Introduction to Drugs and the

Neuroscience of Behavior 1st Edition

Adam Prus Test Bank
Full download at link: https://testbankpack.com/p/test-bank-for-
introduction-to-drugs-and-the-neuroscience-of-behavior-1st-edition-
adam-prus-049590726x-9780495907268/

Chapter 5: Drugs of Abuse

MULTIPLE CHOICE

1. Who is engaging in recreational drug use?

a. Amelia, who uses caffeine to feel more awake in the morning
b. Javier,who uses caffeine to help him concentrate while he studies
c. Ron, who uses alcohol to feel more relaxed at parties
d. Hal, who uses alcohol to feel its intoxicating effects
ANS: D PTS: 1 REF: Prologue

2. Laws at the state and national level limit the availability of drugs deemed to ____.
a. alter mental states c. have a significant risk of abuse
b. lead to drug addiction d. cause serious adverse health effects
ANS: C PTS: 1 REF: Regulatory Agencies and Drug Classification

3. One of the first national regulations on drugs of abuse was the Harrison Narcotics Act passed, which
restricted the sale of narcotics for medical uses. When was this law passed?
a. 1915 c. 1951
b. 1932 d. 1970
ANS: A PTS: 1 REF: Regulatory Agencies and Drug Classification

4. Which act first described drugs of abuse as controlled substances, requiring the legal regulation of certain
drugs with abuse potential and leading to an abuse potential/medical use classification system?
a. Harrison Narcotics Act c. Misuse of Drugs Act
b. Controlled Substances Act d. Dangerous Drugs Act
ANS: B PTS: 1 REF: Regulatory Agencies and Drug Classification

© Cengage Learning 2014

 5. Dr. Donahue is characterizing the effects of a schedule V drug, ChemZ, on the central nervous system.
According to its schedule, we can determine that ChemZ is deemed to have a ____.
a. relatively low abuse potential and a legitimate medical purpose
b. moderate abuse potential and a legitimate medical purpose
c. high abuse potential and a legitimate medical purpose
d. high abuse potential and lack of medical usefulness
ANS: A PTS: 1 REF: Regulatory Agencies and Drug Classification

6. Dr. Rodriguez is characterizing the effects of a schedule I drug, ChemY, on the central nervous system.
According to its schedule, we can determine that ChemY is deemed to have a ____.
a. relatively low abuse potential and a legitimate medical purpose
b. moderate abuse potential and a legitimate medical purpose
c. high abuse potential and a legitimate medical purpose
d. high abuse potential and lack of medical usefulness
ANS: D PTS: 1 REF: Regulatory Agencies and Drug Classification

7. Big Pharma is testing a new drug, Medforma. Which governmental agency will be in charge of
designating Medforma’s schedule classification?
a. Food and Drug Administration
b. Drug Enforcement Administration
c. Alcohol, Tobacco, Firearms, and Explosives Bureau
d. Agency for Healthcare Research and Quality
ANS: B PTS: 1 REF: Regulatory Agencies and Drug Classification

8. Criticisms of controlled substances schedules address which two issues?

a. Practicality and methods used
b. Practicality and infringement on rights
c. Appropriateness and methods used
d. Appropriateness and infringement on rights
ANS: C PTS: 1 REF: Regulatory Agencies and Drug Classification

9. A 1994 New York Times article illustrated the appropriateness of drug scheduling by gathering the
opinions of two prominent drug abuse experts, Jack Henningfield and Neal Benowitz (Hilts, 1994). What
was a major finding of this article?
a. Substances that pose the greatest addiction risk are not scheduled substances
b. Many drugs of abuse also have high therapeutic potential
c. Pharmaceutical companies heavily influence drug scheduling
d. Judicial penalties for drug offenses do not correlate well with drug schedules
ANS: A PTS: 1 REF: Regulatory Agencies and Drug Classification

10. Professor Eagleton is giving a lecture on drug enforcement and regulation. What point is she most likely
to make about the drug scheduling process?
a. The scheduling process is often too slow to be effective.
b. The scheduling process often makes snap judgements about drugs.
c. The scheduling process fails to take into account scientific evidence.
d. The scheduling process constantly reevaluates and reclassifies drug schedules.

© Cengage Learning 2014

 ANS: A PTS: 1 REF: Regulatory Agencies and Drug Classification

11. How do some drug developers circumvent existing drug schedules?

a. By relying on the biological effects of active metabolites
b. By designing drugs that are safe but addictive
c. By designing drugs that have high therapeutic efficacy as well as high abuse potential
d. By testing their drugs in rodent but not human models
ANS: A PTS: 1 REF: Regulatory Agencies and Drug Classification

12. Early clinical definitions of addiction focused on the development of tolerance, physical dependence, and
____ (National Institute on Alcohol Abuse and Alcoholism, 1995).
a. physical deterioration c. craving
b. behaviors consistent with drug abuse d. sensitization
ANS: C PTS: 1
REF: Clinical Definitions and the Diagnosis of Drug Addiction

13. Early clinical definitions of addiction focused on the development of tolerance, physical dependence, and
craving (National Institute on Alcohol Abuse and Alcoholism, 1995). What is a criticism of this
definition?
a. It is too inclusive. c. It is operational.
b. It is too limited in scope. d. It is not evidence-based.
ANS: B PTS: 1
REF: Clinical Definitions and the Diagnosis of Drug Addiction

14. One source currently describes addiction as substance dependence: “maladaptive pattern of substance use,
leading to clinically significant impairment or distress as manifested by three (or more) [symptoms]
occurring at any time in the same 12-month period.” What is the source?
a. Drug Enforcement Administration Resource Manual
b. Controlled Substances Act
c. Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders
d. National Institute on Drug Abuse Regulatory Guidebook
ANS: C PTS: 1
REF: Clinical Definitions and the Diagnosis of Drug Addiction

15. The DSM addiction definition differs from earlier definitions because it considers ____.
a. drug use that persists despite a strong desire to stop
b. tolerance and psychological dependence
c. that addiction is characterized by lack of knowledge of physical or psychological harm
d. the fact that not all addictive drugs are harmful
ANS: A PTS: 1
REF: Clinical Definitions and the Diagnosis of Drug Addiction

16. A maladaptive pattern of substance use that does not involve tolerance or dependence is referred to as
____.
a. drug addiction c. recreational drug habit
b. substance abuse d. instrumental drug habit
ANS: B PTS: 1

© Cengage Learning 2014

 REF: Clinical Definitions and the Diagnosis of Drug Addiction

17. A return to a chronic drug use state that meets the clinical features of addiction is referred to as ____.
a. resurgence c. relapse
b. reoccurrence d. reappearance
ANS: C PTS: 1
REF: Clinical Definitions and the Diagnosis of Drug Addiction

