Sata Ja Yksi Laulua Hiihtäjän Virsiä Pyhä Kevät by Leino, Eino, 1878-1926

The Project Gutenberg EBook of Sata ja yksi laulua; Hiiht�j�n virsi�; Pyh�
kev�t, by Eino Leino
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Sata ja yksi laulua; Hiiht�j�n virsi�; Pyh� kev�t
Author: Eino Leino
Release Date: January 10, 2005 [EBook #14649]

[Date last updated: September 11, 2005]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SATA JA YKSI LAULUA; ***
Produced by Tapio Riikonen
SATA JA YKSI LAULUA; HIIHT�J�N VIRSI�; PYH� KEV�T
Eino Leino
1898, 1900, 1901.
SIS�LLYS:
SATA JA YKSI LAULUA
Hymni
I. H�yhensaaret
II. Laulu mets�st�
III. Hymyilev� Apollo
Me kuljemme kaikki kuin sumussa
Rauha
Kulkijapoika
Hei hah hah haa
Sua odotin lasna ma laineilla
Kultainen kirja
Olen kyllin jo etsinyt totuutta
Niin kauvas kuin silm� kantaa--
Aamulaulu
Kaks joutsenta
Antonius ja Kleopatra
Suo ett� sun helmahas peit�n
Kuka on h�n?
Sua tahtoisin ottaa ma leuvan alta
Meri kuutamolla
Min� uskoni, toivoni hukkasin
Piru tuli mun luokseni
Mets�nt�hti
Seita
Omenankukat
Niin jos oisit lauluni
Oli mieleni paimenpojaksi
Onnen orja
Sun naurusi
Sin� olet kuin kuplanen
Indiaani
Irma-impi
Mun onneton ollahan pit�is nyt?
Lohdutus
Ihme
Yst�ville
Sua katson vaan
Salaisuus
Kun omena on kyps�
Onnen kulta
Oli mullakin pikku ylpeytein
Ja jos mua lemmit armahain
N�in unta kes�st� kerran
Merimies kajutassaan
Jaa, jaa!
Kahden herran palvelija
Min� rakastin mets�� ja maailmaa
Se oliko kieli, jok' katkesi?
Kuten tahdot vaan
Kun muistelen--
Herodiaan tyt�r
Jes siunatkoon!
J��hyv�isten j�lkeen
Porraspuulla
Olen tahtonut tutkia taivaan ja maan
V��rinymm�rrys
Laulajapoika
Kaarin
Juhannus
Tuli tuoksuvat illat
Kes�
Sin� tanssit kuin rautalangalla
�l� usko tytt� mun laulujain
Yksin
Kauppasopimus
Min� luulin sun eloni onneksi
Mit� on t��?
Don Quijote
Pieni tarina
Ei sallittu t��ll� mun k�yd�
Minust' oli kuin olisi soudettu
Iltarukous
Kun tiet�is
Luonnossa luminen ilta
Kai ihmettelit sin�
Sin� teit minun eloni lauluksi
Kuu kalpea
Ave Maria!
On niin herttaista ajatella
Lep�n lehdille lauluja kirjailen
Niin sinua katsoin neiti
Hanhipaimen
Mua suutele kerran
Sin� olet kuin mandeli makea
Y�laulu
Kun yksi rehkii
Lintu
Minust' on, kuin kuulisin vasta
Lintu kev�ttalvella
Lemmenlaulu
Sen vasta ma naiseksi sanoisin
Min� uneksin kahdesta koivusta
Alppiruusu
Aino-neiti
Unta
Syd�men kepponen
Rekilaulu
Taas kotona
Kai useinkin tyhj�lt�
Vuorilla kulkevat suuret tuulet
Kunis kukkivat kanervat kankahan
Pieni ballaadi
Ne veiv�t multa mun iloni
T�n y�n me tahdomme tanssia
Raskaalla hetkell�
Laulajan laulu
HIIHT�J�N VIRSI�
Mets�n kosija
Yksin hiiht�j�
Tellervo
Itku pitk�st� ilosta
Kuoleman kannel
Metsolassa
T�hdet
Tilap�isi�
Vapaa sana
Hymni
Nuorten kiitos Ida Aalbergille
Runoilija
Pellervon laulu
H�my-hyr�ilyj�
Tuijotin tulehen kauvan
Mets�h�n oli mun mieli
Et sin� ivannut, impi
Oi uni, jumalten lahja!
Kuvia ja kangastuksia
Se Herra, jota ma palvelen--
Orvon laulu
Iltatunnelma
Oi, varjele Herra mun j�rke�in
Hyv� on hiiht�j�n hiihdell�
Kuoleman renkin�
Rauhattoman rukous
Mua pelottaa
Ja vuodet ne k�y yh� vaikeammiks
Syd�meni talvi
Laulu onnesta
Ziska
Inka-muori
Hautalaulu
Mirjamin laulu
Sonetteja
Y�
Olin nuori
Huokaus
Illalla
Sua lemmin
En jaksa hymyill�
Kalliolla
PYH� KEV�T
Maa ja kansa
Aleksis Kivi
M�kkil�inen ja h�nen poikansa
Graniitti
Tervehdys Kajaanin kaupungin 250-vuotisjuhlaan
Laulu vanhoista ajoista
Laulu valon sodasta
Eero Erkko
Helsinki helmil�iss�
Koskenlaskija
Koskenlaskija
Lauluja Kantelettaren tapaan
Miksi kysyisin enempi?
Konstinsa kumpaisellakin
Unta ja todellisuutta
Katson, katson, kaunis tytt�
Iva
Sana Suomen saloille
Laulun lapsi
Pyh� kev�t
Kev�thymni
Virta venhett� vie
Taideniekan y�
V�lirauha
Jumalan vanki
Maininkeja
Surut
Rakkauden laulu
Alkibiadeen n�ky
Hymni tulelle
Hiukan t�htitiedett�
T�htel�n tanhuat
Pohjant�hti
Auringon opetus
Uusi t�hti Perseuksen sikerm�ss�
V�in�m�isen miekka
SATA JA YKSI LAULUA
(1898)
HYMNI.
I. H�YHENSAARET.
Mit� siit� jos nuorna ma murrunkin

tai taitun ma talvis�ihin,
moni murtunut onpi jo ennemmin
ja j��tynyt el�m�n j�ihin.
Kuka vanhana vaappua tahtoiskaan?
Ikinuori on nuoruus laulujen vaan
ja kerk�t lemmen ja kev�imen,
ilot sammuvi ihmisten.
Mit� siit� jos en min� sammukaan

kuin rauhainen, riutuva liesi,
jos sammun kuin sammuvat t�hdet vaan
ja vaipuvi merill� miesi.
Kas, laulaja t�hti� laulelee
ja h�n meri� suuria seilailee
ja hukkuvi hyrskyhyn, ennen kuin
k�y purjehin reivatuin.
Mit� siit� jos en min� saanutkaan,

mit� toivoin ma el�m�lt�,
kun sain min� toivehet suuret vaan
ja kaihojen kantelen h�lt�.
Ja vaikka ma laps olen pieni vain,
niin jumalten riemut ma juoda sain
ja juoda ne t�ysin siemauksin--
niin riemut kuin murheetkin.
Ja vaikka ma laps olen syksyn vaan

ja istuja pitk�n illan,
sain soittaa ma kielill� kukkivan maan
ja hieprukan hivuksilla.
Niin mustat, niin mustat ne olivat;
ja suurina surut ne tulivat,
mut kaikuos riemu nyt kantelen
viel� kertasi viimeisen!
Oi, kantelo pitkien kaihojen,

sin� aarteeni omani, ainoo!
Me kaksi, me kuulumme yhtehen,
jos kuin mua kohtalot vainoo.
Me kuljemme kyl�st� kyl�h�n n�in,
ohi kylien koirien r�kytt�v�in,
ja keskell� raition raakuuden
s�vel soipa on kev�imen.
Me kaksi, me tulemme mets�st�

ja me metsien ilmaa tuomme,
me laulamme nuoresta lemmest�
ja lempemme kuvan me luomme,
me luomme sen maailman tomusta niin
kuin Luoja loi ihmisen Eedeniin
ja korvesta kohoitamme me sen
kun vaskisen k��rmehen.
Te yst�v�t, joiden rinnassa kyyt

y�n-pitk�t pist�� ja kalvaa,
te, joita j�yt�vi syd�men syyt
ja el�m� harmaja halvaa,
oi, helise heille mun kantelein,
oi, helise onnea haavehein
ja unta silmihin unettomiin
mun silm�ni suljit sa niin.
Kas, yll�p� mustien murheiden

on kaunihit taivaankaaret
ja kaukana keskell� aaltojen
on haaveiden h�yhensaaret
ja ken sinne lapsosen kaarnalla k�y,
ei sille ne aavehet y�lliset n�y,
vaan rinnoin h�n uinuvi rauhaisin
kuin �itins� helmoihin.
Mit� siit� jos valhetta onkin ne vaan

ja kest� ei p�iv�n ter��!
Me uinumme siksi kuin valveutaan
ja vaivat ne j�llehen her��.
Moni nukkui nuorihin toiveisiin
ja her�si hapsihin hopeisiin;
h�n katsahti ymp�ri kummissaan
ja--uinahti uudestaan.
Miks ihmiset tahtoa, taistella

ja koittaa korkealle?
Me olemme kaikki vain lapsia
ja murrumme murheen alle.
Miks emme me kaikki vois uinahtaa
ja hyvi� olla ja hymyt� vaan
ja katsoa katsehin kirkkahin
vain sielumme syvyyksiin?
Oi, unessa murheet ne unhottuu

ja rauhaton rauhan saapi,
oi, unessa vankikin vapautuu,
sen kahlehet katkeaapi,
ja k�yh� on rikas kuin kuningas maan
ja kevyt on valtikka kuninkaan
ja kaikki, kaikki on velji� vaan--
oi, onnea unelmain!
Oi, onnea uinua uudelleen

ne lapsuen p�iv�t lauhat
ja itke� j�llehen yksikseen
ne riemut ja rinnan rauhat;
taas uskoa, ett� on lapsi vaan
ja ett� voi alkaa uudestaan
ja uskoa uusihin toiveisiin
sek� vanhoihin yst�viin!
Taas uskoa riemuhun, kev�imeen

ja lippuhun pilvien linnan
ja uskoa lempehen puhtaaseen
taas kahden puhtahan rinnan,
taas uskoa itsens� rikkahaks
ja maailman suureks ja avaraks--
voi, kuinka se sent��n on ihanaa,
kun sen nuorena uskoa saa!
Voi, kuinka se sille on ihanaa,

joka kaiken sen kadotti kerran,
joka h�kist� katseli maailmaa
ja n�ki vain vaaksan verran,
joka etsi kauneutta, el�m��,
ja n�ki vain markkinavilin��,
ja n�ki r�yh��v�n raakuuden, tyhmyyden--
niit' aikoja unhota en.
Kun muistelen, kuinka ma kerj�nnyt

olen koirana lempe� t��ll�,
miten rikasten portailla pyydellyt
olen tuiskulla, tuuliss��ll�,
vain l�mp�� hiukkasen, hiukkasen vain
ja kun min� muistelen, mit� m� sain
ja mit� m� nielin ja vaikenin
ja mit� m� ajattelin!
Miten olen min� kulkenut, uskonut,

ett'eiv�t ne unhoitukaan!
Ja sent��n ne olen min� unhoittanut
kuin unhoittaa voi kukaan.
Ja sent��n se nousi, niin kohtalot kaas,
ja sent��n ma seppona seison taas
ja taivahan kansia taon ja ly�n--
oi, onnea t�htisen y�n!
Ne saapuvat, saapuvat uudestaan

mun onneni orhit valkeet,
ne painavat vanhalla voimallaan
mun rintani j�ttipalkeet.
Ja kirkas on taivas ja kukkii maa
ja s�kenet suustani suitsuaa
ja ��neni on kuni ukkosen--
oi, onnea unelmien!
Mit� siit� jos haaveeni verkot vaan

on verkkoja h�m�h�kin!
Mit� siit� jos omieni viittova vaan
on laulua laineiden n�kin!
Moni nukkui nuorihin toiveisiin
ja her�si hapsihin hopeisiin
tai her�nnyt t��ll� ei milloinkaan.
Miss�? Milloin? Helmassa maan.
Min� tahdon riemuja kev�imen

ja onnesta osani kerta!
Olen imenyt rintoja totuuden,
mut niist� vaan tuli verta.
Siis, tulkaa te utaret unelmien,
min� vaivun riemunne rinnoillen
ja uskon p�iv�h�n, aurinkohon.
Unen maito on loppumaton.
Oi, kauniisti mulle te kaartukaa,

mun sy�meni sateenkaaret!
Mua hiljaa, hiljaa tuudittakaa,
te haaveiden h�yhensaaret!
Mua katsokaa: olen lapsi vaan,
olen riisunut p��lt�ni riemut maan
ja pyytehet kullan ja kunnian.
Uni onni on laulajan.
Min� tahdon vain uinua yksikseen.

En tahtois viel� m� kuolla.
Mut kuulkaa, jo �itini huhuilee
Tuonen aaltojen tuolla puolla.
Oi, odota hetkinen, �ityein!
En viel' olis valmis ma matkallein,
mun sy�meni on niin syyllinen.
Suo ett� m� pesen sen.
Suo ett� m� ensin huuhdon vaan

n�m� synke�t, huonot aatteet,
suo ett� m� p��lleni ensin saan
ne puhtahat, valkeat vaatteet,
jotk' ompeli onneni impynen,
h�n, h�m�r�n impeni ihmeellinen,
min kuvaa kannan ma syd�mess�in
siit' asti kuin h�net m� n�in.
Me tulemme, �itini armahain!

Oi katso, meit� on kaksi!
Oi katso, mik' on mulla rinnassain!
Niin oisitko rikkahaksi
sin� uskonut koskaan kuopustas?
Ja katso, me pyyd�mme siunaustas,
sun poikasi synke�, syyllinen,
ja mun impeni puhtoinen.
Katso, kuin h�n on kaunis ja valkoinen
ja muistuttaa niin sua!
H�n on niin hell� ja herttainen,
vaikk'ei h�n lemmi mua,
El� kysele h�lt�, miks t�nne mun toi,
mut usko, se niin oli parhain, oi!
Ja usko, nyt ett' olen onnellinen
kuin aikoina lapsuuden.
El� kysele multa sa laaksoista maan!

Ei olleet ne luodut mulle.
Mut jos sinun silm�si tutkii vaan,
voin laulaa ma laulun sulle
kuin lauloin ma lapsen aikoihin--
kas, lauluna sujuu se paremmin
ja kyynelet kuuluvat kantelehen.
Niit� muuten ma ilmoita en.
II. LAULU METS�ST�.
Voin laulaa ma laulun yhden vaan:

�Oli lahden rannalla talo
ja kauvaksi y�h�n kaameaan
sielt� vilkkui ikkunan valo.
Mut kaikista, kaikista kauvimmaks
ne loisti sen huonehen ikkunat kaks,
joss' �iti se valvoi vuoteellaan
ja vuotteli kuopustaan.
Tuli kuopus se kerran kotihin.

Oli sammunut ikkunan valo.
Oli autio huone se armahin
ja tyhj�, tyhj' oli talo.
Mut kirkkomaall' oli kumpu uus
ja kummulla humisi koivu ja kuus
ja kasvoi kukkaset tuttavat,
emon ennen kastelemat.
Ja poika se matkasi maailmaan.

Ei vilkkunut ikkunan valo.
Oli ymp�ri huojuvat hongat vaan
ja synkk�, synkk' oli salo.
K�vi yksin kulkea raskahaks.
H�n l�ysi yst�v�n, l�ysi kaks
ja l�ysi maantien mahtavan,
tien kullan ja kunnian.
Oli kylm�t ne mieron nuotiot.

Oli ymp�ri korvet autiot
ja synkk�n� huokasi salo.
Ja tulilla �isill� kuulla sai
niin paljon, niin paljon pahaa vain
ja maailman markkinar�hin��--
vain harvoin yst�v��.
Ja poika se erosi yksikseen.
Mut oli kuin korpehen y�lliseen
olis kohonnut pikkunen talo.
Ja oli kuin kaukaa h�n katsellut vaan
olis riemuja, murheita mustan maan
ja elellyt pieness� m�kiss��n,
y�n selj�ss�, yksin��n.
Oli pime� m�kki se erakon.

Oli kolkko se humina hongikon
ja synkk�n� huokasi salo.
Ei viihtynyt erakko tuvassaan,
h�n metsi� hiihti ja harhaili vaan,
ja kylm�, kylm' oli m�kin lies--
ja kylm' oli m�kin mies.
Mut kerran kun palas h�n t�llilleen,

kas, vilkkuvi ikkunan valo!
Oli hongikko huolittu hopeiseen
ja kullassa kulisi salo.
Ja kun h�n astahti m�kkihin,
oli permanto peitetty kukkihin
ja l�mmin, l�mmin ol' m�kin lies
ja l�mpeni m�kin mies.
Ei yksin h�n t�lliss� ollutkaan.

Siks vilkkui ikkunan valo,
siks hongat kaikk' oli hopeissaan
ja kullassa kulisi salo.
Ei olleet ne kultia kunnian,
ei helyj� mammonan, maailman,
oli linnunlaulua syd�men,
oli riemuja rakkauden.
M�kin lasilla lintunen lauleli.

Ja vilkkui ikkunan valo.
Ja katso! Katto se kohosi
ja m�kist� suur' tuli talo.
Katso! M�kki laajeni maailmaks
ja maailma suureks ja avaraks
ja laulua t�ys oli avaruus
ja aurinko oli kuin uus.
Se lauloi laulua kotoista,

miten vilkkuvi ikkunan valo,
vaikk' ymp�ri korpi on kaamea
ja synkk�n� huojuvi salo.
Se lemmen l�mp�� lauleli,
oman kodin se onnea ylisti,
ja joulua kuusten ja kynttil�in
ja lapsien leikkiv�in.
Se lauloi pienest� k�dest�,

joka sytytt�is ikkunan valon,
joka hoitelis liett� l�mmint�
ja kukkihin kylv�is salon,
joka k�delle toiselle tukena ois
ja pyyhkisi otsan ryppyj� pois,
kun surut ne y�lliset saapuvat
ja aavehet kolkuttavat.
Mut laulu se muuttavi muotoaan.

Yh� vilkkuvi ikkunan valo.
Mut erakko t�lli� kiert�vi vaan,
jost' tullut on suuri talo.
Ne saapuvat, aavehet y�lliset,
ne tunnon tuskat ja pimeydet,
ne pistot syyllisen syd�men--
ja ne pist�v�t syv�llen.
Ja erakko tutkivi itselt��n:

Mulle vilkkuisko ikkunan valo?
Se ei mulle vilkkunut ennenk��n.
Munko ois t�m� suuri talo?
Ei, ei, minun m�kkini pieni on vain.
T�� lienevi linnoja unelmain?
Mill' oisin ma ansainnut, onneton,
n�in kirkkahan auringon?
Taas muuttavi laulu se muotoaan.

Yh� vilkkuvi ikkunan valo.
Mut erakko metsi� hiiht�� vaan
H�n yksin hiiht�� ja harhailee,
h�n kanssa peikkojen kamppailee
ja kanssa sy�mens� syyllisen.
H�n tahtoisi pest� sen.
Niin suurina surut ne saapuivat.

Mut vilkkuvi ikkunan valo.
M�kin lasit on suuret ja valoisat
ja m�kki on suuri talo.
Ja katso! H�n katsovi m�kkiin p�in
ja katso, h�n aavehet voittaa n�in,
saa rauhan ja uskoo ja riemuitsee--
ja h�n saapuvi m�killeen.
Taas muuttavi laulu se muotoaan.

Oli valhetta ikkunan valo.
Oli h�rm�� ne honkien hopeat vaan
Mut erakko yksin h�n vuoteellaan
vain kattohon katsoo ja katsoo vaan
ja liett� kylm�� h�n koittelee
ja hymyy ja hyr�ilee:
�Mit� siit� jos minulle ilkkui vaan

sen ihanan ikkunan valo!
Jos hongat ne h�rm�ss� olikin vaan
ja valhetta jos oli talo!
Toi valhe voiton mun syd�mehen.
Siis uskon, siis uskon ma valheesen
ja suljen j�llehen silm�t kiin--
taas onneni n�en m� niin.�
Ja laulu se muuttavi muotoaan.
Kas, loistavi ikkunan valo.
Taas hongat ne helkkyvi hopeissaan
ja kullassa kuultavi salo.
Taas katto se kaartuvi taivaihin
ja permanto peittyvi kukkihin
ja l�mmin, l�mmin on m�kin lies--
ja l�mmin on m�kin mies.
H�n uneksii pienest� k�dest�,

joka sytytti ikkunan valon,
joka hoiteli liett� l�mmint�
ja kukkihin kylvi salon.
H�n uskoo ja toivoo ja uinuvi vain
ja kiitt�vi onnea unelmain,
kun surut ne y�lliset saapuvat
tai aavehet kolkuttavat.
Ja n�in h�n kiitt�vi onneaan:

�Oi, vilkkuos valheen valo!
Mit� siit� jos pieni on m�kkini vaan,
kun mulle se suuri on talo!
Mit� siit� jos lieteni kylm� on,
kun mulle se antavi auringon,
ja muut jos ei lintua kuulekaan,
kun mulle se laulavi vaan!�
H�n istuu ja hymyy ja hyr�ilee.

Yh� vilkkuvi valheen valo.
Mik� lie, joka kaukaa humisee?
Vai onko se vaan sinisalo?
Ja onko m�kki� ollenkaan?
Ja onko m�kiss� istujaa?
Ja onko valhekin olematon?
Kuka tiet��, se vastatkoon.�
III. HYMYILEV� APOLLO.
N�in lauloin ma kuolleelle �idillein

ja �iti mun ymm�rsi heti.
H�n painoi suukkosen otsallein
ja sylihins� mun veti:
�Ken uskovi toteen, ken unelmaan,--
sama se, kun t�ysin sa uskot vaan!
Sun uskos se juuri on totuutes.
Usko poikani unehes!�
Miten mielell�in, niin mielell�in

h�nen luoksensa j��nyt oisin
luo Tuonen virtojen viile�in,
mut kohtalot p��tti toisin.
Viel� viimeisen kerran viittasi h�n
kuin h�n vain viitata tiesi.
Taas seisoin ma rannalla el�m�n,
mut nyt olin toinen miesi.
Nyt tulkaa te murheet ja vastukset,
niin saatte te vasten suuta!
Nyt raudasta mulla on j�nteret,
nyt luuni on yht� luuta.
Kas, Apolloa, joka hymyilee,
sit� voita ei Olympo jumalineen,
ei Tartarus, Pluto, ei Poseidon.
Hymyn voima on voittamaton.
Meri pauhaa, ukkonen jylisee,

Apollo saapuu ja hymyy.
Ja katso! Ukkonen vaikenee,
tuul' laantuu, lainehet lymyy.
H�n hymyll� maailman hallitsee,
h�n laululla valtansa vallitsee,
ja laulunsa korkea, lempe� on.
Lemmen voima on voittamaton.
Kun aavehet mielt�si ahdistaa,

niin lemmi!--ja aavehet haihtuu.
Kun murheet sun sielusi mustaks saa,
niin lemmi!--ja iloks ne vaihtuu.
Ja jos sua h�p�isee vihamies,
niin lemmell� katko sen kaunan ies
ja katso, h�n kasvonsa k��nt�� pois
kuin itse h�n h�vennyt ois.
Kuka taitavi lempe� vastustaa?

Ket� voita ei lemmen kieli?
Sit� kuulee taivas ja kuulee maa
ja ilma ja ihmismieli.
Kas, povet se aukovi paatuneet,
se rungot nostavi maatuneet
ja kutovi lehtihin, kukkasiin
ja uusihin unelmiin.
Ei paha ole kenk��n ihminen,

vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyv�� on rinnassa jokaisen,
vaikk' ei aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvett�
ja itke� ei voi ilke�;
miss' ihmiset tuntevat tuntehin,
siell� l�hell' on Jumalakin.
Oi, antaos, Herra sa auringon,

mulle armosi kultaiset kielet,
niin soittaisin laulua sovinnon,
ett' yhtehen sais eri mielet.
Ei tuomitse se, joka ymm�rt��.
Mut laulukin sy�mi� selitt��
ja ihmiset toistansa l�hemm� vie.
Sen kautta k�y Jumalan tie.
Oi, onnellinen, joka her�tt��

niit� voimia hyvi� voisi!
Oi, ihmiset toistanne ymm�rt�k��,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me kaikki yhty� vois?
Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.
T��ll' on toki tilaa kaikillen.

