POHJAMATERIAALIT JA POHJUSTUS

Kuvataide

PUU yksinkertaisia pohjusteita. Konservoijat taas

Puu on vanhin maalausten pohjamateriaali.
Flaamilaiset taiteilijat käyttivät perinteisesti
tammesta tehtyjä paneleita ja italialaiset taas
poppelista tehtyjä puupohjia.
Raskaat ja tiheäsyiset puulajit ovat materiaalina
parempia kuin pehmeät. Pääasiallisesti vain
lehtipuut voivat tulla kysymykseen. Hyvälaatuinen
puumateriaali on ilmakuivattua ja vähintään viisi
vuotta varastoitua. Puu, joka ei ole täysin kuivunut
käyristyy helposti ja voi aiheuttaa pohjustuksen ja
värikerroksen lohkeilun.
Puulevyt ovat erittäin arkoja kosteudelle ja
käyristyvät helposti. Suuret panelit onkin
parketoitava taustaltaan käyristymisen
estämiseksi. Taustalle liimatut puulistat on oltava
pehmeämpää puuta kuin itse paneli esim. balsaa.
suojasivat puuta vahan, harsin öljyn ja lakan
sekoituksilla.
Havupuiden pihkaisissa/hartsisissa
puumateriaaleissa oksankohdat huonontavat
laatua. Ne on poistettava ja tapitettava. Pieniin
vikakohtiin voidaan laittaa liima/sahanjauho täyte.
Metalliset naulat/tapit on upotettava puuhun ja
eristettävä pohjustuksesta alumiininpalalla tai
-foliolla.
Oksalakka estää oksakohtien näkymisen maali-
kerroksen läpi. Pihkaa sisältäviä puulajeja on
yleensäkin vältettävä, koska pihka voi tunkeutua
pohjustuksen lävitse. Samoin vuosirenkaat voivat
nousta esiin pohjustuksen lävitse.
Puun kovuudet

Keskiajalla panelin taustalle ruuvattiin tai naulattiin erittäin pehmeitä lehmus

kiinteät tukilistat, jotka pitivät panelin suorana,
poppeli
mutta estivät samalla myös ilmankosteuden
vaihteluista johtuvan puun luonnollisen liikkeen. lehtikuusi
Samoin kiinteät koristekehykset saattoivat estää pehmeitä lehtikuusi
panelin normaalin liikeen ja vääntää puuta.
leppä
1100-l lähtien poikkipuita naulattiin tai liimattiin koivu
taustalle syyn poikki. 1300-l nämä korvattiin
hevoskastanja
diagonaalisilla listoilla.
kovia/ tiiviitä tammi
1400-l loppua kohden panelin tekijät alkoivat vaahtera
käyttää ensikertaa uraan pujotettavia tukilistoja
panelin vakauttamiseksi. Samoihin aikohin (1400-l saarni
ja 1500-l) tulivat tulivat koristekehykset, jossa saksanpähkinä
paneli pystyy vapaasti liikkumaan sille
pyökki
kaiverretussa urassa. Joustavat tukirakennelmat
eivät estä puun luonnollista liikettä. jalava
kastanja
Ensimmäiset parketoinnit kehitettin 1770-l.
Poikkipiennat liimattiin syyn suuntaisesti ja näiden päärynä
läpi pujotettiin vapaasti liikkuvat rimat. eeben

Keskiajalla paneli suojattiin kosteuden vaihteluilta jakaranda

maalaamalla se molemmilta puolilta. 1400-1600-l plataani
taiteilijat käyttivät taustapuolen suojaamiseen

