Professional Documents
Culture Documents
KANSAN POIKA.
»Entä Rosenstein»?
»Hyvän nimenikö»?
»Miksi sitten istutte siinä ja raautte kuin joku pahanilman lintu? Jos
teillä on hyviä uutisia, niin miksi kujeilette kanssani pilkkaamalla
onnettomuuttani?»
»Vaan?»
»Herra kreivi!»
Miten András kulutti lopun päivästä, ei hän olisi voinut sanoa. Tiet
olivat niin ravalla, että Csillag voi vain vaikeasti löytää tien mudasta.
Kumminkin ymmärsi se isäntänsä surun, sillä se harhaili hänen
kanssaan pustalla kauan vielä senkin jälkeen kuin illan varjot olivat
kietoneet tasangon vaippaansa. Kaukaa kuuluva Tarnan kohina
lisäsi seudun luonteenomaista surullisuutta ja autiutta. Oli jo
myöhäinen, kun András vihdoin saapui rauhalliseen kotiinsa, missä
Etelka kehruuksiensa ääressä odotti levottomasti poikaansa. Kun
hän kuuli Csillagin kavioiden kapseen kartanolta, meni hän ovelle ja
katsoi pimeässä, miten András hoiti lemmikkiään ja vei sen sitten
mukavaan pilttuuseen yöksi. András ei nähtävästi ollut huomannut
äitiään, sillä silloin olisi hän ensimmäiseksi tervehtinyt häntä. Kun
Etelka huomasi, miten raskaasti ja hitaasti András lähestyi
rakennusta, tunsi hän kuvaamatonta surua. András pysähtyi
puutarhaan tuon ihanan ruusupuun juurelle, jossa oli paljon pieniä,
ihanaa kesäkuuta ennustavia nuppuja, ja Etelka ihmetteli, miksi
hänen poikansa ensin koski kädellään jokaiseen nuppuun ja
kumartui sitten suutelemaan niitä.
XX
VASTAUS.
Etelka oli iloinen, että András sattui olemaan poissa kotoa. Hän oli
ratsastanut päivän koittaessa Zárdaan, ja äiti halusi puristaa
poikansa lujasti syliinsä silloin kun hän ilmoittaisi pojalleen nuo
suuret uutiset — tuon hänen mielettömimpien toivojensa
toteutumisen.
»András, seuratkoon siitä sitten joko hyvää tahi pahaa, ovat toivosi
nyt kumminkin toteutuneet. Kreivi on pyytänyt sinua tulemaan
kartanoon, että voisit kunnioittaa naista, josta on tuleva puolisosi».
JALOSUKUINEN NEITO.
Aamu oli yhtä levoton kuin yökin, sillä suurimman osan siitä olivat
Bideskuty ja kreivitär Irma valvoneet ajatellen, mitä seuraava
tapahtumista rikas päivä toisi mukanaan.
Silloin Jánko avasi sen, ja aivan hänen takanaan seisoi tuo pitkä
talonpoikaiskosija maalauksellisessa komeassa kansallispuvussaan
näkyen selvästi tammioven tummaa taustaa vastaan. Hänen
tavatonta pituuttaan, leveitä voimakkaita hartioitaan ja hänen
olemuksensa arvokkaisuutta näyttivät vielä lisäävän tuo suuri
lammasnahkaviitta, jonka Etelka oli koruompeluksin ja merkein
kaunisti koristellut, ja joka ulottui hänen olkapäitään nilkkoihin asti,
suurilla hopeasoljilla kaunistettu leveä vyö, valkoiset leveät
pellavahihat ja housut, jotka olivat oikeat erikoisen hienouden ja
hienon koruompeluksen mestariteokset. Hänen kasvonsa olivat
hyvin kalpeat ja hänen tummat, tuliset ja magnetisoivat silmänsä
tutkivat heti huoneen jokaisen kolkan, kunnes ne huomasivat tuon
ikkunan vieressä istuvan olennon. Hän näytti olevan aivan
huumautunut, kun hän lumottuna käveli huoneeseen ja kumartui
suutelemaan kreivitär Irman kättä jonka tämä armollisesti oli
alentunut ojentamaan hänelle.