The Project Gutenberg EBook of V�ljemmill� vesill�, by Kasimir Leino

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

Title: V�ljemmill� vesill�

Uusia Runoja

Author: Kasimir Leino

Release Date: July 18, 2005 [EBook #16326]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK V�LJEMMILL� VESILL� ***

Produced by Tapio Riikonen

V�LJEMMILL� VESILL�

Kirjoitti

Kasimir Leino

Otava, Helsinki, 1893.

SIS�LLYS:

�V�ljemmill� vesill�

El�m�n laulu I-VI

Is�nmaallisia:

�Yhteisvoimin yhteisty�h�n!�
Kansalleni
Juhlaruno Kuopion laulu- ja soittojuhlassa 18-20/6 1891
En jouda, en jouda! I-II
Maisteri-kekkerit
Kummakos jos maamme kallis?
Kuusi kalliolla
Vuoden vaiheilla
 Kerj�l�isen jouluilta (kuvaus)

Mielialoja ja tunteita:

Syksyinen mieliala
Niin herkk� kuin haavan lehti
Tuuliajolla
Talvitunnelma
V�syksiss�
M� olen kuin siipehen ammuttu lintu
Onnensa kukkulalla
Unta
Niin uskollisna kuin taivahan t�hdet
H�n
Vastaisen ai'an vieno auerpilvi
Kuin leikkii l�mmin s�de suvip�iv�n
Hylj�tty
Et lempeni haavoja l��kit� voi!
Kuin huolivi kuutamon kultanen vy�
Niinkuin merten myrskys�ill�
Neiti B:lle
Impeni I-III
M� suutelin h�nt� ja itkin
�itini silm�t
Kauniimpi sent��n
Viattomuuden uni

Mietelmi�:

�Tunne itsesi�
Elon mahti
Kuka on onneton?

Ivallisia:

�Ihan kaavahan keisarikunnan�

Turvassa vanhain ja valtion
Er��lle kaunottarelle
Er��lle �idille
Kev�tkylm�t
Er��lle arvostelijalle
Vanhojen matkijalle

�V�LJEMMILL� VESILLĻ.

�M� tahdon tuonne taisteluun ja

Miesten moiseks tulla.
M� tahdon tarmon koitteluun
vesille v�ljemmille�.

(Ristiaallakosta.)

Kun kotilahden laineita ma ennen lassa sousin

Tai kotikummun harjulle kun kev�t-illoin nousin,
Niin n�in m� kaidan salmen suun ja siit� merta, merta,
Mi silmi�ni vieh�tti ja kiihoitutti verta.

Tuo laaja, uljas ulappa se siinti houkutellen

Ja sinne aina mieli mun nyt hehkui intoellen:
Ei auta �idin varoitus, ei kyyneltulvat auta,
Mun t�ytyy tuonne otteluun, vaikk' olkoon tuo mun hauta.

En lahden tyynt� soutamaan m� ainiaaksi luotu,

Mun lienee my�skin kuntoain kai kerran koittaa suotu,
Ja vaikka voimat voipukoon ja menk��n halki haaksi,
Mun t�ytyy ennen koitella kuin kuolen, muutun maaksi.

N�in mietin nuorra mieless�in ja kiihko tuosta karttuu,

M� vanhenen ja voimistun ja vartaloni varttuu; --
Niin ty�nn�n venhon vesillen ja ruoriin muka astun,
Vaan virran py�rre valtaa mun kuin pienen pilkelastun.

Tuo py�rre mua miellytt��, sen vauhti huimaa p��t�,

T�� onhan sent��n el�m��, ei aina tyynt� s��t�;
M� laulan, nautin, riemuitsen nyt ristiaallokossa
Ja vauhdin vuoksi aatokset on vallan huumiossa.

Mut ai'an tullen tuohonkin jo tottuu, kyll�styypi,

Ja vitkallensa vihdoinkin se mulle selviytyypi:
M� py�rin polo paikallain, m� virran kanssa kuljen,
Ja luulen matkan eistyv�n, kun silm�t kiinni suljen.

Ei py�rint� oo kulkua, ei my�t�virta merta --

Mun t�st� lemmon py�rteest� kai t�ytyy p��st� kerta;
M� tahdon tuonne seljemm�s vesille v�ljemmille,
M� tahdon ottaa oman tien ja saada venhon sille.

N��n tuolta aavan ulapan ja aallot hyrskyharjat

Ja mieless�ni vaihtelee niin kummat kuvasarjat:
N��n kuinka toiset riemuiten he laskee seljemm�ksi
Ja kuinka kuolon kauhistus saa toiset kelme�ksi.

Niin monen purjeet puhkiaa ja aallot haaksen hautaa,

Ei heid�n tiest��n j�ljet n�y, ei venhostansa lautaa,
He ij�ks sinne suistuvat, ei muista kenk��n heit�,
Ja tuskin �iti vuodattaa nyt heille kyyneleit�.

Niin monen monta lailla mun sai halu lainehille,

Niin monen monta sinne j�i, sai haudan toivehille,
Ja toiset taistoon kyll�styi ja kotilahteen k��ntyi
Ja kuoli ennen �idin luo kuin tuonne kauas n��ntyi.

T��n kaiken, kaiken kyll� n�in, vaan siit' en paljo huollut:

Sam' onhan minne haudataan, kun kerran mies on kuollut;
Ja kuoloakin kurjempi on elo taisteloitta,
Se mielen tyysti tylsent�� ja rinnan autioittaa.

Siis k�yk��n kuinka k�yneekin, m� l�hden ulapalle,

Ja jos m� voin, niin riemuiten m� n�yt�n maailmalle,
Ett' tarmo voittaa vastukset ja into kunnon antaa
Ja pursi pienen pienikin voi joskus kauas kantaa.
Niin tartun tuosta airoihin ja soudan, soudan, soudan,
Ja ty�h�n uutta vointoa m� vastuksista noudan;
Niin vihdoin venhe vapautuu jo tuosta py�rtehest�,
Ei oman suunnan vaalia nyt en�� virta est�.

M� lasken l�pi salmen suun, k�y vedet v�ljemm�ksi,

Ja meren vilpas tuuli vie mun ruuhen seljemm�ksi:
Jo ilma raitis, suolainen mun keuhkot kaikki t�ytt��
Ja mihin koito ky'ennen, sen voin nyt muille n�ytt��.

Puhalla tuuli puhtoinen, vie pienet huolet multa

Ja toivon maalta viesti tuo, niin kauvan kaivatulta;
Opeta laulu vapauden ja suuren innostuksen,
Mun mieli n�ille altis on ja t�ille uhrauksen.

S� meren aavan hallitset ja kuljet mist� tahdot,

S� nostat vuoriks aaltoja ja aaltoloille vahdot,
S� oman tiesi itse luot ja laulat vapautta,
Sen p�iv�n sulopaistetta, sen aamun armautta.

M� tahdon laulus kuunnella ja sille muodon antaa --

Oi, jospa vain mun ��neni vois merten halki kantaa,
Vapauden laulun laulaisin m� lahden soutajille,
Mun laulu heid�t tenhoais vesille v�ljemmille!

En tied� onko kangastus tuo maa, min n��n m� tuolla,

Vaan sinne tahdon, vaikka mun ois pakko tielle kuolla!
Jos sinne kerran p��sen vain ja n�hnen rannan uuden,
Niin kohta kotikansallein m� saatan salaisuuden.

Siis yl�s purjeet kaikki nyt ja kokka kohden tuulta,

Pois luovin hankavastaiseen m� kaidan salmen suulla --
Kohoita Ahti aaltojas, m� lasken halki heist�:
Nyt ehk� l�ytyy oma tie tuhanten muiden teist�!

EL�M�N LAULU.

I.

Kun kaaoksesta kaikkeuden

Loi luoja maailmoita,
Kun sumut sankat y�hyen
S�teist� p�iv�n kirkkauden
H�n selvitteli laulullansa --
Niin taivot kaartui, s�ihkyi salamoita,
Ja kuut ja t�hdet kiertoon orjistuivat
Ja vuoret nousi
Ja uomat uurtui
Ja virrat vuolahat lannistuivat.

Ja laulun tenhosta tammet nousi,

Jo tammet nousi ja hongat hy�tyi
Ja el�m�nnestehen hetteet hersyi
Vihrytvaippahan luonnon verhoin;
Nousp' on nurmihin nuoret hein�t,
Kasvoi kukkia kangashiekat,
Norot marjoja maasta ty�nsi,
Solkikoivuja soiset notkot,
Lehdot leppien aaluvoita,
Laaksot lintujen laulupuita.

Ja ihmehint� kaikist' ihmehist�

Luojan laulun oli taikavoima,
Joka luontoon k�tki kummat kielet,
Tuhatkielen laulun kanteloisen,
Soinnut kauniit sek� sora��net,
Joiss' on luonnon suuri s�velist�,
Luonnon kaikkivoipa,
Luojan aina soipa,
Suuri, mahtava,
Rikas, ankara,
Surunvieno sek� huolen hell�
Kaikkisuuden iki-kanteloinen.

T�m�n luonnon suuren soittoneuvon,

Jonka laulullansa luoja loi,
Sen nyt kumman vuolas s�velvirta
Korvihimme kaikkialta soi,
Tuhatkielin,
Tuhatmielin,
Sora��nin,
Sointu��nin
Noin se vastaan ry�ppy��,
Kuulokalvot yll�tt�� --

Kunpa vain on ihmishenki,

Syd�n ahdas, angervoinen,
Voisi kaikki kielet kuulla,
Kuulla vuolaat s�velvirrat
Luonnon laajan laulukanteleessa.

II.

Kun kev�tp�iv� kirkastuu

Ja puhkee leimahtaen pilvil�ist�,
Kun luonto luomaan havautuu
Ja tointuu talven pitk�llisen �ist�,
Kun luonnotar muuttavi muotoaan,
Ja milloin itkevi itkujaan,
Milloin viluissansa
V�rjyy,
Milloin vihoissansa
�rjyy.
S�ihkyy salamoita,
Pilvin taivot peitt��,
Uhkaa maailmoita
Surman suuhun heitt��,
Milloin hymyy, kyynel silm�ss�ns�,
Milloin �hkyy synnyintuskissansa
Nauttein sent��n luomiskyvyst�ns�,
Luomiskyvyst� ja voimastansa --

Silloin soimaan alkaa kumma kannel,

Luonnon laajan suuri lauluharppu,
Soittavi myrsky� maailmaan,
Soittavi untelot toimintaan;
Luoden vinhoja tuulisp�it�
Velloo vy�ryj� laineiden,
Reutoo, murskavi merten j�it�,
Laulaa laulua kev�imen.
Silloin helkkyy herkk� luonnonkannel,
Tuhatkielin laulaa virtt� el�m�n,
Tuhat luonnotarta kuuluu kaikkialta
Elon antajaansa lauluin kiitt�v�n:

Kuohukoski vuorten valanteessa,

Joka vauhkon lailla, vaahtosuuna,
Kallion kielelt� kuiluhun sy�ksee
Riemuten hurjasta leikist��n,
Kiitt�� mahtavalla laulullansa
Kostajata julman sortajansa.
Vapaudesta, talven toivotusta,
Laulaa merten laine lakkap�inen,
Vy�ryiss�ns� milloin syv�nteiss�,
Milloin rannan louhiin roiskahdellen;
Siint�v�isen,
Kuultavaisen,
Ihalaisen ilman kannen alla,
Kimpoo kiurut tuolla korkealla,
Kiurut, leivot kaikki kilvoitellen
Soittaa kielt��n luonnon kanteleessa.

K�ki kukkuu kultarinta

Vaaran vehmaan viertehell�,
Kukkuu huolet, kukkuu riemut,
Kukkuu haikeat halunsa;
Taikka lehdon liepehell�
Raksuttaapi laulurastas
Kuusen kukkean nen�ss�;
Joen suussa jouhisorsa,
Tavi rannan ruohikossa
Soittelevi soitintansa
Kilvan joutsenen keralla,
Joka selj�n ulapalla
Leijuu ulpulumpeen lailla,
Kilvan angen allin kanssa,
Joka surkunuotillansa
Sekin luonnon kielt� soittaa.
Sit� huojuu heilulatvat hongat,
Sit� soittaa hennot heisipuut,
Sit� korven vanhat aarniaihkit,
Noron koivut, rannan raidat muut.

