The Project Gutenberg EBook of V�nrikki Stoolin tarinat, by J. L.

Runeberg

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

Title: V�nrikki Stoolin tarinat

Author: J. L. Runeberg

Release Date: June 28, 2004 [EBook #12757]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK V�NRIKKI STOOLIN TARINAT ***

Produced by Tapio Riikonen

V�NRIKKI STOOLIN TARINAT

Kokoelma runoja

Kirj.

J. L. Runeberg

Suomentanut O. Manninen

1922.

SIS�LLYS:

ENSIMM�INEN SARJA.

Maamme
V�nrikki Stool
Pilven veikko
Sotavanhus
Luutnantti Zid�n
Torpan tytt�
Sven Tuuva
Von Konow ja h�nen korpraalinsa
Kuoleva soturi
Otto von Fieandt
Sandels
Kaksi rakuunaa
Hurtti ukko
Kulnev
Kuningas
Sotamarski
Viapori
D�beln Juuttaalla

TOINEN SARJA.

Sotilaspoika
Porilaisten marssi
V�nrikin markkinamuisto
Lotta Sv�rd
Vanha Lode
Matkamiehen n�ky
V�nrikin tervehdys
Von T�rne
Hein�kuun viides p�iv�
Munter
Von Essen
Kuormarenki
Wilhelm Von Schwerin
Numero viistoista Stolt
Veljekset
Maaherra
Adlercreutz

V�NRIKKI STOOLIN TARINAT I

MAAMME.

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,

soi, sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vett�, rantaa rakkaampaa
kuin kotimaa t�� pohjoinen,
maa kallis isien.

On maamme k�yh�, siksi j��,

jos kultaa kaipaa ken.
Meit' ylpe� ei vieras n��,
mut meille kallein maa on t��,
maa saarten, vuorten, korpien,
se meist' on kultainen.

Tutusti tummat mets�t n��

ne meille huminoi,
soi virtt��n koski kuohup��,
y�t tuikkaa, kes�t kimmelt��,
n�in Suomi meille siint��, soi,
syd�men haltioi.
T�ss' auroin, miekoin, miettehin
on taatot taistelleet,
t�ss' on, mit' aika antoikin,
s�in armahin, s�in ankarin,
sukumme surmataipaleet
he kaikki kest�neet.

T��n kansan taistelut ken voi

ne kertoella, ken?
Kun sota laaksoissamme soi
ja halla n�l�n tuskan toi,
ken mittasi sen hurmehen
ja k�rsimykset sen?

T�ss' eest�mme on antanut

se veren alttihin,
t�ss' on se kansa iloinnut
ja t�ss� huoltaan huokaillut,
mi kantoi kuormat meid�nkin
jo kausin kaukaisin.

T��ll' olla meid�n armast' on,

suloista, suotuisaa;
kuin k�ykin arpa kohtalon,
maa, synnyinmaa meill' oma on,
maan p��ll� aarrett' ainoaa
meill' oisko armaampaa?

Ja t�ss�, t�ss' on t�m� maa,

sen n�kee silm�mme;
me k�tt� voimme ojentaa
ja vett�, rantaa osoittaa
ja lausua: Kas, tuoss' on se,
maa armas is�imme!

Vaikk' kultapilvein loistohon

kotomme vaihtuis t��,
tasalle t�htikarkelon,
miss' ilo sointuis itkuton,
ain' aatostemme m��r�np��
ois raukat rannat n��.

Maa tuhatj�rvi, kantelon,

vakuuden vanhan maa,
kotomme suoma kohtalon
maa is�in, lasten, kaitkohon
sua tyyni miehuus, aikain taa
ain' ollos vapaa maa!

Sun kukoistukses kuorestaan

viel' aamuun aukeaa;
viel' lempemme saa nousemaan
sun toivos, riemus loistossaan,
ja korkeamman kaiun saa
sun laulus, synnyinmaa.
V�NRIKKI STOOL.

Viel' entisaikaa muistamaan

mun aina mieli halaa,
niin moni t�hti tuikettaan
tutusti sielt� valaa.
Ken kera k�y? Mun tuonne tie
luo tumman N�sij�rven vie.

Siell' oli mies--h�n aikoinaan

ol' ollut sotamiess�;
nyt v�nrikki ol' arvoltaan,
mutt' onni takatiess�.
Ties kuinka samaan talohon
satuimme saamaan asunnon.

Mies olin silloin taidokas,

niin luulin, vaikka miksi,
ma olin ylioppilas,
mainittiin maisteriksi;
makeat paiv�t �mensa� soi,
Stool armoleip�� atrioi.

Mull' oli �Gevlen-vaakunaa�

ja piippu, merenvahaa;
Stool poltti kotitupakkaa,
jos puutetta ei pahaa;
mut sammal vain, kun sattui niin,
niver�piippuun pistettiin.

Oi kulta-aika, autuas
kuin lento leikin sulon,
kun nuor' on, ylioppilas
ja huoli ei toimeentulon,
kun viel' ei paina murhe muu,
kuin ett� viikset�n on suu!

H�d�st� muitten tiennyt en,

ilosta syd�n sykki,
vahv' olin, punaposkinen
ja suonet tulta tykki.
Niin olin nuori, riehakas
ja korskempi kuin kuningas.

Mut nurkumatta majassaan

Stool, ukko unholoukon,
loi nuottaa, imi piippuaan,
soi telm�� nuorten joukon.
Tuommoisen suhteen, sen maar ties,
ol' ollakseen jo melko mies.

Minulle riemu riemujen

ol' ukon k�yr� varsi
ja muoto, ryhti ryhmyinen
ja vanha vaateparsi,
vaan ky�mynokka erikseen
ja rillit rihmasankoineen.
Monesti l�ksin �ij�n luo
ma ilveilylle suotta.
Sep' iloni, kun suuttui tuo
ja h�lt� ratkes nuotta,
kun k�vyn k�dest�ns� vein
ja paikoin v��r�n silm�n tein.

H�n kimpos silloin sijaltaan,

mun uksest' ulos ty�nsi;
mut hyv� sana, sauhu vaan,
ja taas h�n rauhan my�nsi.
Noin tulin toiste taas ja noin
kuin ennenkin ma ilkamoin.

Ett' oli ukko aikoinaan

nuor' ollut h�nkin kerran,
edemm�s tullut matkallaan
ja n�hnyt toisen verran,
sit' en ma silloin aatellut,
siks olin liian oppinut.

En, ett� maan, nyt mullekin

niin rakkaan, eest� antoi
verens� innoll' alttihin,
jalosti kalpaa kantoi.
Niin olin nuori, riehakas,
h�n v�nrikki, ma kuningas.

Mut kerran, kuinka ollakaan,

jo riehuun mieli kyltyi.
Talv' oli p�iv�� vaaksa vaan,
mut sekin pitk�ks yltyi;
ol' outo olla tykk�n��n,
en ollut p��h�n p��st�k��n.

Ma ensi kirjaan kurkoitun

nyt tarpehessa raton
kuvaus Suomen taistelun,
tekij� tuntematon.
Vain armosta tuo kanneton
lie p��ssyt muiden joukkohon.

Mukaani vein sen, k��ntelin

sivuja siin� hetken;
en tied�, kuinka keksinkin
jo Savon miesten retken;
luin rivin, luin toisenkin,
vereni kulki kuumemmin.

N�in kansan kaikki mahtaneen,

vain kunniaans' ei my�v�n,
sen n��ntyin n�lk��n, pakkaseen
n�in voiton iskut ly�v�n;
jokaiseen riviin suudelman
ma tahdoin painaa palavan.

Kun vaara vaati, sota soi,

mik' uljas urhomuuri!
Maa raukka, kuinka vartioi
sua rakkaus niin suuri!
Niin kallis kuinka olla voit,
vain pettua kun leiv�ks sait!

Avartui arvaamattomiin
nyt miete kauas mennen,
syd�men hurmas sytyksiin
uus elo, outo ennen;
kuin siivin lensi p�iv� pois,
josp' ollut kirjaa viel� ois!

Se loppui, loppui iltakin,

ei laannut mielen palo,
niin moniin viel� kohtihin
mun t�ytyi saada valo,
h�m�r�t selvitell� nuo,
m� l�ksin vanhan Stoolin luo.

H�ll' oli paikka entinen

ja vanha askar vakaa.
Ovella nurkukatsehen
jo sain ma rillein takaa;
olipa kuin oisi kysynyt:
vai y�ksik��n ei rauhaa nyt?

Enp' ennallani ollutkaan,

ma tulin mielin toisin;
�Luin sodasta Suomenmaan
ja lis�� kuulla soisin,
olenhan my�s ma Suomen mies,
te mulle kerrotte kenties?�

N�in lausuin. Silm�n ihmeiss��n

h�n nosti nuottaan luodun.
Se loisti, kuin ois ennell��n
h�n seissyt eess� ruodun:
�Jotakin ehk� tiet�isin,
olinhan siell� min�kin.�

Oljille vuoteen istahdin,

koht' ukon juttu kulki,
ty�t Malmin, tulet Dunckerin,
muut monet toi h�n julki;
sees silm�, hohto otsallaan,
kuin kaunis h�n nyt olikaan!

H�n my�t� vaaroiss' ollut on,

on n�hnyt verip�iv�t,
on voitot, iskut tappion,
joist' ikiarvet j�iv�t;
h�ll' on niin paljon muistissaan,
maailma mit' ei muistakaan,

Ma hiiskumatta kuuntelin,
ei sanaa hukkaan lenn�,
jo puoliy�ss� oltihin,
kun vihdoin muistin menn�;
h�n saatellen viel' ovellaan
puristi k�tt� iloissaan.

Meist' erottomat tuttavat

nyt tuli tuokiossa;
murehet, riemut, vaakunat
tasattiin sovinnossa.
Nyt olin vain yl'oppilas,
h�n suurempi kuin kuningas.

M� ukon suulta sommitin

n�� tarut laulun parteen,
y�t monet niit� kuuntelin,
kun p�re hiiltyi karteen.
Ne korutont' on kertomaa,
ne ota vastaan, kallis maa!

PILVEN VEIKKO.

Enempi kuin el�m� on lempi,

enempi kuin lempi moinen kuolo.

Mets�n syvyydess� piili m�kki,

syd�nmaassa, syrj�ss' aivan tiest�,
jolla syksyst' alkain sota liikkui.
Vainolaisen silm� sit' ei n�hnyt,
jalka tiet' ei tullut sinne tuovaa.
Kaarne vain toi, vaakkuin ilman alla,
viestit verit�ist� taikka kotka,
joka kyll�isen� kuusess' istui,
taikka hukka, joka hurmehista
saalistaan vei korven komeroihin.

Pirtiss' istui pitk�n p�yd�n p��ss�

pyh�aattona nyt m�kin �ij�,
huokahtaen arkihuolistansa.
Posken tyynn� painoi k�tt� vasten,
lujaan kyyn�rp��ns� p�yd�n p��h�n,
mutta silm� sivuun vilkui joskus,
asunut ei tyynn� alallansa.
Tuota muu ei n�hnyt tuvan v�ki,
perhekunnasta ei kumpainenkaan,
tyt�r ei, ei my�sk��n ottopoika;
vaiti istuivat he, sylityksin,
k�si k�tt�, p��hyt p��t� vasten,
liki liett�, rauhass' ilman huolta.

Viimein vanhus loihti lausumahan;

viisahalle oli vihje selv�,
vaikka vain kuin huvikseen h�n lauloi,
niinkuin virsi vieri, sanat sattui:

�Korven kuninkaaksi karhu syntyy,

kankahalle kauneheksi honka;
ihmislast' et tied�, suuruuteenko,
voimaan, tyhj��n turhuuteenko syntyy.
Tupaan talvi-illast' astui poika,
tuli outona kuin mets�n lintu
eksyess��n ihmisasunnoille;
lakin haljenteista p��ns� paistoi,
varvas kului alta keng�n lunten,
rinta paljas nutun repaleista.
Ken ja mist�?--Kysy: 'ken ja mist�?'
rikkahalta, joll' on taatto, koto.
Tuuli tiennee kotitienohoni,
veikkoni lie ilman pilvi, itse
lunta vain y�n anturoilla lienen,
jonka pois se polkee tupaan tullen.
Eip� sulanut y�n tuoma lumi,
tuulen teille vierryt pilven veikko,
pysyi poika, nousi nuorukainen.
Ensi vuotensa h�n jouten juoksi,
vuonna toisena jo kasket kaatoi;
eik� mennyt kes� nelj�s viel�,
kun jo karhun tappoi, karjan surman.
Miss� on nyt miehen maine, jonk' ei
kuultu vertaa kunnaan n�ill� mailla?
Miss� kasvattajan toivo? T�ss�
kuuruss' istuu vanhus, vartoo turhaan
sanan verran, sotat�ist� kuulla,
kuulla, kukistuuko maa vai kest��.
Tajuta ei voi h�n kotkan kielt�,
k�sitt�� ei kaarneen vaakkumista,
saloon vieras sanomaa ei saata,
nuorukainen, vanhan varaks suotu,
tyt�n mielt� vain nyt tieteleepi.�

Niinkuin tuulisp��, kun kes�illan

luonto pyh�isesti vaikenevi,
ent��, n�kym�t�n, nuolinopsa,
korpilampeen ly�, ei lehti liiku,
havu h�ily, tyyn' on m�nty, tyyni
kukka jyrk�n rannan, tyynt' on kaikki,
syvyys yksin kuohuu; niin, kun iski
laulu nuoren mieleen, vait h�n istui,
liikkumatta, umpimielin, vaikka
joka sana syd�nverta velloi.
Tyt�n luona istui illan kaiken,
l�ksi levolle, kun l�ksi muutkin,
n�ytti nukkunehen ennen muita,
mutta aikaa ennen muita nousten,
kohta koiton ensi kuultehelta,
hiipi tuvasta h�n hiljaa yksin.

Valkes aamu, nousi p�iv�n py�r�,

kaksi vain se nosti nukkumasta;
tupa siivottiin ja eine tuotiin,
mutta kaksi vain nyt p�yt��n istui;
tuli louna, kolmatta ei kuulu.
Varjoton viel' oli vanhan otsa
vedett�m�t viel� neidon silm�t,
mutt' ei, vaikka lepop�iv� sallis,
ettoneelle painu kumpainenkaan.
Kului hetki, hidas, kuin on hetki,
kunnes s��, mi ilman rannall' uhkaa,
nousee, puhkee, raehtii ja raukee,
niin jo lohdutellen lausui vanhus:
�Kyl�n tie on pitk�, tytt�reni;
purot portahitta, vaarat jyrk�t,
suotkin satehista tulvillansa;
l�hdet tielle aamun koittehessa,
tuskin iltaan sielt� joudut j�lleen.�

N�in h�n lausui. Tuot' ei kuullut tyt�r,

istui mielin suljetuin, kuin kukka
kedon y�ksi umpun ummistavi,
mit� mietti, itseksens� mietti.

Mutt' ei kauan istu impi helj�,

kauemmin, kuin vartoo, p�iv�n sammuin,
kasteen virvoitusta kasvi hervas,
kun jo kyynel poskip��lle vieri,
painui otsa ja h�n hiljaa lauloi:
�Syd�meen kun syd�n yhtyy, silloin
halpaa kaikk' on, ennen kallehinkin,
maa ja taivas, koti, taatto, �iti.
Enemm�n kuin maa on syli armaan,
enemm�n kuin taivas silm� hell�,
enemm�n kuin �idin, taaton tahto
huokaus tuo tuskin kuuluvainen.
Tenhota mi voima voi kuin lempi,
lempiv�� mi paula pid�tt�isi?
Sotkana h�n sarvet poikki soutaa,
yli vuorten kotkan siivin kiit��;
palajaa jo ennen puoltap�iv��,
kunne vasta y�ksi varrottihin.�

Kuuli vanhus kujerruksen vienon,

huoli rintaan syttyi, rauha rikkui,
kadonnutta etsim��n h�n l�hti.
Vaiti tuvast' astui, vaiti korven
polkutiet� tuskin tuntuvaista;
mets�n latvoille jo p��tyi p�iv�,
ennenkuin h�n ensi taloon ehti.

Kolkolta, kuin honka liekin sy�m�

autiolla kulokankahalla,
kartano nyt n�ytti, rikas ennen;
tuvass' em�nt�inen yksin istui,
lasta nukkuvaista liekutellen.

Niinkuin lintu, pyssyn pamahduksen

kuullen �kki� ja luodin lennon,
s�ikkyy, vavahtavi, siiven nostaa,
niinp� rahilt' oven ��nn�ht�iss�
s�ikkyi nuorikko; mut riemuks suli
hirmunsa, kun vanhuksen h�n keksi.
Vastaan juoksi, k�teen tarttui, posket
kyyneliss� kylpi. �Terve�, lausui,
�terve, taatto vanha, kallis tullut
tuskan vierahaksi. Kolmin kerroin
terve h�lle, josta vaalit, vanhus,
kurjain avun, turvatonten turvan!
Istu, lep��, uupunut on jalkas,
ilomielin kuule, mit� kerron:

Syksyn kaiken sota riehui, maata

ry�sti yst�v� kuin vihamieskin,
sent��n aseettoman henki s��styi;
mutta l�hipit�j�st� parvi,--
tuskin p�iv�� siit' on,--sotajoukon
my�t� l�ksi vainolaista vastaan.
Taisteltiin, ja meni voitto meilt�,
harvat l�hteneist� surman v�ltti,
hajonneet kuin lehdet tuuleen nekin.
Kosto nyt kuin kev�ttulva kuohui
seudun yli; kaikki, miehet, naiset,
aseeton kuin aseellinen, ly�tiin.
Aamulla jo t�nne virta vy�ryi,
kirkkoon ensi kertaa soitettaissa,
meillekin yks osui turman laine.
Mutt' en viivy murheen muisteloissa.
K�ysiss' oli mieheni jo maassa,
veri vuoti, v�kivalta voitti,
h�t� suurin, avun toivo turha.
K�tt� kahdeksan jo mua raastoi
niinkuin petoparvi saalistansa;
silloin apu saapui, tuli turva,
Pilven veikko pirttiin niinkuin myrsky,
v�kivallan h��ti, h�ijyt kaatoi.
Taloss' istun ry�stetyss� t�ss�,
katon varpustakin k�yhemp�n�,
vaan nyt rikkain mull' on riemun p�iv�,
jalo tuo jos vammatonna palaa
puolison kanssa kyl�n mailta,
kunne vihollista vainosivat.�

Vanhus viime sanan kuultuansa

nousi, kuin ois lev�nnyt jo liioin,
mutta silm�ss' asui synkk� huoli.
Viipym��n ei viihtynyt; vaan tiet�
kyl��n vaurahasen viev�� riensi.

Kaukomets�n taa jo p�iv� painui,

kun h�n, toivon, tuskan vaihemailla,
kerkes asunnolle kirkkoherran.
Kolkko oli kartano nyt suuri,
tyhj�, raiskattu kuin puuton saari,
n�hty j�rven j��lt� talviy�n�.
Tuvass' yksin takan vieress' istui
rampa sotamiesi, vanha Miekka.

Nyt, kun ovi aukes ja h�n tunsi

kasvintuttavansa, pystyyn karkas
vanhus vaivain, haavain herpaisema.
�Viel�, virkkoi, �p�iv� meille paistaa,
polvi uus kun astuu polkujamme,
voimaa, miehuutta kun viel' on maassa.
Moinen t�ss' on kirkonmeno ollut,
ett� lapsi, kehdossaan sen kuullut,
lapsenlapsilleen sen kertoo viel�.
Katso, niinkuin ahnas susilauma
tuli vihollinen voiton-vimmoin,
ry�sti, tappoi.--Virkkamatta j��k��t
v�hemm�t, jos mieleen muistuvatkin;
vaan kun murhiin muut jo kyll�styiv�t,
julmimmat vain j�lkeen j�iv�t, silloin
surkeus t��ll' yli partaan paisui.
Jalo paimen, viel� rauhaan j��nyt,
virmaan sidottiin nyt hevospariin,
seuraamahan ratsumiest� raakaa.
Lyhyt laki, oisi kohta ollut
k�si turta, lysmynyt jo jalka,
laahannehet maata valkohapset;
yksin seisoi vanhus, korkeuteen
silm�n loi, kuin sinne katsoo silm�,
kons' on maassa kaikki y�t� synkk��.
Kiitos olkoon! Silloin apu joutui;
h�n, tuo tullut, mist� mets�n tuuli,
Pilven veikko, lent�en kuin leimaus,
heihin iski, sorti sortajamme.
Toisten turvissa nyt el�n t��ll�
niinkuin murtokuusi muitten p��ll�,
heille vastus, taakka itselleni;
mutta ylist�n m� elon arpaa,
jalo tuo jos voittajana viel�
taistelusta kirkon luota, palaa.�

Vanhus viime sanan kuultuansa

riensi pois kuin tulen polttehelta;
vaan jo vaalennut ol' illan rusko,
ennenkuin h�n kirkonkyl��n ehti.
Niinp' on kyl� kypenein� suitsi,
niinkuin pilviin hukkuu t�htitaivas,
siinti kirkko kummultansa niinkuin
t�hden pilke pilviss' ainokainen;
hiljaisuus niin kattoi seudun kolkon,
niinkuin kattaa kuudan kaljun syksyn.

Kesken kaattuin, puolto-, vainomiesten,

niinkuin varjo niityn niitoksella
kulki vanhus. Kuolemaa on kaikki,
hengen huokaust' ei korva kuule.
Vasta polun p��ss�, raunioiden
kesken polvittelevaisen, istui
nuorukainen, veriins� jo riutuin.
Posket kalvakat taas punehtuivat
vienosti kuin illan valkopilvet,
syttyi silm� sammunut, kun tointuin
vanhuksen h�n n�ki. �Terve�, virkkoi,
�nyt on kuolo helppo, kun saa varhain,
monen my�t�, eest� is�nmaansa
voittain verens' antaa. Terve, maasi
turvan kasvattaja, kolmin kerroin
terve jalolle, ken meit� johti,
yksin mahtavampi kuin me kaikki!
Kas, jo murtui voimat, hajall' oli
joukkomme kuin karja kaitsijatta,
kadotettu, kurjan kuolon oma.
Ollut ei, ken joukon j�rjest�isi,
ei, ken neuvon antais, ket� kuultais,
kunnes korven komeroista tullen
mieron poika saapui, sankar-otsa,
kunnes ��nens� soi taistoon kutsuin;
Liekki sinkos silloin joka rintaan,
pelko poistui, h�net tunsi kaikki,
kanssaan h�n p�in miekkoja vei meid�t,
niinkuin kaislikkohon myrsky rynt��.
Katso kirkkoon p�in! Kuin kartta, maassa,
mist' on k�ynyt niittomiehen rauta,
pitkin tiet� maan on vihamiest�;
siin' on ura uljaan k�ym�, h�nt�
silmin seurasin, kun jalka petti,
kuolemassa viel� aatos seuraa.�
Lausui n�in, ja silm� hiljaa sammui.

Samoin sammui hiljalleen my�s p�iv�;

valju kuu, y�n aurinko, vain n�ytti
kulkijalle, tiet� kirkkotarhaan.

Astui aitaukseen vanhus, siell' on

ristein keskell' ihmisparvi kolkko,
��net�n kuin nurmen nukkujatkin.
Kukaan askelta ei k�ynyt vastaan,
kukaan tulijaa ei terveht�nyt,
kukaan yht� silm�yst' ei suonut.
Astui vanhus parven piiriin, maassa
jalkojensa eess' on nuorukainen,
veress' ylt��n, tuta helppo toki.
Niinkuin honka m�ntymurroksessa,
viel� maassa maaten verratonna,
virui vihollisten keskell' urho.