1 Heli Mäki

VANERI
Vaneri on vähintään kolmesta ohuesta puuviilusta
ristiin yhteen liimaamalla valmistettu levymäinen
puutuote. Vaneri oli ensimmäinen teollinen
puujaloste. Vaneri on aina peilikuva keskilinjan
suhteen.
Kotimaisen vanerin pääraaka-aineita ovat koivu ja
kuusi. Koivu- ja kuusiviilun paksuus on 1,4 mm.
Paksuviiluisen havuvanerin viilunpaksuudet ovat
1,8–3,5 mm. Mielellään kerroksia olisi oltava
vähintään 5-8.
Vanerit saattavat käyristyä varsinkin suurina
levyinä. Suurikokoiset levyt onkin syytä
parketoida. Liimaus ja pohjustus molemmille
puolille vähentää käyristymistä.
Vanerilevyjen valmistuskoot on standardoitu.
Vanerin enimmäispaksuus on noin 50 mm ja
paksuudet vaihtelevat 3 mm portain välillä 3–30
mm. 3 mm ohuempia vanereita kutsutaan
ohutviiluvanereiksi tai lentokonevaneriksi
yleisen käyttökohteen mukaan. Käytetääm mm.
erilaisissa pienoismalleissa ja design-puutuot-
teissa.
Koivuvanerilla on erinomaiset lujuus- ja
jäykkyysominaisuudet sekä hyvä kosteuden
kestävyys. Myös pintakovuus ja kolhunkestävyys
on hyvä. Toinen puoli on oksankohdat paikattu,
toinen paikkaamaton. Koivuviiluista saadaan
ulkonäöltään tasaista vaneria. Se on hinnaltaan
kallein vaneri.
Kuusivanerin pinta on koivuvaneria pehmeämpää
ja oksaisempaa. Syykuvio on voimakas ja hieman
koholla. Heikompaa ja kevyempää kuin
koivuvaneri.
Sekavaneri Levyn taivutuslujuus on hyvä
molempiin suuntiin. Sekavanerit ovat koivuvaneria
edullisempia ja lujuudeltaan jonkinverran
heikompia.
Vanerin pintaominaisuuksia voidaan parantaa
erilaisilla pinnoitteilla. Yleisin jaloste on pinnoittaa
vaneri fenolifilmillä, jolloin puupinnasta saadaan
kova ja kosteutta hyvin kestävä. Vaneria voidaan
pinnoittaa käyttökohteen erityisvaatimusten
mukaisesti erityyppisillä pinnoitusratkaisuilla esim.
kertamuovilla, kestomuovilla, maalilla, lakalla,
2 Heli Mäki
paperilla, metallilla, kankaalla tai kumilla.
Filmivanneri on kotimaiseen koivuvaneriin tehty,
pääasiassa ruskea fenolipintainen vaneri.
Filmipinnoite muodostetaan kuumapuristimella
kiinnitettävästä kalvosta, joka imeytyy osittain
puuhun. Sen sisältämä hartsi kovettuu lämmön
vaikutuksesta lopulta kestäväksi kertamuoviksi.
Painoonsa nähden erittäin lujaa. Ei halkeile kuten
sahatavara. Pääsääntöisesti toinen puoli sileä
filmipinta ja toinen karhea liukuestepinta viira.
Ennen käytettiin termiä vesivaneri, joka tarkoittaa
juuri fenolihartsiliimattua, säänkestävästi liimattua
vaneria.
Lastulevy ja muut puristusmenetelmällä
valmistetut puulevyt ovat korvanneet vanerin
käyttöä rakennus- ja huonekalumateriaalina.
OSB LEVY
ISOLASTULEVY
Havuvanerin paras kilpailija varsinkin Pohjois-
Amerikassa on OSB, joka on ristiin liimatuista
suurlastuista valmistettu kestävä rakennuslevy.
OSB:llä saavutetaan useita havuvanerin
ominaisuuksia halvemmalla raaka-aineella ja
yksinkertaisemmalla tuotantoprosessilla.
