©2017 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.

Solution Manual for Starting out with Visual C# 4th Edition

Gaddis 0134382609 9780134382609
Full download link at:
Solution manual: https://testbankpack.com/p/solution-manual-for-starting-
out-with-visual-c-4th-edition-gaddis-0134382609-9780134382609/
Test bank: https://testbankpack.com/p/test-bank-for-starting-out-with-visual-c-
4th-edition-gaddis-0134382609-9780134382609/

Starting Out with Visual C#, 4th Edition

Chapter 5 Loops, Files, and Random Numbers

Multiple Choice

1. To add an item to a ListBox control with code, you call the control’s
____________method.
a. Add.Items
b. Items.Add
c. Items.Append
d. Items.Insert

ANS: B

2. ListBox controls have an ____________ property that reports the number of items
stored in the ListBox.
a. Items.Count
b. Items.Size
c. Items.List
d. Items.Contains

ANS: A

3. ListBox controls have an ____________ method that erases all the items in the Items
property.
a. Items.Erase
b. Items.Remove
c. Items.Clear
d. Items.Reset

ANS: C

4. Each time a loop executes its statement or statements, we say the loop is performing
a(n) ____________.
©2017 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.

a. cycle
b. pass
c. execution
d. iteration

ANS: D

5. The ____________ begins with the word while, followed by a Boolean expression that
is enclosed in parentheses.
a. conditional statement
b. logic mark
c. while clause
d. loop parameter

ANS: C

6. The statement or block of statements following the while clause is known as the
____________ of the loop.
a. assembly
b. body
c. definition
d. sequence structure

ANS: B

7. The while loop is known as a ____________, which means it tests its condition before
performing each iteration.
a. posttest loop
b. pretest loop
c. proactive loop
d. preemptive loop

ANS: B

8. ____________ are commonly used to control the number of times a loop iterates.
a. Boolean variables
b. Sentinel variables
c. Counter variables
d. Named constants

ANS: C

9. If a loop does not have a way of stopping, it is called a(n) ____________.

a. runaway loop
©2017 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.

b. game loop
c. infinite loop
d. expressionless loop

ANS: C

10. To ____________ a variable means to increase its value by 1.

a. append
b. decrement
c. add
d. increment

ANS: D

11. To ____________ a variable means to decrease its value by 1.

a. subtract
b. increment
c. decrement
d. supplement

ANS: C

12. The increment operator is ____________.

a. --
b. ++
c. -=
d. +=

ANS: B

13. The decrement operator is ____________.

a. +=
b. --
c. -=
d. ++

ANS: B

14. When the ++ and -- operators are written after their operands it is called
____________.
a. prefix mode
b. suffix mode
c. appendix mode
d. postfix mode
©2017 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.

ANS: D

15. The ++ and -- operators can be written before their operands, which is called
____________.
a. preface mode
b. postfix mode
c. prefix mode
d. superscript mode

ANS: C

16. The ____________ is specifically designed for situations requiring a counter variable to
control the number of times a loop iterates.
a. while loop
b. if-else statement
c. for loop
d. switch statement

ANS: C

17. The first expression appearing in the header of a for loop is the ____________, which
usually assigns a starting value to a counter variable.
a. update expression
b. test expression
c. Boolean expression
d. initialization expression

ANS: D

18. The second expression appearing in the header of a for loop is the _____________,
which is a Boolean expression that determines whether the loop will repeat.
a. test expression
b. update expression
c. initialization expression
d. control expression

ANS: A

19. The third expression appearing in the header of a for loop is the ____________, which
executes at the end of each iteration. It usually increments the loop’s counter variable.
a. test expression
b. update expression
c. initialization expression
©2017 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.

d. increment expression

ANS: B

20. Because the for loop tests its Boolean expression before it performs an iteration, it is a
____________.
a. pretest loop
b. pseudo loop
c. posttest loop
d. infinite loop

ANS: A

21. Be careful not to place a statement that modifies the counter variable inside the body of
a ____________.
a. while loop
b. if statement
c. for loop
d. switch statement

ANS: C

22. In the header of a for loop, which expression should not end with a semicolon?
a. initialization expression
b. test expression
c. update expression
d. none of these

ANS: C

23. The ____________ is a posttest loop, which means it performs an iteration before
testing its Boolean expression.
a. for loop
b. while loop
c. do-while loop
d. do-before loop

ANS: C

24. The term ____________ is used to describe a file to which data is written.
a. input file
b. output file
c. record file
©2017 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.

d. recordset

ANS: B

25. The term ____________ is used to describe a file from which data is read.
a. input file
b. output file
c. record file
d. recordset

ANS: A

26. A ____________ contains data that has been encoded as text using a scheme such as
ASCII.
a. document (as on MS-Word or Open-Document Format)
b. spreadsheet (as in Excel)
c. binary file
d. text file

ANS: D

27. A ____________ contains data that cannot be viewed by a text editor (such as
NotePad).
a. source file
b. binary file
c. data file
d. save file