Vaan kuin ukkosliekin ly�m� seisoi

vanhus kasvoin vaalein, myk�t huulet
v�rjyi, k�det yhteen pusertautui,
kunnes sanoiksi jo suru puhkes:
�Voi, nyt harja majastani murtui,
rae viljan sorti saraltani,
tupaa tuttavampi on nyt hauta.
Voi, sun ett� n�in m� n�en j�lleen;
kunniani, vanhuuteni turva,
taivaan lahja, �sken sorja, suuri,
nyt kuin hiekka, jolla lep��t, halpa.�
Tuskassaan n�in vaikeroitsi vanhus,
vaan jo, kohta kuului ��ni toinen,
��ni tytt�rens�, �sken tulleen:
�Kallein kaikesta, mit' ompi maassa,
olit sylihini suljettuna,
kaksin verroin kallihimpi viel�
olet mulle mullan sulhosena.
Enempi kuin el�m� on lempi,
enempi kuin lempi moinen kuolo.�
N�in h�n virkkoi vaikeroitsematta,
astui hiljaa kaatunehen luokse,
polvistui ja huivin otti, peitti
kevyesti otsan l�vistetyn.
��net�nn� urhopiiri seisoi
niinkuin mets�, miss' ei lehti liiku;
vaiti seisoi my�skin vaimoparvi,
tuskaa suurta suremahan tullut.
Mutta jalo tytt� virkkoi j�lleen:
�Jospa joku toisi v�h�n vett�,
veret poskilt' ett� pest� saisin,
suortuvaansa viel� silitell�,
silm�t n�hd�, sulot kuolossakin;
kaikille nyt soisin riemuin n�ytt��
Pilven veikon, orvon mieronlapsen,
josta koitui kotimaamme turva.�

Koska vanhus neidon sanat kuuli,

n�ki turvattoman vierell�ns�,
taas h�n ��nell' ��nsi murtuneella:
�Voi nyt, voi nyt sua, tyt�r parka!
Auvon auvo, turvattoman turva,
huolen hoiva, taatto, veikko, sulho,
kaikki tuossa kadonnut on sulta,
mennyt kaikki, mit�k��n ei j��nyt.�

Itkuun tuosta parahti jo parvi,

vedet�nt' ei ollut silm�� siell�;
mutta jalon immen kyynel kiilsi,
kuolleen k�teen tarttuen h�n lausui:
�Murheell' ei saa muistoasi viett��,
ei kuin sen, jok' unhoon kohta uupuu;
niin sua itkev� on is�nmaasi,
niinkuin kasteen itkee kes�ilta,
tyynn�, loistavana, laulullisna,
syli auki uuden aamun koittoon.�

SOTAVANHUS.

H�n korkeana nousi

pimento-nurkassaan,
mies kookas, vaikka k�yry
jo varsi vanhuuttaan.
Ja muuttunut oli ukko
kuin uuteen muotohon,
soturiryhti uljas
h�ll' olennossa on.

H�n ruotulaisna muutoin

nyt asui vanhoillaan,
sodista muinaisista
vain arvet saaliinaan;
mont' aikaa suojaksensa
vain mieron rannan ties,
Alavudelle viimein
j�i R�ik�n torppaan mies.

Nyt �kki� h�n nousi,

kuin havahtunut ois,
ja p��lt��n arkiryysyt
kaikk' alkoi heitt�� pois,
ja tallest' otti vanhat
taas juhlatamineet
ja jakoi kahtahalle,
k�h�r�t valjenneet.

Tuvasta valmis k�ym��n

jo tuossa sotilas,
puettu sini-keltaan,
ol' aivan arvokas;
tuo vaskihela-hattu
jalosti varjoo p��n,
on kasvot tuonen-tyynet,
on sauva k�dess��n.

Taas p�iv�, pitk��n piillyt,

se p�ilyy, sees on s��;
seitsem�stoista p�iv�
on elokuuta t��;
vesill�, mailla tuuli
vain hiljaa henk�ilee;
mihink� kaunis ilma
nyt vanhan viehtelee?

T�ll' er�� minne mahtoi

nyt olla ukon tie?
Kotiko kolkko ollut
ja nurkka ahdas lie?
Ja noin miks otti ylleen
h�n juhlatamineet?
Vai Herran huoneeseenko
vei �ij�n askeleet?

Vaan sielt� pyh�t kellot

ne eiv�t kaiu nyt,
on kirkko tyhj� tyyten,
kaikk' ovet teljetyt.
Ei saapumista sinne
nyt sanan kuunteluun,
ei ollut Herran p�iv�
t�� p�iv� elokuun.

Mut palveltiinpa Herraa

siell' �ij�n mielest�,
jos kirkossa ei juuri,
niin kirkon vieress�;
n��t harjult' alas rantaan
tuoss' urhot Suomenmaan;
ne maata, ruhtinasta
nyt puolsi parhaillaan.

Seitsem�stoista p�iv�
ol' elokuuta t��,
ja juhlapyh�ks urho
sen katsoi harmaap��.
Tuoll' liehui Suomen lippu,
sen luo, juur' aljettuun
h�n aikoi Adlercreutzin
jumalanpalveluun.

Taas kuulla h�ll' on mieli,

kuin miekat kalskahtaa,
kuin kentt�tykki veisaa
s�velt� tuttavaa,
taas muistaa oma nuoruus,
sen voima, urhokkuus,
ja n�hd�, verity�ss�
kuin kest�� polvi uus.

Niin aikeens' arvaellaan,

niin ehk� ollut lie;
ei aatoksia n�hty,
vain askeltensa tie.
H�n rauhass' astui aivan,
ja niinp� joutui jo
luo kirkont�rm�n, kuumin
kuss' oli ottelo.

Tiepuoleen siihen ukko

nyt istui katsomaan
uroita Suomen ynn�
v�ke� vieraan maan;
ty� miss� toimin, siit�
ei siirry silm� pois,
ja usein muoto loistaa,
kuin kirkastettu ois.

Ja yh� ymp�rill�
sokeat luodit ly�,
k�y sadon kalliin kaaten
nyt tuonen niittoty�;
mut koskematta kuulan
siin' istuu vanhus vaan,
kuin ratto rauha oisi,
ei v�isty paikaltaan.

Ja yh� vuoron vaihtuin,

kuink' onnen arpa suo,
sun aivan ymp�r�ipi
t�� joukko taikka tuo;
mut kuinka taisto k�ykin,
h�n rauhass' olla saa,
Ven�j�n mies ja Suomen
suo h�lle kunniaa.

Vaan hetket vieri, p�iv�

jo l�ntt� purppuroi,
kun Suomen joukon miehuus
nyt viimein voiton toi;
se kaikki esteet mursi,
se kaikki tielt��n l�i,
ja turva tyyni j�lleen
nyt vanhust' ymp�r�i.
Kun harjult' alas kulki
jo parvi viimeinen,
niin parven kohdall' ukko
nous suoraks oieten:
�Te Suomen urhot nuoret,
teiss' onko ket�k��n,
ken sanat kuulla tahtoo
soturin harmaap��n?

H�n teit� kiitt�� halaa

t�st' ilop�iv�st��n:
ei ty�t� uljahampaa
h�n n�hnyt ik�n��n.
Jumalan kiitos, viel�
on meiss� voittajaa,
viel' el�� is�in henki,
ei puutu miest� maa.�

LUUTNANTTI ZID�N.

Zid�nin, urhean luutnantin,

tapa ain' oli selv� t��:
oli ensi mies, mihin mentiinkin:
�Eesp�in, pojat Vaasan, pankaas
nyt vauhtia vikkel��!�

Eturinnassa riensi h�n vaaraa p�in,

v�ki j�lkeen tarpoa saa.
Jumal'auta, jos k�vit k�hnyst�in,
luutnantin k�sky kun kaikui:
�P�in tulta, poiat, hurraa!�

N�in ohjasi pient� h�n joukkoaan,

miten parhaiten itse ties;
sotatemppuja k�ynyt ei solkkaamaan,
n�in kuului komento suora:
�Mars per�ss� nyt, joka mies!�

Ei taakseen katsonut, tie kun vei

p�in vaaraa, eesp�in vaan.
V�ki my�t� ehtik� muu vai ei,
h�n harvoin huomasi ennen,
kuin paukkui jo parhaillaan.

Nyt vasta, kun p��s vih�miehen luo

ja siin� jo iski ja l�i,
h�n katsoi, kuinka ne joutui nuo
h�nen Vaasan-poikansa rakkaat,
hyvin tokko ne rynn�k�i.

Ja siin� jos muut n�ki rinnallaan

h�n kaikki, se kelpas, se,
kas silloin huusi h�n riemuissaan:
�Hurraa, sep� sukkela temppu,
nyt ollaan herroina me.�
Mut joukko jos k�y ja h�n harpaten
tulen keskeen jo kerke��:
�Voi Herra, h�pe� semmoinen!
Kuin kilpikonnat ne kulkee,
nyt taaskin ne j�lkeen j��.�

Viiskymment� miest' oli johdossaan,

sotak�sky kun maassa soi;
ne harveni pois v�h�n kertanaan,
kakskymment� Vaasan-poikaa
nyt rintamaan h�n toi.

Mut harvatko, taajatko, niin tai n�in,

Zid�n saman siit� ties,
tapa vanha h�ll' oli k�yd�, p�in:
�Nyt pankaa joutua, poiat,
Mars per�ss� vain, joka mies!�

Oli Virran taistelu parhaillaan,

h�nen viimeisens' oli t��;
ja kaikki hetkest� riippui vaan,
Fahlander, Malm ja Duncker
alas rantahan rynnist��.

Ei ollut heit� kuin sataa kuus,

Tutshkov tuhat miest� toi,
mut n�in tuo uljas Fahlander huus:
�Nyt menn��n kolmin joukoin,
kuka ensin ehti� voi?�

Sanat nuo nep� korvin kuuli Zid�n,

sen maar pian n�hd� saa.
�Eesp�in�, h�n huusi �jalat liikkeeseen!
Hurraa, pojat vaasalaiset,
nyt mies se, ken kiiruhtaa!�

Ei ensi kertaa h�n huutanut n�in

ja k�skenyt joukkoaan,
mut n�in viel' ollut ei vimmap�in
vihamiehen parvea vastaan
h�n sy�ksynyt milloinkaan.

Muut kaukana viel' oli, kolme saa

h�n haavaa jo kohdastaan.
Nyt murtui voima, h�n katsoi taa,
avun tokko ne tuo, pojat onko
p�in urhakat puskemaan.

H�n vaipui maahan, h�n katsomataan

yh� katsoi, jo ymm�lle k�y.
On vieress� korpraali-vanhus vaan,
yks ainoa Vaasan-poika,
ei merkki� muista n�y.

Jo kohdalle rynt�ysjoukko sai,

h�n siihen silm�ns� loi:
�No, tuossa tullevat miehet kai?�
Mut turhaa, niit� ei kuulu,
ei en�� h�n malttaa voi.

�Nyt voittoon rient�v�t muut, m� en

vain miesteni joutuvan n��.
Voi Herra, h�pe� semmoinen!
Kuin kilpikonnat ne kulkee,
nyt taaskin ne j�lkeen j��.�

Mut auki sammuvan silm�n luo

korpraali sen kuullessaan:
�Ei, luutnantti, ei puhe kelpaa tuo!
Ei h�pe�n syyt� nyt! Taistoon
v�en veitte te urhokkaan.

Jos rynn�nneet kera kaikk' ois niin,

tuho pienempi ollut ois.
Nyt viime mieheen me kaaduttiin,
etup��ss' oli Vaasan joukko,
siks sen tuli korjasi pois.

Sen koommin katsonut ette taa,

kun k�skitte: k�yk�� p�in!
Mep� seurasimme, se uskokaa,
jok' ainoa urhona kaatui,
ei muuten he viipyis n�in.�

K�den nostaen luutnantti viel� nous

verihiekalle istumaan,
n�k� seestyi, suurin lainein sous
povi kuoleman tuokiolla,
h�n heilutti hattuaan:

�Vai kunnialla siis kaatuivat

eturinnassa rient�in he,
ja luutnanttiaan liki seurasivat?
Hurraa, sep� sukkela temppu,
nyt kuollaan herroiksi me!�

TORPAN TYTT�

Ja p�iv� iltaan kallistui jo, kes�iltaan vienoon,

valahti rusko vaimennut majoille, maille tienoon,
v�synyt p�iv�n vaivoista miesparvi vaeltaa,
ty�n tehty��n se riemuiten nyt kotiin palajaa.

Ty�n tehnyt, viljan kallihin se korjatuks on saanut,

vihollisjoukon rohkean on vanginnut tai kaannut.
Se l�htenyt ol' otteluun, kun loisti aamun koi,
kun voitto viimein saatihin, jo ilta varjon loi.

L�hell� kentt�� taistelun, tuon kest�v�n ja hurjan,

tiepuolessa sa t�llin n�it puol'aution ja kurjan.
Sen portahalla ��neti siin' istui neitonen,
siin' istui, katsoi rauhaisaa paluuta parven sen.

H�n katsoi, kuin ois etsinyt;--ken mietti neidon mielen?

Syvempi posken puna tuo kuin hohde l�nnen pielen.
Niin hiljaa istui, herkk�n�;--jos kuunnellut ois h�n,
kuin katsoi, kuullut oman ois syd�men sykkiv�n.

Mut joukko kulki kulkuaan, siin' yh� katse pysyi,

jokaiseen riviin, soturiin se kiinnittyi, se kysyi;
kysymys arka, kaihtava ja mykk� lenn�ht��,
hiljempi huokaustakin povesta hiipiv��.

Noin joukko kaikki sivuitse kun kulkeneeksi saapi,

jo loppuu rauha raukan tuon, jo rinta raukeaapi;
ei vaikeroi h�n, otsa vain se k�tt� vasten j��,
sulosti suurin kyynelin nyt kylpee poskip��.

�Mit' itket? Viel� tallella on toivo, huoles heit�,

oi, kuule ��nt� �itisi, ei suotta kyyneleit�;
h�n, jota �sken joukosta ei silm�s keksinyt,
h�n eloss' on, sua muisti h�n, ja siksi el�� nyt.

Sua muisti h�n, mua totteli, ei sy�ssyt vaaran suuhun;

sen viime neuvon kuiskasin, kun yhtyi joukkoon muuhun.
Ei mielens' ollut sotimaan, pakosta l�hti h�n,
pois meilt' ei kuolla tahtonut, ei riemult' el�m�n.�

Vavahti neito haaveista suruisan uneksinnan,

kuin iskenyt ois aavistus kautt' ik�v�iv�n rinnan;
ei viipynyt h�n, katsahti vain taiston kentt�� p�in,
ja l�hti hiljaa, hiipi pois, h�myksi h�il�ht�in.

Pois vieri hetki, toinenkin, y� joutui, taivaall' uivat

hopeina pilvet valkeat, vaan maat jo tummentuivat.
�H�n viipyy! Turha tuskas on, oi tyt�r, minne j��t!
T��ll' ennen aamun koittoa taas sulhosi jo n��t!�

Ja tyt�r tulee, hiljalleen h�n astuu �idin luokse,

ei en�� sulosilmist� nyt kyynelvirrat juokse,
mut kylm�n� kuin tuuli y�n k�tens� terveht��,
kuin taivaan pilvi valkea on vilu poskip��.

�Tee hauta mulle, �itini, jo p��ttyi p�iv�t multa;

paennut taistelua on tuo kurja sulho-kulta;
mua muisti vaan ja itse��n, sun mielt�s kuuli vaan,
ja petti toivot veljien ja isiens� maan.

Kun tuli muut, mut armas ei, niin kuolleheksi itkin,

p�in surmaa miesn� menneeksi, kuin meni kumppanitkin,
suruni oli suloinen, ei katkera kuin nyt,
tuhannen vuotta surra noin h�nt' oisin mielinyt.

Voi �iti, y�h�n pime��n hain kaatuneitten luota,

en n�hnyt kell��n muotoa ma tuttavaista tuota.
Nyt maailmassa viekkaassa en viihdy kauempaa,
kun kuollehiss' ei ollut h�n, ma toivon kuolemaa.�

SVEN TUUVA.
Sven Tuuvan is� kersantti ol' ollut aikoinaan,
jo kuului Kustaan sodassa h�n polveen harmajaan;
maatilkustansa niukan sai nyt leip�palasen,
last' ymp�rill� yhdeks�n, ja nuorin niist� Sven.

�ly� kuinka liiennyt lie �ij�lt' itselt��n

jaella lapsijoukolleen, ei tied� yksik��n;
mut liian paljon antanut lie vanhemmille kai,
kun poika viimesyntynyt vain rippehi� sai.

Sven Tuuva varttui kuitenkin, mies tuli harteva,

kuin orja raatoi pellolla ja kaatoi kaskea,
ol' iloisempi, n�yrempi kuin moni viisaskaan
ja teki, mit� teetettiin, p�in m�ntyyn kaikki vaan.

�Mi, Herran nimeen; poikani, sun perii hiljankaan?�

n�in ukko Tuuva useinkin jo hoki huolissaan.
Kun laulu tuo ei loppunut, Sven maltin menett��
ja itse k�ypi miettim��n, min kesti miehen p��.

Kun tuli Tuuva kersantti ja vanhaan virtehen

taas kerran lauloi: �Mik� mies sinusta tulee, Sven?�
niin aivan ukko �llistyi, kun poukahuttaa ties
Sven leve�st� leuastaan: �Ka, niin no, sotamies!�

Lopulta pilkka-katsehen kersantti-vaari loi:

�Vai sotamies, sa tolvana? Oh huuti, poika hoi!�
�Niin�, tuumi Sven, �min t��ll� teen, se kaikki kieroon vie,
ehk' eest' ei maan ja kuninkaan niin konsti kuolla lie.�

Tuost' ukko Tuuva h�mm�styi ja heltyi itkem��n;

Sven otti pussin selk�h�n, l�ks joukkoon l�himp��n.
Mies terve, mitan t�ytt�v�, ja muusta huoli viis,
h�n pestin v�keen Dunckerin sai tinkim�tt� siis.

Nyt tuli sotatemppuja Sven Tuuvan harjoittaa,

se omituist' ol' laatuaan ja n�hd� hupaisaa.
Korpraali huusi, hohotti, ja hohotti ja huus,
Sven todet, leikit v��nsi vain kuin itse totisuus.

Ol' uupumaton kyll�, jott' ei verran vet�j��,

h�n maata polki; t�misti ja heilui hiess� p��;
mut k��nn�st� kun k�skettiin, h�n pettyi ainiaan,
p�in oikeaan, p�in vasempaan, p�in vastoin aina vaan.

�Olalle pyssyn� oppi h�n, �jalalle pyssyn� tais,

�p�in pistin�, �kunniaa�, on kuin h�n kaiken oivaltais;
mut �kunniaa� kun huudettiin, h�n laski pistimen,
�jalalle pyssy� k�sky soi, olalle veikin Sven.

N�in tuli tuiki kuuluksi nyt Tuuva tempuistaan,

ja kaikki, miehet, p��llik�t, ne kummaa nauramaan;
Sven, vakaana h�n astui vain, ol' altis oppihin,
ja toivoi aikaa parempaa,--niin sota syttyikin.

Ol' l�sn� joukon l�ht� nyt, niin miehet miettim��n,

t�ysp�inen tokko Tuuva lie my�s my�t� p��sem��n.
H�n antoi heid�n haastella ja tyynn� tuumi vaan:
�Jos muiden kanss' en menn� saa, kai yksin menn� saan.�

No, pit�� pyssyn, rensselin sai h�nkin, mukamas,

sai renki olla leiriss�, sodassa sotilas;
Sven tappeli ja passasi ain' yht� toimessaan,
eik' ollut arka milloinkaan, jos hupsu toisinaan.

Paluuta tehtiin, kintereill' on ryss� joukkoineen,

pois jokivartta Sandels nyt vet�ytyi verkalleen.
Palasen matkaa eess�p�in veen poikki porras toi,
vain miest� parikymment� nyt sit� vartioi.

Tien korjuu n�ill� toimenaan, ja ty�ns� tehty��n

et��ll� taiston telmeest� he j�iv�t lep��m��n,
talosta eineeks ottivat, mink' irti saivat vaan;
Sven Tuuva my�t� oli my�s, h�n pantiin passaamaan.

Mut ilot j�i, kun t�rm�lt� nyt t�ytt� vauhtia

riens' adjutantti Sandelsin, hevonen vaahdossa:
�Jumalan t�hden, sillalle, aseihin!� huusi h�n,
�vihollisjoukon tiedet��n t�st' yli pyrkiv�n.�

P��miehelle h�n lis�si: �Te silta purkakaa,

jos voitte, muuten viimeiseen vereenne taistelkaa!
Jos ryss� p��see sel�n taa, niin meid�t hukka vei.
Avuksi itse kenraali jo rient��, huolta ei!�

H�n kiiti pois. Mut portaalle p��s tuskin vartio,

kun toisen rannan t�rm�ll' on plutoona ryss�in jo.
Se laajenee, se taajenee, se t�ht��, laukaisee,
jo suomalaista kahdeksan ens' liekki lakaisee.

Ei hyv� en�� viipy�, jokainen h�tk�ht��.

Uus ukkonen; ja j�ljelle vain viisi miest� j��.
�Kiv��ri k�teen, taaksep�in!�--jo kaikki uskoi sen;
Sven Tuuva yksin hairahtui ja laski pistimen.

My�s k��nn�ksess� h�mmentyi h�lt' aivan ees ja taa,

pois riensi muut, mut portaalle Sven poika porhaltaa.
H�n seisoo siin� j�ykk�n�, vakaana, vanhoillaan,
kaikille valmis neuvomaan parait' on temppujaan.

Eip' aikaakaan, kun osoittaa h�n niit� kyll� saa,

kun silta t�yteen ryssi� samassa tuoksahtaa.
Ne tuli p��lle tuiskunaan, mut niist� joka mies
sai oikeaan ja vasempaan, niin ett� tempun ties.

K�sill� t�t� karhua ei voitu kukistaa,

mies l�hin muiden luodilta h�nt' aina varjoaa;
mut ryss�in kiihtyy rohkeus, min toivo raukenee;
jo saapuu Sandels, n�kee tuon, kun Tuuva taistelee.

�Noin, poika uljas, juuri noin!� h�n huusi, �tullaan jo!

�l' yli p��st� piruja, viel' iske tuokio!
Noin suomalainen taistelee, kas siin� soturi!
Avuksi, pojat, joutukaa! Tuo meid�t pelasti.�

Jo n�ki ryss� rynn�k�n nyt tyhjiin rauenneen,

vihollisjoukko k��ntyi, pois vet�ytyi vitkalleen.
Taas tyynt' on, Sandels ratsultaan nous, astui sillan luo
ja kysyi, kussa �skeinen ol' ottelija tuo.

Sven Tuuvaa n�ytet��n. H�n on jo taiston taistellut

ja taistellut kuin mies, ja nyt on taisto tauonnut;
h�n n�ytti siihen nukkuneen levolle leikist��n,
vakaampi ei, mut vaaleamp' on paljon entist��n.

Ja Sandels silloin nukkujaa kumartui katsomaan,

ei tuntematon ollut tuo, vaan tuttu vanhastaan,
mut alla h�nen rintansa punoitti nurmi nyt,
ol' luoti k�ynyt syd�meen, jo veri ehtynyt.

�Se luoti tiesi maalinsa, on my�nnett�v� se�,

n�in kenraali nyt virkkoi vain, �ties enemm�n kuin me;
ei otsaan k�yd� huolinut, sen huonoks arvioi,
vaan sattui sankar-rintahan, jalomman valikoi.�

Ja sanat n�� ne kiert�m��n j�i v�en keskuuteen,

ja kaikki katsoi Sandelsin niin oikein sanoneen.
�N��t Tuuvan mieli kyll�kin ol' lyhyt mittojaan;
p�� huono oli�, arveltiin, �mut syd�n paikallaan.�

VON KONOW JA H�NEN KORPRAALINSA.

�Loasta arvoon, ken sinut nosti, ken

vain vuoks sun kulmakaartesi tummuuden,
sun auttoi saamaan paikan ja palkankin,
vaan sotamiehen virkahan korpraalin?

Ja kenen rinnall' ottelit aina n�in

kuin vertainen ja kumppani vierekk�in,
ja miehuuttas ken kiitteli, mink� voi?�
Brask-korpraalille Konowin saarna soi.

�Nyt k�yt�ksest�s ainainen kanne k�y,

sinusta mik� p�pp� nyt p�yhist�y;
sa keskell' ammunnan sotamiest� ly�t
ja mahtavasti m�lli� kahta sy�t!�

Brask saarnaa kuulla jurrotti majurin:

�Niin, korpraaliksi tyhj�st� korkenin,
vaan virkaan siihen mun vaka miehuus vei;
vert' oli, mist� nousin, mut lokaa ei.

Jos ly�nkin joskus, niin mik� kumma se?

Ma teen kuin moni muukin, ma teen kuin te;
ja vaikka yksin ly�k��, niin lellity�n
ma heit�n hellemmille ja my�skin ty�n.

Tuon vieruskumppanuuteni kunniaks

on kaikkein n�hden m�lli� mulla kaks;
vaan laiha jos se kunnia teist� ois,
voin toisen m�llin poskesta heitt�� pois.�
Ja Braskiin Konow silm�ns� terist��:
�Mies oiva, mutta saakelin sarvip��!
Sa vierimm�isn� vastakin seiso vaan,
on turva semmoisesta, kun tarvitaan.�

Taas alkoi taisto; j��k�rijoukollaan

von Konow mets��n tunki, Brask mukanaan;
korpraali kulki jylh�n�, majuri,
h�n huuli lerpass' ampui ja kiroili.

Jo nelj� tiimaa noin oli noituillut,

mut seikka siit��n muuksi ei muuttunut.
H�n tiell��n kaatuneen n�ki jonkun vaan,
puu puulta ryss� pois veti joukkojaan.

