkuttelujaan huutavat, ja kun neito niit� kuuntelee, tulen min�
takaa, hiljaa hiivin, yll�t�n ja omakseni otan. Vanha on viisas,
vaikkei olekaan v�kev�, hammas on tyls�, vaan j�rki ter�v�, tuntee
ketutarten tavat ja ne saavuttaa, vaikkei kest�k��n kintut penikkain
kanssa kilpaa juosta.

L�hti Mikko j�lke� noutamaan ja niin oli varma siit�, ett� siin� se on
h�nen omansa juossut, ett� alkoi uutta onneaan mieless��n kuvailla.
Nuoren vaimonsa h�n voittaa, pes� hietaiseen harjuun yhdess�
kaivetaan,--tiet�� h�n paikankin, jonne ei kukaan muu osaa--siell�
penikkain kanssa piehtaroidaan poutaisina p�ivin�, yhten�ist� iloa
pidet��n kes�syd�n runsaiden ruokain ��ress�, vesilintujen poikasia
lampiloista ja luhtaniityilt� v�ijyt��n.

Keve�sti nousi vanhan ketun jalka ja aina astui h�n entiseen j�lkeen,
ettei tiet�isi toinen tuleva nartun t�st� juosseen. Silloin t�ll�in
pisti h�n turpansa maahan, nauttiakseen j�ljen tuoksusta tuoreella
lumella; ja kuta pitemm�lle h�n kulki, sit� uudemmalle se oli ja
ihanammalle.

Mutta silloin sattui sieraimeen jotakin, joka nosti karvat niskassa

pystyyn ja p��st�tti vaistomaisesti suusta �re�n ��nen kuin kirouksen.
Siin� oli yht'�kki� toinen ennen h�nt� j�lkeen yhtynyt ja l�htenyt sit�
seuraamaan... Sen min� nujerran, vaikka kuinka �k�inen olkoon, aina
min� yhden kanssa suoriudun, aina yhden penikan laudalta ly�n! Ja nyt
l�hti h�n t�ytt� laukkaa m�en rinnett� alas.

Mutta m�en alla, juuri j�rven rantaniitylle p��stess� yll�tti h�net

uusi h�mm�stys. Siin� oli viel� toinenkin j�lki, joka oli aivan �sken
kahteen edelliseen yhtynyt ja kaikki kolme olivat t�ytt� laukkaa
laskeneet j��lle p�in, naaras n�ht�v�sti vain v�h�n edell�, koska ei
ollut ero iso j�lkien tuoksu voiman. Ei ollut en�� toivoakaan h�nen
yksin omistamisestaan.

Ei l�htenyt j��lle j�lkeen vanha kettu, rantapajukon reunaa p��tyi

astelemaan, h�nt� melkein maata viist�en. Raskaalta tuntui askel, mieli
meni hajalleen, tuli mutkia matkaan. Oli kivi rannalla, sen p��lle
hyp�hti, t�ks�hytti h�nn�n juuren lumeen ja vaipui, p�� kallellaan ja
silm�t ristiin tuijottaen, alakuloisiin mietteihin.

Mit� miettii vanha mies? Miksi keskeytti matkansa? Miksi ei k�y onnensa
tiet� astumaan, vaikka oli jo saanut sen p��st� kiinni?

Valoisat olivat �sken muistot, nyt tunkevat mustat mieleen.

Semmoisia ne ovat, nartut, kyll� min� ne tunnen, kaikki yhdenlaisia,

ulkoa heid�n temppunsa osaan, t�mm�isi� ovat: viekastelijoita,
pettureita, miesten viettelij�it�. J�lki� tehd��n mets� t�yteen
houkutukseksi, ilmoitellaan itsest��n, editse juostaan, hyv�� hajua
tuprutellaan, miss� tiedet��n miesten asustelevan. L�hdet heit�
vainullasi seurailemaan, tartut j�lkeen kiinni, juoksentelet
edestakaisin, ett� p��si py�r�lle menee, etk� lopulta en�� tied�, miss�
olet. Laukkaat kielen ulos kurkustasi ja jo luulet h�net ensi askelella
yll�tt�v�si, niin �j�ht�� otsasi yhteen--toisen koiraksen kanssa.
Kaikkia houkuttelevat, kaikille h�nt��ns� heiluttavat. Siit� tappelu
syntyy, silm�t, korvat p��st� revit��n ja r�hist��n niin, ettei
n�ht�isi, ei kuultaisi, vaikka mets�mies meit� molempia h�nt��n
tarttuisi ja p��t m�s�ksi kiven kylkeen paiskaisi.

Ja miksi hyv�ksi? Ja miksi huviksi?

Onneksi sinulle, jos saat selk��si ja alakynteen joudut, sill� p��set.

Vaan jos voitat ja k��nn�hd�t ottamaan haltuusi vaivojesi palkkaa,
jonka n�it pensaan juureen painautuneen ja luulit sinua siin�
odottavan--poissa on, tiess��n, matkainsa p��ss� ja karkaa vereksin
voimin mink� kerki��, ei sinua en�� v�ltt��ksens�, vaan kiusatakseen,
kiihoittaakseen, viimeisen hengen keuhkoistasi pusertaakseen. Parasta,
kun selk�si k��nt�isit ja heitt�isit mokoman hetaleen...

No, saavutat h�net, saat h�net omaksesi--et h�nt� sin� saa, vaan h�n
sinut. Orjansa h�n sinusta tekee, panee sinut pes��ns� kaivamaan,
pakottaa sinut itselleen ja siki�illeen pitkin kes�� ruokaa kantamaan.
Parhaat palat suustasi viev�t ja repiv�t ja r�hisev�t ja n�ykkiv�t, jos
eiv�t saa mahaansa niin t�yteen, ettei kieli suuhun sovi. Vartioi siin�
luolan suuta, kierr� yh� pes�n tienoilla kuulostelemassa, onko
vihollista v�ijym�ss�, ja jos risahduksenkaan kuulet, rienn� oman
henkesi uhalla ilmoittamaan. Syksyll� heit� sitten, kun ominp�ins� ulos
uskaltavat, mets� t�ynn� vilisee, tappavat, mit� eteen sattuu,
haaskaavat riistamaat, kaikkialla jaloissa nahuavat, eik� auta lopulta
muu, kuin kaikkoa pois itse koko seudulta ja hae uudet pyydysmaat mist�
l�yd�t. Se siit� lyhyest� ilosta, ett� kerran kaksi halata sait. Se
heit� siitt�k��n!

Mutta tyyni oli y�, ja leudosti paistoi kuu, ja salaper�iset ja

houkuttelevat olivat puiden varjot tuolla mets�n rinteess�, jossa
hyrisi ja hurisi ja kuului kummia ��ni�. Vanha kettu istui yh�
kivell��n, yksin kaikessa t�ss� ilossa. Kaikilla muilla oli heill�
t��ll� yst�v�ns�, yhteiset polkunsa ja piilopaikkansa. Yksin�isyys
painoi, alakuloisuus tunki turkin alle ja kuonoa kylmensi. Koko pitk�n
talven oli h�n el�nyt vihoin muun maailman kanssa, vihamieheksi muuttui
pyydysmaiden p��lt� oman heimon mies, vihamieheksi oman heimon nainen,
vihamiehi� olivat kesken��n kaikki, jotka jalan nelj�n kulkevat. Mutta
nyt olivat kaiken maailman el�j�t yst�viksi tulleet eik� toinen
toistaan pel�nnyt.

Ei ollut mets�miehest�k��n pelkoa eik� h�nen pyydyksist��n. Nyt se

olisi ollut oma yst�v� saatava, jos mieli. Viime kes�n oli h�n omastaan
eksytty��n saanut koko kes�n yksin��n juosta. Se oli surullinen suvi,
vaikka riista suuhun juoksi. Miss� vain kulki, kaikkialla luolat t�ynn�
toisten lapsia. Minne vain tuli, vaikka olisi ukkosta piiloon paennut
ja vaikka olisi koppelo tuomisina vieraaksi tullut, vastaan harisivat
ja ikeni��n irvistiv�t. Ei ole yksink��n el�misest�. Pit�isik�
tulevakin kes� yksin��n elostella? Tulisiko niin aina vast'edes
k�ym��n? Jos ei nyt saisi, saisiko vastakaan? Eik� ollut kohta k�siss�
aika, jolloin alkaisivat hampaalliset hampaatonta hakata, jolloin saisi
alkaa etsi� kallion koloa n�lk��n kuollakseen?

Ei viel�!--Ja vanhan miehen hetkellinen tarmon tempaus oikaisi h�nen

selk�ns� ja koukisti taas tiukalle kaarelle h�nen h�nt�ns�.--Ei viel�,
vaikka sadan suden suusta olisi otettava.

Ja juuri, kunhan aikoi hyp�t� kivelt� alas l�hte�kseen sinne p�in,

minne luuli ketun nuoren tytt�ren takaa-ajajineen menneen, toiselle
puolelle j�rven, n�ki h�n, kerran viel� taakseen mets�n rantaan
katsahtaen, n�yn, joka sai selk�piin suloisesti kirpeloimaan.

H�n n�ki kettuneidon l�henev�n kive�, tulevan h�nen omia j�lki��n.

Kuinka joustavaa oli sen juoksu kuun valaisemalla hangella, kuinka
notkahteli selk�, kuinka sojotti suorana h�nt�! ... se pys�htyy,
kuulostaa, l�htee taas t�nnep�in. Se on haihduttanut kosijansa, joista
ei v�lit�, tulee nyt minua hakemaan, minua vainuaa, minua etsii--
tiesinh�n sen. Antaa vain tulla l�hemm�, min� h�nt� h�mm�styt�n,
valmistan h�nelle odottamattoman ilon...

H�n hyp�hti koppinaan alas kivelt�, kun tulija oli kohdalla. T�m�
pel�styi ja harppasi syrj��n, naristen ja ikeni��n n�ytt�en. Vanha
kettu kavahti eteen, etujalat sujoina, maha maassa ja h�nt� leimuavana
liekkin�. Toinen harisi viel� �k�isemmin, n�ykk�si purrakseen, ja kun
Mikko mist��n huolimatta yll�tteli yh� yst�v�mm�ksi, puraisi neito
vanhaa miest� suojattomaan paikkaan, niin ett� valitus p��si
puraistulta. Mielet�nn� kivusta t�ytyi h�nen k�yd� polttoa nuolemalla
sammuttamaan ... narttu oli samalla kadoksissa ... ja kun h�n siit�
v�h�n tointui, kuuli h�n rauskauksen mets�n rannasta, n�ki kaksi
koirasta siell� kohti laukkaamassa ja enn�tti parahiksi kaapaista
kivelle, kun n�m� jo sen ohitse pyyhk�isiv�t, toinen toiselta puolen.

N�m� olivat kadottaneet j�len ja iskiv�t sit� etsiess��n yhteen. Siit�

syntyi tulinen tappelu kiven ymp�rill�. Luitaan my�ten laihtuneet
kosijat k�viv�t toistensa kimppuun ulinalla, r�hin�ll� ja repiv�t
toisiaan niin, ett� karvat p�lisi. Narttu, joka oli piiloutunut kiven
alle, ilmaantui sielt� taistelua ihailemaan, h�yl�kehteli siin�
ymp�rill�, niinkuin olisi tahtonut joka puolelta n�hd� ja iloita siit�,
mit� n�ki. Kuta kiihke�mm�ksi tappelu k�vi, kuta enemm�n hanki punotti,
sit� vilkkaammin h�nt� heilui, sit� riemuisammin h�n tanssi ymp�rill�.

Vihdoin p��ttyy kahakka. Toinen on joutunut alle ja toinen sit�

h�risten kurkusta lumeen painaa. Vasta sitten, kun ei voitettu
hievahdakaan, kun makaa kuni kuolluksissa hangella, p��st�� h�net
toinen, kyyditsee menem��n ja ottaa omaksensa valloittamansa neidon,
joka edess� kiemaillen houkuttelee h�net mets��n takaisin.

Vanha kettu on seisonut kivell��n sit� n�ytelm�� katsomassa, ja kovin

se h�nen mielt��n k��nt�� ja syd�nt� etoo ja inhottaa. Hyi! tuhkaisee
h�n sieramistaan. Pthyi! sylk�isee h�n, ja h�nen karvaista turkkiansa
puistattaa. Kuinka se on typer��, rumaa ja �itel�t�! Ja h�nkin on
semmoiseen menoon osaa ottanut, semmoista tapoinaan pit�nyt, siit�
ilonsa l�yt�nyt ja sit� iloaan takaa ajanut! Onko se el�vist�
�lykk�imm�lle soveliasta? Kuinka ei h�n sit� ennen ole huomannut? Miss�
on ollut h�nen j�rkens�, ett� on semmoista hulluutta harjoittanut?
Miss� siveyden tuntonsa, ettei sen saastaisuus ole h�nelle ennen
selvinnyt?

H�n pudistaa turkkiaan, niinkuin tahtoisi nahan ruumiistaan pudistaa.

Inho itseens� ja inho koko t�h�n el�m��n tymp�isee h�nt�. Tymp�isee
koko t�m� seutu, jossa sellaista el�m�� pidet��n. Se on vasta alulla,
t�m� on vasta kiimakauden ensimm�inen y�, ja sit� tulee jatkumaan
siihen saakka, kunnes kuu lakkaa paistamasta. Kuta enemm�n kuu
suurenee, sit� hurjemmaksi mellastus k�y. Ei t��ll� tule saamaan p�iv�n
lepoa, ei y�n rauhaa. Mist� min� tied�n, milloin joku hurja nartun
hurtta taas kimppuuni k�y, milloin kaiken maailman nulikat niskaani
karkaa! Pois l�hden! p��tti h�n oikeutetun vihan ja loukatun mielen
kiukulla. Pois l�hden koko paikkakunnalta, juoksen suoraan jotakin
ilmaa kohti, sama se mit�, ojennan yhteen suuntaan, en kierr�, en
kaarra enk� j�ljelleni katsahda ... p��tynenp� sitten minne
p��tynenkin. Heti paikalla l�hden!

Ja mink� h�n oli pikaisesti p��tt�nyt, sen pani h�n pikaisesti toimeen.
Loikkasi pitk�n laukan kivelt� ja jatkoi samaan suuntaan, siin� sen
kauemmin virkailematta. Juoksi ensin sen, mit� oli t�hteen� t�st�
y�st�, juoksi koko seuraavan p�iv�n ja y�n, saapuen yh� oudommille ja
tuntemattomammille maille, kuta kauemmaksi tuli. Oli h�n joskus
ennenkin yst�v�t� etsiess��n n�in yhteen menoon juossut, mutta ei
koskaan n�in yhteen suoraan, kupeelleen katsomatta, j�ljilleen
per�ytym�tt�. Ja kun oli omasta p��t�ksest��n n�in jonkin aikaa
kulkenut, kulki h�n lopulta, niinkuin olisi h�nt� joku vet�nyt ja
toinen ty�nt�nyt jotakin varmaa matkan m��r�� kohti. Houkutuksia oli
tiell�, ja kiusauksia h�n kohtasi, mutta ei h�n niist� huolinut. Monet
nartun j�ljet olivat poikkiteloin ja pitkinp�inkin tiell�, mutta ei h�n
niiden t�hden suunnastaan poikennut.

Jo oli outo, ennen tuntematon tuores ilma v�h�n aikaa vastaan

tuoksahdellut, niinkuin sulan veden henki, kun h�n er��n� iltana
yht'�kki� n�ki kallioiselta kukkulalta edess��n aavan, lumisen ulapan,
jommoista ei ollut koskaan ennen n�hnyt. Hyvin kaukana oli matala maa
kuin mets�n ranta, mutta kahden puolen sit� ei n�kynyt muuta kuin lunta
ja taivasta.

Pani Mikko merkille maan suunnan, ja kun aurinko laski ja kuu alkoi
valaista, l�hti h�n outoa maata kohti juosta vikitt�m��n j�tt�en kuin
viivottimella vedetyn j�ljen per��ns� lumiselle kent�lle.

Sinne vei j�lki eik� ole sen n�hty sielt� takaisin tuovan. Sill�
luvattuun maahansa katseli vanha Repolainen kiviselt� kukkulalta meren
rannalla ja p��sikin sinne. Eik� ole maata sen vertaista maailmassa
kuin kaukainen saari meress�. Ihana on siell� asua, ja rieska ja hunaja
siell� vuotaa. Kallioinen saari kasvaa manteren puolella sakeata mets��
ja marjan varsikkoa, miss� pesiv�t teeret ja mets�kanat. Kivikkoa ja
kalliota on meren puoli, miss� hautovat lokit ja tiirat ja haahkat ja
telk�t ja koskelot. Ja j�niksi� on ja on rasvaisia k��rmeit�, ja tuon
tuostakin heitt�� aalto rannalle kalan raadon, usein ketun itsens�
kokoisen. Kalaa on, ja on lihaa ja munia ylt� kyllin, eik� ole ket��n
muita n�it� ev�it� jakamassa.

Voi, kuinka t��ll� on hyv� olla ja elell� raittiin ilman hengess�,

jossa ei ole koskaan liian l�mmin eik� koskaan liian kylm�!

Siell� h�n nyt vanhuutensa p�ivi� viett��, eik� ole h�t�� hampaan
tylsymisest�, kun ei ole, ket� vastaan niit� tarvitsisi hioa. Lihoo
vain ja antaa turkkinsa tuuhistua.

Usein istuu h�n kes�isin� p�ivin�, kun aurinko l�mpim�sti paistaa ja

lounaistuuli viileytt� liehtoo, korkeimman kallion huipulla ja katselee
meren v�ikett� ja ohi purjehtivien laivain valkealle paistavia
purjeita. L�mmin on sile� kaiho, t�ysi on vatsa ja mieli tyven ja
tyytyv�inen. Tulee h�n silloin t�m�n maailman menoa mietiskelless��n
kysyneeksi itselt��n, mist� hyv�st� kaikki t�m� maallisen onnen ja
tavaran siunaus h�nelle, kaikkien hylkim�lle, yht'�kki� tuli osaksi?
Mill� oli h�n sen ansainnut, mink� palkaksi se h�nelle annettiin? Kun
muut raukuen kurjia rantoja juoksevat, hiiri� ja sammakoita pahimman
n�lk�ns� sammutteeksi sy�den, kun koirat vainuaa ja myrkky ja
jalkarauta vaanivat, h�n hienointa ravintoa pureksii ja kes�t talvet
rauhassa astelee ja kenenk��n ahdistelematta--miksi on h�nen niin ylen
hyv� ollakseen?

Usein kysyy h�n sit� itselt��n, ja kun ei ole muita, jotka vastaisivat,
vastaa h�n itse:

--Siksi se on annettu minulle kaikki t�m�, etten nartuista v�litt�nyt,

ett� tein heist� tiukan eron, ett� pysyin erill��n viettelij�in parista
ja muun mets�nv�en himoista ja haluista ja sukuni kev�tkisoista. Siit�
hyv�st� se minut t�nne johdatti, sent�hden se minut t�nne toi, etten
oikealta tielt� poikennut. Sent�hden on t��ll� loppumaton riistan
vilja, sent�hden on kes� niin pitk� ja viile� ja talvi niin lyhyt ja
lauha, ja sent�hden eiv�t muut t�nne tiet� l�yd�, etteiv�t tee niinkuin
min� tein.

Ja suu vet�ytyy viekkaaseen hymyyn, ja h�n kell�ht�� kyljelleen

l�mpim�lle kalliolle ja oikaisee koipensa herttaiseen lepoon ja iskee
tuttavallisesti silm�� auringolle, joka on h�nen ainoa toverinsa ja
yst�v�ns�, eik� h�n toista tarvitse, ja joka suopi niin hyv��
t�mm�isille vanhoille veitikoillekin eik� lue heille viaksi heid�n
vanhoja syntej��n, kun he kerran itsens� totisesti parantaa tahtovat.

Kerran vuodessa, kun on ilmassa kev�tt� ja kiimaa ja kaukainen manner

salamyhk�isen� h��m�tt��, yhdytt�� h�n itsens� sinne p�in katselemasta
ja kysym�st� itselt��n, olisiko viel�kin parempi ollakseen, jos sielt�
nuori ketun tyt�r ketter�n� kaarena t�nne p�in juosta vikettelisi? Ja
v�h�n aikaa mietitty��n vastaa h�n itselleen, ett� jos h�n semmoisen
n�kisi, pois h�n sen ajaisi, tielt� k��nnytt�isi ja takaisin
kyyditseisi. Erakkona h�n t��ll� el�� tahtoo. Vakavana vanhanapoikana
kuolinp�iv��ns� kellehti�.

VARIKSET.

Me tunnemme h�net kaikki, variksen, poroporvarin lintujen

yhteiskunnassa, olemme kuulleet h�nen ��nens�, joka raakkuu meit�
vastaan joka metsik�st�, n�hneet h�nen pukunsa, tuon aina yht�
muodikkaan mustan takin ja nuo aina yht� likaisen harmaat liivit ja
housut.

Se on h�n, joka hallitsee lintujen nykyist� maailmaa, joka antaa sille

v�rityksens� ja painaa siihen leimansa. Sill� yleinen mielipide
lintujen tasavallassa on variksen. Se on h�n, joka luopi sen ja saattaa
sen kuuluville kaikkina aikoina ja kaikilla paikoilla er�maan
uudistorpasta aina merikaupungin ulkosatamaan.

Jo varhain kev��ll�, kun muut linnut vasta ovat matkalla, saapuu varis
ja antaa ��nens� kuulua yli hiljaisten hankien, tepastellessaan
tyytyv�isen� teit� pitkin, joiden aarteet h�n on rient�nyt haltuunsa
ottamaan. Pitkin kes�� me kuulemme h�nen huutonsa kauniimpina aamuina
ja ihanimpina iltoina, ja siihen hukkuu k�en kukunta ja satakielen
laulu ja leivonkin viserrys. Ja kun on syksy tullut ja muut linnut
menneet, viipyy varislauma viel� vainioillamme ja sulostuttaa el�m��mme
s�velill��n.

Emme voi ajatella mit��n vuodenaikaa, emme henno muistella mit��n

eletty� tunnelmaa, johon ei olisi liittynyt jotakin muistoa h�nest�.
Istuimme ikkunamme ��ress�, haaveillen kes�illan ihanuutta, jo lent��
kahnutteli h�n ohitsemme j�rvelt� mets��n--soutelimme rantoja pitkin
varhaisena aamuna, jo tepasteli h�n niityll� einehtim�ss�--k�yskelimme
y�n h�m�r�ss� yksin�ist� mets�polkua, jo kahahti koivu, ja r��kkyv�
parvi her�si meit� torumaan h�irityst� unesta. Kaikkialla n�imme h�net
ja kaikkialla kuulimme.

Mutta vaikka h�n onkin poroporvari tavoiltaan ja taipumuksiltaan,

vaikka tuleekin toimeen oloissa miss� hyv�ns� ja l�yt�� kaikkialla
hauskuutensa, on h�n kuitenkin suuri herkkusuu ja osaa panna arvoa
el�m�n hienouksille ja sivistyksen tarjoomille nautinnoille. Kun
tarvitaan, tyytyy h�n hakemaan eineens� takapihoilta, mutta osaa
tilaisuuden tarjoutuessa kattaa p�yt�ns� my�skin tuoreilla munilla ja
l�mpimill� laululintujen poikasilla. H�n r�mpii kyll� lietteisi�
j�rvenrantoja ja mets�stelee sammakoita mutaisilla suohaudoilla, mutta
on yht� usein tavattavana urheilemassa meren et�isimmill� kalakareilla.
Pes�n h�n kyll� paremman puutteessa rakentaa r�k�pet�j��nkin r�meen
laitaan, mutta olla vain vanha tammi j�rven niemess� tai ikihonka
harjulla, josta on kaunein n�k�ala yli koko seudun--saat olla varma,
ett� sielt� h�nen kes�huvilansa l�yd�t, jonka paikan h�n oli anastanut
jo aikoja ennen muitten lintujen tuloa.

Siell� istuu heit� laumoittain illan suussa tarinoimassa p�iv�n

tapahtumista ja pit�m�ss� puhetta huomisista toiveista ja uusista
yrityksist�. Itseens� tyytyv�isin� kyniv�t he h�yheni��n, sivelev�t
sierainkarvojaan, puhdistelevat pukuaan ja haastelevat omista
asioistaan, niinkuin ei maailmassa muita olisikaan ja niinkuin kaikki
olisi vain heit� varten varattu... Heit� varten kynt�� kartanon herra
auki niittyns� ja kesantonurmikkonsa, heit� varten kylv�� talonpoika
rukiinsa, heit� ruokkiakseen l�htee kalastaja saaristossa silakan
pyyntiin ja heid�n tarpeitaan ajatellen viritt�� lintumies takamailla
ansansa mets�poluille.

--Kaa! Kaa! Siit� heille kiitos ja kunnia!--ja se on ainoa tunnustus,

mink� varikset armollisesti ja alentuvasti antavat kaikille niille,
jotka p�iv�n pitk�n heid�n hyv�kseen ahertavat ja ty�t� tekev�t.

Mutta siin� heid�n istuessaan ja levolle laittautuessaan kuuluu

yht'�kki� huuto mets�st�, ja huuhkaja lent�� esiin, asettuen p�kkel�n
p��h�n l�himm�lle aholle odottamaan j�nisten ja mets�hiirien liikkeelle
l�ht��... R��kkyv� huuto, kirkuva diskantti kohoo sadoista kurkuista,
havumets� r�isk�� kuin olisi tuleen syttynyt, ja hurjana kiukusta
karkaa varislauma vihatun kimppuun, h�p�isem��n h�nt�, tuota outoa,
yksin�ist� ja salaper�ist� ja heist� itsest��n niin eroavaa--sill�
eiv�t vihaa varikset mit��n niinkuin sit�, joka on toisenlaista kuin he
itse. Ne huutavat lukkoon h�nen korvansa, ne n�ykkiv�t h�nt� takaa,
tuikkaavat h�nt� selk��n, heitt�v�t likaa h�nen silmilleen--vainottu
vaihtaa paikkaa ja etsii suojaa kelohongan latvasta, mutta nyt tulee
niit� sadoittain, sotajoukoittain, kaikilta ilman suunnilta, j�rvien
saarista, pelloilta, vainioilta, metsist�, yht� ainoata ahdistamaan--ja
h�peiss��n pakenee mets�n suuri mystikko louhuiseen vuoreensa. Mutta
varikset toruvat viel� kauan, ennenkuin rauhoittuvat, kiroilevat,
syljeksiv�t ja puhuvat pahaa tuosta, joka uskaltaa heid�n aloilleen
ilmaantua. Ja viel� unessaankin n�kev�t he edess��n kummituksen
suurine, kiiluvine silmineen, py�reine p�ineen, pystyine korvineen ja
koukkunokkineen, herahtavat horroksistaan ja parahtavat kuin pahaa
painajaista.

Vaan tuskin on aamu alkanut valjeta ja varislauma valmisteleikse

l�htem��n liikkeelle, kun kuuluu poutahaukka huutavan ylh��ll� ilmassa.
Haukka, ilmojen aatelismies, yksin�inen rohkea ritari, on variksille
yht� vastenmielinen kuin huuhkaja, h�m�rien salojen haltia. Mutta se on
vaarallinen vihamies, ei p��st� selk�ns� taa, kohoo yh� ylemm�,
viekottelee sielt� ilman aavoille ulapoille ja iskee kuin nuoli
niskaan.

Ei ole kell��n nyt halua l�hte� h�nt� ahdistelemaan, vaikka se sielt�

irkuu ja ilkkuu, kirkuu ja pilkkaa. Se h�nt� viitsik��n, mutta
tulkoonpas t�nne! Mutta ei sovi varisten n�ytt�� h�nt� pelk��v�ns�.
Tiet�k��n haukka, ett� on t��ll� miehi�, jos tarvitaan! Ja vanha varis
parkaisee aamutuimaansa tuikean s�velen, ja muut ymm�rt�v�t merkin ja
s�est�v�t. Silloin muutamat valitut, varisten heimon vanhimmat,
tahtovat edesk�yd� hyv�ll� esimerkill�, kohoovat korkeimpaan kuuseen,
ottavat siit� vauhtia ja kiipe�v�t v�h�n matkaa yl�s ilmojen rappusia,
ik��nkuin haukkaa takaa ajaakseen. Haukka ei viitsi varisten kanssa
riitaa rakentaa, kohoo kerran siipi��n liikauttaen yht� paljon kuin
varikset viidell�kymmenell� vet�isyll� ja katoo pian variksen silm�n
siint�m�tt�miin. Vaan eiv�t varisten valitut hetke�k��n ep�ile, ett�
heit� se pakeni. Vakuutettuina siit� levitt�v�t he siipens�, uskovat jo
itsekin olevansa haukkoja, ilmojen aatelisia, ja alkavat loivissa
kierroksissa vaakkua alas yst�v�ins� luo, jotka ovat heit� ihastuksen
ulinalla seuranneet, mutta unohtavat yht'�kki� osansa, pyrist�v�t
pyrst�j��n, r�pytt�v�t siipi��n, ovat v�h�ll� kadottaa tasapainonsa ja
pelastuvat viimein, koivet ep�toivoisesti ojollaan, l�himp��n
aidanseip��seen.

Haukka kirkaisee taas korkeudessaan ... kirkukoon! ... me varikset

maassa tepastelemme!... Meid�n on maat, meid�n on mannut, pellot,
meid�n mets�t ja j�rvien rannat!

Heid�n ne ovat, heid�n kaikki muut, paitsi asumattomat er�maat, sill�

siell� ei varis viihdy. Siell� vaakkuu korkealla ilmassa kokko,
lintujen kuningas, ainoa, jota varis pelk�� niin, ettei uskalla edes
��nt� p��st�� h�net n�hty��n. Eik� viihdy h�n meren aukeilla
ulapoillakaan,--niiden yli ei ole variksen siipi koskaan kantanut.

* * * * *

Suomi on variksen kotomaa--niinkuin kaikki muutkin maat. Mutta Suomen

varis pist�ytyy kuitenkin pahimman talvisyd�men aikana etel�ss�,
ulkomailla, ainakin varakkaimmat sen tekev�t. Pietari on h�nen
Pariisinsa, Narva h�nen Nizzansa. Mutta nyt ovat he sielt� jo kaikki
palanneet, ja sesonki on Suomessa alkanut.

Hiihtelin t�ss� tuonnottain kev�isi� hankia ja kuulin metsik�st�

rikatusta ja raakatusta, lyhyit� ��ni� ja pitki�, oli niinkuin olisivat
yhdet pit�neet puhetta ja toiset mallailleet laulaakseen. Ei
kuulostanut se kuitenkaan tavalliselta illanvietolta, ��niss� oli s�vel
surumielisyytt�, jota varisten tarinoissa harvoin tapaa. Hiivin hiljaa
luo ja tulin aukean reunaan, jonka keskell� oli korkeanlainen kivi ja
kiven ymp�rill� puissa ja maassa mustanaan variksia. Kivell� oli
kuollut kiuru, leivo lumessa sel�ll��n, jalat k�ppyr�ss�.

Luulin ensin, ett� ne olivat varikset, jotka olivat sen tuominneet

kuolemaan ja tappaneet, niinkuin tiesin heid�n tapansa olevan, ja ett�
ne nyt k�viv�t k�r�j�t� vainajan irtaimistosta. Mutta pian huomasin
erehdykseni, sill� yht'�kki� lensi varisten varis korkeaan kuuseen,
kaikki muut vaikenivat kunnioittavasti ja �Jaakko� piti heille n�in
kuuluvan puheen:

--Kaa! sanoi h�n ensiksi ja kakistelihe--sill� varistenkin kurkku on

aina ep�kunnossa juuri silloin, kun heid�n on ruvettava puhetta
pit�m��n.--Kaa!--Siin� sin� nyt olet, lintu parka, s��li sinua on, ett�
siihen kuolit, ennenkuin kes��n p��sit. Mutta oma oli syysi. Enk�
varoittanut sinua siell� Vironrannalla viimeksi tavatessamme, ett� �l�
tule t�nne, ennenkuin kuulet minun kutsuvan. Kev�t ei tule, ennenkuin
min� laulan sen tulemaan. Mutta sin� tulit vain, et totellut, tahdoit
olla kev��n airut, saada ��nesi kuulumaan ennen minua. Olisit ehk�
sittenkin pelastunut, jos olisit malttanut mielesi, noudattanut
neuvoani ja pysytellyt maaper�ss�. Mutta sinne sinun p��sem�n piti--
�yl�ilmoihin�. Kupu tyhj�n�, keveiss� kes�vaatteissasi siell� p�iv�t
p��st��n pyristelit. K�vi niinkuin ennustin: vilustuit, sairastuit ja
kuolit. Ei yksi kiuru kes�� tee, ei tee kaksikaan kiurua, kiuru yleens�
ei tee kes��. Varis se on, joka kes�n tekee, varis, joka vakoa astelee.
Olisit sin�kin tyytynyt vakoa astelemaan, olisit pysynyt peltolintuna,
johon olit oikeastaan luotu, ei sointusi siipi olisi ennen aikojaan
katkennut. Olisit yh�kin voinut meit� viserryksill�si virkist��,
niinkuin niin usein ennenkin. Min�kin olen laulaja, mutta min� en ole
koskaan pyrkinyt lent�m��n korkeammalle kuin siivet kantaa. Min� olen
aina tyytynyt laulamaan aidan seip��st�, korkeintaan kuusen latvasta.
Sent�hden olen min� se laulaja, mik� olen. Jos olisit minua totellut,
olisit sin�kin nyt se laulaja, mik� min�kin. Mutta nyt ei ole minulla
muuta j�ljell� kuin viimeisen� raskaana velvollisuutena laskea kaa!--
kaa!--kaipauksen seppele sinun ennenaikaiselle haudallesi ja kiitt��
sinua kaikesta siit�, mit� meille olit, ja vaa!--vaa!--varsinkin siit�,
mit� olisit voinut olla.

Jo vaikeni varis, lopetti puheensa, jota liikutuksen nyyhkytykset tuon

tuostakin olivat keskeytt�neet, levitti siipens� ja laski, kiven yli
lent�en, seppeleens� kuolleen kiurusen haudalle.

Ja muut varikset seisoivat ymp�rill� ja olivat liikutettuja.

YRJ� ANTMAN JA KUMPP.

Me kaikki h�nen virkatoverinsa ja vanhat tuttavansa olimme kovasti

ihmeiss�mme siit� muutoksesta, joka yhteisess� yst�v�ss�mme Yrj�
Antmanissa yht'�kki� oli tapahtunut. Meill� pikku virkamiehill�, jotka
el�mme jotenkin yksitoikkoista ja henkisesti k�yh�� el�m��
varsinaisilla ty�aloillamme, on taipumus joutua usein hyvinkin
kummallisten sivuharrastusten haltuun. Kaikenlaiset ajan kuumetaudit
tarttuvat meihin helposti ja pit�v�t meid�t kovasti kourissaan.
Jaegerianismi, vegetarianismi, kanootti- ja polkupy�r�raivot y.m.s.
valitsevat meid�n joukostamme ensimm�iset ja varmimmat uhrinsa.
Suuremmat ja voimakkaammat luonteet heitt�ytyv�t valtiollisen ja
kunnallisen el�m�n py�rteist� hakemaan vaihtelua sielulleen ja
tyydytyst� vaikutushalulleen. Jokaisella meill� on aina jokin oma oksa,
jolle joutoaikoinamme istahdamme, ja usein me istumme puunoksalla,
jolta meit� kaikista v�himmin olisi voinut odottaa tapaavansa. Hyvin
ahkerasti istuttu oksa on t�t� nyky� aff��rimiehen oksa, ja sille
oksalle oli yhteinen yst�v�mme Yrj� Antman istuutunut.

Mutta siin� olisi luullut h�net kaikista v�himmin tapaavansa, sill� h�n
niinkuin melkein kaikki muutkin viisaimmat miehet maassamme oli saanut
tuon n.s. klassillis-ihanteellisen kasvatuksen ja kulkeutunut sit� uraa
latinan ja kreikan pitkospuita my�ten pienoiseen virkaan, joka ei
mitenk��n olisi voinut kehitt�� liikemiehen taipumuksia, jos niit�
olisi ollutkin. H�nen esi-isiss��n ei niit� ainakaan tiedetty olleen,
ja kauan ne pysyiv�t salassa h�nelt� itselt��nkin. Ollen jotakuinkin
n�pp�r� numeromies oli h�nen nime��n kyll� joskus n�hty
kansallismielisten seurain tilintarkastajana ja ker�yslistain
vastaanottajana--ainoat toimet, joihin finanssineroja takavuosina
tarvittiin kansallisen asian palveluksessa. Muuten h�n ei juuri ottanut
vaikuttavaa osaa kansallisiin harrastuksiin. H�n kyll� oli mukana,
mutta passiivisesti, h�nen is�nmaansa ei toistaiseksi l�yt�nyt h�ness�
muuta k�ytett�v�� kuin mink� se k�ytti h�nt� virkatoimessaan. H�nen
aikansa ei ollut viel� tullut.

Mutta kun kansassa tapahtuu jokin uudistus, vaikuttaa se joka taholle,

panee kuin kev�ttulva vauhtia kaikkiin seisoviin vesiin, loihtii lehti�
siihen, miss� ei olisi luullut oksiakaan olevan, antaa kaikille
taipumuksille oikeuden orastaa. Kuka olisi voinut muutama vuosikymmen
sitten uskoa, ett� kansallinen innostus voisi ulottaa tehovoimansa
liikealallekin siin� m��rin kuin se nyt on tehnyt? Houreeksi,
intoiluksi olisi sit� sanottu, jos olisi puhuttu omista pankeista,
omista vakuutusyhti�ist�. Ja nyt on kaikki se toteutunut! Nyt emme en��
liikealallakaan kulje toisten talutusnuorassa, nyt t�ytyy ottaa
meid�tkin lukuun rahamarkkinoilla. Ja ihmeellisint� on, ett� kykenevi�
liikemiehi� ja etevi� asioimisyritysten johtajia tuossa tuokiossa
syntyi kuin maahan polkien...

N�m� ovat hyvin tunnetuita otteita maljapuheista, joita pidettiin

perustavien yhti�kokousten j�lkeisiss� illanvietoissa--niit� kerrottiin
yksityisiss� seuroissa--ja niit� kertoi Yrj� alinomaa virastomme
tupakkahuoneessa.

--N�ytet��n niille sveeseille, ett� kyll� t�ss� mekin! Jokaisen

kansallismielisen tulisi hankkia itselleen vankka aineellinen pohja. Se
on h�nen is�nmaallinen velvollisuutensa! Meill� on jo tarpeeksi velkaa
tehty ja velalla eletty! Oppikouluja ja kansanopistoja, miksei! Mutta
samalla my�skin enemm�n kauppakouluja, enemm�n liikemiessivistyst�,
perehtymist� aff��reihin, niin, aff��rien tekoa! Mets�mme, koskemme,
paras kansallinen omaisuutemme, seh�n on kansamme sortajain k�siss�,
jotka sen avulla vain omaa valtaansa kartuttavat!

H�n kipen�itsi innostusta, tuo pieni ja v�h�n kuivettunut mies, ja

h�nen silm�ns� hehkuivat ja tukka seisoi suorana.

--Ja varsinkin virkamiesten ja yleens� sivistyst� saaneiden, jotka

edustavat maan intelligenssia, pit�isi tiet�� velvollisuutensa t�ss�
suhteessa! Paitsi sit�, ett� he varmaankin, jos sille alalle
antautuisivat, tulisivat �lyns� avulla tekem��n hyvi� asioita ja
korottamaan liikemiesuraansa, joutuisivat heid�n ker��m�ns� kapitaalit
parempaan k�yt�nt��n, palvelemaan suuremmassa m��rin ihanteellisia
tarkoituksia kuin t�h�n saakka.

Mutta ei yhteinen yst�v�mme Yrj� Antman ainoastaan periaatteelliselta

kannalta k�sitellyt lempiainettaan, uusi innostus oli loihtinut h�nest�
esiin k�yt�llisi� taipumuksia, kenenk��n aavistamattomia. Ei aikaakaan,
kun h�n alkoi suurella asiantuntemuksella puhua pankkien ja
vakuutusyhti�iden kuukausraporteista, vuosi ja puolivuositileist� ja
kaikenlaisista bilansseista ja balansseista. H�n tiesi t�sm�lleen
Suomen ja Pohjolan voitot ja Kalevan ja Fennian kuolevaisuustappiot.
H�n seurasi noteerauksia �kotimaisessa p�rssiss�, tiesi, miss� arvossa
ovat mitkin paperit, mit� pit�isi milloinkin ostaa ja mit� myyd�... Nyt
ne viel� laskevat ne ja ne osakkeet, mutta ensi noteerauksessa ne
varmaan nousevat...

--Olla nyt joutilasta rahaa!--se oli aina loppuhuudahdus--niin t�ss�

tuhoja teht�isiin!

Meill� ei sit� tietysti ollut enemm�n kuin h�nell�k��n, ainakaan mik�li

me tiesimme. Mutta se ei h�nen intoaan laimentanut. H�n teki asioita
yht� kaikki s.o. h�n puhui aff��reist�, seurasi rakennushommia ja
tonttikauppoja--m.m. suomalaisen teatterin tonttiasiata, niinkuin olisi
h�nell� siin� ollut suurin m��r� osakkeita--tiesi tillilleen tiilien
hinnat, vainusi kaikki uudet yritykset, tutki tarkkaan
taksoitusluettelon, osasi sen ulkoa ja alkoi luokitella ihmisi� sen
mukaan, 100 �yrin mies! 1000:n �yrin mies! Katsopas sit�, se oli viime
vuonna verotettu siit� ja siit�, nyt on jo niin ja niin paljosta. Onpa
mahtanut tehd� hyvi� asioita. Mill�s se sekin? Ai, silt�h�n kuoli vanha
t�ti...

--Ollapas minullakin t�ti, jolta saisin tuhannenkaan ... kyll�

tiet�isin, mihin sijoittaisin!

--Kuvitelkaamme, ett� sinulta on kuollut vanha t�ti ... mihin

sijoittaisit h�nen perint�ns�? virkkoi joku meist� siihen
�drifti�tapaan, jolla h�nt� yleens� kohtelimme.

H�n ei vastannut, mutta h�nen silm�ns� v�l�hti, ja h�n k�vi

miettiv�ksi. Eik� h�n en�� sen j�lkeen puhunut rahanpuutteestaan. Sen
sijaan, ett� oli ennen sanonut: _jos_ sijoittaisi rahojaan johonkin,
niin pit�isi sijoittaa siihen ja siihen, sanoi h�n nyt: _kun_ sijoittaa
j.n.e., niin pit�� sijoittaa j.n.e. Ja h�n puhui siit� niin kauan ja
niin suurella varmuudella, ett� meist� alkoi n�ytt�� silt� kuin h�n
todellakin olisi perinyt, niinkuin h�nell� todellakin olisi ollut
liikep��omaa ja h�n todella olisi sen sijoittanut ja tehnyt asioita
eik� niit� vain mieless��n kuvitellut.

Ja miksei h�n olisi tehnyt! Tehd��nh�n niit� aff��rej� ilman

p��omiakin, ja tunnustaaksemme oli meill� muillakin pient�
osakehuijausta k�ym�ss� lainarahoilla. Meid�n puolestamme oli se
jonkinlaista seurapeli�, jota vastoin Yrj� otti asiat isolta kannalta:
periaatteelliselta, is�nmaalliselta, puolue- ja jos joltakin kannalta.

Sit�paitsi oli h�nell� s��nn�llinen kirjanpitokin, mink� tulimme

huomaamaan, kun er��n� uuden vuoden aattona olimme kutsutut h�nen
luokseen pieniin joulukekkereihin. H�n n�ytteli niit� ylpeydell� ja
tyytyv�isyydell� kuin kirjailija korukansiin sidottua joulujulkaisuaan.
Ne olivat oikein komeat, G��sist� ostetut, niiss� oli kaikki annit ja
perrit ja debetit ja creditit, oli konttokurantit ja p��kirjat, sanalla
sanoen oikea �kaksinkertainen italialainen�. Se oli h�n, joka niit�
n�ytelless��n pani painoa tuolle sanalle, niin ett� meist� tuntui, kuin
olisi se ollut h�nest� jotakin erinomaisempaa, ett� kirjanpito oli
kaksinkertainen erotukseksi yksinkertaisesta. Jos olisi ollut
_kolmin_-kertaista kirjanpitoa, olisi h�n varmaankin heti hankkinut
itselleen semmoisen. S��nn�llinen kirjeenvaihto oli h�nell� my�skin,
oli kopiokirjat, registraattorit ja perforaattorit, ja hyllyill�
kotelot ja seinill� kaprokit. Se oli toista se kuin meid�n
taskuallakkamme, joihin oli merkitty lyijykyn�ll� lankeemisp�iv� ja
korkop�iv�.

Mutta enimmin me h�mm�styimme n�hdess�mme tulokset h�nen

kirjanp��t�ksest��n.

--Mit� ihmett�! Sin�h�n olet rikas mies! Vuodessa on p��oma kasvanut

oman vertansa!

--Tuhat markkaa nettoa! virkkoi h�n ylpeydell� sulkien kirjansa.

Mist� h�n oli saanut liikep��omansa? Ja mill� tavalla oli h�n sen
kartuttanut?

Olimme mekin kehittyneet jo sen verran aff��rialalla, ett� tiesimme

olevan sopimatonta k�yd� toisen liikesalaisuuksia kyselem��n, varsinkin
kun h�n virkkoi:--Tietysti on t�m� kaikki meid�n kesken! En tahtoisi,
ett� vaimonikaan saisi tiet��.

--Mutta miss� olet oppinut kirjanpidon?

--K�v�isin kurssin, se on v�ltt�m�tt�m�n tarpeellista, jos v�h�nk��n

tahtoo ... olisi hyv� jos tekin...

Sill� miehell� on tarmoa, h�n tulee varmaankin viel� menem��n

pitk�lle... Kukas olisi uskonut, ett� yhteinen yst�v�mme Yrj� Antman,
jolle kaikki pyrkiv�t v�h�n nauramaan ja jolla oli se maine, ett� h�n
on hiukan �originelli�, kaikessa hiljaisuudessa ansaitsee sata
prosenttia!

Tietysti ei kuitenkaan kauan pysynyt salassa, ett� Yrj� Antman teki

aff��rej� ja ansaitsi rahaa kuin roskaa. Tieto otettiin mielihyv�ll�
vastaan kaikissa niiss� piireiss�, joissa harrastettiin
kansallismielisen aff��riel�m�n elpymist�, ja h�nen arvonsa merkittiin
pian viisill� numeroilla Kansallisen Klubin totip�ydiss�. H�nen
t�rr�tt�v� tukkansa oli kuin kultainen s�dekeh� p��n ymp�rill�. Niit�
oli siihen aikaan monta, ja on kai nyt viel� enemm�n, jotka levitt�v�t
samanlaista kullankeltaista loistoa ymp�rilleen, ja merkiksi siit�,
ett� h�net oli huomattu, ja kehoitukseksi siihen, ett� h�n �pit�isi
kartuusia vireill�, valittiin h�net tilintarkastajain toiseksi
varamieheksi--oliko se nyt Pohjolan vai Suomen vai jonkin muun rahaisen
Sammon vuosikokouksessa.

Mutta lienee h�n jo ollut rikaskin, h�nen el�m�st��n ja niist�

rahoista, joita h�n liikutteli, ei sit� kuitenkaan olisi huomannut. H�n
eli yht� vaatimattomasti kuin ennenkin, oli melkein kitsas, niinkuin
pieneen palkkaansa n�hden oli ollut pakotettukin olemaan. Olisi h�n
meid�n mielest�mme kuitenkin saanut meille k�yhemmille miehille silloin
t�ll�in tilata jonkin �punssin� tai �lik��rin�, olisi saanut ostaa
itselleen uuden lakin ja vaimolleen uuden hatun. Mutta itsep�h�n
parhaiten tiesi.

Ja h�n tiesikin. H�nell� oli omat aatteensa siit�, miten liikoja rahoja
on k�ytett�v�.

--Jos min� kerran rikastuisin...

--Johan alat...

--Jos minusta kerran tulisi miljoonamies...

--Olethan hyv�ll� alulla.

H�n myh�hti, mutta katseli meit� samalla ep�luuloisesti, niinkuin ei

olisi oikein tiennyt, teimmek� pilaa vai ajattelimmeko todellakin niin.

--Sanon, ett� jos olisin rikas, niin kyll� tiet�isin! Mahtanee olla
ihana tunne, kun saa varat, jotka on nerollaan koonnut, j�tt��
j�lkimaailmalle johonkin is�nmaalliseen tai hyv��tekev��n
tarkoitukseen. Koota se salainen ajatus mieless�, siit� kuitenkaan
kenellek��n hiiskumatta! Minua ei pidet� min��n, minua ehk�
ylenkatsotaankin, ei luulla minusta mihink��n olevan, en loista, en
h�ik�ise, en ole puhuja, en poliitikko, en kuuluisa kirjailija enk�
taiteilija, olen vaan tavallinen ty�mies, joka hiljaisuudessa puita
pinoan. Minua luullaan ehk� saituriksi, ehk� aineen orjaksi. Ja
yht'�kki� avataan testamenttini! Satojatuhansia yliopistolle,
satojatuhansia Kirjallisuuden ja Kansanvalistusseuroille! Se olisi
ihanaa!

H�n hyp�hteli, k��nn�hteli lattialla. Ja h�nelle omituisella ajatusten

keikauksella jatkoi h�n:

--Ajatelkaas, jos Snellman olisi ollut rikas, miljoonamies! Mit� h�n

olisikaan saanut aikaan! Ei muuta kuin paukuttanut vain ja komeissa
vaunuissa ajanut! Se olisi mennyt vallanpit�j�in p��h�n, suuriinkin
vaikuttanut toisin kuin k�yh�n rehtorin ja palkattoman dosentin sana...

--Ja konttoristin!

--Niin, sanopas muuta, konttoristin! Miksei aloittanut omaa liikett�

mies, joka oli sellainen finanssinero, sen sijaan, ett� istuu toisen
pulpetin takana! Ei istuttaisi suomalaisuuden asiassa siin�, miss� yh�
viel� istutaan, jos suuret miehemme ihanteellisuutensa ja
aatteellisuutensa ohella olisivat olleet k�yt�nn�nkin miehi�.

Ja kun h�n innostui kuvaamaan t�t� ihannettaan suuresta miehest�, ei

siit� tahtonut loppua tulla. Ilta siihen aina kului. Mutta kaupungilla
alettiin yh� yleisemmin kertoa, ett� Yrj� Antman oli jo niiss�
varoissa, ett� ajatteli lahjoitusten tekoa is�nmaalleen.

Mutta monet ovat vastukset voitettavina, ennenkuin tullaan rikkaaksi ja

suureksi mieheksi, ja monta on k�rsimyst� k�rsitt�v�n�. Usein oli Yrj�
Antman alakuloinen, jopa ep�toivoinenkin tekemist��n huonoista
asioista. Kuta laajemmalle h�nen asiansa levisiv�t ja haarautuivat,
sit� vaikeampi n�ht�v�sti oli niit� hoitaa ja sit� suuremmat olivat
tappiot, kun niit� sattui. Eih�n se ollut meist� oikein aff��rim�ist�,
ett� h�n niist� kertoi, mutta olimmehan h�nen yst�vi��n ja tovereitaan,
ja miksei h�n olisi meille syd�nt��n kevennellyt, kun se n�ytti h�nt�
niin helpottavan. Oli kuin ei h�nell� olisi ollut t�ytt� tyydytyst�
ilman. Varsinkin kirjanpito n�ytti tuottavan h�nelle vaikeuksia. Siin�
oli salaisuuksia, joiden perille h�n ei koskaan sanonut p��sev�ns�. Ja
siit� h�n valittamaan--sekin yksi h�nen lempiaatteitaan--ettei ollut
saanut nuoruudestaan pit�en t�lle alalle antautua. Mit� hy�ty� oli
h�nell� esim. klassillisista kielist� ja sen semmoisista, joihin oli
suurimman osan parasta oppiaikaansa tuhlannut? Olisipa h�n saanut
liikemiessivistyst�, olisipa oppinut uusia kieli�--mik� etu se nyt
olisi ulkomaista kirjeenvaihtoa hoitaessa!

Ulkomaista kirjeenvaihtoa? H�n teki siis asioita ulkomaillakin! Niin,

h�n v�litti, oli asiamies, osti ja myi ... hm ... niin, hiukkasen,
hiukkasen!--Mutta sit� emme saaneet tiet��, mit� h�n v�litti ja mit�
olisi tahtonut voida viel� paremmin v�litt��.

--Kun et ota konttoristia?

H�n v�h�n h�mm�styi, k�vi kuin n�peilleen aivan aiheettomasti, niinkuin

useinkin tapahtui ja johon emme syyt� arvanneet. Sitten purskahti h�n
nauramaan yht� aiheettomasti.

--Eih�n nyt toki... mit�s min�...

--Auttaisinhan min�kin mielell�ni Yrj��, virkkoi h�nen vaimonsa--me

olimme n�et taas h�nen luonaan pienell� tuutingilla--mutta h�n tahtoo
tehd� kaikki itse. Istuu my�h��n y�h�n ja laskee ja kirjoittaa. Tuskin
on virastosta tullut, kun jo uppoo kirjoihinsa. Min� en saa muuta kuin
joskus vain kuulla: �ne ovat hyvi� aff��rej� ne leveranssit... nyt
nousevat laivarahdit ulkomailla, pit�isi nyt olla laivaosakkeita�.

--Eth�n sin�, mit�s sin� nyt ... eth�n kuitenkaan ymm�rt�isi.

--Se on isoissa asioissa t�m� Yrj� ... se alkaa kai kohta olla oikea
pomo, rikas.

--Onko h�n todellakin rikas? kysyi rouva uteliaasti.

--No aivan varmaan! vakuutimme me. H�n on rikkaampi kuin yksik��n
meist�.

--Mutta miksi me, Yrj�, sitten el�mme niin niukasti, jos kerran olemme
rikkaita? kysyi rouva miehelt��n. Olisi niin hauska v�h�n tuhlata,
matkustaa ulkomaille...

H�n ei vastannut suoraan siihen, olivatko he todellakin rikkaita, mutta

aloitti sen sijaan yhden noita lempiluennoitaan aff��riperiaatteistaan,
joiden esitt�minen n�kyi tuottavan h�nelle suurempaa tyydytyst� kuin
niiden k�yt�nt��npanon tulokset. H�n muistutti siin� rotukoiraa, jota
huvittaa ajo enemm�n kuin saalis.

--Katsos, yst�v�ni, sanoi h�n suojelevalla, v�h�n nuhtelevalla ��nell�:

aff��rimies ei koskaan tied�, mitenk� rikas h�n on tai onko h�n
ollenkaan rikas. H�n luulee olevansa soliidi, mutta yht'�kki� muuttuvat
konjunktuurit, ja h�n huomaa itsell��n olevan passiivia enemm�n kuin
aktiivia. Oikea aff��rimies ei rasita liikett��n yli sen budgetin,
mink� h�n kerran on tehnyt. T�m�n s��nn�n laiminly�minen se on, joka on
ajanut kumoon niin monen kauppahuoneen. Varmallakin pohjalla seisovat
liikemiehet, jotka ovat olleet kyllin heikkoja antaakseen vaimojensa ja
tytt�riens� tuhlata...

--Enh�n min� nyt oikeastaan tuhlata,--keskeytti rouva,--kunhan nyt vain

hiukankaan...

--Niinp� niin, sama se, paljonko vai v�h�n ... yksi ainoa puuttuva
pennikin voi olla se kivi, joka keikauttaa junan radalta. Se on kuin
ruostepilkku, joka laajenee, jos ei sit� heti poisteta.
Miljoonaliikkeiss�kin etsit��n tileiss� yht� ainoaa penni�, vaikka
vuosia menk��n. Ei, meid�n t�ytyy toistaiseksi el�� minun palkastani.
Se on meit� varten ja liikkeeni tulot--otaksuttuna tietysti, ett� niit�
on--ovat liikett� varten. Vastaisuudessa, vastaisuudessa, kun liike
lopetetaan, sittenp�h�n saamme n�hd�...

--Miten lie koko tuon aff��rientekosi! sanoi rouva v�h�n

pilkallisesti.--Min� suuresti ep�ilen...

--Mit� ep�ilet? kysyi Yrj� s�ik�htynein, py�ristynein silmin.

--Eih�n sinulla ole mit��n kassakaappiakaan. Se pit�nee toki olla

kaikissa oikeissa liikkeiss�.

--Oikeissako? Kassakaappiko? sopersi Yrj� yh� enemm�n h�mill��n.

H�nell� ei todellakaan ollut kassakaappia. Emme olleet sit� ennen

huomanneet eik� n�ht�v�sti h�n itsek��n. Mutta eih�n sen nyt sent��n
tarvinnut olla mik��n merkki siit�, ettei h�nen liikkeens� olisi ollut
varmalla pohjalla ja varat varmassa tallessa. Ja me olimme yh�
vakuutetut siit�, ett� h�n oli varakas mies ja ett� h�n istui varmasti
ja vakavasti sill� oksalla, jonka h�n oli istuttavakseen valinnut.

Kunnes se oksa yht'�kki� katkesi ja toi h�net alas, ett� t�m�hti.

--Nyt se tuli konkurssi! ilmoitti h�n meille er��n� aamuna.

Ja kun me kyselem��n ja neuvottelemaan, eik� h�nen olisi mitenk��n

mahdollista arrangeerata ... emmek� voisi ehk� auttaa h�nt� pulasta.
--Ei siin� mik��n auta, se on mennytt�, mik� on mennytt�!

--Onko niin suuret summat kysymyksess�?

--Suuret on summat ... ja on siin� muutakin... En min� niin summasta,

mutta on siin� muutakin.

Mit� se muu oli, siit� ei h�n tehnyt selkoa. Mutta me aloimme aavistaa
pahinta.

Olisiko se sit�, ett� h�n veisi muitakin muassaan?

--Ei, ei! Ei t�ss� tule k�rsim��n muut kuin min� yksin. Enk� min�
muusta, mutta t�m� on minulle moraalinen vararikko.

--Eth�n vain liene v��rent�nyt!

--Mit� v��rent�nyt?

--Joitakin nimi�...

--En min� tied� ... eih�n siin� voi olla mit��n pahaa, niinkuin min�
olen...

--Saakeli sinuas ... kuinka olet voinut? Kuinka se on voinut tapahtua?

--En tied� itsek��n ... olen niin sekaisin, etten saa selkoa omista
kirjoistani.

--Sinun t�ytyy antaa meid�n tutkia niit� ... ehk� skandaali on viel�
v�ltett�viss�...

--Skandaali, niin, skandaali ... h�pisi h�n, silm�t j�ykkin� p��ss� ja

tukka pystyss� ja puku ep�j�rjestyksess� useiden valvottujen �iden
j�lkeen. L�hetimme h�net ajurilla kotiinsa ja lupasimme illalla tulla
h�nen luokseen. Mutta varokoon h�n tekem�st� mit��n tyhmyyksi�! Me
suoraan sanoen tarkoitimme sit�, ettei h�n menisi hirteen.

--Enh�n toki ... ka, mit�s min� toki!

--Lupaatko kunniasanallasi?

--Lupaan, lupaan, kyll� min� toki lupaan.

Se oli surullinen p�iv� meill� virastossa. Me olimme varmasti

vakuutetut siit�, ett� h�n oli v��rent�nyt vekselin tai jotakin
samantapaista. Alakuloisina astelimme yst�v�mme Yrj�n luo. H�n otti
meid�t vastaan verrattain tyynen�, vaikka raskas ep�toivo n�ytti h�nt�
painavan. Rouvansa oli h�n l�hett�nyt jonnekin kaupungille. Kirjat
olivat p�yd�ll�, kahden kynttil�n v�liss�, niinkuin olisivat paarilla
lev�nneet.

Emmeh�n olleet eritt�in syv�sti kirjanpitoon perehtyneit�, mutta sen

saimme kuitenkin h�nen avullaan selv�ksi, ett� asema todellakin oli
ep�toivoinen. H�n oli harjoittanut jos jonkinlaisia aff��rej�
mets�liikkeest� ja voikaupasta ja maatilain myynnin v�lityksest� aina
tupakkaan ja tulitikkuihin. H�n oli ostanut ja myynyt koskia, tuonut
maahan keinotekoisia lannoitusaineita ja vienyt maasta lintuja,
nahkoja, puolukoita ja karpaloita. H�n oli merkinnyt osakkeita uusiin
tehdasyhti�ihin, h�yrylaivayhti�ihin, koettanut onneaan kaikenlaisissa
koti- ja ulkomaisissa papereissa. Olipa harjoittanut p�rssipeli�kin. Se
oli iskenyt rei�n h�nen liikepohjaansa, ja nyt h�n ei voinut lunastaa
sit� 10,000 markan vekseli�, joka jo oli mennyt protestiin.

--Se on siis se paperi?

--Se se on, huokasi h�n ja painui kokoon.

--Miss� pankissa se on?

--Tietysti Kansallispankissa. Periaatteesta min� en tee asioita muissa

pankeissa.

--Kenen nimi sinulla on siin�?

--Ei siin� ole kenenk��n nime�.

--Kuinka ei? Ei kai pankki ole antanut kymment�tuhatta ainoastaan sinun

nimell�si?

--Eih�n sen niit� ole tarvinnut antaa. Min� olen vain itse ottanut.

--Suo anteeksi, mutta nyt emme ymm�rr� mit��n.

--No, mutta onhan se p�iv�n selv� asia ... vekseli on asetettu kuudelle
kuukaudelle ja se lankesi eilen. Jos ette usko, niin katsokaa itse...

H�n avasi p�yt�laatikkonsa ja otti sielt� vekselin.

--Se on siis lunastettu! Mutta senh�n piti olla pankin hallussa?

--Pankin hallussahan se onkin, niin kauan kuin en ole voinut vied�

kirjoihin, ett� se on lunastettu ja siirretty ... t�ss� laatikossa ovat
kaikki lunastamattomat vekselit, ja t�ss� kaikki lunastetut.

--Mutta mit� peli� t�m� on?

--Ei mutta!

Me ensin t�llistelimme toisiamme ja sitten Yrj�� ja sitten h�nen

kirjojaan ja koteloitaan ja sitten taas toisiamme ja purskahdimme
lopulta nauruun, jossa oli henkemme menehty�.

Koko h�nen liikehommansa oli ollut pelkk�� mielikuvitusta. H�n ei ollut

penni�k��n voittanut eik� penni�k��n kadottanut. H�n oli vain tehnyt
valekauppoja, ollut ostavinaan ja myyvin��n, keinotellut kuvitelluissa
papereissa ja liikkunut kuvitelluilla p��omilla.

--Ei siis ole olemassa mit��n konkurssiakaan^

--Konkurssi on valitettavasti olemassa, sanoi h�n haikeasti huoaten.

Min� voin joutua aivan ep�toivoon ajatellessani, ett� _jos_ minulla
olisi ollut oikeita rahoja, ne olisivat nyt menetetyt ja vieraat
ihmiset minun kauttani joutuneet h�vi��n. Min� itse olisin kadottanut
kansalaisluottamukseni ja olisi minut ehk� saatettu lailliseen
edesvastuuseen vaillinaisesta kirjanpidosta. Puoli palkkaani olisi
ainakin viety ja min� olisin merkitty mies, i�ksi p�iv�ksi merkitty
mies.

H�n suli kyyneliin ja nyyhkytti todellisen, vilpitt�m�n surun vallassa,

jota emme koettaneetkaan lievent��, tuntien voimattomuutemme. Kun h�n
siit� v�h�n tointui, virkkoi h�n:

--Kyll� ne sveesit nyt riemuitsisivat, jos tiet�isiv�t, saisivat vett�

myllylleen. Niinp�h�n k�vi senkin suomenmielisen liikemiehen,
sanoisivat. N�etteh�n, mill� vahingonilolla se Nyya Pressi parhaillaan
puhuu Kansallispankista. (T�m� tapahtui siihen aikaan, kun
Kansallispankilla oli nuo tunnetut rettel�ns�). Siin� nyt n�hd��n,
sanoisivat. Ja oikeassahan olisivatkin. Min� koetin, min� tein
parastani, tein sen asian harrastuksesta oppiakseni, hankkiakseni
kokemusta ja antaakseni sen perint�n� pojalleni, josta oli aikomukseni
kasvattaa suomalainen liikemies. Mutta ei minusta ollut siihen, ei
ollut, ei ollut.

H�n huojutteli p��parkaansa k�siens� v�liss�.

--�l�h�n nyt vain joudu ep�toivoon, voithan viel� alkaa alusta.

Otaksukaamme, ett� me lunastaisimme vekselisi!

--Lunastaisitteko?

H�n hyp�hti pystyyn kuin ammuttuna ja h�nen silm�ns� s�teiliv�t.

Mutta sitten h�n taas vaipui kokoon.

--Mutta, enh�n kuitenkaan voisi alkaa 10,000:n velalla.

--Me annamme sinulle akordin kymmeneksi vuodeksi ja asetamme liikkeesi

administratsionin alle.

--Akordinko? Administratsioninko?

H�nen kasvonsa vet�ytyiv�t taas hymyyn. Nuo aff��rimaiset sanat h�nt�

n�ht�v�sti hurmasivat, vaikuttivat h�neen vastustamattomalla
tenhovoimalla. H�n saisi �akordin�, h�net asetettaisiin
�administratsionin� alle! Seh�n tapahtuu usein liikemaailmassa,
suurillekin kauppahuoneille, seh�n osoittaa aina tavatonta luottamusta
velkojien puolelta. Sattumahan se oikeastaan vain olikin, ett� h�n oli
joutunut t�h�n pulaan! Akordi! Administratsioni! Ja h�n kertoi
uudelleen ja aina uudelleen noita sointuvia sanoja, k�vellen lattiata
yh� suorempana, p�� yh� pystymm�ss�, tukka korkeana kuin vanhan
sotaratsun harja, joka koukistaa kaulaansa rummun ��nen kuultuaan.

--Olkoon menneeksi! huudahti h�n. Min� olen koettava parastani ja

toivon voivani vastata herrain minulle osoittamaa luottamusta! Asemani
on vaikeampi kuin koskaan ennen, mutta sen voittaminen on oleva sit�
kunniakkaampi.

Minun ei tarvinne sanoa, ett� me l�hdimme h�nen luotaan hilpe�ll�

mielell�. Yrj�kin tuli mukaamme, ja ilta p��ttyi K�mpiss� yhteisill�
illallisilla, joissa puheitakin pidettiin.

Ja nyt tekee yhteinen yst�v�mme Yrj� Antman aff��rej� kahta suuremmalla

innolla. Joka p�iv� tekee h�n meille selkoa uusista yrityksist��n ei
ainoastaan niiden p��piirteiss�, niinkuin ennen, vaan
yksityiskohdissakin. Ja usein unhotamme mekin--mink� h�n itse on aikoja
sitten unhottanut--ett� t�ss� on vain kysymys kuvitelluista
aff��reist�. Me olemme v�hitellen tulleet kuin osakkaiksi h�nen
liikkeess��n, ja meist� on erinomaisen suuri tyydytys tiet��, ett�
_jos_ olisimme ostaneet sen ja sen osakkeen tai paperin siit� ja siit�
hinnasta, olisimme sen sill� ja sill� kertaa myyty�mme ansainneet niin
ja niin suuria summia. Tupakkatunnilla virastossamme ei puhuta muista
kuin numeroista, savukiemurat, joita puhaltelemme, ovat nollia ykk�sten
per�ss�, ja me itse olemme ykk�si�. Usein ilmaisevat savunollat satoja
tuhansia, v�list� miljooniakin.

Yhteinen yst�v�mme Yrj� Antman tulee pian maksamaan velkansa, ja h�n on

jo saanut takaisin luottamuksen itseens�. H�n on vakuutettu sit�, ett�
h�n on suurin liikemies Suomessa, tai ett� h�n ainakin olisi voinut
siksi tulla, jos nuoruudestaan pit�en olisi saanut kehitt�� luontaisia
taipumuksiaan. Mutta parempi my�h��n kuin ei koskaan. Kun h�n ja me
olemme t�ss� viel� v�h�n aikaa �harjoitelleet�, ei tied�, ehk� saatte
viel� kerran kuulla puhuttavan uudesta yhti�st� �Yrj� Antman ja
kumpp.�, joka harjoittaa todellista liikett�, ostaa ja myy ja v�litt��
ja vaihtaa.

WILHELMIINA W�IS�NEN.

Wilhelmiina W�is�nen oli matkalla Helsingist� sukulaistensa luo maalle.

N�in h�nen nimens� h�nen matkakapineistaan, ja muu selveni minulle
v�hitellen matkan varrella.

H�n oli laittautunut vaunuun oikein leve�sti ja mukavasti niinkuin

reslarekeen, joka on tullut h�nt� noutamaan, vallannut kaksi penkki�,
sen, jolla istui ja sen, joka oli vastap��t�. En sano sit� siksi, ett�
h�n olisi sen kautta ket��n h�irinnyt. Vaunu oli pitk�n matkan taa
menev� ja meit� oli siin� vain muutamia, joilla oli yht� runsaasti
tilaa kuin h�nell�kin. Jokaiselta matkustajalta, joka kulki vaunun
l�pi, pyysi h�n sit�paitsi silmin ja kasvonilmein kuin anteeksi, ett�
h�n t�ss� n�in rehentelee ... ne on h�nen n�m� kamsut, mutta kyll� h�n
ne ... kyll� t�ss� sopu sijaa antaa--mutta kun ei kulkija
pys�htynytk��n vaunuun, hymyili h�n kuin kiitokseksi ja virkkoi
puoleksi meille, puoleksi itselleen:

--Eip� se tullutkaan, hyv�p�, ettei tullutkaan, niin sovitaan t�ss�

paremmin.

Olin tullut er��lt� sivuasemalta junaan, ja n�ht�v�sti oli h�nen suurin

puuhansa tavarain j�rjest�misess� jo suoritettu. Mutta min� saatoin
el�v�sti mieless�ni kuvailla kaikki ne kohtaukset, jotka oli esitetty
ennen junaan tuloa ja sitten junassa. Min� n�en ajurin odottavan
kadulla porttiholvin edess�. Naapurin palvelustytt� vartioi
katuk�yt�v�lle asetettua tavarar�ykki�t� sill'aikaa, kun Wilhelmiina
toisen tuttavan avulla kantaa toisia alas viidennest� kerroksesta.
Kaikki eiv�t mahdu rattaille. �Tuo sin�, Manta, t�m� hattuaski ja t�m�
parasolli ... eli ei, ota sin� t�m� pelarkoonia, ei sill� v�li�, jos
j��kin�. Ja tavarainsa suojassa itse istuen niin t�p�r�ll�, ett� on
joka kadunkulmassa huiskahtaa ulos, ajaa h�n asemalle, kiirehtien
kuskia, joka suuri kirstu jalkain alla k�n�tt�� ep�mukavassa asennossa
polvet koukussa leuan tasalla.--�Kun ei vain my�h�stytt�isi!�
Mutta siit� ei ole pelkoa. Puoli tuntia ennen junan l�ht�� istuu h�n jo
vaunussa, iso kirstu ja pelarkoonia ovat pakaasissa ja kaikki muut
t�ss� edess�, vieress�, p��n p��ll�, kummallakin puolella ja istuimen
alla. Siin� on myttyj�, rasioita, ev�it�, kukkasia, jotka on saatu
saattamaan tulleilta yst�v�tt�rilt�, tyynyj�, saaleja, laukkuja, mutta
n�kyvimp�n�, ihanimpana kaikkia muita uusi kaps�kki, jonka kyljest�
kiilt�v�ss� messinkilaatassa seisoo kaiverretuin kirjaimin:
�Wilhelmiina W�is�nen Helsingfors�.

H�n istuu nyt vihdoinkin j�rjestetyn omaisuutensa keskess�,

varustettuna vuorokauden matkalle, puettuna l�hinn� parhaimpaan
pukuunsa--parhaat ja harvinaisimmat kalleudet ovat n�ht�v�sti noissa
rasioissa ja tuossa matkalaukussa, joita h�n tuon tuostaan raottaa,
avaa, j�rjest�� ja kohentelee. Luulet h�nen jo rauhoittuneen, luulet,
ett� ne istuvat siell� s�ili�ss��n yht� tyytyv�isin� kuin h�n itsekin,
nojatessaan tuohon vaunun nurkkaan ja ummistaen hetkeksi silmi��n--
ollaan n�et y�junassa--kun h�n yht'�kki� s�ps�ht��--junan vihellyksest�
tai pys�yksest� tai ilmankin--n�ytt�� muistavan jotakin--tulikohan se
mukaani--eih�n vain rutistune!--paninkohan sen laukkuun vai myttyyn vai
kaps�kkiin?--eih�n vain pudonnut parasolli!--ja kaivelu ja selailu
alkaa uudelleen, selailu rakkaiden tavarain, jotka ovat n�kyv� tulos
vuosien vaivoista ja joita h�n nyt vie kuin voittaja saaliitaan
riemukulussa kotikyl��n todistamaan siit�, ettei h�n ole aikaansa
turhaan kuluttanut. Vihdoin h�n rauhoittuu, laittaa itselleen mukavan
p��naluksen, luo viel� viimeisen silm�yksen kapineisiin, haukottelee
tuimasti, kyhn�ht�� kyljelleen ja nukkuu samassa.

Min� kun en saa nukuttua, n�en tuossa h�nen tasapohjaiset jalkansa,

joissa on �tyykikeng�t�, hervottomina nytk�htelev�t siin� koko y�n ja
sekaantuvat viel� uneenikin, kun vihdoinkin olen suurella vaivalla
saanut sen p��st� kiinni.

Kun her��n aamulla, on Wilhelmiina jo noussut ja on taas t�ydess�

touhussa tavarainsa kanssa. H�nell� on yll��n uusi hame ja uusi r�ijy,
jotka h�n jossakin salaisessa paikassa on vaihtanut vanhoihin. H�n
viimeistelee niit� parhaillaan, harjailee ensin hamettaan ja silittelee
huolestuneesti sen ryppyj�--se on ruskean viheri�� paramattaa--ja ottaa
sitten esille yl�puolen ruumistaan, jonka ymp�rill�, korsetin p��ll�,
istuu tiukka r�ijy, sinisest� kankaasta tehty, puhvihihoineen, joiden
v�liin p�� uppoaa korvia my�ten, kultarenkailla koristettuja korvia
my�ten. H�n harjaa sit� edest� ja takaa ja kummaltakin kupeelta, hiukan
kellahtaneiden kainalojenkin alta, niin kauas kuin lyhyet korsetin
varassa olevat k�det kuontuvat, jolloin kellonvitjat korkean rinnan
p��ll� kauniisti helkkyv�t. Erityisest� rasiasta lehahtaa esiin viheri�
kaular�yhel�, joka suurella rintasoljella kiinnitet��n leuan alle kuin
lehdeksi marjana punottavien poskien alle. Kaps�kist�, jonka lukko ja
soljet somasti soivat, nousee suurella varovaisuudella uuden uutukainen
saketti harmaasta verasta, silkill� sisustettu ja leikattu uusimpaan
kuosiin ja keve�ll� pyrst�ll� kaunistettu. Lasiputkiin pistetyt
kukkaskimput kiinnitet��n saketin pieluksiin, kaksi kummallekin
puolelle. Hansikkaat, ruskeat trikoohansikkaat, saadaan vaivalla
suurella, mutta mieluisella, sujumaan k�siin. P�iv�nvarjo otetaan alas
hyllylt�, vapautetaan tupestaan ja avataan varovasti, jolloin kasvoissa
on ilme, kuin olisi pelko, ett� se r�j�ht��. Vaan ei se r�j�hd�,
napsahtaa vain ja hel�ht�� hiukan rumpu, ehyt on, ei ole mist��n
revennyt, laskee taas siipens� suppuun ja asettuu viereen odottamaan
aikaansa. K�silaukussa ovat huivit, ne kaksi, joista voi olla
t�llaisessa tilaisuudessa kysymys: se ruskea silkkinen, pitk�rimsuinen
ja se valkoinen harsohuivi. Kummanko ottaisi? Moneen kertaan antaa
pieni, py�re� peili neuvojaan my�t� ja vastaan, taistelu on kauan
ratkaisematta. Silkkihuivi on upeampi, mutta harsohuivi nuorentaa--ja
voittaa.

Tuskin tuntisin h�nt�, jos en tiet�isi. Kaikki on uutta, paitsi kasvot,

nuo punakat ja terveet, vaikka jo v�h�n rypistyneet, ja silm�t, nuo
haalean siniset ja ymm�rt�v�iset, jotka eiv�t vaihda v�ri��n eiv�tk�
muuta ilmett��n, vaikka kaikki muu muuttuisikin.

H�n istuu siin� nyt valmiina astumaan ulos vaunusta, niin pian kuin
juna pys�htyy kotiasemalle. Ollaan etel�puolella Mikkeli�, ja h�n kysyy
kondukt��rilt�, milloinka tullaan Suonenjoelle.

--Klo 12 ja 50, sanoo kondukt��ri.

--Jos kondukt��ri on hyv� ja sanoo tyk� sitten. Kello on vasta

seitsem�n, ja minulla on siis viel� runsaasti aikaa nauttiakseni
matkatoverini seurasta. Muut ovat tippuneet tielle, ja me olemme kahden
vaunussa. Yh� suuremmalla tarkkuudella ja mielenkiinnolla olen
seurannut h�nen pukeutumistaan, ja sit� tehdess��n on h�n tiet�m�tt��n
esitt�nyt minulle el�m�ns�, selitt�vill� kuvilla kaunistetun
kertomuksen vaiheistaan. Jokainen noista vaatekappaleista on
virstapatsas h�nen el�m�ns� taipalella ja jokaiseen niist� liittyy
muisto kuljetusta matkasta. Semmoinen h�n nyt on, mutta semmoinen ei
h�n ollut silloin, kun taipaleensa aloitti.

Tuo r�ijy se oli--oli h�nelle, niinkuin niin monelle muullekin--

ensimm�inen ero m�kin tyt�n entisyydest�, karkoittaessaan jo
ensimm�isess� palveluspaikassa pappilassa suoran nutun. Pappilasta
siirtyi Miina nuoren herrasv�en kanssa Helsinkiin, ja pitk�, suora
toppanuttu, l�mmin ja suojaisa, jota oli talkoolla kotikyl�n tytt�jen
kanssa tehty ja �it� sen kanssa valvottu, vaihtui ostosakettiin, joka
istui sel�st� kuin valettu ja teki hameen liikkeen edest�p�in niin
herrasmaiseksi, mutta joka oli kylm� ja hatara. Villavanttuut,
�itivanhan kutomat, ja villahuivi, ven�l�iselt� ostettu ... s��liv�sti
hym�hti Miina joka kerta, kun ne muisti vet�ess��n k�siins�
trikoohansikkaita ja kiinnitt�ess��n kaulansa alle harsoista huivia,
ensimm�isen vuosipalkkansa s��st�ill� hankituita. P�iv�nvarjo ja
rintar�yhel� olivat h�nen hauskimmat muistonsa, sill� vuosia oli
kulunut, ennenkuin ne oli uskaltanut ostaa ja tosi tarpeen vuoksi
tarpeettomina pukuunsa lis�t�. Vasta sitten, kun siin� uudessa,
hienossa herrasv�ess� palkka kohosi kahteentoista markkaan kahdeksasta,
ja p��si ky�kkipuolelta lasten p��lle ja niiden kanssa oli
Esplanaadissa k�velt�v�, t�ytyi ne ostaa, t�ytyi herrasv�enkin vuoksi,
ettei tarvitsisi h�nen t�htens� kenenk��n h�vet�. Ja niihin liittyi
muistoja soitoista Kappelin edustalla kev�isin� iltoina ja
sunnuntaik�velyist� Seurasaarella--sen nuoren herran kanssa, joka
tarjosi teet� ja kahvia ja makeisia ja olisi viini�kin tarjonnut ...
mutta silloin oli t�ytynyt tehd� ero, sill� se oli herra eik�
vertainen, eik� sill� tainnut olla aikomuksetkaan oikeat. Toisellahan
oli, sill� S�rn�isten pojalla, ja sormuksia vailla jo oltiin alulla,
mutta se joi, ja siihen se j�i. J��k��n! Eip� h�n heist�, kaupungin
pojista.

Eik� Miina siit� pit�en muusta huoli, kunhan palkat kohoilee ja saa
s��st�� tehneeksi. H�n on niit�, jotka eiv�t pelk�� vanhenevansa ja
jotka kyll� tiet�v�t kelpaavansa. Aina niit� on ottavia, kun on mit�
antaa. Miina on tehnyt s��st��, on koonnut rahaa, on koonnut vaatteita,
varsinkin vaatteita, pitovaatteita, pyh�vaatteita, s�nkyvaatteitakin.
Olisi hyv�nkin talon tytt�ren aitan t�ysi, kun oikein orrelle
levitteleisi--entisell� m�kin tyt�ll�. Kahdella tyhj�ll� k�dell� l�ksi,
nyt on kirstut ja kaps�kit niin monet, ettei auttamatta junasta p��se,
on hopeitakin v�h�n ja kultakello ja saattaapa olla sormuksetkin,
kaikki n�m� siin� viimeisess� palveluspaikassa, sen yksin�isen vanhan
herran luona hankituita, jolta on palkkaa juossut kaksikymment� markkaa
kuussa ja t�m� kultakello kunnialahjaksi kymmenen vuoden uskollisesta
palveluksesta.

Miina on istunut jonkin aikaa hiljaa, silloin t�ll�in vilkaisten yl�s

hyllylle, jossa silm�t ovat sattuneet ruskeaan rasiaan, ja joskus
katsahtaen minuunkin, joka tuijotan h�neen ja tarkastan h�nt�. H�n k�y
yh� levottomammaksi, p��st�� huivin irti, sitoo sen taas, koettaa
katsoa itsepintaisesti ulos ikkunasta, mutta kun vaunut retkahtavat
vekseliss� ja rasia liikahtaa--vai n�yttik� vain silt�--t�ytyy se ottaa
alas, t�ytyy avata...

Kun palaan junaan Mikkelin asemalta, n�en min�, ett� rasiasta on

ilmestynyt hattu, isoilla ruusuilla koristeltu komea olkihattu,
kehittynyt siihen kuin perhonen kotelostaan, asettunut paksun, tukevan
palmikkopy�ryl�n p��lle, jossa se nyt istuu kuin oudoksuen asemaansa,
pyrkien kuin pel�styneen� lentoon l�htem��n. Mutta sen on turha pyrki�,
se on lujasti kytketty leuan alle silkkisill� kahleilla, ja vartijan
kasvoista loistaa h�millinen tyytyv�isyys onnellisesta saaliista.

Ei ole ep�ilemist�k��n siit�, ett� se on Miinan ensimm�inen hattu,

otettu ensi kertaa p��h�n matkalla kotipuoleen syd�nmaalle. Se on
viimeinen ylellisyys, sinetti, leima, lippu linnan harjalla, oman
rakentaman linnan, jossa nuo muut tavarat olivat kuin vallitukset,
vuosien kuluessa hiljalleen yh� korkeammalle kohotetut.

Saattavat kotikyl�ss� ehk� oudoksua, sanovat kirkkom�ell� katselijat

h�nen ylpistyneen, entisen m�kin tyt�n ... vaan niist�p� h�n v�h�t
v�litt�� eik� ole tarviskaan ... on h�n yht� hyv� kuin joku toinenkin,
ja jos ei Pielaveden pojille passaa, niin palaa syksyll� takaisin, kun
tulee herra ulkomaalta terveytt��n hoitamasta, ja on yht� hyv� olla
siell�kin. Pid�n h�nt� p��ss�ni ja j�t�n poiskin, jos on itsest�ni niin
p�in parempi. Ja vaikka en kirkonm�ell� pit�isik��n, niin pid�n junassa
ja pid�n viel� laivallakin, senp�h�n sitten muun n�kee kirkonkyl�n
rantaan tullessa...

Wilhelmiina vakaantui vakaantumistaan ja istui yh� varmempana n�iss�

t�ysiss� tamineissaan kaikkien kalleuksiensa keskess�, odotti junan
tuloa Suonenjoen asemalle ja ajatteli kaikkea t�t� mieless��n--olen
varma siit�, ett� h�n sit� ajatteli.

Haapakoskelta tuli pari tehtaan ty�miest� vaunuun. Heill� oli vasta

sytytetyt sikarit hampaissaan ja olivat hiukan maistaneet.

--T��ll� ei saa polttaa! sanoi toinen huomatessaan, ett� vaunussa oli

tupakanpoltto kielletty.

--Strunt... �i se mitta ... vi r�ka bara!

--Etk�s n�e, ett� siell� on rouvasihminen...

--Hva fan! Inte fins h�r n�gra fruntimmer.

--On se ... siell� istuu yks rouvasihminen ... sill� on hattukin

p��ss�.

--Ja, min sann, du har r�tt.

Min� kuulen sen, min� n�en sen h�nen kasvoistaan, h�nen silmiss��n on
kostea kiilto... Se on ihana hetki h�nen el�m�ss��n, ehk� ihanin
kaikista ... h�n ei voi pid�tt�yty� ... tuntee tarpeen palkita
osoitettua luottamusta, ja h�n virkkaa:

--Herrana vara para kuu o r��kka--inte te siniera ... inte alls...

[--Herrat ovat vain hyv�t ja polttavat--ei se tee mit��n ... ei
mit��n...]

--Tack s� mycke'... det var f�rbannadt fint af fruntimret... [--Kiitos

paljon ... se oli helvetin hienosti tehty rouvan puolelta...]

H�n pit�� hatun p��ss��n! Pit�� sen laivassa ja kirkkorannassa ja

kirkonm�ell�kin ... on se h�nen p��ss��n yht� hyv� kuin kenenk�
muunkin.

Ja h�nen kasvoistaan loistaa niin suurta onnea ja tyytyv�isyytt� ja

kiitollisuutta kaikista Luojan v�hist� lahjoista, jotka ovat h�nen
osakseen tulleet, ett� on minunkin oikein hyv� ollakseni...

KORPEEN KADONNUT.

Rakkauteni, minne katosit--yst�v�ni, minne minusta eksyit?

Min� huudan sinua, sill� sin� olet minulta kadonnut enk� min� tied�,
tokko sinut en�� koskaan tavannen.

Iloa ly�den me liikkeelle l�hdimme, yht� polkua kuljimme, milloin

k�sikk�in, milloin kaulakkain, milloin sin� edell� hypellen ja min�
j�ljess� astellen. Keveit� maita me kuljimme, j�rvien rantoja, aukeita
ahoja, lehtevi� rinteit� ja korkeita kankaita. Onnemme uudisasutus oli
matkamme m��r�n�, ja rauhan lammen rannalle oli majani laitettu, ja
sinne tahdoin sinutkin vied�.

Ja sin� ihastelit seutuja, huudahtelit hurmautuneena n�k�alain

avaruuksia, joita sinulle n�ytin, ja kuiskailit minulle lempe�si
salojen siimeksess�. Et minusta ilmoisna ik�n� aikonut erota ja sanoit
aina tahtovasi kulkea siell�, miss� min�kin. Sill� min� olin kulkenut
ennenkin tien onnen majalle, mutta sin� et ollut siell� ennen k�ynyt.

Tulimme silloin vuoren p��h�n, joka jakoi kahtia korven, ja soita ja

alavia maita oli sen kahden puolen. Siin� oli tienhaarakin, josta l�hti
kaksi polkua ymp�ri vuoren.

Silloin tahdoit sin� l�hte� toista polkua kulkemaan, ja min� kulkisin

toista. Et tahtonut siihen syyt� sanoa etk� ehk� tiennytk��n. Olisi
hauska v�h�n aikaa erossa olla ja yhty� taas toisessa p��ss� vuoren.
Mutta min� arvelen, ett� salo veti sinua puoleensa, niinkuin se usein
vet�� vastustamattomasti.

--Jos eksyt?
--Min� huhuan menness�ni sinulle sielt� ja sin� minulle t��lt�, ja jos
emme kuule, rienn�mme kilvan onnen majalle ja siell� toisemme
tavoitamme.

Hyp�hdellen l�hdit ja suukkoja heitit, mutta alakuloisuus painoi minun

askeleitani. Huhusimme ja kuulimme alussa toistemme ��nen, mutta sitten
kohosi vaara yh� korkeammaksi v�lillemme, ja min� kuulin vain oman
��neni. Astuin ja uskoin teitten yhtyess� toisessa p��ss� sinut
tapaavani. Siin� oli rinteell� tekem�ni tupanen lamperon rannalla.

Mutta et ollut siin�, kun tulin. Huhusin ensin tyynesti ja hillitysti,

uskoen sinun olevan l�hell� tulossa. Huhusin kovemmin ja kiihke�mmin,
mutta ei vastausta kuulunut.

L�hdin sinua vastaan, mutta en sinua tavannut. Kiersin vuoren ja tulin

siihen, miss� erosimme. En j�lke�k��n sinusta tavannut. Toivo rinnassa
riensin viel� kerran majalle, jossa oli aikomuksemme yhty�. Et ollut
viel�k��n tullut.

Nousin vuorelle huutamaan. Huusin it��n ja l�nteen, halki ilmojen ja

poikki niiden, houkuttelin, luikuttelin, mutta et vastannut. T�ynn� oli
vuorenrinne rotkoja ja murtoja ja jyrkki� kallioita. Sytytin tulen
merkiksi sen laelle ja poltin sit� kolme p�iv�� ja yht� monta y�t�. Jos
kerran t�nne katsoit, t�ytyi sinun se n�hd�ksesi... Etk� liene n�hnyt,
etk� liene katsonutkaan...

Palasin kotiin, tulin t�nne majalleni, jonne olin tahtonut sinutkin

tuoda. Huudan t��ll� sinua uupumatta joka ilta ja aamu huoneeni ovelta
ja koetan houkutella saloja sinua ilmaisemaan. Mutta totisena ja tylyn�
seisoo salo eik� anna minulle koskaan selkoa siit�, mit� tiet��. Enk�
min� tied�, eksyitk�, vai tahallasiko erosit. Sen vain tied�n, ett�
korpeen minulta katosit.

KORVEN KOSTO.

H�n on pys�htynyt suksineen puoliv�liin vaaran rinnett� aukeaan

paikkaan, josta n�kee alempana olevan mets�maiseman soineen, j�rvineen,
virtoineen ja salmineen. Vaaran alta, miss� kahden veden v�linen koski
kimmeltelee p�iv�paisteessa, h�n n�kee majansa katon.

H�n on mets�mies, n�iden yksin�isten salojen ainoa asukas niin laajalti

kuin silm� t�m�n vaaran laelta kantaa. Koko t�m�n vesist�n varren h�n
on omakseen ottanut, kun ei ole ollut muitakaan ottavia. Ei ole sitten
sen suuren vainovuoden, jolloin toiset l�nteen pakenivat, toiset
vietiin v�kisin vieraille maille, t��ll� ihmisen j�lke� n�kynyt.

Er�maa uinuu kuin avosilmin kev�isen talviauringon paisteessa. Lumi on

jo sulanut puista, mutta metsiss�, j�rvien j�ill� ja soilla on hankea
viel� sauvalla mitaten. P�iv� helottelee l�mpim�sti aukeilla, mutta
varjossa on raittiin kylm��. Vaarain rinteell� on havunneula sulanut
sen verran, ett� tuoksahtelee pihkalle hiukan, ja koivun varpu
lemahtelee keskip�iv�ll�, ik��nkuin aavistellen tulevia kev�taamuja.

H�n vet�� henkeens� l�mmint� ilmaa ja mets�n tuoretta tuoksua, silm�

tuikkaa tyytyv�isesti ja lempe�sti otsatukan alta. Hyv� on h�nen
mielens�, hyv� siit�, ett� on talven selk� katkeamaisillaan, sen
rautainen koura heltinyt. Eik� ole t�m�k��n talvi pel�tty� pahaa
tuonut. Kohta loppuu hiihtokeli, kohta alkavat hanget upottaa, eik�
tullut er�miehi� asutuilta mailta. Ei tullut vaaraa muutakaan, jota
aina aavisteli, vaikkei tiet�nyt, mist� se tulisi. Mahtoi kerran tulla,
ett� tuon torjua saisi ... mutta hyv� oli aina mieli, kun oli talvella
tulematta j��nyt. Kes�ll� ei kukaan t�nne asti osunut.

H�n on hartiakas ja tanakka, mutta samalla pitk� ja solakka mies,

puettuna puoleksi sarkaan, puoleksi nahkoihin. Olallaan on h�nell�
ampuma-aseet: jouset ja viinet, sel�ss� kimppu ansoja ja loukkujen
lukkoja, jotka h�n on k�ynyt ker�ilem�ss� pois. Ei k�y en�� j�nis
lankaan, ei astu kettu satimeen, ei juokse riekko rihmaan ... kiiman
aika on kaikilla, pit�� antaa rauha riistalle, pit�k��t h�iritsem�tt�
h�it��n mets�n v�et.

Onkin jo paaluaitta kosken rannalla t�ynn� nahkoja, t�n� talvena

hankituita. Huomenna ne ahkioon ladotaan ja l�hdet��n niit�
markkinoille hiiht�m��n. Siell� saksat ihailevat, kyselev�t, ei
kuninkaan mets�st�j�ll�k��n parempia, mutta ei tee t�m� salon Sara
selkoa oloistaan, ei asumuksistaan. Aina on eksytellyt urkkijat
j�ljilt��n ja hiihdellyt t�nne takaisin hankiaisia my�ten j�ljen
j�tt�m�tt�.