ANS: B

28. When you work with a ____________, you process data from the beginning of the file to
the end of the file.
a. sequential access file
b. direct access file
c. text file
d. input file

ANS: A

29. When you work with a ____________, you can jump directly to any piece of data in the
file without reading the data that comes before it.
a. file object
b. binary file
c. direct access file
©2017 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.

d. sequential access file

ANS: C

30. Files on disk are identified by a(n) ____________.

a. index
b. filename
c. access number
d. binary signature

ANS: B

31. Many systems, including MS-Windows, support the use of ____________, which are
short sequences of characters that appear at the end of filenames and are preceded by
a period.
a. filename extensions
b. pragmatic identifiers
c. binary indices
d. run time signatures

ANS: A

32. A ____________, is an object associated with a specific file and provides a way for the
program to work with that file.
a. data object
b. file object
c. Filename class
d. referential extension

ANS: B

33. In order to write data to a text file, you must create a file object using the
____________.
a. TextReader class
b. TextWriter class
c. StreamReader class
d. StreamWriter class

ANS: D

34. When you want to read data from a text file, you create a file object using the
____________.
a. StreamReader class
b. TextReader class
©2017 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.

c. BufferedReader class
d. InputReader class

ANS: A

35. You can use the StreamWriter class's ____________ method to write a line of text
to a file.
a. PrintLine
b. WriteText
c. WriteLine
d. PrintText

ANS: C

36. A ____________ character is an invisible character that marks the end of a line of text.
a. line feed
b. newline
c. line marker
d. startline

ANS: B

37. The ____________ is a method in by the StreamWriter class that writes an string to
a text file without writing a newline character.
a. Print method
b. Text method
c. WriteLine method
d. Write method

ANS: D

38. To append data to an existing file, you open it with the ____________ method.
a. File.Append
b. File.AppendAll
c. File.AppendText
d. File.OpenExistingText

ANS: C

39. If you specify a path in a string literal, be sure to prefix the string with the ____________
symbol, also known as the literal text character.
a. #
b. @
©2017 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.

c. $
d. *

ANS: B

40. You can use the StreamReader class's ____________ method to read a line of text
from a file.
a. ReadLine
b. ReadText
c. GetNext
d. Read

ANS: A

41. A file's ____________ marks the location of the next item that will be read from the file.
a. line marker
b. index value
c. read position
d. newline character

ANS: C

42. You can use the StreamReader class's ____________ to determine if the file's read
position is at the end of the file.
a. EndOfFile property
b. StreamEnd method
c. EndOfStream property
d. EOF method

ANS: C

43. The variable that accumulates a total of the numbers in a running total is called a(n)
____________.
a. counter
b. sentinel
c. entity
d. accumulator

ANS: D

44. A(n) ____________ accumulates a total by adding each number in a series to a variable
that holds the sum.
a. running total
©2017 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.

b. numeric tally
c. active summary
d. dynamic collection

ANS: A

45. The ____________ displays a standard Windows Open dialog box.

a. Open method
b. OpenFileDialog control
c. FindFileDialog control
d. SelectFile control

ANS: B

46. The ____________ is useful in applications that must open an existing file because it
allows the user to browse the system and select the file.
a. File.OpenText method
b. OpenFileDialog control
c. Open dialog box
d. Windows Explorer

ANS: B

47. When controls such as the OpenFileDialog and SaveFileDialog are created, they do not
appear on the form, but in an area at the bottom of the Designer known as the
____________.
a. control overflow
b. design space
c. component tray
d. virtual form

ANS: C

48. If the user clicks the Open button, the OpenFileDialog control's ShowDialog method
returns the value ____________.
a. Result.True
b. DialogResult.OK
c. DialogResult.Open
d. Result.OpenFile

ANS: B

49. When the user selects a file with the Open dialog box, the file's path and filename are
stored in the control's ____________.
©2017 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.

a. FilePath property
b. Source property
c. Location property
d. Filename property

ANS: D

50. You can specify the directory to be initially displayed by the Open dialog box by storing
its path in the ____________.
a. InitialDirectory property
b. Source property
c. Filename property
d. Path property

ANS: A

51. You can change the default text displayed in the Open dialog box's title bar by changing
the control's ____________.
a. Caption property
b. Text property
c. Title property
d. Heading property

ANS: C

52. The ____________ displays a standard Windows Save As dialog box.

a. SaveAs method
b. SaveFileDialog control
c. Save_File event
d. OpenFileDialog control

ANS: B

53. The ____________ allows the user to browse the system and select a location and name
for a file that is about to be saved.
a. Save As dialog box
b. Save File dialog box
c. Select Source dialog box
d. Open dialog box

ANS: A

54. In code, you can display a Save As dialog box by calling the SaveFileDialog control's
____________ method.
©2017 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.

a. SaveAs
b. Show
c. ShowDialog
d. Display

ANS: C

55. If the user clicks the Cancel button, the SaveFileDialog control's ShowDialog method
returns the value ____________.
a. Result.False
b. DialogResult.Cancel
c. DialogResult.Abort
d. Result.NULL

ANS: B

56. The .NET Framework provides a class named ____________ that you can use in C# to
generate random numbers.
a. Rand
b. Random
c. GenNum
d. RandomGenerator

ANS: B

57. The expression ____________ causes an object of the Random class to be created in
memory.
a. GetRandom(int)
b. GenerateRandom(number)
c. new Random()
d. random new()

ANS: C

58. Once you have created a Random object, you can call its ____________ method to get
a random integer number.
a. Next
b. GetInteger
c. GenerateNumber
d. NextInteger

ANS: A
©2017 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.