OSB on kolmikerroslevy, joka on liimattu
syynsuunnaltaan pitkistä (10–15 cm) ja ohuista
(0,7 mm) puulastuista eli strandeista. Strandien
leveys vaihtelee 5 – 30 mm välillä. Pitkät lastut
suunnataan siten, että ylä- ja alapinnan lastut ovat
syynsuunnaltaan samaan suuntaan ja keskiker-
roksen lastut poikittain pintakerrokseen
syynsuuntaan nähden. Näin levystä muodostuu
rakenteeltaan vaneria muistuttava, ristiinliimattu
rakenne. Lastujen ristiinliimaus vähentää levyn
kosteuselämistä ja antaa pintakerrosten strandien
suunnassa hyvän taivutuslujuuden.
OSB liimataan säänkestävällä liimalla.
Raaka-aineena käytetään usein puulajeja, jotka
ovat edullisia, esim. haapaa ja havupuita. Vaikka
nämä ovat lujuudeltaan heikkoja, puristetaan levy
liimausvaiheessa hyvin korkealla paineella ja
lämmön avulla kasaan, jolloin lopputuloksena on
luja levy. Kosteuden vaikutuksesta levy turpoaa
lastulevyn tapaan reunoiltaan helposti.
RIMALEVY
KIMPILEVY
SÄLELEVY
Kimpilevy on sorvatulla koivuviilulla molemmilta
puolilta pinnoitettu rimalevy. Kimpilevyt
muistuttavat vanereita. Eivät käyristy niin helposti
kuin tavalliset vanerit. Sopivatkin suoruutta ja
jämäkkyyttä vaativiin kohteisiin. Paksuudet 16 mm
– 25mm.
Sälelevyn hyviä ominaisuuksia ovat keveys,
stabiilisuus ja levyn lujuus säleiden suunnassa.
Sälelevy on kallis puulevy ja on rimalevyä
kehittyneempi tuotteena. Sälelevy keskikerros on
käytännössä lähes raoton, jolloin ruuvien ja
helojen kiinnittäminen on rimalevyä helpompaa.
LASTULEVY
Lastulevy on puristettua puuhaketta tai puukuitua
sideaineena liimaa tai hartsia. Eivät käyristy
helposti, eikä sitä tarvitse parketoida. Painavaa, ja
reunat kolhiintuvat helposti. Ei mielellään
vesiliukoisiin tekniikoihin – turvonneet lastunpalat
tekevät pinnan epätasaiseksi.
Lastulevyn pääraaka-aine on sahatavaran
sahauksessa syntyvä puru. Levyn pintaosat ovat
hienolastua ja keskiosa karkeampaa lastua.
Lastulevyllä ei ole syynsuuntaa vaan se on tasa-
aineista ja lujuus on eri suunnissa sama. Sitä
voidaan työstää ja liimata kuten normaalia puuta.
Lastulevy liimataan usein ureaformaldehydi-
hartsilla, joten se ei kestä kosteutta ja soveltuu
vain kuviin sisätiloihin. Vuosikymmeniä sitten
liimasta peräisin oleva formaldehydi saattoi
aiheuttaa allergisia reaktioita tiiviiksi rakenne-
tuissa asunnoissa. Nykyisin kotimainen lastulevyn
täyttää E1-formaldehyditason. Lastulevylle ei ole
vahvistettu yleisiä vakiokokoja.
Melamiinipintainen levy eli Mel-levy
on muovikalvolla, laminaatilla tai puuviilulla
pinnoitettu lastulevy. Se on normaalia puuta
huomattavasti painavampaa. Suurinakaan pintoina
levy ei halkeile. Levyllä ei ole syynsuuntaa,
samanlainen lujuus eri suunnissa. Edullinen.
Huono kosteudenkestävyys
3 Heli Mäki
KOVALEVY
KUITULEVY MÄRKÄMENETELMÄ
Kovalevyt ovat ruskeita toiselta puolelta sileitä ja