�Hiis vie�, h�n �rjyi, �ei suju ensink��n,

kyll' lent�� kuoret m�nnyist�, sen m� n��n,
vaan ryss� puitten suojassa p��see pois,
te t�ht��tte, kuin silmi� teill' ei ois.�

Tuon virkkaa tuskin ehti h�n viiksist��n,

kun kieppui Braskin puustista kellell��n;
kas siin� vastausta jo liioinkin,
moist' ei ois luullut tohtivan korpraalin.

K�y miekkaan, kimpoo p�in vihankalvas mies:

�Mit' uskallat, sa ry�k�le? Herrankies!
Nyt luines, nahkoines piru otti sun,
Ly�t p��llysmiest� keskell� ottelun!�

Mut Brask h�n seisoi tyynen� vanhallaan:

�Pid�tt�k��h�n pamppua hetki vaan,
siks ett� palkan tuolle ma maksaa voin,
jok' ampui kohti, juuri kun puustin soin.�

N�in virkkain Brask nyt t�ht�si pyssyll��n;

ja pensaan taakse, huomasi �kki��n
von Konow miehen kaatuvan parrakkaan
noin kaksikymment' askelta heist� vaan.

�Vai tuonko luoti vingahti korvissain,

kun kuuperruin, taas yst�v�t ollaan vain!
Sep' oli miehen konraus, totta vie,
ei unhoittuva multa, se koskaan lie.�

Brask Konowill' on vuosia viett�nyt,

siell' aina �ij�t yksiss� n�hd��n nyt:
he usein kuomat parhaat on p��ll� maan,
mut yht� usein joutuvat jupakkaan.

KUOLEVA SOTURI.

Lemulla oli verinen

jo p�iv� p��ttynyt,
ja kaatuneitten viimeinen
valitus viihtynyt;
maat tummui, tummui vetten vy�,
kuin hauta hiljainen ol' y�.

Veen vierelle, mi taistelon

kuvasti taannoisen,
soturi vanha j��nyt on,
Suursaaren aikuinen,
p�� k�tt� vasten, kalmaiset
jo kasvot, veret vierrehet.

H�lt' yst�v� ei yksik��n

j��hyv�issanaa saa,
maa, jota kastoi verell��n,
ei ollut synnyinmaa;
kotonsa Volgan ��rell' on,
t��ll' on h�n vieras suomaton.

Vain joskus silm�n sammuvan

h�n vaivoin kohottaa;
mies nuori samaan santahan,
l�helle kuolevaa,
on kylmennyt jo; tuohon j��
se tuijottain, ei muuta n��.

Kun luodit l�i, kun sota soi,

maa huurtui hurmehin,
niin vihan miekka salamoi
k�dess� kummankin.
Nyt nuoren miel' ei taistohon,
nyt suopi vanhus sovinnon.

Mut yh� kulkee hetket y�n,--

mist' airon loiske tuo?
Kuu tanterelle verity�n
jo paistehensa luo:
vesill� yksin neito sous,
jo rantaan ehti, maihin nous.

Miks, aave rauhaton, sa sait

luo tuonen niittomaan?
K�y ruumis ruumiilta h�n vait
ja kyynelehtii vaan.
Vait k�y kuin varjo,--valvahtui
jo vanhus, katsoi, kummeksui.

Mut vaellusta seuraten

ain' yh� hellemmin
hymyili silm� suruinen
ja miettiv�isemmin;
jo syd�n aavistanut lie,
mihink� kulki neidon tie.

H�n vartoi: tytt� l�heni,

kuin kutsun kuullut ois,
niin suoraan, varmaan, ��neti,
kuin henki h�nt� tois.
Jo saapui valaistessa kuun
jo sattui katse kaivattuun.
H�n n�ki, nimen ��nsi,--suu
ei vastausta suo;
sylihin vieno viskautuu,--
ei sulje syli tuo;
l�v�isty rinta elvy ei,
vait kaikk' on, kaiken kalma vei.

Yks silloin kyynel pisaroi

jo silm��n sotilaan,
yks sana huuliltansa soi,
y�n ymm�rt�m� vaan.
H�n nousi, astui askelen
ja kuoli neidon etehen.

Tuon sanan tulkita ken voi,

min siin� virkkoi mies?
Suruisa katse, min h�n loi,
ja kyynel mit� ties?
Ja neidon luo kun p��sty��n
h�n kuoli, mit� miettik��n?

Oliko tunnon tuskaisen

se viime tunnustus,
syd�nt� etsi syd�men
sovintohuokaus?
Suriko ett� p��ll� maan
vain sorretaan ja sorrutaan?

Toi h�net tuima vainotie,

meit' iski miekka tuo;
mut unhoita, mit' ollut lie,
vain veljesk�tt� suo!
Eloa koskee koston lait,
mut haudalla on vaino vait.

OTTO VON FIEANDT.

Ristiinasta oli mies,

Otto Fieandt, h�np� ties
muille k�skyj�ns� antaa,
vesa vanhin veljeskantaa.

Sodass' oli tosiaan

everstluutnantti h�n vaan,
armeijass' ois olla suotu,
jos ol' luonto toisin luotu.

Vaan h�n piti oman p��n,

j�yr�s omaa j�lke��n,
k�skyyn k��ntynyt ei toisen,
sai siis joukon erikoisen.

Ent� n�k�: asunaan

harmaa haaratakki vaan,
tehty kotikankahista,
villat kotilampahista.

Taaton lakki laellaan

kiilsi pitk�� pitoaan:
t�lle j�i, kun Lappeen nurmeen
taatontaatto vuoti hurmeen.

Lyhyt, v�lj� talvis�in

tuohon lammasturkki--n�in,
pikisauma-saappahassa
ruodun eess' on satulassa.

Eip' ois urhon n�k�inen

kansan n�hd� nykyisen;
aika toinen, toinen tunto,
syvemm�ll� pilli kunto.

Miekka suotta vy�ll� vaan;

tokko laukaustakaan
sodass' ampui, taivas tiet��;
ep�ell� seikkaa siet��.

Ruudit, raudat, lyijyt, ne

huoleks j�iv�t miehille;
ne, ne lauloi, h�np� soitti,
ruoska kourass' ukko voitti.

Sill� sivalteli vaan

eest� kuninkaan ja maan,
niinkuin tammi vankkumatta,
urakassa uupumatta.

Kest�� vaikka p�iv�n tais,

huoli viis, ken voiton sais,
tappelun vain tahtoi voimaan,
siihen ruoska valmis soimaan.

Kiireeseen ei Suomen mies

ole luotu, sen h�n ties,
vauhtia siis auttaa koitti,
miehuutt' ei, vaan tapaa moitti.

Piippu piti olla vaan,

muuten hyv' ei ollutkaan;
sauhu suussa voimin kaikin
ruhtoi, vaikka selk��n saikin.

Kesken parhaan kahakan

pisti uuden tupakan,
l�hin mies sai viiv�hdell�,
tulta h�lle viritell�.

Joukkoonsa taas enn�tt�in,

veress' ylt�, hiess� p�in,
seisoi ruoskahansa k�yden,
kiskoi tuprun keuhkont�yden.

Rivit reilaan, pistin p�in!

Leikkiin tuimimpahan n�in
rynnisti jo roimalaillaan,
oli mies kuin kotimaillaan.

Haastoi vahvaa suomeaan,

huusi niinkuin niitullaan,
kiitti, moitti, toimen mukaan,
tollistaa ei saanut kukaan.

Hyv' ei silloin ollutkaan

vihollisten, sanotaan;
siin' ol' ukko lemmonlainen,
muulloin varsin moukkamainen.

Noin h�n viimein joukkoineen,

piippuineen ja takkeineen
tapeltuaan raivoisasti
saapui Karstulahan asti.

Toivo Suomen sotijain

joukko t�� ol' en�� vain
miest� tuhatkunta kohti
Vlastov kolme vertaa johti.

Leikki oiva odottaa,

Fieandt ottaa tupakkaa,
ruoskaa saapaskorkoon koittaa,
rynt��m�h�n menn� soittaa.

Tiimaa kuusitoista kai

kesti, viimein saunan sai;
pako p��tyi p��ksi leikin,
piru kaikki vei kuin veikin.

Silloin, niinp� tiedet��n,

en�� ei h�n ly�nytk��n,
hatun painoi alemmaksi,
muuttui muita lauhemmaksi.

M�tt�seen noin ratsasti,

satulaansa tuijotti,
k�den pisti rintapieleen,
muistunut ei piippu mieleen.

Mit� siin� miettik��n,

sit' ei tultu tiet�m��n,
yksin neuvotella mahtoi,
v�ki kulki, kuinka tahtoi.

Lintulahteen tultuaan
olkikuvon pyysi vaan,
unta vaivoistansa halaa,
suu ei maista ruoan palaa.

N�in h�n p��tti p�iv�n t��n;

hieman lev�hdetty��n
aamull' oli, kolmen mailla,
kohennut jo koko lailla.
Taas h�ll' entinen on p��,
ovest' ulos tirkist��,
katse karski taas kuin rauta,
luimistaikse silm�lauta.

Maistoi taskumatistaan,
noitui nuorta veikkoaan,
joell' antoi puustin heti,
Perhossa jo sauhut veti.

Kuinka liekin kaikkiaan:

sodass' ase tarvitaan,
vaan ei puoliansa vailla
sota Fieandtinkaan lailla.

Miehet nytkin lausuvat,

vaivojaan kun muistavat,
p��-armeijan taantumusta,
kotimaansa kukistusta:

�Toisin loppu olla vois,

kenraali jos saatu ois,
jok' ois aikaa arvioinut,
tappelussa tupakoinut.�

SANDELS.

Sandels, h�n Partalass' eineell��n

juur' istuu, huoleti sy�:
�Taas yhteen Virralla isket��n,
heti kello kun yksi ly�.
Olen teid�t t�nne m� pyyt�nyt.--
Pala lohta, pastori, nyt!

Mua saatte seurata p�iv�n t��n,

min� pyyd�n ja vaadin sen:
te seudun tunnette tyystimp��n,
ja ma tietoja tarvitsen.
Ei vaaraa! Verta ei haistetakaan.--
Margootako kaataa saan?

Tutshkov sanan suopean suo, jott' ois

loma t�� jo loppuva taas.
No, mut sy�k��! Oh, kastinta! Paasto pois!
Ajo eess� on, katsokaas.
T�ss' ottaa t�ytyvi, mink� sai,--
madeiraa? Sallitte kai?�

Sana nyt, sana kiiru nyt saatettiin:

�V�lirauha rikkunut on;
etuvartion johti jo pois Brusin,
ja silta on purkamaton.
Kakstoista on kello, ja kesken ty�,
mut ryss�in jo yks se ly�.�
Sandels, h�n makean maistua suo,
ei tuost' ole tuonaankaan.
�Pala hanhea, pastori! Hyytel� tuo
se on herkkua kerrassaan.
Taas Dolgoruki se touhuaa;
h�nen maljansa! Maistakaa!�

�Min viestin siis�, sanantuoja n�in,

�kenraali, m� vied� saan?�
�Ett' onhan Fahlanderin patterit p�in,
ja silta on kaita, vaan.
H�n tunnin, puolisen kest�� saa.--
V�h�n, pastori, vasikkaa!�

Sanantuoja l�ks. Oli tuokio. Taas

joku saapuu: leimuna tuo
h�net ratsu, h�n harppauksella on maass',
on portaill', on noussut jo nuo;
luutnantti nuor', uros nuhteeton,
adjutantti se Sandelsin on.

Saliss' on jo h�n, s�ihkyvi katsanto,

tyk� p��llik�n h�ll� on tie:
�Kenraali, virrannut vert' on jo,
joka tuokio verta vie.
V�ki uljas on kyll�, mut uljaamp' ois,
jos p��llik�n n�hd� se vois.�

Sandels, h�n tuumivan katseen loi:

�Kah, kuuma kuin uunin paasi
Ajo uuvutti kai, n�l�n teille toi,
lepo pieni, niin jaksatte taas!
N�l�n muistaa saa, janon my�s. Kas n�in,
siis ryyppyk� allep�in?�

Luutnantti viipyi: �On tuima ty�

meill' eess�, ne sillan jo saa,
pataljoonan ne Kauppilan kimppuun ly�,
etujoukkomme karkoittaa,
kaikk' on nurinp�in, v�ki neuvoton;
mik' ohje, mi k�skynne on?�

�Luutnantti p�yt��n ett' istahtaa

ihan rauhassa ruokain luo
ja lautaset kutsuu, ja kun ne saa,
niin sy�, ja sy�ty� juo,
ja juotua viel�kin sy�, kas siin'
on ohjetta riitt�miin!�

Veri kuohahti nuori, kuin tulta lies

viha silm�st� liekehtii.
�Puhun, kenraali, suorin suin: joka mies
teit' ammoin jo halveksii.
Koko armeijalla on aatos se:
pahin pelkuri olette te.�

Vait Sandels j�i, putos kahveli pois,

jopa nauruun h�n purskahtaa.
�Hyv� herra, Sandelsko pelkuri ois?
Ohoo! Sep� perhanaa!
Bijou, jalo ratsuni, tuokaa, hoi!--
Nyt pastori j��d� voi.�

Jyly rannalla k�y, rae ly�, sota soi,

kuss' on Sandelsin vartiovy�.
Vedet, maat savu sankkahan pilvehen loi,
tult' iskevi pilven y�;
oli ilmassa kuin kumu ukkosen,
maa j�rkkyi hurmehinen.

V�ki Suomen vankkana seisoi siin',

ei vaaraa pelj�nnyt;
mut miehest� mieheen kuiskailtiin,
salanurkuna kuului nyt:
�H�n poissa on, taaskin h�n piiloon k�y,
kenraalia viel� ei n�y.�

Jopa n�htiin, jo saapui, jo vallilla on,

lipun vierehen seisahtuu;
vaka silm� on, otsakin varjoton,
jalo kantaa h�nt� Bijou.
H�n liikahda ei, n�k�putkellaan
sotatannerta tarkkaa vaan.

Ja h�n kauas loistavi ratsultaan,

tuhat kaasi, ken h�net kaas,
ja kahta tuimemmin tuiskuamaan
tykit vastaisen rannan taas;
soi luotien vinkuna ymp�ri p��n,
ei muuta h�n ilmett�k��n.

Ja uljas Fahlander jo rient�� luo,

etuvallille ratsastaa:
�Alas, kenraali, teihin on p�in tuli tuo,
alas, henkenne varjelkaa!�
�Alas, kenraali, turma se kaikkien ois!�
v�ki myrskysi, �vallilta pois!�

Sandels, h�n liiku ei paikaltaan,

sanan lausuu: �Pelkoko lie
v�en tuon, mit� hiitt� se kirkuukaan?
Se jos horjuu, sen hukka vie.
No, valmiiks siis! Ken koitti, se ties!
Heti luonamme on vihamies.�

Tuhatm��r�� miest' oli torjunut

tuo Kauppilan parvi pien',
oli urhokkaasti se taistellut,
n�ki neuvoksi nyt pakotien,
tuli patterin luo, sivu siit�kin
se jo riens' ohi kenraalin.

H�n on siin' yh�, ylv�s, liikkumaton,

ei siirry h�n paikaltaan,
vaka silm� ja varjoton otsakin on,
ja h�n loistavi ratsullaan,
ja h�n joukkoa silm��, mi rynnist�in
h�nen tultaan t�rm�si p�in.

Se jo vy�ryy luo, liki tunkeutuu,

h�n ei vaarasta mill��nk��n;
yh� surma on t�hd�tty p�in tuhatsuu,
h�n siit� ei tiet�vin��n;
h�n vartoo, h�n katsovi kelloaan
kuin parhaassa rauhassaan.

Jopa hetki se l�i, jota vartosi h�n,

ja h�n riensi Fahlanderin luo
�Rivit onko nyt valmis se s�rkem�h�n,
kuten ennenkin, v�ki tuo?
M� p�yhkeill� ryssien annoin. Haa,
kuin mies, ne nyt raivatkaa.�

Sana tuo, sep� riitti, ei tarpeen muu,

v�ki riemunsa ilmoille huus;
p�in ryssi� korskia viskautuu
nyt urhoja sataa kuus;
rivi rivilt� laastihin lauman nuo,
loput sortuivat sillan luo.

Sandels, h�n luo v�en voitollisen

tuli rantahan ratsullaan.
Ohi joukkojen lens' ori valkoinen
veripurppura-hohteessaan,
ja nyt kenraali tervehti tenhoutuin
sotarintaansa riemusuin.

Ja hiipiv� nurku on hiljennyt,

salakuiske ei en�� soi,
ilo ilmoille myrskyn� puhkesi nyt
ja se h�lle kiitosta toi;
hurraa tuhat��ninen raikahtaa:
�Kenraalimme uljas, hurraa!�

KAKSI RAKUUNAA.

Toinen oli Stool ja toinen

Luoti heist� nimelt��n,
yht� vahvat, yhdenmoinen
miehuus mieless��n,
saman Saimaan rantamalla
yhdess' ylenneet,
saman kurkihirren alla
kuomat kiistelleet.

Rakuunoiksi sitten saivat

saman p�iv�n enn�tt�in;
veljin� he vaarat, vaivat
kesti vierekk�in;
eip� j��nyt heilt� viel�
vanha kiista pois,
kilpasivat sotatiell�,
kumpi uljaamp' ois.

Miehuudesta joukossansa
olivat he mainitut,
siin� heit' ei voittavansa
kenk��n kerskunut.
Kumpainenkin korpraaliksi
kohta tehtihin,
mutta yht� riitaisiksi
j�iv�t sittenkin.

Viel' ei virkaan-nousijoilta
taannut vanha kilpa t��,
toinen toist' ei ansioilta
j�ljemm�ksi j��.
Tasan kumpaisenkin kulki
taival kunniaan,
Luodin' kun soi nimi julki,
Stoolkin mainitaan.

Jopa toisen puolle h�ilyi

viimein onnen vaakapuu;
Luoti vammatonna s�ilyi.
Stool h�n haavoittuu.
Hoitolassa sai nyt heikko
maata tuskissaan,
sinne j�i, kun soti veikko,
jouten virumaan.

Monta kuuta kurjaa siell�

viimein viett�neeksi saa,
parvehensa urhomiell�
taas h�n palajaa;
vaan jo parven paras kohtaa
monta vertoinaan,
Luoti-veikollapa hohtaa
merkki rinnassaan.

Stool h�n n�kee yst�v�ns�

onnen uuden, mainion;
mit� tuntee mieless�ns�,
siit� vaiti on,
sit' ei sanat, silm�ykset
silloin ilmaisseet.--
Nyt ol' yhdess' yst�vykset
p�iv�n retkeilleet.

Kylliks oli partioita

k�yty, aik' on k��nty�.
Tomu tuiskuu, kasakoita,
n�kyy �kki�.
Luoti lausui: �K��nny, niit�
viis on kaikkiaan.
Kahden emme, veikko, riit�,
suott' on vaara vaan!�

Stool h�n nauroi katkerasti:

�Oikein! Tyhm�� j��d� ois!
Veres s��styi t�h�n asti,
nyt se vuotaa vois.
Yksinkin ma koittaa voinen.
Mene! Tuon jo ties:
liian hyv' on leikkiin moinen
merkkirinta mies!�

Sen kun virkkoi, p�in sill' er��

korskasti jo kannustaa,
herist�en miekan ter��,
katsomatta taa.
Toinen vimmass' ett' on vihan,
siit' on huoleton,
j��k��n, tulkoon--yht� ihan
yltyneelle on.

Seisahtua ei h�n aio,

kohti h�ll' on kulku vaan;
maistaa h�lt� miekkaa sai jo
poika aromaan.
Nousi parku, pauke, koki
kostoon rynnist��
kumppanit, mut korkein toki
viel' on Stoolin p��.

Vaan on onnellakin raja,

voitto v�ist�� voittajaa,
ratsuinensa ratsastaja
kentt��n kellahtaa.
Taistelee, vaikk' ei se auta,
maassa viel� mies,
vaikka nelj�n peitsen rauta
h�lle turmaa ties.

Aukee suu jo tuiman surman,

j�ljell' on vain tuokio.
Kenp� en�� torjuu turman?
Siin' on Luoti jo!
Surmaajat h�n kohta suistaa
irti veikostaan;
ken nyt kaatunutta muistaa,
taas kun taistellaan?

Sortui nelj�st' yksi; Luoti

my�s sai haavan vuorostaan;
hetki hengen-kallis, vuoti
veri virtanaan;
k�sivarren voima voipuu,
toivoa ei n�y;
taaspa pystyyn Stool jo toipuu,
taisteluun taas k�y.

Pian loppu selvis sen nyt;

viel� virkkaa taru tuo,
illall' ett� Luoti mennyt
Sandelsin ol' luo.
Kourass' urho koristintaan
n�ytti: �My�nt�k��;
Stoolillekin raha rintaan,
taikka t�ss' on t��!�

HURTTI UKKO.

Nuotiolla puuttunut ei juttu,

miss� Hurtti vanhus istui vaan;
usein kertoi sodan, rauhan tuttu
y�h�n my�h��n muistojaan,
tulta piippuun yh� peukaloi,
sammuksiin jo taas sen tarinoi.

�Kolmas Kustaa oli mies�, h�n kiitti,

�Ryss�nmaankin rouvaa ylpe��
vastaan rynnisti, niin ett� riitti;
aika toinen, toinen t��;
kuninkaan ol' liekkiin tuttu tie,
marskikin nyt liian hyv� lie.

Kunnian ja velvoituksen teilt�

ellei herrat v�istyneet, niin ei
kuunaan oisi voitto mennyt meilt�;
petos h�lt� hengen vei.
Pahoin t��ll� palkka maksetaan,
s��li surmaa moisen kuninkaan.

Kuinka puhuikaan h�n ilman vihaa

kapinoitsijoille Anjalan!
Korpraal' Luoti hiljaa nyki hihaa:
'K��nn�nk�s jo kanuunan!'
'Malta', lauhasti h�n lausui vaan,
'eih�n h�t��; ensin katsotaan.'�

N�inp� vanhus leirivalkealla

laski laatuisasti juttujaan,
huurti hapsia jo i�n halla,
poski viel' on punassaan;
nuorempi ol' aikaan Kustavin,
tullut nyt ol' Oravaisihin.

Y�t� hongikossa synke�ss�

ennen taistelua vietettiin.
Unta harva sai, mut Hurtti t�ss�
varsin vaipui uinuksiin;
muulloin aina valppain valvontaan
ennen muita ehti nukkumaan.

Hetken iltaa vain ol' istuskellut

kylki honkaa vasten kyhj�tt�in,
tulta piippuun pannut, valitellut
sodan k�yv�n suohon p�in;
sanoi miettineens� mieless��n,
mill� saisi paon p��ttym��n.

N�inp� sanat sattui: �En�� suostu

en m� opittua oppimaan.
Kerran ennen pohjaan p�in on juostu,
juoksuss' ollaan uudestaan.
Pako--vain se kurja toivo j��,
lempo tiesi, miss� matkan p��.

Mutta aamull' alkaa asekiista,

tapa toinen silloin tulkohon!
Kuka tahtoo, olkoon ajoriista,
Hurtti kyll�n saanut on
h�vett�� jo h�nt� alkaa nyt,
ettei aikaa ennen v�synyt.

Ukon ei tee en�� mieli juosta,

h�np� keinon keksi vanhoillaan:
selvin p��sy p�lk�h�st� tuosta
seist� paikallansa vaan;
ken sen tempun oikein oivaltaa,
j�tt�� juoksemiset kaikki saa.�

Lausui, tyynn� rinnoillensa risti

k�sivarret, vaiti kallistui
hongan juureen, kohta raittihisti
siin� ukko uneksui,
nukkui, oiva temppu tiedossaan,
ettei pakeneisi milloinkaan.

Suomen joukko, taas kun joutui ilta,

viime taistons' oli taistellut,
voima mennyt Suomen sankarilta,
murheen aika alkanut;
niinkuin aallon murtaa rannan paas,
sotajoukko taap�in painui taas.

Kussa kulki, kuului haikeinta

tuskaa, huolta hukkuvaisen maan;
rauhaa saanut valvova ei rinta,
vanha Hurtti nukkui vaan;
rintamaan Kamenskin s�rkem��n
uros harmaa lepoon laski p��n.

Nukkui, kuin ois unhoittanut aivan

Kustaan p�iv�t, nukkui sike��n
siin� j�lkeen juoksun, vaaran, vaivan
kuin ei viime y�n�k��n,
nukkui, oiva temppu tiedossaan,
ettei pakeneisi milloinkaan.

KULNEV.

Kun iltaa viel' on hetkinen

ja huvitusta muisto suo,
niin Kulnevista juttelen,
lie sulle tuttu tuo.
Kas siin� oikein kansan mies,
h�n el�� ja h�n kuolla ties,
mies parhain, miss� taisteltiin
tai maljaa maisteltiin.

Y�t p�iv�t yh� taistella,

sit' ilonansa piti h�n
ja kaatumista kukkana,
vain sankar-el�m�n.
Mik' aseheksi sattuikaan,
yks kaikki, kunhan kaatui vaan,
jos miekka, piikki, pikari,
jos joi, jos otteli.