Kaikki kieli� on luonnon harpun,

Tuulenhengen niit� tuutiessa,
Kaikki soivat taikalaulun lailla
Luonnon mahdin niit� soitellessa.
 N�in luonto laaja laulua on t�ynn�,
On kumma kannel tuhatkielinen,
Min s�veltulvan tunnerunsas vuoksi
K�y sent��n kaikki sointuun yhtehen.
Mut luonto muu sai tyyty� muruihin,
Vaan yhden suotiin
T�ss' soittaa t�ysin s�velin,
Ja kuulla kaikki luonnon suuret laulut,
Joita kumpus kielet j�ttikantelon,
Ja huolla huolet, tuntee tuskat, riemut,
Ja kuulla ly�nnit luonnon valtimon --

T�� laajan luonnon tuntehikas tulkki,

T�� laulun suuren herkin kaikukalvo,
T�� ihmekannel kaikkeuden
On ihminen.

III.

Niin, luonnon laulun s�velvuo

Se rikkahana kaikuu rinnassamme,
Sen l�htehist� hengen juuret juo
Jo syntym�ss�,
Sen vienon hell�t s�vellainehet
Ne meiss� tuudittaapi tuntehet
Jo kehdossamme;
Ja el�m�ss�
Ne aina, aina sitten kaikuu, raikuu;

Paisuu milloin kosken kuohunnaksi,

Myrskyn mylvinn�ksi raivostuupi,
Milloin helkkyy hellin kaihonkielin,
Kaihonkielin sek� toivonmielin,
Kunnes sointuu yhteen luonnon soiton kanssa,
Kunnes tuntee varmaan angen asemansa,
Kunnes hiljaa, hiljaa luonnon kannelkaiku
Rinnassamme sammuu, sammuu, sammuu.

Lauloi �iti ensin k�tkyell�,

Emo vieritteli tuudittaissa
Virtt� vienon, hell�n viehkeint�
I�n kaiken halki kaikuvaista:

Nukkui kyyhky kehdossansa,

Uinaeli �idin ulpu
N�hden unta autereista,
Kuinka leikki luonnon immet,
Kassap�iset karkeloitsi
Saarella sel�llisell�
Terhenniemen tanterella
Sinipiian soitellessa
Vellamoisen vieritt�iss�.

Maammopa valvoi marjuttansa,

Ettei se joutunut hukkaan,
Ettei huuhkaja aivan varhain
Iskenyt kyyhkysrukkaan.
�itip� huonolta maailmalta
Kielteli kieltelemist��n
Tiet�en, ettei pulmustansa
Sitte h�n l�yt�is mist��n.

T�� on ensi soitto luonnon kanteloisen

Puhdas, kirkas, vieno, rauhaa t�ynn� --
Tiet�m�tt��n lapsi kaiken toistaa
Niinkuin suvi-illoin j�rven tyyni pinta
Taivaan sinikaaren kuvastaapi.
Vaan t�� kaiku vain ei konsaan kuole,
Vaikka vaihtuis kuinka kulkupaikat,
Kuuluu aina halki myrskyjenkin
Hiljaa, vienona ja rauhoitellen
Niinkuin kaukainen ja kaunis soitto.

Lapsen ai'at armahaiset

Kiit�in, liit�in linnunsiivin poistui, poistui,
Varsi varttui, j�rki jatkui,
Tunteen l�hteet l�mm�n saivat,
Kumpus kuplia kummat suonet,
Tulvas vetre�t verten aallot,
Povi paisui ja poreet nousi,
Norui nestehet j�nnerv�iss�,
Suihki suonissa kuumat kiihkot,
Tulta tuiskusi silm�nluonnit --
Entinen rattosa rauha,
Entinen lapsuus lauha,
�ityen neuvot ja lempe�t laulut
Ja kaunis ja luottava lapsuuden usko,
Ne kaikkosi pois kuni pilvyet tuulosen tielt�;
Ja tuntehet tuskap��t
Jo murteli lapsuen mielt�
Ja lahtosen tyynehen kaarteeseen
Toi vinhat viimat ja myrskys��t,
Toi ep�ilyksen, ep�toivon tuskan,
Loihti soimaan suuret syd�nkielet --

Ja keskell� muiden onnen ja riemun

Tuntui kaikki niinkuin tyhj� tuntuu;
Ulapoilla
Aukeoilla,
Siint�vill�,
Soiluvilla
Seilas nuoren miehen mieli --
Mutta rinnassansa raukka
Yht� kaihoi, kaihoi, toivoi.

Ilmestyip� suvi-illan suussa,

Tuolta laakson lehdon liepehelt�,
Solkikoivujen solasta
Impi kaunis kuni kev�tp�iv�,
Puhdas, kaino niinkuin mets�n kyyhky,
Raitis, tuores niinkuin illan kaste;
Silmiss�ns� s�ihkyi s�de p�iv�n,
Kummat kuuhuet on kulmillansa,
T�hdet taivaan heiluu hartehilla,
Olkap�ill� oudot otavaiset.
Kummastellen
Kainostellen
Tunteen aaltoloina l�ikkyess�,
L�hestyv�t nuoret toisiansa,
Onnen aavistukset mieless�ns� --

Mutta raivoon riuhtautuu jo rinta,

Ailut outo pahoin ahdistaapi,
Suonet tykkii,
Syd�n sykkii,
Kiihke�sti veret poskiin nousee,
Kunnes katse kohtaa toisen katseen,
Kunnes sy�n jo l�yt�� toisen sy�mmen
Silloin tiettiin, mit� kaiho tiesi,
Silloin selvis elon salaisuus.

Ja kev��n lauluja linnut laulaa,

Purot notkojen pulppuaa,
Ja saarten rantoja aallot kaulaa,
Tuomet kukkien tuoksuaa;
Lemmen ilmoa uhkuu luonto,
Luomisvoimoa kostuu maa,
Mets� vertyen vihannoipi,
Kautta ilmojen kannel soipi
Voimakkaana,
Toivokkaana,
Tulvii taivahalle
Niin kuin virta vuolas,
T�ytt�� avaruuden,
Maailmalle
Tuopi onnen uuden,
Soittaa, soittaa riemuin kaikkialla
Lemmen autuutta ja sointuisuutta,
Suven heilim�iv�n suurta ty�t�,
Luovan voiman pyh�� vihkivirtt�.

IV.

Rikaskielinen on lemmen kanteloinen,

Sointuu aina, sora��ninkin,
Tuskissaankin tuntuu autuaalta,
Nauttii k�rsein, kyynelsilminkin.
Vaan ei aina kai'u lemmen kieli
Yht� intoisaan ja kiihke�sti:
Ajan vinhan py�r�n py�riess�
Tunteen hento k�rki tylsistyy,

Intohimon leimut lempeydeksi

Pehmentyy,
Vienon vienosti ja hellemm�sti
Sointuu soitto, �sken salamoiva,
Nyt niin tasainen ja elinvoipa
Kuin on vilkas laakson l�hteensuoni,
Alta nuoren nurmen pulppuvainen.
Vaimon armautta,
Lasten rakkautta,
Is�n nuoren onnekkuutta,
Kotikummun kultaisuutta,
Koti-ilman ihanuutta
Kaikuu soitto tyyni, sointuvainen.

Ikuista tyynt� soutamaan

Ei sent��n luotu meit�,
Ei luotu aina nauttimaan
Kotoisen lieden l�mp��
Ja armaan lempe�;
Ei luotu miest� ainakaan
Ik�ns� halki kuulemaan
Kotoisen lahden laulua,
Kotoisten kuusten huojua,
Ei k�en kultarinnan kukkumista,
Ei laulu-leivon lempis�veleit�.

Mies toimehen suureen suunnattiin

Koti-aitojen ulkopuolla,
Meri myrskyv� seilata annettiin,
Ilo taistelun touhuun kuolla.
Yl�s purtesi purjeet siis nyt vain,
Alus aaltojen harjanteille!
Elon aavalla selj�ll� purjehdus,
L�pi vaivojen, huolien ponnistus
On leikki� hauskaa meille.

Ole huoleti, vaimoni armaisin,

Surukyynele poskelta poista!
Et salline sent�h�n lapsilles
Esimerkki� pelkurin moista?
Elo taistoa on --
Siis ottelohon!
Tosi miesi ei myrsky� pelk��,
Mut laittavi kuntohon venhon vaan
Ja k�ytt�vi k�ysi� tarkempaan,
Vihatuuli kun vellovi selk��!
Tosi miesi h�n uhrata kyll� voi,
Mit� kohtalo kallista konsaan soi,
Kun vaativi synnyinmaa.

On ihminen is�inmaatta
Kuin juuria vailla on puu,
On niin kuin syksynen p�iv�
Kun aurinko piiloutuu,
On laineilla h�ilyv� lastunen vaan,
On myrskyss� lent�v� lehti --
Is�nmaaton ken on,
H�n itsek�s on,
Ei l�yd� h�n onnea milloinkaan,
Ja loistoa rikkahan nautteissaan
H�n mieroa k�yhempi on.

Siis syyt' on soittaa riemun kanteletta,

Kun Luojaltani sain m� is�inmaan,
Sain entis-ai'an ihanaiset muistot
Ja kansan kalliin, jota rakastan.
Sen hengen kev�isist� hettehist�
Sain nuoren nesteen suoniin, sy�mmehen;
Sen huolet huolen, k�rsin k�rsimykset,
Sen tunteet tunnen, senh�n itkut itken,
Sen harvat riemut my�skin riemuitsen;
Ja taivaan lientyess� mustiin pilviin
Sen kanssa kaikki voimat ponnistan
Ett' alus kallis hukkumasta s�ilyis vaan.

Mut jos joku maatani uhkailee

Ja kansani aarteita ahnailee,
V�kivaltaa, sortoa k�ytt�� --
Niin Luojalta lahjoja pyytelen polvillain,
Ett' ukkosen voimalla lauluni kauaksi kaikuis,
Ja vuoret j�rkkyis, j�rvet l�ikkyis,
Korven kuusetkin jo korvat saisi,
Nousis kilvoin noropet�j�tkin,
Hongat merten laineen lailla huojuis,
Saisi soimaan luonnon myrskykannel
Soimaan hurjimpata huutoansa,
Jottei torkkuen kansani kuoloon suistu,
Jottei untelojoukkona hautaan mustaan peity,
Maahan martahana sorru ainiaaksi.

V.

Syksyn tullen ilmat vilpastuu

P�iv�t lyhenee,
Puhteet pitenee,
Taivas innottomaks valjustuu
Ja niin kolkoks k�ypi Luojan silm�.
Luovat nesteet vankka routa
Maahan j�lleen kirist��,
Vetten vapaat voimalaulut
Tukahduttaa kylm� j��,
Tuulen soitto puiden tutkaimissa
Soi niin tyynelt� ja juhlaisalta,
Soi niin mahtavalta
Kuin soi suuren kansan kirkkoveisu.

Tuota kuullen tyyntyy mieli,

Muuten rauhaton.
P�iv�n pienet huolet unhottuu,
Sielun silm�n peili kirkastuu,
Unelmoihin aatos taipuu,
Mietelmihin mieli vaipuu:
Talven pitk��n uneen valmistaikse luonto,
Syksyh�n on sille valmistuksen aika,
Kuolon ij�iseen m� uneen valmistaudun,
Vanhuushan on mulle valmistuksen aika.

El�m�n mahtavan laaja s�velvirta

Alkaen kaukaa �itini laulusta asti
Vienona, viehkeen� soittona k�ypi
Mieluusti kuulevan henkeni herkk��n kalvoon.
Poissa on, poissa on tuonoiset karkeat ��net,
Poissa on tuskien tuottamat soinnuttomuudet!
Kaikki on kaunista, puhdasta sointua t�ynn�,
Niin kuni kes�isen auringon ehtoolla ruskottaissa
On tyyni ja vehre� luonto.