toiselta puolelta viirakuvioisia eli ”säkkikangas”
kuvioisia kovaksi puristettuja kuitulevyjä.
Kovalevyn materiaalina käytetään pääasiassa
puutuoteteollisuuden jätepuusta saatavaa haketta,
osin koivukuitupuuta. Hake hajotetaan hienoiksi
kuiduiksi ja saatu massa jauhetaan. Kuitujen
sitoutuminen toisiinsa perustuu ensisijaisesti
huopautukseen ja puun omiin liima-aineisiin.
Kuitujen joukkoon lisätään vettä ja mahdollisesti
myös lisäaineita, kuten liimaa. Kuiduista
muodostetaan levyaihio, joka puristetaan
kuumapuristimella levyksi.
Levy on kevyttä ja suhteellisen joustavaa.
Puukuitulevystä voidaan tehdä myös hieman
kaarevia pintoja. Reuna murtuu helposti.
Kummatkin puolet käyvät maalaamiseen. Sileä
pinta hiottava ennen käyttöä ja mielellään
pyyhittävä alkoholilla paremman tarttuvuuden
aikaansaamiseksi.
MDF LEVY
KUITULEVY KUIVAMENETELMÄ
Kovalevyn kaltainen, mutta pehmeämpi, eikä niin
altis käyristymiselle. Molemmat puolet samanlai-
sia. Vakaimpia kovista pohjamateriaaleista.
Valmistetaan kuivausmenetelmällä
kuumapuristamalla se havupuukuidusta ja
sideaineista. Sideaineena käytetään esimerkiksi
hartseja tai polyvinyyliasetaattia (PVA). MDF-levyä
voidaan valmistaa myös kylmäpuristamalla.
MDF-levy onkin osin syrjäyttänyt lastulevyn
monissa käyttökohteissa, erityisesti kalusteteol-
lisuudessa. Rakenteensa ansiosta se ei halkeile
helposti. Useita paksuuksia 3mm – 30 mm. MDF-
levy kestää kosteutta paremmin kuin lastulevy,
mutta sekin turpoaa kastuessaan, eikä siten
sovellu ulkokäyttöön.
HDF LEVY
3 mm vahva HDF-pohjainen jalopuujäljitelmä levy
kaapistojen yms. taustalevyksi.
KIPSILEVYT
GYPROC
Kipsilevy eli kartonkikipsilevy on kipsimassasta
valmistettu rakennuslevy, jonka pinnoissa on
kartonkipaperi sidospintana.
Murtuvat helposti, mutta suoria ja liikkumattomia.
Kostuessaan levy pehmenee. Paksuudet 6mm,
9mm, 13mm.
TUULENSUOJALEVYT
HUOKOLEVYT
KUITULEVY MÄRKÄMENETELMÄ
Kuitulevyt ovat puukuidusta valmistettuja
rakennuslevyjä. Kuitujen sekaan lisätään vettä, ja
ne kiinnittyvät toisiinsa puun omien liima-aineiden
kuten hartsin ja ligniinin avulla. Kuidut huopau-
tetaan, minkä jälkeen ylimääräinen vesi
puristetaan pois massasta ja kuivataan. Kevyitä.
Murtuvat helposti.
Huokolevy, rakennus- ja lisäeristyslevy 12 mm ja
25 mm
Runkolevy, hartsipohjainen tuulensuojalevy.
Paksuus 25 mm
METALLIT
KUPARI
Kupari on perinteinen maalauspohja. Pinta
karhennetaan hiomalla (teräsvilla, hiomapaperi) ja
pyyhitään alkoholilla rasvojen poistamiseksi.
Pohjustetaan öjypohjusteella tai maalaus ilman
pohjustetta käyttäen kuparin omaa sävyä hyväksi
lopullisessa pinnassa.
RUOSTUMATON TERÄS
GALVANOITU SINKILLÄ PÄÄLLYSTETTY TERÄS
Käsitellään kuten alumiinilevyt.
ALUMIINI
Hapettuneet, tummat kerrokset hiotaan pois ja
4 Heli Mäki
hiotaan tarttumapinta, sekä pyyhitään alkoholilla
Erillinen pohjustus ei välttämätön. Tavanomaiset