18. Suzette, a recovering heroin addict, is currently in sustained full remission. What does this mean?
a. She has shown no symptoms for dependence or abuse over the last 12 months.
b. She has not used heroin or any other addictive drug during the last 12 months.
c. She has not shown any signs of maladaptive behavior or poor health for the last 12
months.
d. Although she has strong cravings for heroin, she has resisted using the drug.
ANS: A PTS: 1
REF: Clinical Definitions and the Diagnosis of Drug Addiction
19. Stephan who has struggled with alcoholism most of his adult life has not had a drink of alcohol in the last
12 months. However, he still has strong cravings to drink alcohol from time-to-time. What term
characterizes Stephan’s remission state?
a. sustained full remission c. sustained partial remission
b. relapsing remission d. partial dependent remission
ANS: C PTS: 1
REF: Clinical Definitions and the Diagnosis of Drug Addiction

20. How do drug-addiction models differ from clinical definitions of addiction?

a. Drug addiction models explain compulsive drug use.
b. Drug addiction models serve to diagnose an addiction.
c. Drug addiction models address withdrawal symptoms.
d. Drug addiction models recognize behaviors associated with addiction.
ANS: A PTS: 1 REF: Models and the Features of Drug Addiction

21. Dr. Benoit is a proponent of the disease model of drug addiction. Which statement is he most likely to
agree with?
a. The process of eliminating substance abuse should focus on a psychological, not
biological approach.
b. The abused substance is a manifestation of the disease, not the cause of it.
c. Drugs disrupt neurobiological processes, leading to addictive behaviors.
d. Drug addiction is caused by maladaptive behavior.
ANS: C PTS: 1
REF: Theoretical Models and the Features of Drug Addiction

22. Associative learning principles are likely to characterize the ____ features of drug use.
a. behavioral c. subconscious
b. cognitive d. biological
ANS: A PTS: 1
REF: Theoretical Models and the Features of Drug Addiction

© Cengage Learning 2014

23. What is a process in which the resulting consequence from a response increases the frequency of future
responses?
a. discrimination c. conditioning
b. association d. reinforcement
ANS: D PTS: 1
REF: Theoretical Models and the Features of Drug Addiction

24. Which is an example of positive reinforcement?

a. A rat presses a lever to stop a loud noise.
b. A rat presses a lever to receive a food pellet.
c. A rat learns that a tone signals a food pellet is coming.
d. A rat learns that a tone signals a loud noise will stop.
ANS: B PTS: 1
REF: Theoretical Models and the Features of Drug Addiction

© Cengage Learning 2014

25. Which is an example of negative reinforcement?
a. A rat presses a lever to stop a loud noise.
b. A rat presses a lever to receive a food pellet.
c. A rat learns that a tone signals a food pellet is coming.
d. A rat learns that a tone signals a loud noise will stop.
ANS: A PTS: 1
REF: Theoretical Models and the Features of Drug Addiction

26. Graduate student Sam sets up an experiment in which a rat hears a tone every time a fruit loop is placed in
his cage. The rat, when hungry, eventually emits responses in order to activate the tone. The tone is
referred to as a ____ reinforcer.
a. conditioned c. neutral
b. associated d. discriminating
ANS: A PTS: 1
REF: Theoretical Models and the Features of Drug Addiction

27. In classical conditioning, behaviors occur ____.

a. reflexively
b. instinctively
c. as a result of meeting past consequences
d. independent of associative learning
ANS: A PTS: 1
REF: Theoretical Models and the Features of Drug Addiction

Classical Conditioning

Graduate student Marni must train her rats to enter an open arm of an elevated maze, despite the fact that
the rats prefer to stay in the safe and dark enclosed arm. She places a food pellet on the open arm, at
which point the rats enter the open arm to retrieve the pellet. Every time she presents the pellet in the
open arm, she also makes a clicking noise. Now the rats enter the open arm just from hearing the clicking
noise.

28. The unconditioned stimulus is the ____.

a. open arm c. food pellet
b. closed arm d. clicking noise
ANS: C PTS: 1
REF: Theoretical Models and the Features of Drug Addiction

29. The conditioned stimulus is the ____.

a. open arm c. food pellet
b. closed arm d. clicking noise
ANS: D PTS: 1
REF: Theoretical Models and the Features of Drug Addiction

© Cengage Learning 2014

30. An unconditioned response in this scenario would be ____.
a. entering the open arm to get the food pellet
b. entering the open arm when a clicking noise is heard
c. remaining in the closed arm despite the presence of a food pellet
d. remaining in the closed arm despite hearing a clicking noise
ANS: A PTS: 1
REF: Theoretical Models and the Features of Drug Addiction

31. A conditioned response in this scenario would be ____.

a. entering the open arm to get the food pellet
b. entering the open arm when a clicking noise is heard
c. remaining in the closed arm despite the presence of a food pellet
d. remaining in the closed arm despite hearing a clicking noise
ANS: B PTS: 1
REF: Theoretical Models and the Features of Drug Addiction

32. Incentive salience is the attribution of salient motivational value to a(n) ____ stimuli.
a. conditioned c. neutral
b. unconditioned d. reinforced
ANS: C PTS: 1
REF: Theoretical Models and the Features of Drug Addiction

33. Behavior that occurs when an organism engages in learned behaviors in order to achieve a desired
objective is referred to as ____.
a. reflexive behavior c. incentive salience behavior
b. operational behavior d. goal-directed behavior
ANS: D PTS: 1
REF: Theoretical Models and the Features of Drug Addiction

34. Who proposed one of the first drug-addiction models exclaiming that drug-addicted individuals develop a
drive to achieve a drug’s positive reinforcing effects, motivating a person to engage in drug seeking
behavior?
a. Wikler c. Pavlov
b. Solomon d. Corbit
ANS: A PTS: 1
REF: Theoretical Models and the Features of Drug Addiction

35. Which theory proposes that the body automatically counteracts the effects of a drug?
a. drug-homeostasis model c. reactionary-maintenance model
b. rebound theory d. opponent-process theory
ANS: D PTS: 1
REF: Theoretical Models and the Features of Drug Addiction

© Cengage Learning 2014

36. Unlike the drive model, the opponent-process theory considers that addictive drug use occurs partly ____.
a. to enhance reward outcomes c. to counteract homeostasis
b. to prevent withdrawal symptoms d. as a psychological coping mechanism
ANS: B PTS: 1
REF: Theoretical Models and the Features of Drug Addiction

37. At a seminar on drug addiction, Dr. Chang makes a statement, “Drug addiction occurs after a shift from
“liking” the effects of a drug to “wanting ” the effects.” Dr. Chang is most likely to support which model
of drug addiction?
a. associative learning model c. goal-directed behavior model
b. incentive-salience model d. opponent-process model
ANS: B PTS: 1
REF: Theoretical Models and the Features of Drug Addiction

38. In the incentive-salience model, what is meant by the term wanting?

a. Using a drug because of the enjoyment of its effects
b. The stimuli associated with drug use induces a motivational state to use the drug
c. The need to use the drug is associated with avoiding withdrawal symptoms
d. Having a strong craving for a drug at any random moment
ANS: B PTS: 1
REF: Theoretical Models and the Features of Drug Addiction