Kaikki on huolteni ilke�t varjot

S��liv� unhotus vienyt,
Muistoni kirjavan sarjan
Kullalla huolinut lohtua antava aika.
Ja houkuttavaisina leikkiv�t siell�
Vain minun mennehet riemut,
Vain minun kultaiset p�iv�t,
Leikkiv�t siell� mun henkeni herkk�h�n silm��n
Niin kuni poudalla vetre�n virke� auer
Tanssivi p�ivytt� vasten
Hienona t�ht�is-vy�n�.
Nyt silm�ni ta'ap�in tarkata voi,
On taivalta tehdess� oppia karttunut my�s,
On katse jo varmempi maailman ongelmoihin,
Ja allehen pohjaa saanut on aavistuskin:
Nyt koitan m� etsi� luomisen synty��nt�,
Maan sek� taivahan voimain tarkoitusta.

Oi, jospa sen kerran m� l�yt�isin

Tuon laulujen kumman l�hteen!
Ja sitte jos sointuhun suureen sen
Vois kantelen kieli� soittaa,
Niin vuolaana, varmana virtana kai
Yli merten ja maiden se soisi,
Ja kansat ja kullalla kruunatut p��t
Sit� kummana kuunnella voisi.

Vaan sit'ei suotu viel� kuolevaisen,

Ei j�ttik��pi�n, mi pyrkii kaikkialle,
Kun jonkun pienen pulman kaikkeudesta
H�n viisaudellaan selvillens� sai.
Vuostuhannet, vuosmiljoonat
On turhaan urkkinut ihminen:
Mik� el�m�n, yksil�n tarkoitus on?
Mik� meid�n on oikea kehto?
Mit� varten me luotihin maailmaan?
Mihin kuljemme sokkoina kaikki?

Niin tuhannet, niin miljoonat,

On n�it� turhaan tutkinut,
Kunnekka musta multamaa
On heilt� kurkut tukkinut.

Olenko, narri, suuri, hullu lapsi?

-- Vaikk' enh�n muita narrimpikaan ois!
Miks heitt�� hiiteen lemmon ongelmoita
En vihdoinkin ma viisastuen vois?
Tai antaa niille varmat vastaukset,
Niin p��sis rauhaan rinta k�rsinyt?

Liet, Luoja, s� oikukas voima vain

Ja tiedoton, hirve� mahti,
Tai kaikenko viisas s� kaitsija liet
Ja lempe� lastesi vahti?
Mik� hetkin, s� mahtava, tied� en;
Olen vain sinun luomasi ihminen.
En syntym�lahjoja muita m� saanut
Kuin hiukkasen j�rke�, tunnetta vain;
Mun niill�h�n kaikkea tutkia t�ytyy,
Siks tyyty�s suomasi lahjojen ��neen:
M� muuta en antaa voi.

Kun tarkoitust' et el�m�lle suonut,

Niin elolleni itse m��r�n luon;
Kun onneen viittonut et valtatiet�,
Niin koitan onneen itse l�yt�� tien.
Ken taas ei noita itse tehd� viitsi
Tai ehkei voi,
H�n muiden luomia lainatkoon
Ja muiden Luojia palvelkoon,
Jos henkens� siihen tyytyy
Ja onni jos siin� l�ytyy.

Niin paljo on puutteita maailmassa,

Niin monta k�rsii, kituu pois,
Niin paljo on v��r�� ja saastaisuutta,
Min Tuonelan virrat jo vied� vois --
Vaan haudan jos partaalla el�m�n huolet
S� riemujen rinnalle vaakaan tuot,
Niin varmaan riemujen voittavi mitta
Ja kaivaten t��lt� s� kuolet.
Paistaahan, n��t sen, t��ll� l�mmin p�iv�,
Koittaahan kev�t j�lkeen talvien,
Tuoksuuhan hurmaavasti kukkaiskent�t,
Raikuuhan lehdot lintuin s�veleit�,
Kuohuuhan kosket elon riemuvirtt�
Ja j�rvet taivaan kaarta kimmelt��v�t --
Siis miks en soittais t�ss� min� my�skin
Riemuvirtt� suuren el�m�n
Ja laulais ilmi hengen luomist�it�
Keralla kauniin, nuoren kev�h�n?
Sen tehd� voinen ja sen tehd� tahdon
Ja laulaa niin kuin laulat, luonto suuri.

Kun kev��n tulleen s� luomaan k�yt

Ja t�ittesi valtahan vaivut,
Niin eloa, taistoa laulusi luo
Ja varmaan siit� s� nautit,
Kun katsot s� voimien temmellyst�.
M� tuota leikki�s oon aina ihastellut
Se elonriemun onpi osoitusta:
Jos m��r�� muuta sull'ei ehk� liene,
Niin luominen on sent��n suurin viettis
Ja oikkus kummat, vieh�tyst� t�ynn�,
Suo aina uutta, uutta j�nnityst�
Meid�n k��pi�iden kummastella,
Kummastella sek� ihastella,
Ihannoida,
Unelmoida
Taikka my�skin kyynel�id�.

Siis kiitos kaikesta, s� luonnon suuri �iti,

Joka kohdussas mun kannoit,
Sitten ruumiin, hengen annoit,
Laskit maailmaan kuin pienen sokon lapsen,
Jota muiden t�ytyi kannatella,
Kunnes kypsyi tuosta itsetietoon,
Huomas lahjas, ihmekanteloisen,
Jolla soittamaan m� opin vihdoin,
Soitin aina niinkuin parhain taisin,
Vaikk'en oikeaa lie ��nt� saanut.
Kiitos, luonnotar, kun sent��n sallit,
Sallit soittaa loppuun laulun el�m�n!

VI.

N��n tuolla kirkkomaan ja haudan t�ss�,

Johonka hiljaa ruumis lasketaan;
Jo surunuottiansa kuolonkellot
Nyt k�yv�t aamun ilmaan soittamaan.
Ja kellot kaikuu, kaikuu, kaikuu
Ja vaarat kaukoa vastailee --
Niin juhlallista,
Niin murheellista
Nyt virtt� saattojoukkue veisailee,
Ja �iti kuollehen vainaan
K��ntyvi puolehen taivaan
Ja lapsensa sielulle autuutta rukoilee.

Niin yksil� kuolee kuin koskessa leikkiv� laine,

Niin hukkuvi j�ljett�miin
Kuin ilmalla t�yttynyt h�ilyv� kupla
Ja aikojen vierress� joutuvi unhoksiin,
Lie kuinka h�n mahtava ollut
Tai mieroa kerj�ten k�ynyt.
Niin, harmaja hauta on kaikkien t�ittemme loppu,
Ja mist� ei ihmisen laps oo konsahan tullut,
Sinne, niin sinne on astua kaikkien pakko.

Sun rukouksesi kuolinvuotehellas

On saamas kanteloisen viime kaiku,
On l�htev�isen linnun joutsenlaulu,
Mi rient�� aikoo kohti -- surmoansa!
S� poistut n�ytt�m�lt�, yksil�,
Mut tuhannet sun sijaas tulvaa kohta;
Sun lakkas laulus, sammui kaunis kannel,
Vaan luonnon yhteissoitto tuot' ei tunne.

El�m� kulkevi kulkuaan

Kuin kuoleman armoton valta
Ja soittaen j�ttikanneltaan
Se ohjaa, ohjaa taivaan, maan,
Ja t�ytt�� voimalla ilmavy�n.
Elon virtt��n vanhaa, mutta aina uutta
Soittaa, soittaa j�ttikanteloinen
Merten aavain aallokoissa,
Korven aarnihongikoissa,
Soittaa kuohuissa koskien,
Liverryksiss� lintujen,
Ihmisintohimon soitimissa --
Kaikkialla halki ikuisuuden

Helkkyy, kaikuu, vy�ryy, raikuu

Laulu suuren laajan el�m�n,
Laulu luonnon kauniin kev�h�n
Soiden luomisnautinnosta,
Soiden elon ylistyst�,
Luonnon voimain valtaa ��ret�nt�,
Luovan voiman ikuisuutta.

IS�NMAALLISIA:

�YHTEISVOIMIN YHTEISTY�H�N!�

Istun rannan kuusen alla, p�iv� mailleen laskeutuu,

Aallot laulaa kehtovirtt�, kunnes silm�t sulkeutuu,
Kaikkialla hiljaisuutta, ilta vitkaan h�m�rtyy,
Kummat varjot, oudot aaveet sielun silm��n ilmestyy:

Hurmerusko �kki�ns� taivon synk�n punottaa,

Tykit paukkaa, s�il�t s�ihkyy, haavan saaneet voivottaa,
Torvet soipi, hevot hirnuu, sinkoo hiekka tanteren,
Kunnes sauhuun peittyy kaikki, lasken verhot y�hyen.

Sitten pitk�t, pitk�t ai'at on kuin haudan hiljaisuus,

Kuulen ly�nnit syd�nraukan, kunnes syntyy kuva uus:
P�iv� vitkaan valkeneepi, valon valjun maahan luo,
Tuonottaista tanteretta katsastaa mun j�lleen suo.

Siell� n��n m� n��nnyksiss� pienen joukon nukkuvan,

Vaikk' on p�iv� yl�h�ll� uinuu raukat untahan,
Kunnes uni j�nnervoimat ehtinyt on virkist��,
Kunnes l�mp� Luojan silm�n valppahimmat her�tt��.

Innoissansa jalkehille n�� nyt huutain kavahtaa,

Jotta joukko torkkuvainen tuosta pystyyn havahtaa,
Hieroo unta silmist�ns�, tuntee huomentuulosen,
Tuntee taaskin suonissansa vanhat nesteet nuoruuden.

P�iv� nousee taivahalle, kev�tp�iv� kultaisin,

-- Oisko unta ik�vint� taisto �sken ollutkin?
Unta kaikki miekan kalske, verivirrat vuolahat?
Koska kukkii tanterella tuossa ruusut ihanat.

Ja kun nousee kukkulalle joukon pienen johtomies,

Niin h�n kohta veljillens� sielt� ihmetell� ties,
Ett� uljas, aava selk� heid�n allaan aaltoilee,
Houkutellen retkeilylle kummat henget viittoilee.
Ulapalla onnen saaren n�kyy kaunis kangastus,
Siell' on Sampo k�tk�ss�ns�, siell� kansan kalleus.
�Sinne, veikot, soutakaamme, joka mies nyt purtehen,
Viel' on verta suonissamme otteluihin urhojen�.

Yksimielin kev�tkansa astuu toivon alukseen,

Soutaa kohti onnen saarta, tahtoo Sammon omakseen.
Vastainen on kyll� tuuli, taival kuluu kuitenkin,
Yhteisvoimin kun on kaikki k�yty haaksen airoihin.

Mutta siin� soudettaissa Luoja tuulen k��nnytt��,

Valkopurjeet pullistuupi, laiva vett� viilett��,
Nyt on miesten helppo olla, hiljalleen vain huovataan,
Laulun, soiton ongelmoiden otteluissa kiistataan.

Vaan jo kiista kiihottuupi, syntyy riitapuoluet:

Keill� t�ss' on ruorivalta, keille kuuluu ohjakset?
Toiset intt�� �lyll�ns� johtovallan ansainneen,
Toiset v�itt��, ett' on heill� vanhin oikeus alukseen.

Mielet kiihtyy, sanat sinkoo, matkan m��r� unhottuu,

Lailla lasten kiistelt�iss� haaksi tielt��n harhautuu,
Tuuli tuima taltuit, tyyntyy, meri hiljaa huo'ahtaa:
Kaikki vanhat luonnon merkit ukkos-ilmaa ennustaa.

Taivon rannan takaloilta lonka musta nouseekin,

Jymy kaukaa uhkaavaissa k�y jo miesten korvihin;
Vaan kun ollaan kuohuksissa, tuota tuskin huomataan
Ja jos jotkut varottaakin, heit' ei kuulla kumminkaan.

Tuuli kiihtyy tuimemmaksi, taivas lientyy, pilveilee,

Meri aava havahtuupi, �hkyy, kuohuu, tummenee,
Kunnes halki pilven synk�n iskee nuoli pitk�sen,
Jyry seuraa, salamoipi, myrsky raivoo ulvoen.

Kuink' on laita pienen purren, sopu Sammon soutajain?

Riidell��nk� herruudesta heid�n kesken yh� vain?
Onko hornan inhat henget p��sseet irti tyrm�st��n,
Kosk'ei myrskyn uhkausta joukko kuule viel�k��n.