pohjusteet kuten öljy tai akryylipohjuste käyvät
myös.
TAVALLINEN TERÄS
Hiotaan kaikki ruostejäljet pois. Epoksihartsikerros
estää mahdollisen ruosteen tunkeutumisen
maalauspintaan. Metallilevyt voidaan päällystää
myös kankaalla.
KIVI
MARMORI
Imemättömät kivimateriaalit eivät vaadi
pohjustusta, mutta on hyvä pyyhkiä ensin
alkoholilla. Marmorin luonnollista pintakuviointia
voidaan käyttää hyväksi maalauksessa.
MUOVILEVYT
AKRYYLILEVYT
Soveltuvat parhaiten akryylimaaleille. Öljymaali
saattaa halkeilla tai hilseillä pois. Alkoholi pyyhintä
parantaa tarttuvuutta.
NAHKA/PERGAMENTTI
Pergamentti valmistetaan vasikan, vuohen tai
lampaan nahasta. Sopii vesiliukoisiin tekniikoihin -
guassi, vesiväri, akryyli, miniatyyreihin ja pieniin
maalauksiin. Molemmat nahan puolet sopivat
maalaamiseen. Pinta killotetaan hohkakivellä
sileäksi. Suositellaan pohjan liimaamista ja
pohjustamista akryyliliimalla ennen maalausta.
NORSUNLUU
Norsunluuta on käytetty perinteisesti
miniatyyrimaalaukseen. Materiaalina kallis ja
hankala saada. Paksuus n. 1/2 mm. Ivorine on
synteettinen vastine norsunluulle. Yleensä
käytetään öljyväritekniikkaan. Pinta puhdistetaan
ensin alkoholilla.
LASI
Lasin pinnalle voidaan esim. maalata
vesivärimaalauksen tapaan ilman valkoista väriä,
tai työskentelemällä valokohdista tummempaan
lasin taakse.
KANGAS
Kangaspohjat ovat kevyitä ja helposti kuljetettavia.
Halvempia kuin puupohjat. Vievät vähän tilaa
rullattuina. Hyvin harvakudoksiset kankaat voi
käsitellään liimaliuoksella.
PUUVILLA
Edullisempaa kuin pellava. Tasainen kudos.
Pingottuvat huonommin kuin pellava.
COTTON DUCK
Vaalea puuvillakangas. Erityisesti akryyliväreille,
jolloin kangasta ei tarvitse pohjustaa.
MUSLIINI
Kevyt puuvillakangas
JUUSTOKANGAS, SIDEHARSO
Musliinin kaltainen, mutta painavampi. Lähinnä
panelin pinnan vahvistamiseen.
PELLAVA
Ihanteellinen maalauspohja. Palttinasidoksessa
paras pintakuvio.
5 Heli Mäki
Vanhat kagasmaalaukset ovat usein myöhem-
mässä vaiheessa konservoitu vuoraamalla maalaus
toisella kankaalla tai liimalla se suoraan puulevylle.
Kankaan taustapuolta on suojattu 1600-l lähtien
liimaamalla se jauhopastan avulla toisen kankaan
päälle tai päällystämällä tausta vahan ja hartsin
sekoituksella (1700-l).
SUODATINKANGAS
MAANEROTUSKANGAS
Kevyt harsomainen maanerotuskangas
valmistettu kestävästä polypropeenikuiduista .
Huokoinen pinta voidaan liimata ja gessota
eristäväksi ennen maalausta.
JUUTTI ELI SÄKKIKANGAS
Karkea kuviointi ja harva kudos tekevät juutista
vaikeasti pohjustettavan.
PAHVIT
Pahvit on hyvä eristää liimalla ja pohjustaa. Ei
pitäisi käyttää muita kuin lumpusta (puuvillasta)
valmistettuja laatuja, jotka ovat happovapaata.
PAPERI
Parhaimillaan vesiliukoisille tekniikoille. Öljy- tai
vahavärejä käytettäessä paperin pinta on
eristettävä liimakerroksella. Happovapaat paperit
eivät haurastu.
POHJUSTUS

