Kauniainen

kaupunki Uudenmaan maakunnassa

Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia. Salossa

on Kauniaisten kaupunginosa ja Suoniemellä
Nokialla Kauniaisten kylä.

Kauniainen (ruots. Grankulla) on Uudenmaan

maakunnassa sijaitseva suomalainen kaupunki.
Kauniainen on asukasluvultaan selvästi pienin
pääkaupunkiseudun neljästä kaupungista ja
pinta-alaltaan Suomen pienin kunta.[7]
Kauniainen on osa Helsingin kaupunkialuetta.[8]
Kauniainen tunnetaan kaksikielisenä sekä
alhaisen kunnallisveroprosentin omaavana
kaupunkina. Kaupunki on myös siitä
poikkeuksellinen, että se on kokonaan Espoon
ympäröimä. Kauniainen on alkujaan asukkaiden
osakeyhtiönä perustama taajaväkinen
itsehallintoalue.

Kauniainen
Grankulla

vaakuna sijainti

Sijainti 60°12′35″N,
024°43′45″E

Maakunta Uudenmaan maakunta

Seutukunta Helsingin seutukunta

Kuntanumero 235

Hallinnollinen keskus Kauniainen

Perustettu 1920

– kaupungiksi 1972

Kokonaispinta-ala 6,00 km²

309:nneksi suurin 2022 [1]

– maa 5,89 km²

– sisävesi 0,11 km²

Väkiluku 10 285
95:nneksi suurin 31.12.2022 [2]

– väestötiheys 1 746 as./km² (31.12.2022)

Ikäjakauma 2020 [3]

– 0–14-v. 17,9 %

– 15–64-v. 60,4 %

– yli 64-v. 21,7 %

Äidinkieli 2020 [4]

– suomenkielisiä 59,4 %

– ruotsinkielisiä 31,6 %

– muut 9,0 %

Kunnallisvero 17,00 %
307:nneksi suurin 2022 [5]

Kaupunginjohtaja Christoffer Masar

Kaupunginvaltuusto 35 paikkaa

2021–2025[6]
• RKP 15
• Kok. 12
• Vihr. 4
• PS 2
• SDP 1
• KD 1

www.kauniainen.fi

Kauniaisten asukkaista 59,4 % on suomenkielisiä

ja 31,6 % ruotsinkielisiä.[4] Kauniaisten
kaupunginvaltuuston suurimmat puolueet
kaudella 2021–2025 ovat RKP (15 paikkaa) ja
kokoomus (12 paikkaa). Vihreillä on neljä paikkaa,
perussuomalaisilla kaksi paikkaa sekä SDP:llä ja
kristillisdemokraateilla kummallakin yksi paikka.
[6] Vuonna 2021 Kauniaisissa 15 vuotta
täyttäneistä asukkaista 82 % oli suorittanut
perusasteen jälkeisen tutkinnon, mikä oli eniten
koko Suomessa.[9]

Nimi

Historia

Gallträsk.

Villa Vallmogårdissa toimii

kulttuurikeskus.

Jään vetäydyttyä jääkauden jälkeen 10 000

vuotta sitten nykyisestä Kauniaisista oli
nähtävissä Yoldiameressä vain pari pientä luotoa:
muun muassa nykyiset Gränkull (67 m) ja
Kasavuori (64 m) ja Kiikarivuori. 4 000 vuotta
sitten Kauniaisten alueesta oli maankohoamisen
vuoksi tullut osa sisäsaaristoa. Tältä ajalta on
löydetty muinaisjäännöksiä, mutta on kuitenkin
hyvin todennäköistä että ensimmäiset asukkaat
tulivat Kauniaisiin vasta 1800-luvulla. Nykyään
Kauniainen sijaitsee kaukana rannikolta.[10]