Synteinik� rankaisuksi tuo mun n�hd� t�ytynee,

Kuinka veljet kesken�ns� kuolemakseen riitelee,
Kuinka aiheeks kurjan kiistan nostettu on entisyys,
Vaikka varmaan miesten tarmon vaatis moinen nykyisyys.

Hurja joukko, mieles malta, k�y jo laivan hoitohon,

Kaikki tarmos, kaikki voimas, yhteisty�h�n tarvis on,
Sill� laiva huojuu, horjuu, myrsky ehk� murskaa sen,
Ellei lakkaa kurja kiista, ryhdy miehet toimehen.

Meri vahtoo, myrsky pauhaa, haaksen musta kuilu vie!

Eik� joukko ty�h�n toinnu, noiduttu se varmaan lie --
Koittaisinko pauhun halki tuonne huutaa, varoittaa?
Ehk� Luoja ��nen heikon heid�n vuokseen vahvistaa.

�Yl�s, joukko, yhteisty�h�n!

Kiinni k�ysiin joka mies,
 Kunnes lauhtuu myrskyilma,
Kunnes vaaraton on ties!
Nyt ei ole riidan aika,
Vaan on yhteistoiminnan,
Nyt voi surma vieraaks tulla,
Vied� uhrit kuoleman!

Katsos kuinka mastot huojuu,

Touvit sinkuu, voivottaa,
Omaisuuttas irtahinta
Kuinka vy�ryt vallottaa,
Kuinka kuohut raivokkaina
Rynt�� laivan kylkehen,
Jotta haaksi saumoistansa
��nn�ht�� jo huo'aten.

Yl�s, joukko, jonka hurja

Sokaissut on kiivastus!
Aallot varmaan viev�t kaikki,
Ellei joudu pelastus;
'Yhteisvoimin yhteisty�h�n!'
Keskin�iset riidat pois --
Siin� yksin laivan turva
Viel� ehk� olla vois!�

N�in m� huusin myrskyn halki, vaan ei kenk��n kuunnellut,

Meri heikon ��nen voitti, vahvemmin en jaksanut;
Riita jatkuu, haaksi huojuu, aallot ly� jo kannellen --
Silloin her��n -- -- -- Enk� tied�, kuinka k�ynee kansallen.

Syyskuulla v. 1893.

KANSALLENI.

Kas t�ss� k�tt�, kansani, s� joukko tarmokas!

Sun kanssas tahdon toimia ja kuolla puolestas,
Jos ai'ot pelk��m�tt� vain s� k�yd� taistohon,
Ja luoda silm�s vapauteen ja hengen valohon.

Ei nykyai'an sortaja voi saada laulajaa,

Sen kunnian saa sorrettu ja oikeus sen saa --
Ja jalo h�n, ken kansoaan vain hiukan auttaa voi:
H�nelle suista satojen my�s siunausta soi.

Eloni nuoren innolla m� liityn kansahain,

Sen verta on mun suonissain, sen henki rinnassain,
Ja mink� sain, sen korkoineen m� antaa tahtoisin --
Ja ty�h�n, valoon, kuntohon m� aina luottaisin.

S� pieneks kansaks mainitaan; se totta lieneekin.

Vaan oikeudenpa el�m��n on saanut pieninkin,
Ja jos on voimaa hengen vain ja lakiin luottamus,
Niin vie se vihdoin voittohon; mut kuoloon turmelus.

Ja voitto hengen, oikeuden se kaunihimpi on

Kuin se, min tuottaa kanuunat ja ruuti sauhuton;
Mut kaunis t�� jos palkka on, yks keinokin on vaan:
Vain kansan yksimielisyys on turva Suomenmaan.

Kun seisomme kuin yksi mies mi turma tulleekin,

Niin toisten toivo, luottamus suo voimaa kullekkin,
Ja lientynyt jos onkin nyt maan taivas pilvehen,
Niin poistuvathan pilvetkin per�st� myrskyjen.

Per�st� myrskyn, ukkosen saa taaskin kaunis s��,

Taas luojan taivas seijastuu ja p�iv� l�mmitt��.
Siis luota, Suomi, oikeutees ja turvaa toivohon,
N��t kansa ilman toivoa on kypsi kuolohon.

Ei el�m�� se ansaitse, ken raukaks raukenee,

Vaan joka tuulet, tuiskus��t p�in m��r�� taistelee;
Ja m��r�ll�si varmaankin on valo ainoo tie,
Se saata keskeen korpien, se syd�nmaille vie.

N�in turvaks maasi voiman luot s� itsetietoisen,

N�in joka mies on sankari ja voittos ikuinen;
Ja joukkos, vaikka pienikin kuin Kreikan aikoinaan,
Se torjuu tuiskut tundrojen ja suojaa Suomenmaan.

M� lailla Kreikan Tyrtaion jos voisin laulaa vain,

Niin tulta, voimaa laulaisin m� kunnon kansahain!
M� muiden eell� astuisin kuin airut taistelun:
�Tuo jalo joukko j�ljess�in, se onpi kansa mun!�

Vaan yl�s, veljet, toimintaan, nous niinkuin yksi mies!

Saa, kansa, Sammon taontaan ja leimuun tiedon lies!
Sun olkoon oikeus oppaasi ja vapaus valkamas --
Vaan pimeyteen jos per�ydyt, on kuolo palkkanas.

Mut kuolla pois et voi, et saa: s� liian nuori oot;

S� viel� ty�ss� tarvitaan, vain vanhat poistukoot!
Ja vapauttas jos vainotaan, �l' ollos toivoton:
Sun hengen voimaas lannistaa on nyt jo -- mahdoton!

JUHLARUNO

Kuopion laulu- ja soittojuhlassa 18-20/6 1891.

I.

Kev�inen hell� henk�ys sai taaskin Suomellemme,

Kev�isen p�iv�n paahtehet vei peitot j�rviemme,
Vei j�rven j��t, ja nietokset ja nurmen nukan nosti,
Ja inhan talven irnus��t ja tuiskut tuimat kosti.

Kuin kasvot nuoren morsion nyt Suomen luonto loistaa

Ja raitis kev�t-tuulahdus pois talvimielen poistaa;
Taas lehvii lehdot, lepikot, ja tummui korven kuusi
Ja tuomen tertut tuoksahtaa ja p�ivyt on kuin uusi.

Sen paiste yh� kirkastuu ja heltyy helteheksi

Ja taivon sini tummentuu ja lauhtuu l�mp�seksi,
Ja hein�n hennot helpehet jo kiertyy kuorestansa
Niin arkaillen kuin ep�ileis ne j�tt�� piiloansa.

Taas nousee kummun kukkaset kuin nousis kilpasilla

Ja mets�n laajan laulajat taas leijaa taivahilla,
Ne viett�� nekin lennossaan nyt laulujuhliansa,
Ne kiistaa nekin kesken��n nyt sulosoitollansa.

Ne laulaa ilmi ilojaan, kun kev�t vihdoin koitti

Ja kev�thell� heltehyt kun takatalven voitti,
Nuo sirkku raukat riemuitsee, ne laulaa toivehilta:
Kai Luoja heid�t huolestaa ja suojaa huuhkajilta.

Ja luonto, �sken uinuva kuin impi unelmissaan,

Se puhtoisena havahtuu nyt neitsyt-aatoksistaan,
Ja kastehelmet heinikon ne v�lkkyy p�iv�� vasten
Kuin kirkkaat riemun kyyneleet vain silmiss' autuasten.

Nuo sinitaivon sirkkuset ne tenholaulullansa

T��n luonnon, �sken uinaavan, havautti unestansa --
Ja kev�thelle hellitt�� ja nuojuu nuori hein�
Ja kev�tkeijuin toivehet soi soiton s�velein�.

II.

Kev�isen luonnon lainen

On Suomen kansa:
Kuin luonto kasvit, kukkaset
Luo helmastansa,
Niin loi ja luopi ilmoillen
T��n kansan henki kev�inen
Ihanan taiteen kukkaisnummet,
Vakaisen tieteen vankat tammet --
Ja kaikki kantaa Suomen leiman
Ja kaikki juurtuu kansan henkeen.

Kun kev�tp�iv� koittaa taivahalla

Valaisten vaarat, rinteet, hongikot.
Eloisa tuuli tuntuu kaikkialla
Havauttaa huojuun korven kuusikot --
S�teist� p�iv�n, honkain huojunnasta
Her��v�t luonnon lauluniekat vasta;
Liverrys t�ytt�� kohta lehdot nuoret,
Et��ll� raikuu vastaan rantavuoret,
Kajaten huomenkoiton kultaisuutta,
Uhoten aamu-ilman ihanuutta.

Jo Suomen taivaallenkin koitti viimein

My�s kev�tp�iv�.
Nyt senk� pilveen peitt�is kaakon usma
Tai id�n h�iv�?
Ei koskaan, ei! T�� aurinko uus
Valon voimalla tunkevi pilvest� taas --
Ole huoleti, kansa, on turvassa maas:
Nyt valvovi itsetietoisuus.
T�� itsetietoisuus se l�mm�n loi
Ja uusi aika raittiin ilman toi
Ja n�in sai vihdoinkin mun kansan huomen.
Havautti huomenhenki my�s Suomen laulajat,
Kev�isen leivon kanssa he kilvan laulavat
Ja heid�n soittoneuvoistansa
Kuulee vanhan V�in�n kansa,
Kuinka sointuu suomenkieli,
Kun on kansan kev�tmieli
Soiton saajan kanteleessa.

III.

Veisti vanha V�in�m�inen,

Lau'isti suvannon sulho
Hau'inluusta soittoneuvon,
Kalanluusta kanteloisen
Itselle ajankuluksi,
Kansallensa koetteheksi.
Kun oli soitto suorittuna,
Valmihina vaskikieli,
K�ski nuoret, k�ski vanhat,
K�ski keskinkertaisetki
Soittamahan soitintansa,
Tuota ruotaista romua.
Soitti siin� nuoret, vanhat,
Soitti pii'at, soitti poi'at,
Vaan ei soitto sointununna,
Laulu laululle tehonnut:
Kielet kierohon k�viv�t,
Jouhet parkuivat pahasti,
��ni kaikui karkeasti,
Soitto julmasti sorisi.

Sokea sopessa nukkui,

Ukko vanha uunin p��ll�;
Urahti unisijalta,
Nurahutti nurkastansa:
�Heretk�tte, heitt�k�tte,
Luokatte, lopettakatte! --
Jos ei soitto Suomen kansan
Vasta vaikuta paremmin
Eik� hellemmin helise
Taikka uuvuta unehen,
Maku'usen maanittele,
Niin vetellen viska'otte,
Aaltoihin upotta'otte�.

Siit� vanha V�in�m�inen,

Laulaja i'�n ikuinen,
Itse otti ontelonsa,
Hau'inruotaisen romunsa;
Alkoi soitella somasti
Kajahella kaunihisti,
Itkulle inehmot ty�nsi.
Ei ollut sit� urosta,
Eik� miest� naisellista,
Ollut ei miest�, eik� naista
Eik� kassan kantajata,
Kellen ei itkuksi k�ynyt,
Kenen ei sy'�nt� sulanut
Soitanto sulan urohon,
Vienot virret V�in�m�isen.

N�in on ennen soitettihin,

Soitettihin, laulettihin,
Kun oli ihanat ai'at,
Lapsen ai'at armahaiset;
Kuuhut kultasi kujamme,
Pirttipalkit p�iv�npaiste,
Vesill� venoset sousi,
Mailla k�rrit kieritteli.

Eip�s kuulunut konetta,

Halonsy�j�n sylkytyst�
Eik� vihlonut syd�nt�
Veturin vihaiset ��net
N�ill� Pohjolan perill�,
Suomen mailla mairehilla.

Nytp' on tullut toinen aika

Aika toiminnan totisen;
Nyt on p�iv� pilvil�iss�,
Liennyksiss� luojan taivas,
Kaakossa kamala lonka,
Halju hattara id�ss�.
Nyt on vuoro V�in�m�isen,
Lauluniekan laihemmankin
Vuoro torvin toitotella,
Soitella sotaisin ��nin,
Jotta untelot el�j�t,
Suosijat suloisen soiton,
Saisi sitkaimen vetohon,
Va'on pitk�n pientarelle;
Ehtis maahan siemenkylv�,
Touko henkinen it�isi,
Josta nousis nuori vilja,
Oras hento heilim�isi,
Ennen kaakon kalmatuulta,
Hallan harmajan tuloa.