KANKAAN JA PUUN ESILIIMAUS

 liimaus suoritetaan 1-2 ohuena
Esiliimaus suoritetaan kaikille imeville pohjille kerroksena
kuten kankaat ja puut. Kovalevyt, metallit, lasi
eivät tarvitse esiliimausta. Liimauksen tarkoitus on
eristää pohja ja vähentää pohjan imevyyttä sekä
estää öljyä haurastuttamasta kankaan kuituja. POHJUSTEET ELI GESSOT
Vesiliukoiset tekniikat eivät välttämättä vaadi
erillistä liimausta. PUULIIMAPOHJUSTE
PVAC LIIMAPOHJUSTE
Esiliimauksessa käytetään samaa liimaa kuin
varsinaisen gesson valmistuksessa esim. 1 osa PVAc puuliimaa (esim. Eri
eläinliimagesson alla on eläinliimasta valmistettu Keeper )
esiliimakerros. 2 osaa vettä
1 osa liitua
Kankaan/puun esiliimaus puulimalla: 1 osa titaanivalkoista

1 osa PVAc-liimaa  aineet sekoitetaan sopivan paksuiseksi

2 osaa vettä
 liimaus suoritetaan 1-2 ohuena
kerroksena
Esiliimaus eläinliimalla:
– valmista liimaliuos liimat-monisteen
mukaan
 valmis liimaliuos sivellään pohjaan
lämpimänä (40ºC) mahdollisimman
ohuesti, hyytynyttä liimaa voidaan levittää
myös palettiveitsellä
 annetaan kuivua 15-30 min ennen toista
sivelyä, liimaus suoritetaan 1-2 kerroksena
 puut/panelit liimataan molemmilta
puolilta käyristymisen estämiseksi
 pohjan annetaan kuivua ”vaaleaksi” ennen
varsinaisen pohjustuksen sivelyä n. 2h
 Liimavettä säilytetään jääkaapissa.
Säilyvyyttä voidaan parantaa lisäämällä
liitu/kipsijauhetta 1 tl/litra jolloin liuos
säilyy käyttökelpoisena 2-4 viikkoa.
gessoksi
 sivellään 1-2 kerrosta
 esiliimaus tehdään myös puuliimaa
käyttäen
 puuliimat ovat korvanneet eläinliimat
gesson valmistuksessa. Ne ovat
joustavampia, ei haurausongelmia
ELÄINLIIMAGESSO
JÄNISLIIMAGESSO
LIITUPOHJA
KIPSIPOHJA
MARMORIJAUHEPOHJA
Eläinliimaa on käytetty pohjustuksen sideaineena
satoja vuosia. Eläinliimagesso sopii kankaille,
mutta ei ole kimmoisaa, vaan kuivuu jäykäksi ja on
siten ihanteellisin kovilla jäykillä pohjilla.
Eläinliimat ovat kuivuttuaan uudelleen veteen
liukenevia ja liuokset pilaantuvat nopeasti.
Nykyisin nämä liimat on syrjäyttänyt PVA
-liimoista valmistetut pohjusteet.

Esiliimaus kaseiiniliimalla: Liimalevyt tai -helmet turvotetaan kylmässä

vedessä ennen kuumennusta. Liiman ja veden
Kankaan/puun esiliimaus suoritetaan suhde on tärkeä. Kaikessa liimaamisessa on
laimennettuna: sääntö, että pohjusteessa on parempi käyttää liian
vähän liimaa kuin liian paljon. Liian vahva pohjuste
1 osa kaseiiniliimaliuosta ( kts. liimat saattaa hilseillä myöhemmin.
moniste)
3 osaa vettä Esiliimaa maalauspinta (paperi, kartonki paneli tai

6 Heli Mäki
kangas) ensin liimavedellä ennen gessoamista.
Liiman teko-ohje löytyy liimat-monisteesta
Pohjusteen valkoisena pigmenttinä on aikoinaan
käytetty lyijyvalkoista, joka kuivuu nopeasti, mutta
myrkyllisyytensä takia ei ole suositeltava. Tämä on
korvattu nykyisin titaani- tai sinkkivalkoisella.
vähän imevä, mutta sillä on pitkä kuivumisaika.
Perinteisen öljypohjan sideaineena on esiliimausta
lukuunottamatta vain öljyä. Värimaali tarttuu
huonosti liian öljyiseen pohjaan ja pohja murtuu
vanhemmiten helposti. Kaikki öljypohjat
tummuvat/kellastuvat ajan mittaan ja öljy tekee
pohjusteessa olevan liidun myös osittain
läpinäkuultavaksi.