Yh� iloisemmin kiiluu silm� er�maata vasten, tuota yst�v��, joka ei

muusta tied� kuin h�nest�, ja hymy vaeltaa huulten yli. Mutta varsinkin
hyk�hdytt�� er�s ajatus. Ponnahuttaisiko h�n menem��n, laskisiko
huvikseen huiman m�en tuonne j��lle ja panisi ilman korvissaan
vinkumaan?

H�n jo per�ytyy vauhtia ottaakseen, kun kajahtaa �k�inen haukahdus

vaaran alta.

H�n s�ps�ht�� oudoksuen, sill� ei ole haukku tavallinen, kimakka ja

kuitenkin rauhallinen, niinkuin oravapuun alla, eik� my�sk��n vainoavan
innokas, niinkuin pakenevaa otusta ajaessa. On niinkuin olisi joku iso
el�v�, jota koira vihaa ja pelk�� eik� uskalla kimppuun k�yd�, sill�
haukunta on varoittava, ep�r�iv� ja samalla �k�inen.

Sara vihelt��, ja silloin muuttuu haukunta ulvonnaksi.

--Susi!--p��tt�� h�n ja sy�ksyy alas vaaran rinnett�.--Susi se on!--

p��tt�� h�n viel� varmemmin, kun koira tulee puolim�ess� vastaan, h�nt�
koipien v�liss�.

Ilme silmiss� muuttuu, hyv� hymy katoo huulilta, h�n kyyrist�ikse ja

ottaa, ruumis ja kasvot ajon kiihkon j�nnityksess�, uutta vauhtia
saaliin j�lkeen joutuakseen. Rohkaistuna is�nt�ns� seurasta karkaa
koira edell� entisi� j�lki��n alas vaaran rinnett�, tekee tasaiselle
tultuaan tiukan mutkan ja katoo koivujen v�liin, joita kasvaa j�rven
rannalla. Saran sukset liukuvat vanhaa vauhtiaan yli sen paikan, miss�
koira k��ntyi, mutta jo j�len poikki menness��n ehtii h�n huomata,
ettei se ollutkaan suden j�lki, vaan--suksen. H�n ly� suksensa ristiin,
hypp�� alas hankeen ja seisoo siin� polviaan my�ten lumessa hetken
aikaa niin huumautuneena, kuin olisi salama silm�in edess� v�l�ht�nyt.
Sitten kiipee h�n yl�s suksilleen ja l�henee selk� kyyryss� v�ijyen
vierasta latua.
Se on todellakin suksen latu, on tullut j��lt�, noussut t�ss� mets��n
ja n�ytt�� tuolla tuonnempana k��ntyneen taas rannemmaksi h�nen
majalleen p�in.

Mist� se on tullut? Minne se menee? Kuka se on? Ei se ole Suomen mies

etel�st� p�in, sen n�kee olaksen muodosta, ei ole Vienankaan miehi�,
niill� on suksi leve�mpi. T�ll� on suksen alla poron nahka, joka on
vastam�ess� tehnyt karkean j�len lumeen. Hiiht�j� ei voi olla kukaan
muu kuin lappalainen.

Mutta mit� se t��ll� kuljeksii? Mist� ja minne? Etel�st� se ei voi

tulla, sill� sinne eiv�t Lapin miehet
Pohjoisesta se on tullut ja on t��ll�
t�hystelem��n ja kun n�kee, ettei ole
laskee koko heimo kes�n tullen koskia
kalastelemaan.
uskalla asutuille seuduille.
kiertelem�ss�. On tullut
kuin yksi el�j� t��ll�, niin
alas t�nne alavesiin

Sara on hiiht�nyt j�ljen vieress�, joka, tehty��n pienen kaaren

mets��n, on siit� yht'�kki� k��ntynyt suoraan h�nen majalleen.

Maja on matala sauna, puoleksi maassa, kosken suvannon rannalla pienen

aukean reunassa. Aukean keskess� on riista-aitta, jossa Saralla on
nahkansa, kuivatut kalansa, palvatut lihansa ja muut varastonsa. Se on
rakennettu paalujen p��lle mets�n roistojen: susien, kettujen, k�rppien
ja hiirien varalta. Siihen tulevat nuuskimaan, mutta eiv�t p��se
k�siksi. Monta repoa h�n on sen ymp�rilt� raudoilla tappanut, monen
suden ja ilveksen j�ljen p��st� saanut kiinni, kun ne n�lk�isin�
juoksennellessaan ovat l�hennelleet herkkuja nuuskimaan.

J�ljist� p��tt�en on lappalainen pys�htynyt aukean laitaan, vet�ytynyt

takaisin, hiipinyt mets�n peitossa majan taa, laskeutunut siin�
suksiltaan, kiert�nyt majan ja mennyt siit� riista-aitalle, jonka
ymp�ri h�n on useaan kertaan kulkenut.

Ei ole Saran mielest� en�� ep�ilyst�k��n siit�, mit� varten vinosilm�

t��ll� kuljeksii ja mit� h�n t��lt� hakee. Eik� siit�k��n, mit� h�nen
on teht�v�. Jos ei lappalainen n�ilt� mailta palaa heimonsa luo,
tiet�v�t muutkin t��ll� tuhon uhkaavan ja pysyv�t poissa.

Kaukana h�n ei voi viel� olla. Luultavasti h�n on vasta puolen p�iv�n
aikaan t�st� kulkenut, koska on hiiht�nyt puista karisseen huurun
ylitse. Sara on tehnyt p��t�ksens� ja alkaa laittaa l�ht���n.

Puettuaan ylleen puhtaimmat mets�vaatteensa, laitettuaan ev�st�

konttiin ja otettuaan parhaat aseensa: jousen, nuolet, mets�puukon,
pienen kirveen ja keve�n keih��n, joka samalla oli suksen sauva,
valitsi h�n parhaat suksensa, joita k�ytti vain isommilla retkill�.
Niiden p��lle p��sty��n ja l�hdetty��n liukumaan mets��n majan taakse
oli h�n n�iss� mets�tamineissaan niinkuin suurten otusten ajoon
l�htiess��n: sama kohottava ja avartava tunne rinnassa, sama j�nnitys
j�seniss� ja sama levoton kiehunta veriss� taipalelle p��st�kseen.
Silm�t paloivat, huulet olivat puristuksissa, suun ymp�rill� oli tuima
piirre, ja uhkaavasti, melkein vihaisesti ponnisti h�n ensi innossaan
kaikki voimansa, niinkuin otus olisi ollut ensi aukealla
saavutettavissa.

Lappalaisen latu, jota h�n heti l�hti noudattamaan ja jossa n�kyi

j�lkeen l�hteneen koiran k�p�lien sijat, vei kosken vartta my�ten
suuren j�rven rannalle.
Kosken niskassa oli lappalainen pys�htynyt kalaa pyyt�m��n. Oli tehnyt
avannon l�helle sulaa ja onkinut siin� pohjaongella. Kaloja n�kyi herja
saaneen, oli niit� siivonnutkin ja j�tt�nyt suomut ja sis�lmykset
lumelle avannon viereen.

Saran kiukku kasvoi... Kalastanut minun vesill�ni ja j�tt�nyt siihen

sisukset kuin ilkkunansa osoitteeksi ... niinkuin riettalintu, joka sy�
linnunpyyt�j�n loukusta! Lieneek� tehnyt sen vesi�ni pilatakseen,
ottaakseen pois kalaonneni...

Se antoi uutta sis�lt�� suuttumukselle, ja Sara potkaisihe takaisin

ajettavansa ladulle, joka vei kosken niskasta j�rven rannalle, ja
noudatteli sit�, pysyen aina mets�n turvissa. Pelko sill� oli jotakin,
ei liikkunut oikeilla asioilla, koska ei ollut uskaltanut aukeille
paikoille antautua. Vasta keskell� j�rve�, jossa oli ryhm� saaria,
poikkesi latu suunnastaan ja vei saarien suojassa yli sel�n. Toiselle
rannalle tultuaan l�hti se kuin viivalla vet�en suoraan halki salon
viem��n vaaraa kohti, jonka paljasta, puutonta lakea iltarusko kultasi
viel�, kun alemmat maat jo olivat varjossa. Se on outo n�ill� mailla,
hakee korkeita paikkoja t�hystell�kseen matkansa suuntaa ja oikeaan
osatakseen.

Oli jo ilta vaarallakin, kun Sara soisen salon hiihdetty��n p��si

kiivenneeksi sen laelle, koko ajan lappalaisen suksenlatua
noudatettuaan. Paljon se oli jo ehtinyt edelle, eik� sit� t�n� iltana
en�� ehtisi saavuttaa. Tietysti laittautua levolle iltay�ksi ja heti
aamusella l�hte� liikkeelle.

Nuotion paikkaa etsiess��n oli h�n kuulevinaan koiran ulvahduksen

jostakin edest��n. Koko matkan olivat Hallin j�let seuranneet
lappalaisen latua, eik� se ollut viel� tullut takaisin. Nyt se siell�
ulvahti jossakin. Oli ehk� saavuttanut ajettavan. Mutta kun ei sen
enemp�� haukkua kuulunut, alkoi Saraa arveluttaa. Tappelua se ei ole
tehnyt, sill� silloin olisi syntynyt isompi r�hin�. Se on ehk� sen
surmannut, ampunut ennenkuin Halli p��lle ehti, tai kolhaissut
keih��ll��n. Alkoi k�yd� mieli matalaksi, kun ei uskaltanut tehd�
nuotiota tarpeeksi tulekasta ja ruumis oli hiihd�nn�st� hiostunut. Jos
viel� koiran tappoi, ainoan toverini ja yst�v�ni... Mit� varten min�
l�hdink��n h�nt� ajamaan? Miksen anna h�nen olla ja menn� menojaan?
Mit� pahaa h�n on minulle tehnyt, ett� h�nt� vainoon? Eih�n pit�isi
ihmisen toistaan tappaa...

Mutta lappalainen ei ole ihminen--koira se on! Pahansuopa, joka pilaa

mets�t ja vedet, ja on tuhottava, miss� h�net tavoittanet. Olisi se
sent��n otus! Tied�, mit� kaikkea h�nell� lienee: hyv�t jouset, nuolet
ja keih��t, sukset mainiot, ehk� kultaa ja hopeaa, jolla saat, mit�
tarvitset.

Katosivat kaikki ep�ilykset, kun Halli aamupuoleen y�t� tuli nuotiolle

ja vikisten ja kuin turvaa hakien painautui jalkojen juureen. Sit� oli
ly�ty, ja se nilkutti kolmella jalalla. Kohta kun alkoi v�h�n n�hd�,
l�hti Sara liikkeelle, p��tt�en, ett� h�n ajaa takaa, vaikka Lapin
perille viek��n.

Ei ollut pit�nyt kiirett� lappalainen. P��sty��n suurille saloille,

toiselle puolen vaarojen, on h�n hiihdellyt siell� sinne t�nne
pitki�kin mutkia tehden, mutta aina kuitenkin pohjoista p��suuntanaan
pit�en. Tuon tuostakin on lunta penkonut katsoakseen, onko j�k�li�.
Seh�n sill� siis sittenkin asiana. Kerrankin oli kiert�nyt j�niksen,
toisen kerran ampunut linnun puusta, metson, merkeist� p��tt�en. Ihmeen
taitavasti h�n oli tehnyt sen, niinkuin kettu tai ilves, jotka vainunsa
avulla jo kaukaa tuntevat, miss� riista piilee ja hiipiv�t suoraan luo,
liikoja mutkia tekem�tt�. Mainio se on mets�nk�vij� Lapin mies, ei
sille kukaan vertoja ved�. Eteen ne sille lent�v�t, mets�n el�j�t, kun
muita pakenevat ja j�ljess��n juoksuttavat--ja kateus kaivoi Saran
mielt�, mets�miehen hampaita kirist�v� ja mielt� kirvelev� kateus,
h�nen pujotellessaan lappalaisen latua, joka milloin oikoili
suoaukeiden poikki, milloin pistihe sakeimpaan n�reikk��n, josta
isokasvuisen takaa-ajajan oli tukala p��st� tunkeutumaan. Alavasta
korvesta kohosi latu v�hitellen vaaralle, ja sen laella oli
keskentekoinen nuotio. Siin� oli lappalainen y�t��n aikonut viett��, ja
siin� n�kyi selv��n j�ljet kohtauksesta koiran kanssa. J�ljist�
p��tt�en se oli sit� lihapaloilla houkutellut, mutta kun ei Halli
antanut lumota itse��n, oli puulla per��n nakannut. Ei ole Halli--hyv�
Halli, uskollinen yst�v�--ei ole lappalaistenkaan lumottavissa, vaikka
niill� on hyv� silm� el�imiin.

Mutta kun koira oli k��ntynyt takaisin is�nt��ns� hakemaan--tuli kiire

maankulkijalle. Siihen j�tti nuotionsa ja y�sijansa ja h�t� tuli k�teen
... oikein nauratti Saraa hajanainen j�lki ... oli koettanut kuin
lent�en menn�, niin oli r��tsinyt kuin siipisato telkk� vett� pitkin--
vaan ei ole mihin sukeltaa.

Ja Sara ponnisti kaikin voimin per��n ja rauhoittui vasta, kun n�ki,

ett� pel�stynyt pakenijakin oli v�hitellen rauhoittunut ja hiljent�nyt
vauhtiaan. Lieneek� uupunut vai lieneek� arvellut turhaa
s�ik�ht�neens�. J�lki on taas tasainen ja kevyt, niinkuin olisi mets�n
el�v� siin� vikitellyt. Kauniisti se oli hankia pitkin kulkenut,
milloin harjujen sel�nteit�, milloin korkeita kuusikoita, milloin
huvikseen m�et laskenut ja noussut keve�sti jyrkimmist�kin kohdista.

Unohti Sara v�hitellen, mink� t�hden ajoi h�nt� takaa, ett� ajoi h�nt�
ilojaan ly�den takaa tappaakseen, ja seurasi kuin leikkiv�� lasta, joka
on mets��n painunut ja suotta itse��n etsitt��, veitikka ... eik�
tied�, milloin puun takaa pilkist�� tai uukahtaa kiven kupeelta. Siin�
oli vaaran rinteess� ruokaillut korkean kiven p��ll�. Siit� oli kuin
iloiten l�htenyt m�ke� laskemaan, suoraan alas huimaavista hyppyreist�
eik� edes horjahtanut, ei sauvaa maahan pannut. Kaarrellen sai Sara
kulkea, puista pidellen ja sauvallaan vastaan karustaen.

Vaaran alla oli jyrkk� kallio ja niin korkea, etteiv�t korpihongat sen
tasalle ulottuneet. Pitk�n kierroksen sai Sara tehd�, mutta lappalainen
oli laskenut suoraan puitten latvojen yli ja siihen kadonnut. Oliko
ilmaan lent�nyt, oliko puiden p��lle pys�htynyt?

Turhaan t�hysteli Sara kallion alta sakeasta kuusikosta, turhaan

kuusien latvoista, turhaan maasta niiden juurilta. Jo luuli h�n
lumotuksi itsens� ja ep�ill� alkoi mets�n pyh�� poikaa ajaneensa, joka
hiiht�� maassa, milloin mieleen johtuu, mutta yht� usein taipaliaan
lyhentelee ilmassa puitten latvojen tasalla--ja jo mietti h�n
k��nty�kseen.

Mutta ei ollut hiiht�j� puitten latvoihin pys�htynyt, ei ilmaankaan

lent�nyt, vaan maahan oli tullut mets�lammelle, joka piili vaaran alla
puitten peitossa ja jota ei aavistanut siin� olevankaan, ennenkuin oli
sen rannalla. Sinne oli suksimiehen kallion reunalta puitten yli
heitt�nyt eik� ollut kaatunutkaan, v�h�n vain jalkain notkahtaessa
poski hankea hipaissut kuin py�re�ll� vanteella painaen--ja hiiht�nyt
tyynesti edelleen.

Mietti ajaja jo k��nty�ksens� sellaisen otuksen ajosta, mutta kun jo

iltakin h�m�rti, l�hti h�n kuitenkin viel� j�lkeen. Jyrkk�rantainen oli
lampi ja kaitainen eik� n�ytt�nyt olevan ulosp��sy� miss��n. Latu
johdatti kuin umpisoppeen kahden kallion v�liin, mutta siin� oli kuin
kallioinen portti, josta aukeni vuorij�rvi jyrkk�in, kallioisten
vaarain v�liss�.

Ilta yh� pimeni, aurinko oli jo vaarain takana, ja rantakalliot

n�yttiv�t yh� ylenev�n ja jylhenev�n. Ei tuntenut Sara seutua, ei ollut
ennen t��ll� k�ynyt, ei tiennyt, miss� oli, ja mietti jo toisen kerran
takaisin k��nty�kseen.

Hivuttelihe siin� kuitenkin viel� kahden vaiheilla hiljalleen

eteenp�in, kun keksi avannon, jossa lappalainen oli onkinut ja
saaliinsa siivonnut. �sken oli siin� ollut, koskeiv�t olleet viel�
kalain sis�lmykset j��tyneetk��n. Se loi lumouksen ja palautti
mets�miehen otuksen ajoon. Kaukana se ei voi en�� olla, t�m� paikka on
sen n�k�inen, ett� t�h�n se on y�ksi asettunut johonkin. J�rvi oli
melkein py�re�, ja sen keskell� oli pienoinen saari kuin m�t�s. Sit�
kohti n�ytti j�lki viev�n.

Sara sitoi koiran, k�ski sen olemaan ��neti ja l�hti rantakallioiden

suojassa kiert�m��n j�rve�. Palattuaan takaisin siihen, mist� oli
l�htenyt, h�n oli varma siit�, ett� lappalainen on saarroksessa. Ei
ollut mit��n j�lke� ulos viep��. Jos ei liene lent�en mennyt, niin
siin� on otus y�makuullaan saareen kierrettyn�.

Samassa tuikahti tuli saaresta puitten v�list�. Ei ollut se siis

ajajaansa huomannut ... ja pian leimusi risuvalkea saaren sakeita
kuusia valaisten ja kumpuili paksuna savuna suoraan yl�s ilmaan, ensin
mustana ja sitten ylemm�ksi kohottuaan sammuvan iltaruskon punaamana.

Sara painautui rantakallion kylkeen odottamaan. H�n odotti siin�

hievahtamatta, silm�n� ja korvana koko mies, niinkuin ainoastaan vanha
mets�nk�vij� voi olla saalistaan v�ijyess�. Tuli pime� ja sammui rusko,
eik� erottanut en�� savua, ainoastaan tulen erotti ja kuuli silloin
t�ll�in paakkujen pamahtelevan, kun se siell� kek�leit� kohenteli.
Kerran pari kuului se laulaa hyr�htelev�nkin. Sitten vaikeni hyr�ily,
ja tuli pieneni tasaiseksi ja tyyneksi nuotiotuleksi. Eik� Sara kuullut
en�� muuta kuin hitaista veden tippunaa jossakin takanaan kalliossa, ja
t�htitaivas tuikki h�nen p��ns� p��ll� t�nne alas kallioisen j�rven
pohjaan kuin mustaan kattilaan.

Taas oli Sara ep�tietoinen, mit� tekisi. Oli, kuin olisi jokin asia
h�nt� peloittanut, niinkuin olisi se ollut h�nt� v�ijym�ss� ja h�n
sent�hden ollut niin hiljaa, ett� tuskin hengitt��k��n uskalsi. Mutta
kun y� yh� kylmeni ja pakkanen alkoi purra ja h�n n�ki yh� tulen tuolla
edess��n ja oli n�kevin��n lappalaisen l�mpimiss� vaatteissaan
nuotiolla pehmeiden havujen p��ll�, valtasi h�net �kkin�inen kiukku: se
kiusasi h�nt� tuo, se oli tullut vakoilemaan, ilkkumaan, j�ljess��n
juoksuttamaan. Se oli h�pe�m�t�n maankulkija, mets�rosvo, toisen
riistan ry�v�ri, kalavesien pilaaja, salojen saastuttaja.

Sara otti keih��ns�, astui suksilleen ja l�hti hiipim��n saaresta

tuikkavaa tulta kohti.
Lappalainen oli nukkunut tulen ��reen eik� kuullut v�ijyj��ns�, joka
saaren rannassa oli laskeutunut suksiltaan ja selk� kumarassa hiipi yh�
l�hemm�.

H�n oli nuori poika ja lep�si punaisella reunustetussa

poronnahkapeskiss��n rauhallisesti ja huolettomasti kuusen juurella
sel�ll��n, k�det p��n alla, nuotiotulen valaistessa h�nen
puhdasilmeisi�, viattomia kasvojaan.

Ei ollut Sara mets�nhaltiata n�hnyt, mutta semmoiseksi h�n oli sen aina
mieless��n kuvitellut. Ehk� se onkin Nyyrikki, Tapion poika, ehk� on
t��ll� is�ns� asioilla kiertelem�ss�, mets�maita katselemassa, tulevana
talvena t�nne karjansa ajaaksensa. Sit� ei saa tappaa, ei mit��n pahaa
sille tehd�, t�ytyy v�isty�, jos tielle tulee. Jo laskeutuikin keih��n
k�rki, joka oli ollut kohona, valmiina iskem��n, ja Sara asetti
jalkansa toisen taa per�yty�kseen.

Silloin rasahti taittuva oksa, nukkuva her�si, kavahti istualleen,

hieraisi unta silmist��n... Saran keih�s kohosi samassa ja sy�ksyi
semmoisella voimalla rintaan, ett� meni l�pi ruumiin ja naulitsi pienen
miehen sel�lleen makuusijoilleen.

Ei ehtinyt huutaakaan tapettu, parkaisi vain surkeasti kuin ammuttu

j�nis, veren tulvahtaessa suusta ja sieraimista. Mutta hengen l�htiess�
alkoi ruumis kiemurrella ja potkia kuin kala tuulastajan atraimessa, ja
keih��n varsi vapisi Saran k�dess�, niin ett� t�ytyi siihen toisellakin
tarttua. Mutta yh� potki se ja pudisti keih�st� ja keih�st�j�n k�tt� ja
koko ruumista, kunnes v�hitellen lakkasi ja herposi ja kellahti
kyljelleen, silm�t murtuneina.

Mutta kun keih�st�j� yritt�� vet�� pois asettaan, jonka k�rki on

routaiseen maahan uponnut, alkaa h�nt� puistattaa kuin horkassa,
raivoisasti, s��lim�tt�m�sti, niinkuin tahtoisi vaatteet p��lt�
karistaa... Eik� h�n saa k�si��n keih��n ponnesta irti; kuta enemm�n
koettaa, sit� tiukemmalle ne puristuvat, ja h�nt� t�rist�� ja pudistaa
yh� hurjemmin, niinkuin lumottua. Lapin lemmot pudistavat, veret on
villinnyt salaisesti murhattu murhaajaltaan...

Silloin hypp�� nuoransa katkaissut koira Saran silmille surkeasti

ulvahtaen ja irtauttaa k�det loihditusta keih��st�. Mutta ei ole lumous
luotu Saran verist�, ei kosto viel� kouraansa hellitt�nyt.

H�n hoipertelee suksilleen ja hiiht�� j�rven p��h�n--koira ulvoo yh�

surkeasti saaresta. Tultuaan siihen, mist� oli l�htenyt, aikoo h�n
tarttua kirveeseens� hakatakseen n�rett� sauvaksi kallion juurelta.
Vaan ei pysy kirves kourassa, pois pudistaa aseen k�dest�. H�n k�y
k�sin n�reeseen sen juurineen raastaakseen, vaan yh� pudistaa niinkuin
�sken.

Sauvatta hiiht�� Sara kotiin entisi� j�lki��n ja toivoo n�ilt�

oudoilta, lumotuilta seuduilta p��sty��n kuoleman kiroista p��sev�ns�.

Mutta ei p��se murhamies kuoleman kiroista kotonaankaan. Mihin

tarttuneekin aseeseen: keih��n varteen, suksen sauvaan, jouseen,
kirveen ponteen, airoon tai atraimeen--aina karistaa ne k�dest� samalla
lailla.

L�hte� t�ytyy Saran, korpia r�mpien kev��n tullen samota asutuille

seuduille, j�tt�� saunansa, paaluaittansa, j�tt�� riistaiset mets�ns�,
vaaransa ja kalaiset j�rvens�--luovuttaa koko valtakuntansa jollekin,
joka joskus sattuu sinne osumaan ja sen haltuunsa ottamaan.

Ei tee h�n ihmisten ilmoille tultuaan selkoa siit�, mist� tulee.

Pist�v�t siell� kuokan ja lapion h�nen k�teens�. Niit� ei pudista irti,
_ne_ pysyv�t kourassa ja niit� voi pit��, mutta ei koskaan uskalla en��
mets�stysaseeseen tarttua.

Ei osaa Sara syv�lti mietti� eik� ajatuksensa liioin ilmoihinkaan

ylene. Mutta sen h�n on kuokan ponnessa ny�kk�istess��n miettinyt, ett�
jos annoin Tapion pojan rauhassa tiet��n kulkea, jos en Lapin haltiata
salaa surmannut, en t�ss� n�in ihmisten orjana kivikoita kuokkisi.

�W�IN�M�ISEN VIIMEINEN SOITTO.�

(Taulun aihe.)

T�m�nsyksyisess� taitelijain n�yttelyss� her�tt�� erityist� huomiota

er�s suuri taulu, jonka nimeksi taiteilija on pannut �W�in�m�isen
viimeinen soitto�. Koetan t�ss� tehd� selkoa sen sis�ll�st� ja sen
aatteesta.

Tyyni lahti, vanha venhevalkama, hieno hiekkaranta mets�isen niemen

kainalossa. Et��mp�n� siint�� niemen nenitse aukea meren ulappa, jossa
aallot hyrskyv�t valkeina karien kohdalla.

W�in�m�inen seisoo venheess��n, joka on irtautunut rannasta ja poistuu

hiljalleen, koivuinen lehtipurje kokassa, koristettuna nauhoilla ja
muilla naisten antimilla kuin uhripuu. Alahangoilla ovat airot
valmiina.

Rannalla seisoo ja istuu kansaa, Kalevan kansaa: ovat tulleet

saattamaan suurta laulajataan h�nen viimeiselle retkelleen, heitt�m��n
h�nelle viimeisi� j��hyv�isi��n. H�n on laulanut heille kaikki parhaat
virtens� viimeiseksi muistoksi, on laulanut ja soittanut viel�
venheest��nkin, jonka per�ss� h�n seisoo, toinen jalka per�tuhdolla ja
kannel sen polvella. Mutta he tahtoisivat kuulla yh� viel�, yh� lis��,
ja ojennetuin k�sin ja pyytelevin kasvoin kehoittavat he h�nt� viel�
kerran soittamaan ... viel� kerran ... viel� jotakin! Toisten kasvoilla
kuvastuu ik�v�� ja surua ja hell�� moitetta siit�, ett� h�n l�htee,
toisten kasvot eiv�t ilmaise muuta kuin ihastusta siit�, mit� ovat
saaneet kuulla. Joukossa on niit�, jotka ovat itkeneet, toisia, jotka
ovat iloinneet, ja kyynelten keskest� n�kyy hymyilevi�kin kasvoja.
Kaikilla kasvoilla on p��ilmeen� toivomus: �l� mene! �l� viel� mene!

Yksi ainoa on joukossa, joka ei n�yt� huomaavan, mit� ymp�rill�

tapahtuu. Se on nuori poika, joka seisoo syrjin muihin, vesikivell�
j�rvess�. H�nell� on k�dess��n pieni omatekoinen kannel, kupeella
riippuen. H�n on vaipunut mietteisiins�, on kuin kuuntelisi jotakin
kaukaista ��nt�, jotakin sis�ss��n juuri syntyv�� s�velt�. H�n on
n�ht�v�sti nuoren, nousevan polven edustaja, W�in�n soittolahjain
perij�, mutta joka kuitenkin soittaa omia aatteitaan omalla
kanteleellaan. Vaikka h�n tavallaan on sivuhenkil� ja syrj�ss� muista,
on h�net esitetty niin, ett� katsojan huomio h�neen kohta kiintyy,
ik��nkuin p��aatteeseen. Ei kukaan taulun henkil�ist� n�y h�nt�
huomaavan. Kaikkien huomio on kiintynyt W�in�m�iseen.

W�in�m�isen kasvoissa kuvastuu liikutusta ja siihen sekaantunutta

katkeruutta, koko h�nen olennossaan ja asennossaan on vivahdus s��liv��
moitetta siit�, ett� h�nen annetaan n�in menn�, ettei kukaan seuraa
h�nt� tuolle puolelle meren, vaikka valkama onkin venheit� t�ynn�:
�Annapas ajan kulua, taas minua tarvitahan, kun ei kuuta, aurinkoa...�

Kaikki W�in�� saattamaan tulleet kalevalaiset ovat puetut

mets�st�jiksi. He n�ytt�v�t olevan k�yhtym��n p�in olevaa, katoavaa
kansaa. Vastakohtana heille n�kyy loitompana taululla sen taustassa
toinen maailma, joka ei ole heid�n eik� W�in�m�isen, vaan toisen
sukukunnan, joka parhaillaan heid�n alojansa anastaa. Vaaran rinteell�
kellert�� auringon valossa vainioita ja halmeita. Siell� n�yt��n maita
kynnett�v�n, hein�� teht�v�n ja kaskia hakattavan ja poltettavan. Kyl�n
keskest� kohoo rakennettavana oleva kirkko. Se on vakaantunut viljelys
ja uusi usko, joka t�ss� karkoittaa W�in�m�isen. H�n poistuu uuden ajan
tielt�, eik� ole h�nen tuossa rannalla seisovassa kansassaankaan sen
vastustajata.

T�m�n aatteensa selvitt�miseksi on taiteilijalla viel� ollut hauska,

onnistunut aate, joka antaa omituista hilpeytt� t�lle muuten totiselle
ja surulliselle kuvaukselle. H�n on pannut el�imet, mets�n kaikki
el�j�t, seuraamaan W�in�m�ist� h�nen maanpakoonsa. Mereen pist�v�n
mets�isen niemen nen�st�, joka on jatkoa sille vaaralle, mist� viljelys
jo on osan haltuunsa ottanut, on laskeutunut karhuja, hirvi�, susia,
kettuja ja muita mets�llisi� alas veteen l�hte�kseen uimaan W�in�m�isen
j�lkeen. Toiset uiskentelevat jo ulapalla, toiset vartovat v�h�n matkaa
venheest� vedess� ja kivien p��ll� niemen nen�ss�. Pienet el�imet ovat
suuriin liittyneet. Hirvien sarvissa keikkuu oravia, karhujen sel�ss�
istuu k�rppi�, niit� on venheess�kin purjepuun oksilla ja W�in�n
itsens� olkap�ill�. Ilma on t�ynn� lintuja, toiset jo mustana pilven�
meren p��ll� menossa, toiset, muun muassa iso, komea kotka, l�htij�n
p��n p��ll� levitetyin siivin leijailemassa. Lahden suussa on
joutsenparvi kaarena uimassa ulos merelle--muodostaen mainion
v�rivaikutuksen: valkean sinist� vastaan--odottamassa tulijata, tuota
ainoata ihmist�, jonka laulun hekin ymm�rsiv�t ja joka heid�t kaikki
soitollaan kesytti.

He, ainoastaan he seuraavat h�nt� vieraalle maalle, jonne tuuli,

lehtipurjeeseen tarttuen, on kohta kantava h�net yli aavain ulappain,
asunnoille autuaille ja asunnoille autioille ... pois kirkon ja kirveen
ja auran tielt� ... pois kansan luota, joista toiset eiv�t h�nt�
ymm�rt�neet eiv�tk� tunnustaneet, ja joista toiset eiv�t en�� kyenneet
h�nt� puolustamaan vieraita vastaan.

Mutta kun h�n on kadonnut sel�n siint�v�n perille, kun saattajat ovat
rannalta poistuneet, seisoo siin� viel� kivell��n tuo nuori poika,
unelmiinsa vaipuneena, kuin kuuntelisi h�n jotakin kaukaista ��nt�,
jotakin sis�ss��n syntyv�� s�velt�...

TYVEN MERI YNN� MUITA LASTUJA.

TYVEN MERI.

Onhan meri ihana, kun se painii sisarensa myrskyn kanssa. Onhan se

komea, kun se hirnahtelee kallioita vastaan ja kun sen aalto kaulaansa
kaartaen heitt�� vaahtoisan harjansa yl�s ilmoja kohti. Min� ihailen
sit�, min� kunnioitan sit�, min� vavahdan sen voimaa, mutta en sit�
rakasta enk� helli--niinkuin rauhallista merta.

Min� rakastan rauhallista merta, hellin tyynt�, onnellista ulappaa. Se

on minulle meri oikeana meren�, yst�v�, jonka luo mieleni lakkaamatta
palaa.

Kaukaisin ulkokari, kivisen lahdelman pohjukka, kalaranta laakean,

matalan kallion viimeisell� liepeell�. Katselen t�ss� kuivamaan
levitettyjen verkkojen v�litse, yli riuttojen, siintelev��n
kaukaisuuteen, jossa jokin purje seisoo liikkumattomana kuin majakka,
ja niinkuin jonkin kaukaisen maan kangastuksena vaakkuu jo aikoja
sitten kadonneen h�yrylaivan savupilvi.

L�mmin ilma, joka maan ja taivaan t�ydelt� ylitseni ja ymp�ritseni

tulvehtii; sile� maininkiaalto, joka loiskaa ja loiskaa, koskaan
uupumatta, kuin ikiheiluri, jota n�ytt�� pit�v�n liikkeell� joku
salainen soudattaja joistakin toisista taivaankappaleista--mik�
huoleton autuus ja onni!

T�m� tyyneys ei ole sis�jarven unettavaa, raukeata tyynt�. Merikin

vaivuttaa uneen, mutta keve��n ja raittiiseen. Nukut ja her��t, nukut
ja her��t, niinkuin laine nousee ja laskee. Silm� nukkuu, korva valvoo,
ottaen outoja ��ni�, lienev�tk� lintujen puhetta vai hylkeenhuutoja. Et
v�lit� kysy�, mist� ne tulevat tai mit� ne tiet�v�t. Joskus on, kuin
parkaisisi pieni lapsi, mutta kun herahdat ja kuulostat, et kuule muuta
kuin laineen loiskinan etk� n�e muuta kuin karin nen�ss� valkoisen
tyrskyn, josta se samassa katoaa, jonkin ajan kuluttua tullakseen
uudelleen--meri avaten silm�ns� ja sulkien ne taas, n�hty��n tuttavansa
taivaan ja rakkahimpansa rannan--samat mitk� sin�kin.

Tyven, verkalleen mainehtiva meri, joka ei muserra, ei uhkaa, ei

peloita, vaan joka rakastaa omiaan, liekuttaa lapsiaan ja niit�
tuudittaa--kaikki revityt ja riitaiset, kaikki, jotka toisianne
vihaatte ja vainootte, kaikki kierot mietteet ja turhat puuhat ja
aherrukset--miksi ette tule t�nne!

T��ll� olisi teid�nkin hyv� olla. Rakentakaa t�nne majanne, te,

niinkuin min�kin. Ei muu maksa vaivaa, sill� kaikki muuhan on turhuus
ja hengen vaiva.

EL�M�NI EHK� ONNELLISIN P�IV�.

El�m�ni ehk� onnellisin p�iv�. Ensimm�inen oikea kev�tp�iv� ainaisten

sateiden ja pitkien kylmien per�st�. Koivujen lehdet ovat t�n��n
puhjenneet hiirenkorvalle l�mpim�ss�, tyyness� paisteessa. On ollut
niin tyynt� ja l�mmint� ja raittiin puhdasta, kuin ennen lapsena
ollessa kuvailin vain taivaassa olevan.

Odotettiin �iti� tulevaksi kotiin. Heikki juoksenteli pitkin p�iv��

avojaloin talon ymp�rill� kukkia poimien. Niit� asetettiin kaikkiin
huoneisiin ja verannalle valkoisiin astioihin, ja pistettiin kimppu
kumpaankin portin pieleen ja koivujen valkoiseen tuoheen kahden puolen
kotitiet�.

Nyt ne nukkuvat. Min� istun ikkunassani ja koetan kirjoittaa.

J�rvi on aivan tyven. Viklat lentelev�t valitellen rantoja pitkin,

mutta niiden valituksessa on riemua. Kottaraisia istuu kuin musta
marjaterttu koivun latvassa, huilautellen pitki� vihellyksi�. Niill� ei
viel� ole poikasia, mutta pes�ns� ne jo ovat valinneet.

Taivaalla tuikkaa jokin iso t�hti, talven viimeinen.

Olen ottanut uuden kyn�n ja hienoimman paperin ja koetan kirjoittaa

t�t� niin kauniilla k�sialalla kuin minulle on mahdollista.

Jos saisin vied� maailmasta menness�ni vain t�m�n muiston. En haluaisi

muuta palkintoa siit�, mit� hyv�� olen tehnyt, enk� muuta rangaistuksen
anteeksiantoa siit�, mit� rikoin...

ARKITUULI--PYH�POUTA.

Arkituuli puhaltaa, arkipilvi sataa, lakkaamatta, y�t� ja p�iv��.

Satamassa aina sama arkilaineen loiskinta, r�yst��n alla i�ti
yhdenlainen lotina. Harmaat arkiolennot kiskovat itse�ns� joka ilta ja
aamu m�rkin� merelle ja palaavat sielt� viel� m�rempin� takaisin. En
n�e t�nne, ovatko miehi� vai naisia, nuoria vai vanhoja, kauniitako vai
rumia--�ljytakit, saapasjalat, arkit�ittens� orjat. Kun sanovat
jotakin, murahtavat, kun vaikenevat, murjottavat. Ei laulahdusta, ei
naurun hel�hdyst�, ei yht� ainoata hyp�ht�v�� askelta kala-aittojen
polulla. Koko el�m� kuin mielet�nt�, asiatonta itkua.

Pyh�tuuli puhaltaa, pyh�aurinko paistaa. Sataman siness� lounaisen

viri, katon harjalla p��skysen siritys, kalliolta kalliolle v�st�r�kin
vilisev� juoksu. Aitasta tulee tytt�, solakka ja reipas, ja juoksee
rantaan; toisesta toinen, nuori, notkea, ja juoksee rantaan--hameet
siniset, puserot punaiset, huivit valkoista harsoa, olkap�ille valuen.
Uusi ilma ja ihmiset uudet. Py�r�ht�v�t, huudahtavat, hyp�ht�v�t
nauraen sillalta purteen, kaatuvat kirkaisten toistensa syliin. Huulet
hymyss� seisovat ovillaan vanhat, joilla ei �sken ollut yst�v�llist�
sanaa.

Nyt ne soutavat satamasta ulapalle, vastakkain istuen, toinen vet�en,

toinen huovaten, karkelosaareen, laulaen molemmat. Toisista rannoista
soutaa toisia laulavia tytt�parvia. Ovat niinkuin eiv�t olisi koskaan
muuta kuin huviansa soutaneet ja pyh��ns� pit�neet. On niinkuin ei
olisi ollut maailmassa arkea koskaan eik� koskaan sadetta ja niinkuin
el�m� olisi yht� asiatonta iloa ja paistetta.
S�VELT�J�N MUISTIKIRJASTA.

Vain joskus olin tullut merkille panneeksi, ett� talossa, jossa asuin,
oli viiritanko katolla--silloin kun sen p��ss� visersi p��skynen. Olin
my�s n�hnyt, ett� ikkunani alla ja tupani sein�m�ll� oli tasap��ksi
leikelty sireenipensas ja nurkan kohdalla lumessa vanhan joulukuusen
latva. Olin joskus ep�illyt, ett� uunini pelliss� oli olemassa jotakin
hataruutta, mutta ett� sein�ss� olisi s�l�j� ja ikkunapaperi jostakin
irrallaan, siit� minulla muistaakseni ei ollut tietoa enemm�n, kuin
luultavasti heill� itsell��nk��n, ennenkuin tuli tammikuun myrsky.

Myrskyj� oli usein kulkenut taloni yli. Ne olivat panneet meren

mylvim��n, mets�n pauhaamaan, niinkuin meren ja mets�n tulee ja
niinkuin ne ovat tottuneet tekem��n. Olipa myrsky kuinka kova tahansa,
sen puuskat kuinka rajut hyv�ns�, meri ja mets� antoivat aina sointuvan
��nen, heikomman tai voimakkaamman, mutta aina puhtaan niinkuin hyvin
viritetty soittokone. Mets� ja meri eiv�t koskaan soi ep�vireess�, yht�
v�h�n kuin urut, p��stip� niihin henke� kuinka paljon tahansa. Ne eiv�t
koskaan tuntuneet tulkitsevan mit��n erikoista omaansa: iloansa,
suruansa, h�t��ns� tai kauhuansa--soivan ainoastaan sit�, mit� myrsky
niill� soitti, suurta, rauhoittavaa, ylent�v�� s�velt�. Saatoin
kuulostaa niit� aikani, nauttia ja nukkua.

Taas pauhasi meri ja mylvi mets�. Kun puisto nyt oli lehdist� puhdas,
sattui myrsky mink��n est�m�tt� siihen huoneeseen, jossa asuin.

Lipputanko katolla oli alkanut reutoa ja narista. Sen nuora kuului

milloin k��riytyv�n sen ymp�rille, milloin purkautuvan pieks�m��n sen
kylke�, ik��nkuin hoputtaen sit� jonnekin; tanko ei p��ssyt, mutta
tuntui tutisevan tuskissaan.

Sireenipensas oli tullut kuin h�t��n ja pelkoon, raapi ja raastoi

ikkunata ja sen pielt� ja sein�� niinkuin koira, joka pahana y�n�
pyrkii sis��n susia vainuten, repien kyntens� rikki ja varpaansa
verille.

Nurkan kohdalla, jossa nojatuolissani istuen koetin olla kuulematta ja

lukea, alkoi huokailla ja nyyhkytt��. Se vaikeni hetkeksi, alkoi
uudelleen--parkuminen ilman ��nt�.

Korisi jossakin kuin kuoleva. Ullakollako? Lattianko alla? Niinkuin

kuristettaisiin kurkkua, p��stett�isiin hetkeksi henki kulkemaan,
kiristett�isiin taas. On, niinkuin joku est�isi tulemasta sis��n
jotakuta, joka pyrkii sis��n. Se, joka pyrkii, tuntuu loikertelevan
torvien l�pi, monta kertaa uunin ymp�ri, pitenev�n, venyv�n, nyt se
nuuskii uunin alapelti�, r�m�hytt�� sit�, s�ik�ht��, nielaisekse
takaisin ja alkaa uudelleen.

Silloin r�m�ht�� ihan korvani juuressa ��ni, jossa on se hermostunut

h�t�, mik� on ampiaisen ��ness�, kun se kes�ll� huoneeseen eksytty��n
pyrkii ikkunasta ulos. T�m� pyrkii sis��n. Ei niinkuin yksi ampiainen,
vaan niinkuin kaikki maailman ampiaiset. Tied�n, ett� se on ikkunan
paperi, joka on irtautunut, mutta en saa itselleni uskotelluksi, ett�
niin todella on. Sill� min� kuulen samalla kymmeni� ��ni�, jotka voivat
olla mit� hyv�ns�, kenen tahansa, el�vien olentojen, kuolleiden,
ihmisten, henkien.
Kaikilla heill� tietysti t�ytyy olla luonnollinen syyns�, tied�n sen,
mutta en saa selville, mik� se milloinkin on. Sen vain siin�
kuunnellessani k�sit�n, ett� kaikki ovat ��ni� semmoisten, jotka
pyrkiv�t pois sielt�, miss� ovat. Joita vaivataan, ahdistetaan,
kidutetaan, ne huutavat, vaikeroivat, vikisev�t kukin omalla
kielell��n. Mutta kenenk��n ��ni ei soinnu toisen ��neen, niinkuin
myrskyss� meri ja mets�, joiden soitto on sit� kokonaisempi, kuta
suurempi myrsky on. N�m� eiv�t v�lit� eiv�tk� tied� toisistaan, niill�
on kaikilla oma yksityinen h�t�ns� ja sen huuto ja parku, niinkuin
haaksirikossa huutavien, tulipalossa, sairaalassa voihkavien.

Kuuntelen aina huvikseni myrsky�, menen mets��n ja meren rannalle kuin

soittajaisiin, nauttimaan melusta ja pauhusta. N�m� minua kiusaavat.
Koetan olla uskomatta niiden h�t��n. Eih�n se ole totta, eih�n se ole
mit��n, seh�n on vain tuulta. Vaan jos olisikin, mit� se minuun kuuluu?
Mit� minuun kuuluu kenenk��n toisen tuska? Panen maata, koetan nukkua.
Mutta silloin yltyv�t ne tuhatta hullumpaan h�t��n. Ja on, niinkuin se
ei olisikaan en�� toisen tuskaa, vaan omaani. Jokainen heist� vet�� ja
repii minua osalliseksi omaan h�t��ns�, ne valittavat ja huutavat,
niinkuin minun itseni pit�isi valittaa ja huutaa.

N�en, ett� ne tulevat panemaan pilalle koko y�ni. H�iritsiv�t ensin

ty�ni, nyt est�v�t uneni.

Kun y�perho p�rr�� ty�tuleni ymp�rill�, tapan sen s��litt�. Kun karjan
ahdistama koirani turvautuu jalkoihini, potkaisen sen armotta pois.

Rep�isen paperin ikkunasta, tempaan auki pellit. Rienn�n ulos, nousen

katolle ja murran vihoissani viiritangon. Katkon kiukuissani
sireenipensaan latvat niin lyhyiksi, etteiv�t ne ulotu raapimaan
sein��ni. Riist�n lumesta vanhan joulukuusen ja nakkaan sen menem��n
suin p�in hankeen.

Kun tulen takaisin, on kaikki hiljaa. Ei mik��n valita eik� h�iritse.

En tarvitse en�� kuulla kenenk��n tuskaa enk� siit� k�rsi� niinkuin
omastani.

Meri ja mets� kyll� yh�kin pauhaavat ja soivat. Ja saakoot ne kernaasti

soida. Onhan niidenkin ��ness� tuskaa, murhetta ja ahdistusta: joka
oksalla, jota myrsky vaivaa, joka aallolla, jonka se nostaa ja murskaa,
on kai oma h�t�ns�, mutta siin� on kokonaisuutta, sopusointua. Meri ja
mets� eiv�t kiru eiv�tk� paru, vaan soittavat surunsa.

Min� voin kuunnella sit� aikani, kuinka kauan hyv�ns�, vaikka koko y�n,
min� nautin siit�, voin lev�t� sen laineilla, nukkua sen keinuun.

Min� tahdon ottaa todellisuuden taiteena, min� en tahdo kuulla siin�

mit��n, mik� ei soinnu, min� poistan siit� kaiken, mik� siin� vihloo ja
s�rkee, uhallakin--v�kivallallakin. Ei mik��n suru saa tulla minua niin
l�helle, ett� se pakottautuisi omakseni.

Tahdon nauttia p�ivin ja nukkua rauhassa �in. Tahdon, ett� el�m�

soittaa minulle tuskansakin--orkesterille sovitettuna.

SALAPER�ISIN.
On salaper�inen, syksyinen, sysimusta y�, kun vaahtop��t laineet
v�l�htelev�t myrskyisell� merell� ja ulappain voima pauhaa kaukaisia
kallioita vastaan. On salaper�inen, tyyni y� Lapin autiolla er�maan
taipalella, kun revontulet aaveina taivaalla leimuavat ja havuinen
ikimets� h�mm�styksest� suorana seisoen sit� katselee. On salaper�inen,
l�mmin elokuun ilta, kun punainen kuu mets�nrannasta suurena maailmaa
katsoo, niinkuin se sen nyt vasta ensi kerran n�kisi.

Vaan ei ole niin salaper�inen mik��n y� eik� ilta, kuin on tyyni,

paisteinen keskip�iv� kes�n kuumimpana aikana.

P�iv�n� semmoisena kuuluu mets�ss�, kun kuiva havunneula risahtaa

oksastaan irti ja putoaa puun alle. Aurinko valaisee joka sopen,
kirkastaa joka kolkan, mutta vaikka katsot, et mit��n n�e, sill� valo
verhoo vaippaansa maan ja kannot ja kivet ja m�tt��t ja kaiken, mik�
niiden p��ll� on ja mit� niiden kupeella piilee. Ja silloin on siell�
keskell� viikkoa semmoinen pyh� rauha, ett� j�nis huoletta paneikse
pitk�kseen ruskealle polulle ja pyypoikue nukahtaa paisteeseen
rypyhautansa pohjaan; silloin siell� ketutar tuo penikkansa luolansa
suulle, silloin siell� karhu kellii aukealla, l�mpim�ll� kalliolla, ja
sen p��ll� kelohongan oksalla uneksu silm�t pienin� viiruina huuhkaja:
silloin siell� suon reunassa hongikossa seisoo hirvi niin
liikkumatonna, ett� orava puusta laskeutuessaan ponnahtaa sen sarveen
ja sarvesta toiseen puuhun. Kaikki nukkuu, ja kaikki kuitenkin valvoo,
kaikki on esill�, ja kuitenkin piilossa, auringon piilossa, kuuman
keskip�iv�n k�tk�ss�, ja on, niinkuin olisi tapahtunut se, ett� aurinko
ei en�� koskaan laske, ja ettei p�iv� milloinkaan p��ty. Yksi valvoo ja
el��: kukkien tuoksu ja pihkan lemu niinkuin nukkuvan hengitys; ja
kuuma maa, niinkuin tulisi sen alta hehku. Hy�nteiset hyrisev�t,
sihisee muurahaispes�, hymisee jossakin kaukainen koski niinkuin
ylh��ll� ilmassa tai syv�ll� manteren alla. Ja valvoo viel� aurinko ja
el��, ollen ��ness� kuin l�mp���n hiljaa soiva ��ret�n lamppu. El�� ja
valvoo kaikki, samalla kun nukkuu. On, niinkuin maa ei olisi maata,
niinkuin mets� ei olisi mets��, niinkuin eiv�t puut olisi puita, vaan
niinkuin maa olisi nukkuva, l�mminpintainen peto, joka jostakin
s�ik�ht�en voi pian ponnahtaa pystyyn ravistaen sel�st��n kaiken, mik�
siin� uinuu.

P�iv�n� semmoisena ovat v�et talosta kaukana niityll� eik� kotona kuin
r�yst�sten p��skyset ja portin pieless� ��net�n koivu ja pihan p��ll�
ylh��ll� taivaalla poutapilvi ja poutapilven alla haukka liikkumattomin
siivin. P�iv�n� semmoisena hiipii talon tarhak��rme kivijalasta huoneen
alta porstuan rapuille ja lep�� siin� paisteen alla suorana kuin keppi.
Silloin nakertaa talon haltiahiiri loven em�nn�n hienoimman nisuleiv�n
laitaan ja tekee nopean j�ljen h�nen viilipyttyns� kerman kuoreen
niinkuin j�n�nen kev�iseen hankeen ... ja em�nt� tiet�� aaveita
k�yneen.

P�iv�n� semmoisena on pellolla heilimon kiihkoisin hetki, ja

huumeissaan painaa rukiin t�hk� kutrisen p��ns� toisen t�hk�p��n poskea
vasten ja synnytt��, n�kem�tt�, tiet�m�tt�, satain tuhansien sadon.
Silloin saa pientaren mansikka poskilleen kypsyytens� punan, ja sen
huulille kihoo sen syd�men sokeri, ja se on poimittavaksi valmis ja
otettavaksi altis. Angervon kukka avaa lemujensa lippaan, ja mehil�inen
kantaa pois lemmen viestin. Ruohossa maaten, p��ns� alla k�si, n�kee
neito hymyillen lempens� ensimm�iset unet, joita torjui aaveina luotaan
viel� illalla ja y�ll�.
Lahdessa talon alla uipi suurten ulappain mahtavin hauki matalimpaan
heinikkoon ja tuijottaa tuntikaudet, posket j�ykkin� ja kiintein�
silm�t, sudenkorentoon, joka vihre�ll� lumpeella keltasiipisen� v�r�j��
toisen keltasiipisen kera. Posahtaa kuin valaskalan pyrst�st�,
salakoita sinkoo ilmaan kuin hopeisia salamoita, ruohikko sihisee ja
nuokkuu, lumme on kastunut, eik� keltasiipi� en�� n�y.

Meren p��ll� taivaalla autereisia hattaroita, ja meren pinnalla

uinahtelevia virej� ja velttoja purjeita... Kangastelevat yl�salaisin
et�iset kaupungit ja ulkomaiden rannat. N�kym�tt�mien myrskyjen
mainingit vaahtoaa ja pauhaa uloimmissa kallioissa. Hylkeet huutavat
toisilleen karilta karille ilolaulujansa laulaen, ylist�en paistetta ja
tyynt�, mik� kuuluu kuin h�t�huudolta hukkuvan lapsen. P�iv�n�
semmoisena iskee kalas��ski meren suurimman lohen ja katoo kerta
parahtaen syvyyteen.

P�iv�n� semmoisena n�kee ihminen n�kyj� keskell� p�iv��, ja semmoisena

syntyi merimiesten tarina suuresta merik��rmeest�, ulappain aaveesta.

Ja semmoisina p�ivin� alkaa aina jym�hdell� tykkien pilvet�n ukkonen

vierailla rannoilla, ja t�ll� puolella vesien t�r�ht�� jok'ikinen ikkuna
matalassa saaristomajassa.

N�KY

Kun min� kerran, hele�sti valaistussa, sopusuhtaisessa salissa, viile�n

pilarin suojassa, istuin ja kuuntelin, kuinka s�velet soivat, n�in
min�, auki silmin uneksien, t�mm�isen n�yn.

Min� n�in, jossakin kaukaisessa maassa, miss� en koskaan ole k�ynyt,

n�in yht��ll� aukean, hele�nsinisen merenulapan pienine laineineen ja
siell� t��ll� valkoisia purjeita--ja toisaalla, kaukana
taivaanrannalla, vuorisen maan h��m�tt�vine lumihuippuineen.

Vuoriston ja meren v�lill� on laakea, vihert�v� seutu loivine

kukkuloineen ja niiden p��ll� vanhoja linnoja ja rinteill�
p�iv�paisteen valaisemia taloja ja tasangolla kirkkoja puistolehtojen
keskess�.

Tasangon halki poimuilee virtava vuo, milloin vainioiden keskess�

suvannoiksi leveten, milloin kukkulain v�liss� virraksi kaveten. L�pi
l�hdekirkkaan, lumirinteill� auringon sulattaman veden kuultaa
valkoinen hiekka ja v�lkk�� rantojen mukaan luikerteleva vesihein�n
varsi. Polviin taipuen kiihtyy vuo milloin kulloin virke��n juoksuun ja
hyp�ht�� viimeisest� suvannostaan mereen pienin� putouksina, joiden
alta joutsenvalkoiset vaahtopallot kuin huvikarkelossa py�r�hdellen
liukuvat meren lahteen ja kantauvat kauaksi ulapalle.

Virran reunalla, ikitammien varjossa, hiljaisia puhdastekoisia

huviloita ja toisesta toiseen rantoja pitkin poppeliteit�. Ja kukkivat
tuomet ja riippuoksaiset raidat varjostavat vett� ja koskettavat
suvannon sile�� pintaa, vet�en siihen v�reilev�n viivan.

Tyynt� ja paistetta--ei tuulta, ei ainoata ��nt�.

Kullankiilt�v�, punakeltasiipinen perho lep�� lehden p��ll� kuin kukka,
avaten siipi� ja sulkien ne taas niinkuin neitonen viuhkaa.

Tuulahdus liikauttaa lehte�, lehti kallistuu, ja perhonen putoo veteen,

liukuen putousta kohti yht� levollisena kuin �sken lehden p��ll� istui.

Kiven huopeessa, miss� vesi vilisee, mutta ei viel� kuohu, lep�� lohi,
sel�lt� tumma kuin vesikiven sammal, kupeilta hopean kirjava kuin
ymp�rill��n helmeilev�n vuorivirran kuohu. K��nt�en pyrst�ns� k�mmenen
vasten veden viistoa voimaa kohottaikse se yl�s suvantoon, miss�
kullankiilt�v� perhonen irtaimin purjein ajelee virtaa alas.

Ja niinkuin ottaa aukeava huuli hyppysist� kypsyneen marjan, imaisee

kuohujen kaunis ilmojen ihanan ja vaipuu takaisin, ja soikeneva
vesirengas kantautuu pintaa pitkin hyrskyjen helmaan.

MUISTOJEN MAISEMA.

Vanhan yliskamarini ikkunasta n�kyy lumen peitt�m� niitty ja niityll�

lato huurteisten koivujen alla: niityn takana j�rvi ja sen rannassa
nuottakota ja venhe kumollaan nietoksen peitossa; j�rven halki
viitoitettu tie, ja sen perill� matalakukkulainen, mets�inen maa.

Ja siit�--jo ammoin unohdettujen tuttujen tervehdys, jotka luulin jo

aikoja sitten itselleni kuolleiksi ja haudatuiksi kellastuneiden
kirjanlehtien alle: Markkinamiehet ja Matit ja Liisat, vaivatta
syntyneet, heti valmiit ja itsest��n el�v�t, tullen puheilleni
luontevasti kuin is�ni luo pit�j�n is�nn�t ja em�nn�t omiansa
haastamaan. Muistot ty�n hetkist�, jolloin sen helppouden t�hden en
tiennyt sen vaivoista eik� kyn�n j�lki korjausta tarvinnut.

Siit�--lempirunoilijaini s�keiden soudattelu kuin lapsuuteni keinun

puutarhan koivujen v�liss�, siit� tuudittelu kalevaisen kielen,
niinkuin suvilaineiden loiskina muistojen ulapoilta kaukaa luhtaiselle
rannalle l�pi huojuvan ruohikon: Hirvenhiiht�j�t ja Hannat, Perhon
hauta ja �Kes�isen illan kullasta tuo joutsen tultuaan...� Siit�
H�rk�-Tuomo ja �Mi ik�vyys, mi h�m�ryys...� ja tarina kalpeasta immest�
ja rohdinpaitaiset urhot Impivaaran saloilla. Siit� t�h�n kaikkeen
sointuen ja sen l�pi soiden vanhojen hurskasten virsien hymin�,
niinkuin sen kuulin kirkosta muinoin yli heilimoivan vainion kes�isen�
sunnuntaina.

Siit�--kaikki, mit� maailmassa sain parasta aikaan, mit� elin puhtainta

onnea ja puhdistavinta surua, mit� haaveilin hienointa rakkautta ja
rakentelin ihanimpia tupiani tuuleen; kaikki, mik� avarsi rintaani
hartaudella maahan ja kansaan ja lujimmalla uskolla ihmiskuntaan; mik�
oli minulle kauneinta ja ylevint� ja elett�vint�.

Siit�--vanhan yliskamarini ikkunasta, miss� ei muuta kuin niitty ja

niityll� lato ja niityn takana j�rvi ja j�rven halki viitoitettu tie ja
sen perill� matalakukkulainen mets�inen maa.
KIRKKO JA PAPPILA.

Enp� tied� toista maisemaa niin mieluista, kuin miss� on pappila ja

kirkko.

Sill� olkoonpa n�k�ala kuinka ihana tahansa--metsi�, vaaroja; ulapoita,

niemi�; koskia, kuohuja--miss� kirkko ja pappila puuttuvat, siin� seutu
henke��n haikailee, ik�v�i aatettaan ja kaipaa keskustaansa.

Milloin nousit vaaralle, ettei oppaasi osoittanut kirkkoa? Ihastui oma

mielesi, ja hymyyn meni oppaan huuli, niin pian kuin huomasitte kirkon
ikkunan kiillon et��lt� pilven alta.

Sill� ei ole n�k�ala kansankaunis, minne ei kirkkoa kuumottane, minne

ei pappilaa pilkottane--ja kun opas yhden l�yt��, niin h�n toista jo
kauempaa etsii--ja jos h�n keksii kolmannenkin, jo on paikka pyh�, jo
on se uhrivaaran veroinen.

Ja siksi h�nen silm�ns� niit� hakee, ett� ne ovat h�nen oppinsa ahjo,
h�nen sivistyksens� suoja ja keskus, h�nen hengenviljelyksens� vankin
vartija, jotka h�n itse molemmat rakensi, itse kivet kiskoi, sein�t
salvoi ja itse tervaharjan ylensi. Eiv�t ne tyrkytellen siihen tulleet,
omasta halustaan h�n ne anoi, kirkon ja pappilan--ja anoi niiden
asukkaankin, opettajansa, kun ensin oli huomannut oikeaksi h�nen
oppinsa.

Ja siksi ne tuossa salmen rannalla niin sopusointuisina seisovat

molemmat, antaen aatetta maisemalle, kuvastuen samoihin vesiin, ja
s�teillen sis�lt���n et�isiin er�maihin.

Kirkko kunnaallaan seisoo, papin talo kunnaan alla, ja koivuinen

ikilehto ne toisiinsa yhdist��.

Enk� nyt tied�, mit� ihailisin enemm�n: sit�k�, kun kirkko arkip�iv�n�
seisoo autiona, mutta t�ynn� totisuutta kuin vanha vaari, joka ihmisten
aherrusta aatoksiinsa vaipuneena katselee--vai sit�k�, kun on tapuli
kes�isen� sunnuntaiaamuna silm�ns� avannut ja kello kutsunut ja
vaiennut ... eik� kuulu hiiskahdustakaan t�nne salmen taa, ja kirkko
itse ja tapuli ja koko luonto kuuntelee ja kuulee ja n�ytt�� tiet�v�n,
miten vanha rovasti siell� taivaansa tietoja tulkitsee.

KASKI.

Kun mahla on puussa makeimmillaan, kun mehu koivun suonissa vuotaa kuin
viini ja kun lehti tuoreimmillaan tuoksahtaa--silloin se kaadetaan...

Aamulla varhain, kun kev�taurinko hell�sti paistaa, kun k�ki kaikkien

vaarojen rinteill� kukahtelee ja peippo pihakoivussa ensi s�velens�
viritt��, astuu h�n, matalan majansa ainoa mies, sivuitse saunan ja
ohitse riihen, ja k�y, kirves olallaan ja sel�ss� kontti, kulkemaan
polkua, joka lehteville rinteille nousee.

Solakkoina seisovat vaaleat koivut, pihlaja tuoksuu t�ydess� kukassaan,

ja tuomi tervehtii h�nt� herttaisimmalla lemullaan. Ota meid�t!
H�n ottaa heid�t kuin omansa. Tuuhea lehvist� tutajaa, kun h�n
keve�ll�, tottuneella k�dell� runkoja pyk�ltelee, ja humahtaen ja v�h�n
huudahtaen niinkuin tytt�, joka keinussa heilahtaa, vaipuvat koivut
limikk�in maahan, pihlajat putoavat toistensa helmaan, haavat viel�
maassakin lehti��n yst�v�llisesti lepattelevat, ja tuomet viel�
kaatuneinakin kukkiensa tuoksu-uhria suitsuttavat. Kaski on kaadettu
... ja kun iltatuuli saapuu suurien salojen yli, l�yt�� se avonaisen
paikan ennen l�pip��sem�tt�m�ss� mets�ss� ja siin� liotellen
py�r�htelee....

Ja kun aurinko seuraavana aamuna nousee, p��see se mustaa maata

l�mmitt�m��n, ja hikev� h�yry kohoo i�ti kosteista happamista juurista.

Mutta suuri on ilo matalassa majassa, joka on katosta lattiaan, ulkoa

ja sis�lt�, kotiin kannetuilla kerpuilla koristeltu, ja runsaita satoja
aavistellen asuu mieli kasken tulevissa antimissa.

Hiljalleen vaipuvat kasken kaadetut puut ikuiseen uneensa kes�isen

helteen paahteessa, tuomien ja pihlajain kukat lakastuvat, lehdet
ruskettuvat ja oksat ja rungot kuivavat. Punaisena p�lven� helottaa
kasken paikka syksyn kaiken tummanvihre�n vaaran rinteelt� saloja
vaeltavan mets�miehen silm��n, mutta talvella se valkeana aukkona
paistaa, ja j�n�t kyykkiv�t ryt�jen v�liss� kaadetuita haapoja jyrsien,
ja mets�kanat tekev�t polkujaan runkojen alle.

Mutta kun on tullut kes� taas, niin paksuna, valkeana patsaana kumpuaa
palavan kasken sauhu korkeutta kohti. Kuivuneiden lehtien lemu on kuin
uuteen eloon vironnut, kuihtuneiden tuomen ja pihlajankukkien tuoksu
t�ytt�� uudelleen ilman ja tunkee autereisen kaskisavun kantamana
metsiin, levi�� soille ja huljuilee iltaisen ilmanhengen mukana j�rvien
rannoille ja luhtaisille niityille. Mielihyv�ll� hengitt�v�t sit�
saunatiet� astuessaan matalan majan asukkaat ja haaveksivat vaivainsa
palkkioksi hedelm�llist� satoa ja vehkatonta viljaa. Ilta on ihana ja
l�mmin, ja k�yh�nkin aitta on toiveita t�ynn�.

On uusi kes� taas, ja kaski on toiveet toteuttanut. Sakeana kuin

kaislikko mutapohjaisen j�rven lahdelmassa kasvaa palolla pensova ruis
ja heilimoi siin� tyynen� hein�kuun sunnuntaina, kun matalan majan mies
aitaa vasten nojaten ty�ns� aloja tarkastelee. K�ki kukkuu vaaran
rinteell�, laulurastas laulelee notkossa, ja v�st�r�kki keikuttaa
seip��n p��ss� pyrst���n. Hiljainen tuulen huokaus taivuttaa halmeen
t�hki�, ja t�hk�t huokaisevat ilmoille utuisen pilven, joka kantaa
helmassaan kaiken sen tuoksun, jonka kaadettu mets� k�tki, joka on
koottu pihlajain kukkasista ja tuomien tertuista, jossa on kaikki lemu,
mink� neitseellinen lehto oli satain vuosien aikana poveensa koonnut ja
jonka se nyt rukiin heilim�in� levitt�� viljelij�n eteen. Ja viljelij�
seisoo siin� onnellisena hym�ht�en itsekseen ja katselee yli
huojahtelevan halmeen ja yli alempana olevien puitten latvojen kauas
vastaisen vaaran rinteille, jonka takana viel� toisia rinteit� siint��.

Ja mille h�n niin onnellisena hym�ht��?

H�n hym�ht�� sille, mit� h�nell� on, ja sille, mit� toivoo saavansa.
H�nell� on tupansa tuolla, miss� lapsensa ilakoiden huhuavat, on
pienoinen saunansa ja v�h�iset elantonsa, ja on tulevan vuoden turvattu
vilja;--ja h�n rakentaa jo aatoksissaan uuden tuvan ja suuremman saunan
ja toivoo suurempia satoja uudesta suuremmasta kaskesta. Maa h�nt�
n�ytt�� suosivan ja lehto lempiv�n, parhaita aarteitaan h�nelle
luvaten.

Verkalleen poistuu h�n kivist� polkua ja kotiinsa laskeutuu.

Ja kaski j�� siihen tuleentumistaan odottamaan, ja ruis kahahtaa

h�nelle suopeaksi vastaukseksi, leudon suvituulen t�hk�p�it� hell�sti
silitelless�.

KUOLINVUODEN ENNE.

�Lumi lehteen satanut on kuolinvuoden enne� sanoivat vanhat.

Mist� saivat he aiheensa t�h�n taikaan?

Meri oli eilen viel� sininen ja valoisa. Puisto sen niemess� oli vihre�
ja l�mmin. Nurmikoilla ei n�kynyt merkki�k��n marrasajan kulosta. Vain
siell� t��ll� kellerti jonkin vanhimman, korkeimman koivun latva, ja
punerti joku pihlajan oksa. Haapa jokunen oli jo karistanut viereens�
kalvenneen lehden. Mutta raidoissa, tammissa, jalavissa ja lepiss� asui
viel� t�ysi kes�inen voima, ja puutarhoissa hehkui kukkaislavojen
hiillos yht� kuumana kuin kes�ll�. Kaikki lupasi l�mmint� syksy� ja
kasvullisuudelle pitk�� ik��. Tuli odottamatta it�inen pilvi. Tuli
ensin �k�isen� sateena, sitten r�nt�n� ja viimein kuivana pyryn�. Lumi
peitti nurmikot, tarttui lehtiin, painoi oksia alas ja iskeytyi tuulen
puolelle runkoihin. Pilvi hajosi, ja luoteinen viima j��ti lumen
talvisena vaippana kietomaan syliins� eilisen kes�n.

Meri on kuin musta verka ruumisarkun alla. Kellahtavan vihre�, kaamea

puisto on kuin vainaja sel�ll��n paareilla, eloton ja avuton. Lumipeite
on kuin aaveinen k��rinliina sen ymp�rill�.

Min� ymm�rr�n, miksi lumi lehteen satanut on kuin kuolinvuoden enne.

UVEAVANTO.

Se luulee, kaiken tukahduttaja talvi, kun on saanut ajetuksi tiehens�

auringon ja painetuksi pakkasy�n j��kellon yli nukahtaneen ulapan ja
sen valitukset vaikenemaan ja sen silmiin kuoleman kalvon--se luulee,
kun kaikki, mik� �sken p�iv�n alla kimmelsi ja eli ja tuulen alla
tyrskyi ja vaahtosi, nyt on tyynt� ja hervotonta, ett� se on i�ksi
alistettu h�nen alleen. Ja niin se hautaa vainajan ja tuiskuttaa
lumensa laineiden kuolink��reeksi. Sen tehty��n se voittonsa merkiksi
vet�� viittatiet rannasta rantaan, pitkin ja poikki, kutsuu kengitetyt
kaviot ja raudoitetut reet ja kuormat kuinka suuret tahansa kulkemaan
mist� paikasta hyv�ns�, niemien nenitse ja saarien salmitse ja koskien
niskoitse. �Ajakaa, vet�k��, polkekaa, vaivatkaa, ei ole vaaraa, kyll�
kest�� silta, mink� min� kerran tein, min� maan ja meren herra, min�
kaiken kahlehtija talvi.�

Niin talvi--tiet�m�tt�, ett�, miss� lienee jossakin, on vaarain

v�liss�, painanteessa, kolmen kallion sulkeessa l�hde, sammalen
peitt�m�, ikuinen sula. Kalliossa suon alla halkeama, jota ei kukaan
ole n�hnyt, halkeaman pohjassa puro, jonka lirin�t� ei kukaan ole
kuullut. Se valuu syd�mitse vuoren, suonitse louhun, ujuu alitse niityn
ja notkon, sy�pihe l�pi saven ja soran ja rautaruosteisen mullan,
juottaa kaivoja, el�tt�� lammet, hiipien k��rmeen�, kaivaen myyr�n� ja
saapuen viimein salatuita teit��n veitsiviilokallion kynnyksen alaitse
suuren sel�n syvimpiin vesiin.

Siell� se huokuu ja hautoo, niinkuin rei�ss��n hylje, sieraimet ty�ss�,

p�� piilossa nietoksen alla. Mink� pakkanen kutoo, sen uppehen uho
kuluttaa, talvelle loukkua laittaen, koverrellen kuoppaa sen susille.

Pyryinen pime� y�. Rautakuorma ulappata ajaen. Ajaja torkkuen, tuulehen

selin. Viittatie tuiskuun h�ipyen... Humahdus kuin painuvan hangen.
Hepo korskahtaen kerran, p�rist�en toisen...

Luulit liikoja itsest�si, kaiken tukahduttaja talvi...

Et ole yksinvaltias siell�k��n, miss� sinulla on ikuinen valta. Et ole

saanut edes Erebusta sammumaan, vaikka satoja tuhansia vuosia tuiskutit
lunta sen kitaan.

HIRVI JA VOIMAVAUNU.

Maantie kulki suorana kuin rautatielinja vaaroilta soille ja soilta

vaaroille, l�pi talottoman, mets�isen er�maan. Laskimme kes�isen� y�n�
voimavaunussa loivaa, harvaa pet�jikk�rinnett�, kun yht'�kki� keksimme
edess�mme suolla, l�hell� maantiet�, saarekkeen reunassa, kaksi hirve�,
kummankin haapaansa kolomassa. Toinen oli suurempi, n�ht�v�sti em�,
toinen pienempi, vaikka jo t�ysikasvuinen sekin. Hiljensimme vauhtia
p��st�ksemme n�kem��n niit� niin l�helt� kuin mahdollista. Kone
sulkeessa hiipi kumik�p�l� hiljaa kuin kissa �isell� polulla. Tuli
n�reikk� eteen ja sulki hetkeksi suon n�kyvist�mme. Kun p��simme sen
peitteest�, oli toinen, suurempi, kadonnut. Toinen ei viel� ollut
saanut meist� vihi�, koska jyrsi puutaan yht� rauhallisesti kuin �sken.
Vaunu liukui alas tasaiselle maalle ja pys�htyi melkein hirven
kohdalle. Ei viel�k��n se meit� huomannut. Kerran nosti se p��t��n,
vainusi ilmaan kuin toveriaan etsien, sai luultavasti rauhoittavan
selon siit�, minne t�m� oli mennyt, ja j�i. Maantien vieress� kasvavan
vesakon yli me n�imme sen, mutta se ei n�hnyt meit�.

N�hd� automobiilista hirvi! Katsella maantien nopeimmasta metsien

nopeinta, maantien uusimmasta kummituksesta metsien vanhinta kummaa,
sen muinaismuistoa, satain tuhansien sukupolvien takaista, jonka
esi-is�t ehk� olivat n�hneet mammutin t�ll� samalla suolla katkomassa
kerppuja lehdosta tuolta aarnion raidasta, silloin kun he itse koloivat
haapaa toisella rinteell�. Joka ehk� viel�kin viidassa m�rehtiess��n
joskus saattoi horrostelevain aivojensa pohjimmaisista k�tk�ist� l�yt��
kuvan liikkuvasta kalliosta ja kuulla sen sis�st� kuin maanalaisen
rummuttavan ��nen. Miksei sellainen muisto voisi s�ily� jossakin hirven
takimmaisessa tietoisuudessa, koska hevonen korskahtaa vainutessaan
suden, jota ei koskaan ole n�hnyt, ei se eiv�tk� sen esi-is�t monessa
polvessa.

Mutta hirvi alkoi k�yd� levottomaksi, lieneek� sitten sattunut

sieraimiinsa bensiinin hajua, vai oudoksuiko toisen katoamista.

--Toitahuta hiukan, kuiskasi toverini.

Painoin merkinantotorvesta pienen ammahduksen, Mutta sen sijaan, ett�

hirvi olisi pel�stynyt ja loikannut mets��n, n�ytti se ilostuvan,
py�r�hti ja j�i katselemaan meihin p�in.

--Viel� kerran, hiukan kovemmin.

Hirvi vastasi ��nell�, joka olisi voinut olla voimavaunun ��ni, ja

alkoi, p�� pystyss�, juosta meit� kohti. Suo lotisi, pensaikko lakoili
ja el�in seisoi maantiell� edess�mme. Samassa kun se oli keksinyt
meid�t, t�r�hti voimavaunun torvi kaikkein karkeimpansa, ja vaunu
pantiin liikkeelle. Hirven takaruumis painahti alas kuin j�niksen, joka
on keksinyt mets�st�j�n, ja j�lilleen py�rt�en sy�ksi se takaisin
suolle ja oikaisi parasta karkuaan sen halki toiselle rannalle. Me
puhalsimme menem��n.

Hirvi oli n�ht�v�sti luullut voimavaunun ��nt� emonsa kutsuksi. Sitten

se oli huomannut erehdyksens�. Konevaunu ei ollut h�nen emonsa, vaikka
sill� oli sen ��ni. Mutta mik� se sitten oli? Mink� k�sityksen h�n vei
menness��n siit�, mink� oli n�hnyt: mustasta, kiilt�v�st�
kummituksesta, joka oli siin�, miss� �idin, ��nest� p��tt�en, olisi
pit�nyt olla? Luuliko h�n, ett� emo oli muuttunut siksi, mink� h�n
n�ki? Joku kuva oli sen silm�npohjaan t�ytynyt j��d� siit�, mik� siihen
oli sattunut. Jos silm�npohjan saamat kuvat ja n�kemykset siirtyv�t
perint�n� toisesta toiseen, niin varmaan siirtyy silloin sekin, mink�
kohtaus konevaunun kanssa oli synnytt�nyt. Syvemp�� uomaa aivoihin
tuskin voinee uurtua. Voimakkaampaa sys�hdyst� ne tuskin voinevat
saada. Mahdollisesti saapi tuo ja saavat h�nen j�lkel�isens� useinkin
viel� kohdata voimavaunun, joten sen kuva yh� tarkistuu ja syventyy
suvun muistoon. Kenties tottuvat he tyynesti ja rauhallisesti jonkun
matkan p��st� katselemaan niit�, jotka ammuvat niinkuin hirvet, mutta
eiv�t ole hirvi�. Katselemaan voimavaunua n�m�, niinkuin heid�n
esi-is�ns� mammuttia ennen. Satain tuhansien vuosien kuluttua, kun
voimavaunu on h�vinnyt sukupuuttoon, hirven j�lkel�iset viel� el�v�t.
Ainoa kuva, mik� konevaunusta silloin on olemassa, on ehk� se, joka
jonkin hirven takimmaisesta tietoisuudesta tunkee esiin, kun se y�ll�
puoleksi torkkuen m�rehtii haavankuorta, jota se p�iv�ll� oli kolonut.
Me menemme t�ss�, mahtavina, selk�kenossa katoamistamme kohti. Meid�n
ainoa muistomme el�� filmikuvana hirven silm�ss�, joka meit� kauhistuen
pakenee. Hyv� niinkin. On paljon semmoista, josta ei j�� sit�k��n
muistoa.

P�KKEL� ELI KUINKA VANHA KAATUU.

��l� ly� p�kkel�t�, p�kkel� ly�pi sinua�--oli is�n ainainen sana joka
kerta, kun kuljimme sen ohi.

Se oli vanha tuoheton, oksaton, latvaton koivu, seisonut yksin aholla,

niin kauan kuin muistin. Emme koskaan olleet n�hneet siin� v�hint�k��n
vihreytt�, k��v�t olivat ainoat elonmerkit, joita se antoi itsest��n.
Se oli kuollut, milloin lieneek��n, esi-isien aikoina, koska is�k��n ei
muistanut n�hneens� sit� toisenlaisena kuin mit� se nyt oli. Sen
ymp�rill� olisi ollut hyv� mustikkamarikko, mutta is� kielsi meid�n
siihen pys�htym�st�; meid�n t�ytyi katsoa syrj�st�, kuinka sika
porsaineen s�i p�kkel�n marikon. Meid�n olisi tehnyt mielemme kolhaista
se kumoon. Mutta joka kerta, kun kuljimme siit� ohitse, sanoi is�: ��l�
ly� p�kkel�t�, p�kkel� ly�pi sinua.�

Mutta vaikka p�kkel� jo aikoja sitten oli kuollut, niin se yh�

kuitenkin eli ja hallitsi ja vallitsi. Siit� tuli meille v�hitellen
salaper�inen, salavihainen, uhkaava olento, koko mets�n kauhu, peikko,
puolijumala, jonka kauaitse kiersimme. Ei voinut koskaan tiet��,
milloin se p��h�n putoo. Se ei huojunut miss��n tuulessa, se ei
huokaillut sateessa muiden puiden kanssa, ei kohissut myrskyss�. Satoi
tai paistoi, aina se oli yht� totinen, yht� harmaa, yht� kolkko ja
kaamea monine mustine tikanreikineen ja onttoine silm�kuoppineen. Usein
l�hti sen p��st� havukka lentoon, ja �isin huuteli sill� kohdalla
huuhkaja. Is� sanoi sen siitt�v�n hometta ja mets�nturmelijoita
toukkia. �Se on koko mets�n rutto semmoinen.� Mutta aina h�n kuitenkin
kulki sen ohi, varoitti ja kielsi siihen koskemasta.

Se olisi ollut suulleen suistettava, ettei se kerran kaatuisi itsest��n

lapsen p��h�n tai taittaisi selk�� lampaalta.

Jos sittenkin olisi uskaltanut sen kaataa! Tehtiin toinen toistaan

huimempia suunnitelmia. Jos olisi hakata riuku, pitempi, kuin mit�
p�kkel� oli korkea, ja sys�t� sill� sit� kylkeen ja romahuttaa se
maahan yhdell� ainoalla otteella. Tai jos olisi sinkauttaa nuoran
silmukka sen kaulaan ja sill� kiskaista ja katkaista. Mist�h�n olisi
mennyt poikki, latvastako, keskelt�k�, juurestako? Tai jos olisi
vuorotellen rynn�t� huimaavaa vauhtia kohti, iske� olkansa takaa
kirveen hamaralla ja samalla ampaista menem��n alta pois, ennenkuin se
ehtii kaatua!

Mutta ei kukaan meist� uskaltanut muuta kuin kiert�� kauaitse ja--

kivitt��. Kaikki kivet ja kalikat, mit� mets�st� l�ydettiin ja saatiin
irti maasta, nakattiin sit� kohti; ja kun mets�ss� ei en�� ollut mit�
ottaa, tuotiin niit� muualta. Useimmat lensiv�t ohi ja pomppailivat
muihin puihin, toiset sattuivat, milloin tuhahtaen kuin m�tt��seen,
milloin kumahtaen kuin tyhj�n tynn�rin pohjaan. Mutta p�kkel� ei
liikahtanut, ei huojahtanut, seisoi vain tunteettomana ja kolkkona kuin
vaivaistukki kirkon portin pieless�.

Er��n� p�iv�n�, kun taas kuljettiin ohi, oli p�kkel� pitk�ll��n maassa,
moneksi murskautuneena, kaula poikki, selk� poikki, lyhyt kanto vain
j�lell�. Sika porsaineen s�i marjoja kannon vieress�. Tarkastettiin
kantoa, siin� oli sian villoja. Tutkittiin sikaa, sen kyljess� oli
lahon puun lastuja. Kyhniess��n kupeitaan siihen oli sika sys�nnyt
kumoon satain vuosien pel�tin. Se ei ollut �lynnyt sit� pel�t�.

JOULUILTA TALONPOJAN TUVASSA.

Jouluaatto talonpojan tuvassa ei ole se h�lin�n, homman ja touhun

p�iv�, miksi se herrastaloissa on muodostunut. Ei siell� lahjoja
anneta, kuusia polteta eik� kynttil�it� sytytet�. Se on vain
oleilemista, hiljaista valmistumista kahteen, v�list� kolmeenkin
rauhalliseen lepop�iv��n.
Is�nt� on aamup�iv�ll� k�v�issyt kauppiaasta noutamassa v�h�iset
joulutarpeensa, tuonut kahvia, sokeria ja nisujauhoja, ehk� my�skin
viinapullon. Em�nt� on tehnyt vehn�taikinan, piika siistinyt huoneet ja
mini� silitellyt v�en puhtaita vaatteita. Vanha ukko on pilkkoillut
kakluunihalkoja, kantanut ne sis��n ja kiskonut p�reit�. Rengit ovat
palanneet ulkot�ist��n, tavallisesti hein�st� tai halolta, v�h�n
varhemmin kuin muina p�ivin�. Hein�h�kin tallin ylisille tuotua on
hevonen riisuttu jo heti p�iv�llisen j�lkeen ja tehty sille ja muille
vankka ape, johon on suurusta pantu kenties hiukan runsaammin kuin
tavallisissa oloissa.

Ja lehmien parsiin on riputettu kuivia olkia, haudevesi keitetty

huolellisesti ja annettu kuin kes�isten muistojen virkist�miseksi
kourallinen suoloja kullekin. Lapset ovat olleet m�ess� koko p�iv�n,
koiranpentu mukanaan, eik� kukaan ole nyt tullut heit� sielt� pois
huutaneeksi.

Pirtin uunissa loimottaa iso tuli, lihapata kiehuu hiilloksella, ja

koteutunut v�ki l�mmitteleikse saunaa odottaessaan lieden ��ress�. Jo
p�iv�n aikaan on mummo pannut saunan l�mmit�, ja pitk�n aikaa viel�
auringon laskettuakin on sielt� tuprunnut savukimppu kuulakkaan
talvi-ilmaan.

Tuodaan sana, ett� kylpy odottaa. Avojaloin ja v�hiss� vaatteissa

juosta kimmaisevat sinne nuoret miehet pihan poikki, vanhemmat
heitt�v�t ty�turkin hartioilleen ja pist�v�t virsut jalkoihinsa. Ja kun
herroja ajaa porokellossa maantiet� my�ten, kuuluu pienest�, mustasta
huoneesta kiihke� s�hin� ja vitsojen hutkina, nousee valkoinen h�yry
sek� ovesta ett� ikkunasta, ja hajahtaa nen��n koivumets�lle lemahtava
l�yly.

Jouluilo on silloin ehk� ylimmill��n. V�h�n se kenties viel� nousee,

kun saunamiehet palaavat tupaan takaisin, miss� viimeiset rikat on
juuri sopelle lakaistu ja olkia heitetty uunin kupeelle karsinaan.

Siell� t��ll� pitkill� penkkil�ill� istuksii valkeita olennoita mustia

seini� vasten. Mik� polttelee, mik� rouhii tupakkia, mik� t�ytt��
kukkaronsa pulleaksi pyh�in varalle.

Mutta v�hitellen kattautuu p�yt�, ilmaantuu leipi� p��llekk�in,

haarikoita toinen toisensa viereen, kuppia kupin kupeelle, ja niiden
v�list� pilkottaa juhla-aterian merkkin� voiastia.

Is�nt� istuu p�yd�n p��ss� ja h�nt� l�hinn� muu miesv�ki yh� alenevana
rivin�. K�det leikkelev�t, alituisessa liikkeess� ollen, kannikan
kannikasta irti, tuopit kolahtelevat p�yd�n pintaan, ja lusikat
vilkkavat taitavasti kuljetettuina suusta kuppiin ja kupista suuhun.
Ensin ei siell� mit��n puhuta, mutta sitten alkaa nielt� v�in palojen
lomassa kuulua sana tuolloin, toinen t�ll�in ja lopulta kokonaisia
lauseitakin.

--Putosi tammalta kenk� mets��n.--Etk� etsinyt?--Etsinh�n tuota,

vaikken l�yt�nyt.--Milloinkapa se Lassi l�yt�nee.--Herroja kuului �sken
ohi ajavan, sanoo Lassi.--Ajoiko monella?--Kaksi reke� n�kyi olevan.--
Eik� liene ollut pappilan jouluvieraita. Parhaaseen kahuunpa taisivat
joutua.--Hyv�sti enn�ttiv�t joulupuurolle.--Siell� se aina kuusi
poltetaan jouluiltana ... aika iso olikin, niin ett� latva maata
viisti, kun ajoi renki vastaani sakastin takana, tiet�� is�nt�.
Yksitellen noustaan ruualta, sen mukaan, miten kukin on enn�tt�nyt
tulla valmiiksi. On tehty teht�v�t, puhuttu puhuttavat ja piipun
poltettuaan vaipuvat miehet vuoteilleen pitk�kseen, sitten kun naiset
ovat saaneet tilat tehdyiksi ja lakeisen suljetuksi. Herrastataloissa
silloin vasta kuuset sytytet��n ja viimeisi� tavarak��r�j� sidotaan
kiinni.

Ennen maatapanoaan on is�nt� k�ynyt tallissa, mitannut kauroja oriille

ja peitt�nyt loimella t�m�n parhaansa; ja em�nt� on kantanut nahkaset
ja turkit tupaan l�mpi�m��n--sill� aamuy�st� varhain on m��r�
joulukirkkoon l�hte�.

* * * * *

Viel� nukkuu nuori v�ki pirtiss�, kun is�nt� pist�ytyy ovesta pihalle.
Ei ole viel� koint�hti kohonnut taivaan rannalle, kun h�n kulkee pihan
poikki, vet�� liiterist� kirkkoreen ja kuljettaa tallista
tiukukaulaisen, parhaaseen setolkkaan puetun ajohevosensa.

Lumi narisee reen jalaksen alla, ja kevyt kavio soittaa kovaksi

j��tynytt� maantiet�.

V�h�n aikaa ajavat he yksin talotonta taivalta, jossa puut riippuvat

luokkina lumen alla. Mutta hetken p��st� h��m�tt�� edess� samanlainen
ajaja, ja ensi vastam�ess� saavuttaa heid�t jo joku j�ljest� tulijakin.

Jono kasvaa, tien varrelta liittyy uusia tiukuja ja uusia kulkusia

seuraan, ja meno kiihtyy. Jo n�kyy tulia taloista. Ja kun laskeutaan
oikotiet� my�ten j�rvelle, paistaa sen toiselta rannalta matkan m��r�,
kirkko, jonka valaistut ikkunat hehkuvat kuin yhten� tulena ja jossa
satoja kynttil�it� on pantu palamaan heid�nkin varalle, joilla ei ole
tapana niit� kotonaan sytytt��.

J�I J�LJELLE LAULUINEN LEHTO...

H�n oli ik�ns� kaiken lempe� laulanut, nuoria naurattanut, paimenille

pajatellut. H�n oli huima ja huoleton, punaposki, hajahapsi.

Ei ollut iso ohjelmistonsa, eiv�t lukuisat laulunsa, mutta eih�n ole

suuri satakielenk��n s�velist�, ei pitk� peipon viserrys, ei ylen
tempukas tilttaltin tahti--joiden luona oli opissa ollut. Ja uusinta
palkitsi uutuuden puutteen: kussa laulun lopetti, kohta saman alusta
alkoi.--�Laulanko viel�?�--ja kuulijain kaiku vastasi: �laula viel�!�

Ja niin h�n oli laulanut ja iloinnut, ja oma laulunsa ja oma ilonsa oli
ylin onnensa ollut--sill� ei ollut viel� mik��n h�nen mielens� hyvi�
murtanut.

Niin p�iv�n� muutamana, kun istui riippukoivun oksalla, joka mets�polun

p��ll� keinui, niin astui ihminen ohitse ja itki, riensi vaimo alaitse
ja valitti. Oli mets� vaiennut, oli lakannut lintujen laulu, oli p�iv�
pilveen mennyt. Koetti huhuta, ei kaiku vastannut, aikoi laulun laulaa,
s�vel keske� katkesi.
Ei tuohon syyt� tiennyt, vaan kuitenkin j�lkehen l�hti. J�i j�ljelle
lauluinen lehto, katosi taaksensa kukkiva niitty--tuli vastahan vetel�
korpi, korven takana hallainen suo, suon hallaisen rantana karu kangas
ja kankaalla matala, maantasainen huone.

Nainen vaelsi ja vaikeroi, tuli tuvalleen, hoippui sis��n ovesta

onneton--

Ojentuivat k�det kuivettuneet �iti� vastaan, anoivat silm�t sanattomat

vieraalta apua. Mutta ei �idill� mit�n� antamista--eik� laululinnulla
liioin.

Pakotti syd�nt�, kun paluulle l�hti, kouristi rintaa, kun takaisin

riensi, itkuun tyrehtyi, kun entiselle iloaholleen ehti.

--N�lk��n n��ntyv�t, kurjuuteen kuolevat!--Ei kukaan auta, ei kukaan

kuule.

Seisoi takanaan mies totinen, surusilm�, kaihokatse.

--Auta sin� onnettomia!--sanoi.

--Ei minusta auttajaksi, ei minulla mit��n antamista...

--Ent� laulusi lahja?

Kohotti kummissaan p��ns� laululintu--

--Ent� s��lisi soitto?

Alkoi kuivua kyynel, alkoi suoria suortuviansa.

--K�y kylihin, tule taloihin, laula kujilla, soita teill�, tanhuvilla!

--Ja mit� min� laulaisin? Ja mit� minun soitostani apua?

--Laula, mit� n�it, kerro, mit� kuulit, tulkitse, mit� tunsit, soita
heille, mit� syd�mesi sykkii!

--Min�k�?

--Sin�!

Ja neito nousi ja l�hti, kirposi llokivelt�, ja lauloi laulut, soitti

s��lins� s�velet, kertoi ja kuvasi, sai sadat liikkeelle syd�met,
tuhansissa tuntehet sytytti.

Ja niin sai soittonsa suru, niin k�rsimys kanteleensa, niin puute

puolestansa puhujan--joka ennen vain nuoria nauratti, ennen vain
paimenille pajatti ja jonka oma ilo oli ylin onnensa ollut.

USKON VARMAAN.

Uskon varmaan, ett� Suomessa on ollut aika, jolloin sen kansa

kokonaisuudessaan harrasti kaunotaiteita ja niit� kokonaisuudessaan
harjoitti ... omalla tavallaan ... aikansa kaikkia taidelajeja yleens�
ja kutakin erikseen.

Se oli silloin--niin ainakin rakastan mieless�ni kuvitella--kun

Kantelettaren tunnelaulut sepitettiin, kun Kalevalan sankarirunot
luotiin, kun lukemattomien loihtujen runous syntyi ja kasvoi, ja kun
kantele joka miehen polvella helisi.

Mik� omituinen vieh�tys kutsua eteens� noita aikoja! Kuvitella, ett�

jokainen mies ja nainen--tai vaikka joka kymmenes tai olkoonpa vaikka
sadaskin--oli runoniekka, laulusepp� tai ainakin laulaja ja soittaja;--
ajatella, ett� joka kyl�ss�, kenties joka talossakin oli luova
taiteilija, runojentekij� tai satujensanelija, ja ett� koko kyl�n v�ki
oli t�h�n taiteeseen innostunut ja sit� rakasti--ett� naisilla oli omat
lempirunoilijansa ja miehill� omansa, samoin kuin nuorukaisilla ja
neitosillakin, ett� ne olivat heill� aina mieless��n ja ett� he
muistelivat, mit� olivat muilta kuulleet, ja lis�iliv�t omasta
itsest��n sen, mit� eiv�t muistaneet.