On ketoja auran k��nt��,
on lehtoja laulella neitojen
ja saloja sulhojen v��nt��.
Kas, lempi se maailman levitt��.
Oi, ihmiset toistanne lempik��
ja kohti taivasta tavoittakaa!
Niin pieni, pieni on maa.
Niin pienet, pienet on piirit maan,

mut taivas on suuri ja laaja
ja taivas on kuultava korkeuttaan
ja taivas on t�htinen, taaja.
Yks vaan on taivas, yks Jumala vaan,
on jokaisella se sielussaan,
ja taivas on rauha t�ytetyn ty�n.
Se est�vi aavehet y�n.
Sun mieles jos k��ntyvi murheisaks

elon pitkill� pientaroilla,
niin aitaa sarka ja aitaa kaks
ja onnes sa l�yd�t noilla.
Ja maailma kuinka se muuttuukin,
k�y elosi p�iv��n tai pilvihin,
niin yksi, yksi on varma ain:
ty�n onni on oikea vain.
Oi, kaikuos kantele kautta maan,

soi soittoni kodasta kotaan,
niin m�kkiin kuin linnahan kuninkaan
kaikk' kutsuen suurehen sotaan!
Oi, kaikuos kauniisti kantelein,
oi, helise hell�sti syd�mein,
oi, sykki�s kerrankin p�iv�h�n p�in
ty�n onnea ylist�in!
Se talo, min portilla kilpi on:

�T�ss� talossa tehd��n ty�t�.�
Se talo on pyh� ja pelvoton
ja pelk�� ei se y�t�.
Ty�s olkoon se suurta tai pient� vaan,
kun vaan se ty�t� on oikeaa
ja kun sit� palkan et t�hden tee!
Ty� riemulla palkitsee.
Se raatajan riemulla palkitsee

ja tekij�n terveydell�,
ty� himoja huonoja hillitsee
niin puhtaalla syd�mell�.
Oi, rauha p��tetyn p�iv�ty�n!
Hyv�t enkelit suojaavat ty�miehen y�n
ja nuorena, vankkana nousevi h�n
taas uutehen p�iv�h�n.
Oi, antaos Herra sa armas s��,

kun raatajan ilta raukee!
Hyv�t enkelit kauniisti hymyilk��,
kun ty�miehen hauta aukee!
Oi, nouskosi kirkasna p�ivyt uus,
kun loppuvi raatajan rauhattomuus
ja p��ttyvi pitk� p�iv�ty�!
Herra, valkase vaivamme y�!
On monta uskoa p��ll� maan

ja toinen toista kiitt��,
mut laulajalla yks usko on vaan
ja h�lle se saapi riitt��:
Min verran meiss� on lempe�,
sen verran meiss� on ij�ist�
ja sen verran meist� my�s j�lelle j��,
kun p��ttyvi p�iv� t��.
Ja yhden ma varman tied�n sen,

kun l�ydy ei tiet� mist��n:
On ty�t� teht�v� jokaisen.
Puu tutaan hedelmist��n.
Se usko, ken sit� ei opeta,
sit� uskoa t��ll� ei tarvita,
se on uskoa usmien, haamujen,
ei uskoa ihmisten.
Kuka tiet�vi, mist� me tulemme

ja miss� on matkamme m��r�?
Hyv� ett� me sit�kin tutkimme.
Ei tutkimus ole v��r�.
Mut yhden me tied�mme varmaan vaan:
Me olemme kerran nyt p��ll� maan
ja t��ll� meid�n on el�minen,
miten taidamme parhaiten.
Me olemme kaikki nyt laivalla

ja kynn�mme suurta merta.
Me synnytettiin vaivalla
ja vaivalla kuolemme kerta.
Mut se, mik� siin� on v�lill�,
se olkohon l�mp��, lempe�!
Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks,
k�y kulkukin helpommaks.
Mut emmeh�n tuiskussa kuljekaan,

kun oikein me aattelemme.
Vaikk' el�mme kaikki me p��ll� maan,
niin maassa tok' kiinni emme.
T��ll' onhan niin paljon muutakin
kuin multaa, on kaunista, kultaakin,
kun oikein, oikein me etsimme vaan.
Niin kaunis, kaunis on maa.
Oi, katsokaa, miten lainehet

niin kauniisti rantoja kaulaa!
Oi, kuunnelkaa, miten lintuset
niin kauniisti lehdossa laulaa!
Oi, ootteko n�hnehet illan kuun
ja kuullehet kuisketta mets�n puun,
min ylitse valkeat hattarat
suvitaivaalla vaeltavat?
Tai ootteko koskaan te painaneet

p��n kes�ist� nurmea vastaan,
kun hein�sirkat on helisseet
ja raikunut laulu rastaan?
Sinikellot tokko ne keinuivat,
lepink�iset tokko ne leijuivat,
ja tuoksuiko kukkaset tuhannet?
Sit� tuoksua unhota et.
Ja ootteko mennehet milloinkaan

te aamulla j�rven rantaan,
kun aurinko noussut on aalloistaan
ja paistanut valkosantaan?
Vesi v�lkkyik� tyynen� heijastuin,
sumun keskelt� nousiko seijastuin
sadun saaret, niemet ne terheniset?--
Sit� utua unhota et.
Oi, ootteko silloin te tunteneet

maan luonnossa maailman Luojan?
Oi, ootteko silloin te l�yt�neet
y�n aaveilta armahan suojan?
Ja ootteko silloin te itkeneet
ja hyvi� olleet ja hymyilleet,
oi, ootteko silloin te lempinehet?--
Sit� lempe� unhota et.
Oi, ootteko silloin te lempineet

sit� tytt�� tummatukkaa
ja ootteko silloin te rakastaneet
joka puuta ja joka kukkaa?
Ja oliko veli joka ihminen?
Ilo loistiko silmist� jokaisen?
Ja oliko kaikilla kasvoillaan:
Niin kaunis, kaunis on maa.
Ken yht� ihmist� rakastaa,

se kaikkia rakastaapi.
Ken kerran voi itsens� unhoittaa,
se unten onnen saapi.
Ken kerran itse on onnellinen,
se tahtois onnehen jokaisen
ja antaa ja antaa ja antaa vaan
oman onnensa aarteistaan.
Mit� siit� jos h�n sua lemmi ei,

sa jolle lempesi annoit!
H�n antoihan sulle el�m�n
ja kuvaa sa kaunista kannoit.
Ja vaikka h�n vaatisi el�m�s taas,
niin kulkeos riemulla kuolemaas
ja julista virsill� Jumalaa,
kun kaunis niin oli maa.
Oi, kiitos sa Luojan armollinen

joka hetkest�, jonka ma elin,
kun annoit sa ruumihin tervehen
ja sy�men mi syk�hteli,
kun annoit s� tervett� k�tt� kaks,
kaks silm�� sieluni ikkunaks,
ja hengen herk�n ja avoimen
joka tuutia tuulosen.
Sua kiit�n m� Luojani armollinen,

kun annoit sa kodin hyv�n,
soit �idin niin hell�n ja herttaisen
ja taaton niin tarmoa syv�n,
kun annoit sa my�s pari yst�v��
ja ne hyv��, en pyyd� m� enemp��,
ja annoit sa armahan is�inmaan,
jota kynt�� ja rakastaa.
Ja kiitospa vihdoin viimeinen,

kun laulun lahjan sa annoit,
kun riemut ja murheet lapsosen
n�in s�velten siivill� kannoit,
sen sulta, sulta ma yksin sain
ja sulle siit� m� vastaan vain
ja leivisk�st�ni tilin teen,
miten k�ytin m� kanteleen.
Soi, helise kulkijan kannel vain!

Halo aaltoja laulajan haaksi!
K�y purjehin t�ysin ja pullistuvain,
j�t� v�lkkyv� j�lki taaksi!
Ja vaikka mun nuorena laineet vei,
niin eip� se hukkahan vaipunut, ei,
joka upposi laulujen laineisiin
ja lempens� unelmiin.
Se soutavi selj�ss� delfiinein

ja sen lempe� lainehet laulaa
ja kanssa Vellamon impyein
se aikojen aalloilla kaulaa.
Oi, virit� virtesi, nuori mies!
Voi, pian se riittyvi rinnan lies
ja vanhuus jo sauvoilla hoippuen saa.
Anna kanteles kajahtaa!
SATA JA YKSI LAULUA.
1.
Me kuljemme kaikki kuin sumussa t��ll�
ja kuulemme ��ni� kuutamo-y�n,
me astumme hyllyv�n sammalen p��ll�
ja illan on varjoa ihmisen sy�n.
Mut ��nt� jos kaksi yhtehen laulaa

y�n helmassa toistansa huhuilevaa
ja varjoa kaksi jos lempien kaulaa,--
se sent��n, se sent��n on ihanaa!
2.
RAUHA.
Mit� on n�� tuoksut mun ymp�rill�in?

Mit� on t�m� hiljaisuus?
Mit� tiet�vi rauha mun syd�mess�in,
t�� suuri ja outo ja uus?
Min� kuulen, kuink' kukkaset kasvavat

ja mets�ss� puhuvat puut.
Min� luulen, nyt kypsyv�t unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.
Kaikk' on niin hiljaa mun ymp�rill�in,

kaikk' on niin hell�� ja hyv��.
Kukat suuret mun aukeevat syd�mess�in
ja tuoksuvat rauhaa syv��.
3.
KULKIJAPOIKA.
Kaks lauloi lintua kehdollain

ja toinen niist' oli musta.
Tilu ranttantaa,
tilu ranttantaa,
ja toinen niist' oli musta.
Siit� toisesta muuta ma muista en,

mut se lauleli lohdutusta.
Tilu ranttantaa,
tilu ranttantaa,
ett� lauleli lohdutusta.
Mun �itini kuoli ja kuopattiin

sen kivikirkon lehtoon.
Tilu ranttantaa,
tilu ranttantaa,
sen kivikirkon lehtoon.
Mut huutokaupalla my�tihin

t��n kulkijapojan kehto.
Tilu ranttantaa,
tilu ranttantaa,
t��n kulkijapojan kehto.
Ja silloin se suurista suruista

mun ��neni sortua taisi.
Tilu ranttantaa,
tilu ranttantaa,
mun ��neni sortua taisi.
Mut jos mua tytt� s� rakastat,

viel� rintani riemahtaisi.
Tilu ranttantaa,
tilu ranttantaa
ja lauluni kaiun saisi.
4.
Hei hah hah haa,

onko hullumpaa,
kun poika on rakastunna,
poika rakastaa,
tytt� hakastaa
ja on kuin oikea nunna.
Hei hah hah haa,

onko hullumpaa,
h�n on mulle kuin abbedissa,
risti rinnallaan,
pyh� pinnaltaan,
silm�t Neitsehen rukouksissa.
Hei hah hah haa,

onko hullumpaa,
kun vaikka sen valheeksi tied�n,
min� uskon niin
silm�n rukouksiin,
ett� suunsakin pilkkaa sied�n.
5.
Sua odotin lasna ma laineilla,

kun kuuhut lahtea kultas,
sua odotin silloin, kun ensi murhe
mun eloni kukkia multas.
Sua odotin silloin ja sittemmin

sua odotin kertaa monta,
ja istun ja odotan viel�kin--
voi tytt�� vallatonta!
H�n kulkevi vain minun kupeellain

ja vierell� k�y ja vilkkuu,
mut kun h�nt� kosken, h�n h�il�ht��
ja kutria heitt�� ja ilkkuu.
6.
KULTAINEN KIRJA.
Kai ihmettelet, miks iloinen

niin t�n��n m� olen ja nuori,
miks loitolle l�mp�� s�teilen
kuin p�iv�n paistama vuori.
El� imehdi tuota, oi armahain!

Mulla ollut on juhla suuri,
mulla ollut on suuri sunnuntai
elon arkien keskell� juuri.
En tied�, saatatko uskoa,

mut kaukana olen ma k�ynyt,
min� palajan pitk�lt� matkalta,
vaikk' en ole v�s�ht�ynyt.
Ja tied� en, uskotko impyein,

unet mull' oli suuret ja summat:
itse auringon kanssa ma liiton tein
ja kuun kera kirjat kummat.
Min� lupasin sy�meni nuoren t��n

aina auki, auki sen pit��,
aina pit�� sen sepposen sel�ll��n
enk� peitt�� p�iv�lt� mit��n.
Ja p�iv� se lupasi paistettaan

ja kuu lupas kuutamoansa
halki el�m�n pitk�n ja onnekkaan,
joka lauha ois laskussansa.
Ne kirjat ne k�tkin ma rintaan mun,

mut ei viel�, ei viel� ne riit�,
niin kauvan kuin, impeni puhtahin, sun
puumerkkisi puuttuu siit�.
Sano, tahdotko nimes s� kirjoittaa

sen kultaisen kirjan alle?
Sano, tahdotko valani vahvistaa,
valan p�iv�lle, taivahalle?
7.
Olen kyllin jo etsinyt totuutta,

ole sin� minun totuuteni,
ole sin� minun p�iv�ni ohjaaja,
unen antaja y�lliseni.
Vai tahdotko olla mun valheeni?

Sek� enemp' on mielehes sinun?
Ole vaan, ole vaan, tosi, valhe tai
mik� muu, kun vaan olet minun!
8.
NIIN KAUVAS KUIN SILM�

KANTAA--
Niin kauvas kuin silm� kantaa

sua yksin, yksin ma n�in,
niin kauvas kuin aatos antaa
olet ollut mun mieless�in.
En muista ma p�iv��, en y�t�,

jona ollut et muistossa mun,
en tehnyt ma tekoa, ty�t�,
jota tehnyt en t�htesi sun.
Sin� annoit oikean, v��r�n,

sin� ohjasit eloni tien,
sin� m��r�sit matkani m��r�n
ja sun kanssani sinne ma vien.
Ja kun perill� ollaan me milloin

ja jos kaikki ei mielest�s
ois siell� niin hyv�� silloin--
niin syytt��s itse�s!
9.
AAMULAULU.
Kaiu, kaiu lauluni,

kaiu korkealle!
Aamu koittaa, aalto k�y
rannan raidan alle.
Nuku, nuku syd�mein,

nuku nuorta unta!
Katso, kuinka havajaa
koko luomakunta!
Lenn�, lenn� lempeni,

lenn� yli vuorten!
Ei ne est� vuoretkaan
lempimist� nuorten.
10.
Kaks joutsenta virralla vierekk��n

ui salmia ulpukoiden
ja tyyn' oli virta ja tyyness��n
kuvat valkeat kuvasti noiden.
Tuli tuulisp�� yli virran ja maan

ja mylvi ja viskoi multaa.
Nyt joutsenet aaltoja soutaa vaan
ja etsii entist� kultaa.
11.
ANTONIUS JA KLEOPATRA.
Antonius, maailman pylv�s,

tuli rantahan Egyptin maan,
tuli uhmari tuhansin urhoin
sadun valtoa valloittamaan.
Kleopatra, kaunis ja viekas,

oli valtias Egyptin,
sysikutrinen, s�ihkyv�silm�--
tuli impysin tuhansin.
�Oi, terve sa Egyptin p�iv�--

Antonius riemulla huus--
�Suo olla mun aalto se illan,
johon painat sa purppurasuus!�
�Niin olkohon, maailman pylv�s�--

Kleopatra vastasi n�in--
�mut olkohon ��ress� maljain,
ilon soidessa, seppelp�in!
Siis terve sa Egyptin vieras,

min maineen tuuli jo toi!
Nyt kestiten kilpailkaamme,
mit� Rooma ja Egypti voi.�

pidot toimitti uljaimmat,
kalat kultaiset, kuohuvat viinit,
sadat heelm�t ja hekkumat.
Kleopatra, kaunis ja viekas,

luona vieraansa s�i ja joi,
mut kun tuli vuoronsa h�lle,
vain maljan yhden h�n toi.
Ja sen viini� t�ytehen kaasi.

Mut salaa pohjahan sen
h�n pudotti puuntavan helmen
heloposkena hymyillen.
�Mit� annoit sa Egyptin k��rme?�--

Antonius kauhulla huus.--
�Miks huuleni hurmeessa palaa,
jota suuteli purppurasuus?�
�Vain helmen yhden ja pienen�--
Kleopatra vastasi n�in--
�mut jos minun rintani avaat,
niin l�yd� et syd�nt�in�.

tuns silm�ns� himmenev�n,
tuns kiert�v�n viekkahan viinin--
ja maailman unhotti h�n.
Ja vuodet ne vierii ja vierii.

Mut kaulaten kaksin on vaan
Antonius, Egyptin orja,
ja herratar Egyptin maan.
12.
Suo ett� sun helmahas peit�n

min� raskahan, sairaan p��n,
suo ett� sun helmahas heit�n
min� mieleni murheen t��n.
Maa on niin autio, tyhj�,

sin� yksin t�ys kuni y�,
min taivaalla t�ht�set tuikkii,
min varjoissa valtimot ly�.
Oi, y�ni hell� ja hiljainen,

sin� y�ni suuri ja tumma,
ota helmahas p�iv�n uupunut laps!--
Mun on niin kammo ja kumma.
13.
KUKA ON H�N?
Kuka on h�n? Kuiskeko kuutamo-y�n,

maan haltia, metsien haave,
vai lauluko laulajan rinnasta vain
ja henkeni y�llinen aave?
En tied�, mut aave jos ollut h�n lie,

niin johtanut ei h�n harhaan,
ja jos oli laulu h�n rinnastain,
niin lauloin ma lauluni parhaan.
14.
Sua tahtoisin ottaa ma leuvan alta

ja taivuttaa sua taaksep�in
ja suudella suustasi ilke�t sanat,
joill' armotta raatelet syd�nt�in.
Mut noin sua, noin sua enimm�n lemmin,

sin� impynen y�n, sin� h�m�r�n laps,
kun kulmas on musta ja mutrussa huuli
ja silm�si s�ihkyy ja h�ilyvi haps!
15.
MERI KUUTAMOLLA.
Minun mieleni on niin kummallinen

kuin meri kuutamolla.
En tahtois ma touhuun ihmisten
ja en tahtoisi yksin olla.
Minun mieleni on niin korkea

kuin taivahan t�htivy�hyt,
sen alle mahtuvi maailma
ja yhdess� p�iv� ja y�hyt.
Oi, �itini armas, kun el�isit,

nyt itkisin helmassasi!
Sin� anteheks antaen pyyhkisit
pois kyynelet poskiltani.
Oi, ihmiset, miksi on ilkeytt�

ja veljesvainoa miksi,
kun luonut on Luojamme lempe�
maan kaiken niin kaunihiksi?
Miks ihmiset astutte allap�in,

vaikk' korkea taivas on yll�?
Yl�s silm�nne luokaa yst�v�in,
niin mielenne yhtyy kyll�!
En tahtois ma touhuun ihmisten

ja en tahtoisi yksin olla.
Minun mieleni on niin kummallinen
kuin meri kuutamolla.
16.
Min� uskoni, toivoni hukkasin,

min� laskin laivani kariin,
sun suukkoihis tytt� m� uskon vaan
ja mustahan silm�pariin.
Ja jos mua tytt� s� rakastat

ja suot mulle suukkos-tuulta,
taas purjehin t�ysin m� purjehdin
ja hoilotan hankapuulta:
Hei, monta on laivaa laineilla

ja t�hte� taivahalla,
hei, minun laivani ajelee
sen tytt�jen t�hden alla!
17.
PIRU TULI MUN LUOKSENI.
Piru tuli mun luokseni pyydellen:

�Suo mulle aartehet syd�men!�
--Tulit liian my�h��n yst�v�in.

Surun ruoste jo runteli syd�nt�in.
Piru hymyten vastasi: �Ruoste vie

vain raudan ja vasken, tok' kultia lie.�

Ivan harakat hyppi jo syd�mess�in.
Piru hymysi vaan: �Jos kullat vei,

iva �lysi helmi� ottanut ei.�

K�vi ihanin impi jo syd�mess�in.
Piru silloin se kirosi kimmahtain:

�Se lempo se eelleni ehtii ain!
Se lempo se puhdasta tekee vaan!�--

Ja pois h�n laukkasi vihoissaan.
18.
METS�NT�HTI.
Min� mets�nt�hte� rakastin

ja kaunis on mets�nkukka.
H�n oli niin nuori ja valkoinen,
mut h�ll' oli tumma tukka.
H�n oli niin vieno ja valkoinen,

mut h�ll' oli viisas mieli.
Ja jos h�n hulluja huokasikin,
niin kertonut ei sit� kieli.
Ken mets�nt�hte� rakastaa,

sen viepi mets�n hukka.
Ja mets� jos ei sit� veisik��n,
niin viepi sen tumma tukka.
H�n on niin viisas ja valkoinen

ja siev� kuin sisilisko;
mut kun h�nt� kutsut kullakses,
niin sulle h�n on vaan sisko.
19.
SEITA.
Min� olen kuin pikkunen pakana

ja sin' olet jumalanpuuni
ja eth�n sa ilku takana,
jos sulle sen kuiskaa suuni.
Min� levit�n lehtohon lakanan,

kun saapuvi uhrikuuni,
ja seulon sieluni akanan
ja paastoan lihani, luuni.
Min� otsani kolmasti maahan ly�n,

min� helmet helmahas puotan
ja riisun rikkahan solkivy�n.
Ja ma merkki� anon ja luotan.

Mut vaiti seisovi seita y�n
ja yksin ma uskon ja uotan.
20.
OMENANKUKAT.
Mun onneni kukkii kuin omenapuu

kev�t-�iss� valoisissa,
kun kuusten latvat ne kumartuu
ja immet on' unelmissa.
Ne y�t pari ymp�ri helluntain,

ne y�t on suuret ja syv�t
ja silloin jos ei tule tuuli vain,
niin kypsyv�t heelm�t hyv�t.
Oi, antaos taivas tyynt� nyt,

jos sitten sa annatkin muuta!
Oi, varjele Luojani vakainen
nyt orvon omenapuuta!
21.
NIIN JOS OISIT LAULUNI.

kuin on suuri mets�,
��net kaikki kaiuttaisit,
kaikki s�velet s�.
Mets�ss� on suuret puut
ja mets�ss� on marjat,
mets�ss� k�y kontiot
ja k�yh�n kotikarjat.
Kukat pienet kukoistavat

suurten puiden alla,
valkopilvet vaeltavat
suven taivahalla.
Hongat hiljaa humisee

ja k�k� kukahtelee.
K�yh�n syd�n keve�mmin
silloin syk�htelee.
Alla suurten surujenkin

kukkii kukat mieleen.
K�yh� kukan kuroittaa
ja pist�� rintapieleen.
K�yh� kukan kuroittaa,

min rikas maahan astuu;
k�yh�n silm� kyyneleiss�
useammin kastuu.
Kukka orvon kumppani

ja laulu k�yh�n liesi;
mets� meid�n tuttava,
mut vieraan vihamiesi.
Tuttavalle mets�n polut

itsest�ns� aukee,
vieras maita vierivi
ja eksyneen� raukee.
Tuttavalle �tervetullut!�
joka kuusi kuiskaa,
vierahalle joka oksa
uhotellen huiskaa.
Kell' on rikos rinnassa

ja ken ei sit� kadu,
vieras on se mets�ss�
ja vieras mailla sadun.
Sille siell� vihur' k�y

ja korpikuuset ruskaa--
katuvalle mets�n huoju
huojentaapi tuskaa.
Paatuneelle pahat henget

mets�n puista puhuu--
katuvalle mets�n immet
valkohunnut huhuu.
Huiska huivi Tellervon

ja mulle tiet� n�yt�,
piirr� puihin pilkkoja
ja lohdun k�tt� k�yt�!
Sull' on k�si valkea

ja sull' on sormi pieni.
Mull' on k�si mustempi
ja kova korpitieni.
Tahdon kerran k�tehein

sen k�den pienen liitt��--
y� se hullun syd�mess�
hourehia siitt��.
K�si pieni pel�styi

ja huntu kauvas huiskas,
hullu henk�s, her�si
ja itseksens� kuiskas:
�K�si pieni katoais

mun k�teheni mustaan,
kauvempata viitaten
se vaan luo lohdutustaan.�
Huiska huivi Tellervon

ja k�si vieno vilka!
Taasen tahdon astua
ma tiet� tyt�n pilkan.
Tule mets�n tytt� taas,

en en�� ole hullu,
tule, niinkuin tuhatkerrat
ennenkin oot tullut.
Tule siivin kultaisin

ja kulje valkovaattein,
saavu rauhan sanomin
ja joudu joulu-aattein.
Pyyhi rypyt otsalta

ja silm�t kiinni sulje,
hiljaa huolet hivele
ja kulmiani kulje.
Kas, mun p��ni sairas on,

on sairas lapsikulta;
lapsi tahtoo lev�ht��
ja levon saa se sulta.
Sull' on syd�n valkea

ja sull' on k�si pieni.
Mull' on mieli mustempi
ja kova korpitieni.
Korvessa on suuret puut

ja korvessa on marjat,
korvessa k�y kontiot
ja k�yh�n kotikarjat.
Ilot vienot vihannoivat

suurten huolten alla,
valkopilvet vaeltavat
suven taivahalla.
Hongat hiljaa humisee

ja k�k� kukahtelee,
k�yh�n syd�n keve�mmin
silloin syk�htelee.

kuin on suuri mets�,
surut kaikki karkoittaisit,
kaikki kyynelet s�.
22.
Oli mieleni paimenpojaksi,

oli kummuille, kunnahille.
Min� tahdoin torvea toitottaa
mets�n kuusille kuunteleville.
Ja sitten ma toivoin, ett' tytt�nen

tulis laulaen saloa syv��--
ja mit� min� sitten toivoinkaan,
se oli niin hyv��, niin hyv��!
Ja tytt� se tulikin laulaen,

mut tullut ei se hyv�.
Ja torvea kyll� ma toitotan,
mut kuule ei korpi syv�.
23.
ONNEN ORJA.
En, enh�n niit� ma ymm�rr�

sun konstejas, tytt�ni sorja,
sen ymm�rr�n vaan, ett� ij�ti m�
olen lempesi, leikkisi orja.
Sin� taiteesi turhaan tuhlailet.

Mit� tarpeen on keikailu, keima?
Ei pakohon sent��n se p��st� voi,
kenen otsall' on onnen leima.
Joka ovella kiini se otettais,

joka kyl�ss� kysytt�is t�lleen:
�Mist' onnen orja sa karkasit?�--
Ja ma luoksesi tuotais j�lleen.
24.
SUN NAURUSI.
Sun naurusi, oi, sit� pelk��n ma niin

kuin teuras puukon ter��.
Kehen kerran se sattui, naurusi sun,
niin eip� se hevill� her��.
Sun naurus on hell� ja hirmuinen,
on ilkein ja ihanaisin,
sun naurusi hurmata, surmata voi--
kun j�llehen kuulla sen saisin!
Sun naurusi, oi, sit� lemmin ma niin

kuin laulua illan rastaan,
kun aurinko kumpuja kultailee
ja k�k�nen kukkuvi vastaan.
Sun naurusi p�ilyvi, p��rlyilee,
sun naurusi soi ja helkk��.
Ken kerran sen naurusi kuuli sun,
sen aina se rinnassa v�lkk��.
25.
Sin� olet kuin kuplanen alla j��n,

joka kierii ja kulkee ja l�ikkyy.
Sin� olet kuin kummulla kaste y�n,
joka kulkijan askelta s�ikkyy.
El� pelk�� kukkanen kummullas,

en tule ma rysk�vin tuulin,
ja j��si jos s�rke� tahdonkin,
sen s�rjen m� l�mpimin huulin.
Min� otan sun kuplasi kultaisen

kuin �itini suukko se oisi,
min� juon ne kastehet kauniin y�n
kuin ehtoollisviini� joisin.
26.
INDIAANI.
Min� olen kuin metsien indiaani,

sin� valkoinen,
jonk' olin ma ry�st�nyt majahani,
joka j�tti sen.
Min� juoksen ja uin ja tahdon kiini

taas valkoisein.
Tuost' astunut pieni on mokkasiini
yli sammalein.
H�n t�st' on tullut ja tuosta mennyt,

sen tied�n vain.
Mut mist' on tullut ja minne mennyt
mun armahain?
27.
IRMA-IMPI.
Jo kansa kaikki rauhassa makas majoissaan,

mut murhe oli rinnassa kuninkahan.
Ja suuri on kuninkaiden murhe.
--�Mun orhini valkeat te valjastakaa kuus!�--

N�in kuningas se kesk'y�ll� orjillensa huus.
Se y� oli kaunis ja kalpee.
Ja kuningas se kulkevi vaunuissaan,

mut murhe istui vierell� kuninkahan.
Kas, kaviot ne kopsaa ja liikkuvi maa,

mut Irma-impi rauhassa makas majassaan.
--�Oi, �itini, kuule kuinka jyrisevi tie!