39. Postdoctoral research fellow Julio performs a cocaine self-administration experiment on rats. During a
presentation of his findings, Julio reports, “I have determined that rats will, on average, lever press around
200 times to receive a self-administered dose of cocaine.” What has Julio measured?
a. break point c. addiction index
b. excitatory constant d. reward threshold
ANS: A PTS: 1 REF: Self-Administration

40. The key structures along the brain’s reward circuitry consist of the ____.
a. hippocampus and thalamus
b. hippocampus and nucleus accumbens
c. ventral tegmental area and thalamus
d. ventral tegmental area and nucleus accumbens
ANS: D PTS: 1 REF: Drugs of Abuse and Reward Circuitry

41. Neurons containing which neurotransmitter largely compose the reward circuits of the brain?
a. dopamine c. GABA
b. glutamate d. acetylcholine
ANS: A PTS: 1 REF: Drugs of Abuse and Reward Circuitry

42. The discovery of the brain reward circuit in 1954 is attributed to ____.
a. Arvid Carlsson c. Kathleen Montagu
b. James Olds d. Abraham Wikler
ANS: B PTS: 1 REF: Drugs of Abuse and Reward Circuitry

© Cengage Learning 2014

43. Who first reported that dopamine has functional significance for brain function by mediating the
pharmacological effects of the drug reserpine?
a. Arvid Carlsson c. Kathleen Montagu
b. James Olds d. Abraham Wikler
ANS: A PTS: 1 REF: Drugs of Abuse and Reward Circuitry

44. Which has the greatest effect in enhancing dopamine release from axon terminals in the nucleus
accumbens?
a. food c. sex
b. novel stimuli d. amphetamine
ANS: D PTS: 1 REF: Drugs of Abuse and Reward Circuitry

45. To stimulate a reward pathway in the brain, Dr. Brochier targets GABA receptors with heroin. What is the
relationship between GABA receptors and the reward pathway?
a. Stimulating GABA receptors causes an increase in dopamine neuron activity.
b. Stimulating GABA receptors increases dopamine receptor levels.
c. Inhibiting GABA receptors causes an increase in dopamine neuron activity.
d. Inhibiting GABA receptors increases dopamine receptor levels.
ANS: C PTS: 1 REF: Drugs of Abuse and Reward Circuitry

46. Beyond the effects of acute drug administration, chronic administration of an abused drug leads to
changes in brain systems primarily involved in ____.
a. motivation and reward c. coordination and reflexive responses
b. learning and memory d. processing of sensory information
ANS: B PTS: 1
REF: Drug Abuse and Changes to Learning and Memory Systems

47. Beyond the reward system, which brain structures adapt to the chronic use of abused drugs?
a. amygdala, thalamus, prefrontal cortex, and hippocampus
b. ventral tegmental area, amygdala, thalamus, and nucleus accumbens
c. nucleus accumbens, caudate putamen, thalamus, and hippocampus
d. caudate putamen, thalamus, prefrontal cortex, and ventral tegmental area
ANS: A PTS: 1
REF: Drug Abuse and Changes to Learning and Memory Systems

48. Chronic treatment with an abused drug may also recruit procedural memory systems involving the ____.
a. dorsal lateral prefrontal cortex c. amygdala
b. dorsal striatum d. hippocampus
ANS: B PTS: 1
REF: Drug Abuse and Changes to Learning and Memory Systems

© Cengage Learning 2014

49. Padma is addicted to heroin. She wants to quit, but every time she runs into her neighbor, with whom she
frequently engaged in heroin use, she has strong cravings for the drug. Which of Padma’s brain structures
played an initial role in forming associations between her neighbor and the reinforcing effects of heroin?
a. hippocampus c. amygdala
b. prefrontal cortex d. thalamus
ANS: C PTS: 1
REF: Drug Abuse and Changes to Learning and Memory Systems

50. Leading authorities in drug-addiction research describe addiction as a cycle involving three primary
stages: intoxication, withdrawal, and ____.
a. craving and instigation c. homeostasis and maintenance
b. preoccupation and anticipation d. desire and fulfillment
ANS: B PTS: 1 REF: Neurobiology and the Stages of Drug Addiction

51. Which answer correctly pairs a stage of drug addiction with the associated brain pathway and drug
addiction model?
a. Intoxication: drive model and thalamo-cortical-amygdala pathway
b. Withdrawal: opponent-process model and amygdala
c. Preoccupation: drive model and reward pathway
d. Anticipation: opponent-process thalamo-cortical-amygdala pathway
ANS: B PTS: 1 REF: Neurobiology and the Stages of Drug Addiction

52. Studies by Kalivas and colleagues showed that stimuli once strongly paired with drug use activate what
type of neurons to elicit desire for the drug?
a. dopamine c. GABA
b. glutamate d. acetylcholine
ANS: B PTS: 1 REF: Neurobiology and the Stages of Drug Addiction

53. According to a longitudinal study by Mtzell (1998), what percent of heroin addicts remained drug free 20-
years after the study commenced?
a. 10% c. 30%
b. 20% d. 40%
ANS: A PTS: 1
REF: Psychological and Pharmacological Therapies for Treating Drug Dependence

54. After years of alcohol abuse, Charlene is beginning an addiction treatment program at an in-house
facility. What will likely be the first step in her addiction treatment program?
a. reconciliation c. intense psychotherapy
b. admitting that she is addicted d. detoxification
ANS: D PTS: 1
REF: Psychological and Pharmacological Therapies for Treating Drug Dependence

© Cengage Learning 2014

 55. How is medication viewed in the detoxification and prevention of drug relapse processes?
a. It is not recommended for either detoxification or prevention of relapse.
b. It is helpful in both detoxification and the prevention of relapse.
c. It is helpful for detoxification but harmful for prevention of relapse.
d. It is harmful for detoxification but helpful for prevention of relapse.
ANS: B PTS: 1
REF: Psychological and Pharmacological Therapies for Treating Drug Dependence

56. Which type of therapies attempt to provide alternative reinforcers for behaviors in the drug-seeking and
using process?
a. social therapies c. behavioral therapies
b. psychodynamic therapies d. cognitive–behavioral therapies
ANS: C PTS: 1
REF: Psychological and Pharmacological Therapies for Treating Drug Dependence

57. Which type of therapies teach drug-addicted individuals to identify and reduce their urges to use a
substance?
a. social therapies c. behavioral therapies
b. psychodynamic therapies d. cognitive–behavioral therapies
ANS: D PTS: 1
REF: Psychological and Pharmacological Therapies for Treating Drug Dependence

58. Which type of therapies are characterized by individuals joining others in their common battle with
addiction?
a. social therapies c. behavioral therapies
b. psychodynamic therapies d. cognitive–behavioral therapies
ANS: A PTS: 1
REF: Psychological and Pharmacological Therapies for Treating Drug Dependence

ESSAY

1. Discuss how chronic drug abuse induces changes to learning and memory systems. Include in your
answer a description of the neurobiological basis of this process and how it reinforces drug use.