Ja ett� joka tupa oli teatteri, jossa talvisin iltapime�n tultua

jokainen voi p��st� kuulemaan parasta, mit� _heid�n_ taiteensa voi
tarjota. Ja se taide, se oli samaa, jota me viel� t�n�kin p�iv�n�
ihastuksella mainitsemme: Suomen kansan omaa, vanhaa runoutta ja
soittoa. Se oli k�yhimm�nkin kuultavata, se kykeni kaikkia
ilahuttamaan, kaikkien tunteita tulkitsemaan ja kaikkien huolia
huojentamaan.

Jospa voisi siirty� ajassa takaisin ja p��st� vaeltamaan entisille

�Kalevalan kankahille� kaikkea tuota kuulemaan ja n�kem��n!

Kuulemaan, kuinka yksin�inen tytt� kulkee mets�polkua ja hyr�ilee

mielentilansa laulussa, joka syntyy h�nen kulkiessaan, kuinka nuori
mies mets�� k�velless��n lepyttelee sen haltioita omalla sepitt�m�ll��n
loihdulla ja kuinka mini� k�sikive� v��nt�ess��n pukee runomuotoon
vanhan kotinsa kaipuun. N�kem��n, kuinka tupa kokoontuu kansaa t�yteen
... kaikki eiv�t sinne mahdukaan ... ja siell� sis�ll� vanhat laulajat,
sormet sormien lomassa, esitt�v�t osia maailman luomisesta,
V�in�m�isest�, Ilmarisesta, Kullervon kurjasta kohtalosta, Sammon
ry�st�st� ja Pohjolan h�ist�. Kuinka vanhain lopetettua astuu esille
uusia miehi� uusiaiheisilla, vasta sepitt�mill��n s�keill�, kuinka
heit� arvostellaan, kuinka he saavat suosiota ja hyv�huutoja tai
joutuvat ankarankin arvostelun alaisiksi.

Ja n�it� iloja kest��, vuoroin yhdess� talossa, vuoroin toisessa,

kest�� my�h��n y�h�n. Vihdoin v�ki hajautuu, l�htee kotiinsa, mutta
mets�polkuja suurissa joukoissa k�vellen tai tyyni� selki� valoisina
kes��in� soudellen keskustelevat he �taidekysymyksist��n� ja vaihtavat
mielipiteit� siit�, mit� olivat kuulleet.

Aate synnytt�� aatteen, ennen kuultu runo ja laulu antaa aihetta uusien
syntymiseen, vaatimukset nousevat, aisti kehittyy, eri suunnat
taistelevat kesken��n uusissa laulujuhlissa ja kilpalaulajaisissa,
lyyrillinen runo ja kertomarunous voittavat vuorotellen alaa, ja toisin
ajoin rakastetaan laulua enemm�n kuin soittoa, suorasanaista satua
enemm�n kuin runoa.

Min� uskon, ett� ne ajat ovat olleet olemassa.

PYH� PERJANTAI.

Se sattuu tavallisesti aikaan, jolloin umpeen tuiskuttuneet kujat

upottavat ja talvitiet v��ntyv�t vinoon, jolloin mets�taipaleet ovat
viel� paksussa lumessa, mutta kylien aukeat jo reen rautaa repiv�ll�
hiekalla. Tuuli on id�ss�, ripeksii r�nt��. Ei ole en�� oikea talvi,
mutta kev�t ja kev��nkev�tkin ovat ep�m��r�isyyden takana. Luonnossa on
puolinaisuutta ja toivottomuutta ja harmaata ik�v��.

Lapsiltakin on ilo ev�tty. Ei rienn�, niinkuin talven muina juhlina,

nuori kansa urheilun kiistaan, eiv�t iloiset seurueet hiihtele
kansoittamaan rinteit� ja kukkuloita. Ainoat, jotka ovat liikkeell�,
ovat ne, jotka vaeltavat kirkkoon, kerran vuodessa ripille, koko perhe,
ainakin silloin, jos ei muulloin.

Siell� on pantu toimeen surujuhla mustin alttariverhoin, ylevin hymnein

ja valitusvirsin. Kuulen puhetta marttyyrist�, joka k�rsi yksin
kaikkien puolesta, otti kantaakseen kaikkien kuorman. Meid�n on
surtava, mutta meid�n on my�s iloittava, oltava kiitollisia siit�, ett�
meill� on sovittaja, pelastaja, lunastaja. Ja min� kuulen liikutuksella
lausuttuja sanoja karitsasta, joka pois otti maailman synnit, uhrista,
joka tehtiin meid�n edest�mme, verest�, jossa meid�t synneist�mme
pestiin. Mielt�ni tahdotaan ylent��, ja min� koetan p��st�
oratooriotunnelmaan, jota urut koettavat kohottaa.

Mutta miksi minusta on, niinkuin olisi papin ��ness� v��r�� paatosta,
miksi sorahtaa niinkuin silloin, kun ylistet��n jonkin muistoa, jolle
h�nen el�ess��n on tehty v��ryytt�? Miksi ihmisten silm�n pohjassa, sen
perimmill� perill�, on arka, hapuileva ilme, niinkuin h�peisimme
jotakin, niinkuin meid�t olisi asetettu kasvokkain pahimman
omantuntomme kanssa ja niinkuin meit� olisi painostamassa jokin rikos,
joka ei koskaan ole sovitettavissa?

Siksik�, ett� maailman suurin hyv�ntekij�, uusien valtavien totuuksien

julistaja, ennen kuulemattomien, kaiken vanhan kanssa ristiriidassa
olevien aatteiden mies t�n� p�iv�n� naulittiin pahantekij�in puuhun?
Ett� kaikki, mit� maailma on oppinut hyv�� ja syv��, oikeutta ja
rakkautta, on alkuisin h�nest�, joka sai siit� kuoleman palkakseen?
Ettei kukaan noussut h�nt� puolustamaan; ett� h�nen ensimm�inen
oppilaansa kielsi h�net kolmesti, ennenkuin kukko oli kahdesti
laulanut; ett� h�nen l�himp�ns� vaipuivat uneen silloin, kun h�n
taisteli viimeisen taistelunsa ja pyysi heit� valvomaan?

Ei vain siksi. Vaan ett� kaikki, mik� silloin tapahtui, olisi voinut
tapahtua milloin hyv�ns�. Ja on tapahtunut. Sill� onko ihmiskunta
koskaan noussut puolustamaan hyv�ntekij�it��n silloin, kun heit� on
h�v�isty ja piesty, rankaisemaan parhaimpiensa ja jaloimpiensa puolesta
niit�, jotka ovat heit� kiduttaneet ja vieneet kuolemaan? Ei ole
koskaan noussut eik� nouse. Se ei koskaan joudu h�t��n, ennenkuin jo on
my�h�ist�. Se ei edes tied�, miss� sen sankarit taistelevat, ennenkuin
ne jo ovat kaatuneet. Kun se yhden muistolle suitsuttaa, luodaan jo
toisen hautaa umpeen. Kun se yhden luut pyhitt�� kultaiseen
alttarirasiaan, j�rsiv�t koirat ulkopuolella muurien jonkun toisen
ristiinnaulitun luita. Se ei kykene hyvitt�m��n marttyyrej��n muulla
kuin muistojuhlilla, ja niit�kin se viett�� ennen kaikkea hyvitt��kseen
itse��n--my�h�isell� katumuksella, itseomistamallaan lunastuksella ja
anteeksiotolla ja toisen jaloty�st� saamallaan mielenylennyksell�.

Mutta sen katumus ei koskaan ole vilpit�n ja tekoihin viep�, se ei usko

anteeksisaantiin, ja sen saama mielenylennys on itsens� pett�mist�.
Sill� se tiet��, ettei se koskaan saa tehty� uhria tekem�tt�m�ksi ja
ett� se jo huomenna on uudelleen lankeava siihen, mit� se t�n��n katuu.

Siksi t�m� pyh�n perjantain juhla ei sille--ei minulle--ole se

lohdutuksen ja lunastuksen juhla, mik� se pyrkii olemaan, ei sovituksen
ja parannuksen juhla, vaan itsesyyt�sten, sovittamattomien rikosten ja
parantumattomuuden p�iv�. Siksi on kaikki silloin niin kieroa,
keskentekoista, p�iv�t�nt� ja toivottoman harmaata.

JOULUMIETTEIT�

Kai tulee kaikki tapahtumaan t�n� jouluna niinkuin edellisin�kin.

Ihmiset toimittavat tavalliset jouluaskarensa niinkuin ennen, leipovat
leip�ns�, panevat oluensa, puhdistavat talonsa katosta lattiaan,
valmistavat lahjansa tai tekev�t ostoksensa. Joulun ulkonaiset menot
suoritetaan vanhaan tapaan, kuuset ajetaan kotiin, kynttil�t
sytytet��n, lauletaan ja soitetaan, k��r�j� lent�� sis��n, ja lapset
iloitsevat. He ovat saaneet, mit� ovat toivoneet, ja heille on
pieninkin lahja riitt�v� ilon aihe.

Ehk� ovat vanhatkin hetkeksi tempautuneet mukaan ja--unohtaneet.

Mutta kun kynttil�t ovat sammuneet ja pienet menneet levolle n�kem��n

unia uusista jouluista, jolloin nyt k�teen puristettu puuhevonen on
seisova satuloituna orhina rappujen edess�, j��v�t vanhat viel�
hetkeksi valvomaan ja n�kev�t sammutetun kuusen seisomassa lattialla
kuin kummastellen, mit� varten oli se ilo, jota eilen sen ymp�rill�
pidettiin. Ja kun katsahdamme ulos ikkunasta, niin n�ytt�v�t mets�n
puut tuolla aidan takana kurkottavan latvojaan ja kysyv�n toveriltaan
t��ll� sis�ll�: �Mit� sin� siell� teet, mit� oli sinulla syyt� j�tt��
routainen maa ja huurteinen mets� ja antaa koristaa itsesi
hopeahetaleilla ja valekullan kiillolla?�--�Min� tein sen lasten
vuoksi�, vastaa joulukuusi.

Ja mekin teimme sen lasten vuoksi, antaaksemme heille haavetta siit�,

ett� kaikki on, niinkuin olla pit��, ja ett� nyt on taas, niinkuin on
aina ollut.

Mutta itsemme vuoksi emme sit� tehneet, sill� ei ollut juhla meist�
juhlalle, kuinka sit� koetimmekin siksi kuvitella ja siihen antautua.
Meille ei t�m� joulu ollut sen iloisempi ja valoisampi kuin
muinaisetkaan. Se ei ole voinut pyyhki� pois niit� muistoja, joita
monet edelliset ovat uurtaneet, ei silitt�� naarmuja, joita ne ovat
piirt�neet, ei haihduttaa mielest� haikeutta pirstoutuneista
perheist�mme, kadotetuista yst�vist�mme, tuskallisista taisteluistamme.
Pienoisilta saimme sen salatuksi, itselt�mme emme.

Meiss� ei joulu her�tt�nyt tavallisia joulutunteita, meiss� synnytti se

vain tavallista vakavampia joulumietteit�. Mietteit�, jotka ovat
vuosien pitk��n olleet jokap�iv�isen� seuranamme, mutta t�llaisena
p�iv�n� ovat enemm�n kuin muina.
Me emme voineet olla ajattelematta, mit� n�imme: ett� p�iv�t
edelleenkin ovat pime�t ja y�t yh� pitk�t, vaikkakin v�h�n kuutamoiset,
ett� vain valju lainavalo tiet�mme valaisee. Vaikka tied�mmekin p�ivien
juur'ik��n kulkeneen seisauksensa ohitse ja pitenemist��n kohti, emme
sit� kuitenkaan viel� huomaa. Kes� on meill� monien taipalien takana,
tuolla puolen pyryjen ja pakkasten.

Ilmarinen, se suuri lapsi, nosti oman tekem�ns� auringon ja kuun kuusen

latvaan, kun oikea aurinko ja kuu olivat suljetut Pohjolan kivim�keen.
�Jo nyt laa'it joutavia�, sanoi vanha viisas V�in�m�inen, ja pian n�ki
taitava takoja itsekin, ettei kuumottanut h�nen kuunsa kulta, paistanut
h�nen p�iv�ns� hopea. Ne olivat kuin koristeita joulukuusessa.

Yhteisin voimin onnistui veljesten kuitenkin saada aurinko esille.

Er��n� p�iv�n� oli Louhi kyh�innyt kyyhkyseksi, kuu kivest� noussut,
p��ssyt p�iv� kalliosta.

Onnistuneeko se meille? Lieneek� yksi ja yhteinen usko niin luja, ett�

se aarrevuoret avaa? Vai t�ytyneek� meid�n, lastemme tavoin, yh�kin
hyv�sty� omien kuvittelujemme kultaan ja omien haaveittemme hopeaan?

EUROOPAN YLEINEN MIELIPIDE.

Se on omituinen kaikupohja tuo, jota sanotaan Euroopan, maailman

yleiseksi mielipiteeksi. Se saattaa vuosikausia ja mit� syd�nt�
s�rkevimpien huutojen sit� kohdatessa olla tunteeton ja turta.

Ja yht'�kki� ... n�enn�isesti v�h�p�t�inen tapaus, tuhansien kaltainen,

voi saada siit� kimmahtamaan ��nen, puhtaan ja hele�n kuin herkimm�st�
cremonaviulusta, t�ytel�isen, voimakkaan ja valtavan; v�l�hytt�m��n
s�velloimon niin h�ik�isev�n kuin magneettimyrskyn sytytt�m�
pohjanpalo, joka leimuaa pohjoisnavalta p�iv�ntasaajalle niinkuin
tuonnoin Dreyfusin jutussa ja niinkuin nyt ik��n Ferrerin. On, niinkuin
olisivat kaikki suurella vaivalla aikaansaadut kansainv�liset yhteydet
maan p��ll� ja merien pohjassa joutuneet omin p�ins� toimimaan
v�litt�m�tt� v�h��k��n valtiomiesten naputuksista lankojen p��ss�. On
tapahtunut oikeusmurha! Vapauden marttyyri on murhattu! Ja koko
sivistynyt maailma soi kuin tuhansista hullaantuneista
tulipalokelloista, joiden maanalaiset johtolangat yht'�kki� ovat
menneet yhteen, eiv�tk� ole erotettavissa, ennen kuin ministerist�j�
kaatuu ja viattoman veri on kostettu. Ja valtaistuimetkin ovat
vaarassa--yhden ainoan koulunopettajan t�hden. Onhan se suurenmoista.
Yhden ainoan syytt�m�sti tuomitun ja teloitetun kuolinhuokaus Euroopan
et�isimm�ss� kolkassa saa ilmoille satatuhantisen kostohuudon, joka
tuhattuhantisena kimpoo takaisin maailman loukatusta oikeudentunnosta!

Oikeutta siis on? Sit� voi siis heikoinkin saada? On siis olemassa koko
kristikunnan yhteinen yleinen syytt�j�, joka oikeutta vaatii, ja
n�kym�t�n tuomioistuin, joka sit� antaa?

On siis olemassa se herkk� kaikupohja, joka hel�ht�� ja joka her�tt��

joka kerta, kun joku satutettu parahtaa--Euroopan yleinen mielipide?

Se on.
Ja kuitenkin ... se saattaa vuosikausia olla tunteeton ja turta,
antamatta v�hint�k��n vastakaikua tapahtumista, joiden olisi luullut
pit�v�n panna se mit� voimakkaimpaan v�r�htelyyn. Sit� eiv�t ole, eiv�t
ainakaan yhteen ��neen ja suuremmalla voimalla, saaneet vavahtamaan
v�kivaltaisimmatkaan sodat, verisimm�tk��n joukkoteurastukset. Se on
usein vain heikolla my�t�tunnolla vastannut tuskanhuutoihin, jotka
siihen ovat sattuneet lukemattomien rotunsa, uskonsa ja ihanteittensa
t�hden teloitettujen golgatoilta it�isill� mailla. Kansoilta, jotka
el�v�t vain muutamain rautatietuntien ja muutamain s�hk�sekuntien
matkan p��ss� niist� keskuksista, Berliinist�, Pariisista, Lontoosta,
joissa Euroopan yleinen mielipide luodaan ja joihin pieninkin risahdus
kuuluu maailman et�isimmist� er�maista, h�vitet��n heid�n laitoksensa,
riistet��n heid�n kalleimmat oikeutensa, turmellaan heid�n
v�ltt�m�tt�mimm�t elinehtonsa; toisilta jaetaan, paloitellaan ja
silvotaan heid�n is�nmaansa--eik� tuo kaikupohja anna juuri mit��n
erikoisempaa elonmerkki� itsest��n. Melu, joka jossakin paikassa joskus
syntyy, huomataan vain suurvaltain keskin�isen kilpailijakateuden
aikaansaamaksi h�lytykseksi toista vastaan, tai p�rssikeinottelun
tilatuksi mielenosoitussoitoksi. Ja kun, toisella kertaa, yleisen
mielipiteen kaikupohja kaikesta huolimatta alkaa itsest��n soida,
tukehduttaa sen ��nen lahjottu sanomalehdist�, painaen sen p��lle
suurvaltaetujen vaientavan k�mmenen. ��lk��mme sekaantuko toisten
valtain sis�llisiin asioihin.� Tai: �Mit� kuuluvat meihin Puolan
asiat?�

Turta ja tunteeton se usein on, niinkuin kidutuskammion matrassisein�.

Mutta onhan se kuitenkin olemassa ja voi joskus hel�ht�� herk�sti ja

puhtaasti kuin cremonaviulun koppa. On ��ni�, joihin se ei voi olla
vastaamatta, joille v�r�ht�m�st� sit� ei voi est�� mik��n mahti
maailmassa.

Lieneek� se jo kuullut, mit� Suomesta taas kuuluu?

VANHAN VUOSISADAN HAUDALLA.

Sen olisi kai nyt kohta hautajaiset vietett�v�, vanhan vuosisadan. Se

olisi kaikilla kunniallisilla menoilla saatettava viimeiseen
leposijaansa historian kalmistossa. Olisi haudalla ylistyspuheita
pidett�v� ja kumpu kukkasilla koristettava.

Vapauden vuosisata ... yhdenvertaisuuden ja veljeyden ... valistuksen

vuosisata--edistyksen kaikinpuolisen: s�hk�n ja voimavaunujen!

Olisihan siin� juhlapuheiden aihetta, olisi juhlarunojenkin...

Olisipa, olisi...

Niiden suurten sivistyskansain, niiden niin kutsuttujen

kulttuurikansain, jotka--ne eik� kukaan muu--kehuvat sen luoneensa,
vuosisadan, niidenh�n se olisi asia, niiden yhdistytt�v� ylist�m��n
itse��n ja t�it��n kehumaan...

Vaan ei taida tulla nyt juhlista niist�--eiv�t kehtaa, eiv�t itselt��n

ilke�.

Ranska!--joka ei saanut syytt�m�n tuomiota omaltatunnoltaan

n�yttelyns�k��n touhinassa. Jos olisi itse unohtanut, olisivat sen muut
muistaneet. Muistivat sen ilotulien palaessa, tuhanten kupoolien
kimmelt�ess�. Eik� kukaan antanut en�� sen loiston silmi��n h�ik�ist�.
Maalattua kipsi�, katinkullan kiiltoa!

Englanti!--lady Macbeth, joka t�n� uudenvuodeny�n� turhaan pesee

viattoman verta sormistaan. Kansan murha, se oli sen viimeinen uroty�.

Saksako?--Voittoisa, yh� mahtavoituva, yh� edistyv� sivistyksen ja

kristinuskon levitt�j�--mit Blut und Eisen! �Heil dir im Siegeskranz�--
ottamaan �silm�n silm�st�, hampaan hampaasta!�--�Ei mit��n armoa
voitetuille.�--Saksa on jo pit�nyt puheensa vuosisatansa haudalla: Vae
victis!

Amerikka! Kaikkien vainottujen luvattu maa!--Suuri vapaa L�nsi!--Kuban

ry�st�j�! Filippiinien anastaja! Keisaria vaille--Ven�j�!--hm!

Ja kaikki yhdess� Kiinan kimpussa!--Yht� luuta vuohen sarvet!

Ne eiv�t kehtaa, ne eiv�t toki itselt��n ilke�--nousta urot�it��n

ylist�m��n, kulttuurit�it��n kehumaan. Kullakin on suussaan oma
tekem�ns� kapula--kansoillakin eik� vain heid�n herroillaan, kansoilla,
jotka vasta eilen ikeens� loivat ja nyt jo muita kiduttavat.

Me ehk� voisimme, me pienet kansat--me pienist� pienimm�t--h�nelle

jotain kunniaa tehd�--kaikesta huolimatta. Jos h�n meilt� otti, niin
kyll�h�n antoikin. Mutta sallittaisiinko meid�n kokoontua juhlimaan--
silt� kannalta? Ja tokkopa meist�k��n itsemme ylist�jiksi, tekojemme
toitottajiksi kaiken maailman kuulla? Oli er�s helmikuun p�iv�,
h�pe�mme p�iv� yksi, ja toinen oli p�iv� hein�kuussa.

Ja se oli kuitenkin hyv�ss� huudossa, vanha vuosisatamme, miehuutensa

parhaina p�ivin�. Sill� oli jalot aikeet ja hyv�t asiat. Sen luotto oli
rajaton, se nautti kaikkien kunnioitusta, sille uskottiin suuria
teht�vi�.

Mahtoi kuolla aikanaan, ennenkuin ehti tehd� konkurssin, vilpillisen

vararikon, laskettuaan liikkeeseen v��ri� vekseleit�, peijattuaan
parhaat yst�v�ns�, sy�ty��n sanansa, rikottuaan vannotut valansa--
valheen, sorron, petoksen ja v�kivallan vuosisata, joka v��r�ll�
nimell� p�yhkeili, jota ei nyt kukaan tahdo tuttavakseen tunnustaa,
jota yst�v�ns�kin ujostelevat ja joka nyt lasketaan �hiljaiseen
hautaan�, kenenk��n kelloja soittamatta, kenenk��n multaa siunaamatta.

Ja kuitenkin, kaikitenkin...

Maailma odottaa jotakin, vartoo uudelta vuosisadalta, mit� ei vanha

kyennyt antamaan. Toteutuneeko toiveensa? Muuttuneeko pojasta polvi?
Vai tulleeko karhu karhun pojastakin?

Mutta se odottaa kuitenkin, vaikkei valkenemista n�y. Sill� se tiet��,

ett� pahan aina pit�� kiiruhtaa tekojaan ...mutta oikeudella on aina
aikaa odottaa.

Vaan eik� miss��n vanhan vuosisadan kuolinhuoneessa valvota? eik�

miss��n vahaa h�nen p��ns� pohjissa polteta?
Kenties--jollakin toisella taivaankappaleella, jossakin t�htitarhain
takana. Ne ovat ainakin ne, ja ainoastaan ne, joista t�n�
uudenvuodeny�n� toivon tulet t�nne alaskin tuikkavat.

VANHA SADDUKEUS.

--�Autuaat ovat s�vyis�t--autuaat ovat laupiaat--autuaat ovat

puhdassyd�miset--k�yh�t, n�lk�iset�--autuaat, autuaat, sill� he saavat
sen ja saavat t�m�n siksi, ett� tekev�t tuon ja tekev�t t�m�n...

Vanha saddukeus kiiruhti lyhyin askelin ja kiivain elein alas vuorelta,

kepill��n tiepuolen ohdakkeita katkoen, l�hdetty��n kesken pois
saarnasta, joka oli saanut h�net t�m�n kiivastuksen valtaan.

--Saatte laupeuden, saatte n�hd� Jumalan--teid�n palkkanne on oleva

suuri taivaissa--mik� jalo ja ylev� oppi! Autuus, kuolemattomuus,
iankaikkinen el�m� vasta-antina siit�, ett� tekev�t niinkuin pit��,
niinkuin h�nen mielest��n pit��. �T�m�n annan sinulle, jos t�yt�t is�ni
tahdon.� Ja h�n tekee, tuopi t�ittens� ja mielens� hyv�t joka p�iv�
s��st��n tulevan el�m�ns� turvaamiseksi. Kantaa ansaitsemansa rahan
joka ilta vaihettajan p�yd�lle kasvamaan korkoa vanhain p�ivien
varalle. Hah! Onhan se mukava oppi! Taakseni kylv�n, edest�ni niit�n.
K�rsin, n�en puutetta, n��nnyn, kuolen Herran t�hden--kirjoitan kaiken
sen Herran laskuun. Eritt�in k�yt�nn�llinen, mukava keino t�ytt��
lakia. On h�nt�kin profeetta!

Vanhan saddukeuksen kasvot saivat kiinte�n ilmeen:--Mutta min� sanon:

laki on t�ytett�v� siksi, ett� se _on_ t�ytett�v�. Herran tahto on
toteutettava siksi, ett� se on _Herran_ tahto. Ei minun t�hteni eik�
minun hyv�kseni, vaan h�nen t�htens� ja h�nen hyv�ksens�. Ei, ett� min�
hy�tyisin, vaan ett� H�n. Ihmisen ty�n tulee olla uhri Herralle. Jos
minun v�ltt�m�tt� t�ytyy saada siirt�� jotakin omaksi hyv�kseni, niin
olkoon sin� ainoastaan tyydytys siit�, ett� olen tehnyt jotakin, joka
oli velvollisuuteni tehd�. Ei minulla vaivoissani, vanhuudessani,
kuolemassani saa olla eik� tarvitse olla sit� lohdutusta, ett� niist�
kerran on koituva minulle riemu, onni, nuoruus, ikuinen el�m�. Sill�
eih�n se, mit� silloin annan, olisikaan mik��n uhri. On h�v�istyst�, on
jumalanpilkkaa ajatella, ett� kun minulta t��ll� karisee hius, putoaa
hammas, Jumala pit�� niist� luvun ja antaa minulle siell� uudet ja
paremmat palkkioksi siit�, ett� olen h�nen asioitaan juossut. Jahve
yksin el�� iankaikkisesti, min� en el�, teinp� sen hyv�ksi mit�
tahansa. Kun olen kaatunut, en siit� nouse. Kameli kantaa ja kaatuu,
toinen ottaa h�nen kuormansa ja jatkaa niinkuin h�nkin, kuorma kulkee
aina eteenp�in, aina uusilla hartioilla, uusien sel�ss�. Tavottaisinko,
toivoisinko min� palkkaa siit�, mit� Herralle teen? En ole palkollinen,
en orja, en juhta uneksiakseni autuuden hein�tukkoa el�m�ni ehtooksi.
Se on arvoton oppi arvokkaalle miehelle.

Mutta kuta kiihke�mmin vanha saddukeus n�in itsekseen puhui ja todisti,

kuta voimakkaampia sanoja h�n etsi ja l�ysi, kuta raskaamman
velvollisuuden taakan h�n selk��ns� s�lytti, voidakseen sen suoristaa
sit� ylpe�mmin, sit� raskaammin h�n astui, sit� vaikeammin h�n hengitti
rinnett� kohotessaan. H�nt� v�sytti, mutta h�n tahtoi lev�ht�� vasta
sitten, kun oli p��ssyt laaksosta m�en p��lle, josta oli n�kev� pyh�n
kaupungin.

--Ne sen tarvinnevat, kaikki rammat ja raajarikot ja vaivaiset ja

kurjat, jotka h�n oli sinne koonnut. Ne sen tarvinnevat ja ne sen
saakoot, yl�snousemuksensa ja iankaikkisen el�m�ns�, jotka eiv�t tule
ilman toimeen. Niille se kai on v�ltt�m�t�n heid�n kulkunsa
kiihottamiseksi, niinkuin kangastava kosteikko sille, joka ei muuten
jaksa perille, kesken n��ntym�tt�.

Vanhan saddukeuksen t�ytyi heng�ht��, sitten h�n taas jatkoi k�vely��n

ja mietteit��n:

--Tottahan on: kuka l�htisi er�maan taipaleelle, ellei h�nell� olisi

kosteikkoon tulo matkansa tiettyn� m��r�n�. Tottahan on: jo pelkk�
palmulehdon kangastuskin pilvien rajassa innostaa janoiset ja
n��ntyneet ponnistamaan viimeiset voimansa. Ja tuleehan siten
onnellisesti p��tetyksi moni retki, joka muuten olisi j��nyt kesken.
Voisiko siis ajatella, ett� Herra tahtonsa t�ytt�mist� varten n�in
tahtoisi auttaa heikkoja antamalla heille uskon autuuden kosteikkoon
tuolla puolella el�m�ni? Olisiko h�n ehk� sittenkin profeetta tuo,
l�hetetty tuomaan tuota uskoa t�n� maailmanaikana, kun Israel on
uupunut eik� en�� muuten jaksa? Uskoa niille, jotka sit� tarvitsevat.
Niinkuin h�n er�maassa k�ski Mooseksen korottaa k��rmeen niille, jotka
eiv�t muuten jaksaneet parantua.

Vanha saddukeus oli saapunut m�en sel�nteelle, jossa Jerusalemiin

viett�v�ll� rinteell� oli h�nen maatalonsa hedelm�, viini- ja
�ljypuutarhan keskess�. Istuutuen sen edustalle h�n laskevan auringon
valossa n�ki allaan Jerusalemin ja sen takana siint�v�t vuoret, eik�
h�n voinut eik� tahtonut hillit� ajatustensa kulkua ja mielialojensa
menoa.

--Miksi en voisi sallia itseni ainakin ajatella sit� mahdolliseksi?

Miksi en antaisi heid�n ihanana haaveena uneksia, ett� heill� kullakin
on palmulehtonsa tuolla puolella jonkin, tuolla puolella kaiken. Ett�
t�m� t��ll� jatkuu heille siell� eik� t�h�n p��ty. Ett� Israel, jos
kerran kukistuu niin, ettei en�� nouse, rakentuu siell�--koskaan
kukistumatonna. Ett� Salomonin temppeli h�visi t��ll�, mutta ei
h�vinnytk��n siell�. Ett� niinkuin minulla t�ss� on t�m� taloni, se on
oleva samanlaisena odottamassa minua siell�. Ett� mit� t��ll� ajassa
aloitin ja hahmottelin, sit� saan jatkaa ja t�ydent�� siell�. Ett� kuta
paremmin sain menestym��n kaiken t��ll�, sit� parempi se sitten on
oleva siell�. Kuinka silloin rakentaisin, kuinka silloin raataisin! En
j�tt�isi mit��n rappeutumaan, en laiminl�isi mit��n, ahertaisin y�t� ja
p�iv��. Hoitaisin sit�--laint�ytt�mist�ni--niinkuin taloansa se, joka
tiet�� tulevansa siin� aina asumaan ja jolta se ei koskaan vieraalle
j��. Sill� miksi en tunnustaisi sit�, mik� totta on: en hoida Herran
taloutta niinkuin is�nt� taloaan, hoidan sit� niinkuin palkollinen
vierasta maata, vain sen verran kuin juuri luulen olevani pakotettu,
lyk�ten huomiseksi, mit� en viitsi tehd� t�n��n. Miksi en tunnustaisi
todeksi, mik� totta on: t�m� taloni r�nstyy, n�m� huoneeni hajoo,
muutan toisesta toiseen, en mit��n korjaa, annan ohdakkeiden kasvaa.
Eih�n sen yll�pit�misest� ole minulle mit��n hy�ty�. Tehk��t muut, min�
en jaksa, min� en viitsi, miksi hyv�ksi min�? Kun kerran l�hden, muille
j�� kaikki... Olisihan se ihanaa, olisi haaveenakin ihanaa, ettei olisi
kuolemaa, ei h�vi�t�, ja ett� jos olisikin, se olisi vain uni, jossa
siirryn illasta aamuun... Miksi ei minulla ole sit� uskoa, mik� heill�?
Ja miksi ei _ole_, niinkuin he uskovat?
Ilta yh� pimeni. Raukeihin mietteisiin vaipuneena vanha saddukeus yh�
istui talonsa edustalla.

Kuului ��ni� laaksosta, josta h�n �sken oli tullut, l�heten tiet�, jota
h�n oli noussut, nousten m�elle, laskeutuen h�nen puutarhansa muurin
sivua toiseen laaksoon, jonka yli yh� viel� h��m�tti pyh� kaupunki--
��ni� iloisia, askelia keveit� ja reippaita kuin lasten. Sanoja ei
kuulunut, ainoastaan niiden sointu ja s�vel, kohoten kuin aina
uudistuvaksi kerronnaksi: �... autuaita ovat ... autuaita ovat ...
autuaita olemme!� Se heikkeni, voimistui taas uusien parvien tullen ja
heikkeni j�lleen niiden menty�, h�ipyen viimein et�iseksi hymin�ksi,
kunnes sekin sammui. Eik� vanha saddukeus en�� tiennyt eik� kysynyt,
olivatko ne vain olleet h�nen korvansa, jotka olivat sit� soineet.

--�Autuaita ovat� ... ne uskovat sen kaikki. Siell� ei ollut ket��n

muita kuin min�, joka ei olisi uskonut. Sairaat, raajarikot, rammatkin,
kaikkien silmiss� kiilsi sama innostus. Spitalisetkin tulivat niin
l�helle kuin p��siv�t, huutaen minulle: �Mit� h�n sanoo? Kerro meille,
mit� h�n sanoo!� H�n on heille hyv�ntekij�, h�n on heille profeetta.
H�n on antanut ihmisille uuden haaveen.--Miksi se ei ole tosi? Mutta
eik� se, jota uskoo, ole tosi sille, joka uskoo? Jokainen, joka antaa
uskoa, on hyv�ntekij�. Joka riist�� joltakin jotakin, jota h�nell� on,
h�n on pahantekij�. Ei ole sen suurempaa rikosta kuin ottaa lapsilta
heid�n ilonsa sent�hden, ettei itse voi siihen ottaa osaa.--Fariseukset
uskovat, ett� on yl�snousemus ja el�m� kuoleman j�lkeen. Ja kuitenkin
he tahtovat tappaa h�net, joka voi antaa sen kaikille, jotka sit�
kaipaavat, Jahve, sallitko sen tapahtua?

Vanha saddukeus oli kimmonnut yl�s ja seisoi nyrkit puristettuina,

k�det kohotettuina, tummana varjona t�htien valaisemalla talonsa
seinustalla:

--�l� salli, Jahve, heid�n tappaa h�nt�! Tapa, Jahve, heid�t, jotka
tahtovat h�net tappaa!

�MIN� KIIT�N SINUA, HERRA...�

Se tapahtui siihen aikaan, kun meist� jokainen tiesi olevansa toistansa

niin paljoa parempi, ett� saattoi rintoihinsa ly�den sanoa: �Min�
kiit�n sinua, Herra, etten j.n.e.�

Siihen aikaan tapahtui er��ss� pieness� kaupungissa semmoisena hyv�n

omantunnon ja itseens�tyytyv�isyyden kirkkaana talvisena aamuna, kun
ihminen, kahvit juotuaan ja tupakan pantuaan ja katsoessaan ikkunasta
ulos lumiseen luontoon, v�kisinkin vieh�ttyy ajattelemaan: �Min� kiit�n
sinua, Herra, etten ole niinkuin tuo publikaani j.n.e.�--tarkoittaen
sill�: etten koskaan ole julkaissut, en kuuluttanut, en totellut
v�kivallan k�sky�, en koskaan my�t�vaikuttanut laittomaan tekoon, en
ottanut vastaan lainvastaisella tavalla avonaiseksi joutunutta virkaa,
vaan p�invastoin j�rk�ht�m�tt�, hetke�k��n omaa etuani ajattelematta
... uhrautumalla kansani ja maani hyv�ksi siit� mit��n palkintoa tai
edes vahingonkorvaustakaan saamatta tai vaatimatta j.n.e.--siihen
aikaan tapahtui, kun entinen kamreeri Hellberg, joka oli menett�nyt
virkansa siit� syyst�, ettei ollut antautunut v�kivallan k�tyriksi, ja
nyt toimi yksityisen liikkeen palveluksessa, nosti p��ns� papereistaan
ja katsahti ulos lumiseen, paisteiseen puistoon saadakseen viimeiset
p��tesanat kirjeeseen, jossa h�n oli tulkinnut sit�, mit� me kaikki
siihen aikaan yleens� ajattelimme ja tunsimme--tapahtui, ett� h�n kuuli
huoneeseensa salin ja eteisen takaa ovikellon soivan. H�n ajatteli:
soikoon, tottapahan menev�t avaamaan, niinkuin sitten kuuli ment�v�nkin
ja jonkun tulevan saliin. Ennenkuin h�n nousee, tahtoo h�n lukea sanat,
jotka juuri oli kirjoittanut: �Sin� tied�t sanomattakin, vanha veli,
ett� ne tietysti ovat olleet vaikeat tehd�, n�m� uhraukset, mutta
v�h�n, ylen v�h�n ne kuitenkin merkitsev�t niiden sis�isten voittojen
rinnalla, joita ne ovat meille itsekullekin tuottaneet. Voineeko mit��n
sis�ist�, siveellist� voittoa katsoa suuremmaksi kuin sit�, ett�
kiusauksista, houkutteluista, tarjotuista eduista huolimatta on pysynyt
oikeuden ja velvollisuuden tiell� eik� ole hetkeksik��n joutunut edes
ep�tietoisuuteen siit�, miten oli menetelt�v�. Mik� ero meid�n ja
heid�n v�lill�! Ei liene toden totta kadehdittava sellaisten asema,
jotka liukuvalle pinnalle antautuen ovat joutuneet sis�isest�
n�yryytyksest� toiseen.

Tiet��, mik� on oikeaa, ja kuitenkin tehd� sit�, mik� on v��r��!

Tiet��, ett� esimerkiksi virka, jossa nauttii suuria tulojaan, on
v��ryydell� saatu ja toiselta anastettu, ja kuitenkin pit�� se ja
nauttia sen suurta palkkaa, silloin kun sen entinen lainkuuliainen
hoitaja mahdollisesti, joskaan ei n�e n�lk��, niin kuitenkin saa
vanhoilla p�ivill��n ponnistella viimeiset voimansa el�tt��kseen
perhett��n, voimatta toivoakaan mit��n vanhuuden el�kett�. En toden
totta tahtoisi olla heid�n sijassaan. Tuolla tavalla saadusta virasta
kannettu palkka--eik� se ole suoraan toisen oman anastamista, eik� se
ole kansan varojen itselleen kavaltamista? En ymm�rr�, kuinka voisin
asua huoneissa, joiden komea sisustus on sellaisilla synnin ja h�pe�n
rahoilla ostettua. Sanot, ett� tuommoisten herrojen omantunnon vaaka ei
ole kylliksi herkk� sellaisia arvoja merkitsem��n. Olen kuitenkin varma
siit�, ett� v��r� teko on kaikille j�yt�v� koi, joka ajan mittaan tekee
teht�v�ns�. On nyt sent��n suurenmoinen asia, ett� ihminen koettaa
pysy� oikeuden tiell�. Ei ole maailmassa mit��n turvallisempaa kuin
hyv� omatunto ja t�ytetty velvollisuus.�

--Salissa on herra, joka tahtoisi tavata kamreeria.

--Kuka se on?

Palvelija pani k�yntikortin p�yd�n kulmalle ja meni, j�tt�en oven

raolleen.

Tuskin oli nimi sattunut kamreerin silm��n, kun h�n ty�nn�hti p�yt�ns�
��rest� taap�in sellaisella voimalla, ett� tuoli oli v�h�ll� kaatua
sel�lleen, samalla kun kortti l�isk�hti p�yt��n niin, ett� se kimpoutui
siit� lattialle. Muutamia kiihkeit� askelia, sitten pys�htyi kamreeri
hiuksensa pystyyn haraten.

--H�n uskaltaa tulla minun talooni! H�n rohkenee avata minun oveni?
Niinkuin ei mit��n olisi tapahtunut! Niinkuin kaikki olisi ennallaan!
Eik� h�vytt�myydell� en�� ole mit��n rajoja? Eik� meille kotimmekaan
en�� ole suojattu paikka? Onko meill� jouduttu jo niin pitk�lle, ett�
he voivat tunkeutua huoneisiimmekin sen pitemmitt�? Mit� h�nell� voi
olla minulle asiata? Mies, jonka tuttavuudesta olen sanoutunut
julkisesti irti...

Kamreerin syd�nalassa etoi iljetyksen� kaikki, mik� ihmiselle ikin� voi

toisessa olla vastenmielist�: muisto ep�mieluisesta
ylioppilastoverista, joka vain h�din tuskin oli ollut siedetty, tuo
ponneton, tunkeileva savolaisnousukas, ihrapinta, huulilla ilmeet�n,
itserakas hymy, tuo aina my�nnyttelev� �jopajoo--jopajoo�--harmaat
silm�t, jotka eiv�t koskaan katso suoraan mihink��n--kietoo toverit
asioihinsa, maksattaa heill� vekselins�, h�ipyy sitten jonnekin
Ven�j�lle sen sijaan, ett� rehellisten rappeutuneitten tavoin edes
olisi mennyt Amerikkaan--sukeltaa sielt� �virkamiehen� erityisi�
toimenpiteit� varten�, lainaa itsens� varmentamaan kaikkia
laittomuuksia, nyt p��ssyt poliisimestariksi kotikaupunkiinsa, tulee
tervehdykselle vanhan toverinsa luo--k�tyri, ilmiantaja, �hovineuvos
Linnanen�.

Oven aukeamasta oli kamreerin �sken tarvinnut n�hd� h�nest� vain

vilahduksen n�hd�kseen kaikki: poliisiupseeri ilett�vint� kuosia,
rasvattu tukka keskelt� jakauksella, viikset kierretyt ja k�herretyt,
huotra mahtavasti kupeella, k�si kahvassa, toisessa kokardilakki, siin�
sotilashansikkaat--entinen ilme kasvoilla, sama katse, t�hd�ttyn�
jonnekin ohi, ties mihin, mutta n�kee kaiken... Katso sin� vain sinne,
vakoilija, siell� on nurkassa �Lex�, ja siell� on �Hy�kk�ys�!

--Min� en ota h�nt� vastaan. Seisokoon siell�, kunnes menee.

Kamreeri aikoi painaa oven kiinni, kun n�ki saliin tulevan pikku
poikansa, menossa ulos, tervehtiv�n vierasta, iskev�n kantap��ns�
yhteen ja kumartavan, niinkuin h�net oli opetettu.

--Haluatteko tavata is��ni?

--Minut on jo ilmoitettu, luulen.

--Vai niin, h�n tulee kai pian, tehk�� hyvin ja istukaa.

Poika kuului menev�n.

No niin, koska h�n tahtoo, niin saakoon. Koska miehelt� siis itselt��n
puuttuu �ly ymm�rt�� asemansa, niin on siit� minun teht�v� h�nelle
selko. Kuulkoon kunniansa!

Kamreeri riisui ty�puseronsa, veti ylleen k�yntitakkinsa, j�rjesti

tukkansa, partansa, kauluksensa ja pisti p��tt�v�sti kiinni nappinsa,
ylimm�st� alimpaan. Sen suoritettuaan tarttui h�n oven ripaan ja astui
selk� suorana, ilme j�ykk�n� ja kylm�n� ja silm�ns� hiukan pienemmiksi
sirist�en saliin.

Vieras ei ollut istuutunut, vaan seisoi yh�, ei oven suussa, mutta ei

per�ll�k��n, puolitiess�, pianon kulmassa.

--Nimeni on Linnanen, entinen Borg...

--Jahah.

--Pyyd�n anteeksi--tulen asioissa--en virka-asioissa, vaan

yksityisiss�--sitoumuksen johdosta, joka minulta aikoinaan j�i
j�rjest�m�tt�.

--Onko kysymys vekselist�, joka koko joukon toistakymment� vuotta

sitten j�tettiin minun hoidettavakseni?

--Aivan oikein ... juuri siit�. Pyyt�isin vihdoinkin saada suorittaa

sen sis�ll�n.

H�n oli asettanut lakkinsa pianolle, ottanut esille lompakon, astunut

askeleen pari l�hemm�, ja oli valmis lukemaan rahat.

--Jaha--min�--heti paikalla...

Kamreeri kiirehti huoneeseensa ja alkoi etsi� laatikostaan... Ohoo, kas

vain! Maksaa velkansa... Siin� se on ... no niin...

L�ydetty��n paperin vei kamreeri sen saliin ja ojensi sen Linnaselle

j�yk�sti kumartaen--kenties ei kuitenkaan niin j�yk�sti kuin �sken.

--Se on 2,000 markkaa.

--Pyyd�n hyv�ntahtoisesti laskemaan korot summalle ... korot ja

korkojen korot kuluneelta ajalta.

Taas palasi kamereeri ty�huoneeseensa, istahti p�yt�ns� ��reen, selaili

allakkaansa ja alkoi laskea:--maaliskuun 1 p�iv�st� 1890 maaliskuun 1
p�iv��n 1905, kaikkiaan 15 vuotta. Se ei ole mahdollista? Ei, kyll� se
sen tekee korkoineen ja korkojen korkoineen. Aikooko h�n suorittaa koko
sen summan? Ep�ilem�tt�. Sit� varten h�n siis tuli. Oikeastaan h�nen ei
olisi tarvinnut olla tiet�vin��n koko asiasta. Eih�n miss��n
tapauksessa en�� olisi voitu hakea ulos vanhentunutta saatavaa.
Pelk�sik� ehk�, ett� kuitenkin olisin k�ytt�nyt sit� h�nt� vastaan.
Hyvin luultavaa, ett� olisin sen tehnytkin. Mutta tietysti h�nell� on
oikeus saada paperinsa pois, jos h�n kerran tahtoo sen lunastaa. Kas
vaan...

Kamreeri ryhtyi kirjoittamaan puhtaaksi laskelmaansa: �Lunastettu

Kansallispankin vekseli � 2,000 Smk. 1890... Korkoa korolle 15 vuodelta
yhteens� 4,175 Smk.�--seh�n on ollut siell� tavallaan kuin
talletustilill� pankissa. Olipas miehess� sent��n edes hiukan h�vyn
tunnetta. Viidett� tuhatta markkaa yht'�kki� kuin pilvist�. Jotka jo
aikoja sitten olin poistanut ep�varmojenkin saamisteni joukosta... En
tarjonnut h�nelle k�tt�. Ei h�n muuten n�ytt�nyt sit� edellytt�v�nk��n.
Olihan p�yt�kin v�lill�mme. Esittelihe ja teititteli ... no niin,
kuinkas muuten.

Kamreeri palasi saliin ja ojensi laskelmansa Linnaselle, joka luotuaan

siihen silm�yksen asetti p�yd�lle valmiin setelipakan ja aikoi l�hte�.

--Sopii ensin tarkastaa, onko korko oikein laskettu.

--Se on oikein.

Kamreeri j�tti Linnaselle vekselin. Molemmat kumarsivat. Otettuaan

lakkinsa pianolta, kumarsi Linnanen viel� kerran:

--Pyyd�n anteeksi, ett� asia on ollut niin kauan j�rjest�m�tt�.

--Noo, onhan suoritus nyt tapahtunut t�ysin tyydytt�v�sti.

--Valitan, ett� vasta nyt olen p��ssyt tilaisuuteen sen tekem��n.

Kulmakarvat kohosivat ja toinen suupieli ven�hti hiukan alasp�in,

samalla kun silmiss� v�l�hti kuin ilakoiva ivan ilme jostakin, sammuen
samassa. Sitten h�n meni.
Kamreeri j�i hetkeksi seisomaan rahojen ��reen, aikoen ne ottaa,
j�tt�en ne ottamatta, k�vellen kerta pari edestakaisin lattialla.

--... �vasta nyt p��ssyt tilaisuuteen�----Kun on saanut sen viran, jonka

avulla--Mutta mit� se minuun kuuluu, mist� h�n on saanut mahdollisuuden
sitoumustensa suorittamiseen? Olkoon mies millainen tahansa, tietysti
h�nell� t�ytyy olla oikeus saada paperinsa kuitattuna takaisin...
Revitt�v�k� palasiksi ja heitett�v� palaset vasten naamaa? Toisin
sanoen: lahjoittaa rahat h�nelle viel� kerran.

Ikkunan ��reen tullen n�ki kamreeri Hellberg Linnasen, upseerin

sinelliss�, leve�n�, kasanskilaisensa t�ytt�v�n�, ajavan torin halki,
kuin uhmaten.

--Ei kukaan voi v�itt��, etteiv�t rahat... Jos asettuu sille kannalle,
t�ytyisi joka kerta, kun joku suorittaa jonkun sitoumuksensa, ottaa
selko--mutta seh�n veisi in absurdum... Lahjoittaa pois...? Mutta jos
min� itse en voi niit� pit��, niin kuinka voin antaa ne toiselle? Eih�n
samea vesi siit� puhdistu, ett� sit� tarjotaan toiselle. Sit� paitsi
... min� otin ne jo ... sanalla sanoen...

Kello l�i jotakin, ja kamreeri huomasi t�ytyv�ns� heti rient��

ty�paikkaansa. H�n otti rahat p�yd�lt�, vei ne ty�huoneeseensa ja
lukitsi ne. H�n oli p��ssyt selvyyteen siit�, ett� ne kaiken oikeuden
ja kohtuuden mukaan, sek� oikeudellisesti ett� siveellisesti, olivat
h�nen.

P�yd�ll� oli kirje, joka �sken oli j��nyt kesken. Ei ollut aikaa sit�
lopettaa. Kamreeri ty�nsi sen imupaperin alle ja meni.

T�m� tapahtui, niinkuin sanottu, siihen aikaan, kuin meist� jokainen

tiesi olevansa toistansa niin paljoa parempi, ett� saattoi rintoihinsa
ly�den sanoa: �Min� kiit�n sinua, Herra, etten j.n.e.�

VANHA KAUKO JA SININEN TYTT�.

Kaukomieli istuu haapiossaan Saaren merellisen rannassa tyynen lahden

suussa. Lahden pohjassa on kyl�, kyl�n takana uhrilehto ja karkelom�ki,
jonka kupeella roihuaa kokko kes�illan taivaalle, kuuluu laulua ja
soittoa ja v�lkk�� valkeata kansaa koivujen v�liss�. Saaren v�ki
viett�� kes�juhlansa lopettajaisia.

Kauko istuu alahangoilla ja viskaa vett� venheest��n, joka on vuotava

ja laho.

--Menenk� maihin? Vai soudanko toisiin saariin? Ei tuolla minua

kaivattane, tuskinpa en�� tunnettaneekaan?

Ei k�y en�� sotia Kauko, mutta maita, meri� kiert��, vaeltaa kes�t,
talvet, soutaa ja hiiht��; miss� vain kansaa koolla, siell� h�n. Tulee,
l�htee, mihink��n asettumatta, miss��n viihtym�tt�, kotonaan kaikista
v�himmin. Olisi Kaukolla kalaiset rannat, riistaiset korvet. Ei viitsi
kalaa pyyt�� Kauko, ei mets�� k�yd�, ei halmeita hakata.
--Menenk� maihin? Mit� min� sinne? Vanhat siell� jo entiset kullat.
Airoihinsa tarttuu Kauko ja ty�nt�� ne hankavitsoista ulos.

--Siell� ovat viel� vanhat paikat. Siin� on rinteell� Annikin aitta.

Siin� on Tuiran tytt�jen luhti. Tuossa on pelto, jonka rukiissa sulhon
kateutta y�kausi piiltiin. Morsian merkill� varoitti ja neuvoi:--��l�
tule viel�!--nyt sopii tulla.� El�neek� Terttu viel� tytt�ns� kanssa?
Akkoja lienev�t, jos elossa ovat. V�h�n minulla heist� en�� iloa.
Vaikea on n�hd� vanha kulta. Ennen rantasipin� rantoja pitkin notkui,
nyt hanhena pihapolkuja soutaa. K�den selk� ennen sile� kuin silkki,
nyt karkea kuin hursti. Huulen alla ennen mehil�isen hunaja, nyt
kielell� k��rmehen myrkky. Semmoisia ovat. Kaunaa kantavat ne, jotka
otin, kaunaa ne, jotka j�tin, kaikista enimm�n ne, joita en ottanut, en
j�tt�nyt. Pois soudan.

Mutta eiv�t uponneet viel� veteen Kaukon airot. Lep�siv�t lev�ll��n

kuin haukan siivet, tiet�m�tt�, noustako vai laskea.

--Eiv�t ehk� hyvink��n kaunaa kantane n�m�. Yst�vin� erottiin.

Ruikuttaen rantoja juoksivat, kun l�hdin. Liinat liehui, huivit huiski
takaisin tullakseni. Olisi heit� hupaista kerran viel� n�hd�, heit� ja
tytt�ri�ns�. Jos ovat tulleet �iteihins� tyt�t, kaulaan sankaria
kavahtavat. Viel�k� k�visin heid�t naurattamassa, �idit niinkuin
tyt�tkin?

Ylh��ll� uhrim�ell� v�l�hteli valkeita vaatteita, heiskui helmoja

koivun runkojen v�litse. Kokkotuli roihahti puiden tasalle, huudettiin,
hihkuttiin--tyt�tkin.

--Siell� ovat ylimmill��n ilot. Siell� on olutta ja simaa!--Miksi en

k�visi, katsoisi!

Posahtivat veteen Kaukon airot. Puoli pituuttaan kurahti pursi maihin.

Yhdell� riennolla oli rient�j� t�rm�n p��ll�. Siin� t�ytyi pys�hty�,
heng�ht��, ryki�, k�den kaidetta haparoida.

--Liiaksi riensin...

Kauko astuu hiljemmin...--Olkoonkin jalkani kankea, selk�ni on viel�

suora. Joskaan eiv�t omat kantap��ni en�� karkelossa nouse, niinkuin
ennen, nousee viel� tyt�n, jota heit�n. Eik� se ole astunnassa, vaan
olennassa, ei ole reuhdonnassa, vaan ryhdiss�.--Ja Kauko n�kee taas
nuoruutensa n�kyj�... �Katsokaa, siin� h�n tulee!--Kuka h�n on, joka
tulee?--Kauko h�n on! Ettek� tunne?--Joka voitti Pohjolan is�nn�n! Joka
suisti hiiden hirven! Joka koppoi Kyllikin korjaansa!--Kenenh�n ensiksi
ottaa?--Astu, tytt�ni, eturiviin, ett� n�kee, jos hyvinkin tahtoisi
sinut ensiksi ottaa!�--Vartokaamme, valitkaamme. Katsokaamme,
kiert�k��mme. Ei pid� kiirett� Kauko. Sai huoletta ennen, kenen tahtoi.
Pys�htyiv�t karkelot ennen, kun tanhualle astuin. P��si ihastuksen
huudahdus, kun n�kiv�t, kuka tulee. Hymyss� suin akat kahta k�mment�
yhteen l�iv�t. Tyt�t piiliv�t kuiskutellen toistensa taa. Miehist�
vanhin kantoi haarikan huulieni alle.

Tyhj� on kyl�n raitti, kaikki ovat ilom�ell�. Ei n�e kukaan, kun Kauko
kyl�n l�pi astuu. Ei huomaa kukaan h�nen tuloansa. Yksi huomaa, vanha
repaleinen ukko, joka puuta vasten istuen lallattaa: �My�h��n tulit,
�ij�! H�rk� on sy�ty, oluet juotu, simat s�rvitty! Ei ole t��ll� en��
mit�n� sinulle! Mene sinne, mist� tulit!� ja lallattelee ja k�sill��n
huitoo.
Koivujen v�liss� istuu naisia ryhmiss�, simakannut keskess��n,
toisaalla miehi� oluttynn�rin ymp�rill�, haarikkain kiert�ess� k�dest�
k�teen. Toiset seisovat p�in karkeloon, s�est�en soittoa suin ja
k�mmenin ja notkuvin polvin. Kauko astuu, puiden suojassa pysytellen,
l�hemm�ksi karkelotanhuata. Nuori v�ki lent�� juhlansa lopettajaisia,
niinkuin myrskyp�� heit� heitteleisi. Pojat rienn�tt�v�t tytt�j��n
kent�n laidasta toiseen, py�ritt�v�t, heitt�v�t ilmaan, itse
ponnahdellen kuin joustavat pallot. Sorjia, notkeita, helavoita, keng�n
kautoja kauniita, ylpeit�, niskansa nakkelijoita--kullakin omansa. Yksi
ainoa tytt�, mik� lienee, seisoo siell� yksin, erill��n muista, puuta
vasten, vaatteet siniset, kun muilla valkeat.

Kerta katsahtaen n�kee Kauko: ei noista neidoista kukaan h�nt�

karkeloon vaadi, ei ainoakaan heist� h�nt� katso eik� kysy... Syntyi
ottelu ennen siin�, miss� ei annettu, kun Kauko tahtoi ottaa. Ei ole
h�nen noiden kera kiistaan k�yminen. Ei ole h�nen noiden poikien
nimikkoja v�kisin vieminen.

H�net t�ytt�� vanhuuttaan viha ja kiukku, huonouttaan h�pe�,

avuttomuuttaan surku ja itsens�s��li.

Pit�isi l�hte�, mutta yh� h�n siin� seisoo, tuijottaen yh� kiihtyv��n
karkeloon, jonka vilin� himment�� silm��.--�Mit� min� t��ll�?�--Mutta
ei p��se h�n heist� irti.

Toisella puolen karkelotanhuan, puuta vasten nojaten, seisoo yh� se

yksin�inen tytt�, siniseen puettu, kun muut valkoiseen.--�Mikset mene
muiden kanssa sin�? Etk� kenellek��n kelvannut, vai eik� sinulle
kukaan? Mit� ylpeilet? Mit� sielt� t�nne tuijotat? Etk� n�hnyt �ij�
r�hji� ennen?�

�Mit� min� t��ll�? Mit� t�nne l�hdink��n? Pitih�n tiet�m�ni.�

Kauko per�ytyy puun taakse, hiipi�kseen pois, kenenk��n n�kem�tt�.

H�nt� nyk�ist��n kauhtanan hihasta. Takana seisoo nainen kysyvin
katsein; sen takana toinen.

--Kuka tuo on?

Sitten tuntevin silmin, ensin yksi, sitten toinen ja kolmas--Annikki,

Terttu, Tuiran tyt�t--tuttuja kaikki, kaikkien posket palaen simaoluen
iloa:

--Seh�n on Kaukomieli! On totta tosiaan se Ahti! Tulkaa tuota

katsomaan, akat muutkin!

Sitten ilakoivin ilmein:

--Nuorten iloihinko tulit?--Miksi et karkele, Kauko?

Niit� py�ri ymp�rill� r�k�tt�v� piiri, kasvot hehkuen simaoluen punaa.

--Mit� sankari t��ll�?--L�hditk�, lieto Lemmink�inen, n�kem��n meit�,

vanhoja tuttujasi?

Ryhdistyen, suorana selk�, sitaisten k�det ristiin rinnan p��lle,

huulensa pilkkahymyyn pakottaen, vastaa Kauko:
--En teit�, vaan tytt�j�nne!

Ovat tekeytyvin��n surkeiksi akat:

--Et meit�? Voi, miksi et meit�? Emmek� sinulle en�� entisen hempeit�?

--Ette.

--Vaikka oltiin sinun t�htesi j�rveen juosta! Vaikka silm�t sua surren
sokeiksi itkimme!--Vaikka niemien kivet sinua vuottaessa sileiksi
istuimme!--Ett� hennoit meid�t j�tt��? Etk� huoli, vaikka tulit!

Olivat itkevin��n, esiliinoja silmille kohottaen.

Kauko pyrkii pois. Mutta mink� h�n astuu eteenp�in, sen per�ytyv�t
toiset. Juoksevat kaikki joutilaat katsomaan, mik� akoilla ilona.

--Etk� huolikaan meist� en��? Miksi et? Huolithan ennen. Yhden kun
j�tit, toisen jo otit. Et ket�n� halpana pit�nyt. �l� meit� j�t�!
Katso, eih�n meit� poloisia en�� kukaan karkeloon kutsu. Nuorilla on
nuorensa, n�etk�! Ukoilla on oluensa, kuulethan! Meill� ei iloa muuta
kuin sima. Sekin jo loppui! Tyhj� pohjasta paistaa, katso!

Niin yhdet, tinakannuja r�mist�en, toiset toisaalta n�in:

--Kauko on meid�n! Oma on omamme Ahti!

--Kaukon pit�� meid�n kera kisata!

Tarttuivat toisiaan k�siin, tekiv�t piirin, riehahtivat py�rim��n ja

laulamaan:

Se on ahti Saarelainen,
se on kaunis Kaukomieli,
se on veitikka verev�,
hius sorea, solki kaunis,
pitk� tukka, parta kaunis,
jalan nousu virman varsan.
------
Se on Ahti Saarelainen,
se on kaunis Kaukomieli--
Sua itki immet kaikki,
sua kaikerti kanaset.

Jotkut eroavat piirist�, tarttuvat Kaukoa kauhtanan liepeisiin,

nostavat, vet�v�t, py�ritt�v�t.

--Tsht! siit� kintuistani, koirat!

Sihahti sana hullusti kahden pudonneen hampaan kolossa. R�h�hti ilkkuva

nauru niinkuin sille, joka joukon eteen kompastuu.

Kihahti veri Kaukolle p��h�n, eik� sihahtanut kieli en�� toista kertaa,
kun h�n karjaisi k�tt��n p��ns� yli heilauttaen niinkuin reen per�ss�
ruoskaansa ajaja, joka �rhentelevi� hurttia torjuu:

--Irti minusta, vanhat nartut!

Niinkuin olisi se sattunut jokaiseen heist�, ulahti lauma h�nen

ymp�rill��n, s�ken�ivin silmin, kouristunein kynsin, herjaten kukin
erikseen ja kaikki yhdest� suusta:

--Vai nartut!--Vai vanhat nartut!--Ja mik� sin� itse?--Parta takkuinen

kuin tuppurakuontalo!--Tukka sotkuinen kuin tuulenkoura!--Rimppakinttu
kuin variksen pel�tti! Harvahammas! Haravahammas! Paikkahousu!

Iskiv�t kuin varikset vaivaista kotkaa, t�hd�ten arimpaan paikkaan ja

siihen jokaisella nokan iskulla osuen.

--Ilkesit viel� tulla!--Kehtasit viel� n�ill� ilmoilla n�ytt�yty�!--

Ik�loppu!--V�k�leuka!--Tsht itse, kulkukoira! Ei kanat t��ll� en��
sinulle kasva!

Oli h�n tiennyt sen, mutta ei kenelt�k��n viel� t�t� ennen kuullut. Ei
pysynyt en�� pystyss� uhma, petti ryhti, hervahti vanhan selk�, ja
Kauko lyyk�hti maahan, k�sin silm�ns� peitt�en.

L�iv�t viel� ly�ty� miest�, h�p�isiv�t ilkein elein ja saastaisin

sanoin, raapien maasta sammalta ja multaa ja nakellen sit� lakittomaan
harmaaseen p��h�n ja itkusta hytkyv��n selk��n. Sill� Kauko itki, itki
vanhuuttaan, voimattomuuttaan, leuka loukkua ly�den, hillint��
tottelematta.

Silloin vaikeni yht'�kki� r�hin�, ja Kauko kuuli karkelokent�lt�

tytt�jen laulun, heleit�, sulavia ��ni�, kun lenn�nt� ja kaulakkain
hypint� oli vaihtunut k�sikk�in k�velyksi. Kauko itki yh�, voimatta
tuskansa tyrskint�� hillit�, kynsin rintaansa raastaen, hampaita yhteen
kirist�en.

--H�pe�isitte toki! kuului yht'�kki� hele� ��ni.--H�pe�isitte sill�

tavalla h�p�ist� vanhaa miest�!

Ja joku tarttuu Kaukoa k�teen, joku nostaa h�nt� kainaloista, joku

pyyhkii hiukset h�nen otsaltaan ja asettaa p��h�n lakin. Nuori, pitk�
tytt�, sinikauhtana, avop��, pitk�palmikko.

--�l� heist� v�lit�! Menn��n t��lt�! Tule minun kanssani!

Kauko nousi, tunsi kainalossaan voimakkaan, lujan k�den, tunsi toisen

pyyhkiv�n kasvoja, otsaa, niinkuin �idink�den, niinkuin lemmityisen,
helliv�n, hoitelevan, hivelev�n.

Viel� kerran lensiv�t kielien vasamat.

--Ka, l�ysip�s kantensa vakka!--Tapasi Saaren ylpe�kin omansa!

Mutta eiv�t sattuneet, putosivat puolitiehen, niinkuin olisi ollut

j�nne katehen jousesta poikki.

--Minne sin� viet minua? kysyi Kauko siniselt� tyt�lt�.

--Minne tahdot?

Tytt� tuki h�net rantaan, hoiti h�net rinnett� alas.

--Kiitokset avustasi.--T�st� p��sen yksin.

Kauko ty�nsi venheens� vesille.

--L�hdetk� jo? kysyi tytt�.

--L�hden.

Kauko astui toisen jalkansa venheeseen.

--Ota minut kerallasi.

Kauko veti jalkansa takaisin.

--Kerallani? Minne?

--Sinne, minne itsekin menet.

--Minun kerallani tulisit?

--Tulisin.

Tytt� seisoi, p�� alas taipuen, kiintein� tummat kasvot, luomet

puoleksi ummessa, ripset v�h�n v�r�hdellen, rinta nousten ja vaipuen.

--Kuka sin� olet?

--Talosta tuosta.

--Kyl�n suurimmasta?

--Siit�.

--Ja kuitenkin minun ker�ll�ni tulisit? Minun, maailmankulkurin?

--Tulit viimein, jota ik�ni vuotin.

--Mist� tiesit minua vuottaa?

--Kaikki sinusta haastoi. Aina sinusta unta n�in.

--Olenhan v�k�leuka ja vanha.

--Vanha--sankari olet. Voitit Pohjolan is�nn�n, suistit hiiden hirven!

Sankari olet!

--Muinoin lienen ollut, en ole en��.

--Olet yh�.

--Parta takkuinen kuin tappurakuontalo?

--Olkoon. Su'in sen.

--Tukka kuin tuulenkoura?

--Olkoon. Suorin sen.

--Rimppakinttu--variksenpel�tti--harvahammas--ik�loppu--kulkukoira--
kuulithan! Pilkkaat pilkattua--sin�kin?

Kauko astui taas venheeseens�.

--Ota minut, Kauko!

--Sinun k�y huonosti kanssani.

--Sit� sinulta toivonkin.

--Eih�n minussa el�tt�j�t�nne, sinun ja lapsen.

--El�t�n itse.

--Vaan mit� is�si ja emosi?

--Ei Kauko ennen sit� kysynyt, kun tahtoi kenen ottaa. Et tahdo, kun
kysyt.

Tytt� k��ntyi menn�kseen, itkunsa niellen.

--Maltahan. Hylk�sik� sinut joku? Etk� saanut, lapsi, ket� halusit?

--En ole konsa ket�n� muuta halunnut kuin sinua.

--Olihan tanhua tuolla t�ynn� soreita, nuoria.

--Ovat r�hji� rinnallasi muut.

Kauko seisoi suorana vaappuvassa venheess��n, k�dess� mela, selk�

oienneena, ryhti kuin nuorena ennen--kuin sankarin suuren--tunsi sen
itsekin--silm� hell�n�, vaikka ��ni viel� tylyksi tekeytyen:

--Syyt�t minua, jos sinut j�t�n.

--L�hden, konsa k�sket.

Ei ole ihmisten lapsia tuo, mets�nhaltijan verta mit� lienee tuommoinen

tytt�!

--Tullet, kun tahtonet, sinipiika!

--Saanko! riemahti sininen tytt�, niin ett� raikahtivat tyynet rannat.

* * * * *

Vieri vuosi, vieri toinen, niin vuotena kolmantena lasketteli ulapalta

my�t�tuulta pursi Saaren merellisen rantaan, kokassa lehtipurje,
purjeen alla poikanen tuhdolla, k�h�r�tukka, per�ss� melalla viilett�en
sininen tytt�.

Riensiv�t rantaan saaren naiset.

--Sen sait, jota hait! pilkkasivat.

--Sen! sanoi sininen tytt�, ��ness� iloinen uhma.

--Hyv�kin lienee, jos is��ns� lienee.

--Sen mainetta kerran viel� maailma laulaa!

KUKITETTU.

Ulkona on h�ik�isev�n kirkas kuutamoinen yo. J��tyneist� ikkunoista

kuumottaa hovin talliin himme�, varjoton valo. Siell� vallitsee
parhaillaan lyhyen syd�ny�hetken hiljaisuus. Sen v�ki on asettunut
levolle, ilta-appeet on sy�ty, rouskutus on laannut. Joskus vain
kilahtaa ruuhen laitaan rautaisen marhaminnan varsi. Varsain karsinassa
kahahtavat silloin t�ll�in vuodeoljet oikenevien koipien alla. Kuuluu
huokauksia sielt� t��lt� pilttuista, toisaalta sy�ttil��n tyytyv�inen
hyv�nvoinnin puuskaus, toisaalta uupumuksen ja puutumuksen v�h�n
valittava huoahdus ty�hevosen rinnasta. Muu talli on levolla, vanha
Pekka yksin seisoo--t�ytyy seisoa--pilttuussaan ��rimm�isess� nurkassa.

Pekka seisoo aina--t�ytyy seisoa--y�t p�iv�t. On jo aikaa, kuinka

paljon lieneek��n, siit� kun viimeksi pani--kun voi panna--pitk�kseen,
kes�ll� milloin lienee ollut, sulan, pehme�n maan aikana. Pakottaa
jalkoja, niinkuin niit� aina on pakottanut, kuinka kauan lieneek��n,
niin kauan kuin muistaa ... liikkeell� ollessa, seisoessa yhdess�
kohden, s�rkee kaikkia yht'aikaa, ei yht� enemm�n kuin toistakaan, ei
eritt�in kovasti, mutta aina ja tasaisesti, sit� s��nn�llist�,
hiljaista jomotusta.

�Tulisin min� sent��n viel� jaloistani toimeen, kun vain k�visi

sy�nti.�

Vaan ei tahdo en�� saada kovempaa rehua rouhituksi, ja kaurat

luiskahtelevat hampaissa, py�r�htelev�t kokonaisina kurkusta alas, mik�
ei suollu suupieliin ja siit� maahan. �Kun tulisi kes�, ett� saisi
tuoretta, joka sulaa itsest��n suussa ... ja kun saisi kerran sokeria
viel�. Se punakintainen tytt� sy�ttelee vain noita varsojaan. Ei minun
varsuudessani varsat sokeria saaneet.�

Pekka miettii, niinkuin vanhat usein miettiv�t, varsinkin valoisina

�in�, puoleksi valveilla, puoleksi torkkuen, n�hden n�kyj� �skeisist�
ja et�isist�, muistellen eilisi� ja kaikkein kaukaisimpienkin aikain
takaisia.

�Olihan se h�pe�, olihan se h�pe� semmoinen, ettei sit� ennen ole viel�
tapahtunut. Enh�n min� milloinkaan ole ollut mik��n hyv� hevonen, en
juoksija enk� vet�j�, mutta oli se kuitenkin h�pe�.�

Olihan Pekalle jo h�nen pitk�n el�m�ns� aikana sattunut kaikenlaista,

oli h�peit� isojakin, voimattomuuden ja vanhuuden, mutta ei t�t� ennen,
ett� olisi j��nyt pantu kuorma tielle. H�n oli kaatunut polvilleen,
siit� kyljelleen, oli t�ytynyt riisua, eik� sittenk��n ollut p��ssyt
omin voimin jaloilleen. Kuorman olivat miehet jakaneet toisten rekiin.

�Oli se h�pe�. Olisi antanut minun huoata hiukan ja muiden menn�

edelt�. Ei olisi pit�nyt sen halkokuorman kanssa pyrki� suoraan yl�s;
enk�h�n min� olisikaan, jos sain ensin hiukan puhaltaa t�rm�n alla. Ei
pid� en�� polvet. Kengiss� ei ollut vikaa... Johan nyt, kun miesten
piti kangella kammeta seisoalleen.�

H�nt� raukaisi, p�� vaipui alas, silm�t painuivat hetkeksi kiinni.

Yht'�kki� oli kuuluvinaan pamaus, niinkuin olisi kivi katosta pudonnut.

Pekan p�� p�ll�hti pystyyn ja kaviot kopaisivat siltaan. Rotta oli
hyp�nnyt h�kist� ruuheen.

�Aina sin� tungettelet siihen minun eteeni! Etk� sin� uskalla muiden
eteen?... Ole h�ness�... Tai mit� sin� siin�? Mene muuanne!�

H�n hotaisi el�int� turvallaan ja luimisti. Rotta loittoni, vartoi

v�h�n, livahti sitten takaisin kauran t�hteille ja sai j��d�.

�Olisi se saattanut vajuuttaa kuormaa. Mutta tiesi h�net, jos

sittenk��n olisin jaksanut. Mahdoin malttaa mieleni enk� rient��
toisten kilvalla, mahdoin malttaa, vaikka l�ikin. Mik� meill� aina
lienee kiihko rient�� suotta toistemme edelle ja toistemme tielt�,
vaikkei k�skett�isik��n... Ja _vaikka_ k�skett�isiinkin. Onko mik�
pakko? Vaan kuta raskaampi kuorma, sit� suuremmalla ryskeell� menn��n.
Ei meist� koskaan toinen toistaan odota. Vaikka siihen sortukoon. Ei
oma parikaan odota, vaikka kurkku kuristukoon silt�, joka kaatuu. Olisi
parempi, kun odottaisivat, niin vanhatkin pysyisiv�t per�ss�. Em�, se
odotti aina, k��ntyi katsomaan ja h�rh�tti luokseen. Kun uuvutti tai
laiskutti, asetuit vain eteen, niin pys�htyi.�

Pekka n�ki yht'�kki� l�mpim�n, paisteisen ahon rinteen, jossa h�n

loikoi jalat ojoina em�ns� vieress�, pitk�n��n auringossa, torpan
haassa. Kohta aidan takana oli pihamaa ja penikkakoira, joka siell�
terhenti.

Sinne ei p��ssyt, mutta sielt� tulivat turpaa silitt�m��n ja selk��

ruopottelemaan. Kun satoi, toi em� y�ksi kujaan olkiselle tilalle.
Kujan katto ropisi, ja joskus leimahteli taivas tulta ja jyr�hteli. Em�
seisoi liikkumatonna ja vavahteli.

Pekka muisti toisen kes�ns� synnyinseudullaan.

�Karkailtiin kankaita pitkin kilpaa toisten varsain kanssa. Minulla

vain oli tiuku kaulassa, muilla ei. Kaikki j�iv�t j�ljelle. Ei silloin
jalat pett�neet. Lintuina ojain yli lennettiin.�

Pekka n�ki ensimm�isen rekens�, hienoaisaisen, suuren kelkan. Pyryn�

laskettiin j��t� pitkin, kaula tiukuja t�ynn�. �Ei silloin ummet
estelleet. Se sy�tti parasta, mit� sai, hipleimm�t hein�t, antoi leip��
k�dest��n kiitokseksi hyv�st� kyydist�, harjasi monesti p�iv�ss�.--En
ole h�nt� sen koommin n�hnyt.�

Pekalla oli kaikki kulkemansa tiet mieless��n, h�n muisti joka kiven,
joka puun, jokaisen tienk��nteen, kuulemansa ��net, yst�v�lliset tai
�ysk�isev�t, vastaantulijat, koirat, tien tuoksun: milloin kes�isen
l�mpim�n t�rm�n, milloin notkon, kostean ja kylm�n. Umpisilm�ss�,
y�ll�kin h�n tiesi osaavansa sinne, miss� oli kerran k�ynyt. Sit� vain
ei muistanut, miss� oli ollut h�nen syntym�paikkansa ja miten oli
joutunut sielt� pois. T�m�n vain siit� muisti:

On pakkasaamu, poika tulee p�re k�dess� talliin, panee valjaat selk��n,

vie ulos ja valjastaa. Piha on t�ynn� hevosia ja reki�, kulkuset
kilisee ja hevoset hirnuu ja hyppii kahdelle jalalle. H�n hyppii ja
hirnuu mukana. Ne l�htev�t ajamaan pitk�n� jonona karaten j�rvi�,
soita, mets�teit� ja m�ki�. Miss� menn��n, minne tullaan, sit� ei ole
aika ajatella. H�n tahtoisi olla kaikista edell�, mutta kuta pikemmin
h�n polkee, sit� pikemmin pakenee edell� oleva... Illalla paistaa tulia
suuren j�rven takana. Kun tullaan sinne, mist� ne n�kyv�t, on siell�
leveit� teit� ristiin rastiin, suuria tulia ja taloja, kaikki
yhdenn�k�isi�... H�n seisoo vieraassa tallissa vierasten hevosten
kanssa, nostaa turpaansa pilttuun laidan yli, tavotellen em��
hyv�ill�kseen: sielt� vinkaisee outo ��ni, ja vihainen hammas
n�ykk�isee huuleen.

J�� on huomenna mustanaan hevosta ja miest�. Hirnuvat, huutavat ja

hihkuvat. Se oma poika istuu reen laidalla, toinen jalka ulkona,
sokottelee ja viheltelee, v�list� nousee taputtelemaan kaulaa. Muuan
vieras mies tulee aukomaan suuta, kopeloi jalkoja, mittailee lautasta
ja selk��, nostaa h�nt��. K�y poikaa kaulaan, puhuu sen korvaan,
ojentaa k�tt�. Poika kohauttaa olkap�it��n ja l�htee ajamaan pois.
Toinen vieras mies hypp�� rekeen. Ajetaan pois muiden keskest�,
kierret��n j��ll�, palataan taas takaisin. Taas k�y _se_ kaulaan,
ojentaa k�tt�, ja nyt poika iskee vastaan. Vieras rep�isee rinnuksen,
auki, karistaa suitset p��st�, j�tt�� vain p�itset. Poika sitoo rekens�
aisat yhteen ja alkaa menn�, sit� takaa ty�nt�en. Vieras mies panee
uudet suitset suuhun, sitoo ne jonkin reen per��n, istuu itse rekeen,
jonka edess� on suuri, pitk�koipinen koni. Pekka koettaa pys�hty� ja
panna vastaan, saa takaa iskun piiskasta, ja t�ytyy rient�� per�st� p��
sojona.

�Se oli iso, punanaamainen mies, �rh�kk�-��ninen, sen henki haisi

toiselle kuin oman pojan. Kaksi p�iv�� per�ss��n juoksutti, mutta
hyv�sti y�paikoissa hoiti. Ensin antoi heini�, sitten vasta vett�.
Harjasi ja pyyhki ja peitti nahkasilla. Hyvin hoiti kotonaankin,
suuressa talossa. Mutta kuritti kanssa. Ei milloinkaan taputellut eik�
sokotellut. Oli emoa ik�v�. Luulin jokaista ruskeata tammaa emoksi.
Miss� lienee emo nyt? En l�yt�isi kotinakaan, vaikka irti
p��sisinkin... Se punanaamainen juoksutti nuorassa pihamaata niin, ett�
olin siihen py�rty�. Ja ajoi j��t� aina yht� ympyr��. Sitten ei en��
juoksuttanutkaan. Muut ajoivat edelle. Pitempiaikaiset j�t�ttiv�t.
Vaikka ovathan ne j�t�tt�neet lyhytjalkaisetkin. Kaikki ovat aina
menneet minusta edelle. Ja kaikki ovat pyrkineet, paitsi emo. Se
punanaamainen ei sitten en�� pannutkaan juoksuvaljaita selk��n. Toi
toisen varsan, josta teki juoksijan. Minusta teki ty�hevosen.�

Mutta sit� ennen oli tapahtunut jotakin, jota Pekka ei koskaan

k�sitt�nyt, mit� se oli ja miksi se oli tapahtunut, vaan jota h�n ei
koskaan unohtanut mielest��n. Se oli aina ruumiissa, niinkuin jalkojen
pakotus, niinkuin v�symys, niinkuin n�lk� ja jano. Se tapahtui sen
ison, punanaamaisen talossa. Silloin kun se kiilusilm�inen mies kiersi
k�yden jalkoihin ja kaatoi pellolle tallin taa. Oli, niinkuin olisi
pist�nyt tulisen raudan ruumiin l�pi.

�Kun paranin, pani ty�h�n. Kes�t auraa ja �est�, talvet kuormia. En

heit� kaikkia jaksaisi ajatella, jos osaisin olla ajattelematta. Tuopi
eteen kaikki, kun p��see purkautumaan.�

Ja kun Pekkaa n�in valvotti, niin purki eteen kaiken: joka miehen, joka
h�nt� oli ajanut, joka talon, jossa oli k�ynyt, jokaisen
piiskansivalluksen, jonka oli saanut, sit� useamman, kuta kankeammaksi
oli tullut ja kuta vaikeampi oli p��st� tielt� pois.

�Kun voisi laskeutua pitk�kseen ja nukahtaa. Kun tulisi viel� kerran

kes�, ett� saisi paneutua pehmoiselle, aurinkoiselle aholle, kaula
suorana, milloin selk� p�in l�mmint�, milloin vatsa. Mutta kai ne pian
taas tulisivat potkimaan ty�h�n. Kun saisi kerran koko kes�n ajelehtia
laitumella, varsain toverina.�
Viimein sai Pekka hiukan unen p��st� kiinni. H�n torkahti, vaikkei
nukkunutkaan. P�� vaipui yh� alemma, huuli venyi yh� pitemm�ksi. H�n
lep�si hetken, tuntematta ainaista jomotusta. Et�iset asiat j�ttiv�t
h�net hetkeksi rauhaan, vaikka h�n n�ki ja kuulikin l�hell� olevat.
Rotalle oli ilmaantunut toveri ruuheen. Ne vikisiv�t ja tappelivat. Kuu
meni tuon tuostakin pilveen, selviten taas. Tuntui rupeavan tuulemaan.
�Huomenna on kai pyry ja sitke� keli. Olkoon.�

Juuri kun Pekka oli p��ssyt torkahtamaan, tuli tallimies kolistellen

sis��n ja tallissa ruvettiin her��m��n ja nousemaan. P�ristellen ja
pudistellen k�viv�t hevoset aamiaiseensa kiinni, riuhtoen hein�tukkoja
h�keist��n kuin kilvalla, niin ett� puolapuut soivat; kuin uhalla,
niinkuin olisivat pel�nneet, ett� toinen ne edest� riist��.

��l� siin� taas luimistele, Rusko! Milloinka min� olen sinun ev�illesi
pyrkinyt? Aina olet saanut oman osasi ja minunkin, milloin on valjaissa
sy�ty.�

Pekkakin koetti puraista, mutta ei katkennut karkea kylvyhein�.

Toisilta katkesivat kuin silppuraudan alla. Tallimies alkoi ajaa lantaa
r�nniin ja luukusta ulos. �Ka, ei sinun tarvitse minua lapiolla
kintuille, vaikka olenkin muita huonompi.--'Sy�!'--Sy�n, jos tahdon tai
olen sy�m�tt�. '... luimistele!'--mutta sinulle min� aina luimistelen.
Sin� olet raaka mies, vanhoja kaikkia vaivaat ja nuoria ruopottelet.
H�kl�ll� v�h�n hotaiset, et minua milloinkaan oikein harjaa, arimpia
paikkoja revit, vaikka vanhan nahka olisi enemm�n harjan tarpeessa kuin
nuorten. Niit� siistit ja silit�t ja ruopottelet, vaikka p��sisiv�t ne
kutkastaan ja karvastaan piehtaroimallakin. Sin� olet raaka ja sisukas,
karjut ja h�kl�ll� kolhit. Jos tekisin, niinkuin pit�isi, alleni sinut
kuopaisisin, niin ett� puna turskuisi, niinkuin silt�, joka oli t��ll�
ennen sinua.�

Verest�en paloivat Pekan silm�t sit� muistaessa. Se oli tapahtunut

tuossa viereisess� pilttuussa. Se oli toisen teko, mutta iloiten ja
pel�ten oli Pekka n�hnyt, kuinka �k�ruuna, entinen aisatoveri,
yht'�kki� oli kaapannut miehen jalkoihinsa. P�� edell� se kannettiin
ovesta ulos eik� sielt� palannut. �Lippu luokissa kuljetin min� mustaa
kuormaa kirkolle, ja iloisesti kilahtelivat siell� silloin kellot.
Antaisin saman kyydin sinullekin, jos olisi joku, joka sinut
kaataisi... �l� tule!�

Tallimies oli taas aikonut hotaista, mutta j�tti sen tekem�tt� ja meni
pois, paiskaten oven r�ikkyen kiinni.

Heid�n v�lill��n oli olemassa ainainen kireys �rjymisin ja

luimisteluin, l�im�yksin ja h�nn�nhuiskutuksin.

Ajomiehet saapuivat, raskain askelin, haukotella �rj�hdellen, ottivat

valjaat pilttuun pylv�snaulasta ja paiskasivat ne ajokkaittensa selk��n
ja taluttivat ulos. Rekien ratinasta ulkona kuuli Pekka, ett� siell�
valjastettiin hein�h�kkien eteen.

�Sinne min� jaksan, sinne ei ole menness� m�ke� ja palatessa vain lyhyt
kotit�rm�. Siell� saa hiple�t�, pehme�t� hein��. Oma ajaja antaa,
tiet�� oikein valikoimalla valita, antaisi se tallissakin, jos saisi.
Sinne menee suora tie sel�n halki lahden pohjaan ja kannaksen poikki,
talon alaitse toiselle j��lle. Talosta tulee se musta koira jota miehet
aina �rsyttelev�t ja jolle hevoset luimistelevat. Tullessa pojat
loikovat heinien p��ll� ja hoilottelevat.�

Pekka tuli niin hyv�lle mielelle, ett� unohti kipunsa ja n�lk�ns� ja

v�symyksens�. H�nen ajajansa tuli viimeksi. Se oli hyv�ntahtoinen,
hiljainen, vanha ukko, joka ei milloinkaan �ykk�nyt eik� ihmeeksik��n
ly�nyt--paitsi eilen oli ensi kerran, kai h�t�illen, etten p��sisi m�en
p��lle--v�list� vain hotaisi ohjasperill��n ja maiskutteli suutaan ja
hoputti. Pekka h�rh�tti h�nelle vastaan. Mutta ukko ei tullutkaan h�nen
luokseen, n�ytti silt� kuin ei olisi tahtonut katsoakaan, otti
rekivedon, joka vain silloin t�ll�in oli muiden mukana. Pekka j�i
varsain kanssa talliin.

�Mit� t�m� tiet��? Eik� minua pannakaan t�n� p�iv�n� muiden mukaan?
L�hteek� naisv�ki ehk� jonnekin? Niit� on kyll� hupainen ajeluttaa.
Punakintainen tytt� antaa rappujen edess� aina sokeria. Niiden mielest�
min� olen paras hevonen maailmassa. Ajavat kuin kunnioittaen, pit�v�t
k�si��n ohjastaessa ojona, niinkuin olisin juoksijaori, ja
ptruukuttelevat kuin vauhkointa varsaa. En min� heit� ojaan aja, jo
kaukaa min� kierr�ttelen vierut ja vastaantulijat. M�et min� lasken
niille mieliksi niin tasaisesti, ett� l�nget kaulalle soluu. Vastam�en
alla ne pys�htyv�t ja nousevat pois reest�. Ne k�yv�t monessa talossa
ja panevat aina loimen selk��n. Ne nauravat ja lepertelev�t. V�list�
min� vien ne piloillani v��r��n, py�r�yt�n johonkin pihaan, jonne ei
ole ollenkaan ment�v�. Siit� syntyy siunailua ja voivottelua, mutta ei
ne silti milloinkaan ly�. Kun saisi aina olla naisten ajettavana. Kun
olisi semmoinen talo, jossa ei olisi muita kuin naisia. Yksin�isen�
hevosena.�

P�iv� oli v�hitellen valjennut. Ovi oli j��nyt auki. Ulkona n�kyi
putoilevan nuoskaa lunta isoina hiutaleina. Tuores, m�rk� ilma t�ytti
tallin. Kuului ��ni�, tallimiehen ja Herran. Tallimies puhui, Herran
��ni sanoi vain silloin t�ll�in lyhyen: �Ohhoh, jahhah.� Sitten se
kuului sylkev�n ja rykiv�n ja sanoi taas: �Ohhoh, jahhah.� Renki tuli
talliin, Herra j�i ovelle, savuavin suin. Renki puhui ja viittoili
Pekkaan p�in, tuli ja kahmaisi suuteita tukon h�nen altaan, kohotti
niit� ilmaan, Herralle n�ytt�en, ja nakkasi vihaisesti takaisin maahan.
Sill� oli se ��ni, joka sill� aina oli silloin, kun oli �k�inen siit�,
ett� joku hevonen oli suoltanut. Herra ei sano muuta kuin: �niin, niin
--h�m, �h�m�, rykii ja aikoo menn�. Silloin tulee renki pilttuuseen,
koskee toiseen takaseen siit�, mist� se on arin, ja antaa potkaista;
sitten se samalla tavalla koskettaa ja potkaisuttaa kaikkia muita
jalkoja.

Kun renki per�ytyy pilttuusta, koettaa Pekka viel� kerran tavoittaa

sit� toisella takasellaan ... tuli, mit� tuli, teki mit� teki!... mutta
silloin k�y toiseen niin kipe�sti, kuin menisi se poikki, ja Pekka on
v�h�ll� lyyk�ht�� per�lleen. Tallimies r�j�ht�� ilkkuvaan nauruun.
Herra sanoo alakuloisesti my�nnellen: �niinp� niin, joo, joo�, ja
menee. Yht'�kki� kuuluu ulkoa punakintaisen tyt�n ��ni puhelevan Herran
kanssa. Tyt�n ��ni sanoo kiihke�sti: �Ei saa--voi voi, ei saa!� Herran
��ni on hiljaista muminaa. Nyt kuuluu hameiden humina ja tytt�
ilmaantuu kiireesti oveen. Varsat hyp�ht�v�t makuultaan, toinen
kurkottaa p��ns� karsinan aitauksen yli, toinen pist�� turpansa sen
raosta. Ne h�rh�tt�v�t sille ja kaapivat kavioillaan. �Se tulee tuomaan
niille aamusokeria, sill� on sit� puristettu kourallinen, saattaa olla
viel� taskussakin.�

Mutta punakintainen tytt� ei menek��n varsain luo. Tuleekin Pekan luo,

taputtaa lautaselle, kaulalle, tulee ihan eteen. �Pekka, Pekka--ei saa,
ei saa.� Se antaa sokeria, sy�tt�� sit� koko kouransa t�yden, varsat
eiv�t saa mit��n. Sill� on sit� viel� taskussaankin, se antaa kaikki,
mit� sill� on, k��nt�� taskunsa nurin ja levitt�� sormensa
n�ytt��kseen, ettei sill� en�� ole. Varsat inuvat ja raaputtavat, se ei
ole niit� n�kevin��n, ei kuulevinaan. Se on ruvennut harjaamaan,
vetelee ensin varovasti h�kl�ll�, sitten harjalla reippaammin ja hokee
hell�ll� ��nell�: �Ei saa, ei saa.�

Yht'�kki� se pujahtaa ulos ja kuuluu menev�n sinne, mist� reet vedet��n

pihalle ajoon l�hdett�ess�. Sielt� se tuo sen punaisen loimen ja panee
sen selk��n. Sitten se palmikoi harjan ja h�nn�n. Kun arvaisi antaa
vett� ja ripauttaa siihen v�h�n jauhoja sekaan. Se arvaa! Se ottaa
varsain kipan, ottaa siihen vett� suuresta ammeesta ja jauhoja varsain
hinkalosta. Kun Pekka juo, kannattaa se kippaa k�dell��n ja koettaa
vihelt��, mutta ei osaa. Se v�liin sipaisee kintaalla silmi��n.
Ennenkuin se menee, hyv�ilee se huulia kintaalla. Siit� j�� suolan
maku.

�Mit� t�m� oikein tiet��? Mink� t�hden se sy�tti ja juotti minua eik�
antanut varsoille mit��n? Pit��k� se minua, vanhaa romua, parempana
kuin varsojaan! Ehk� naiset l�htev�t jonnekin ja tarvitsevat minua?
L�htisiv�tk� jollekin pitemm�lle matkalle? Ka, kelpaanko min� viel�
niille? Mink�p� t�hden en kelpaisikin! Kenk��n syy se ei ollut, saattoi
ollakin vain jotenkuten tapaturma. Semmoista sattuu jokaiselle... Ei
jomotakaan en�� jalkoja. Saattaisin ehk� paneutua pitk�ksenikin. Vaan
jo tulevat ehk� pian valjastamaan. Ka, kun ei en�� kirvelek��n
sisuksia.�

Loimi l�mmitt�� harjattua karvan juurta. Sokeri ja suurusjuoma

hyv�ilev�t sisuksia.