Oi, �iti, �iti, her�j�, se ukkonen lie!�--
Niin suuri on kuninkaiden murhe.
--�Sa nuku, nuku rauhassa, lapsi levoton.

Jos ukkonen se onpi, se kohta ohi on.�--
--�Oi �itini, katso kuinka v�lkkyvi tie!

Oi �iti, �iti, her�j�, se sotajoukko lie.�--
Niin suuri on kuninkaiden murhe.
--�Sa nuku, nuku rauhassa, lapseni mun.

Jos sotajoukko on se, ei nousta sovi sun.�--
--�Oi �iti, �iti joudu jo ikkunahan!

Se valkea valjakko on kuninkahan.�--
--�Oi peit�, peit� kasvosi, tytt�ni mun.

Jos kuningas se onpi, niin tuli turma sun.�--
Ja kansa kun aamulla k�vi katsomaan,

niin tyhj� oli t�lli ja emo surussaan.
Oi, suuri on kuninkaiden murhe!
Mut kaviot kun kopsaa ja maa kun jyrisee,

niin kansa Irma-immest� viel� laulelee.
Oi, suuri on kuninkaiden murhe!
28.
Mun onneton ollahan pit�is nyt?

Ma n�inh�n, ett� h�n pilkkaa,
ma n�inh�n, kuinka h�n kulki pois
hame hulmuten vasten nilkkaa.
Miks en ma suutu sun pilkastas?

Miks ei mun tuskani her��?
Miks onnen lintuni lent�� vaan
ja unia uusia ker��?
Se ker�� lauluja kev��n vaan,

se loihtii umppuja esiin.
Mit� huolii se miekkonen haavoistaan,
kenen rinnassa peipot pesii!
29.
LOHDUTUS.
H�n imi, h�n puri, h�n puristi mun,

ja hylk�s kuin omenan kuoren.
H�n on juonut mahlan mun maljastain,
h�n sy�nyt on sy�meni nuoren.
Kun vihata h�nt� m� voisin ees!

Mut ei ota tuhka tulta.
Yks sent��n lohdutus mulla on:
Sait myrkky� my�s sin� multa.
30.
IHME.
H�n oli kuollut ja kuopattu

ja nukkui jo nurmen unta.
Kes� kukkinut oli h�nen haudallaan
ja talvi jo satanut lunta.
Mut on kuin haudat ne aukeis taas,

elo henkisi hankia pitkin,
ja on kuin liikkuisi ristinpuu,
min alle ma impeni itkin.
Kas, ilmassa kutria leijailee!

Kas, kaukana huntuja h�ilyy!
H�n, h�n se on itse, mun impyein,
h�n kuololta, kuololta s�ilyy,
Min� hangelle lankean polvillein,

min� armahan syliini suljen.
Ja katso! Kun nousen, on muuttunut maa
ja kukkien yli ma kuljen.
31.
YST�VILLE.
Mua joskus jos mieheksi kiitett�is,

yks ain' olis ylinn� ansio mulla:
se ett� ma seurassa t�llaisess'
olen voinut ja tahtonut mieheksi tulla.
32.
Sua katson vaan, sua katson vaan,

sua katselen silm�t veess�.
T�� onnen on niin outo ja uus,
sen ett� m� vapisen eess�.
Kun syd�n on auki, on kiinni suu,

mun sy�meni hehkuu ja halaa.
Sua katson ja s��st�n ja silit�n vaan
kuin kerjuri leiv�npalaa.
Min� joka en nauttinut onnestain

kuin sielt� ja t��lt� murun!
T�� p�yt� mulleko katettu ois?
Ois tullutko loppu surun?
33.
SALAISUUS.
Mull' on, mulla on yksi salaisuus,

hei, hip tula tuulia tei,
mut sit� en min� sano kellek��n
ja kenk��n sit' arvaa ei!
Min� tahtoisin olla

kuin palmu
aron polttavan aavikolla
ja koota kansoja juurellein
tai tuoksuta vain
kuin valmu
y�n helmassa, yksiksein.
Ja jos min� oisin palmupuu

aron aavalla polttavalla,
niin tied�np�, kelle lempein ain
ois suoja mun lehv�ni alla.
Ja jos min� oisin valmu vaan,
unen-tuoksuja turhinkin,
niin tied�np�, yli kenen tumman silm�n
ma tuoksuta tahtoisin.
Mull' on, mulla on yksi salaisuus,

hei, hip tula tuulia tei,
mut sit� en min� sano kellek��n
ja kenk��n sit' arvaa ei!
34.
Kun omena on kyps�, se putoaa,

mut ensin se punan saapi.
Tuo puna, tuo puna sinun poskillas,
mit� mulle se ennustaapi?
Kun hongat huokaa, se sateen tuo,

mut ensin ne huokaa syv��n.
Tuo huokaus, huokaus sun rinnastaa
mit� mulle se tiet�� hyv��?
35.
ONNEN KULTA.
Voi, tytt�parka, sun ritarias

ja voi sua itse�si!
Miks kaipaamme, mit� ei silm� n��
ja mit� ei koske k�si?
Miks etsimme lemmelt� enemp��,

joka nostais ja kohottaisi?--
ja luulenpa, ihmiset muinoisin
sit� onneksi sanoa taisi.
Ne ihmiset vanhojen aikojen

ne oli niin vanhoilliset,
ne s�iv�t ja joivat ja nukkuivat
ja olivat onnelliset.
Ja olivat onnelliset kun vaan

ei ollehet onnettomat,--
mut joku jos �kki� onnen sai,
siit� tehtihin sormukset somat.
Siit� tehtiin kultaiset kellot vaan

ja korvarenkaat ja k��dyt,--
mut niit� ei tietysti kantaneet
kuin yhdet ja ylemm�t s��dyt.
Ja niit� ei tietysti kannettu

kuin joskus juhlissa n�iss�,
kuin apin ja anopin peijahissa
ja langon ja k�lyn h�iss�.
Mut muuten ne lep�si lippaissa

ja piirongin laatikoissa--
oi, muistatko impeni iloa, kun
saimme lapsena penkoa noissa!
Ja muistatko, silloin jos k�siimme

sai pikkunen samettilipas,
heti �iti sen kiiruhti korjaamaan
ja h�n silm��ns� k�dell� hipas.
Se oli h�nen onnen lippaansa,

onnen kultansa ainokainen--
tai oli se vaan h�nen �itins� onni
tai �itins� �idin vainen.
Ne kulkivat polvesta polveen n�in,

ne kulkivat suvusta sukuun,
ne kuuluivat niinkuin silkkihuivit
ja sametit juhlapukuun.
Nyt maailma paljon on edistynyt!

Ei juhla-onni nyt riit�,
nyt onnea arkeenkin tahdotaan,
joka p�iv�lle osansa siit�,
Nyt maailma paljon on edistynyt!

Tosin viel�kin juodaan ja sy�d��n,
mut onnen kulta se mynt�t��n pois
ja ostetaan ja my�d��n.
Ja ihmiset ovat niin iloiset

ja ly�v�t lompakoitaan:
�Kas, t��ll� se onni on oikea,
kun vaan sen oikein hoitaa!�
Ja ihmiset sanovat omakseen,

niin vaan ovat omaksununna,
vaikk' kunkin onnessa selv�sti
on vaakuna valtakunnan.
Mut t��ll� on joukossa toisia,

joille mynt�tty onni ei riit�,
jotka tahtovat itse leimata sen,
kuvan omansa katsoa siit�.
On niit�, jotk' etsiv�t, kaipaavat

sit� puhdasta vuoren kultaa,
jotka kaivavat harkkoja haaveiden--
ja saavat mustaa multaa.
Kas, oikean kullan jo korjanneet

on aikoja vuoren Hiidet
rahvahan k�sist� raa'oista
ja edess' on ukset viidet.
Mut jos sull' on rohkeutta rinnassas

ja uskot sa lempehen nuoreen,
niin tule ja riemuten k�sikk�in
me sy�ksymme Hiiden vuoreen!
Niin tule ja kultaiset haavehet

me taomme kultat�iksi,
me taomme ne miesten miekoiksi
ja sorjiksi sotav�iksi.
Ja otamme Hiidest� orhit nuo,

ne korskuvat, kiiltokarvat--
heil n�ill� varsoilla ratsastaa
vain valiot ja harvat!
Pois alta nyt ihmiset ahnehet!

Sylis aukaise maailma saita!
Kun Hiiden keisarit kulkevat,
niin aukee joka aita.
36.
Oli mullakin pikku ylpeytein,

nyt on mulla orjan mieli.
Sua silmihin katsoa tohdi en,

vaan katselen maahan ja mairittelen.
Sin� poljit mun pikku ylpeytein

ja viekas on orjan kieli.
Se oli niin pieni, niin pieni vain,

mut se oli sent��n mun ainoain.
Sua soimaa en, sua heit� en--

mut se k�vi niin syv�lle syd�mehen.
37.
Ja jos mua lemmit armahain,

niin tehk�me liitto ja vakaa,
ett� ensi kekrin� t�m�kin poika
jo kultansa rinnalla makaa.

niin tule minun tupaseeni!
Tupa on tehty ja kaunistettu
mun nuorehen syd�meeni.
Tupa on hongista huolitettu

ja karsina kalevanpuista!
niin eth�n s� huoli muista?
38.
N�IN UNTA KES�ST� KERRAN.
N�in unta kes�st� kerran,

kuinka paistoi p�iv� Herran,
paistoi mulle, paistoi muille,
paistoi k�yh�nkin pihoille;
vihersi tuhannet virvet,
sinersi sataiset j�rvet,
iloitsi ihanat nummet,
tarinoivat mets�n tammet,
puu puheli, kukka kuuli,--
k�yh� sen todeksi luuli.
Luuli tullehen kes�ns�,
aukaisi povensa auki,
suven hell�n hellitell�,
ilman lintujen iloita--
vingahti vihainen tuuli,
ulvahti salolla hukka,
taivas viskoi talven lunta,
kyl� kylmi� sanoja.
En ma kerran sen per�st�

ole n�hnyt kes�st� unta.
39.
MERIMIES KAJUTASSAAN.
Min� katselen kahta lehte�

ja kahta kielon kukkaa,
min� muistelen mustia silmi�
ja muistelen mustaa tukkaa.
Miss' on h�n nyt? Mit� miettiik��n?

Surumiell� vai mieless� ilo?
On kaihonko kyynele silm�ss��n
vai riemun kiilto ja kilo?
En sois h�nen istuvan itkussaan,

en liioin nauravan soisi.
Mut kauvas jos aaltoja katselet vaan,
niin mieleni kirkas oisi.
40.
JAA, JAA!
Sin� olit kuin pikkunen kissanpoika,

jaa, jaa, kissanpoika,
sin� olit kuin pikkunen kissanpoika,
sin� tytt�ni mustakulma.
Mut sanohan, kuinka niin pieni kissa,
ai, ai, niin pieni kissa,
mut sanohan, kuinka niin pieni kissa
voi olla niin paha ja julma?
Sin� olit kuin pikkunen sokerinpala

jaa, jaa, sokerinpala,
sin� olit kuni pikkunen sokerinpala
ja olit jo mulle kuin oma.
Mut sanohan, kuinka niin makea pala,
ai, ai, niin makea pala,
mut sanohan, kuinka niin makea pala
voi olla niin kova, niin kova?
Sin� olit kuin pikkunen hiirenpoika,

jaa, jaa hiirenpoika,
sin� olit kuin pikkunen hiirenpoika
ja mahduit maissinjyv��n.
Mut sanohan, kuinka niin pieni hiiri,
ai, ai, niin pieni hiiri,
mut sanohan, kuinka niin pieni hiiri
voi purra niin syv��n, syv��n?
41.
KAHDEN HERRAN PALVELIJA.
Min� kuljen kuin kahta polkua,

min� palvelen herraa kahta,
kuin koskelo vierin m� virtoja,
kuin sotka ma soudan lahta.
Tula luttula lei,
min� laulelen, hei,
ja--puijailen herraa kahta!
Min� tied�n ne tiet niin tarkalleen,

min� tunnen ne kumpaisenki:
Vie toinen se korpien tyyneyteen,
k�y toisella tuulien henki.
Tula luttula lei,
ne on kaunihit kumpainenki!
Min� lemmin palmuja linnojen

ja m�kki� honkien alla.
Min� laulan vimmoja viettien,
mut rinnassa mulla on halla.
Tula luttula lei,
niin palmun kuin honkien alla!
Mut tule, oi tytt�, mun tupahain,

min laitan ma mets�h�n kerran,
niin luovun ma palmuista, linnoistain,
ja mulla vain yksi on herra.
Tula luttula lei,
ja mulla vain yksi on herra!
42.
Min� rakastin mets�� ja maailmaa,

nyt rakastan h�nt� m� vain,
h�n on minun mets�ni, maailmain,
h�n on minun ainoain.
Min� rakastin y�t� ja p�iv�� my�s,

nyt rakastan h�nt� ma vain,
h�n, h�m�r�n impeni ihmeellinen,
niin vieno, mut v�istyv� ain.
Min� rakastin muita ja itse�in,

nyt rakastan h�nt� m� vain,
h�n on mulle min�, h�n on mulle muu,
h�n on minun armahain.
43.
Se oliko kieli, jok' katkesi?

Niin oudosti ilmassa hel�hti.
Miks tytt�ni kasvosi k��nn�t s� pois?

Vai syd�men kielik� ollut se ois?
Miks poskesi vienosti punertuu,

miks hymyhyn kiertyvi mansikkasuu?
Ei, ei, se oli vain kukkanen,

joka aukes aamuhun, kev�isen.
44.
Kuten tahdot vaan, kultanuppuni!

Siis ollaan me oudot j�lleen?
Taas alkakoon hymyt, teeskelyt,
koko �volangin� heitto, kas t�lleen.
Kas, mist� me viimeksi puhuimme? Kai,

min� luulen, �premi��reist�,
tai ehk�p� tahdon voimasta tai
naisty�st� ja Ellen Keyst�?
Mik� neidin se miel'pide olikaan

siit� ty�st�, mi mennyt on v��r��n?--
Ei, heitet��n t�m� helkkunaan
tai muuten ma muiskun m��r��n.
Ja silloin, ma vannon, ett' auta ei

sua daamin muoto, ei miini,
vaan tanssien l�htevi Ellen Key
ja tahdon on silm�t kiini.
45.
KUN MUISTELEN--
Kun muistelen, kuin monta iltoa

olen istunut yksin, yksin,
ja katsellut taivahan t�hti�,
jotka vilkkuvat vieretyksin,
niin tytt�ni,
oi, tytt�ni,
sua l�helle tulla mun t�ytyvi
ja katsoa kauvan, kauvan.
Kun muistelen, kuinka monta taivalta

olen kulkenut korpimailla,
olen istunut alla kuusien
ja istunut iloja vailla,
niin tytt�ni,
oi, tytt�ni,
sua suudella kauvan mun t�ytyvi
ja itke�, itke� hiljaa.
Kun muistelen, kuin monta aatosta

olen aatellut pahaa siell�,
jotk' oisi yhdess� v�ltetty
ja voitettu yksimiell�,
niin tytt�ni,
oi, tytt�ni,
mua lempi� paljon sun t�ytyvi
ja lempi� kauvan, kauvan.
46.
HERODIAAN TYT�R.
Ja jos min� oisin Herodes

ja jos sin� tanssisit mulle,
niin luulenpa, ett� ma antaisin
oman p��nikin palkaksi sulle.
Mut eth�n sa p��t�ni pyyt�isk��n,

sin� pyyt�isit syd�nt�ni--
oi, ota se tytt�ni armainen,
jos tanssit mun edess�ni!
Oi, tanssios tytt� mun eell�ni ain

elon tiell� ja huntua heit�,
niin riemuten rinnoin ma hurmeisin
olen astuva el�m�n teit�!
47.
JES SIUNATKOON!
Jes siunatkoon, miten siev� h�n on,

kun n�in h�nt� katselen!
Miten silm�ns� s�ihky on sammumaton,
miten kaulansa valkea, kaareva on,
ja alla sen kaarevan kaulan
povi aaltoo armahinen.
Ja h�nt' olen onneton v�ltellyt,

mua hullua, hupsua voi!
Ma h�nt' olen v�ltellyt, v�istellyt,
h�net unhottaneenikin luulin jo nyt--
jes siunatkoon, miten siev�ks
h�net sent��n Luojansa loi!
Ei, turhiksi k��ntyi tuumani mun,

kun j�llehen n�hd� sun sain.
Sun oon min� onnessa, murheessa sun
ja saat sin� leikki� lemmell� mun,
kun saan min� leikkien kiert��
yht' tummaa kutrias vain!
48.
J��HYV�ISTEN J�LKEEN.
Oi, miksi, miks h�nt� moiti en,

kun multa h�n kaikki vei--
mut kuinka jos kurja ma lienenkin,
sua kielen kiroa ei.
Sano mulle, miks sua vihaa en,

ahonkukkani armahainen?
Mut' siksik� min� sua vihaisin,
kun kaunis sa olit ja--nainen!
Miten voisin ma herjata hellint�in,

suven p��skylle pahaa suoda?
Miten saattaisin mustakulmallein
min� murheen pilvi� tuoda?
H�n oli vain lintu, mi istumaan

lens m�kkini ikkunalle,
h�n kukkanen oli, joka tuoksahti
ahon y�llisen astujalle.
H�n lauloi illan, h�n lauloi kaks,

h�n tuoksui y�llisen hetken--
ja siit�k� nyt h�nt� vihaisin
min� loppuhun eloni retken?
Ja siit�k� nyt h�nt� soimaisin,
kun hetken h�n kuormaani kantoi?--
Ei, kaikki jos multa h�n ottikin,
niin kaikki h�n my�s mulle antoi.
H�n lauloi mun m�kkini laajemmaks,

toi onnen mun ortteni alle,
h�n antoi aartehet k�yh�lle
ja toivehet toivottomalle.
H�n sytytti suuria aatteita,

h�n ventoja vesi� n�ytti,
ja keskell� y�n sek� pimeyden
h�n salaman soihtua k�ytti.
H�n ter�sti tahtohon tarmoa,

h�n liehtoi lauluhun tulta--
mut kaikki jos mulle h�n antoikin,
niin kaikki h�n ottikin multa.
49.
PORRASPUULLA.
Puron ylitse kaita on porraspuu

ja tytt� on portahalla.
�Pois tielt�, tytt�nen vienosuu,
kas, kiire on kiiruhtajalla!�
Mut tytt�sen silm�t ne suurentuu

kuin katsois ne kummastumalla:
�Tule poika, jos ei sua peloita muu,
mut virta on vieriv� alla.�
Me seisomme portaalla vastakkain.

Mun t�ytyvi t�st� yli!
On saatana itse mun takanain
ja taantumista ma hylin.
Mut tytt� se seisoo ja seisoo vain
ja auki on aallon syli.
50.
Olen tahtonut tutkia taivaan ja maan

ja etsi� toden l�hteen.
Nyt etsin m� vaan sinun silmi�s
ja katson kahtehen t�hteen.
Vait, kuuletko, valkeat totuudet

kuin kyyhkyset alas leijaa,
kun n�in min� istun sun vierell�s
ja suutelen sua--heleijaa!
51.
V��RINYMM�RRYS.
Sin� olet niin viisas, niin viisas, huu,

mua ett' ihan peloittaapi,
ja mit� taas tullevi tapoihin,
sun vertaas etsi� saapi.
Saa etsi� kuudesta kyl�st�,

yli kymmenen kihlakunnan,
ja jos sua l�yt�v�t viisaampaa,
niin l�yt�v�t lesken ja nunnan.
Mit� maailmasta me huolimme!

Emme siihen kuulu me en��!
Siis heit� se viisautes helkkariin
ja n�yt� pitk�� nen��!
H�n otti mun neuvoni onkehen

ja h�n tahtoni tarkoin t�ytti:
H�n kerran keikahti kannoillaan
ja--mulle h�n nen�� n�ytti.
52.
LAULAJAPOIKA.
Ja min� se olen se laulajapoika

ja mull' on laulun ��ni.
Kekrin� kullan ma kihlasin
ja kev�h�ll' on h��ni.
Ja min� se olen se laulajapoika

ja kaiutan kangasmaita.
On aikani nuorena iloita
ja vanhana olla saita.
Ne k�skev�t mun muka s��stelem��n,

ne neuvovat n�yr�� mielt�,
mut tuhlata tahdon ma tunteitani
ja soitella sotien kielt�.
Min� tahdon nauttia nuoruuttain

ja ahmia kynsin ja hampain,
min� annan kerj�t� k�yhemp�in
ja s��stell� rikkahampain.
Min� tahdon maljani tyhjent��,

kun ensi leivoset laulaa,
kun koivut on hiirenkorvallaan
ja vuorilla virrat pauhaa.
Ja tahdon ma lauluni lahjoittaa,

kun ensi joutsen soutaa,
kun kukka on puussa ja kukka on maassa
ja lehdot leikkihin joutaa.
N�in nuorena jos min� k�yhdynkin

ja m�kki on s�rpimett�,
on aikani nuorena iloita
ja vanhana juoda vett�.
53.
KAARIN.
Kas, lempi se on kuin kukkanen

ja kukkia lempivi Kaarin,
h�n poimii ja painaa ja liimaa sen
ja saa soman �eksemplaarin�.
Ja lempi se on kuin lintunen,

min rinnassa haava on syv�;
mut Kaarin se ottaa ja t�ytt�� sen
tai saa sulan hattuhun hyv�n.
H�ll' onkin jo kaunis museo

niin nuoreksi kokoilijaksi.
Taas eilen ma n�in, miten vietihin
sinne koppelonpoikaa kaksi.
54.
JUHANNUS.
Min� avaan sy�meni sel�lleen

ja annan p�iv�n paistaa,
min� tahdon kylpe� joka veen
ja joka marjan maistaa.
Minun mieless�ni on juhannus

ja juhla ja mittumaari,
ja jos min� illoin itkenkin,
niin siell� on sateenkaari.
55.
Tuli tuoksuvat illat ja tyynet veet,

kev�tkuutamot koivujen alla,
tuli lemmen kaihot ja kyyneleet
ja lemmen hehkut ja halla.
Voi kuinka ne lemusi kukkaset

mun impeni ikkunalla!
Voi, kuinka ne helisi kanteleet
mun impeni akkunan alla!
Ja kannel se helkk�� viel�kin.

Mut kuihtuneet ovat kukkaset,
syys tullut on maahan ja syd�mihin.
Mun lempeni kieli� kuule sa et;

min� yksin y�ss� murehdin,
mut muiden sa murheita kuuntelet.
56.
KES�.
Oli kesi� ennenkin mulla,

suvi-aikoja suuriakin,
mut kukat ne umppuunsa kuoli,
nuput nuoret kyynelihin.
Nyt aukee ne kaikki, kaikki!

Maa kukkii ja rehoittaa,
maakerrat kertojen p��ll�
p�iv�n paistetta uhoaa.
Nyt kukkii ne kaikki, kaikki,

kes�t entiset kilpaa vaan:
tuolla yks ter�lehti� tekee,
t��ll� toinen jo marjojaan.
Tule, tytt�ni laulujen lehtoon!

Alla virpien vilpasta on.
Siell� tied�n m� pehme�n turpeen
ja mairehen marikon.
Sy�, tytt�ni, poimi, poimi!

Kes�n aika niin kerke� on.
Mut el� my�s suutu, jos suuhus
satut saamaankin raakilon.
Meill' on niin kiire, niin kiire!

Emme ehdi me vuottamaan.
Maa kukkivi vuodesta vuoteen,
meill� yksi on vuosi vaan.
Ja yksi on vuodessa kes�.

Ik� ihmisen lyhk�nen on:
p�iv� yks kun lehte� tekee,
jo toinen on marjaton.
Sin� tanssit kuin rautalangalla,

sua n�ytell� rahasta voisi,
sulta puuttuvi �impressaario� vaan,
niin onnesi varma oisi!
Sin� tanssit kuin rautalangalla,

sin� vuoroin otat ja annat,
sin� milloin heit�t mun helvettiin
tai milloin taivahan kannat.
Sin� tanssailet tapojen langalla

ja houkuttain sin� horjut,
mut juuri kun toivon sun putoovas,
sin� punastut vaan sek� torjut.
58.
�l� usko tytt� mun laulujain,

ne eiv�t totta puhu!
Mut usko, mit ihmiset sanovat
ja mit� huutaa huhu.
Ne kertovat jotakin toista kuin

sulolaulut ja laulajan aatteet,
ne pesev�t pois s�velpuuderin
ja n�ytt�v�t v�rj�tyt vaatteet.
Mut yksi on v�ri, mi seisovi,

jota pest� ei tuhansin merin:
Mit� koskaan on kaunista kirjoitettu,
jota kirjoitettu ei verin?
59.
YKSIN.
Min� olen niin yksin, niin yksin,

kuin yksin vaan olla se voi,
joll' on vaan yksi aatos
ja yksi s�vel, mi soi.

kuin yksin on ihminen,
joll' on vaan yksi onni
ja yksi unelma sen.

kuin yksin vaan olla se voi,
joll' on vaan yksi murhe
ja yksi muisto, mi soi.
60.
KAUPPASOPIMUS.
�Laitapa minulle laulunen!�

Vai laulunen!
Vai laulunen!
�Laitapa minulle laulunen!�--
�Juu, kyll�, mut laulut ne maksaa.
Annatko minulle suukkosen?�

Vai suukkosen!
Vai suukkosen!
�Annatko minulle suukkosen?�--
�Ei, liian on kallis se taksa.
Runoahan joka mies rustailee!�

Vai rustailee!
Vai rustailee!
�Runoahan joka mies rustailee.�--
�Juu, juu, mutta mink�laista?
Mut suukkoja joka tytt� suihkailee.�

Vai suihkailee!
Vai suihkailee!
�Suukkoja joka tytt� suihkailee.�--
�Juu, juu, mut milt� ne maistaa?
Runojahan kaikille annetaan.�

Vai kaikillen!
Vai kaikillen!
�Runojahan kaikille annetaan.�--
�Ja ent�p� suuteloita!
Mut suo mulle suukkojen oikeus, oi!�

Vai suukkojen!
Vai suukkojen!
�Niin sinulle yksin mun lauluni soi!�--
�Mut saattaako sinuhun luottaa?
Ja saat sin� vallita suukkoja mun!