EN JOUDA, EN JOUDA!...

I.

Rusotaivaalla hohtavi purppurapilvet

Ja p�ivyt jo maireena mailleen k�y,
Ja luonto on kaunis ja kukkaset tuoksuu
Ja taivaalla myrskyn ei merkki� n�y.

Mut sorean Suomeni valtiotaivas

Se lientyy, lientyy ja pilveilee --
En ehdi m� nauttia leikist� luonnon,
Mun kansani kallihin kyyneilee.

Ja leivonen, kaivattu kumppali ennen,

Nyt pyyd�n m�, koito, sun vaikenemaan:
Mun kanteloraukka ei riemua sied�,
Se kansani kanssa nyt itkee vaan.

My�s tummain silm�si tulten s�ihkyt,

Ne n�in min� kyll�, mun impyein,
Ja rintahan mullakin leimahti liekki,
Sun toivoni morsiameksi jo tein.

Mut impeni armas ja viehke�-huuli,

Sun jouda en ruusuja suutelemaan,
Mun kansani kallis ja murhekas maani
Ne kutsuvat ty�h�n ja taistelemaan.

II.

�Oi poikani, heitt��s ty�si jo pois,

Jo ammoin on saapunut y�,
Pian koittavi taivaalla huomenkoi --
Tuo valvonta voimasi sy�!�

Oi �itini armas ja kultaisin,

Et nyt mua ty�st�ni saa --
En jouda, en jouda m� uinailuun:
Kun vaarassa h�ilyvi maa.

�Oi, lapseni, nuorihan viel� s� oot,

Mit� ty�si se hy�dytt�is?
On kansalla valvojat vanhemmat --
Kuka kuntosi ymm�rt�is?�

Voi �itini kallis ja kultaisin,

Mua vaativi velvollisuus!
Mit� siit�, jos nauravi harmaap��t,
Mun puolella polvi on uus.

Min� nuoria kutsun ja innostan,

Kunis kaikki he valveutuu --
Ja halpa se varmaan itse on,
Joka tointani halveksuu.

�Oi, poikani, kaunista kaikki on tuo,

Mut ken sit� huomaa, ken?
Kuka kumma sun vaivasi palkitsee?
Vain kuolema kostaa sen�.

Voi �itini hell� ja herttainen,

Mit� palkkoa pyyt�isin?
Kun kansani kallihin s�ilyis vain,
Min� riemuiten poistuisin.

En vaadi m� valtoa ylh�isten,

En kultia rikkaiden;
Mun palkkani kansani onni on vaan
Sek� henkiset he'elm�t sen.

Niin, �itini hellin ja herttaisin,

Ik� ihmisen lyhk�nen on.
En jouda, en jouda m� uinailuun,
Mun t�ytyvi taistelohon.

�Voi, lapseni nuori ja kalpea, voi,

Sinun intosi oivallan --
Ja Luoja sun toimesi siunatkoon
Ja viek�h�n huolet maan!�

Suursaaressa 1891.

MAISTERI-KEKKERIT.

Oli sauhua huone t�ynn� kuin taistelukent�ll� vaan

Ja p�yd�ll� pulloja seisoi kuin kannokko kaskesmaan,
Yli-ymp�ri sikarin p�it� sek� tahroja lik��rin --
Kas semmoiselta se n�ytti ilokestiss� maisterin.

H�n itse on hienoin herra ja silkist� rinnukset,

Nen�kakkulat kallihit yll� ja korkeat kaulukset:
H�n onpihan synty� suurta ja pappa on arvokas mies
Ja rikkautta heill' on my�skin, -- niin ainakin ihmiset ties.

Ja nyt h�n on maisteri vihdoin, siis viisas ja oppinut on,

Muka nyt ovat aseet valmiit elon tuimahan taistelohon --
Siis juoskoon hurmaava juoma ja py�ri�s taivas ja maa,
Toki sent��n maisterimiess� vapauttahan nauttia saa.

�Hoi, kyyppari, pullosi poista! T�h�n samppanjaas sin� tuo,

Kovin k�ynyt on �iteli��ksi iankaikkinen 'munkkisi' vuo!
Hei, kumppalit, pohjaan maljat, niin saadahan samppanjaa,
Se se silmi� kirkastuttaa ja mieli� kannustaa�.

N�in reuhasi maisteri nuori ja kuorossa huusivat muut:

�Jano juuri ei meill� nyt liene, vaan voipihan huuhtoa suut!� --
Niin olikin sauhua sy�ty! Kovin karvaita sikaarit!
Oli ��niss� karkea kaiku ja paineessa tenoorit.

Mut samppanjaa kun saatiin, pian kaikki jo miehistyi,

Taas silmihin tuikahti tulta ja mielet jo virkistyi:
Jo on joukkio soittoa vailla, joku kieli� koskettaa,
Ja toiset ne huojuen s�ist�� ja lauloa hoilottaa.

Yks sent��n nurkkahan tuonne on hiipinyt hiljakseen,

H�n tuskin on tilkkoa juonut, enin istunut itsekseen:
Tuli maalta h�n tuonoin vasta, ylioppilas nuori h�n on,
Sukulaisena maisterin t�nne p��s seurahan hienoston.

Ujo onpi h�n, kansanlapsi, ei tottunut teeskeilyyn,

H�n seurassa vanhempainkin voi vaipua mietteilyyn;
Ja h�lle kun vahtova malja nyt tuodahan samppanjaa,
Niin luotaan maljan h�n lykk�� ja vitkahan virkahtaa:
�Ei, serkkuni, tuota m� juomaa en sent��n koskaan jois!
Ken on kansoa k�yh�� n�hnyt, sit� varmaan juoda ei vois!
Hyv�t herrat, te tied�tte kaikki: kato kansalta viljat vei
Ja kun toisilta leip�� puuttuu, niin moisia juoda ei�.

Sai tulta jo lempe� silm� ja ��nikin kirkastui

Ja h�n n��ntyv�t joukot muisti ja muistohon vilkastui:
H�n n�ki nuo kalpeat kasvot, lapsjoukkion kerj��v�n,
N�ki ryysyiset, surkeat �idit vilun kourissa kylm��v�n.

H�nen mielens� kauas karkaa, ei herroja n�it� h�n n��:

On n�lk�h�n n��ntyv� joukko h�nen silmiss� seurue t��,
Tuo sauhu on kalman usmaa ja ruumiita pullot nuo
Ja juoma on Tuonelan vett�, on musta ja katkera vuo.

Miten onkin h�n t�nne tullut, mihin kuulua ei h�n voi!

Mik� tylsytti tunteet h�lt�, kun h�nkin jo m�ss�ten joi?
�Ei, ei! pois t��lt� m� tahdon, pois kansani kurjan luo,
Sen vaivat ja n�lj�t m� kannan, kunis kuolema lohtua suo.

�Hyv�t herrat, mun l�hte� t�ytyy, mua kutsuvi velvollisuus!

T�h�n seuraan en min� kuulu, sen vieras on kansallisuus,
Min� kaukana korvessa synnyin, katovuodet ja hallat m� n�in,
Ilojuoma ei mullen maistu, n�m� muistot on mieless�in.

Te kaupungin herroja ootte, on vierasta kansa ja maa,

Ja vastaisuus sek� lapsuus teill' lietona kangastaa;
Mut korpien keskehen k�yk��! Se samppanikaihonne vie,
Min� vast' olen tullunna sielt� ja sinne on taas mun tie�.

Ja h�n toisihin riemuten katsoi kuin lausunut heille h�n ois:

Miks ette te kanssani seuraa, seh�n kaunista kulkua ois!
H�nen silm�ss� kyynelet kiilsi, vapis ��ni ja sylkytti sy�n --
Ja h�n hattunsa �kki� tempas ja peittohon poistui y�n.

H�nen menty� kotvasen aikaa oli huoneessa hiljaisuus:

Ei koskenut maljaan kenk��n. Nous rintahan k�skij� uus:
Sun kansasi n�lk��n n��ntyy, sin� samppanjaa vain juot!
Omatunto sun palkitseisi, jos heille s� summan suot.

Oli raskasta huoneen ilma, oli hilpeys h�ipynyt pois,

Kuka tiesi jo kuin olis k�ynyt, jos muudan ei huutanut ois:
�Mit� hittoja istutte siin� kuin kirkossa istuttais,
Hei, maisteri! Maljasi pohjaan! Ja sitte jos laulettais!�

Ja taas sai samppanja armon, lasit korkeat kilkahtaa

Ja muutama soitinta soittaa, muut laulua kangertaa:
Ylimielinen maisteriparvi ilonhetke� viett�� nyt,
Ei tahdo se n�lk�� muistaa, sen tunne on tylsistynyt.

Vaan �sk�nen hilpe� mieli se seurasta poistunut on; --

Ei tullunna entinen tuuli, jos juomia tulvatkohon --
Mik� kumma se sent��n vaivas? Miks samppanja maistunut ei?
Tuo poikako jaarittelullaan janon maisterijoukolta vei?
KUMMAKOS JOS MAAMME KALLIS?

T�nne Suomen syd�nmaille

Luonnon vietti meid�t toi,
Synk�t korvet, suot ja rimmet
Kylv�maiksi meille soi.

N�ille tehtiin toukojamme,

Kaskiamme kaadettiin,
Jotta Suomen suven tullen
Siemen kylv�� saatettiin.

Piilossansa kypsyi kylv�,

Kunnes puhkes kuorestaan,
Maamme kauniin maireheksi
Tuoksui kummaa tuoksuaan.

Kylv� t�� on kansanhenki,

Joss' on vankka varustus;
Siin' on toivo, siin� turva --
Siihen mull' on luottamus.

Suomen kansa katajainen

Kesti myrskyt, tyynet sous,
K�ytti vuoroin kuokkoansa
Vuoroin taistoon tuimaan nous.

Suomen kansan kirves kaasi

Lakkalatvat hongat nuot,
Suomen kansan aura k��nsi
Nurin nurmet, korpisuot.

-- T��ll' on karut kaskilouhet,

Jylh�t korvet, kovat ty�t,
T��ll' on vilut talven viimat,
Synk�t syksyn hallay�t.

T��ll' ei kest� kurja kansa

Eik� viihdy vieras mies:
Meist� vain on Suomi sorja,
Meille l�mmin on sen lies.

L�mmin meille muistojamme,

Taaton talvilies kun on;
Senh�n eess� kertoi �iti
�ist� tuskan, turmion.

Varkain hiipi vainon joukko,

L�ysi turvet�llitkin,
Ry�sti karjat kytkyest�,
Polki vuoden viljatkin.

Mutta Suomen sitkas kansa

Luotti Luojaan, kev�imeen,
Leipoi parkit, pettuleiv�t,
Kylvi kasket siemeneen.

Meid�n ty�t� tiet�� niityt,

Puhuu pellot, vainiot,
Meid�n sankarmuistojamme
Kertoo linnain rauniot.

Meid�n huokuu hike�mme

Suomen suot ja manteret,
Meid�n hy�t�� hurmettamme
Ahot, kankaat, tanteret.

Kummakos jos maamme kallis

Siis on meille kaikillen?
Kummakos jos emme sallis
Kuoloon kurjaan k�yd� sen?

KUUSI KALLIOLLA.

Noin pystyn� p�in sinitaivasta

Kun nostat s� uljaan p��si,
Niin luulisi, jotta jo taimesta
Sun Luojasi vapaaks s��si,
Ja ett� s� vehmahan maaper�n sait,
Jost' ilman vaivoja ruokasi hait.

Mut kallion kylm�np� kyljest�

Sun kukkea kruunusi nousi
Ja tuulien touhussa myrskyll�
Sun latvasi laulaen sousi,
Mut runkosi vankka se taipunut ei,
Jos lehv�sen tuulis-p��kin vei.

Kun luottavan tyyneen� eess�ni mun

Tuoss' seisot kuin koskessa paasi,
Teen aatoksissani vertailun:
Jos tuo olis kulturi maasi!
Sen juuret ne kansasi sielussa ois,
Vaan latva se vapaana soutaa vois.

