Henkilöoikeuden muistiinpanot: Juridiikan perusteet

Karttunen ym._ Juridiikan perusteet, 5. uudistettu painos, Sanoma Pro 2015.

Siviilioikeuden osa (kirjassa: henkilöoikeus) löytyy s. 63 – 110 Juridiikan perusteet (”JP”).

1. Peruskäsitteet (s. 63)

Oikeus-
subjektit
I. Oikeussuhde vs. oikeussubjekti

− Oikeussuhde tarkoittaa kenen tahansa kahden Oikeus- Luonnoll.

henkilön tekemää oikeudellista suhdetta. henkilöt henkilöt

− Osapuolet voivat olla niin oikeushenkilöitä

Yksityisoik. Julkisoik.
keskenään, luonnollisia henkilöitä keskenään tai
yksi kumpaakin. Osapuolia oikeussuhteessa
kutsutaan oikeussubjekteiksi.
Yhtiöt Valtio
− Oikeushenkilöllä tarkoitetaan yhteisöä, yritystä tai
julkisoikeudellista toimijaa, luonnollinen
henkilö taas tarkoittaa aina ihmistä. Yhdistykset Kunnat

Oikeussuhteita on pyritty havainnollistamaan graafissa

oikealla, ks. myös s. 64. Säätiöt Seurakunnat

II. Oikeuskelpoisuus (ns. passiivinen tilanne)

− Jotta henkilö voi esiintyä oikeussubjektina, tulee

Oikeudellinen
tämän olla oikeuskelpoinen henkilö. Oikeuskelpoisuus
toimintakyky

− HUOM! Tilanne on passiivinen, joten

täysivaltaisuuta ei edellytetä.
Oikeudellinen Oikeudellinen
− Luonnolliset henkilöt ovat koko toimintakelpoisuus vastuunalaisuus
elinkaaren ajan syntymästä kuolemaan
oikeuskelpoisia, oikeushenkilöt, kun
nämä merkitään rekisteriin (esim. kauppa- tai yhdistysrekisteri) siviilioikeudellinen
vastuunalaisuus
III. Oikeudellinen toimintakyky (ns. aktiivinen tilanne): eli vahingon-
toimintakelpoisuus ja vastuu korvausvastuu

Oikeudellinen toimintakyky on henkilön kykyä tehdä asioita, joilla on

oikeudellista merkitystä; siis tässä kohtaa itse aktiivisena osapuolena. rikosoikeudellinen
vastuunalaisuus
− Oikeudellinen toimintakelpoisuus tarkoittaa kykyä tehdä eli rikoskelpoisuus
itsenäisesti oikeustoimia (esim. sopimuksia). Juridisesti täysi
oikeudellinen toimintakelpoisuus, myös oikeustoimikelpoisuus, saavutetaan, kun henkilö on
täysivaltainen.
 − Tästä huolimatta henkilöllä on oikeus tehdä ikätasoonsa nähden tavanomaisia ja
merkitykseltään vähäisiä oikeustoimia (7-vuotias voi ostaa karkkipussin, vajaavaltainen voi
solmia työsopimuksen pätevästi 15-vuotiaana).

− Oikeudellinen vastuunalaisuus jakautuu

o Siviilioikeudellinen vastuunalaisuus (eli vahingonkorvausvastuu) alkaa henkilön

syntymästä, siis vastasyntynyt on vastuussa aiheuttamastaan vahingosta
lainmukaisesti.

o Rikosoikeudellinen vastuunalaisuus (eli rikoskelpoisuus) tarkoittaa, että henkilö

voidaan tuomita rikoksesta rikoslain mukaisiin rangaistuksiin, esim. sakkoihin tai
vankeuteen, mikä alkaa 15-vuotiaana.

Luonnollisen henkilön vastuuasioita on pyritty havainnollistamaan graafissa iän ja oikeuksien

kasvusta (s. 68)

IV. Oikeustoimi

Oikeustoimi on tahdonilmaisu yksinkertaisuudessaan. Oikeustoimia voidaan luokitella esim.

− yksi- tai kaksipuoleisia (testamentti vs. sopimus)

− vapaa- tai määrämuotoinen (työsopimus vs. kiinteistön kauppa)

− vastikkeellinen tai vastikkeeton (vuokrasopimus vs. esineen laina ilmaiseksi)

− nimenomainen tai konkludenttinen ts. hiljainen (ky:n yhtiösopimus vs. 2 henkilöä alkaa vain
harjoittaa liiketoimintaa ilman sopimusta)

− elävien kesken tai kuoleman varalta tehty (avioehto vs. testamentti)

2. Edustus eli tahdonilmaisu (s. 68)

Edustus on pähkinänkuoressa sitä, että henkilö ilmaisee tahtonsa. Luonnollinen henkilö ilmaisee
tahtonsa joko itse tai esim. oikeudessa asianajajansa välityksellä. Sen sijaan oikeushenkilö ilmaisee
tahtonsa aina luonnollisen henkilön välityksellä. Edustusta tapahtuu niin valtuutuksella kuin
edunvalvonnan kautta.