Niin suukkoja mun!
Niin suukkoja mun!
Kun saan min� hallita lauluja sun!�--
�Mut saattaako sinuhun luottaa?�
61.
Min� luulin sun eloni onneksi,

sin� olitkin el�m� itse,
joka kuljetit kautta riemujen,
mut kuljetit my�s murehitse.
Min� luulin sun henkeni her�tt�j�ks,

sin� olitkin unhotar unen,
joka lahjoitit ruusut laaksojen,
mut my�skin vuorten lumen.
Min� luulin sun y�ni salamaks,

sin� olitkin itse y�hyt,
min kupeilla mantteli musta on.
mut otsalla t�htivy�hyt.
62.
Mit� on t��? Mist' t�m� sunnuntai

minun mieleni pyh�k�iss�?
Miks mets� hohtavi hopeissa
ja kuuset on kultav�iss�?
Miks aika seisoo ja arvelee?

Miks viikot niin vitkaan mataa?
Min� yhdess� y�ss' el�n enempi
kuin ihmiset vuosisataan.
Mun aatteeni liit�� ja laatelee,

multa haihtuvi paikka ja aika!
Oi, eth�n s� tytt�ni kultainen
my�s lie vain haihtuva taika?
63.
DON QUIJOTE.
Mit� tahtoisit kultani kutrip��,

sen tied�n, mut antaa en voi!
Sin� tahtoisit lempe� l�ikkyv��,
joka kulkee ja karkeloi.
Sin� tahtoisit taivasta muuttelevaa,

milloin p�iv��, pilvi� milloin;
sun onnesi taas olis taltuttaa,
mit� myrskyt ne velloi silloin.
Ja mielest�s vesill� vieri� ois

siin� venheess� suloisempi,
joka vaappua, vaaroilla uhata vois
ei niin ole laulajan lempi.
Kas, laulaja, h�n on sotamies!

ja h�n lempivi soturin lailla,
min mieless� aina on kotilies,
vaikka vierii h�n vierailla mailla.
Ja laulaja h�n on ritari--

vaikk' oiskin vaan de la Mancha!--
H�ll� k�dess� toisess' on kitari
ja toisessa peitsi vankka.
H�n sotii ja kulkee ja kullervoi--

vaikka tuulimyllyj� vastaan!--
Mut maailman kaiken h�n taistohon voi
toki vaatia armahastaan.
Hei, eesp�in ratsuni vaahtoinen vaan!

Mit� siit�, jos nauravi Pansa!
Ei tallirenkej� milloinkaan
runo kantanut satulassansa.
64.
PIENI TARINA.
Oli mullakin pienet murheeni,

mut minulle niiss' oli kyll�,
vaikk' ohitse kulkenut toinen ois
ja ne kuitannut hymyilyll�.
Oli mullakin pieni onneni,

mut minusta oli se suuri,
ja luulenpa, siks oli suuri se,
kun se mun oli onneni juuri.
Oli mullakin pieni lintunen

ja minusta oli se soma.
Mut sep� siin� oli juuri murheellista,
kun ollut se ei mulle oma.
65.
Ei sallittu t��ll� mun k�yd�

sun kanssasi polkuja maan,
mut jos sin� v�syt joskus,
niin tule mun luokseni vaan.
Oi, kun sin� kyll�styt kerran

ilon, kauneuden karkeloon,
ja kun sin� halajat kuolla,
niin tule--ja valmis ma oon.
En osannut t��ll� m� k�yd�

sun kanssasi karkeloin,
mut tule--ja Tuonelan mailla
opas ehk� m� olla voin:
N��t siell� tunnen ma kaikki,

puut, pensaat ja polut jo nyt.
Siell' olenhan niin monta kertaa
sun t�htesi k�vellyt.
66.
Minust' oli kuin olisi soudettu

me kirkasta j�rven pintaa
ja aurinko aaltoja l�mmitt�nyt
ja rantakallion rintaa.
Oli niinkuin oisi me laskettu

sen kallion kaunihin alle
ja kaahlattu hietaa valkeaa
ja kuljettu kukkulalle.
Ja eik� aurinko laskenut
taa saarien, salmensuiden,
ja tullut ilta ja tullut y�
yli laaksojen, laulupuiden?
Ylt'ymp�ri tanhusi terhenet y�n,

utu ulapan aalloilla sousi,
unen vallassa laaksojen lammet ui--
ja uni se nousi ja nousi.
Se heilahti oksalta oksalle,

se kukasta kukkahan kiipi--
me seisoimme vuorella k�sikk�in
ja katsoimme, kuinka se hiipi.
Oi, lyhyt on Suomessa suvinen y�!

Pian aurinko aalloista nousi.
Mut siit� asti mun aatoksein
yh� unten aaltoja sousi.
67.
ILTARUKOUS.
Unta, unta, unta

syv�� uinumaan.
Lunta, lunta, lunta
p��lle mustan maan.
Y�ss�, y�ss�, y�ss�

�iset linnut lent��.
Ty�ss�, ty�ss�, ty�ss�
lep�� tuskat sent��n.
Lenn�, lenn�, lenn�

aatos inehmon!
Menn�, menn�, menn�
aika maata on.
68.
Kun tiet�is, kumpi se toistaan

lie itkenyt enemm�n?
Kun tiet�is, kumpi se nauraa voi
nyt enemm�n, min� vai h�n?
Mut mit� me huolimme siit�.

Me nauramme kumpikin.
Hei, hah, hah, haa!--Mutta minua ei
pet� naurus se milloinkaan.
Se ei mua pett�nyt ennenk��n.

Minut kyynelin petti h�n.
Kun tiet�is, kumpi se toistaan
lie pett�nyt enemm�n?
69.
LUONNOSSA LUMINEN ILTA.
Luonnossa luminen ilta,

t�hdentuike taivahilta,
helke maassa, helke puussa,
sukkulan kulina kuussa--
siten kun omani saisin,
tulevaks sun toivottaisin.
Toivoisin tulevan tuolta

hongikon hopeisen puolta,
kierr�tellen, kaarratellen,
puun lomitse puikahellen,--
min' en olis n�kevin�ni,
y�ss� seisten, yksin�ni.
Seisoisin selin sinuhun,

sin� vilkkuisit minuhun,
sormi suulla, jalka puulla,
halu karata, kaiho tulla,--
syd�met syk�hteleisi,
puut lunta pudisteleisi.
Kuulisin risahtavaksi,
tuntisin k�t�ist� kaksi,
kuulisin: �kuka se t��ll�?�--
Vastaisin: �varas se siell�!�--
Siten kun omani saisin,
tulevaks sun toivottaisin.
70.
Kai ihmettelet sin� itsekses,

miten paljo ma sent��n kestin,
miten kestin ma nauruas, pilkkaasi,
sen ennen kuin erolla estin.
Min� n�in, miten silm�si puhuivat:

�Tuolla miehell' on kova pinta!�
Siin' oikein sa arvasit armahain,
kova onpi se k�yh�n rinta.
Se mies, joka kuullut ei ij�ss��n

ole kultaisen naurun soivan,
mit� huolii h�n, vaikka h�n huomaa sen
h�lle itselleen salamoivan.
Mit� huolii h�n, vaikka h�n tunteekin,

miten puukot ne pintaa viilt��!
H�n kuulevi vaan ja h�n kuuntelee
ja silm�ss� kyynel kiilt��.
H�n kuulevi vaan ja h�n kuuntelee

ja h�n silm�ns� hiljaa sulkee.
H�n uinuvi vaan ja h�n unelmoi
ja mieless� kuvat kulkee.
71.
Sin� teit minun eloni lauluksi

ja mun arkeni sunnuntaiksi,
sin� kylvit mun polkuni kukkihin
ja korpeni kotimaiksi.
Sin� teit minun p�iv�ni unelmaks,

sin� seuloit unhon lunta.
Oi seulo'os, tytt�, mun silmiini ain,
oi, seulo'os hyv�� unta!
Maan mahtavat h�yhenvuoteillaan

ne unta pyyt�� ja palvoo.
Sill' aikaa ma silm�ni ummistan
ja vain mun onneni valvoo.
72.
Kuu kalpea kulkevi kulkuaan,

kev�t-y� on kaunis ja pyh�.
Kai aika jo ammoin erota ois,
mut yhdess� ollaan me yh�.
Y�n tuulonen hiljaa tuudittaa

lep�n lehvi� uinuvia.
Syd�n ��neti sykkien aavistaa
suven suuria unelmia.
73.
AVE MARIA!
Mit� olet sin� tytt�ni minulle?

Olet helkkyv� helmivy�ni,
pyh� rukousnauha mun muistoillein,
kun synkk�n� saapuvi y�ni.
Min� hyrisen lauluja hiljakseen

ja ma helmi� hymisten siirr�n,
sana sanalta laulan ma lauseesi,
piirre piirteelt� muotosi piirr�n.
Minust' on kuin sun piirteesi pieninkin ois

is�meit� ja avemaria,
ja vaikka ma maass' olen polvillain,
kuin onneni suur' olis liian!
74.
ON NIIN HERTTAISTA AJATELLA.
On niin herttaista ajatella,

ett� me olemme lapsia vaan,
ett� s� olet vain pikkunen tytt�,
min� vain poikanen paidassaan.

ett� me yhdess� kasvettais,
yhdess� juostais nurmet ja mets�t,
toria saatais ja toreiltais.

ett� me toistamme lemmitt�is,
ett� kun yhdelle tulisi murhe,
toinenkin itkusilmihin j�is.
Ei meit� maailma eroittaisi,

ei synti, ei syd�ntuskatkaan,
sulho ois suuri ja nuori ja vankka,
morsian kulkisi kukilla vaan.
Sulhanen laittaisi suuren talon,

jonne h�n impens� ihanan veis,
impynen sulhonsa ikkunalla
illoin istuis ja lauleleis.

ett� me joskus sen el�mme, oi,
ett� me jossakin el�mme kaiken,
kaiken, mit' t��ll' emme el�� voi!
75.
Lep�n lehdille lauluja kirjailen

ja heit�n ne virran vied�.
Yks vierivi sinne ja toinen t�nne
ja kunne ne vierii, en tied�.
Mut jos joku lehtynen lentoon j�is

yli aaltojen ainiaaksi,
ja jos joku virsi se vieri� vois
tarusaarehen, aikojen taaksi,
niin kansalle saaren vehre�n sen

se laulais laulua uutta:
miten suukkoset antaa kuoloa voi
ja suukkoset kuolottomuutta.
76.
Niin sinua katsoin neiti,

kuin kangas kanervatansa,
niin sinua kuulin neiti,
kuin salo kev�tk�ke�,
kunnahalla kukkuvata.
Kukit kukkihin poveni,
lauloit ilmi mun iloni,
her�tit kev�iset henget,
helkytit salon s�velet,
puroina porisemahan,
leivosina laulamahan,
tuulen vied�, toisen tuoda,
raikua kylien rannan.
Niinp' on nyt minun iloni,
kuin kangas kanervatonna,
niinp' on nyt minun poveni
kuin kev�t k�ke� vailla,--
kumpu vaiti, kukka poissa,
surussa salo sininen.
77.
HANHIPAIMEN.
Min� paimenlauluja laulaisin,

jos oikea paimen ma olisin,
mut mist� se oikean s�velen saa,
joka hanhia paimentaa.
Toki sent��n m� toitotan torvehein:

�Hoi hanhisein, ah impyein!�
Mut mist� se oikean s�velen saa,
joka hanhea paimentaa.
78.
Mua suutele kerran ja suutele kaks

ja suutele kertaa monta!
Me tahdomme uskoa eilist� unta
ja huomenta huoletonta.
Kun p��si s� painat mun rinnalleni,

niin koskien kohinan kuulet.
Ja aaltojen kansa kun suutelee,
niin hurmehissa on huulet!
79.
Sin� olet kuin mandeli makea,
joka vetehen viert�vi suuta.
Mun veren' on nuori, mut sakea,
ja kuulee illan kuuta.
Sin� olet niin lauhkea, lakea,

mut voit my�s olla muuta.
Oi, anna mun tytt�ni hakea
sit� haluni mandelpuuta!
Sun veres on nuori ja l�mp�inen,

kuu kulkevi mets�n rataa,
se luoja vuoksen ja luotehen.
Kas, kiiltomadot jo mataa!

Nyt aika nousta on aaltojen,
nyt aika on suukkojen sataa!
80.
Y�LAULU.
Sano, koska se koittaa se aamu,

jona helposti her�t� voin?
Sano, koska se vaipuu se ilta,
jona iloisna vaipua voin?
Sano, tied�tk�, milloin se joutuu

se joulu ja kynttil�t?
Sano, milloin ne haihtuu ne haamut,
jotka takana k�yskelev�t?
El� pelk��! En min� itke.

En itkenyt vuosihin.
Mut vuosia unt' olen n�hnyt
ja uskonut unihin.
Ja uni jos yksi se petti,

niin uskoin ma uutehen;
mut unista kauneista kaunein
olit tytt� ja--viimeinen.
Min� luulin sun siksi aamuksi,

jona helposti her�t� voisin,
min� uskoin sun siksi illaksi,
jona iloisna uinuva oisin.
Min� uneksin jouluni joutuneen

kera kuusien, kynttil�iden,
min� luulin haamujen haihtuneen
ja mennehen mets�-�iden.
Ja luulin jo, ett' olin ihminen,

en ainainen uneksija,
ja luulin jo, ett' olin onnellinen--
en onnen vain runoilija.
Kas, ihminen suree ja iloitsee

ja ihminen tuntee ja el��.
Mut laulaja kulkee ja kuuntelee
ja sen korvissa kantelet hel��.
Ne helkkyv�t, helkkyv�t p�iv�t ja y�t,

ne kaikuvat kaukaa, niin kaukaa.
Ja laulaja kulkee ja kuuntelee
ja laulaja kuulee ja--laulaa.
81.
Kun yksi rehkii ja yksi raataa

ja kaikki repii ja kaikki kaataa,
kun yksi kantaa ja kaikki sortaa,
kun yksi muuraa ja kaikki murtaa
ja yks se anteheks antaa vaan--
niin minne yksi se joutuukaan?
82.
LINTU.
Lens lintunen m�kkini lasille

ja lauloi kaunihisti.
Moni otti kiini sen lintusen
ja sen vangiks h�kkihin pisti.
Min� annan sen laulaa lasilla vain

ja k�yskell� k�dell�ni,
min� sy�ttelen pieni� muruja sille,
mut sy�ttelen syd�nt�ni.
Moni sulki sen lintusen h�kkihin

ja sen suuhun ryyni� pisti.
Mut eip� se sitten laulakaan
niin kuoleman-kaunihisti.
83.
Minust' on kuin kuulisin vasta

nyt linnunlaulun ja muun,
kuin n�kisin vasta nyt taivaan
ja taivaalla t�hdet ja kuun.
On ilmassa luomisen aamu.

Maa kylpevi kasteessaan.
Veden p��ll� on Herran henki
ja p�iv� on p��ll� maan.
Minust' on kuin oltais me yksin,

ens ihmiset el�m�n t��n,
ja kesyj� ois pedot korven
ja tulis ja ty�nt�is p��n,
ja me karhuja silitelt�isi,
salon hirvej� hyv�ilt�is,
ja y�t�mme vartioimaan
jalopeurat ymp�ri j�is.
84.
LAULU KEV�TTALVELLA.
(Gustaf Fr�ding.)
�Sula j��ni,
suo
mun viert�, virrata vapaana�,
n�in kev��lle huokasi talvi.
�Kenties, jos p�iv�n on tahto niin,

me vuotamme kai viel� viikon, kaks,
kenties, kenties�, kev�t lauloi.
85.
LEMMENLAULU.
(Gustaf Fr�ding.)
Min� rahalla rakkautta ostin,

kun muuten ma saanut en.
Soi kauniisti kantelo sent��n,
soi kiitosta rakkauden!
Uni kaunis, vaikka vain unta,

oli kaunis se kuitenkin,
ja Eeden on sillekin Eeden,
ken j�tti jo Eedenin.
86.
SEN VASTA MA NAISEKSI

SANOISIN.
Sen vasta ma naiseksi sanoisin,

joka temppelit tyhj�t t�ytt�is,
joka henkeni, ruumiini vallitseis
ja ei valtaansa v��rin k�ytt�is,
joka ei olis kissa ja ei olis hiiri
ja ei olis tuuli ja ei tuuliviiri
ja ei olis orja, ei herrakaan,
mut yst�v� armas vaan.
Ja sen vasta naiseksi sanoisin,

joka olisi hell� ja hyv�,
joka l�ikky� niinkuin l�hde vois,
mut sent��n ois meri syv�,
jonka rinnassa ainainen aarnio oisi,
mut ei sit� kaupaten esille toisi,
vaan hakea antais mun silm�t kiin'--
eik� suuttuis, jos l�yt�isin.
Niin k�mmenin h�nt� m� kantaisin

ja h�lle m� heikko oisin
ja ilkkuis h�n ei minun heikkouttain--
taas muille ma oisin toisin!
niin h�lle m� tarjoisin riemuni tarhat
ja h�lle m� itkisin itkuni parhaat
ja laulaisin lauluni ujoimmat,
pojan tuntehet punastuvat.
N��t luulenpa, siell� mun sis�ll�in

oli jossakin kaunis kuva,
vaikk' on se nyt tomun peitossa--
oli puhdas ja punastuva.
Ja t�hdist� olen min� lukenut illoin,
ett� puhdas lempi jos tulisi milloin
ja p�lyn sen p��lt� jos puhaltais,
kuva viel�kin v�rins� sais.
Mut ei, ei! T�hdet on t�hti�

ja t�hdet niin pahasti vilkkuu,
ja ei, ei, tyt�t on tytt�j�
ja tyt�t niin pahasti ilkkuu.
Hyv� kaikki niin kauvan kuin n�yttelet yh�,
mut n�yt�p�s kerran se pyh�, se pyh�,
niin kissan mi-au heti kuulet s�--
tai lampahan b�-�-�!
87.
Min� uneksin kahdesta koivusta,

yli virran jotk' kasvoi yhteen,
ja unta m� n�in, ett� kev�tt� kaks
saman antoi sadon ja lyhteen.
Sin� taidatko unia arvata?

Jos et, niin anna olla!
Mut jos sen tahdot sa selvitt��,
se selvit� suutelolla!
88.
ALPPIRUUSU.
En takaisin muuta m� tahdokaan,

mut anna mun ylpeyteni,
mun alppiruusuni ainoa
ja ainoa aarteheni.
Se k�yh�n ol' leip� ja k�yh�n turva

ja yst�v� yksin�isen.
Sen henkeni kaupalla poimituks
sain vuorelta el�m�n j�isen.
Suon kaiken m� muun, suon kauneuden

ja laulun ja lemmen sulle,
mut se oli mun, minun yksin vain
ja anna se j�lleen mulle!
89.
AINO-NEITI.
Joukolan joen suulla sinisorsa sousi,

nurmen kanssa nukahti ja p�iv�n kera nousi.
Kenp�, kenp� joella Joukolan nyt soutaa?
Veli nuori veikaten vieri ulapalla;

sisko asui enimm�kseen emon siiven alla.
Veli nuori taistelehon vaati vankempansa,

lunnahiksi lupas Aino-siskon armahansa.
P�iv� laski, lummekukka syd�mens� sulki.

V�in� vanha kosimahan neitt� nuorta kulki
Syd�n kielsi, �iti k�ski--kumpaa tuli kuulta?

Raitoja h�n rakasti ja lempi l�nsituulta.
Huojui hein� Joukolan joenrannan alla.

Impi itki angervo paaden pallealla.
Aamu koitti, niemen p��ss� karkeloivan keksi

aallotarta kolme--Aino-neiti nelj�nneksi.
Murhe, murhe joella Joukolan nyt soutaa.
Raitoja h�n rakasti ja pelk�s pohjatuulta.

Taisi lunta vanhan p��ss� talven lumeks luulta.
Murhe, murhe joella Joukolan nyt soutaa.
90.
UNTA.
Niin, niin, niin, untahan kaikki on t��,

mut kaunista, kaunista unta.
Sua lemmin ja kaipaan ja kaihoan kuin
syys-tantere talven lunta.
Min� tahdon sulkea silm�ni

ja uskoa unta syv��.
Olen uskonut paljonhan el�m�ss�in,
joka ollut ei n�ink��n hyv��.
Mit� huolin, jos huomenna j�llehen on

maa musta ja murheessa kuusi--
tai ellen ma syksyhyn her�isk��n,
vaan eess�ni ois kev�t uusi?
91.
SYD�MEN KEPPONEN.
Min� sy�meni hautahan heitin

ja haudan ma kukkasin peitin,
ett' ihmiset katseli ihastuin--
mut arvatkaa, miten vihastuin,
kun syd�men itsens� ilolla t�ss�
n�in omaa hautaasa imehtim�ss�.
92.
REKILAULU.
taikka yksi surullinen tarina pappilan Mantasta

ja Hallin Jannen uusista kulkusista.
Hei, Hallin Jannen varsa se juoksi sit� Kuoreveden j��t�

ja pappilan Mantan hiukset on kammattu kahdelle puolen p��t�.
Hei, Hallin Janne on hampuusi ja mittaa maailman rantaa,

pappilan Manta se juppar�ijyss� vieraille kahvia kantaa.
Hallin Janne se hoilottaa ja jalka on ulkona reest�,

pappilan Manta se punastua voi Hallin Jannenkin eest�.
Pappilan Manta se punastelee, kun Hallin Janne hoilaa,

�Ja et sin� turhassa istu tytt�, kun istut polvilla noilla!�
Pappilan Manta se katsehensa niin kauniisti alas luopi.

Hallin Janne se kaupungista ne kulkuset uudet tuopi.
Hei, Hallin Janne se ajelee sen Mantansa ikkunan alla.
El�m�nlanka ja palsami kasvaa Mantan ikkunalla.
Hei, Hallin Janne se helist�� niit� herrain kulkusia,

Pappilan Manta se kuuntelee ja vinkuvan luuli sian.
Hei, Hallin Janne se helist�� ja vieno on Jannen vaski.

Pappilan Manta se purtilohon piim�velli� laski.
Hallin Janne se hoilottaa, ett� �tule sin� tytt� rekeen!�

Pappilan Manta se purtilon pist�� Hallin Jannen eteen.
Silloin se katkesi palsamipuu ja Manta oli pahoillansa.

Janne se hoilasi: �kuinkapa lie sen el�m�nlangankin kanssa!�
Ja Hallin Janne se hoilottaa ja Hallin Janne se juopi.

Pappilan Manta se katsehensa niin kauniisti alas luopi.
Hallin Janne on hampuusi ja puistaa pullon kaulaa.

Ja toinen kun tulevi hoilottaja, niin sille h�n laulun laulaa:
�Hei, rakkaus se on kuin palsamipuu ja laulu kuin el�m�nlanka!--

Mut kukapa sen uskoi sen tyt�n pilkan niin kovasti koskevankaan?�
93.
TAAS KOTONA.
Min� k�yn kuni kynt�j� pellollaan

kodin rakkahan raunioita
ja muistelen muistoja lapsuuden,
kalaretki�, karkeloita.
Min� k�yn kuni kynt�j� pellollaan

syd�n t�ynn� ja rinnassa rauha.
Taas mennyt on talvi ja tullut on
suvi uusi ja l�mmin ja lauha.
Taas tahdon ma alkaa uudestaan,

taas tahdon ma kerran koittaa,
en tahdo ma taistossa kaatua vaan,
vaan tahdon ma seista ja voittaa!
Min� k�yn kuni kylv�j� pellollaan

kodin kankailla, karjateill�,
ja toukoja uusien toiveiden
min� kastelen kyyneleill�.
94.
Kai useinkin tyhj�lt�, tyhm�lt�

niin tunnuin ma mielest�si,
kun vaieten, ilman aatteita,
min� istuin sun vierell�si.
El� tuota, oi impeni, ihmettele!
Oli mullakin aatteita ennen,
oli aatteita antaa sullekin,
oli antaa tullen ja mennen.
Nyt on mulla aatos yksi vaan.

Kuka yhden on seurassa aina,
se tyrmistyy, vaikk' aatos se ois
itse taivahan Luojalta laina.
Nyt on mulla aatos yksi vaan.

Ja mit�p� puhuisin min�,
kun sit� et aatosta kuitenkaan
minun lausua sallis sin�.
95.
VUORILLA KULKEVAT SUURET

TUULET.
Vuorilla kulkevat suuret tuulet,

vuorilla lehdet ne lepattaa,
vuorilla tuulevi, vaikka jo hiljaa
nukkui laakso ja mets� ja maa.
Vuorilla lent�v�t suuret linnut,

vuorilla kotkat ne kaartelee,
vuorilla valvotahan, vaikka ammoin
nukkui laakso jo lauluineen.
Vuorilla valvovat suuret surut,

vuorilla sankarit sotaa k�y,
vuorilla taistellaan, vaikka laakson
pirteist� ei tulen pilkett� n�y.
96.
Kunis kukkivat kanervat kankahan

ja vehre� rannan on raita,
sinis vapaana keikkuos tytt�ni vaan
ja impen� iloitse maita.
Mut puolat kun palolla punertuu

ja muuraimet m�kien luota,
niin silloin, tytt�ni vienosuu,
ole varoillas sek� vuota!
97.
PIENI BALLAADI.
Honka se humisi ikkunan alla,
tytt� oli ikkunassa.
�Mink�h�n lienevi tuulen teill�
kultani kulkemassa?�
Tuulet ne honkoa huojutteli,

sulhoa suuret surut.
�Kenenh�n pitki� peijaita nyt
ulvovat tuulien urut?�
Hongan katkasi suuret tuulet,

tytt�sen katkas kaipuu.
Sulhanen mailla vierahilla
vaeltaa ja vaipuu.
98.
Ne veiv�t multa mun iloni,

nyt tahtovat surunkin vied�:
�Sull' ei ole oikeutta surra, ei,
ja nuori sa oot, se tied�!�
Ne sy�ksev�t puukon syd�meen,

ne pist�v�t silm�h�n okaan,
ja sanovat: �Et sin� sortua saa
ja et saa vaipua lokaan!�
Ei, elk�� pelj�tk�! Murru ma en.