��lk�� olko, varsat, mill�nnek��n, antaa se viel� teillekin. Sy�k�� te

vain heini�, teill� on hyv�t hampaat. Ette te oikeastaan milloinkaan
tarvitseisi sokeria ja suurusjuomaa. Jokohan tuo rupee joka aamu
antamaan sokeria ja suurusjuomaa?--Aina min� kaksi varsaa voittaisin,
vaikka p��llenikin k�visiv�t. Min� olen puraisussa vahva, vaikka
olenkin potkaisussa heikko. Minulla on torahammas pitk� ja ter�v�. Se
on semmoinen hammas, ett� sill� viilt�� verille lautasen mink�laiselta
�yt�rilt� hyv�ns�. Sen tielt� t�ytyi �k�ruunankin kaikota tammoista.
Sen tielt� t�ytyy v�isty� kenen tahansa. Aina min� kaksi varsaa,
kolmekin, tulkoot vaikka kaikki maailman orivarsat!� Pekka on
uinahtanut, p�� riippuu melkein lattiassa. Mutta itse h�n n�kee
seisovansa pystyss� p�in, kaula ky�myn�, h�nt� kohona. Talli laajenee,
sein�t h�ipyv�t pois, on kes�, ruohoinen rannaton aavikko, heinikkoa
aina vatsan tasalle. Pekka pienen kukkulan laella, ainoana orhina
satojen tammojen ja varsain keskess�, eik� ole ket��n, joka uskaltaisi
tulla niit� ottamaan. Muut oriit saavat pysy� loitolla Pekan laumasta.
�Hankkikoot omansa, kiitt�k��t onneaan, etten tule heid�n omiaan
ottamaan. Saatte olla siell� sinnemp�n�--niin kauan kuin min� annan.
Ajan pois, jos p��h�ni pist��. Otan tammoista omani, jos heist� mink�
omakseni nimit�n. Min� en pelk�� ket��n, min� uskallan tapella vaikka
kaikkien aavikon orhien kanssa!�

�K��nny!� kuului raaka ��ni ja Pekkaa sys�ttiin lautaseen, niin ett�

h�n olisi kaatunut, jollei pilttuun pihtipieli ottanut vastaan. Samassa
tempasi tallimies toisen takajalan reisiens� v�liin ja alkoi repi�
kenk�� pois. Saatuaan yhden keng�n pois, repi se toisetkin ja nakkasi
ne rautaromukoppaan. Pekka seisoi kuin hervotonna, karvaa
v�r�ytt�m�tt�.
�Aikooko se panna uuteen kenk��n? Mutta vastahan ne n�m� pantiin?�

Mutta ei tallimies pannutkaan uusia kenki�. Ei siis tulekaan naisten

ajoon l�ht�� eik� muuhunkaan ajoon? Paneeko se seisomaan? Vai annetaanko
minut toiseen taloon? Mutta eih�n kukaan ole katsonut suuhun eik� sit�
varten jalkoja kopeloinut.

Tallimies on mennyt ja tullut taas. Se p��st�� irti marhaminnan ja

taluttaa ulos. Ulkona seisoo Herra rappujen edess�, toinen k�si
taskussa. Punakintainen tytt� katselee rappusilta. Pekka h�rh�tt��
sille, mutta se ei liikahda. Tallimies ottaa lapion tallin oven luota
hangesta ja l�htee viem��n portille p�in. Silloin tytt� huutaa jotakin,
tallimies pys�htyy ja Herra tulee ja ottaa marhaminnan tallimiehen
k�dest�. Tytt� on py�r�ht�nyt sis��n, ry�ps�ht�� sielt� samassa ulos ja
juoksee pihan yli portille. Sill� on k�dess� punainen kukka, jonka se
kiinnitt�� Pekan otsaan, taputtaa ja juoksee pois. Taas oli sen
kintaassa suolaisen maku. Herra taluttaa Pekan portista ulos, ja
tallimies astuu edelt�, lapio olalla.

�Ei milloinkaan ole Herra ohjannut eik� taluttanut minua. Se on aina

ohjannut ja taluttanut niit�, jotka ovat olleet tallissa parhaita. Mit�
varten se nyt minua taluttaa? Ja minne? Miksi se k��ntyy t�nne?�

Oli k��nnytty pellolle, asteltiin vanhaa tienpohjaa, joka ensin vei

mets�saarekkeeseen ja siit� pellon keskelle suurelle, punaiselle
ladolle.

�Mink�t�hden se vie minua t�nne? Mink�t�hden minut on loimitettu ja

kukitettu? Niinkuin joka syksy ne, jotka vied��n sinne silloin, kun
torvet t�risev�t kaiken p�iv��. Sinne p��sev�t vain parhaat. Eik�
meid�n tallista vied�k��n muita kuin minut? Olisinko min� meid�n paras?
Kun varsat tulivat sielt� kukka otsassa, rupesi punakintainen antamaan
niille sokeria ja suurusjuomaa.�

On tultu mets�saarekkeen kohdalle, jonka ymp�ri tie jatkuu ladolle.

Sielt� n�kyy viel� viiritankoja viimesyksyisen hevosn�yttelyn j�ljelt�.
Pekka aikoo menn� tuttua suuntaa, jossa viel� tuntuu vanha hein�rekien
j�lki, mutta Herra poikkeaa saarekkeeseen, yh� tallimiehen askeliin
astuen. Pekka ajattelee:

�Samapa tuo, menn��nk� yli vai ymp�ri.�

Tallimies seisoo lapioonsa nojaten ja odottaa m�en rinteell�. Siin� on

hiekkahauta, jyrkk� syv�nne. Herra pys�htyy siihen ja heitt��
marhaminnan tallimiehelle.

�Pysyisin min� pit�m�tt�kin, sill'aikaa kun heng�hd�t.�

Pekka seisoo p�� pystyss�, katsellen suurelle ladolle, joka punoittaa

alempaa pellolla.

�Ei siell� viel� muita n�y, Herra jouduttaa omaansa ensimm�iseksi. Se

on paras se, joka sinne ensiksi joutuu.�

Yht'�kki� Pekka vavahti ja korskahti. H�n oli ollut tuntevinaan haaskan

hajun. T�m�h�n on se haaskam�ki, josta kynt�ess� aina nen��n k�r�hti.

�So, so ... so, so...�

Herra viihdytteli, vihelteli, taputti kaulaa, veti taskustaan jotakin,
--ka, valkeata leip��!--asetti sen hangelle, Pekka kumartui sit�
ottamaan, kun kuuli korvansa juuressa napsahduksen, n�ki v�l�hdyksen,
tunsi polviensa hervahtavan, mutta ei tuntenut en�� omaa kaatumistaan
hiekkahaudan pohjaan.

LASTUJA VII.

SIELL� MAALLA.

Siell� maalla on nyt syksy...

Siell� on nyt rannan ruskea kaislikko ja uuvahtava, alakuloinen laine.

Siell� on luhdalla t�ysin�inen lato ja ladon ovella pieles, kuusen
oksilla katettu; ja ladon takana on haapa, joka on seulonut lehtens�
sen sein�mille ja katolle. Siell� on niityn sis�ss� mets�saareke ja
saaressa keltaisia koivuja ja punainen pihlaja ja niiden ymp�rill�
nuori n�reikk�, j�nisten piilo; niityn takana mets�n reunassa on
kynnetty sarka, joka v�lkkyy viistossa auringossa kuin tummansininen
ter�s.

Saran per�ll� on torppa, josta ei kes�ll� n�kynyt muuta kuin tuvan

harja ja kaivon vintti. Nyt kuultaa pihakoivun harson l�pi talli ja
navetta, aitat ja sauna ja sen alla perunapelto ja siihen unohtunut
vasu. Sauna l�mpi�� ja riihess� puidaan ja tuuli kantaa maantielle olen
l�mminneen lemun.

Siell� on toisaalla kartano ylh��ll� kuusisella m�ell��n ja alhaalla

ty�v�en matalat huoneet.

Siell� on se kaikki...

Ja siell� on viel� vetel� maantie asemalta entiseen kotiini ja kartanon

navetan kohdalla yli �yr�iden kuohuva savi ja l�k�htyv�t ojat--suloiset
minun muistaa.

Siell� on vinot puhelinpylv��t ja niiden risaiset, aina toisiinsa

takertuneet langat.

Siell� ajaa kaupungista palaten hihkuvat M�nts�l�n miehet,

laimeasilm�t, kaulakkain huojuen, hevoset m�rkin�, savessa selk��
my�ten--kotoiset katsella.

Siell� on asema ja semahvoori ja saapuva juna, jonka vihellys n�kyy,

ennenkuin kuuluu. Aseman salissa on kitker� ilma ja likainen
sementtilattia, ja luukulla ottaa lehti��n kaulukseton kauppias,
tohvelit jalassa ... ja asemasillalla turisevat miehet mahorkkaa
polttaen ja tappelevat koirat ja tuossa ajaa kartanon rillat ja
kiiltonappi kuski--vuosikymmenen tutut.
Ne ovat siell� ja min� olen t��ll�. Vaan kerran viikossa on minun
ment�v� katsomaan, viel�k� ne ovat. Ja siell� ne ovat. Oi, miksi ne
j�tin!

YLL�TYS.

En tied�, mit� se on ja miksi se tulee, niinkuin tulee. En osaa

selitt�� siihen syyt�. Olisiko se s�velkosketus jostakin, joka
synnytt�� minussa my�t�soinnun jostakin, joka on samassa vireess�
minussa kuin siell�, miss� lie, n�kym�tt�mien tunnelmamaailmojen
takana. Se soittaa minua v�kisin, milloin tahtoo.

* * * * *

On varhaisimman kev��n my�h�inen ilta. Olen viett�nyt sunnuntaip�iv�ni

rauhallisessa lepokodissa maalla, nukkuen ja lueskellen. Koko
olemuksessani vallitsee sopusointu ja rauha. Kaikki on hyvin, kaikki on
kunnossa. Olen astellut hiljaisen mets�n l�pi autiolle pys�kille ja
istuutunut sen tyhj�lle penkille, noustakseni viimeiseen
kaupunkijunaan.

Pys�kki on peltojen keskess�. Lumet pelloilla ovat sulaneet, mutta

ojissa on viel� talven t�hteit�; my�skin aitovarsilla ja
pohjoispuolella ratavallia on j�ljell� vanhaa nietosta, kuin kuolleen
talven aavetta.

Muuta ei ole en�� talvesta j�ljell�. Mutta ei ole viel� kev�tk��n. Maa
on ruskea syksyn kulon j�ljelt�. Sen pinnan alla on viel� routa. Ei ole
en�� sit�k��n eloa, joka on luonnossa silloin, kun lumet sulavat ja
ojissa lirisee ja sihisee iltaisin ja �inkin. Mets�n ranta vainioiden
takana on synkk� kuin syksyll�. Taivas on harmaa ja tyls� ja ilmeet�n,
niinkuin se on ruskottomana, leutona talvi-iltana. On niinkuin
saattaisin ajatella olevan Haadeksessa, jossakin varjojen maassa.

Tuota taivasta vasten h��m�itt�� l�hin lenn�tinpylv�s ja siihen

kiinnitetyt erist�j�kupposet. Lankoja ei n�y eiv�tk� ne nyt edes humise
niinkuin tavallisesti. Mutta mets�st� kuuluu kev�thuuhkajan
s��nn�llinen uukahdus kuin sumussa seisovan laivan puhallus. Peltopyy
kirahtaa vihaisesti jossakin elottoman pellon h�m�ryydess�. Hyvin
kaukaa kuuluu liikkeess� oleva juna, joka ei tunnu l�hestyv�n eik�
poistuvan.

Siin� se sitten tulee--ja mink�t�hden juuri siin�?--vaatimus siit�,

ett� kaiken entisen tulee muuksi muuttua ... ett�, jos mieli, niin on
aloitettava kaikki alusta ... kaikki tai ei mit��n, tinkim�tt�,
mutkittelematta. Et ole koskaan toteuttanut sit�, mit� pit�isi ja mist�
tied�t, ett� pit�� ... ainoastaan kaikenlaista pient�, mik� on ollut
sinulle mukavaa ja helppoa, et koskaan sit� viimeist�, lopullista,
sit�, ett� mene ja my� kaikki, mit� sinulla on, ja anna k�yhille--
tunnon kiristys niin kiinte�, ettei suurin h�t�, ei hengenvaara, ei
kovin sairaus, ei rakkaiden omien kuolemakaan ole kyennyt saamaan sit�
aikaan. Jos et sit� tee, olet iankaikkisesti hukassa. J��t t�h�n kuin
jo menneen talven ja viel� tulematta olevan kes�n v�liseen h�m�ryyteen,
joka ei siit� en�� pimene, mutta ei valkenekaan, kuulemaan huuhkajaa,
joka ei koskaan vaikene, odottamaan junaasi, joka ei koskaan saavu.

Panen vastaan. Mit� se on yht'�kki� tuo tuommoinen aiheeton vaatimus,

y�llinen yll�tys, karkaus rauhallisen, viattoman matkamiehen kurkkuuni
Enh�n min�, en ainakaan nyt, ole tehnyt kenellek��n mit��n. Jos on
joskus mit� rikottu, niin se on sovitettu. Eih�n kukaan vaadi minulta
hyvityst� mist��n. Teenh�n kaikessa velvollisuuteni ja voitavani, mink�
muutkin.

Ja sit�paitsi--olkoon, ett� pit�isi enemm�nkin, ett� pit�isi kaikki--

tied�th�n sin�, ett� se ei ole mahdollista, ett� se ei tule toteutumaan
... min� en voi, enk� jaksa, min� olen pysyv� alati samana, heikkona,
kelme�n�, puolinaisena--olipa sitten iltataivaasi kuinka painostava
tahansa, uikuttipa huuhkajasi kuinka aavemaisesti tahansa,
kirahtelivatpa kulolintusi kuinka uhkaavasti tahansa. Ei se siit� en��
parane--sadoitpa tai paistoit, uhkasitpa tai houkuttelit, raatelitpa
tai hyv�ilit. Onhan se jo niin monta kertaa n�hty--mit� hy�dytt�� en��
minua tunnelmilla huumata, koettaa herpauttaa siit�, mist� olen
heikoin. Enh�n min� voi antaa mit��n lupausta en�� enk� min� voisi sit�
pit��, vaikka sen antaisinkin. Soisit minulle edes sunnuntairauhan
siit�, mit� olen koettanut.

Se katoaa kuin manauksesta. Juna humahtaa pys�kille. Se on t�ynn�

iloista nuorisoa, huoletonta, laulavaa sunnuntaiyleis��. Hetken
kuluttua ollaan kaupungissa, jossa valot v�lkk��, ��net sorisee, autot
hyrr�� ja toitottaa.

Se katosi, aave... Mutta min� tied�n, ett� se tulee takaisin, t�m�,

niinkuin on tullut monta kertaa ennenkin t�m�nlainen--peruuttamatta,
hellitt�m�tt�, yll�tt�en omana hetken��n, jonakin seuraavana
sunnuntaina, ehk� vasta vuosien p��st�, samassa tilassa tai jossakin
samanlaisessa vaatimuksineen juuri silloin, kun siihen minusta n�ytt��
olevan aihetta kaikista v�himmin ja kun olen sit� vastaan kaikista
v�himmin varuillani, s�ps�hytt�en kuin salama johon ei koskaan totu,
kouristaen kuin kuoleman pelko.

Oli tupa l�hell�. Siell� jo nukuttiin. Sen r�yst��n varassa oli sukset.
Otin ne ja panin ne maahan. Lylyn puu hel�hti pakkasessa kuin kantelen
lauta sit� sein�lt� laskettaessa.

TOIVIORETKI.

Rienn�n asemalle ja juoksen jo liikkeell� olevaan junaan. Istun siin�

kuin unessa, kuin painajaisessa, jossa ei koskaan p��se perille sinne,
mihin pyrkii pois kaupungista, miss� taas olen kulkenut viikkom��ri�
kuin eksyksiss� itsest�ni, h��rien ja py�rien p��sem�tt� mihink��n--
eroon ihmisist�, jotka pakottavat minuun omat tunteensa ja vet�v�t
minua harrastuksiinsa, joiden kanssa minulla ei ole mit��n tekemist�--
pakoon aaveita, jotka kummittelevat ymp�rill�ni ilman m��r�� ja
tarkoitusta py�rien kuin piharikat porttiholvien ristituulessa, ja
joiden joukkoon temmattuna min�kin ajelehdin kuin irrallani omasta
itsest�ni.

Ne ottavat minut viel� kiinni ja vet�v�t takaisin siihen ep�toteen ja

sekasotkuiseen, jossa ei ole ajatusta, ei j�rjestyst�, ei
yhten�isyytt�, ei suhteita eik� mittoja.

Pois heid�n kaduiltaan, jotka eiv�t mist��n tule eiv�tk� mihink��n vie,
heid�n taivaansa alta, joka ei ala eik� lopu eik� kaareudu, vaan
katkeaa joka paikasta kesken.

Pois henkeni kaupalla, pois, maksoi mit� maksoi, vankeudesta vieraalla

maalla!

Pudottauduin kuin varkain ratapenkereit� kinokseen junasta, joka oli

ajanut pys�kin ohitse, kauas sen laiturin sillasta. Seisoin siin�,
kunnes se oli kadonnut, punaisen tulen sammumistaan sammuessa
kaukaisuuteen.

* * * * *

Olen sel�ll�ni suksien p��ll� saarekkeessa peltojen keskell�,

huurteisen koivun alla. Kuu paistaa ja paistaa, v�r�ht�m�tt�. Sen
otsalla on pilviharso, leviten siit� yli koko taivaan verhoamatta
kuitenkaan sen haaleata sine� ja k�tkem�tt� jotakin siell� t��ll� sinen
l�pi heikosti tuikkavaa, himmenev�� t�hte�.

Siin� on taivas ja taivaan alla on valkoinen lumivainio ja kaukana sen

ymp�rill� matala mets�n reuna.

Ei kuulu luiskahdusta, ei n�y liikahdusta, ei tunnu henk�yst� ei

tuulahdusta. H�rm�harso koivun ymp�rill� on kuin valkoisesta
hopealangasta ainaisesti liikkumattomaksi valettu.

Mit� ihmett� miettii kuu? Mit� ajattelevat pilvet? Mit� uneksii

yksin�inen t�hti?

Olenko min� sama kuin olin siell�? Onko t�m� samaa maailmaa kuin se
siell�? Paistaako t�m� kuu sinne samalla kuin t�nne?

Olen kuin olisin l�pikuultavan lasikellon alla, jonka ei ole soittajaa

eik� tule olemaan tuhansiin vuosiin, josta ei ole p��sy� eik�
pyrkimyst� ulos, jossa ei ole ket��n muuta kuin min�, yksin�ni min�.

Miss� on maailma ja miss� ovat sen ihmiset? Miss� on �skeinen kaupunki

ja sen el�m�? Ulkopuolellako jossakin? Olihan siin� rata, jonka poikki
joskus hiihdin, mutta eik� sen viimeinen juna mennyt t�st� jo tuhat
vuotta sitten, hiljeten hiljenemist��n, kunnes se viimein pys�htyi
minne lie Siperian kinoksiin, hautautuen sinne? Kettu, jonka j�lki
n�kyy viel� tuossa suksenlatuni alla, tullen vainioilta etel�st�p�in ja
mennen vainioille pohjoiseen, on kai jo aikoja sitten nukkunut ikuiseen
uneensa, j��tyen luolaansa metsien, j�rvien ja vuorien takana.

Miksi t�m� on niin sanomattoman suloista ja turvallista?

Maailma tuntuu aivan kuin selvinneen kaikkein alkeellisimpaansa,

palautuen alkuhahmoihinsa. Se on el�nyt elett�v�ns�, siin� on
tapahtunut kaikki, mit� siin� on voinut tapahtua ja mink� siin� on
tarvinnut tapahtua. Se on jo mennyt ruttaan ja on menem�ss� ikuiseen
j��h�ns�. On tyhjyyden aatto, iankaikkisen olemattomuuden ilta ennen
sen lopullista y�t�.

Ajallinen ja olevainen on vajaata ja vaillinaista, koska siihen t�ytyy

joka hetki jotakin lis�t�. Iankaikkinen tyhjyys ja olemattomuus on
ainoa, joka on valmista ja t�ytt� ja totta, sill� siit� ei voi mit��n
ottaa eik� tarvitse mit��n panna.

Sent�hden on t�m� niin sanomattoman turvallista ja suloista. Siell� on

valheeni, t��ll� on toteni. Sent�hden teen min� t�nne toivioretkeni
niin usein kuin p��sen.

AURINKO JA MERI.

Olen jo aamutyynell� nostanut verkot merest� majaniemeni nen�st�. Olen

soutanut jyrk�n kallion ohitse hiekkarantaisen lahden pohjaan, jossa on
virepuut pet�jik�n reunassa. Levit�n pyydykseni niille kuivamaan,
puhdistellen niit� ilmanhengen hivelless� hartioita ja auringon
l�mmitt�ess� selk�� ja hiekan jalkaa. Oravia kurahtelee pet�jik�ss�,
lokit ja tiirat vaakkuvat puiden tasalla kiertoretkill��n kalarannasta
toiseen, ja viklat ja rantasipit kahlaavat kuin kotilinnut loivalla
rannalla, johon meri kantaa heille ravinnon ja j�tt�� sen kuin
tarjottimelle vet�ytyess��n itse hetkeksi pois.

Taampana maissa on kyl� ja sen kalaranta, jossa seisoo pyynnist�

palanneen kalastajan venheen purje, jota ei viel� ole k��ritty kokoon.

Verkot j��v�t siihen oikomaan ainojaan, seisoen ruskeana harsona

vihre�� mets�� vasten. Niiden kuivamista odotellen kylven lahdessa,
jonka hiekkapohja on kova kuin kallio, ja johon sile� maininki
hiljalleen keinuu sis��n suoraan It�meren ulapoilta. L�mpenev� aurinko
ja yh� virkenev� lounas on jo kuivannut verkot, jotka pian taas
riippuvat p�yhein� katoksessaan, kumotun hylkyruuhen alla, valmiina
illalla laskettaviksi. Askartelu niiden kanssa on joka-aamuinen ilo.

Aamiaiskutsu kuuluu majasta pet�jik�n l�pi. Sinne johtaa

havunneulapohjainen polku, joka kulkee ohitse muurahaispes�n ja
notkelmassa olevan suosilm�kkeen ja voisi yht� hyvin vied� johonkin
sis�maan umpilammen torppaan kuin majaan, joka on manteren ja saariston
viimeinen merta kohti.

Se on kallion suojassa, joka k��nt�� merelt� tulevan tuulen sen yli,

kun taas pohjatuuli takertuu takana olevaan mets��n. Se on piilossa
kuin linnun pes�, yht� n�kym�t�n maalle kuin merelle. Mutta sinne
kuuluu kaikki, mik� merell� ��nn�ht��: lokkien itku ja nauru, laivojen
huudot, niiden koneitten hyrin�, kokan kohina, ammunta ja majakan
ulvonta sumussa.

Sen ovelta on vain harppaus kallion laelle, mist� ei ulosp�in n�y muuta
kuin taivasta ja vett� ja joitakin puuttomia luotoja ja uloinna meress�
mataloita paasia, joilla hylkeet ojenteleivat aamun paisteessa,
pelk��m�tt� suurimpiakaan laivoja, mutta solahtaen aallon helmaan, niin
pian kuin keksiv�t kalastajan ruuhen. Kaukoputki tuo ne kivenheitt�m�n
p��h�n tekem��n siin� temppujaan k�mpel�in p�in ja muodottomin jaloin.
Toisella karilla ruuhottaa suurlokin poika, odottaen em��ns�, kuvastuen
taivasta vasten suurena ja kaula kenossa kuin viikinkilaivan keula.

Ulapalla tapahtuu aina jotakin tai odotetaan tapahtuvaksi. Aterialta,

kesken askareiden, ty�p�yd�n ��rest�, levoltakin tempaa ��ni, outo tai
tuttu, sinne yl�s t�hyst�m��n, mik� on tuo laiva, kenen on tuo
purjevene, kuka siell� soutaa verkoilleen tai siimoilleen, mihin h�n ne
laskee, saako onkija tuolla mit��n--joko tuuli tyyntyy, minne se nyt
k��ntyy?--joko pikkupojat tulevat kotiin merelt�?--tuollahan ne juuri
tulevat.--Ja jos johonkin aikaan ei kuulu mit��n, niin miksei kuulu?
Eik� meress� ehk� juuri nyt ajelehdi jotakin, eik� sielt� tule t�n��n
mit��n, koska tuli eilen? Tai: koska ei eilen tullut, ehk� tulee
t�n��n.

Aurinko on pian ylimmill��n, meren sini heleimmill��n, kes�p�iv�

kukkii, kaikki lehtens� lev�ll��n. Tuuli karehtii, vuoroin merelt�,
vuoroin maista, tuoksuen milloin aallon suolaa, milloin havuneulan
pihkaa, tai jollakin n�kym�tt�m�ll� pientarella kukkivaa angervoa tai
apilasta.

Pikkupoikien purjevene l�henee heikossa tuulessa. Se on vain hiukan

kallellaan, tehden rauhallisen, pysyv�n kulman vett� vasten. Liek�
mit��n niin keikailevan sopusuhtaista, niin rauhallisen eloisaa kuin
purjesiiven nousu vastahankaan. Ilma painaa, vesi tukee, toinen sys��,
toinen pid�tt��, ja syntyy vaivaton liukuminen niinkuin merilinnun
lento. Sen pelkk� loitolta katseleminenkin keinuttaa mielt�, niinkuin
olisin siell� mukana, ja poikien asennot, toisen kokassa, toisen
per�ss�, ilmaisevat, ett� heid�n onneensa ei voisi lis�t� piirtoakaan.

Kaikki, mihin ryhtyy, muuttuu iloksi ja nautinnoksi. Mieli saa

viihdykett� pienimm�st�kin askartelusta. Verkon paikkaus, siiman
selvittely, ongen pahlaimen laitteleminen, nikartelu, verkkomerkin
vuoleskelu tuottaa tyydytyksen kuin mink� t�rkeimm�n teht�v�n
suorittaminen. Sill� aurinko ja l�mmin uudistavat soluja, verrytt�v�t
j�seni�, sujuttelevat j�nteit� hyppystens� lomitse, minun itseni
tarvitsematta mit��n ponnistella. Syntyy valoisa usko, selitt�m�t�n
huolettomuus maailmasta ja sen menosta. Kaikki on hyvin ja oikein, ja
mik� ei ehk� ole, sille ei mahda mit��n. Niinkuin t��ll� meren hengess�
kaikki on laajapiirteist�, suorasukaista, yksinkertaista, jykev�t� ja
pysyv�t�, niin n�ytt�� se t��lt�p�in katsoen olevan muuallakin. T��ll�
ei kest� mik��n, mik� on lahoa, onttoa, haurasta ja m�t��. Raskas aalto
ja kova rantakallio kysyv�t lujaa ruuhta ja airoa ja ehytt� tulloa.
Mastopuussa ei saa olla madonsy�m��. Purjeen pit�� olla tiivis ja sen
k�yden tiukaksi punottu, jos mieli ei revet� eik� katketa. Kuivat oksat
karsii meri rantapuistostaan huolellisemmin ja s��lim�tt�m�mmin kuin
tarhuri omastaan. Huono t��ll� aina h�vi�� ja hyv� j��.

Ent� ajan kauhut, kaikki se surkeus siell� tuon ulapan auteren takana?

Onkohan niit�? Eih�n sielt� mit��n n�y eik� mit��n kuulu. P�iv�
huikaisee n�kem�st� muuta, kuin mit� se itse tahtoo n�ytt��. Miksi
pyrkisin n�kem��n muuta? Nuo harmaanruskeat tursotkin tuolla kuolemaa
sy�ksyvine sieraimineen, jotka sumuisina aamuina hiipiv�t saalista
vaanivien hirvi�iden tavoin taivaan rannalla, ilmestyen yht'�kki� ja
kadoten samassa, valmiina ja kyetenkin yhden henk�yksens� iskulla
tuhoamaan tuhannen miest�, ne liukuvat nyt auringossa valkeina ja
kevein� ja viattomina kuin huvipurret, k��nt�en aallon ymp�rilleen
valkoiseksi p��rmeeksi... Kymmenkertainen pamaus ja sitten kymmenen
kertaa kymmenen per�kk�in, ja toisaalta toiset kuin kaikuna vastaten ja
sitten yhteen sulaen ... ehk� ne huhusivat vain huvikseen, Ahtolan
iloittelevat j�ttil�istytt�ret, ihmisp��t, kalapyrst�t?

Jos olisi, niinkuin sanotaan--jos juuri nyt meni pohjaan satoja--kuinka

voisi samalla p�iv� paistaa noin, menem�tt� heti pilveen; kuinka voisi
lounas olla noin leuto eik� ylty� luojan myrskyksi eik� taivaan ranta
heti punertua verest� ja vihasta; kuinka meri karehtia vain yh�
tyynemp�n� ja min� saada t�st� kaikesta iloni?

Min� tahdon saada sen ja saankin, ainakin t�n��n ja huomenna, niin

kauan kuin t�t� kest��--tulkoon sitten mit� tulee--eik�h�n se olisi
tulematta, vaikka min� t�ss� istuisinkin murhe helmassa, kerien
rintaani ep�toivon ker��.

Taas lapset siell� ilakoivat uimarannassa, p�rskytt�v�t, kirkuvat,

juosten ruumiit ruskeina yl�s l�mpim�n kallion pankolle ja paiskautuen
siit� p�� edell� veteen. Heid�n riemunsa on meren ja auringon omaa
riemua.

Miksen voi t�st� kallion laelta k�tt�ni ojentaen koskettaa jotakin,

joka soisi? Miksei ilmassa ole n�kym�tt�mi� kieli�, joita my�ten
voisin, turvautumatta kuluneihin sanoihin, v�litt�m�sti kaukaisimmissa
maan��riss� viritt�� toistenkin kuultavaksi sen, mik� t��ll� hel�j��
aamusta iltaan omassa mieless�ni: t�m�n valon ja l�mpim�n, t�m�n
taivaan sinen ja aallon loiskeen, ��rett�myyden ja rannattomuuden,
suuren riemun ja pienet ilot, unhotuksen ja uskon--kaikesta huolimatta.

LUMOISSA.

Istun yh� venheess�ni, vaikka olen jo lakannut onkimasta. Olen nostanut

ankkurin. Vapa torkkuu veneen laitaa vasten. Minun olisi l�hdett�v�,
mutta en saa tarmoitetuksi itse�ni tarttumaan airoihin.

Olen kahden karin salmekkeessa ulkona merell�. Takanani on pieni

sis�selk� ja sen perill� manner mets�isen� viivana viel� valoisaa
iltataivasta vasten. Edess� on aava, rannaton meri, tyven ulappa, jossa
on en�� vain muutamia vedenp��llisi� kallioita ja joka illan
h�m�rtyess� on h�ipynyt taivaaseen niin huomaamatta, ettei rajaa erota.
Maista p�in kuului heikkoa el�m�� kalastajakyl�st�, joku lehm�n
ammahdus, koiran haukahdus ja soutua n�kym�tt�m�st� venheest�--joka
kaikki jo on lakannut.

Merelt�k��n ei n�y mit��n muuta kuin itse��n merta, ei purjetta, ei

laivan savua, eik� kuulu mit��n. Kerran sielt� kuului kumea pamaus,
hyvin kaukaa. Onhan sota, eih�n siell� saa kukaan kulkea, ei muut kuin
ven�l�iset sotalaivat, jotka eiv�t kulje...

T�m� on viel� sit� vanhaa tuttua tunnelmaa, joka usein on tullut ja

mennyt, monena sotakes�n�. Olen usein ollut sen lumoissa, illan
vaihtuessa y�ksi, liukunut kuin puolihorroksissa toisesta toiseen,
viihtynyt siin� hetken, v�rissyt sis�isesti jotakin uhkaavaa ja outoa,
irtautunut siit�, nostanut ankkurin ja soutanut kotiin.

Nyt en saa itse�ni siit� valveutetuksi, vaikka koetan--tosin heikosti.

T�m� ei ole en�� oikeata todellisuutta, vaikka se silt� n�ytt�� ja

vaikka maailmalla ymp�rill�ni on kaikki sen tutut ulkopiirteet. On
niinkuin lapsena, kun seisoin pihamaalla kes�y�n� ja katselin porttia
ja maantiet� ja lehmisavua, joka painui j�rvelle. Sen alla ja takana
oli jotakin muuta, k�sitt�m�t�nt� ja salaper�ist�, mutta se sai olla
siin�, en sit� pel�nnyt enk� ihmetellyt. En osannut kysy� syyt� siihen
enk� sit� kammoksua. Nyt se kaksinaisuus jotenkin ahdistaa, ja min�
tahtoisin tiet��, miksi. Mutta en kuitenkaan jaksa kysy� niin
voimakkaasti, ett� joku tulisi ja vastaisi. Itse en saa vastatuksi ja
minun on niinkuin ahdistaisi ja puristaisi rintaa.

Jossakin loiskahtaa, tuolla matalalla, vedenalaisella karilla, ja

vaahto v�l�ht��, h�iritsem�tt� kuitenkaan hiljaisuutta, ainoastaan sit�
vahvistaen, niinkuin satunnainen tuulenhenk�ys mets�ss�, joka
liikauttaa vain jotakuta lehte� ja uuvahtaa siihen. On viel� enemm�n
olematonta kuin �sken. Tahtoisin paeta, mutta mit� ja minne? Onko
tulemassa jokin turtuminen ja herpautuminen? Olenko ajautumassa pois
t�st� ja siirtym�ss� johonkin toiseen? Kes�st�nik� syksyyn ja sit�
tiet�k� syksyst� talveeni?

Kuljenko pois? Mutta siin�h�n on kallio--ellei sekin ajaudu mukana ja

samalla koko t�m� seutu ja taivas ja meri?

T�t�k� t�m� olikin, el�m�? Mit� se oli? Sekava sarja el�myksi�, joista
ei mik��n erottaudu toisestaan, toistaan merkillisemp�n�? Sainko mit��n
aikaan? Oliko minusta kenellek��n mit��n iloa tai apua? Enk� teht�vi�ni
t�ytt�ess�ni koettanut t�ytt�� ennen muuta jotakin omaa tyhjyytt�ni,
josta siit�kin aina pohja paistoi? Jos en t�h�n asti, niin mit� min�
en�� t�m�n j�lkeenk��n? Haluaisinko en�� jatkaa, jos saisinkin, jos
joku tulisi ja tahtoisi auttaa minut maihin? Ehk� pakenisin h�nt�,
vapauttajaani, niinkuin hukuttautuja maallevet�j��ns�. Olen hajoavalla
j��lautalla, jota tuuli ajaa merelle ja huiskutan vain k�tt�
hyv�stiksi... Sill� oikeastaanhan min� tahdon pois, olen tahtonut
kauankin, vaikka en ole uskaltanut. Jos joku tahtoisi est��, ehk�
uskaltaisin paremmin.

Minun on ment�v� sinne, ellen saa ratkaistuksi nyt t�ss� tuokiossa

el�m�n arvoitusta. Mutta kuinka min� voin saada vastausta, kun en osaa
kysy�? Tunnen olevani tahdoton ja tarmoton kaikkeen. En saa ojennetuksi
k�tt�ni tarttuakseni airoihin, viel� v�hemm�n laskeakseni niit� veteen
ja l�hte�kseni. Minussa m��r�� joku muu, kietoo ja lumoo omakseen. Enk�
ole aina ollutkin kannel, jota joku muu on soittanut, milloin mikin
p��h�npiston tai tunnelman tuuli? Olenko koskaan soinut jotakin omaa?
Kutsuuko joku minua nyt siit� tilille? Kuka, miss�? Tuollako, miss� yh�
h�m�rtyy, miss� taivas ja meri ovat sulaneet toisiinsa eik� en�� n�y
�skeisi� karejakaan? Onko se Iso Kiero, joka kutsuu, Napinvalaja, joka
tahtoo valaa minut uudelleen? Mutta tulisiko minusta uutenakaan mit��n,
olisiko minussa edes alkuainettakaan mihink��n muuhun kuin mik� olin?
Enk� ole jo palanen karstaa? Mutta miksei meri jo vie minua sinne pois?
Eik� v�lit�?

N�enk� taas v��rin kaiken, toisin kuin mit� se on? Niinkuin aina olen
n�hnyt. En ole n�hnyt mit��n oikein. Olen luullut ja kuvitellut ja
tehnyt aina omastani toden, mutta en koskaan todesta omaani. Joka
pensaassa piilee haltia, joka lehdossa sinipiika, joka laineessa muka
vellamonneito. Kaiken ik�ni olen haastellut heille kuin puolimielinen
mets�n puille, kiville ja kannoille.

Taas loiskahtaa laine samalla paikalla, miss� �sken. Mist� se tuli

siihen, vaikkei tuule eik� merell� k�y maininkia? Tuota yksin�ist�
lainetta, joka tuossa murtui, ei ole voinut nostattaa mik��n tulossa
oleva tuuli. Se oli aavelaine. Niit�h�n liikkuu usein tyynin� �in�.
Niit� ei n�e, ennenkuin ne syntyv�t, enemm�n kuin hyljett�, joka nostaa
p��ns� veden alta ja katoo samassa. Vai oliko se t�m�n sotaajan laine,
hy�ky r�j�hdyksest� jossakin kaukana? Ehk� on r�j�ht�nyt miina, uponnut
panssarilaiva ja hy�ky l�hti kiert�m��n yh� laajenevana helmana ja t�m�
oli sen helman viimeinen humaus, kaikkien kuolleiden yhteisen
hengenl�hd�n huokaus t�ll� karilla?

Eik� minua mik��n p��st� t�st� painajaisesta? Eik� minulle selvi�

mik��n aate, mik��n teht�v�, jota p��sen heti suorittamaan? Eik� kukaan
puhalla minua hereille sanomalla, mit� minun pit��? Onko mit��n j�rke�
siin�, ett� istun t��ll� tuntikausia tuijottaen omaan tyhjyyteeni ja
tylsyyteeni? Miksi olen t��ll�, kun maailma ja oma maani on
hajoamaisillaan liitoksistaan? Miksi en tee mit��n, auta ket��n, en
edes itse�ni?

Minun t�ytyy p��st� maihin t�lt� hyllyv�lt� pohjalta, tuntea tukevata

kalliota jalkojeni alla, p��st� kosketuksiin edes sen todellisuuden
kanssa.

Ponnistan viimeiset voimani--tartun airoihin ja l�hden. On ainakin

airojen kolina ja kokan kahina minun omaani ja aikaan saamaani. Olen
hereill�, olen luonut lumouksen. Mik� minua oikein vaivasi?... Tuossa
on laskemani verkon merkki, tuossa toinen. Huomenna tuulee merelt�.
Sit� se laine siis loiskahti--aavelaine muka...

Ei, maistahan nyt alkaakin tuulla. Kotilahden suussa tuntuvat sen

oireet yh� selvemmin. Pikkulaineet jo lipattavat ja kuiskivat. Mit� ne
sanoo? Aina ne ovat sanovinaan ja sopottavinaan jotakin... Mit� sin�,
kalliosein�, siin� katsot? Synkeile mit� synkeilet. Aina sin� uhkaat
pudota ja murskata, mutta et koskaan osaa sit� tehd�. Ei sinussa ole
mit��n k�tketty� henke�. Ei sit� ole meress�k��n. Olet elotonta kive�
ja meri on vett� ja ne ovat vain minun herkistyneet hermoni, jotka
pit�v�t pilaa kanssani. Ei sinun luolassasi ole mit��n peikkoa.
Luuletko, ett� min� olen m�rk�pelko lapsi?... Ka, terve taas,
purjepursi. Mit� varten sin� seisot noin, per� vasten tuulta, mikset
k��nny my�t�tuuleen? Sanoitko jotakin? Pelk��tk�, ett� y�ll� nousee
myrsky ja ett� ajaudut merelle? Kyll� sinun k�ytesi kest��. Ei se solmu
pet�, tokihan min� sen tied�n, koska itse sen solmisin. N�ith�n sen
itse.

Ja kuitenkin, vaikka tied�n, ett� se on mielet�nt�, min� pys�yt�n ja

menen tarkastamaan, sill� eih�n milloinkaan tied�, mit� on voinut
tapahtua. Se on kiinni, mutta se olisi voinut jotenkuten p��st�. P��see
milloin mikin itsest��n.

Ja ennenkuin olen tullut maihin, olen liukunut takaisin siihen, miss�

olin merell�. Lumous ei ole lauennut. Kaikki on jotakin muutakin, kuin
milt� se n�ytt��. T�m� ranta ei ole minun rantani, en ole koskaan ennen
t��ll� ollut, t�m� venhe ei voisi kiivet� itse kalliolle, jos ei sit�
vedet�. T��ll� kummittelee yh� niinkuin merell�. Sieluni aukee
liitoksistaan. Jalka ei usko, ett� se on kotikalliolla, jota se polkee,
vaikka se samalla tiet�� v�ist�� tutun kiven. K�si tarttuu oven ripaan,
mutta ei tunnusta sit� omaksi... Ennenkuin avaan oven, kysyn, vedink�
min� venheen maihin vai j�tink� sen siihen... En muista sit�... Ovi kai
taas narahtaa, jos ved�n, ja her�tt�� lapset. Miksen saa sen saranoita
koskaan voidelluksi, vaikka p��t�n ja p��t�n!... Mutta seh�n ei
narahdakaan. Min�h�n voitelin sen merelle l�htiess�ni.

Ja kun min� sen muistan, muistan samalla, ett� vedin veneen maihin ja
viskasin veden pois ja solmisin nuoran paaluun.

Astun tupaan. Vaimoni viel� valvoo ja lukee.

--Miss� olet ollut n�in kauan?

--Tuolla vain.

--Saitko mit��n?

--Sain v�h�n.

Lumous on poissa. Mutta min� tied�n, ett� se huomenna palaa.

BULEVARDIN PUU.

Se seisoo vankina rautaristikkonsa keskess�, niinkuin maahan upotetussa

kukka-astiassa, loppumattoman huonerivin puristuksessa. Sen alla ei
rehoita ruoho, ei rapise sora, ei hengit� avoin maa; sen toisella
puolella on asfaltista valettu katuk�yt�v�, toisella kivihiilitervassa
imetetyist� p�lkynp�ist� laskettu katu. Maa, josta sen on imett�v�
elatuksensa, on tihkuvan kaasun ja vuotavan viem�ri-ilman tukahduttama
eik� ole p��ssyt tuulettumaan vuosisatoihin.

Sen juuret kiert�v�t kadunalaisia johtoputkia ja syleilev�t

lokaviem�ritorvien vy�t�isi�, eiv�tk� ole koskaan saaneet kasteluaan
taivaan sateesta eiv�tk� kylpy��n purojen tulvista: sit� juotetaan
kadunlakaisijan letkusta ristikkonsa l�pi niinkuin vankia kopissansa.
Katupuro vilisee sen ohitse viem�rin kitaan.

Ilma, jota se hengitt��, on keitti�lieskaa kahviloista ja

kellarikerroksista. Tuuli, joka sen lehti� silloin t�ll�in heilauttaa,
lienee ehk� joskus, kuin jossakin kaukaisessa muinaisuudessa, ennenkuin
tuli tullista sis��n, kulkenut vainioiden ja ehk� vesienkin yli. Sen
lehtien hermoja ei el�hdyt� aurinko itse, vaan sen heijastus ikkunasta
toisella puolen kadun, ja �isin kaarilamppujen kuutamo.

Sen oksa ei ole koskaan ulottunut antamaan k�tt� toisen puun oksalle,
eik� sen lehti ole koskaan lepattanut toisen puun lehteen; sen latva ei
ole koskaan huojunut sylikk�in toisen latvan kanssa.

Istuessani sen alla, kahvilan edustalla, puutarhatuolilla, olen usein

kysynyt itselt�ni, kuinka mik��n voi kasvaa ja el�� siin� miss� se, ja
mit� iloa siit� on sille itselleen ja muille.

Ja kuitenkin se kasvaa ja el�� ja lehdittyy ja kukkii, ja on maailman

ihanin puu niille, joille se on heid�n ainoa puunsa. Ei er�maan palmu,
ei aron kaivopihlaja, ei p�lyisen maantienvarren piinia ilahduta
allensa istahtaneiden mielt� niinkuin Pariisin bulevardin puu niit�,
joiden iloksi se on pantu kasvamaan. Ei kenellek��n ole kadun lyyrikko
sorvaillut siroimpia lauluja kuin sille--ellei ilotyt�lleen, sen
haltiahengelle. H�n on ylistellyt sen siimest�, laulanut sen lehtipuvun
silkinkahinaa, kuvannut sen liepeiden vivahdukset sek� p�ivisin ett�
�isin lyhtyjen valossa, kuvannut sen kukinnan ja sen kukkien lemun.

Joka kev�t se kukkii--silloin kun valokaupungin el�m� on

hilpeimmill��n, sen ilma hurmaavimmillaan, sen perhosten parveilu
iloisimmillaan, kun taivas on herkimm�n sininen ja s�� suloista kuin
hunajamaito. Silloin se kukkii. Niinkuin hienottaren lemulippaasta
tulvii sen tuoksu kaduille ja poikkikaduille, tunkien kahviloihin ja
voittaen hetkeksi niiden absintin lemun, huljuen huoneisiin, niin hyvin
alempiin sen latvan tasalla kuin kaikkein ylimpiin katon rajassa, miss�
ompelijatytt�nen avonaisen ikkunansa ��ress� istuu ja laulahtelee,
s�estellen kev�tiloisten lasten karkelohuutoja auringonlaskun hetken�.

Kuta himme�mm�ksi ilta k�y, sit� kiihke�mmin se tuoksuu. Sill� ilta on

sen aika. P�iv�ll� se on ilmeet�n, p�lyinen, hatara ja laiha. Mutta kun
kaarilamput alkavat hehkua sen alla ja yll�, se kirkastuu, elostuu ja
p�yhtyy ja levitteleikse, joka kukka loistaen, joka oksa el�en, joka
lehti palaen, aina uusiintuvaksi iloksi niille, joille se on heid�n
ainoa puunsa, maailman ihanin--ja iloksi minullekin, puitten
palvelijalle ... vieden minut kotoisen pappilan lehtikujaan,
paperilyhtylehtoon ilotuli-iltana sisareni h�iss� hyvin, hyvin kauan
sitten.

Enk� hennonut erota; tulin aina uudelleen sen alle, min� samoinkuin
hekin, kahvilan edustalle, he lemmittyineen, min� yksin.

Se lehdittyy ja kukkii ja tuoksuu ja on ihmisten ilona, mutta ei

koskaan saa tehdyksi sukuansa jatkavata siement�. Tai jos jonkin
tehneekin--en tied�--ei se koskaan p��se maahan, jossa voisi it��.
Er�maan palmukin kylv�nee joskus it�v�n siemenen ja n�hnee sukuansa
jatkavan taimen, aron pihlaja samoin ... bulevardin puu ei koskaan. Sen
siemen karisee jo kukkana asfaltille, lakaistaan kadun ja sen k�yt�v�n
uomaan, josta letkun suihku sys�� sen korahtaen menem��n viem�rin
kitaan, iankaikkiseen pimeyteen.

Sill� se on vain ilotytt�, geisha, jonka tarkoitus ei olekaan joutua

�idiksi, vaan olla ilona ja aistien huumeena. Sen on oltava aina tuores
ja nuori. Kun se alkaa kuivaa ja lahoa eik� en�� kykene kukkimaan,
tuomitaan se pois, nostetaan yl�s ja sen sijaan istutetaan uusi. Olen
n�hnyt samojen rattaiden, jotka toivat uuden, viev�n pois vanhaa,
aamulla varhain, kun kaupunki viel� nukkuu. Olen n�hnyt heit�,
bulevardin puita, laahattavan tullista ulos, latvan tukka katua
lakaisten.

MAAHENKE�.

Vanha mies, talon vaari, seisoo havutukin ��ress� tallin takana

pellolla ja pienentelee hakoja. Ty� k�y h�nelt� kokonaan koneellisesti.
Kun oksa on pienennetty, kopeloi h�n jalallaan esiin uuden, nostaa sit�
jalkoter�ll��n ja tarttuu siihen kumartumatta, jatkaen niin tunti
tunnilta samassa tahdissa. Kasvojen ilme on hajanainen, katse harhailee
ulos avaruuteen, niinkuin n�kemisell� ei olisi mit��n tekemist� ty�n
kanssa.

H�n on melkein sokea. H�n erottaa edest��n vain vaalean aukean, jonka
tiet�� pelloksi, sen takaa tumman juovan, jonka tiet�� mets�nreunaksi,
ja sen yl�puolella nousee kajastava laajuus, mink� h�n tiet��
taivaaksi. Muuta h�n ei n�e. H�n k�ytt�� n�k�ns� t�hteit� en�� vain
apukeinona, kun on tunto p��turvana. H�m�riss� ja sakealla s��ll� on
kepin p�� toisena silm�n� ja toisena jalkoter�. Kuta tylsemm�ksi silm�
k�y, sit� enemm�n teroo tunto.
Vaikka se on jo vanha asia, vaikka se vuosien kuluessa on tullut
v�hitellen, melkein huomaamatta, kaivertelee se mieless� alinomaa.

Onhan hyv�, ett� n�en senk��n verran, kuin n�en. Viel�h�n t�ss�
menettelisi, jos t�ll��n pysyisi, ennenkuin kaikki sammuu, jos t�t�
menoaan menee. Ensi talvena on kyll� jo t�ysi pime�. Ent� sitten? Mihin
min� silloin kykenen?

Ilta on yh� pimennyt. Taivas on kai mennyt etel�st� pilveen, koska

sielt� k�y leuto tuulen henki kasvoihin. H�n ei erota en�� mets�n
juovaa pellon ja taivaan rajasta. Ei muuta kuin harmaan verhon niinkuin
usvasein�n. T�mm�ist� se on kai se t�ysi sokeuskin.

Havukasa on pienennetty. Jalkoter� ei en�� l�yd� uusia oksia. H�n iskee

kassaran tukkiin ja k��ntyy l�hte�kseen. Kirkkaalla s��ll� h�n kulkee
havutukilta pihaan ottaen merkikseen tuulimyllyn siiven, joka kuvastaa
tuparakennuksen katon takaa. Pilvisell� s��ll� on pidett�v� toiset
tuumat. Jalallaan tunnustellen vaari kulki ennen tekem��ns� polkua
tallin ja navetan v�liseen solaan. Siit� oli kaksi tiet�: joko tallin
sein�� pitkin tallin ja tuvan solaan, siit� yli tuvan nurkkaan ja siit�
sein�� haparoiden edelleen, tai tallin ja navetan solalta suoraan
pihamaan halki vaistoon luottaen, askelmuistin mukaan.

H�n p��tti l�hte� suoraan. Tuntui ik��nkuin h�vett�v�n haparoida sein��

my�ten, jos kuka sattuisi n�kem��n. Piha oli suuri ja ihan tasainen
eik� antanut mill��n ep�tasaisuudellaan ohjetta jalalle. Laskettuaan
kolmekymment� askelta h�n ei kepill��n tavannutkaan tuvan rappuja. H�n
oli kai mennyt ohi ja voi yht� hyvin joutua aittoihin tai
k�rryliiteriin. H�n oli eksynyt omalla vanhalla pihamaallaan eik�
osanne ilman toisen apua oikeaan. H�net valtasi ahdistava ep�toivon
tunne omaa avuttomuuttaan ja turvattomuuttaan. Ei koskaan h�n ole ollut
sairas eik� tarvinnut toisen tukea.

H�nen siin� py�r�hdelless� yksiss� jalkainsa sijoissa varmistui h�ness�

p��t�s, jonka h�n jo ennenkin oli tehnyt, mutta yht� usein purkanut:
min� l�hden sittenkin Helsinkiin leikattavaksi, maksoi mit� maksoi,
ajattelivatpa muut mit� ajattelivat, saipa niill� rahoilla vaikka
mink�laisen pellon peratuksi. Onhan minulla ne rahat ja neh�n ovat
minun rahani. En min� sill� taloa k�yhdyt�, ett� k�yt�n ne n�k�ni
saamiseen, ja vaikka olisivat kuinka paljon tahansa toiseen tarpeeseen
s��stetyt, niin ei niit� ole pakko siihen panna.

Navetan oven narahdus ilmaisi h�nelle, miss� h�n oli; askeleen pari
astuttuaan h�n sai kepill��n tuntua tuvan rappusista ja meni tupaan.

Tupa oli tyhj�, hiillos hehkui liedess� ja lapsi hengitti kehdossaan.

T��ll� h�n osasi liikkua yht� hyvin, olipa p�iv� tai pime�. Oli
leppoisaa ja l�mmint�, ja h�n rauhoittui �skeisest� s�ik�hdyksest��n.
Eih�n kukaan ollut viel� n�hnyt, ett� h�n oli tulemassa niin
n�kem�tt�m�ksi, ett� pian tarvitsi taluttajaa ... ei ollut n�hnyt eik�
tulekaan n�kem��n... Ei niiden pit�isi voida katsoa sit�
kohtuuttomaksi. Vaikkei minulla itsell�ni olisikaan matkarahaa,
niinkuin nyt kuitenkin on, niin pit�isi niiden sittenkin yllytt�� minua
avun hakuun vaikka omalla kustannuksellaan. Olenhan min� veljenpojalle
antanut osani talosta, tehnyt ty�t� ruokapalkoilla, rakentanut,
perannut ja kaivanut kuin omaani. En ole h�nelt� saanut muuta kuin
vaatteet ja ruuan; kenk�ni olen itse kustantanut. Jos ty�ni rahassa
laskisin, tekisi se tuhansia. Jos ei minua olisi ollut, olisi sen ollut
pidett�v� vierasta v�ke�. Jos olisin ottanut oman osani pois tai jos
viel� ottaisin, kuinkahan olisi k�ynyt ja k�visi? Ei t�ss� puolesta
talosta el�isi, kun on tiukassa ollut koko talostakin el�minen. Menisi
jakaen pilalle pieni maa. Sent�hden en ole akkaakaan ottanut, vaan sai
velivainaa ottaa, koska h�nell� siihen n�kyi olevan parempi halu. Ei
olisi pyyst� ollut kahden jakaa. Enk�h�n min� siit� aio nytk��n osaani
ottaa, eip� silti, koska minulla on s��st�pankissa se raha.

H�n laski sen taas, niinkuin oli usein ennen laskenut. Posti ottaa
asemalle viennist� 4 m. ja takaisin 4 m., sen se ottaa, se on 8 m.
Rautatiepiletti 15 m. 50 p. sinne ja sielt� takaisin, se on 31 m.;
linikkamaksu 1 m. 50 p. p�iv�lt� enint��n 30 p�iv�lt�, mik� tekee 45
markkaa eli yhteens� 84 markkaa, eli enint��n, ennenkuin apteekkirohdot
ja muut pienet on maksettu, 100 markkaa. Jos pit�� ottaa toveri t��lt�
asti viem��n, niin tekee sen matka ja ev��t hyvinkin 50 m. Sataan
viiteenkymmeneen se nousee.

Se on julma raha, puolet rengin rahapalkasta. Jos sen otan pois

pankista, j�� sinne vain 50 markkaa. Ei sill� saa mit��n aikaan. Ne
katsovat sen kaksisataisen jo kuin omakseen, koska tiet�v�t sen
periv�ns� tai muuten saavansa. Ja luvattuhan se on ollutkin siihen,
pantu sit� varten talteen, ja riitt�� hyvin sen pienen hiekkapenkereen
puhkaisemiseen. Siit� kun tulee tosi ja vesi valuu suosta pois, niin
tulee kolmen lehm�n lis�hein�t. Ei n�ill� ilman sit� milloinkaan ole
siihen voimia eik� varoja. Eih�n se yksin�inen mies siihen semmoiseen
kykene. Hyv�, jos saa pidetyksi entisetk��n peltonsa kunnossa, kun
talvikaudet tukkeja ajaa. Min� sen perkki�n kyll� olisin aikaa my�ten
ojittanut loppuun asti, niinkuin olin aloittanut, jos ei vienyt t�t�
n�k��.

Ja siihen umpikujaan h�n aina lopulta ajautui: jos l�hden n�k��ni

saamaan, j�� suoperkki�ty� tekem�tt�--jos mieli saada suoperkki�ty�t
tehdyksi, menee minulta n�k�. Kummastako on talolle enemm�n hy�ty� tai
vahinkoa ja kumpiko valittava? Menk��n n�k�! Mutta sokeahan ei kykene
mihink��n, tuskinpa tekem��n mit��n edes oman ruokansa edest�. J��n
loppui�kseni heid�n hoidettavakseen ja talutettavakseen ja talon
rasitukseksi. Se on sille ajanpitk��n suuri kulutus, vaikkei rahaista
rahaa heti menisik��n. Sill� ties kuinka kauan t�mm�inen
tervesisuksinen ukko viel� el��--vaikka el�isi yhdeks��nkymmeneen.
Luulisi heid�n itsens�kin k�sitt�v�n. Ja h�n p��tti sen taas niinp�in.
--Puhun siit� heille heti, kun tulevat tupaan, ja istun huomenna postin
rekeen.

Veljenpoika kuului ajavan pihaan hakokuorman, riisuvan hevosensa ja

paukkavan tallissa. Ja silloin h�nt� taas herpaisi toisap�in.

Jos siit� ei ole apua. Jos se raha menee eik� n�k� kuitenkaan tule
takaisin. Parempi on silloin antaa sen menn� t�t� menoaan. Eih�n
minusta en�� n�kev�n�k��n olisi isompiin t�ihin. Siihen, mihin kykenen,
kykenen silmit�nn�kin. Hakojen hakkuu luonnistaa silm�t ummessakin.
Verkkoa osaa sokeakin kutoa. Soutaa voin, kun on joku, joka istuttaa
venheen kokkaan ja itse istuu per��n. V��nn�n min� sokeanakin
silppumylly� ja py�rit�n siivuukonetta, kun ��reen viev�t. Onhan t��ll�
lapsia minulle silm�ksi. Saunaan kai kyll� mielell��n hoitavat samalla
kuin itsens�kin, ja kerta pari vuodessa kirkollekin. Lukemaan ei
taitaisi en�� p��st� uusillakaan silmill�. Jos sairastun--mutta
hoidettavahan se olisi n�kev�kin sairas, ja hautaan hoidettaessa ei
sokeana kuolleesta liene suurempaa vaivaa kuin silm�llisen�k��n...
Parasta lie, ett� saavat sen suonsa kuivatuksi. Joukko kasvaa eik� ne
t�ss� p��se oikeaan el�misen vauhtiin, jos eiv�t alueet laajene... Ja
mist� min� nyt saan senk��n saattajan sinne mukaani? Ei ole yksin
l�htemist�, kun on kuulema monet muutokset ja juna tulee y�n aikana
Helsinkiin.

Kunnan tohtori kyll� oli varma siit�, ett� n�k� palautuu. �On ihan
varma, ett� saatte n�k�nne, jollette vitkastele�, sanoi. �Mutta mink�
teette, se tehk�� pian.�

Kun tiet�isi, mit� veljenpoika oikein ajattelee. Eih�n se tietystik��n

kehtaa panna vastaan, jos kuulee mieleni kovin tekev�n.

Ja vanha vaari p��tti viritt�� veljenpoikansa eteen paulan: olen itse

olevanina linikkaan l�ht�� vastaan. Jos se yhtyy, on sille raha
mieluisampi. Jos taas rupeaa yllytt�m��n ja kivoittelemaan, niin
silloin se tahtoo, ett� menen. Ja odottaessaan pani vaari sit� varten
valmiit vastauksetkin veljenpojan suuhun. �Nyt ei muuta kuin set�
taipaleelle ja heti! L�hden itse saattamaan.�--�Olipa nyt talo kuinka
pieni tahansa, niin ei t�ss� h�t�� tule, kun ei ole tullut ennenk��n.�
--�Saadaan se suo-oja kerran viel� mitenkuten kaivetuksi.�

Veljenpoika tuli tupaan, ripusti turkkinsa naulaan ja teki tulen.

--Ka, t��ll�k� se istuu pime�ss�.

--N�keeh�n tuota pime�ss�kin t�mm�inen n�kij�.

--Havukasanpahan vain n�itte panna niin puhtaaksi, ettei j��nyt yht�

ainoata oksaa pohjaan.

--Ei ole ollut n�kemisest� apua en�� pitk��n aikaan, ei siin� ty�ss�
eik� paljon muussakaan. Tuntotarkalta se on jo tehty, mik� on tehty.
Pian t�ss� j��n upposokeana talutettavaksenne ja hoidettavaksenne.

--Ei huoli set� h�t�ill�, vaikka niin k�visikin, alkoi veljenpoika

lohdutella. Kyll� t�ss� toki talutetaan ja hoidetaan, jos niiksi tulee.
Vaan viel�h�n tuota toki lienee aika siihen, koskapa liikuttekin omin
p�inne.

--N�enh�n min� v�h�n liikkua, niin kauan kuin p�iv� paistaa, mutta kun
vet�� pilveen tai muuten h�m�rtyy ettei kajasta, niin ei silm�n avulla
n�y pitk�llek��n p��sev�n. Olin �sken eksy� pihamaalle.

--Joko on niin huonosti?

--On se, vaan mink�p�s tuolle. Tohtori viime pyh�n� kyll� patisti
l�htem��n Helsingin linikkaan, mutta mahtaisiko olla apua. L�hteneek�
silm�n j�� veitsell� raapien, kun ei ole sulanut voiteistakaan.

Nyt olisi veljenpoika voinut sanoa sen, jos tahtoi. Mutta mit��n
virkkamatta kuului h�n vet�v�n kenk�� jalastaan.

--Ja vaikkapa v�h�n saisikin apua, niin liikanainen olisi siihen

tarpeeseen semmoinen rahameno.

--Paljonkohan tuohon menisi?

--Tohtori laski, ettei siihen menisi kuin puolitoista sataa, mutta min�
sanoin, ett� se on julma raha sekin yhden ik�lopun silm�st�.

Henke��n pid�tellen odotti set�, mit� veljenpoika virkkaisi.

Veljenpoika virkkoi:

--Ka, kun on keng�npohjaan puhjennut reik�. Siihen on heti ruvettava

paikkaa panemaan.

--Olisihan minulla kyll� se raha ja v�h�n enemm�nkin, niinkuin tied�t,

mutta s��litt��h�n sit� siihen panna, kun saattaisi tarvita
parempaankin.

--Mihink� parempaan? kysyi veljenpoika nyt uteliaan pikaisesti. Mutta

sitten kuin j�lki��n peitt�en teenn�isen hitaasti:--Mik�s se nyt olisi
sen parempaa?

--Olisi kai se siin� alangon viem�riss�kin yht� hyv�ss� tallessa kuin

vanhan sokean silm�ss�.

--Olisi kai se siin� hyv�ss� tallessa.

--Niin kummassako?

--Kummassakin olisi hyv�ss� tallessa.

Vaarin ei ollut tarvis enemp�� udella. H�n tiesi nyt, ett� se panisi
sen kernaammin suohon kuin silm��n. Mutta nyt riensi veljenpoika
sanomaan:

--Mutta ei suinkaan pid� sit� katsoa ... min� ilman vain, kun kysyitte.
Saadaan se suo toki kuivatuksi jotenkuten muutenkin.

--Mitenk� muuten sin� sen saisit?

--Jos en min� saa, niin saavat pojat, kun varttuvat.

--Kunko varttuvat--kun vanhin vasta viidennell�.

--Pit�� kaikin mokomin vain l�hte� linikkaan, jos kerran tohtorikin

luulee sielt� avun l�htev�n.

Turha sit� oli en�� parsia. Vaari tunsi, ett� asia oli ratkaistu. H�n
oli saanut tiet��, mit� tarvitsi. Hetken aikaa oli kurkku
kiristyksess�, est�en liikutusta p��sem�st� ulos. Sitten h�n sanoi,
koettaen sanoa niin halveksivasti kuin voi:

--Ne tohtorit luulevat ja uskottelevat ... jos niiden luulojen p��lle

l�htisi...

Veljenpoika my�nt��, koska on vaiti. Silloin vaari, niinkuin usein

ennenkin v�h�n�k�isyydest��n hilpe�sti leikki� laskien, virkkoi:

--Ja enk�s min� n�e noita t�it�ni sokeampanakin tehd�. Marjojakos min�
t�ss� olen ennenk��n poiminut. N�enh�n min� noita hakojani
sokeampanakin hakkailla ... ja silppumylly� kiert�� ... ja
siivuukonetta v��nt�� ... ja verkkoa kutoa ruokani edest�.

--Jo toki enemm�nkin edest�.

--Olenhan min� t�t� maailmaa jo tarpeekseni katsellut. En taida min�
parata sen katselemisesta eik� se siit�, ett� min� sit� katselen. Ja
viel�h�n tuo kirkkaalla ilmalla ainakin aurinko n�kyy ja kuu taivaalla
kuumottaa.

Se j�i siihen. Set� siirtyi verkonkudoksensa ��reen eik� l��k�riin

l�hd�st� puhuttu sen p�iv�n per�st�. Viem�ri avattiin vaarin
s��st�ill�, alanko kuokittiin ja kylvettiin. Oli saatu v�h�n
viljelyslainaakin maanviljelysseuralta. Kun siin� heilim�i ensimm�inen
ruis, oli vaarin silm�n p��ll� jo ikuinen j��, niin paksu, ettei
kirkkainkaan paiste en�� kuumottanut sen pimeyteen.

Suvisina sunnuntaip�ivin� kuletutti h�n itsens� lapsilla viljelyksen

��reen ja istui siin� ojanreunalla kuunnellen t�hkien kahinaa ja
hengitt�en heilimon lemua.

Tulihan tietoon, mink� uhrauksen ukko oli tehnyt. Veljenpoika kertoi

asian niin, ett� set� itse oli niin tahtonut ja ettei h�nt�
houkuttelemallakaan oltu saatu Helsingin tohtoriin. Olisihan sille toki
annettu kyydit ja toimitettu apu kuinka kaukaa tahansa, mutta kun se
itse oli sen toisap�in p��tt�nyt, niin eih�n h�nt� voitu v�kisink��n
vied�.

Vaari hakkasi viel� monet vuodet hakojaan, kutoi verkkoa, v��nsi

siivuukonetta ja silppumylly� ja soudatteli lapsia.

Veljenpoika ei kyennyt pit�m��n taloa, vaan m�i sen yhti�lle, siirtyen

sen palvelukseen ja j��den itse vuokralaiseksi entiseen taloonsa. Vaari
sai el�kkeens�.

Yhti� kylvi puunkasvuun pellot ja suoperkki�nkin. Kun

maanviljelyskonsulentti surkutteli vaaria siit�, ett� siihen toteen nyt
meniv�t nekin silm�rahanne, olisihan tuo alanko sin�ll��nkin kelvannut
n�reikk�� kasvamaan, arveli �ij�: �Vaan eik�s ollut hyv�, ettei tuota
tarvinnut n�kevin silmin n�hd�...�

ORJAMARKKINAT.

Kuvaus Kuopiosta v:lta 1886.

Niit� on t��ll� taas pidetty joulujen v�lill�, pidetty aamusta aina

iltaan saakka. Kunnan yhteisi� vaivaisia ja k�yhi� on julkisella
huutokaupalla tarjottu v�himm�n vaativalle hoidettavaksi ja
el�tett�v�ksi. Kunta kokonaisuudessaan on ollut kauppiaana ja
kuntalaisia erityisesti ostavana yleis�n�.

T�m�n kirjoittaja l�hti huutokauppapaikkaan, n�hd�kseen, milt� siell�

n�ytti. Sit� l�hetess��n tulla reuhkasi h�nt� vastaan mielipuoli nainen
repaleisissa vaatteissa. H�nen edell��n kulki talonpoika, joka ik��n
oli joutunut mielipuolen is�nn�ksi.

�Voitin is�nn�n kaupassa!� hihkasi hullu ohimenness��n.

�Lienet voittanut tahi tapannut, astuhan per�ss�!� virkkoi siihen

is�nt�.
Ja kiireess� kulussa he poistuivat, kadulla seisovain nauraa
hohottaessa.

�Mik� melu t��ll� on?� kysyin suotta muutamalta miehelt�, astuessani

huutokauppahuoneen etehiseen.

�Orjamarkkinathan t��ll� on�, sain vastaukseksi.

�Viel�k� toimitusta kest��?�

�Hullut jo my�tiin ja langettavatautisia parhaillaan kaupitaan�, sain

vastaukseksi.

Avasin oven ja menin siit� �kirkkoon�. [Kuopion kunnanhuone oli siihen

aikaan muutettu kirkoksi.] Mutta kirkko ei kirkolta n�ytt�nyt. Oven
suusta aina kuoriin saakka oli lattia ihmisi� t�ynn�. Mik� penkeiss�
istui, mik� seisoi keskik�yt�v�ll� toinen toisessaan kiinni. Tunkeusin
siin� niin pitk�lle kuin p��sin ja aloin tarkastella ymp�rill� olevia.

Heti kohta ensi silm�yksell� erotin kaupittavat muista. Sokeita,

silm�puolia, vanhuksia ja keskenkasvuisia lapsia seisoi ja istuskeli
tiell� t��ll� muiden lomassa. Kaikkien heid�n oli pit�nyt tulla
saapuville, n�ytteeksi siit�, millaisia olivat ja mitenk� paljon heist�
kannattaisi maksaa. Muuan vanha vaimo ei jaksanut pystyss�k��n pysy�,
vaan oli h�n heitt�ytynyt pitk�kseen penkille. Osa ei n�ytt�nyt mist��n
v�litt�v�n, tylsin� ja alakuloisina he vain tuijottivat eteens�. Toiset
taas seisoivat kiihottunein kasvoin, posket kalpeina ja silm�t
palavina, seuraten toimituksen menoa.

T�m� tapahtui aivan samalla tavalla kuin muunkin tavaran huutokaupassa.

Teki vaikutuksen sellaisen, kuin olisi ihmiskunta tehnyt suuren
vararikon, jonka pes�st� my�tiin kaikki joutava irtaimisto.

Lautakunnan esimies seisoo ylinn� huoneessa p�yt�ns� takana ja h�nen

vieress��n istuu kaksi kirjuria. Hele�ll� ��nell� mainitsee h�n
muutaman onnettoman nimen.

�Paljonko vaaditaan?�

�Sata markkaa!�

�Helpottakaa, helpottakaa! Ei kannata niin paljoa maksaa!�

�Yhdeks�nkymment� viisi!�

�Yhdeks�nkymment� viisi ensimm�inen ... toinen yhdeks�nkymment�

viisi...�

�Markka pois!�

�Yhdeks�nkymment� nelj�...�

�Yhdeks�nkymment�!�

�Yhdeks�nkymment� ensimm�inen...�

�Kahdeksankymment�!�
�Kahdeksankymment� ensimm�inen...�

�Markka pois!�

�Seitsem�nkymment� yhdeks�n ensimm�inen ... toinen ...

seitsem�nkymment� yhdeks�n ... eik� oo helpommasta huutavata?
seitsem�nkymment� ... yh ... dek ... s�n ... kolmas...�

�Kenen huuto?�

Sen ja sen.

�Onko 'se ja se' semmoinen, ett� voi hoitaa?� kysyy esimies.

�Hoitaa, kyll� hoitaa!� vastataan v�kijoukosta.

Ja sill� on sitten todistettu, ett� kyll� h�n hoitaa.

Taas mainitsee esimies jonkun nimen.

�Se on sekin langettavatautinen?� kysyt��n yht��lt�.

�Paha onkin!� vastataan toisaalta.

�Se on ennen ollut R:n kyl�ll� ... K:n talossa ... hoidetaanko se
samassa talossa viel�kin?�

�Ei entisest� hinnasta!�

�Pit�isi toki sadan viidenkolmatta markan riitt��!�

�En huolisi kahdestakaan sadasta ... lapset sit� s�ikkyy kuoliaaksi...�

�No, paljonko tarjotaan?�

�Sata viisikymment�!�

Ja niin alkaa kilpailu ja noin sadasta markasta joutuu huono hoidettava

entisilt� asuinsijoiltaan aivan toiselle puolen pit�j��.

Sitten tulee kaupittavaksi luettelossa l�hin ja esimies kysyy, viel�k�

h�n el��.

�Viel� el��!�

�Onko t��ll�?�

�Tuoll' on ovensuussa!�

�Paljonko vaaditaan?�

�Se on viel� hyv� ty�mies ... talvikaudet havuja hakkaa...�

�Eik� sit� keikauta kuin kahdesti tai kolmasti kuukaudessa...�

�Paljonko vaaditaan?�

�Kahdeksankymment�!� on ensimm�inen huuto.

�Markka pois!�

�Seitsem�nkymment� yhdeks�n...�

�Markka pois!�

�Seitsem�nkymment� kahdeksan...�

�Markka pois!�

Ja sill� lailla lasketaan miehen elatuksesta �markka pois,� kunnes

viimeinen huuto pys�htyy �kuudellekymmenelle�.

Asianomainen on noussut penkille seisomaan, kuullakseen, mit� h�nest�

tarjottiin.

�Alas laskevat, alas laskevat�, jupisi h�n huutoja kuunnellessaan. Kun

ne olivat loppuneet, painautui h�n taas takaisin istualleen ja huokasi:

�Kyll�p� v�h��n ... kyll�p� v�h��n ... meni vain kuuteenkymmeneen

markkaan.�

Esimies panee merkin menneen kohdalle ja huutaa uuden esille.

�Paljonko vaaditaan?�

�Sata markkaa!�

�Markka pois!�

�Yhdeks�nkymment� yhdeks�n.�

�Markka pois!�

�Yhdeks�nkymment� kahdeksan ensimm�inen...�

�Yhdeks�nkymment� viisi!�

�Yhdeks�nkymment� viisi ensimm�inen ... toinen ... huutakaa viisin

markoin...�

�Kahdeksankymment�!�

Vaan silloin hypp�� penkille muuan vanha vaimo ja huutaa kimakalla

��nell�:

�Ei pid� huutaa luontokappaleen hintaan!�

�Eih�n tuo ole viel� lehm�nk��n hinnassa!�

�Kuka se on tuo akka?�

�Min' oon siihen kuuluva!�

Vaan siit� huolimatta putosivat huudot markan markaltaan.

�Kuusikymment� viisi ... ensimm�inen ... toinen ja ... kolmas.�

�Eip� paljoon noussut.�

�Ei siit� paljoon olekaan ... toinen k�si rampa...�

�Olkaa hiljaa siell�!� huutaa esimies.

�T��ll� ei kuule toisiaan, kun semmoista h�lin�t� pidet��n.�

�Ket� siell� nyt tarjotaan?� kysyy joku vieress�ni.

�Se tuntuu olevan se meid�n kyl�n Kaisa...�

�Etk� sin� huuda?�

�Huutaa pit�isi ... eip�h�n tuota muuten t�n� aikana saane rahaa
n�hd�k��n...�

�Anna min� huudan ... se on hyv� sukankutoja.�

�Huuda sitten ... min� l�hden tieheni ... johan noita mulla on kolme
sy�ttil�st� ennest��nkin!�

H�n pakkautui oven suuta kohti ja min� k�ytin tilaisuutta p��st�kseni

ulos yhdess� avauksessa. Takimmaisessa penkiss� istui vanha puolisokea
eukko ja kaksi lasta, tytt� ja poika. Mies talutti eukon etehiseen ja
siit� ulos kadulle.

T��ll� asetettiin h�net, kun ei voinut jaloillaan pysy�, pieneen

kelkkaan, jota mies ryhtyi vet�� junnistamaan.

Kansa, jota seisoskeli sek� ulkona ett� sis�ss�, katseli tuota l�ht��.

�Paljonko noista el�teist�si rikastuit?� huusi muuan miehen j�lkeen.

�V�h�n toista sataa sain.�

�Sill�k�h�n se aikoo ne ruuassa ja vaatteessa pit��?�

Minulla ei ole kokemusta siit�, riitt��k� todellakin tuo summa. Mutta

min� ep�ilen sen kanssa, joka varmaankin omasta kokemuksestaan tuon
ep�ilyksen lausui.

Olin n�hnyt ja kuullut kyll�kseni ja l�hdin k�velem��n poisp�in. Kunnan

huoneen sein�viert� kulkiessani tunki viel� kadullekin avatusta
ikkunasta korviini:

�Markka pois!�--�Markka pois!�

TUHLAAJAPOIKA.

Meit� oli veljeskunta vanhoja tovereita ja yst�vi�, jotka ensimm�isilt�

ylioppilasvuosiltamme alkaen olimme pit�neet yht� ja pysyneet
jotakuinkin koossa. Meid�t liitti toisiimme ensin suomalaisuus ja
sitten muut aatteelliset ja is�nmaalliset harrastuksemme. Eniten
kuitenkin sama maailmankatsomus yleens�. Valhe, petos, vikuroiminen,
tinkiminen tuomittiin armotta l�heisimmiss�kin tovereissa. Lippu oli
pidett�v� puhtaana, olipa sitten kysymys julkisesta tai yksityisest�
el�m�st�. Ei mit��n aatetta ja asiaa saanut ajaa, ei mit��n etua valvoa
v��ryydell�, kieroudella tai tinkimisell�. Se ei ollut meill� mik��n
liehuva lippu, sit� ei koskaan maljapuhein nostettu tankoon, se oli
pikemmin kuin muistoliina, jonka kukin piti k�tkettyn� povellaan. Se
oli mill� ibsenil�ist�, mill� pietistist� pohjaa, mill� tulos
tiedemiehen totuuden etsinn�st�, mill� nuorison kasvattajan oman hengen
kouluutuksesta, mill� taiteilijan ja kirjailijan herkentyneest�
omastatunnosta ja itsens� tutkistelusta. Se hyvin harvoin puhkesi
tehdyksi tuomioksi tai toiselle esitettyksi vaatimukseksi, se vain oli
ja eli meiss� ja johti meit� ja vaikutti jotenkuten v�litt�m�sti
niihinkin, jotka joutuivat l�hemmin liittym��n meihin. Se veti
luoksemme samanhenkisi�, ty�nsi meist� pois toishenkisi�.

Elimme verrattain vaatimattomissa oloissa, pikkuviroissa, pienill�

tuloilla, mutta autoimme toisiamme ei vain neuvoilla, vaan my�s
lainoilla ja takuilla. Joskus sai toveri maksaa toisen puolesta, mutta
en koskaan kuullut kenenk��n sit� nurkuvan, sill� jokaisessa
sellaisessa tapauksessa oli joko sairaus tai kuolema tai muu
voittamattomuus ollut syyn� siihen, ettei suoritusta ollut voinut
tapahtua. Sattui useammankin kerran, ett� toverit yhteisesti ottivat
vastatakseen yksityisen sitoumuksista, hoitivat ja j�rjestiv�t ne.

Olimme p��s�vylt�mme totisia, yksivakaisia nuoria miehi�. Jo

ylioppilasaikanamme oli meihin kuitenkin liittynyt toveri, joka oli
meid�n kaikkien vastakohta. Luonteeltaan, synnylt��n, kasvatukseltaan
ja elintavoiltaan h�n ei juuri lainkaan kuulunut meihin. Siit�
huolimatta me h�net hetikohta �hyv�ksyimme�, kun er�s h�nen kotonaan
kotiopettajana toiminut toveri toi h�net seuraamme. Kiinnyimme h�neen
yh� enemm�n ja v�hitellen k�vi h�n meille �v�ltt�m�tt�m�ksi.� H�ness�
oli sit�, mit� meilt� itselt�mme puuttui: hilpeytt�, herttaisuutta,
seikkailijaverta, reippautta, kevytmielisyytt�kin. H�n sanoi alunpit�en
meit� �paapoikseen�, (�Mit�s paapoille kuuluut?... Mit�s vaarit
vannehtii?--Joko ukot ylijumalat ovat julistaneet tuomionsa kurjalle
kuolevaiselle?� j.n.e.)--me h�nt� �pojaksi�, filiukseksi, ottopojaksi,
tai oikein lellitelless�mme �tuhlaajapojaksi�, kun h�n palasi
tavallista pitemm�lt� kiertueelta ja kertoi ja katui syntins� yht�
herttaisesti kuin h�n oli ne tehnytkin. Pidimme h�nelle monet sellaiset
tuliaispidot ja--menimme uusiin takuihin. Suhde oli niinkuin lie ollut
luostariveljien iloiseen, vallattomaan ritaripoikaan.

Ei h�n kuitenkaan pelk�ll� sill� vastakohtaisuudellaan olisi voittanut

meit� ja pysynyt miehen�mme. Se oli sittenkin h�nen luonteensa hyv�,
ehyt pohja, h�nen suoruutensa, vilpitt�myytens�, rehtiytens�,
toverillisuutensa ja tosiritarillisuutensa, johon suosiomme h�nt�
kohtaan ja kiintymisemme h�neen lopulta perustui.

H�n oli ylioppilasaikanaan Helsingin tunnetuimpia nuoria miehi�. H�n

oli kaikkialla mukana ja veti kaikkialla huomiota puoleensa. H�n oli
kaunis, solakka nuorukainen, tukka tumma ja hiukan k�h�r�, nen�
kaareva, silm�t ruskeat ja palavat, k�yt�s notkea ja sulava, puku aina
aistikas ja hieno. H�ness� oli meihin kuin jotakin vieraan rodun
vieh�tyst�. Is� oli vanhaa karjalais-saksalais-ruotsalaista juurta,
�iti venakko; H�n oli ihanteellinen marsalkka ja juhla-airut,
jona h�n muuten toimi koko ylioppilasaikansa alimmalta osakunnan
l�hettiasteelta suurien ylioppilasjuhlien ja kansalaisp�iv�llisten
ylimm�lle juhla-airutasteelle. H�n oli laulaja, kaunis solistitenori,
kaikkien tanssien aloittaja ja etutanssija, mukana kaikissa
arpajais- ja hyv�ntekev�isyyshommissa, joissa ylioppilaat olivat
Helsingin naisten apuna. Ylioppilaat olivat siihen aikaan kaikkena
kaikessa, ilman heit� ei saatu mit��n aikaan. Luentosalissa h�n n�kyi
harvemmin, mutta sai kuitenkin kutakuinkin s��dylliseen aikaan
suoritetuksi v�ltt�m�tt�mimp�ns�, ensin kandidaattitutkinnon ja sitten
oikeustutkinnon, sill� perheen perinn�iss��nt�jen mukaan oli h�nest�
tuleva juristi ja sit� my�ten virkamies niin korkealle asteelle kuin
asteita riitti--mutta ilman h�t�ilemist�.

H�n oli viipurilainen, puhui tuota heid�n herttaista, pehmoista

�mie-sie� murrettaan, tuota �hy� ottaat�--�my� m�ntiin�--�n�ink�h�n se
on niin�--josta ruotsinkielistenkin suussa aina tuoksahtaa sik�l�inen
kotiturve. Ja samalla h�ness�, niinkuin yleens� viipurilaisissa, oli
jotakin eurooppalaista mannermaaleimaa, eik� ollenkaan sit�
tukholmalais-berliinil�is-uusmaalaista tekoylimyksellist� olevinaista,
mit� niin usein tapaa Helsingin ja Turun keikareissa. Sen kai sai
aikaan karjalainen hilpeys ja suurkaupungin l�heisyys.

Pietarin l�heisyys uurtelee muuten kyll� toisiakin piirteit� luonteihin

ja katsantotapoihin l�hell� rajaa, tuota: �ka, eih�n sill' niin
v�llii�--vaikka nyt esimerkiksi v�h�n salakuljettaisikin tupakkaa ja
teet�. Viipurilaisissa, niinkuin yleens�kin rajaseutulaisissa, tapaa
koko joukon kaikenlaista semmoista �suvaitsevaisuutta�. Siell� ei
semmoisista olla niin ankaria kuin muualla. H�ness�kin tuota h�llyytt�,
tuota siveellist� �v�risokeutta�, joksi me sit� sanoimme, joskus
ilmeni, ja h�n innostui sit� puolustelemaankin, mutta aina niin
herttaisen miellytt�v�sti ja paradoksimaisesti, ett� mekin, ankarat ja
lujat aatteen ja periaatteen peruukki�ij�t, lopulta tupruttelimme
tullikavallettua tupakkaa, jota h�n tarjosi meille hopeisesta, sis�lt�
kullatusta sikarikotelostaan.

Kaikki puhalsi h�nen l�pitsens�, kaikki hyv�t harrastukset, kaikki ajan

innostukset, kaikki soittaen h�nt� kuin tuuli sein�kannelta. Itse h�n
ei mit��n soinut, mutta soinnahti kauniisti kaikkeen, mik� h�nt�
kosketti. Kaiken h�n teki itselleen ja muille huviksi ja hauskuudeksi.
Kaikki, juhlat, konsertit, ensi-illat, p��ttyiv�t h�nelt� p�iv�llisiin
tai illatsuihin, pikkutunteihin--j�lkip�iv�n uupumuksen suomaan
toistaiseksi lykk��miseen ja vapautukseen kaikesta, mink� oli p��tt�nyt
ja itselleen ja muille luvannut.

Mutta joskin h�ness� oli t�llaista karjalaisen kevytmielisyytt�, sen

vikoja ja heikkouksia, niin oli h�ness� keskittyneen� sen parhaatkin
puolet. Oli asioita, jotka h�n otti totisesti, pelottavan totisesti.
H�n voi joutua ihan vimmoihinsa, jos sai kuulla jostakin alhaisesta,
jos joku oli pett�nyt, sy�nyt sanansa, jos joku vikuroi, rikkoi annetun
luottamuksen, menetteli kurjasti. Mutta varsinkin jos joku oli pett�nyt
jonkun toverin, asettanut oman etunsa h�nen etunsa edelle. Se oli
h�ness� melkein sairaalloisen intohimoista. �Olisi ennen ampunut kuulan
otsaansa�, oli lause, jota h�n usein k�ytti.--�Ei pid� sanoa, jollei
itse tekisi samoin�.--�Min� tekisin!�

Se oli juuri t�m�, joka meit� h�ness� miellytti. Toveruus oli h�nelle
pyhist� pyhin asia. Niit� oli ennen aikaan ehk� enemm�n semmoisia,
joille toveruus oli avuista ensimm�inen. H�n voi tehd� toverin hyv�ksi
melkein mit� hyv�ns�. H�n lainasi viimeisen pennins�, meni takuuseen
jokaiselle, joka vain pyysi. Antaessaan h�n ei ep�illyt saavansa
takaisin, eik� ottaessaan voivansa maksaa. Asiainsa huonoimmillaankin
ollessa h�n oli vilpit�n vakuuttaessaan: �Ei kukaan tule k�rsim��n
minun t�hteni�.

H�nen el�m�ns� oli alkanut mukavissa, v�ljiss� valjaissa ja jatkui

leve�� tiet� kulkusten kilistess�. Ja kun ei kulkusia en�� ollutkaan,
kuuluivat ne kuitenkin yh� h�nen omissa korvissaan ja tie oli h�nelle
aina yht� leve�, ajajaeleet yht� laajat.

H�n oli ollut varakkaan is�n poika. Is�ll� oli korkea virka, ja suuri
sukutila l�hell� Viipuria. Pojalla oli aikoinaan kaikki, mit� h�n
halusi: pyssyt, ajokoirat, setterit ja pointerit, ratsuhevoset ja
purjeveneet, ja olisi tietysti ollut automobiilikin, jos niit� olisi
ollut siihen aikaan. Hovissa elettiin suuresti ja vieraanvaraisesti.
Tuttavapiiri ulottui sek� Helsinkiin ett� Pietariin. H�nell� oli
Helsingiss� hieno kahdenkamarin asunto, mik� siihen aikaan oli
tavatonta komeutta ylioppilaalle. Istuttiin siell� usein h�nen
vieraanaan mukavissa sohvissa ja tuoleissa. Usein h�n sai tehd�
ulkomaanmatkoja, jota meid�n varamme eiv�t sallineet. Ei koskaan ollut
h�nell� rahanpuutetta, is� antoi aina niin paljon, kuin h�n pyysi. Kun
ei en�� viitsinyt pyyt��, teki h�n velkaa omiin nimiins�. Usein h�n
lainasi itse voidakseen lainata muille.

Is� kuoli ja vanha sukutila ja kaikki muu my�tiin pes�n veloista.

Onneksi meniv�t velat varain kanssa vastakkain, muuten h�n kai olisi
ottanut niist� vastatakseen. Nyt h�n j�i vastaamaan ainoastaan omistaan
eiv�tk� nek��n olleet aivan pienet.

Kun nuori mies on joutunut siihen, on h�nen valittavanaan joko uusi tie
tai jatkaminen vanhalla. Harvassa on sankaria vaihtamaan verkaansa
sarkaan, jos vain n�ytt�� olevan mahdollisuutta tai toivoakaan edelleen
pysy� verassa. Ja h�nell� n�ytti olevan. H�n saa viran, maksaa
velkansa, sen uskoivat kaikki, ja sen h�n uskoi itsekin.

Sellaisilla, jotka eiv�t ole mihink��n totisiin otteihin tottuneet,

tulee usein, silloin kun t�ytyy tehd� sellainen ote, heikkous, niinkuin
suonenveto j�seneen, joka on tehnyt �kkin�isen rep�isyn. H�n ei saanut
mist��n kiinni eik� pysytetyksi itse��n miss��n. H�n sortui omiin
jalkoihinsa, oli omain kiireidens� tiell�.

H�n kyll� koetti useat kerrat ryhdist�yty� ty�h�n. Palveli

asianajajatoimistossa, mutta ei ollut t�sm�llinen, ja ura katkesi
siihen. Yritti pankkiin, mutta ei h�nest� ollut istumaan pulpetin
takana. Koetti toimia vakuutusalalla. Mutta paitsi tottumattomuutta
s��nn�lliseen ty�h�n oli siin� aina esteen� velat, joita t�ytyi hoitaa.
Ja niin tuli velkain hoitaminen uusilla veloilla h�nen p��teht�v�kseen.
Virkaurat alkoivat siihen aikaan olla h�nenlaisilleen tukossa. Jos h�n
olisi tahtonut k�ytt�� aikaa ja sen tarjoamia etuja hyv�kseen, olisi
kaikki pian ollut j�rjestyksess�. Mutta se ei tietysti voinut tulla
kysymykseenk��n, kaikkein v�himmin meid�n piirimme miehelle. H�nen oli
tavattoman vaikea pysy� pinnalla. Mutta vakuuttelemistaan h�n aina
vakuutti: �Ei kukaan tule k�rsim��n minun t�hteni.�

Oli kuitenkin s��litt�v�� n�hd� h�nen taistelevan uppoamistaan vastaan.

Aamuisin ennen pankkituntia n�htiin h�nen tuon tuostakin ajelevan
ymp�ri kaupunkia haalimassa uudistusrahoja ja nimi� papereihinsa.
H�nell� oli alinomainen tuska silm�ss� ja poskillaan kuin mik�
ujostuksen puna. Seurassamme h�n oli hajamielinen, h�nen entinen
vilkkautensa, reippautensa ja avonaisuutensa oli kadonnut.

Meille tuli h�nt� yh� enemm�n s��li. H�nen asiansa t�ytyi saada
jollakin tavalla �j�rjestetyksi�. Pidimme neuvottelun. H�n sai esitt��
tilansa. Se oli kyll�kin toivoton siihen n�hden, ettei h�n siit� yksin
suoriutuisi. Olimme mekin jokainen kiinni h�nen papereissaan
melkoisista summista. P��timme yhdist�� kaikki vekselimme ja muut
sitoumuksemme yhteen ainoaan kassalainaan kaikkien yhteisell� takuulla.
H�n tarjosi meille pantiksi henkivakuutuskirjansa, kerta kaikkiaan
maksetun.

--Pid� sin� paperisi, tarvitset sen muuhunkin, kunhan nyt lupaat

kunniasanallasi, ett� vihdoinkin ryhdyt johonkin totiseen, mihin
tahansa.

--T��ll� min� en voi ryhty� mihink��n totiseen. En koskaan t�ll� t�m�n

maan tahdilla p��se niille perille, joille pyrin. Olen menett�nyt
liiaksi aikaa ja nyt t�ytyy minun harpata pitk� askel yhdell� otteella.

--Aiotko naida sen kivimuurisi? sanoi joku pilalla.

--Ei pid� t�ss� seurassa puhua pilallakaan semmoisesta, sanoi toinen.

Se oli kaikille tunnettu juttu, rikkaan rakennusmestarin

kyttyr�selk�tyt�n ihastus Helsingin kauneimpaan poikaan. Yht� tunnettua
oli my�skin, ett� yst�v�mme ei mill��n tavalla ollut vastannut tyt�n
tunteihin eik� antanut aihetta niihin. Siit� oli muuten sellaisesta
ollut usein puhetta meid�n kesken sek� t�m�n tapauksen ett� muiden
samanlaisten johdosta, sek� periaatteelliselta ett� moraaliselta
kannalta. H�n oli itse lausunut mit� ankarimman inhotuomion niist�,
jotka naivat rahaa ilman rakkautta. Se oli p��pyk�l� meik�l�isess�
rehellisen miehen siveyslaissa.

H�n ei vastannut heti, sulki hetkeksi silm�ns� ja pyyhk�isi otsaansa.

Silmiss� oli hetken aikaa ep�m��r�inen ilme, Oliko h�n ajatellut
sellaista ratkaisua mahdolliseksi? Huoahdin helpoituksesta, kun h�n
virkkoi tyynesti:

--Ennen ampuisin kuulan otsaani. Ei, min� matkustan Amerikkaan, jos

viel� autatte minut sinne.

Se oli meist�kin oivallinen ratkaisu. Me yht'�kki� uskoimme kaikki,

niinkuin h�nkin, ett� h�n siell� ja juuri siell� on onnistuva.
Sellainen sukkela, hyv�p�inen, miellytt�v� mies l�yt�� aina suuressa
l�nness� helposti alansa. Ehk� h�n on juuri niit�, joita t�ytyy opettaa
uimaan heitt�m�ll� heid�t veteen ja niin syv�lle, ettei jalka pohjaa.
Amerikassa h�n olisi heitettyn� semmoiseen veteen. T��ll� kotona jalka
aina jotenkuten ottaa pohjaan. Me siis t�ydellisesti kannatimme h�nen
aikomustaan ja lupasimme mielihyv�ll� auttaa h�nt� sinne. Siit�
innostuttiin niin, ett� se oli kuin kaikkien yhteinen asia, niinkuin
h�n olisi ollut l�hettimme, l�yt�retkeilij� yhteiseen laskuun.
Ep�k�yt�nn�lliset miehet valtaa usein sellainen innostus.