1900-luvun alussa Kauniaisten alue kuului

espoolaisille tiloille ja rakennuskanta koostui
yksittäisistä torpista. Paikka oli silloin tunnettu
ruotsin kielen espoolaismurteella Gränkullana.
Kauniaisten pohjoisosien läpi kulki Helsinki–
Turku-maantie, joka tunnetaan nykyään Vanhana
Turuntienä. Tärkeä ajankohta Kauniaisten
historiassa osuu vuoteen 1904, kun Kauniaisten
rautatieasema avattiin uudella Rantaradalla.[10]

Nykypäivän Kauniainen sai alkunsa vuonna 1906,

kun yhtiö AB Grankulla perustettiin. Yhtiö osti
maata paikallisilta maanomistajilta ja myi sitä
eteenpäin tontteina. Tämän seurauksena alueelle
muodostui huvilayhdyskunta, samoin kuin
muuallakin Helsingin ympäristössä: Kulosaaressa,
Haagassa, Leppävaarassa ja Puistolassa. Janne
Thurman oli yhtiön perustajia ja yhdyskunnan
puuhamies, joka toimi aktiivisesti Kauniaisissa
monen vuosikymmenen ajan. AB Grankullan
osakkeenomistajat olivat tyytyväisiä
sijoitukseensa: se maksoi itsensä takaisin
vuodessa. Huvila-aikakausi oli alkanut jo pari
vuotta aikaisemmin, kun rakennusmestarit Elia
Heikel ja Emil Lindstedt ostivat 30 hehtaarin
suuruisen alueen Gallträskin pohjoispuolella
Glimsin tilalta ja rakensivat sinne omat huvilansa.
Ensimmäisenä nousi vuonna 1903 Gallträskin
rantaan kesähuvilakäyttöön suunniteltu
jugendhenkinen Villa Heikel ja pian sen jälkeen
Villa Lindstedt. Tuolloin villojen tonttien koko oli
usein hehtaarin tai sitäkin isompi.
Puutarhakaupungin ideana oli että taloa ympäröi
puutarha, jonka ympärillä oli vapaa luonnon
vyöhyke. Alle 3 000 neliön tontteja ei myyty
lainkaan. Thurmanin, Heikelin ja Lindstedtin
mukaan on nimetty teitä Kauniaisissa.[10]

Espoon maalaiskunta ei ollut järin kiinnostunut

omalle alueelleen ilmestyneestä uudesta
yhdyskunnasta, joten yhtiö oli yksin vastuussa
Kauniaisten kehittämisestä. Se muun muassa
rakennutti teitä, lobbasi aseman (valmistui 1908)
ja poliisiviran puolesta sekä perusti koulun ja
sähkölaitoksen. Vuonna 1915 Kauniainen sai
taajaväkisen yhdyskunnan oikeudet ja samalla
rajoittuneet itsemääräämisoikeudet, ja siten
yhtiön vastuu väheni.[10]

Ensimmäinen tiedossa oleva tarkka asukasluku

Kauniaisista on vuodelta 1917, jolloin siellä asui
1 647 asukasta. Vuonna 1920 Kauniaisista tuli
kauppala, kun se itsenäistyi kokonaan Espoosta.
Kauniaisten yhdyskuntarakenne erosi myös
huomattavasti Espoon maanviljelykylistä
rakennusjärjestyksineen, tieverkkoineen,
huviloineen ja sähkölaitoksineen.
Rakennusjärjestys kielsi teollisuusrakennukset,
koska Kauniaisissa haluttiin säilyttää idyllinen
maalaismainen ympäristö. Suurin osa huviloista
rakennettiin uusklassismin tai myöhäisen 1920-
luvun funktionalismin tyylien mukaan. Kauppala
alkoi valmistella uutta asemakaavaa 1920-luvun
lopulla. Ehdotus herätti kiistaa: etenkin teiden
leveys askarrutti asukkaita. Kun vielä arkkitehti
kuoli kesken valmisteluprosessin, saatiin
kompromissiehdotus hyväksyttyä vasta vuonna
1937. Vuodesta 1917 vuoteen 1939 Kauniaisten
asukasmäärä kasvoi vain 10 %, mutta heti
kauppalan rajojen ulkopuolella olevissa kylissä
kasvu oli samaan aikaan 30 %, jolloin muun
muassa Viherlaakson taajama syntyi.[10]