59. You can call a Random object's ____________ method to get a random floating-point
number between 0.0 and 1.0.
a. GetDouble
b. NextFloat
c. NextDouble
d. DoubleRand

ANS: C

60. The numbers generated by the Random class are ____________calculated by a

formula.
a. pseudorandom numbers
b. binary encoded numbers
c. algebraic derivatives
d. complex variables

ANS: A

61. A ____________ is used in the calculation to generate random numbers.

a. sentinel
b. logarithmic value
c. seed value
d. Random object

ANS: C

62. When you run an application, the application's form is loaded into memory and an
event known as the ____________ takes place.
a. Load event
b. Launch event
c. Boot event
d. Initialization event

ANS: A

STOPPED HERE
True or False

1. You can only add values of the string data type to a ListBox control.

ANS: F

2. If a ListBox is empty, the Items.Count property equals −1.

©2017 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.

ANS: F

3. The while loop gets its name from the way it works: While a Boolean expression is
true, do some task.

ANS: T

4. If you are writing a while loop that has only one statement in its body, you do not have
enclose the statement inside curly braces.

ANS: T

5. By indenting the statements in the body of a loop, you visually set the loop body apart
from the surrounding code.

ANS: T

6. A while loop will always iterate at least once, even if the Boolean expression is initially
false.

ANS: F

7. Counter variables are commonly used to hold Boolean values that control the number of
times a loop iterates.

ANS: F

8. In most circumstances you should avoid writing loops that never-end.

ANS: T

9. The ++ operator is pronounced “plus plus” and the -- operator is pronounced “minus
minus”.

ANS: T

10. Incrementing and decrementing are so commonly done in programs that C# provides
the ++ and -- unary operators for just these purposes.

ANS: T

11. When you write a stand-alone statement to increment a variable, the prefix operator is
faster than the postfix version.
©2017 Pearson Education, Inc. Upper Saddle River, NJ. All Rights Reserved.

ANS: F

12. The first line of the for loop is known as the loop title.

ANS: F

13. It is possible to write a for loop in such a way that it will never iterate.

ANS: T

14. Not only may the counter variable of a for loop be initialized in the initialization
expression, but it may also be declared there.

ANS: T

15. When a variable is declared in the initialization expression of a for loop, the scope of
the variable is limited to the loop.

ANS: T

16. In the update expression of a for loop, you must use the ++ operator in the increment
expression.

ANS: F

17. In a counter-controlled loop, you can only decrement the counter variable.

ANS: F

18. The do-while loop always performs at least one iteration, even if its Boolean
expression is false to begin with.

ANS: T

19. A semicolon is required at the very end of a do-while loop.

ANS: T

20. There are always three steps that must be taken when a file is used by a program:
opening the file, processing the file, and then closing the file.

ANS: T

21. In general, there are three types of files: text, binary, and bitmap.
Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Jutelmia
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Jutelmia
Kynän pärskeitä

Author: Aatto Suppanen

Release date: December 9, 2023 [eBook #72359]

Language: Finnish

Original publication: Porvoo: Werner Söderström, 1890

Credits: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK JUTELMIA ***

JUTELMIA

Kynän pärskehiä

Koonnut

AATTO S. [Aatto Suppanen]

Porvoossa, Werner Söderström, 1890.

SISÄLLYS:

Luonnon helmassa.
Haaksirikko.
Vasarakauppa.
Väärällä tiellä.
LUONNON HELMASSA.

I.

"Mitäpä tuota hevostasi niin kiusaat?" virkkoi lehtori Lajunen

kyytipojalle puoli välissä kahden peninkulman matkaa, joka oli
laivarannasta Lajusen herrasväen vuokrattuun kesäasuntoon. "Ei
meillä mihinkään kiirettä ole, ehdimme tästä vähemmälläkin perille
illan pitkään."

Poikaa harmitti. Kukapa osaa kaikkein mieltä noutaa, kun toiset

käskee, toiset kieltää. Sen tähden hän vähän nenäkkäästi vastasi:

"Tähänhän minä koko illaksi tielle jään! Pitää minun vielä

takaisinkin ehtiä."

"Niin, niin, aja vain, kun kerran ajamassa olet!" kehoitti rouva
Lajunen. Hänestä näet kesäkuun ensimmäisten päiväin koko
terältään paahtava aurinko alkoi liialta rasitukselta tuntua hänen
tuossa istuessaan Turun kärrien etusijalla miehensä vieressä ja
pidellessään nuorinta lasta sylissään.