ANS:
Chronic administration of an abused drug leads to changes in brain systems involved in learning
and memory. The interconnected structures that facilitate learning and memory include the amygdala,
thalamus, prefrontal cortex, and the hippocampus. Each of these structures adapt to the chronic use of
abused drugs.
The amygdala is a structure traditionally associated with fear and anxiety, yet it also supports
learning and memory by associating stimuli with emotional events such as experiencing reinforcing
effects from a drug. During chronic drug use, the amygdala forms associations between stimuli commonly
present during drug use and the reinforcing effects of the drug. The amygdala communicates this
information to two other structures important for learning and memory.
First, the amygdala is interconnected with the thalamus, a structure that routes sensory
information to the cerebral cortex. Second, the amygdala interconnects with the prefrontal cortex, the
brain’s executive center where stimuli are processed and motor responses are initiated. These structures
together form the thalamo-cortical-amygdala pathway.

© Cengage Learning 2014

 The prefrontal cortex contains sub-structures important for normal learning processes, and these
structures adapt to chronic drug use. The orbitofrontal cortex, a structure within the prefrontal cortex,
receives input from the amygdala and may enhance the incentive value of stimuli associated with drug
use. The orbitofrontal cortex may also elicit drug cravings when the drug is absent (Koob & Volkow,
2009).
The thalamo-cortical-amygdala pathway also has connections with the hippocampus. During
chronic administration of a drug of abuse, the hippocampus provides contextual information linked with
drug taking. Examples of context include the physical environment where drugs are normally taken or the
types of individuals a user interacts with when obtaining and administering drugs.
In addition to a role in pairing stimuli with a drug’s reinforcing effects, the amygdala-thalamo-
cortical circuitry facilitates unpleasant drug withdrawal effects. Physical withdrawal effects manifest from
the involvement of this circuitry with autonomic systems, particularly those involved with internal
regulatory processes. The amygdala influences these functions through connections with the
hypothalamus. During repeated administration, these systems adapt to a drug in the body; when the drug
is absent, they elicit physical withdrawal symptoms such as decreased heart rate, gastrointestinal
dysfunction, sweating, and breathing irregularities, among a variety of effects.

PTS: 1 REF: Drug Abuse and Changes to Learning and Memory Systems

2. Food addiction is an emerging focus for mental health professionals. The current DSM fails to
characterize food addiction as a disorder. Drawing from the studies discussed in the text, illustrate how
obesity might satisfy the DSM’s criteria for dependence and how overeating shares many of the
neurobiological features of drug addiction.

ANS:
A study by Pretlow (2011) provides an illustration for how obesity might satisfy DSM criteria for
dependence. This study included a survey of anonymous qualitative statements provided by nearly 30,000
individuals ranging from ages 8 to 21. All participants had BMI levels 30 or higher and were, on average,
at the 96th percentile for BMI. From reviewing statements posted on the study’s Web site, Pretlow wrote
that “the majority of posts exhibited at least three criteria for substance dependence, particularly: (a) large
amounts of substance consumed over a long period, (b) unsuccessful efforts to cut down, and (c)
continued use despite adverse consequences.” Further, participants described food use that shared many
characteristics of drug tolerance, which consisted of progressively increasing food consumption over
time, and drug withdrawal, as characterized by urges to overeat when attempting to diet. Among those
who reported urges, nearly half described them as “intense cravings.”
Overeating shares many of the neurobiological features of drug addiction (Volkow, Wang,
Fowler, Tomasi, & Baler, 2011). Like drugs of abuse, foods can produce reinforcing effects by acting on
brain reward circuitry. Sugary liquid food consumed by rats causes large elevations in nucleus accumbens
dopamine levels. Appetite hormones also regulate dopamine neurons in the reward pathway. The hunger-
stimulating hormone ghrelin greatly enhances food-elicited increases in mesolimbic dopamine neuron
activity, and research also shows that ghrelin enhances self-administration responding for heroin). The
hunger-reducing hormone leptin diminishes food-elicited increases in dopamine neuron activity. Thus,
hunger enhances food’s reinforcing effects, whereas satiety reduces foods’ reinforcing effects. Research is
ongoing to determine how addictive food use may interact with learning and memory systems in ways
similar to addictive drug use.

PTS: 1 REF: Food Addiction

© Cengage Learning 2014

Another random document with
no related content on Scribd:
 — Huomaan, ettei sinulla ole vatsaa tunteille, sanoi Bosambo ja
meni kanoottiinsa.

Päästyään Akasavasta Bosambo sai tuulensa takaisin, vaikka yö

oli myrskyinen ja rankkoja sadekuuroja putoili lyhyin väliajoin.

Mitä kauemmas Akasavasta hän tuli, sitä iloisemmaksi hän tuli, ja

hän lauloi laulun.

— Metsässä on hulluja, pauhasi hän rytmillisesti, — sellaisia kuin

ingonona, joka kulkee silmät hupussa; mutta hän ei ole niin suuri
hullu kuin Sekedimi. — Hän on kuin valkea mies, joka on juuri tullut
tähän maahan. — Hän on kuin sormensa polttanut lapsi. — Hän on
yksinkertainen ja suuren madon kaltainen.

Näin hän lauloi lisäillen vapaamielisiä ja kuvaavia yksityiskohtia.

— Herra päällikkö, sanoi päämies äkkiä keskeyttäen hänen

laulunsa, — luulen, että meidän on mentävä rannalle.

Oikean rannan puitten latvojen yllä leimahtelivat salamat taajaan,

ja ukkonen jyrähteli yhtämittaa.

— Saarelle joen keskelle, komensi Bosambo.

Päämies värisi.

— Herra, saari on täynnä henkiä, sanoi hän.

— Olet hullu, totesi Bosambo, mutta käski soutaa vasemmalle

rannalle.

Salamain leimahtelu kävi kirkkaammaksi ja tiheämmäksi, ukkosen

jyrinä voimakkaammaksi ja pauhaavammaksi. Suuret sadepisarat
putosivat taajaan.

Sitten kuului yli ukkosen äänen uusi melu — kumea kohina, joka
pani soutajat melomaan tiheämmin.

— Huu-u-u!

Kamala meteli teki heidät kuuroiksi. Lähinnä Bosamboa oleva

mies pudotti melan, ja Bosambo otti sen.

— Melokaa, koirat! jyrisi hän.

He olivat parinkymmenen jaardin päässä rannasta, kun salaman

äkillisessä valaistuksessa heidän silmiinsä osui edessä olevaan
metsään raivautuva tie.

Näytti kuin suuret kädet olisivat repineet puita. Ne taipuivat ja

heiluivat kuin juopuneet miehet — ryskyivät ja kaatuivat.

— Melokaa!

Sitten jokin tarttui Bosamboon ja kohotti hänet kanootista. Hän

kohosi, kohosi; sitten putosi veteen, kohosi taas, ja taas putosi. Hän
tuli rannalle peloissaan ja puolitajuttomana.

Hänen sormensa tarttuivat taittuneen puun oksiin, ja hän kiskoi

itsensä maalle. Hän ryömi eteenpäin nelinkontan huohottaen
raskaasti.