VUODEN VAIHEELLA.

Kuin sokean silm�st� kyynel vaan

On ikuisuudesta vuosi:
M� kyll�h�n kyynelet vieriv�n n��n
Ja aavistamaan
Ne saattavat syntym�l�hdett��n --
Mut sielun pohjan ja syvyyden,
Ne peitt�vi terhene ij�inen.

Kun saituri ahnein aarteitaan

Vain ihmissilmilt� vahtii,
Niin salaisuuttahan ikuisuus.
Ei viisainkaan
Voi lausua, mimmoinen vuosi on uus;
Vain henkemme silm�h�n kangastaa
Tuo kumma ja verhottu kaukaismaa.
Soi tornista torvet jo keskeen y�n,
Ne uudelle vuodelle soittaa;
Oi, jospa ne kansani valveuttais,
Niin aljetun ty�n
My�s henkinen kylv�j� p��tt�� sais;
Ja vaikkapa hallakin viljat vei,
Niin Suomeni sent��n sortuis ei.

KERJ�L�ISEN JOULUILTA.

Kylm�, kolkko oli jouluilta,

Tuhansittain talven taivahilta
T�ht�si� tuikkaa vilkkuellen,
Tuikkaa parvittain ja yksitellen.

Vinkuu puissa pohjan vinha tuuli,

Luihin, ytimiin sen k�yv�n luuli,
Varsinkin jos kulkenut lie tuolla
Rauturannan aukealla suolla.

Yksin, yp� yksin tiet� astui,

Astui rient�in, jotta ruumis kastui,
Soista tiet� lapsi kerj�l�inen,
Repaleissa, vaikk' on tuuli j�inen.

Auki reuhottaa tuo r��sytakki,

Niskaan lipumass' on vanha lakki,
Yksin silm�ripsetkin on j��ss�,
Keng�t rikki -- t�mm�isess� s��ss�.

Vilu taivaltajan suoniin tarttuu,

Huu! kuin kylm� karttumistaan karttuu!
Viel' on kartanolle virsta matkaa,
Kulkuansa t�ytyy koettaa jatkaa.

L�pi ruumiin k�y jo hyinen halla,

T�hdet kirkkaat kiiluu taivahalla,
V�ristys k�y pitkin selk�piit�,
Jalat j�ykkyy, koht' ei voimat riit�.

Viel� hiukan kest�, lapsikulta,

Kartanosta tuikkaahan jo tulta,
Koita ponnistaa s� viel� hetki,
Niin jo p��ttyis sulta kurja retki!

Vaan ei kenk��n jaksa enemp��ns�,

Laps jo horjuu n�lk��, kylmyytt�ns�;
Yh� taivaltaa h�n sent��n viel�,
Lumi narskuu keng�n alla tiell�.

Kirkkahina t�hdet taivaan loistaa,

Kirkkaat vilkkuu tulet akkunoista
Kartanosta mets�n takaa tuolta,
Kyll� n�kee lapsikin ne suolta.
Vaan ei liiku en�� jalka kylm�,
Umpeen painuu my�s jo tumma silm�
Nietokseen h�n tuuskahtikin vasta,
Kylm' ei s��st� kerj�l�ist� lasta.

Tuskat tyyntyy, n�lj�n vaiva haihtuu,

Kuvituksen leikiks j�rki vaihtuu,
Onnen maailmoita h�lle n�ytt��,
K�yh�n raukan toivehet jo t�ytt��.

Tuoll' on taivas, siell� loistossansa

Istuu Luoja maan ja taivahansa,
Edess�ns� enkeli on h�ll�,
��nell��n mi kertoo lempe�ll�:

-- �Herra maailman ja taivahitten!

K�skyst�s kun kuljin maita sitten,
N�in m� lapsen k�yh�n n��ntyneen�
Nietokselle kylm��n j��tyneen�.

�Teith�n niinkuin k�skenyt oon teit�:

Luoksein saattakaatte n��ntyneit�?�
Lausui viestillens� kaiken Luoja;
�H�n on t��ll� -- vastaa viestin tuoja.

T�hdet tuikkaa talven taivahilta,

Kylm�, kolkko nyt on jouluilta,
Kylm� tunkee ytimiin ja luihin,
Tuuli vinkuu seinuksiin ja puihin.

Vaan ei kylm� en�� kerj�l�ist�,

H�n jo vaivoistansa p��si n�ist�;
Kunne toivoi, p��sikink� sinne,
Sit' en tied�. Elo p��ttyy minne?

1890.

MIELIALOJA JA TUNTEITA.

SYKSYINEN MIELIALA.

Syystunto luonnossa ja taivas valju,

Kukkaiset kuolleet, lehdet kellert��,
Ei tunnu tuuli, kylm' on luonnon silm�,
Vedenkin pinta tuskin v�r�ht��.

On luonto tyyni, tyyni tunteettuutta,

Tai ehk� uinuu sopusointuaan
Tai v�syi luomaan ja nyt voimaa uutta
Tuoss' imee ikuisista vuoksistaan.

On tyynt� kaikki, rauhan p�iv� loistaa

Valjulta laelta sinitaivasten --
Miks sitten tuulisp��n� tunne riehuis,
Kai syyt' on kerran kuolla my�skin sen?

Niin ootkin tyyni taas, s� syd�n raukka,

Ett' oikein pelk��n saavas talven j��n;
Tyhjyyden syv�� rauhaakoon se lienee
Tai liekk� tyynt� eell� myrskys��n?

1891.

NIIN HERKK� KUIN HAAVAN LEHTI.

Niin herkk� kuin haavan lehti

On tuulien suukkosille,
Niin herkk� ja altis on mieleni mun
My�s tuntehen tuulosille.

Niin t�ynn� kuin syys-y�n taivas

On t�htien kehri� noita,
Niin t�ysi ja kirjava sy�mmeni my�s
Utuheikkoja on unelmoita.

Kuin py�rivi py�rteess� kaarna,

Ei nielua virran se v�lt� --
Niin maailman py�rteess� h�ilyn m� my�s,
En kuilua kuoleman v�lt�.

1893.

TUULIAJOLLA.

Olen maailman touhussa rikkeynyt,

Repaleina on sieluni mun:
Ep�kunnossa purteni purjeet on
Ja venhoni ruoria tottele ei,
Omin valloin vain sek� oikkuillen
Tuul'ajolla vauhkona kiit��.

Mit� teen min� toivoton venhemies,

Elon aavalla kerran kun oon?
Oi, jospa nyt luotonen ilmestyis,
Min suojahan haaksensa ohjata vois!
Levon hetke� tarvitsen.

N��t myrskyss� hukkasin m��r�ni p��n,

Ep�kuntohon purjeet sain;
Vain pilkkunen maata jos kangastais,
Mun henkeni ehk� jo voimaa sais --
Mut minne m� silm�ni luonenkin,
N��n aavaa, tyhj�� ja aavaa.

TALVITUNNELMA.
Haihtuu riemu, vaihtuu onni,
Hukkuu usko, luottamus,
Kuluu kulta, pett�� toivo,
Kuihtuu kaunein kukoistus.

Sammuu t�hti, lientyy taivas,

Kuivuu l�hde kuohuvin,
Taltuu tuuli, voipuu aatos,
P��ttyy p�ivyt valoisin.

Katoovaist' on kaikki t��ll�,

Suoltuu vyyhti el�m�n.
Miks m� muista poikkeus oisin?
Luonto t�ytt�� teht�v�n.

Tullos siis, s� rauhan neiti,

Kylv� lunta syd�mmeen,
Tyynn� niinkuin talven luonto
K�yn sun syliis ikuiseen.

V�SYKSISS�.

Nuor' oisinko min�kin ollut,

Tuli-intoa uhkuillut
Ja toiveinko rintani tuorein
Ois kerran se kohoillut?

Ja aiturin laillako aatos

My�s mittasi taivaat ja maat,
Ja raivosi sortoa vastaan --
Miss' aiat on onnekkaat?

Olen riemuinnutko m� my�skin

Kuin lapsonen mielelt�in
Jako mull' oli puhtahat tunteet
Sek� hellyytt� sy�mmess�in.

Min� my�skink� kerran se lemmin

Ihanaisinta immytt� maan,
H�nen suutelin ruusuista suuta
Kuin �ityet lapsuttaan.

Tavottaissani taivahan kaarta

Olen uupunut voimiltain,
Min� hulluhan autuutta hourin,
Utuhienoa onnea hain.

Elo s�rm�k�s, karkeasyinen

Vei haavehet hienoiset,
Per�pohjolan tunturituulet
Hyys tuntehet terheniset.

Iva ilke� turmeli mielen,

Kun pilkaksi kaikki se l�i --
Elon nautinto henget�n, ontto
Poven surkean-tyhj�ksi s�i.

Mihin sai multa herttahat hetket,

Sit�, koito, m� tied� en --
Pian onko jo aikani tullut,
Sit� aavista my�sk��n en.

Nuor' oisinko min�kin ollut?

N�in olleeni ilmoitetaan,
Mut totta se ei toki liene --
Kai unta on ollut se vaan!

M� OLEN KUIN SIIPEHEN AMMUTTU LINTU.

M� olen kuin siipehen ammuttu lintu,

Mi toisien j�lkehen pyrki� koittaa,
Vaikk' kuoleman enteet jo suonissa tuntuu
Ja raukea velttous jo kohta sen voittaa.

M� matkani suunnan ja valkaman tied�n

Ja sinne mun toivoni vain halajaapi,
Mut kohtalon nuoli mun siipeeni sattui,
Se lentoni vauhtia vaimentaapi.

Siks olen kuin siipehen ammuttu lintu

Ja toisien rinnalla riehua koitan,
Vaan heikko jos onkin jo siipeni ly�nti,
Niin toivon m� sent��n, m� kohtalon voitan.

Syysy�n� 1892.

ONNENSA KUKKULALLA.

H�n on mun, h�n on mun, minun ainoastaan,

Sen kuiskasi mulle h�n vasta.
Miten voisin m� hillit� mielt�ni siis,
En huoli m� maailmasta.

Viis veisaan m� siit�, jos k�yh� m� oon,

Ja jos leip�ni maailmalla:
H�n on mun, h�n on mun! sen tied�n m� vain,
Mun ainoan taivas-alla.

Salatieto se sent��n viel� nyt ois,

Sit� sulle en juoruta saisi --
Mut onneni viesti jo tahdottain
Yli huulteni huilata taisi.

Ja tietk�h�n vain koko maailma sen,

Min� voittajan k�ynnill� kuljen:
H�n on mun, h�n on mun, minun ainoastaan,
Min� vain h�net syliini suljen.

Min� vain olen h�nt� nyt suudellut --

Sek� �itins� aamuin ja illoin --
Ihan suulle m� suutelin, kerran vain,
Voi, kuinka h�n purppusi silloin!

H�n on puhdas kuin pulmunen p�iv�ll��n

Ja tuntehen l�mp�� t�ynn� --
Lie tuttukin sulle h�n ennaltaan,
Jok' on koulut ja kaikki jo k�ynn�.

Mit� t�ss� m� sent�h�n kerronkaan,

Tuhat vuottahan kertoa voisin.
Sin� voitkin jo onnea toivottaa! --
My�s sulle m� semmoisen soisin.

1892.

UNTA.

Et sin� siis se ollutkaan,

Jot' �sken suutelin,
Kun uinuin lehdon varjossa;
-- M� tyhj�� tavoitin.

Se sinisilm�s ollut ei,

Min yll�in aina n�in,
Kun haaveistani havahduin;
-- M� taivaan kaaren n�in.

Ei sun siis l�mmin heng�hdys,

Min tunsin poskillain --
-- Se suvi-ilman hyv�ilys
Ja p�iv�n paahde vain.

Ja ��ni, jota kuunnellen

M� uinuin autuuteen?
Se lehdon leivon laulu vaan
Ja vieno loiske ve'en.

Siis kaikki unta, unta vain!

My�s itse unta lien?
T��n unten haavemaailman
Kai hautaan my�s m� vien.

NIIN USKOLLISNA KUIN TAIVAHAN T�HDET.