V. Valtuutus

Valtuutus on aina sellainen oikeustoimi, jossa oikeustoimikelpoinen valtuuttaja antaa valtuutetulle

(voi olla vajaavaltainen) valtuutuksen tehdä jotakin. Valtuutus voi ilmetä eri tavoin, esimerkiksi
valtakirjana, aseman puolesta (ns. asemavaltuutus) tai vallitsevista oloista. Kolmannella osapuolella,
jolle muodostuu esim. sopimussuhde päämiehen kanssa, on otettava selvää valtuutuksen
olemassaolosta ja laajuudesta => selonottovelvollisuus.

Valtuutuksen prosessikaavio ja osapuolten velvollisuudet ja muodostuneet suhteet (s. 71)

A. Valtuutetun toimintakelpoisuus ja toimivalta

Valtuutetun tekemä oikeustoimi sitoo valtuuttajaa eli päämiestä, mikäli valtuutettu on

toiminut valtuutuksensa mukaisesti. Mikäli taas valtuutettu on ylittänyt valtuutuksensa,
oikeustoimi ei sido päämiestä, ellei 1) päämies hyväksy oikeustoimea jälkikäteen; tai 2) käytä
hyväkseen oikeustoimesta saatavaa hyötyä.

Valtuutetun toimivaltaa voidaan säädellä kahdella tavalla; 1) kirjaamalla valtuutettua

koskevat toimiohjeet itse valtuutukseen; tai 2) tekemällä erilliset toimiohjeet valtuutetun ja
päämiehen välille, jotka määrittelevät toimivallan (yleisempi tapa). Toimivallan ylitys
tapahtuu seuraavissa tilanteissa.

1. Valtuutettu toimii vastoin toimiohjeita => ylittää toimivallan (oikeustoimi ei

sido).

2. Valtuutettu toimii kelpoisuuden (valtakirjan) puitteissa, mutta ylittää

toimivallan; sitovuus riippuu kolmannen vilpittömästä mielestä: 1) jos
vilpitön, on oikeustoimi epäpätevä ja 2) päinvastoin (poikkeuksena
toimeksiantosopimuksessa ei koskaan vilpittömän mielen suojaa).

Valtuutetun vahingonkorvaus

1. Päämiestä kohtaan: mikäli valtuutettu rikkoo toimiohjetta ja tästä aiheutuu

vahinko, vastaa valtuutettu aiheuttamaan vahingosta.

2. Kolmatta kohtaan: mikäli päämies ei tule sidotuksi oikeustoimeen

valtuutetun menettelyn johdosta ja tästä aiheutuu vahinkoa kolmannelle,
vastaa valtuutettu vahingosta.

B. Valtuutusmuodot

1. Valtakirja; valtuutus annetaan (useimmiten) vapaamuotoisella valtakirjalla,

jossa yksilöidään oikeustoimi ja jätetään muutoin avoimeksi (siirtokelpoinen)
tai yksilöidään valtuutettu tarkemmin

2. Erityiseen tiedoksiantoon perustuva valtuutus; päämies ilmoittaa suoraan

kolmannelle valtuutuksesta

3. Asemavaltuutus; ulkoisten olosuhteiden perusteella havaitaan, että

kolmannella on oikeus tehdä sitovia oikeustoimia (usein työnantajaa
kohtaan), perustuu lakiin, sopimukseen tai yleiseen tapaan

4. Sallimisvaltuutus; päämies sallii jatkuvasti toisen tehdä puolestaan ja

nimissään oikeustoimia => kolmannelle syntyy käsitys valtuutuksen
 olemassaolosta (peruste: päämies tietää oikeustoimien olemassaolosta ja voi
pitää sitomattomina, vaikka varsinainen valtuutustoimi puuttuu)

5. Kombinaatiovaltuutus; kolmannelle syntyy kuva, että toisella on valtuutus,

vaikka tällä ei olisi <=> kolmas kantaa riskin valtuutuksen olemassaolosta
(jos valtuutusta ei ole, toisen oikeustoimi ei sido)

C. Valtuutuksen lakkaaminen

− Valtuutuksen lakkaaminen riippuu valtuutuksen tyypistä; se joko päättyy ”suoraan”

tai se pitää irtisanoa yhtä vahvalla tavalla kuin tehty valtuutuskin.

1. Valtuutus, jolle on annettu määräaika tai joka on annettu tietyn oikeustoimen

suorittamista varten, päättyy, kun määräaika umpeutuu tai oikeustoimi on
suoritettu.