Kauniainen on ollut virallisesti kaksikielinen

vuodesta 1936. Kunnan suomenkielinen nimi,
Kauniainen, otettiin virallisesti käyttöön
ruotsinkielisen nimen, Grankulla, rinnalle vuonna
1949. Jo 1930-luvulla nimi Kauniainen oli postin
ja rautateiden käytössä. Toisen maailmansodan
myötä huvila-aikakausi loppui ja vaihtui 1940- ja
1950-lukujen jälleenrakentamiseen ja
taloudellisesti huonompiin aikoihin.[10]

Kartta Kauniaisten alkuperäisestä

vuoden 1920 alueesta ja kauppalaan
vuonna 1957 liitetyistä Kasavuoren ja
Myllykylän alueista.

Kauniaisten olemassaolo oli uhattuna kunnallisten

velvollisuuksien ja pienen asukasmäärän takia.
1950-luvulla kuntaan yritettiin liittää eräitä lähellä
olevia espoolaisia alueita, mutta hakemus
hylättiin vuonna 1953. Sen sijaan Kasavuoren
alue, jonka kauppala oli ostanut, liitettiin
Kauniaisiin vuonna 1957. Kauppala antoi uuden
asemakaavan valmistelun Otto-Iivari Meurmanille.
Hän ehdotti, että alueen huvilaluonne
säilytettäisiin, mutta asukaslukua kasvatettaisiin
silloisesta 2 500:sta 10 000:een.
Epäkäytännölliset huvilat tulisi korvata uusilla, ja
kerrostaloja rakentaa. Rautatien eteläpuolelle
suunniteltiin uusi ostoskeskus, jonka esikuvana
oli Tukholman Vällingby. Suunnitelmat
hyväksyttiin vuonna 1959 Kasavuoren osalta ja
vuonna 1961 sekä 1963 muun kauppalan osalta.
Ostoskeskus avattiin 1966. Myöhemmin tätä
asemakaavaa on kritisoitu, koska huomattava osa
huviloista purettiin ja huvilamiljöön yhtenäisyys
tuhoutui. Kasavuoreen suunniteltiin myös Oslon
Holmenkollenin tapaista hiihtokeskusta, mutta
suunnitelmat eivät koskaan toteutuneet; nykyään
alue on luonnonsuojelualue.[10]

Kauniaisten asukasluku kasvoi nopeasti – vuonna

1967 jopa neljänneksen. Vuonna 1972
Kauniaisista tuli kaupunki ja seuraavana vuonna
suomi tuli enemmistökieleksi. Kaupungissa asui
tuolloin 6 400 asukasta.

Väestö

Seurakunnat

Uudistuva keskusta

Elinkeinoelämä

Palvelut

Kauniainen on palveluiden suhteen hyvin

omavarainen kaupungin pienestä koostaan
huolimatta. Kaupungissa on muun muassa:

Uimahalli

Jäähalli

Pujottelurinne

Kaksi pallokenttää, joista toinen on lämmitetty

Kallioon louhittu palloiluhalli

Yleisurheilukenttä

Suomenkielinen ala-aste Mäntymäen koulu,

yläaste Kasavuoren koulu ja lukio Kauniaisten
lukio

Ruotsinkielinen ala-aste Granhultsskolan,

yläaste Hagelstamska skolan ja lukio
Gymnasiet Grankulla samskola

Musiikkiopisto (toimii Villa Vallmogårdissa)

Kansalaisopisto (Petra)

Kuvataidekoulu

Kauniaisten työväen akatemia

HUMAK Humanistinen ammattikorkeakoulu,

Kauniaisten kampus

Suomen Raamattuopisto

Kaunialan sotavammasairaala

Kauppakeskus Grani

Kauniaisten kaupunginkirjasto

Terveyskeskus

Elokuvateatteri Bio Grani

Liikenne

Tiet

Kauniaisista on hyvät tieyhteydet joka suuntaan.