Se onni ois liian suuri.
Eik� se lokahan vaivu se,
joka loasta nousevi juuri,
Se seisovi vaan kuin korvenpuu

ja se hiljaa puuksi puutuu,
sen kuori hiljaa kivettyy
ja syd�n luuksi luutuu.
Ovat menneet ne ajat, kun p�ssinp��t

viel� voivat muureja murtaa.
Ne nyt vaan saumoja lujittaa
ja tuntehet vienot turtaa.
99.
T�n y�n me tahdomme tanssia,

puun tied�n m� nummella tuolla,
sen ymp�ri hyv� on hyppi�
ja sen oksahan kaunis kuolla.
Se puu on suuri ja korkea

kuin taivaalla ukkosen lonka.
Sen puun sen totta sa tunnet my�s--
se on mun murheeni honka.
Se puu se huokaa ja humisee,
se puu se puree ja soutaa.
El� vapise, tytt�ni valkoinen,
se vaan meit� tanssihin noutaa!
I00.
RASKAALLA HETKELL�.
Maailma kulkevi kulkuaan.

Hanki jo paksulta peitt�� maan
ja kes� on jo keikkuen mennyt.
Minun mieleni on kuin talvinen kuutamo-y�,
niin kylm�, niin kirkas ja rintani ly�,
kuin muistoja murskaten nyt.
Hanki jo paksulta peitt�� maan.

Ihmiset ne uurtavat kukin alallaan
ja yst�vill' on ylimp�n� hy�ty.
Ol' liian avo syd�mein, sen suljen ma ty�ss',--
ja lapsesta mieheksi vartutaan my�s,
vaikk' kauvan on leikki� ly�ty.
Maailma kulkevi kulkuaan.

Hyve ynn� usko ovat unelmia vaan
ja savua jo miehen sana lie nyt.
Sen kaiken tiesin ammoin ja senh�n kaikki ties.
Mut sinust' ett� my�s tulis mulle vihamies,
sit' en ma viljon yst�v� tiennyt.
101.
LAULAJAN LAULU.
En, enh�n muuta ma tahdokaan

kuin laulaa, laulaa, niin laulaa,
kun laulut mun helkkyv�t rinnassain
ja pyrkiv�t pitkin kaulaa.
Mit� voin min� sille, jos maailma

vain mulle se virsin� helkk��,
jos rytmej� on ilot ihmisten
ja surut on sointua pelkk��.
Ja mink� m� taidan, jos el�m� t��

vain mulle on suuri runo,
mihin saimme me Luojalta langat vaan
ja Luojalta k�skyn: puno!
Me punomme kehdosta hautahan,

me punomme, puramme j�lleen,
kunis laulumme kuolema katkaisee
ja sen viemme me viritt�j�lleen.
Kuka viepi viisahan p��telm�n,
kuka piirteli pilkkataulun,
kenen pivoss' on pieni� runoja vaan,
kenen k�dess� sankarilaulu,
Mut olkoon se tunnelma, kompa vaan

tai miehen mietelm� syv�,
runot kaikki Luojalle kelpaavat,
jos runo on muuten hyv�.
Ei huoli h�n siit�, jos jossakin

ei yhtynyt tahto ja voima,
kun tahto vaan oli oikea
ja aattehen aateloima.
Ja katso h�n ei, jos kompastuit

sin� joskus nimien kiviin--
kun loppu se oikein sointuvi vaan,
ei kulje h�n rivist� riviin.
Oi, auttaos Luojani sointumaan

mun lauluni loppu hyvin!
Oi, auttaos yhten� heilumaan
mun lauluni latva ja tyvi!
Me laulamme kehdosta hautahan.

Kuink' kauvan, tied� me emme.
Paras aina ois sointunsa sommittaa
kuin oisi se viimeisemme.
Runon hyv�n jos mist� sen katkaisee,

niin runo on sent��n runo--
n�in yst�v� aina sa yhdeks puuks
ne sielusi s�ikeet puno!
HIIHT�J�N VIRSI�
(1900)
METS�N KOSIJA.
I.
YKSIN HIIHT�J�.
Min� hiihtelen hankia hiljakseen,

jo aurinko maillehen vaipuu,
minun mieleni k�y niin murheisaks,
minun rintani t�ytt�� kaipuu.
Latu vitkaan vie.
Vai v��r�k� lie?
Niin pitk� on yksin hiiht�j�n tie.
Ja kuusien varjot ne tummentuu.

Min� annan aattehen luistaa.
Ja jos min� korpehen kaadun n�in,
mua tokkohan kukaan muistaa?
Kyl� kaukana on.
Nyt lepohon
ei aikaa viel�, ei aattelohon.
Olen hiiht�nyt mets��, j�rve�

ja rimpe� rannatonta,
olen laskenut rinteit� laaksojen
ja kohonnut vuorta monta
ja vuorien taa
mun j�i kotomaa,
mut voimani, voimani raukeaa.
Olen vierinyt maita ma vieraita

ja ottanut merkkej� puista,
olen pyrkinyt, tahtonut, taistellut
ja lev�nneeni en muista.
Mut m��r�n p��
yh� loitoksi j��.
Mun on niin kylm�, mua v�sytt��.
Ne nousevat lapsuusmuistot nuo,

ne aukee maailmat armaat,
n�en silm�t m� �itini lempe�n taas
ja taattoni hapset harmaat.
Se vast' oli mies!
Se taruja ties,
kun joutui ilta ja leimusi lies.
Min� hiihtelen hankia hiljakseen.

Tuul' hiljaa heitt�vi lunta.
Koti mullako ollut ja siskot ois
vai oisko se ollut unta?
Miten korvessa n�in
nyt yksin�in
min� hiiht�isin? Miss� on yst�v�in?
Ei, enh�n m� korpea hiihd�k��n,

min� hiihd�k��n siskojen kanssa,
koti tuolla se vilkkuvi kultainen,
tuli taasen on takassansa,
emo huolella k�y,
eik� lapsia n�y,
kun ilta jo hangilla h�m�rt�y.
El� murehdi turhia, �itini mun,

me tullaan, tullaanhan kyll�,
me tulemme poskin niin l�mpimin,
meill' onhan villaista yll�,
ja jos kylm�ksi j��
sormi yks tai t��,
sun suukkosi kyll� sen l�mmitt��.
Me hiihd�mme alta ikkunan,

me katsomme salaa sis��n:
Is� pitk�� piippua polttelee,
emo takkahan halkoja lis��.
Hei, hip hip huraa!
kaikk' kerrassaan!
Ovi auki ja �idin helmahan vaan.
Ja kuusien varjot ne tummentuu.

Tuul' hiljaa heitt�vi lunta.
Joko kotihin korpien hiiht�j� sai
vai ollutko lie vain unta?
Uni tuskat vie.
P�iv� loppunut lie
ja loppunut yksin hiiht�j�n tie.
2.
TELLERVO.
Ken siell�? Ken mets�ss� huhuilee?

Kuka viitakon oksilla vilkkaa?
Ken heitt�vi huntua valkeaa
ja puuhun piirt�vi pilkkaa?
Se Tellervo on,
tyt�r hongikon,
opas metsien vieno ja vallaton.
H�n saapuvi, h�m�r�n impeni mun,

luo sen, joka vaipui varhain,
h�n tarttuvi k�tehen tarmottoman,
h�net ohjaten ohitse harhain.
H�n hymyilee
ja h�n lymyilee
ja h�n kuusikon lehvilt� kuiskailee:
�Mit� mietit sa poikanen poloinen,

kun korpehen y�py� aiot?
Ei vastahan Pohjolan pakkasta
teho laulajan tieot, ei taiot.
Mut tulkosi n�in
minun j�ljiss�in,
niin menemme Metsolan linnoja p�in.
Kas, Mielikki, metsien muori, on

minun �itini kultainen, kallis.
Ei koskaan h�n laulajan uupunehen
n�in hangelle uinua sallis.
N�et lempe� on
emo hongikon
ja lempe� honkien tyt�rkin on.
Ja vaikka sa et mua tunnekaan,

sun tunsin jo kauvan, kauvan.
Kun hiljaa sa hyrisit hiiht�iss�s,
min� seurasin sompoa sauvan.
Ja hiljaa vain
vaikka laulelit ain,
min� kuulin ja riemusin rinnassain.
Sua eiv�t ihmiset kuullehet,

mut mets�, mets� sun kuuli.
Min� laulua lemmin ja laulajaa
ja mulla on l�mmin huuli.
Se suukkosen saa,
joka saavuttaa.
Tulet Metsolan tuolla jo pilkoittaa.�
Ja Tellervo huntua huiskuttaa

ja laulaja kutsun kuulee.
H�n sauvahan tarttuu ja tavoittaa,
tyt�n kiini jo saaneensa luulee:
Suo suudelmas!
Mut kaukana, kas,
taas tytt� on petturi, peijakas.
H�n huntua heitt�� ja h�il�ht��,

h�n vierii ja v�ijyy ja v�ikkyy,
h�n milloin vierell� virnakoi,
taas milloin loitolla l�ikkyy.
N�et veitikka on
tyt�r hongikon
ja tanssi on luontoa Tellervon.
3.
ITKU PITK�ST� ILOSTA.
�Oi, Tellervo viekas ja vienoinen,

mihin poikasen polosen veitk��n,
miks piirtelit sy�meeni pilkkojas
ja sen hurmaten hulluksi teitk��n!
Sua vihaa en,
sua soimaa en,
mut tee minut j�rkihin j�llehen.
Oi, Tellervo huima ja huoleton,

en ole ma leikkihin luotu,
ei minulle kaunojen karkeloon
Lipon liukkahan suksia suotu,
minut luotihin vaan
pojaks er�maan
ja Hiisien hirvi� ajelemaan.
En luotu ma vaan huvihiiht�j�ks,

en k�ym�h�n saloa samaa,
minut luotihin uria uurtamaan
ja oksia osoittamaan.
En viipy� saa,
pois vuorien taa
k�y tieni, miss' yhtyvi taivas ja maa.
Ma olen sua pett�nyt, onneton;

ja pett�nyt kauvan liika:
min� olen vain ihminen syntinen,
sin� metsien sinipiika.
Mua lemmi et.
Siis kahlehet
n�m� katkaise kaunihit, utuiset!
Kas, sun on jalkasi keve�

ja sulla on mieli nuori,
mut mulla on murhe syd�mess�in
ja harteilla harmaja vuori.
Sin� semmoinen,
min� t�mm�inen--
mit� leikist� meid�n molempien!
Sa n�eth�n, ett' olen orjasi--

mit� vaadit sa enempi multa?
Ei mull' ole kultia, hopeita.
Oli ylpeys k�yh�n kulta.
Sen' saithan sa jo.
Oi, Tellervo,
et kovempi liene kuin kohtalo!
Minut kohtalo korpehen tuomitsi

ja synkk� on syd�men y�ni,
mut latuja uusia laulella
kyl�n kansalle kaunis on ty�ni.
Ja hankihin
jos vaivunkin,
niin kuolen ma miehen� kuitenkin.
N�et meihin pannut on muutamiin

Is�-Jumala semmoisen vaivan,
me ett'emme tyydy tomuhun,
vaan tahdomme ilmaa taivaan,
ja lenn�mme vaan
ja laulamme vaan
ja laulajoiks meit� sanotaan.
Ei leimua meille ne liedet maan,

ei vilku ne ikkunan valot,
meille tuikkivat taivahan t�hdet vaan
ja pilkkuvat pilvien talot,
ja kuun polut vain
yli kunnahain--
oi, kauniit on kartanot laulajain!
Olen kyllin jo ly�nyt m� leikki�.

Niin pitk� on taival mulla.
Mun t�ytyvi k�rsi�, taistella.
Oi, suothan mun kotihin tulla!
Siis hyv�sti j��!
Y� yll�tt��.
Taas yksin-hiiht�j� hiiht�m��n!�
N�in lauleli hiiht�j� hiljakseen,
k�den hyv�stiksi h�n tarjos.
Mut Tellervo itkuhun purskahti
ja h�n k�dell� silm�ns� varjos.
Y� hiljainen.
Humu honkien.
Ja laulaja lauleli j�llehen.
4.
KUOLEMAN KANNEL.
�Mut jos mua tytt� s� rakastat,

niin vie minut Metsolaasi!
Me heit�mme maailman herjan t��n
ja etsimme elomaasi,
ja min� olen sun
ja sin� olet mun
ja me el�mme onnea unhotetun.
Me tahdomme kaiken sen unhottaa,

mik� maailmassa on v��r��,
mik� syd�met sykkiv�t eroittaa
ja ihmisten onnen m��r��,
mik' on likaista,
mik' on lokaista
sek� orjantappura-okaista.
Me tahdomme kaiken sen unhottaa

ja meit� ei kukaan muista.
Sun taattosi Tapion linnan luo
majan teemme me pienist� puista,
ja vuotehen
mesinukkaisen,
sen p��lle peittehen kukkaisen.
Ja viikot ne vieriv�t hiljalleen

ja p�iv� seuraa toistaan.
Mut kauvaksi kuusien lomitse
tuli illoin tuvasta loistaa.
Ja kulkija, ken
luo majan sen
y�ss' eksyvi, l�yt�vi l�mp�isen.
H�n l�yt�vi lieden l�mp�isen

ja huuruvan hutun, mi maistaa.
Mut kun h�n on k�ynyt nukkumaan
ja kuutamo sis�h�n paistaa,
niin her�� h�n
s�velhymin��n--
h�n kuulee ja koettavi syd�nt��n.
H�n kuulevi laulun kummallisen

kuin kuoleman kannel soisi
eik� se h�nt� s�ikyt�,
vaan on kuin tuttua oisi,
se soittavi vaan,
mit� kodistaan
h�n sai sek� unohti matkallaan.
Se soittavi rauhaa maailmaan

ja se silmihin utua seuloo,
se yhtehen y�n ja p�iv�n soi
ja h�m�r�n huntua neuloo,
yli linnojen,
yli t�llien,
ja ylitse kruunujen kultaisten.
Ja silloin prinssit ja prinsessat

ne silm�ns� kiinni painaa
ja ajatus lent�vi aurinkoon,
joka valonsa kaikille lainaa,
niin hyville
kuin pahoille,
niin k�yhille kuin my�s rikkaille.
Ja on kuin lamput ne linnoissa

niin heikosti liekuttaisi,
ja alla sammalekatonkin
syd�n s�rkynyt hoivan saisi,
ja on kuin ois
surut, riemut poiss'
ja el�m� kaukana karkelois.
Ja ihmiset tuumivat itsekseen:

Mik� on tuo laulu kumma?
Miks kullan kiilto kalpenee
ja hopean hohto on tumma?
Miks herkut n��
kaikki p�yd�lle j��?
Mit' t�� on? Miks meit� v�sytt��?
Ja �idit ne laulavat lapsilleen:

Hussa, hussa, lulla,
oi, nuku mun nuppuni kultainen,
ei eess' ole el�m� sulla,
vaan Tuonen maat
hyv�t, autuaat;
siell� silm�t auki sa uinua saat.
Ja mies, joka tahtoi mullistaa

maan kaiken juuriltansa,
h�n �kki� seisoo ja h�mm�styy:
On poissa valtio, kansa,
poissa toimi ja ty�,
ei kenk��n my�,
ei kenk��n osta. On maailman y�.�
N�in laulaja lauleli hiljakseen,

k�den tervehdyksehen tarjos.
Mut Tellervo selin h�n seisoi vaan
ja h�n k�dell� silm�ns� varjos.
Y� hiljainen.
Humu honkien.
Ja sitten muuta ma muista en.
5.
METSOLASSA.
Mut oli kuin hiiht�j�n sy�mehen

ois syttynyt oudot mielet
ja oli kuin ilmassa kaartuneet
ois korkeat pihtipielet
ja ikkunat
isot, valoisat--
kah, Metsolan linnat jo kangastavat!
Kas, tuossahan Tapio harmaap��

jo seisovi portahilla:
�Ohoh, mun poikani poloinen,
olit j��d� jo suuhun illan.
K�y tupahan,
niin katsotaan,
mit� talossa on sek� tarjotaan!�
Ja. Mielikki, metsien muori, vie

minut p��h�n honkaisen p�yd�n:
�Sy� poikani, pist� piirakkaa,
mut uota kun oltta l�yd�n.�
Kera is�nn�n n�in
me istumme p�in
ja rauha on suloinen syd�mess�in.
H�n haastavi metsien haluista

ja hirvien hiiht�jist�.
Min� kerron suurista kylist�
ja pienist� ihmisist�.
Kuink' ollakaan,
niin huomataan,
ett� kumpikin yht� tarkoittaa.
Ja Tapio tarttuvi k�tehein:

�Kun ollaan me veljet ja kuomat,
niin miks emme yhten� asua vois
kuin yhden Luojan luomat.
Talo riitt�� kai,
tyt�r mets�n nai,
niin sulla on elo kuin sunnuntai.
On kyllin kyst� mun aitassain,

on peuroja, kontioita,
ja mets�n tytt�ret kirnuaa
kes�t meille keltaista voita.
Me sy�d��n vaan,
me juodaan vaan
ja juotua sitten me nukutaan.�
N�in haasteli Tapio harmaap��

ja sitte me k�tt� ly�tiin,
ja kun oli ly�ty tarpeeksi,
niin tarpeheksi my�s sy�tiin.
Ja sy�dess� niin,
me p��tettiin,
mik� tytt� se talosta naitaisiin.
Kas, siin�h�n Tellervo vienosuu

jo tuopilla oltta kantaa:
�Oi, juo'os mun veioni v�synyt,
olut Metsolan onnea antaa.�
Min� oltta join,
h�n katseen loi,--
ja niin h�n oli minun morsioin.
Ja niinp� j�in min� mets�h�n

ja mull' oli mets�n mieli.
Mit� kaikkea siell� m� n�hd� sain,
sit� kertoa ei voi kieli.
Min� kerron vaan,
miten Metsolaan
min� tulin ja kuinka taas maailmaan.
6.
T�HDET.
En tied�, kauvanko elellyt lien

min� Metsolan mesimailla.
Mut syntyi hiuka mun syd�mess�in
kuin oisin m� jotakin vailla.
Meni p�iv�, kaks,
yh� kummemmaks
k�vi p��ni ja mieleni tummemmaks.
Min� astuin Tapion etehen

ja lausuin: �Tee mulle sukset!
Mun mieleni palaa kotihin,
ovat ahtahat linnasi ukset.
Mut tytt�ni vien
min� p��h�n tien,
vaikka tielle sille m� vaipuva lien!�
Teki Tapio sukset ja varoitti:

�Toki poikani matkalla muista,
kun ilta alkavi h�m�rt��,
maja laittele laakson puista
niin tiivis ain,
ett' taivahain
ei t�ht�set l�vitse tuikkine vain!�
Se Tapio peijakas puijasi!

Tuon huomasin sitten vasta.
Mut kanssa kaunihin Tellervon
me l�ksimme Metsolasta.
Y�ks tehtihin
maja tiivis niin
ja majassa makeesti nukuttiin.
Ja nukuttu ois kai viel�kin,

jos ei olis erhe tullut:
Tein kerran ma majani kiireess�,
joka ei niin tiivis ollut.
Kun her�sin,
ma s�ik�hdin,--
y� yll' oli t�hdin tuhansin.
Ei kenk��n voi sit� aavistaa,

mit� t�hdet ne pienet haastaa,
kun niit� ��neti katselee
mies yksin miettiv� maasta.
Mua itketti,
mua h�vetti--
ja sitten mua my�s suututti.
Ne kertoivat tarua muinaista,

miten is�nmaall' oli h�t�,
miten vieraan miekalla ly�tihin
ja ristill� maata t�t�.
Mut kansa nous
kuin ter�sjous
ja sotapurret maassa sous.
Mut t�htien silm�t ne h�m�rtyy.

Jo katkesi kansan jousi,
ja vesill� Suomeni sorjan t��n
vain sorron haahdet sousi.
K�si vierahan
oli ohjissa maan.
Savut hiljaiset korvesta kohosi vaan.
Taas t�hdet ne tuikkivat kiivaammin.

Jo korven kansa nousi
ja kautta Suomeni sorjan t��n
taas Suomen purret sousi.
Maat, kunnahat
jo kukkivat.
Helavalkeat vuorilla leimuavat.
Ken tohtii ne valkeat sammuttaa?

Ken ry�st�� soihtusi sulta?
Ken kurja uhata uskaltaa
t��n kansan pyh�� tulta?
Miks itkette
oi, t�hdet te,
mit� mietitte, miksi te pelk��tte?
Ulos juoksin. Y� oli haihtunut,

puut punasi aamurusko.
Pois sammui soihdut t�htien,
mut mull' oli uusi usko.
Ja kun katsahdin,
niin huomasin,
ett� kodin jo nurkilla olinkin.
Min� huusin ja hurjana riemastuin.
Mut kun min� katsoin taaksi,
oli poissa mun mets�ni morsian
ja maja oli mennyt maaksi.
Kaikk' untako?
Sen tiesin jo.
Toki kiitos kaikesta, Tellervo?
TILAP�ISI�.
VAPAA SANA.
Sen n��n ij�t kaiket muistan ma:

Ylh��ll� ikkunassa vanha herra,
y� musta, katu t�ynn� kansoa.
P�� p��ss� kiini siin� seisottiin

ja tuijotettiin tummaan varjovy�h�n,
ei toistaan tunnettu, mut tunnettiin,
yks veri kuinka virtas syd�miin,
kun sanat kaunihit ne kaikui y�h�n:
�Voi paljon voima. Se voipi sortaa

maat, kansat, kaupungit, kyl�t, puut,
voi naiset raiskata, miehet murtaa
ja tuskan huudoilta tuketa suut,
mut viel' ei syntynyt sit� miest�
ja synny ei alla taivahan,
ken ihmisaatteen voi vangiks piest�,
sen mailman valloista suurimman.�
K�vi humaus kansassa kuin suuri tuuli,

y�n kauhu v�istyi, orjan kahleet katkes
ja toivo tuikahti kuin tulen patsas,
mi kansat johdattaapi halki korven.
H�nt' oli kohdannunna ruoskan isku,

h�nt' itse�ns� painoi orjan ies.
Siks n��n ij�t kaiket muistan ma:

Ylh��ll� balkongilla vanha mies,
y� musta, katu t�ynn� kansoa.
HYMNI.
Nouskaa aatteet murheiden alta

Luojan luokse niinkuin nousee usmat y�n!
Kummut, maat kaikki itkee, huokaa niinipuu,
maamies k�y surren pitkin pellonpiennartaan.
Anna Herra armosi paistaa!
Taivahalla kaaret kauniit kimmelt��.
NUORTEN KIITOS IDA

AALBERGILLE.
On monta kansan neuvojaa

ja monta maassa Jumalaa
ne julistaa.
Mut yks on neuvo nuorilla,
kun aik' on ahdas, matala:
Se laajenna!
Ja yksi vaan on urhon ty�,
kun h�nt� uhkaa peikot y�n:
Ne maahan ly�!
On monta rinnan riemua

ja monta mielen murhetta
ja pettymyst� pelkk��.
Mut yks on juhla nuorten, oi,
kun sotalaulut maassa soi,
kun pitkin linjaa salamoi
ja hengen miekat helkk��.
Ja moni suihki s�il�, jous,

ja monta miekkaa maassa nous
ja monta urhon rintaa.
Mut yksi nousi nainen vaan,
mi s�il�n tempas huotrastaan,
min maine kulki kautta maan
ja piirsi merten pintaa.
Yks vaan on neuvo nuorilla,

kun aik' on ahdas, matala:
Se laajenna!
Ja yks on Ida _Aalberg_ vaan,
mi monta rintaa laajentaa
ja suureks saa.
Ja siksi suusta monien
nyt kuule kiitos yhteinen,
t�� toivo sataintuhanten:
H�n kauvan el�k��n!
1899.
RUNOILIJA.
Yli Suomen purjehti pilvet,

lumi verhosi joka puun.
Y� selkes. Ja yhdeks�stoista
se y� oli helmikuun.
Ja Pakkanen, Puhurin poika,

l�ks j�isest� linnastaan,
l�ks k�dess� viikate k�yr�,
rautaruojuet jaloissaan.
Ja kussa sen kolisi askel,

siin� ihmiset her�si,
ja kussa sen viikate v�lkkyi,
siin� toivehet nukahti.
L�pi kylien, kaupunkienki

k�vi Puhurin poikasen tie,
ja ollut ei t�lli� maassa,
jossa silloin ei v�risty lie.
Tuli tumman Tuonelan herra

my�s m�kkihin laulajan,
ja laulaja silm�ns� nosti:
Mit� t��lt� s� tahdotkaan?
Ei t��ll' ole kukkia kev��n,

ei toukoja, toivojakaan,
t��ll' asuvi tuska ja n�lk�
ja kurjuus ja k�yhyys vaan.
Ei mull' ole �iti�, is��,

ei armasta, yst�v��,
ja maa, jota lemmin ja lauloin,
mua kiljuen kivitt��.
T�� kansa, min nostaa ma tahdoin

maan valtojen mainehesen,
mua polkevi, pilkkaa, tallaa--
haa, viel� m� k�rsisin sen.
Mut katsele kansoa Suomen!

