Professional Documents
Culture Documents
https://testbankfan.com/download/essential-organic-chemistry-canadian-3rd-edition-b
ruice-test-bank/
A) CH3O- + +NH4
B) CH2OH + +NH3
C) CH3OH2+ + -NH2
D) CH3NH2 + H2O
E) CH4 + NH2OH
Answer: A
Diff: 3
Section: 2-4
Objective: G2, G3
LO: 2.1
1
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc.
5) Which two species act as bases in the acid-base reaction shown below?
A) 1 and 2
B) 3 and 4
C) 2 and 4
D) 1 and 3
E) 2 and 3
Answer: C
Diff: 2
Section: 2-1
Objective: G2, G3
LO: 2.1
2
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc.
7) What is the conjugate acid of CH3NH2?
A) CH3NH3+
B) CH3NH-
C) +NH4
D) -NH2
Answer: A
Diff: 2
Section: 2-1
Objective: G2, G3
LO: 2.1
3
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc.
Another random document with
no related content on Scribd:
kerran oli mennyt naimisiin, ei hän enää ikävöinyt Budapestiin, jossa
tarvittiin rahaa, jota heillä oli hyvin vähän, ja jossa hänen olisi ollut
pakko syödä toisten ihmisten härkien ja vasikoiden lihaa ja vieraissa
kasvitarhoissa kasvaneita vihanneksia. Kuten Guyrikin, ei hänkään
välittänyt ollenkaan maansa politiikasta, vaan rakasti sitä senvuoksi,
että se oli hänen oma maansa ja sentähden parempi kuin muiden
kenenkään, koska siellä kasvoi parempaa viljaa ja viiniä, koska siellä
kasvatettiin lihavampia nautoja kuin missään muualla maailmassa;
mutta ministerien vaihdoksista tuolla Budapestissä, parlamentista,
vaaleista, yhtymisestä Itävaltaan tahi täydellisestä itsehallinnosta, ei
hän eikä hänen miehensä välittäneet ollenkaan. Hän toivoi vain, että
hänen tyttärensä, Ilonka, menisi vuorostaan edullisiin naimisiin, ja
rukoili, ettei hänen miehensä joutuisi juutalaisten kynittäväksi
onnettomien maanviljelystä edistävien suunnitelmiensa vuoksi.
Hänestä oli sama, oliko Unkari venäläisten, hottentottien tahi
saksalaisten hallussa, kunhan vain hänen toiveensa toteutuisivat.
Hänen elämänsä olisi sujunut hyvin rauhallisesti ja hän olisi ollut
hyvin tyytyväinen tämän parhaan maailman parhaimpiin antimiin,
ellei rypistynyt ruusunlehti olisi huolestuttanut häntä hänen miehensä
onnettoman kiintymyksen muodossa koneihin, jollainen tuoksahti jo
poroporvarillisuudelta eikä ollenkaan sopinut unkarilaiselle
aatelismiehelle, jonka velvollisuus oli elää kreivien tapaan, syödä ja
juoda, huvittaa ystäviään ja jättää kaikki muu ihmisille, joilla ei ollut
esi-isiä eikä senvuoksi täydellistä ihmisyyttäkään.
IV
RAHANLAINAAJA.
»Viisisataa…»
»Ja selkäsaunanko?»
Hän ei viitsinyt edes lukea papereita läpi, sillä sellainen teko, joka
olisi edellyttänyt jonkunlaista liikeasioiden tuntemista, ei olisi
ollenkaan sopinut niin jalolle Bideskuty’n suvun jälkeläiselle, suvun,
joka oli auttanut kuningas Mátyáksen valtaistuimelle.
Vastustelematta enää ollenkaan kirjoitti hän nimensä molempien
paperien alasyrjään suurin kirjaimin kuin koulupoika. Hän oli
huomannut Rosensteinin taskussa pullollaan olevan rasvaisen
lompakon.
VANHA SAITURI.
Tie oli täynnä syviä kuoppia ja pyörän jälkiä, kuten aina kuivan
vuodenajan kestäessä. Työläs ja vaivalloinen kävely väsytti pian
juutalaisen jalat, mutta hän ei näyttänyt siitä välittävän. Ajatukset,
jotka nähtävästi olivat hyvin miellyttävät, pehmittivät kovan tien
hänelle, ja hänen kätensä siveli hellästi taskua, joka äsken oli ollut
pullollaan seteleitä, mutta joka nyt oli verraten tyhjä, lukuunottamatta
papereita, joissa oli tuon tuhlaavan kreivin nimikirjoitus.
Tietä, jota Rosenstein käveli, reunustivat jonkun matkaa
molemmin puolin pitkät ja solakat poppelit, joiden hopeisia lehtiä
jokainen tuulenpuuska heilutteli. Kaukaa edestä häämötti autio,
punertava ja kuiva hiekkatasanko tummansinisine kaartuvine
taivaineen ja tien vieressä olevine vanhanaikaisine luhistuvine
ravintoloineen.
»Hän ei ole vielä tullut etkä saa odottaa häntä täällä sisällä».
Kuiskailtiin salavihkaa, että kauan aikaa, noin sata vuotta sitten oli
Keményillä ollut juutalaiset esivanhemmat, ja myönnettiin yleisesti,
että tästä perinnöllisestä tahrasta, sillä tahra se oli, että talonpojalla
oli juutalaista verta tippakin suonissaan, vanha Kemény oli perinyt
rakkautensa rahoihin, ahneutensa ja kokoomishalunsa.
Mutta olkoonpa nyt tuon asian laita miten tahansa, muodostui
hänen elämänsä Kisfalussa, tuossa luhistumaisillaan olevassa
olkikattoisessa maatalossa, jonka hän vuokrasi Bideskuty’n kreiviltä,
mitä säästäväisimmäksi. Kun hän oli nuori, ei hänellä ollut kuin yksi
palvelija, joka pesi hänen vaatteensa ja valmisti hänen ruokansa
tavallisesti ytykurkuista, maidosta ja ruisleivästä. Hän nukkui
paljaalla lavitsalla eikä käynyt milloinkaan ravintolassa eikä kirkossa,
jossa hänen aina olisi ollut pakko uhrata muutamia kolikoita kolehtiin.