H�n harras my�s ol' lempim��n,

koht' iski silm�n impysiin;
tulesta tuskin p��sik��n,
jo tanssit tanssittiin.
Y�n sitten armasteltuaan
h�n keng�n riisui kullaltaan
ja viini� sen t�ynn� toi
ja l�ht�maljan joi.

Tuon muodon jospa n�hd� sait!

Monella viel� maassaan
on kuva, jottei mointa kait:
paljasta partaa vaan.
K�yt luo, ja parrakosta suu
jo nauraa, silm� seijastuu,
niin avoin, hertas, huoleton:
siin' ukko Kulnev on.

Mut vankempikin vaalistui,

kun Kulnev kohti rynt�si;
ken, hiukan hiitt� kammoksui,
my�s h�nt� h�tk�hti.
Jo n�k� j��ti selk�piin,
etteiv�t piikit, pyssyt niin,
sulompi h�ll� s�il�n suu
kuin haven musta muu.

Se muotonsa, kun ratsullaan,

koholla kalpa, kiiti p�in,
se my�s, kun malttoi toisinaan
majailla lev�ht�in,
kun Kulnev turkki-hartioin
talosta toiseen kulki noin
ja vierahaksi viiv�hti,
vain miss� miellytti.

Viel' �idit kertoo kauhuaan,

kun kursailutta Kulnev tuo
kuin surma tuli suorastaan
vain tuutulapsen luo;
mut jatkaa, �Suukon sille vain
h�n antoi, naurun naurahtain,
niin herttaisen kuin tuolla nyt,
jos kuvaa l�hestyt.�

Ol' oikealta pohjaltaan

maar Kulnev ukko kultainen;
h�n liioin joi, niin moititaan,
syy oli syd�men;
sen syd�men h�n my�t��n toi,
jos soti h�n, jos rauhan soi:
l�ks' suukot, surman salamat
sielt' yht� palavat.

Mont' urhoiss' oli Ven�j�n,

joist' aikakirjat tarinoi,
joist' eell� sodan syttym�n
jo maine tiedon toi.
Kamenski, Bagration, Barclay--
tulisen leikin tuta sai,
kun moiset rynnisti, sen ties
jokainen Suomen mies.

Mut Kulnevist' ei tiettyk��n,

t��ll' ennenkuin jo sota soi;
kuin myrsky merell' �kki��n
h�n tulla vihuroi,
h�n l�i kuin pilven salama,
niin arvaamaton, ankara,
ja n�ytti ensi ly�nnill��n,
mit' oli miehi��n.

Oteltu p�iv' on, uupunut

mies Suomen niinkuin ryss� my�s;
ilolla lepoon kallistui
ja luulet: loppui ty�s;
mut parhainta kun untas noin
n�it onnen, kullan kukkuroin,
�aseihin!� huutaa vartio,
ja siin' on Kulnev jo.

Tai ryss�in teit� kavahtain

k�y kuormasaatto laiskanty�,
parasta pahki miehet vain
sy�, juo, ja juo ja sy�;
mut kestin keskeenp�, yks kaks,
saa Kulnev kuokkavierahaks,
vain tomupilvi p�l�ht��,
p�in peitset v�l�ht��.

Jos miesn� miehet ratsuillaan

siin' uljahasti urakoi;
niin p��st� kyll� parrastaan
kemuissa ukko voi;
mut tuimat vain jos oltu ei,
niin h�n se viinat meilt� vei,
ja tulemaan Don-virran taa
pyys viinan velkojaa.

Ja sade, tuisku, p�iv�, y�

jos sattui, suvin, talvisin,
noin t�ys ol' aina, aina ty�
kujeista Kulnevin;
ja taistoon k�ydess' armeijain
maar tunnettiin, miss' iski vain
t�� aron poika' uhkap��,
et�inen veikko t��.

Mut ollut Suomen sotijoiss'

ei miest�, jok' ei mieless��n
pit�nyt Kulnevista ois
kuin sotaveljest��n.
Kun tutun naaman n�ytti vain
tuo kamu maasta kasakkain
niin Saimaan rannan kontion
suu ilon irvess' on.

Ja h�n my�s n�ki riemastuin

t��n kourat, usein kohdatut,
ja rynnisti, ett' oli kuin
ois vaivan maksanut.
Sit' ottelua n�hd� sies,
kun Kulnev sek� Suomen mies
noin v�kipainin painivat,
nuo vahvat molemmat.

H�lt' ammoin miekka herposi,

h�n kaatui taiston telmin��n,
mut maine maansa loistoksi
j�i j�lkeen el�m��n;
ja miss� vaan h�n mainitaan,
h�n sankariksi sanotaan;
oi kallis sana: �sankari�,
kun saat sen maaltasi!

Se miekka meille turmaa ties,

se peitsi syv��n pisti, vaan
on meillekin kuin oma mies
h�n rakas maineeltaan;
ei lippu niin, ei is�nmaa
voi veljeytt� vahvistaa,
kuin miesten kesken liiton ly�
yht' uljas miekanty�.

Siis hurraa Kulnev urholle,

et monta l�yt�� moista voi;
jos vuodattikin vertamme,
sen sota h�lle soi.
Jos oli meille vihamies,
no, senp� h�nkin meist� ties;
jos riemull' iski h�n kuin me,
pahoinko tehty se?

Vihattu olkoon raukka vain,

h�n j��k��n pilkkaan, h�pe��n,
mut el�k��n, ken uljas ain'
on ollut retkell��n.
Ken vain ol' oiva sotilas,
h�nell� hurraa riemukas,
kuin liekin s��tty elon tie,
lie vieras, veikko lie.
KUNINGAS.

Kuningas Kustaa Aadolf

h�n nousi salissaan,
lopetti hiljaisuuden
ja loihe lausumaan.
T�ll' er�� kolme h�ll�
ol' luku kuulijain:
Toll marski, kreivi Piper,
Karl Lagerbring, ne vain.

Ja kuningas nyt virkkoi,

vakaasti lausui n�in:
�Ei Suomen-armeijamme
k�y ees-, vaan taaksep�in.
Ei Klingspor toiveitamme
n�y t�ytt�� voivankaan,
on Viapori viety,
se poissa pylv�s maan.

Me ilmestyst� j��neet
olemme vartomaan,
mut arkkienkeli�
ei viel� kuulu vaan.
Sill' aikaa sodan melske
on siirtym�ss� luo;
se meille, kuninkaana,
totista huolta tuo.

Siis tehty p��t�ksemme

on kuninkaallinen,
ja aiomme nyt t�n��n
vakaasti t�ytt�� sen:
me Leijonamme asun
olemme tuottaneet,
nuo Narvan tanterella
vihityt tamineet.

Sun, kahdestoista Kaarle,

otamme kintahas,
osoittain olevamme
niin mies-kuin kuningas.
Me vy�tt�ymme miekkaan
tuon suuren urohon,
kuin h�nkin h�mm�stytt�in
maailman untelon.

Te, Piper, saatte toisen

k�temme kinnastaa,
ja, Lagerbring, te toista
niin my�s nyt palvelkaa.
Toll marski, maine, vanhuus,
ne teille kunnian
suo varrellemme vy�tt��
tuon, miekan voittoisan.�

Kuningas juhlallisna
siin' on kuin jumaluus,
asussaan kahdestoista
kuin astuis Kaarle uus.
H�n liian ylv�s hetkell'
on t�ll� puhumaan,
vain suurill' askeleilla
k�y valtasalissaan.

Sai kierron kiert�neeksi,

uus n�ky n�htihin:
h�n kintahat ja miekan
ojensi takaisin,
loi katseen, josta poissa
ol' leikki, muihin p�in,
taas hiljaisuuden p��tti,
suvaitsi virkkaa n�in:

�Saa Lagerbring nyt saattaa

armeijan tietohon,
ett' armoss' asu Kaarlen
meill' yll� ollut on.
Toll marski, kreivi Piper,
ma teid�t velvoitan
todistajiksi ty�lle
t��n hetken korkean.�

Ei tied� aikakirjat,
min verran muuttumaan
h�n ty�ll��n ylv�h�ll�
sai seikat Suomenmaan;
mut l�hin maailmansa
maar h�mm�styksen sai,
Toll marski, kreivi Piper,
Karl Lagerbring my�s kai.

SOTAMARSKI.

Rantsilassa riemu raikui,

leiriss' oli juhla suuri;
Siikajoen voiton viestin
saanut oli Cronstedt juuri.
Eri seurueissa juotiin
maljat maalle rakkahalle,
onnen ensi koittehelle,
kohonneelle kunnialle.

Kaks ol' everstluutnanttia,

Christiernin ja Lode, siell�,
sotavanhust' yht�rinnan,
valioita vaaran tiell�.
Vierell' uros yhdenverta
Aminoff p��n harmaan kantoi;
n�ille piiri nuorempia
p�yd�ss' arvopaikan antoi.

Maljat mielen kirvoitteli,

vapahasti juttu juoksi;
siin� kielt� kammitsoida
tarvinnut ei seuran vuoksi;
p��llik�iden viat kaikki
ilman vaaraa virkettihin,
mahtinimist' eell� muitten
marskin nimi mainittihin.

Aflecht, jolta joukon eess�

retken p��tti Revonlahti,
nauroi: �Malja Klingsporille!
Veljet, uus on h�ll� tahti;
hauska n�hd�, kuinka nyt on
kantava h�n pystyn nen�n;
halki Suomen juostuansa
tohti viimein tehd� ten�n.�

Cronstedtin nuor' adjutantti,

Reiher luutnantti, nyt pisti:
�Klingspor ten�n!--tuon ken kertoi,
pettyi vallan peevelisti.
Adlercreutz ja Hertzen poisti
h�pe�mme lailla miehen;
marski, hitto vie, kuin aina
matkusti jo tipotiehen.�

Furumarck sai sananvuoron:

�Kuninkaan on vika t�ss�:
Miksi h�nen armostansa
leikkiin p��s t�� pata�ss�?�
Ladau lausui �V��rin puolin
sin� marskin pontta pohdit:
sull' on syd�n, h�ll� vatsa,
sy�d� h�n, sa kuolla tohdit.�

Ehrnrooth virkkoi: �Muistakaamme,

miss' on noussut miehen t�hti;
maine ei sen opas olle,
makasiineista ken l�hti.
Klingspor-urhon ura loisti
muonakaartin kanslioissa,
kummako, jos onkin mieli
talrikeiss', ei taisteloissa!�

Tigerstedt, tuo Suomen poika,

joka Aflechtin sai arvan,
lausui, purren hammastansa,
alta synk�n kulmakarvan:
�Se on totta, h�n on vieras,
lapsi laakson muukalaisen,
h�n ei tunne tapojamme,
kielt' ei suumme suomalaisen;

mutta maamme h�n on n�hnyt,

n�hnyt Suomen saaret, salot,
kummuiltamme niinkuin mekin
tuhannet sen j�rvet jalot.
Syd�mett�, jumalatta
ihminen se, jok' ei saata
innostua saakka kuoloon
puoltamahan t�t� maata.�

Christiernin loi silm�n Lodeen:

�Kuules juonta nuorten jutun!
Klingspor taas se tarkenevi
alla tuiverruksen tutun.
Miekkosia me, jos vaikka
saamme veren, hengen antaa;
toista se kuin marski-paran
maineet matkallansa kantaa.�

Vanha Lode, j�ykk� herra,

vait ol' ollut, muut kun pohti;
suoraksi nyt ukko nousi,
punoittaen posket hohti,
lasin t�yden joi h�n pohjaan,
voimalla sen p�yt��n laukas,
hatun pisti kainaloonsa,
suuttuneena suunsa aukas:

�Pois ma joukostanne l�hden,

muille heit�n riemun moisen.
Klingsporia moititahan,
miss� tapaa toinen toisen.
Sotamarski, sotamarski,
haastamist' ei en�� muuta:
h�pe�, kun, urhot kehtaa
mokomasta piest� suuta.�

VIAPORI.

Taas luona takkavalkean

ma istuin illansuun
Stool-ukon kanssa, tapahan
jo ammoin totuttuun.
Juteltiin, pilaa laskettiin,
niin Viapori mainittiin.

Sen suotta virkoin vain, mut vait

jo leikki j�i: �Kenties
Ehrnsv�rdin saarilinnan sait
sa n�hd�, nuori mies,
se Pohjolan Gibraltar on!�
Stool alkoi synk�n muistelon.

�Graniittisilmin tarkastaa
se ��rt� ulappain,
sen Kustaanmiekka kohoaa
ja uhkaa: 'Tules, vain!'
Ei ly�m��n liiku miekka t��,
se murskaa, kun se v�lk�ht��.

�l' uhmin saavu saaren luo,

kun vaino vallitsee,
kun meren kuningatar tuo
vihasta synkkenee:
tuhansin kidoin kuolemaa
kanuunat sielt� karjahtaa.

Ajettu pohjan ��rihin

jo oli Suomen mies,
mut toivo viittoi viel�kin,
ja hehkui innon lies.
Viel' uskoit, turma torjutaan,
kun Viapori meill' on vaan.

Ei silm��, jok' ei salamois,

kun kuului nimi t��,
pois haihtui nurku, huoli pois,
pois puute, pakkass��.
Taas Suomen karhu rynn�k�i,
ravisti k�mment� ja l�i.

Useinpa urhon harmajan

et��ll� kodistaan
tuon nimen kuulin lausuvan
y�n hangell' istuissaan;
viluhun l�mmint� se loi,
se kodin, kaiken h�lle soi.

Mut etel�st� kummia

k�y huhu kuiskimaan,
h�v�isty asekunnia,
maanpetos mainitaan;
se kaikkialla her�tt��
vain ylenkatsett' ylpe��.

I�ti p�iv� muistetaan,

mi tuotti todeks sen,
kun iski tieto tullessaan
kuin jylh� ukkonen:
on mennyt viime toivo maan,
on Pohja vailla porttiaan.

Merenk� aalto ahmaissut

sen oli pohjaton,
salama taivaan murskannut
sen kantakallion?
Sen valleilta mi miehet vei?
Kysyttiin,--vastausta ei.

Vaan moni j�yh� rinta nyt

pakahtui huokaamaan,
ja silm�, harvoin vettynyt,
se uhkui virtanaan;
ol' is�nmaa nyt vainaja,
me itkimme sen haudalla.

Oi elo! Mies, ken syyn� sen

ol' itkun kuohuntaan,
jaloimman sankarseppelen
sai kerran kunnoltaan:
h�n Ruotsinsalmen voittohon
vei kerran Ruotsin laivaston.

Mut vaikka maailmat h�n ois

valaissut miekallaan;
vaikk' auringot se varjoon lois,
h�nt' ylenkatsotaan.
Se palkka petturilla on
Ehrnsv�rdin hautakallion.

Sua runot vieht��, nuori mies,

ja muistot, muinaisuus,
n�� kertomani kenp�ties
suo langan lauleluus;
tuo silloin julki musta ty�,
mut nimen peitt�k�h�n y�.

Suvusta vait! Ei tulla saa

se samaan tuomioon.
Ei muita, yksin rikkojaa
h�pe� kohdatkoon.
Maanpetturill' ei olla saa,
ei juurt', ei last', ei vanhempaa.

Vain virka: kalpa kavala

tukena Suomenmaan,
h�v�istys, kammo, kuolema,
kirous, patto vaan--
niin nimi kurjan olkohon,
se keve�mpi kuulla on.

Kaikk' ota haudan synkeys

ja tuskat el�m�n,
tee niist� h�lle nimitys:
surua v�hemm�n
se tuo, kuin mihin tahran l�i
se mies, ken Sveanlinnan m�i.�

D�BELN JUUTTAALLA.

Rovasti lausui: �Hukass' on, sen huomaan,

jos kuolee noin, tuo D�beln uskoton.
Ma tulen h�lle neuvon, lohdun tuomaan,
ja h�n, h�n hiljaa kuulee tuokion,
jo karkaa rynt�illeen, jo kuohuu sappi,
'hoi renki', huutaa, 'tiehens' aja, pappi,
ja laita, ettei t��ll� suunsa soi!'
Tuo puhett' onko sen, ken kuoloon astuu?
mutt' onnestaan h�ll' olkoon oma vastuu,
ma tein, mink' ihminen ja pappi voi.�

Noin, atrioiden p�yd�n runsaan ruokaa,

rovasti haastaa mahtavuudessaan,
h�n haastaa noin ja huolekkaasti huokaa
ja palan viel� viilt�� paististaan.
Mut tuskavuoteellansa D�beln hiutuu,
tulessa silm� hehkuu, rinta riutuu,
ja poski hohtaa kuumepurppuroin.
P�in pohjaa juur' ol' ollut joukon retki,
kaks y�t�, p�iv��, k�yty joka hetki,
h�n itse Joensuuhun tullut noin.

H�n tunsi polttavaista tulta suonen

mut polttavampaa viel� mieless��n,
ja, tuska, tuimempi kuin tuska tuonen,
syv�ll� hehkui h�nen silm�ss��n.
H�n laski joka tuokion, mi kiiti,
h�n kuunteli, h�n vartoi, katse liiti
lepoa vailla yh� oveen p�in.
Mies nuori, vakaa muodoltaan, sen avaa,
luo kenraalin k�y, kohti sairaslavaa,
ja D�beln vieraallensa virkkaa n�in:

�On, tohtor', usko moni turha kaava,

ja vapaauskojiin m� kuulun kai,
mut luotan l��k�riin, t�� otsan haava
ja yst�v� Bjerk�n sen aikaan sai.
Siks olen niellyt nesteet, juomat juonut,
kuin lapsi kuuliaisna maannut, suonut
tuon patterinne p�yt�� koristaa.
Lait teille, tied�n sen, ne tiede laatii;
mut p�iviksi jos t�h�n mun ne vaatii,
m� sanon: niinkuin mies ne rikkokaa!

M� tahdon nousta, p��st� taudin alta,

mun t�ytyy, vaikka takaa kuoleman!
Tuon kuuletteko, jyskeen Juuttahalta?
Siell' arpa lankee Suomen armeijan.
Jos siell' en vaaraan vapahdusta hanki,
niin taittuu tie, niin Adlercreutz on vanki--
kuin k�y sun sitten, v�ki urhoinen?
Ei, tohtor', ei, te tietk�� annos antaa,
mi nyt mun nostaa, vaikka tuskan kantaa
saan huomenna ma kymmenkertaisen!�

Mies nuori synkistyyi kuulemastaan,

vaan jalot kasvot, kohta selkenee;
h�n k�den tyynn� laskee p�yt�� vastaan
ja tyyten tyhj�ksi sen pyyhk�isee.
�Nyt, kenraali, ei estett' ole n�iss�!�
Ja puna kirkkahampi poskip�iss�
nous D�beln, vaikka polvin horjuvin:
�Nuor' yst�v�ni, kiitos, veljen syli!
te mua ymm�rsitte muitten yli;
olette mies, niin olen min�kin.�

On laannut jyske,--kuolon viljankorjuu

jo Juuttahalla ensi touon vei,
ja Suomen joukko murtuneena horjuu,
on valmis kuoloon, mutta voittoon ei.
Vain ensi rynn�k�n sen ryhti taittoi,
mutt' uuteen, kaikki murskatakseen, laittoi
jo Kosatshkovski sotalaumojaan.
On kolkko hiljaisuus kuin ukkoss��ll�,
kun vaara, �sken, paennut, p��n p��ll�
takaa salamoineen uhkaa uudestaan.

Nuo t�hteet monen kalliin voiton tielt�,

rivimme harvat, ken ne koota vois?
Uljuutta, kullan-uskollist' on mielt�,
vaan pois j�i itse j�rjest�j�, pois.
H�n, vaaroissamme kirkkain toivon t�hti,
mies, jonka johdoss' urhot Porin l�hti
satahan verileikkiin ihanaan,
ei my�t� ois, kun viime koitos kohtaa,
urosten tyynen kuoloon-k�ynnin johtaa,
ei h�n, mut sattumus nyt saisi vaan.

Ei j�� se unhoon, seisoithan sa siell�,

sa usein n�hty, riehuss' ottelon,
sa riemu sille synnyinmaalle viel�,
mi vaiheitas, Eek uljas, surrut on!
Kuin jalot kumppanis, sa kyll� tarmoin
voit taistella, vaan johtaa neuvoin varmoin,
sen neron sairas yksin omistaa.
Vait olet, valmis vaihtoon iskuin uutten,
Gr�nhagen miettii, kylm� on von Kothen,
Schantz �rjyy vaan, ja Konow kiroaa.

Vait! Kuule! Kunnahalla hurraa kulki.

Mies ratsain l�hestyy. Ken, ken se on?
Mik' ��nten myrsky! Miksi riemu julki
mies miehelt� nyt raikuu rajaton?
Se t�ytt�� vuoret, vainiot ja loukot
se kasvaa, paisuu, nielee sotajoukot
ja vy�ryn lailla rynt�� laaksohon.
Haa, h�n on tullut, joutui johtajanne,
mies pienokainen, otsallansa vanne,
se jalo, uljas, armas kenraal' on!

Vaan hiljaa! Kuule! K�skem��n jo ryhtyy

nyt taiston pirstomaa h�n joukkoaan,
luo ratsastaa, ja ruotu ruotuun yhtyy,
uus uhka syttyy sotarintamaan.
Aseissa miest� v�lkkyy sein� sankka,
taas joukko musta, ryysyinen on vankka,
on valmis, j�rjestynyt, hirmuinen.
Ei en�� kamppaella vain ja kuolla,
ei, voittaa mieli v�ell' on nyt tuolla,
nyt toinen henki t�ytt�nyt on sen.

Vaan D�beln joukkons' esirintaa pitkin,

taas rohkaistun ja vahvan, ratsastaa,
sen kaikki ruodut, rivit, soturitkin
ter�v� silm� tutkii, katsastaa.
Sen Suomen mies kuin Ruotsin n�hd� voipi,
ett' aatos suuria h�ll' askaroipi,
ol' ilme miettiv�mpi muulloistaan,
mut kovin lauha my�s, ja usein uroon
myh�hti tuima suu, kun kehen juroon
h�n katsoi arpip��h�n tuttavaan.
On, Kothen, joukossas korpraali moinen,
numero seitsem�s, Standaar. H�ll' on
jalassa saapasruoju, jalka toinen
on veriss� ja aivan verhoton.
Pys�htyi D�beln sill� kohtaa heti,
vei k�den otsaan, kulman ryppyyn veti,
asua urhon harmaan katsoi vait.
�Olithan�, virkkoi viimein, �kera ty�ss�,
Lapuall' olit, Kauhajoella my�s s�,
t�m�nk� palkan voitoistamme sait?�

�Kenraali�, n�inp� vastasi nyt ukko,

�on oma antamanne pyssy t��.
Viel' ehyt piippu on, ly� tulta lukko
kuin ennenkin, ei tarvis enemp��.
Ken moittis, ett' on kehno mulla puku?
Kun on kuin muut, niin huonommaks ei huku,
ja miest' ei takki tee, ma luulisin.
Jos keng�ss� tai ilman, v�h�t tuosta;
vain taatkaa, ett� seist� saa, ei juosta,
niin jalka jaksaa saappahattakin.�

Ja vaiti vanhukselle hattuansa

kohotti D�beln, kunniata soi.
Luo Brakelin nyt riensi ratsullansa,
Larm rumpaliin h�n siell� silm�n loi.
Ol' ukko tuttu Kustaan sodast' asti,
nyt k�si vanha liikkui kankeasti,
k�y p�rrytys t�in tuskin h�lt� p�in,
h�n paraadeissa harvoin n�htiin my�t�,
siell' aina, miss� tehtiin verity�t�.
H�nelle kenraali nyt lausui n�in:

�Jo etk� uuvu virkas urakassa,

t��ll' eik�, veikko, miest� nuorempaa?
Siin' aamust' asti seisot puutumassa,
et liikkumaan nyt palikoitas saa.�
Sen kuuli uros mielin puolikarsain:
�Kenraali, toist' on vanhan, toista varsain,
eik' en�� k�y kuin poikasilta ty�;
mut katsominen miest' on k�tten voimaan!
Kuin Armfelt huutakaa: 'Mars, rummut soimaan!'
ja harvaan Larm, mut hartahasti ly�.�

Hymyillen sankar Lapuan l�i k�tt�

uroolle aikuiselle Armfeltin.
Joelle siit� riensi viipym�tt�
luo vapaajoukon Gyllenb�gelin.
Nyt nuorukaisen, auralt' �sken tuodun,
h�n keksi kalvakan ja eess� ruodun
huus ratsultansa ��nin ankaroin:
�Ken olet, moukka? Virka, mist� huollaan?
Viel' etk� tied�, kuinka miesn� kuollaan?
Sua vavistaako, valju raukka, noin?�

Mies nuori rivist' astui, nuttur��syn

avasi harmajan, ja alta sen
nyt paistoi haava, estym�tt� p��syn
povesta pursui virta punainen.
�Kenraali, taannoin taistoss' osui luoti.
Kenties jo haava liioin verta vuoti,
punattomaksi posken kelment�in.
Mut viel� urhoin kera k�yd� voinen,
maass' olin jo, mut koittaa koitos toinen
mun suokaa, elvyin taas, kun teid�t n�in.�

Jo kostui silm� D�belnin ja loisti:

�Siis taisteluun, sa v�ki verraton!
Se, mink� n�in, kaikk' arvelut se poisti,
t�� D�belnin, t�� voiton p�iv� on.
On vilja kyps��. Adjutantti, lent�in,
mailta, mailta, mets�n ��relt' ent�in
nyt eesp�in, niittoon kaikki k�skek��!
T��ll' ei, nyt tuolla ly�d��n miekka vaakaan,
v�ell� t�ll' ei v�istyis maailmaakaan;
vaan rynt�� p�in, ei varro rynt��j��.�

Ja pitkin linjaa kohta riemu raikuu:

�P�in, pojat, voittoon taikka kuolemaan!�
Standaarin ��ni ukkosena kaikuu,
Larm miehen lailla ly�pi rumpuaan,
ja nuorukainen haavoitetuin rinnoin
verist� kentt�� astuu sankar-innoin,
heit' etumaisna D�beln taistoon vie.
Ja ennenkuin luo maille varjon ilta,
on karkoitettu ryss� kankahilta,
ja aukaistuna Adlercreutzin tie.

