Professional Documents
Culture Documents
a) Strait of Gibraltar
b) Red Sea
c) Nile River
d) Black Sea
Answer: a
Section: 2.0
Difficulty Level: Remember/Understand
Topic: Investigating Geologic Questions
3. Beneath the Mediterranean Sea, large deposits of salt and layers of wind-deposited
sand dating from around 6 million years ago are present. Which of the following
would you conclude based upon this information?
a) The Mediterranean Sea once evaporated, leaving behind large salt deposits and
creating a desert-like environment of wind-blown sands
b) The Mediterranean Sea was once deeper than at present, depositing large amounts of
salt and layered sand
c) The environment within the Mediterranean Sea has not changed from 6 million years
ago to today.
d) Sand and salt have blown into the Mediterranean Sea from the surrounding desert areas
Answer: a
Section: 2.0
Difficulty Level: Remember/Understand
Topic: Investigating Geologic Questions
Answer: c
Section: 2.1
Difficulty Level: Apply/Analyze
Topic: Nature of Geology
a) 1
b) 2
c) 3
d) 4
e) 1 and 2
Answer: c
Section: 2.1
Difficulty Level: Apply/Analyze
Topic: Nature of Geology
Answer: a
Section: 2.1
Difficulty Level: Apply/Analyze
Topic: Nature of Geology
Answer: c
Section: 2.1
Difficulty Level: Apply/Analyze
Topic: Nature of Geology
Answer: e
Section: 2.1
Difficulty Level: Remember/Understand
Topic: Investigating Geologic Questions
Answer: a
Section: 2.1
Difficulty Level: Remember/Understand Apply/Analyze Evaluate/Create
Topic: Investigating Geologic Questions
"On kyllä joku, joka kuiskaa hänelle totuuden. Mutta puhukaa toki
jotakin, herrat, neuvokaa häntä, älkää toki seiskö siinä kuin puutukit."
8.
Eikä sitäkään ollut enää tarvis kauaa odottaa. Lestyak ukko oli jo
aikoja sitten leppynyt, tuo pikku olento osasi häntä kaikessa
miellyttää, ja kun tyttö kutkutteli häntä poskesta, luuli hän tulleensa
taivaaseen. Czinnasta hersyikin päivä päivältä yhä kauniimpi,
muodot pyöristyivät ja kasvot olivat kuin kirsikka, jonka verenväri
hennon ihon aitakin hohti. Ei kukaan koko Kumaniassa vetänyt
hänelle vertoja. Hänestä tuli vanhuksen lemmikki, uskottu, hän kutsui
tätä "tyttärekseen", "miniäkseen", ja hoputti poikaansa kiirehtimään
häitä, koska hän muuten, jumala auttakoon, naisi tytön itse.
Maks oli haalinut kokoon hieman rahoja, mutta juuri siihen aikaan
saapui aateliskirja. Tuo onnenpoika alkoi nyt elää suurellisesti;
ympäristön aateliset pyrkivät hänen tovereikseen, he tulivat häntä
tervehtimään, ja hän vastasi vieraskäynteihin. Czinnan hän jätti
yksikseen. Aatelismieshän ei voi aina kuherrella, sehän olisi
naurettavaa. Tuo kurja pergamenttipaperi oli muuttanut hänet
kokonaan toiseksi, hänen verensä oli kuin käynyt sinisemmäksi, ja
hänestä tuli nyt kaiken lisäksi oikullinen.
Oli kuin veitsi olisi työnnetty Czinnan sydämeen. Hän alkoi epäillä,
että Maks pelkäsi häntä, mutta ei rakastanut; hän kahlehtii hänet
kihlasormuksin vain sentähden, että saisi olla varma hänen
vaitiolostaan. Päivä päivältä hän kävi surullisemmaksi, punaiset
ruusut kuihtuivat hänen kasvoiltaan, silmissä ei ollut enää entistä
tenhoavaa kiiltoa, lempeä alakuloisuus oli nyt hänen
ominaisuuksiaan.
Vanhus nauroi.
Jättiläinen otti viitan ja pani sen nopsasti vaippansa alle. Ovi kävi
ja painui jälleen pian lukkoon. Molemmat vieraat häipyivät öiseen
pimeään.
Kuin hullu kärpänen liehui hän sinne tänne, kunnes hän vihdoin
lähti tapaamaan poikaansa; tämä oli paraikaa saamassa kirjettä
heitukka Pintyöltä.
"Tarkoitatko minua?"
"Maailma on ylösalaisin."
"Suurenmoisinta asiassa on", jatkoi ylituomari, "että Kecskemetin
maine pakottaa Kalgan sulttaanin vaatimaan oikeutta meidän
lakiemme mukaan, eikä hän hae korvausta omalla tavallaan. Kaikki
tämäkin on viitan ansiota. Mutta maltas, olin aivan unohtaa erään
asian, odottakaa, Pintyö. Ennen kaikkea menkää torille ja tuokaa
sieltä neljä tuomariksi kelpaavaa miestä; joukossa voi olla
turkkilaisiakin jos hyvin sattuu."
Oli ensimäinen markkinapäivä (sillä siitä asti, jolloin viitta tuli esille,
alettiin Kecskemetissä pitää markkinoita), vanha Pintyö kurkisteli
kojuihin, juoksi hyvinpuettujen miesten jälkeen, ja saatuaan
pyydystetyksi jonkun arvokkaan henkilön, lausui hän tälle
juhlallisesti:
"Ja sitäpaitsi minulla onkin kirje teille." Kirjeen oli kyhännyt Kalgan
sulttaani hunajanmakealla kynällä.
Kesken kaiken hän kohtasi Olaj begin tutkivan katseen, joka yhä
tähysteli häntä, ja hän punehtui korviaan myöten. Hän istui
vastenmielisine tunteineen kuin neuloilla; lisätkäämme tähän tunteja
kestänyt kuulustelu ja salin tukahduttava ilma. Häntä pyörrytti; hän
aikoikin jo luovuttaa puheenjohtajan toimen Porossnokille, mutta
silloin kuului ulkoa kauhunhuuto, joka katuja vyöryen läheni
lähenemistään ja pani ikkunat helisemään.
"Hirveätä!"
"En tiedä mitään", virkkoi ylituomari ärtyneenä. (Hän oli kuin rauta;
sitä sitkeämpää, mitä kauemmin sitä taotaan.)
Sivuhuomautuksiakin kuului:
Kriston teki heti lähtöä, mutta tuskin hän oli ehtinyt ovelle, kun se
aukesi kovalla melulla ja sisään syöksyi Czinna. Hän oli kalpea kuin
lilja, hänen käyntinsä oli horjuvaa, hänen kauneista silmistään herui
kyyneliä.
"Hän se on, hän se on! Herra Maks Lestyak, katsokaa tuota. Tämä
tyttö kävi luonani leirissä. En ikinä, näe Mekkaa, ellei se ole totta."
Seuraa äänestys.
Mutta kun Erczi palasi, ei hän ollut enää huoneessa. Milloin hän
lähti, minne meni, ei kukaan ollut nähnyt. Kecskemetissä ei kukaan
ole häntä sen koommin puhutellut.
*****