2. Mikäli valtuutus perustuu valtakirjaan, niin päämiehen peruuttaessa

valtakirjan päättyy valtuutus välittömästi. Fyysinen valtakirja on otettava
valtuutetulta pois, mikäli valtuutus perustuu siihen. Peruuttamisesta
ilmoitetaan kolmannelle.

3. Asemavaltuutus päättyy, kun valtuutetun toiminta asemassa päättyy.

4. Sallimisperusteinen valtuutus päättyy, kun kolmannelle (sille, jonka kanssa

valtuutettu on tehnyt oikeustoimia) ilmoitetaan.

5. Tilannevaltuutus perustuu tilanteeseen eikä sitä tarvitse, tai edes ole tarvetta,
erityisesti peruuttaa.

− Peruuttamisessa on tärkeää huomioida kolmannen vilpittömän mielen suoja:

o kolmas ei saa sitä, mikäli oikeustoimi on tehty peruuttamisen jälkeen.

o poikkeuksena on tilanne, jossa valtuuttaja ei ole ilmoittanut kolmannelle

valtuutuksen päättämisestä => päämies tulee velvoitetuksi, jos kolmas
toiminut vilpittömässä mielessä

D. Valtuutuksena prokura

Prokura on tapa, jolla kaupparekisteriin merkitty toimija voi antaa valtuutuksen henkilö(i)lle
ja näin ollen henkilö(i)llä (ns. prokuristi) on oikeus edustaa yhtiötä kaikessa liiketoiminnassa;
poikkeuksena omaisuuden kiinnitys tai luovutus. Prokuristin on aina ilmoitettava edustavansa
yhtiötä prokuran nojalla (esim. kirjoittamalla p.p. tai per procuram).

VI. Edunvalvonta

− Periaatteessa kyse on oikeudellisen toimintakelpoisuuden rajoittamisesta, jotta henkilöä

itseään voitaisi suojella. Täysi oikeustoimikelpoisuus puuttuu vajaavaltaiselta, joita ovat
alaikäiset ja vajaavaltaiseksi julistetut täysi-ikäiset.
− Alaikäisen kohdalla kyse on huollosta (henk. koht. tarpeet) ja holhouksesta (huolenpito,
varallisuusedut), jotka kuuluvat (molemmille) vanhemmille kunnes lapsi on täysi-ikäinen tai
vihitään avioliittoon alaikäisenä.

− Holhoustoimi puolestaan valvoo vajaavaltaisten sekä toimintakelpoisuudeltaan rajoitettujen

toimintaa; holhoojana toimii maistraatin määräämä ja sen että AVI:n valvoma edunvalvoja.

A. Edunvalvojan määrääminen ja toimintakelpoisuuden rajoittaminen

− Alaikäisen edunvalvoja on oletusarvoisesti tämän huoltaja (ellei tuomioistuin päätä

toisin).

− Täysi-ikäiselle edunvalvoja määrätään

o joko tämän omasta pyynnöstä, jos henkilö kykenee ymmärtämään tilanteen,

jolloin maistraatti määrää edunvalvojan

o tuomioistuimen päätöksellä ja tarvittaessa henkilön omasta vastustuksesta

huolimatta, jos tilanne sitä vaatii

o lähtökohtaisesti edunvalvojan määräämisellä ei puututa yksilön

toimintakelpoisuuteen, vaan valvotaan, ettei valvonnan kohde voi tehdä
itselleen haitallisia oikeustoimia

− Poikkeuksena on tilanne, jossa täysi-ikäinen ei pysty huolehtimaan omasta

taloudestaan, toimeentulostaan, eduistaan jne. Tällöin tuomioistuin rajoittaa
toimintakelpoisuutta (ei kuitenkaan enempää kuin tarpeen asianomaisen edun
suojaamiseksi) ja päättää

o valvonnan kohde voi tehdä tiettyjä oikeustoimia tai vallita tiettyä omaisuuttaan
vain yhdessä edunvalvojan kanssa; (ja/)tai

o hänellä ei ole oikeutta tehdä tiettyjä oikeustoimia tai vallita tiettyä omaisuutta
itse; tai

o hänet julistetaan vajaavaltaiseksi

 ehdottoman viimeinen toimenpide, joka tehdään, jos muut toimenpiteet

eivät auta => raskas toimenpide, jota ei tehdä yhteistyöhaluttomuuden
tms. pienemmän ongelman vuoksi

 ei oikeutta tehdä juuri mitään oikeustoimia eivätkä vajaavaltaisen

tekemät oikeustoimet sido ilman edunvalvojan hyväksyntää (tai
valvottavan, kun tämä on tullut täysivaltaiseksi), vrt. lapsen tilanne

 KKO korostanut ihmisarvon kunnioitusta ja

osallistumismahdollisuuksien turvaamista

B. Edunvalvojan tehtävä, palkkio ja tehtävän päättyminen

− Tehtävänä on ennen kaikkea edustaa päämiestä omaisuutta ja taloudellista asioita

koskevissa tilanteissa sekä tuomioistuimen päätöksellä päämiehen ymmärryskyvyn
 ulkopuolelle menevässä asiassa. Poikkeuksena on hyvin henkilökohtaiset asiat
(avioliitto, lahjoitukset), joista vain päämies voi päättää.