Niin uskollisna kuin taivahan t�hdet

I�ti vilkkuvat vierekk�in,
Niin uskollisna kuin koitto ja p�iv�
I�ti toistahan syleilee;

Niin uskollisna kuin rantaman ruusu

Valohon taipuvi kaihossaan,
Niin uskollisna kuin aalloton lampi
Taivahan h�ivi� heijastaa;
Niin uskollisna kuin ulapan kuohut
I�ti toistahan kaulailee
Ja kuolevat rannalla kalliohautaan
Pitk�h�n suukkoon ja syleilyyn --

Niin uskollisna, oi sulhoni sorja,

Sun kanssasi el�m�n aallokon k�yn,
Sun tauttasi yksin m� el�� tahdon
Ja kuolla sun kuumahan suudelmaan.

H�N.

H�n iloinen oli kuin talveton toivo

Ja hell� kuin �itini armahan suukko,
Oli raitis kuin kev�imen tuoksuva ruusu,
Oli kaunis kuin pilvet�n p�ivyen nousu,
Tuhat-ilmeinen kuni sielukas silm�
Ja puhdas kuin unelma uinuvan lapsen --
Suvituulosen lailla h�n luokseni leijas
Ja kaikosi pois kuni vuoristokaiku.

VASTAISEN AI'AN VIENO AUERPILVI.

Vastaisen ai'an vieno auerpilvi

Elosi huolet kaikki hunnutkoon,
Kev�isen aamun hellin tuulenhenki
Unelmas untuvaiset varjelkoon?

Toiveesi hennoimmatkin helpehyiset

Syksyisen hallan �ilt� s�ilyk��n,
Kirkkaana lehdon l�hteen silm�n lailla
Sekeinen sielus taivas p�ilyk��n!

Tunteesi nuorten aamuliljain lailla

Povesi puhtoisuutta tuoksukoon,
Keijuiset lemmen virtt��n viehkeint�
Ikuiset ai'at korvaas kuiskikoon!

Jos sent��n joskus otsas taivahalle

Osuisi pilvi, vaikka pieninkin,
Kes�isen hell�n tuulenhengen lailla
Sen hiljaa, hiljaa kauas poistaisin!

KUIN LEIKKII L�MMIN S�DE SUVIP�IV�N.

Kuin leikkii l�mmin s�de suvip�iv�n

Kes�isen vehmaan lehdon liepehell�,
Niin leikkii silm�s viehkeen l�mmin katse
Uhoten tuntees nuoren tuoreutta.

Kuin hymyy mets�n ruusun raitis nuppu

Rusoisin huulin lempiperhollensa,
Niin hymyilet s� suullas hurmaavalla --
Ken sitten lempiperhos olla saapi?

On kev��n aika lyhyt Pohjolassa --

Niin v�leen kuolee ruusut kaunihimmat;
Iloitse, leiki siis, s� s�de p�iv�n,
Pian voi tielles tulla syksyn pilvet.

1893.

HYLJ�TTY.

Aallot toistaan armastellen

Kaulaa rannan kaislikoita,
Vuorten huiput suuteloita
Saavat taivaan pilvil�ilt�;
Maata p�ivyt mairittaapi,
Lammen laineet kultaa kuuhut,
Tuuli tuonta tuudittaapi,
Kent�n kukkaa p�iv�nperho --

Mun ei kulta konsaan muista

Mairitella marjuttansa,
Suo ei sulhon suuteloita
Eik� huoli huolivasta:
Muistaa mieron morsianta,
Naurattaapi naista toista.

ET LEMPESI HAAVOJA L��KIT� VOI!

�Et lempesi haavoja l��kit� voi,

�l�, yst�v�, koitakkaan!
Kun tahdot s� polttoa j��hdytt��,
Syd�nkirvely kiihtyy vaan.

Et lempesi muistoja haudata voi,

�l�, yst�v�, koitakkaan!
Kun luulet ne kuollehen ainaiseks,
Nep� hetkisen uinuu vaan�.

Niin, hetken ne uinui, hetken vain,

Kunis, koito, m� yksin j�in:
Heti entist��n yh� selvemmin
Sinut sieluni silm�ll� n�in.

Min� n�in sinun istuvan vierell�in,

Sulosuukkosi tunsin m� my�s --
Ja mun hell�t ja lempe�t syleilyt
Suli suojaten ymp�ri vy�s:

Ja silm�si s�ihkyv�n eess�ni n�in,

Kuten muistin ne vanhastaan
Ja hurmaunein sinut katsein join
Ja unhotin taivaan ja maan.

Ja ne viile�t iltamat muistin m� taas,

Miten ennen me istuttiin,
Kun j�rvyen laineilla karkeli kuu
Ja me lapsina haaveiltiin.

Koti meid�n se kauniiksi laitettais,

Talo taidetta huokuis vain --
Ja aivan s� sait minut suunniltaan
Elonty�t�ni ennustain.

Min� maani ja kansani laulaisin,

T�m� kansa mun ymm�rt�is
Ja kerta kun sitten m� kuolisin pois,
Mun ty�ni ja maineeni j�is.

Sin� kunnian kukkuran kantaisit,

Jos sulhosi suureks sais --
Voi, kultani kallein, ainoisin,
Jos vain sinut saavuttais!

Vaan nyt sin� haihtunut haave oot,

Joka rauhaani h�iritset;
Miks aina s� eess�ni kangastat,
Kun sent��n s� antau et?

En lempeni haavoja l��kit� voi,

En, yst�v�, koitakkaan;
Tosin luulin ne kerran jo kuolleen pois,
Nep� hetkisen uinui vaan.

KUIN HUOLIVI KUUTAMON KULTAINEN VY�.

Kuin huolivi kuutamon kultanen vy�

Tuon tumman tunturi-lammen,
Niin valaiset mieleni mustan y�n
Sin� hell�ll� vienoudellas.

L�pi kasteenhelmien hymyilee

Sulop�ivyen koitossa ruusu,
Niin my�s l�pi lempesi kyynelten
Sun sielukas, sininen silm�s.

Kuin kes�isen taivahan ruskot vain

L�pi auerharsojen hohtaa,
Niin hieno ja l�mp�inen purppuravuo
Luo ruusuja poskesip�ille.

Kuni vieriv�n virran ulpukka vain

On valkea, raitis ja puhdas,
Niin oot, oma kultani armaisin;
Lumen kanssa s� kiistata taidat.

Kuin lauhkea tuulonen kev�imen

On tuores ja l�mmin ja hell�,
Niin lie sinun morsius-suudelmas --
Oi, jospa sen kohta m� saisin!

NIINKUIN MERTEN MYRSKYS�ILL�.

Niinkuin merten myrskys�ill�

Laine toistaan tavoittaa,
Vuoroin vuoreks kuohahtaapi,
Vuoroin laaksoks lankeaa.

Niin mun mielein aallokossa

Riemut, murheet vaihtelee,
Suistuu milloin syksyn y�h�n,
Milloin taivoon taistelee.

Laine suuri, lakkap�inen

Vaatii synk�n syv�nteen,
Valo kirkas keskip�iv�n
Luopi vahvan varjosteen.

Kun on toiveet tuiki suuret,

Suuri my�s on pettymys --
Tyynny, taltu, myrskymieli,
Se on sent��n -- t�ytymys!

Heit� tultes turhat roihut,

Vaivu tuhkaan tunteines,
Pohjan viiman vilu henki
J��t�� sent��n syd�mmes.

K�tke lempes liiat liekit

Poves pohjaan synkimp��n,
Sinne hautaan harmahimpaan,
Kunne toiveet k�tket��n.

Sitten haudan merkin lailla

Kertoo silm�s katsehet:
T�ss� lep�� lemmen leimut,
Nukkuu nuoret toivehet.

Siis jos mua s��lit, impi,

Liiku hiljaa haudallain,
Ettei ottais tulta tunne,
Jonka uneen kerran sain!

NEITI B:LLE.

Kuinkas eksyit s�, kumma kukka,

Kuuman aavikko-kosteikon,
Kuinkas eksyit s� kauas t�nne,
Kussa varmaan sun kylm� on.

Sulle valju on Suomen taivas,

Sulle kolkko on ilma sen:
T��ll' on tuntehet taltuksissa,
J�ist� j�rke� ihminen.

Niin on silm�si syv�t, tummat

Kuin on lampuet syd�nmaan,
Niin on tunteesi tulta t�ynn�
Kuin ei Suomessa koskonkaan.

L�mm�n hehkua luonas hengin,

Joka j��nkin jo sulattaa --
Mutta kauanko pohjan kylm��
Jaksat, kukkanen, vastustaa?

1892.

IMPENI.

I.

Kaunis ja soinnukas my�s

On rastahan raikas laulu
Pohjolan kev��n vilpeess� y�ss�
Kauniimpi soinnulta vain
On ��ni mun armahain,
Kun lahdella iltasin soudellaan
Ja vaarojen kaikuja kiusaillaan.

II.

Kirkas ja hempe� my�s

On vilkkuva ehtoont�hti,
Mi kuutamon kilvalla taivaalta v�lkkyy
Kirkkaampi, hempeempi vain
On silm� mun armahain,
Kun koivujen kalveessa kisaillaan
Ja lempemme tunteita kuiskaillaan.

III.

Tarkka ja tunteva my�s

On �ityen kuuleva korva,
Kun lasta h�n syysy�n helmasta vartoo --
Tarkempi-kuuloinen vain
On sent�h�n armahain,
Kun rannalla iltasin istuissaan,
H�n vuottavi aironi kolketta vaan.

1893.

M� SUUTELIN H�NT� JA ITKIN.

Kera kultani rantoja kuljeksin
Ohi kumpuen, jolla me muinoisin
Oli istuttu iloa ly�den.

T�h�n j�imme ... ja kumpikin vai'ettiin,

Suviaikojen riemuja muisteltiin.

Allani peilin� p�ilysi lampi,

Yll�ni siint�v� kuulteli taivas,
Eess�ni karkeli l�mp�inen auer
Ja vierell� impeni istui.

M� onneni muistoja ��neti nautin

Ja silmill� armahan silmi� etsin --
Vaan silloinpa nurmella rakkahan kummun
N��n orvokin suuren ja kalpeen.

�Miks lie tuo kukkanen kalpea vallan?

Kai Luoja sen siint�v�n kauniiksi loi?�

��Siks' ett� sun vuoksesi vuosia itkein

M� nurmikon kukkaset kyynelin kastoin,
Siks onpi se suuri ja kalvas��.

N�in kuiskasi impeni, orvokki raukka;

Nyt n�in: oli poskien ruususet poissa.

Jo haikeat moittehet rinnassa kuulin:

Mun vuoksi on kukkani kuihtunut t��ll�!
M� suutelin h�nt� ja itkin.

1893.

�ITINI SILM�T.

Kun uinuin lassa m� kehdossain,

N�in taivahan t�htyet vuoteeltain --
Mut kirkkaampina kuin t�ht�nen koin
Ain' yll�ni valvovan n�hd� m� voin
Oman �itini armahat silm�t.

Nyt tultua neitojen maailmaan

Tuhansittain t�hti� kohdata saan,
Sinerv�ist�p� kaksoist�hte� vain
Niin hell�� ja vienoa turhaan hain
Kuin armahan �itini silm�t.

1892.

KAUNIIMPI SENT��N.

Kaunis on katsoa kielosen itkem� helmi

Aamulla varhain kastehen kimmelt�iss�,
Kun taivahan rantoja kultaavi nouseva p�iv� --
Kauniimpi sent��n �ityen silm�ss� kyynel,
Lasta kun verkkaan kehdossa liekuttaissa
Onnekas katseensa �kki� taattoa kohtaa.

1893.

�VIATTOMUUDEN UNI�.

(E. Vikstr�min veistosta katsellessa.)

On silm�kulmillas ja poskip�ill�s
Ihanan puhdas ilme, viaton
Ja ohimoillas v�ikkyy tunnon rauha
Ja unes kyyhkyn unta my�skin on.

Niin uinut tuossa kuin on pulmut puhdas,

Min likimaill' ei haukkaa, huuhkajaa;
Hyveiden henget valvoo vuotehellas,
Ne pilvet turman kauas tuulottaa.

Sees niin kuin silm�s, uneen ummistaunut.

Sun yll�s elon taivas kaareilee,
Ja unessas kai p�iv�n paistehessa
Kev�isen lehdon keijut kisailee.