--Joko palajan miljoonamiehen� tai en palaja ollenkaan! Mutta k�vi

miten k�vi, ei kenenk��n tarvitse joutua k�rsim��n minun t�hteni--

--El�k��n!... ja h�nen siin� seisoessaan malja k�dess� vartalo norjana

meist� oli, niinkuin h�n ei vain palaisi miljoonamiehen�, vaan niinkuin
h�n jo olisi palannut.

H�n l�hti ja h�n palasi my�skin. Mutta ei miljoonamiehen�. H�net oli

lunastettava laivasta ja h�n oli niin kurjassa kunnossa, ettei voinut
liikkua miss��n, ennenkuin r��t�li--kaupungin paras muuten--oli ehtinyt
valmistaa puvun. Amerikka ei ollut h�nt� varten. Siell� on liian paljon
sellaisia hyv�p�isi� miehi� kuin h�n. Siell� olisi tarvittu
ruumiillisia voimia, toista ty�tarmoa ja toisenlaista
h�ik�ilem�tt�myytt�, kuin mit� h�nell� oli, meik�l�isell�
herraspojalla.

Viel� kerran oli meill� siis tuhlaajapoikamme kotonamme ja me

valmistimme h�nelle tuliaispidot, joissa aioimme ilmoittaa
p��t�ksest�mme vapauttaa h�net kaikista sitoumuksistaan meihin n�hden
ja ojentaa h�nelle kuitatun velkakirjan. Se olisi ollut kullekin meist�
melko kipe� k�rsitt�v�, jollemme olisi vuosien kuluessa p��sseet
vaurastumaan ja saaneet hiukan s��st��nkin. Olihan v�h�n s��li n�it�
s��st�j�mme, jotka nyt menetimme, mutta enemm�n kuitenkin h�nt�, jonka
viimeinen ote oli onnistunut niin masentavan huonosti. Sill� olihan h�n
vihdoinkin koettanut parastaan, ahertanut siell� hermojensa ja
j�nteidens� viimeiseen pinnistykseen, tehnyt voitavansa, jota enemp��
ei voinut vaatia.

Puhuttiin iloisia, kilisteltiin, kohdeltiin h�nt� miltei niinkuin

juhlavierasta. P�iv�lliset jatkuivat vanhaan tapaan. Me yleens� totiset
miehet osasimme joskus antautua iloittelemaankin, kun niiksi tuli.
Olimme kaikesta huolimatta iloiset siit�, ett� h�n taas oli
piiriss�mme. Seuramme oli h�nen poissa ollessaan ollut kuin
munkkikapituli vailla �iloista velje�. Meid�n oli usein ollut tyhj��
ja ik�v�� ilman h�nt�. Olimme kaivanneet h�nen herttaisuuttaan, h�nen
hel�htelev�� nauruaan, h�nen kevytt� mielt��n, jopa h�nen
kevytmielisyytt��nkin, juttujaan ja rakkausjuttujaankin, joiden perill�
meill� mielest�mme oli oikeus olla ja joita h�n muuten ei salannutkaan
meilt�, joilla ei niit� itsell�mme ollut.

Saatuaan pudistetuksi pois ensimm�isen h�millisyytens� ja noloutensa

oli h�n pian taas entisell��n, jutellen seikkailuistaan, matkastaan
ensimm�isess� luokassa, jossa oli matkustanut muka voidakseen tehd�
tuttavuuksia jo ennen perille tuloa, mutta joka oli niellyt suurimman
osan matkavaroista; sitten olosta Amerikassa, miss� h�n oli el�tellyt
itse��n kadunlakaisijana, hevospaimenena ja jos jonakin, n�hnyt
n�lk��kin. H�n oli sairastanut, joutunut n�lk�kuoleman eteen ja
l�htenyt paluumatkalle l�mmitt�j�n� valtamerilaivalla, sen
konehelvetiss�--helvetinkoneessa, jonka oli toivonut r�j�ht�v�n
p��st�kseen aaltojen viileyteen--syntinen ajatus ... huh! Terve!
Maljanne! El�k��n Suomi!

Muut nauroivat niinkuin h�nkin. Mutta h�nen hilpeydess��n oli kuitenkin

jotakin tehty� ja pinnistetty�. H�n ei en�� ollut--ja mitenk�p�s
olisikaan ollut--ihan se sama v�lit�n, mik� ennen. H�ness� oli kuin
halkeamia, oireita henkisest� ja ruumiillisesta rappeutumisesta. Oli
jotakin kulunutta ja hervonnutta, oli jotakin muutakin. Minua oli
h�ness� aina vieh�tt�nyt h�nen viattomuutensa, sielullinen puhtautensa,
avoin suora katseensa, puhtaat piirteens�.

Nyt oli silm�ss� joskus, keskell� t�t� suosiollista, luottavaista,

iloista toverikeskustelua, p�lyv�, ep�luuloinen, pelokas ilme. Suun
ymp�rill� asui samalla joskus veltto piirre, niinkuin vanhuksella, jota
on kohdannut tai pian kohtaa liev� halvaus. H�n on ilmeisesti
luisumassa. Ei h�nest� koskaan tule t�ytt� miest�. Olin n�kevin�ni
h�net el�m�ss� loppuel�m��ns� toisten el�ttin�, loisena, armoilla,
niinkuin h�n oikeastaan oli jo jonkin aikaa el�nytkin. H�nt� odottaa
rappiolle joutuneen vanhan ylioppilaan kohtalo, sijoitus johonkin
maaseudulle, jonne maksu t�ysihoidosta l�hetet��n suoraan taloon, koska
h�n ehk� heti juo rahat, jos saa ne omiin k�siins�. Olihan t�m�
lopullinen vararikko toverien edess�, t�m� maksukyvytt�myyden julistus
oikeastaan ensi askel siihen. Tuskin h�n siit� en�� kohenee, ellei
ihmett� tapahdu. Ja vaikka h�n nyt ajautuisikin johonkin pieneen
ansiotoimeen, ei h�n koskaan ole saava tuntea riippumattomuuden
tunnetta siit�, ettei ole kenellek��n velassa, sill� ainakin meille,
tovereilleen, tulisi h�n olemaan velassa kaiken ik�ns�. Oli s��li, ett�
h�n oli joutunut siihen. Ett� h�n sittenkin oli palannut, ett� h�n
sittenkin oli ottanut vastaan t�m�n kutsun, h�n, joka oli sanonut:
�joko palaan miljoonamiehen� tai en palaa ollenkaan.� Kuinka voi h�n
noin sy�d� ja juoda, olla meid�n vaatteissamme, huvittaa meit� niinkuin
siihen palkattu? Olihan se tietysti kaikki hyv�st� tahdosta suotua ja
annettua, olimmehan tovereita, velji�, miksei voisi veli veljelt�
ottaa, kun veli veljelle antaa? Niinp� niin, mutta sittenkin... H�n oli
ollut niin komea ja olisi saanut semmoisena pysy�.

Ja kuinka perinpohjaisesti min� h�nest� sittenkin erehdyin! Kuinka

v��r� olikaan arvioni h�nest�! Kuinka toisenlaisista aineksista se mies
olikin kokoonpantu kuin mit� olin uskonut!

Ollaan kahvissa ja konjakissa, on aika jo tulla asiaan. Oli ajateltu

toimittaa yll�tys h�nelle niin, ett� se paperi poltetaan maljakossa ja
ojennetaan h�nelle tuhka pieness� uurnassa--siten oli muka
vertauskuvallisesti esitett�v�, ett� h�nen vanha itsens�, h�nen
entisyytens� on n�in haudattava ja tuhkasta nouseva uusi. Se oli oleva
pidett�v�n puheen aihe. Ei hautaus, vaan uudestisyntymisjuhla. T�m�
pikku pila piti olla meid�n palkkiomme. Minusta se nyt ei ollut niin
eritt�in onnistunutta eik� hienotunteistakaan, mutta en tahtonut sit�
est��, koska se n�ytti toisia huvittavan. Ajattelin my�skin--tosin
jonkinlaisella katkeruudella--ett� ehk�p� se tulee huvittamaan
h�nt�kin. Eih�n h�n koskaan ollut menett�nyt toivoaan, ei koskaan
uskonut laivojaan poltetuiksi. Siis ei nytk��n. Ja olihan siin� samalla
kauniisti kyll�kin tulkittu toverien usko h�neen ja h�nen omaan
uskoonsa viimeiseen asti, kaikesta huolimatta. Siis silt� kannalta
katsoen tavallaan hienokin teko h�nt� kohtaan. Tutkin puhetta
pidett�ess� h�nen ilmett��n. H�n myh�hteli niinkuin se, jolla on
varalla iloinen yll�tys iloista yll�tyst� vastaan. Mutta samalla oli
h�n ilmeisesti levoton. Puhe oli pidetty ja pit�j� vei paperin
kynttil��n.

--Maltas hiukan. Se on teilt� kauniisti tehty ja ajateltu, kiit�n

teit�, mutta min� en voi ottaa sit� uhria vastaan. Pyyd�n, ettei
paperia h�vitett�isi, lunastan sen huomenna.

--Lunastat? Huomenna? Mikset jo t�n��n?

--En laske leikki�. Se on totista totta. Huomenna julkistaan

kihlaukseni. Ei kukaan tule k�rsim��n t�hteni.

--Kenenk� kanssa? Senk�--?

--Sen.

Kaikki tiesimme, kuka se oli. Se oli se vanha rakkaus. Heid�t oli n�hty
aamup�iv�ll� yhdess� ajelemassa rikkaan is�n valjakolla. Mutta ett� h�n
todella olisi voinut my�d� itsens�, sit� ei kukaan olisi voinut uskoa.

Puhuja laski paperin p�yd�lle. Toinen puhalsi sammuksiin kynttil�n,

josta se oli aiottu sytytt��, uhrituli toveruuden alttarilla.

Ei kukaan onnitellut. Ei kukaan virkkanut mit��n. Ei kukaan kiitt�nyt

siit�, ett� oli p��ssyt sitoumuksistaan, ett� oli nyt yht'�kki� useita
tuhansia rikkaampi. Sill� olisi k�rsitty vaikka kaksinkertainen
vahinko, jos olisi s��stytty t�st� pettymyksest�.

Joku kilisti vahtimestarin ja pyysi saada maksaa. Toinen ja kolmas

tekiv�t samoin. H�nkin maksoi puolestaan eik� kukaan sit� est�nyt,
vaikka h�n olikin meid�n vieraamme. Sitten h�n nousi ja meni hyv�sti�
sanomatta. H�n oli kuullut sanattoman tuomionsa, ymm�rt�nyt sen ja
tyytynyt, koska ei koettanutkaan puolustautua eik� selitt�� eik�
vedota.

--Petti kuin poika.

--S�i kuin koira kunniansa.

--Upposi eik� en�� nouse.

--Sen raajarikon, kyttyr�sel�n kanssa--fyffaan!

--�Ammun ennen kuulan otsaani�.

Joku koetti laimeasti puolustaa h�nt�. H�n oli ehk� luullut pit�v�ns�
tehd� sen uhrin toveruuden alttarille, vapauttaakseen meid�t
sitoumuksestamme. H�n teki sen meid�n t�htemme.

--Itsens� t�hden h�n sen teki. Kuka tiet�� sit�paitsi, mit� j�lki�
h�nell� on peitett�v�n��n.

--Tied�tk� jotakin?

--Kun voi sen tehd�, voi tehd� mit� hyv�ns�; se on petosta ja

v��rennyst�, eik� yksi petos ja v��rennys ole sen suurempi kuin
toinenkaan.

--Emme puhu siit� sen enemp��.

Joku napautti rystysill��n p�yt��n. Se oli kuin p��tetty ja vahvistettu

eik� kukaan ilmoittanut vastalausettaan.

Velkakirja virui viel� p�yd�ll�.

--Ent� t�m�?

--Polta se!

--Ja sirota tuhka tuuleen.

L�hdettiin.

Oli kuljettava biljardisalin kautta, jonne ovi oli ollut puoleksi auki
meid�n huoneestamme. H�n oli viel� siell�, hajamielisesti, n�enn�isen
tyynesti nakellen palloja laidasta toiseen. H�n oli n�ht�v�sti kuullut
kaiken. H�nen kasvoillaan oli ilme, niinkuin h�n olisi pyyt�nyt armoa
tai ainakin pyyt�nyt p��st� selitt�m��n, mutta ei kukaan meist�
pys�htynyt. H�n j�i ravintolaan meid�n j�lkeemme.

Minulla oli menness�ni tunne, niinkuin olisimme j�tt�neet miehen

uppoavaan laivaan ja itse soutaneet maihin. Eik� tuomiomme ehk�
sittenkin ollut liika ankara? Eik� se ollut kovin pinnistetty�? Eik�
olisi ollut otettava selkoa vaikuttimista ja siit� mielentilasta, miss�
tuo teko oli tehty? Eik� t�m�n takana ollut tarve uhrautua meid�n
hyv�ksemme, vapauttaa meid�t tavalla mill� tahansa sitoumuksistamme?
Ep�toivoinen teko, johon h�n oli ryhtynyt kaikkein viimeisimm�ss�
h�d�ss�? Kun h�n meni ja ratkaisi sen sill� ainoalla tavalla, mik�
h�nelle t�ll� hetkell� oli mahdollinen, eih�n h�n silloin viel�
tiennyt, ett� me iloisella ja keve�ll� mielell� tahdoimme vapauttaa
h�net, ett� se meid�n puoleltamme oli meille itsellemme erinomaisen
mieluinen teko. Eik� koko t�m� tuomio tai ainakin sen toimeenpano ollut
kovin �kkipikainen, aiheutuen ehk� osaksi siit�, ett� meid�n kaunis,
ylev� k�denliikkeemme oli keskeytynyt kauneimmillaan meille n�in
nololla tavalla? Meid�n jalomielisyytt�mme yht'�kki� ei tarvittukaan,
juuri silloin, kun olimme juhlallisin elein astuneet esille sit�
osoittamaan. Vaikka tuomiomme h�nen teostaan kaikissa tapauksissa olisi
j��nyt pysyv�ksi, oikeutetuksi ja peruuttamattomaksi, eik� t�m� ainakin
vaikuttanut siihen tapaan, mill� se tehtiin? Hienona miehen� h�n ei
ryhtynyt mihink��n selityksiin eik� puolustuksiin, vaan alistui
sanaakaan sanomatta. Ja minusta alkoi tuntua, kuin olisimme tehneet
itsemme syyp��ksi tuomion tekoon ja sen toimeenpanoon syytetty�
kuulematta. Olihan tosiasia, teko semmoisenaan, inhoittava kyll�kin--
mutta sittenkin. Eik� t�m� ollut liiaksi pinnistetty�? Eik� se ollut
liika suurta melua jokap�iv�isest�, tavallisesta teosta?

Olin n�iss� mietteiss�ni istunut jonkin aikaa, kun telefooni soi. On

jotakin kaameaa, kun telefooni r�m�ht�� keskiy�n hiljaisuudessa. Se
h�lytt�� kuin palokello. Se tiet�� tapaturmaa, onnettomuutta, usein
kuolemaakin. Mutta se oli vain h�n, joka pyrki puheilleni. Annoin
h�nelle luvan tulla.

H�n tietysti tahtoo tulla selitt�m��n, voittamaan minua puolelleen,

asianajajakseen, tiet�en, ett� olen suvaitsevaisempi ja pehme�mpi kuin
muut, ett� koetan ymm�rt�� ja asettua toisenkin kannalle. Mutta samassa
minusta h�nen asiansa taas oli menetetty. N�in tai ainakin tahdoin
n�hd� kaikki taas toverien �skeisill� yhteisill� silmill�. Minun t�ytyy
olla solidaarinen heid�n kanssaan. Lausutun tuomion t�ytyy j��d�
voimaansa. Meill� t�ytyy olla oikeus tinkim�tt�, hellyttelem�tt�
soveltaa h�neen se, mink� samanlaisissa tapauksissa niin monta kertaa
olemme soveltaneet muihin, h�n ensimm�isen�, jyrkimp�n�. Kuta
tavallisempi, yleisempi joku siveellisen hellyyden ilmi� on, sit�
ankarampi on sit� kohtaan oltava. Ei t�ss� siis voi k�yd� pyyhkeilem��n
eik� lieventelem��n, sill� onhan teko sittenkin kaikista kehnoimpia ja
rumimpia. Sit� v�hemmin voi, kun on kysymys yhdest� meist�,
veljeskunnan j�senist�.

--Tulin sanomaan--

--Tulit puolustamaan tekoa, joka ei ole puolustettavissa, sanoin min�

t�yke�sti ja kylm�sti.

--Eih�n kyll� olekaan--ja kuitenkin ehk� on.

En kehoittanut h�nt� jatkamaan, en auttanut h�nt� eteenp�in, niinkuin

h�n n�ytti odottavan. H�n tuijotti minuun, sitten h�n vaipui istumaan,
otsa k�siin.

--T�m� on kamala asia, virkkoi h�n.

--Niin, sit� se todella on.

--Ette salli minun edes suorittaa, mit� olen teille velkaa. Ennemmin
k�rsitte monen tuhannen tappion mieheen, kuin otatte minulta
penni�k��n. Niin pohjattomastiko te siis ylenkatsotte minua?

--Jos ottaisimme sinulta saatavamme sill� tavalla hankituista rahoista,

olisi se meist� yht� kuin itse hankkia ne sill� tavalla. Ne ovat
kavaltamalla saatuja, sill� tytt� tietysti uskoo, ett� otat h�net h�nen
itsens� etk� h�nen rahojensa vuoksi.

--Se on ankarasti sanottu, ett� kavaltamalla. H�n suoristihe ja alkoi

kulkea edestakaisin lattialla.

--Se on ankarasti puhuttu, toisti h�n... Ja min� ymm�rr�n... Ja min�

sanon, ett� jos te ottaisitte niist� rahoista pennink��n, halveksisin
min� teit� yht� paljon kuin te nyt minua... Se on selv� se ... mutta
yht� selv�� on my�skin, ett� min� en voi olla teille pennink��n
velassa. Nyt kaikkein v�himmin. Min� lahjoitan ne pois jonnekin tai
poltan ne.

--Senh�n voit tehd�. Se on sinun asiasi. Mutta ei se mit��n muuta.

--Eip� niin--ei. Vaan jos hankkisin ne jotenkin muuten?

--Mit� tarkoitat?

--En mit��n.--Teinp�, mit� tein, ei se siit� en�� parane, kun kerran

olen tehnyt, mink� olen tehnyt. Se on nyt my�h�ist�. Mutta ehkei se
sittenk��n ole.

--Mik�?

Taas vastasi h�n:--Ei mik��n--ja painui mietteihins�. Sitten h�n nousi

ja otti lakkinsa ja aikoi l�hte�, pani sen kuitenkin takaisin ja j�i.
H�n n�ht�v�sti yh� odotti, ett� antaisin h�nelle tilaisuuden selitt��.
Ja miksen antaisi h�nelle sit�?

--Mutta kuinka sin� oikeastaan saatoit sen tehd�? Kuinka se oli

mahdollista? Heikkohan olet aina ollut, pett�nyt monetkin toiveet,
omasi ja muiden. Mutta kuinka voit tehd� t�m�n?

Vastaus tuli niin pian ja niin selv�n� kuin se olisi ollut valmiiksi
ajateltu.

--N�in siin� ainoan pelastuksen. Minulla ei n�ytt�nyt en�� olevan

mit��n muuta keinoa p��st� sitoumuksistani. Olin luvannut palata
miljoonamiehen� tai olla ollenkaan palaamatta. Olisinhan omasta
puolestani saattanut j��d� sinne ja kuolla n�lk��n. Mutta min� tahdoin
pit�� sanani teille tavalla tai toisella. Ette kuoltuanikaan olisi
saaneet mit��n, sill� eih�n vakuutuskirjakaan ollut voimassa ulkomailla
kuoltua. T��ll� minua odotti miljoonani tai ainakin puoli, en
todellakaan tied�, paljoksiko h�net arvioidaan. Tarvitsin vain tulla ja
ojentaa k�teni. Min� tiesin kyll� uppoavani samalla, kun nousen,
hukkuvani samalla, kun pelastun, se oli siveellinen itsemurha, mutta
samalla itseuhri, siis kuitenkin jonkinlainen ansioty�, niin, miksik�
ei suurty�kin minun puoleltani. Kuvittelin, ett� ainakin te, toverini,
sen ymm�rt�isitte ja tunnustaisitte minun panneen itseni uhriksi
toveruuden alttarille. Ajattelin, ett� vaikka tarkoitus ei pyhit�k��n
keinoja, on sittenkin tapauksia, joissa se sen tekee. Ett� vaikkakin
yleens� tuomitsisitte tekoni, t�ll� kertaa sen sittenkin antaisitte
anteeksi vaikuttimien vuoksi.

--En usko, ett� vaikuttimesi olivat noin jalot. Koetat turhaan

koristella niill� tekosi rumuutta. Sin� teit sen, koska ajattelit:
�jostakinhan minunkin t�ytyy el��, jos kerran aion el��, ja niin sin�
nait rikkaan tyt�n rahojen vuoksi. Teet niinkuin tuhannet ennen sinua:
nait rikkaan rahojen t�hden, el��ksesi.

--Se ei ole totta--ei, ei, sit� se ei ollut!

Purkaus oli niin kivukas ja vilpit�n, ett� heti kaduin ja tahdoin

peruuttaa, mit� olin sanonut.

--Anna anteeksi, sanoin ja ojensin h�nelle k�teni.--Minulla ei ollut

oikeutta sellaiseen otaksumiseen.

H�n ei tarttunut k�teeni, oli yht'�kki� kokonaan toinen, katsoi minua

kiinte�sti silmiin ja virkkoi:

--Ei, sin� olet sittenkin oikeassa. T�ytyih�n minun el�� tavalla tai
toisella. Minussa on jokin luonteen tahra. Olen aina ollut heikko,
kevytmielinen, suuri raukka ja pelkuri. Olin kuitenkin luullut olevani
ainakin rehellinen mies. Olen ainakin koettanut. Nyt en ole edes
sit�k��n.

Mit� min� sanoisin siihen? Jotakin sanoakseni sanoin, ett� niit�

semmoisiahan on maailma t�ynn�, valitettavasti kyll�--tarkoitin, ettei
h�nen siis tarvinnut pit�� itse��n huonompana, kuin ihmiset yleens�
ovat.

--Mutta min� en saa olla semmoinen! kimposi h�n taas. Semmoinen en saa
olla, sit� v�hemm�n, kuta enemm�n on niit�, jotka sit� ovat. Olitte
t�ysin oikeassa. Ainoa lopullinen vaikuttimeni oli se, mink� sanoit.
Olen pahempi kuin varas, olen v��rent�j�. Olen tieten tahtoen mennyt
sitoumukseen, jonka tiesin mahdottomaksi t�ytt��. Olen tietoisesti,
harkitusti pett�nyt. En ole koskaan ennen semmoista tehnyt.

Semmoinen h�n aina oli, l�ik�hdellen ��rimm�isyydest� toiseen. Olisin

miltei kernaammin suonut, ett� h�n ei olisi antautunut n�in pian, vaan
taistellut viimeiseen asti.

--Mutta jos kerran olet tuolla kannalla, voithan purkaa ja peruuttaa!

Mutta se ei k�ynyt p�ins� sek��n.

--Mit� se en�� hy�dytt�isi, ei tehty siit� en�� tulisi tekem�tt�m�ksi.

Enh�n voisi en�� kohentua omissa silmiss�ni enk� teid�n. Sanoisitte:
�Sai velkansa anteeksi ja j�tti samassa tyt�n, otti h�net rahan vuoksi
ja j�tti h�net rahan vuoksi.� Se olisi kaksinkerroin katala teko. Ja
tytt� sitten, vaivainen raukka.

--Ota h�net sitten ja anna asiain menn� menojaan. Hellyydell�,

hyvyydell� ja hienolla kohtelulla voit ehk� lopulta sovittaa paljon,
ehk� kaikenkin.

--Ei valheella voi mit��n sovittaa. Eik� voi valehdella ja teeskennell�

kautta pitk�n el�m�n. Ja mist� min� tied�n, etten pet� h�nt� jo
huomenna, ja etten joskus ly� h�nt�, kun h�n tahtoo minua l�hesty�?
Teen hullusti, kuinka tehnenkin. N�en ainoastaan yhden ainoan keinon.
--Mink� keinon?

--Minun ei olisi pit�nyt en�� ollenkaan palata. Miksi en hyp�nnyt

Atlanttiin hiiliruuman ikkunasta, niinkuin jo olin p��tt�nyt. Tuuli
j��hdytti p��ni, ennenkuin ehdin tunkeutua ulos. Se olisi ollut oikea
ratkaisu silloin ja olisi yh� viel�kin.

Tuo oli minusta tekeytymist�, sit� minulle kaikkein vastenmielisint�,

ja �rsytti minua. Sanoin r�ike�sti ja ylenkatseellisesti:

--Et sin� sit� sill� tavalla kuitenkaan ratkaise, mit�s sit�

uskotteletkaan!

--Kuinka voit niin sanoa?

--Koska se, joka semmoisesta puhuu, ei koskaan sit� tee.

--Niink� luulet?

--Sin� tulet ratkaisemaan sen kokonaan toisin. Sanonko, kuinka sin�

tulet t�m�n ratkaisemaan, sittenkuin tuuli tuolla ulkona viel� kerran
on j��hdytt�nyt otsasi ja tehnyt sinulle saman palveluksen kuin silloin
Atlantilla? Sin� otat tyt�n, saat h�nen rahansa ja pid�t ne hyv�n�si.
Varakkaana miehen� sin� tulet j�rjest�m��n el�m�si vaimoosi n�hden
verrattain helposti. Kiitollisuudentunteesi ja hell� luontosi tekee
sinulle helpoksi teeskennell� h�nelle tunteita, joita sinulla ei ole.
Itsellesi hankit korvausta muualta siihen, mik� sinulta kotona puuttuu.
Et tule h�nt� ly�m��n, ainoastaan pett�m��n. Se on kyll� julkinen
salaisuus kaikille muille paitsi h�nelle. Jos joku h�nelle siit�
kertoo, ei h�n usko semmoista omasta rakkaasta ukostaan. Mutta ei
kukaan sinua siit� soimaa.

--Niink� sanot?

--P�invastoin on maailma sen johdosta sinua kohtaan miltei

my�t�tuntoisella kannalla. Olisihan pikemmin ihme, jos h�neen
tyytyisit. Jos ket� tuomitaan, niin tuomitaan vaimoasi. Se oli oikein
h�nelle, kuka k�ski h�nen, mokomankin variksenpel�tin, ostaa itselleen
kaupungin komeimman pojan, k�ytt�en hyv�kseen h�nen tilap�ist�
ahdinkoaan.

--Niink� sanot?

Joka kerta, kun h�n sanoi: �Niink� luulet? Niink� sanot?� oli, niinkuin
h�n olisi sanonut: �Ly�, ly� viel�!�--Ja min� l�in tahallani,
liioitellen, ter�stellen, paisutellen, sill� oikeastaan niin totista
tarkoittamatta.

--Meid�n, sinun toveriesi tuomio sinua ehk� aluksi painaa, mutta sin�
luot sen painon pian hartioiltasi. Huomaat, ettet kuollutkaan heid�n
ylenkatseestaan ja ett� aivan hyvin voit el�� ilman heid�n
kunnioitustaan. Alussa sin� meit� kartat ja me sinua. Mutta sinusta on
tullut huomattava henkil� yhteiskunnassa ja omassa puolueessasi.

--Min� en kuulu mihink��n puolueeseen.

--Mutta tulet kuulumaan ... varakas mies kiinnitet��n v�kisinkin

semmoiseen. Sin� teet lahjoituksia, otat osakkeita kansallismielisiin
yhti�ihin, uhraat is�nmaan alttarille, tulet yleist� suosiota ja
kunnioitusta nauttivaksi henkil�ksi, johtokuntien ja
hallintoneuvostojen j�seneksi. Eiv�t vanhat toverisikaan ajan pitk��n
voi olla ottamatta vaikutusta yleisest� mielipiteest�. Tulet meihinkin
n�hden v�hitellen sovittamaan tekosi. Tuomiomme on peruutettu meid�n
siit� melkein tiet�m�tt�mme. Tavataan. �P�iv��, lange nicht gesehen,
kuinkas hurisee?�--�Olisipa hauska kerran taas istua yhdess�.--�Tulkaa
meille jonakin iltana, niin pannaan totiksi ja haukataan suolaa
leip��. Hienot ruuat, viinit, kahvit ja lik��rit. Vaimosi n�ytt��
tyytyv�iselt� ja onnelliselta. Siis kaikki hyvin. Ei kenell�k��n n�yt�
olevan syyt� valittamiseen. My�nn�mme olleemme liian ankarat.
Aamupuoleen y�t� ehk� pid�mme puheenkin sinulle. Meit� vanhoja,
kuivettuneita maistereita ei ole herkuilla eik� hienoilla viineill�
pilattu. Olemme niin herkki� ja herttaisia, sulamme niin helposti,
etsimme kaikesta parhaan puolen. �Voi sinua, vanha veikko!� Totta
kyll�, sin� nait rahojen vuoksi, mutta sinun ja tavallisten
rahannaineiden v�lill� on iso ero. Sin� olet poikkeus. Sin� teit sen
ihanteellisessa tarkoituksessa, toveruuden vuoksi, vaikka sinun ei
olisi tarvinnutkaan. Sin� olit ylpe�, arka kunniastasi, et tahtonut
j��d� velkaan edes parhaille tovereillesi. Nolasit heid�t
pahanp�iv�isesti heid�n jalomielisyydess��n. Juuri kun he olivat
tekem�isill��n komean liikkeens�, teit sin� viel� komeamman. Sin�
poltat rahat, ennenkuin pid�t ne itse. Sinun menettelyst�si kerrotaan
suurella ihastuksella. Meit� nauretaan pinnistettyjen periaatteiden
narreina, donkkijotteina. Jokainen samanlaiseen asemaan joutunut
eteenp�in pyrkiv� mies etsii tilaisuutta tehd�kseen niinkuin sin�.
Sanalla sanoen--niin sin� ratkaiset t�m�n asian.

--Sin� luulet?

--Olen siit� jotenkin varma. Ja teet sen hyv�ss� seurassa, koskapa

mekin lopulta annamme sille siunauksemme, otamme viel� kerran
tuhlaajapojan syliimme. Puheita, periaatteita, ohjelmia, kauniita
sanoja, t�ytel�isi� teorioja--kurjuutta, raukkamaisuutta,
puolinaisuutta--semmoisia me olemme!

--Oletko lopettanut?

--Olen, ja olisi kai pit�nyt jo aikoja sitten.

--Ei, sinun piti puhua juuri niin kuin puhuit. Kiitos! H�n koetti
n�ht�v�sti olla tyyni ja v�linpit�m�t�n, vaikka olikin kalpea ja vaikka
h�nen k�tens� vapisi, kun h�n sytytti kynttil�st� sikarin. Se, mit�
olin sanonut, oli kyll� koskenut, vaikkei h�n tahtonut sit� n�ytt��.
Oli hyv�, ett� se oli tullut sanotuksi. Oli hyvin ansaittu l�ksytys,
mink� h�n oli saanut. Ei ollut tarvis ainakaan nyt viel� sit�
lievent��.

H�n oli mennyt ikkunaan, joka antoi merelle, ja avannut sen. Siin�
seisoi mustalla pohjalla liikkumaton, punainen majakkatuli. Ulkona
merell� kohisi maininki j��n reunassa.

--Miksi avaat? kysyin.

--J��hdyt�n p��t�ni, sanoi h�n kaksimielisesti.

--Panehan kiinni--vet��.

H�n sulki ikkunan ja ojensi minulle k�tens� hyv�stiksi. Ovessa h�n

k��ntyi viel� ja virkkoi:

--Min� siis hankin ne rahat jollakin toisella tavalla. Onko hyv� niin?

--Kyll�p� tietenkin.

--Ei miss��n tapauksessa kenenk��n tarvitse tulla k�rsim��n minun

t�hteni.

--Hohhoo--ja, jaa.

En ehtinyt menn� h�nt� saattamaan eteiseen, kun h�n jo oli sielt�

poistunut. Vasta hetken p��st� k�vin katsomaan, oliko ulko-ovi tullut
suljetuksi. L�ysin lattialta kirjekuoren; siin� oli sen ravintolan
leima, jossa olimme olleet. Mit��n osoitetta ei siin� ollut. Se oli
n�ht�v�sti pudonnut h�nen palttoontaskustaan. Panin sen p�yd�lle
toimittaakseni sen h�nelle sopivassa tilaisuudessa.

En tullut menneeksi kaupungille seuraavana p�iv�n�. Sit� seuraavana

luin lehdist�, ett� h�n--oli hukkunut. H�nen lakkinsa oli ensin
l�ydetty railon reunalta, joka pidet��n auki Viaporin salmien ja
Hietalahden v�lill�. Kun toimitettiin haraus, saatiin ruumis yl�s
samasta paikasta. Tuoreet j�ljet johtivat Ursinin uimahuoneelta suoraan
Gr�haaran majakkaa kohti. Poliisin k�sitys oli, ett� h�n
tapaturmaisesti oli astunut railoon ja uponnut.

Riensin avaamaan kirjekuoren. Siin� oli ravintolan laskulanketille

tehty merkint� h�nen velastaan meille korkoineen vuoden loppuun ja
omistajalle siirretty henkivakuutuskirja, jonka sis�lt� melkein
markalleen vastasi meid�n saatavaamme. Paperin toiselle puolelle oli
kirjoitettu:--�Ei kenenk��n tarvitse k�rsi� minun t�hteni. Nyt menen
is� Aabrahamin helmaan.�

* * * * *

Olimmeko ajaneet h�net kuolemaan? Oliko meill� syyt� soimata itse�mme

siit�?

Mist� tuo mies sittenkin oli saanut voimaa tuohon tekoonsa?

Urhoollisuudestaanko vaiko pelkuruudestaan? Tarpeestako n�ytt�� meille,

millainen h�n oikein oli? Her�nneest�k� kunniantunnostaan?
Mahdottomuudestako el�� tyt�n kanssa? S��list�k� tytt�� kohtaan?
Suurinko sankari vaiko suurin raukka?... Ne ovat vain otsakkeita kaikki
n�m�, ne eiv�t mit��n selitt�isi, vaikka niihin saisikin vastauksen. En
ymm�rr� sellaista enk� osaa sit� eritell�. Olen vain n�hnyt ilmi�n ja
kertonut sen.

�LALLU�.

Lienev�tk� lapsuudenajan ilot ja surut suuremmat kuin muiden

ik�kausien, mutta ainakin s�ilyy muisto niist� kauemmin ja
voimakkaammin kuin my�hemmist� el�myksist� ja mielenliikutuksista. En
muista koskaan iloinneeni hillitt�m�mmin, surreeni ep�toivoisemmin ja
tunteneeni syvemmin kuin kaikkein varhaisimmassa lapsuudessani. Kyll�
kai aivot ovat koonneet itseens� kaikki muutkin kuvat el�m�n taipaleen
varrelta, ahtautuneet t�yteen n�kemyksi� ja kokemuksia ja liikutuksia,
toinen toisensa taa, toinen toistaan tiiviimmiksi kerrostumiksi, mutta
kun niit� useinkin on vaikea saada esille erottautumaan toisistaan,
loistaa lapsuudenmuisto niiden yli kuin revontuli pimeimm�n pohjolan
perilt�.

Eik�h�n lapsen voimakkaimpia tunteita liene yst�vyys ja kiintymys? Ne

ainakin min� l�yd�n s�ilyneimpin� ja tavattoman miellytt�vin�
muistojeni vanhoista varastoista.

Varhaisin muistoni ei ole �iti eik� is�, joiden hahmot vasta my�h��n
selvi�v�t eteeni, vaan hoitajani Pikku-Liisa ja er�s minua vanhempi
poika, jonka kanssa tein ensimm�isi� retki�ni ulos maailmaan ja sain
siit� ensimm�iset vaikutelmani. Maailma ei ollut siihen aikaan suuri.
Sen minulle tunnettu osa oli suureen j�rvenselk��n pist�v� niemi, jonka
tuntemattomasta maailmasta erotti raja-aita, mink� sis�puolella oli
pappila peltoineen, pihoineen, niittyineen ja kotihakoineen, ja
ulkopuolella suuri ulkomets�. Mutta se maailma oli siit� huolimatta
t�ynn� ihmeellisyyksi�, n�ht�vyyksi�, kokemuksia ja mielenliikutuksia.

* * * * *

Olen kai tuossa noin nelj�n viiden vuoden vaiheilla. Seison polvillani
tuolilla, nen� litistettyn� ikkunaan, jonka j��h�n olen saanut
huoutuksi sen verran sulaa, ett� voin n�hd� ulos. Olen t�ysiss�
matkatamineissa ja odotan, milloin �hevonen� ajaa rappujen eteen. Sit�
ei viel� n�y, mutta liiterin ovi on jo auki. Kohta se tulee... Sen
kaiken muistan, jopa n�enkin, vuosikymmenien takaa, samoin kuin senkin,
ett� koivut pihamaalla kahden puolen porttikujaa ovat niin huimaavan
korkeat, ett� latvat ja pilvet n�ytt�v�t sekaantuvan toisiinsa... On
kova pakkanen. Minut on puettu kaikkein l�mp�isimpiini, minulla on
lammasnahkalakki ja korvalaput, jotka on sidottu nauhalla leuan alle,
harmaa sarkanuttu ja niskanauhassa riippuvat kintaat.

Nyt se puhaltaa ulos liiterin mustasta ovesta. Se �ylpeilee�, s.o.

ky�mistelee kaulaansa, pys�htelee ja karkailee. Min� tied�n, ett�
saverikot ja liisteet ritisev�t ja aisatiuku soi vimmatusti, vaikka en
kuulekaan mit��n kaksinkertaisen ikkunan ja korvalappujeni l�pi. Min�
jo karkaisin vastuuseen, mutta en saa, sill� on sovittu, etten tule
ulos, ennenkuin kuuluu hirnunta rappujen edest�. H�n saapuu siihen,
hirnaisee, muljauttaa silmi��n ikkunaan ja kun n�kee minut, kuopaisee
jalallaan. N�en sen naamasta, ett� se panee: �Iihahah!� Siit� min�
tied�n, ett� saan tulla. Min� luisahdan alas tuolilta ja kaadan sen,
t�rm�isen k�det ojona oveen ja sys��n sen selkosel�lleen enk� pane
kiinni, kuulen avaimen putoavan, mutta en v�lit�, laukaisen kylm�n
porstuan l�pi rappusille ja komennan niin vihaisesti kuin voin: �Ptruu!
Polle! Ptruu! Soh!�--sill� se on n�ytt�nyt aikovan l�hte� ilman minua.
Se tottelee heti, per�ytyy, hillitsee itsens� kokonaan, pudottaa
yht'�kki� aisat maahan ja py�r�ht�� minua peittelem��n ja asettelemaan
mukavasti kelkkaan. Sitten se antaa minulle ohjakset, jotka kulkevat
sen kainalojen alitse niskan taa, ottaa aisat maasta ja muuttuu taas
hevoseksi, odottaen nyk�isy�ni ja k�sky�ni.

--Ev�s j�i, �lk�� menk�! huutaa kaitsijamummu Pikku-Liisa ovessa ja

juoksuttaa nyytyn seville jalkojeni v�liin ja sanoo varottaen:--Lallu
ei vain saa kaataa.

--Pollehan se on, panen min� n�rk�styneen� vastaan.

Lalluhan se kuitenkin oikeastaan on, kappalaisen poika, kun min� h�nen
is�ns� apulaisen. H�n on minua koko joukon suurempi poika, roteva,
voimakas ja paksupohkeinen pieksujalka. H�nell� on iso, punainen tukka,
josta saa vet�� niin paljon kuin tahtoo, kesakoiset punakat kasvot,
pystynen�, kulmakarvat vaaleammat kuin iho, pienet, tavattoman
hyv�ntahtoiset ja aina yst�v�lliset porsaansilm�t, niin ett� min�
uskallan riuhtoa h�nt� suitsista kuinka paljon tahansa, kun sille
p��lle satun, ja huutaa ja �rjy�, aivan niin kuin Matti oikealle
Mustalle Ruunalle.

Lallulle saa �rjy�, mutta min� en �rjy muuta kuin suotta. Sill� min�
rakastan h�nt� sanomattomasti, enemm�n kuin ket��n muuta ihmist�
maailmassa, enemm�n kuin hoitaja Liisaa ja �iti�kin. H�n ei ole
ainoastaan ihminen, joka hoitaa hell�sti ja niist�� nen�t ja puhdistaa
lumet ja haastelee ja nauraa ja osaa naurattaa, vaan h�n on sen lis�ksi
hevonen, joka vet�� ja hirnuu. H�nell� on hevosen voima ja ihmisen �ly
ja ymm�rrys. Olo h�nen kanssaan tuntuu turvallisemmalta kuin �idin ja
hoitajan kanssa. Se on toisenlaista, jotakin aivan erikoista
turvallisuutta. Heid�n on kaikki pehme��, k�det, povi, polvet. Lallulla
on kaikki lujaa, j�ntev��. Eik� h�n kuitenkaan k�ske eik� m��r�ile
niinkuin ne, vaan tottelee ja toimii nurkumatta, vastustelematta
saamiensa ohjeiden mukaan. (�Nyt tuonne! Nyt tuonne!�) Ei h�n ik�vysty
eik� haukottele eik� koeta suotta huvittaa silloin, kun ei ole
itsell��n hauska, ei koneellisesti lallattamalla tai hihitt�m�ll�,
niinkuin vain pikkulapsia huvitetaan. H�n k�sitt��, ett� on ero
pikkulapsen ja pikkupojan v�lill�.

L�ht� pihasta tapahtuu, niinkuin sen aina t�ytyy hyv�ll� hevosella:

puhaltautumalla t�yteen laukkaan, niin ett� selk� suloisesti retkahtaa
ja k�y kuin vihuri selk�piin l�pi. Mutta sitten vauhti pian hiljenee,
sill� meill� on t�n�p�iv�n� pitk� matka edess�, koko p�iv�n taival,
ehk� ollaan y�t�kin t�ll� matkalla, ehk� palataan vasta viikon p��st�.
Ennen on k�yty vain Riihel�ss� ja Rajaportilla saakka, mutta nyt on
m��r� k�yd� edemp�n�, Oulussa asti. Min� tied�n, ett� Oulu on kaupunki,
josta tuodaan suolaa ja sokeria ja renikoita ja ett� sinne on
kaksikymment�viisi penikulmaa. Min� tied�n, mit� on suola ja sokeri ja
renikat, mutta min� en tied�, mit� on kaupunki. Min� tied�n, ett�
Rappulasta Porttilaan on penikulma ja ett� toinen peninkulma on
Porttilasta Tuulimyllyl��n ja kolmas Riihel��n ja nelj�s Rajaportille,
mutta min� en koeta kuvitellakaan, kuinka paljon on kaksikymment�viisi
peninkulmaa.

Eilen oli jo v�h�ll� tulla l�ht� Ouluun, mutta Rajaportilta t�ytyi

k��nty� takaisin, kun ei ollut v�llyj� eik� ev�st� ja kun rupesi
jalkoja paleltamaan.

Ei puhuta mit��n, sill� Polle ei saa puhua, ainoastaan hirnua

juostessaan ja syyt�� jalkopohjistaan lunta silmille, ollakseen oikea
hevonen. Lev�ht�ess� ja sy�tt�paikoissa min� kuitenkin sallin Pollen
muuttua Lalluksi, rengikseni, joka tekee, mit� min� k�sken, ja joka
siit� palkkioksi saa sy�d� minun ev�it�ni ja ryyp�t� maitoa pullosta.
Saapi se juoda kahviakin, jos Meik�l�ss� ja Heik�l�ss� sattuvat
keitt�m��n. Mutta kun min� sanon: �Soh Polle!� ja maiskautan, t�ytyy
sen heti muuttua hevoseksi.

Me kuljemme n�in alkutaipaleesta vain tuttuja seutuja. N�m� ensimm�iset

paikat ovat monesti ennen k�ytyj�, mutta nyt ei ole aikaa niiss�
virkailla, nyt t�ytyy rient��. Hurautetaan koivujen alitse ja
Ison-Porttilan l�pi pihan, sitten kuljetaan Elo-Aittalan talon editse.
Siell� ei asu muita kuin hiiri� ja siell� on kissa is�nt�n�.
Tuulimyllyl� j�� vasemmalle ja on aina j��nyt, sinne ei saa menn�, sen
siipi saattaisi tarttua takin helmaan ja kiepauttaa niin korkealle,
ettei milloinkaan tulisi takaisin. Kun ollaan siin�, on kuljettu kaksi
penikulmaa.

Siin� on alam�ki pet�jik�n l�pi ja Polle rietautuu menem��n niin, ettei

tahdo kelkassa pysy�. Riihel�n talot n�kyv�t! Riihel�ss� on kolme
taloa: Vanha-Riihi, Uusi-Riihi ja Ruumenlato. Vanha-Riihi on minun
taloni, min� olen sen is�nt�, minun t�ytyy v�ltt�m�tt� k�yd� sit� joka
p�iv� katsomassa. �Ptruu, Polle!� Vanha riihi l�mpi��. Varpuslauma
pyr�ht�� sen edest� katolle. Puimavarsta riippuu oven p��ll� ja pit��
sit� raollaan, jotta savu p��sisi ulos. Minun t�ytyy k�yd� katsomassa,
onko siell� kaikki, niinkuin pit��. Kiepahdan sis��n korkean kynnyksen
yli. Savu on melkein lattian tasalla, ja minun pit�� paneutua
vatsalleni, jottei se pist�isi silm��n. Lyhteet risahtelevat savun
sis�ss� ylh��ll� parsien p��ll� ja pitk� t�hk�olki riippuu alas. Suuret
puut palavat kumeasti paukahdellen uunissa. Siin� on sanomattoman
suloista ja l�mmint� ja salaper�ist�. Ja minulta unohtuu kaikki muu.

Polle hirnahtaa, mutta min� en ole tiet�vin�ni. Antaa sen vain hirnua,
min� vain katselen, kuinka tuli sy� suuria puita. Se haastaa sy�dess��n
jotakin, jota en oikein ymm�rr�. Polle hirnahtaa toisen kerran. Sill�
on kiire Ouluun. Tekisi mieli viel� kuunnella tulen puhetta, mutta
t�ytyy kai kuitenkin l�hte�.

Oikeastaan min� en en�� v�litt�isi l�hte� koko Ouluun, Oikeastaan olisi

paljoa hauskempi riisua Polle Lalluksi ja menn� sen kanssa Olkilatoon
heitt�m��n kuperkeikkoja katosta lattiaan niinkuin eilen ja ennen.
Polle n�ytt�� olevan hiukan �ksyll� p��ll�, ravistelee aisojaan ja
kaapii lunta jalallaan. Ei aina tied�, onko se sill� p��ll� oikein vai
suotta. Min� tuskin saan sen p��stetyksi ja hyp�tyksi rekeen, kun se
puhaltaa menem��n, niin ett� on v�h�ll� paiskata riihen nurkkaan. Min�
�rj�isen: �Ptruu!� Silloin se pys�htyy kokonaan, niin ett� olen lent��
suulleni. Min� sanon: �Soh!� ja silloin se taas kyll� l�htee, mutta
l�nkytt�� laiskasti ja vastahakoisesti. Enk� min� saa sit� mitenk��n
parantamaan vauhtiaan: v�h�n nyk�isty��n se taas vain l�nkytt��.

Riihel�n takaa alkaa pet�jikk� ja pitk� taloton taival. Polle ei n�y

v�litt�v�n minusta v�h��k��n. Ei k��nn� kertaakaan p��t��n j�ljelleen
p�in. Min� tahtoisin puhua sen kanssa, mutta enh�n saa puhua, kun min�
itse olen kielt�nyt, ett� aisoissa ollessa ei saa puhua, vaikka min�
kuinka siihen houkuttelisin. Tuntuu kuin olisi kauhean kauan siit�, kun
l�hdettiin Riihel�st� ja viel� kauemmin siit�, kun oltiin kotona. Minua
alkaa arkiuttaa ja pelottaa. Tuolla n�kyy Rajaportti, mutta kauhean
pitk�n matkan p��ss�, eik� se ole viel� puolimatkassakaan Ouluun.

--Lallu! sanon min�, mutta se ei ole kuulevinaankaan.--Polle!--nyt se

kyll� tuntee nimens� ja k��nt�� v�h�n p��t��n ja katsoa muljauttaa,
mutta ei viel�k��n mit��n virka. Min� tahtoisin jo k��nty� takaisin,
mutta en saa sit� sanotuksi.

--Saat sin� sanoa jotakin, jos tahdot. Mutta se vain ravistaa p��t��n
ja painaa eteenp�in. Kuta kauemmaksi tullaan, sit� hylj�tymm�lt�
tuntuu. Riihel�� ei en�� n�y eik� muutakaan kotipuolta. On sit� vaille,
etten pillahda itkuun. Siell� saattaa olla isoja koiria ja irtonaisia
isoja h�rki� ja �k�isi� p�ssej� ja jos mit�.--Olen viel� sill�
ik�asteella, ett� kaikki tuntematon ja tietym�t�n peloittaa. Poika
pyrkii seikkailuihin, lapsi karkaa kotiin, niin pian kuin tuntee uutta
ja outoa. Pellon takaa, rannasta, marjamets�st� h�n rient�� pihaan,
tupaan, kun n�kee vieraiden tulevan, ja karkaa uunille pappiakin
pakoon. H�ness� on pes�vaisto voimakkain tunne, niinkuin ketunpojalla,
joka kyll� uskaltaa pes�n suulle leikkim��n, mutta ei koskaan loittone
siit� sen edemm�, kuin ett� v�himm�nkin risahduksen tai oudon ��nen
kuultuaan ehtii sis��n. Kuta l�hemm� Rajaporttia tulemme, sit� enemm�n
mielt�ni ahdistaa. Siin� on korkea, luja pisteaita. Sen tuolla puolella
on ulkomets�, synkk� ja sakea. T�t� edemp�n� en ole koskaan k�ynyt. Se
on minulle maailman laita. Polle pys�htyy yht'�kki� ja sanoo:

--Kah, siin�p� on kulkenut susi menn'y�n� aitovartta ... tuoss' on

istua vokottanut, mutta eip�s ole viel� uskaltanut tulla ver�j�st�
sis��n.

Min� en ole koskaan n�hnyt sutta muuten kuin kuvassa, mutta min�
tied�n, ett� se ottaa koiria ja sy� pieni� poikia. Ja parahtaen kohti
kurkkua itkem��n min� huudan ja vaadin, ett� meid�n on hetipaikalla
k��nnytt�v� takaisin ... �ja jos sin� et l�hde, niin sin� olet paha
poika ... ja min� l�hden yksin kotiin �idin luo�... Tai min� hypp��n
pois kelkasta ja alan juosta tiet� pitkin. Mutta Lallu saavuttaa minut
ja nostaa minut kelkkaan ja min� tunnen viel�kin h�nen voimakkaan
otteensa, ja kuinka h�n hell�sti rauhoittaen pyyhkii kyyneleni ja
puhdistaa nen�ni ja iloisesti hirnahtaen ja hassutellen ja hyppien
kiid�tt�� minua takaisin--ja ennenkuin tied�nk��n, alkavat taas
Riihel�n talot n�ky�.

--Menn��nk� Navettalan kaupunkiin?

--Menn��n! Hei, menn��n!

Ja pellon poikki h�n karkuuttaa minut sinne. Matti tulee vastaan

Mustalla Ruunalla tyhj�� hein�h�kki� ajaen. Syntyy sama jokap�iv�inen
juttu:

--Vaihdetaanko hevosia? kysyy Matti.

--Vaihdetaan vain, sanon min�.

--Paljonko maksat p��llisi�? kysyy Matti.

--Mink�t�hden?

--Sent�hden, ett� minun hevoseni on puolta parempi kuin sinun.

--Mink�t�hden?

--Sent�hden, ett� minun hevosellani on nelj� jalkaa ja sinun

hevosellasi vain kaksi.

--Paljonko tahdot?

--Kolme sataa.

--Helpota kahteen.

--En helpota.

--Olkoon menneeksi. Tuoss' on.

P��llisten maksu tapahtuu niin, ett� min� kolme kertaa paiskaan
kintaani h�nen rukkaseensa, yhden paiskauksen jokaista satamarkkasta
kohti. Mutta kun kauppa on tehty niin kuuluu my�skin asiaan, ett� Matti
alkaa sit� katua, ruopii korvallistaan ja pyyt�� ett� se purettaisiin.

--Paljonko maksat purkajaisia?

--Kaksi sataa.

--Liika v�h�n.

--Kolme sitten.

--P��st� rahat.

Purkaminen tapahtuu niin, ett� Matti nyt vuorostaan lupsauttaa minua

k�teen, ensin p��llisiksi ja sitten purkajaisiksi, kuusi kertaa. Ja
niin me taas jatkamme kukin hevosellamme.

Navettalan kaupungissa on paljon taloja ja paljon asukkaita. Siin� on

monenmoisia sokkeloita ja teit�. Kuljetaan sen ymp�ri, menn��n kujaan,
ajetaan ladon ja sikopahnan v�lisest� solasta. Ajetaan yl�sillalle ja
sielt� takaisin hirve�� my�t�m�kivauhtia. Min� tied�n, ett� Oulun
kaupunki on samanlainen kuin Navettalan kaupunki, vaikkakin paljoa
suurempi. Riisun Pollen Lalluksi, sill� on turvallisempaa menn�
navettaan h�nen kanssaan kuin yksin. Ei ole hyv� menn� navettaan yksin.
Vaikka iso h�rk� siell� onkin kiinni, on se kuitenkin h�rk�.

L�hinn� l�mpi�v�� riiht� on navetta minusta maailman hauskin paikka.

Siell� on niin mukavaa ja pehmoista havuilla ja pehkuilla t�ytetyll�
lattialla. On kuitenkin varminta pit�� Lallua k�dest�, sill� voisihan
tapahtua, ett� h�rk� p��see irti. Kuta lujemmin min� puristan Lallun
k�tt�, sit� paremmin pysyy h�rk� kiinni. Nyt se makaa eik� ole
n�kevin��nk��n. Niill� n�ytt�� kaikilla olevan niin hyv� olla kuin
kissalla vasussa. Ei kuulu muuta kuin m�rehtimist�. Koko navetta
m�rehtii. Leuat liikkuvat edestakaisin, sitten joku leuka pys�htyy, ja
silloin n�kyy niinkuin joku mukula liukuisi kurkkua my�ten alas. Sitten
ne taas alkaa. Ison navetan toisessa p��ss� on pikkunavetta,
lamponavetta ja vasikkain karsina. Oikeastaan min� pyrinkin sinne.
Siell� on kuin lasten puolella, tuttavallista ja turvallista. Ei minua
peloita yht��n, kun vasikka nousee ja k�yrist�� selk�ns� ja
venytteleikse ja nostaa h�nt��ns�. Uskallanpa koetella sen turpaakin ja
antaa sen nuolaista k�tt�ni. Lampaat ovat kuin vertaisia, melkein kuin
leikkitovereita. Tekisi mieleni heid�n mielikseen pureskella kerppuja
yhdess� heid�n kanssaan, ne ovat varmaan makeinta ruokaa maailmassa.

Kana makaa seimess�. Lallu nostaa sit�, sen alla on valkea muna. V�h�n
p��st� se nousee ja lent�� kaakattaen orrelle, ja nyt siell� on kaksi
munaa. Lallu seisoo silm�t py�rein� ja ihmettelee, mist� se sinne tuli.
Min� en tied� eik� h�nk��n tied�, se vain tuli. Enk� koetakaan etsi�
syyt�. Lapsi ei kysy syyt�, ainoastaan toteaa ja tyytyy. Voisi tapahtua
mit� tahansa enk� min� sit� ihmettelisi.

--Oletko n�hnyt lehm�n lent�v�n? kysyy Lallu.

--En, sanon min�,--mutta min� muistan, ett� min� heti aloin kuvitella,
kuinka se tapahtuisi.
--Min� olen, sanoo Lallu.

--Mitenk� se lensi?

--Puiden latvojen p��ll�.

--Minnekk� se lensi?

--Niittylatoon.

--Ovestako sis��n?

--Ovesta, ja sitten se rupesi sinne maata ja s�i, ja kun se oli sy�nyt

mahansa t�yteen, niin se lensi yl�luukusta ulos.

Olin heti t�ysin selvill� siit�, kuinka se oli tapahtunut.

--Ent� sitten?

--Sitten ei mit��n.

Istumme siin� l�mpim�ss� navetassa ja tuumailemme edelleen ja imemme

ev�snekkuja posket pullollaan.

--Mik� lehm� se oli?

--Tuo Omena.

--Etk� ole n�hnyt Punikin lent�v�n?

--En.

--Min�p� olen.

--Mitenk� se lensi?

Min� kerron n�hneeni Punikin lent�v�n--aivan niin kuin Lallu oli

kertonut Omenan lent�neen.

--Olen min� n�hnyt koko karjankin lent�v�n, parvessa niinkuin varikset.

--�l� narraa.

Se ei merkitse sit�, etten uskoisi, vaan p�invastoin, ett� min� uskon.

--Muniiko lehm�lintu?

--Munii se.

--Ent� h�rk�lintu?

--Munii sekin.

--Sill� mahtaa olla hyvin suuri muna.

--Pit�isi olla suuri se pata, jolla sen munia keitt�isi.

--Saunan kokoinen kattila.

--Suuri pit�� olla sekin, joka ne s�isi.

Koetan kuvitella, kuinka suuri sen pit�isi olla, joka s�isi h�rk�linnun
munia niinkuin min� kananmunia, mutta silloin yht'�kki� nousee h�rk�
yl�s siell� navetan toisessa p��ss�. Koko muu navetta tekee samoin. Ne
tuhkivat ja kalistelevat kytkyit��n.

--Ota minut syliin...

Lallu kantaa minut ovelle. Min� k�prist�yn h�nen kaulaansa ja tunnen

suloisen turvallisuuden tunteen niveliss�ni varpaihin asti. T�ytyy
kulkea ihan h�r�n ohitse.

--Taputa Ukkoa lautaselle.

Min� irroitan toisen k�teni Lallun kaulasta, kurkottaun ja taputan kuin

taputankin. Se on uroty�, min� tunnen tekev�ni jotakin aivan
erinomaista ja min� ihmettelen itse�ni, etten sen enemm�n pelk��. Min�
teen sen, vaikka selk�piit�ni karmaisee ja poskissa kihelm�i, niinkuin
silloin, kun minua saunassa valellaan haalealla vedell�.

Ennenkuin taas muutan Lallun Polleksi, mietimme, mihin sitten menemme.

P��tet��n ajaa ensin Meik�l��n ja sitten Heik�l��n, aivan niin kuin
eilen, ja sittenp�h�n n�hd��n minnek� sielt�.

Meik�l� on meid�n rakennus, miss� on tupa toisessa p��ss�, porstua

v�h�. Heik�l� on heid�n rakennuksensa. Me emme aja isoa tiet� pihaan,
josta olimme l�hteneet, vaan takatiet� aittojen ja liiterien solitse,
joihin olemme tehneet omat uramme, takapihalle takarappujen eteen.
Tulemme kuin vieraaseen taloon, jossa emme tunne ket��n eik� kukaan
tunne meit�. Menemme tupaan, istumme penkille p�yd�n ja oven v�liin. Se
ei ole Liisa, joka ottaa leipi� uunista, vaan jonkin vieraan talon
em�nt�.

--Mist� kaukaa on vieraat? se kysyy.

--Hinttulan Tinttulasta.

--Hinttulan Tinttulasta.

Lallu keksii joka kerta uuden kummallisen nimen ja min� kertaan sen.

--Minnek� kauas on matka?

--Rittulan Ratulaan.

--Rittulan Ratulaan.

--Saisiko talosta ryypp��mist�?

--Saahan sit� ja saa ruokaakin, jos haluttaa.

--Meill� on itsell�mme ev�s.

Liisa haastattelee minua niinkuin aikamiest� ja min� vastaan samaan

tapaan.

--Kuka se on t�m� toinen mies?

Hauskuus on siin�, ettei Liisa ole tuntevinaan Lallua, mutta varsinkin
siin�, ett� h�n sanoo: t�m� toinen mies.

Me sy�mme voileip�mme ja ryypp��mme maitoa. Piiat kulkevat edestakaisin

joissakin tavallista t�rke�mmiss� hommissa. T�ti Laurakin on taas
tullut. Se on suntion em�nt�. Se tuli jo eilen. Se on se, joka tuo
pieni� lapsia joka taloon, niin pian kuin kerki��. Se makasi viime y�n�
�idin kamarissa ja minun t�ytyi maata toisessa kamarissa is�n s�ngyss�.

Sitten me l�hdemme taas, menemme Meik�l�st� Heik�l��n, heid�n

pytinkins� p�itse heid�n puutarhaansa, jossa meill� on lumilinna ja
monenmoisia teit� ja polkuja puiden ja marjapensaiden lomitse. Sinne
katsoo meit� ikkunasta ja ny�kytt�� meille iso valkea parta ja korkea
kalju otsa, jolla on lasisilm�t ja piippu hampaissa. Se on Lallun hyvin
vanha pappa, joka ei milloinkaan tule ulos eik� milloinkaan k�y pihalla
niinkuin muut ihmiset. Toisen kamarin ikkunan edess� on aina valkoiset
uutimet, joita ei milloinkaan siirret� syrj��n. Siell� sairastaa Lallun
mamma. Min� p��sin eilen pujahtamaan h�nen huoneeseensa. H�n makasi
korkeaksi laitetulla s�ngyll�, p��ss��n valkoinen myssy. K�si riippui
rentona alas. Sen alla lattialla vuoteen vieress� oli astia. Laura
hommasi siin� jotakin. Kun se n�ki minut, huusi se vihaisesti: �Viek��
pois se poika.� Min� kuulen suoniraudan napsauksen ja ehdin n�hd� verta
ruiskahtavan paksusta k�sivarresta, mutta sitten minut retuutetaan
pois, vaikka huudan.

--Mink�t�hden sinun �itisi on niin sairas? kysyn min� ikkunan alla.

--Sinunkin �itisi tulee pian sairaaksi, sanoo Lallu.

--Ei tule.

--Kyll� se tulee, hyvin sairaaksi.

--Ei tule ... sin� narraat ... et saa ... min� tahdon kotiin.

--No, ei tule ... ka, ei tule!

Se aikoi narrata, mutta eip�s uskaltanutkaan. �iti ei saa tulla niin

sairaaksi, ett� minut ajetaan pois h�nen luotaan enk� saa olla sis�ll�,
kun h�nest� ly�d��n suonta. Tulemassa ollut itku vaihtuu voiton
tunteeseen. Ja siit� min� yht'�kki� tulen hyvin mahtavaksi, niin ett�
k�sken ja komennan ja riuhdon ohjaksia ja ajan hankeenkin. Polle
tottelee n�yr�sti, kuljettelee minua minne vain vaadin: takaisin
pihaan, tallin ja liiterin taa ja sielt� Meik�l�n ja Heik�l�n solalle,
josta menee tie saunaan ja nuottakodalle ja rantaan.

Siin� h�n yht'�kki� unohtaa olevansa hevonen ja huudahtaa:

--Koivuniemen miehet ovat nuotalla meid�n rannassa!

H�n rient�� t�ytt� karkua sinne saunan editse ja nuottakodan ohi.

Minulta p��see suitset k�dest� ja minun t�ytyy pit�� kelkan laidasta
kiinni pysy�kseni. H�n on kuin pillastunut eik� pys�htyisi, vaikka
pyyt�isinkin. Yht'�kki� h�n p��st�� aisat ja j�tt�� minut kelkkaani
j��lle ja loikkaa avannolle sekaantuen siihen myllerrykseen, mik� siin�
on. Min� en saa selkoa siit�, mit� se oikein on. Se on vain jotakin
k�sien ja hartiain ja jonkin suuren ja m�r�n myllerryst� ja kiihke�t�
polskutusta. Minun kelkkani on luisunut reen viereen, jossa on vasuja
ja kontteja ja jonka edess� seisoo hevonen ja pureksii heini�. Lallu on
minut kokonaan j�tt�nyt, temmannut miehelt� tarpoimen ja polskuttaa
vimmatusti, samalla kun miehet lappavat sit� suurta ja m�rk�� j��lle.
Min� olen niin tyrmetyksiss�ni, etten �ly� edes ruveta itkem��n. Tunnen
ensi kerran sen, mik� sitten niin monta kertaa on uudistunut:
t�ydellisen avuttomuuden, j�lellej��misen, kykenem�tt�myyden pysy�
per�ss� ja olla mukana ja mill��n tavalla ryhty� asiaan. Se on jotakin
omituista, merkillist�, yliluonnollista, outoa touhua, ulkopuolella
minua, minuun niin kuulumatonta, etten ole edes utelias tiet�m��n ja
ottamaan selkoa siit�, mit� se on. Min� tuijotan vain koiraan, jonka
yht'�kki� olen huomannut k�ppyr�ss� j��ll�, ja koetan olla niin hiljaa,
ettei se huomaisi minua eik� tulisi luokseni. Sill'aikaa touhu on
v�hitellen hiljennyt. Ne nostelevat sit� suurta ja m�rk�� j��lt�
rekeen.

--Tule katsomaan, sanoo Lallu.

Kun en saa liikahtaneeksi enk� mit��n sanoneeksi, tulee h�n ja nostaa

minut kainaloista ja asettaa seisomaan vasun viereen, jossa s�tkii
suuria, litteit� kaloja. Min� huomaan ne, mutta viel� enemm�n
kiinnitt�� huomiotani suuri, musta avanto, jonka ��ress� seison. Veden
pinnalla kelluu joitakin pieni� kuolleita kaloja. Isot miehet, joilla
on m�r�t nahkaiset esiliinat ja jotka eiv�t ole minua n�kevin��nk��n,
nostavat kalavasun reen seville ja ajavat pois. Koira nousee ja l�htee
heid�n j�lkeens�. Min� seison yh� siin�, mihin Lallu on minut
asettanut. Se katsoo reen j�lkeen, ne huutavat sille jotakin, se ottaa
jotakin j��lt� ja juoksuttaa heid�n j�lkeens�. Silloin min�, luullen,
ett� se aikoo minut j�tt�� t�h�n avannon reunalle ja menn� heid�n
mukaansa, laukean ja huudan: �Lallu, et saa menn�!� Se ei kuule. Mutta
minulla oli yht� kaamea hetki kuin silloin, kun n�in suden j�let.
Silloin p��sin pakoon, nyt olen siin� kuin naulittuna ammottavan
avannon ��reen. Mutta Lallu tulee takaisin, kantaa minut taaskin
kelkkaan, ja taas uudistuu se sama suloinen tunne, sit� suurempana, kun
h�n minut pyyhitty��n ja siistitty��n vakuuttaa: ��l� sin� pelk��,
enh�n min� toki sinua j�t�.�

Paluumatkalla pist�ymme saunaan. Siell� on jo melkein pime�, paitsi

mit� l�mpi�v� kiuas valaisee lauteiden alle.

--Tuolta sit� sin�kin olet tullut maailmaan, sanoo Lallu.

Min� tied�n sen jo, h�n on jo ennenkin sanonut sen. Min� tied�n v�h�n
lis��kin. Min� tied�n, ett� t�ti Laura k�y ne t��lt� ottamassa, kaikki
maailman lapset, kun ne tulevat, ja viepi ne mammoilleen.

--Min�p� n�in, kun se sinut otti.

--Narraat.

--Sin� juosta vikitit saunasta sit� vastaan, ja min� n�in, mitenk� se

sieppasi sinut syliins� ja vei mammasi luo.

--Etp�s n�hnyt.

--Koskapa olin silloin puutarhan aidan takana viinimarjoja sy�m�ss�.

--Eih�n talvella ole viinimarjoja.

--Silloinpa ei ollutkaan talvi niinkuin nyt, vaan kes�, etk� muista?

Min� alan muistaa--min� muistan aivan selv�sti, kuinka min� tulin
lauteiden alta, kuinka sauna noin l�mpisi, kuinka ovi oli noin
raollaan, kuinka minulla oli paitakin p��ll�, kuinka min� kiipesin
kynnyksen yli ja kuinka Laura t�ti tuli vastaan valkoisessa
y�r�ijyss��n...

Alkaa tulla liika l�mmin ja savukin pist�� silm��n.

Ja sitten min� viel� muistan siit� p�iv�st�, ett� se p��ttyi Lallun

ullakkokamariin. Min� muistan, kuinka h�n sel�ss��n kantoi minut sinne
jyrkki� rappuja pime�n ullakon l�pi. Siell� on minulle jo tehty tila
h�nen s�nkyyns� ja min� j��n y�ksi sinne. Kysyn, miksi min� en mene
kotiin y�ksi? Siksi, ett� sinne on niin pitk� matka, ettemme en��
ehtisi.--Eih�n pihan yli ole pitk� matka.--Ei pihan yli, mutta meid�n
t�ytyy palata vanhoja j�lki�mme, samaa tiet�, jota olimme tulleet,
ensin saunalle, sitten avannolle ja Navettalaan ja Riihel��n j.n.e.
Niinp� niin, nyt min� ymm�rr�n. Olimme aina tehneet niin n�ill�
retkill�.

Meille tuodaan t�nne illalliseksi voileipi�. Huone on ihmeit� t�ynn�.

Sein�ll� on poronsarvet ja pyssy ja teeren kuvia ja jahtitorvi, jota
saan t�ryytt��. Lallu riisuu minut ja panee astialle ja nostaa minut
s�nkyyn selk�ns� taa. Ennenkuin nukutaan, kertoo h�n minulle satuja
veden ukosta, jonka valtakuntaan olisi p��sty nuotta-avannosta, jos
olisi tahdottu, kun vain olisi k��nnetty takki nurin ja pantu hattu
yl�salasin p��h�n. Siell� on suuria saleja ja pitki� pihoja ja
keltaisia hevosia ja sinisi� lehmi� kultaisissa pilttuissa ja
hopeisissa kytkyviss� ja lehm�t lyps�v�t makeata sokerimaitoa, johon
kohoo siirappikermaa.

--Onko siell� susia?

--Siell� on susia, mutta ne ovat niin kesyj� kuin koirat, eik� niit�
tarvitse pikkupoikainkaan pel�t�, koska ne ovat mykki� kuin kalat,
eiv�t osaa haukkua eik� purra, ainoastaan h�nt��ns� heiluttaa.

Kietaisen k�teni Lallun kaulaan. Sen poski ei pist� niinkuin is�n.

Her��n y�ll�. Lallu antaa minulle juomista ja juodessani min� n�en kuun
paistavan ikkunasta sis��n.

Kun aamulla her��n, on Lallu poissa ja vuoteen vieress� seisoo Liisa ja

pukee minut ja vie alas.

--Nyt menn��n katsomaan pikku velje�, joka tuli viime y�n�, sanoo
Liisa.

--Min�p� tied�n, mist� se tuli, saunan lauteiden alta, puhelen min�

pihan yli ment�ess�.--Mutta oliko sill� paita p��ll�?

--Tuon pojan! nauraa Liisa ja tempaa minut syliins� ja kantaa sis��n.

Lallua en sen j�lkeen n�hnyt. En saa muististani h�nest� mit��n kuvaa

senj�lkeen. Luultavasti meni h�n kouluun ja me muutimme toiseen
pit�j��n, ennenkuin h�n kes�ll� palasi.

PIKKU LIISA.
Toinen kaikkein varhaisimman lapsuuteni muistoja on ensimm�inen
hoitajani, Pikku-Liisa. Oli rajaton se lyhytaikainen kiintymys, joka
minulla oli h�nt� kohtaan. H�nen piti aina olla l�heisyydess�ni,
kuultavissa, n�ht�viss� ja koskettavissa. Luultavasti se on yhteist�
kaikille ensiksisyntyneille, joiden on t�ytynyt jo varhain v�isty�
�idin helmoista toisten nuorempain tielt� ja hakea turvaansa h�nen
sijaisensa suojasta niinkuin sorsanpoikasen, joka oman emon tultua
ammutuksi juoksee vett� pitkin sinne, miss� kuulee toisen emon
�nk�tt�v�n, olipa se sitten tavi tai telkk�.

Semmoinen hoitaja on tavallisesti vanhanpuoleinen, lapseton nainen,

joka toisen lasta vaaliessaan my�skin vaalii ja tyydytt�� omaa
tyydytt�m�tt� j��nytt� �idin tunnettaan, mik� h�ness� usein on
kiinte�mpi ja voimakkaampi kuin �idin omaan lapseensa. H�n antautuu
kokonaan hoidettavalleen, noudattaa h�nen mielt��n ja oikkujaan
kaikessa ja pyrkii pyrkim�ll� voittamaan h�nen kiintymyst��n. Lapsi sen
oivaltaa ja palkitsee. Heist� tulee salaliittoutuneita kaikkia muita,
my�skin �iti� vastaan. Mit� �idilt� ei riit� antaa tai mink� h�n
kielt��, sen hoitaja salaa antaa ja my�nt��, ja varsinkin juuri sen.
H�n s��st�� h�nelle oman maitotilkkansa ja voikipenens�, sy� itse
suolaa leip�� ja ryypp�� vett� p��lle. H�n puraisee poikki saamansa
sokerinokareen ja pist�� toisen puolen siit� lapsen suuhun ja toisen
taskuunsa--vastaisen varalle. Aina on h�nell� k�tk�iss��n jotakin hyv��
varattuna �raukalle�. Kun �iti toruu tai kurittaa--kai syyst� kyll�kin
--lohduttaa ja viihdytt�� hoitaja sel�n takana, tai tempaa pahankurisen
kesken kaiken pois ja vie h�net katsomaan jotakin, kissaa tai koiraa
tai lampaita tai vieraan hevosta portin takana, tai vie puutarhaan ja
poimii mansikan marjamaasta tai taittaa herneenpalon kielletyst�
penkist�.

H�n mukautuu hoidettavansa kaikkiin oikkuihin, orjuuttaa itsens�

melkein mihin tahansa. H�n antaa purkaa surkean palmikkosaparonsa ja
hajoittaa harmahtavan tukkansa ja k��nt�� turkkinsa nurin ja rupee
m�r�ksi, jota lapsi suvaitsee pel�t�; tai h�n antaa kaataa itsens�,
hyppi� vinossa, k�yryisess� sel�ss��n, potkiakin itse��n, ja on
itkevin��n, ett� koskee--niinkuin ehk� saattaa tehd�kin--jotta potkijan
olisi hauska nauraa. H�nen k�rsiv�llisyytens� on loppumaton, vaikka
min� loppumattomasti h�iritsen h�nen t�it�ns�, sotken h�nen
kuontalonsa, tai lipsautan nuoran h�nen rukkinsa py�r�n p��lt�, tai
vet�isen sukkatikut neuleesta. H�nen peloittavin uhkauksensa:
�Maltahan, kun sanon �idille�, ei koskaan toteudu, ja h�nen ankarin
nuhteensa: �Voi kuitenkin tuota kuritonta poikaa�, on ihaileva kehoitus
jatkamaan.

Luultavasti oli minunkin kiintymykseni kokoonpantu kaikesta

t�mm�isest�--en muista niin tarkoin--mutta sen muistan, mik� h�nen
rakkautensa rajaton ilmaus erikoisesti minua liikutti. H�n oli
kartannut kaiken p�iv�� villoja, kooten lepereit� suureen vasuun.
Illalla oli vasu t�ynn�. Minut oli riisuttu, mutta paitahihasillani
min� viel� kirmailin huoneessa yli p�ytien ja tuolien. Seisoin
pesukaapin p��ll�, jonka edess� oli leperevasu.--�Saanko hyp�t�
leperevasuun ... anna, hyv� Liisa, minun hyp�t� ... hyv� kulta Liisa!�
j.n.e.--yh� hellemmin ja hellemmin.--�Eih�n toki, eih�n toki mitenk��n
leperevasuun�--mutta min� kiristin h�nen syd�nt��n yh� tiukemmin
n�hdess�ni, ett� lupaus jo oli helti�m�ss�.--�Hypp��h�n sitten t�m�
kerta!�--ja min� hypp�sin, upoten p��t�ni my�ten villoihin, ja riemusta
villiintyneen� pelmuutellen niit� ymp�ri lattiaa. H�n tempasi minut
s�nkyyn ja kietoi peitteen kire�sti ymp�rilleni, etten p��ssyt j�sent�
liikauttamaan--mik� vaihteeksi tuntui minusta tavattoman suloiselta, ja
ryhtyi sitten karttaamaan sotkosta uudelleen, istuen siin� luultavasti
koko y�n, koska h�n aamulla her�tess�ni torkkui samoilla sijoillaan,
kartat helmassa. Kavahdin h�nt� kaulaan ja suutelin ryppyist� poskea ja
lupasin, etten en�� milloinkaan tahdo hyp�t� leperevasuun.--�Saathan
sin�, saathan sin� vastakin�, sopersi h�n, kyynelt� pyyhkien.

Meid�t erotettiin. Er��n� kylm�n� talviaamuna j�i Liisa seisomaan reen

sijalle, seurattuaan kannoilla mukana niin kauan, kunnes yh� kiihtyv�
vauhti pakotti h�net pudottautumaan tiepuoleen. Min� ajoin l�mpimiin
nahkaisiin k��rittyn� uutta kotia kohti huomio kiintyneen� tiepuolen
ihmeihin ja vasta illalla maata pannessa muistaen riisujani ja
tuudittajani. Nousi meteli:--�Min� tahdon Liisan luo!�--�Liisa tulee
huomenna ... Liisa tulee...� Mutta ei Liisa tullut huomenna eik�
ylihuomenna.

Er��n� p�iv�n�, luultavasti seuraavana kes�n�, min� istun

hiekkalaatikossa aitan sein�m�ll� p�iv�paisteessa. Siit� n�kyy pihan
yli portti ja suora kuja maantielle saakka. Siit� voi hiekkahuoneita
rakentaessa aina tuon tuostakin vilkaista, tuleeko joku ja kuka tulee.
Sielt� tulee, varsinkin n�in lauantaisin, akkaa, ukkoa, kerj�l�ist�
ky�kin puolelle ja asiamiest� is�n luo. Ne tulevat verkalleen, eiv�t
koskaan avaa porttia, vaan kiipe�v�t aidan yli lautoja my�ten. Nyt
sielt� taas tulee joku, pikku mummu kuka lie, sukkaa kutoen, kontti
sel�ss�. Portin takana se laskee hameensa helmat alas, suorii niit�
kauan ja silittelee poimuja ja koettaa sitten p��st� portista sis��n,
mutta ei osaa sit� avata.--�Nouse sin�, mummu, aidan yli, koska et
kuitenkaan osaa porttia avata!� huudan min�, ja se tottelee ja kompuroi
aidan yli, jalassa lipokkaat. Silloin min� h�net tunnen. Rintaani
kouristaa riemu, jonka heijastusvaikutus tuntuu siin� viel� viiden
vuosikymmenen kuluttua:--�Pikku Liisa!� kirkaisen min�, kirmaisen yl�s,
menen kuin tainnoksiin, josta her��n vasta sitten, kun rinta on iskenyt
rintaan niin, ett� tekee kipe��. Olen k�prist�ytynyt h�nen syliins�,
k�det kaulaan puristettuina, jalat tempoen ja potkien. Painan h�nt�
maahan, putoan pois, karkaan uudelleen syliin, taas maahan, riuhdon
h�nt� k�dest�, reuhdon ja ulvon h�nen ymp�rill��n kuin koiran penikka,
py�rit�n h�nt�, py�rryn itse ja py�rryt�n h�net, kunnes toinnumme
hoipertuneina aidan viereen heinikkoon.

Min� riist�n h�net siit� sis��n, vien h�net saliin, panen h�net
sohvalle istumaan ja vaadin, ett� h�nelle pit�� tehd� tila
vieraskamariin piispan s�nkyyn silkkipeitteen alle. H�nen t�ytyy sy�d�
meid�n p�yd�ss� eik� ky�kiss�. Siit� ei tule mit��n, h�n ei tahdo eik�
�itik��n n�y oikein tahtovan. �iti ei ole oikein iloinen h�nen
tulostaan, en tied� miksi. Min� suostun siihen, ett� h�n kyhn�ht��
lattialle vuoteeni viereen ja lupaa maata siin� koko y�n.

Aamulla l�yd�n h�net saunan penkilt� nukkumasta. Min� her�t�n h�net

armotta ja torun h�nt� siit�, ettei h�n ollutkaan minua pukemassa. H�n
lepytt�� minut ev�ill��n. H�nell� on ohralettuja ja palvattua lihaa ja
tylpp� linkkuveitsi, jolla h�n viilt�� voita lettujen p��lle--mik�
kaikki kutsuu kielelleni veden viel� viiden vuosikymmenen takaa. H�nen
vaatteissaan on sama savupirtin suloinen tuoksu mik� ennenkin.

En muista h�nest� sitten muuta, kuin ett�, kun h�n er��n� iltana puhui
poisl�hd�st��n, min� sukkanauhasta sidoin h�net s�nkyni jalkaan, ettei
karkaisi. Mutta aamulla h�n kuitenkin oli poissa, en l�yt�nyt h�nt�
saunasta enk� mist��n. Juoksin itkien ja h�nen nime��n huutaen
maantielle, mist� minut v�kisin retuutettiin pihaan. Kai taas pian
viihdyin ja tyydyin. Luultavasti lahjottiin minut lakeripalalla tai
puolukkahillolla kerman ja sokerileiv�n kera. Se ei kuitenkaan j��nyt
h�nest� viimeiseksi muistokseni. Minulle j�i h�nest� ainaisena muistona
elinaikainen mieltymys savupirtille tuoksuviin vaatteihin ja
ohralettuihin ja palvattuun lihaan, ja minun rinnassani l�ik�ht��
l�mpim�sti yh� viel�kin joka kerta, kun minua vastaan tulee pikkuinen
vanha vaimo, sukkaa kutoen, kontti sel�ss� ja lipokkaat jalassa ja
niskassa laiha saparopalmikko.

YST�V�--JOKA PETTI.

Is�ll�ni oli hyv� yst�v�, Piek�inen Pielavedelt�, joka pari kolme

kertaa vuodessa tuli meille k�ym��n ja viipyi useita vuorokausia.
H�nell� oli kerran mukanaan koira, nimelt� Otti. Meist� tuli heti sen
kanssa hyv�t yst�v�t. Me telmimme ulkona, vedimme v�kikarttua, jonka se
toi, kun min� nakkasin, ja jota se sitten hauskasti naristen kiskoi
minulta pois. Me teimme retki� piha-aidan taa vasikkahakaan, jossa aina
oli kotiorava haukuttavana ja myyr�n koloja kaivettavana. Kun kyl�n
siat tulivat portin taa tonkimaan, annoimme me niille ihanan
yhteiskyydin lehtikujaa my�ten maantielle ja maantien taa. Iltaisin,
kun ukot juttelivat uskonasioistaan ja hurskaat eukot istuivat
hartaasti kuunnellen oven suussa kynnyksell� tai pime�ss� salissa, me
Otin kanssa kellimme is�n kamarin lattialla. Min� ruopottelin sit�
vatsaan ja se kehr�si jalallaan.

Se s�i minun k�dest�ni, tulipa omasta alotteestaan pyyt�m��nkin minulta

voileip��ni, n�pp�sip� sen v�list� tarjoamattanikin--mik� oli
pett�m�t�n todistus siit�, ett� se nyt tunnusti minut is�nn�kseen,
sill� tullessaan se oli ollut niin tyly ja ylpe�, ett� sille kelpasi
kakku ainoastaan Piek�isen k�dest�. Y�t se makasi ulkona k�rryiss�,
istuimen alla. Mutta kun se er��n� sateisena iltana tuli sis��n eik�
k�prist�ytynytk��n is�nt�ns� lattiavuoteen viereen, vaan hypp�si minun
jalkopohjiini, niin her�si minussa huima toivo saada Otti ikuiseksi
omakseni.

Vaikka min� siihen asti turhaan olin k�rtellyt itselleni

koiranpenikkaa--koska sisareni oli saanut kissanpojan--ei pyynt�ni nyt
kohdannutkaan vakavampaa vastarintaa, ei vanhempieni puolelta eik�
Piek�isenk��n, joka sanoi heti:--�Saathan sen, rakin, kun vain j��nee�.
Olin varma siit�, ett� Otti j��, kun vain saa luvan. En silloin viel�
aavistanut, mik� minulle sittemmin kyll� selvisi, mist� syyst�
suostumus oli ollut niin helppo antaa. Tietysti ei niist� kukaan muu
kuin min� uskonut, ett� koira j�� is�nn�st��n. Kuitenkin ne olivat
olevinaan avullisia sen pysytt�misess�. Meid�n oli ment�v� renki Pekan
kanssa mets��n ja otettava Otti mukaan, ja sill'aikaa kun me olemme
siell�, l�htee Piek�inen. On varminta ennen pihaan tuloa sitoa koira,
ettei se p��se vereksille j�ljille.

Mentiin siis siin� hyv�ss� uskossa mets�lle, ja oikein ev�iden kanssa.

Otti haukkui meille oravan ja me h��rimme sen kanssa puulta puulle,
nakellen kurrea kivill� ja kalikoilla. Kun se oli kadonnut
n�kym�tt�miin ja saavuttamattomiin suuren kuusen latvaan, istuimme
sy�m��n voileipi�, joista Otti sai parhaan osan. Sitten kaivettiin
myyr�n pesi� ja sy�tiin puolukoita, joita oli m�tt��t punaisenaan.
Ihmeekseni ja ihastuksekseni osasi Otti sy�d� puolukoita suoraan
m�tt��st�. Se se vasta on veitikka koirakseen, haukkuu oravia, kaivaa
myyri�, poimii marjoja ja--Pekka lis�si--�mene tied� onkii viel�
ahveniakin�. En v�lit� Pekan pistoksista, ja mikseip� se osaisi kaapata
k�p�l�ll��n ahventakin matalalta rannalta. Pekka ei koko aikana ole
katsonut oikein suosiollisin silmin minun koiraani, ja jurnuttaa nyt
pihaan ment�ess� taas, ett� eik�h�n olisi aika alkaa panna vasikkaa
kytkyeen. Mutta min� olen saanut p��h�ni, etten panekaan kiinni Ottia,
Otti j�� meille mielell��nkin, sille tulisi meit� ik�v�, jos se
viet�isiin pois. Olisi kai se jo mennyt entisen is�nt�ns� j�lkeen, jos
menn�kseen. On se siksi viisas, ett� se tiet�� sen jo l�hteneen. Se
luultavasti ymm�rt�� puheenkin.

Mutta kun Otti yht'�kki� loikkaa kotiaidan yli, tulee minulle h�t�. Se
on jo huomannut, ett� heid�n k�rryns� on poissa. Se kiertelee
pihamaalla turpa maassa, k�v�isee tallin ovella, joka on kiinni, sielt�
yh� kiihtyv�� vauhtia ky�kkiin, mutta tulee heti ulos, ennenkuin min�
ehdin sulkea oven. Min� kutsun ja mairittelen, mutta se ei ole
n�kevin��n eik� kuulevinaan. Nyt se menee turpa maassa ja v�h�n
vikisten portille p�in. Silloin min� teen viekkaan tempun, olen itse
etsivin�ni maasta jotakin, hy�kk�ilen sinne t�nne ja sesettelen ja
vikisen. Otti sy�ks�ht�� siihen ja tulee niin l�helle, ett� saan
kaapatuksi sen kaulasta kiinni. Saan pidetyksi sit� niin kauan, ett�
Pekka joutuu avuksi, ja me sidomme Otin. Min� pitelen ja Pekka sitoo.
Otti hy�kk�� kaikella voimallaan portille p�in, mutta nuora pit��.

Ilo voitostani loppuu kuitenkin lyhyeen. Tosin Otti ei en�� tee

vastarintaa, se antaa vastustelematta taluttaa itse��n tupaan ja sitoa
penkin jalkaan, mutta v�limme h�nen puoleltaan ovat rikki. Se ei ole
minusta tiet��kseenk��n, ei katsahda niin puolella silm�ll�, ei
vahingossakaan heilauta minulle h�nt��ns�, kuinka h�nt� otitellen,
sesetellen ja sitilellen. Se ei koske mihink��n, mit� min� sille
tarjoan, Pekan k�dest� se viel� maistaa jotakin, mutta ei minun. Se
kyll� tiet��, ett� vaikka Pekka olikin sit� sitomassa, oikea syyllinen
kuitenkin olen min�. Se t�ydellisesti halveksii minua, ei rupea edes
tyynylle, jonka sille tuon, vaan makaa mieluummin kovalla lattialla
liikkumatonna turpa k�p�lien v�liss� ja tuijottaa oveen. Kun olen
mennyt ja j�tt�nyt sen yksin, kuulen oven takaa, kuinka se itkee.

Koetan useampana p�iv�n� parastani. Ei mik��n auta. Juoksutan sit�

lopulta maantiell�. Niin kauan kuin menn��n poisp�in, se juoksee edell�
iloisesti ja h�nt� kiver�n�, vet�� minua vimmatusti mukanaan, nuuskii
ja tekeep� teht�v�ns�kin, mik� minusta sen puolelta on ilmeinen
suosionosoitus minua kohtaan, niinkuin semmoinen oli ollut minulta
hoitajaani kohtaan pienen� ollessa ennen maata panoa. N�in on, niin
kauan kuin juoksemme poisp�in kirkolle p�in. Mutta kun k��nnyn kotiin,
lyyk�ht�� kaikki ennalleen. Otti ei juokse en�� edell�, vaan laahustaa
per�ss�, alakuloisena ja vastenmielisesti, h�nt� lerpallaan. Taputtelen
ja kiihoittelen sit� turhaan, se pist�� juoksuksi ainoastaan pakosta.
Se kai luuli, ett� min� l�hdin viem��n sit� sen kotiin ja ett� min�
taas sit� narrasin.

Minua alkaa s��litt��, kun is�kin sanoo, ett� mit�h�n sin� meinaisit,
jos min� veisin sinut Piek��l��n ja j�tt�isin sinne ja Piek��l�n poika
kytkisi sinut penkin jalkaan.--�Min�p� en olekaan--koira�, aioin sanoa,
mutta j�i sanomatta. Min� tunnen, etten koskaan tule voittamaan sen
luottamusta ja yst�vyytt�, niin kauan kuin pid�n sit� vangittuna, ja
niin kauan kuin se ei ole unohtanut petosta, jonka avulla sen
vangitsin.
P��st�n sen siis irti, menk��n, jos menee, mutta ihme ja kumma, se ei
menek��n. Niinkuin ei meid�n v�lill�mme olisi ollut mit��n
v��rink�sityst� se juoksee iloisesti kanssani portin taa haukkumaan
sikoja, joiden p��lle sen usutan. Me ajamme ne taas niinkuin ennenkin
maantielle ja maantien taa ja palaamme yhdess� takaisin. Otti juoksee
edelt� ky�kkiin ja sy� voileipi� k�dest�ni toisen toisensa per�st�,
niin ett� sylki roiskaa. Sill� v�lin se kier�ht�� lattialle ja puraisee
kirpun h�nt�ns� juuresta, ja kun silloin rienn�n raaputtamaan sit�
vatsan alta, niin se kellahtaa sel�lleen ja naputtaa jalallaan
lattiaan.

Kaikki sanovat, ett� nyt on Otti kotiutunut, nyt ei sit� en�� tarvitse
pit�� kiinni. �Sen on koira, jonka k�dest� sy�pi.�

--Haistapas tuota, sanoo Pekka ja heitt�� orrelta vanhat rukkaset Otin

eteen.

--No, siin�h�n ne on ne Piek�isen rukkaset, joita se ei l�htiess��n

l�yt�nyt! huudahtaa joku.

Otti haistelee entisen is�nt�ns� rukkasia, mutta ei n�yt� olevan niist�

mill��nk��n. Sitten se ravistaa turkkiaan ja menee hiljaa ovelle ja
pyrkii ulos. Menn��n yhdess� ja Pekka seuraa per�ss�. Otti nuuskii
vanhan tuvan nurkkaa, sirauttaa siihen ja rapsii takajaloillaan
muutamia kertoja maata j�ljelleen p�in, kivert�� h�nt�ns� ja r�yhelt��
selk�karvansa. Sitten se ojentaa kaulaansa, p��st�� ilmoille
ulvahduksen ja l�htee p��tt�v�sti, mutta rauhallisesti juoksemaan
portille. Min� l�hden per�ss�, mutta silloin se lis�� vauhtiaan.--�Otti
se, Otti se, Otti se!� Mutta se on jo pist�nyt laukaksi, suoristanut
h�nt�ns� ja loikannut korentona aidan yli portin pielitse. Maantiell�
se viel� kerran ulvahtaa menness��n minulle viimeisiksi j��hyv�isiksi.

Korvissani kaikuu viel� t�n�kin p�iv�n� oma huutoni: �Otti se, Otti se,
Otti se!�--kiihke�n�, surkeana, valittavana ja lopulta itkuun
tukehtuvana. Takanani tuvan rappusilla ilkkuu ja ivaa minua renkipoika
huutaen samaan ��nilajiin, vaihdellen sit� minun mukaani: �Heitti se,
heitti se, heitti se!� En v�lit�, huudan vain yh� h�m�rtyv��n iltaan,
maantielle ja kirkolle p�in, kosteata syksyist� etel�tuulta vastaan,
joka kohahtelee raskaasti pihan koivuissa.