− Omaisuutta hoidon tulee hyödyttää päämiestä ja tämän henk. koht. tarpeita, päämiehen
oikeuksista tulee pitää huolta ja edistää päämiehen parasta. Edunvalvojan on
pyynnöstä selvitettävä päämiehelle taloudellista asemaa ja omaisuuden hoidossa
ryhdyttyjä toimenpiteitä.

− Omaisuutta on otettava haltuun siten kuin päämiehen edun mukaista ja jätettävä tälle
omaisuus, jota päämies tarvitsee henk. koht. käyttöön ja olosuhteet huomioiden
kohtuullisesti käyttövaroja sekä harkinnan mukaan muuta omaisuutta.

o Kuitenkin päämiehen asumista, elinkeinon harjoittamista tai päämiehelle

erityistä arvoa omaava omaisuus on säilytettävä

− Kolmen kuukautta tehtävän alkamisesta on laadittava omaisuusluettelo päämiehen

varoista ja veloista sekä omaisuutta hoitaessa pidettävä kirjaa em. asioista ja tilikauden
tapahtumista (tilivelvollisuus). Tehtävän lakatessa tai rajoitettaessa annettava
viranomaiselle päätöstili omalta ajalta.

− Eturistiriita: edunvalvoja ei voi edustaa päämiestä, jos ev itse, hänen edustama toinen
henkilö tai läheinen on vastapuolena asiassa ja ylipäätään, jos päämiehen ja
edunvalvojan etu on ristiriidassa => tuomioistuin määrää ev sijaisen.’

− Edunvalvoja on velvollinen korvaamaan päämiehelleen tahallaan tai

huolimattomuuttaan aiheuttamansa vahingon.

− Edunvalvoja ei voi tehdä ilman holhousviranomaisen lupaa eräitä toimenpiteitä. Jos

jokin esimerkiksi seuraavista toteutetaan ilman viranomaisen lupaa, ei oikeustoimi
sido päämiestä, ellei ev saa jälkikäteen hyväksyntää viranomaiselta ko. oikeustoimeen.

1. luovuttaa tai vastiketta antamalla hankkia kiinteää omaisuuttaa

2. luovuttaa omaisuutta pantiksi ja muutoin perustaa siihen panttioikeutta

3. ottaa muuta kuin valtion takaamaa opintolainaa

4. ryhtyä harjoittamaan elinkeinoa päämiehensä lukuun

5. luopua perinnöstä tai luovuttaa päämiehensä perintöosuutta

− Edunvalvoja on oikeutettu palkkioon (poislukien alaikäisen huoltaja/vanhempi)

päämiehen varat, tehtävän tyyppi ja laajuus huomioon ottaen kohtuullinen palkkio,
määritellään VN:n asetuksessa.

− Edunvalvojalle annettu määräys päättyy

 1. määräaikaisuuteen tai jonkin yksittäisen tehtävän suorittamiseen

2. tuomioistuimen päätökseen (+ kesto, määräys, tehtävä voi muuttua)

3. holhousviranomaisen päätökseen (+ kesto, määräys tai tehtävä voi muuttua),

edellytyksenä, että päämies (i) ymmärtää asian merkityksen; ja (ii) yhdessä
edunvalvojan kanssa pyytää tehtävän, määräyksen tai voimassaoloajan
muuttamista

4. hakemuksesta, kun päämies ei ole enää edunvalvonnan tarpeessa

5. päämiehen kuolemaan

6. edunvalvojan vapauttamiseen tehtävästä (oma pyyntö, sopimattomuus tai

kykenemättömyys), ev julistaminen vajaavaltaiseksi tai muu syy

7. perustuessa (vain) päämiehen alaikäisyyteen päämiehen täyttäessä 18

C. Edunvalvontavaltuutus

Edunvalvojan ja päämiehen asemaa havainnollistava prosessikaavio (s. 78 JP).

3. Perus- ja ihmisoikeudet

VII. Johdatus perusoikeuksiin

VIII. Yksittäisten perusoikeussäännösten esittely

IX. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset

4. Tietosuoja ja asiakirjajulkisuus

X. Henkilötietojen suoja ja EU:n tietosuoja-asetus

XI. Asiakirjajulkisuus ja julkisuuslaki