Sun �itis vienon hell�t kehtolaulut

Elosi halki sulle soikohon,
Ett' tunne puhdas kallein sun on aartees
Jos hukkaat sen, se ainaaks kateess' on!

MIETELMI�.

�TUNNE ITSESI�.

Kuin houkkio hulluja hourehiaan

Yh� hautovi, toivoo vain,
Kuin hulttio koirakin ruokkijataan
L�pi etsivi maailmain --
Niin aatetta el�m�n etsinyt oon,
Kunis koito jo kyll�styin,
Niin juossut m� toisien j�lki� oon,
Kunis vihdoin m� heng�styin.

J��n yksin -- ja sieluni sirpalehet

Taas vankaksi tammeks saan,
Min latvassa vuossadan hengett�ret
Nyt soittavat soitintaan;
Mut pohjalta sieluni l�yd�n m� sen,
Mit� muualta turhaan hain:
Elon-aate ja henget�r kaikkeuden
Oli k�tk�ss� rinnassain.

Kuin narri m� haavetta hapuilin,

Oman aarteeni unhottain
Kera varjoni vauhkona kilpailin;
Sis�llyst�ni sielt� m� hain,
Mik� outoa, onttoa kuorta on vaan,
Jos kuinkakin pett�v� lie --
Niin, yst�v�, onnehen korkeimpaan
Oman sielusi tutkimus vie.

Koko luonto sun t�ytyvi yll�tt��,

Tuhatkarvanen kaikkeus on;
Vaan muita s� kuin voit ymm�rt��,
Oma itseys outo jos on?
Siis sy�py�s sielusi rikkauteen,
Oma pohjasi sielt� s� luo,
Elontarkotus, k�tketty kaikkeuteen,
Oman henkesi helmasta tuo!

1893.

ELON MAHTI.

S� kysyt multa, mik' on elon mahti

Ja mik� toimeen k�skee kiihottain;
Se uhraavainen lienee rakkausko
Tai onko itsekk�isyytt� se vain?

Niin, itsekk�isyys vaiko rakkausko?

N�� yhdess' elon mahdin muodostaa;
Vaan kaiken ponsi ain' on vankka usko,
Se voimaa antaa, mielt� kannustaa.

T�� usko olkoon, mik� olkohonkin,

Kun johonkin se luottamus vain on,
Se silmillemme kehr�� taikahunnun,
Ettemme n�� kuin tyhj�� ty�mme on.

Ja kumman kumma on se ihmel�hde:

Se toiveit', intoo, voimaa pulputtaa;
Vaan t�lt� hetteelt� jos kauas k�ynet,
Sun valtaa velttous, jouses laukiaa.

1893

KUKA ON ONNETON?

M� luulin kerran tiedon onneen viev�n

Ja tutkin tieteit� ja maailmaa --
Vaan turha toivo: onneen ei vie tieto,
Se ihanteet vain valheiks paljastaa.
Ei onneton oo se, ken pettyy lemmess�ns�,
Ei onneton oo se, ken n��ntyy n�ljiss�ns�,
Vaan onneton, ken ihanteit' on vailla
Ja ei voi el�� perhon eik� -- porsaan lailla.

1892.

IVALLISIA.

�IHAN KAAVAHAN KEISARIKUNNAN!�

�Voi raukkaa rahvasta Suomenmaan,

Jota verojen kuormilla vaivataan,
Vain virkamiest� se hy�dytt�� --
T�m� surkeus meit� jo s��litt��.
N�in Moskovan lehti se itki.

�Niin, niin t�m� surkea Suomenmaa,

Seh�n meid�nkin mielt�mme karvastaa;
Ois hallusta herrain se saatava pois --
Kun tehd� sen hy�dyksi jotain vois?�
-- Ja Novoje Vremjakin itki.

Ja kyynelet heill� on silmiss��n

He huokaavat suuressa s��liss��n,
Ja yhdess� tuumin he miettiv�t n�in:
�T�m� kaikki on k��ntyv� toisap�in,
Kun autamme Suomen kansaa!

�On orjana, kurjana kansa nyt

Monet kymmenet vuodet jo itkenyt
Ja pyrkien kanssamme liittohon
Se aikoja ammoin jo huoannut on:
�Ven�j�lt� on onnemme saapa!

�Ven�l�isiksi tahdomme tullakin,

Ven�l�isin� nauramme herroihin:
Kulijauhoista leipe� leivottais,
Verokuormista vapaaksi rahvas sais,
Ven�l�isty� tahdomme kaikki!�

N�in miettien tuumasta toimeen he k�y

Ja keinoja karttavan eiv�t he n�y,
N��t keinot ne tarkotus kaunistaa
Ja s��li ja surkuhan velvoittaa:
Pelastettava kansa on Suomen!

Se on saatava suurehen yhteyteen

Ja huomaava omaksi onnekseen,
Mit� etuja yhtymys heille tuo,
Joka onnelan auringon paistetta luo
Yli soisen ja surkean Suomen.

Mit� siit� jos antavat aksiisit

Sek� ven�j�nkieliset kimnaasit?
Verokuormat ne tietysti kasvaa vaan --
V�h�t siit�, kun saatu on laitos maan
Ihan kaavahan keisarikunnan.

Ota onnesi, kansa, jos ymm�rr�t,

N�m� vaalithan j�rkesi m��r��v�t!
Ja t�st�h�n riippuvi kohtalo sun --
Tee siis, kuten kuuluvi neuvoni mun
Ihan Moskovan lehtien malliin:

Ota vastahan onnesi aurinko uus,

Heit' hiitehen kieli ja kansallisuus!
Mit� arvoa moisella moskalla on,
Kun saamme me uljahan valtion
Ihan kaavahan keisarikunnan?

1891.

TURVASSA VANHAIN JA VALTION!

S� lassa et paljoa aatellut,

Et p��t�si miettein vaivannut,
Vain vanhempiisi s� turvausit
Ja huolesi heille s� tyhjensit.

Muut silloin eest�si aattelivat,

K�sipuitakin suojaksi laittelivat,
Ja ett� sun vaaraton k�yd� ois,
Ihan ohdakkeetkin he nyhtiv�t pois.

Kuin tarhassa kasvoit, aitoja vaan

Et lapsena sent��n huomaakaan;
Noin leikkien, tanssien luulet ain':
On maailma tanssia, leikki� vain!

Mut ruumis ja henki ne kuitenkin

Yh� elpyvi aikana leikkeinkin,
Jo tunnet s� voimia suonissas,
Jo pyrkisit pois sin� tarhastas.

Vaan nytp� on eess�si aidat nuo,

Ne tuskinpa liikahtaa sun suo,
Niin uhkaavaisina kohoovat
Ja vapaan tiesi ne sulkeevat.

Emokulta sun varjeli ennen ain',

Ettet sin� vaaraan joutunut vain,
Ja jos milloin s� loitoksi uskalsit,
Is�n piiskasta tarhaasi palausit.

Nyt vanhat on �itisi toimessa,

My�s piiskan he valtasi taatolta:
Ken moittia heit� nyt uskaltaa,
Se vanhasta taattojen piiskasta saa.

Ei itkuas ensiksi kuullakkaan,

Saat huoleti ilmahan huutaa vaan:
Tuhannet ovat laillasi huudelleet
Mut -- huudettuaan ovat vaienneet.

Jos kiusaa sent��n liiaksi teit

Ja ruokailurauhan jos vanhoilta veit,
Niin ehk� he armossa vastuun suo,
Silitellen p��t�si lausuvat nuo:

�T�� tieten on tehtyn� turvakseis,

Ettei sua vapaus villitseis,
Ja etk�s s� n�� kuin leutoa on
N�in turvassa vanhain ja valtion!

Et tarvitse p��t�si huolittaa,

Et j�rke� vaivata, kuormittaa,
Olet n�yr� ja tottelevainen vaan,
Me eest�si kyll�ksi aatellaan.

Viel' oot kovin nuori s� vuosiltas,

Siks ei sun kuunnella huutojas,
Mut vuota ja k�rsi ja ty�t� s� tee,
Sun vaivasi valtio palkitsee�.

S� kuuntelit tuota ja mietit n�in:

�Ei liene se niink��n m�ntyyn p�in;
S� asema yhteiskunnassa luo
Ja sitten s� murskaa aidat nuo!�

Mut silmi�, poika, jos p��ss�s ois,

Ne vanhojen kasvoista n�hd� vois:
�Nyt, laps, olet vaiti s� kumminkin,
Tuo keino on auttanut ennenkin!�

ER��LLE KAUNOTTARELLE.

Niin musta on tumman tukkasi vy�

Kuin synkin ja pilvisin syksynen y�
Ja helmyet keskelt� suortuvien
Ne v�lkkyv�t tuikkeella t�ht�isten.

On hieno sun poskesi pinnaltaan

Kuin kev��ll� raitojen umput vaan
Ja purppura niill� on hurmaavin
Kuin ruskonen taivas on iltaisin.

Nuo silm�si suuret ja kirkkaat on

Kuin nousu on Pohjolan auringon
Min pilvien juontehet varjostaa
Kuin katsetta kulmasi kaunistaa.

Suu sulla on pienonen mansikkasuu;

Sen mett� jos juo, niin hullautuu,
Ja kaulasi luntakin valkeemp' on
Ja rintasi kumpu on moitteeton.
Ihanteitaan luojasi kai unelmoi
Juur hetkell� sill�, kun sun h�n loi --
Ja ty�h�ns� itsekin hurmaus' niin,
Ett' j�i h�lt� j�rkesi -- unhoksiin!

1892.

ER��LLE �IDILLE.

Liehumalla tytt�resi rakkaan kinterill�

Koitat miest� toimitella h�lle vaikka mill�:
Juokset tanssit, konsertit ja tutkin miesten mielt�,
Kaupatessa kultiasi k�yt�t juorukielt�.

Miehen hyv�n, viisahan s� tahdot tytt�relles,

Kun nyt kerran uhrin t��n s� uhraat rakkaudelles.
Jalo lie sun tarkoitus, sen kaikki kyll� my�nt��,
Vaan kuitenkin he kultasi ja tytt�s luotaan ty�nt��.

Syyn� mik� olla voi? n�in mietit ainiansa:

Onhan tytt�s lempe� ja kaunis, viisas kanssa,
Ja kultia on kuormittain ja nuoren suloisuutta --
Siis miks ei miehet kiinni k�y, se sulle viel' on uutta.

Jos kallis sulle tosiaan on tytt�resi armas,

Jos voit s� kuulla totuuden, mi toisinaan on karvas,
T�� keino paljo varmemp' on kuin tytt�resi kulta:
S� kosijoita kielelt�si s��st� kirotulta!

S� yksin�ns� tytt�resi anna toimiella,

H�n tiet�� kyll� sulollansa miehet kietoella.
S� sill� aikaa kotonas voit kielt�s rauhoitella
Ja ylip��ns� vaitioloon itses totutella.

KEV�TKYLM�T.

Kev�tkylm� ne runteli tunteeni oraat,

Vei henkeni helpehet hennoimmat;
Mut lohdutus sent��n pieni on mulla:
Syyshalla ei harmaja paljoa saa.

ER��LLE ARVOSTELIJALLE.

Kuin tulis kirjoittaa, sit� narrihan neuvot s� mulle,

Vaikka s� ymm�rt�in et kirjoa lukea voi.

VANHOJEN MATKIJALLE.

Niin s� astut allap�in ja vanhan ��nt� k�yt�t,

Vaikka vasta uunna vuonna miehen ij�n t�yt�t.
Heit�, poika, hiitehen s� mokomakin naama,
joka sun ei omas oo, vaan muilta lainaks saama!
Muutenhan s� raukka oot kuin pikku Pentti s�llin,
Joka miest� matkiessa otti taaton m�llin,
Puri, sylki, teuhasi ja mietti, tokko n�htiin --
Kunnes huomas, kaikkialla ett� pilkkaa tehtiin.

1893.

End of the Project Gutenberg EBook of V�ljemmill� vesill�, by Kasimir Leino

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK V�LJEMMILL� VESILL� ***

***** This file should be named 16326-8.txt or 16326-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/1/6/3/2/16326/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.net/license).
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.net),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
 you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:

Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.net

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

*** END: FULL LICENSE ***