Takasijalla istui kaksi vähän suurempaa lasta ja lapsentyttö Miina,

ja sen istuimen alle oli vain tasapainoksi pistetty isohko kori. Se olisi
muuten kyllä sopinut kuormaankin, joka oli jäänyt laivarantaan toisen
kyytimiehen ja kyökkipiian Katrin haltuun, varovasti perille tuotavaksi.

Lehtori Lajunen oli tahtonut rannasta lähtiessä sijoittaa

kyytipoikaansa takapuolelle lasten kanssa ja ajaa itse, mutta siihen
ei poika ollut suostunut. Hän, hevosen haltia, oli tahtonut itse pitää
huolen kyyditsemisestä, ja istahtanut etupuolelle kärrien kulmalle, ja
silloin täytyi pistää tuo kori vielä takapuolelle vastapainoksi.

Siten oli hevoselle tullut jotenkin runsas kuorma. Mutta poika,

vakuutellen: "kyllä se jaksaa!" kuitenkin, ehkä juomarahan toivossa,
yhä pyrki varsinkin alkumatkasta laskemaan ylämäet neliseen ja
muuten täyttä juoksua, milloin hevonen vähänkin yritti astumaan.

Se harmitti lehtori Lajusta hyvin. Jonkun virstan päässä hän ryösti

pojalta piiskan, mutta jäiväthän hänelle vielä ohjasperät, ja kun nekin
joutuivat takavarikkoon, alkoi hän nykiä ja repiä ohjasvarsilla.

Hevonen jo kuitenkin rupesi hengästymään eikä ollut enää

millänsäkään pojan hopusta.

"Tässäkö sitä nyt pitää paahtua koko kesä maantiellä?" valitti

rouva nuhtelevaisesti.

"Älä hätäile, kyllä talvi tasaa!" lohdutteli häntä miehensä.

Hiljakseen ajettiin loppumatkaa, milloin rannikon lähitse, jossa

vedenselkä vilkkui metsän takaa, milloin korkean mäen päälle
nousten, johon näkyi aukea järvi sekä siellä veneitä lepattavin
purjein työläästi eteen päin pyrkimässä, milloin notkelmaan
laskeutuen, jossa niityt heleän vihreinä hohtivat ja lehtipuut kevään
tuoretta tuoksua levittivät. Oli siinä myöskin uhkeita taloja tien
varrella, ehkä joukossa joku huonompikin, ikään kuin tekemässä
vastakohtaisuutta paremmin huomattavaksi.

Jopa läheni taaskin mäkien ylitse ja niittyjen keskitse tie järven

rantaa. Viimeisen tuuheametsäisen mäennyppylän päälle päästyä
levisi matkustajain eteen saarinen järven seljänne niin lähellä, että
Lajunen arvaeli jaksavansa siitä heittää kiven tuonne alas veteen,
johon maantiekin näytti suoraa päätä osuvan.

Mutta mäen alla oli vielä tilaa kahdellekin talonsijalle, joiden välitse
tie loivasti laskeutui rantatörmän päälle, pudottautui siitä edelleen
törmän alle ja kääntyi kiertämään toisen talon peltoja, jotka ulottuivat
hyvän matkan pitkin rantaa samoin kuin toisen talon viljamaat
toisella puolella.

Kumpaisessakin talossa oli, paitsi talonväen omia, kartanoita,

erittäin kaupunkilaisten varalle rakennettu kesäasunto, lasiseinäinen
kuisti, tilava porstua, kolme huonetta ja kyökki, mäen puolella
taloista, vastakkain kahden puolen tiestä, kuitenkin sen verran
etempänä, että oli tilaa puhtaille nurmikko-pihamaille. Itse nämä
asunnot, samoin kuin pihamaiden ripa-aidat ja portit olivat aivan
samaa kaavaa, niin että toista asumusta olisi voitu luulla toisen
peilikuvaksi.

Lajusen herrasväen pysähtyessä oikean puoliselle portille koetti

rehtori Streng, joka perheineen oli paria päivää aikaisemmin
saapunut vasemman puoliseen asuntoon, omassa pihassaan
ahdistaa rouvansa kroketti-palloa pois lähitienoilta. Rouva Streng
itse unhotti koko pelin ja riensi ottamaan odotettuja kesäkumppaneja
vastaan.
 Mieluinen keskeytys se oli rehtorillekin, sillä muuhun urheiluun
hänellä ei ollut vähääkään taipumusta, kuin korttisotaan ja ajamiseen
kyytihevosella, mutta siihenkin ainoastaan silloin, kuin hänen ei
tarvinnut pitää huolta ohjaksista.

Hänkin läksi juhlallisen vitkaan maantielle päin. Erittäin kohteliaasti

kumartaen nosti hän siellä sirosti hattuaan vielä kärreissä istuvalle
rouvalle ja samoin koreasti kumartaen kätteli lehtoria, joka oli
hypähtäen jo aika sitte maahan päässyt ja kätellyt rouva Strengiä
tavallaan kohteliaasti, mutta melkein ihan kumartamatta.