Min� tied�n, ettei se en�� tule, mutta huudan kuitenkin. Renkipoika

tekee yh� samoin, nyt oikein laulamalla;

�Otti se, heitti se, otti se,

heittih�n Otti se, heittip� se!�

Raivostun ja k�yn h�nen, suuren roikaleen, kimppuun ja isken olkani

takaa. Satutan ranteeni hervottomaksi h�nen ojennettuun, luisevaan
nyrkkiins�. Sy�ksen parkuen sis��n ja kantelen �idille, ett� Pekka
minua l�i. Mutta �iti on n�hnyt, ett� min�h�n p�in vastoin l�in Pekkaa
--ja suruni ja ep�toivoni on rajaton.

JOULULLE KOTIIN.

On ollut el�m�ss� muutamia riemun hetki�, joiden muisto viel� vuosien

p��st� ajaa veren vanhassa ruumiissa karkeloimaan ja mielen keve�n�
liekehtim��n. Kotiinmatka koulusta joululuvalle ensimm�isen
syyslukukauden p��tytty� on yksi niist�, kenties kaikkein voimakkain.

En luule, ett� tuohon kotihaluun niin paljon vaikutti ik�v�. Kerran

alkuun p��sty� kului aika koulussa jotakuinkin, varsinkin kun tuli
huomaamaan, etteiv�t opettajat sent��n olekaan hirvi�it� ja ett�
kortteerit�dit voivat olla aika yst�v�llisi�, v�list� kenties
yst�v�llisempi� kuin oma �iti; ainakin tekiv�t he parastaan
viihdytt��kseen ja voittaakseen luottamusta. Luulen, ett� selitys
ik�v��n on haettava siit�, ett� kodin kuva oli, niin omituista kuin se
onkin, melkein kokonaan mielest� kulunut uusien vaikutuksien tielt�.
Saattoi esim. v�list� tapahtua, etten ollenkaan muistanut, mink�
n�k�inen �iti oli, kun rupesin h�nt� ajattelemaan. Veljet ja sisaret
olivat kaikki yhdenn�k�isi� valkop�it�, joista en saanut syntym��n
mink��nlaista erikoiskuvaa. Tarve t�ytt�� tuolla tavalla syntynytt�
aukkoa oli luultavasti se, joka voimakkaimmin vaikutti haluun p��st�
omaisia n�kem��n.

Kuta l�hemm� joulua tultiin, sit� suuremmaksi se halu kasvoi. Ensin

siit� vain joidenkuiden toverien kanssa haaveiltiin, mutta v�hitellen
muuttui se koko luokan yhteiseksi. Enh�n kerro mit��n uutta, kun
kerron, ett� ensin luettiin viikkoja, sitten p�ivi� ja lopuksi tunteja.
Luokan parhaat matemaatikot olivat jo monta viikkoa ennen laskeneet,
montako tuntia, minuuttia ja sekuntia on siihen, kun �p��st��n�. Tulos
kirjoitettiin taulun yl�reunaan, mutta t�ytyi rehtorin k�skyst� siit�
pyyhki�, jolloin se siirtyi taulun takapuolelle, miss� eli ja kehittyi
p��m��r��ns� kohti. Joka p�iv� k�ytiin sit� siell� muuttamassa ja
tarkistamassa. Tuntui silt� kuin olisi suuri voitto saavutettu joka
kerta, kun sataluku muuttui, viel� suurempi, kun se kokonaan katosi.
Silloin pantiin toimeen yleinen telmiminen luokalla, josta sitten
seurasi ankarat nuhteet. Syy saatiin selville ja korkeimman
omak�tisesti tarttui rehtori j�niksenk�p�l��n ja pyyhki takapuolenkin
taulua puhtaaksi.

--Mutta viimein tempasi yleinen hurmaus ukonkin mukaansa. Kun h�n

viimeisen edellisen p�iv�n aamuna saapuu rukouksien j�lkeen
tavalliselle tarkastusmatkalleen ja huomaa kyyn�r�n korkuisilla
kirjaimilla taululla julistetuksi: �Nyt ei ole en�� kuin 24 tuntia
j�ljell�!�--ei h�n voi olla suutaan nauruun vet�m�tt� ja h�nen t�ytyy
tyyty� siihen, ett� luokka ulvoo ilosta h�nen antautumiselleen.

Viimein ei ollut tuntia, ei minuuttia eik� sekuntiakaan j�ljell�,

kaikki oli sulautunut suureksi nollaksi, joka j�tettiin taululle
ammottamaan ja joka siin� tavattiin viel� kev�tlukukauden alussa.
Vihurituulena karattiin alas rappuja ja pitkin katuja, ja tuskin oli
turkki p��lle saatu, kun jo heitt�ydyttiin rekeen ja ajettiin laukkaa
tullista ulos--siihen aikaan ei ollut olemassa mit��n
poliisij�rjestyksi� hurjaa ajoa kielt�m�ss�, ja vaikka olisi ollutkin,
tuskinpa niit� olisi toteltu.

Minua niinkuin kaikkia muitakin oltiin �omalla� hakemassa. V�hitellen

saavuttivat toiset toisensa ja ennen ensimm�ist� sy�tt�paikkaa oli
matkue kasvanut puolikymment� hevosta k�sitt�v�ksi jonosi.

Oli se omituista matkantekoaan! On viel�kin mahdoton ymm�rt��, miten

mieliala kaksi vuorokautta, y�t� ja p�iv��, saattaa pysy�
yht�mittaisessa huumauksen tilassa, joka lis�ksi viel� kohoamistaan
kohoaa. Sy�tt�paikoissa oli alinomainen myll�kk� niiden kahden tai
kolmen tunnin kest�ess�, jolloin hevoset lev�htiv�t. Ev��t levitettiin
p�yd�lle ja yhteisesti nautittiin, sy�dess�k��n ei aina maltettu olla
painia ly�m�tt� ja yhten� myll�kk�n� meniv�t nurkat, p�yd�n alukset ja
s�ngyt, vaatteet meniv�t sekaisin, p��llyskeng�t, hatut, kintaat,
huivit, v�list� turkitkin vaihtuivat. Matkalla olisi oltu ohjaksissa,
jos olisi saatu, mutta rengit, joilla oli hyvin v�h�n luottamusta
n�ihin herroihinsa, pitiv�t huolen siit�, ettei hevosia ajettu
viallisiksi. �Telmik�� kesken�nne, mutta antakaa hevosten olla
rauhassa!� Ja me telmittiin kesken�mme. Ei sit� yl�m�ke�, jossa ei
toisiamme hankeen survittu, ei sit� taloa, jonka kohdalla ei hihkaistu,
ei vastaantulijaa, jolle ei �heit� huudettu. Hevoset ja reet olivat
yhteisi�. K�ytiin vuoroin kutakin koettamassa. Yhteisest� sopimuksesta
heitt�ysi koko poikalauma samaan rekeen, eiv�tk� silloin auttaneet
renkien vastalauseet eik� mitk��n. Vanha ruunakin sai luultavasti ensi
kerran el�ess��n laukkaa pist��. Se innostui siit� niin, ett� ei
herennytk��n, vaan laski yht� menoaan pari virstaa ja kaasi lopulta
rekens� t�yden syv��n lumiojaan, josta vasta pitkien potkimisten ja
p�ristelemisten j�lkeen selvittiin.

Ja sit� semmoista menoa kesti niin kauan kuin matkaakin. Matkan teko
oli k�ynyt niin p��asiaksi, ett� sen m��r�� ei joudettu ajattelemaan,
ennenkuin kirkon harja alkoi kuumottaa mets�n takaa. Mutta silloin sai
kaikki muu v�isty�. Toverit ymm�rsiv�t asemansa ja poistuivat reest�ni.
Nahkaset ja tyynyt asetettiin j�rjestykseen, minut peitettiin niiden
sis��n, ja sen tehty��n vet�ytyiv�t he omiin rekiins� kukin.
S��littiv�t he minua v�h�n nuo, joilla, Kajaanista ja sen takaakin
ollen, viel� oli toiset puolet matkaa edess��n. Olisi s��litt�nyt
enemm�nkin, elleiv�t tutut paikat olisi kokonaan mielt�ni
kiinnitt�neet. Se oli tuollaista naurun ja itkun sekaista sanomattoman
suloista tunnetta, joka syd�nalassa ensin kuin syttyy palamaan, niin
ett� melkein polttaa, ja sitten niin merkillisesti haalistuu, kuin
olisi sen p��lle metoista vuodatettu. Ett� siin� todellakin nyt on
silta ... ja kamreerin talo ja kauppapuoti ... ja kirkko ja iso pappila
ja sen riihet ... ett� tuo aita ja tuo ver�j� ... ja tuolla koti,
tuossa koti, t�ss� koti! Is�n kamarin ikkunassa n�kyy kasvoja ruudussa
kiinni ... nyt ne katoavat ... nyt lent�� porstuan ovi auki ... sielt�
sy�ksev�t pihalle ... toisia tupruaa ky�kin ovesta ja tuvasta. Nahkaset
rev�ist��n p��lt�ni, yksi nostaa jaloista, toinen kannattaa turkin
kauluksesta, kolmas vy�st� riuhtoo ... nauretaan, hihkutaan, koira
haukkuu, porokello �lisee ruunan pudistaessa valjaita--se on kaikki,
sanalla sanoen, niin suloista ep�sointua, sellaista niin kaunista
kakafoniaa, ett� olisi turha yritys saada siin� oma ��nens� kuuluville,
jonka vuoksi en yrit�k��n en�� jatkaa.

KOTIPUOLENI RAUTATIE.

Vaikka olin n�hnyt sit� rakennettavan, ajanut sen yli sek� reell� ja
polkupy�r�ll� ett� h�yryveneell� siihen aikaan, kun sit� alettiin
perustaa maahan ja mereen; vaikka olin lehdist� lukenut, ett�
v�liaikainen liikenne oli alkanut, ja asemahuoneiden seinilt� silm�t
suurina tutkinut pienoista aikataulua tuttuine nimineen--niin en
kuitenkaan viel� oikeastaan osannut uskoa, ett� se rautatie
todellisuudessa oli olemassa. Sill� minuun oli vuosien kuluessa
sy�pynyt taikauskoinen usko siihen, ettei kotipit�j�ni koskaan voi
tulla rautatiet� saamaan.
Tuo ep�usko kai oli osaksi syntynyt siit�, ett� t�ll� radalla oli ollut
niin monta vastusta voitettavanaan: karjalaisten kilpailu, Kallaveden
ylimeno, rantaratain ja kaikenlaisten muiden ratain kilpailu, mutta
ennen kaikkea ja surkeata sanoa--kielikysymys. Olin silloin Pariisissa,
kun asian lopullinen kohtalo oli s��dyiss� ratkaistava. Kuta kauemmaksi
kotoa joutuu, sit� kokonaisemmaksi, sit� kauniimmaksi tahtoisi
kansaansa ja maatansa kuvitella. Kun silloin saa lukea, ett�
rautatieasiassa, puhtaasti aineellisessa asiassa, kaikki puolueet
yht'�kki� seisovat vastakkain, vet�m�ss� k�ytt� kukin omaan puoleensa,
niinkuin s��dyt tekiv�t Iisalmen radasta ja Helsingin rantaradasta
p��tt�ess��n, niin eih�n ole ihme, jos odottaa joka hetki, ett� k�ysi
katkeaa ja vet�j�t lent�v�t sel�lleen. En silloin surrut tai ehk�
paremmin suututellut niin paljon n�iden ratain kohtaloa kuin sit�, ett�
semmoinen n�ytelm� on meill� mahdollinen. Olisiko kohtalon kostoa
voinut sanoa liian kovaksi, jos n�m� molemmat radat olisivat muuttuneet
joksikin �sillaksi�, joka ei vienyt Suomen vesien poikki, mutta jonka
alaitse Suomen vedet kuitenkin virtasivat, sill� Nevahan se Laatokkaa
ja Saimaata ja Kallavett� mereen nielee ... ja nielee.

Mutta eih�n nyt niin kuitenkaan k�ynyt. Kaikki esteet voitettuaan

rakentui rata, t�yttyi Kallavesi. Ep�uskoni joutui h�pe��n ... enk�
min� kuitenkaan tahtonut uskoa silmi�ni enk� korviani. Vaikka olen
sill� kulkenutkin, tuntuu minusta yh�kin silt�, kuin olisi se ollut
unenn�k��.

T�m� kai tulee siit�, ett� aina kun t�t� taivalta ajattelen, astuu se
eteeni semmoisena, kuin se oli, ennenkuin se raudoitettiin, ja niine
muistoineen, jotka on siihen yhdistetty niilt� ajoilta, jolloin sit�
viel� hevosella ajettiin.

Ne muistot ovat miltei jokavuotisia matkamuistoja l�hes kolmenkymmenen

vuoden ajalta. Ensin pikkupoikana, kymmenvuotisesta kahdeksantoista
vuotiseksi, kotoa Kuopioon kouluun ja koulusta kotiin. Sitten
ylioppilaana, sitten mink� min�kin. Se ei ollut mik��n v�h�p�t�inen
tapaus, ei mik��n �saisinko edestakaisen piletin?� tuo, kun jonakin
tammikuun aamuna, jolloin ei p�iv� viel� kajastanutkaan, istuttiin
pappilan pihalla reslaan ja l�hdettiin �omalla� tai jollakin
m�kkil�isen hitaalla tai laiskalla �my�tyrill� kituuttamaan Kuopiota
kohti. Senaikuisen kulkunopeuden kukkana, jonka m��r��j�n� oli se, ett�
hevonen ei saanut hiota tai jos hikosi, ett� sen piti sy�tt�paikassa
kuivaa, vaikka olisi siihen puoli p�iv�� mennyt, oli ehti� P�lj�lle
y�ksi kuusi penikulmaa p�iv�ss� ja siit� seuraavana p�iv�n� kolmen
penikulman matka puolen p�iv�n aikaan Kuopioon. Se oli siis oikea
�reissu�, jonka juhlallisuutta lis�si kuorman suuruus, sill� siihen
aikaan k�ytiin koulua omin ev�in, vietiin mukana puolivuotinen muona:
leiv�t, lihat, voit, kaikki pit�j�lt� saadut, jopa joskus maitokin,
niin paljon kuin sit� mahtui j��dytettyn� lelliin.

Hitainen kulku oli omansa mit� voimakkaimmin painamaan kaikki tien

varrella olevat talot ja maisemat mieleen; jokainen k��nne, jokainen
my�t� ja vastam�ki, silta, puro, j�rvi, pelto, mets�, hongikko, talo ja
torppa muuttuivat aina uudistuvina muistoina sis�ll�ksi, osaksi omasta
el�m�st�, joihin kiintyi iloa t�i surua, mielihyv�� tai vastenmielist�
vaikutusta aina sen mukaan, millainen oli s��, millainen keli,
kuljettiinko kotiin vai kouluun p�in. Sy�tt�paikat, nuo senaikuiset
�asemat�, ja haukkuupaikat, nuo senaikuiset �pys�kit�, joissa hevosia
ei riisuttu, vaan ainoastaan aisain sis�ss� annettiin kauroja puraista
--ne olivat merkkipaikkoja, tuttuja taloja, joita muistellessa viel�kin
syd�n l�mpenee, l�mpenee varsinkin muistellessa isoja, l�mpimi�
pirttej�, joiden liesiss� kahvit keitettiin, joiden p�ydille ev��t
asetettiin--ah, niit� mamman ev�it�!--ja asukkaat olivat kuin omaisia.
Semmoisia sy�tt�paikkoja oli muistettavin Honkaniemi Lapinlahdella,
jonka pihan l�pi talvitie kulki, jonne tie maantielt� k��ntyen toi
yht�mittaista jylh�� hongikkokangasta ja ohi talon tuulimyllyn, jonka
huitovia siipi� hevoset melkein aina s�ik�htyiv�t. Siin� eleli Tahvo,
pit�j�n suntio, hiljainen, tyynesti tarinoiva ja hyv�ntahtoisesti
hymyilev� kirkonmies ja h�nen vaimonsa Ulla, joukeamuotoinen, arvokas
em�nt�.

Pajuj�rvell�, vain puolentoista penikulmaa Lapinlahdelta, oli

muutamassa m�kiss� �pys�kki�, jota hoiti tuttava, er�s is�ni entinen
palvelija, �her�nnyt� ihminen, niinkuin yleens� kaikki tuttavat siihen
aikaan. Tai ajettiin my�skin kievariin, jonka kamari oli siit�
kuuluisa, ett� tulipa siihen mihin aikaan tahansa, se aina oli l�mmin
ja hiilet aina uunissa kimmelsiv�t. Pajuj�rvi oli siit�kin merkillinen,
ett� siit� l�hdetty� matka jo oli �enemm�ss� kuin puolessa�: varsinkin
kotiinp�in ment�ess� oli tieto t�st� aina omansa mielt� virkist�m��n.
Taival Pajuj�rvelt� P�lj�lle teki kuitenkin aina ik�v�n ja alakuloisen
vaikutuksen. En tied�, mist� se oikein tuli, sill� seudut ovat kyll�kin
kauniit ja vaihtelevat ja tien varrella on taloja ja viljelyksi�. Ehk�
tuli se siit�, ett� useimmittain oli jo pime� t�ll� taipalella ja lyhyt
talvip�iv� mailleen mennytt�. Vai oliko se sit�, ett� t�ll� v�lill�
siirryttiin omasta Iisalmesta, johon Lapinlahtikin kuului, Kuopion
pit�j��n, siis vieraaseen, outoon maailmaan. Lapsena saavat sellaiset
asiat suuren, t�rke�n merkityksen.

Niinkuin jo mainitsin oli P�lj� y�paikkana Iisalmesta tultaessa ja

usein Kuopiostakin, sill� kun koulusta p��stiin tavallisesti puolen
p�iv�n aikaan, sopi aina y�py� P�lj�lle. Mutta mik��n rauhallinen
y�paikka se ei ollut. Huoneet olivat tavallisesti koululaisia t�ynn� ja
aisakellot soivat, ovet narisivat ja paukkuivat ja hevoset hirnuivat
ulkona koko y�n. Ja aamulla her�tettiin jo varhain, paljoa ennen p�iv�n
nousua, juuri kun oli ehtinyt makeimpaan uneensa vaipua. Se oli
esimakua kouluel�m�st�, joka oli loppumatonta taistelua aamu-unen
kanssa. Sit� oli alkutaivalkin y�paikasta l�hdetty�. Pieni mies istuu
reen per�ss� toisen pienen miehen vieress�, v�list� piipottaa siin�
kolmekin p��t� yksien nahkasten alta. Reen jalas natisee, hevonen
h�lkk�isee nukuttavan hitaasti, ja t�htien tuike tai tuon ��rett�m�n
surullisen aamukuun valju loiste hypnotisoi niihin tuijottavaa silm��
sulkeutumaan. Ripset j��tyv�t toisiinsa, poskea kirvelee, jalkaa
paleltaa ja kylm� kouristaa koko ruumista. T�ytyy her�t�, mutta taas
tekee mieli nukkumaan, uni vet�� kuin johonkin py�rrytt�v��n,
pohjattomaan kuiluun, kunnes p�iv� alkaa valjeta ja haihduttaa unen.

Mutta on niit� miellytt�vi�kin muistoja. On saavuttu harjanteelle,

josta n�kyv�t Nilsi�n avokylkiset vaarat, Kinahmit vai mit� lienev�t,
aamuruskon kultaamina. N�kyy alavaa mets�� ja j�rvi� jalkain alla.
Aisakello alkaa poukuttaa--ei kai muuten, mutta kun reki ty�nt��--ja
tie on alam�ke� useita virstoja, vasemmalla puolen viljava j�rvenranta
suurine, komeine taloineen--Siilinp��t, Miettil�t, Laitilat--ja
oikealla puolen ylh�inen harju, salaper�inen vuori, hyypi�vuori, joka
peitt�� p�iv�n. Se on reippaasti ajettu taival, se karkoittaa viimeiset
unet silmist� ja toivo pikaisesta perilletulosta pit�� mieli� vireill�.

Mutta viel� on ylimeno Kallaveden poikki. Uuhm�en ja Puijon v�linen

uoma on vihaisten viimain kulkupaikka. Aina siin� tuulee, tuossa
v�ljien vesien leve�ss� salmessa, eiv�t kest� parhaat nahkasetkaan ja
kokoon kyyristynein�, usein ummessa p�in, kyytimiehen k��nt�ess�
selk�ns� tuuleen ja p�� kippurassa, siit� pyrit��n yli, umpeen
nietostuneen tien hidastuttaessa kulkua.

Vihdoin on p��sty Puijon suojaan ja noustu maihin. Ja kuinka viima

lieneekin sel�ll� ollut vihainen, t��ll� oli aina tyyni ja turvallinen
ajaa noitten korkeiden, havuisten rantain v�liss� olevien lampien
j�it�, joita kaitaiset kannakset kuin kynnykset toisistaan erottavat.
N�m� ovat jo taas tuttuja alueita, t��ll� on hiihdetty ja m�ki�
laskettu, n�iss� metsiss� kev�isin ja syksyisin samottu--alkaa n�ky�
kaupunki ja kuljettu taival kuvastuu mieless� tuonne taap�in niin
pitk�lt�, kuin olisi se alkanut jostakin Lapista, kest�nyt toista
viikkoa eik� vain toista p�iv��.

N�in sit� siihen aikaan kuljettiin. Ja menih�n se ja hauskaakin oli

toisin ajoin, kun s�� oli suvinen ja keli liukas. Mutta v�list� taas ei
ollut mitenk��n p��st�, niinkuin er��n�kin talvena joululuvalle
ment�ess�, kun Kallavesi lainehti sulana ja kaikki meid�n puolen pojat
purjehdimme ��ri��n my�ten t�ytetyll� lautalla kylm�n�, r�nt�isen�
aamuna Kelloniemest� Toivalaan ja koluutimme yhdeks�n penikulmaa
k�rrykyydill� talvipakkasessa routaista, iljanteista maantiet� pitkin.
Tai kun toisin kerroin t�ytyi syd�n kurkussa pel�t� hevosten putoamista
alati ulvahtelevan j��n alle. Tai kun j��ll� oli vett� eik� p��ssyt ohi
riisumatta, kun rahtimiehet valtasivat tien. Puhumattakaan kelirikon
ajoista, kun yksi virsta oli sulaa, toinen j��tikk�� ja t�ytyi toinen
puoli matkasta astua reen per�ss�.

Mutta kaikki t�m� nyt kuului asiaan, liittyi niin l�heisesti el�miseen
ja olemiseen, ett� on vaikea sit� muuttuneeksi ajatella. Ja kuitenkin
on se nyt vain muisto, k��ntynyt lehti sen paikkakunnan kansan
jokap�iv�isen el�m�n historiaa. Se on kokonainen maailma, joka siin�
nyt on mennyt mailleen, tarkoin j�rjestettyine tapoineen,
k�yt�nt�ineen, tahtoisinpa sanoa aatteineenkin. Sill� tuollaiset
ulkonaiset mullistukset muuttavat paljon el�m�n sis�lt��kin. Ajattelen
nyt vain niit�, jotka kouluun menev�t. Heille oli ennen maantie heid�n
el�m�ns� ensimm�isen� tien� ulos maailmaan, nyt on se tie rautatie.
Kumpikin n�ist� matkustustavoista painuu lapsen mieleen aivan eri
tavalla, antaa erilaisia vaikutelmia, her�tt�� eri tunteita, kiinnitt��
eri tavalla herkk�� mielt� kotiseutuun. Kouluun l�ht�, koulussa olo,
kotiin tulo olivat ennen aikaan paljon suurempia tapahtumia, paljoa
t�rke�mpi� asioita kuin nyt, jolloin saattaa, jos tahtoo, pist�yty�
kotiin sunnuntai- ja lupap�ivin�kin. Kumpiko aika, kumpiko tapa olla ja
el�� t�ss� suhteessa vaikuttaa kasvattavammin, sit� ei nyt t�ss� voi
k�yd� tarkastamaan.

Mutta se t�ytyy tunnustaa, ett� omituisen, miltei aavemaisen

vaikutuksen teki minuun Iisalmen radalla kulkeminen, kun sen ensi
kerran tein, ja varsinkin kun sen tein Iisalmesta Kuopioon. Varhain
aamulla nytkin l�hdettiin liikkeelle, tammikuun pime�n� aamuna. Mutta
mik� ero valmistuksissa: istuudut vain kuin ajurin rekeen, jonka
kannoille ei ole kaps�kki� sidottu eik� sen p��lle kumolleen apevasua,
ei ole sevill� pullottavia s�kkej�, ei t�rr�t� turkki t�tter�n�
ymp�rill�, ja sin� ajat--asemalle! Ajat vanhasta kodista asemalle, joka
loistaa sielt� peltojen takaa kuin mik� juhlasali ilotulineen. Siin� ei
ole v�h��k��n paikallisv�rityst�, noissa uusissa huoneissa ei ole
mit��n vanhaa muistoa, uutta vain kaikki. Ja junavaunussa on sama
yleismaailmallinen tunnelma, sama kuiva ritisev�n rautauunin l�mmin.
Jos kuinkakin koetat kuvailla olevasi Iisalmessa, et saa mit��n
kotoisuuden tunnetta mieleesi nousemaan. Tuossa on tuo kauppias, joka
aina ajoi edelle komealla hevosellaan, karhun nahka reen per�ss�,
leve�, punainen vy� suurta supiturkin kaulusta kirist�m�ss�; tuossa tuo
vanha koulutoveri, jonka kanssa usein yhteen y�vyttiin. Ja me istumme
vaunuun ja juna l�htee liikkeelle ja me ajamme siin�, niinkuin ei
koskaan olisi muulla tavalla ajettukaan, niinkuin meill� aina olisi
ollut t�mm�inen huone reken� ja tuommoinen veturi hevosena.

Mutta tuolla on vanha maantie, jonka yli aina v�h�n v�li� ajetaan.
Jokainen sen k��nne on tuttu, jokainen puu, jokainen aita. Siin�
vilahti Koivikon hovi, siin� on Kallion talo, siin� Peltosalmen
tienhaara, siin� Pakaskyl�, Nerkoon j�rvi--eik� totta tosiaan ollut
siin� Honkaniemen tuulimylly ja Tahvo seisomassa pirttins� rappusilla.
Ei ole nyt aikaa sy�tt��, ei edes juottaakaan. Lapinlahden asema
pet�j�mets�n sis�ss�--siin� ei n�y merkki�k��n tutusta maisemasta
niilt� ajoilta, kun reell� ajettiin. Mutta P�lj�n ohi ei ole p��sty nyt
enemm�n kuin ennenk��n, sen nimi ja sen paikka tulee s�ilym��n
uusienkin kulkuneuvojen historiassa. Vanhan kievarin is�nt� seisoo
pys�kin sillalla ja katselee t�t� uutta menoa. Niin kauan kuin muistan,
oli h�n kievaria pit�nyt, hevosia toimittanut, kauroja ja heini�
mitannut, eik� talvikausiin silm��ns� koko�iseen h�iritsem�tt�m��n
uneen ummistanut. T�n� talvena ei kuulu olleen vieraista vastusta. Kun
t�h�n tullessa kului kokonainen p�iv�, ei nyt talvinen p�iv� ehdi
kunnollisesti aikaakaan, kun siit� jo l�hdet��n. Ei ole minusta uuden
ajan vehkeet tuntuneet koskaan niin merkillisilt� kuin t�m�n vertailun
valossa, asetettaessa t�t� uutta taon vanhan rinnalle.

Kallaveden ylimeno on jo pieni ihme ja uroty� uudenkin tekniikan

kannalta katsottuna, mutta kun vertaa sit� lumipengert�, jonka
kuperalla sel�ll� reki ennen jytysi eteenp�in kite�ss� lumessa, t�h�n
hiekka- ja kivipenkereeseen, joka muutamissa minuuteissa kantaa t�m�n
�rautaroikan� rannalta toiselle, niin ei voi muuta kuin kysy�
itselt��n: onko se todellakin totta?

Tottahan se on. Ja todeksi t�ytynee se uskoa, koska on sen n�hnyt.

Mutta sittenkin: kun tahdon johtaa mieleeni oikein pysyv�n kuvan
kotoisista oloista, loihtia esiin el�vimpi� ja kaikkein pysyvimpi� ja
ehk� my�skin miellytt�vimpi� muistoja jostakin oikein kotoisesta
Kuopiosta ja Kuopion takaisesta, joka siit� minulle perikuvana pysyy,
niin astuu aina sittenkin eteeni maantiematka jollakin m�kkil�isen
laiskalla my�tyrill�, ja veturi on jotakin outoa, vierasta ja asiaan
kuulumatonta. Mutta kai se nyt aikaa my�ten sekin sulautuu seutuun ja
muuttuu yht� kotoiseksi kulkuneuvoksi kuin h�yryveneet jo ovat,
tungettuaan kirkkoveneet tielt��n.

HIRVI�.

Olen er��n� kauneimpana kes�kuun aamup�iv�n� matkalla saaristomajalleni

Hangonmaan etel�rannikolla. Olen laskeutunut junasta Sand�n pys�kill�,
josta muutamain kilometrien mets� ja niittypolku vie meren rantaan. Se
kulkee ensin hiekkanummea hongikon l�pi, sitten niittyj� ja lehtoja ja
lopulta laakeata hiekkarantaa. On lehdenpuhkeamisen ja k�enkukunnan
herttaisin aika. Tunne, joka t�ytt�� rinnan, on niit� kaikkein
suloisimpia. Vihdoinkin pois p��kaupungista, sen valevallankumouksesta
ja valevapaudesta!
Kuinka ihmeellisen pian kaikki unohtuu ja kuluvat pois voimakkaimmatkin
vaikutelmat luonnon helmassa. Muutamia satoja askeleita mets�polkua,
veturin h�ipyv� l�ht�vihellys pys�kilt�, ohi torpan ja sen peltojen--ja
tuskin on en�� muistoakaan j�ljell� vaunun t�ytt�neist� tavaritseista,
sortovuosiakin r�ike�mm�st� mielivallasta, upseerimurhista,
loppumattomista mielenosoituskulkueista, kiljuvista autoista,
yksitoikkoisuuteen asti uusiutuvasta marseljeesista, torikokouksista,
lakoista ja ry�st�ist�, kirkko- ja kirkonrappumeteleist�. Omien aivojen
kiihoitus, joissa pitkin talvea oli s�hissyt kuin myllyn turbiinissa,
on yht'�kki� rauhoittunut kuin mets�puron lirin�ksi. On nukkunut pois
kaikesta, mik� juurikaan �in ja p�ivin t�ytti ajatukset ja unet,
nukkunut siit� hereill��n, avosilmin, niinkuin kulissien vaihtuessa
avonaisen esiripun edess� pois sodasta, meteleist�, kaikesta uhkaavasta
ja odottavasta, n�l�st� ja kalliista ajasta. K�ki kukkuu, peippo
visert��, pihka tuoksuu, kanerva kukkii, hongan latva humahtaa heikossa
etel�tuulessa, ja veneet on saatava vesille ja verkot ja siimat
kuntoon--muuta taikasauvaa ei tarvittu. El�m� kulkee yht'�kki�
entisess� uomassaan. Tuossa on ruispelto, tuossa niitty. Jo tuntuu
tyvenen meren tuoksu, kuuluu sen s�yse� kohina. Pikkukalat kiitelev�t
matalassa purossa, jonka vartta polku johtaa.

Sota ja iso viha on ollut ja mennyt. Ei se ainakaan en�� jaksa tulla

t�nne. Ehkei sit� ole ollutkaan. Tai oli se vain satunnainen h�iri�,
y�llinen ohimenev� painajainen. Siit� on jo hyvin kauan. Se tapahtui
joskus nuorena ollessani, kuuluu historiaan. Saattaahan olla, ett�
jossakin yh� r�j�htelee, ett� siell� t��ll� yh� viel� surmataan ja
h�vitet��n, mutta se tapahtuu hyvin kaukana jossakin, minulle kokonaan
vieraassa, minuun kuulumattomassa maailmassa. Tunnen, ett� torkun,
mutta en tahdo herist�yty� valveille enemm�n kuin mik� minulle
itselleni on mieluista... Tuossa on jo kellanruskea hiekka, laakea
ranta, jossa lehmikarja seisoo polviaan my�ten vedess� p�iv��
paistattaen. On niemet, saaret, karit ja merimerkit ja valkea majakka.
Joku laskee verkkoja. Hangosta p�in tulee jahti t�ysiss�
latvapurjeissa, vanhaa v�yl��, aivan niinkuin ne tulivat ennen
sotavuosia. Meid�n rannassamme on jo purjepursi ankkurissaan ja
vastatervattu soutuvene kalliolla kumollaan.

Silloin sattuu silm��ni laite, jota en ole ennen huomannut ja jota

siin� ei ollut viime kes�n�. Laakealla rannalla, v�h�n matkaa
vesirajasta, on jokin ruskea m�hk�le ja sen ymp�rill� aitaus kuin
ristikko hautakiven ymp�rill�. Se on melkein pallon muotoinen, niinkuin
kaksi vastakkain asetettua, yhteen liitetty� muuripataa. Alapuoli on
sile�, yl�osassa piipottaa metallisia k�sni� kuin poikkisahatun sarven
tynki�, joista toiset ovat taipuneet tai taittuneet, toiset piipottavat
suorina ja ehjin�. Se on kaikesta p��tt�en korkean veden aikana
rannalle ajautunut r�j�hdysmiina, aidattu n�ht�v�sti sit� varten,
etteiv�t mullikat p��sisi sit� puskemaan ja laukaisemaan.

Siin� on siis sittenkin taas sota yhdess� kaikkein inhoittavimmassa

ilmenemismuodossaan. Siin� yksi sen katalimpia, tehoisimpia ja
tuhoisimpia h�vitysaseita, tuhatmiehisten laivojen salasurma--minun
rauhallisella rannallani, auringon l�mmitt�ess� sit� yht� hell�sti kuin
hiekkaa sen ymp�rill�. L�heisyydess� seisoo vasikkalauma tyytyv�isen�
ja mist��n tiet�m�t�nn�. Hirvi� itse on yht� v�h�n tietoinen sis�ss��n
piilev�st� tuhoavasta voimasta, se on aina vireess� ja valmiina
laukeamaan pienimm�st�kin sys�yksest� sen kylkeen, mutta kykenem�t�n
sit� tekem��n omasta aloitteestaan. Kosketus johonkin sen tuntosarveen
voi lenn�tt�� sen pirstaleiksi ja tuhota ymp�rill� kaiken el�m�n,
j�tt�m�tt� veripilkkuakaan j�ljelle. Se lent�� ilmaan ja lenn�tt��
ilmaan ja vesi t�ytt�� kuopan, mik� syntyi, kun se ponnistaikse yl�s
pilviin. Jostakin kilometrien p��st� l�ytyy ehk� sirpale k�yristynytt�
ter�slevy�, jonka l�yt�j� pist�� hajamielisesti taskuunsa tiet�m�tt�,
mit� se on, niinkuin min� �sken tuolla mets�polulla. Sen uhreja ei
koskaan l�ydet� eik� haudata. Mik� ei makaa meren pohjassa rautaisessa
yhteiskirstussa ja mutaisessa yhteishaudassa, se leijailee hetken
savupilven� ilmassa ja haihtuu taivaalle.

Ei ole, n�en m�, kaikki entisell��n, ei ole mik��n viel�. Iso viha
jatkuu yh� eik� sen loppua n�y. Vainolaisen verikoira--tuo py�re�
m�hk�le on kuin tylpp�kuono, lyhytkorvabuldoggin p��--on l�yt�nyt tien
pakopirtilleni ennen kuin min� itse. Se on jo asettunut vartioimaan sen
ver�j�lle. Vesi voi min� p�iv�n� tahansa nousta, tuuli voi kantaa sen
merelle ja toinen sielt� takaisin ja ajaa rannalle, jossa lapset
leikkiv�t kaarnaveneit��n uitellen.

Hiivin pois. Onhan se toistaiseksi siin� vaaraton, nukkuessaan, jos voi

luottaa talonpojan panemaan hauraaseen aitaan, joka est�� tyhm�n
mullikan sit� her�tt�m�st�.

Ne olivat ainaisena pelkona ja painajaisena koko ihanan kes�n. Sen

kuluessa l�ytyi niit� useampia. Niit� oli ajautunut maihin ennen ja
ajautui yh�. Syysmyrskyjen aikana ja kev��ll� j�iden l�htiess� niit�
oli r�j�hdellyt v�h�n v�li�. Meri �rj�ht��, mustat karit iskev�t tulta,
kaukana maissa s�rkyv�t ikkunat, kallioissa tapaamme siell� t��ll�
merkkej� niiden puremista. Outoja kivi- ja rautasirpaleita l�ysimme
tuon tuostakin ja niit� kertyi pieni museo venevalkaman kalliolle.
Er��n kivilohkareen l�ysin omasta rannasta, johon se ei ollut voinut
tulla muuten kuin ilmojen teit�, ja rautapalan muutamasta saaresta,
kuusen oksalta, johon se luultavasti oli pudonnut lumeen ja sen
sulaessa j��nyt siihen. Naapurin rannassa seisoi miina l�hell�
uimahuonetta koko kes�n. Kerran soutaessani kotiniemen vartta huomasin
niit� muutaman pohjassa vain jonkin sylen syvyydess�, kaikki piikit
ehjin�. Jos sattui siihen kiviriippakiveni, niin lensin min�
tulivesipatsaassa yl�ilmoihin ja minustakin tuli hattara taivaalle.
Niit� istui v�h�n p��ss� varsinkin uloimmilla kareilla. Jokainen
merituulien puoleinen ranta oli tutkittava, ennenkuin sit� uskalsi
l�hesty� soutaen tai purjehtien. Er��ll� saarella, lahdelmassa, joka
antoi aurinkoisimpaan etel��n, oli niit� kellunut maihin kaksi
sisarusta ja asettunut vierekk�in kaikkein siloisimmalle ja
suloisimmalle vedenrajakalliolle. Siin� niit� k�ytiin katsomassa ja
vieraille n�ytt�m�ss�, �Miinaa ja Maijaa�, huviretkisaaressa,
rantakalalahdelmassa. Niist� tuli tuttuja, ne alkoivat kuulua
maisemaan, niit� naputettiin kynnen p��ll�, ja ne hel�htiv�t kuin
kirkonkellon malmi. Niit� valokuvattiin perheryhmiin, niiden p��ll�
istuttiin, niiden ymp�rill� telmittiin ja kujeiltiin ja l�htiess�
niille n�ytettiin pitk�� nen��, elottomille, sokeille, jalattomille,
siivett�mille, kahlehdituille meren hirvi�ille, jotka kuivalla maalla
eiv�t mahtaneet mit��n, ryyh�tt�en siin� avuttomina ja voimattomina,
kykenem�tt� omin voimin purkamaan sisuaan, ennenkuin joku toinen
luonnonvoima ne vapauttaisi liikkumattomuuden lumoista.

Min� en voinut koskaan ottaa niit� humoristiselta kannalta, en koskaan

tottua niiden tilap�iseen vaarattomuuteen. Minussa pysyi niit� kohtaan
aina sama salaisen pelon ja vihan ja inhon ja voittamattoman
vastenmielisyyden tunne, mink� minussa ensi n�keminen oli her�tt�nyt.

Onhan sota sotaa ja onhan siin� muka luvallista kaikki, sen tarkoitus
kehitt�� sen keinoja ja sit� mukaa pyhitt�� ne, katalimmat ja
kavalimmat myrkkykaasut, y�lliset zeppeliinipommit, v�ijytykset ja
salahy�kk�ykset, jopa tautien tartuttamisenkin. Ei ole en�� mit��n niin
ep�ritarillista ja ep�inhimillist� aselajia, jota ei katsottaisi
voitavan k�ytt��. Mutta kaikista ep�inhimillisin, ep�ritarillisin ja
raakalaisin on minusta kuitenkin miina, joka omin p�ins� k�y sotaansa
sokeana luonnon voimana sek� yst�vi� ett� vihamiehi� vastaan, viattoman
ja puolueettomankin p��n menoksi. Se on salamurhaamista umpim�hk��n,
luonnonvoimain vastuunalaisetonta hyv�kseenk�ytt�mist�, j�rjett�m�n
aseilla varustamista, puukottelua pime�ss� tanssituvassa, kun valot on
puhallettu sammuksiin. Sen toiminta ei rajoitu vain sota-aikaan.
Laivamiina, tahallaan laskettu tai irtautunut voi ajelehtia
valtamerill� vuosim��ri� sodan j�lkeenkin, k�yd� sotaa omaan laskuunsa,
kun rauha jo aikoja sitten on solmittu sotivien kesken. Kun meret jo on
julistettu vapaiksi, silloin t�m� merirosvo ja salasissi viel� pit��
niit� hallussaan ja on niill� suurempi herra tuin ylpe� Albion ennen
sotaa, tehokkaampi salmiensulkija kuin Gibraltarin ja Maltan is�nt�.
Suuri valtamerilaiva saa hiipi� kuolema keulan edess�, syd�n v�ijytyst�
vavahdellen jokaisen matkustajan rinnassa. Titanic-draama kalpenee
niiden rinnalla, jotka ovat tulossa. Vedenalainen miina voi tuhota oman
keksij�ns�, valmistajansa, laskijansa, heid�n vaimonsa ja lapsensakin.
Sen avulla voidaan panna toimeen attentaatteja ja harjoittaa
anarkistista terrorismia melkein mist� kalastajaveneest� tahansa
vilkasliikkeisimmill�kin v�ylill�.

Millainen lie oikein sen miehen sieluntila, joka panee kaiken neronsa
r�j�hdysmiinan keksimiseen, sen, joka pinnist�� kaiken �lyns� sen
t�ydent�miseen ja parantamiseen. Luultavasti h�n, samoin kuin kaikki
muutkin r�j�hdysaineiden keksij�t ja sotatekniikan kehitt�j�t on hieno
tiedemies, mekanikko, kemikko, tuota teknikkotyyppi�, joka edustaa
nykyajan ter�vimpi� p�it�, niit�, jotka ovat luoneet nykyajan korkean
konekulttuurin, sen verrattoman tekniikan ilmalaivoista vedenalaisiin
saakka. H�n on saanut aatteensa jumalaisen luomisinnon haltioituneena
hetken�, h�nen silm�ns� ovat s�ihkyneet, poskensa palaneet, h�nell� on
kai ollut tunne niinkuin kaikilla, jotka jotakin luovat ja synnytt�v�t
ett� h�n on saamassa aikaan jotakin, joka koituu ihmiskunnan onneksi ja
hyv�ksi. Ehk� h�nell� niinkuin h�vitysv�lineiden keksij�ill� yleens� on
se vilpit�n harhaluulo, ett� h�nen keksint�ns� on rengas sotien
mahdottomiksi tekemiseen ja lopullisen maailmanrauhan saavuttamiseen.
Hyr�illen, iloisesti vihellellen h�n menee kotiinsa, kohtaa ovella
nuoren vaimonsa ja sulkee h�net onnelliseen syliins�--samalla tietysti
riemuiten siit�kin, ett� heid�n toimeentulonsa nyt on turvattu. He
astuvat k�sik�dess� lapsenkamariin, jossa heid�n esikoisensa uinuu
harsoitetulla, lumivalkoisella vuoteellaan. Pienokainen on ehk� n�kev�
sen tuhatvuotisen valtakunnan koiton, jota h�nen is�ns� on ollut
valmistamassa. Kaikki ne t�mm�isi� kuvittelevat, jokainen heist�
tarvitsee t�m�n uskon jossakin muodossa tuntonsa nuhteen
vaimentamiseksi.

Eik� kuitenkaan mik��n sotataidollinen keksint� tai sen t�ydennys

koskaan ole v�hent�nyt sodan mahdollisuuksia, vaan p�invastoin niit�
juuri lis�nnyt, Ei ole ainakaan taannuttu silt� raakalaisasteelta,
jolloin naisetkin taistelivat miesten apuna puolustaen piiritetty�
linnaa kivill� ja kirkunalla. Onhan todella pian jokainen pommi, joka
lent��, jokainen miina, joka r�j�ht��, osalta, ehk� suurimmalta,
naistenkin ty�t�. Neh�n ne nyt--pikku pariisittaresta suomalaiseen
piikatytt��n saakka--sorvaa, silitt��, t�ytt�� siell� suurissa
kulttuurimaissa, niinkuin surkeassa Suomessammekin. Miinassa sanotaan
olevan hienot laitteet ja herk�t koneet, niit� varten tarvitaan k�tevi�
sormia. On jo historian takainen se aika, jolloin naiset ottivat osaa
sotaan vain laupeudensisarina tai istuivat kotona riipim�ss�
haavaharsoa.

Ja keksij�n vaimo hymyilee ja jokeltelee lapselleen, josta ehk� sin�

samana y�n� zeppeliinipommi tekee raajarikon. H�n nostaa k�tens�
kiroten taivasta kohti. H�nen kirouksensa kuullaan. Samalla hetkell�
r�j�ht�� Reinin takana samanlainen pommi samanlaisella tuloksella. Ja
kaikki vanhurskaus on t�ytetty... Tahtoisin vain n�hd�, kuinka hieno
lady tai sulosilm�inen hausmutter unissaan turhaan pesee viattoman
veren tahroja k�sist��n ja kuinka monta gentlemannia on nyt maailmassa,
joiden tarjottuun k�teen minun olisi vaikea tarttua.

�Sin� taas saarnaat!�--mutta miksen saarnaisi ... saarnasin n�in

sis�ss�ni koko kes�n yksin�isill� onkiretkill�ni, sill� enh�n p��ssyt
mihink��n n�kem�tt� miinaa jollakin rannalla. Milloin se seisoi mustana
ja uhkaavana, milloin kiilt�en kilpaa auringon kanssa, kun sen valo
siit� heijasteli sateen j�lkeen. Saarnasin itsellenikin silt� varalta,
ett� mist� min� tied�n, enk� min�kin voisi riehahtaa nostamaan jotakuta
noista mereen tuulen ja virran viet�v�ksi sinne, miss� tiesin
ry�v�rilaivueiden omilla rannoillani liikkuvan.

Lopulta tietysti totun, en v�lit�, tunne tylsistyy, siveellinen viha

uupuu omaan voimattomuuteensa. Ei kukaan kuitenkaan minua kuule eik�
kauhistu minun kanssani, sill� aseistahan meid�n aseeton
k��pi�kansammekin lopulta odottaa onneaan--joskaan ei omistaan, niin
toisten, toiset toisten ja toiset toisten--ja odottaessa asestuvat
veljet velji�kin vastaan, kaartit kaarteja. Ja se nyt ei oikeastaan
kuulu aivan t�h�n, mutta kuitenkin: kun is� Suomessa sorvaa tehtaassaan
shrapnelleja Saksaa vastaan, �kseeraa h�nen poikansa siell� jossakin
valmistuakseen tuon is�n kustantamana Ven�j�� vastaan ... se on
sotakuva Suomesta, n�yte meid�n moraalistamme maailmansodan aikana,
meid�n panoksemme kansojen ja oman vapautemme puolesta--sotavoitot ja
saksanpojat samassa perheess�! �k�yn lopulta itseeni ja annan p�iv�n
paistaa ja tuulen puhaltaa mist�p�in tahtoo, selvittelen verkkojani,
suorin siimojani ja panen salamiinojani min�kin tyhmille turskille ja
mit��n pahaa aavistamattomille ahvenille ja paistan ja sy�n ja olen
tyytyv�inen. Sill� t�ytyyh�n el��... Mutta onko se tarpeellista?

Illan tullen ja y�n pitk�n synk�ll� merell� voihkaa ja huokaa.

Merell�k� vain?

Mutta aamu on taas tyven ja ihana.

* * * * *

On taas ihana aamu, suloisin sunnuntai, yksi t�m�n elinaikani

kauneimman kes�n monia samanlaisia. Olemme l�hteneet
sunnuntaipurjehdukselle. Tuuli k�y lounaasta, leudosti ja tasaisesti,
ei tarvitse v�litt�� purjeista, kun on kerran kiinnitt�nyt ne ja
per�sinkin hoitaa melkein itse itsens�. Vene nousee kotirannasta niemen
vartta enk� n�yt� tarvitsevan k��nt�� p��st�kseni sen yli. Mutta min�
k��nn�n kuitenkin, ties' mist� syyst�. Purje pullistuu ja min� sanon,
uutta venett�mme kehuen, ehk� sadannen kerran:--�Katso, kuinka
kauniisti se taas nousee�.--�Suorassa kulmassa niinkuin ainakin�,
s�est�� poikani. Silloin r�j�ht�� tuskin pari sataa metri� siit�, miss�
olin k��ntynyt. Musta savupatsas on kimmonnut korkeuteen, seisoo hetken
pystyss� ja luhistuu takaisin kastellen kalliot mustiksi ja heitt�en
mutaa, soraa ja kivi� ymp�ri rantaa. Me tunsimme vain heikon paineen
korvakalvossa ja purje hiukan vavahti.
Jos en k��nt�nyt, vaan jatkoin matkaa, olisimme tulleet jotenkin sille
kohdalle, miss� merelt� ajautunut miina sattui kallioon, muutamia
metrej� siit�, ja siin� kai olisimme menneet mekin, miehet ja veneet.

Mik� meid�t varjeli? Ja miksi juuri meid�t?

LAHJOITUS.

Hyv� yst�v�!--Olen nyt ollut t��ll�, niin, en oikein osaa sanoa,

kauanko. P�ivist� ei ole j��nyt mit��n erikoismuistoa kustakin
erikseen, ainoastaan kokonaistuntu, niinkuin se j�� toisiinsa
liittyvist� helmist� yh� pidentyv�ss� helminauhassa, kun sit�
sujuttelee sormiensa lomitse. Ja helmi� ovat todella olleet minulle
n�m� p�iv�t sek� el�myksiini ett� ty�ni tuloksiin n�hden. Tied�n, kenen
kaulalle sen nauhan tahtoisin kiitollisena ripustaa. H�nen ansiotansa
se suurelta osalta on, h�n on siin� tiet�m�tt��n ollut taiteellisena
kiihokkeena, h�n, minun herttainen tytt�mallini, minun mallitytt�ni.
Minulla on jo sievoinen salkun t�ysi v�riluonnoksia ja kyn�piirroksia
h�nest�, vanhuksista ja heid�n talostaan ulkoa ja sis�lt�. Olen
l�yt�nyt aihepiirin, jota jo kauan olen hakenut, suomalaisen,
kotimaisen, l�k�htyneen� kaikkeen siihen siell� ulkona. Olen siit�
aivan haltioissani. Ja hiukan muustakin. T�ytyy saadakseni kaikesta
t�st� kanssasi v�h�n haastella.

T��ll� on tavattoman viihdyk�st� ja miellytt�v�� ollakseni. Kirjoitan

t�t� vierashuoneessa, joka luovutettiin minulle t�nne tultuani. T�m� on
vanhanaikuisin, tyylikk�in huonekaluin sisustettu nurkkakamari. Istun
mahonkipiirongin laskup�yd�n ��ress�; sen kaikki laatikot, jopa
salalaatikotkin ovat tyhjennetyt minun k�ytett�v�kseni. Edess�ni on
kaksi kynttil�� hopeisissa jaloissa. Uuni on vanhoista, kellastuneista,
kuvikkaista kaakeleista. Lattia on umpimatossa. Seinill� on vaski ja
puupiirroksia mahonkikehyksiss�. T��ll� on suloista ja l�mmint�,
aistikasta, yksinkertaista ja lujaa niinkuin kaikkialla muuallakin
t�ss� talossa.

Vaikka kaikki t��ll� on niin vanhaa, on kuitenkin, niinkuin se olisi

erikoisesti minua varten niin laitettu. Eih�n sen tarvinnut olla niin
eik�h�n se tietysti niin ollutkaan, mutta min� kuitenkin sain sen
vaikutuksen, koska halusin sen niin mielell�ni saada, ett� t��ll� on
minua jo kauan odotettu. Tahdoin kuvitella, ett� t�m� vierashuone ei
ollut vierashuone yleens�, jokaista tulijaa varten, vaan sit� varten,
jolle talon tyt�r avasi sen oven, saattaen h�net t�nne kuin pyh�kk��n
pime�n salin l�pi ja h�nelle kahdella kynttil�ll� tiet� valaisten. Kun
t��ll� vieraili joku toinen, niin oli varmaankin jotakin toisin,
ainakin hiukan. Niill� on muuten t��ll� ihmeellinen vaisto arvata, mik�
on vieraalle mieleen. Pieni esimerkki: heti seuraavana p�iv�n� oli
tuossa y�p�yd�ll�ni se savukelaji, jota he olivat n�hneet minun
polttavan. Joka ilta on y�p�yd�ll�ni juuri saapuneet sanomalehdet.

H�nen huoneensa on ylikerrassa minun huoneeni p��ll�. Kuulen h�nen taas

liikkuvan siell� niin varovasti ja hiljaa, ett� tuskin sen kuulen. H�n
astelee ja askartelee siell� kuin kuiskaten. H�n n�ht�v�sti varta
vasten koettaa niin. Eih�n h�nen tarvitse pel�t� h�iritsev�ns�, koska
h�n hyvin tiet��, ett� valvon my�h��n. Se on h�nen luontaista
naisellista arkuuttaan ja ujouttaan ja h�veli�isyytt��n. Tuskin tied�n,
milloin h�n hiipii vuoteeseensa. Ei kuulu en�� mit��n, ei sielt� eik�
koko talosta. Ei muuta kuin r�yst��n tipahtelua ulkona, yh� hiljemmin
ja harvemmin, pakastavan huhtikuun y�n hyyt�ess�, mit� aurinkoinen
kev�tp�iv� on sulatellut... Meill� on varmaan huomenaamuna hankiainen
ja hyv� hiihtokeli, jota olemme odottaneet. Meill� on rendez-vous jo
ennen auringon nousua--muuten ensi kerran el�m�ss�ni siihen aikaan
p�iv�st�. H�n lupasi varmasti her�tt�v�ns� minut. Kolme kolkutusta
kattoon.

Mik� herttainen talo t�m� koivujensa alla, j�rven niemess�, oman tiens�
takana, vastap��t� kirkkoa toisella puolen j�rven! Soisin v�list�, ett�
talo olisi minun ja ett� voisin j��d� t�nne ainiaaksi. Niin rehti�,
yst�v�llist�, hiljaista ja viisasta v�ke� nuo valkotukkaiset vanhukset
ja tuo heid�n keltapalmikkotytt�rens�. Heid�n ja t�m�n talon
p��vaikutus on sopusointu. Kaikki t��ll� on samassa vireess�, saman
hengen soitteessa. Kaikilla kolmella heill� on sama yleisilme ja katse,
samat rauhalliset liikkeet, yht�l�inen ��nensointu. Ne eiv�t koskaan
kiirehdi eiv�tk� hermostu, mutta ehtiv�t kuitenkin. Anna sin� minun
heist� innostua, hymyile vain, jos haluttaa, mutta t�m� on minulle
uutta ja mieluisaa, olenhan el�nyt ihan toisissa oloissa. Is�nt�v�ki ja
muu v�ki ovat kuin yht� perhett�. Vanhat palvelijat ovat vanhoja
talossa ja nuoret kai aikoinaan tulevat siin� yht� vanhoiksi. Hevoset
ja karjakin n�ytt�v�t kuuluvan perheeseen. Niit� hoidetaan jokaista
kuin persoonallisella huolella niinkuin harvinaisia vieraita, niinkuin
--minua. Tallissa ja navetoissa, pahnoissa ja karsinoissa on yht�
siisti� ja hoidettua kuin t��ll� asuinhuoneissa, karjatyt�t ovat
puhtoisia kuin diakonissat. Ja saman huolenpidon ja hellyyden alaisia
n�ytt�v�t olevan talon elottomatkin esineet, huonekalut, ty�kalut, reet
ja rattaat. Ne ovat sen asukkaita nekin. Niill� on tietyt sijansa siin�
ja ne ovat kuin tietoisia tarkoituksistaan. N�ytt�� kuin niit�
hoidettaisiin ei vain niiden tuottaman hy�dyn vuoksi, vaan niiden
itsens�kin vuoksi, huolella ja hartaudella ja osanotolla niinkuin
el�vi� olentoja, ett� niidenkin olisi hyv� ja viihtyis� olla.
Jokaisella on oma oikea sijansa, jossa se kuin lev�ht�� k�yttelyn
v�liajoilla. Jos se olisi jossakin toisessa sille kuulumattomassa
paikassa, olisi sen ik�v� ja paha olla. T�ss� talossa ei mik��n
ajelehdi eik� vetelehdi, eik� my�sk��n sairasta, sill� kaikki, mik�
menee rikki, korjataan heti ja pannaan kuntoon. Ei mik��n narise eik�
vingu, ei viirik��n. Romutkin ovat j�rjestyksess�, niillekin,
raajarikoille, on valmistettu oma turvakotinsa aittojen v�lisess�
vajassa, johon ne on lajiteltu laatikoihin ja hyllyille. Koska ne eiv�t
ole niit� h�vitt�neet, on niiss� kai heille jokin rakas muisto. Tai
ehk� ne on pantu siihen kuin v�liaikaiseen hautaan, odottamaan
yl�snousemustaan jossakin uudessa muodossa.

T�m� j�rjestys, t�m� tasapaino, jossa on jotakin taideteoksen

sopusuhtaa ja keskityst�, suo lepoa ja hermorauhaa. Sit� el�v�itt��
lintu, joka liikkuu ja lentelee ja visertelee p�iv�kaudet n�ill�
pihoilla.

H�n on t�m�n talon henget�r ja haltia, huipputulos t�st� kaikesta,

talon tarkoitus, sen olemisen oikeutus, sen p��m��r�. H�n on versonut
sen taimilavassa, kehitt�nyt varttaan sen maassa, kukkinut sen ilmassa
ja hengess�. H�n on sen juuri kypsym�ss� oleva hedelm�, jo nuokkuen
varressaan valmiina poimittavaksi.

Ihme, ettei kukaan viel� ole ojentanut k�tt��n h�nt� ottaakseen. Vaan
ehk�p� heill� jo onkin tiedossaan kotiv�vy, ehk� h�nen muotokuvaansa
sit� varten maalautetaankin, yll�tyslahjaksi �omalle�. Ohimennen sanoen
en ole sit� viel� aloittanutkaan. Olen toistaiseksi tehnyt tutkielmiani
omia tarkoituksiani varten. En muuten luule, ett� sen, h�nen tulevansa,
kanssa olisi vaikea kilpaillakseni, jos sit� haluaisin. En siihen
kuitenkaan pyri, sill� kotiv�vy sen t�ytyy olla. Ei h�nt� pit�isi
koskaan irroittaa t��lt� ja istuttaa muihin maaperiin. H�nen on
pysytt�v� em�nt�n� ja �itin�, em�nt�- ja �itisukujen jatkajana. H�n on
niit�, joita ajatellaan, kun puhutaan �esi�ideist�. Rotuihminen,
tarkoitettu kehitt�m��n rotuaan, sit�, jossa meid�n tervein
maalaisveremme virtaa, herraskartanoidemme ja pappilaimme asuttajissa,
ja johon meid�n kulttuurimme pohjautuu.

Olin heti selvill� siit�, miss� hengess� h�net maalaan: olen koettanut
saada h�net kuvatuksi t�m�n talon omassa hengess�, siin�, joka h�nt�
ymp�r�i, jossa h�n el�� ja johon h�n kuuluu, ja joka, vaikkei taustaa
n�kyisik��n, pit�isi aavistaa ilmeest�. Olen piirt�nyt h�net antamassa
k�mmenelt��n sokeria irtonaiselle nimikko-orhilleen, joka seuraa h�nt�
kuin koira; lammasten edess�, kun ne, em�t ja vuonat, karsinastaan, sen
aidan yli ja rakojen l�pi, tunkevat p��ns� saadakseen h�nelt� kukin
palasensa; tai leipomassa, jolloin olen saanut esille h�nen kauniit
k�sivartensa ja k�mmenten ja sormien keve�t ja sulavat liikkeet, kun
h�n k�sittelee valkoista taikinaa valkoisella leivinlaudalla, puettuna
valkoiseen esiliinaan ja p��ss� niskan taa sidottu valkoinen liina.
N�m� leipoma-asennot ja liikkeet ovat h�ness� niin luontevat, niin
ominaiset, ett� niit� tutkiessa seisoo edess�ni satojen vuosien sarja
siihen tottuneita ja sit� harjoittaneita naisia. Se on niin aitoa, niin
kaunista ja kotoista, ett� l�mpenen katsellessani en vain h�nt�, vaan
jopa omia luonnoksianikin h�nest�. Paitsi n�it� olen tehnyt useita
muita tutkielmia sek� �ljyll� ett� liidulla ja vesiv�rill�. Minulla on
ollut suoranainen luomiskuume, toisen aatteen hedelm�itt�ess� toista.
T�m� talo on, niinkuin sanoin, aiheiden aarreaitta ehk� piankin
katoamassa olevalta kulttuurikaudelta, vanhalta, mutta minulle t�h�n
saakka taiteellisesti uudelta.

L�mpenen h�nt� ajatellessani--en ole mit��n muuta ajatellut, en muussa

askarrellut kuin noissa eri ilmeiss�, eri tilanteissa, eri asennoissa.
Sieluni, mielikuvitukseni on h�nt� t�ynn�. Kysyn t�ss� juuri itselt�ni,
olenko mieltynyt, ehk� rakastunutkin h�neen enemm�nkin kuin
kiitolliseen malliin. En tied�, en luule. Mutta vaikka olisinkin, ei
ainakaan minun puoleltani uhkaa h�nt� mik��n vaara. Vaikka voisinkin,
en tahtoisi ojentaa k�tt�ni h�nt� ottaakseni ja vied�kseni. Olisi s��li
nostaa h�net maita ja autereita kiert�v�n taiteilijan ritisev��n
reteliin. Ei meik�l�isen hajanainen maailma ole h�nen maailmansa, ei
se, mihin h�net t��lt� hennoisi siirt��. Kai h�n siell�kin kukkana
kulkisi, mutta ainoastaan hetken niinkuin kukka vesilasissa, v�hitellen
kuihtuen ja kalveten. Ent� jos min� tulisin t�nne? koettaisin juurtua
h�nen maaper��ns�? Eih�n sek��n k�visi. Mutta miksi ei? Vaikkapa nyt
�taiteeni�, mokomakin, siit� k�rsisikin, vaikka kehitykseni pys�htyisi,
vaikka veisin palettini ja siveltimeni h�nen hyvin j�rjestettyyn
romuliiteriins� ja ottaisin sen viereisest� ty�kaluliiterist� kuokan ja
hein�hangon ja puutarhalapion--ent� sitten! El�isin h�nen el�m��ns�
niiden lasten kanssa, h�nen kaltaistensa, joita h�n minulle
lahjoittaisi--kai saisin siin� el�m�nteht�v�n yht� hyv�n kuin t�m�
nykyinenkin, kenties paremman.

Tyylik�s h�n on, taideteos omaa lajiaan, sulava, joustava, virheet�n,

luja ja hento samalla, viaton ja avonainen, sanalla sanoen... H�n
k��nnytt�� minut sis�isesti, siit� tiet�m�tt��n. Kun vertaan h�nt�
kaikkiin niihin naisiin, joiden kanssa siell� ulkona maailmassa--huh!
H�n kai jo aikoja sitten nukkuu. Haluaisin maalata h�net my�skin
levolla ollen, vuoteessaan, uupuneena p�iv�n puuhien j�lkeen, toinen
k�si peitteen p��ll�, toinen p��n alla kaaressa. Minun Pyh� Ursulani
(kai muistat sen taulun siell� Venetsian museossa). Ehk� kerran viel�
sen saankin niin, ehk� en. Sit� odottaessani �ikuistan� h�net, niinkuin
saan, panen h�neen parhaan itsest�ni, sielustani: ihailuni,
ihannoimiseni. Vaikkei h�n olisikaan se, miksi h�net nyt n�en, menee
h�n nyt kuitenkin semmoisena j�lkimaailmaan ja taidekirjat ehk� sanovat
h�nest� sitten, ett� luultavasti, kaiken varmaan, h�nen tekij�ns� oli
rakastanut h�nt� niinkuin Lionardo Jocondaansa. Luon h�nest�, en
arvoituksellisesti hymyilev�� ongelmaa, jonka ilmeen syyt� kukaan ei
ole voinut selitt��, ja jonka taustana on jylh�n vuoriston h�my, vaan
tavallisen suomalaisen ihannetyt�n, jonka taustana on h�nen korea
kotinsa, sen huurteinen koivikko heleimm�n kev��n aattona. Hyv�� y�t�!

(Jatkoa seuraavana iltana.)

Her�sin kolmeen arkaan kolkutukseen. Ne eiv�t tulleet ylh��lt�, vaan

ovelta. En vastannut, tahdoin kuulla ne viel� kerran. Ne toistuivat
hiukan kovemmin, min� vastasin ja h�n sanoi sielt�: �Kahvi on valmis.�

H�n odotti minua ruokasalissa kahvip�yd�n ��ress�, valmiiksi puettuna

hiihtoretkelle, p��ss� puuhkalakki hienointa valkoisinta lammasnahkaa,
yll��n suora v�lj�, helmoihin saakka ulottuva viitta sinist�
kotiverkaa, jalassa paulakeng�t. Varhainen talvinen aamuvalaistus
asettaa ankaralle koetukselle kaiken, mihin se sattuu. Se ei anna
mink��n tunnelman lahjoa silm��, vaan pakottaa joko hyv�ksym��n tai
hylk��m��n. H�n kesti koetuksen niinkuin ulkoilmaveistos, joka uhmaa
valoa, tulipa se mist� ja miten tahansa. H�n kesti sen niinkuin aukeava
kukka, joka sekin kest�� kaiken valon ja kutsuu sit� yh� vain lis��
luokseen katsomaan ja ihailemaan ja joka voi voitollisesti kilpailla
hehkuvimman keskip�iv�nkin kanssa--niinkuin hyvin nukkunut lapsi
her�tess��n ja noustessaan visert�m��n vuoteessaan, silm�t suurina ja
tuoreina, suu hymyss� ja ihossa terve tuoksu. Jotakin siit� kaikesta on
h�ness�. Sanon sen h�nelle. H�n ly� sen leikiksi, mutta kuuntelee
kuitenkin mielell��n.

Samoin kuin on my�h��n illalla, kun saattaa kotiin naista ja erotessa

nukkuvan talon portilla syntyy erikoinen, salamyhk�inen yhteistunne,
samoin on hyvin varhain aamullakin, kun muu talo viel� nukkuu eiv�tk�
vanhukset viel� ole tulleet: ollaan kuin salaisessa liitossa, kahden
kesken koko maailmassa; on hetki, josta on otettava pikainen vaari,
sill� tuossa tuokiossa voidaan tulla ja kaikki voi muuttua. Ja siin� on
erikoinen vieh�tys varsinkin illan j�lkeen, jolloin on oltu yhdess�
kahden kesken, kun muut ovat kyl�ss�, luettu runoja, soiteltu, puheltu
ja piirustettu. Siin� on sit�, ett� oletko miettinyt y�ll� sit�, mist�
eilen puhuttiin, mihin tulokseen olet ehk� tullut, mit� olet yleens�
y�ll� ajatellut ja tuntenut, onko se kohdistunut minuun, oletko ehk�
n�hnyt sen johdosta untakin? Aamutunnelman voi rikkoa pieninkin seikka.
Se, mik� sen kest��, on aitoa. Ja kaikki oli t��ll� aitoa, hyv�st�
kahvista k�teen ja k�den liikkeeseen, joka sen tarjosi. H�n her�tti
em�nt�tunnelman, sen sanomattoman miellytt�v�n ja suloisen, ett� h�n on
ollut ylh��ll� ennen minua, laittanut minulle kaikki valmiiksi,
l�mmitt�nyt huoneen, tuulettanut sen, keitt�nyt kahvin, kuorinut kerman
ja kaikki on tapahtunut kuin itsest��n, niinkuin kukan avatessa
umppunsa, niinkuin vesilinnun ottaessa aamukylvyn.

--Mutta tuossa puvussahan ja tuossa valossahan teid�t olisikin

maalattava!

--Taasko siin�--ja miss� viel�? Ja kuinka monessa?

--Tuhannessa kauniissa--sill� teist� kumpuaa ehtym�tt�m�sti aiheita ja

kauneusarvoja. Seisokaa viel�...

--En min� osaa seist�--pannu polttaa--pian--ai--!

--Olette oikeassa, ei teid�n pid�k��n seist� mallina, ainoastaan olla,

niinkuin olette, ja minun t�ytyy oppia teid�t ulkoa painamalla teist�
kuva ensin aivoihini ja vasta sitten kankaalle--sek� aivoihini ett�
syd�meeni, saadakseni avukseni my�skin tunteeni teit� oikein
tulkitakseni.

--Juokaahan nyt jo--kahvinne j��htyy.

Suhteemme oli jo kehittynyt heti n�in vapaaksi; ammattini suoman

vapauden turvin ja varjossa voin sanoa h�nelle, mit� miellytt�v��
tahdoin. Oli kevytmielist� puhaltaa n�in vireille tulta, joka jo kyti,
itsest��n syttyneen�. Minun ei olisi pit�nyt.

Hiihtoretkemme oli herttainen duetto tai niinkuin nelik�tinen

soittonumero--se olisi oikeastaan tulkittava ei sanoin, vaan s�velin:
suksien helin��, sauvan somman kirin��, ohi kiit�vien huurrekoivujen
vilin��. Me laskimme pelloille, me sujutimme pellolta niitylle,
niitylt� j��lle, emme nousseet taloihin, vaan kiersimme ne, pysyen kuin
ulkopuolella muiden maailmaa ja liikkuen kuin itseluomassamme omassa
ilmapiiriss�, poistuen ja l�heten toisiamme, milloin toinen, milloin
toinen, erill�mme ja samalla yhteenliitettyin�, v�lill�mme side, joka
sujuu, vaan ei katkea. H�n hiihti paljon paremmin kuin min�, laski m�et
kuin leikill�, nousten jyrk�n rinteen kuin vuohi kallion, kun min�
tottumatonna tein kaikki vaivalloisemmin ja raskaammin. Milloin tahansa
h�n olisi voinut minut j�tt�� ja vilkuttaa liinaa hyv�stiksi.

H�n hiiht�� yht� kauniisti ja keve�sti ja luontevasti kuin h�n tekee

kaiken muunkin. Hiihtoliike ei ole oikeastaan kaunis muulloin kuin
hiiht�j�n liukuessa liikkumatonna m�ke� alas, vartalo hiukan taap�in
taipuen. Mutta h�n suoriutui siit� hyvin. H�nen luontainen voimansa
tekee sen. H�nen ei tarvitse ponnistaa eik� potkaista. H�nen liikkeens�
alkul�hde n�ytt�� olevan suksissa, ne ovat ne, jotka h�nt� nostavat ja
viev�t. H�n ei laahusta niinkuin esimerkiksi--min�. H�n ei tee sit�
rumaa liikett�, joka syntyy, kun eturuumis sauvan avulla puskee liiaksi
edelle ja laahaa j�ljess��n jalkapuolta, jolloin sukset usein
livahtavat taap�in. H�nen koko vartalonsa taipuu ja oikenee luontevassa
kaaressa kuin j�nne, ainoastaan sen verran kuin on tarpeellista,
rikkomatta luonnollista linjaa, ja miellytt�v� tasapaino syntyy. Sain
t�m�n kuvatuksi juuri ulkomuistista. Siit� tulee taulu n:o 4. Taulu n:o
5 on, kun h�n seisoo sauvojensa varassa nojaten niiden p��h�n, k�det
leuan alla.

Lopulta me tulemme kirkonkyl�n takana olevan kukkulan etel�rinteelle ja

pys�hdymme hongikon reunaan aholle, jossa aurinko jo on sulattanut
lunta. Se on jo noussut ja l�mmitt�� meit�kin siihen. Koko alla oleva
seutu, j�rvet, saaret, rantatalot, kirkonkyl� ja �meid�n� talo sit�
vastap��t� ovat pakkasaamun autereen siness�.

Istumme toinen toiselle kivelle. H�n ottaa v�lj�n viittansa povelta

pienoislaukun, joka on riippunut h�nen kaulallaan.
--Mik� se on?

--Is�n vanha ev�ssalkku, jonka �iti lahjoitti h�nelle, kun he meniv�t

kihloihin.

Siin� oli hopeinen voileip�rasia ja hopeinen pullo ja pari pient�

pikaria. H�n tarjosi piiraita ja viini�.

--Herran terttu teit�nne, t�m�h�n on suurenmoista!

--Suomen suurimman taiteilijan malja! virkkoi h�n, silmiss� veitikka.

--Suomen suloisimman taiteilijan mallin malja!

--Ei kahta yht'aikaa.

--Te juotte toisen ja min� toisen.

Tiainen piipitt�� pet�jik�ss� ja kyl�st� kuuluu hevosen tiuku ja reen

ritin��. Min� n�en, ett� h�nen silmiss��n on ilme, josta en voi
erehty�. Mutta min� en saa p��st�� sit� tunnetta pidemm�lle viri�m��n.
Jos sen teen, on se el�m�ni kevytmielisin teko. Ja kuitenkin se
tapahtuu.

H�n on kiven kupeelta p�lvest� poiminut puolukan varsia, joissa on

viel� talven yli olleita marjaterttuja, tehnyt niist� kimpun ja tulee
ja kiinnitt�� ne rintaani. H�nen lakkinsa on siirtynyt taap�in, niin
ett� otsa on paljastunut. Kun h�n on kukittanut minut, tartun min�
h�nt� p��h�n ja suutelen h�nt� ensin otsaan, sitten poskille, sitten
huulille. H�n horjahtaa, min� tuen h�nt�, h�n oikaisekse, ja me
toinnumme molemmat.

H�n seisoo, kuin kuulostaen ja odottaen. En saa virketyksi mit��n, enk�

tahdokaan.

--Ne kai odottavat meit� jo aamiaiselle, sanoo h�n. H�n nousee

suksilleen ja laskee edell� suoraan kyl�n kautta ja kirkon ohi j��lle,
odottamatta minua. Vasta j��ll� saavutan h�net. Mutta en nytk��n saa
sanotuksi sit�, mit� h�n n�ht�v�sti odottaa ja mit� h�nell� on
oikeuskin odottaa. H�n on odottanut sit� koko t�m�n p�iv�n ja
n�ht�v�sti koettanut antaa minulle tilaisuutta selitykseen. En ole sit�
k�ytt�nyt.

Sill� h�n ei tietysti ymm�rr�, ett� voisin j�tt�� sen siihen, ettei se
minun puoleltani merkitsisi mit��n. T��ll�--heid�n maailmassaan--
semmoinen tiet�� lupausta, sitoumusta. Mitenk��n muuten h�n ei voi sit�
selitt��. Mutta enh�n min� voi sit� tehd�, enh�n my�sk��n voi pyyt��
anteeksi. Se olisi kovin k�mpel�� ja noloa. Minulla ei kai ole muuta
j�ljell� kuin keksi� jokin tekosyy ja l�hte�.

Ett� kyll� rakastan h�nt�, mutta olen jo sidottu toisaalle. �En voinut
sille mit��n, olitte niin vieh�tt�v� siin�.� Jotakin semmoista.

Eih�n itse tapaus semmoisenaan suinkaan olisi niin vaarallinen. Se nyt

menisi tavallista ehk� hiukan pitemm�lle menneen taiteilijanvapauden
lukuun. Tunne syttyy ja sammuu. Mutta jos se ei sammu. Jos h�n ottaa
sen syv�sti, niinkuin h�nenlaisensa usein tekev�t? No, ehk� t�m�
jollakin tavalla j�rjestyy. Kirjoitan sinulle, kuinka t�m� kehittyy.
Minua surettaa ja harmittaa koko juttu. My�skin siksi ja ehk� eniten
juuri siksi, ett� jos minun t�ytyy l�hte�, niin j��v�t kaikki n�m�
aiheeni keskener�isiksi. Kirottu suudelma! Ilman sit�! Eip�h�n se
muuten liene ensi kerta. Mutta viimeinen se on, sen vannon. Onhan
minulla sent��n jo melkoinen saalis salkussani. Siell� on hienoja
asioita. Tulen niill� ehk� lopullisesti l�p�isem��n. Olkoon tytt�
tyytyv�inen, ett� h�n on ikuistettu Suomen taiteessa. Kun vain voisin
saada mielenrauhan siit�, ett� se saalis, mink� t��lt� vien, ei ole
ry�st�saalista. Kirottu omatunto!

Tuus Totus.

* * * * *

Se �yst�v�, jolle yll�oleva kirje on kirjoitettu, on sen tyhj�lle

lehdelle tehnyt n�in kuuluvan muistiinpanon:

�Se tytt�, joka oli ollut taiteilijan mallina, ei koskaan mennyt

naimisiin. Vanhempainsa kuoltua j�i h�n yksin em�nt�n� ja is�nt�n��n
hoitamaan taloa ja tilaa. H�n ker�si kotiinsa sinne maalle kaikki, mit�
sai maalauksia ja piirroksia nuorelta taiteilijalta, joka oli
vieraillut h�nen kodissaan h�nen nuorena ollessaan ja joka ei el�nyt
montakaan vuotta sen j�lkeen. Kuoltuaan vanha neiti testamenttasi
talonsa lepokodiksi taiteilijoille. Tila arvokkaine metsineen oli
my�t�v� ja kertyneist� varoista muodostettava rahasto lepokodin
yll�pitoa ja taideteosten tilaamista varten nuorilta, ei kolmeakymment�
t�ytt�neilt� taiteilijoilta. Tapasin tuon neidin viimeksi er��ss�
n�yttelyss� Helsingiss�. H�n oli silloin pieni, ketter�, yst�v�llinen
ja herttainen vanha mummo, tukka ihan lumivalkea, mutta posket viel�
verev�t kuin nuorella tyt�ll�.�

ASUNNOISSA AUTUAITTEN.

Se oli vanha Vaaran ukko

Satavuotinen Vipunen,
Ois jo saattanut sujua,
Viruskella vuosikauet
Kuusen alla kuollehena--
Ei ois kuka kaivannunna,
Nykyinen kysynyt kansa.

Vaan eli saunassa salolla

Riihir�hj�ss� retosti:
Katiskalla kalat pyysi
Lummelammesta l�helt�,
Rihmat viitahan viritti,
Tokkapuut poluille laittoi--
Eli pappia paossa,
Kirkonmiest� katoksissa,
Oli jumalat itell�,
Haltijansa, hoitajansa,
Taikatemppunsa tehoisat.

Vaikea oli vanhan olla

Tukala tutisevaisen--
Pois halusi p��st�ksens�
N�ist� inhoista iloista,
Toivoi taivasta takaista,
Tuonen puoleista tupoa--
Siit� laulun lauleskeli,
Runon vanha ruikutteli;
Siin' oli totta toinen puoli,
Toinen n�hty� n�ky�.

�L�hin kerran kulkemahan,

Henki heikko h�ilym�h�n,
Parempihin p��sem�h�n,
Sel�n poikki soutamahan
Venehell� vuotavalla,
Ruuhella vesivaralla--
Ajoi tuuli, aallot nousi,
Purje koivuinen kohisi;
Kantoi kauaksi kotoa,
Vei vesille vierahille,
Kaian niemen kainalohon,
Lahen laakean per�h�n.

L�hti polku pensastosta,

Ura kaita urkenevi;
K�ski mieli kulkemahan,
Vaati vainu vaeltamahan--
Kuljin soita sotkuisia,
R�mehi� r�mmiskelin,
Kahlaelin korpimaita;
Vett� tirskui virsun j�lki,
Hyrsk�hteli hein�kenk�;
Vaelsin tuota viikkokauen,
Tarsin puhtehet, pime�t,

Luulin siihen suistuvani,

Uupuvani ainiaksi;
Turvasime Taattohoni,
Heikko loime Luojahani--
Jo tuli kangas vastahani,
Kuiva korpi, harvahonka,
Miss' on pilkat puihin ly�ty,
Merkit tehty m�nnikk�h�n.

Ajattelin, arvaelin:
Lienetk�p� tie Tapion,
Merkkireitti mets�n kansan?

L�hen tiet� kulkemahan,

Reitti� retostamahan:
Juoksi pyyhyt tiet� pitkin,
V�h� lintu viipotteli,
Neuvoi pannaksi patahan,
Kehoitteli keitt�m�h�n.

Kynin h�yhenet hyv�lt�,

Kannon p��ss� pienoiselta,
Panin pyyhyen patahan,
Tuohisehen lahjalinnun.--
Suuhuni sen sy�ty�ni
L�hti lintu lent�m�h�n,
H�yhentukko hyrrim�h�n--
Siit� arvata osasin,
Ett' on tie Tapion teit�,
Lintu laittama Jumalan.

Kohosi kangas korkealle,

Kahen puolen kaunis mets�,
Salot suuret ja siniset.
Astuin p�iv�n, astuin toisen,
P�iv�n�p� kolmantena
Tuima [n�lk�] tuntuvi tulevan.

Juoksi teiri tiet� pitkin,

Verkapursto piipotteli;
K�ski pannaksi patahan,
Kehoitteli keitt�m�h�n;
Suuhuni sen sy�ty�ni
L�hti lintu lent�m�h�n,
H�yhentukko hyrrim�h�n--
Siit� arvata osasin,
Ett' oli lintu Luojan lintu,
Mets�t Mielikin omia,
Takalistoja Tapion.

Alkoi aueta ahoja,

Viljamaita mainioita,
Ruismaita runsahia,
Kaunihia kauramaita;
Juoksi mehto tiet� my�ten,
Kotkotteli koppeloinen--
Panin mehtosen patahan,
Keitin keiton koppelosta;
Lintu tuokin Luojan lintu,
Mets�n Mielikin omia.

P�iv�n tuossa taivaltelen,

K�yskelen kevytt� tiet�,
Luon ma silm�n luotehesen,
Poikki maiden pohjoisehen,
Paistavi aurinko ahoille,
Kaukaisille kaskimaille,
Vaaralle iki-isolle,
P�ivyt rinteit� punasi,
Kullan hehku kuusikoita,
Hohti huonehet aholla,
P��dyt pilvi� pitiv�t,
Ukset kulte kuumottivat,
Kilo kiilsi ikkunoista,
Hehkusi laseista loimo;
P��ttelin taivoksi Tapion,
Asunnoksi autuaitten.

Vertyi mieli vaarivanhan,

Ukon rinta riemahteli.

Miten sinne p��st�kseni,

Kuink' ylitse yll�kseni?
Suo oli suunnaton v�liss�,
Rimpi rannaton edess�;
Ei ole tiet� tuonne tehty,
Eik� puita poikki pantu.

Vaanp' oli sujakat sukset,

Alla kuusen uudet kalhut,
Sauv' oli hopeasompa,
Keih�s kullan kirjaeltu.
Sujuivat sujuttamatta,
Ponnahtivat polkematta
Yli vetkien vesien,
Sivu m�rkien m�t�sten
Ilman j�len j�tt�m�tt�--
Vinkui viima korvissani,
Puhti poskia porotti.
Yli suon on saatuani,
M�r�n poikki p��sty�ni,
Kirposi jalasta kalhu,
Lyly l�hti lent�m�h�n
Itsest�ns� halki ilman:
Siit� arvata osasin,
Ett' oli sukset Luojan luomat,
Vanhan Vaarin veistelem�t.

Aloin astua ahoa,

Vaaran viert� v��nn�tell�--
Jo on maatkin muuttunehet,
Sirostunna seudut kaikki:
Salot v�lkkyiv�t verassa,
Silikiss� mets�t siinti,
Kuuset kullassa kuhotti,
Hopeissa hongat hohti,
Vanhat hongat vaskiv�iss�,
Haavat kaikki haljakoissa,
Lep�t lempivaattehissa,
Kuuna paistoi kuusen oksat,
P�iv�n� pet�j�n latvat.
Vaikk' oli syksy l�htiess�,
T��ll' oli lehess� lehto,
Koivut hiirenkorvasella.
Mets� haiskahti me'elle,
Simalle salo sininen,
Apilalle aian varsi,
Kuminalle kukkaniitty.
Linnut lauloivat lehoissa,
Peipot puissa piiperteli,
Satakielet soittelivat.
Kepe�sti jalka keikkui,
Virsu vaivatta kohosi--
Aita oli lauoista laottu,
Ver�j� vaskesta valettu,
Soi kuin kannel kymmenkieli,
Hel�hteli herkin soitto--
Tie oli tuomin istutettu,
Kuja koivuin kaunistettu.

Siit� p��yime pihalle,

K�vin kullan kartanolle:
Ei ole hurtat haukkumassa,
Ei rakit r�hisem�ss�,
Vaan on pihlaja pihalla,
Tuvan eess� tuuhu tammi,
K�ki kukkui pihlajassa,
Toinen tammessa helisti.

Is�nt� kukunnan kuuli,

Talon �ij� ��nen tunsi,
Tiesi vierahan tulevan,
Kaukalaisen kerki�v�n.
Jopa vastahan tulevi,
Kynnykselle kepsahtavi.
Pitk� on Tapion takki,
Valkopartaisen vakavan,
Verasta on viitta tehty,
Vy�ns� silkist� siottu,
K�ski k�ym�h�n tupahan,
Asuntoonsa astumahan.

Tupa oli tammesta rakettu,

Parahista puista pirtti,
Uuni koko kalliosta,
Lattia lauoista laottu,
Penkit haavasta hakattu,
Orret puuta oksatonta;
Orrella hyppeli orava,
Karsinassa karhu kelli
Heinill� hajuavilla;
P�yt� suuri sein�m�ll�
Voilla, vehn�ll� katettu,
Parahilla piirakoilla,
Makosilla mansikoilla.
Tuo olutta Aino neiti,
Kantavi sulo simoa,
Tarjoi kaunosta k�est�,
Kevel�st� kourasesta,
K�ski juoa jaksamahan,
Yllin kyllin ottamahan.

Vaan on �ij� ��nn�ht�vi,

Vaari vanha virkahtavi:
�Terve sulle tultuasi,
Hyv� p�iv� p��sty�si,
Matkan pitk�n juostuasi!
Tulevasi tie'ettihin,
Sanottihin saapuvasi:
Varattihin varsin sauna,
Kyly l�mmin laitettihin.�

Se on tytti Tellervoinen,
Punaposki Pullervoinen,
Vastat orrelta vet�isi,
Saattoi saunahan samassa;
Saun' on suojassa sijassa,
Alla kuusen kukkalatvan,
Humisevan hongan alla,
L�he kylm� lattiassa,
Toinen kuuma karsinassa,
Lautehet lasista tehty,
Poslinalla penkit pantu.
L�ip� l�ylyn leyh�ytti,
Tupsahutti tuoksuvaisen,
Hieroi hell�ll� k�ell�,
Voiti hajuvoitehilla,
Haastatteli, nauratteli,
Laski lapsi leikki�ns�,
Pilojansa piiskutteli,
Valoi veell� l�mpim�ll�,
Haalealla huljutteli;
Antoi paiat palttinaiset,
Sitoi vy�ll� villaisella,
Halaeli hienoisella--
Suuta suikkasi lopuksi.

Siit' on saanut saunatuksi,

Ukkor�hj�n reilatuksi,
Ukko on kuin uusi miesi,
On kuni kev��ll� koivu,
Noron notkea n�r�nen;
Tunsi suonet suorituiksi,
J�senens� joustaviksi,
Ehommiksi entist�ns�;
Rinta riemua remahti,
Veret voimoa vavahti.

Tuosta tultua tupahan,

Jo on koolla kaikki kansa,
Aterjalla autuahat.
Siin' on vanha V�in�m�inen
Laulaja i�nikuinen,
Siin� seppo Ilmarinen,
Ylen taitava takoja,
Takomassaan taivahassa,
Sek� lieto Lemmink�inen,
Kanssa kaunis Kaukomieli;
Viel' on kurja Kullervokin
Kaikki on Kalevan kansa.
Siin� meit� sy�tet�h�n,
Sy�tet�h�n, juotetahan,
Kyllitellen kestit�h�n,
Ei lopu leip� lestityinen,
Vaikka kuinka leikkoaisi,
Voi v�hene vakkasista,
Vaikka kuinka viilteleisi.--
Sy�tetty�, juotettua,
Kaiken kyllin kestitty�
V�in� virren veisoavi,
Sormin kannelta kokevi
Kiitokseksi kaunihiksi
Talon oivan antimista,
Luojan lahjoista hyvist�;

Kun on laulu loppununna,

Veisattuna virsi kaunis,
Joukko l�htevi levolle,
Autuahat aittoihinsa.
Luo tulevi Taatto vanha,
Sanovi sanalla tuolla:
�L�he uusi oppimahan,
�sken tullut tiet�m�h�n
N�it� taivahan taloja,
Olomaita onnellisten.�

Viepi vaaran viertehelle,

Kulettavi kukkulalle,
Osoittavi sormellansa,
N�ytt�vi nimett�m�ll�:
Tuoll' oli Lapin laajat mannut.
T��ll� suuri Suomen niemi,
Meri siinteli suvessa,
Toinen l�nness� levisi.
K�ski katsoa alemma,
L�hemm�ksi silm�n luoa,
Sanovi sanalla t�ll�,
Lausui t�ll� lausehella:

�Talo siin' on silloin tehty,

Kun on taivaskin taottu,
Tuoss' on pellot perkattuna
Kynt�m�tt� kasvamahan,
Tuoll' on salo saalihinen,
Aina runsas riistakorpi,
Er� tuomatta tulevi,
Ajamatta antauvi,
Kosket kuohuvat lohia,
Suuret virrat s�ynehi�,
Kilvan pyrkiv�t patahan--
Tulevi lintu liikkumatta,
Kala jalan kapsamatta.�

�T��ll' ei laske Luojan p�iv�,

Alene ei aurinkoni,
Ain' on kes� kest�m�ss�,
Aina armahin juhannus;
Lakastu ei lehti puusta,
Kummut kukkivat i�ti.--
Hyv� t��ll' on ollaksesi,
Armas aikaellaksesi,
Lapset lapsina pysyv�t,
Nuoret neiot neitosina,
Ukot ukkoina el�v�t.
Eiv�t vanhene enempi;
Kaikki onnessa asuvat
Iloiten ik�ns� kaiken.
Ollos terve tultuasi
Sa'at vuoet viipyell�s!�

Vuoli lastun veitsell�ns�,

Jopa aitta ilmaisekse;
Siihen k�ski k�y�kseni,
Ottoakseni omaksi.

Som' oli aitta siisti huone,

Kaikkein armahin asunto
Kes��in� kellehti�:
Sirkka sein�ss� siritti.
 P��skyn poiat p��yn alla,
Hiljaa tuulonen humisi,
Leyhytteli l�nnen henki.

On nyt ukon oiva olla

Armas �ijyen asua
Taaton suuressa talossa,
Asunnossa autuaitten:
Ei ole huolta huomisesta.
Ei suruja sy�men alla
Eik� maisia mureita,
Ilo mieless� asuvi,
Tyyni riemu rinnassansa.�

HER�NNEIT�.

KUINKA MIN� HER�SIN.

Muistan sen p�iv�n niinkuin eilisen, vaikka on siit� jo

viidett�kymment� vuotta kulunut. Muistan sen pienimpi� yksityiskohtiaan
my�ten...

Oli juhannusaamu. Olin juuri saanut saarnani loppuun kirjoitetuksi

apulaiskamarissani ja aloin pukea virkavaatteita ylleni. Valkea huivini
ja papinkaulukseni oli pantu tuolin selustimelle, josta ne otin ja
sidoin kaulaani. Siin� olivat my�skin liivini ja kauhtanani.
Katsahtaessani ulos ikkunasta kirkkom�elle p�in, n�in siell� jo v�ke�
seisoskelevan kirkon ja tapulin sein�mill�.

Olin valmis l�htem��n alas. Ennen sit� tahdoin kuitenkin viel� luoda
viimeisen silm�yksen saarnaani. Otin sen Uuden Testamentin sis�st�
esille ja selailin sit�.

Ei se minusta n�ytt�nyt pitk�lt�, mutta ei liian lyhyelt�k��n.