Ja taistojoukot seudult' on jo poissa,

miss' ensin t�rm�siv�t vastakkain;
miss' �sken tanner v�lkkyi salamoissa,
mies illan rauhassa nyt viipyy vain.
Sitoen ratsunsa h�n seisoo yksin
sijalla kammon, miss� vieretyksin
veriset ruumiit, pirstat peitt�� maan.
Kun tuuli kaukaa voittohuudot tuopi,
vakaasti korkeuksiin silm�n luopi
mies kalvan, lause t�� soi huuliltaan:

�Ty� tehty, voitto saatu on. Ty� toinen

j�i viel�. Nimi vapaauskoisen
mull' on, sen arvokseni arvioinen:
mies vapaa, vapaasti m� aattelen.
Mut kunne konsaan aatokseni l�hti,
sa olit matkan p��, sen johtot�hti,
sa, jonka tahto ohjaa el�m��.
Sun puolees luon m� silm�ni nyt t�ss�,
kun silm� kuolon vain on n�kem�ss�,
sua kiitt�� saan t�ss' ilman n�kij��.

Sa annit mulle j�lleen synnyinmaani,

kun toivon meilt� synkk� y� jo vei;
sa kaikki n��t, mun katso pohjimpaani,
mult' arvon tokko lahjas saa vai ei!
Voi orja herrans' eess� maassa maata;
en ry�mi�, en kerj�t� m� saata,
en palkan toivoss' enk� suosion.
Iloisna seison kasvojesi alla,
vapaalla miell�, otsa korkealla,
se miehen suoraa rukousta on.

Soit laumoja sa taiston tasap�isen

mun vy�rytt��, kaikk' esteet kaaten pois.
Mun, taudin-ly�m�n, vaivan-v�rjyv�isen,
mun oma voiman min voinut ois?
Niin, voiton sain m�. Murtui saarron sulku
p�in mainet�it' on Suomen joukon kulku
taas vapaa, tie on aukaisema mun.
Mut sulta, sult' ol' yksin apu, suoja,
Jumala, veli, kuink', oi voitontuoja,
sua kutsunenkin, kunnia on sun!�

N�in lausui mies, loi alas silm�n, astui

taas satulaan ja h�ipyi pois, ja y�
jo kattoi maat, sen kyyneleihin kastui
jo varjotumma tuonen niittoty�.
Oi synnyinmaa, mik' osakses lie luotu,
iloko lie vai itku sulle suotu,
salattu tuleviin on aikoihin;
mut kuinka riemu sun tai tuska t�ytt��,
ei p�iv�� kauniimpaa voi aikas n�ytt��
kuin p�iv� t��, kuin p�iv� D�belnin.

V�NRIKKI STOOLIN TARINAT II

SOTILASPOIKA.

Nuor', uljas, sorja sotilas ol' is�ni jos ken,

h�n pyssyn otti, oli mies viistoista t�ytt�en.
Tie kunniaan vain tiettyn��n,
ol' aina altis kest�m��n
h�n vaivan, vaaran, liekin, j��n,--
sen taisi taatto, sen!

Laps olin, kun h�n l�hti pois, kun sotatorvet soi,

mut uljasta en unhottaa ma ryhti�ns� voi,
en hattuaan, en t�yht���n,
en p�ivetyst� poskip��n,
ain', aina tumman varjon n��n,
min kulmakarvat loi.

Kun joukot pohjolasta pois taas riensi, kuulla sain,

jok' ottelussa kuinka h�n ol' urhoist' urhokkain.
Jo risti rintaan pantihin
ja kohta, kuulin, toinenkin;
ah, mieless�ni aattelin,
kenp' oisi my�t� vain!
Ja talvi l�hti, kev�t toi taas ajan armahan,
niin kuulin: �Kuollut is�s on, sai uljaan kuoleman.�
Niin oudolt' otti syd�meen,
sai huoleen, riemun huumeeseen;
�it' itki iltaan kolmanteen,
niin muutti multahan.

J�i Lapualle taattoni, mies likin lippuaan;

siin' ensi kerran kelmenneen sodassa kerrotaan.
Ja taistoss' eest� Kustavin
taas vaari vaipui Uttihin,
ja Lappeell' is� vaarinkin,
mies Kaarlen aikoinaan.

Niin heid�n k�vi, kaikki sai he vertaan vuodattaa;

mut elo tuo ja kuolo tuo ol' uljast', ihanaa.
Ken huonona j�is hoippumaan?
Ei, nuorna kuolla eest� maan
ja kunnian ja kuninkaan,
on totta toisempaa!

Nyt orpo olen, osaton, sy�n leip�� vierahan,

on suosijani, suojani tuvilla tuonelan.
Mut vaikertaa en huoli vaan,
saa aika varren varttumaan,
ma, poika kelpo sotilaan,
en sorru hukkahan.

Kun vaurastun, kun vuotta vain viistoista t�ytt�� saan,

noin taistohon k�yn min� my�s ja n�lk��n, kuolemaan.
Miss' ankarimmin sota soi
ja taajin taisto salamoi,
en sinne k�ym�tt' olla voi
tiet' is�in astumaan.

PORILAISTEN MARSSI.

Poiat kansan urhokkaan,

min verta joi jo Puolan, L�tzin, Leipzigin ja Narvan multa,
viel' on Suomi voimassaan,
voi vainolaisen hurmehella peitt�� maan!
Pois, pois, rauhan askar, j��!
Jo myrsky k�y, jo tanner j�rkkyy, sy�ksee tykki surman tulta.
Eesp�in rinnan rient�k��!
Meit' urhoiks is�in urhohenget terveht��.
Kaunista n�in
ei meill� tiet� toista!
Rynn�t� p�in
on riemu rohkeoista.
Eesp�in, veljet! T�st� vie
maan ikivanhan vapauden kirkas tie.
Voittoisa lippu, lenn�, loista,
rient�nyt ammoin sadat tappotantereet!
Eesp�in, te pyh�t, pystyt repaleet!
Viel' eiv�t Suomen vanhat v�rit rauenneet.
Koskaan, kallis synnyinmaa,
sua veren alttiin vuotamatta meilt' ei' v�kivalta ry�st�;
koskaan kuulua ei saa,
maan t��n ett' omain lasten petos orjuuttaa.
Kuolla urho voipi vaan,
ei vaaraa v�isty, horju, salli itse��n ei sortoon sy�st�.
Kuolo, onni sotilaan,
oi terve, kun viel' yksi voitto kamppaillaan!
Taistelohon
siis miehet, miekan teille.
Kunnian on
vain koitto kuolo meille.
Taistoon tiet� tuttavaa,
nyt meid�n aik' on, vilja kutsuu korjaajaa!
Joukoille Suomen harvenneille
sankarimaine maamme varjelosta j��.
Eesp�in, sa pyh� viiri, pystyp��!
Viel' ymp�r�i sun suomalainen suojas t��.

V�NRIKIN MARKKINAMUISTO.

�Yst�v�iset, miehet, naiset, kuka teist� kuuntelee,

kuinka vanha krenat��ri lauluansa laulelee?�
Niin se laulu alkoi, veikko, muistan sanallensa niin;
kuulin torilla, kun viimeks sattui matka kaupunkiin.

Oli markkinat, ja kadut t�ynn� kansaa, kalua,

katsomist' ei kansass' ollut, ostoon mull' ei halua.
Ilman aikojani astuin, jouduin kadun kulmahan,
vaunut v�en tungoksessa siin� n�kyi seisovan.

Tahallaanko, pakostako noin ne seisoi, tiennyt en;

kuski pid�tti, lakeija karjui kansaparvehen.
Mutta vaunuiss' istui herra mukavasti nojallaan,
soopelinen viitan kaulus, t�htirivi rinnassaan.

Katsoin, katsoin. Tuli mieleen muisto p�iv�in muinaisten:

tuttu muoto tuo, mut miss�, milloin olin n�hnyt sen?
Niin, ol' ammoin Lapualla, Salmella h�n sankari,
silloin kapteeni, vaan nytp� korkea on kenraali.

Muuttuneen my�s n�ytti paljon, eik� vanhuuttansa vain,

muodon muutti ylv�s s�vy, anti arvon kukkulain.
Ylpeytt�k�? Ehk'eip�; ryhti, ilme katsannon
kaikki tyynt�, vaan my�s j�ykk��, kylm��, suurekasta on.

Aina ilostun, kun n��n m� sotakumppanin, vaan nyt

tuota katsoin, siin� kaikki, syd�n siit' ei l�mmennyt,
Loista, p�yhkeile, m� mietin; muinoin yhdess' oltihin:
suott' et suurennellut, loistit hurmehissas sorjemmin.

�kki� nyt kaikui laulu, sanat nuo ne s�rahti,

v�en h�lin�ss� ��ni kimakasti v�r�hti;
�Yst�v�iset, miehet, naiset, kuka teist� kuuntelee,
kuinka vanha krenat��ri lauluansa laulelee?�
Min� olin yksi niit�, yksi h�nen laatuaan,
ja ma k��nnyin k�rkkym�tt� selin herraan korkeaan,
pari askelt' ahdingosta syrjenin ja jouduin n�in,
sotamiehen luo, jok' istui siin� virtt� viritt�in.

Paljain p�in h�n portaill' istui korkeana ryhdilt��n,

hattukulu polven p��ll� vasemmassa k�dess��n.
Kurottaa voi k�tt� t�t� viel� suotuun antimeen,
k�si toinen oli poissa, viem� sodan viikatteen.

Ja h�n lauloi rahvahalle, kutka kuulla tahtoivat.

Laulu huono, palkka halpa, halvat my�skin kuulijat:
pari poikaa repaleista, nuori ylioppilas
ynn� min� ��ress' ukon meit' on ryhm� sovukas.

Vaan ol' ylh�t muistot, menneet loistop�iv�t laulunaan,

ty�t jo puolin unhoitetut, urhot peitt�m�t jo maan,
oli Suomen viime taisto h�ll� laulun laaja taus,
voittojemme, murhettemme, kunniamme kultakaus.

�Kuusinelj�tt' olen�, lauloi, �taistelua taistellut,

n�l�n, kylm�n kest�� voinut, y�t ja p�iv�t valvonut,
seissyt miess� my�t�, vaikk' ei mit�k��n nyt mulla tee,
Uumajall' on oikeani, t�ss� vasen vapisee.

Kenp� teist� nuoremmista silloin kera olikaan,

konsa kuului: 'Miekkaan, miehet, rikottu on rauha maan!'
Tulta miesten mielet silloin, toista kaikki, toista nyt,
silloin hehkui t��kin syd�n, koht' on j��ksi j�hmennyt.

H�meenlinna, ensi kerran kun sun kuutamossa n�in

Hattelmalan harjanteilta, mene ei se mielest�in!
Ilta my�h�, ilma kylm�, matkan uuvuttama mies,
mutt' ei mieleen tullut lepo, tupa l�mmin, tuttu lies.

Ei, sun j�illes, tantereilles, sinne silloin ik�v�in,

siell' ol' enemm�n kuin suoja, lieden l�mp�, lepo �in,
siell� Suomen joukko nuori, uljas, vapaa, vahva niin,
meihin silloin Suomi katsoi, ja me Suomeen katsottiin.

Ikiarvon Klercker saakoon, viel� mies ja sotilas,

vanhus monen vaivan n�hnyt, seitsenkymmenvuotias.
Muistan valkop��n, kun kesken tuotujen h�n ratsasti,
is�n silmin poikiansa lempe�sti katsasti.

Vihollisen vertaisena, pojin kuusin tuhansin,

kunnialla, riemull' aikoi viel� verileikkihin.
Arvelutta, arkailutta kaikk' ois k�yty ten�h�n,
toinen luotti toisehensa, h�neen me ja meihin h�n.

Silloin saapui Klingspor marski, ylpe� kuin kuningas,

kaks ol' leukaa, yksi silm�, syd�nt� vain puolikas,
saapui Klingspor, vallan saanut, otti ylikomennon,
antoi k�skyj� kuin Klercker, mutta k�ski pakohon.

T�htiy�, sa H�meenlinnan j�ill� valvottu, on sees

viel� vuotten vierty�kin muistossa sun kajantees,
vaikka miehuus pilkan peri, kaatui toivo katohon,
voittomme vain unelmaksi saattoi raukka tunnoton.

Milloin tuomiolla seista saa h�n ty�ns� tilitt�in,

ett� taap�in astui silloin, kun ois voinut k�yd� p�in,
ett� herjaan mainehemme, miehuutemme polki pois,
ett� kyynel vuoti vain, kun veren vuotaa tullut ois?

Horjuimmeko Siikajoella, konsa viimein koitettiin,

Revonlahdell' luotettiinko k�sihin vai k�p�liin?
Adlercreutz sen virkkaa vois, Cronstedt my�s ja moni muu,
vaan ne sankarit on siell�, miss' on sanatonna suu.

Mainitsin nuo suuret, heille kiitosta ja kunniaa!

Monta vertaista jo ehti rauhan maahan matkustaa.
D�beln lep��, Duncker lep��; kysy heid�n aikojaan,
niist� tiet��, niinkuin t�ss�, halpa sotavanhus vaan.

Miks en kaatunut, kuss' urhot kaatuivat, niin useat,

juhlahetki��n kun vietti Suomen joukot uljahat,
konsa p�ilyi p�iv�t onnen, kunniamme kirkkaimman,
p�iv�t Siikajoen, Salmen, Alavuden, Lapuan?

Ei ois ollut pohjan hyihin pakko taivaltaa mun taas,

n�hd�, kuinka riemun kohta kolkko ep�toivo kaas,
tiennyt tuhanten en veljein surkeasti j��v�n ois
j�ille Tornion ja j�tteet Kainuull' annettavan pois.

Ero raskas is�nmaasta, kova loppu, kovan tien!

L�nsipohjan rantaan saakka saapui meit� parvi pien'.
Uskollisin verin viel� Ruotsin multaa ruskotin,
torilla nyt laulan, jott' ois leiv�n muru mullakin.

Herra maata varjelkohon! V�h�t muusta huoltavaa;

sotamiehen henki, onni, k�si, jalka menn� saa.
Herra maata varjelkohon, siin' on ponsi, siin' on p��,
sanat muut jos vaihtuvatkin, ain' on laulun loppu t��.�

Ja nyt vanhus nousi, l�ksi v�en kesken kiert�m��n,

joku pisti �yrin pienen, enimm�t ei niit�k��n:
tuli niin h�n vaunuillekin, kohden herraa korkeaa
syv��n p��ns� kumartaen hattukulun kurottaa.

T�htirinta, kultaolka, suuri sotaherra tuo

tummaks silloin tuimistuvi, hatun sieppaa, silm�n luo
kerran h�neen, toisen kansaan, vierryt saman tuokion
pitkin toria jo kaikki �ij�n �yrisaalis on.

H�mill��n ol' �ij� siin�, herra loihe lausumaan:

�Kuulin laulus, kamppaellut olen eest� saman maan.
Elon illass' ett� viel� muisto tuo on my�t� mun,
siit' on ylv�s mulla mieli, paljon ylv��mpi kuin sun.

Tosin verileikiss' usein petti onnen suosio,

tosin voitot voittamamme pian taittoi tappio.
Mutt' ei kumarrella muita silti meid�n tarvitse,
p��ss' on mulla hattu, samoin pid�, ukko, p��ss�s se!�
Lausui n�in, ja kasvot seestyi kirkastukseen korkeaan,
ja h�n hatun miehekk��sti painoi p��h�n sotilaan;
vaan h�n jatkoi--riemun tulen viel� rintahan se tuo,
tuon kun muotonsa m� muistan, muistan ��nen, sanat nuo:

�Tasan ei k�y onnen lahjat, niin sen s��ti Luojan lait,

mulla rikkaus ja arvo, puutteen, halpuuden sa sait;
mutta paras meill' on yht�, horjumaton alttius,
kunto verin vahvistettu, omantunnon todistus.

Siisp� kumppanukset ollaan, siis k�y t�h�n istumaan!

Kun on suurin meill� yht�, v�hemm�tkin tasataan.
Mull' on kultaa, jos sa mielit, multa leiv�n, suojan saat,
mulle laulat laulus sorjat, mulle my�h�n ilos jaat.�

Samallapa vaunuiss' istui vanha krenat��ri tuo;

kansa tielt� kahden puolen v�istyy, kunniata suo.
Kuulin, kuinka vaunut vieri poisp�in, kunne katu vei,
mutta kyynelilt� silm� en�� niit� n�hnyt ei.

LOTTA SV�RD.

Sotaveikkoon veikko kun yhtyy vaan

raton iltavalkean luo,
pian Lotta Sv�rdist� haastellaan,--
yh� viel�kin sattuu tuo.

Juro kuinka jos kumppani ollut lie,

n��n leppenev�n heti n��t,
hymyn v�rveeseen hyv�mieli vie
jo harmajat viiksenp��t.

Monet kuumat kerrat h�n muistaa nuo,

veritanteret voittojen taas,
joilt' uupuen pois Lotan teltan luo
uros saapui ja sarkan kaas.

Ja h�n virkkaa eukkosta mieliss��n

sanan, kaksi, jo naurahtain;
mut myrtyy my�s, jos ei my�t��m��n
hymys lie hyv�, vilpit�n vain.

Oli helmi ja oiva se eukko n��t

sodan tiell�, sen taata saa;
v�h�n naurua sieti, mut kukkurap��t
my�s kiitosta, kunniaa.

Oli kait h�n kaunis ja nuori kait?

Kev�t h�ll' oli kukkeinnaan,
kun kolmas Kustavi Ruotsin mait'
oli noussut vallitsemaan.

Sotamies kukan sai,--sota Suomenmaan

viel' ollut syttynyt ei;
ja kun rummut soi jalon ruhtinaan,
Sv�rd Lottansa my�t��n vei.

Oli silloin h�n kaunis. Sit' etsi� vain

suun, posken puuntoa sais,
ja loistoon silmien ruskeain
moni sankari soeta tais.

Mut ei kev�t kest�, ei kukkeus j��,

Lotan j��nyt ei liioinkaan:
erin kolmin herkesi hempeys t��,
meni kolmannes kertanaan.

Er�n ensi talvi se saaliiks saa,

pian tullut ja pitk� niin,
er�n toisen ens' suvi sorruttaa
tulipoutihin polttaviin.

Ja kolmas, viel� mi j�ljell' ois,

my�s jouti jo menn� kai;
se kyynelvirtoihin vieri pois,
kun Sv�rd verisurman sai.

Sodan viimeisen riehu kun syttyi t��n

ja se taas Lotan leiriin toi,
hyv�, jos edes muistaa hempeytt��n
h�n ammoin mennytt� voi.

Mut sorjaksi viel', eri lailla vaan,

sotamies h�net arvioi;
ja h�lle, kuin kukkana kulkeissaan,
yh� viel�kin kiitos soi,

hymykuoppiin vaikk' oli parvittain

jo ryppyj� leiriynyt,
ja muoto jo muukin, ei silm�t vain,
oli mustanruskea nyt.

Sota vieh�tti h�nt', ilot, huolet sen,

mit� sattui vaihtuvin s�in,
ja ol' yst�v� poikain h�n harmaitten,
rakas siks oli meille h�n n�in.

Ja jos veikkoja Sv�rdin ol' ollut ken,

sep� j��nyt ei unhoksiin,
oli aina t�ydempi sarkka sen,
siks eukkoa kiitettiin.

N�in reimana, kunne jos retki toi,

h�n seurasi ainiaan,
ja kun pyssyt paukkui ja luodit soi,
ei kaukana Lottakaan.

Sotapoikain nuort' oli pontta ain'

ilo katsoa h�lle, ja luo
jos kuinkakin joutui, h�n tuumi vain:
�No, onkos eemp�n� nuo?�

Ja teltankin niin piti olla kai,

ett' antaa tilkkasen vois,
jos ken tulen keskell� uupuis tai
jalon haavan jos saanut ois.

Ja jos teltan harmajan seiniin loit

vain silm�s, niin poikenneen
siell' luodin ja kaksikin n�hd� voit,
ja h�n siit' oli ollakseen.

Jos sallit, niin er�n kerron nyt,

min viimeks eukkoa n�in.
Oravaisten p�iv' oli p��ttynyt,
pois v�istyttiin verip�in.

Oli Lotta my�t�, h�n korjuuseen

sai kamppeensa vaivoin vaan,
kojun, rattaat, lekkerin mittoineen
ja ontuvan hiirokkaan.

Lepohetki ol' ik��n. Lotta se taas

k�vi tuttuhun tarjoiluun,
mut poiss' oli teltta, h�n ryyppyj� kaas
all' uhkean kuusipuun.

Suru h�ll' oli, vaikkakin huulillaan

hymyt pilkahti petteli��t;
suri urhojen huolta h�n, nauroi, vaan
oli kosteat poskip��t.

Nuor' ratsumies,--kun h�n h��ri noin,--

nyt luo tuli, teikaroi,
tuli kohti korskein katsannoin,
ja r�yhkeys ��ness� soi.

�Hoi, viinaa!� huusi h�n, �h�t�� ei,

t�� poika se kustantaa.
T��n kukkaron helkett� kuules, hei!
Ja veikkoja kyll� saa!�

Lotan silm�st� leimaus sinkoaa:

�Sinut, sankari, tunnen nyt.
Tuli �iti� k�yh�� sun puolustaa,
miten ty�s olet t�ytt�nyt?

Kojun nurkassa vain pidit vinguntaas,

muka haavojas vaikeroit;
oli valju naamas, nyt puuntaa taas,
ja ne haavas n�yt�, jos voit!

Emos ett�k� tuonen jo turviss' on,

ei puoltoas pyyd�k��n!
T�m� maa, se on �itisi turvaton,
petit, pelkuri, �idin t��n.

Vaikk' kultia t�ynn' ois laukkusi, ois

meri niit� sull' ammentaa,
Jumal'auta, tuommoiselle en sois
min� tilkkaa, en ainoaa.�
K�si puuskassa vain h�n nyrkki� pui,
tapa moinen ol' eukon t��n,
ja pois rikas �ykk�ri laittautui,
ajan arvaten, vikkel��n:

Mut vierelle tien, v�h�n tuonnemmaks

uros nuori ol' uupunut.
Lotan silm�t kuin hellint� t�hte� kaks
yh� sinne on suunnatut.

Nojass' istuu pyssyn h�n itsekseen,

veri takkihin tahmettuu,
h�nen n�it' vain vaivalla seuranneen,
kun kiiruhti joukko muu.

Yh� Lotta se silm�ns� h�neen loi,

kuin �iti lapsehen loisi,
ihan kuin joka tilkan, min muille soi,
juur' aikonut h�lle ois.

Mut kun yh� raukeni raskaammin,

suru-unten painama p��,
eip' eukko malta, jo kutsuukin
h�net luo, nimen ��nn�ht��.

�Tule�, virkkoi h�n murtuvin ��nin, �juo,

viel' ehk�p� rahtunen ois;
tule, poikani, tilkka se lohtua suo,
sit� kaikki nyt tarvita vois.

Mit�? Kainosteletko? Kullasta lie

kevyt laukkus, sen tied�n kait;
salon t�llist� sull' oli sotaan tie,
ja t��ll�p� kullat sait!

Mut et verity�ss' ole viimeinen,

sen Lapuan' kent�ll� n�in;
ja Ruonan sillalla, muistatko sen,
eturinnassa riskit p�in.

�l� huoli siis, jos et suoraks saa

nyt annan ma enk� my�;
lasin Lapuan-p�iv�si kannattaa,
pari runsasta Ruonan ty�.