Itä–länsisuunnassa kulkee Turunväylä kaupungin
eteläpuolitse ja Turuntie pohjoispuolitse.
Turunväylän valmistuminen vauhditti kaupungin
asukasluvun kasvua 1960-luvulla, jolloin
Helsingin keskustaan pääsi nopeasti autolla.
Etelä–pohjoissuunnassa kulkee pääosin
Kauniaisten itäpuolitse Kehä II, josta vajaan 150
metrin osuus on Kauniaisten alueella.

Sisäiset tiet, jotka johtavat Kauniaisten

keskustaan, ovat Turunväylältä alkava
Kauniaistentie, Turuntieltä Viherlaaksosta alkava
Helsingintie sekä Asematie-Bembölentie lännestä
ja Kauppalantie etelästä.

Joukkoliikenne

Pääasiallinen joukkoliikenneväline Kauniaisissa on

juna. Rantaradalla on ollut erittäin tärkeä rooli
kaupungin kehityksessä Helsingin esikaupunkina.
Junat kulkevat Helsingin suuntaan joka 15.
minuutti tunnuksilla U ja E . Länteen päin U-juna
kulkee Kirkkonummelle puolen tunnin välein ja E
juna puolen tunnin välein Kauklahteen. Hiljaisina
aikoina kulkee L -juna. Matka Helsingin
keskustaan kestää alle 20 minuuttia Kauniaisten
rautatieasemalta. Lisäksi kaupungin länsiosissa,
aivan Espoon rajan tuntumassa, sijaitsee
Koivuhovin rautatieasema, joka palvelee muun
muassa Kasavuoren alueen asukkaita. Espoon
kaupunkiradan valmistuttua junayhteydet
Kauniaisista paranevat edelleen, ja matka-aika
Helsingin keskustaan lyhenee usealla minuutilla.
[20]

Kauniaisista kulkee seutulinja 212 Kaunialasta

Kasavuoren kautta Helsingin Kamppiin.
Kauniaisten läpi kulkee myös Espoon sisäisiä
bussilinjoja ja liityntälinjoja metroasemalle, kuten
linjat 548 ja 549 Mankkaan kautta Tapiolaan ja
linja 533 Järvenperästä Matinkylään. Linja 224
kulkee Espoon keskuksesta Kauniaisten ja
Karakallion kautta Leppävaaraan.
Viikonloppuöisin kulkee yölinja 118N Tapiolan ja
Kampin suuntaan Kauniaisten halki. Lisäksi
Kauniaisten pohjoisosia palvelee Turuntien linjat
226, 227, 235 ja 238 Leppävaaraan, 565 Länsi-
Vantaalle ja 235 Espoon keskukseen sekä
Pitäjänmäen ja Mannerheimintien kautta
Elielinaukiolle.

Kaupunginosat

Urheilu

Nähtävyydet

Kauniainen on huvilakaupunki ja huvila-alue on

nimetty valtakunnallisesti merkittäväksi
rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.[22] Luonnon
lisäksi alueen merkittävimpiä nähtävyyksiä ovat
vanhat huvilat, esimerkiksi Villa Wulff, Villa
Junghans, Villa Heikel ja Villa Vallmogård,
Kauniaisten kirkko, Kaunialan sotavammasairaala
sekä Heikki Häiväojan Tulen halki -veistos, joka
sijaitsee Kauniaisten kaupungintalon edustalla.
[23]

Päätöksenteko

Ruokakulttuuri

Kauniaisten pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla

hernekeitto ja punssi sekä letut ja kuningatarhillo.
[33]

Katso myös

Lähteet

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

Viimeksi muokannut 1 kuukausi sitten 2…

SAMANKALTAISET SIVUT

Villa Heikel

Villa Gahmberga

Kauniaisten kaupunginvaltuusto
Kauniaisten kaupungin korkein päättävä elin

Sisältö on käytettävissä lisenssillä CC BY-SA 4.0 , ellei

toisin mainita.

Käyttöehdot • Tietosuojakäytäntö • Työpöytä