Professional Documents
Culture Documents
Fundamentals of Cognitive Psychology 3rd Edition Kellogg Test Bank
Fundamentals of Cognitive Psychology 3rd Edition Kellogg Test Bank
https://testbankfan.com/download/fundamentals-of-cognitive-psychology-3rd-edition-k
ellogg-test-bank/
Multiple Choice
2. Which theory predicts that pattern recognition will fail when there are minor variations in
the stimulus pattern?
a. analysis by guessing
b. prototype-transformation
c. feature list
*d. template theory
Cognitive domain: Comprehension
Answer location: Feature Detectors
Question type: MC
1.
2.
Fundamentals of Cognitive Psychology, 3e by Ronald T. Kellogg Instructor Resources
Chapter 2
12. A stimulus may be perceived in terms of its properties but not recognized as a meaningful
object in the condition called:
*a. agnosia
b. aphasia
c. dyslexia
d. blindsight
Cognitive domain: Knowledge
Answer location: Agnosia
Question type: MC
13. You decide to go to the community swimming pool. When you arrive, you see children
jumping off the high-dive, two lifeguards, a woman swimming in a business suit, and an
inflatable plastic ring. Based on your knowledge of schemas, what object would receive
the greatest eye exploration?
a. the children jumping off the high-dive
b. the inflatable plastic ring
*c. a woman swimming in a business suit
d. the lifeguards
Cognitive domain: Application
Answer location: Top-Down Versus Bottom-Up Processes
Question type: MC
14. In the above question, what type of process was used on the object that received the
greatest eye exploration?
a. analytical processing
b. top-down processing
c. detailed processing
*d. bottom-up processing
Cognitive domain: Application
Answer location: Top-Down Versus Bottom-Up Processes
Question type: MC
3.
Another random document with
no related content on Scribd:
— Haluaisit pitää lohdutuksesi, mutta minä en suo sitä sinulle!
Kuinka paljosta pahasta te naiset voisitte pelastaa meidät, jos
tahtoisitte suorittaa sen työn, jonka luonto on määrännyt teille! Missä
te olette kaikkivoipia, siinä me olemme avuttomia kuin lapset… Tuota
itseensä sulkeutunutta naisylpeyttä minä en ymmärrä. Siinä, missä
se voisi saada jotakin aikaan, ohjata meidät paremmille teille, antaa
meille puhtaamman elämänkäsityksen, siinä se verhoutuu omaan
täydellisyyteensä ja menee tiehensä!
Hän vaikeni ja veti syvään henkeä. Sitten meni hän aivan Thoran
eteen.
— Suo anteeksi, että olen tehnyt sinulle niin paljon pahaa kuin nyt
huomaan tehneeni!… Mutta olet sittenkin Sanpriel!
*****
*****
*****
Että tuo sielunlahja, tuo voima, jonka hän tunsi täyttävän koko
hänen olentonsa, osana hänen omasta itsestänsä, — osana, joka ei
voinut kadota, — että se piti tukahdutettaman, tuhottaman!… Että
tuon hänen sydämensä unelman, jota Arvid ja lapset eivät olleet
koskaan käsittäneet, piti häipyä olemattomiin! Se oli niin tuikean
armotonta… niin käsittämätöntä!…
Hänestä tuntui ettei hän voinut enää ajatella eikä tuntea mitään.
Siitä hän vain oli selvillä, että hänen piti palata tyhjään, kolkkoon
kotiinsa, noiden vierasten ihmisten, Arvidin ja lasten, tykö.
13.
Kreivitär oli kovin pahastunut siitä, että hän oli paneutunut juuri
sinne, ja saksalainen kenraali ja lehtori olivat siitä niin
kiihdyksissään, että rouva Iversen katsoi velvollisuudekseen
puolustaa häntä.
Nyt tuli rouva von Asten ja viittoeli Thoralle. Hän aikoi tehdä
insinöörin kanssa kävelyretken eräälle tunturirotkolle ja tahtoi saada
rouva Thammersin mukaan.
Rouva Thammers oli niin erinomainen, hän ei huomannut koskaan
mitään; hän oli hyvin sopiva joukon jatkoksi. Rouva von Asten oli
viime aikoina alkanut osoittaa hänelle jonkun matkan etäisyydestä
erinäistä epämääräistä hellyyttä; hän kutsui hänet iltapäiväteelle,
yhdessä nuoren lihavan insinöörin kanssa, jolla oli uniset silmät ja
pienet vaaleat viikset. —
Nyt tuli Thamar rouva ulos. Hän loi pikaisen ihmettelevän katseen
ihmispaljouteen ja veti pitkät hansikkaansa käsiin.
Hän oli joutunut polulle, joka johti alas Casa Santaan. Ja kun hän
siinä käyskenteli, selveni hänelle, että sinne hän juuri oli halunnutkin.
— Jotakin itsestänne!
— Olin kerran nuori, sanoi hän hitaasti. — Se, joka silloin oli
onneni, murskaantui. Silloin hain turvani muusta. Voi olla onnellinen
monella tavalla… ja parasta on siirtyä pienestä suureen!
— Niin, sanoi hän vihdoin hitaasti. — Nyt kadun kaikkea mitä olen
rikkonut… kaikkea pahaa, jota olen ajatellut — ja kaikkea, mitä olen
laiminlyönyt. Nyt näen tuon kaiken selvästi!
Adèle Harder laski kätensä hänen ympärilleen ja vei hänet
mukanansa.
Mutta nyt palasivat pojat — mukanaan nuori tyttö, jota hän opetti.
14.
Hän ei liikahtanut.
Oli kuin ei hän olisi kuullut mitä Thora sanoi eikä ollenkaan
käsittänyt että heidän nyt piti erota.
Sitten hän nosti sen ja hänen silmiinsä tuli kylmä välähdys. Hän
puhui aluksi kuiskaten, mutta sitten hänen äänensä kävi
luonnottoman lujaksi:
Kotiin Arvidin luo oli hänen lähdettävä. Mutta nyt oli siellä hiljaista
— ei mitään kiihtymystä, ei naurua ja puuhaa ja touhua! — —
Hänen kävi niin sääliksi Arvidia siksi että hän oli kuollut. Hän, joka
oli niin nauttinut elämästä! Olisi ollut parempi, jos tuo olisi sattunut
Samuel Sternille, — ja vielä mieluummin hänelle itselleen. Taivaan
Jumala, jos hän jo olisikin kuollut!… Ei, niin hyvää ei hänelle suotu.
Nyt piti hänen varustautua ottamaan kaikki vastaan, kaikki, mitä
hänellä oli kaduttavaa kuluneilta päiviltä ja vuosilta. Nyt kiusaisi se
häntä alati, loppumattomasti.
*****