Lehtori nosti kärreistä vanhimmat lapset ja auttoi alas rouvansa,

jonka
Miina ensin vapautti nuorimmasta perheen jäsenestä.

Rouva Lajusen tervehdystavassa, kun hän ryhtyi kättelyn

puuhaan, oli jotakin melkein teeskentelemiseltä näyttävää
kohteliaisuutta, jota vastoin rouva Streng suoritti nuo temput paljon
yksinkertaisemmin, suoravaisesti sekä mieleltään että käytökseltään.

Vasemman puolisen portin taa ilmestyi tällä välin kaksi rehtorin

lasta, ja sinne pujahtivat pihaan äsken tulleetkin, nuorin Miina-tytön
sylissä.

Kori oli vielä saatava pois kyytipojan kärreistä. Lehtori jo tarttui

siihen käsin reippaasti, kuten hänellä oli tapana.

"Hilja! Hiiilja!" huusi rouva Lajunen vanhinta tytärtänsä.

Lehtori kääntyi katsomaan, mikä oli hätänä. Hilja juoksi äitinsä luo.

"Mene kutsumaan Maria nostamaan pois koria kärreistä!"

 "Enkö sitä minä osaisi nostaa?" kysyi lehtori.

"Mitäs ne piiat sitte tekevät? Kylläpä käskisi totuttaa heitä vain

valmiisen luottamaan."

Hilja palasi. "Mari ripustaa kartiineja, ei hän pääse."

"Eikö hänellä ollut aikaa sitä ennen tehdä?" torui rouva. "Niin käy
aina, kun ei itse ole katsomassa. Ei ne saa mitään aikaan."

"Älähän nyt joutavia! Kyllä kai Marilla on eilisestä asti ollut kylliksi
tekemistä. Ja muuten, enkö minä täällä maallakaan saisi mihinkään
koskea."

"Hm!" vastasi rouva.

Lehtori nosti korin. Rouva Streng puoli väkisin tarttui sen toiseen
päähän kantamaan sitä maantieltä Lajusten asuntoon.

Rehtori, oltuaan koko ajan toimettomana katsojana, ja rouva

Lajunen siirtyivät tieltä rehtorin pihaan istumaan kiikkulaudalle.

Lehtori palattuaan maksoi pojalle kyytirahan, mutta ei penniäkään

enempää.

Poika siitä äkeissään murisi kärreihin noustessaan ja hevosta

kääntäessään: "Kuka teille osaa mieliksi tehdä? Ajanpa minä kovaan
tai hiljaan, niin ei vain heru penniäkään, että edes saisi kunnon
tupakan puodista!"

Ja hevonen se sai tuntea vihat ruoskasta, jota karkuun se läksikin

täyttä laukkaa ylämäkeen.
 "Juottahan nyt teetä täällä", virkkoi rouva Streng ehdittyään omaan
pihaansa, johon lehtorikin nyt saapui. Sepä vasta oli rouva Lajuselle
tervetullut ehdotus. Hänen ei tehnyt mieli itsensä vaivautua
illallispuuhissa.

"Vielähän se Katri on siellä jäljellä kuorman kanssa", virkkoi hän

hyvillään, kun sai rauhassa istua sillä puolella, jossa nyt kerran oli.

Melkein samaan jatkoon huusi hän taas Hiljan esiin ja lähetti hänet
kutsumaan Maria, joka tällä kertaa pian saapuikin.

"Kun Katri tulee, laittakaa kaikki kuntoon ja sitte hankkikaa

itsellenne ruokaa täksi illaksi! Me jäämme tänne."

"Johan teillä on kesähuvitukset meneillään", virkkoi lehtori

heilutellen krokettinuijaa.

"Kyllä me yritimme", myönsi rouva Streng, "mutta eipä tuo oikein

sujunut, kun Viktor on niin haluton. Ehkä nyt kävisi paremmin, kun on
useampia. Koetetaanko?"

"En minä huoli. Väsyttipä tuo matka, kun olikin niin pitkä!" valitti
rouva Lajunen haikeasti.

"Kyllä minä mielelläni paukuttelen, kun kerran päästiin tänne

luonnon helmaan."

Lehtori ja rouva Streng valitsivat itselleen pallot ja alkoivat

paukutella melkeinpä nuoruuden innolla ja hyvällä taidolla.

"Hilja, Hilja!" kuului taas huuto.

Kutsuttu juoksi sisältä lasten seurasta äitinsä luo.

 "Menepäs, kutsu Mari tänne!"

Hilja juoksi toimittamaan sanaa. Mutta Mari olikin ehtinyt mennä

talon puolelle ruokaa hankkimaan, joten kului kotvanen ennen kuin
Hilja hänet löysi. Saapui hän sentään viimein juoksujalassa.