Muistellessani sen sis�lt�� ja sen muotoa, tulin siihen p��t�kseen,
ett� se oli hyv� ja vaikuttava. Olihan se valmistettu etev�in,
oikeaoppisiksi tunnustettujen mallisaarnakirjain kaavaan. Ja pit�isih�n
siin� tuo kohta, jossa puhuin her�nneist�, olla uuttakin ajatuksiltaan.
Puhuttuani ensin p�iv�n tekstin johdosta ... muistan viel�kin ulkoa
loppulauseen: �Meid�nkin seurakunnassamme on ilmestynyt noita uusia
profeetoita, jotka sanovat kaiken totuuden omistavansa, tiet�v�ns� sen
ainoan tien, joka taivaaseen saattaa. Se tie kulkee surun ja murheen
laaksossa sanan oikeassa merkityksess�. He kaivavat n�ytteille kaikki
syntins� ja heikkoutensa, asettavat ne kuin p�yd�lle eteens�. Sent�hden
ovat he mielest��n muita paremmat, ja erotakseen ymp�rist�st��n he
pukeutuvat synkeihin vaatteisiin, itkev�t alati ja alati huokaavat ja
pit�v�t kaiken maallisen menon Jumalalle kauhistuksena. Mutta eik�
Vapahtajakin istunut h��p�yd�ss� ja antanut viattoman ilon vallita? Ja
mik� on ollut seurauksena t�st� surun evankeliumista? Monet kukoistavat
vaimot ja tytt�ret ovat tuon n.s. k��ntymisens� j�lkeen muodoltansa
kokonaan muuttuneet ja i�ksi p�iv�ksi kauneutensa menett�neet. Kasvojen
entinen vilkkaus ja tuoreus on kadonnut. Silm�t ovat k�yneet sameiksi
ja vetisiksi. Hipi� on vaalennut, silm�t sammuneet, he kulkevat p��
kallellaan, synkkin�, alakuloisina ja k�rsivin� sek� sielun ett�
ruumiin puolesta. Eik� heid�n mielens� siit� suinkaan ole n�yrtynyt,
niinkuin totisen kristityn tulee. He halveksivat sielunpaimeniaan ja
ovat ylpe�t ja �ykk�rit syd�mess��n, silloin kun heid�n tulisi olla
n�yr�t ja opettajilleen kuuliaiset.�

Siihen tapaan min� olin saarnani kirjoittanut ja olin tyytyv�inen

siihen, mit� olin kirjoittanut. Uutta oli siin� mielest�ni se, ett�
niin peittelem�tt� puhuin el�m�nilon puolesta. Olinko min� oikeassa?
tulin kysyneeksi itselt�ni. Mutta miksen olisi ollut? kysyin taas.
Olihan luontokin niin hilpe�n ja iloisen n�k�inen t�n��n. Tuossa tyven
pappilan lahdelma ja siell� et��mp�n� auringon paisteessa kimalteleva
selk�, tuolla keve�t, kauniit kirkkovenheet, jotka rinnatusten ja
per�tysten kuin linnunpoikaset kiitiv�t kirkon rantaa kohti. Yh�
v��remm�ss� tuntuivat minusta olevan nuo ihmiset, synkistytt�ess��n
el�m�ns� ja riist�ess��n itselt��n sit� mielen hilpeytt�, jota ei
suinkaan ole niin ylen runsaasti heille annettukaan. Heit� ei saa
yllytt�� hautomaan huoliaan, heit� ei saa saattaa yli voimainsa
penkomaan el�m�n ja kuoleman suuria kysymyksi�. Mutta heille tulee
antaa totuudet valmiina, semmoisina, joiksi ne vuosisatojen kuluessa
ovat vakaantuneet. Antaa ne v�hin erin, helposti sulaviksi
muodostettuina, se on oleva papin, heid�n henkisen johtajansa teht�v�.
Ja se on suloinen teht�v�, samalla kun se on suuri teht�v�. Olinhan
joskus ep�illyt, kykenisink� tuohon. Nyt olin yht'�kki� aivan varma
siit�, ett� kykenisin, ja se kohotti minua ihmeellisesti omissa
silmiss�ni.

Mieli keve�n� astuin kirjat kainalossa alas. Pappila oli

sunnuntaiasussaan, lehditettyn� ja puhdistettuna, kaikki v�ki
pyh�vaatteissaan. Vieraita oli jo entisi�, ja uusia odotettiin
p�iv�lliseksi. Nuoret istuivat verannalla, kirkkokansan ohikulkua
katsellen? keitti� ja keitti�kamari olivat em�nti� t�ynn�, ja is�nti�
ja kirkonpalvelijoita kahviteltiin rovastin kamarissa.

Jos ei olisi ollut minun saarnavuoroni, olisin liittynyt nuorten

seuraan. Mutta saataisiinhan taas illalla pit�� hauskaa. Ajattelin sit�
mielihyv�ll�, sill� min� tiesin olevani onnistunut seuroissa ja
kaikkien suosikki. Saarnamiehen�kin tiesin olevani arvossa pidetty ja
tiesin omaavani hyv�n puhelahjan ja kauniin messu��nen. Uskoin tietysti
mielell�ni niit�, jotka vakuuttivat, ett� se oli seurakunnan yleinen
mielipide ja ett� jos vain jokin paikka t�ss� pit�j�ss� joutuisi
avonaiseksi, ne heti kohta tahtoisivat minut nelj�nneksi. Ainoastaan
her�nneet kuuluivat olevan toista mielt�. Heid�n mielest��n min� en
ollut pappeja parempi. Kuuluivat minua syytt�v�n varsinkin siit�, ett�
otin osaa pit�j�n herrasv�en kesteihin, ett� k�vin tansseissa ja ett�
mets�stin. He eiv�t tietysti k�sitt�neet, ett� kaikkihan riippuu siit�,
miss� mieless� sen tekee. Eiv�t olisi vanhan rovastin sallineet panna
edes pasianssiakaan pitkien talvi-iltojensa kuluksi. Se oli minusta
syd�met�nt� pikkumaisuutta.

Kun kahvit juotuani ruokasalissa tulin rovastin kamariin, oli siell�

puhe samoista asioista. Odottaessaan kirkon avausaikaa oli rovasti
yltynyt puhumaan her�nneist�, joita n�kyi kulkevan suuret joukot l�pi
pappilan pihan, mutta poisp�in kirkolta omiin seuroihinsa.

--Siin� se nyt menee �keyrittyl�isten jono�, siin� ne nyt astuvat ne

nykyajan pyhimykset--pois kirkosta. Sill� tavalla ne tekev�t ne n�yr�t
ja hurskaat, siin� nyt on se niiden jumalisuus ja pyhyys. Keskell�
laillista jumalanpalvelusta pit�v�t he omia kokouksiaan. Mutta sakkoa
he saisivat, jos min� v�h�nkin tahtoisin.

--Mahtaisikohan olla haitaksi, jos rovasti heit� v�h�n sakottaa

ramauttaisi, sanoi suntio.

--En ole viel� huolinut, vaikka he sen olisivat ansainneet.

Huudettaisiin tietysti vainoa ja v�kivaltaa. Mutta saattaa tulla sekin
p�iv�, jolloin k�y tarpeelliseksi turvautua ruununmiehiin. Ne tulevat
p�iv� p�iv�lt� yh� r�yhke�mmiksi. Kuuluvat uhanneen ensi
piispantarkastuksessa valittaa t�m�n pit�j�n papistosta. Mutta silloin
saisi piispa my�s kuulla, millainen on heid�n k�yt�ksens� papistoa
kohtaan, jota he sek� salaa ett� julkisesti syytt�v�t oikean uskon
vihollisiksi ja jonka vaikutusta ja arvoa he kaikissa tiloissa
koettavat heikontaa.

--Niin on, aivan on niin kuin rovasti sanoo!

--Sen on kuka tahansa voinut kuulla Paavo Ruotsalaisen omasta suusta.

--Niin h�n puhuu ja yllytt��, se pyhimys ja kolmen hiippakunnan piispa.

Mutta millainen h�n on itse, tuo uuden autuuden apostoli! Koko h�nen
jumalisuutensa on vaateparren muutoksessa. Ennenkuin ne h�nen
seurakuntaansa otetaan, t�ytyy naisten antaa h�nelle entiset
vaatteensa, huivinsa, myssyns� ja r�ijyns�, jotka h�n sitten on
polttavinaan, mutta jotka h�n salaa antaa tytt�rilleen ja myytt��
markkinoilla omaan lukuunsa ja ostaa sill� rahalla viinaa ja juopi
itsens� p�ihins� kuin sika. Semmoinen mies se on!

Kirkonpalvelijat nauraa hohottivat hyv�ksyv�sti ja rovasti uudisti

tuomionsa:

--Semmoinen se on eik� ollenkaan parempi!

Tuntui se minusta sent��n liian ankaralta tuo puhe. Oli se minusta

hiukan sopimatonta juorujen levitt�mist� kirkonpalvelijain ja
seurakuntalaisten kuullen. Toisella tavalla oli minun mielest�ni tuota
pahaa vastustettava. Ja min� tunsin kuin pienen pistoksen
omassatunnossani siit�, etten lausunut ep�ilyst�ni noiden kulkupuheiden
totuudesta. Mielihyv�kseni loppuivat ne kuitenkin siihen, kun oli aika
l�hte� kirkkoon.

Astuessamme ulos pappilan portista ajaa siihen kiivasta juoksua muuan

hevosmies ja tulee, kiireesti maahan hyp�tty��n, rovastia kohti. Me
tunsimme h�net kaikki, h�n oli Poikonen nimelt��n, kotoisin kaukaisesta
syd�nmaan kyl�st�, er�s her�nneiden tunnetuimpia johtajia t�ll�
paikkakunnalla.

--Olisi minulla herra rovastille asiata v�h�n, jos k�visi laatuun ..

sanoi h�n syv��n kumartaen hatuttomin p�in ja v�h�n heng�styneen�.

--Mit� se olisi?

--Olisi huono sairas...

--Kuka h�n on?

--Is�ni... k��ntyi eilen kipe�ksi ja laittoi pappia pyyt�m��n.

--Keskell� kirkkoaikaa?

--Onhan t�m� v�h�n sopimaton aika, mutta kun ei ollut sen

el�misest�k��n tietoa.

Rovasti tarkasteli h�nt� kiireest� kantap�ihin, ja virkkoi ivallisesti:

--Vai antaa Poikosen arvo tulla pappia pyyt�m��n...

--Kuuluisi haluavan Herran pyh�� ehtoollista.

--Jos Poikonen k�visi useammin kirkossa, h�n my�skin tiet�isi

kuulutetuksi, ett� papisto ei kirkkoaikana ota vastaan mit��n
toimituksia. Saatte tulla jumalanpalveluksen j�lkeen uudelleen
tiet�m��n.

H�n j�i siihen, ja me menimme kirkkoon.

--Olisihan meist� joku voinut joutaakin, sanoi rovasti menness�mme,

mutta min� tahdon opettaa heit� j�rjestykseen.

Olen usein sen j�lkeen t�t� tapausta muistellessani ja ajatellessani

niit� seurauksia, joita siit� minulle oli, koettanut saada selville,
mit� siin� katseessa piili, jonka tuo mies loi meid�n j�lkeemme. Oliko
siin� vihaa, ylenkatsetta, s��li� vai tuomiota? Ainakin oli siin�
ankarata arvostelua, oli tutkiva kysymys siit�, oliko rovasti
menetellyt oikein, ehk� my�skin vastaus siihen.

Rovastin menettely oli tietysti oikea ja j�rjestys sen vaati, ettei

pappeja haettaisi sunnuntaina pit�j�lle. H�nen toinen vaikuttimensa,
kiusanteko, ei minua kuitenkaan miellytt�nyt. Voihan t�m� olla
poikkeustapaus, voihan olla olemassa tosi tarve. Se oli minusta sit�
luultavampi, kun eiv�t nuo lahkolaiset ensi h�d�ss� tulleet pappia
hakemaan. He olivat masennettavat, se oli vakaumukseni. Mutta sen
tulisi tapahtua toista tiet�: esiintym�ll� niin, ettei heill� olisi
tilaisuutta mihink��n takertua. Mutta ettei nyt ollut aivan niin
tapahtunut, se alkoi hiljalleen kaivellen vaivata minua k�velless�ni
noissa ajatuksissa edestakaisin sakastin lattiata. Se h�iritsi
varmuuttani, ik��nkuin heikonsi asiani oikeutta. Ja ainoastaan siten,
ett� otin avukseni uhkamielisyyden, sain taas itseni vakuutetuksi
siit�, ett� saarnani oli niin hyv� ja nuhteeni niin paikallaan, kuin
miksi olin ne kirjoittaessani ja l�pilukiessani huomannut.

Kun olin astunut saarnatuoliin ja nostettuani p��ni rukouksesta

katsahtanut ymp�rilleni, oli �skeinen papinhakija ensimm�inen, johon
silm�ni sattuivat alhaalla kirkossa. H�n istui etupenkiss�
ristik�yt�v�n nurkkauksessa. H�n oli pitk�kasvuinen, korkeaotsainen,
suurisilm�inen mies ja h�n katseli minua sielt� totisesti, melkein kuin
silm�� r�p�ytt�m�tt�. Min� koetin katsoa vastaan, tahdoin saada h�net
luomaan kulmansa alas, osoittaa, etten h�nen t�htens� h�mmentynyt.
Mink� t�hden? Mit� oli minulla tekemist� h�nen kanssaan? Ei mit��n. Ja
sill� tekosyyll� k��nsin min� h�nest� katseeni, kun ei _h�n_ n�kynyt
tahtovan sit� tehd�.

Mutta min� tunsin niiden kuitenkin pist�v�n silmiini ik��nkuin ter�v�t

p�iv�ns�teet, jotka vedest� heijastavat kulmien alle, minne p�in
k��ntyneekin.
Se suututti ja hermostutti minua. Ja p��st�kseni tuosta kiusallisesta
tunteesta koetin korottaa ��nt�ni ja saada keinotekoisesti
saarnaintoani nousemaan. Se n�ytti onnistuvan, sanani tuntuivat
vaikuttavan, niinkuin niin usein tapahtuu silloin, kun kuulijakunta on
henkisesti kuollutta eik� ymm�rr� sis�lt�� arvostella, vaan kiinnitt��
huomionsa ainoastaan helisev��n ulkokuoreen.

Tunsin, kuinka l�henemist�ni l�henin sit� paikkaa, jossa her�nneit�

arvostelin. Kun lausuin ensimm�iset sanani, kuului kuin humahdus
kirkossa. Unisetkin nostivat p��ns� penkist�. Useat katseet k��ntyiv�t
Poikoseen, joka k�rttil�ispuvustaan helposti tunnettiin her�nneeksi.
Kun n�in sain puoluelaisia, kasvoi rohkeuteni. Nyt uskalsin min�kin
taas katsoa h�neen. H�n oli levollisen n�k�inen, oli k��nt�nyt pois
silm�ns�, katseli kaikkien ohi ulos ikkunasta. Se oli minusta taas
uhkamielisyytt� sekin, mutta nyt en siit� v�litt�nyt. Meit� oli monta
yht� vastaan. Ja suurella ponnella min� sanoin her�nneist� sanottavani.
Lis�ilinkin siihen, mit� oli kirjoitettu. Kutsuin heit� totisen
kristillisyyden vastustajiksi, tekopyhiksi, taisin sulkea heid�t
taivaastakin pois ... ja v�h�� vaille, etten heitt�nyt heit� vastaan
niit� syyt�ksi�, joita �sken olin kuullut rovastin tekev�n.

Omatuntoni oli rauhoitettu, olin tehnyt teht�v�ni, olin oikeassa min�

ja he kaikki v��r�ss�. Ja min� p��tin innostuneen puheeni juhlalliseen
�ameneen�.

Selk� suorana ja p�� korkeana laskeusin alas saarnatuolista, ja

sakastissa oli minulla ilo saada rovastilta l�mpim�t kiitokset
oivallisesta saarnastani.

* * * * *

Istuttiin pappilan puutarhassa p�iv�llisen j�lkeen. Olin antautunut

aivan kokonaan sen mielihyv�n valtaan, joka syntyy, kun luulee
t�ytt�neens� velvollisuutensa ja kun seuraava velvollisuus odottaa
vasta viikon p��st�. Erityist� syyt� mielihyv��n oli viel� siit�, ett�
t�m� velvollisuuteni oli tullut t�ytetyksi niin kaikkien mieleen.
P�iv�llisp�yd�ss� oli ollut puhe minun saarnastani, ja yh� jatkui
keskustelua sen johdosta.

--Se oli oiva saarna ... parhaita, joita olet pit�nyt.

--Se oli oikein sanottu! toistettiin minulle joka taholta. Ja min� olin
tietysti itsekin vakuutettu siit�, ett� se oli oikein sanottu ja ettei
siihen olisi voinut mit��n lis�t�.

--Koska sin� nyt olet niin kaunopuheliaasti viatonta iloa puolustanut,

niin t�ytyy sinun teossakin aatettasi toteuttaa, laski rovasti
leikki��n tullen pitk� piippunsa hampaissaan puutarhaan. Te istutte ja
nolotatte t�ss� kiikkulaudalla kuin her�nneet mitk�kin ... yl�s
tanssimaan!

--Tuleeko set�kin mukaan? sanoivat tyt�t.

--Tulisin, jos jaksaisin, mutta jos eiv�t jaksakaan jalkani iloita,

niin sit� enemm�n iloitsee syd�meni.

Oli siihen aikaan aivan tavallista, ett� pappiloissakin

sunnuntai-iltoina pistettiin tanssiksi, eik� meit� nytk��n tarvinnut
kahta kertaa kehoittaa, ennenkuin nurmikolle oli jo keh� muodostunut ja
me sen sis�ss� py�riskelimme.

Kai olisivat n�m� menot menneet tavallista menoaan niinkuin muinakin

sunnuntai-iltoina, ellei niit� minun kohdaltani olisi aivan odottamatta
h�iritty.

Olin h�net aivan unohtanut, ja nyt h�n yht'�kki� astuu puutarhan

portista sis��n, meid�n nuorten parhaillaan hypelless� ja rovastin
jalallaan ja piippunsa varrella tahtia ly�dess�.

H�n oli odottanut, sairaan luo hakija, koko kirkkoajan, odottanut

pitk�n p�iv�llisen kest�ess� ja tuli nyt viel� kerran muistuttamaan
meit� velvollisuuksistamme.

--Mahtaisiko herra rovasti t�n� iltana viel� jouduttaa pappia sairaan

luo? kysyi h�n.

Tanssi taukosi, ja keh� hajaantui. Me seisoimme hetkisen sanattomina,

ja vasten tahtoanikin tuntui minusta kuin lapsesta, joka on pahasta
teosta tavattu. Ja sama oli kai laita rovastinkin, joka ei n�ht�v�sti
ollut ollenkaan valmistunut t�h�n odottamattomaan ilmestymiseen.

--Menk��h�n, Poikonen, odottamaan, kyll� min� ... odottakaa siell�

portin takana.

--Viel�k�h�n mahtanee pit�� kauankin odottaa?

--Ei, ei, kyll� min� toimitan ... menk�� nyt vain...

--Taitaa olla sinun vuorosi, sanoi h�n minulle Poikosen menty�.

Tieto siit� otettiin vastaan yleisell� mielipahalla ja p�ivittelyll�:

kuka nyt sitten pit�isi iloja yll� juuri, kun ne ovat parhaillaan
alkaneet, jos paras mies viet�isiin pois!

Eik� se minunkaan mielest�ni olisi voinut sopimattomammin sattua.

Nuorten vieraiden joukossa oli niit�, joiden seurasta en erityisist�
syist� olisi hennonut luopua, tulevaisuuden unelmiani oli heihin
alkanut liitty� kes�isen seurustelun aikana, ja huomenna oli heid�n
m��r� l�hte�. Pit�isik� minun nyt keskeytt�� viimeiset yhdess�olon
hetket, luopua aikeestani saattaa heit� l�himp��n majataloon, l�hte�
n�in kesken kaikkea. Kuka ties milloinka taas tavattaisiin?

--Voi, voi pit��k� teid�n nyt menn�! sanoi h�n ja katsoi minuun niin
suloisen s��liv�sti. Eiv�tk� nyt muut voi menn� teid�n edest�nne?

Se ei sopinut. Kappalaisen oli l�hteminen huomenna muissa asioissa

toiselle kulmalle pit�j�� ja rovasti oli liian vanha voidakseen l�hte�
vaivalloiselle matkalle y�n selk��n.

--Mutta eih�n nyt ole v�ltt�m�t�nt�, ett� te heti paikalla ... viipyk��
nyt viel� hetkinen.

En viel� nytk��n voi k�sitt��, miten uskalsin sittenkin viipy�, mutta

min� viivyin. Eiv�tk� muutkaan minua kiirehtineet. Ei se miesk��n. H�n
odotti vain siell�, hevosensa vieress� aitaan nojaten ja katsellen ulos
j�rvelle. Oli ehk� pieni tieto asiani v��ryydest�, ett� tuon huomasin.
Mutta min� paadutin itseni sill�, ett� sairaiden luo hakijat aina
liioittelevat ja kiirehtiv�t. Jos h�n oli voinut t�h�n asti odottaa,
voisi h�n odottaa v�h�n viel�kin. Ja min� j�in viel� tanssimaan l�helle
auringon laskua.

* * * * *

Mieleni kuohui salaista kiukkua sit� miest� kohtaan, joka oli iloni
noin sopimattomasti ja ajattomalla ajalla h�irinnyt. H�n oli minulle
melkein ruumiillisesti vastenmielinen, istuessaan siin� vierell�ni,
tekopyh�n� ja tyynen� niinkuin minusta n�ytti, isoilla kesakkoisilla
k�sill��n hevostaan ohjaten. Nyt kun oli kerran taipaleelle p��sty,
ajoi h�n minusta kiusoittavan hitaasti, vaikka oli ollut sellainen
hoppu matkalle, ettei ollut malttanut huomiseen odottaa. Ja voimatta
pid�tt�� itse�ni �r�hdin min�:

--Ajakaahan sitten edes paremmin.

--Ajetaahan t�ss�, mik� voidaan m�kisell� tiell�, virkkoi h�n

rauhallisesti ja solahutti ohjasperill� hevostaan hiukan kiivaampaan
juoksuun.

Siihen loppui sananvaihto, eik� sit� minun puoleltani luultavasti olisi

koko matkalla uudistettu, ellei hakumieheni useita virstoja ajettuamme
olisi yht'�kki� keskeytt�nyt ��nett�myytt�mme muutamaa pitk��
vastam�ke� noustessamme.

--Tulihan t�m� v�h�n sopimattomaan aikaan, sanoi h�n. Mutta ei sanota

kuolevan katsovan sijaansa, eik� se taida aikaansakaan katsoa. Terve se
viel� oli viime sunnuntaina ja istui muiden mukana sanaa harjoittamassa
koko p�iv�n. Ja viikolla kulki kalassa niinkuin ainakin ja oli v�list�
ty�v�enkin mukana. Lauantaina sill� oli m��r� l�hte� kirkkoon Herran
pyh�� ehtoollista nauttimaan, kun yht'�kki� alkoi ottaa sis�st�, ja
l�ht� j�i sikseen. Koko sen p�iv�n se makasi kovissa kouristuksissa ja
aamupuoleen y�t� alkoi tahtoa pappia. Kun sille oli tullut paha h�t�
sielustaan, niin t�ytyi l�hte�--viel�k� h�net sitten hengiss�
tavattanee. Mutta mitenh�n k�yneekin, Jumalan tahto kai siin� tulee
t�ytetyksi.

N�ht�v�sti h�n odotti, ett� min� jotakin virkkaisin, mutta kun min�
olin itsepintaisesti ��neti, jatkoi h�n hetken kuluttua:

--Eih�n se, is� vanhakaan, ole j��nyt Jumalan armosta osattomaksi. On

kai h�nkin saanut el�m�ns� aikana sek� kirkossa ett� kotonaan kuulla ja
lukeakin, miten syntisen ihmisen olisi el�minen ja oleminen H�nelle
kelvatakseen. Mutta lienee ollut pimeit�kin aikoja, ja lienee tullut
pitk�n el�m�n aikana tehdyksi ja ajatelluksi asioita, joista omatunto
nyt on kuoleman uhatessa joutunut ahdistukseen eik� osaa omasta
voimastaan rauhaa saada.

--Mitk� ahdistukset ne sitten sit� vaivaavat? min� kysy� tokaisin,

jamaten tuota her�nneiden huulilta usein kuultua sanaa.

H�n katsahti minuun kuin hiukan kummastuen sit�, etten tiennyt, mitk�
ahdistukset ne kuolevata vaivaavat.

--Ne ahdistuksethan ne vaivaavat h�nt�, mitk� kaikkia muitakin, jotka

ovat armonaikanaan tulleet totiseen ja el�v��n uskon yhteyteen
Vapahtajansa kanssa, mutta sitten kauhistuneet tilaansa, kun luulevat
menett�neens� armon ja olevansa iankaikkisesti kadotetut. Koetetuinhan
parhaamme mukaan h�nt� neuvoa, mutta ei se n�y tahtovan lohdutusta
vastaanottaa. Ehk� herra maisteri, joka on oppineempi ja kokeneempi
n�iss� asioissa, voipi paremmin kuin min� osoittaa h�nelle, miten
v��r�lle tielle h�n on joutunut, neuvoa h�nelle armontilan tuntomerkit
semmoisina kuin ne ilmaantuvat kiusaustenkin aikoina, sek� selitt��
h�nelle erotusta armontilasta haihtuneen ja kiusatun sielun v�lill�.
Silloin se ehk� hoksaisi oman tilansa ja n�kisi, ettei vaara olekaan
niin suuri, kuin miksi h�n sit� luulee.

Mit�p� olisin t�h�n osannut vastata. H�n odotti, ett� jotakin

virkkaisin, ja nyk�isi sitten hevosensa juoksuun. Harmikseni t�ytyi
minun tunnustaa, ett� miehell� oli tietoja, joista minulla ei ollut
aavistustakaan. Enk� min� muuta miettinyt kuin sit�, miten voisin
pelastaa arvoni h�nen silmiss��n. Sairaasta voisin kyll�
kahdenkeskisess� puhelussa helposti suoriutua. Opittuani kerta
kaikkiaan er��lt� virkaveljelt�ni, miten heid�n kanssaan oli
menetelt�v�, tiesin selvi�v�ni h�nest� niinkuin niin monesta muustakin.
Mutta t�lle miehelle ei saarnakirjoista saamani oppi tuntunut
riitt�v�n, enk� sit� yritt�nytk��n h�nt� vastaan k�ytt�m��n. H�nen
varmuutensa ja tyyneytens� tekiv�t sit�paitsi sen, etten uskaltanut
h�nen mielipiteit��n houreiksikaan tuomita, sit� v�hemm�n, kun jossakin
uskonopillisessa oppikirjassa muistin niist� joskus lukeneenikin.

Ja niin me ajoimme eteenp�in illan yh� h�m�rtyess�. Koko matkan vaivasi

minua salainen tunne siit�, ett� h�n aavisti tiet�m�tt�myyteni, ett�
h�n tahtoi kostaa minulle saarnastani ja ett� h�n siin� oli
onnistunutkin, saaden minut, johtajansa ja sielunpaimenensa,
vaikenemaan edess��n. Ja h�n n�ytti nauttivan voitostaan. Mutta
yht'�kki� h�n taas kys�isi:

--Kun on tultu noista asioista puhelemaan, niin ette ehk�, herra

maisteri, panne pahaksenne, jos kysyn, mik� teille on mahtanut antaa
aihetta her�tykseenne ja miten olette tullut yhteyteen Vapahtajanne
kanssa?

Mit�s min� taas siit�k��n tiesin! Mik� ongelma mahtoi taas olla
t�m�kin?

Mutta nyt oli kuitenkin otollinen tilaisuus tukkia tuon nokkaviisaan

miehen suu, ja min� tiuskaisin h�nelle kiivaasti:

--Mit� se sinuun kuuluu? Minua ovat opettaneet ja tutkineet viisaammat

miehet kuin sin�, ja ne ovat kiitt�v�sti arvostelleet taitoni opettajan
virkaan. Sinun on tuiki tarpeetonta sekautua n�ihin asioihin, ja sill�
hyv�!

Talonpoika vastasi s�vyis�sti ja siististi, niinkuin ei olisi

huomannutkaan sopimatonta k�yt�st�ni:

--Suokaa anteeksi, hyv� herra, en aikonut loukata teit�. Min� olen

oppimaton ja typer� talonpoika ja tunnustan kernaasti vajavaisuuteni ja
puutteeni. Mutta typeryydess�ni olen aina ajatellut niin, ett� kaikki
ne, jotka ovat kristityiksi tulleet, ovat heid�n kaltaisiaan, jotka
ovat olleet samassa haaksirikossa, vaan kukin laillaan tulleet
pelastetuiksi ja p��sseet ehyin� rantaan ... enk� ole tiennyt, ett�
kuningaskaan panisi pahakseen, jos h�nen kanssaan pelastunut
kerj�l�inen kysyisi h�nelt�, mitenk� ja kenenk� avulla pelastuminen oli
tapahtunut.
Sen sanottuaan h�n vaikeni, viel� kerran voitettuaan, vaikkei ylpeyteni
sallinut minun sit� viel� silloin tunnustaa.

Jonkin matkaa viel� ajettuamme p��ttyi maantielt� poikennut syrj�tie

taloon, josta oli jatkettava matkaa venheell� j�rven poikki. Siit�
liittyi seuraamme toinen k�rttipukuinen mies, tullen kyytimieheni
avuksi venhett� soutamaan. H�n n�ytti j�yk�lt� ja jurolta ja oli,
niinkuin ei minua olisi ollutkaan. Kaikesta p��tt�en oli hakumieheni
kertonut h�nelle k�yt�ksest�ni matkalla. Soutaessaan eiv�t he
kertaakaan k��ntyneet puoleeni ja keskustelivat, niinkuin ei minua
olisi ollutkaan. Olisin jo suonut, ett� jotakin puhetta olisi saatu
aikaan, sill� matkanteko alkoi k�yd� yksitoikkoiseksi. Aloin my�skin
olla utelias kuulemaan jotakin sairaasta, joka tuon miehen puheista
p��tt�en ei tuntunut olevan ainakaan parempi. Koetin saada keskustelua
alkuun kysym�ll�, viel�k� oli paljon matkaa j�lell�. Hakumieheni ei
vastannut mit��n, ja toinen tokaisi tylysti: �Viel� on matkaa�,
niinkuin olisi tahtonut sanoa: �Olisit saanut ennen joutua�.

Ei ole mik��n niin omansa mielt� masentamaan, kuin tuollainen y�llinen

venhematka pitkin kaitaisia, matalarantaisia vesi�. Oltiin pit�j�n
rumimmalla perukalla, poissa kirkonkyl�n ja keskipit�j�n lehtoisista
maisemista, soudettiin j�rvi� ja jokia, joissa vain pet�j�� kasvaa ja
tuntuu ymp�r�ivien soiden kylm�t henk�ykset. Oli sit� paitsi alkanut
tuulla ja sadetta vihmoa. Tuntui niin toivottomalta olla noiden
vierasten ja luuloni mukaan minulle vihamielisten miesten kanssa yksin.
Oli niin n�yryytt�v�� ajatella, ett� he pitiv�t minua itse��n
oppimattomampana ja kokemattomampana ja ett� olin heille vain
v�likappale: sill� jos sakramentin jakaminen olisi ollut heid�n
vallassaan, eiv�t he varmaankaan olisi pappia noutaneet sairastaan
lohduttamaan, jonka he itse taisivat tai ainakin luulivat taitavansa
tehd� monta vertaa paremmin kuin min�. Seurakunnanpalvelijan asema
tuntui minusta melkein n�yryytt�v�lt� ja t�m�naamuinen ylpe� asemani
totuuden julistajana saarnastuolista s��litt�v�lt�, miltei
naurettavalta. Sellaisina sis�llisen ja ulkonaisen avuttomuuden hetkin�
syntyy ep�ilys kaikkein varmimmistakin vakaumuksista. Kuinka
naurettavaa oli innostukseni olla heid�n henkisen ravintonsa
v�hitt�isjakelijana! Kuinka typer�lt� n�ytti minusta nyt �skeinen
oppini ilon ev�nkellumista istuessani noiden totisten, huolestuneiden
miesten edess�!

Sattui viel� siin� soutaessamme, ett� edest�mme j�rvelt� alkoi kuulua

veisuun nuotti. Se oli yksin�inen mies, joka surullisella, synk�ll�,
��rett�m�n alakuloisella ��nell� p��steli ilmoille kaihoaan, ja--
niinkuin minusta tuntui--lohdutonta kaihoaan. Mik� ero t�m�n ja
seurakuntani yhteisen voimakkaan veisuun v�lill�!

Nuo ajatukset ja tunteet, joilla oli hyv�� aikaa tulla ja menn� minun
istuessani siin� toimetonna venheen per�ss�--olivatko ne ensimm�isi�
�kutsumuksia�, ensimm�isi� her�tykseni alkuoireita? En tied�. Mutta jos
sit� olivatkin, oli kuitenkin H�n, joka syd�met tuntee, katsonut minun
tarvitsevan paljoa kovemman kolauksen, ennenkuin silm�ni t�ydellisesti
aukenisivat paatumuksen, itsekk�isyyden ja oman vanhurskauden unesta.

Vihdoin viimeinkin olemme rannassa ja perill�. Soutumieheni j��v�t

venhett� vet�m��n, ja min� alan edelt� astua pihaan. Joku nainen
juoksee vastaan.--�Onko se pappi?�--�T�ss� on!�--�My�h��n tulitte!�--
�Onko h�n kuollut?�--�Ei ole viel� kuollut, mutta hourailee.�--�Miss�
h�n on?�--�Porstuanpohjakamarissa.�
Kiiruhdan sinne. Kuulen veisuuta pirtist�, mutta se taukoo juuri, kun
astun porstuaan.

Samassa r�v�ht�� kamarin ovi auki, ja joku sy�ksyy minua vastaan.

Sairas istuu s�ngyss� huutaen, voivottaen ja huitoen k�sill��n. Mies ja

nainen pitelev�t h�nt� kiinni.

--Voi, voi, pelastakaa ... pelastakaa ... vett�, vett� ... polttaa ...
polttaa ... piru polttaa, viepi viepi... tuossa tulee se musta piru,
musta piru ... Auttakaa!

Viimeiset sanat huudettuaan k�hisev�ll�, korisevalla ��nell� kaatui h�n

sel�lleen ja iski kovalla kolahduksella p��ns� vuoteen per�lautaan ja
oli kuollut.

Min� seisoin siin� armon v�likappaleet kainalossani typertyneen�

keskell� lattiaa.

--Nyt se is� meni! kuulin nais��nen s�ngyn p��st� sanovan.

--Ilman synninp��st�� meni viimeiselle tuomiolle, sanoi miehen ��ni.

Voi sinua, Pietari, ett�s viivyttelit!

--Syyt�n min� olen, puolustelihe hakumieheni. Papit olivat kokoontuneet

tanssimaan ja ilojaan pit�m��n, ja min� sain odottaa tuntim��ri� viel�
kirkkoajankin j�lkeen. Sitten olen kyll� rient�nyt, mink� olen
kerinnyt.

--Kirottu olkoon se, joka Herran ty�t tyhjiksi tekee! sanoi

soutumiehist�ni tuo toinen astuessaan ovesta sis��n ja kohottaen
k�tens� taivasta kohden.

--�lk��mme kirotko, ettei meit�kin kirottaisi, virkkoi Poikonen.

Mutta min� olin jo itsekin kironnut itseni. Melkein tajutonna

hoiperruin pime��n porstuaan ja suistuin sielt�, v�kijoukon tielt�ni
v�istyess�, ulos rappusille, jossa lyyk�hdin istualleni.

Minun annettiin siin� olla kenenk��n h�iritsem�tt�. Kaikki v�ki oli

vet�ytynyt taas pirttiin, josta alkoi kuulua veisuu, kuolinvirren
veisuu vainajalle, joka ehk� jo seisoi Jumalan kasvojen edess� minua
syytt�m�ss�. Ja min� purskahdin katkeraan itkuun.

Ikkuna oli auki tupaan. Virren lakattua rupesi siell� joku lukemaan.

Samassa laski joku k�tens� olkap��lleni ja virkkoi:

--L�hdet��nk� jo?

Se oli hakumieheni.

--Ei, sanoin min�, yh� itkun kanssa taistellen. J��k��mme y�ksi t�nne,
antakaa minun kuunnella, mit� teill� on sanomista.

--Tehk��, niinkuin tahdotte, min� olen valmis l�htem��n, milloin herra

maisteri tahtoo.

--Min� olen pahasti rikkonut enk� voi koskaan saada rikostani anteeksi.
--Herra on armollinen, sanoi h�n. Et usko H�neen, jos ep�ilet, ett� H�n
kerran sinullekin anteeksi antaa. Totta lienee katsonut sinun t�t�
kuritusta tarvitsevan. Olet saanut ensimm�isen nuhteesi, pid� se
mieless�si �l�k� itse�si uudelleen paaduta.

N�yr�n� kuulijana otin min�, oven suussa istuen, osaa heid�n

seuroihinsa, joita �sken olin saarnastuolistani solvannut ja ylpe�sti
tuominnut. He veisasivat, lukivat kaiken y�t�, ja kyytimieheni selitti
sit�, mit� oli luettu. Yksinkertaisesti ja selv�sti osoitti h�n sen
tien, joka viepi el�m��n, puhui omasta vanhurskaudesta ja sen
voittamisesta ja neuvoi, miten olisi saavutettava se vanhurskaus, joka
Jumalan tyk�n� jotakin merkitsee. Ne olivat minulle kaikki uusia
asioita, ja kuitenkin olivat ne kuin minua varten puhutut ja minuun
sopivat. Kuinka mehuttomilta ja ontoilta tuntuivat saarnani, kuinka
hataralta se autuuden oppi, jota olin julistanut! Oma t�h�nastinen
el�m�ni oli vain ollut synti�, ylpeytt�, paatumusta ja sokeutta. Sit�
samaa olin muihinkin istuttanut, he ottivat sen mielihyv�ll� vastaan ja
siit� minua kiitteliv�t, siksi tietysti, ett� min� heid�n heikkouksiaan
kiittelin. Kuinka monta sielua olinkaan mahtanut kadotukseen sy�st�,
kuinka monelle kuolevaiselle antaa v��r�� lohdutusta!

Aamupuoleen y�t� l�hdin matkalle samain saattomiesten kanssa. Toisen

veljen nyreys ja kovuus n�ytti kadonneen. He puhuttelivat minua
lempe�sti ja yst�v�llisesti, olivat kuin ottaneet minut is�lliseen
huostaansa, jota sitten kestikin kaiken el�m�ni.

Kun venheemme oli tullut v�h�n matkaa rannasta, nousi aurinko, ja

maailma ja el�m� valkeni minulle t�st� aamusta alkaen uuteen
kirkkaampaan p�iv��n.

��ITIEN MUISTOKSI.�

Nykyaikana, kun naiset ovat niin itsen�isi� ja niin urhokkaasti

asettuvat kaikkea vanhaa v��r�� vastaan ja ottavat niin
my�t�tuntoisesti omikseen kaiken uuden ja hyv�n; nyt, kun meill�kin on
muodostumaisillaan erityinen luokka itsen�isi� naisia, jotka sis�llisen
innostuksen ajamina ovat uskaltaneet murtaa kaikista sitkeimm�t siteet:
tavan, tottumuksen ja ymp�rist�ns� yleisen mielipiteen--kuullaan
useinkin sanottavan, ett� nyt vasta, nyt ihan viimeisin� vuosina,
nainen on oikeastaan her�nnyt, ett� h�n t�h�n saakka on kulkenut, mihin
muut ovat h�nt� vieneet, ett� h�nell� ei ole ollut omia mielipiteit�,
ja jos olisi v�h�n ollutkin, ei ainakaan rohkeutta niiden edest�
taistella ja uhrautua.

Her�nneit� ja itsen�isi� naisia, oppositsionin ja uusien aatteiden

naisia, sellaisia, jotka uskalsivat verrattain enemm�n ja kenties
vaikuttivatkin aikanaan enemm�n kuin monet t�t� nyky�, niist� on
kuitenkin viel� monta edustajaa hiljaisilla maaseuduilla. Heist� ei ole
juuri totuttu sanomaan, ett� he ovat �itsen�isi�, viel� v�hemm�n
�emansipeerattuja�, mutta �her�nneiden� nimell� heit� kenties v�h�n
tunnetaan. Aikanaan olisi heit� kuitenkin voinut sanoa sek�
itsen�isiksi ett� emansipeeratuiksikin, jos niit� nimi� olisi siihen
aikaan tunnettu.
Sill� se uskonnollinen her�nn�isyys, joka suurimmassa osassa maatamme
el�� viel� nytkin hengellisen el�m�n sis�lt�n�, joka on painanut
harmaan ja synk�nsinisen totisuutensa ei ainoastaan pukuihin ja
tapoihin, vaan my�s mieliin ja katsantotapoihin ja johon vasta viime
vuosikymmenien lahkolaisuus ja maailmanmielisyys on alkanut sekoittaa
iloisempia v�rej�, se oli aikoinaan samanlaista uutta oppositsionia, ja
sit� kohdeltiin samanlaisena yhteiskunnalle ja kirkolle vaarallisena
ilmi�n� kuin monia uuden ajan henkisi� pyrinn�it� t�t� nyky�kin. Ja
siihen ottivat osaa ja sen puolesta taistelivat naisetkin.

Se oppi on nyt vanhentunut, se on saanut tunnustuksensa, ja se on

kaavoihinsa kangistunut tai pukeutunut uusiin muotoihin siell�, miss�
se ei ole jo kokonaan kuollut. Samaten ovat senaikaisen edistyksen
edustajatkin nyt pinttyneit� vanhoillisia, ja he kenties kielt�v�tkin
sen vapauden puhtaasti uskonnollisellakin alalla, joka heille
k�sitt�m�tt�m�n� pyrkii oikeuksiinsa. Mutta se on niin inhimillist� se,
eik� se est� my�t�tuntoisuudella, jopa ihailullakin muistelemasta niit�
omituisia--usein hyvin hienojakin--persoonallisuuksia, joita t�m� liike
aikoinaan synnytti. Varsinkin kun v�lilliset seuraukset siit� ovat
kansamme kehitykselle olleet niin suuriarvoiset.

Ajatelkaamme vain yht� ainoata tyyppi� uskonnollisen her�tyksemme

ajoilta alku- ja keskipaikoilla t�t� vuosisataa. Kuvailkaamme
sivistyneess� herraskodissa el�v�� nuorta naista, joka yht'�kki� her�si
ja liittyi t�h�n liikkeeseen.

Huoletonna ja iloisena tytt�n� vietti h�n el�m��ns� varakkaassa

aatelis- tai virkamieskodissaan, jossa h�nelt� ei mit��n puuttunut. H�n
oli saanut sen sivistyksen, mik� naiselle siihen aikaan voitiin antaa.
H�n taisi kieli�, h�nelle oli opetettu soittoa, tanssia ja ennen
kaikkea tuota arvokasta, hienoa k�yt�stapaa, joka perint�n� vanhan
em�maan loistoajoilta oli levinnyt et�isiinkin maaseutuihin. Sivistynyt
s��ty ei ollut suuri, mutta se oli mahtava ja hallitseva ja nautti
etuja, joita ei ollut tarvis kaikkien kanssa jakaa. Siihen kuuluminen
oli naisellekin varmana takeena siit�, ett� h�nen tulevaisuutensa oli
turvattu. El�en vuoroin maalla vuoroin kaupungissa, ja rikkaamman is�n
tytt�ren� saaden joskus tehd� huvimatkan iloiseen Tukholmaankin, ei
h�nell� juuri voinut olla, mit� kaivata ja mit� toivoa, kun h�n lis�ksi
viel� oli kaunis ja soma. Sopiva kosijakin, vanhempien tarkoin
valitsema, ilmaantui aikanaan ja t�ydensi ne vaatimukset, mitk� h�nell�
yleens� voi olla el�m�st� ja maallisesta onnesta. Ja niin h�n oli
valmis edelleen kehitt�m��n sit� s��tylaitosta, mink� ylimp��n luokkaan
h�n kuului ja joka luokka kielelt��n ja el�m�ntavoiltaan erosi
alemmasta, mink� huolista ja harrastuksista se ei ollut tottunut
suuresti tiet�m��n eik� itselleen selkoa tekem��n. Herrat olivat
herroja ja talonpojat talonpoikia--sekin katsantotapa kuului h�nen
kasvatukseensa. Se oli maailman luonnollista menoa ja omantunnon
vaivoitta olisi h�n voinut, niinkuin h�nen is�ns�, �itins� ja
veljens�kin, tyytyv�isen� el�� sit� samaa �surutonta� el�m��
huvituksissa ja hyvinvoinnissa, jota hekin eliv�t.

Mutta h�nen luonteessaan oli kuitenkin jotakin, joka j�i tyydytt�m�tt�.

Oliko se suomalaisen synnynn�ist�, haikeaa kaukomielisyytt�, joka
id�tti tuota h�m�r�� kaipausta jonkinlaisen eetillisen ihanteen
toteuttamiseen, mik� aika ajoittain ilmaantuu meihin jokaiseen
jostakin, kuka sen tiet�� mist�. Kenties her�si se jonkin
persoonallisen vastoink�ymisen tai satunnaisen pettymisen ja surun
johdosta. Mutta ajan hengess� se my�skin oli tuo sielujen sis�llinen
rauhattomuus ja kyll�stys kuivaan henkiseen ravintoon, koska se niin
monella haaralla yht'�kki� n�yttihe. Is�nmaa ja sen palvelukseen
antautuminen ei ollut siihen aikaan viel� selvill�, ei ainakaan
nuorille naisille, ja muista �harrastuksista� tiedettiin viel�
v�hemm�n. Ulosp�in ei tarmokas tunne p��ssyt vaikuttamaan, ja silloin
se suunnattiin omaan itseens�.

Saattoi tapahtua, ett� h�nen kotipit�j�ss��n oli syntynyt voimallinen

her�tys ja ett� kuului puhuttavan, kuinka miehi� ja naisia joukoittain
k��ntyi siihen �uuteen uskoon�, joka kokonaan muutti ihmisten
ulkonaisen el�m�n. He lakkasivat tansseista ja muista huvituksista, he
yhtyiv�t lukemaan ja rukoilemaan, he pukeutuivat outokuosiseen, vanhaan
vaateparteen. Heille naurettiin ensin, heid�n murheellista ulkomuotoaan
ja kallellap�inkulkemistaan pilkattiin, sitten tuomittiin heit�
hourup�isiksi, noita horrostilaan lankeavia ja kielill� puhuvia naisia,
ja lopulta vedettiin heit� oikeuteenkin luvattomien kokouksien
pit�misest� ja yleisen j�rjestyksen ja rauhan rikkomisesta. Mutta
kerran voi sitten sattua, ett� joku noista maallikkopapeista ja kansan
yllytt�jist� joutui keskusteluun is�n kanssa, joka oli esimerkiksi
pit�j�n rovasti tai muu mahtava virkamies. Tyt�r istui salissa
virkkauksensa ��ress� ja kuunteli, mit� tuolla toisessa huoneessa
puhuttiin.

H�n kuuli vieraan miehen puolustavan itse��n ja uskolaisiaan. Yhteinen

kansa oli huomannut synnillisen tilansa ja tullut suureen h�t��n
sielunsa tilasta ja iankaikkisesta autuudestaan. Kirkon oppi oli
kuollutta tietoa. Papit eiv�t osanneet antaa lohdutusta janoaville
sieluille eiv�tk� neuvoa tiet� taivaan valtakuntaan. He olivat maailman
lapsia, huvittelivat, pelasivat korttia ja k�viv�t tanssipaikoissa.
Sent�hden olivat he omin p�ins� alkaneet kokoontua seuroihinsa
rukoilemaan, veisaamaan ja h�diss��n Jumalan pyh�� sanaa tutkimaan. Ja
monet heist� olivat saaneet rauhan, olivat palanneet pois pahalta
tielt��n ja alkaneet uuden el�m�n.

Is� kiivastui, syytti heit� ulkokullaisuudesta, tekopyhyydest�, siit�,

ett� ylensiv�t itse�ns� yli muiden ja ylenkatsoivat kaikkia muita. He
yllyttiv�t kansaa papistoa ja esivaltaa vastaan, kylviv�t riitaa ja
eripuraisuutta perheisiin ja vietteliv�t joutilaisuuteen ja
ty�tt�myyteen. Vieras viittasi Vapahtajan esimerkkiin, joka k�ski
luopumaan kaikesta ja seuraamaan h�nt�.

Mutta he erosivat ep�sovussa ja toisiaan ymm�rt�m�tt�, ja is� kutsui

heit� haaveilijoiksi.

Mutta kuuntelija oli tullut uteliaaksi, h�n ajatteli noita asioita

yksin�isyydess��n eik� tiennyt, kumpiko oli ollut oikeassa ja kumpiko
v��r�ss�. Ja kun oli l�hitalossa seurat, niin pist�ytyi h�n sinne.

Suuri pirtti oli v�ke� t�ynn�. Penkeill�, uuninpankolla, kynnyksell� ja

lattialla, ja mik� ei pirttiin sopinut, se porstuassa, rappusilla ja
ulkona ikkunain alla he istuivat totisina ja huolekkaina avop�in kuin
kirkossa ja veisasivat vuoroin ja vuoroin kuuntelivat hartaasti
saarnamiest�. H�n oli tavallinen talonpoika--mutta h�n puhui paremmin
kuin koskaan pappi kirkossa.--�Luuletkos tulevasi autuaaksi, jos t�ll�
hetkell� kuolisit?� kuuli h�n kysytt�v�n, ja se kysymys s�ps�hdytti
h�nt�, sill� h�n ei ollut sit� koskaan ennen tullut ajatelleeksi.
Henke��n pid�tellen kuunteli h�n miehen puhetta. Se kuvasi ihmisen
huoletonta tilaa, sit� suruttomuutta ja pimeytt�, jossa he vaeltavat
kadotuksen partaalla, niinkuin olisi joka p�iv� viimeinen p�iv� ja
niinkuin ei toista el�m�� olisikaan. Se meni luihin ja ytimiin, mit�
h�n puhui. Kaikkea h�n ei ymm�rt�nyt, mutta se h�neen j�i, ett� heill�
oli tosi h�t�. H�n tunsi jotakin samansuuntaista kuin
rippikouluajallaan ja ensi kerran ripille menness��n. Silloinkin oli
h�net vallannut yht'�kkinen ahdistus siit�, mit� h�nest� sitten tulisi,
kun t�m� el�m� p��ttyisi ja h�n tulisi tuomioistuimen eteen viimeisen�
p�iv�n�.--�Min� olen tie, totuus ja el�m�; ei kukaan tule autuaaksi
kuin minun kauttani.�--Ne olivat raamatun sanoja, h�n oli kuullut ne
ennenkin. Mutta sit�, mit� ne sis�lsiv�t, sit� ei h�n ollut ennen
kuullut sill� tavalla selitett�v�n. Ei ollut siin� kylliksi, ett�
k�ytiin s��nn�llisesti kirkossa, ja tehtiin ulkonaiset, tavanmukaiset
temput. El�v��, alituista ik�v�imist�, jokap�iv�ist� synnin tuntoa,
katumusta ja uudistusta vaadittiin. Oma huolettomuutensa h�nt�
varsinkin l�i, ja totisena palasi h�n kotiinsa.

Vakavat sanat, virren harras nuotti ja polvilleen langenneitten palavat

rukoukset--kaikki niin toisenlaiset kuin kirkossa--kaikuivat monta
p�iv�� h�nen korvissaan. H�nest� tuntui v��r�lt�, ett� heit�
pilkattiin, noita. Mutta heit� pilkattiin kotona, kyl�ss�, kaikkialla,
ja kun h�n heit� yritti puolustaa, niin pilkattiin h�nt�kin. H�nt�
kiellettiin menem�st� sinne, mutta h�nt� veti sinne vastustamaton halu.
Ja joka kerta, kun h�n sielt� palasi, oli h�n yh� rauhattomampi, yh�
miettiv�isempi ja valvoi unettomia �it�. Kun kerran on el�m� kuoleman
j�lkeen, toisia otetaan taivaaseen ja toisia heitet��n helvettiin ja
kun Jumala on antanut armonajan--ja senh�n ne muutkin my�nsiv�t--niin
tottahan t�ytyi jotakin tehd�. Eih�n voinut palvella kahta herraa
yht'aikaa, Jumalaa ja mammonaa. Olihan hyvi� tekoja ja pahoja, joita
toisia t�ytyi tehd� ja toisia v�ltt��. Mutta mitk� ne olivat mit�kin?
H�n tarkasti itse��n, omaa el�m��ns� ja omia tekojaan. Ei se ainakaan
voinut kaikki kelvata, siin� oli niin paljon tyhj��, niin sis�ll�t�nt�,
niin turhamaista ja tarkoituksetonta.

Ja sill� nopeudella, mill� t�ydelliseen antautumiseen synnynn�isill�

taipumuksilla, jotka ovat voimakkaille ja innokkaille naisluonteille
ominaiset, oli h�n piankin valinnut valittavansa ja tehnyt sen
t�ydellisesti.

H�n luopui pois entisest� seurapiirist��n, ei ottanut osaa heid�n

iloihinsa, oleskeli enimm�kseen itsekseen, luki raamattua ja muita
hengellisi� kirjoja. Kun h�n seurusteli, niin seurusteli h�n
talonpoikain kanssa ja k�vi heid�n kokouksissaan. Entiset herrasv�en
vaatteet katosivat, puku silisi ja synkistyi, hatun sijaan tuli huivi
ja pitsill� koristetun liivin sijaan suora nuttu.

�Riisti ristit rinnoiltansa,

kullat kulmilta karisti.�

Siihen aikaan oli se vaikea teht�v� ja vaati lujuutta, jota ei t�h�n

aikaan en�� niin suurena pidett�isi. Sill� ennakkoluulot olivat
sitke�mm�t, s��tyrajoitus suurempi, ja askel herrasluokasta kansaan
pitempi. Sukuarvosta oltiin arempia, ja t�m� oli kuin h�v�istys koko
perheelle. Sit� paitsi oli muutos itsess��nkin jo omaisten, sukulaisten
ja tuttavien arvostelemista. Entisist� tavoista ja k�sityksist�
luopuminen oli niiden tapojen ja k�sitysten v��r�n� pit�mist�, jotka
niit� noudattivat ja tunnustivat.--Tahdotko sanoa, ett� is� ja �iti
ovat v��r�ss�?--En min� sit� ole sanonut.--Niin, mutta sin� kuitenkin
niin ajattelet.--Min� rukoilen Jumalaa, ett� h�n k��nt�isi teid�n
syd�menne.--Siis sin� kuitenkin katsot, ett� me emme tee oikein, sin�
pid�t itse�si meit� parempana, et kunnioita vanhempiasi.--Jumalaa
t�ytyy kuulla enempi kuin ihmisi�.
Ne olivat kireit�, ristiriitaisia suhteita ja saattoivat vaikeihin
kohtauksiin ja ankariin ja ik�viin yhteent�rm�yksiin. Nykyaikana
murtuvat nuoret ja vanhat kyll�kin ankarasti toisiinsa, aatteet
kuitenkin enemm�n kuin henkil�t. Mutta siihen aikaan oli taistelu
mieskohtaisempaa, sill� usko ja oppi olivat samat molemmilla, kysymys
oli vain niiden sovittamisesta el�m��n, ja erimielisyys persoonallista
kritiikki� toisen teoista. Mit� perhedraamoja kodin sein�in sis�ll� se
mahtoikaan synnytt��! Ja mik� ep�edullinen asema yksin�isell�
henkil�ll�, joka lis�ksi oli nuori nainen ja asettui kaikkia
traditsioneja vastaan!

Montahan lienee ollut, jotka ep�tasaisessa taistelussa taipuivat ja

palasivat pois harhateilt�. Jotkut harvat saivat kenties ajan hengen
avukseen ja vaikuttivat her�tt�v�sti ymp�rist��ns�. Mutta suurin osa
sai varmaankin j��d� yksin ja luopua is�st��n ja �idist��n.

Mutta sill� tavalla kasvoikin heist� itsen�isi� ja voimakkaita

luonteita, jotka kokemusten ja sek� sis�llisten ett� ulkonaisten
�kilvoitusten koulussa� kehittynein� olivat edell� muista sisaristaan
ei ainoastaan luonteen lujuuteen ja sen puhtauteen, vaan my�skin
maalliseen ymm�rrykseen n�hden. Monessa perheess� tapaakin heit� viel�,
noita �lykk��n n�k�isi� vanhoja her�nneit� t�tej� johtamassa sisarien
tai veljien suurta taloutta ja heid�n lapsiansa hoitamassa niinkuin
omiaan, vaatimatta siit� itselleen mit��n palkkaa tai edes
kiitostakaan. Ja ne heist�, jotka joutuivat avioliittoon jonkun
samanmielisen nuoren miehen kanssa, ne ovat taas tulleet kanta�ideiksi
uudelle, sivistyneelle sukupolvelle, joka nyt seisoo kansallisena
s��tyl�isluokkana herran ja talonpojan v�lill� ja josta ovat l�hteneet
useimmat meid�n itsen�isimmist� ja vaikuttavimmista miehist�mme. Sill�
totiset, etev�t ja itsen�iset �idit kasvattavat totisia, etevi� ja
itsen�isi� poikia.

�Isien muistoksi� on niin monta kertaa kirjoitettu ja puhuttu. Olkoon

t�m� kerran puhuttu niiden ��itien muistoksi�, joita aina ollaan niin
taipuvaiset unohtamaan.

ARKA OMATUNTO.

H�n oli hiljaisen n�k�inen, vanhanpuoleinen mies. Vaalennut tukka oli

kammattu kahden puolen sile�t�, korkeata otsaa. Silmiss� oli lauhkea,
v�h�n haaveellinen katse. Koko h�nen olentonsa oli melkein naisellinen.
H�n oli yksi noita maan hiljaisia, jotka v�h�n puhuvat ja paljon
miettiv�t. He ujostelevat suuria seuroja, pit�v�t uskonsa mieluummin
itsell��n ja karttavat kaikkea, mik� heiss� voisi her�tt�� ihmisten
huomiota ja erottaa heit� muista. Sent�hden ei h�n, vaikka oli kuulunut
her�nneiden joukkoon ja yh� viel�kin siihen kuului, kantanut sit�
pukua, jota n�m� tavallisesti k�ytt�v�t. H�nell� oli vain sarkainen,
suora nuttu ilman korttia ja kaksinappiset, mustat liivit
pystykauluksineen. Mutta kasvoista ja koko k�yt�ksest� n�kyi, ett� h�n
oli uskonnollinen. Ei h�n kuitenkaan pyrkinyt puhumaan hengellisist�
asioista, ja kauan kesti, ennenkuin sain keskustelun k��ntym��n vanhan
her�nn�isyyden aikoihin.

Itsest��n h�n v�ltti puhua, vaikka min� olisin halunnut tiet�� jotakin
siit�, mitk� syyt olivat vaikuttaneet suureen muutokseen h�nen
el�m�ss��n.

�Eih�n se itse k��nnekohta kovin merkillinen ollut�,--sanoi h�n

kuitenkin kerran ja kertoi minulle seuraavan pienen piirteen
el�m�st��n--�eip� kovinkaan, vaikka sen seuraukset olivatkin suuret.
Min� olen papin poika, ja is�ni oli kappalaisena t�ss� samassa
seurakunnassa, jossa min� nyt olen lastenopettajana. Minutkin pantiin
kouluun, ja k�vinkinh�n min� sit� muutamia luokkia, vaikka t�ytyi
keskeytt��, kun ei terveys siet�nyt istumista.�

�Olinkohan nelj�n, viidentoista vaiheilla, kun kerran taas palattiin

joululomalle kotiin. Meit� oli kaikki t�m�n puolikunnan pojat yhdess�
matkueessa, ainakin noin kymmenkunta hevosta. Kun kerran oli p��sty
irti, niin annettiin luonnollemme t�ysi valta. Ei sill� hyv�, ett�
ajettiin kovasti meluten ja huutaen talojen ohi ja heitettiin
kompasanoja vastaantulijoille, y�paikoissa sen lis�ksi viel�
mellastettiin ja juotiinkin. Sill� vanhemmat olivat ottaneet
matkaev�it� mukaansa ja tarjosivat niit� meille nuoremmillekin, kun oli
hupaista n�hd� meid�n humaltumistamme ja kujeitamme.�

�Olin min�kin saanut muutaman ryypyn, ja paljonko sit� siihen aikaan

tarvitsikaan joutuakseen pois j�rjilt��n. Min� hihkuin ja hyppelin
kievarin lattialla. Rekeen p��sty�ni sieppasin ruoskan, hypp�sin
tasak�p�l�ss� korjani per��n ja huidoin silmitt�m�sti ymp�rilleni
hevosen karatessa t�ytt� neli� maantielle. Toverit huusivat minulle:
�Hyv�, hyv�!�... �Se on oikein!�... �Onpahan katajassakin tervaa!�--
sill� selv�p�isen� min� olin tunnettu hiljaiseksi ja ujoksi.�

�Sill� lailla sit� laskettiin maantiet� my�ten ja siit� j��lle. J��ll�

tuli hein�mies vastaan, ja kun meid�n t�ytyi ajaa tiepuoleen, niin
l�im�ytin min� reen per�ss� seisten sen huonoa hevosta pitk�ll�
piiskallani. Mies kirosi, ja min� kirosin vastaan.�

�Mutta salmen poikki ajettuamme tulimme taas maantielle. Siell� oli

pienoinen talo tien vieress�, ja talon koira oli puhaltaunut maantielle
eilimm�isi� haukkumaan. Se oli pieni, hienovillainen villakoiran pentu,
joka edell� ajavain h�m�yksest� oli vimmastunut ja terhenti
lumihangessa kohti kurkkuaan. Ne koettivat sit� ly�d�, mutta eiv�t
osuneet. Minulla oli piiska piilossa. Min� annoin koiran tulla ihan
likelle. Ja kun luulin ulottuvani, niin iskin sit� olkani takaa
kaikista voimistani. Se sattui. Pitk� piiskan siima oli kiertynyt sen
kaulan ymp�rille. Surkeasti uikahtaen, yhden ainoan kerran vain,
tuikkasi se suulleen lumihankeen, ja siihen se j�i.�

�Kepertyip�s! huusin min� ja heilutin voitonriemuisena piiskaani p��ni

p��ll�.�

�Koko joululuvan kaikui tuo koiranpenikan surkea ulvahdus korvissani.

Koetin sit� haihdutella, en ollut kuulevinani sis�llist� ��nt�, joka
tuon tuostakin muistutti minua. Koira! sanoin min� siihen.�

�Mutta kun palasimme taas juhlain j�ljest� kouluun, ajoi is� vainajani,
joka oli minua kyydiss�, siihen samaan taloon hevostaan sy�tt�m��n.
Is�nt� istuu kamarissaan meille seuraa pit�en. Tulee siihen sitten
h�nen pikku poikansakin meille k�tt� pist�m��n.�

�Mit�s sit� Heikille kuuluu? kysyy is�ni.�

�Sano, sano, kuuluuko sinulle mit�, kehoittelee is�nt�.�

�Mutta kun poika ei virka mit��n, puhelee h�nen is�ns� h�nen

puolestaan:�

�Kuuluuhan t�lle paljonkin, se kun on n�m� joulunpyh�t itkenyt parhaan

yst�v�ns� kuolemata. Sai se n�et syksyll� koiranpennun hoitaakseen,
niin se kuoli t�ss� joulun alusviikolla tapaturmaisesti.�

�Mitenk� se kuoli? kysyi is�ni.�

�Matkustavaiset sen tappoivat. Se oli mennyt tiell� kulkevia

haukkumaan, niin kuka lienee ollut roisto, joka oli sit� pistokkaallaan
iskenyt niin, ett� se siihen paikkaansa typertyi suulleen lumihankeen,
eik� karva v�r�ht�nyt, kun ne sen sielt� kantoivat pihaan.�

�Kuoliko se? kysyin min� ehdottomasti.�

�Kuolihan se ... mahtoi kuolla s�ik�yksest�, vai liek� ly�nti�kin

kuollut ... ja siit�h�n sit� on meid�n Heikille surua ollut.�

�No, on niit� jonkinlaisia jumalattomia, kun menev�t pient� pentua

ly�m��n, sanoi is�ni.�

�Minusta tuntui, kuin olisin--murhan tehnyt. Eih�n tuo ollut kuin

koiran henki, joka meni, mutta ei se tapaus antanut minulle rauhaa
vuosikausiin. En voinut saada mielest�ni sit� raamatun lausetta, joka
sanoo, ett� sen, mink� te teette yhdelle niist� pienimmist�, sen teette
te my�s minulle, ja syntih�n on luontokappaleenkin tappaminen, kun sen
tuolla lailla tekee.�

�Sellainen tapaus se minut her�tti, sill� siit� j�i omalletunnolleni

velka, joka pani muidenkin raskaampien ja suurempien suorittamista
ajattelemaan.�

SAAKO PAPPI PELATA KORTTIA?

--Niin, niin, nuoret virka veljeni--sanoi vanha, harmaap�� rovasti, kun

er��n� sunnuntaina oli pappilassa sy�ty p�iv�llinen ja istuttiin
piippua poltellen rovastin kamarissa--saattaahan se olla hyv�kin, ett�
te vastustelette sit� �P�iv�lehte� ja niit� muita nykyajan lehti�,
ett� varoitatte niist� sakastissa ja saarnastuolissa, ettette itse
tilaa ja kiell�tte muitakin niit� tilaamasta. En ole min� heit� niin
seurannut, ett� osaisin sanoa sinne taikka t�nne. Mutta kun veli
Marttinen t�n� p�iv�n� puhui siit�, kuinka ne papistoa panettelevat ja
kuinka ne meist� levitt�v�t per�tt�mi� juttuja ja ett� kansan ei
sent�hden pit�isi niit� kannattaa, niin muistui mieleeni vanha tapaus
apulaisajoiltani, jolloin t�t� samaa asetta heilutettiin yht� suurella
innolla kuin nytkin.

Se oli siihen aikaan, kun se valtava, suuri her�nn�isyys alkoi tunkea

joka pit�j��n, joka taloon. Se vaati el�v�mp�� uskoa, kristillisemp��
el�m�� ja k�vi ankaralla kiivaudella kiinni niihin tapoihin, joita se
piti pahoina. Sen arvostelu oli s��lim�t�nt� ja purevaa, eik� se
katsonut, keneen se koski. Pappejakin se kohtasi ja kenties viel�
s��lim�tt�m�mmin kuin muita. Eik� moitittu ainoastaan meid�n velttoa
oppiamme, meid�n laimeuttamme virassamme ja kykenem�tt�myytt�mme
johtajantoimeemme. Meid�n yksityinen el�m�mmekin otettiin
tarkastettavaksi. Kummaksemme saimme kuulla, ett� tanssiminen on meille
sopimatonta, ett� kestit ja pidot ruokineen ja juomineen ovat
aineellisuuden ep�jumalan palvelemista, ett� kaikenlaiset huvitukset;
laulut, n�ytelm�t, pelit y.m.s. ovat omansa pahennusta her�tt�m��n.

Me kohotimme olkap�it�mme, me haimme raamatunpaikkoja tueksemme, me

merkitsimme koko liikkeen ohimenev�ksi hurmahenkisyydeksi ja sanoimme
sen vaatimuksia farisealaiseksi tekopyhyydeksi. Meill� nuorilla
papeilla oli niin hyv�n� tukena viel� se, ett� ne olivat esimiehemme,
vanhat papit--piispoista rovasteihin saakka--jotka enimmin t�t� uutta
liikett� vastustivat. Her�nneet eiv�t arvosteluillaan meit� alussa
siit�k��n syyst� suuresti huolestuttaneet, kun he olivat suureksi
osaksi talonpoikia ja kun luulimme tiet�v�mme, ett� sivistyneen
maailman mielipide oli meid�n puolellamme.

Mutta liike p��si lyhyen ajan kuluessa h�mm�stytt�v��n vauhtiin. Se

tuli, mik� ensiksi oli kytenyt sarkaisessa sammalessa, se alkoi yh�
enemm�n l�het� jalonkin mets�n rantaa, ja jopa kuului kertomuksia, ett�
se oli kurahtanut muutamain korkeiden kuusienkin latvaan. Savossa ja
Pohjanmaalla sanottiin olevan pappeja, jotka olivat omaksuneet
her�nn�isyyden aatteet, alkaneet levitt�� niit� saarnastuolistakin ja
antautuneet k�rttitakkien johtajiksi.

Ja heid�n kauttaan ja toimestaan tulivat asiat puheeksi senaikaisessa

sanomalehdist�ss�kin.

Julkisuuden arvosteluun oli siihen aikaan totuttu v�hemm�n kuin nyt.

Lievinkin moite virkakuntia vastaan oli anteeksiantamaton loukkaus,
emmek� me papit olleet silloin paksunahkaisempia kuin nytk��n.

�Helsingfors Morgonblad�, jota siihen aikaan toimitti Johan Ludvig

Runeberg ja johon sen ajan parhaat kyn�miehet kirjoittivat, oli joka
pappilassa, ja suurella halulla sit� luettiin. Iloisena poutaperhosena
liihotteli se talosta taloon, k�dest� k�teen. Mutta kerran valmisti se
meille katkeran maljan juodaksemme. Tapaus on kuusikymmenvuotias, ja
tahdon mainita sen etup��ss� ajan kuvana.

Posti oli tullut juuri n�in kuin nytkin. Yht'�kki� murahti esimieheni,
jonka etuoikeutena oli avata laukku ja ensiksi valita ne lehdet
luettavakseen, jotka h�nt� parhaiten huvittivat, murahti p�yt�ns�
takaa: �Hva' fan �' de' h�r f�rsla'?� Ja suuttuneena heitti h�n lehden
luotaan lattialle.

(Vanha rovasti oli puhellessaan kaivellut kirjahylly��n, l�yt�nyt

sielt� er��n tomuisen nidoksen ja asettanut silm�lasit nen�lleen).

Jos sallitte, niin luen sen kirjoituksen, joka n�in kokonaan sai
ukkorovastin mielen pois ladultaan. Se on t�ss� vanhan Morgonbladetin
vuosikerrassa 1832, sen 26 n:rossa ja on n�in kuuluva:

�_Saako pappi pelata korttia_?--Se on kysymys, johon kristikunnan

vanhimpina aikoina olisi vastattu; ei!--ja niin pit�isi siihen kai
viel�kin vastattaman. Mutta uudet ajat ovat tuoneet uusia tapoja, on
poistettu n.s. vanhoja ennakkoluuloja, joiden iest� on katsottu
ep�mukavaksi kantaa ja kaikissa suhteissa siihen m��rin kristillist�
vapautta laajennettu, ettei sill� nyt en�� mit��n rajoja olekaan. Se,
mit� ennen muinoin katsottiin h�pe�lliseksi ja hengellisen miehen
k�yt�stapaa vastaan sotivaksi, pidet��n nyt luvallisena ja mielt�
huvittavana virkineen�, jonka laiminly�nti olisi turhaa tarkkuutta.
N�iden rakastettujen ja valittujen henkisten nautintojen joukossa on
ep�ilem�tt� ensi sijaan asetettava korttipeli, joka muka kohottaa
ihmishenke� kauas yl�puolelle j�rjett�mi� el�imi�, ja kuinka iloinen
onkaan keskusteluaiheita vailla oleva ja ymm�rrykselt��n k�yh� is�nt�,
kun h�n pelip�yd�n ymp�rille voi sijoittaa samanhenkiset vieraansa.
Paavalin sanat h�nen epistolassaan Kolossilaisten tyk�: �Opettakaat ja
neuvokaat teit�nne kesken�nne psalmeilla ja kiitosvirsill� ja
hengellisill� lauluilla�----�ja kaikki mit� te teette puheella eli
ty�ll�, niin tehk�� kaikki Herran Jesuksen nimeen�, olivat kuitenkin
kauan hengelliseen s��tyyn kuuluvain miesten tiell�, koska oli vaikea
lukea korttipeli� niiden ajanviettojen joukkoon, joita apostoli t�ss�
tarkoittaa. Mutta kuinka lieneekin asiata viime aikoina selitetty,
niin ei nyt kuitenkaan en�� mik��n n�y est�v�n uskonnonopettajia
sunnuntai-iltoinakin ylimm�isin� korttip�yt�in ��ress� istumasta. Kaikki
eiv�t tosin noin tehne, mutta todistaa ei tarvitse sit�k��n, ett� monet
kortinpelaajat s��ty� vaivaavat. Vastatkoon heid�n menettelyns�
kysymykseen, saako vai eik� saa pappi pelata korttia. Niit� on n�et
kahtalaisia. Osa korttia pelaavia pappeja (jotka varmaankaan eiv�t tunne
raamattuaan paremmin kuin Kolmen miehen peli� ja Bostonia y.m.) eiv�t
tahdo talonpoikaisten sanankuulijainsa silmiss� n�ytt�yty�
kortinly�jin�, jonka vuoksi t�m� j��nn�s heid�n paremmasta tunnostaan
ajaa heid�t suljettujen ovien ja alaslaskettujen ikkunanverhojen takana
huvittelemaan yst�v�ins� seurassa. Talonpojan odottamaton sis��ntulo
pelihuoneeseen--joka saattaa ep�huomiosta tapahtua, vaikka palvelijoita
olisikin ankarasti k�sketty ovia vartioimaan--saattaa heid�t kovasti
h�milleen sek� h�peihins�. Salassa pelaamistaan selitt�v�t ja
kaunistelevat he siten, ett� he eiv�t tahdo pahentaa heikompia velji��n,
joiden p��h�n voisi pist��--tehd� samalla tavalla. Toiset, varsinkin
kaupungeissa asuvat, pelaavat julkisesti. He ovat kadottaneet
ulkonaisenkin siivouden tunteen. Mutta nyt on pappi aina virassaan ja
t�ytyy h�nen olla aina valmis sen toimittamiseen. Jos h�nt� nyt, kun h�n
parhaillaan istuu pelip�yd�n ��ress�, haetaan sairaan tai jonkun muun
luo, joka on hengellisen lohdutuksen tarpeessa, ja jos h�nen omaksi ja
pelitoveriensa suureksi harmiksi t�ytyy keskeytt�� pelins�, niin h�n on
pakotettu, sitten kun peli on loppunut ja hakija saanut odottaa,
l�htem��n toimeensa syd�n t�ynn� t�t� rakasta huvitusta ja lupaamaan
yst�villeen, ett� h�n koettaa kiiruhtaa niin pian kuin mahdollista
takaisin. Ja h�n on varmaankin pit�v� sanansa! Onnellinen todellakin
sin� sairas, joka saat lohduttajaksesi t�llaisen hengen miehen!--Suuri
ristiriitaisuus n�kyy siin� sit�paitsi olevan, kun aamup�iv�ll�
saarnastuolista varoitetaan kuulijoita t�m�n maailman synnillisist�
huvituksista--mutta iltap�iv�ll� istutaan kortit k�siss� kaikkien t�m�n
maailman turhuuden tuntomerkkien ymp�r�im�n� ja koetetaan korttipelill�
vuotuisia tulojaan enent��!�

--Se on h�vyt�nt�! huudahdin min�kin t�m�n luettuani. Seh�n on

h�v�istys koko Suomen papistoa vastaan! Sit� vastaan t�ytyy panna
ankara protesti.

Min� en kiivaudessani muistanut, ett� me v�h�n ennen olimme ukko

rovastin kanssa panneet �Myllymattia� ja ett� me aina, niin pian kuin
ikkunasta n�imme asiamiehen ajavan kartanolle, sukimalla suimme �nelj�n
kuninkaan kirjat� p�yt�laatikkoon. Mutta vanha ukko oli, minun
kirjoitusta lukiessani, jo muistanut sen ja rauhoittanut mielens�.
Eih�n voitu kielt��, ett� asianlaita oli sellainen, kuin miksi sit�
kirjoituksessa oli kuvattu. Ei my�sk��n voitu julkisuudessa ruveta
juhlallisesti pappien kortinly�nti� puolustamaan--sen k�sitti h�n
hyvin.

H�n oli ivallinen mies, puheissaan pureva, ja h�nen parhaita aseitaan

�her�nn�isyyden hullutuksia� vastaan oli pilkka.

Ja jo seuraavana p�iv�n� luki h�n meid�n kaikkien riemuksi ivallisen

vastauksen �sken lukemaani kirjoitukseen. H�n oli asettuvinaan
katuvaisen kannalle, sanoi olevansa yksi niit� pahimpia, jotka
seurahuveinaan olivat k�ytt�neet kortteja. Mutta koska h�n viel� oli
nuori ja kun tuo ��rett�m�n suuri synti ei h�nelle rauhaa antanut, niin
lupasi h�n �vieden k�den syd�melleen� parantua ja pyyt�� anteeksi pahat
tekonsa. Kirjoituksen alle pantiin �Pappi�, ja me nautimme jo
edelt�p�in, ett� panettelijamme lehden lukijakunnan silmiss� oli
saatettu naurettavaan valoon.

Kirjoitus tuli lehteen, ja sit� luettiin joka paikassa, ja joka

paikassa sille naurettiin. Eik� rovasti salannut, ett� se oli h�nen
kyn�st��n l�htenyt.

Lukisin sen kernaasti, mutta n�en, ett� se on revitty nidoksesta.

Asia oli jo unohtunut, kun useain viikkojen kuluttua ilmestyi vastaus

meid�n vastaukseemme.

�Ei, hyv� herra�--luen siit� pienen palasen, koska se on t��ll�--�ei,

hyv� herra, nuori te ette ainakaan ole! Nuoruudella on etu, joka teilt�
kokonaan puuttuu: se taitaa viel� h�pe�st� punastua, jotavastoin vanhan
korttia pelaavan �Papin� poskilla n�kyy ainoastaan kevytmielisyyden
puna ja ivan hymy, johon faunitkin ovat osansa antaneet. Te olette
�vieneet k�den syd�mellenne�, mutta se k�si ei ole katuvan publikaanin,
vaan irvistelev�n pilkkakirveen k�si, josta pata�ss� pist�� esiin:
sopiva kuvastin teille itsellenne.�

Rovasti ei todellakaan voinut punastua, sill� h�n oli luonnostaan ja

lienee ollut muutenkin hele�v�rinen, niinkuin sanotaan. Mutta �k�inen
h�n oli.

--Se on h�pe� koko Suomen sanomalehdist�lle--kiukuttelimme me

Runebergin Morgonbladetista.--Se on skandaalilehti! Papiston h�v�isij�!
Millainen on se sensuuri, joka tuollaista sallii painattaa?

Sama mielipide oli muillakin sen paikkakunnan papeilla. Ja ik��nkuin

itsest��n kypsyi meiss� se p��t�s, ettei papiston en�� sopisi sallia
tuollaisen lehden kulkea postilaukuissaan.

Ehk� ovat ajat nyt toiset ja ehk� teill� on paremmat ja jalommat syyt
vainoonne nykyajan sanomalehti� kohtaan. En tahdo sanoa, ett� olisivat
oikeassa ne, joiden olen kuullut v�itt�v�n, ett� noiden uudenaikaisten
lehtien palstoilla on ollut oikeutettujakin muistutuksia meid�n
virheist�mme. Mutta siit� min� kuitenkin tahtoisin huomauttaa, ett� me
tarkkaan tekisimme itsemme kanssa selkoa siit�, mik� se on, joka
milloinkin harmimme her�tt�� ja mink� haudan puolustusta meid�n
ristiretkemme milloinkin tarkoittavat.

H��T.
Minun k��ntymiseni ja ensimm�inen her�ykseni--puhui se vanha,
miellytt�v� papin rouva--ei tapahtunut hiljaisen ja tyynen sis�llisen
ty�n tiet�. Ensimm�isen iskun antoi minulle er�s odottamaton tapaus,
joka tuli kuin salama taivaalta. Nykyaikana sellaiset salamat harvoin
iskev�t. Siihen aikaan oli toisin, sill� ukkosta oli ilmassa
kaikkialla, ja Herra antoi sen jyrist� ihmisten omientuntojen yli.

Kotipit�j�ni pappilassa vietettiin silloin suuria, komeita h�it�.

Ne oli t�ll� kertaa laitettu entist��n komeammiksi, sill� viimeinen

kuudesta tytt�rest� oli vihitt�v�, ja samana p�iv�n� olivat vanhempien
hopeah��t. Oli tilattu l�heisest� kaupungista soittokuntakin iloa
ylent�m��n. Se oli siihen aikaan harvinaista, ja siit� puhuttiin
suurella ihastuksella.

Pappila oli noita suuria, vanhanaikuisia ylimyspappiloita. Rovasti oli

kuin ruhtinas paikkakunnallaan, ja suurta h�n oli sukuakin. �Filosofian
tohtori ja t�hdist�n j�sen� ei ollut nuoruutensa eik� parhaan
miehuutensakaan aikoina ajatellut sit� uraa, jolle h�n vanhuutensa
p�ivin� joutui. Vasta sitten, kun h�n perheens� ja velkojensa
lis��ntyess� oli pakotettu tulojansa suurentamaan, tuli h�n selville
oikeasta kutsumuksestaan. Sopivaa tilaisuutta varrottuaan haki h�n
syrj�st� ensimm�iseen avonaiseen keisarinpit�j��n. Nimell� oli kaikua
esi-is�in ajoilta, tuttavuuksia oli siell�, miss� niit� tarvittiin, ja
h�n sai sen, mit� haki. Seurakunta ei kadottanut, jos ei voittanutkaan.
Syrj�st�h�n olivat tulleet entisetkin rovastit ja apulaisethan ennenkin
olivat sielunhoidosta huolta pit�neet. Tohtori itse oli innokas
maanviljelij�, pani pappilan pellot hyv��n kuntoon, neuvoi muitakin
sek� sanoilla ett� esimerkill� samaa tekem��n ja puhui
saarnastuolissakin--silloin kun ihmeen nen�ll� sattui siihen nousemaan
--maanviljelyksest�, s��st�v�isyydest�, siisteydest� ja kaikenlaisista
yleishy�dyllisist� asioista. Ja kun h�n oli hyv�luontoinen mies, eik�
milloinkaan vienyt viimeist� lehm�� k�yh�lt� el�j�lt�, vaan auttoikin
usein, niin pysyi seurakunnan ja h�nen v�lins� hyv�n�.

Se pysyi kuitenkin hyv�n� ainoastaan niin kauan kuin pit�j�ss� ei ollut

�her�nneit�. Mutta niit� ilmaantui sinnekin ja ilmaantui niin
nopeasti, ett� tuskin tiedettiink��n, kun jo laitapit�j� oli
valloitettu ja �h�vitty�--sana oli rovastin ja tuli yleisesti
k�yt�nt��n--sielt� rupesi tunkemaan seurakunnan syd�meenkin.

Tohtori ei ollut mik��n alkuunpanon mies hengellisiss� asioissa ja

j�tti rauhaan uuden uskon niin kauan kuin se j�tti rauhaan h�net ja
h�nen talonsa. H�n ei ruvennut niinkuin moni muu h�nen sijassaan
vainoomaan ja rettel�im��n. H�nen mielest��n oli liike kuumetta, jonka
�iti antaa menn� menojaan ja parantua itsest��n. Mutta syd�mess��n h�n
surkutteli noita raukkoja, jotka surusta ja murheesta olivat tehneet
evankeliumin itselleen. Se oli h�nelle aivan k�sitt�m�t�nt�.--�Niinkuin
ei suruja olisi tarpeeksi t�ss� maailmassa, tarvitaanko niit� viel�
toisesta hakea�, kuultiin h�nen sanovan.--�Mik� niit� ihmisi� vaivaa,
mikseiv�t ne voi rauhassa el��, viljell� maataan, kartuttaa
toimeentuloaan ja ottaa autuuden asioita luonnollisesti ja
liioittelematta? No, ehk� kaikki paranee, kun vuodet paranevat ja
huonon ravinnon synnytt�m� hermostus lakkaa.�

Mutta asiat eiv�t parantuneet, vaan pahenivat. Vaikka tulikin hyvi�

vuosia, lis��ntyi vain her�nneiden joukko. Heihin liittyi
varakkaitakin, kohta oli puoli pit�j�� heid�n hallussaan, ja he tulivat
vaateliaiksi. Ei sill� hyv�, ett� he omissa kokouksissaan ankarasti
arvostelivat seurakunnan papistoa ja sen oppia; rovastinkin olisi
pit�nyt yksityinen el�m�ns�kin muuttaa siksi, mit� _he_ oikealla
el�m�ll� tarkoittivat. Er��n� p�iv�n� saapuu pappilaan kaksi
�johtajaa�, ja he puhuvat �tohtorille ja t�hdist�n j�senelle� moittivia
sanoja siit�, ett� h�n el�� maailmanmielisesti, ett� sallii tanssia,
soittaa ja laulaa talossaan, ett� h�n, sanalla sanoen, levitt��
pahennusta ymp�rilleen. Rovasti suuttui, kiivastui ja ajoi ulos nuo
h�vytt�m�t.--�Kyll� min� n�yt�n niille ulkokullatuille!� huusi h�n
mieli kuohuksissa.

Se sattui juuri v�h�n ennen h�nen tytt�rens� h�it� ja h�nen omia

hopeah�it��n. Ja ensimm�iseksi mielenosoitukseksi p��tti h�n laittaa
semmoiset pidot, ettei moisia ole ennen pidetty.--�Koska he tahtovat
sotaa, niin saakoot sen�, sanoi h�n. Paitsi herrasv�ke�, jota oli
kutsuttu l�helt� ja kaukaa, kutsui h�n talonpoikaistakin kansaa
pitoihinsa. Herrasv�elle tilattiin, niinkuin jo mainitsin, soittokunta
kaupungista ja talonpoikaisille tanssijoille kaksi pit�j�n pelimannia.

Ilo oli ylimmill��n, h��v�ki hilpeimmill��n. Nuori parikunta oli

vihitty--vihitty torvien s�est�m�ll� laululla ja messulla--kun alkoi
p�iv�llinen, jota sy�tiin kaikissa huoneissa sek� p��rakennuksessa ett�
pirtin puolella. Ja rovasti kulki huoneesta huoneeseen, myh�illen ja
yst�v�llisi� sanoja jaellen. Ja kaikki vieraat myh�iliv�t h�nelle
vastaan ja pyrkiv�t h�nen kanssaan kilist�m��n, sill� h�n oli taitava
seuramies ja mainio is�nt�.

Ilomme, varsinkin meid�n nuorten, morsiusneitien ja sulhaspoikien,

olisi ollut t�ydellinen, ellei joukossa olisi ollut er��t synk�t
kasvot, jotka ihan kuin kiusalla sattuivat eteemme ja jotka kaikkialle
meit� seurasivat. Miss� vain nauroimme ja ilakoimme, aina n�imme h�net
jostakin nurkasta meihin tuijottamassa. Se oli nuori pappi, talon oma
poika, muutamia vuosia sitten pit�j�mme iloisimpia hulivilej� ja meid�n
nuorten tytt�jen ensimm�isi� kavaljeereja.

Rovastilla oli ollut iloa kaikista lapsistaan. Tytt�ret olivat

joutuneet hyviin naimisiin, ja pojat olivat kaikki hyviss� viroissa.
T�m�kin, nuorin pojista, oli ollut hyv�ll� alulla, ja h�n oli
lahjakkaana ja hyv�p�isen�, iloisena ja sukkelana ollut is�ns�
silm�ter�. Mutta yht'�kki� oli h�ness�, juuri maisterintutkintoa
suorittaessa, tapahtunut �kkik��nne, ja h�n oli p��tt�nyt ruveta
papiksi. Mutta ei sill� hyv�. H�n oli my�skin her�nnyt, niinkuin monet
muutkin nuoret ylioppilaat siihen aikaan, ja tunnusti itsens�
julkisesti t�h�n lahkoon kuuluvaksi. Kun kotona oli kaikki toisin kuin
h�nen mielest��n olisi pit�nyt, pyrki h�n toiseen hiippakuntaan ja oli
nyt apulaisena er��ll� her�nneell� papilla kaukana Pohjanmaalla.

Ensi kertaa oli h�n nyt muutoksensa j�lkeen kotonaan k�ym�ss�. Ei h�nt�
nytk��n oltu odotettu, mutta luultavasti ei h�n kuitenkaan ollut voinut
vastustaa niit� hartaita kutsuja, joita h�nen �itins� ja sisarensa
olivat h�nelle l�hett�neet. H�net n�hty�mme--me morsiusneidit olimme
saapuneet jo h�iden aattona auttamaan h��talossa--olisimme kuitenkin
suoneet, ettei h�n olisi tullut. Emmeh�n tunteneet en�� vanhaa
ihannettamme--h�n oli kaikkien meid�n ihanteemme--tuskin
ulkomuodoltaankaan. H�nen silm�ns� hehkuivat outoa tulta, h�n oli
sairaalloisen ja surullisen n�k�inen, me h�nt� melkein pelk�simme.
Yht�l�inen oli pettymys h�nen sukulaisissaankin, ja is�ss� ennen
kaikkia, jonka kanssa h�nelle heti kohta tultuaan syntyi ik�v�
yhteent�rm�ys. N�hty��n soittokunnan suurella melulla saapuvan
kaupungista, n�hty��n kaikki nuo suuret ja ylelliset valmistukset ja
kuultuaan, ett� se osaksi oli tehty her�nneen kansan uhalla, ilmoitti
h�n heti kohta l�htev�ns�. H�n ei voinut olla, sanoi h�n, l�sn� siell�,
miss� h�nen pyhimpi� tunteitaan loukattiin.--�Voithan sitten menn�,
sanoi rovasti.--�L�hett�k��mme takaisin soittokunta�, pyysi morsian,
�en min�k��n sit� tahdo�.--�Mutta min� tahdon�, sanoi rovasti, ja poika
meni l�ht���n laittamaan. H�nen �itins� ja sisarensa saivat h�net
kuitenkin j��m��n. Kauan aikaa kuului h�n puhelevan �itins� kanssa
yliskamarissa, ja kun tulivat sielt�, olivat molemmat itkeneet. Meid�n
makuuhuoneemme oli aivan h�nen huoneensa alla, ja koko y�n kuulimme
h�nen siell� levottomana vaeltavan edestakaisin lattiata pitkin.
Pelonsekainen kunnioitus valtasi meid�t, meille tuli mieleemme
kaikenlaisia ep�m��r�isi� ep�ilyksi�, ja vaikka koetimmekin itsellemme
vakuuttaa, ett� h�n oli v��r�ss�, ei se tahtonut onnistua. Jos se olisi
ollut joku muu, mutta kun se oli h�n, joka ennen oli ollut niin meid�n
kaltaisemme.

Miten oli tuo muutos voinut h�ness� tapahtua? Mit� h�n mahtoi mietti�
tuolla yksin�isyydess�?

J�lkeenp�in on h�n monet kerrat minulle kertonut, mit� h�nen mieless��n

liikkui tuona y�n�, jolloin h�n taisteli yhden el�m�ns� vaikeimmista
taisteluista.

Mit� on minun tekeminen? oli h�n kysynyt itselt��n. Mik� on t�ss�

oikein, mik� v��rin? Eik� velvollisuuteni kaikesta huolimatta ole
julistaa maailmalle sit�, mit� pid�n totuutena ja mik� _on_ totuus?
Saanko hiuskarvaakaan poiketa vakaumukseni tielt�? Onko lupa katsoa
ihmisten muotoon ja noudattaa heid�n mielt�ns�, vaikka he olisivatkin
vanhempiani ja l�heisimpi�ni? Eik� juuri silloin velvollisuuteni ole
kahdenkertainen? Ja eik� ennen kaikkea tule totella Jumalaa enemm�n
kuin ihmisi�?

Mutta h�n ei viel� silloin saanut varmaa vastausta kysymyksiins�,

kertoi h�n. Ja aamulla her�tty��n oli h�nen p��t�ksens�, johon h�n oli
pyrkinyt, viel�kin horjuvampi. Saapuvien vieraiden paljous, niiden
varmuus ja iloisuus, se kunnioitus ja ihastus, mill� he rovastia ja
ruustinnaa ymp�r�iv�t ja heille onnea toivottivat, kaikki se lamautti
ja arkiutti h�nt�. Ei kukaan n�kynyt h�nt� huomaavan eik� h�nest� lukua
pit�v�n. H�nt� melkein v�lteltiin, ja jos joku vanha tuttava k��ntyi
h�nen puoleensa, kysyi se vain, milloin h�n oli tullut ja milloin aikoi
l�hte�. Olisipa ollut edes jokukaan, jolle h�n olisi saanut puhua,
mutta h�nen sisarensakin, jonka kanssa h�n aina oli ollut
kirjeenvaihdossa ja joka kirjeiss��n n�ytti h�nen mielipiteens�
hyv�ksyv�n ja eilen oli ollut h�nen puolellaan, h�nkin n�ytti nyt
olevan h�nt� vastaan, olevan onnellinen ja tyytyv�inen suruttoman
sulhasensa rinnalla. Nuoret, joiden seurassa h�n ennen oli ollut
ylimm�isen�, olivat niinkuin h�nt� ei olisi ollut olemassakaan.
Morsiusneidit s�iv�t eri huoneessaan p�iv�llist�, sulhaspoikien kanssa,
nauroivat ja iloitsivat, mutta kun h�n kulki huoneen l�pi, vaikenivat
he kuin yhteisest� sopimuksesta, katsoivat h�neen kuin kummitukseen ja
kuuluivat sitten h�nen menty��n kuiskuttelevan jotakin h�nest�. Herrain
puolella oltiin rohkeampia, siell� eiv�t vaienneet h�nen tultuaan.
P�invastoin n�ytti silt� kuin olisivat h�nen uhallaan ��nens�
korottaneet, h�nen uhallaan lasejaan kilist�neet ja typeri�
sukkeluuksiaan ladelleet.

Vaivautuneena pakeni h�n puutarhaan ja istuutui suuren pihlajan alle

nurmipenkille. Sekin muistutti h�nt� niin el�v�sti entisist� hauskoista
ja huolettomista ajoista, kun h�n nuorena ylioppilaana oli ja eli
t��ll� mukavassa kodissaan kaikkien ihailemana ja hellittelem�n�.
Kaipasiko h�n niit� aikoja? Tahtoiko h�n nauttia t�m�n kotonsa etuja,
puuttuiko h�nelt� uskallusta uhrata kaikki uskonsa ja vakaumuksensa
alttarille? Ei, h�n--ja h�n koetti vakuuttaa itselleen, ett� se vain
oli kiusaaja, viettelij�, joka taas nosti p��t��n ja tahtoi saada h�net
solmimaan rauhaa maailman kanssa. H�nen velvollisuutensa oli olla
sodassa sen kanssa. Eik� ole halveksittavaa, ett� min� n�in vaikenen ja
vet�ydyn pois silloin, kun pit�isi puhua? Eik� ole raukkamaista, etten
loukkaamisen pelosta tahdo heid�n ilojaan h�irit�? Siin� t�ytyy synty�
melua ja meteli�, miss� evankeliumia julistetaan, oli sanonut Lutherus.
Jos apostolit olisivat olleet uneliaita ja velttoja, miten olisi
Jumalan valtakunnan k�ynyt? Eik� Vapahtajakin puhdistanut temppeli�
ruoskalla, ja eik� h�n sanonut �idilleen: �Vaimo, mit� minun on sinun
kanssasi!� Ja mit� vaikuttaa v�istyminen ja my�nnytykset? Enk� ole min�
heille kirjoittanut ja puhunut n�yr�sti ja rukoilevasti, mit� on se
auttanut?