Ylhäällä raivosi myrsky, mutta Bosambo ei kuullut sitä. Hänen

neljäkymmentä soutajaansa, jotka pyörretuuli oli ihmeellisesti
heittänyt maalle, makasivat hänen ympärillään nauraen ja kiroillen,
kukin mielenlaatunsa mukaan.
 Mutta hän unohti heidät.

Sillä hän rukoili kiireesti ja palavasti Msimba Msambaa, Nopeaa

kävelijää, Vihreää.
NAISLÄHETYSSAARNAAJAN JUTTU

Kauppahuone De Silva, Mackiney & Co. ei ole yhtä tunnettu kuin

sanoisimmeko Rockefeller tai lontoolainen tavaratalo Marshall Field,
eikä sillä myöskään ole samanlaista kantavuutta liikemaailman
piireissä kuin esimerkiksi Rotschildin tai Pierpont Morganin nimillä.
Mutta Rannikolla De Silva ja Mackiney (en tiedä, mistä he olivat
kaivaneet toiminimensä viimeisen sanan) vallitsivat samassa
merkityksessä kuin mainitut toiminimet. He olivat tämän rannikon
Rotschildit, Marshal Fieldtit ja Pierpont Morganit. Kerrotaan heidän
esittäneen, että he saisivat lyödä omaa rahaansa, mutta vanhoillinen
hallitus — ei kylläkään puoluekannaltaan vanhoillinen — kohteliaasti
kieltäytyi esitystä hyväksymästä.

Heidän sormensa olivat jokaisessa taikinassa, joka Rannikolla

leivottiin. Heillä oli osuuksia höyrylaivayhtiöissä, he johtivat pankkeja,
rahoittivat teollisuus- ja kauppayhtiöitä, avustivat rautateiden
rakentamista, olivat mukana kullankaivamisyrityksissä, mutta ennen
ja yli kaiken he myivät alkuasukkaille tavaraa ja saivat maksuksi
toisia ja paljon arvokkaampia tavaroita kuin he olivat antaneet.
Kauppavarasto ja kauppakaravaani olivat De Silvan ja Mackineyn
toiminimen perus — De Silva oli kauan aikaa sitten luopunut
liikkeestä ja oli nykyään markiisi Sejase Portugalissa — ja myöskin
sen loistoaikoina oli alkuasukkaiden kanssa käyty kauppa sen
parhain avu.

Pieni höyrylaiva saapui hitaasti hiekkaiselle rannikolle, jossa

ainoana sivistyksen merkkinä oli sinkkipeltikattoinen koju ja
lipputanko. Isoja yhteensidottuja tynnyreitä heitettiin veteen, ja pieni
höyrypursi hinasi ne maihin.

Sitten saapui lotja lotjan jälkeen täynnä olkiin pakattuja laatikoita,

jotka yksinäinen, aurinkohatun alla hikoileva valkea mies otti vastaan
De Silvan ja Mackineyn nimiin ja siirsi huolellisesti De Silvan ja
Mackineyn varastoihin, kunnes mustiin erämaihin lähetetyt
karavaanit palasivat. Sitten kantajille maksettiin palkat — viinassa.
Jotkut harvat ottivat mieluummin rommia, ja näitä varten iskettiin
isoihin tynnyreihin tappi, mutta palkan suosituin muoto oli hyvin
pakatuissa laatikoissa, joissa olkien sisällä oli nelikulmaisia
parrunpäitä saksalaista pirtua.

Emanuel Mackiney oli, jos huhuissa on perää, miljoonan punnan

arvoinen, ja niin kuin oli laita John Brightin vieraan, siinä olikin koko
hänen arvonsa. Hän oli äärettömän rikas ja äärettömän
vastenmielinen, niin että kun hänen sekkejään kunnioitettiin Ranskan
Dakarista Portugalin Benguelaan, niin häntä itseään ei kunnioitettu
missään.

Vaikka hän puhui kehnoa englantia ja vaikka hänen sukuperänsä

oli tuntematon, hän puhui Englannista aina »kotina».

Tässä on kaikki, mitä on kerrottavaa Emanuel Mackineystä.

Hänen poikansa on oikeutettu saamaan oman kuvauksensa.
 Burney Mackiney oli saanut kasvatuksensa Englannissa ja oli
keinotellut sen pienemmällä voitolla kuin mitä hänen isänsä yleensä
sai rannikkokaupassa.

Hän oli iso ja karkea ja vahva. Hän oli elänyt kyllin kauan
Englannissa luopuakseen Rannikolla oppimistaan paheista — sillä
hän oli kasvanut liikemaailmassa, osasi tusinan verran
alkuasukaskieliä ja tunsi jokaisen kansan tavat Dahomeystä
Angolaan. Pitkä mies, pulleaposkinen, kasvoilla pronssin puna,
huulet täyteläiset ja iho mehevä, ja hänellä oli koko se itseluottamus,
jonka rajaton rikkaus antaa.

Ja Burney oli rakastunut.

Hän oli tullut tytön tutuksi, ennen kuin laiva, joka vei häntä takaisin
Sierra Leoneen, oli tullut Teneriffaan.

Sorja tyttö, viisaat, surumieliset kasvot, hienosti muovaillut. Se oli

Ruth Glandynne.

*****

— Lähetyssaarnaajaksi, heh? — Burneyn hyväntahtoinen

halveksuminen niin kuin Burneyn rikkauskin oli helposti
havaittavissa, — Afrikka ei ole sopiva paikka tytöille.

— Tiedän pahempaakin, sanoi tyttö hymyillen.

— Ja minne päin aiotte mennä?

— Aion avata lähetysaseman Isisi-joella, vastasi tyttö.

— Yksin?
 Tyttö nyökkäsi.

— Se ei ole kovin harvinaista, niin kuin tiedätte, sanoi hän. —

Kaksi lähetyssaarnaajaa oli aikomus lähettää, mutta toverini tuli
sairaaksi — hän tulee myöhemmin, nainen hänkin.

— Hm! sanoi Burney. — Isisi-joelle, heh?

— Tunnetteko paikan?

Tytön mielenkiinto heräsi. Harmaat silmät, jotka olivat tarkastelleet

miestä epäluuloisesti ja kylmästi, olivat nyt täynnä mielenkiintoa.

— Enpä juuri, emme ole milloinkaan päässeet sinne. Minun isäni

hallussa on koko rannikon kauppa, mutta Isisi-joelta on meidät
pidetty poissa. Siellä on muuan komissaari, oikea koira mieheksi,
nimeltä Sanders. Opitte vihaamaan häntä. Hän kiroaa
lähetyssaarnaajia ja kauppiaita ja kaikkea sellaista.

Tämä oli alkuna tutustumiseen, joka johti kahden päivän kuluttua

kosintaan.

Suureksi hämmästyksekseen Burney sai kirkkaat rukkaset.

— On sangen miellyttävää, että ajattelette noin, sanoi tyttö

kohdaten hänen katseensa yhtään arkailematta, — mutta minua ei
haluta mennä naimisiin — kenenkään kanssa.