Maassa laulun ja kanteleen,
papit, piispat ohjia pit��,
pikku bismarckit hallitsee!
Ovat poissa jo vanhojen parhaat

ja ne, jotka j�lell� on,
ne tomussa harmaassa seisoo
jo hyllyill� museon.
Ja nuoret, jotk' oli luotu

ajan nousevan armeijaks,
ne palkoista, arvoista haastaa,
miss' yhtehen tulevi kaks.
Haa, tumman Tuonelan herra!

Yli k�yk�si Kalevan maan,
ly� tomuksi linnat ja t�llit,
ett� s��sty ei ainoakaan.
T�� kansa ei viel' ole kyps�

p�� pystyss� k�ym�h�n,
siks k�yd� sen k�yryss� t�ytyy
ja oppia ry�mim�h�n.
Vasta koska sen ylitse kulkee

sotavaunut sortajien,
se ehk� j�llehen muistaa,
mihin m��r�si Jumala sen.
N�in hurjana laulaja huusi,

alas painoi hehkuvan p��n.
Mut Pakkanen seisoi ja hymyi
vain hyisint� hymy��n.
Mit� odotat viel� s� t��ll�?

Miks luotani l�hde et?
Niin syv�lt� sy�nt�ni viilt��
sun silm�si tuikkehet.
�En muuta ma viivy t��ll�,

vaan sanoa tahdoin ma sen:
Tuo kaikki, jot' toivotit juuri,
jo k�ynyt on totehen.�
H�n irvisti ikeni�ns�

ja viittas viel� ja l�ks.
Mut laulajan poski lensi
niin kuoleman-kelme�ks.
Ja oli kuin ois omat tuskat

nyt ollehet varjoja vaan,
sana yksi nyt vaan salamoinut:
Kaikk' edest� kansan ja maan!
Ja veri se pilkattu, ly�ty,

se tallattu tomuhun,
nyt hymin� suurena hyrskyi:
Herra, suojaa maatani mun!
Herra, suojaa kansoa Suomen,

sen lakeja, lauluja sen!
Herra, suojaa sen �itien kielt�
ja mielt� sen lapsien!
On orjuus kauhea vieras,

se ei tule yksin��n,
sen j�ljiss� k�y petos, vilppi
sel�n k�yryys ja kumarrus p��n.
Sen j�ljiss� k�y rikos, rutsa

ja tuijotus toiveheton,
sen j�ljiss� k�y tuhat turmaa--
Herra Suomea suojelkohon!
1899.
PELLERVON LAULU.
Maa on mainio meill', elo elpynyt ymp�ri maata,

tehtahat jyskyen k�y, pieneksi pirstou puu.
Korskuvi rautaiset orhit ja kaupungit uljahat kasvaa.
Kuulkatte kuitenkin oi, Maa-emo haastavi n�in:
Aatran, aatran on valta ja pellossa Suomen on ponsi!
Maita ken kynt�m�h�n? Kauvan jo kaivattu on.
Terve, tervepp� siis, sin� Pellervo, peltojen poika,

ken tuhatvoimilla k�yt turvetta k��nt�m�h�n.
Kylv��s siement� maahan ja siement� kansani mieleen:
Pois raja-riitaisuus! Hengen on vainio yks.
Toimi kuin mielev� mies, k�y kauppaa yhteisin voimin.
Auta itse�s, niin Herrakin auttajas on.
H�MY-HYR�ILYJ�.
1.
TUIJOTIN TULEHEN KAUVAN.
Tuijotin tulehen kauvan,

liikuttelin lieden puita,
ajattelin armastani,
muistin mustakulmaistani.
Hiilet hehkui, kuvat kulki,

ajat armahat samosi,
telilii suviset linnut,
keikkuivat kes�iset p�iv�t,--
poski hehkui, suu hymysi,
silm�t muita muistutteli.
Vierin maita, vierin soita,

vierin suuria saloja,
salossa savu sininen,
savun alla armas m�kki,
m�kiss� ihana impi,
kultakangasta kutovi,
helmellist� helskytt�vi.
Kelle kangas kultaloimi?

H�iksi mets�n morsiolle.
Kelle neiti n��t�rinta?
Hiiht�j�lle Niiden korven.
Ei hyv� hyl�tyn kauvan

liikutella lieden puita,
vesi silmihin tulevi,
p�� k�sihin tuiskahtavi,
kurkussa korina k�ypi,
sylkytys syd�nalassa.
2.
METS�H�N OLI MUN MIELI.
Mets�h�n oli mun mieli,

kauvas kaupungin melusta,
honkien ikihumuhun,
ikikorven katvehesen.
Tahdoin m� taloni tehd�

alle kuusen kukkalatvan,
kuulla kuusien humua,
sinipiian pillin ��nt�,
sinikeijujen kemuja,
sinikansan karkeloita.
Tulipa tytt� tummatukka

impynen ihanasilm�,
tumman suortuvan sukija,
kautokeng�n keikuttaja,
vilkkui sinne, vilkkui t�nne,
ilkkui luontonsa ilosta,
kun oli luotu luomuullaski,
Luojansa lep��mist�iksi,
pesty peipoksi pihoille;
maille marjan kukkaseksi.
Ei ole enempi mulla

tarvis menn� mets�teille
saloja samotakseni,
kuusikoita kuullakseni:
kussa kurja kulkenenkin,
vaivainen vaeltelenkin,
kuulen honkien huminan,
sinipiian pillin ��nen,
keijut vierell� venyv�t,
haja-kassat karkeloivat.
3.
ET SIN� IVANNUT, IMPI.
Et sin� ivannut, impi,

pilkannut pyh�inen piika,
min� itse se ivasin,
pilkkasin poloinen poika;
minun omat miel'kuvani
ne minua pilkkasivat,
omat herjat haaveheni
ne minua herjasivat,
oman onneni kajastus
se minulta mielen murti.
Nokkela on onnen neiti,

impynen ilohaluinen:
veikistellen, keikistellen
tuolla se vastahan tulevi,
soitellen somerta rannan,
mets�tiet� tepsutellen;
k�tt� antoi, alas katsoi,
posket vienosti punersi,
sanat suussa sammalteli,
��ni verhottu v�risi,
kuin lipin� lehdon tuulen
tai loiske et�isen aallon.
Laulaja todeksi luuli,

k�si tyhje� tapasi,--
kaukana salon sis�ss�
l�ikkyi nauru neien nuoren.
4.
01 UNI, JUMALTEN LAHJA!
Oi uni, jumalten lahja,

punatulkku, puhdassiipi,
tule luokse tarvittaissa,
k�y t�nne kutsuttaissa,
luo uron unettomaisen,
tyk� miehen mielipuolen!
Tule kullaisna k�ken�,
hopeaisna kyyhkyl�isn�,
kuku rauha kulmilleni,
onni otsalle kukerra,
sipaise simasulalla
ripsen alta, rinnan p��lt�!
Tyynnyt� verien tyrskyt,
sammuta syt� syd�men,
sido suonet suihkamasta,
valtimot valittamasta,
laskimot lorittamasta,
otsasuonet ourumasta!
Luo suvinen, suuri taivas
iloita inehmon mielen,
ajatusten ailakoida;
ve� p��lle p�iv�n kaari,
kaarelle korea impi,
kuontalo k�tehen neien,
kultavillat kuontalohon;
neiti kullat ketre�isi,
huolisi hopeiset hunnut,
minun polon p��aloille,
uron uinuvan ylitse,
ettei pist�is s��sken piikit
eik� y�lliset itikat.
KUVIA JA KANGASTUKSIA.
SE HERRA, JOTA MA PALVELEN--
Se Herra, jota ma palvelen,

se ei ole Herra teid�n,
ei tunne se kirkkoja, munkkeja,
ei kuule se messuja heid�n.
Se Herra se asuvi korvessa
ja h�n on korven Herra!
H�net kasvoista kasvoihin siell� ma n�in,
kun metsi� hiihdin kerran.
Sin� hiihd�t p�iv�n ja hiihd�t kaks

ja yksin jo olevas luulet
ja olevan herra jo mets�n ja maan--
niin kaukaa sa kohinan kuulet
ja humisten taipuvi mets�n puut
ja kalliot haljeten huhuu.
Oi, lankea maahan sa polvilles!
Se on Herrasi ��ni, mi puhuu.
H�n tuli ja nosti mun jalkeillen

mua katsoen silm�st� silm��n:
�Sin� siisk� se kaipaat mets�h�n?
Sun mielesk� korven on ilmaan?
Hyv�! Korpi on astua annettu
ja suksi on hiiht�� suotu,
mut muistaos ihminen mets�ss�i,
sa ett� vaan olet luotu.
Ota viita, viljele, kesyt� maa,

ota vesi ja verkkosi heit�,
pane paulat, aseta ansapuut
ja sangat sammalin peit�,
mut l�hde laululla mets�h�n,
el� veikaten vett� souda,
vaan hyvi� virsi� hyreksien
sin� er�si viidasta nouda!
N��t mun on meri ja mun on maa

ja mun on mets�n valta.
Ja vaikka sa kyl�st� v�istyitkin,
et v�isty mun voimani alta.
Mut ett� s� ihminen tiet�isit,
mit� metsien Herra vaatii,
niin kuuntele korvin avoin nyt,
kun sulle h�n lakinsa laatii:
Ei riit� ne ripit, ei mittapuut,

kun ahmaa aalto syv�.
Ja vasta kun paha sa olla voit,
niin voit sin� olla hyv�.
Ole hyv� kuin laps, ole syv� kuin mies,
ole voimakas niinkuin vuori,
min povessa palkeet ja vasarat k�y,
mut p��ll� on kivinen kuori.
Pid� p��si pystyss�, mets�mies,

sin� maailman silm�ter�!
Mut jos sin� korpehen kaadutkin,
el� kantoja syyksesi ker��.
Kukin p��h�ns� silm�� kaksi sai,
kukin oman on onnensa sepp�.
_Sit�_ onneas et sin� antaa saa,
jos kuivuis kuu ja lepp�.
Pyri aina sa ylemm�, joutsimies,

kuin siipesi t�ysin kantaa.
Mies kasvavi kanssa tahtonsa
ja tahto voimia antaa.
Ken t��ll� ei kurota kuusehen,
ei kapsahda katajaankaan.
Ken t��ll� ei tavota taivaihin,
ei p��se se p��lle maankaan.
N�e unia suuria, unten mies!

Uni puoli on todellisuutta.
Uni kulkevi edell� kynt�j�n
ja viittovi uraa uutta,
Vain yksi valta on mets�ss�:
On mies ja miehen usko!
Sit� kuulevi pedot ja mets�n puut
ja aika ja aamurusko.
Mut yksi on herra herrallakin,

jota p��se et palvelemasta.
N��t siin�, miss' alkavi velvollisuus,
siin alkavi el�m� vasta.
Ja sen on meri ja sen on maa
ja sen on mets�n valta
ja vaikka sa kyl�st� v�istytkin,
et v�isty sen voiman alta.
Ja vaikka sa korpea hiiht�isit

kuin hirvi ja jalopeura,
se Herra sun kulkevi kupeellas,
se kantap�ill�si seuraa,
se kurkistaa joka kuusesta
ja pensaista, puista se puhuu,
ja ymp�ri nuotios y�llisen
k�y ��ni mi k�skee ja huhuu.
Ja vaikka sa vuorille kiipeisit

kuin kotka, mi saalista noutaa,
se pilven� piirt�vi vierell�s,
se sotkana j�rvet soutaa,
se kasvaa ja paisuu ja karttuu vaan,
sadan virstan on saappahat h�ll�,
ja vuortenkin huipuilta huutavi
se ukkosen jylin�ll�:
�Ja vaikka sun ois koko mahti maan,

veen kunnia, vuorten kulta,
niin sent��n ma ropohon viimeiseen
olen veroni vaativa sulta.
Min� taivahan rantoja taivallan,
k�yn otavan olkap�it�.
Ja jos sin� tahdot korpehen,
niin laulele lakeja n�it�!�
N�in puhui mun Herrani korvessa

mua katsoen silm�st� silm��n.
Min� pelk�sin, katsoin ja kauhistuin,
mut miel' oli korven ilmaan.
Ja sitten h�n ny�kk�si, k�tt� l�i
ja se oli miehen k�si!
�Ja jos sin� tahtoni t�yt�t t��n
niin olen min� yst�v�si.�
Pois kulki mun Herrani korvessa.

Taas kaikki, kaikk' oli hiljaa.
Mut uudet tuulet mun syd�mmess�in
ne tuutivat uutta viljaa.
Ja taasen ma tartuin sauvahain
ja sukseni sujutin j�lleen.
Mut usein, niin usein korvessain
olen saanut ma huoata t�lleen:
�Oi, eth�n sa kasvojas k��nn� pois,

sin� Herra, yst�v�, veikko,
jos olikin suuri sun korpesi
ja hiiht�j� jos oli heikko.
Sin� k�skith�n ylemm� lent�m��n
kuin siivet heikot kantaa.
Mies kasvavi kanssa tahtonsa
ja tahto voimia antaa.�
ORVON LAULU.
En apua saanut, en apua saanut,

kun nuorna ma �idist� orvoksi j�in,
kun kuljin ma kerj�ten mieron teill�
ja anelin rakkautta kyyneleill�,
en apua saanut
ja y� oli ainoa yst�v�in.

kun taistelin, eksyin ja ep�ilin,
kun ep�ilin muita ja itse�ni
ja sylkytin sairasta syd�nt�ni,
en apua saanut
ja yksin ma kuljin ja kamppailin.

en olisi paljoa pyyt�nyt,
vain v�h�sen l�mp�� ymp�rilt�,
vain hiukan hienoutta yst�vilt�,--
kun oisin saanut,
niin ehk� paljon ois paremmin nyt.

nyt sit� en pyyd�, en kaipaakaan.
Min� elelen kaukana korvessani
ja kehr��n �isi� aatteitani
ja mit� ma mietin,
sen tiet�vi huojuvat hongat vaan,
Jos voisin laulaa kuin lintu laulaa,

tai lailla honkien huojuvain
kun mets�n ��nill� puhua voisin,
kun purona pulppuisin, k�ken� soisin,
niin n�inp�, n�inp�
sois laulu hiiht�j�n ladulta ain:
�Oi, elk�� ihmiset ilotella,

jos orpo tiell�nne lankeaa,
ei ole orvolla �idin k�tt�,
vaan yksin hoippuen, yst�v�tt�,
h�n etsii, eksyy
ja yksin syyns� h�n sovittaa!�

mut n�in jos kuiskisi kuusipuut
ja k�si kun poskelle kohois kell�
ja miettim��n k�vis mieli hell�,
niin ehk�, ehk�,
mit' en ma saanut, sen saisi muut.
ILTATUNNELMA.
Mun p�iv�ni ammoin mennyt on,

yh� mailla on illan rusko.
Mit' t�� on? Miks ei joudu jo y�,
kun hiljaa, hiljaa niin syd�n ly�
ja kuollut on kunto ja usko?
Kas, taivahat kuinka ne loimottaa!

Joko tullut on tuomion p�iv�?
T�� heijastus silm�ni huikaisee.
Tuhat kertaa mieluummin pimeyteen,
miss� ymp�r' on huuru ja h�iv�!
Olin min�kin nuori ja onnellinen.

N�in unta ma kes�st� kerta.
Kas, h�m�r�n neitt� ma lempi� sain,
ma hirve� hiihdin, mi pakeni vain--
te n�hk�� hangilla verta.
Veri punanen ratkesi rinnastain.

Veit paljon sa tytt�ni multa.
Ja vereni nuori ja l�mp�inen
se kirjoja kirjoitti hangillen:
sin� siunattu, kiitetty, kulta!
Runoruusut rintani raadellun

te rastitte hiiht�j�n matkaa
yli vuorien, yli laaksojen,
ohi murheen ja onnelan ovien--
Mihin? Tee ei miel' juuri jatkaa.
On p�iv� jo ammoin laskenut,
yh� poissa on hiiht�j�n rauha,
k�s' vaipuvi, henkeni herpoutuu.
Oi, eik� jo kohoa kalpea kuu
ja laskeu y�hyt lauha?
OI, VARJELE HERRA MUN

J�RKE�IN.
Oi, varjele Herra mun j�rke�in,

mua varjele hullun y�st�,
mua kurita, mut �l� anna mun
n�in el�v�n� hautahan sy�st�.
Mun p��ni on niin sairas, mun p�iv�ni levoton
ja y� kun musta joutuu, niin poissa mun uneni on.
Herra, varjele j�rkeni valo!
Min� kuulen ��ni� kummia,

joit' eiv�t toiset kuule.
Ja vaikka ma synti� paljon tein,
mua paatuneeks �l� luule.
Ei aina ole huono, ken t��ll� lankeaa,
voi olla jalka heikko ja kivinen olla maa.
El� usko, mit' ihmiset sanovat,

el� kysele heilt� mua,
mut kysy mun kuolleelta �idilt�in,
joka lienevi l�hell� sua.
Mua ihmiset ei n�hneet, ne n�ki mun varjoni vain,
min� itse kaukana kuljin ja kaukaa viestit sain.
Sain viestit mailta vierailta,

joit' eiv�t toiset tunne.
Min� n��n vain sumua silmiss�in,
ma vaikka katson kunne.
En eroita ma muuta kuin kasvot �ityein.
Oi, �iti, �iti, �iti, oi ota mun syd�mein!
Min� olin h�nen kultasilm�ns�

ja h�n mua hemmotteli.
H�n rukoili mun puolestain
niin kauvan kuin h�n eli.
Oi, eth�n, eth�n, �iti, mua heit� viel�k��n.
Kun sua vaan ma muistan, niin itken yhten��n.
Kas itku sy�men puhdistaa

Oi, kiitos, kiitos Herran,
viel' ett� voin ma itke�--
kai anteeks annat kerran.
Oi, Herra, Herra, Herra, ota multa kaikki muu,
ota leip�, laulun lahja, tai sulje mullalla suu,
mutta varjele j�rkeni valo!
HYV� ON HIIHT�J�N HIIHDELL�.
Hyv� on hiiht�j�n hiihdell�,

kun hanki on hohtava alla,
kun taivas kirkasna kaareutuu--
mut hauskempi hiiht��, kun ruskavi puu,
tuul' ulvovi, polku on ummessa
ja tuisku on taivahalla.

kun yst�v� h�ll' on my�t�,
kun latu on aukaistu edess��n--
mut parempi hiihdell� yksin��n,
tiens' itse aukaista itselleen
ja yksin uhmata y�t�.

kun tietty on matkan m��r�,
kun liesi viittovi l�mp�inen,--
mut sorjempi, uljaampi hiiht�� sen,
joka outoja onnen vaiheita k�y
eik� tied�, miss' oikea, v��r�.
Ja hyv� on hiiht�j�n hiihdell�,

kun riemu on rinnassansa,
kun toivo s�ihkyvi soihtuna y�ss'--
mut k�yp� se laatuun hiiht�� my�s
hiki otsalla, suurissa suruissa
ja kuolema kupeellansa.
KUOLEMAN RENKIN�.
Kuljin ma kuoleman peltoja pitkin,

kuolema kynti ja min� itse itkin.
�Tule mies rengiksi!� kuolema huusi--

�Saat palan peltoa ja laudanp��t� kuusi.�
Tulen min� rengiksi, huusin ma vastaan.

Tottahan Tuonela hoitavi lastaan.
Siit� asti kynn�n m� kuoleman sarkaa--

viikot ne vierii ja elonhetket karkaa.
Yst�v� on kaukana ja syd�mmeni j��ss�--

Herra, koska seison ma sarkani p��ss�?
RAUHATTOMAN RUKOUS.
Min� t��ll' olen vieras, vieras vaan,

olen ollut alusta saakka,
ovat outoja minulle laaksot maan
ja outo on el�m�n taakka.
Min� kuljen ja katson kummastuin
joka puuta ja joka kukkaa,
min� kuljen kumpuja itkusuin
ja itken ihmisrukkaa.
Me soudamme haahta haurasta,

min ymp�ri aallot pauhaa;
me kuljemme suurta korpea
ja emme l�yd� rauhaa.
Tiet riidellen ristiv�t toisiaan
ja yst�v� toista pett��.
Mik� riemu se koskaan p��ll� maan
on p��ttynyt kyynelett�?
Mik� laps se on matkalle l�htenyt,

joka joutunut t��ll' ei harhaan?
Mik� hyv� se t��ll� on hy�tynyt,
joka kuollut ei liian varhaan?
Kun yst�v�n parhaan sa kohtasit,
jo aika on hyv�sti heitt��.
Ket� hellimmin t�n��n sa rakastit,
sen huomenna hauta peitt��.
Oi, joutuos kirkkahin joulu-y�,

oi, synty�s syd�mihin,
oi, synty�s sy�mehen jokaiseen,
joka tutkivi: mist�? mihin?
Oi, synty�s rauha mun rintaani
kuin syntyi seimehen lapsi,
sin� rauhani nuori ja naurusuu,
sin� kukkani kultahapsi.
Ja kilvan kulkisi kumartamaan

sua turhan tietoni aatteet,
kuka kullat tois, mik� mirhamit,
mik� p��rlyt ja purppuravaatteet,
Mun henkeni tiet�j�t harmaap��t
er�maita ne etsien k�ypi,
mut taivas on tumma ja t�hdet�n
ja y� yh� h�m�rt�ypi.
Min� lapsena vanhaksi vanhenin.

En nuor' ole koskaan ollut.
Toki kerran ma kev��st� haaveilin,
mut haavehet nuo oli hullut.
Olen v�synyt lauluni valheeseen.
Herra, tee minut lapseksi j�lleen!
Min� tahdon soittoni s�rkyneen
vied� suurelle viritt�j�lleen.
MUA PELOTTAA.
Mua pelottaa, mua pelottaa,

mua pelottaa t�m� er�maa,
mua pelottaa n�m� ihmiset,
n�m� katsehet
niin oudot ja kylm�t ja kyll�iset.
En tunne ma muita, en itse�in.

Miten outojen joukkoon ma jouduinkin n�in?
Toki jossakin muualla parempi ois?
Kun huoata vois
tai nukkua, nukkua nuorena pois!
Oi, vieraita oomme me ihmiset

kuin eri t�hdill� syntynehet,
kuka kotoisin kuuhuen helmasta on,
kuka auringon,
kuka aivan, aivan on koditon.
Min� lapsonen koditon laaksoissa maan,

min� hankia hiihd�n ja harhailen vaan,
min� syd�nt� etsin, mi syk�ht�is,
joka luokseni j�is,
y� vaikka mun ymp�ri h�m�rt�is.
Min� etsin suojoa itselt�in

ja omilta hulluilta mietteilt�in;
mua pelottaa n�m� ihmiset,
n�m� katsehet,
mut enin mun sy�meni syvyydet.
JA VUODET NE K�Y YH�

VAIKEAMMIKS.
Ja vuodet ne k�y yh� vaikeammiks

ja haaveet ne k�y yh� haikeammiks,
ne polttaa, ne hehkuu, ne halaa.
Joka ilta ma mietin: Kai huominen uus
tuo lohdun ja loppuvi rauhattomuus!
Y� loppuu, mut murheet ne palaa.
Ne tulevat niinkuin kotihin,

ne tuovat uusia vieraitakin,
jotka nimelt� tunnen ma juuri.
Se murhe, mi eilen mun murtaa oli,
suli hymyks, kun t�n��n suurempi tuli--
koska tulee se suurin, se suurin?
Koska saavut sa tuskani korkein,

sin� maailman valtias mahtavin,
jota lapsesta saakka ma uotin,
jota vapisin �isin m� vuoteellani,
jonk' katsehen tunsin ma kasvoillani,
kun hetkeksi onneeni luotin?
Sun edess�s tahdon ma polvistua,

mut silmihin katsoa tahdon ma sua
ja sanoa: Henkeni annan!
mut mielt�ni nuorta en milloinkaan.
Se tuskassa tulta iskevi vaan,
sen kanssani hautahan kannan.
SYD�MENI TALVI.
Talvella lauluja tehd� ei,

talvella tehd��n ty�t�,
talvella tuvassa istutaan,
iltoja pitki� iloitaan,
talvella paljon on y�t�.
Talvella talossa kiirett� ei,

talvell' on pitk�t puhteet,
talvella hiljaa haastellaan,
lauluja vanhoja lauletaan,
kuulu ei is�nn�n nuhteet.
Huurtehessa on honkapuut,
hyyteess� ikkunalaudat.
Ihmiset takkahan tuijottaa,
hiljaa hiili� liikuttaa--
liikkuvi muistojen haudat.
Talvella murheita muisteta ei,

talvella paljon on lunta,
muistoja kauniita katsellaan,
riemuja vanhoja riemuitaan,
n�hd�h�n kes�st� unta.
Varpuset j��tyv�t oksillaan,

paksu on hanki maassa,
ihmiset kulkee ja askaroi--
mieless� lintujen laulut soi,
kellojen kilke haassa.
Sis�ll� siint�vi taivas sees,

kukkivat kummut ja kedot,
laulavi leivot ja linnut muut--
ulkona huojuvat honkapuut,
ulvovat metsien pedot.
Kuollut on usko ja rakkaus,

j��ss� on ruusurukat.
Mutta kun illalla ikkunaan
loistavi kuu tahi t�hti vaan,
kauniit on hallankin kukat.
Suru on siltoja siskojen,

s��li on hallan kukka.
Talvella toistansa s��lit��n,
itse��n sek� yst�vi��n:
Yst�v�, yst�v� rukka!
Voi sinun hullua syd�nt�s,

voi sinun hullua p��t�s,
tied� en, kump' oli hullumpi,
hullut ne vaan oli kummatki,
tarvis ol' talven j��t�s.
Tahdoitko toivoja toteuttaa,

n�itk� s� onnesta unta?
Hangessa toivojen hauta lie.
Kaikilla meill� on yksi tie.
Talvella paljon on lunta.
LAULU ONNESTA.
Kell' onni on, se onnen k�tkek��n,

kell' aarre on, se aarteen peitt�k��n,
ja olkoon onnellinen onnestaan
ja rikas riemustansa yksin vaan.
Ei onni k�rsi katseit' ihmisten.