Ja juuri kuin vastaukseksi siihen hel�hti katrillin s�vel suurelta

pihamaalta ja toinen pirtin puolelta. H�n hyp�hti pystyyn, h�n oli
kuulevinaan voimakkaan ��nen sis�ss��n huutavan: �Sinun t�ytyy se
est��!�--ja h�n kiiruhti esiin.

Katrilli oli juuri alkanut ja parit asettuneet vastap��t� toisiaan

keskelle pihamaata. Ensimm�isin� olivat l�hteneet liikkeelle ruustinna
sulhasen, er��n apulaispapin, kanssa ja morsian vanhimman veljens�
viem�n�. Silloin sy�ksyi h�n esiin puutarhan portista, ty�nt�ytyi l�pi
tanssijain ymp�rille muodostuneen keh�n ja ohitse is�st��n, joka
rappusten luona seisoen heilutti p��t� tanssin tahdissa, meni suoraa
p��t� �itins� ja h�nen tanssittajansa eteen, tarttui heit� kumpaakin
k�sipuoleen ja huudahti l�pitunkevalla, itkuun v�r�htelev�ll� ��nell�:
--�Lakatkaa, onnettomat, lakatkaa! T�m� on kauheaa, t�m� on surkeaa!
Ettek� huomaa, ett� olette pahennukseksi sek� itsellenne ett� muille!
Ettek� ymm�rr�, ett� menette suoraa p��t� kadotukseen ja viette
muitakin muassanne!�

Soitto taukosi, tanssi lakkasi, h��v�ke� juoksi esiin. Ruustinna ja

sulhanen seisoivat sanattomina h�nen edess��n. Apulainen tointui
ensiksi, tarttui nuorta miest� kainaloon, ja aikoen vied� h�net pois,
virkkoi ivallisesti: �Jos t�m� vie sinut kadotukseen, niin on parasta,
ett� pysyt poissa t��lt�.�

--Min� menen k�skem�tt�! ja h�n riuhtaisi itsens� irti, juoksi �itins�

luo ja lankesi h�nen kaulaansa:

--Anna anteeksi, �iti, mutta min� en voinut muuta! Ja n�hdess��n

sisarensa horjuvan tanssittajansa k�siss�, riensi h�n h�nen syliins�:

--�l� suutu minuun! �l� suutu!... minun t�ytyi puhua!--Ja he kaikki

kolme purskahtivat ��nekk��seen itkuun.

Ei kukaan ollut enn�tt�nyt liikahtaa paikaltaan, ennenkuin se oli

tapahtunut. H�peiss��n ja h�mmennyksiss��n alkoivat vieraat jo vet�yty�
pois, kun rovasti astui esiin:

--Mit� ilveily� t�m� on?... H�n on menett�nyt j�rkens�... Vieraat ovat

hyv�t ja antavat anteeksi ... soittakaa siell�! Kuka on k�skenyt teid�n
lopettaa?
Soittajat puhalsivat kiireiss��n pari ep�sointuvaa, korvia s�rkev��
s�velt�...

--Vaietkaa, vaietkaa! huusi yht'�kki� morsian. Veljeni on oikeassa ...

min� en tahdo tanssia ... is�, k�ske heid�n lopettaa!

--Sin� tahdot sen! Sin� ymm�rr�t minut! huusi nuori pappi

ihastuksissaan. Sano se viel� kerran, sano �idillesi, is�llesi ja
kaikille n�ille! Sano, pelasta heid�t helvetist� ja iankaikkisesta
kadotuksesta!

--Min� olen itse kadotettu!--ja syd�nt� vihlaisevasti kirkaisten

sy�ksyi morsian pois h��joukon keskest�, heitt�en kruunun kauaksi
luotaan ja repien huntua irti p��laeltaan.

--H�n on pelastettu! huusi h�nen veljens� riemuiten. Herra on antanut

palvelijansa puhua!--Tyyntyk�� siell�, lakatkaa huutamasta ja
voivottelemasta. Is�, kuule minua!... �iti, �l� mene!

H�nen ��nens� kuului yht'�kki� niin vaativalta, ja h�nen ryhtins� oli

niin k�skev�, kun h�n k��ntyi v�kijoukkoon p�in, ettei kukaan osannut
poistua. Kuului ��ni�: �Se on h�vyt�nt� ... h�n on hullu ... t�m� on
julkealta h�vytt�myytt�, ja jotkut koettivat hajoittaa keh�� ja est��
muita siihen liittym�st�. Mutta toiset huusivat: �Antaa h�nen puhua!�
ja pian oli koko piha t�ynn� v�ke�, kun talonpoikia tunki esiin pirtin
puolelta ja kuokkavieraat juoksivat portin takaa.

--Anna minulle anteeksi, is�, ett� olen pitojasi h�irinnyt, alkoi h�n.
�l� itke minun t�hteni, �itini, sill� sin� olet kerran viel� iloitseva
siit�, mit� nyt on tapahtunut. �lk�� olko pahoillanne te muutkaan,
jotka hetkeksi olette saaneet iloistanne lakata. Min� en aio kauan
teit� pid�tt��, mutta kuulkaa minua kuitenkin hetkinen. Min� en tahdo
tuomita teit�, sill� tuomio on Herran. Te el�tte niinkuin ymm�rr�tte,
teette niinkuin taidatte, sill� mielenne on pimitetty ja omatuntonne
paatunut, eik� Herra ole teit� viel� her�tt�nyt. Mutta min� tied�n sen,
ja min� tahdon sen teille julistaa, ett� el�m�nne on H�nelle kauhistus.
Te ette tunne H�nt�, vaikka h�n on kuolemattomat sielunne verell��n
lunastanut. Te, jotka hallitaan yl�llisyydelt�, yl�nsy�miselt� ja
yl�njuomiselta, teille on H�n halpa ja mit�t�n. Ruoka ja juoma on
teille kalliimpi kuin taivas ja taivaan ilo. Maailman seurat, sen
leikit, hypyt, soitot ja koreus ovat teille makeammat kuin
kanssak�yminen enkelein kanssa ja autuaiden laulut, riemu ja kruunut.
Teid�n janonne maailman hekkuman per��n on niin suuri, ettei helvetin
pelko ja tulikivij�rven kauhistus vaivaa teit� niin paljon kuin
maailman hekkuman ja huvituksien kaipaus. Eiv�t maalliset vahinkonne,
ei sielunne ja ruumiinne turmio, ei ymm�rryksenne tylsyminen, ei
tautinne ja vaivanne taida teit� seisauttaa. Kussa tavaranne on, siell�
on syd�menne. Sit� todistaa puheenne ja tekonne, jotka eiv�t anna
teille aikaa valmistamaan itse�nne Jeesuksen tulolle. Ette,
her��m�tt�m�t ihmisparat, tunne H�nt�, ette muista H�nt� kestip�yti�
piiritt�ess�nne, maljoja kilist�ess�nne, tanssin py�rteiss�
kiit�ess�nne. Siin� seisotte te, haudan partaalla kulkevat vanhukset,
siin� nuorukaiset ja neidot, seisotte suruttomina tulivuoren juurella
ettek� ajattele, ett� H�n voi tulla tuomiolle silloin, kun ette sit�
aavista, ett� maa mill� hetkell� hyv�ns� voi revet� jalkojenne alla,
kun ukkonen ylh��lt� jym�ht��, ja te vaipua avattuun helvettiin, jossa
on oleva itku ja hammasten kiristys. Teid�n el�m�nne on Herralle
kauhistus! Eik� ole surkeaa, ett� Jeesus tulee omillensa ja ei H�nen
omansa ota H�nt� vastaan. Mutta nyt on aika nousta! sanoo pyh� Paavali.
Her�tk�� t�n� p�iv�n�, joka voi olla teid�n kaikkein viimeinen! �lk��
antako H�nen tulemisensa hukkaan menn�! Heitt�k�� pois synti, syntiset
leikit, soitot, tanssit ja muut huvit! Tutkikaa sanaa, rukoilkaa, ett�
Jeesus yksin��n tulisi teille kaikeksi kaikessa! Amen!--Rukoilkaamme!

H�n polvistui ja piti palavan rukouksen kaikkien edest�. H�n rukoili

anteeksi is�lleen, �idilleen, sisarelleen ja ennen kaikkea itselleen,
joka ehk� oli tehnyt sopimattomasti, mutta ei h�n ollut voinut muuta,
sill� se oli tapahtunut H�nen k�skyst��n ja H�nen kunniakseen.

Tuskin oli h�n lopettanut, kun joku vaimo taampana aloitti virren:

�Sun haltuus, rakas is�ni,

ma aina annan itseni.�

V�kijoukko oli ensin seisonut ep�r�iv�n� h�nen ymp�rill��n. Ne

katselivat toisiinsa ja koettivat n�hd�, mit� rovasti tekisi ja
keskeytt�isik� h�n; mutta is� ei saanut sanaa suustaan poikansa
puhuessa ja vet�ytyi hiljalleen syrj��n ja poistui. V�hitellen tulivat
kuulijat liikutetuiksi, miesten kasvot v�r�hteliv�t, ja naiset alkoivat
nyyhkytt��. Talonpojat seisoivat totisina ja herrat hajamielisin�. Kun
h�n tuli rukoukseen, lankesi rahvas polvilleen puhujan mukana ja herrat
paljastivat p��ns� vasten tahtoaankin.

Katrillirintama, joka saarnan aikana oli pysynyt melkein

rikkomattomana, alkoi hajota. Sulhaspojat vet�ytyiv�t pois toinen
toisensa j�lkeen ja j�ttiv�t neitosensa. Mekin olimme aivan
h�mmennyksiss�mme siit�, mit� oli tapahtunut, ja niinkuin avuttomat
lampaat rajuilman l�hestyess� vet�ydyimme me yhteen valkeaan ryhm��n,
ja rukouksen loputtua itkimme me kaikki yhteen ��neen.

Virsi oli tuskin aloitettu, kun koko h��v�ki suurella pihalla,

rappusilla, aitovarsilla ja aitain takana, ihan kuin odotettuaan
p��st�kseen mielipidett��n ilmaisemaan, yhtyi siihen kuin yhdest�
suusta ja kaiutti ilmoille veisuun, niin voimakkaan, etten ole
kirkossakaan kuullut sen vertaista.

H�n oli noussut yl�s ja seisoi siin� veisuuta kuunnellen, paljain p�in,
tuulen heiluttaessa h�nen kiharoitaan. �skeinen ankara, rankaiseva ilme
h�nen kasvoillaan oli kadonnut, h�n tuijotti surumielisen n�k�isen�
eteens�, ja kun virsi oli lopussa, virkkoi h�n alakuloisesti meihin
morsiusneitosiin k��ntyneen�:

--Nyt saatte jatkaa ... min� olen tehnyt teht�v�ni...

Mutta silloin juoksi yksi nuorista neitosista h�nen eteens�, rep�isi

pitsit ja kukkaset rinnastaan ja huusi:

--Sin� et saa menn� ... sin� et saa meit� j�tt��...

Ja pian me olimme kaikki h�nen ymp�rill��n, tartuimme h�nen k�siins� ja

kauhtanaansa, samalla kun koristeemme lenteliv�t ymp�ri pihamaata.

H��t loppuivat siihen, eik� kenenk��n tehnyt mieli en�� jatkaa

aloitettuja iloja. L�hiseudun vieraat heittiv�t hyv�stins�, ja toiset
meniv�t ilman hyv�sti�. Kaukaisemmat kokoontuivat hajanaisiin ryhmiin
ja keskustelivat hiljaisella ��nell� siit�, mit� oli tapahtunut.
Turhaan koettivat nuoremmat herrat tekeyty� huolettomiksi ja
v�linpit�m�tt�miksi. Rovasti oli vet�ytynyt kamariinsa ja k�skenyt
ilmoittaa, ett� h�n voi pahoin. Morsian houraili, h�nen �itins� istui
h�nen vuoteensa vieress�, ja sulhanen kulki totisena, h�t�isen� ja
levottomana huoneesta huoneeseen.

Nuori pappi j�i viel� seuraavaksikin p�iv�ksi h��taloon. Me nuoret

neidot istuimme kuin opetuslapset h�nen jalkainsa juuressa ja
kuuntelimme h�nt�. H�n puhui nyt hell�sti ja availi lempe�ll� k�dell�
meille uusia n�k�aloja, antoi meille uudet mielipiteet ja kumosi
vanhat, muuttaen muutamassa p�iv�ss� koko entisen el�m�mme suunnan.
Murrettuina ja omantuntomme rankaisemina palasimme me kukin kotiimme,
tehd�ksemme parannusta ja toisella tavoin el��ksemme.

Rovastiin oli t�m� tapaus koskenut kipe�sti. H�n ei n�ytt�ytynyt

pojalleen eik� sallinut h�nen tulla hyv�stilleenk��n. Vasta
kuolinvuoteellaan kutsui h�n h�net luokseen. Me matkustimme silloin
yhdess� sinne--pikku poikamme kanssa--ja he erosivat toisistaan
sovinnossa ja ilman katkeruutta.

PYHIINVAELLUS.

Jo vuosia ennen kuin se toteutui, oli matkaa alettu tuumia.

Kirjeit�, joita siihen aikaan ei pantu postiin, vaikka se olisi

kulkenutkin, mik� ei suinkaan kaikin paikoin tapahtunut, oli l�hetetty
useampiakin matkustavaisten mukana. Niiden avulla oli v�hitellen saatu
p��tetyksi, ett� t�ti Amanda t�n� kes�n� hein�nteon aikana, jolloin
hevonen parhaiten joutaa, tulee meille puolikyydill� ja meilt� sitten
t�ti Kristiinan kanssa, joka �itini kuoltua oli meill�
taloudenhoitajana, jatkaa matkaa meid�n hevosella Pyh�j�rvelle.

Se oli juhlahetki kaikille meille lapsille, kun t�ti Amanda saapui. H�n
toi lahjoja, ja h�nen ev��ns� olivat laatujaan ensimm�isi�: lettuja,
Karjalan piirakoita, pannurieskoja y.m.s. Mutta minulle oli se suurempi
juhlahetki kuin kenellek��n muulle, sill� min� p��sin heid�n
kuskikseen, sain ajaa hevosta, hoitaa sit� ja olla aikamiehen�.

Oli siin� ollut monet vastukset voitettavana, ennenkuin retki saatiin

lopullisesti p��tetyksi ja p��stiin taipaleelle. Paitsi �luonnollisia�
esteit�, s.o. niit�, jotka syntyv�t siit�, kuka hoitaa taloutta, kuka
pit�� huolta lapsista j.n.e.--jotka kuitenkin saatiin kaikki tavalla
taikka toisella voitetuiksi--oli viel� suurinna se, ett� t�ti Amandan
mies, pappi h�nkin, oli periaatteessa t�llaisia retki� vastaan. H�nen
tiet��kseen ei Pyh�j�rven pastori, vaikka olikin kuuluisa her�nnyt
pappi, ollut sen etev�mpi kuin muutkaan papit, ei ainakaan siihen
m��rin, ett� h�nt� puhutellakseen olisi kannattanut tehd�
kolmenkymmenen penikulman matkaa kes�helteess� ja ly�vytt�� hevoset ja
ravistuttaa k�rryt.

--�Ihmisviisaus on ihmisviisautta, ja jolla on ymm�rryst�, h�n voi

ottaa sanastakin selv�n.�--�Saattaahan olla niinkin, mutta ehk� minulla
ei ole sit� ymm�rryst�.�--�Jos ei ole, niin et sit� saa maiden ja
merienk��n takaa.�

Niin oli sanonut t�ti Amandan mies, ja samoja v�itteit� tehtiin

meill�kin, tehtiin viel� v�h�n ennen l�ht��. Hevonen oli viel�
valjastamatta, ja min� vapisin pelosta, ettei matkasta ehk� mit��n
tulekaan.

Mutta tulihan siit� sent��n, vaikka l�ht� olikin kankeaa ja vaikka sit�
hankittiin kuin salaa: lapset laitettiin piikain kanssa marjaan,
hevonen valjastettiin takapihalla ja k�rryihin noustiin vasta kujan
p��ss� maantiell�.

Olin liian v�h�inen ymm�rt��kseni jo silloin, mik� oli t�m�n vaikeasti

toimeensaatavan matkan oikea tarkoitus. Sen vain k�sitin heid�n
puheistaan, joita heid�n jalkainsa juuressa pienell� jakkaralla
istuessani sain tarpeekseni kuunnella, ett� Pyh�j�rven pastori ja h�nen
rouvansa, t�ti Augusta, olivat heid�n nuoruuden yst�vi��n ja ett�
t�deill� oli jotakin hyvin t�rke�t� puhuttavaa, jota eiv�t voineet
puhua kenenk��n muun kanssa kuin sen, jonka luo mentiin. Kuulin my�skin
heid�n usein puhelevan siit� suuresta muutoksesta, joka heiss� oli
tapahtunut heid�n nuoruutensa aikana ja ett� se oli tapahtunut sen
johdosta, mit� pastori oli heille saarnannut er�iss� h�iss�, joissa he
olivat tanssineet ja olleet hyvin koreihin vaatteisiin puetut.

Kaikki vastusten tuottamat ik�vyydet oli kuitenkin unohdettu samassa,

kun vihdoinkin oli p��sty k�rryihin nousemaan ja alettiin hiljalleen
ajaa tiet� pitkin pohjoiseen p�in.

Hyv�n mielen synnytt�m� hellyys suunnattiin minuun ja hevoseen. Min�

sain sy�d� nisuja ja piparkakkuja niin paljon kuin jaksoin, ja ruuna
sai lev�t� joka m�en alla, ja palkkioksi vaivoistaan sai se suurempien
t�rmien p��lle p��sty��n palasensa sekin. Ei pidetty kiirett� ja
viivyttiin tuntikausia sy�tt�paikoissa, jotka kaikki olivat her�nneit�
taloja ja joissa kaikissa asui tuttavia niilt� ajoilta, jolloin t�dit,
jotka molemmat olivat kotoisin Pohjanmaalta, olivat n�it� taipaleita
nuoruudessaan matkustelleet. Kuta l�hemm� m��r�paikkaa tultiin, sit�
tihe�mmin poikettiin sy�tt�m��n ja sit� aikaisemmin asetuttiin y�ksi
lukemaan, veisaamaan ja puhelemaan.

Kaikkien puheiden aineena oli Pyh�j�rven pastori. Kyseltiin ja

kerrottiin, milloin oli h�nt� tavattu, mit� h�n oli puhunut ja miten
sille ja sille vastannut. Ja jokaiselle h�n oli osannut antaa oikean
neuvonsa, sanoa sanan, jota kun tutki ja mietti, niin se oli sattunut
kuin naulalleen. Joka paikasta l�hetettiin h�nelle terveisi� ja
k�skettiin pyyt�m��n, ettei mill��n muotoa saisi sivu ajaa, jos sattui
etel��n p�in t�t� tiet� ajamaan.--�Se on lapsillekin hyvin
yst�v�llinen�, sanoivat he minulle, �eik� sinulle siell� perill� tule
ollenkaan ik�v�. Onko sinulla jo ollut ik�v� kotiin?�--�Ei toki
ollenkaan.�--�Kohta loppuukin matka. Huomenna n�ill� ajoin ollaan jo
perill�.� Eilen oli sanottu: �ylihuomenna n�ill� ajoin�, sanottu
omituisella haikean mielen hartaudella.

Viimeinen sy�tt�paikka oli vain penikulman matkan p��ss� m��r�paikasta.

Siell� saatiin varmasti tiet��, ett� pastori oli kotona, ja siell�
puhdistauttiin kaikista matkan p�lyist�. Vaatteet muutettiin, k�rryt
siivottiin, hevonen suittiin, ja t�dit sitoivat uusien huiviensa p��lle
valkeat nen�liinat.

Pyh�j�rven pappilasta oli matkan edistyess� puhuttu yht� paljon kuin

sen asukkaistakin. Se oli mielikuvituksessani kasvamistaan kasvanut
niin, ett� min� jo kuvailin rakennusta v�hint��nkin kaksikerroksiseksi
ja kirkonkyl�� pieneksi kaupungiksi. Mutta ihmeekseni eiv�t mets�t
n�ytt�neet rupeavan aukeamaankaan. Ei ollut en�� virstaakaan j�ljell�,
ja viel� oltiin kuin syd�nmaassa. Yht'�kki� tultiin maantieportille,--
�Nyt ollaan pappilan maalla!� huudahtivat t�dit yhteen ��neen. Ja viel�
suuremmalla hartaudella huudahtivat he kohta sen j�lkeen: �Tuolla on
kirkko ja tuolla pappila!� Kirkko oli minusta pieni ja v�h�p�t�inen
meid�n kirkkomme rinnalla, ja pappilaa, joka oli joen rannalla matalan
koivikon sis�ss�, ei mielest�ni kannattanut verratakaan meid�n
pappilaamme. Mutta t�teihini ne vaikuttivat valtavasti, he olivat
melkein h�t�yksiss��n, ja heid�n k�tens� vapisivat liikutuksesta, kun
pys�hdyttiin portille ja laskeuttiin alas k�rryist�.

Ja kun sielt� juoksi heit� vastaan pieni, yst�v�llinen rouva, joka

lensi heid�n syliins�, ensin toisen ja sitten toisen, ja lopuksi teivi
heit� kumpaakin toista toisella k�dell�, niin he purskahtivat ilosta
vuoroin itkem��n, vuoroin nauramaan. Min� olin aivan unohdettu ja
odotin siin�, suitsia hevosen suusta p��stellen, mit� minun sitten
pit�isi tekem�n.

--Avatkaahan toki portti, ett� p��see hevonen pihaan! virkkoi silloin

joku rappusilta.

He eiv�t olleet huomanneet pastoria, jota nyt kiiruhtivat tervehtim��n,

ja tulivat sitten kaikki porttia avaamaan ja hevosta riisumaan. Mutta
h�n komensi heid�t huoneeseen ja sanoi:--�Kyll� me t�m�n nuoren miehen
kanssa itsekin hevosemme hoidamme.�

Min� tarkastelin h�nt� uteliaalla silm�ll�, tuota miest�, josta olin

kuullut niin paljon puhuttavan ja joka oli sellainen, ett� sit�, mit�
t�deill� oli h�nelle puhuttavana, ei voinut kenellek��n muulle puhua.
H�n saavutti heti kohta suosioni. H�n oli pitk�vartaloinen,
suurisilm�inen ja harmaatukkainen mies, jalassa lapikkaat ja yll�
sarkanuttu. H�n sanoi minua reippaaksi pojaksi ja l�hetti minut tallin
ylisille heini� heitt�m��n, sill'aikaa kun h�n itse laittoi apetta. Ja
sitten me yhteisin voimin vedimme k�rryt liiteriin, ja h�n kysyi
leikillisesti, tahtoiko kyytipoika menn� pirtin puolelle vai jokohan
ment�isiin t�st� herrasovesta. Min� kun en osannut vastata ja minua kun
vain nauratti, sanoi h�n:--�No, tulehan nyt sitten t�st� herrasovesta.�

Vasta huoneeseen tultuaan h�n meit� kaikkia oikein tervehtim�ll�

tervehti. H�n tarttui t�tej� kumpaakin k�teen, piti niist� kauan kiinni
ja sanoi syd�mest��n iloitsevansa, ett� he kuitenkin olivat tulleet.
Oli lohdullista n�hd�, ett� oli viel� vanhoja, uskollisia yst�vi�,
jotka h�nt�kin muistavat t��ll� syd�nmaassa ja muistuttavat entisist�,
ihanista ajoista.

Ja siit� alkoi niiden vanhain aikain muistelu. H�n istutti heid�t

sohvaan ja istui itse keinutuoliin. T�tien piti kummankin kertoa
oloistaan ja elannoistaan, ja sen he tekiv�t onnesta ja mielihyv�st�
s�teilevin silmin, aina lopettaen puheensa siihen, ett� �tottapa se on
ollut hyv�ksi sekin vastoink�yminen ja tottapa Herra tiet��, mit� teit�
h�n meit� kuljettaa.�

Kun he olivat puhuneet, alkoi h�n. Se oli jumalansanaa, enk� min� siit�
paljon k�sitt�nyt. Mutta vaikken isosti ymm�rt�nytk��n, ei minun
kuitenkaan tullut ik�v� istua tuolillani ovensuussa, eik� minulla ollut
halua l�hte� pois niinkuin kotona, kun meit� pakotettiin saarnan lukua
sunnuntaisin kuuntelemaan. Kai siihen vaikutti h�nen puhetapansa. Se
oli vilkasta ja eloisaa ja niin kansantajuista ja selv��, ett� silloin
t�ll�in tarttui lauseita lapsenkin mieleen.
--�Ei sit� pisimpi� ja vaikeimpia taipalia ajeta juhlavaljailla, ei
suurilla komeilla sy�ttil�ill� eik� ylpeill� vaunuilla�, sanoi h�n
muutamakseenkin. �Ne ovat raskaita suurissa t�rmiss�, joita tie taivaan
valtakuntaankin on t�ynn�, ja pian hevoset heng�styv�t tai valjaat
s�rkyv�t, ja t�ytyy k��nty� takaisin. Vaan valjasta sin� sitke�
ty�hevonen, joka on kaikki kovat kokenut, yksinkertaisten rattaittesi
eteen, aja sill� hiljaista, mutta uupumatonta kulkua, niin perille
tulet ja sijasi sinua siell� odottaa.� T�tien huulet hym�hteliv�t, ja
he k�sittiv�t sen kuin heille itselleen sanotuksi. Monella muulla
samanlaisella esimerkill� h�n puhui, antoi heille uskallusta ja
rohkeutta toivomaan ja tyytym��n, ja se oli kai se, joka oli tehnyt,
ett� he, samoinkuin niin monet muutkin �hiljaiset�, olivat h�neen niin
ihastuneet ja hakivat h�net k�siins� hankalimpienkin matkojen takaa.

Olin min�kin h�neen ihastunut, vaikka omista syist�ni. Sill� silloin,

kun h�n ei istunut t�tien kanssa, oli h�n minulla leikkitoverina. Me
laittelimme kaarnaveneit� koskeen, joka juoksi pappilan alaitse,
k�vimme aina aamuisin kokemassa lohipatoa, ja min�kin sain haavia,
ruokimme yhdess� hevosta ja haastelimme siit�. Sunnuntaina vei h�n
minut kirkkoon, sanoi minua �pikku apulaisekseen�, ja kun papinkelloja
soitettiin, sanoi h�n niit� soitettavan minullekin. Sakastissa n�ytteli
h�n minulle sitten kirkon kalleudet ja lupasi minun menn� papin
penkkiin istumaan, joka oli kuorissa muista penkeist� erill��n. Siit�
min� katselin kirkkoa ja ihmisi�. Ihmiset olivat melkein kaikki
k�rtteihin puettuja, eik� n�kynyt yht��n koreata huivia naisten
puolella. Saarnan aikaan istuivat ne hiljaa ja liikkumatta ja
kuuntelivat hartaalla huomaavaisuudella. H�n ei saarnannut, vaan puhui,
puhui kirkossa niinkuin kotonaankin. Uupumatta jaksoin min� kuunnella
h�nt� loppuun saakka. Ja yhdess� me taas astelimme kirkosta pappilaan.

Illalla oli seurat ja paljon kansaa koolla. Kun olivat muutamia virsi�
veisanneet, meni pastori pirttiin postilla kainalossa ja luki ensin ja
selitti sitten. T�dit istuivat h�nen oikealla k�dell��n suuren p�yd�n
takana. Juoksenneltuani jonkin aikaa kosken rannalla, menin min�kin
ovensuuhun istumaan. H�n oli juuri loppurukousta pit�m�ss�, ja kaikki
istuivat p�� k�sien varaan painettuina.--�Rukoilkaamme niidenkin
puolesta, jotka pitk�in matkain takaa ovat saapuneet meit�
tervehtim��n, vahvistumaan uskossansa ja meit� muitakin vahvistamaan
meid�n uskossamme. Suokoon Kaikkivaltias Herra, etteiv�t he antaisi
tylyn maailman itse�ns� masentaa, vaan k�rsiv�llisyydell� odottaisivat
sen p�iv�n valkenemista, joka on H�nen tulemisensa p�iv�. Ja lopuksi
rukoilkaamme lastenkin puolesta, ett� he kaiken elinaikansa saisivat
lapsellisen mielens� s�ilytt�� ja Herran valtakunnan laajentamiseksi
aikanansa vaikuttaa.�

Useat itkiv�t, ja minullekin tuli, niinkuin olisi tullut s��li itse�ni,

t�tej� ja koko maailmaa, ja min�kin itkin.

Huomenna oli l�hd�n p�iv�, ja minun ik�v�ni oli yht� haikea kuin
t�tienkin. Itkettynein silmin istuimme varhaisen aamiaisp�yd�n ��ress�,
pastorikin oli totinen ja liikutetun n�k�inen, eik� kukaan osannut
virkkaa sanaakaan. Kun hyv�stit oli heitetty ja t�dit k��ntyiv�t
poisp�in kyyneli��n kuivatakseen, virkkoi pastori taputtaen heid�n
vavahtelevia hartioitaan: �El�m� on pimeyden laakso, kaikki vaellamme
me t��ll� sen l�pi yht� sokeina ja tiet�m�tt�min�, mutta kukkuloilla
paistaa Herran p�iv�, ja sinne on H�n meid�t kerran johdattava.
N�kemiin asti, jos on H�nen tahtonsa, ett� me siell� toisemme
tavoitamme.�
H�n valjasti itse meid�n hevosemme, auttoi t�tej� rattaille, nosti
minut heid�n syliins� ja antoi minulle ohjakset sanoen: �Pid�, lapsi,
sin�kin Herra edess�si ja anna H�nen kasvattaa omatuntosi niin
herk�ksi, ett� pahateko tuntuu siin� niinkuin rikka silm�ss�si.�

Hitaasti ja vastenmielisesti l�hti hevonen liikkeelle. Sill� oli ollut

hyv�t p�iv�ns� sill�kin. Vitkalleen alettiin pitk� paluumatka. Eik�
ollut kell��n halua sananvaihtoon. J�lkeenp�in on t�ti Kristiina
kertonut, ett� h�nest� niin� p�ivin�, kun pyrittiin poisp�in Pyh�j�rven
pappilasta, tuntui silt�, kuin h�n olisi joka virstalla painautunut yh�
synkkenev��n korpeen, jonne muistot siit�, mit� oli puhuttu ja saatu
kuulla, soivat h�nen mieless��n kuin yh� heikkenev�t ��net asutuilta
mailta ja viimein ik��nkuin kokonaan vaikenivat. Alkumatkasta, kun
ensimm�inen raskasmielisyys oli hiukan keventynyt, he muistelivat
pastorin sanoja sek� kesken��n ett� varsinkin sy�tt�paikoissa. Mutta
kuta l�hemm� kotipuolta tultiin, sit� harvemmassa oli her�nneit�
taloja, ja sit� suruttomampia ja v�linpit�m�tt�m�mpi� olivat ihmiset.
Ja kun oli tultu meille kotiin ja t�ti Amandasta oli erottava, ei ollut
ainoatakaan toveria eik� yst�v��, ja niin oli, kuin olisi Jumalakin
hyl�nnyt.

T�ti Amandassa, kun h�n meilt� sitten l�hti, oli minunkin n�hd�kseni
sit� surua, joka sanatonta ollen on vanhemmille ihmisille niin ylen
raskasta kantaa. He antoivat h�nen hevosensa, joka oli huonokuntoinen
vuokrahevonen, l�hte� edelt�p�in ajamaan ja k�veliv�t itse pitk�n
matkaa sen j�ljest� maantiet� my�ten saadakseen viel� v�h�n aikaa olla
toistensa seurassa. Vasta my�h��n illalla palasi t�ti Kristiina kotiin
ja ryhtyi ��net�nn� raskaisiin teht�viins�.

Mutta muutamien p�ivien kuluttua n�ytti h�n muistavan, ett� olinhan

min�kin ollut tuolla ikimuistettavalla retkell�. Olinhan min� n�hnyt
Pyh�j�rven pastorin ja kuullut h�nen puhuvan. H�n alkoi kysell�
minulta, muistinko sit� ja sit� sanaa, ja kun min� muistin sen ja
muistin lis��kin, tuli meill� useinkin puhe noista kaukaisista
yst�vist�mme. Me muistelimme matkaamme, perill� oloamme, kumpikin
omalta kannaltamme niist� iloiten. Jonkinlainen yst�vyys syntyi siit�
v�lillemme, meill� oli salaisuuksia, joista eiv�t muut tienneet eiv�tk�
p��sseet osallisiksi. Ja yhteisist� muistoistamme syntyi yhteisi�
toiveita, toiveita siit�, ett� jos elet��n, niin ensi kes�n� tehd��n
samanlainen retki uudelleen.

Muistot h�lveniv�t kuitenkin minun puoleltani pian, eiv�tk� toiveetkaan

toteutuneet. Min� jouduin kouluun, sitten muutimme pois toiseen
pit�j��n ja t�ti j�i asumaan pieneen kamariinsa kirkonkyl�ss�, j�i
tuollaiseksi yksin�iseksi �vanhaksi her�nneeksi�, joita viel� tapaa
siell� t��ll� niinkuin korpeen eksyneit� lampaita ja jotka eiv�t uusia
paimenia heid�n ��nest��n tunne.

USKONTUNNUSTUS.

Vanha, her�nnyt pappi kertoi minulle kerran, ajaessamme yksin�ist�

taivalta ja keskustellessamme her�tyksen ajoista:

Koska nyt kerran on tullut puheeksi n�m� asiat, sanoi h�n, niin kerron
sinulle, miten se minussa alkoi.
Se alkoi, omituista ajatella, valheella.

Min� olen her�nneest� kodista niinkuin sin�kin. Meid�n talossamme

harjoitettiin sanaa sek� sunnuntaisin ett� v�list� viikollakin, kun
sattui tulemaan yst�vi�, ja koetettiin el��kin sen mukaan kuin
opetettiin. Oppi ei ollut kuitenkaan minuun tarttunut. Ehk� siihen
osaksi oli syyn� se, ett� meihin lapsiin v�h�n liiaksi aikaisin
koetettiin istuttaa asioita, joita emme jaksaneet k�sitt��. Meilt�
kiellettiin usein pienet ilomme ja meid�t haettiin pois pihalta kuumaan
tupaan lukua ja veisuuta kuuntelemaan. Mutta p��syy oli kai siin�, ett�
min� kouluun tultuani ja varsinkin ylioppilaaksi p��sty�ni irtauduin
entisest� ja p��sin kiinni uuteen. Uusi oli samaa uskottomuutta ja
vapaata ajattelemista, jota se niin usein on. Minusta tuli ensin
ep�ilij�, sitten kielt�j�. Ep�ilin kaikkea, mik� ei ollut
�j�rjellist�, en uskonut raamatuita, en sakramentteja, en el�m��
kuoleman j�lkeen, en Jumalan poikaa enk� oikein Jumalaakaan, vaikken
siit� kuitenkaan ollut oikein selvill�. Koetin laatia h�nest� sellaisen
v�limuodon, joka, joskin h�n on olemassa, on niin kaukana, ett� h�nt�
ei ainakaan minulle ole olemassa.

Siihen aikaan oli lasten ja vanhempain v�li sellainen, etten min�

ylioppilaaksi tultuanikaan voinut lausua heille omia mielipiteit�ni
t�llaisista asioista. Mutta vaikka niist� ei puhuttu, tulivat ne
kuitenkin n�kyviin. Enh�n min� kes�ll� kotona ollessani k�ynyt
kirkossa, en mennyt muiden kanssa ehtoolliselle enk� lukenut papiksi,
vaan tutkin filosofiaa. Asemani oli ik�v�, en voinut olla suora, minun
t�ytyi pit�� vakaumukseni ominani, ja se ei ole helppo asia sill�
i�ll�. Ne tahtoisi huutaa maailmalle, taistella niiden puolesta ja
voittaa muitakin puolelleen. Mutta siit� esti minut se suru, johon
olisin vanhempani saattanut. Is� olisi ehk� voinut k�sitt�� minut, ja
sen h�n osaksi kai tekikin, koska ei milloinkaan moittinut minua
lukujeni suunnasta, vaikkeiv�t ne h�nelle n�ht�v�sti kuitenkaan olleet
mieleen. Mutta �itini olisi varmaan tullut onnettomimmaksi ihmiseksi
maailmassa, jos olisin h�nelle itseni paljastanut. Filosofia oli jo
semmoisenaan siihen aikaan kaikkien her�nneiden kauhistus. �Sin�
filosoofi! sin� antikristus!� olivat yhdenmukaisia k�sitteit�. Mutta
h�n tuskin tiesik��n, ett� olin filosoofi. Sen h�n kuitenkin n�ki, ett�
olin �suruton� ja �maailmallismielinen�, mutta toivoi sent��n, ett�
muuttuisin. Ei h�n kuitenkaan sit� aavistanut, ett� olin
�jumalatonkin�.

Kuinka lienee kuitenkin k�ynyt niin, ett� h�n alkoi sit� ep�ill�. Enh�n
ollut kyl�ss� mielipiteit�ni salannut, ne tuotiin sielt� h�nen
korviinsa ja tuotiin sill� loukkaavalla lis�yksell�, ett� semmoisia ne
ovat ne her�nneiden lapset.

Sain tiet�� sen vasta kauan sen j�lkeen, kun se oli tapahtunut. En
ollut mennyt kes�ksi kotiini kauas Pohjanmaalle, vaan j��nyt
tutkintolukujani varten saaristoon. Kirjeit� sain vain silloin t�ll�in.
Ne olivat surumielisi� ja alkoivat ja loppuivat tavallisilla
muistutuksilla el�m��n niin, ettei tarvitsisi kuoleman j�lkeen katua.
�Miten lienee sinunkin asiasi, tulletko koskaan ajatelleeksi, mit�
rauhaasi tulee� j.n.e. Mutta sitten saan loppupuolella kes�� is�lt�
lyhyen kirjeen, jossa h�n ilmoittaa, ett� �iti on sairastunut, ett� h�n
taitaa pian muuttaa parempaan el�m��n ja ett� h�n tahtoisi heitt��
minullekin j��hyv�isens�.

Ihminen on itsek�s, ja ensimm�inen tunteeni oli pieni tyytym�tt�myys

siit�, ett� t�ytyi keskeytt�� lukuni ja l�hte� koluuttamaan kauas
Pohjois-Suomeen hauskasta meren saaristosta. Mit� hy�ty� siit� sit�
paitsi olisi, jos menisin? Joka kuolee, se kuolee. J��hyv�isten heitto
kuolevalle on sellaista �vanhaa� hentomielisyytt�. Mutta kun mietin
y�n, p��tin kuitenkin aamulla l�hte�.

Kun tulin kotiini, oli �itini viel� elossa. H�n makasi ja odotti minua.
Sairas h�n oli kovasti, mutta kuitenkin t�ydess� tunnossaan.

--Tulithan sin�, sanoi h�n heikolla ��nell�. Sitten ei h�n virkkanut

mit��n, katseli vain minua tarkkaavasti, kuume silmiss��n. Istuin
��net�nn� ja nolona h�nen vuoteensa vieress�. N�kyi, ett� h�nell� oli
jotakin sanottavaa, jota h�n ei tahtonut saada esille.

--Oletteko te hyvin sairas? kysyin viimein.

--Olenhan min�, sanoi h�n. Enk� tuota kuollekin t�h�n tautiini.

Joudanhan min� t��lt� jo pois. Mutta miten lienev�t sinun asiasi ... ja
h�nen huulensa ja leukansa v�r�hteliv�t itkun oireissa.

--�lk�� te nyt, �iti, minun t�hteni surko, kyll�h�n min� aina ... ja
ehk� tekin viel� paranette.

--En min� en�� ... mutta jos sin� kerran kuolet, kuinka sinun sitten
k�y? sai h�n sanotuksi suurella ponnistuksella.

--Eih�n sit� kukaan tied�, vastasin min� v�ltellen.

--Mutta sin� et usko, ett� on Jumala?

En virkkanut mit��n enk� voinut katsoa h�nt� silmiin.

--Ne ovat sanoneet minulle, ettet sin� usko sit�k��n, ett� on el�m��
kuoleman j�lkeen.

--Kuka sen on sanonut?

--Ne ovat sanoneet, joille sin� itse olet sanonut. Min� olen kysynyt
is�lt�, onko se totta, mutta h�n ei sano tiet�v�ns�. En min� niit�
usko, mutta sinun t�ytyy se itse vakuuttaa minulle.

--Mit�s minun pit�isi vakuuttaa?

--Sit�, ett� uskotko sin�?

--Mit�s min� en uskoisi? koetin yh� v�ltell�.

--Ett� onko Jumala ja Vapahtaja, joka on sinut lunastanut ja jota ilman

ei voi tulla autuaaksi?

Mit� min� sanoisin h�nelle? Miten voisin selitt�� mielipiteeni ja

uskonnollisen kantani, vakaumustani kielt�m�tt�! H�nen silm�ns�
tuijottivat minuun syvist� kuopistaan, laihtuneiden kasvojen sis�st�.
Mutta jotakinhan minun t�ytyisi virkkaa. Mutta voisinko sanoa totuuden?
En. Mutta voisinko h�nelle valehdellakaan, kun h�n juuri oli
l�htem�isill��n? Enh�n sit�k��n. Parempi sanoa niinkuin ajattelen,
rehellisesti ja suoraan. Mutta sit� h�n ei kest�. Vaikka en h�neen
katsonut, tunsin, ett� h�nen palavat silm�ns� ik��nkuin polttivat
minua.
--Totta se siis on, huokasi h�n ja alkoi vaikeroida syd�nt� s�rkev�ll�
��nell�.

Mutta uskoinhan min� Jumalan, tai ett� on ainakin joku olento, joku
korkeampi j�rki, joka maailmaa hallitsee. Enh�n min� valehtelisi, jos
sen h�nelle tunnustaisin.

--Uskonhan min�, kiiruhdin sanomaan, ett� on Jumala, joka maailmaa

hallitsee.

--Mutta etk� usko sit�kin, ett� on H�nen poikansa maailman Vapahtaja?

H�nen mielens� oli liikutettu, h�n alkoi ryki�, oli menehty�, ja minun
t�ytyi auttaa h�net laihtuneista, kuivettuneista hartioista tyynyjen
varaan istumaan. Hellyin, kaduin. Enh�n voi h�nt� surmata. Ennen otan
vaikka itse tuomion p��lleni! Tuomion? Siit�k�, ett� tunnustan uskovani
Jumalan pojan ja iankaikkisen el�m�n? Se kuuluu nyt niin oudolta ja
nurinper�iselt�. Mutta sill� kertaa tuntui, kuin olisin ollut aikeessa
tehd� suurimman syntini, niinkuin olisin ollut el�m�ni suurimmassa
ristikohdassa ja mennyt kielt�m��n herraani ja mestariani--juuri
silloin kun h�net tunnustin. En voinut seisoa kiusausta vastaan, ja
min�--lankesin!

--Uskonhan min�, �iti, uskon kaikki! sanoin h�nelle, kun kohtaus oli
mennyt ohitse.

--Ja uskot, ett� on el�m� kuoleman j�lkeen?

--Uskon.

Kun katsoin h�neen, n�in, ett� h�n oli rauhoittunut. H�n oli niin
heikko, ettei voinut pit�� auki silmi��n eik� mit��n virkkaa, mutta h�n
puristi kuitenkin k�tt�ni kuin kiitokseksi. En saanut oikaista
uskontunnustustani, niin kuin olin aikonut, jos h�n paranisi. �itini
kuoli kohta sen j�lkeen.

Teink� oikein vai v��rin?

Kauan taisteli minussa t�m� kysymys. Puolustihan minua se, ett� olin
tehnyt sen �itini vuoksi. Mutta eik� valhe ole aina valhe? Ja eik� se
ole sit� suurempi, kuta suuremmassa el�m�nkysymyksess� se on tehty? Ja
jos on Jumala, mit� h�n sellaisesta valhetunnustuksesta on ajatteleva?

Mutta tutkimattomat ovat H�nen tiens�, kummalliset ne polut, joita

my�ten h�n meit� kuljettaa luokseen. Omantuntoni minua t�st�
alituisesti vainotessa ja minun n�it� asioita sen johdosta lakkaamatta
ajatellessani aukenivat v�hitellen silm�ni. Ja min� sain ilokseni
n�hd�, ett� vaikka en ollutkaan omaa vakaumustani tunnustanut, min�
kuitenkin olin tunnustanut iankaikkisen totuuden. Vasta sitten selvisin
ja sain rauhan. Ellei se t�t� tiet� olisi tapahtunut, ei se kenties
olisi ollenkaan tapahtunut.

VAPAUTETTU.
Se oli tulos nuoruuteni hullutuksista ja turhamaisesta
kunnianhimostani. Min� olin saanut siihen aatteen p��kaupungissa
ollessani, jossa kaikki siihen aikaan kirjallisuutta harrastivat ja
sit� viljeliv�t. Olin n�ytt�nyt alun teoksestani kaikkien meid�n
yst�v�llemme vanhalle runoilijalle. H�n luki sen, oli mieltynyt siihen
ja kehotti sit� kaikin mokomin jatkamaan. Antoipa minulle viel�
toiveita siit�kin, ett� kun se valmistuu, h�n ehk� painattaa sen
lehtens� novelliosastoon.

Matkustin maalle enoni luo, joka oli pappina Pohjanmaalla ja jonka

kotona min�, j��ty�ni jo nuorena orvoksi tyt�ksi, olin el�nyt kuin
talon omana lapsena.

Minulla oli jo ty�n edistyess� ollut tunnonvaivoja siit�, mihin olin

ryhtynyt. Hy�dytink� min� ket��n sill�, mit� tein? Enk� p�in vastoin
vahingoittanut itse�ni ja muita? Enk� sill� kylv�nyt pahennusta
maailmaan viel� kuolemanikin j�lkeen? Niin ne olivat vakuuttaneet,
enoni ja muut, joita rakastin ja kunnioitin. Ja samaa, sanoivat he,
olisi �itinikin ajatellut...

En kuitenkaan voinut voittaa itse�ni, en kukistaa haluani tuoda

itsest�ni julki niit� aatteita, joita mieless�ni liekehti ja paloi,
niit� kuvia, joita silmieni edess� loisti. Herkesin kuuroksi
varoituksille ja viittauksille, sulkeuduin y�kausiksi huoneeseeni ja
k�tkin k�sikirjoitukseni huolellisesti kaikkien silmilt�. Mutta kuta
kiihke�mpi olin ollut �ill� ty�ss�ni, sit� levottomampi olin p�ivill�.
Eik� ollut v��rin, ett� tein sit� salaa, eik� se ollut valhettelemista
ja pett�mist�, niiden pett�mist�, jotka olivat minua hoitaneet ja
pit�neet kuin omanaan?

Kaikesta huolimatta valmistui kuitenkin teokseni valmistumistaan.

Puuttui vain loppusanat, ja ne min� kirjoitan t�n��n ja l�het�n sen
huomenna vanhalle runoilijalle. Oli lauantai-ilta, suuren juhlap�iv�n
aatto.

Eiv�t tahtoneet loppusanat sointua niinkuin olisin tahtonut. Eiv�t

ruvenneet lauseet liittym��n toisiinsa. Hiivin ulos huoneestani, menin
maantielle k�velem��n. Sielt� olin aina saanut uusia aatteita, ja
siell� olivat vanhat selvinneet. Oli ollut suvi-ilma eilen, oli tullut
kylm� ja puitten oksat j��tyneet. Tuuli humisi kirkkomaan koivuissa
voimatta niit� liikuttaa. Ne olivat kuin seisoalleen j��tyneit�
ruumiita. Minua alkoi kammottaa, ja min� pakenin alas pappilaan.

Siell� istuivat kaikki h�m�r�t� pit�en enoni huoneessa. Sanoivat

aikovansa koko perhe huomenna ripille ja kysyiv�t, enk� min�kin tulisi.
En tiennyt, tulisinko, ja vet�ydyin huoneeseeni.

Tuli oli tehty takkaan, ja min� istuuduin sen eteen.

Ripille? Min�k�? N�ink� valmistumatta? Nyt juuri, kun en ajatellut

muuta kuin romaaniani.

Ne alkoivat veisata siell�, ja enoni kuului pit�v�n tavallisen

iltarukouksensa. N�in heid�t istumassa, enoni p�yd�n p��ss�, muut
pitkin salin sein�mi� ja palvelijat oven suussa. Min� yksin olin
t��ll�, osatonna heid�n rauhastaan, osatonna kaikesta rauhasta, suuren
rauhan juhlan aattona, heitettyn� kuin oven ulkopuolelle, pois heid�n
piirist��n.
Mit� oli minun tekeminen? Mik� oli oikein, mik� v��rin? Eik� kukaan
voinut sanoa sit� minulle? Mutta v��rinh�n se oli, eih�n siit� ollut
ep�ilemist�k��n, koskapa kerran en sen vuoksi uskaltanut ripille menn�,
koska omatuntoni oli kipe�, koska en saanut silt� rauhaa.

Min� j�t�n sen, luovun siit�, panen sen piiloon, hautaan sen
hiljaisuudessa, tutkin itse�ni ja p��t�n toiste. Mutta eik� se ole
viekkautta, enk� aio vain tehd� sit� omaatuntoani pett��kseni ja
sitten, kun se on rauhoittunut ja vaiennut, jatkaakseni ty�t�ni?

Harhailin n�in taistellen huoneesta huoneeseen ja palasin taas takkani

��reen. Vaivauduin yh� enemm�n, tulin yh� levottomammaksi.

Silloin aukeni ovi hiljalleen, ja enoni pistihe kamariini. H�n oli

ollut minulle kuin is�, ennenkuin jouduin maailmalle, h�n oli antanut
minulle ensimm�iset opetukset Jumalasta ja maailmasta. H�nen vakavat,
hitaiset sanansa ja korkea, paljas otsansa ja suuret, totiset silm�ns�
olivat seuranneet minua sinnekin, miss� h�nen mielipiteens� eiv�t
ollenkaan sopineet siihen ymp�rist��n, miss� elin. Min� kumosin
itsess�ni h�nen mielipiteens�, mutta h�nen kuvaansa en saanut
haihdutetuksi. Yht'�kki� ilmestyi se aina eteeni, milloin teatterissa,
milloin tanssisalissa. Ja noin kuin h�n nyt tuli ovesta sis��n, oli h�n
tullut melkein joka y�, minun n�in istuessani k�sikirjoitukseni
��ress�. Nopeasti heitin min� imupaperini k�sikirjoitukseni p��lle ja
hyp�hdin yl�s s�ik�hdyksiss�ni. Mutta min� n�in, ett� h�n oli sen jo
huomannut.

H�n istuutui viereeni tuolille ja kysyi, enk� siis todellakaan aikonut

tulla heid�n kanssaan huomenna ehtoolliselle.

--En min� voi, en min� saa ... se on aivan mahdotonta, min� en voi,
vastasin min� itkuun purskahtamaisillani.

--Mikset voi?

Kun en osannut vastata, osoitti h�n k�sikirjoitustani:

--T�m�nk� t�hden sin� et voi?

H�n oli arvannut ajatukseni, h�n tiesi heikkouteni, ja turvautuen

h�neen niinkuin entisin�kin aikoina, jolloin min� kannoin kaikki
huoleni h�nen jalkojensa juureen, tunnustin min� h�nelle kaikki,
kerroin ep�ilykseni ja tuntoni vaivat.

Hetken mietitty��n virkkoi h�n:

--Sinulla on ep�jumalasi ja niin kauan kuin h�nt� palvelet, et voi

oikeata Jumalata palvella.

--Mutta mit� minun pit�� tekem�n? Neuvo minua, eno, opeta minua,
niinkuin ennen opetit!

--Sin� et en�� v�lit� minun opetuksistani, olet siell� maailmassa

saanut opettajia, joita tottelet enemm�n kuin minua.

--Et saa sanoa niin, eno, min� tahdon totella sinua ja min� tottelen!

--Se on se romaanisi, tuo tuossa ... anna se t�nne! Min� tempasin sen
h�nen k�dest��n ja k�tkin sen selk�ni taa.
P��tt�v�, ankara ilme leimahti h�nen silmiss��n, ja h�nen �sken
surkutteleva ja s��liv� katseensa oli muuttunut k�skev�ksi.

--Etk� tied�, ett� min� olen opettajasi, johtajasi ja holhoojasi? Ja

apostoli sanoo: olkaa teid�n opettajillenne kuuliaiset ja seuratkaa
heit�, sill� he valvovat teid�n sielujanne niinkuin ne, jotka tilin
niist� tekem�n pit��. Anna t�nne se!

Vastustukseni oli poissa, minusta tuntui kuin olisi korkeampi voima

tarttunut k�sivarteeni, ja min� ojensin h�nelle teokseni.

H�n otti sen, heitti leimuavaan takkatuleen ja virkkoi juhlallisen

jylh�sti:

--Noin pit�� meid�n uhrata ep�jumalamme, jotka est�v�t meit� kunnian

kruunua voittamasta.

Min� purskahdin surkeaan, katkeraan itkuun, niinkuin olisi minulta

j�sen leikattu ruumiistani,

Min� itkin koko sen illan ja koko sen y�n.

Mutta aamulla her�tess�ni olin kuin vapautettu ja tunsin itseni

valmistuneeksi k�ym��n H�nen eteens�, joka oli kuollut syntieni edest�.

Kiitos olkoon h�nelle, joka oli minut vapauttanut!

MAAILMAN SUURIN SYNTINEN.

H�n ei ollut noita eturivin her�nneit�, jotka toistensa kilvalla

tunkeilevat opettajainsa jalkojen juuressa, jotka s�est�v�t kaikkia
heid�n sanojaan, pit�v�t niit� kuin itse��n varten sanottuina ja joille
ne tavallisesti sanotaankin. H�n oli noita hiljaisimmista hiljaisimpia,
jotka kuuntelevat vain kurkalta ja el�v�t niist� muruista, joita
rikkaiden p�yd�lt� putoilee.

Kun niin monet muut etupenkill� istuessaan puhuivat siit� suuresta

tapahtumasta, miten muutos heiss� oli syntynyt, kyyh�tti Tiina kuin
pel�stynyt peltopyy ovensuussa lattialla tai pirtin pimeimp��n
karsinanurkkaan painautuneena. Tai kun ne rohkeammat ja taivaan
valtakunnasta varmemmat tyynin� kes��in� alahangoilla tai keskell�
venett� soutaessaan kertoivat toisilleen sielunsa tilasta, uskonsa
asteettaisesta kehittymisest�, kiusauksistaan ja voitoistaan, kiskoi
h�n uupumatta, sanaakaan sanomatta ja kuin joukkoon huveten raskasta
airoaan kokkatuhdolla. Ja h�n oli mielest��n niin mit�t�n, niin
v�h�p�t�inen ja tyhm�, eik� h�n olisi osannut, jos kuka olisi sit�
ihmeeksi kysynytkin, mit��n kertoa taisteluistaan ja kokemuksistaan. Ei
olisi h�nell� ollut rohkeutta, niinkuin n�kyi olevan niin monella
muulla, pyrki� rovastin puheille kahdenkeskiseen sananvaihtoon, ei edes
niiden talonpoikaisten miestenk��n, jotka johtivat seuroja silloin, kun
rovasti ei ollut saapuvilla. Ei h�n muuta pyyt�nyt, kuin ett� sai olla
mukana, sai silloin t�ll�in yhty� toisten aloittamaan virteen ja sen
loputtua kuulla v�h�nk��n siit�, mit� muut puhuivat, ja k�tke� siit�
mieleens� sen, mink� kuuli, sill� ne olivat h�nt� paremmat,
t�ydellisemm�t ja uskossaan lujemmat, eik� h�nest� ollut heid�n
vertaisekseen.

H�n asui kaukana syd�nmaalla, pieness� m�kiss�, suuri lapsilauma

hoidettavanaan. Mies ei ollut her�nnyt, ja maailmanmielisi� olivat
kaikki muutkin sill� perukalla. Surettihan h�nt�kin tuo toisten
suruttomuus, niinkuin se surettaa kaikkia muitakin her�nneit�, ja
rukoilihan h�nkin, ett� Herra heid�n mielens� muuttaisi. Mutta ei h�n
koskaan uskaltanut sit� ��neens� ilmaista, etteiv�t olisi ruvenneet
ivaamaan h�nen haluaan osottautua muita paremmaksi. Ei milloinkaan oltu
h�nen kuultu uskoaan toisille tyrkytt�v�n, eik� milloinkaan h�n
rohjennut heid�n t�htens� kutsua yst�vi� taloonsa sanaa harjoittamaan.
Ja tuskin uskalsi h�n sit� itsekseenk��n harjottaa. Kun tutki kirjaa,
niin tutki sit� toisten nukkuessa, ja kun tuli halu veisuuseen
hyr�ht��, pistihe ulos tai odotti, kunnes muu v�ki oli poistunut
pihasalta. Eik� h�nt� olisi muistettu pit�� seurav�keen kuuluvanakaan,
ellei h�n silloin t�ll�in, pari kolme kertaa vuodessa, suurten
juhlapyh�in l�hetess�, olisi laittanut taloaan kuntoon, hakenut
naapurin vaimoa sijaisekseen, pukenut tummansinist� k�rttipukua ylleen
ja kadonnut.

Mutta silloin ei h�nt� olisi mik��n voima maailmassa saanut pid�tetyksi

l�htem�st�.

Viikkojen ja kuukausien kuluessa oli kaikki se, mink� h�n oli mieleens�
k�tkenyt, kulunut siit� pois ja unohtunut. Ensi aikoina seuroista
palattuaan muisti h�n aina niin kirkkaasti kaikki, mit� oli puhuttu,
mit� veisattu, muisteli yst�v�in ja opettajain sanoja, kertoili niit�
mieless��n ja ravitsi niill� sieluansa. Mutta ajan ollen ne laimenivat,
vaalenivat, aatteet irtautuivat yhteydest��n, mieli harhaili kaukana
autuuden asioista, eik� uskosta tuntunut olevan kuin katkelmia
j�ljell�, joita ei saanut omin voimin toisiinsa liitetyiksi. Silloin
tuli h�nelle h�t� ja kammottava tyhjyyden tunne, h�nen t�ytyi saada
sis�lt�� sielulleen, ja silloin h�n l�hti.

H�n kulki alkumatkasta kiivakasti, melkein juoksujalassa, matkan m��r�

mieless� autuaasti kangastellen. Ei joutanut taloihin poikkeamaan, ei
y�syd�nn�k��n lev�ht�m��n, tuskin tiepuolessa ruokailemaankaan. Yht�
menoa h�n painoi keng�t k�sivarrella sinne, miss� tiesi yst�v�in olevan
koolla. Jokainen niist� johtui mieleen, jokaisen h�n n�ki edess��n,
kuvaili heid�n tulevan h�nt� vastaan ja h�nen kaulaansa kavahtavan. Nyt
h�n vihdoinkin haastaa heille mielialansa, aloittaa ennen muita jonkin
virren, menee rovastin puheille ja kertoo h�nelle asiansa kahdenkesken!

Mutta kuta l�hemm� seurapaikkaa h�n tulee, sit� aremmaksi h�n k�y.
V�ke� istuskelee pirtin portailla, seisoskelee aitovarsilla ja liikkuu
pihamaalla. H�n pys�htyy mets�n rantaan, j�� sinne, suorii pukuaan,
aikoo menn�, mutta ei uskalla, ja vasta kun rovasti ja johtavat miehet
ovat menneet pihanp��st� pirttiin ja v�kikin vet�ytynyt heid�n
mukanaan, hiipii h�n porstuaan, vet�ytyy siit� tupaan ja nyyk�ht�� oven
suuhun kyykylleen.

Virsi aloitetaan virren per�st�, mutta aina ennen kuin h�n oli ehtinyt
aloittaa sen, jota oli ajatellut. Kuluu se y� ja seuraava p�iv�, mutta
h�n ei p��se kenenk��n kanssa pitempiin puheisiin. Ja kun h�nen
mielest��n on tullut h�nen vuoronsa menn� rovastin puheille, laittaa se
jo l�ht���n ja muut laittavat kanssa.

H�nt� tuskin huomattiin silloin, kun h�n oli saapuvilla, eik� koskaan
kaivattu silloin, kun h�n oli poissa. Yht� hiljaa kuin h�n toisten
lomitse oli tullut seurapaikkaan, yht� n�kym�tt� h�n sielt� h�visi. Kun
juhlapyh�in p��tytty� tuli eronhetki ja samanpuolelaiset hakivat
toisiaan, en koskaan kuullut kenenk��n Tiinaa kysyv�n. Mutta kun oli
jokin matka mets�tiet� my�ten taivallettu, ilmaantui h�n joukkoon,
liittyi seuraan ja erosi siit� taas yht� salaa ja ainoastaan
vierimm�isilleen hyv�stit heitt�en, kun tuli h�nen tienhaaransa.

Mutta kerran--kes�� ennen sit�, kun h�n syystalvesta kuoli--ilmaantui

h�n yht'�kki� keskell� viikkoa pappilaan, tuli suoraan suuresta
portista pihaan ja pyrki rovastin puheille.

Mutta siell� h�n h�t��ntyi, punoi esiliinaansa, tapaili sanojaan ja sai

vasta pitk�n nyyhkytyksen per�st� esille sen, mit� h�nell� oli
mieless��n.

H�n sanoi olevansa kokonaan kelvoton tulemaan Jumalan armosta

osalliseksi, h�n oli paadutettu, pimitetty, ep�uskoinen, h�n oli
vihoittanut Vapahtajansa, h�n oli kaikkia muita kehnompi, h�n oli--
maailman suurin syntinen!

--Mink� t�hden se Tiina nyt niin luulee? Mitk� syntins� se nyt niin
suurina pit��? kysyi rovasti.

Kaiken maailman synnit ne h�nen hartioitaan painavat eiv�tk� anna

h�nelle y�n lepoa eik� p�iv�n rauhaa. Ylpeyden synti, sill� h�n on
pit�nyt itse��n muita parempana tai pyrkinyt heid�n vertaisekseen--
ahneuden synti, sill� h�n on aina pit�nyt mielens� tavarassa kiinni ja
surrut viikkokaudet lehmi��n ja lampaitaan, kun sattuivat kuolemaan--
oman vanhurskauden synti, kun on luullut omin voimineen autuaaksi
tulevansa. Ja aina tekee h�nen mielens� pit�m��n itse��n yht� hyv�n�
her�nneen� kuin muutkin, vaikka ei ole rohjennut edes todistaa H�nen
nimest��n niille, jotka sit� halveksivat, ja vaikkei ole osannut neuvoa
omaa miest��nk��n oikealle tielle, eik� ole h�nest� lastensakaan
opettajaksi. H�n on ollut maailmaan mieltynyt, el�nyt yst�vyydess�
jumalattomien kanssa, ei ole pitkiin aikoihin tuntenut mit��n tarvetta
valaista mielt��n, ei ole osannut veisata, ei lukea eik� rukoilla.

Rovasti antaa Tiinan puhua keskeytt�m�tt�, myh�htelee v�h�n itsekseen,

neuvoo h�net istumaan ja alkaa sitten puhua h�nelle lempe�sti kuin
lapselle.

--Syntej�h�n ne ovat n�m�kin synnit, sanoo h�n, mutta ehk�

kaikkivaltias Is� ne kuitenkin antaa anteeksi sille, joka ne
katuvaisena kantaa h�nen eteens� ja n�yryytt�� itsens�.

Tiina on saanut tyhjent�� t�yden syd�mens�, kevent�� monivuotiset

taakkansa--rovasti puhuu h�nelle niin alentuvasti kuin parhaalle
her�nneelle, se ei pid� h�nt� huonompana kuin muitakaan ... kyll�,
kyll�h�n h�n n�yrtyy ja katuu ... ja h�nen nyyhkytyksens� harvenevat ja
kyyneleet kuivuvat. H�n nousee, menee nopeasti lattian yli rovastin
keinutuolin luo, ojentaa k�tens� hyv�stiksi ja poistuu sanaakaan
sanomatta, mieli riemuisena niinkuin olisi saanut lohdutusta kaikeksi
el�m�kseen.

Ja kaikeksi el�m�kseen h�n sen saikin. Sill� ennen joulua h�n kuoli ja
tuotiin joulunpyhin� hautaan.

Silloin oli seurav�ke� paljon koolla pappilassa, ja rovasti toimitti

niin, ett� Tiinan ruumiille veisattiin l�ht�virsi pappilan rappujen
edess�.

--Herra on heikoissa v�kev�, sanoi h�n sitten puheensa lopuksi, jossa

illalla kertoi yst�villeen Tiinasta ja h�nen synnintunnustuksestaan, ja
lis�si:

--Jospa olisi meill� kaikilla yht� v�h�n ulkonaisia syntej�

omallatunnollamme ja jospa olisi omatuntomme kuitenkin yht� arka kuin
h�nen, ei olisi h�t��k��n astua H�nen tuomioistuimensa eteen, joka
kaikki tiet�� ja kaikki n�kee.

Muut my�nnytteliv�t, mutta ei kukaan kyennyt puhetta jatkamaan, sill�

paljon oli joukossa niit�, jotka t�n��n kuulivat Tiinasta puhuttavan
vasta ensi kerran--ja joiden mielest� h�nen muistonsa yht� pian
h�lveni.

KANNA RISTISI.

Antti kulki kiivasta vauhtia mets�polkua pitkin pappilan takalistolta

kirkonkyl��n p�in. Vanhalla miehell� oli niin kiire, ett� tuolloin
t�ll�in teetti hyppyaskelenkin kivelt� toiselle, ja kun tuli suosalmeke
eteen, jonka poikki oli pantu pitkospuut, niin juoksutti yli ketter�sti
kuin tukkilaista. Vasta sitten, kun h�n oli saapunut pappilan riihelle,
josta karjakuja alkoi peltojen takaa, hiljenti h�n vauhtiaan siin�
pelossa, ett� sattuisi n�kij�it� ja alkaisivat kumminaan katsoa.

Ei sitten kuin sulhasmiehen� ollessa ollut jalka niin keve�sti noussut,

n�it� samoja taipalia kulkiessa kes�isin� �in�, kun morsian odotti
aitassaan, m�kin ainoa tytt� odotti sulhastaan, pappilan is�nt�renki�.

Mik� sen nyt johti mieleen juuri sen? Olisivatpa saaneet olla
muistumatta ne ajat.

Mutta siit�h�n se oli kaikki alkunsa saanut. Olisipa silloin osannut

paremmin eteens� katsoa ja ymm�rt�nyt ilke�n v�lkkeen pahasisuisen
naisen silmiss�!--Mutta nyt siit� piti loppu tulla! Nyt totta tosiaan
oli tullutkin--kerrankin--jo viimeinkin! Oli toki Jumala taivaassa...

Vaan jo oli julma teko se! Jos olisi nukkunut ja sill� sijallaan
tukehtunut? Vaan her�ttip�h�n, olipahan Antillakin varjelijansa!

Ja l�hestyess��n pappilaa, jonka rakennus paistoi niin kauniisti

suurten koivujen v�list� aamuauringon valossa, tuntui niin somalta se
tieto, ett� olipas Jumala kerran ihan kuin k�dest� pit�en h�nt�kin
auttanut ... panepas lintu laulamaan, her�t�p�s sikeimm�st� iltaunesta
ja pelastapas ihan kuin ihmeen kautta varman kuoleman kidasta!

Pappilassa viel� nukkuivat muut paitsi itse rovasti, joka juuri aukaisi
kamarinsa ikkunan ja k�vi sitten pist�m�ss� avaimen ovelle.

Antti meni suoraa p��t� sis��n, sill� h�nell� oli kiireist� asiaa, jota
varten oli rient�nyt. Heng�stynyt h�n oli, ja h�t�isen hyv�n huomenen
sanottuaan eh�tti h�n sanomaan:--Nyt se sen teki! Nytp�s teki!--ja kun
ei rovasti n�ytt�nyt oikein viel� ymm�rt�v�n:
--Senp� sen, mit� on aina uhannut ... sen se nyt teki!

Rovasti t�ytti parhaillaan kakluunin reunalta piippuaan ja kysyi,

ensimm�iset savut saatuaan:

--Eukostaanko se Antti puhuu?

--Siit�h�n min� taas ... lienen tuosta jo paljonkin valittanut ...

tuleehan sit� pahan k�siss� parkumaan ... onhan tuota rovastinkin
puheilla k�yty ja nuhdellut ja neuvonut olette, vaan ei ole apua
l�htenyt ... ei ole kuin �itynyt vain entisest��n ... milloin on
aikonut halolla tappaa, milloin ketunmyrkky� sy�tt��, ettet sen siit�si
nouse ... vaan nyt oli v�h�ll� polttaa!

Rovasti oli p��ssyt parhaaseen tupakoimisen vauhtiin ja varustautunut

tyynesti kuulemaan Antin vanhoja valituksia h�nen vaimonsa pahuudesta,
mutta keskeytyi nyt kuitenkin tupakointi, ja solahti suusta piipun luu:

--Polttaako?

Kun tuntui olevan ep�ilyst� rovastin ��ness�, niinkuin olisi luullut

Antin liioittelevan, intoutui Antti yhdess� henk�yksess� kertomaan
kaikki, mit� oli tapahtunut.

--No, kerrassa el�v�lt� polttaa, niin totta kuin ... el�v�lt� olisi
polttanut m�kkineen p�ivineen, ja lapset ja miehet siin� olisivat
menneet, jos ei ollut sit�, joka varjeli. Kotaporstuaan oli koonnut
vanhoja vastoja tuvan nurkan alle ja ne sytytti ja itse p�tki mets��n,
vai minne lienee mennyt. Oven oli, kelvoton, ulkoap�in p�nkitt�nyt, ja
sinne olisi k�rvennytty, jos ei varjelija pannut lepp�lintua
vuorilaudan alle pesim��n. Se alkaa huutaa ja poikiaan h�t�ill� ihan
korvan juuressa, siit� her��n min�kin ja tunnen savun katkun ja kuulen
tulen r�tin�t�. Paiskaun ovea vasten, vaan se ei aukeakaan. Ikkuna piti
s�rke� ja siit� puulautua sammuttamaan.

--Sait sammumaan?

--Sain toki sammumaan, vaikka karstalle oli jo palanut sein�, ja jos

p��si kipuna kattotuoheen, niin siin� meni. Vedetkin oli kaikki
kaatanut kodasta, mutta pirtiss� oli toki korvo puolillaan, ja siit�
sain ensi h�t��n.

Rovasti oli totisena kuunnellut Antin kertomusta ja kysyi nyt:

--Mit� olet aikonut tehd�?

--Sit� tulin kysym��n, ett� antaisinko ilmi vallesmannille.

--Saatko toteen, ett� se oli vaimosi ty�t�?

--No, jo toki min� sen toteen saan! huudahti Antti miltei iloisesti. On
ollut kuulijoita uhkauksiensa jos kuinka monta, ett� jos en sinusta
muuten p��se, niin k�yt�n k�ppyr�t� nurkan alla ... ja siell� on viel�
kek�leet, vaikka tulkoot kuinka monen lautamiehen kanssa syyniin. Ja
ent�s t�m�?

Antti kaivoi poveltaan likaisen nauhanpalasen.

--T�m� oli oven edess�, se on sen sukkanauha.

Ei ollut ep�ilemist�k��n, ett� asia oli niinkuin Antti oli sen puhunut.
Se oli selv� murhapolton ja murhan yritys tahallisessa aikomuksessa
polttaa ja murhata.

Ja v�h�n aikaa t�t� keinutuolissa mietitty��n ilmoitti rovasti t�m�n

mielipiteens� Antille: rikos on rangaistava ja syyllinen saatettava
lailliseen edesvastuuseen teostansa, olipa h�n kuka tahansa; lis�ten,
ett� se ei ole ainoastaan h�nen oikeutensa, vaan my�s velvollisuutensa
ja ett� sek� jumalallinen ett� inhimillinen laki sit� vaatisi.

Oikein hyp�hti ilosta Antin rinta, ja silm� kiill�hti h�nen t�t�

kuullessaan. H�n oli hiukan pel�nnyt sit�, ett� jos rovasti taas
kehoittaa antamaan anteeksi ja sopimaan, niinkuin niin usein ennenkin.
Oli jo v�h�ll� kiitt�� rovastia, mutta hillitsi itsens� ja kysyi:

--Mik�h�n tuolle tuosta tulee?

--Ikiteilleen luulen menev�n, arveli rovasti.

--Sit�h�n min�kin jo...--ja h�n ajatteli, ett� vaikka se saisikin

vuosia, ei se vanha ihminen sielt� sittenk��n el�v�n� palaisi.

--Vaan kukas sitten lapsiasi hoitaa?

--Kyll� niit� aina saa niiden hoitajia! riensi Antti sanomaan. Aina
niit� hoitajia saa ... parempiakin ... kehno tuo on ollut niillekin ...
pieks�� ja pahoin pitelee ... ja ruokottomuuksia puhuu.

Antti tarkasteli rovastia syrj�st�: yh� se n�ytti olevan samaa mielt�

ja vaitiolollaan vahvistavan Antin sanaa, ett� aina niit� hoitajia saa
... parempiakin.

--Jo pit�� olla syd�mikk�! p�ivitteli Antti.

--Se kun vihollinen kenen oikein saapi valtaansa...

Se oli siis sovittu asia, rovastin kanssa niin yhdess� p��tetty, ett�
Antti antaa ilmi vaimonsa vallesmannille murhapolton ja murhan
yrityksest�.

Ja viel� keve�mmin kuin �sken nousi vanhan miehen jalka astuessa

pappilasta kirkon ohi valtatiet� vallesmannin luo. Tie oli kivet�n ja
kepe� k�yd�, ja aamu oli tyven ja kirkas, ja vedet p�ilyiv�t. Se oli
Antista kuin uuden el�m�n aamu; rauha nyt tulee taloon, h�n ottaa
taloutta hoitamaan vanhan sisarensa, joka h�nkin on Jumalalta her�tetty
niinkuin Antti itsekin. Sopuisa ja siivo el�m� tulee vallitsemaan
aamusta iltaan, ja lapsille saadaan neuvoa jumalista el�m�� sek� sanan
ett� esimerkin avulla. Saatetaan kutsua yst�vi�kin talossa k�ym��n ...
kerran saa kotonaankin h�iritsem�tt� sanaa harjoittaa ... ehk�
pist�ytyy Ukko-Paavokin ja pit�� seurat...

Ka niin, Paavo! Siin�h�n oli sen m�kki peltojen takana mets�n reunassa,
v�h�n matkaa maantielt�. Jos poikkeaisi siell�kin puhumassa iloaan,
vanhalle uskonyst�v�lle, paljoa viisaammalle, kaikkien harhaantuneiden
sielujen hartaalle neuvojalle, jolta oli saanut monta lohdutuksen sanaa
t�m�nkin murheensa aikana ... tokihan sille piti ... kun vain ei
vallesmanni sill� v�lin enn�tt�isi mihink��n menn� kotoaan.
Paavo istui tupansa sein�m�ll� viikatteita hiomassa. Antti meni suoraan
luo, sanoi iloisen hyv�n huomenen ja l�i k�tt� reippaasti. Paavo
katsahti v�h�n kummissaan ty�st��n ja kys�isi:

--Mit�s se Antti k�velee?

--Vallesmannille oli t�ss� v�h�n asiata, niin poikkesin menness�ni...

--Liek� mit� iloista asiaa, kun olet niin hyv�n mielen n�k�inen?

--Mit�p�h�n lie ... eip� saata olla niin suruistakaan.

Ei kysynyt Paavo sen enemp�� eik� olisi ehk� kyennytk��n, kun oli
nidepaju hampaiden v�liss�. Vaan ei malttanut Antti utelua odottaa,
kertoi koko asian.

H�nen lopetettuaan kysyi Paavo kuivasti:

--Ja siit�k� sinun mielesi on niin iloinen, ett� saat vaimosi linnaan?

--Iloinenko? Enh�n min� mit� iloinen ... mutta mit�s minun sitten
pit�isi teid�n mielest�nne tekem�ni?

--Mit� sit� minulta kysyt, kun sait jo rovastilta mieleisesi neuvon!

Antti h�t�ytyi v�h�n ja alkoi puolustautua:

--Vaan rikoshan siin� on tapahtunut sek� inhimillist� ett� jumalallista

oikeutta vastaan, ja rikos on rangaistava eik� saa katsoa, olipa
syyllinen kuinka likeinen tahansa, sill� laki ja oikeus on semmoinen
... semmoinen se on!

Paavo takoi veitsen hamaralla kiilaa niteen ja varren v�liin, koetteli

sitten viikatteen k�rjest� joustaen, oliko nidos tullut kest�v�, ja kun
sen siksi huomasi, laski h�n sen tikapuiden piin p��lle. Sitten k��ntyi
h�n Anttiin, loi h�neen l�pitunkevan katseen ja virkkoi:

--Sit�k� rikoksen rankaisemista ja oikeuden t�ytt�mist� varten sin� nyt

olet matkalla vallesmanniin?

Antti v�h�n h�mmentyi, ei saanut silmiin katsoneeksi ja vaikeni. Mutta

Paavo jatkoi:

--Et n�y oikein tiet�v�n, mutta min� tied�n, ett� se on tekosyy ja ett�
sen varjon alla vain pyrit p��st�ksesi eroon ristist�, joka on p��llesi
pantu. Hullu on akkasi ja tekee mielett�mi�, kun suuttuu. Ei yksi
riitaa rakenna. Syyt� on h�ness�, mutta lienetk� syyt�n sin�k��n.
Luulin toki tarkemmaksi tuntoasi, kun olet vanha ristitty olevinasi,
mutta paatunut n�yt viel� olevan pakana, sokea ja syd�met�n: murhan
olisit tehnyt nauravalla suulla ja keve�ll� mielell�. Mene vain
vallesmanniin, kun tuntosi sallinee, mutta �l� tule toista puhumaan ja
toiset on tarkoitukset takanasi.

--Mutta kun olisi el�v�lt� polttanut minut ja lapsensa ja koko kyl�nkin

kuivalla, poutaisella s��ll�...

--Eip�h�n saanut poltetuksi ... jos oli Jumalan tahto, ett� paloit,
niin paloit.
--Vaan saattaa viel� polttaa?

--Tai olla polttamatta. Jos et usko Jumalaa vartijaksesi, niin vartioi

itse.

Antti lyyk�hti ��net�nn� kivelle istumaan, p�� k�sien varassa.

--Voi, mik� pit�� yksill� olla vaiva ja risti t�ss� maailmassa!

vaikeroi h�n.

--Kanna ristisi, mik� on selk��si s�lytetty, virkkoi Paavo v�h�n

leppe�mm�ll� ��nell�.

Murheisena l�hti Antti Paavon m�kilt�--l�hti kotiinsa p�in k�velem��n.

Ei kulkenut valtatiet� pappilan kautta, mets�� kulki, polutonta korpea
umpim�hk��n. Ja niin oli kuin olisi mielens�kin tiet�nt� taivalta
kulkenut. Raskas oli askel, p�� kumara, yht� mittaa kompastui jalka
juuriin ja m�tt�isiin.

Mutta ei ollut murhe siit�, ettei saanut ukolta lupaa vallesmanniin

menn�, ei siit�k��n, ett� el�m�ns� p�iv� oli taas entist��n paksumpaan
pilveen peittynyt, eik� viel� siit�k��n, ettei saanut risti��n luotaan
luoduksi. Siit� oli synkk� mieli ja siit� ep�toivo ennen tuntematon,
ett� niin oli tuntonsa ollut sokea, ett� oli ollut oman vaimonsa
menett�m�isill��n ja olisi menett�nyt, jos ei olisi tielt� kesken
k��nnytetty. Semmoinenko h�n oli, joka oli luullut olevansa oikea
uskovainen ja valmis ristitty, jonka omatunto muka aina sanoi, mit� oli
milloinkin teht�v�, ja joka teki, mit� se sanoi? Oman ilonsa ja onnensa
vuoksi l�hti toista tuhoamaan ja v��r�n varjon alla muka Jumalalle
otollista ty�t� tekem��n. Kaikki pitk�aikainen parannuksen teko,
vuosikymmenien uuttera sanan harjoitus ja taivaallisen viisauden
viljeleminen--ensimm�isten joukossa oli h�n istunut, etupenkin
hurskaita luullut olevansa ja semmoisena h�nt� muutkin pit�neet--siihen
toteenko oli mennyt?

Oli siin� puu poikkiteloin tiell�--ei tuossa oikein tiet�k��n--kunhan

h�nt� kulki. Siihen istahti Antti, sammaleiseen m�tt��seen tuijottaen.
Siin� istui ja kuulosti kauan, mutta ��net�nt� oli kaikki h�nen
ymp�rill��n ja ��net�nt� sis�ss��n. Ei opastanut omatunto, ei tieto
tiet� neuvonut.

Silloin oli kuin olisi henki alkanut haastaa:

--Rikoksen teit ja rangaistuksen tarvitset. Risti viel� raskaampi

selk��si s�lyt�. K�y kotiisi �l�k� hiisku kenellek��n siit�, mit� n�it.
�l� anna vaimosikaan aavistaa tiet�v�si. Ole luulevinasi, ett�
kotapadan alta paukku lensi. Ole entist� n�yrempi ja k�rsiv�llisempi ja
iloitse jokaisesta uudesta vaivasta, joka p��llesi pannaan.

Oli kuin olisi helpottanut rintaa, niinkuin olisi alkanut mielt�

valaista. Antti nousi yl�s puun rungolta, astui ryd�n yli, joka oli
h�nen tiens� sulkenut, ja l�ysi tien, kaitaisen karjan uran. Ei ollut
jalka keve� sit� astuessa, mutta ei ollut entist� raskaampikaan. Mutta
rinnassa tuntui aamuilma raittiilta ja suloiselta kuni puhdas vesi
vereksess� haavassa, joka hoitaen paranee.
TARINA PYH�ST� NEITSYEST�.

Eli ennen vanhaan kaukaisilla Savon salomailla tytt�, joka luuli

itsens� Jumalan ja ihmisten hylk��m�ksi. Kokonaan h�nt� soimattiin
typer�ksi ja kaikkeen kykenem�tt�m�ksi, ja h�n tekikin kaikki nurin
p�in: kun laitettiin lehmi� lyps�m��n, kaatoi h�n maidon kiulusta
maahan, ja kun pantiin paimeneen, unohtui h�n itse aholle istumaan ja
antoi karjan eksy� korpeen karhun raadeltavaksi, eik� h�n muistanut
saunaakaan l�mmitt��, vaikka oli k�sketty. Is� h�nt� torui, �iti
nuhteli alinomaa, kyl�n lapset pitiv�t pilkkanaan ja papit h�p�isiv�t
h�nt� kinkerill�, sill� h�n ei osannut lukea eik� tiennyt mit��n
vastata, kun kysyttiin. Rangaistukseksi ei h�nelle aina annettu
ruokaakaan niinkuin muille, niin ett� h�n pysyi kalpeana ja
heikkovoimaisena, n�ki n�kyj� ja haasteli usein itsekseen mets��
kulkiessaan ja meni v�list� tainnoksiin, josta ei her�nnyt
her�tt�m�ll�k��n. Eik� h�nt� p��stetty kirkkoonkaan, kun joskus sinne
pyrki.

Usein h�n itki yksin��n sit�, ett� ihmiset h�nt� ylenkatsoivat, mutta
uskoi, ett� h�n oli semmoinen, miksi muut h�nt� sanoivat. Kun h�n kuuli
veisattavan, ei h�n uskaltanut siihen yhty�, ja kun kuuli Jumalan
armosta ja laupeudesta puhuttavan, ei h�n tohtinut sit� itselleen
omistaa.

Mutta er��n� sunnuntaina, kun kaikki muut olivat menneet kirkkoon,

l�hti h�n itsekseen mets�tiet� my�ten vaeltamaan. H�nen mielens�
kaipasi lohdutusta, ja h�n tahtoi vaeltaa niin kauan, kunnes h�n sen
l�yt�isi. Mutta h�n eksyi syd�nmaalle eik� en�� tiennyt, mist� oli
tullut ja minne oli menev�. Mutta kun se oli tapahtunut monta kertaa
ennenkin, ei h�n h�t�ytynyt, kulki yh� eteenp�in, vieri soita, vieri
maita ja hyr�ili virtt�, mink� oli ulkomuistista oppinut. N�in h�n
hyr�ili:

Ah, Jumalan', rienn' auttamaan,

sielun' on kahleiss' ahtaiss';
en l�yd� t��ll�,
maan kaiken p��ll�,
yht��n ken auttaa taitais';
jos etsin siell'
tai etsin t��ll',
ain' maailman ��riin saakka,
en l�yd� armon, en turvan paikkaa.

Kun h�n t�t� virtt� hyr�ili, n�ki h�n yht'�kki� kirkkaan t�hden
edess��n py�riv�n. Oli h�n n�hnyt sen v�list� ennenkin, mutta aina se
oli kadonnut niinkuin j�niksen poika, joka hyp�ht�� tien poikki
pensaikkoon. Mutta nyt se ei kadonnut, ja h�n alkoi kulkea sen
j�ljest�. Se toi h�net mets�st� suolle, suolta aholle ja ahon p��ss�
l�hti se tiet� my�ten py�rim��n. Ja kun tuli tienhaaroja, niin poikkesi
se aina oikealle ja py�ri ja py�ri. Tuli ver�j� eteen, ja se pistihe
ver�j�puiden v�litse haka-aituuseen. Tuli toinen ver�j�, ja se teki
samalla lailla. Alkoi n�ky� talon kattoja, ja se johdatti taloa kohti,
mutta kun oli tullut kujalle, niin se katosi, ja tytt� arvasi, ett� se
oli tahtonut h�net taloon menem��n. Talosta kuului virren veisuu, ja
h�n pelk�si sinne menn�, sill� h�n pelk�si ihmisi�. Mutta silloin oli,
niinkuin olisi joku h�nt� hartioista kahdella k�dell� ty�nt�nyt.--�Se
k�skee minun menem��n�, ajatteli h�n ja meni pirttiin.
Pirtti oli v�ke� t�ynn�, mutta n�ist� ei kukaan noussut h�nt�
soimaamaan, sill� kaikki kuuntelivat miest�, joka seisoi p�yd�n takana
sanaa selitt�m�ss�. H�n puhui heille Jumalan suuresta armosta ja h�nen
laupeudestaan kaikkia syntisi� kohtaan. Kuta kurjempi, hyl�tympi,
v�h�isempi ja halveksitumpi olet, sit� kalliimmasti ovat syntisi
lunastetut, puhui h�n. Kuta enemm�n sinua vaivataan ja pilkataan, sit�
hellemmin h�n katsoo puoleesi. Ei koskaan ollut h�n sit� miest� ennen
n�hnyt, vaikka oli kuullut h�nest� puhuttavan ja vaikka oli halunnut
h�nt� tavata, sill� unessa oli h�nelle sanottu, ett� h�n silt� saisi
kevennyst� raskaalle mielelleen. Nyt n�ytti se h�nt� katselevan,
h�nelle puhuvan ja h�nt� tarkoittavan. Suloinen tunne t�ytti h�nen
sielunsa, oli kuin olisi taakka pudonnut h�nen hartioiltaan tai
niinkuin olisi raskas kivi vier�ht�nyt maahan h�nen helmastaan. H�n sai
rohkeutta ja uskalsi jo yhty� virteenkin, jonka mies p�yd�n p��st�
puheensa lopetettuaan aloitti:

Katso t�mm�inen m� olen,

Jeesus, t�ll� hetkell' taas,
t�m�n h�ijyn, pahan puoleen
katsot kuitenk' armollas'.

Mutta kuta kauemmin h�n veisasi, sit� ihanammalta h�nest� alkoi tuntua.
Tuntui kuin ei kukaan h�nt� en�� soimaisi eik� olisi koskaan soimannut
ja niinkuin kaikki h�nen syntins� ja pahat tekonsa olisivat h�nelle
anteeksi annetut.

Olen k�yh�, vaivainen,

omas aina, Jeesuinen,
anna koittaa p�iv�n sen,
kun p��sen luokses taivaasen.

Tupa n�ytti valkenevan h�nen silmiss��n, sein�t k�viv�t kullan

kiilt�viksi, ja ihmiset hohtivat kuin enkelit kirkkaissa, valkoisissa
vaatteissaan. Ja h�nkin oli heid�n joukossaan, h�nkin oli samassa
taivaassa kuin he. H�nen p��t��n viipotti, h�nen syd�nalaansa huimasi,
ja hiljalleen vaipui h�n sein�viereen lattialle kasvot taivaaseen p�in
k��nnettyin�.

Mutta kun tuvassa olijat kuulivat vaikeroimista sein�vierelt�,

lakkasivat he veisaamasta ja riensiv�t h�nen luokseen. He luulivat
h�nen py�rtyneen ja kantoivat h�net vuoteelle ja piteliv�t h�nt�
kiinni, kun h�n huitoi k�sill��n ja heitteli ruumistaan. Mutta h�n
riuhtaisihe irti ja huusi kovalla ��nell�:--�Autuaat, autuaat,
autuaat!... taivaassa, taivaassa, karitsan verell� lunastetut ...
kaikki, kaikki ... vapahdetut, pelastetut ... armosta ja laupeudesta.�
Luullen h�nen hourailevan, heittiv�t he kylm�� vett� h�nen silmilleen,
ett� h�n her�isi. Mutta h�n ei her�nnyt eik� n�kynyt tiet�v�n mit��n
siit�, mit� h�nen ymp�rill��n tapahtui. Silloin virkkoi se mies, joka
�sken oli heille puhunut:--�Vaietkaamme ja kuunnelkaamme h�nt�!� Ne
lakkasivat heitt�m�st� vett� h�nen silmilleen, ja h�n puhui heille
outoja sanoja ja vieraita kieli�, joita ei kukaan ymm�rt�nyt. Mutta
kohta korotti h�n taas ��nens� ja julisti, palavin silmin ja ilosta
hehkuvin kasvoin n�kev�ns� avonaisen taivaan ja autuaitten asunnot ja
nimitteli nimelt��n niit�, joita siell� n�ki ja jotka olivat niit�,
mitk� seisoivat h�nen vuoteensa ��ress�. Suuri riemu t�ytti silloin
heid�n syd�mens�, ja ilosta itkien syleiliv�t he toisiaan, sill� he
ymm�rsiv�t, ett� Herra oli tahtonut heid�n raskaat mielens� kevent��.
Mutta kun oli niit�, jotka ihmetteliv�t, mist� h�n oli, tuo halpainen
tytt�, nuo salatut asiat tiet�� saanut, sanoi se mies, sill� h�n tunsi
henget:--�H�nen puheensa on Herrasta, joka on meille sen palvelijansa
kautta julistanut.�

Mutta kun tytt� her�si, ei h�n muistanut mit��n siit�, mit� oli
tapahtunut, ja pel�styen ihmisten paljoutta ymp�rill��n, l�hti h�n
mets��n pakenemaan. Mutta ne eiv�t h�nt� p��st�neet, kun n�kiv�t h�net
heikoksi ja voimattomaksi, ja hoitivat h�nt� kuin omaansa. Ja kun he
seuraavana p�iv�n� olivat kokoontuneet lukemaan ja veisaamaan, kaatui
h�n taaskin heid�n keskelleen ja puhui kauan ja keskeytt�m�tt� outoja
sanoja ja vieraita kieli� sek� semmoistakin, jota kaikki ymm�rsiv�t,
neuvoen kaikkia ihmisi� parannusta tekem��n ja Herran tyk� tulemaan. Ja
niin tapahtui monena y�n� per�kk�in ja siit� l�htien joka ilta niin
kauan kuin h�n eli.

Paljon tuli kansaa monista pit�jist� ja kaukaisista maan ��rist� h�nt�

kuulemaan, joista monet her�siv�t syntins� tuntoon ja k��ntyiv�t pois
pahoilta teilt��n. Tuli pappeja ja piispojakin h�nt� tutkimaan, mutta
vaikkeiv�t saaneetkaan h�nt� syyhyn siit�, ett� h�n olisi v��r�� oppia
saarnannut eik� niinkuin sanassa sanottiin, kielsiv�t he h�nt�
puhumasta, luullen h�nen sit� omaksi kunniakseen tekev�n. Mutta h�n ei
voinut lakata, sill� ei h�n itsest��n puhunut, vaan siit� hengest�,
joka h�nelle oli annettu, eik� tullut ylpe�ksi niist� lahjoista, jotka
oli saanut, niinkuin monet muut, jotka siihen aikaan horroksiin
lankesivat ja kielill� puhuivat. Kohta kutsui Herra h�net kuitenkin
pois, ja viel� kuolinvuoteellaankin todisti h�n Vapahtajastaan ja
virkkoi niille, jotka surevina seisoivat h�nen ymp�rill��n: �Kaikki,
kaikki ... ei Herra ket��n kadota, jotka turvaavat H�neen ja H�neen
uskovat, amen!�

End of the Project Gutenberg EBook of Lastuja IV-VII, by Juhani Aho

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LASTUJA IV-VII ***

***** This file should be named 13745-8.txt or 13745-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.net/1/3/7/4/13745/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.net/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.net),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive

Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:

Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.net

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.