— Hetki vain, neiti Glandynne, sanoi mies töykeästi, — älkää

tehkö virhettä. Luulette esteeksi sitä, että minä olen rikas ja te köyhä.
Isäni ei välitä…
 — En ole teidän taloudelliselle asemallenne omistanut hetkenkään
ajatusta, sanoi tyttö nousten, — ettekä te voi arvioida minun
omaisuuttani.

— Rakastan teitä, mutisi Burney. — En ole milloinkaan tavannut

viehättävämpää tyttöä kuin te. Katsokaas, — hän laski kätensä tytön
käsivarrelle, — olisin kotona voinut valita naisia, vakuutan, että olisin
voinut. Korkea-arvoisia naisia, joitakuita, mutta teissä on jotakin…

He olivat kahden kävelykannella, ja Burney oli syönyt, ja hän oli

täynnä itseluottamusta.

— Teissä on jotakin — hän lujensi otettaan, — joka menee minun

vereeni,
Ruth.

Seuraavassa hetkessä oli taisteleva tyttö joutunut syleilyyn.

— Päästäkää minut! huusi hän.

Vastaukseksi Burney kumartui ja suuteli häntä tulisesti.

Yli-inhimillisellä ponnistuksella tyttö vapautti itsensä ja hoiperteli

taaksepäin parrasta kohti kalpeana ja vavisten.

— Roisto! hengähti hän.

— Pyydän anteeksi, mutisi mies. — Olen hullu — olen hieman

ryypännyt…

Tyttö käveli nopeasti perään ja katosi seurusteluhyttiin, ja kolmeen

päivään Burney ei nähnyt häntä.
 Joku toinen mies olisi häveten karttanut tyttöä, mutta Burney
Mackiney ei ollut sellainen mies. Hänellä oli käsityksensä naisista
eikä hän katunut muuta kuin sitä, että oli pyytänyt anteeksi. Se oli
heikkoutta, tunsi hän. Mitä voimakkaampi, mitä lujatahtoisempi olet
naisille, sen enemmän he siitä pitävät. Hän odotti tilaisuuttaan.

Illalla ennen Sierra Leoneen tuloa hän tapasi tytön istumasta

kävelykannen etuosassa yksinään.

— Neiti Glandynne, tervehti hän, ja tyttö nosti silmänsä kylmästi

tuijottaen. — Katsokaas, mitä hyötyä on murjottamisesta? Olen
päättänyt mennä naimisiin teidän kanssanne.

Tyttö olisi noussut, mutta pelkäsi sen näytelmän toisintoa, jossa

hän oli tahtomattaan joutunut esiintymään. Niin hän istui vaiteliaana,
ja Burney käsitti väärin hänen käytöksensä.

— En voi saada teitä mielestäni, jatkoi hän. — On kirottua ajatella

teidän joutuvan Isisi-joelle ainoana seurananne ihmissyöjät ja
raakimukset.

— Kaikenlainen raakalaisuus on parempaa kuin teidän seuranne,

sanoi tyttö, ja loukkaus tunnettiin.

Hetken mies seisoi ymmällä raivoissaan, sitten hän vuodatti tytön

yli herjaustulvan.

Tyttö käytti hyväkseen Burneyn häväistystä paetakseen. Burney ei

nähnyt häntä enää, vaikka tyttö näki hänet, sillä hän katseli venettä,
jolla Burney vietiin Sierra Leonessa maihin, sydämensä
kevennykseksi.

*****
 Komissaari Sanders tuli rannalle kohtaamaan tyttöä, eikä hän
mitenkään ollut oivallisella tuulella.

Tyttö näki keskikokoisen miehen, jolla oli yllään tahrattoman

valkea puku ja suuri valkea hellekypärä varjostamassa teakpuun
värisiksi päivettyneitä kasvoja. Hänen kasvonsa olivat pehmeäihoiset
ja leuka hyvin ajeltu, hänen silmänsä vakavat ja kysyvät, hänen
jokainen liikkeensä kuvasti reipasta elinvoimaa.

— Luullakseni minun pitäisi iloita tavatessani teidät, sanoi

komissaari pudistaen päätänsä torjuvasti. — Olette ensimmäinen
valkea nainen, jonka olen nähnyt moneen sadekauteen, mutta olette
minun vastuussani.

Tyttö nauroi ja ojensi hänen puristettavakseen kylmän, pehmeän

käden.

— Ette pidä lähetyssaarnaajista, vai mitä? hymyili hän.

— En, sanoi Sanders, — mutta olen saanut kaikenlaisia käskyjä

tehdä olonne mukavaksi; ja Joella on tosiaankin paljon työtä —
sairaanhoitotyötä naisten keskuudessa. Tehän olette kai lääkäri?

Tyttö pudisti päätään.

— Olen hoitajatar, sanoi hän. — Lääkäri sairastui juuri ennen

matkalle lähtöä.

— Hmh! sanoi Sanders.

Hänellä oli tyttöä varten maja valmiina ja kaksi neekerinaista

opetettuina palvelemaan häntä valkoihoisten tapaan. Hän tarjosi sinä
iltana tytölle päivällisen omassa bungaloossaan ja kutsui
hausakapteenin myöskin päivälliselle. Se oli lähin holhuutehtävä,
jonka hän saattoi havaita.

— Olen rakennuttanut teille majan, sanoi hän, — ja teitä varten

saapuneet huonekalut ja tavarat olen lähettänyt sinne. Maassa on
kolme muuta lähetyssaarnaajaa. Kosumkusussa tapaatte isä
O'Learyn — sadan mailin päässä asemaltanne. Hän on säädyllinen
mies. Siellä on Boyton-niminen mies — hän on baptisti tai jotakin
sentapaista, ja hän on aina sotajalalla isää vastaan käännyttämässä
hänen laumaansa. Boyton asuu sadanviidenkymmenen mailin
päässä teistä. He ovat huomattavimmat lähetyssaarnaajat.

Hän kuvasi lyhyesti seudun, jonne tytön piti mennä asumaan; hän
kertoi enemmänkin kuin oli aikonut, mutta nuo harmaat silmät olivat
hyvin kehoittavat ja huulet niin valmiit hymyilemään.

Tyttö viipyi pari päivää päämajassa, ja kolmannen aamuna hänen

tavaransa olivat sälytetyt »Zairelle».

Sitä ennen hän tapasi Monrovian Bosambon, joka oli vasiten

kutsuttu.

— Tämä mies on sen alueen päällikkö, joka on lähinnä

asemaanne, sanoi Sanders, — vaikka te itse asiassa olettekin
Isisissä. Olen lähettänyt hakemaan häntä — hakemaan häntä…

— Kehoittaaksenne häntä kaitsemaan minua, hymyili tyttö, ja

Sanders hymyili myöskin.

— Suunnilleen niin. Pääasia on, että halusin hänen tapaavan

teidät täällä, jotta hän tietäisi teidän olevan minun vieraani ja
ystäväni.
 Hän sammalsi vähän, sillä Sanders ei ollut tottunut sanomaan
kauniita asioita.