Kell' onni on, se k�yk��n korpehen
ja el�k�h�n hiljaa, hiljaa vaan
ja hiljaa iloitkohon onnestaan.
ZISKA.
Miks tullut et Ziska,

punahuulinen, valkeaniska?
Niin kaunis, kaunis ol' y�.
Min� lauluja lauloin ja odottelin sua.
Mulle olitko sa vihainen vai pelk�sitk� mua?
Mun rintani ly� ja ly�.
Kuu kulki ja huhui,

puut kuiski ja puhui:
Miss� viipyvi Ziskasi sun?
Ei tullut mun Ziskani, tuli huoli, mure.
Ja jos et tullut t�n��n, niin huomenna tule!
Ole j�llehen Ziskani mun.
INKA-MUORI.
Inka itki rannalla,

heli�ll� hiekalla,
lainehet laski ja nousi:
Miksi itket Inkasein,
muoriseni, miekkosein?--
Tuonne, tuonne venho se nousi.
Inka itki rannalla,

heli�ll� hiekalla.
Kenp� punapurressa sousi?--
Sinne l�ksi tytt�rein,
armahani, ainoisein.--
Lainehet laski ja nousi.
Minne l�ksi tytt�si,
kunne pursi purjehti?--
Vierahan vilun valkamille.
Ruttotauti taaton vei,
leip� loppui, n�lk� ei.--
Mille ty�lle l�ksi h�n, mille?
K�yh� meni rikkaalle,

vaappuvalle, vanhalle.--
Inka-muori itkien nousi,
varjos viel� k�dell��n,
katsoi kautta saaren p��n:
sinne, sinne venho se sousi.
HAUTALAULU.
Levoton on virta ja vieriv� laine,

meri yksin suuri ja meri ihanainen.
Nuku virta helmassa meren.
Tuuli se kulkee ja lent�vi lehti.

Onnellinen on se, ken laaksohon ehti.
Nuku lehti helmassa laakson.
P�iv� kun nousee, niin sammuvi t�hti.

Ei se ij�ks sammu, ken el�m�st� l�hti.
Nuku t�hti helmassa p�iv�n.
MIRJAMIN LAULU.
Kukka liittyvi kukkahan,

rukka liittyvi rukkahan,
mihink� liityn ma Mirjam rukka,
miss� on Mirjamin kukka?
P�iv� painui jo vuorten taa,

kuun on helmiss� mets�, maa,
helyj� v�lkkyvi hein�t, oljet,--
miss� on Mirjamin soljet?
Miss� viivyt sa sulhoni,

kussa valkea orhisi,
joudu jo luokseni angervoisen--
vaiko jo l�ysit toisen?
SONETTEJA.
1.
Y�.
Y� saapuu. P�iv� on poissa.

H�my silmi� h�mment��.
Jo kaukana korven soissa
tulet virvojen viri��.
Yp� yksin istun ma koissa,

ei armasta, yst�v��.
Mut oudoissa unelmoissa
mun henkeni hel�j��.
Ken siell�? Ken lehdossa l�ikkyy?

Kuka huntua huiskuttaa?
Kuva valkea vierii ja v�ikkyy,
tutut piirtehet pilkoittaa.

Mun aatteeni seisoo ja s�ikkyy.
Sumu silmi� sumentaa.
2.
OLIN NUORI.
Olin nuori ja onnehen luotin,

sulosilmien lupauksiin,
petin itseni, j�rkeni juotin
utuhienoihin unelmihin.
Opin taas kev�tlaulujen nuotin,

jonk' kerran jo unhoitin,
n�in kes�st� unta ja uotin--
niin syksyhyn her�sin.
Oi, silm�t tummat, en teit�

toki koskaan ma syyt�, en!
Te itkitte kyyneleit�
niin kauniisti s��lien,

kun henkeni helpeheit�
suu surmasi punainen.
3.
HUOKAUS.
Olen k�vellyt p�ivi� �it�

kuin hullu ja itkenyt
sielun pilloja, pimeik�it�,
rikkaruohoja kitkenyt.
Olen kutonut kummia v�it�,

hiushienoja helkytt�nyt
utuhaaveita, unten t�it�--
maassa kiini ma matelen nyt.
Oi, ajat te armahimmat,

kun niskan nyyk�hys yks
tai keng�n keikahus vimmat
sai sy�mehen sytytetyks

ja tuskatkin tulisimmat
suli voittajan hymyilyks!
4.
ILLALLA.
Min� katselen illan taivasta

ja muistelen tytt�lasta.
Min� tahtoisin, tytt�, sun temmata
pois turhasta maailmasta.
Sulle tahtoisin kev��st� laulella

ja kertoa taivahasta,
y�n t�hdist�, p�iv�n paisteesta
ja kaaresta korkeasta.
Min� tahtoisin, ett� sa kaipaisit

mun kanssani korkealle!
Ja ett� s� uhrata tahtoisit
mun kanssani taivahalle

elos nuoren kukkaset kaunihit,
et turhalle maailmalle.
5.
SUA LEMMIN.
Oi, jos sin� tiet�isit, tytt� oi,

mit� kauniita maailmoita,
sun povessas nuoressa unelmoi,
sin� hengell�s hellisit noita!
Mut eth�n niit� s� tuntea voi.

Ne lie vaan haaveita, joita
sinne muinoin mun sieluni kaipuu loi--
oi, aikoja ihanoita!
Sua lemmin. Sa minua lempinyt et.

Mit� tahtomme taisi sille?
Mit� taidamme ihmiset poloiset
elon lankojen kehr��jille?

Me voimme vain olla iloiset
ja itke� unelmille.
6.
EN JAKSA HYMYILL�.
Olen koettanut silloin ma hymyill�,

kun itkuhun olin pakahtua.
Olen laulellut silloin ma kev�it�,
kun syystuulet tutjutti mua.
Olen laulellut silloin ma lemmest�

ja muistellut tytt�ni sua.
Nyt kev��ni kantelo kaunis s�,
nyt joudat sa unhottua.
Nyt en�� m� hymyill� jaksa en.

P�� painuvi vasten k�tt�.
Min� halajan metsien povehen.
Nyt itke� tahdon ma kaiken sen,

mit� j��nyt on itkem�tt�
multa vuosina vaivojen menneiden.
7.
KALLIOLLA.
Noin n��n sinut viel�kin edess�in:

Sin� katselit kalliolla
yli ulapan aaltojen siint�v�in--
ja mun oli hyv� olla.
Sua syrj�st� katselin kauvan n�in:

Tuul' leikki sun palmikolla.
Mut vihdoin k��nnyit s� minuun p�in
niin vienolla katsannolla.
Oi, silm� suuri ja suruinen,

miten saatoit sa olla niin julma!
Mut noin sua aina ma muistelen,
sin� tytt�nen mustakulma:

Silm� ylitse aaltojen siint�vien
ja tuulessa tukan huima.
PYH� KEV�T
(1901)
_�Astu aatos, lenn�, liid�,
kirkastuksen korkeuteen!�_
MAA JA KANSA.
ALEKSIS KIVI.
Lausuttu Kaunokirjailijaliiton Kivi-iltamassa

23 p. maalisk. 1901.
Syntyi lapsi syksyll�--

tuulet niin vinhasti vinkui--
tuult' oli koko el�m�,
n�hnyt ei kes��, ei kev�tt�,
eli vain syksyst� jouluun.
Syksyn lapsilla kiire on--

p�re pihdiss� sammuu--
aatos lent�vi, aivot takoo,
veri paksuna p��h�n sakoo,
ovella Sylvester uottaa.
[Sylvester, vuoden viimeinen p�iv�: Kivi kuoli

Uudenvuoden p�iv�n�, syntyi 10 p. lokakuuta.]
�Vuota viel�, oi vanha vuos!�--

tuulet niin vinhasti vinkuu--
�jouda en viel' sua seuraamaan!�
Vanhus ovella ny�kk�� vaan:
�Saat el�� syksyst� jouluun.�
�Viivy, viivy, oi vanha vuos!�--

p�re pihdiss� sammuu--
�niin t�ysi, niin t�ysi on syd�mein,
sen tahtoisin antaa ma kansallein,
en viel� jouda ma kuoloon!�
Hetket rient�vi, kello ly�--

tuulet niin vinhasti vinkuu--
�Onko, onko jo keski-y�?�
�P��t�, lapsi, nyt p�iv�ty�,
jo aamun t�ht�set tuikkii.�
�Viel� hetki, oi vanha vuos!�--

p�re pihdiss� sammuu,
kannel heikosti hel�ht��,
k��ntyvi ovella harmaap��--
loppui laulajan vuosi.
�Minne viet mua, vanha vuos?�--

tuulet niin lauhasti tuoksuu--
�min� niin pelk��n ja vapisen�.
�Rauhoitu, rakas lapsonen,
ovella taivaan jo ollaan.�
Astuvi sis�h�n vanha vuos--

taivaan kynttil�t loistaa--
saattavi laulajan Luojan luo:
�T�ss� poian ma pienen tuon,
jok' eli vain syksyst� jouluun.�
Virkkavi Herra Jumala--

�Etk� kes�� s� n�hnytk��n?�
�N�in vaan syksyn ja talven s��n�,
laulaja vavisten vastaa.
Kyyneltyy silm� Jumalan--

�Siis suvi sull' olkohon ikuinen!
Mut virka, poikanen poloinen,
ken olet ja mist� sa tulet?�
�Laulaja olen ma laadultain�--

�tulen t�ht�sest� ma pienest�,
min nimi on Maa�.--�Mihin kuolit s�?�
�Kurjuuteen kuolin ja n�lk��n.�
Vihastuu Herra Jumala--

taivaan kynttil�t sammuu--
�Sano kansas, niin kostan ma kuolosi sun!�
�Ei, ei, hyv�, suuri on kansani mun,
et sille saa sin� kostaa.
Mut hiukan hillitse viimojas,

ne liian vinhasti vinkuu
mun uraani armahan aukeoilla.
Suo p�iv�n paistaa sa Suomen soilla!�--
N�in laulaja tuskassa huutaa.
Hymyilee hyv� Jumala--

�Voi oikein olla. Ehk' koetin ma
sun kansaas liiaksi tuulilla.
Taas kukat kummuille nouskoon!�
M�KKIL�INEN JA H�NEN
POIKANSA.
�Noh, pojat, p�iv� valkeaa,

on aika ty�n ja toimen.
Jo aura pelloll' odottaa
ja hepo eess� soimen.�
On s��li heit� her�tt��,

ois hyv� maata heid�n,
mut s��litt�� my�s kaunis s��
ja pien' on m�kki meid�n.
Ken nuorna tottui nukkumaan,
ei vanhanakaan her��.
Vain ty�tt�myys se ruostuttaa,
ei kynt� auran ter��.
Ja n�in ma heit� rohkaisen,

kun v�syv�t he milloin:
tuo aika uuden huomenen
ja parempi on silloin.
Ja usein huomen valkeaa

ja ty� on yht� kovaa.
Ma silloin koetan lohduttaa:
Nyt saatte hetken lomaa.
Ja tyytyv�isn� ty�h�ns�
he nousee nukkumasta.
Oi, heit� siunaa, Herra s�,
oi, siunaa m�kin lasta!
GRANIITTI.
Hakataan, hakataan
Suomen vuorta harmajaa.
Peikot pienet nakuttaa:

kirpoo tulikipunat,
kivilaatat lohkeevat,
lastatahan laivoihin,
vied��n suuriin kylihin,
pannaan muistopatsaiksi,
palatseiksi, linnoiksi,
kuninkaille, keisareille,
vierahille jumaloille,
joille vuori harmaja
vain on lasten tarina.
Hakataan, hakataan.
Pojat, pienet varokaa!
Lasten tarut uudistuu,
kuori kylm� ohentuu,
vuoren syd�n tulta on,
nousta voipi raivohon,
kulon suuren kulkemaan
p��st�� pitkin maailmaa,
polttaa kaikki poroksi
palatsit ja linnatki
keisarten ja kuninkain,
vierahien jumalain.
Vuoressa on tulta my�s.

N�hk�� kipunoita y�ss'!
TERVEHDYS KAJAANIN KAUPUNGIN 50-VUOTISJUHLAAN
6 p. maalisk. 1901.
�mm�n kuohut, Koivukoski,

P�llyvaara, Kyyn�rp��!
Kaikki tunnen, kaikki tied�n,
kaikki mieleen lenn�ht��.
T��ll� tehtiin Kalevala,

t��ll� sodan soihtu nous
kauvan viel�, vaikka vaipui
muualla jo miekka, jous.
Ehk� my�skin tunnet nimen:

Juhana Messenius,
josta niin on kaunihisti
tarinoinut Topelius.
Ja jos viel� et�isemp��n

aikaan, aatos, meit� viet,
kohtaa meit� kainulaiset,
karjalaisten kauppatiet.
Niist� tietk��n tiedemiehet!

Min� muita laulelen.
Ei meit' auta entismuistot
ellei aika nykyinen.
Min' oon lapsi t�m�n ajan.

Terve sulle, rautatie!
Kulje kohta korven halki,
Kajaanihin viesti vie:
Loppui puute Pohjolasta,

Sampo saatiin takaisin.
Kauan oot sa tyytynytkin
muun jo Suomen muruihin.
Valitelkoot vanhat herrat

kaupunkia katoovaa,
ruikutelkoot rukkamielet
linnan muurta harmajaa.
Min� laulan, laulattelen

Kajaania tulevaa,
tiedon pes��, taidon pes��,
jauhon, viljan jakajaa.
Hyvinvointi! kansan onni!

Ensin sin�, sitten muu.
Miss� sy�d��n pet�j�ist�,
siell' ei paljon naura suu.
Meijerit ja kansakoulut!
Toinen toistaan tukekoon.
Rahvas lukee raamattua.
My�skin muuta lukekoon.
Ei oo pelko, ett� kansa
is�in tavat unhottaa.
Jos ne joku unhottaiskin,
kyll� �mm� muistuttaa.
�mm� tulee korpimailta,

korven voima nuorta on.
Vuottakaa, kun Kuhmo nousee
ynn� poiat Paltamon!
Sotkamoss' on suuret kyl�t,

siell� t�yttyy t�hk�p��.
Kiannalla kilvan viel�
pettuleip�� pistet��n.
T�yttyv� on kerran t�hk�

koko kauniin Kainuunmaan.
Kunpa t�yttyis, kohta kaikki
korven voima tarvitaan,
tarvitahan p�iv�n ty�lle

vasten valtaa pimeyden.
Kenp� tiet��, ehk� toistuu
tarut ajan entisen?
Kenp� tiet��, ehk� kerran

Kajaanissa taistellaan,
kun jo unta uupunutta
nukkuu suuri Suomenmaa?
LAULU VANHOISTA AJOISTA.
Haastavi hongat harmaap��t:

Ei ennen t��ll' ollut t�lleen,
ei leikitty, tanssittu p�iv�t pitk�t
ja her�tty leikkihin j�lleen.
P�iv�t raskaasti raadettiin

ja kelpas uni y�ll�.
Pyh�t ne pyhin� pidettiin
ja arki alkoi ty�ll�.
Tervaa t��ll� poltettiin

ja pettuleip�� sy�tiin;
terva vietiin kaupunkiin
ja porvarille my�tiin.
Saatiin s�kki suoloja

ja toinen leiv�nlis��.
Totteli vaimo miest�ns�
ja poika kuuli is��.
Aivan toinen aika on

nyt meill� siit� asti,
kun herrat ruukin laittoivat
ja mittar' mets�t rasti.
Pyh� oli ennen lemmenliitto,

vakainen sen vastuu.
Kirkkom�ell� kaulakkain
nyt n�m� nuoret astuu.
Tyt�t juoksee ruukilla

ja pojat myll�rill�.
(Kolme mamsseli heilakkaa
on n��tsen miehell� sill�.)
Pojat ty�ns� unhottaa

ja tyt�t kunniansa.
Viina virtaa tulvanaan
ja turmeltuupi kansa.
LAULU VALON SODASSA.
(Kun Kalevalan sankarit ennen muinen valon sotaan suorivat,

kerrotaan heid�n ennen l�ht��n marssineen Ukon puun ymp�ri
laulaen seuraavaa laulua:)
Kuule nyt meit�,

ilmojen Ukko,
aukaise eest�
auringon lukko,
p��st��s p�iv�
pilvien takaa,
kussa se Louhen
vankina makaa.
Valoa me vaadimme
emmek� muuta,
siksi me kierr�mme,
nyt Ukon puuta,
siksi me laulamme
laulua sodan,
nostamme taivaalle
tapparan odan.
Meill' oli p�iv�:

He meilt� sen peitti.
Meill' oli kansa:
He y�h�n sen heitti.
Meill' oli vapaus:
Nyt meill' on orjuus.
Meill' oli onni:
Nyt meill' on kurjuus.
Meill' oli lapset

sive�t ja suorat,
nyt meill� pauhaa
hurtat ja huorat,
kaikki jo katoo:
kunnia, kunto,
tarmo ja tavat
ja oikeudentunto.
Jos nyt et auta,

niin hukka jo perii.
Kuolla jos pakko on,
kuolkaamme veriin!
Eesp�in veikkoset!
Tapparat tanaan!
Voimamme laulu
ja luottamus sanaan.
Astuvi urhot,
ukkonen jysk��.
Katso, jo Pohjolan
portit ne rysk��,
sortuvi, murtuvi,
kaikuvi soitto,
sankarit laulaa:
p�iv�n on voitto.
EERO ERKKO.
K�vi myrsky, kun lippusi tankohon tartuit,

nous taistelon lainehet korkealle,
mut et sin� sortunut aaltojen alle,
vaan vaahdossa seisoit ja kasvoit ja kartuit.
Tuli tyyni,--ja moni, jot' ei murtanut myrsky,

nyt sortui tyyness�, veltossa veess�,
mut ainapa Erkko ol' joukkonsa eess�,
oli aurinko mailla tai hy�k�si hyrsky.
N�in seisoi h�n kohta jo kymmenen vuotta.

Nyt kaatunut on h�n. Ken h�net kaasi?
Sa ��neti seisot. On vastaus suotta.
Sun puolestas vastaa kansas ja maasi.
Kev��ll� 1900.
HELSINKI HELMIL�ISS�.
Kuulkaa Luonnotarten kuiskausta,

n�hk�� Suomen talven suuri taika!
Koko Helsinki on helmil�iss�,

puistot kaikki kuurakaunehissa,
kaasut palaa, s�hk�lamput loistaa,
esplanaadi on kuin taikalinna,
peikkoin palatsi ja vuoren hovi,
jossa Hiiden neien h�it� juodaan.
Mutta kattoin yli s�hk�verkot

mahtavina niinkuin maantiet k�yv�t,
valkoisina, valon rautareitit,
sakeoina, sanan ohjoajat,
sillat sielujen ja ihmismielten,
valistuksen suuret valtav�yl�t.
Mist� t�m� rikkaus ja tenho?

Eilen viel� sumu maita peitti,
puut ol' paljaat, kadut kauppaa varten,
lyhdyt tuikkivat kuin tulitikut,
s�hk�langat, yli kattoin k�yv�t,
venyi velttoina kuin riippumatot
rantamilla kes�siirtoloiden--
mukavuuden, laiskuudenkin langat.
Astun alla jumalaisen holvin,

p��ni p��ll� kuurahelmet helkk��,
helmet helkk��, runot kauniit kaikuu,
tanssii talven immet ihanaiset;
k�yskelen ja kysyn itselt�ni:
Mist� t�m� rikkaus ja tenho?
Tytt� tiet� pitkin tepsuttaapi,

valkea kuin vaahti myrskyn j�lkeen,
pys�htyy ja minuun kauvan katsoo.
Mit� minusta sa tahdot, tytt�?
Kuiskaa tytt� tuskin kuuluvasti:

�Olen talvi, Suomen taikaneiti,
tuntenethan minut vanhastaankin,
liat peit�n, saastat maahan kaivan,
sumut kaikki kudon helmiv�iksi,
joilla koristan ma uraani armaan
odottamaan uutta kev�tt�ns�.
Kautta oman rintas kammioiden
usein unohduksena ma kuljen.�
Viel� kerran mulle viittas tytt�,

h�lveni kuin uni her��v�lt�.
Yksin seisoin keskell' esplanaadin,
�inen Helsinki ol' her��m�ss�,
kahden puolen ihmiskarjat kulki,
karjat sek� karjain kaitsijatkin,
herrat heilui, vilkkui naiset nuoret,
vaan ei valkeat kuin talven immet;
silloin multa silm�kulma kostui,
sanat n�m� nousi huulilleni:
Mit� taitaa pimeys t�lle maalle?
Ampukohot myrkkynuoliansa,
nostakohot suosta suuret usmat,
peitt�k�h�t taivaat talmallansa,
laskiessaan Suomen laaksoloihin
sent��n helmin� se sataa alas,--
laulun helmin� ja hengen t�in�.
Kiitos unhoitus, sa Luojan lahja,

kiitos sulle, Suomen suuri talvi.
8/1 1901.
KOSKENLASKIJA.
Niin usein lapsena seisoi h�n

kotiniemens� kultaisen p��ss�,
n�ki ohitse venhojen viilett�v�n
niin tyyness� kuin rajus��ss�,
kalapurret, kaupan purret,
purret parkinkiskojien,
halkojen hitaiset purret
sek� kilvan kirkkovenhot.
Mutta ylpein� yli muiden

loisti tervapurtten laajat purjeet,
pullistuen omast' onnestansa,
tiet�in kantavansa korven voimaa,
kantavansa suuriin kaupunkeihin
havumets�n haluttua mett�.
Siit� mahtavina sadatmarkat
sinkoo kauas sinikorpiin Kainuun,
sadatmarkat sek� jauhot, suolat,
joskus my�skin �v�ltti�, k��nt�-aura,
talon toimellisen is�nn�lle;
em�nnille sokurit ja kahvit,
kihlat lempiville kihlakunnan.
Halu syttyvi poikasen sielussa:

Lie jotain mullakin vied�,
on tunteita, on haaveita,
ja jos tervaa ei, pajunkuorta,
niin mielt� nuorta
ja mietteit�,
joit' ei joka poika tied�.
Ja niin h�n purtensa irroittaa

kotilahtensa kultaisen suulta,
laskevi keskelle kuohuja
ja laulavi laitapuulta,
miten meri on suuri ja sininen
ja maa niin armas ja kaunoinen
ja vieno neitosen varsi,
kun h�n koivujen solassa k�y.
Ilta hiljainen lankeaa.

Purje leutona lepattaa,
terhen nousevi tuolta, t��lt�,
lahden pohjista, laineen p��lt�,
kutovi verkkonsa yli veen--
poikanen y�n� on yksikseen.
Huokaa �iset ulapat.

Saapuu sadat unelmat,
Vait! Mik� valkoinen v�lk�ht��?
Vellamon neitosen kyyn�rp��,
tuolla polvi ja t��ll� kaula:
�Laula poikanen mulle, laula
synnyt lempiv�n syd�men.
Saat sin� suukkoni l�mp�isen.�
Ja poikanen laulavi lauluaan

niin vienon-soipoa, sorjaa,
miten kuinka jos kauniit on kukkaset maan,
ne kuolo kuitenkin korjaa,
mut tummanpa Tuonelan laineilla
siell' lumpehet valkeat p�ilyy;
ken siell� kohtaapi kultansa,
sen kukkaset ij�ti s�ilyy.
Varo poikanen!
Joki eess� lie!
K�y airoillen!
Jo virta vie!
Siell� kasvavi korkeat tammipuut,

tuvat tummat on tammien alla,
ei paistele sinne p�iv�t, ei kuut,
ei t�ht�set taivahalla,
vaan ij�ti pirtiss� pieness� vain
siell' loistavi silm� armaan.
Ja keskell� leppien varjoavain
ui Tuonelan joutsen harmaa.
Yl�s onneton!
Vesi kiihtyvi!
Kohta koski on!
Se surmasi!
Ja Tuonelan joutsen se joikuu n�in:

Y�, maailman �iti, s� hell�!
Moni poikasi pyrkivi p�iv�h�n p�in,
mut kell� on onnea, kell�?
On hullu ja houkka se lapsonen maan,

joka suruja sy�meens� sulkee.
Ja kauvaksi orhit ne korskahtaa,
kun kuoleman valtias kulkee.
Lakkasi laulu poikasen.

Her�s h�n keskell� kuohujen;
koski pauhasi, vaahto p�rskyi,
mela vapisi, venhe t�rskyi,
kastuvi poski poikasen--
se on suudelma Vellamon neitosen.
Miettivi poika mieless��n:

Kuollako vai j��d� el�m��n?
Hiljaa, hiljaa niin syd�n ly�.
Ehk� tehty jo onkin ty�,
min s��n mulle neuvo Jumalan.
Lauloin jo laulun parhaimman.
Mutta niin kauniina aurinko nousee

ylitse ylhien kalliorantain,
vilkkuvi rannoilla valkeat talot,
puuntavi punaisenkirjavat lehm�t,
joita nyt k�yv�t lyps�m�h�n
neitoset nuoret kuohuvin kiuluin.
Hymyy taivas ja hymyy maa--
miksi miekin en hymyileis?
Hymyten poikanen melaan k�y

ja kosken kuohua kohtaa:
En tied�, viek� se el�m��n
vai Tuonenko tuville johtaa?
Sama mulle. Mut laskea laatuisa on
n�in maailma silm�ins� eess�
ja uihan se kuoleman joutsen kai
my�s n�idenkin virtojen veess�.
Ja h�n leikkii kuolemalla,

hakee parhaat hy�kylaineet.
Neidot n�kee rantamalla,
kulkee kautta maiden maineet.
Karit uhkaa, aalto alla
ahmaa, Luoja johdattaa
laulukosken laskijaa;
suvanto jo aukeaa,
Siint�� eteen j�rven selk�, niemen p��ss� talo on.

Poika purren kiinnitt��pi pajuun rantakallion.
K�ypi tupaan. Kaikki v�ki sielt' on kes�kiireill��n;
talon tytt� kangaspuita punaposkin helskytt��.
Suihkii soma sukkulainen, nousee, laskee polkimet.

Sanat sattuu toisihinsa, ailahtaapi aatokset.
Ennen kuin sen poika ties ja ennen kuin ties tytt�k��n,
astuu sis��n talon v�ki, tapaa heid�t sylikk��n.
Siit�k�s nyt touhu nousi. Kuka, mist�, kulkija?