"Pyydä meidän talon emäntää tulemaan minun puheilleni!" kuului

se tärkeä asia, jota varten jo kahta henkeä oli juoksutettu.

Rouva jo melkein ehti ennen ikävystyä odottamiseen, kuin kutsuttu

emäntä vähän siistiytyä ja viimein tulla tasaisessa talonpoikais-
tahdissa.

Rehtori sai sopivan tilaisuuden lähteä huoneesensa tupakkaa

noutamaan.

Rouva Lajusen ja emännän välillä kesti kauan keskustelua

ruokatarpeista, mitä oli paikalta saatavana, mitä etempää hankittava.

Heidän vielä puhellessaan saapui Lajusten kuorma. Nyt oli Mari

kyllä valmis tulemaan kutsumattakin. Kävipä hän myöskin
pyytämässä rouvaa näyttämään, mihin mikin oli kannettava ja
asetettava. Mutta rouva vain sieltä istualtaan neuvoi muutamia
kohtia ja käski muuten asettelemaan mieltänsä myöten, kunhan vain
kaikki tuli hyvin.

Lehtori sen sijaan heti keskeytti krokettinsa ja läksi pitämään

omista tavaroistaan huolta sekä muutenkin kantamisessa apuna
olemaan.

Rouva Streng meni sisälle arvattavasti illallisen puuhaan.

Talon emännän lähdettyä siirtyi rehtori jälleen kiikkulaudalle.

 "No, miltäs täällä näyttää?" kysyi hän.

"Enpä tiedä. Kyllä siellä kaupungissa taitaisi parempi olla. Täällä

tuntuu tulevan niin paljo puuhaa. Eihän täällä saa edes lihaakaan
paikaltansa, pitää tilata kaupungista."

"Se minusta ei niin paha vastus ole. Vaan täällä ei ole edes
ainoatakaan puuta, jonka siimekseen pääsisi huoneiden
kuumuudesta. Kotona kaupungissa kun astuisin vain alas rappusilta,
niin olisi kylliksi varjoa."

"Varjoa tuota on huoneidenkin seinillä. Mutta ei täällä ole seuraa

minkäänlaista."

"No, no!" muistutti rehtori kuin kaupungissa koulupoikia. "Tuo

rouva Lajusen valitus tuntui halveksivalta häntä itseään kohtaan;
oliko sitte hän niin mitätön!

"Minä tarkoitin: minkäänlaisia naisseuraa. Sillä ei noista

talonpoikais-emännistä seuraksi ole. Hehän eivät tiedä niin mitään,
puhuvat vain alinomaa töistään ja puuhistaan, ikään kuin niitä ei
muilla olisikaan."

"Onhan tuo niinkin", myönsi rehtori. "Eikä täällä saa kokoon wisti-
klubia, eikä ole lukusaliakaan, jossa sanomalehtiä näkisi. Miten tämä
kesä todellakin kuluneekaan?"

"Minä aion hankkia kirjoja ja paremman puutteessa lueskella niitä."

Lehtori palasi omalta puoleltansa.

"Täällähän näkyy tulevan oikein hauskaa. Tuossa on metsä

oivallinen mäen päällä, jossa sopii riippuverkossa venyskellä
kuumimmat hetket!"

"Kuka sinne jaksaa kiivetä!" koetti rouvansa häntä vastustaa.

Lehtori innoissaan ei kuullut koko väitettä, vaan jatkoi:

"Entäs tuo järvi! Sielläpäs näyttää kelpaavan soudella ja kalastella

kylliksi särvinruokaa…"

"Ei se minua huvita", tokasi väliin rehtori.

"… eikä ole pelkoa myrskynkään vaarasta, kun on noin paljo

saaria!" purki lehtori yhä luonnonraitista mieltymystään.

Molemmat toiset yrittivät vastustamaan pontevammin, mutta

samassa tuli rouva Streng kutsumaan teelle, jota rouva Lajunen jo
olikin ikävällä odotellut.

Sisälle päästyä rouva Streng pyysi anteeksi, että hänellä oli vain
tavallista kotiruokaa tarjota, maalla kun ei käynyt noudattaa
kaupungin tapoja.

"Onhan tässä ruokaa vaikka kymmenelle", lohdutti lehtori ja kävi

rohkeasti leivän, tuoreen voin, suolakalan, paistettujen ahvenien ja
savustetun lihan kimppuun, jota paitsi maitokannu seisoi pöydällä
niin suurena, että siitä kyllä riitti juodakin eikä vain ryypiskellä.

Rehtori ja rouva Lajunen söivät puoli väkisin noita pohjaruokia,

ihan nähtävästi odotellen jotakin varsinaista illallista, paistettuja
lihapalleroita tai muuta senkaltaista taikka edes jotakin munaputinkia
tuon savustetun lihan kanssa.

Kun viimein lapsentyttö Sanna toi teetä odotetun putinkin sijasta,

punastui rehtori eikä enää malttanut olla kysäsemättä vaimoltansa:
 "Eikö sinulla muuta olekaan?"