Saatettuaan tytön laivaan hän lähetti hakemaan Bosamboa.

— Bosambo, sanoi hän, — tämä nainen on minun heimoani, ja

hän tahtoo elää yksin kansasi keskuudessa, joka on kavalaa ja
viekasta ja koettaa tuhota hänet, sillä hän on jumalanainen, vaikka
hän on myöskin tohtori. Sinulle sanon, että sinun tulee häntä
vartioida viimeiseen hengenvetoosi asti ja olla minun sijassani, aivan
kuin minä, kaikissa häntä koskevissa asioissa.

Bosambo ojensi kätensä kämmenet ylöspäin.

— Herra, sanoi hän vakavasti, — jos vannoisin Siunatun Neitsyen

kautta, jota Liberiassa palvelin, niin en tietäisi, kenen nimessä
vannon, sillä olen unohtanut ne pyhät asiat, joita isät opettivat
minulle. Mutta pääni ja sieluni kautta ja elämänhaltiani kautta teen
niin kuin sanot.

Hän kääntyi ja käveli majesteetillisena laivaan. Puolitiestä hän

kääntyi ja palasi Sandersin luo.

— Herra, kun olen uskollisesti palvellut sinun ylhäisyytesi

tyydytykseksi, niin ostatko minulle Sierra Leonesta sellaisen palan
kultakangasta, jota päällikkö voisi pitää?

— Mene, tinkivä lapsi! sanoi Sanders ärtymättä.

Hän katseli pientä laivaa, kunnes se kääntyi joen mutkasta

näkymättömiin, ja meni sitten bungaloohonsa — se tunnustettakoon
— huoaten.
 *****

Sierra Leonessa Burney Mackiney oli tähän aikaan toimissa

isänsä kanssa.

Vanhempi Mackiney ei ollut hupaisa nähdä, sillä hän oli julman

paksu, ryppyinen ja keltakasvoinen ja hengitti työläästi.

— Sitä voi koettaa, sanoi hän oltuaan kauan vaiti, — maa on

täynnä kumia, eikä mikään laki estä väkijuomien tuontia — paitsi se
laki, joka kantaa komissaareille vallan säätää omia lakejaan. Kuinka
aiot päästä maahan?

— Ranskan alueen läpi, vastasi hänen poikansa, — se on aivan

helppoa.

Tuli taas pitkä äänettömyys.

— Mutta miksi haluat mennä? kysyi vanhempi. — Sinun tapaistasi

ei ole hakea vaikeuksia.

— Haluan nähdä maata, sanoi toinen huolettomasti. Hän halusi

enemmän kuin sitä. Päiväkausia hän oli hautonut mustaa aiettansa
— arabialaiset olivat tehneet sellaisia tekoja, eikä se ollut vaikeata.
Kun hän olisi poissa sivistyksen rajoilta, tulisi hänestä arabialainen
— hän puhui Rannikon arabiaa mainiosti.

Hän saattoi maksaa matkansa heimojen alueiden läpi; pikamarssi

Ranskan rajan yli, ja hän tulisi Isisi-joelle — jossa hän voisi viipyä
kyllin kauan saadakseen kaikki uskomaan, että arabialainen
kauppias oli syyllinen. Sitten voisi hän naida tytön.

Tämä oli hänen suunnitelmansa lyhykäisyydessään.

 Hän valikoi karavaaninsa huolellisesti, ja myöhemmin hän läksi
Sierra
Leonesta »S.&M.»-laivalla tuntemattomaan suuntaan.

*****

Tasan kolme kuukautta sen jälkeen, kun komissaari Sanders oli

jättänyt hyvästi lähetyssaarnaajalle, hän oli hiljoilleen ja rauhassa
kulkemassa pikku jokea, joka vie Pikku Isisin kaukaisille perukoille,
kun hän tapasi rahvaan miehen, jonka nimi oli Ifambi Mwaka —
häntä sanottiin Mwafambaksi.

Sanders käytti nyt pientä höyrypurtta, sillä »Zaire» oli »telakalla»

— toisin sanoen se oli vedetty maalle.

Komissaari nousi virtaa, Mwafamba oli laskemassa

rautapuukanootillaan, ja Sanders silmäili miestä kuin havaiten jotain
outoa.

Kun he tulivat toistensa rinnalle, Mwafamba nousi pystyyn ja

käänsi kasvonsa.

— Ho, Sandi! huudahti hän meluisasti.

— Ho, mies! huudahti Sanders. — Vie kanoottisi lähemmä rantaa,

sillä minun nopea veneeni panee veden tanssimaan ja sinä voit
joutua veteen.

Vastaukseksi tuli naurunrähäkkä.

— Ho, Sandi! huikkasi Mwafamba. — Valkea mies, porsaan syöjä,

valkea marakatti!
 Sanders oli kääntänyt ruoriratasta ja pursi teki kaaren ja saavutti
kanootin.

Eräs hausa tarttui kanoottiin haalla, toinen ojensi kätensä ja

sieppasi julkeaa Mwafambaa käsivarresta.

Hieman ällistynyt hän oli ja kömpelösti vastusteli, kun hänet

vedettiin purteen.

— Sinä olet jompikumpi, sanoi Sanders, — joko mongotautinen tai

suuri roisto.

— Sinä olet valehtelija ja valehtelijani syöjä, sanoi uhmaileva

Mwafamba, ja kun Sanders ojensi kätensä tunnustellakseen, olisiko
hänen niskassaan juoruavia pöhöttymiä, Mwafamba koetti purra sitä.

Sanders peräytyi äkkiä, ei puremisen pelosta, vaan toisesta

syystä.

Kahden miehen istuessa kiemurtelevan vangin vatsalla hän ohjasi

purren rantaan.

— Viekää hänet maihin, sanoi komissaari, ja onneton uhri

raahattiin maihin siekailuitta.

— Sitokaa hänet puuhun ja valmistautukaa ruoskimaan, käski

Sanders.

He sitoivat hänen kätensä nuoren kumipuun ympäri ja paljastivat

olkapäät. Sanders seurasi heitä kädet taskuissa, pää rinnalle
painuneena, sillä yht'äkkiä oli aurinkoiselle taivaalle noussut pilvi,
joka riisti kaiken valoisuuden hänen virallisesta elämästään.
 Miesten lopetettua valmistelunsa Sanders läheni vankia, joka oli
nyt hieman peloissaan ja sammalsi puhuessaan.

— Miksi sinua sanotaan mies? kysyi komissaari.

— Ifambi Mwakaksi, uikutti sidottu mies, — tavallisesti

Mwafambaksi —
Paholaisten putouksen kylästä.

— Mwafamba, sanoi Sanders, — kun olet isisiläisiä, niin tiedät

jotakin minusta ja tavoistani.

— Herra, olen nähnyt sinut ja tunnen tapasi, sanoi mies.

— Ja kun minä sanon: »Kuolema», niin mitä minä tarkoitan?