Is� etsii piiskanvartta, �iti huutaa pappia!
Tytt� itkee, rengit nauraa, piiat vilkkuu, virnottaa--
yleisess� h�lin�ss� poika ulos puikahtaa.
Taas h�n venheess�

vett� viilt��,
laskee koskia
kuohuvia,
mutta h�ll�
nyt mieless�ns�
ei en�� kuoleman
kukat p�ily,
vaan elon kukkaset
kumpurinnat
ja neitosen punaiset posket.
LAULUJA KANTELETTAREN TAPAAN

MIKSI KYSYISIN ENEMPI?
En tied�, oletko impi

pyrst�t�hti taivahalla,
valo maillensa menev�
vaiko unten uusi p�iv�.
Ja en tied�, oletko impi

viime tuomion tulemus
sy�melleni syntiselle,
vai tuoja el�m�n uuden.
Valaisit pime�n y�ni,

n�in ma pitk�t pilven rannat--
miksi kysyisin enempi?
KONSTINSA KUMPAISELLAKIN.
Neuvoisin sinulle, neiti,

pari kolme konstiani,
tien ohesta oppimaani
eloni nuorella polulla:
Ilo miten syntyvi surusta,

miehen tarmo taistelosta,
hyve ahjosta himojen,
henki mustan mullan alta.
N�m� min� neuvoisin sinulle,

kun sin� neuvoisit minulle
pari kolme konstiasi,
joita ihailen ij�ti:
Hyv� miten palkitaan pahalla,
lempi leikinlaskennalla,
mitenk� murhataan hymyillen,
kuin poloista poljetahan.
Neuvokaamme toisiamme,
impi kaunis ja ihana!
UNTA JA TODELLISUUTTA.
Tarjosin sinulle kerran

k�teni kes�isn� y�n�,
kun oli linnut laulupuulla,
kukat t�ydell� ter�ll�;
tarjoan sinulle k�den
nyt ma talven tanterilla
soidessa vihurin vinhan,
kukkain kuolleiden ylitse.
Et sa silloin uskaltanut
unteni utuihin, tytt�,
uskallatko nyt paremmin
urho-unten t�yt�nt�h�n?
KATSON, KATSON, KAUNIS TYTT�.
Katson, katson, kaunis tytt�,

katson silmies sinehen,
pohjahan povesi katson,
syd�mesi sy�vereihin,
etsin aatosta eloni,
tulevia tutkistelen,
tuotko tummia minulle
vaiko �it� valkoisia.
Muistan, koito, muutkin silm�t,

silm�t tummat ja palavat,
joihin katsoin, kauvan katsoin,
etsin aatosta eloni;
luulin p�iv�n koittavaksi,
auringon ylenev�ksi.
Y� yleni, t�hdet sammui,

s�ihkyiv�t salamat y�ss�,
jyrisi Jumalan kosto,
satoi rautaiset rakehet
mun poloisen p��n ylitse,
harhalapsen hartioille;
ajoivat armotta minua
salon poikki, toisen pitkin,
l�iv�t turraksi lihani,
luuni kaikki kangistivat,
puutuin puuksi suon sel�lle,
ahon p��h�n p�kkel�ksi,
pikku lintujen peloksi,
variksien vaakkumiksi.
Viikon seisoin suon sel�ll�

tunnotonna niinkuin tukki,
korpit hyppi korvillani,
silmill� varikset vaakkui,
pedot juurella pesiv�t,
hukat luona huutelivat.
Lapset parkaisi pahasti
marjamailla k�ydess�ns�,
n�hdess� n�k�ni mustan,
surun synk�n sy�vytt�m�n,
p�kkel�n suon sel�ll�,
karahkaisen kankahalla.
Tulipa tytt� t�htisilm�,

enkeli el�m�n joulun,
ei se parkaissut pahasti
eik� luota loitonnunna,
tuli luoksi leikkim�h�n,
vienoinen visert�m�h�n,
tuli silmin niin sinisin,
k�vi niin valkoisin k�t�sin
runkohon ruman pet�j�n,
juurihin jumalten hylyn--
soi salossa enkel'laulu,
lapsen nauru laaksoloissa.
Ja katso: Ihana ihme!

Sylk�hti syd�n pet�j�n,
kuohahti kuollehet vetoset,
puu vihersi, p�iv� nousi,
kev�t kaikille hymysi.
Katson, katson, kaunis tytt�,

katson silmies sinehen,
pohjahan povesi katson,
syd�mesi sy�vereihin,
etsin aatosta eloni,
tulevia tutkiskelen:
Her�titk� kuollehista,
toitko Tuonelta urohon,
uusille syd�nsuruille
vaiko leivon lauleluille.
Kirkas on sinulla silm�,

katse kaunis ja viaton,
et sin� suruja tuone,
tuonet marjatuokkosia
mailta p�iv�n paistamilta,
kuu-luojan kumottamilta.
IVA.
Kysyi tytt� poikaselta:

�Miksi ivailet alati,
lasket lauseita pahoja,
jotka pist�v�t syv�lle--
minuakin joskus pist�t.�
Vastas poika neitoselle:

�Ihana on ivan s�il�
s�ihkyv�inen, v�lkkyv�inen.
Iva on jumalten ase,
luotu sankarin sotahan
vasten valtoja pimeyden.
Sill� puollan parhaintani,
hellint�ni, hienointani
el�m�n suuressa sodassa--
sill� my�s sinua puollan.�
SANA SUOMEN SALOILLE.
Siell� Suomen on saloilla

monta, monta nuorta miest�,
joilla on syd�n palava.
Ja onpa saloilla Suomen
monta nuorta neitokaista,
joill' on silm� siint�v�inen.
Jos joka syd�mehen ma

voisin menn� nuoren miehen,
n�in min� sanoisin siell�:
�Pala, pala, nuori syd�n,
katko Kullervon kapalot!
Untamot, utalat miehet,
mielet maassa vangitsevat
suurella suun kovulla,
pikkuisilla pyytehill�.
Siin� on sis�inen uhka.
Toinen uhka ulkonainen.�
Ja jos silm�t ma jokaisen

voisin n�hd� nuoren neien,
n�in min� sanoisin niille:
�Siinn�, siinn� nuori silm�,
sinimetsien ylitse,
n�e, mit� me emme n�e
keskell� tulisen taiston,
kaukolehdon lempeytt�,
kaukolaakson kauneutta,
ihanuutta iltapilven,
aamun armahan tuloa.�
Lenn� laulu ja sanele,

mit� en itse voi sanoa!
LAULUN LAPSI.
Hyv� oli iso minulle,

siskoset sit�i paremmat,
paras armas �itimuori.
Mie itse hyv�p� kelle?
Paha oli maailma minulle,

pahempi impi ilkkuvainen,
pahin syyllinen syd�mein.
Mie itse pahapa kelle?
En ole hyv�, en paha,

olen lapsi laulavainen,
laulun lapsena pysynkin
kunis kuoppahan kuperrun.
Kaikki on kaunista minulle
t�m�n ilman kannen alla,
ilo, murhe, itku, nauru,
luonto, maailma, lokakin,
rauha suuren rakkauden,
vihurit vihan ja lemmen;
kaikell' on kajastuksensa
Luojan suuresta suvesta,
ikuisesta auringosta
t�htitarhojen takana.
PYH� KEV�T.
KEV�THYMNI.
Herran henki mailla kulkee,

haudat kaikki aukeaa.
Kas, jo katkee k��riliinat!
Syd�n uuden uskon saa.

Maa, mi nukkui hangen alla,
her�� uuteen elohon,
kautta ilman kannel kaikuu:

Vapahtaja noussut on.
Her�� syd�n ihmisenki
iloinensa, suruineen.
Astu aatos, lenn�, liid�
kirkastuksen korkeuteen!
VIRTA VENHETT� VIE!
Virta venhett� vie.

Mihin p��ttyvi tie?
Ly� kuohut purren puuta ja talkaa
Mik� ihminen on?
Virvaliekki levoton.
Jo hiekka helj� riiteleepi jalkaa.
Yksi syntyy riemuun ja toinen murheesen
ja kullakin on kellonsa pohjass' syd�men;
kun se seisahtaa, niin kuolon aika alkaa.

Niin synkehin� synnit ne uhkaa.
Hetken hehkuvi mies,
sitten tummuvi lies,
j��pi j�ljelle pivo pieni tuhkaa.
Ja synnit ne kasvaa ja liittyy syntihin
ja poika perii kehdossa synnit is�nkin
ja rinta t�ys on ruumenta ja ruhkaa.

Koko maailma mun purressani l�ilyy.
Meri ��ret�n, o!
Etk� joudukin jo,
suur' suvantoni, jossa pilvet p�ilyy.
Ois aika maata sunkin jo, suuri maailma,
ja vanhan valkop��si jo lepoon laskea.
Katso, kuinka kuolon varjot h�ilyy.

Ei tied� sit� ihmisist� kenk��n.
Meri, taivas ja maa
kaikki, kaikk' katoaa--
kuinka s�ilyisi sielu ihmisenk��n?
Mut unessa niin armas on ajatella noin:
Viel' kerran kev�t saapuu ja koittaa uusi koi
ja huomentuulet tuntureilta henk��.
Vaiko valhetta lie?
Mut noinpa mietin mie:

Katso, kerran koko maailma her��.
Susi lammast' ei sy�,
veli ei velje� ly�
eik� miesi tahko tapparan ter��.
Mut kaikki kauniit aatteet, joit' t��ll� aatellaan,
ne silloin t�yttyy t�iksi ja peitt�v�t maan.
Siis ihanteita, ihminen, ker��!
Vaiko valhetta lie?
TAIDENIEKAN Y�.
Y�ss� istuu taideniekka.

Miksi helkk�� rannan hiekka.
Y�n on neitoset tulevat,

y�n on mustat morsiamet,
valkeilla varsoillansa,
ruskeilla ruunillansa.
�Kunne neitoset kulette?

Minun luokse miks tulette?�
�Tuomme sulle tuomisia

meren suurilta selilt�,
ilman pitkilt� pihoilta--
joko on ovesi auki?�
�On se auki auringolle,

paistoa Jumalan p�iv�n,
ei y�n yrityksille,
Manan neitten maanehille.�
Ilkkuivat Manalan immet,

tyt�t Tuonen tyrskyttiv�t:
�Voip' on miest� mielet�nt�!
Viel�k� valohon luotat?
Tied�, tied�, taitoniekka:

Jo pimeni Suomen p�iv�,
sammui jo salojen huomen,
meni usko miesten nuorten--
ei ole valoa en��
koko maassa, maailmassa.�
Huusi vastaan taideniekka,

v�lkkyi nuoren hengen miekka:
�Jos menikin muilta usko,
minun viel' ei mennyt ole,
jos pimeni maani p�iv�,
on mulla omakin p�iv�,
tytt� kultainen kyl�ss�,
kaunokutri kartanossa,
joll' on sielu silkin hieno,
katse kaunoinen sametin.
Unista utuisen lemmen
luon m� maalle uuden aamun.�
Ilkkuivat Manalan immet,

tyt�t Tuonen tyrskyttiv�t.
�Voip' on miest� mielet�nt�!
Viel�k� valohon luotat?
Jo pimeni silkkisielu,
sameni sametin v�lke,
kyl�n �mmien k�siss�,
naisten kahvinauruloissa.
Ei ole valoa en��
koko maassa, maailmassa.�
Painoi p��ns� taidesepp�,

juoksi julman haavan lepp�,
juoksi p�iv�n, juoksi toisen,
kunis h�n kolmanna kohosi,
kastoi kalvan hurmehesen,
nosti kohti korkeutta,
vannoi n�in valan ikuisen:
�En min� lev�nne ennen

kuin minun miekkani ter�st�
revontulet roihuavat
y�ss� pohjolan pime�n.�
Vy�tti varren rautavy�h�n,

astui ulos talvi-y�h�n,
talven t�ht�set n�kiv�t,
kun h�n korpehen katosi.--
Ei ole sitten kuulununna.
V�LIRAUHA.
Tied�n, tunnenhan tarkalleen,

ett' t�� on vaan v�lirauhaa,
hetkisen virtaa vieriv��.
Taas kohta jo kosket pauhaa,
Vain hetkeksi rauhan ma tehnyt oon
sun kanssasi, syd�n kulta.
Ole valmis, kun leijona valveutuu!
Taas silloin me iskemme tulta.
Ja tietk�h�n my�s koko maailma sen,

ett' t�� on vaan v�li-aikaa.
Sun t�n��n m� rauhassa lev�t� suon.
Taas huomenna torvet raikaa.
JUMALAN VANKI.
Yst�vyys murtuu,
rakkaus katoo,
ei katoa minun kuoleman-ik�v�ni.
En min� tied� sinun alkuasi
enk� aavista sinun loppuasi,
mutta kumpikin lie minun syd�mess�ni.
Voi, pahoin tekee se mies,

se mielet�n mies,
joka juurensa el�m��n katkoo.
H�n on niinkuin lintu vedenpaisumisen p��ll�,
ei ole h�ll� sijaa siell� eik� t��ll�,
h�n ��rett�myydess� lent�� ja lent��
ja aaltoihin vaipuu.
Eik� ole totuus,

jumalainen totuus,
tehty ihmishartioita varten.
Jos kuolevainen jumaliin nousee,
niin Jumala ottaa
vangiksi h�net
ja viepi h�lt� ymm�rryksen valon.
MAININKEJA.
Tahtoi meri taideniekaks tulla,

lep�s tyynn�, peilipintaisena,
kajasteli kaikki ilman kaaret,
rannan raidat, suvi-illan ihmeet;
kysyi vanhemmalta veljelt�ns�
taivahalta: �Oonko taideniekka?�
P��t��n pudistaen veikko virkkoi:

�Viel' ei riit�, viel' et taideniekka.�
Muutti meren poika muotoansa,

meni syd�mens� sy�vereihin,
nosti hy�kyaallot �rjym�h�n,
pirstoi purret, mastot maalle heitti;
kysyi vanhemmalta veljelt�ns�:
�Taitanen jo olla taideniekka?�
P��t��n pudistaen veikko vastas:
�Viel' ei riit�, viel' et taideniekka.�
Lakkas myrskylaulu meren rinnan,

souti selk�� pitk�t, loivat laineet,
kajastellen taivaan sinikantta,
muistutellen meren pohjatuutta,
antain aavistusta myrskyl�ist�
mennehist�. Kysyi meri j�lleen:
�Onko taiteen tarkoitus siis t�m�?�
Ny�kk�s p��t��n vanhempi ja vastas:

�Jo nyt riitt��. Olet taideniekka.�
SURUT.
Min� seisoin ja huusin

tappara k�dess�:
�Tulkaa, nyt tulkaa,
tulkaa kaikki,
te miel'alat apeat, te vastas��t vaikeet,
huolten huuhkalinnut ja syd�nsurut haikeet,
niin koitamme kerran,
ken meist� voittaa,
ja voitettu olkoon
��neti niinkuin
hauta, mi kuusten
keskell� hiljainen on.�
N�in min� huusin

tappara k�dess�,
katsoin uhmaten
kalliosolaan
uotellen kuoleman karjaa.
�Pelk��tk� Tuonelan
untelo ukko,
pelk��tk� vuossadan
nuorinta lasta,
pelk��tk� p�ivyen poikaa?�
Eiv�t ne tulleet
silloin surut,
tulivat silloin,
kun makasin maassa
kamppaillen Luojani kanssa.
Tulivat takaa kuin konnat, l�iv�t
kahleisiin minut, mierolle m�iv�t,
tekiv�t minusta
heikon miehen,
polttivat otsaani
orjan merkin,
jota ei huuhdo
vesi, ei veri,
eik� huulet kauneimman neidon.
RAKKAUDEN LAULU.
Ajatukset mun aivoissani

niinkuin k��rmeet kiert��.
K�si toinen neitosen nisiss�
ja toinen vartta viert��.
Valkeat aatteet mustalla pinnalla.

Voi, v�ririkkautta!
Valkea k��rme mustalla rinnalla.
Kas, sep� rakkautta!
ALKIBIADEEN N�KY.
Ma tied�n immen
niin valkean
kuin marmori templiss�
Minervan.
Theano, temppelin
impyinen!
Oi, koskaan unhoita
sua ma en.
Sa seisoit kirkasna,
kuultavana--
ma kuljin maassa
niin matalana.
Olin juonut p�iv�t

ja itkenyt illoin.
Kai Panathenaian
ol' juhla silloin.
Oli p�iv� laskenut

laaksoissa,
mut vuoret kimmelsi
kullassa.
Ja k�dess� malja
ja seppelp�in
ohi Minervan templin
me kuljimme n�in.
Yks filosofeerasi,
toinen lauloi
ja kolmansi katu-
tytt�� kauloi.
Sa seisoit templisi
portahilla--
ma kuljin varjossa
viileen illan.
Ja poimut vaattehes
valkean
loisti ruskossa p�ivyen
laskevan.
Sun n�hdess� silloin

mun seisahti sy�n
kuin Arkipelaagissa
aalto y�n.
Ja aallossa taivahat
kuvastui
ja taivahan tuhannet
t�ht�set ui.
Mut koska sa silm�si

laskit alas,
niin j�llehen myrsky
mun rintaani palas.
Ja myrsky se raivoo
viel�kin.
En unhoita impe�
temppelin.
HYMNI TULELLE.
Ken tulta on, se tulta palvelkoon.

Ken maata on, se maahan maatukoon.
Mut kuka tahtoo nousta taivahille,
n�in kaikuu kannelniekan virsi sille:
Mit' oomme me? Vain tuhkaa, tomua?

Ei aivan: Aatos nousee mullasta.
On kohtalosi kerran tuhkaks tulla,
mut siihen ast' on aikaa palaa sulla.
Mi palaa? Aine. Mik� polttaa sen?

Jumala, henki, tuli ikuinen.
On ihmis-onni olla kivihiilt�,
maan uumenissa unta pitk�� piilt�,
her�t� hehkuun, ty�h�n, taisteloon,

kun Luoja kutsuu, luottaa aurinkoon,
toteuttaa vuosisatain unelmat,
joit' uinuneet on is�t harmajat.
On elon aika lyhyt kullakin.

Siis palakaamme lieskoin leimuvin,
tulessa kohotkaamme korkealle!
Maa maahan j��, mut henki taivahalle.
HIUKAN T�HTITIEDETT�.
T�HTEL�N TANHUAT.
T�ht�set tuikki niin korkealla.

Min' olin maassa niin matalalla.
Miksi niin vilkutte t�ht�set mulle?

�Siksi me t�ht�set vilkumme sulle,
ett� sun sielusi nousisi meihin,

ett� sa astuisit auringon teihin.�
Enk� siis astu ma auringon rataa?

�Et sin� astune auringon rataa,
kuuta sa palvelet, kuun tiet� kuljet,

kuutamon v�lkkeit� rintaasi suljet.�
Kuinkapa p��sen ma P�iv�l�n tupiin?

�Noin sin� p��set P�iv�l�n tupiin,
nouse, ja T�htel�n tanhuita juokse!

Siit� k�y polku Luojankin luokse.�
POHJANT�HTI.
Oi, Pohjan t�hti,

mi meille vilkut,
ja pienn� pilkut,
mi ilkut t�hdille
kiert�ville
ja ihmismielille
myrskyisille,
jotk' ei saa rauhaa,
vaan aina pauhaa!
Oi, kuin sua s��lin,

sa t�hti kumma,
mi luulet, ett� on
elon summa
ain aaltoin keskell�
tyyni olla,
tyyni olla
ja seist� kaukana
kalliolla,
kun meri pauhaa
ja ei saa rauhaa.
Sua kaikki kiert�v�t

taivaan kaaret
ja t�htisarjat
ja valosaaret,
sua kumartaa
kuun, p�iv�n kulta
ja otava oppinsa
ottaa sulta,
niin my�skin henki
inehmosenki.
Sua sent��n s��lin

ma, t�hti parka,
mi tied� et,
miten veri karkaa,
miten tulet riemun
ja tuskan palaa,
kun synti hehkuu
ja syd�n halaa
ja aatos pauhaa
ja ei saa rauhaa.
Aina langeta,
aina nousta,
k�ytt�� kuokkaa
ja sotajousta,
tehd� oikein
ja tehd� v��rin,
rikkoa, k�rsi�
mielinm��rin--
oi, ihanainen
on elo mainen!
AURINGON OPETUS.
Opeta minulle, aurinko,

mik' on laulajan oikea onni.
�Tee kuin min�, paista vaan,

laulajan onni on antaa.�
Pilvet p�iv�ni peittiv�t.

Kuinka siis kummalla annan?

v�istyvi mustinkin h�iv�.�
Hanki kattavi kaiken maan.

Turhaan uurran ja puurran.

sulaa hankikin suurin.�
Ent� jos kansa mun kiroaa?

Enk� ma kiroa vastaan?

syttyvi syd�nkin kylmin.�
UUSI T�HTI PERSEUKSEN

SIKERM�SS�.
Uus t�ht�nen, uusi maailma,
uus ajatus ihmisen sielussa!
�Sun aatoksistasi tied� en.

Min� synnyin vuoksi miljoonien.�
Siis olet sa sent��n mun aatoksen'.

Sekin syntyvi vuoksi miljoonien.
V�IN�M�ISEN MIEKKA.
Vuoret ja j�rvet ja suuret virrat

Kalevan kansoa halkoilevat.
Yksip� sent��n on yhteist� meille:
On V�in�m�n kalpa
kannella tyynen, talvisen taivaan.

Merkki mun kansani muinaisen tarmon!
Sulle ma laulan ja virteni kuulkoon
vuoret ja j�rvet:
Suuri on Suomessa laulajan valta.

Sana on astala aattehien.
En sit� vaihtaisi kuninkaan linnaan,
en keisarin kruunuun.
Kieleni helkkyv�, hell� ja soipa,

kirkas ja sorea suomenkiel'!
voitko sa j�llehen ankara olla,
urhojen kieli,
aattehen urhojen, miettehen miesten?

Voitko sa olla tappara tarmon,
kahleitten murtaja, kansasi kostaja--
V�in�m�n kalpa
kannella tyynen, talvisen taivaan?

Pelj�tty Pohjolan peikkojen kesken!
Voitko sa my�s alas astua sielt�,
leimuta, ly�d�?
Silloin kuin vaipuvi vapaus maasta,

laki kun loppuu ja rikokset riehuu--
nousetko silloin kuin Ukon myrsky
vuorien yli?
N�in min� lauloin. Hiljaisna uinui

lumiset j�rvet ja virratkin.
Mut uhaten taivahan kannella v�lkkyi
V�in�m�n kalpa.
End of the Project Gutenberg EBook of Sata ja yksi laulua; Hiiht�j�n virsi�;
Pyh� kev�t, by Eino Leino
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SATA JA YKSI LAULUA; ***
***** This file should be named 14649-8.txt or 14649-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.net/1/4/6/4/14649/
Produced by Tapio Riikonen
Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.
*** START: FULL LICENSE ***
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.net/license).
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.net),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.
- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive

Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org
For additional contact information:

Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org
While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

works.
Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
http://www.gutenberg.net
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

Sata Ja Yksi Laulua Hiihtäjän Virsiä Pyhä Kevät by Leino, Eino, 1878-1926

Uploaded by

Document Information

Original Title

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Sata Ja Yksi Laulua Hiihtäjän Virsiä Pyhä Kevät by Leino, Eino, 1878-1926

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

The Project Gutenberg EBook of Sata ja yksi laulua; Hiiht�j�n virsi�; Pyh�

kev�t, by Eino Leino

Title: Sata ja yksi laulua; Hiiht�j�n virsi�; Pyh� kev�t

Author: Eino Leino

Release Date: January 10, 2005 [EBook #14649]

Character set encoding: ISO-8859-1

Produced by Tapio Riikonen

SATA JA YKSI LAULUA; HIIHT�J�N VIRSI�; PYH� KEV�T

1898, 1900, 1901.

SATA JA YKSI LAULUA

SATA JA YKSI LAULUA

Mit� siit� jos nuorna ma murrunkin

Mit� siit� jos en min� sammukaan

Mit� siit� jos en min� saanutkaan,

Ja vaikka ma laps olen syksyn vaan

Oi, kantelo pitkien kaihojen,

Me kaksi, me tulemme mets�st�

Te yst�v�t, joiden rinnassa kyyt

Kas, yll�p� mustien murheiden

Mit� siit� jos valhetta onkin ne vaan

Miks ihmiset tahtoa, taistella

Oi, unessa murheet ne unhottuu

Oi, onnea uinua uudelleen

Taas uskoa riemuhun, kev�imeen

Voi, kuinka se sille on ihanaa,

Kun muistelen, kuinka ma kerj�nnyt

Miten olen min� kulkenut, uskonut,

Ne saapuvat, saapuvat uudestaan

Mit� siit� jos haaveeni verkot vaan

Min� tahdon riemuja kev�imen

Oi, kauniisti mulle te kaartukaa,

Min� tahdon vain uinua yksikseen.

Suo ett� m� ensin huuhdon vaan

Me tulemme, �itini armahain!

El� kysele multa sa laaksoista maan!

II. LAULU METS�ST�.

Voin laulaa ma laulun yhden vaan:

Tuli kuopus se kerran kotihin.

Ja poika se matkasi maailmaan.

Oli kylm�t ne mieron nuotiot.

Oli pime� m�kki se erakon.

Mut kerran kun palas h�n t�llilleen,

Ei yksin h�n t�lliss� ollutkaan.

M�kin lasilla lintunen lauleli.

Se lauloi laulua kotoista,

Se lauloi pienest� k�dest�,

Mut laulu se muuttavi muotoaan.

Ja erakko tutkivi itselt��n:

Taas muuttavi laulu se muotoaan.

Niin suurina surut ne saapuivat.

Taas muuttavi laulu se muotoaan.

�Mit� siit� jos minulle ilkkui vaan

H�n uneksii pienest� k�dest�,

Ja n�in h�n kiitt�vi onneaan:

H�n istuu ja hymyy ja hyr�ilee.

III. HYMYILEV� APOLLO.

N�in lauloin ma kuolleelle �idillein

Miten mielell�in, niin mielell�in

Meri pauhaa, ukkonen jylisee,

Kun aavehet mielt�si ahdistaa,

Kuka taitavi lempe� vastustaa?

Ei paha ole kenk��n ihminen,

Oi, antaos, Herra sa auringon,