Rouva Streng hämmästymättä selitti arvelleensa, että tultaisiin

toimeen sillä, mitä maalla milloinkin oli tarjona.

Rouva Lajusen toivon pettymystä sai korvata korppukori, josta

puolikymmentä kaunista teen vahviketta musertui hänen kuppiinsa,
vieläpä pari toiseenkin.

Lehtori yhä vielä söi terveen miehen hyvällä halulla voileipää

maidon kanssa sekä joi viimeksi teelasinsa ilman vahviketta.

Kesäkumppanien lähtiessä hetken kuluttua katsoi rehtori olevansa

velvollinen täydellä todella, eikä ainoastaan kohteliaisuuden tavoin,
pyytämään heiltä anteeksi illallisen jokapäiväisyyttä, ja sittemmin hän
rouvallensa vielä erittäin ilmoitti, että oli ihan tarpeeton saattaa häntä
sellaiseen häpeään kuin tänä iltana.

Rouva Lajunen oli nyt ensi kerran astuessaan kesäasuntoonsa

huonolla tuulella. Sen mielialan täytyi päästä jotenkuten
purkautumaan.

"Kun kehtaakaan tuo rouva Streng pyytää teelle, vaikka ei ole sen
parempaa tarjota!"

"No, olisiko sinulla itselläsi ollut parempaa?"

"Hm, jos ei tänä iltana, niin ainakin huomenna. Ja juuri huomenna

minä hänelle näytänkin, mikä on kohtuus."

Tämä tuuma, tuo koston esimaku, rauhoitti hiukan lehtorin iltaa ja

hänen elämänkumppaninsa omaa mieltä, varsinkin kuin lehtori,
luullen uhkausta leikiksi, ei huolinut kinaa sen pitemmälle jatkaa,
vaan kääntyi porstuasta omaan huoneesensa.

Pianpa rouva Lajusen kiihtynyt mieli sai uutta närkästymisen

aihetta. Hän oli kesäasunnon piirustuksen mukaan ajatuksissaan
asetellut huonekalut erityisellä tavalla. Nyt hänen sisään astuessaan
sitä kuvaa ei näkynytkään, vaan missä kohdassa oli liian ahdasta,
missä liian väljä tila. Rouva oikein kauhistui.

"Mari!" huusi hän käskevästi.

Ääni kajahti liian kimakasti viereiseen kammariin; sieltä alkoi

kuulua havahtuneen pienokaisen valitusta ja Miinan tyynnyttävää
laulua.

Huudettu Mari tuli. Hän oli jo arvannut varustautua.

"Niin sinä järjestät, kuin sinulla ei olisi yhtään järkeä. Kutsu Katri ja
nostakaa piironki kulmittain!"

"Kyllä me jo koetimme, mutta se tulee oven eteen."

"Tee niin, kuin minä käsken!"

"Olisitte, rouva, itse tullut katsomaan, kävinhän minä teitä

pyytämässä. Ja mikä teille sitte kelpaa!"

Viimeiset sanat kuuluivat jo puoleksi oven takaa. Rouva olisi

mieleensä nähden mennyt jäljestä opettamaan tuolle kelvottomalle
parempaa käytöstä, mutta oli niin liian väsynyt, että istahti tuolille.

Mitään sanomatta Mari ja Katri nostivat sitte piirongin kulmittain,

niin että oven aukosta runsas kolmas osa jäi sen peittoon. Sohva
siirrettiin uunin eteen ja sängyt etemmäksi seinästä. Muut
huonekalut asetettiin Helsingin muodin mukaan hujan hajan ympäri
lattiaa, että ainoastaan pujottautumalla päästiin niiden välitse
kulkemaan, varsinkin kuin huone ei ollut muutenkaan niin suuren
suuri. Saatuaan täten oman asuntonsa — sillä miehensä huoneesen
rouva Lajunen ei kajonnut — mielensä mukaiseen säännölliseen
epäjärjestykseen päästi hän Marin rauhaan, mutta Katrin täytyi vielä
sälyttää muistiinsa niin suuri joukko kaikenlaisia kosto-illallisiin
koskevia asioita, että tavallinen kyökkipiian ymmärrys alkoi käydä
riittämättömäksi, varsinkin näin maalla.

Tuli sitten lapsentytön vuoro, jonka Katri pälkähästä päästyään

käski rouvan luo.

"Pidäkin nyt hyvä huoli lapsista, että saan rauhassa nukkua!

Minua väsyttää."

Miina lupasi tehdä minkä voi.

Vihdoin rouva Lajunen joutui riisuutumaan ja levolle käymään.

Miehensä poissa olo häntä ei kummastuttanut, hänhän muulloinkin
oli aina tullut vasta myöhemmin.

Lehtori oli koko päivän puuhannut muuttotavarain kanssa ja

väsynyt. Nähtyään illalliselta palatessa koti-ilman olevan täynnä
ukkosta vetäytyi hän omaan kammariinsa ja istahti sohvalle
odottamaan, mutta kun sänkykammarissa ei kuulunut niin pian sää
selkenevänkään, torkahti hän ja kaatui hetkisen kuluttua kyljelleen
siihen missä oli.