Ja jos Sv�rd, jalo, lempe� sielu tuo,

eloss' ois ja sen n�hnyt ois,
miten, vaikka jo vertasi tanner juo,
sin' et taistosta taukoo pois,

heti h�lle nyt oisit kuin ainoisin

oma poikansa konsanaan,
ja sellaista kahta, sen vannonkin
sais, etsi� kautta, maan.�

Uros hoippui luo, piripintanaan

mitan Lotta se h�lle suo,
milt' ettei harjaksi saanut vaan
pari kyynelt� mitta tuo.

On kauan siit�, kun eukon n�in,

mut ei aika, h�nt' unhoon vie,
iloll' aina muistelen eeskinp�in,
ja se h�lle ei liikoja lie.

Oli helmi ja oiva se eukko n��t

sodan tiell�, sen taata saa;
v�h�n naurua sieti, mut kukkurap��t
my�s kiitosta, kunniaa.

VANHA LODE.

Joukon eess� joka kerran,

kun ol' l�ht� rynt��m��n,
vanha Lode hetken verran
viipyi, paljastaen p��n.
Hurskas, vakaa, valkohapsi,
noin h�n rukoeli nyt,
sit� vanhus, mit' ol' lapsi
�idin-pienn� ��nnellyt.

Hetki harras, rauha pyh�!

Paljahaksi joka p��!
Luodintuisku yltyy yh�,
sattuu, sivu lenn�ht��;
kentt��n j�� jo j��k�reit�,
seis! Vast' alkaa kilvoitus,
jahka ensin is�meit�
sek� Herran siunaus.

Vasta kun l�i aamen lukkoon

rukouksen selke�n,
tuli valmis vauhti ukkoon,
hatun p��h�n painoi h�n:
�Sy�sk��t kaikki hornan peikot
vastaamme nyt valtanaan,
Herran kanss' ei olla heikot,
hurraa, pojat, eesp�in vaan!�

Joukkonsa ja Jumalansa
kanssa leikkiin l�hti n�in,
sit' ei valtaa vastassansa,
jot' ei rohkenis nyt p�in.
Ydin nuori, vanha pinta,
vuoroin vakaa, vallaton,
lumitukka, tulirinta--
noinpa ukon riento on.

V�ki virkkoi: �Tulimmainen!

Nuor' on ukko uudestaan,
syd�mess� eik�s vainen
veitikka viel' ennallaan!
Silmiss' eik� v�lky, v�iky
kaunis voiton kajastus!
Nyt ei hiitt�k��n h�n s�iky,
huulill' �idin rukous.�

Verileikki leikiteltiin,
tuli vuoroin voittokin;
veisattihin, rukoeltiin,
v�ki p��si leirihin.
Ilolla se lep�s siell�
v�syneen� vaivoistaan;
Lode? kent�ll' yh� viel�
ukko kummitteli vaan.

Liikkui hiljaa hetket y�t�,

enimm�lti yksin��n;
miest� pari ehk� my�t�,
parahinta, v�est��n.
Miss' ol' ollut pahin pinne,
p�iv� kuumin, raskahin,
sinne paloi aatos, sinne
veti �ij�n askelkin.

Kylliks eik� ollut taisto?

Mieluinenko muisto sen?
Verip�iv�st' eik� vaisto
viel� verenkyll�inen?
Ihaellako h�n mahtoi
tuonen ty�t� kauheaa?
Lode? Ei, h�n auttaa tahtoi,
l�himm�ist� pelastaa.

Miss� suoni sykki viel�,

hengen rahtu havaittiin,
siell� viivyttihin, siell�
apu, hoito annettiin.
Kaikki saivat huojennusta
vihamies kuin omainen,
siin' ei tehty eroitusta,
veli oli jokainen.

Moni, jost' ol' laina hetken

el�m�, ei enemp��,
saattoi j�lkeen ukon retken
kaukaa vaiti t�hyst��,
nuotiolta, keskelt' iloin
nousta kotvan nauramaan,
mutta herttaisimmin piloin,
h�nen kummaa kulkuaan.

V�ki virkkoi: �Kahakassa

'ly� ja hakkaa!' ukko huus;
siell' on sirut parsimassa
k�yd� urakka nyt uus.
Vaan se onkin Lode toinen,
joka hakkaa, maahan ly�,
ukon oivan miel' ei moinen,
hurjan pojan on se ty�.�
Poika, reima, puhdastunto,
rinnass' �ij�n riehakoi
vanha usko, vanha kunto
l�mp�iseks sen kodon loi.
Totinen ja tyyni pinta,
vaan, jos katsoit silmihin,
lapsen mielt� kirkkahinta
kuulsi niiden kuvastin.

Asu halpa, suora mieli,

sodass' �ij�n ohje t��.
Tuli rauha. Rintapieli
t�ytyi joskus t�hditt��.
Silloin syksyn kylm�n kuuna
h�lt' on mieli kokonaan,
rinnass' istuu itkusuuna
veitikkakin viluissaan.

Kun h�n yll� juhlapuku

puhkui nurjap��ll� n�in;
miehetkin ne milt'ei nuku,
t�llist�v�t tylsin p�in.
Jotain tempuiss' aina puuttui,
k��nteet k�vi n�in ja niin,
kunnes viimein ukko suuttui,
heitti kaikki helkkariin.

Harvoin toki harmit moiset

sattui, paraadeissa vaan;
ukko harjoitukset toiset
piti vanhass' asussaan.
Hei, se oli toinen juttu,
nyt ei unta ollut kai;
vanha herra, vanha nuttu,
niist� toki selv�n sai.

Nulous nyt mielt' ei paina,

sujuu temput, riemu soi,
vaille ei, vaan p��lle aina
kaiken, mit� vuottaa voi.
Ukolla ei muuta huolta,
kulkee pitkin rivej��n,
korvaa t�lt�, partaa tuolta
nypp�isevi mieliss��n.

V�ki virkkoi: �Tulimmainen!

Tuoss' on tuores ukko vaari.
Syd�mess� eik�s vainen
veitikka viel' ennallaan!
Varsi vuotten kuuristama,
lumet tukkaan aika loi,
silm�st�p� poika sama
yh� viel� viikaroi!�

MATKAMIEHEN N�KY.
Kenenk� linna se, jonk' �sken n�in,
kun h�myss' illan kuljin t�nnep�in?
Kuin hauta kammolla se mielen t�ytti,
niin ylpe�� ei toista tienoillaan,
mut autiolta, kuolleelta se n�ytti,
valaistu oli yksi huone vaan.

J�in kotvan katsomahan, mit� tuo:

p��salin suuren t�ytti valovuo,
eteeni kuin ois' auennut se aivan.
Sielt' ihmisi� koin ma erottaa,
mut tutkinta se tuskin maksoi vaivan:
siell' liikkui haamua kaks ainoaa.

Naishahmo ylh�, vaikka kuuru jo,

puettu mustiin, runsas kutristo
hopeina hartioilla, toinen n�ist�;
mies toinen, mustiss' ik��n, tyynn� t��
jalustaa kantoi kirkaskynttil�ist�,--
h�n my�s jo harmennut, mut pystyp��.

Ma katsoin kulkuun tuohon. Kuvan t��n

ma salin sein�ll� ja l�hekk�in
sen kanssa toisen. Luo kun ehti nainen
h�n rauhaisasti niitten puolehen,
ylentyneen� otsa kumarainen,
kuin rukoellen katsoi hetkisen.

Ken ollut lie? Uus tuokio--kaikk' on

jo poissa, vaimo mennyt, valoton
jo sali tuo kuin kaikki kartanokin.
Ken? Virka! Aave rauhatonko vai
ehk' outo kuvain kumartaja jokin,
ken maalla vieraall' uskon vieraan sai?

Ei, aave ei h�n ollut rauhaton,

min n�it, se rauhaisaa ja totta on.
Mut samaan aikahan jos saavut toiste
sa linnan tiet� �sken kulkemaas,
niin salista sua kohtaa sama loiste,
tuon vanhan vaimon n�et siell� taas.

Jo monet monituiset vuodet noin

h�n samaa tiet��n, samoin saattajoin
y�n maille saapuessa aina kulkee:
h�n hetken viipyy; toinen tuokio
kun joutuu, lepoon h�n jo silm�n sulkee
ja unta, rauhan unta uinuu jo.

Nuo kuvat, joita katsomaan h�n j��,

kaks oli Ramsay-veljest' ylev��,
t��ll' ylennytt� saman katon alla.
Lemulla toinen kulki kuolemaan,
ja toinen kohta j�lkeen Lapualla,
molemmat eest� armaan synnyinmaan.

Heist' urhot�it� taru virkkaa voi,

ja heist� viel� Suomen runo soi,
kuink' eest� maansa veljespari moinen
sai voittain kuolla kev�tvoimassaan,
ykskolmatta kun oli vuotta toinen,
yhdeks�ntoista toinen n�hnyt vaan.

Mut vaimo, jalo vieras, haamu tuo,

min hiljaa veljen luota veljen luo
n�it liikkuvan, ol' �iti urhoin noiden.
Siell' el�� h�n nyt muisto-aarteineen:
ei kulje kuvia h�n jumaloiden,
h�n hyv�� y�t� lausuu lapsilleen.

V�NRIKIN TERVEHDYS.

(Gregori Tigerstedtille Revonlahden taistelun

viidenten�kymmenenten� vuosip�iv�n�.)

�Liet joskus tullut tuntemahan sen

tuhanten joukoss' elon tanterella,
kuink' outo voima, pakko sis�inen
toist' ihmist� voi toiseen taivutella?
Sua kohtaa kasvot, korvaas ��ni soi,
ihastut, kiinnyt--miks? Et virkkaa voi.

Mies oli Cronstedtilla v�ess��n,

mies mulle rakas viel� muistellenkin;
mull' elo takana, h�ll' edess��n,
mut sama henki t�ytti kumpaisenkin.
Unohdan paljon, pian my�s, mut et
mult' unhoitu, Gregori Tigerstedt.

Mies miekan siin, ei muonakuormaston,

sen ryhti, katse, kaikki n�ytti julki;
solakka, kookas kasvu, vartalon--
noin h�n, tuo reima poika, tiens� kulki.
H�n silm�n-riemuni ol' ainainen,
h�n mulle tuttu, min� h�lle en.

Viel' ��nen muistan pohjan-rotuisen,

se joukon eess� soi kuin pohjan tuuli;
kuin luoti l�i ja sattui sana sen,
siin' ��ness' oli ruutia, sen kuuli;
sen pelkk� raiku todisteen jo toi,
ett' urhon suoran rinnasta se soi.

Jos mit� koki, minne lohduton

vei pakotie, mi vartoi vaara, h�t�,
ain' yht� sees tuon silm�n tuli on,
vakaata rauhaansa ei kasvot j�t�;
kuin vaskikirjoin kertoi kasvot nuo:
'Viel' uusi p�iv� uuden neuvon tuo!'

Kun liioin kiihtyi vauhti pohjolaan,

ja tuskan vimmast' itkein urhot kulki,
h�n kiros silloin, purren hammastaan,
mut kyyneleen h�n syd�meens� sulki;
pusertui huulilta vain sanat nuo:
'Viel' uusi p�iv� uuden neuvon tuo.'

Ja joutui p�iv�, urhon juhla, voi

taas kunnialla nousta Suomen viiri;
'Aseihin!' Revonlahdella jo soi,
ol' ajetuista tullut ajopiiri.
Salama riemun lensi kautta sen,
se oli hetki ikimuistoinen.

Mi n�ky! Liekkiin sy�ksyi syttym��n

taas toivon tulta joukko toivokato;
tukettu virrantulva vierress��n
kaas esteet, sortui sulku, s�rkyi pato;
alt' alennuksen, ep�toivostaan
nous is�in maata kansa suojaamaan.

Koin ruskoss' id�n kaukovaarat ui,

ja p�iv�n valkeus jo vallan voitti,
kun hanki rient�iss�mme ruskottui,
sen ruskoss' aamu kunniamme koitti.
Syvemmin yh�, noustess' auringon,
tuo hohtaa huomenkoi,--se hurmett' on.

Mut tuskin p�iv�n ensi vartio

j�i taa, jo taiston viime liekki herkes,
ja Siikajoen nuori voitto jo
yht' uljaan kaksoisveljen saada kerkes.
Rivist� riviin riemu myrsky��,
niin urhot sorjaa tuota terveht��.

Sijalla taiston seisoin. Tyynt� on

miss' �sken viha riehui, rauha p�ilyy;
nyt unta maattiin kummull' ottelon,
sit' unta, joka ajan s�ilt� s�ilyy;
jos valvoi ken, ol' yst�v� vain tuo,
jok' yst�v�n j�i nukkunehen luo.

Jo l�ysin, mit� etsin, selon sain,

min puute yht� tuskaiselta tuntui:
riveist� Tigerstedti� m� hain,
ei valveill' ollut h�n, h�n t�nne untui.
Kun voitto hohti, leikki hurmioi,
unt' urhon rintaan ter�s tuima toi.

Tuo uljas! �sken s�il�nsuita p�in,

p�in tulta, jota tykkein kidat syyti,
rientonsa torjumattoman ma n�in:
niin nuori, voimakas,--ja h�net hyyti
se hanki jo, miss' �sken sankari
Bulatovilta tulet sammutti.

Mut elon-karvan kanss' ei kasvoiltaan

erinnyt sielun levollisen leima,
viel' oli vaalenneessa muodossaan
tuo vanha, varma rauha, miehuus reima.
Ma tunsin, n�hdess�ni kasvot nuo:
'Viel' uusi p�iv� uuden neuvon tuo.'
Ja katso! Viel� p�iv� neuvon toi,
lipulle synnyinmaan h�n s��styi viel�.
M� h�nt' en en�� n�hnyt. Ehk� voi
sun eteen sattua h�n elon tiell�;
tervehdi silloin: kauttas k�tt� ly�
Stool, urhokent�t, Revonlahden ty�.�

N�in Stool sua muisteli, sa urhokas,

mies kunniamme kulta-ajan armaan.
Terveiset k�tki ylioppilas,
ne vihdoin virkkain alta hapsen harmaan,
kun vuosisataa puoli siit� on,
maas eest� noin kun astuit taistohon.

Ne ota rakkain mielin, my�s sen maan

ne tervehdyksen tuo, mi sinut kantoi;
se lukee miehet, jotka hurmettaan
sen uskon, toivon, muiston antoi.
On harvenneet ne, rakkautta saa
ne harvat silt� siis sen hartaampaa.

Saa kiitoksen tuo alttius rajaton,

min hehku pohjan j�ill�k��n ei laannut,
saa veri kallis, uhrillaan jok' on
ajoille tuleville turvan taannut,
mi meille iki-lunnahaksi luo:
�Viel' uusi p�iv� uuden neuvon tuo.�

VON T�RNE.

Jo oisko mainittu ehk' ohimennen

mies Mikkelin, von T�rne vanhus, ennen?
Uroita h�nkin oli harmaita
ja Savon varajoukon johtaja.

Mies suomalainen juurta juurevinta,

kuin vanha visarunko rustopinta;
ei leikin saatu h�nt� h�mminkiin,
siin' iskua ja vankkaa vaadittiin.

H�n ties sen itse, suott' ei kansa kehu,

ett' ukko T�rness� on miehen mehu:
mies kannallaan, mik' arvo olikin,
everstiluutnantin tai majurin.

Ma tunsin vanhuksen jo sodan takaa:

samainen ryhti pyylev� ja vakaa,
kuin oisi p�lkky, outo luuli niin,
puettu virkaviittaan, kannuksiin.

Mut syd�n sykki alla p�lkyn pinnan,

l�i uljas syd�n, terveen miehenrinnan,
tulisin verin, vahvoin valtimoin,
ei tahran koskema, ei sy�m� koin.
Ja synnyinmaalle l�i sen selv� ly�nti;
se kelpo mies, ken sille arvon my�nti.
Ja miksi? Syyn h�n tiesi ilmoittaa.
Se h�nen, h�nen joukkonsa on maa!

Ma muistan, kuinka kesken seuran tutun

h�ll' loputon ol' usein juoksu jutun:
�Maa t��, maa parhain alla auringon�,
ja �kansa sellainen kuin h�ll� on!�

H�n hajas��rin silloin seista suosi,

muut piirin��n,--se h�ll� korska kuosi,
kosk' ollut p��ll' ei maan, ken kiist�� vois,
ettei h�n suomalainen majur' ois.

Ei ylik�yp�� tuosta kunniastaan

h�n tiennyt; vaikka maailmoja vastaan
p�� pystyss' ottanut ois menn�kseen
h�n miehin, miekoin, valtakirjoineen.

Mut joskus h�n, kun oikein juttu maittoi,

my�s suomalaisen j�rjenlahjaa laittoi,
kuink' ollaan rehdit, mutta tyhm�tkin;
h�n p��sti p��lle naurun raittihin.

Vaan annas, moitteen muu ken alkaa koki,

vait! Ukko vain sen sai, ei toinen toki.
Puhuja kauaskaan ei ehtinyt,
jo vastaan soi: �Suu kiinni, herra, nyt!

Kysy� saanko sanasankariita,

h�n mist' on kansan mailta, manterilta
tavannut, n�hnyt kirjoista kuin t��n,
niin jalon, mielev�n ja miehekk��n.

Sen kanssa viran puolest' olkaa kerta;

kun luodit vinkuvat, kun sataa verta,
ja sanokaa, kun n��tte, tokko on
mies Suomen innoton ja tolkuton!�

Noin ukko rauhan, noin my�s sodan ajan.

Mull' oli virka joukon majoittajan,
h�nest' on paljon muuta muistossain,
Lapuan p�iv�st� nyt kerron vain.

Me perkattavaks saatiin mets�n pieli,

kaikk' oli valmiit, eesp�in menn� mieli,
mut vanha herra �rtyi seisomaan,
�kosk' ampui Suomen mies niin ravakkaan�.

�Seis, pojat!� huusi, �saakaa tuki puista

ja niitt�k��tte miest� niinkuin ruista;
ty� tyyni, tarkka silm� sihdin taa!
Nyt tulee hauska, kyst� korppi saa.�

H�n tunsi joka miehen joukostansa,

niin nimelt� kuin koko laadultansa,
jokaista tarkkas, jonka n�hd� voi,
kuin is� kullekin h�n sanan soi:

�Noin, Kalle Hurtti, kas se sattui maaliin,

ei en�� keikkune, ken sai sen saaliin!
Korpraali Flink, ain' �ityy ammunta!
Voi, Pekka Pistol kaatui, peijakas!

Vahinko,--kunnon poika niinkuin kulta!

Saa Pekastaan. nyt taatto torpan multa.�
N�in haastoi h�n, n�in johti joukkoaan,
majuri suomalainen mahdissaan.

Sai sana Adlercreutzin: �Minne j��tte!

P�in rivit, p��lle k�yk��! Rient�k��tte!�
Von T�rne tyynn� katsoi l�hettiin,
j�i paikalleen ja vastasi: �Vai niin!�

Voi hauskaa! Pyylev�n� lipun ��reen

h�n pylv�ist�ikse ryhtiin hajas��reen,
kuin iankaiken seista aatteleis
ja virkkais luodillekin: �Huuti, seis!�

Min viestintuoja mokomalle? Nolo

jo siin� nuoren v�nrikin ol' olo;
h�n oli tullut tulta vinhemp��n,
ja k�skyst� ei vanhus viiten��n.

�Majuri, eesp�ini�--�No, no, joutavoitte!

Ei t�ss� vaaraa, senh�n n�hd� voitte!�
�Kenraali k�ski.�--�Hurraan saakohon
Karl Adlercreutz mies, kunnon mies h�n on!�

Nuo sanat tuskin p��si �ij�n suusta,

kun naamaan lensi kaarnan pirsta puusta:
�Hohoo, sit' odotinkin tosiaan,
se miesp' ei ollut akka ampumaan.

Se melkein sattui, eip� paljon vailla;

sanoa voin nyt Hannu Klngan lailla,
kun kuula hipoi h�nen kulmiaan:
'Tuo hiis ei karta miehen naamaakaan'.�

H�nt' aina huvitti tuo sana toistaa,

taas aimo nauruss' ukon naama loistaa,
Ja taas h�n asentoon k�y p�n�kk��n,
kupeessa nyrkki, s��ret lev�ll��n.

Ties kuinka kauan kuhnaillut ois viel�,

mut kun h�n parhaiks siin' on tulen tiell�,
pau; lensi luoti, miten osuikaan,
juur' �ij�n polviporttiin avaraan.

Tapaavan takkiaan h�n tunsi jonkin,

kurottui, katsoi: puhki on kuin onkin!
Lievett� nosti, nosti toista--voi,
on reik� molemmissa, lempo soi!

H�n n�rk�styi ja korvan juurta raapi:

�Ty�n t�st� Matti r��t�li nyt saapi!
Hoi, juokse, katso, Jukka kulta, sie,
mitenk� takapuolen laita lie!�

Ja h�t��n juoksi vanha renki Jukka:

�Voi herra, hullumpi on t��ll� hukka,
edess� viel� lieve j�ljell' ois,
repale t�ss� vaan, ja p��rme pois.�

Nyt T�rne julmistui �Sen mokomakin,

noin ampuu aivan t�rvi�lle takin,
mi p�iv�� toista tuskin p��ll� lie!
P�in, pojat! Nyt sen pirun piru vie!�

HEIN�KUUN VIIDES P�IV�.

�Nyt helj� hein�kuun on s��,

saa minut huomenhetki t��
niin outoon mielialaan,
mies nuori, mets�n lehtohon,
suvisen ilman sulohon
nyt tullos, sinne halaan;
t�� p�iv� juhlap�iv� on.�

Soturi vanha lausui n�in,

sivulle verkon siirr�lt�in,
mua k�dest' otti, johti;
ja kautta kyl�n hiljalleen
vei meid�t kukkapolku veen
sinerv�n rantaa kohti,
sen hempeen kastehelmiseen.

Oi ihanuutta ilman, maan!

Vait oli vanhus, katsoi vaan,
h�n kauan vaiti pysyi;
mua vihdoin, kyynel silm�ss��n,
taas k�dest' otti k�dell��n,
hymyili, hiljaa kysyi:
�Maan eest� voiko kuolla t��n?�

J�in vaiti. Katse vastasi

vain sisimm�st� sieluni.
Se riitti. Ihailuunsa
h�n j�lleen vaipui vaieten
ja kunnahalta katsehen
loi kauas, silloin suunsa
sai sanat, puhe puhkes sen:

�Mies nuori, ranta rannan taa

t�ss' etehesi aukee maa,
is�isi sulle suoma:
kuin jalot t��ll� Virtain veet
on Saimaan sadat saarenteet,
on Vuoksen vuolas uoma,
Imatran pauhu-paatereet.
Ja astu pohjan ��rihin:
laelta tuiman tunturin
maa yht� armas hohtaa;
ja astu rantaa aukeaa
sa Pohjanlahden huuhtomaa:
yks Suomi silm��s kohtaa
ja rintas lempeen liikuttaa.

Mut aavistatko, minne vie

t�� miete, mist� kyynel lie,
mi herkkyy alta luomen,
ja miksi mielt� her�tt��
niin ihanaa, niin itkev��
minussa t�m� huomen?
On viides hein�kuuta t��.

P�iv' alkaa, p�iv� p��h�n k�y

monesta j�lke� ei n�y,
mi meilt' on mennyt suotta.
Ah, mulle j�tti muistelon
t�� viides hein�kuun, siit' on
seitsem�ntoista vuotta;
se Dunckerin vei kuolohon.

T��ll' oli kansa t�m�n maan,

viel' on se; suureks surussaan
se kasvoi, kaikki kesti;
se kantaa kuormat kohtalon,
vait uhraa, uhmaa, kuolohon
k�y raudan-rauhaisesti;
se kansa Suomen kansa on.

Levossa lempe�ss� n��t

sen nyt, ei raasta vainon s��t,
on kalleimpas se silt�.
Ma kilvoituksessaan sen n�in,
n�in hallan, tuskan, turman s�in,
n�in samaks silloin; milt�
mun tuntuikaan jo mieless�in?

Ma n�in sen verta vuotavan,

n�in voittavan, n�in kaatuvan,
en pett�j�t�: mailla
k�y karttamilla auringon
viel' urho hyinen taistohon,
ei horju, vaikka vailla
kotoa, toivoa jo on.

Mik' uljuus, uupumattomuus,

mi miehen tunnon tulisuus,
mi vakuus vaiheissansa
sill' olikaan; jot' ihannoi,
sanoa sankariksi voi
n�� miehet, t�m� kansa,
ja kuoltuakin jumaloi?

Mut kysy, jos sa jolloinkaan

riveist� noista sotilaan
tavannet, urhon harmaan,
oliko miest� kuitenkin,
jok' oli urhoist' urhoisin,
saat vastauksen varmaan:
'Niin, herra, tunsin Dunckerin.'

