1.

Hyytv talvi keli

ratkeaa paukkuen
auringon kirkas valo
lunta vritt

Katon harjat tykky lunta repsottaa

kun kuulaana sihkyy tm piv
melankoliaa suloista
2.

Olen yksininen, yksinisyyteen valettu

vaivihkaa vlill hiljenen kun pitisi puhua
tyynen laulun iloa neti huokaan
hmrn siivillni nousen ja skeitni vuolen

Tyynen istun yksinisyytt itselleni toivon

toruen hiljaa anteeksiantoa suon
suvaitsisitko kuulla anteeksipyyntni nuo
kun neti hiljaa hmrn kuljen

Toivo rakas tytt onneni toiveet

tummuvan tuulen luokse kuljen hmryyteen
sylissni sanat joita kasteeseen puen
syvn kellertvt tavut hiljentyen suon

Suven keltaista iltaa aamuun asti kuuntelen

hmrn hiljentyvn silloin aisteissani tunnen
toivomusta somaa itselleni suon
kun iltaruskon aikaan vrit taivaasta tuon
3.

Kuulas harmaus vei minusta voiton

lmmn ja kyynelten kiro
repii minut auki
ne ottavat minulta sydmen
mutta maksan jttvt ja munuaiset

Sydmetn kylmyys
ni vakaa ja sekin kylm
tmn olotilan ress
kysyn itseltni onko toivo sinun
4.

Hmmstelen kauneutta
kasvoja symmetrisen ehyit
silmi opaalin sinisi
sointua lohdullisen valoista

Surullisena piirustan valoviiruja

hiiren hiljaa hiiskuen tavoitan thti
kuun lumo hilyy veden pinnassa

Virtaavan kieleni solju

neni niin hellsti sointuu
suloa ja kauneutta kaipaan
kun hvelisti neitoa pyydn tanssiin

Saanko luvan; Ja kumarran

Saat luvan; Hn vastaa
Keinahtelemme valssin askelissa
kesyn hmyyn tanssahdellen

l kysy sydmeni kipuun syyt

l vaivu lohduttomaan kalpeuteen
vaan synny kuin lumme veden pinnasta
ja anna terlehtiesi punertaa kuin poskesi

Nin runoilija esitt nytelm

rakkauden ja surun satiiria
jonka lpi taivas valahtaa
ja vain ni j viipyilemn
5.

nien harhaisessa meress seilaan

tyrsykyj punon nauhaan
veden liike huumaa mieleni
sill en koe en elm nautinnoliseksi

Ahdistuksen tuulet keinuttaa minua

tuuliajolla laulan hmrn siintoon
hentoista vrett puen sanoiksi harmaan
vaikken kokisi kauneutta silti iloitsen sen olemmassa olosta

l j viipymn hetkeen
l kulje virtausten muassa horisontiin
vaan heit ankkurisi
ja j odottamaan pelastusta

Tuhansien tummien pilvien kerntyess

salamoiden jylhin ryskyess
kipua niin valtaisaa ja harrasta
julmaa myrsky pin kuljen vihassa

Antaudun vihdoin myrskylle

huudan sateen viimassa kirousta
sill jn elmn viel tmn hetken
kunnes syvlle aaltojen pauhussa kuljen

Meren tyyntyess ajotukkiini nojaan

rannikko siint ja ihmisten ilmoille kuljen
hmrtyvn illan koitteessa
lydn perille ja hymyilen

6. Musta

Yn kipunoiva harso sotii minua vastaan

en jaksaisi el vain hetken
vaan haluaisin el ikuisuuden
kuoleman varjolla lauluni laulan

Mustanimelien silmieni loiste

kietoo maan ilveilevn lauluun
hmrt pilvet vaapuvat taivaalla
kun ilta tummuu harmauteen
ja kevt laulaa lintujen rinnoissa

On yksininen hetki yss

kun tuuli seisahtuu ja nauraa ilkikurisesti
itken vihdoin helpottavat kyyneleet
nuo sielun katkeroitamat suolapisarat
valuvat noroina poskeni poikki
aina leuan pielt myten

Hohkaan vihdoin kuin kekleet takassa

ja tunnen ajan seisahtuvan
en kuole enk el
vaan maadun hiljaa taivaaseen