II.
Rahallisesti nukuttuaan yönsä riisuutumattakin heräsi lehtori Lajunen
aikaisin seuraavana aamuna. Vähän ensin oudostutti tuo olo
makuulla vaatteissaan, mutta pian sentään muistui jo mieleen kaikki
eilispäivän ja -illan tapaukset. Hän ei ollut koskaan tottunut
venytteleimään aamusilla vuoteella, vaikka olisi kuinka väsyksissä
levolle käynyt; hän näet oli kasvanut talonpoikaisessa ahkerassa
kodissa, jossa ei kuhnustelemista suvaittu.

Niinpä hän nytkin, kun sai silmänsä auki, kerran vain hypähti ja
seisoi jo lattialla kykenevänä ryhtymään mihin työhön hyvänsä.

Aurinko paistoi valaen suloista lämpöä huoneesen.

Lehtori katsahti ikkunasta järvelle päin. Sen pinta seisoi kirkkaan

tyynenä. Ei tuntunut pienintäkään tuulen henkäystä liikkuvan siellä
eikä kuitenkaan vielä ollut tuota kuumemman kesän auerta ilmaa
saentamassa. Yhtä virkeältä näytti luonto kuin katselijan oma
mielikin.

Kukapa sellaisena aamuna malttaisi huoneen ahtaudessa

oleskella!

Lehtori pesi kasvonsa ja kätensä, pisti olkihatun päähänsä,

katsahti siimattomiin onkivapoihin, otti niiden sijaan nurkasta
käteensä kepin ja läksi ulos.

Koko asunnossa ei vielä kuulunut muuta liikettä.

Hiljaisuus vallitsi läheisissä taloissakin. Arvattavasti olivat

asujamet jo ulkona töillään.

Kevään tuore tuoksu hajahteli vastaan. Järvi tuntui

houkuttelevammalta, mutta sinne ei vielä ollut erinäistä asiaa.
 Aamun ihailijan hiukan viivähtäessä pihassansa aukesi
vastapäisen asunnon ovi ja ulos astui rouva Streng ilmeisen ilon ja
virkeyden elävänä kuvana, aikoen hänkin kävelylle, koskapa
kevynen päivänvarjo kädessä teki kepin virkaa hänen lähestyessään
porttia.

Tervehtien virkkoi lehtori:

"Aikaisinpa tekin olette liikkeellä."

"Mikäs aikainen tämä on. Johan minä olen keittänyt kahvinkin

itselleni."

"Itsekö?"

"Kukapa sitä muu meillä näin aamusilla keittäisi. Sanna on siksi

nuori ja lapsimainen, että häntä kyllä vielä nukuttaa. Ja mitäpä minä
hänestä herättelemään, hän vain noustessaan herättäisi lapsetkin.
— Mutta tokko te olettekaan vielä kahvia saaneet?"

"Kukapa sitä meillä ollenkaan näihin aikoihin keittäisi. Vielä ne

kaikki kuuluvat olevan ihan hiljaan."

"Malttakaas, minä tuon teille kuppisen."

Lehtori yritti kieltämään, mutta rouva jo oli asuntonsa ovella eikä

lehtorin tehnyt mieli ruveta huutelemaan.

Kohta hän palasi, suuri kuppi kiehuvan kuumaa kahvia pikku

tarjottimella kuppikorin sekä sokuri- ja kerma-astian kanssa.

Lehtori joi halukkaasti. Se maistui hyvältä, vaan kuitenkin hiukan

oudolta.
 "Mitäs kahvia tämä on?"

"Onko se huonoa?"

"Ei ollenkaan, mutta on tässä vähän toisenlainen maku kuin

meillä."

"Arvatkaapas, mistä se on".

"En minä arvaa keittotaidon salaisuuksia, varsinkaan kahvin.

Muuta ruokaa kyllä olen ennen kouluaikanani keitellyt, mutta en
koskaan kahvia."

"Tekö olette itse keittänyt ruokaanne?"

"Niin siihen aikaan, kuin meitä asui kolme pojan nassakkaa

yhdessä huoneessa, ja siitä me puineen maksoimme hyyryä
yhteensä koko viisi markkaa kuukaudessa."

"Jo nyt laskette leikkiä. Ette te vielä niin vanha mies ole."

"Pari kymmeniä vuotta sitte se oli täyttä totia. Mutta ei meillä

talosta ollutkaan muuta passausta kuin kammarin lattian pesu pari
kertaa kuukauteen. — Mutta mitenkä olettekaan tämän kahvin
keittänyt?"

"Ihan kuin tavallisesti; siinä vain on ainoastaan neljäs osa kahvia

ja muu rukiita."

"Rukiitako?"

"Niin, eikös niistä tule aika hyvää kahvia?"

"Tuntuupa tulevan. — Suuret kiitokset."