Kodista k�yh�st' oli h�n,

laps salosyrj�n synke�n,
ei suvultansa suuri,
mut tuli kunniaksi maan,
nous arvoon arvaamattomaan,
ol' lujin Suomen muuri
ja ikimuistoin muistetaan.

Ja kirkkaan mainekilven t��n,

sen ansaitsi h�n lemmell��n;
h�n synnyinmaalle antoi
syd�men i�ks syttyneen,
kuin morsiolle, �idilleen
kaikk' uhriks sille kantoi;
suur' rakkaus vei suuruuteen.

H�n kaatui; mutta kuolemaa

oi suloista, kun kuolla saa
noin loistehessa maineen!
Ei vaivu unhon j�rveen h�n,
vaan lailla luodon vehre�n
h�n kohoo alta laineen;
ei kuolemassa kuole h�n.

Nyt kukkasissa loista, maa,

kes�isten vetten keinuttaa
suo lehtirantaa, saarta,
sa kultiin kukkulasi luo
ja v�lkkyyn virtojesi vuo,
kuvastaa taivaan kaarta
hele�n Saimaa-silm�s suo,

ett' ylpe�sti muisto saa

nyt, p�iv�n��n, sua osoittaa
ja virkkaa: 'Katso maata,
tuot' ihanaa, se hymyll��n
sai sankar'rinnan syttym��n;
ket' ei se lempeen saata!
H�n kuoli eest� kullan t��n.'�

MUNTER.

Adlercreutzin, jalon herran--

sekin muisto maksaa vaivan--
sotamiest� hautaan kerran
saattavan n�in hiljaa aivan;
hatun riisui, katseen hartaan
loi h�n alle haudan partaan,
kunne muutti rauhan multaan
Hannu Munter matkailultaan.
Mont' ei muutoin saattajaksi
saanut vainaan viime rata:
kuopan kaivuun miest� kaksi,
nelj� arkun kantajata;
paitsi papin, viel� huomaa
korpraaleja kolme kuomaa
jalon parven p��llisin�,--
nelj�s, majoittaja, min�.

Siin� koko loisto haudan.

Yll� tamineensa kulut,
Munterilla nelj�n laudan
lomass' oli soukat sulut;
tyyni, vakaa multaan mennen,
niinkuin elon teill� ennen,
kuoloss' urho tuskin muuttui,
vauhti vain, se tietty, puuttui.

Sodan vaiheista kun sousi

noin nyt vainaa valkamahan,
Buss korpraali puheen nousi
aseveikost' alkamahan:
mik� h�ll� suku, tunto,
puhe, voima, syd�n, kunto,
luotu urhon luonto heti,
kuuluviin Buss kaikki veti.

Hiljaa miehet mielin hartain

seisoi, sai taas hymysuulla,
punoin p�it� viiksipartain,
vainaan sarvisanat kuulla.
Suurta ei se maksa juttu,
jokap�iv�inen ja tuttu,
tuskin kostut kuuntelulta,--
vaan jo Buss saa vuoron multa:

�Miehet, nyt on Munter poissa,

uljas, kuulu yli muiden,
uros umpisokkeloissa,
alla surman ansapuiden.
Sodan, marssin, taiston teist�
sai jo selv�n k�skyn seist�,
lomavuorollaan nyt loikoo,
ketaroitaan rauhass' oikoo.

Meill�, jotka tulta kohti

rinnan mentiin, meill' on selko,
tokko p�in h�n k�yd� tohti,
vaiko v�istym��n sai pelko,
tokko kalventama kauhun
keskell' oli liekin, sauhun,
vaiko alla kuolon arvan
vanhan kantoi vaskenkarvan.

Saapui kumppaniksi meille

korven poika j�ykk�, vakaa,
niinkuin taatot taiston teille
aina ikiaikain takaa;
juro aivan juttelulta,
silm�ss�ns� velikulta:
sanaa kolme ehk� er��n,
vaan ne niinkuin naulan per��n.

Suku kaikki sotamiess�

eli, kuoli, yht� luuta,
alimmassa arvon tiess�,
miekoin haastoi, s��sti suuta;
kerran Kaarle Kahdestoista
korotti jo yhden noista
korpraaliks,--se sattui satu;
alasp�in taas siit� latu.

Moni virkaan �kkin�inen

kotiin kauan kaipaa, suree,
miel' on ange, allap�inen,
kunnes aika luonnon puree.
Munterinp' ei ollut nulo
Kustaan lipun alle tulo:
oli, vaikka vasta tuotu,
soturiksi niinkuin luotu.

Joi ja kiv��riins� raamun

iski iloss' ensi illan;
v��pelip� tulless' aamun
tomutteli turkinvillan,
virkkoi: '�ll�s olko arka,
n�in on virka, poika parka!
Jokos norjuit?' Hannu vastas:
'Kyll�, kiitos parkinnastas!'

Siit� suuttui viinan maistoon,

ain' ol' uuras, virkku, rehti;
heti menness' ensi taistoon
luodin olkaan saada ehti.
D�beln kuuli ��nen inhan,
vinkaisevan lyijyn vinhan:
'Pojat, puraisiko paarma?'
Munter virkkoi: 'T��ll' on naarma.'

Tuskin toipuneeks sai tuosta,

uutehen jo puuttui pulmaan:
kasakkain j�i k�siin, juosta
piti puoleen peninkulmaan,
lenkutella jaloin levein,
mink� aron varsa kevein,
kunnes apuun urhokuomat
osuivat kuin onnen tuomat.

Otsa vaahtos, syd�n hakkas,

rinta puuskui, hohkui huuli,
kun jo viimein laukka lakkas,
vaan ei mennyt miehen tuuli.
Veikot vieress' ilkkui viel�:
'Tarkenitko? Taisi tiell�
olla oiva juoksukeli?'
Munter virkkoi: 'Menetteli.'

Ly�tiin sitten Armfelt. Siin�

Munter, lippuaan ol' likin,
seisoi hurmepinta-piin�,
h�n se lipun pelastikin.
Nytp� sai jo, jumal'auta,
rahan rehti rintalauta;
Munterill' on vanha viisi,
virkkoi tuohon vaan: 'No hiisi!'

Niinkuin kahakoissa noissa,

niin h�n tiens� kaiken kulki,
nurku outo, pelko poissa,
kuulumpi vain maine julki;
harmentuivat parran karvat,
harventuivat sanat harvat,
vaan kun sauhuun, liekkiin l�htiin,
samaks saakka kuoloon n�htiin.

Taannoin poikaa katsomahan

vanha �iti leiriin tuli,
silloin silm�t Munter-pahan
vettyi, lopen luonto suli;
istui kaiken kev�ty�t�
mesisuulla muorin my�t�.
Amm�n surmannee nyt suru,
kun on poissa kullanmuru.

Myh�ilyll�, my�ntelyll�
kaikkehen vain Munter vastas,
muuta ei kuin 'niin' ja 'kyll�',
kunnes lauloi vanha rastas:
'Poika kulta, mieles malta!
Viisas v�istyi vaaran alta,
v�h�mieli kohti koki!'--
Silloin toinen: '�l�s toki!'

Vaan jo surma luodin takoi,

tien jo telkes, rajan rasti.
Vaiheet kaikki tasan jakoi
kanssamme h�n t�h�n asti;
viel' ol' eilen karski ukko,
suussa tuima m�llitukko,
vahdiss' oli vailla unta,
koolla kun ol' esikunta.

P�iv�k�sky kertoi juuri,

kuinka herrain p�yt��n viisti
puhinalla pommi suuri,
puhevuoron heilt� riisti.
Munter, tulen tuttu, koviin
sylk�isevi kouraloviin,
koppaa herjan, t�ytt� jalkaa
pihamaalle matkan alkaa.

Kiiti ovelle kuin n��t�,

poikki porstuan jo luisti,
portahille yht� p��t�,
r�j�ht�� kun pommi muisti.
Siin' ol' �ij�n t�itten loppu,
vaan ei viel� tullut hoppu;
maaten maassa mullin mallin
Munter virkkoi: 'Hiis vei pallin.'

T�n��n aamun suussa h�ilyi

viel� hengen viime kyven;
loppuun saakka sama s�ilyi
h�ll� sankar-ryhti tyven.
'Kas kuin pommi �ij�n karsi;
poissa toinen k�sivarsi,
rinnan kaiken silpoi siru!'
Munter vaan: 'Se halkes, piru!'

N�in h�n kuoli; n�in h�n eli,

alkoi miess�, p��tti miess�,
vitkaan puhui, virkku veli
ain' ol' apuun vaaran tiess�;
tuttu toiminnan, ei melun,
tuttu puutteen, ponnistelun,
tiesi kaikki kantaa, voida,
yht� vain ei--vaikeroida.

Maailma jos maksaa voisi

kovat p�iv�mme ja y�mme,
Suomen verikentill' oisi
kieli kertoella ty�mme,
lausuis liput sotarinnan
moisten Munterien hinnan:
moni kultakaulus noita
kumartaa sais kompuroita.

H�nt' en muistella ma saata,

ettei vanha rinta paisu.
Miss� tuonen toukomaata
raatamaan niin varsa raisu!
Painanut ei pelko mielt�,
aina 'hei' vaan ja 'pois tielt�!',
rummun j�lkeen vaikka mihin,
kun vain eesp�in k�skettihin.

Eik� yst�v�� niin varmaa,

tyynt�, altist', uskollista!
Niinkuin lapsi, miesi harmaa,
vihas tuskin vihollista.
Ne ol' urhon kouran-alaa,
niinkuin m�lli hammaspalaa;
kummallakin pinteet kovat,
silti sangen rakkaat ovat.

Kunnia nyt kukkuroikoon

kummun, kussa uljas makaa!
Ikimuiston vartioikoon
miehuus, miehenkunto vakaa!
Orjan jalka ei saa painaa
hautaa, miss' on Munter vainaa.
J��k��n vanha kantasuku
suojaks! Aamen! Hyvin nuku!�

Buss korpraali p��tti, alas

astui p��lt� hiekan harmaan.
Adlercreutz nyt haastaa halas,
k�tehens� voitonvarmaan
otti lapion ja heitti
kummulle, mi urhon peitti,
hiljaa hiukan Suomen multaa;
sanat harvat, mutta kultaa!

Niist� syttyi syd�njuuri,

puhe nosti miesten mielt�,
vaikkei sorea ja suuri,
Munterin vain omaa kielt�;
kunniamme julki tuomaan,
soturille muiston suomaan
sana riitti sattuvainen;
lausui �Olit suomalainen!�

VON ESSEN.

H�n portailla seisoi, lakki

oli kuosia sotilaan,
oli kannukset, ratsastakki;
h�n aikoi ratsastamaan.

Noin seisoi vanhus sorja,

uros ryhdilt�, katseeltaan,
lumip�inen, kookas, norja,
on moinen h�n muotojaan.

Vaan miksi ukko nyt pauhaa,

ly� jalkaa kuin vimmattu mies?
Elet��nh�n keskell� rauhaa,
melu tuommoinen mit� ties?

�l� huoli, ei vaaraa t�ss�,

�l� tuost' ole mill�sik��n;
tavan ainaisen n�et t�ss�,
n�et Essenin harmaap��n.

Jo huutaa h�n raittihisti,

syyn virkkavi selv�lleen:
�Sin�, Matti, senp�iv�inen risti,
lopun nyt sinust' oitis teen.

Vai vartoa n�in unes t�hden

iankaiken t�ss� m� saan!
Vai tiennyt et, milloinka l�hden
joka aamu ratsastamaan!�

Ja tallista renki se pikaa

nyt raudikon uljaan toi;
h�n ei nukkunut, siin' ei vikaa,
ylen varhainpa nousta voi.

H�n ��neti, otsin ylpein,

toi orhin porrasten luo.
Tuli, leimaus! Vaahdossa kylpein
jalo ratsu nyt v�rjyi tuo.

Alas astunut porraslaudat

on kenraali aimo--h�ll' on
ajoviitta ja kannusraudat;
h�n vilkaisi raudikkohon.

H�n seisoi liikkumatonna,

ei uskonut silmi��n:
�N�k� pettik� mun, sano, konna,
sun tyot�sk� tuo, mit� p��n?

Mut jos kudot valheen viekkaan

ja mulle nyt sy�t�t sen,
niin l�hden ja tartun miekkaan
ja p��s heti halkaisen.�

Vaan Mattipa, tuo sotamiesi,

h�t�poika ei ollutkaan,
teon tehnehens� h�n tiesi,
p�ti my�s teon vastaamaan.

�Vai valheenko turvin tulla!

Jo luulokin h�vett��.
Syy vaikk' ois suurempi mulla,
vale tuskinpa helti��.

N�in kasakan tuossa m� tiell�,

h�n kerskasi virkustaan.
Noin vainko, se mun piti niell�?
Heti l�ksin m� kilpaamaan.�

Von Essen, vanhus sorja,

tuli hehkuva rinnassaan,
lumip�inen, kookas, norja,
h�n kimposi kiukuissaan:

�Pois, lurjus�, huusi h�n, �luista

taas talliin, pois hepo vie
ja my�t�si tuo, se muista,
paras ruoska, mi siell� lie.�

Tuo Matti on mies, joka kesti,

kun kent�ll� luodit l�i,
oli kruunulta ruoka ja pesti,
nyt Essenin leip�� s�i.

H�n ��neti l�ksi alas,

vain silm� se salamoi;
saman tien h�n l�ksi ja palas,
h�n vankimman ruoskan toi.

Toi, tarjosi k�skij�lleen:

�Sotamies olin my�s m� kai,
panin paukun paukusta j�lleen,
ken iski, se vastaan sai.

Jos orhinruoskaa nyt saankin,

kun tein miten parhaiten,
niin potkaisenpa m� vaankin,
kuin orhi m� potkaisen.�

Uhan kuulee kenraali, astuu

taap�in ihan suoranaan.
Ei suututa h�nt� se vastuu,
vait miest� h�n tarkkaa vaan.

Ja min katsoi h�n miest� kohti,

sen korkeni vartalo,
ja min vaieten viipyi, jo hohti,
jo selkeni katsanto.

�Mies, kuules�, huusi h�n, �mist�

sait moisen sa miehuuden?
Se on aioista entisist�,
nous keskelt� hurmehien.

Ei mulle se tuntematonta,
hyvin tunnen sen ennest��n;
yht' uljaana monta, monta
n�in kuolemanhetkell��n.

Sen n�in m�, kun lippua Suomen

sees liehutti voiton s��,
sit' ei murtanut murheen huomen,
ei j��t�nyt pohjan j��.

Ja kuinka, kun miehen lailla

sin� reimasti k�ytt�yt noin,
noin katsot pelkoa vailla,
sua ruoskalla herjata voin?

Jumal'auta, sittenp� vasta

en kehtais mainitakaan
sit� joukkoa urhokasta,
jota johdin ma taistelemaan.

Hae jostakin kelpo veikko,

lasi kunniaksemme juo,
hae yht� yrme� peikko,
kas tuoss', ota tukaatti tuo!

Ja kiitos, kun muistoa sorjaa

sin� elvytit taas ja kun niin
olet tuimaa miest�,--ja korjaa
nyt koipesi helkkariin!�

H�n pyyh�lsi silm�kulmaa,

n�k� kai k�vi himme�ks,
ja n�ytt�en muotoa julmaa
pois py�r�hti, sis��n l�ks.
Saman tunsin urhean herran
jo aikoja taaksep�in,
tuon saman von Essenin kerran
Savonmaassa ma sotivan n�in.

Oli nopsa h�n muutoin kyll�,

vaan nyt tuli peijakkaat.
Vilun t�hden h�ll' oli yll�
sudennahkat ja vuotikkaat.

Kun riensi nyt pakkass��ss�

etumaisena taas h�n p�in
ja jok'ainoan askelen p��ss�
vajos umpihankehen n�in,

hiki �ij�n jo otsasta juoksi,--

kovin raskas on virka t��;
piti kauhean painonsa vuoksi
h�nen joskus jo viiv�ht��.

Mut �p�in, pojat!� t�ynn� tulta

h�nen huutonsa silti soi,
�ja jos jalat uupuu multa,
niin kantakaa, pojat hoi!�

T�m� urholla kolmilehti

oli riemussa, murheessaan:
syd�n herkk� ja mieli rehti,
veri kiehuva kuumuuttaan.

KUORMARENKI

Vanha Speltk� unhottuis? Ei kumminkaan.

Ylh�inen ei ollut, kuormarenki vaan;
vertaistensa lailla unhottua saiskin,
ellei heist� kaikist' oisi ollut laiskin.

Sieti heit� kahta n�hd� tosiaan,

itse ukkoa ja h�nen hevostaan:
jos jo kaksijalan askel paljon maksaa,
nelijalalle ei en�� riit� taksaa.

Asu, ruokko aivan vauhdin veroinen:

p�rr�ss' ukon p�� kuin h�nt� hevosen;
kotitallista toi tomut Harmon nahka,
kotipankon noet �ij�n nen�pahka.

Viimeisn� kun noin he tulla huupperoi,

siin� kyll� my�s, sen arvaat, nauru soi;
hepo torkkuin astui, unta veti miesi,
kuinka kuormall' ukko pysyi, Herra tiesi.

Eestyi kulku sent��n hiljaa hiih�tt�in,

ylemm�ksi yh�, yh� pohjaan p�in;
puoleen Pohjanmaa jo tultiin v�hin erin,
Spelt on sama Spelt kuin Uusimaalta perin.

Samoin my�s k�y matkanteko, totta kai,

pys�hti tai kulki, saman naurun sai;
nauraissa, se tietty, ruoskat roiki lomaan,
konsa konin vuotaan, konsa ukon omaan.

Vanha asu, vanha vauhti pysyi vaan,

Spelt on auttamaton, yh� ennallaan;
ukon virkanuttuun ruosk' ei pysty mik��n,
nahka paksu Harmon virassaan niin ik��n.

Siikajoelle n�in viimein joudutaan,

j�ljell' is�nmaast' on j�inen kolkka vaan,
j�� jo saaliiks sekin, turha est�� koittaa;
vaan voi vahva murtua, voi heikko voittaa.

Ennen iltaa ensi taisto taisteltiin,

paon p�iv� voiton p�iv�ks saatettiin;
aalto ajettu taas taap�in kuohahtaapi,
virta k��ntyy, vainottu nyt vainoaapi.

K�y mies miehelt� jo sana riemuinen:

�Valmiit olkaa valjetessa huomisen!
V�ki, kuormat kuntoon viel� ennen y�t�,
etel��n tie reipas ensi koiton my�t�!�

Kaikk' on tehty, y� on, rauhass' uinutaan,

nuori Blume v�nrikki ei maannut vaan.
Innon tuli hehkui mieless' urhoisassa,
rauhaa tuvass' ei h�n saanut ahtahassa.

Ulos astui. Hiljaist' on ja pime��,

tyynet, kylm�t taivaan t�hdet kimmelt��;
koitteen juova vain, jos katsoit it�� kohti,
mets�n latvoilla jo vaaleana hohti.

N�kyviss' ei ket��n, rattaat, kuormat vaan

hevositta, pohjaa kohden, paikallaan:
kaikki muuttumatta, vanhallaan, kuin jatkaa
mieli edelleenkin entist' oisi matkaa.

Entist�?--Ei sent��n, ero pieni on,

vaikk' ei heti n�y se puhki pimennon:
k��nnettyin�, hepo valjahissa, siell�
rattaat perimm�iset seisovat jo tiell�.

Mies on ohjaksiin jo k�ynyt k�rryin luo.

Blume silmi��n ei usko,--Speltk� tuo?--
Joka halki Suomen ny�kkyin ajaa nyhti!
P��t��n korkeampi on nyt �ij�n ryhti.

Suora on kuin nuori vanhus varreltaan,

hopeoina valkohapset harteillaan,
nen� pesty, leuka sile�ks on tullut,
kirkkaamp' y�ll� muoto, kuin on p�iv�ll' ollut.

Nuori Blume j�rin ymm�lle jo j��:

�Mik� ihme nyt, mist', ukko, muutos t��?
Sin�, nokisin ja laiskin nuhjus ennen,
sin� siisti, valmis muista eelle mennen!

Noen, p�lyn ken sun kaapi kasvoiltas,

kamman hallavaan ken tunki tukkahas?
Ken--se kumminta--sun valveille on saanut,
jok' et p�ivisink��n torkkumasta laannut?�

�Nuori herra�, vastas ukko juoheaan,

�verkkaan matkaa mies, kun j�tt�� oman maan.
Oma kansa pakoon kurjasti kun kulkee,
parempi, kun valvo ei, vaan silm�t sulkee.

Vanhan naamani miks oisin pessytk��n?

H�pe� vain siin' ois n�hty selvemp��n.
K�rsin pilkan, k�rsin tiuskeen ilman ten��;
kannoin murhetta ja kannoin mustaa nen��.

Nyt -on toista, joukkomme on taistellut,

Suomi avaraks on meille auennut,
nyt on tahra poissa kunnialta maamme,
puhtaan, kirkkaan otsan j�lleen n�ytt�� saamme.

Rumpu kohta k�ym��n, miehet kokohon!

Y� on mennyt ohi, kirkas p�iv� on!
Juostiin, kun ol' aika laata juoksemasta;
jalo, nuori herra, nyt on kiire vasta.�

WILHELM VON SCHWERIN.

Ja everstiluutnantti Drufvan pois

lepo karkoittuu:
�Ehyt rinnassa ryhti nyt tarpeen ois,
nyt murtuu muu.
Vihamiehen tuolla jo k�yv�n n��n
monivertaisin joukoin rynt��m��n,
ja seista ja viime mieheen
mun taistella k�sket��n!

Ja jos tuoll' edes ��ress� tykkien

uros vanha ois,
tulen, ruudin tuttava turkanen,
johon luottaa vois;
mut ei, viistoistias poika nyt sun
on hento ja hieno, on kreivi Schwerin
muka vastaava patterista,--
mit� lapsista sellaisiin!�

Luo nuorukaisen jo ratsastaa,

k�y k�teen t��n:
�Elon, kuoleman arpaa ankaraa
koht' isket��n,
elon ehk�, jos luotinne kohti ly�,
mut kuoleman varman, jos vankkuu ty�.
El�k�� tai kuolkaa, herra,
mut paikkaanne ette my�!

T�h�n j��tte, kuin hentoinen ruoko j��

rajun alle s��n;
on teille outoa leikki t��,
sen murhein n��n.
Kova ly�d� se leikki, siis vastatkaa
k�si syd�mell�: jos tarvis saa,
elon nuoren arvelematta
pois voitteko lahjoittaa?�

�Teilt', everstiluutnantti, herpoo jo

k�si vanhuuttaan,
mut ei kysy, turvaksi kelpaako
kuninkaan ja maan;
elo mulla on kev�tvoimassaan,
viistoista se sykkinyt vuott' on vaan,
sit� enk� tarjota tohtis,
sek� halvaksi havaitaan?�

Tuli tuiskahti silm�st� vanhan: �Tuo

ter�kselt� soi!
Sanat v��r��n, herra, ei vieneet nuo,
ne m��r��n toi.
Teit' en�� en hennoksi arvioi,
kun teid�t sain, avun Luoja soi.
Syd�n n��t se on, ei k�sivarsi
joka voimia antaa voi.�

Tykit kohta soi, tulikasteessaan

uros nuor' on nyt;
rivit pirstotut v�istyi, h�n itse vaan
ei v�istynyt.
Oli h�lle patteri kuin kotilies;
sen tulta kuin viisi h�n hoitaa ties;
tuli kasakkaparvi, h�n niilt�
jo parran poltti kuin mies.

Lomahetken sai, heti riensi luo

v�en v�istyneen,
palautti taas vihan ��ni tuo
arat rohkeuteen.
Vain hetki, ja muuttunut kaikki jo on,
v�ki v�istynyt taas k�y taistelohon,
ja lieden rakkahan suusta
tuli r�iskyy loppumaton.

Ja Drufvan jo kaukaa ihmetys ly�

t�t� katsoissaan:
�Koe moinen, sen sanon, mestarinty�
jo on suorastaan.
Ken voittaa noin heti kunniaa,
mit� ehtii viel�, jos el�� saa?
H�nt' auttaos, Luoja, h�n kerran
armeijoja johdattaa.�

Sai ilta jo, taistelon keskeytt�in,

Schwerin tuli taas:
oli kest�nyt hento, kuin kest�� p�in
rajumerta paas;
tuli leikist��n, tykit leiriin toi,
ja h�nt' urhot harmajap��t ihannoi,
h�net Drufva sylihin sulki,
ja huikea hurraa soi.

Nuor' urho!--Noin nimes loistettaan

jo varhain loi.
Tie viittasi toivohon kirkkaimpaan,
mit� n�hd� voi!
Mut ah, pian p��ttyv� tie oli t��!
Kuu tuskin puolehen kerke��,
l�hin hautaholvi jo urhon
on matkalle m��r�np��.