Liidusta valmistettu pohja on pehmeä pohja ja se

oli käytössä keski-eurooppalaisilla. Kipsipohja on PUOLIÖLJYPOHJA
kovempi ja kiinteämpi kuin liitu, mutta peittää EMULSIOPOHJA
heikommin. Kipsipohja oli käytössä italialaisilla.
Valkoisesta bolusjauhosta saadaan sileä pinta. 1 osa liimavettä
Marmorijauheesta tulee karkein ja kovin pohjuste. 1 osa liitua
Hohkakivijauheen tai mikropalleroiden lisääminen 1 osa titaanivalkoista
gessoon tuo myös karkeutta maalauspintaan. (1-2 osaa vettä)
1/3 – 1/2 osaa pellavaöljyvernissaa
1 osa eläinliimavettä (saman vahvuista
kuin esiliimauksessa kts.  öljy sekoitetaan nauhana valmiiseen
liimat-moniste ) gessoon, jolloin muodostuu emulsio
1 osa liitua tai sammutettua kipsiä* eläinliiman ja öljyn välille
1 osa titaanivalkoista tai muuta  sivellään siveltimellä/palettiveitsellä ohut
värijauhetta kerros
(1-2 osaa vettä)  ½ h kuluttua sivellään toinen kerros
 ennen käyttöä annetaan kuivua viikon
 liimaliuos lämmitetään ja aineet verran
sekoitetaan tasaiseksi velliksi
 tarvittaessa gessoa ohenetaan vedellä
sopivan paksuiseksi ÖLJYPOHJA 1
 siveltimellä/palettiveitsellä levitetään
mahdollisimman ohuina kerroksina Muistuttaa emulsiopohjaa, mutta öljyn määrä
kuivuneen esiliimakerroksen päälle suurempi.
 pohjustuskerroksia yleensä 2 (ohuita jopa
3-7). Pohjusteen imevyys kasvaa kerrosten 1 osa liimavettä
lukumäärän kasvaessa 1 osa liitua
 kuivumisaika kerrosten välillä n. 30 min ja 1 osa titaanivalkoista
tarvittaessa hiotaan pintaa (1-2 osaa vettä)
 pohja saa kuivua seuraavaan päivään ¾-1 osaa pellavaöljyvernissaa
ennen maalausta
 valmistetaan kuten emulsiopohja
Sammutettu kipsi  kuivumisaika mielellään viikkoja ennen
maalausta
Sammutetulla kipsillä tarkoitetaan kipsijauhetta,
joka liuotetaan suureen vesimäärään eli
”sammutetaan”. Lientä seisotetaan ja sekoitellaan
useampi päivä. Pohjalle painunut kipsijauhe ÖLJYPOHJA 2
erotetaan vedestä ja kuivataan.
Esikäsittely:
Kankaalle tehdään ensin normaali esiliimaus
ÖLJYPOHJAT
Varsinainen pohjustus tehdään käyttäen valmista
Öljypohja tekee kankaan notkeaksi ja pohja on ”Alusmaalausvalkoista”. Valmistajia mm. Talens,

7 Heli Mäki
Winsor&Newton. Alusmaalausvalkoisen
koostumus on alkydihartsia ja titaanivalkoista ja
sitä ohennetaan tärpätillä.
Sivelykertoja on 1-2 kerrosta. Pohjustus kuivuu
muita öljypohjusteita nopeammin ja on siten
paras öljypohja vaihtoehto. Valkoista väriä
voidaan sävyttää pigmenteillä.
- kaseiiniliima laimennettuna vedellä 1:3
- dammarvernissa ohennettuna tärpätillä 1:3
- sellakka liuotettuna alkoholiin 1:2, laimennetaan
edelleen tarvittaessa
- mastiksia tärpättiin tai alkoholiin liuotettuna
- puuliimaa eli PVA-liimaa veteen 1:2
Öljyä ei suositella käytettäväksi eristykseen, koska
öljyllä sivelty pohjuste kellastuu.

KASEIINIPOHJUSTE

Kaseiinigesso sopii kangas, pahvi tai puu pohjalle

(vahvat pohjat) ja kaikille tekniikoille. Kuivuttuaan
veteen liukenematon. Esiliimaa kankaan/puun
kaseiiiliimaliuoksella. Kaseiiniliiman ohje liimat-
monisteessa

Kaseiinigesso:

1 osa kaseiini liimaliuosta

1 osa liitua
1 osa titaanivalkoista
2 osaa vettä

 sivellään kolmena ohuena kerroksena

 puolen tunnin kuivumisaika kerrosten
välillä

LIIVATEPOHJUSTE

Liivatepojuste soveltuu esim. munatempera

maalauksen alle. Liivategesso valmistetaan
eläinliimagesson ohjeen mukaan. Liivateliuoksen
ohje liimat-monisteessa.

6 osaa gelatiiniliuosta
10 osaa titaanivalkoista ja liitua

 lisää liitu ja värijauhe liivateliuokseen,

siivilöi
 levitä lämpimänä

HUOKOISEN POHJAN ERISTYS

Valmis gessottu maalauspohja voidaan eristää

vähemmän imeväksi sellakka, vernissa tai liima
sivelyllä.

8 Heli Mäki