— Herra, tarkoitat kuolemaa, niin kuin kaikki jokivarren ihmiset

tietävät, sanoi Mwafamba.

Sanders nyökkäsi.

— Niin, aion ruoskituttaa sinua, kunnes kuolet, sanoi hän irvistäen,

— ellet kerro, mistä olet saanut väkijuomaa — sillä sinä olet erään
pahan myrkyn juovuttama, jota myrkkyä sanotaan viinaksi, ja laissa
on kielletty viinan tuonti tähän maahan.

Mies pyöritti päätään juopuneen tavoin.

— Lyö, siansyöjä, hän sanoi urhoollisesti, — sillä olen vannonut

valan, etten kerro kenellekään.

— Olkoon niin, sanoi Sanders, — sinun valasi minun ruoskimistani

vastaan.
 Abibu, hausakersantti, pitkä ja kovakätinen, tarttui lujasti
virtahevonnahasta tehtyyn ruoskaansa, astui hieman syrjään, pyöritti
sitä vinkuen päänsä ympäri, ja sitten…

— Lyö!

Mwafamba herätti ulvonnallaan koko metsän.

— Riittää! karjui hän. — Minä puhun!

He päästivät hänet.

— Herra, itki hän, — eräs arabialainen tuli Ranskan alueen rajan

yli. Hän antoi sitä vettä kumista, jota olin koonnut ja sanoi, että se
panisi minuun valkoisten miesten hengen ja tekisi minut
rohkeudessa urhoollisimman vertaiseksi. Ja niin se tekikin, mutta nyt
se on minusta mennyt, ja minun sydämeni on kuin vettä.

— Minkälainen arabialainen se oli? kysyi Sanders.

— Herra, hän oli suuri ja vahva, ja hänellä oli lihavat kasvot kuin
sialla ja sormus.

— Milloin näit hänet?

— Kahden päivänmatkan päässä täältä, herra. Mutta hän on

mennyt, sillä hänellä oli tekeillä suuria asioita — niin eräs minun
serkkuni kertoi minulle — sillä hän oli matkalla Ochoriin anastamaan
valkeaa naista, joka antaa meille juotavaksi pahoja vesiä, kun
olemme sairaita.

Puut näyttivät äkkiä pyörivän ja maa kohoavan komissaarin

jalkojen alla. Hän horjahti, ja epäillen kuumetta Abibu juoksi hänen
luokseen ja laski vahvan kätensä hänen olalleen. Vain sekunnin
Sanders seisoi niin, valkeana kuin kuollut. Sitten:

— Purteen, sanoi hän.

Puita oli kuuden tunnin matkaa varten — lähetysasemalle kesti

ainakin kaksitoista tuntia.

Hän laski pientä jokea nopeasti ja kääntyi halkomaan Isisin

vahvaa virtaa. Puut kestivät melkein minuutilleen kuusi tuntia. Silloin
hän oli kalastajakylässä, jossa oli valtion puuvarasto.

Mutta »arabialaisella» oli kahden päivän etumatka.

Mackiney oli ostanut ja taistellut tiensä englantilaisten ja

ranskalaisten välisen puskurialueen nusadombi-heimon maan kautta
(noiden ihmisten-jotka-eivät-ole-kaikki-samanlaisia, joista minun
täytyy kertoa teille); hän oli päässyt Isisiin ja kulki nyt oppaan —
samaisen Mwafamban serkun — ohjaamana lähetysasemaa kohti.

Se oli rakennettu kahden joen yhtymäkohtaan, samaan paikkaan,

jossa
Sanders vuotta aikaisemmin oli ollut »vaiteliaana».

Mackineylla oli mukanaan viisikymmentä miestä, suurimmaksi

osaksi krulaisia. Hänen suunnitelmanaan oli päästä eräälle
pienemmälle joelle, joka laskee vetensä Isisiin. Sitä voi kulkea
kahdeksankymmentä mailia ja sitten saattoi kuukaudessa mennä
karavaanitietä Lagosiin — siellä hän toivoi tytön jo suostuvan.

Hänen joukkonsa pääsi päämääräänsä tarpeeksi lähelle myöhään

iltapäivällä.
 Lähetystalo oli puolen mailin päässä kylästä, ja hän lähetti kaksi
vakoojaa, jotka toivat sellaisen tiedon, että lukuunottamatta kahta
alkuasukasvaimoa ja paria miestä siellä ei ollut odotettavissa
vastarintaa.

Hän istui miestensä keittäessä illallistaan erillään joukosta, ja

pitkässä valkeassa kauhtanassaan, päässä koristeltu päähine hän
muistutti elävästi arabialaista.

Kun yö tuli, hänen päämiehensä läheni häntä.

— Herra, kysyi hän, — entä tämä kafferi?

Hän puhui oppaasta.

— Hänet sinä tapat, sanoi Mackiney arabiaksi, — sillä minä en

tiedä, miten paljon hän arvaa.

-— Hän arvaa liiaksi, sanoi päämies, — sillä hän sanoo, että sinä
et ole arabialainen, vaan valkoihoinen.

— Sinä et saa tuhlata aikaa, virkahti Mackiney lyhyesti.

Hän istui odottaen tulen ääressä, jonka he olivat virittäneet. Pian

hän kuuli kahinaa, ja päätään kääntäessään hän näki joukon miehiä
ja oli kuulevinaan kuin miehen karjuvan kasvoille asetetun vaatteen
läpi.

Joukko painui sekavana ryhmänä metsään ja hävisi yön

pimeyteen.

Heti se tuli takaisin miehet naureskellen keskenään. Mwafamban

serkku, joka oli mennyt heidän matkassaan, ei palannut.
 — Aika on tullut, sanoi päämies. — Kahden tunnin kuluttua kuu
nousee.

Nopeasti tulet sammutettiin ja keittoastiat työnnettiin suuren

kanootin keulaan, ja ääneti, vain melojen loiskahdellessa, he
liukuivat joen yli.

Kanootti laski rantaan parin sadan jaardin päähän

lähetysasemalta, lähelle pensasryteikköä.

Siitä oli polulle muutamia askelia.

Yhdessä rivissä, valkeaviittainen arabialainen etunenässä, joukko

hiipi mutkaista polkua. Molemmilla puolin kohosivat korkeat puut, ja
yölinnun ääntä lukuunottamatta ei kuulunut hisaustakaan.

Metsä loppui äkkiä. Heidän edessään oli pieni aukeama ja sen

keskessä lähetysaseman tumma maja.

— Allah suokoon meille siunauksensa, huokasi Mackiney ja astui

askelen eteenpäin.

Maasta, melkein hänen jalkojensa juuresta, kohosi tumma olento.

— Kuka kulkee yössä? kysyi varjo.

— Piru vieköön! kirosi Mackiney englanniksi.

Olento liikahti vähän.

— Herra, sanoi se, — tuo on valkean miehen puhetta, mutta

kuitenkin olet puettu kuin arabialainen.

Mackiney sai malttinsa takaisin.