Mut soi viel' aihetta lauluhun

taru uljahan:
h�n viel� viimeisen taistelun
soti sorjimman,
i�ks ennenkuin kylmeni kuolohon
syke nuoren, l�mp�isen valtimon
ja kuihtuin kutsulta maineen
k�si raukeni hervoton.

Oravaisten p�iv�n kun onneton

nous hurmekoi,
mi voitostakin teki tappion,
ep�toivon toi,
siell' uljuus se leimusi kirkkainnaan,
siell' eksynyt luoti ei ainoakaan,
siell' yltyi liekki, kun kastoi
h�n tykki� hurmeellaan.

Sen viereen viimein jo voipuneen

verenvuoto kaas;
vihamiesp� kun saarti, h�n miekkoineen
yl�s sy�ksyi taas,
huus miehillens� ja karkasi p�in
ja raivasi tien, l�pi rynnist�in,
ja kaatui vasta, kun ehti
luo veikkojen tervehtiv�in.

Viistoistias vain, kun jo joutui y�,

tuli tuonen tie!
Ik� pitk� sent��n, jos miehen ty�
i�n mitta lie!
Moni harmennut kunnian kukkuroiss'
oli urho, jok' uljaan seppelens' ois
tuon nuoren poikasen saamaan
halumielin vaihtanut pois.

Viistoistias vain,--meni nuorna mies;

toki murheeseen
v�en j�tti, mi kaikk' kovat tyyten ties,
verin n��ntyneen;
toki unta, min uljaalle tuoni toi,
valioimmat sankarit vartioi,
ja kuink' oli heille h�n kallis,
sin� hetken� n�hd� voi.

Oli murhe vaan, valitusta ei,

syv� kaipaus vaan.
Kehuks sankarin, nuorna min kuolo vei,
ei sanaakaan;
elon kev��lle Vegesack vain kiitoksen suo,
k�y Adlercreutz ��neti paarten luo,
ison, kirkkaan karpalon irti
saa Drufvasta tuokio tuo.

NUMERO VIISTOISTA STOLT.

Oli kauniin Lapuan p�iv�n p��,

ja riemuiten ratsullaan
von D�beln, voittaja, ylpe��
h�n tarkasti rintamataan.

Sotamiehen partehen suoravaan

joka joukkoa kiitti, kun noin
kotimaata he vahvat varjelemaan
oli innoin ja kunnioin.

Luo ��rimm�n siiven ehti, kun loi

punan viimeisen l�nnen lies;
my�s joukolle sille kiitoksen soi,
von Schantz oli sen p��mies.

Oli harvennut paljon se, aukkoja vaan

rivit t�ynn�, sen n�hd� voi;
mut muu veti nyt h�nen huomiotaan
jopa julki h�n my�s sen toi.

Jo kiitt�iss��n h�nen huomattiin

yh� syrj�h�n silm�illeen:
otus mieron, mies risamekko siin'
oli ��neti, itsekseen.

Luo viittasi miest� h�n nyt: �Mies hei,

liki astu, mit' arkailet?
Kun taannoin tie verileikkiin vei,
noin syrj�ss� ollut et.

Sin� kaatuneelta, sen muistat kait,

vain tempasit pyssyn pois,
ja miesten j�lkeen riensit, hait,
miss' ottelu kuumin ois.

Kun painumme peltoon, enn�t�t luo,

kera painut, ja taas kun n�yt,
kun hy�kk�� taas v�ki voittoisa tuo,
eturinnassa p��lle k�yt.

V�kirynn�k�ll� kun sy�stiin ees

kyl�n kimppuun, tykkej� p�in,
etumaisna taas takinriekalees
min� patterin harjalla n�in.

Hyvin tehty! Kas semmoinen urhokkuus

pian kuuluu kauas ja luo,
puhu siis, poik' uljas, nyt puhtaaks suus,
nimes ensinn� kuulla suo.�

�Min pappi lie nimen pannutkaan,

muut ei ole muistelleet,
ovat mieronkoiraksi parhaastaan
kuunp�iv�ni kutsuneet.�

�Hyv�! Ly� nimi vasten herjaajaas,

ei haavoita haukun suu.
Vaan miss�, mies, kotis, kontu-maas
ja miss� sun turvas muu?�

H�n tielle viittasi ahteen taa

�Kotikontu on tuolla tuo.�
H�n nosti nyrkki� valtavaa:
�T�� mulle turvan suo.�

�Kotis laatuun k�y, hyv' on turvas my�s,

vaan mist�p� einees sait?
N�pistysk� vai kirkkojen ry�st� on ty�s
vai maantierosvous kait?�

�Jos suurta, jos pient� m� kelt� vein,

ropo kai minull' olla vois;
jos kerjuristakin tyhj�n tein,
paremp' yll�ni nuttu ois.�

Sai D�belnin silm�t se s�ihkym��n:

�Schantz, kapteeni, malttakaas!
Kuka t�n��n teill' oli joukon t��n
paras mies, kenen surma kaas?

Sen rensseli, pyssy ja miekka sen,

puku, p��hine tuottakaa;
nimen oivan ja sankarikalleuden
t�m� h�lt� peri� saa.�

Asu tuotiin sankarin kaatuneen,

viistoista Stolt oli tuo.
Oman turvatin mekkoon ryysyiseen
hymykatseen D�beln luo.

�Veress' on Stolt-vainajan takki, saa

mies olla sen ottaissaan;
mut Mieronkoirankin ruskottaa
veri ryysyill� paksunaan.

Ota siis koko rintaman n�hden n�in

univormu! Sun �sken ties
k�vi rintaman eell�, kun riensit p�in,
nyt koht' olet rintamamies.�
Asun otti, ryysyt h�n riisui nuo,--
n�it syttyv�n poskip��n;
h�net D�beln ��neti aukkoon tuo
Stolt-vainajan j�tt�m��n.

�Sotamies olet nyt paras vertojas,

sisult' oiva kuin p��lt�kin p�in,
olet nyt aseveljemme arvoltas,
viistoista Stolt olet n�in.

Syd�n, mieli vain, pid� ennallaan,

mut jos sua viel� muut
k�y mieronkoiraksi kutsumaan,
ved� miekkas ja vastaa: huut!�

Povi soturin nuoren, kuin holvi vaan,

oli tyynn� se kest�nyt;
toki n�it, h�nen n�� sanat kuullessaan,
syv�lt' ett� se j�rkkyi nyt.

Elinp�iv�n� riemua ollut ei

h�n maistanut varkainkaan;
elon kylmyys kyynelet varhain vei
jo pois h�nen poskeltaan.

Kev�t, aurinko kerrankin pilkett��n

syd�nroutaan tuohon nyt luo,
ja sen l�mm�ss� hillit�n l�hteist��n
jo kuohuvi kyynelvuo.

�Ja jos hyv�n, jos pahan p�iv�n saan

kera kest�� sankarien,
olen valmis taistohon, kuolemaan;
sois Herra jo huomenna sen!�

VELJEKSET.

Sua Wadenstjernan nimi kammottaa,

tarua julmaa tarkoitat siis tuota,
kuink' elon myrskylt' etsii valkamaa,
mut y�h�n, viluhun taas vierr� saa
pois sys�ttyn� veli veljen luota!

K�y joskus Joutsij�rven tienooseen;

taloa siell� ikikoivut varjoo.
Ol' y� tai p�iv�, my�h��n, varhaiseen,
siell' aina suojan auliin vierailleen
Juhana Wadenstjerna vanhus tarjoo.

Totisen uskon, suoran syd�men

h�ness� huomaat ensi katsannolla,
ja hyv' on olla sun, niin rauhainen,
kuin alla oman kotikatoksen
ja oman taaton turvissa on olla.

Nime� yht� karta vain!--Kun vois

sen i�ks unhoittaakin!--Sit' ei sanaa,
jot' ei h�n tyynn� kuunteleva ois,
mut: Viapori--pois se nimi, pois,
se rauhan rikkoo, mieleen myrskyn manaa.

Mi muinoin tenhos h�nen syd�nt��n,

maa, kansa, kansan kunto, voima, v�ki,
mi hengen nosti lentoon, liekint��n,--
tuon haudan kuiluun kaikki h�pe��n
ja pilkkaan, sortoon poljetun h�n n�ki.

Ja siksi viel� j�rkkyi vanhus t��,

jos vain sen haudan nimenk��n h�n kuuli,
siks sielussansa haavaa kirvelt��
ja harmi tuima hapset herist��,
jos Viaporista vain hiiskuu huuli.

On ilta my�h�, kolkko, talvinen.

Tuo vanhus, jonka omantunnon rauhaa
ei syy, ei pelko kalva, hiiloksen
edess� istuu, tyynn� kuunnellen,
kuink' ikkunoita piesten tuisku pauhaa.

H�n yksin istuu, j�tti nukkumaan

juur' ik��n rakkaansa h�n Herran huomaan,
kun h�iriytyy h�n lepohaaveistaan,
kun ovi aukenee, mies lumissaan
siit' astuu anoen y�suojaa suomaan.

H�n katsoi, katsoi. Syd�nkammion

l�vitse viilsi kauhun v�re j�inen.
Ei ole outo vieras, veli on,
laps samain vanhempain, tuo suojaton,
tuo h�nen majaans' y�ksi pyrkiv�inen.

Se veli h�lle, veljesjoukostaan

ol' is�n kartanossa kasvajoista,
juur' ollut rakkain entisaikanaan,
nyt heist� viimeinen, ja kertaakaan
ei n�hty vuoteen yhdeks�h�ntoista.

Mut syyt�n muukalainenkaan ei j�is

niin viipyin kuin tuo vieras oven pieleen,
niin ��neti ei outo terveht�is,
niin pelon-arkana ei v�r�j�is,
kuin pelon toi nyt veli veljen mieleen.

Ei ��nt', ei sanaa. Hetki hetkelt��n

sai tulla, menn� niinkuin kuolon mailla;
et��lt� vihdoin vieras, silmiss��n
vetoomus mykk�, kohti velje��n
sylins� avaa rukoilevan lailla.

Syd�men kielt� hetken kiit�m�n

tajusi toinen, hetken j�rkkyi, horjui.
Vilaus vain, jo seuraavalla h�n
j��-tyynn� k��ntyi, sylin pyyt�v�n
vain viitaten pois tyk��ns� torjui.
Hyl�tyn ��ni vihdoin v�r�ht��
syv�sti, kolkosti, kuin huokais hauta:
�Oi veikko, poista rinnastasi j��,
�l' ylenkatso lohdun etsij��:
n��t murtuneen, pois laske poltinrauta!

Niin, synnyin syyt�, herjaa kantamaan

m� my�s sen p�iv�n, jona heitt�yiv�t
veristym�tt� miehet Suomenmaan,
ja ennenkuin lens' siihen luotikaan,
jo Svean uljaan linnan pett�in myiv�t.

Mut voinko murtaa min� sulut lain,

anastaa ohjat kohtalon, m� heikko?
Minunko nousta tuli? Minun vain?
En noussut, siis--niin virka--tahran sain,
mut vihall' �l� muserra mua, veikko.�

H�n vaikenee, p�� vaipuu, tuliseen

jo kyynelvirtaan h�lt� ��ni raukee.
Jo kyllin puhui veli veljelleen,
avoinna syli, astuu askeleen
h�n vartoin ett� veljen syli aukee.

Rajusti, tuskan, vimman velloen,

Juhanan, vanha rinta silloin nousi;
vaan sein�lt' olan takaa vaieten
h�n tempaa pistoolin ja t�ht�� sen
p�in veljen rintaa, virehess� jousi.

T�� heist' on taru kolkko, kolkomp' on

kenties, kuin kertomaan ma pystyin siit�;
s� sit� kammoksuin jos tuomion
kovalle kovan suot, niin sovinnon
my�s sana kuule, lievikkeeksi liit�.

Kun toinen oli mennyt, kerrotaan,

lepoa vailla istui, unta vailla
tuo tyly veli, k�det kasvoillaan,
ja itki illan, y�nkin itki vaan
ja aamulla viel' itki lapsen lailla.

MAAHERRA.

Vain taiston kent�ll�k� mainety�t

verest� urhon kukkii kunniaa,
my�s eik� muut kuin miehet miekkavy�t
voi miehuutt' osoittaa?

Perille Suomen oli peittynyt

mies, rauhan mies jo nuorest' i�st��n,
harmennut rauhan toimin, hoiti nyt
maaherran-l��ni��n.

Wibelius nimelt��n,--ei loistavaa

se juurta, ansaita tok' arvon voi,
n��t kantajastaan kunnian se saa:
mies nimen aateloi.

Ty�p�ivin tyynin h�lt' on vierryt taa

mies-i�n kultainen jo kukinto;
nyt vainon vallassa on synnyinmaa,
h�n itse vanha jo.

Kuin riitariista, vuoroin yst�v�n

ja vihollisen saalis, uhrata
sai voittajalle joka hetki h�n
leponsa, rauhansa.

Lakia puoltaa, kuormaa kevent��

on h�lle pyh� velvoitus ja ty�,
lepoa p�iv�n siks ei h�lle j��,
siks unta vaill' on y�.

Noin istuu kerran virkahuoneessaan,

vain kaks on kirjuria seura muu,
vait istuu, murtuneena muodoltaan,
my�s toiset vaientuu.

Sois hetken, pienen hetken levokseen;

se liikaa on. Jo ovi aukenee,
soturin samall' asesaattoineen
h�n eess��n havaitsee.

Ven�j�n armeijan p��kenraali,

ei kenk��n halvempi, on tullut tuo;
h�n kohti k�y, h�n haastaa jyrk�sti
ja uhkakatseen luo:

�Maaherra, n��tte sodan p��ttyneen,

jo maanne meille asevoima soi;
sen miehet taistella kuink' edelleen
riveiss� Ruotsin voi?

Kas tuossa kyn�, k�sky piirt�k��,

kehoitus heille ankara: se saa
tavaran, hengen turvan s�ilytt��,
ken kotiin palajaa;

mut keisaria, herraansa, jos ken

rikollisesti vastustava ois,
kaikk' armott' ajetahan suku sen
talolta, maalta pois.

Kai ymm�rr�tte, piirt�k�� siis niin!�

H�n p��tti uhkan hymy huulillaan.
Wibelius katsoo tuomarp�yt��n, siin'
on laki Ruotsinmaan.

Lujasti painuu k�si kanteen sen,

ja silm� loistaa, kirjaan luotu tuo:
�Kenraali, keskell' uhkauksien
t�� meille suojan suo.
Meill' aarre kallis, turva aseeton
se on, jos hyv�, paha p�iv� saa;
sen valtiaanne vahvistanut on,
se h�neen vetoaa.

Siin' ikivanhuudesta s��det��n:

ken rikkoo, sen on syy; ei vastaamaan
j�� vaimo ty�st� miehen vikap��n,
kuin mies ei vaimonkaan.

Jos maataan puoltaa rikos lie kenties,

vaikk' kelpo syd�n vastaa: kelpo ty�!
niin miest� miekoin rankaisevi mies,
ei naista, lasta ly�.

Te voiton saitte, teill' on valta nyt,

te minun tehk��, mit� miellytt��!
Vaan laki, ennen mua syntynyt,
my�s j�lkeheni j��.�

N�in lausui. Vavistuksen tunsivat

molemmat nuoret seuralaiset nuo;
nyt silm�ns� h�n nostaa kirkkahat
ja kenraaliin ne luo.

T��n kasvoilt' oli tuimuus k�skij�n

kadonnut, katse k�ynyt l�mpim�ks;
lujasti ukon k�tt� puisti h�n
ja kumarsi ja l�ks.

Kuin rukoukseen k�det ristien

nyt vanhus vaipui tuomar-istuimeen;
h�n voiton peri, ylimaallisen
sai, rauhan palkakseen.

Ja l�sn�ollehilt' on todistus,
siit' usein kertoivat he innoissaan:
ol' ihmeellinen, tyyni kirkkaus
nyt h�nen kasvoillaan.

Ett' oli taivaan-kaunis hohde tuo,

siit' oli heill� yksi ajatus;
vaan mist� virtasi sen valovuo,
siit' eri arvelus.

Sen toinen katsoi p�iv�n p�ilynn�ks,

mi sinne vienon, kirkkaan loiston loi;
mut toinen lausui: �Sis�lt� se l�ks,
sen omatunto toi!�

ADLERCREUTZ.

Ken tuolla joen rannall' on tuo ylh� mies,

jonk' ent�� katse maita, meren aavaa?
Jo asu, ryhti, huulten uhka, silm�n lies
k�dess� miehekk��ss� miekka tuima ties
urosta, kaikki sotilaan on kaavaa.
H�n yksin seisoo, ilman saattajaa,
nuor' asemies aik' ajoin ainoastaan
tuo viestin, saapuu, pois jo samoaa;
mutt' eess�, takana on, turmaa, kuolemaa
uhaten, sotajoukko toista vastaan.

Niin talvenkolkkona kuin ruumis paareillaan

nyt tuossa Siikajoen seutu makaa;
mut kolkompi on n�hd� sota Suomenmaan,
tuo kurja kulku pakoon kunniattomaan,
ja kuulla ryss�in pilkkanauru takaa.
Se syyn�, miksi urhon otsall' on
y�n synkeys, se tumman varjon tuotti
kuin huolihunnun jaloon muotohon;
h�n n�kee: uhriks Suomi, �iti turvaton,
nyt j��, se pettyin poikihinsa luotti.

Se mies, ken tuhon n�kee, kaiken tuhon t��n,

h�n vakaan velvoituksen ��nt' ei kiell�:
uskollisempaa poikaa maali' ei mill�k��n,
h�n vaarat koitti, soti, voitti, verell��n
jo nuorna kent�t kastoi maineen tiell�.
N��t hengen, mit' ei riemut, murheen s��t,
ei korkeat, ei halvat murra, voita,
min lentoon nosti myrskyn tuulisp��t,
sa Adlercreutzin, urhoist' urhoisimman, n��t,
kuvia silm�, sielu t�ynn� noita.

Ja juuri h�nen k�skyst��n taas alkaa saa

tuo synkk� ilve: tiet� poloisinta
vain menn�, poissa toivo, lepo, kadottaa
kaikk' askel askelelta, maine, is�nmaa,
vain pakahtunut mit' ei itke rinta.
Vain pakoon k�ske�, ei taistohon,
aseena toisen tahdon, taas h�n saikin;
jo valmiina h�ll' altis joukko on,--
mut ei, on paon valta vain, ei ottelon,
kuin ollut ennenkin on p�ivin kaikin.

H�n n�kee sotarinnan taajan; tasap��n

hajoovan j�lleen, pirstaleiksi mennen.
H�n tuntee joka parven, ruodun v�est��n,
sen toivot toivoi h�n, sen liittyi el�m��n,
ei yksin t�n��n, vaan jo kauan ennen.
H�n tiet��: askelt' ei se h�pe�n
k�y t�ynn� johon k�sky tuo sen ty�nti,
on jalka raskas joka rient�j�n,
ja rinnass' asuu haava harmin j�yt�v�n;
mi tuimemp' on kuin tuonen miekan ly�nti.

Ja v�ki tuo! Ol' ammoin, p�ivin paremmin,

h�n kokenut sen kuntoa, sen voimaa,
kun riemull' eest� kolmannen se Kustavin
tulehen riensi; murtuneihin riveihin
uraansa piirsi hurmeen purppuroimaa.
Niin sama h�ll� nytkin v�ki ois,
uus polvi vanhaa juurta miehek�st�,
h�n tiet��, mit� sois se, mit� vois,
siks synkistyin h�n n�kee, kun se v�istyy pois
ja otsa ylv�s painuu h�pe�st�.

On l�htenyt jo D�beln vihan-vimmoissaan,

rivins� Palmfelt j�rjest�� jo kulkuun,
tuoll' laskee Gripenberg jo miekan voitokkaan.
On hetket kalliit. Vihollinen laumoillaan
j��n yli rynt�� saartain tiet� sulkuun.
Mut Adlercreutz viel' alallensa j��;
on yksi toimi valvottava viel�:
joen j��ll' on pataljoona j�ykk�p��,
se l�hde ei, sit ei voi k�skyt k��nnytt��,
se luona lippunsa vain seisoo siell�.

Sen johtaja jo kehnoon v�syi v�istynt��n

n�in kentt� kent�lt�,--se riitt�� sai jo.
Vakaana, vait h�n seisoo joukkons' eess�: p��n
paolle pannut on, nyt k�y h�n rynt��m��n,
jos ei, niin siihen paikkaan j��. Ei aio
h�n menn� Turjan hyihin turtumaan,
ei, ennen surman suokoon taisto kuuma;
ei j�� kuin lastu vetten vellontaan,--
ei, miesn� kuolla, miesn� kamppaeltuaan,
niin johtajan, niin joukonkin on tuuma.

Von Hertzen on se.--Tuttu kenraalille t��

on joukko, est�� tahtoo h�n sen turmaa;
on lapsi saman seudun h�n kuin miehet n��,
h�n kutsuu, k�skee, rukoilee, mutt' ei, ne j��,
ne uhmaa h�nt�, kuin ne uhmaa surmaa.
Mik' ihme! Mielt� eik� vimmaan saa
tuo uhmailu? Ei, ihastus sen t�ytt��:
se silm�n seest��, otsan kirkastaa,
povessa valloillaan jo liekki leimuaa,
ja kajastuksen siit� kasvot n�ytt��.

Vain tuokio, niin liekki tuo on levinnyt,

niin kauas singoten, kuin silm� kantaa.
L�hetit lent��, viesti viestin j�lkeen, nyt,
takaisin k��ntyy joukot, pois jo k�sketyt,
on rynnist�nyt Hertzen vasten rantaa.
Kaikk' esteet murtaa voittokulku tuo,
on katkaistu jo sotavoima suuri;
p�in tunkee Turun urhot, joutuu luo
jo Gripenberg, soi hurraa, H�meen pojat nuo
k�y kohti rivit vankkana kuin muuri.

Tuoll' Essen uljas, miekan tuttu, rinnallaan

on Ramsay, Heideman, ne kilvan koittaa!
Kas, kuin ne rynt�� yli hurmehisen maan!
Ja Lange, Kihlstr�m, Bremer, Br�ijer, Nordensvan
ja sadat muut, heill' eik� voimaa voittaa!
Jo vihdoin loppu pakko lohduton,
jo seppelsorjat viittaa maineen radat:
h�pe� pitk�, pitk� ollut on,
nyt kunnian jo huomen nousi hohtohon,
nyt tehd��n ty�, min muistaa vuosisadat.

Viel', uljas turhaan, sotajoukko vastustaa,

jok' ennen kohdannut ei tiell� ten��.
Ei kammota Rajevskin tulet: raukeaa
nyt nimi, �sken kuulu, pelj�tty, jo saa
sen loisto lopun, tenhoa ei en��.
Mut viel� koitos. Sijaan ly�tyjen
viel' uudet laumat vy�rytt�� h�n voipi,
jo talttuu vauhti Suomen urhojen;
mut kuule: hetki hetkelt' yh� paisuen,
nyt Porin uljas marssi kaukaa soipi.

H�n saapuu, D�beln, kutsun saatuaan

h�n rientomarssiss' ehti ennen aikaa.
Soi s�vel tuttu, vastaan riemuin hurrataan;
h�n n�kyy--Adlercreutz vie h�nen rinnallaan
p�in joukot, t�ynn� innon jumal-taikaa.
Viel' liekkii taiston lieska tuokion,
jo toisella on sammunut sen palo;
taas Siikajoen tanner meid�n on,
on maine verell' urhoin pesty, tahraton,
on ensi voitto saatu, suuri, jalo.

H�n, jolle synnyinmaansa liekin rintaan loi,

mi hyyn ja hangen keskell� voi kest��,
jok' iloll' alttiin verens' eest� Suomen soi
ja, kaiken horjuessa, urhovoimin voi
h�pe�n maamme mainehelta est��,
h�n lep��. Rauhan saanut sankar' on,
maa Svean h�net k�tki turvahansa;
my�s siell� k�yd� jalon taistelon
h�n sai, eik' aatos n�� sen ajan koittohon,
kons' ylv�s h�nt' ei muista Svean kansa.

Mut sankarmaassa uljaan unhoittaa jos vois

t�ilt' uljaammilta aikain vaakalauta,
jos syd�nt' en�� nimens� ei haltiois,
hylj�tty kilvin kulunein jos ammoin ois
jo uskollisen suomalaisen hauta;
ei kuole mainehensa silloinkaan,
ei, yli aaltoin ylpe�ll� mieli�
henkens� rient�� syliin synnyinmaan:
se urhopoikaans' unhoita ei konsanaan,
t��ll' el�� h�n, vaikk' onkin hauta siell�.

End of Project Gutenberg's V�nrikki Stoolin tarinat, by J. L. Runeberg

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK V�NRIKKI STOOLIN TARINAT ***

***** This file should be named 12757-8.txt or 12757-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.net/1/2/7/5/12757/
Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.net/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.net),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive

Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:

 Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.net
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.