Database Processing: Instructor 'S Manual

Solution Manual for Database Processing Fundamentals Design and
Implementation 13th Edition by Kroenke and Auer ISBN

0133058352 9780133058352
Full link download
Test Bank:
https://testbankpack.com/p/test-bank-for-database-processing-fundamentals-
design-and-implementation-13th-edition-by-kroenke-and-auer-isbn-
0133058352-9780133058352/
Solution Manual:
https://testbankpack.com/p/solution-manual-for-database-processing-
fundamentals-design-and-implementation-13th-edition-by-kroenke-and-auer-isbn-
0133058352-9780133058352/
INSTRUCTOR’S MANUAL
TO ACCOMPANY
DAVID M. KROENKE AND DAVID J. AUER
Database Processing
Fundamentals, Design, and Implementation
13th Edition
CHAPTER TWO
INTRODUCTION TO STRUCTURE QUERY LANGUAGE
Prepared By
David J. Auer
Western Washington University
Copyright © 2014 Pearson Education, Inc.

Chapter Two – Introduction to Structured Query Language
 
 CHAPTER OBJECTIVES
To understand the use of extracted data sets
To understand the use of ad-hoc queries
 To understand the history and significance of Structured Query Language (SQL)
 To understand the basic SQL SELECT/FROM/WHERE framework as the basis
for database queries
 To be able to write queries in SQL to retrieve data from a single table
 To be able to write queries in SQL to use the SQL SELECT, FROM,
WHERE, ORDER BY, GROUP BY, and HAVING clauses
 To be able to write queries in SQL to use SQL DISTINCT, AND, OR,

NOT, BETWEEN, LIKE, and IN keywords
 To be able to use the SQL built-in functions of SUM, COUNT, MIN, MAX, and AVG
with and without the use of a GROUP BY clause
 To be able to write queries in SQL to retrieve data from a single table but restricting
the data based upon data in another table (subquery)
 To create SQL queries that retrieve data from multiple tables using the SQL join
and JOIN ON operations
 To create SQL queries that retrieve data from multiple tables using the SQL
OUTER JOIN operation
 
ERRATA
There are no known errors at this time. Any errors that are discovered in the future will
be reported and corrected in the Online DBP e13 Errata document, which will be
available at http://www.pearsonhighered.com/kroenke.
 
 TEACHING SUGGESTIONS
 Database files to illustrate the examples in the chapter and solution database
files for your use are available in the Instructor’s Resource Center on the text’s
Web site (www.pearsonhighered.com/kroenke).
The best way for students to understand SQL is by using it. Have your students
work through the Review Questions, Project Questions and the Marcia’s Dry
Cleaning and Morgan Importing Project Questions in an actual database.
Students can create databases in Microsoft Access with basic tables,
relationships and data from the material in the book. SQL scripts for Microsoft
SQL Server, Oracle Database and MySQL versions of Cape Codd, WPC, MDC
 and MI are available in the Instructor’s Resource Center on the text’s Web site
(www.pearsonhighered.com/kroenke).



Page 2-3
Microsoft Access database files for Cape Codd and the NASDAQ data
(NDX.accdb), together with SQL scripts for Microsoft SQL Server, Oracle
Database and MySQL versions of Cape Codd, MDC and MI are available
for student use in the Student Resources on the text’s Web site
The SQL processors in the various DBMSs are very fussy about character sets
used for SQL statements. They want to see plain ASCII text, not fancy fonts.
This is particularly true of the single quotation ( ' ) used to designate character
strings, but I’ve also had problems with the minus sign. If your students are
having problems getting a “properly structured SQL statement” to run, look
closely for this type of problem.
There is a useful teaching technique which will allow you to demonstrate the SQL
queries in the text using Microsoft SQL Server if you have it available.
Open the Microsoft SQL Server Management Studio, and create a new
SQL Server database named Cape-Codd.
In the Microsoft SQL Server Management Studio, use the SQL
statements in the *.sql text file DBP-e13-MSSQL-Cape-Codd-Create-
Tables.sql to create the RETAIL_ORDER, ORDER_ITEM and
SKU_DATA tables [the WAREHOUSE and INVENTORY tables, used in
the Review Questions, are also created].
In the Microsoft SQL Server Management Studio, use the SQL
statements *.sql text file DBP-e13-MSSQL-Cape-Dodd-Insert-Data.sql to
populate the RETAIL_ORDER, ORDER_ITEM and SKU_DATA tables
[the WAREHOUSE and INVENTORY tables, used in the Review
Questions, are also populated].
In the Microsoft SQL Server Management Studio, open the *.sql text file
DBP-e13-MSSQL-Cape-Codd-Query-Set-CH02.sql. This file contains all
the queries shown in the Chapter 2 text.
Highlight the query you want to run and click the Execute Query button to
display the results of the query. An example of this is shown in the
following screenshot.
All of the *.sql text files needed to do this are available in the Instructor’s
Resource Center on the text’s Web site
Page 2-4
Microsoft Access 2013 does not support all SQL-92 (and newer) constructs.
While this chapter still considers Microsoft Access as the DBMS most likely to be
used by students at this point in the course, there are some Review Questions
and Project Questions that use the ORDER BY clause with aliased computed
columns that will not run in Access (see Review Questions 2.42 – 2.44 and
Project Questions 2.63.e – 2.63.g). The correct solutions for these questions
were obtained using Microsoft SQL Server 2012. The Microsoft Access results
without the ORDER BY clause are also shown, so you can assign these
problems without the ORDER BY part of the questions.
Microsoft Access 2013 does not support SQL wildcard characters (see Review
Questions 2.36 – 2.38), although it does have equivalent wildcard characters as
described in the chapter. The correct solutions for these questions were
obtained using Microsoft SQL Server 2012.
For those students who are used to procedural languages, they may have some
initial difficulty with a language that does set processing like SQL. These
students are accustomed to processing rows (records) rather than sets. It is
time well spent to make sure they understand that SQL processes tables at a
time, not rows at a time.
Students may have some trouble understanding the GROUP BY clause. If you
can explain it in terms of traditional control break logic (sort rows on a key then
process the rows until the value of the key changes), they will have less trouble.
Page 2-5
This also explains why the GROUP BY clause will present the rows sorted even
though you do not use an ORDER BY clause.
At this point, students familiar with Microsoft Access will wonder why they are
learning SQL. They have made queries in Microsoft Access using Microsoft
Access's version of Query-By-Example (QBE), and therefore never had to
understand the SQL. In many cases, they will not know that Microsoft Access
generates SQL code when you create a query in design view. It is worth letting
them know this is done and even showing them the SQL created for and
underlying a Microsoft Access query.
It is also important for students to understand that, in many cases, the Query-By-
Example forms such as Microsoft Access’ design view can be very inefficient.
Also, the QBE forms are not available from within an application program such as
Java or C, and so SQL must be written.
It has been our experience that a review of a Cartesian Product from an algebra
class is time well spent. Show students what will happen if a WHERE statement
is left off of a join. The following example will work. Assume you create four
tables with five columns each and 100 rows each. How many columns and rows
will be displayed by the statement:
SELECT * FROM TABLE1, TABLE2, TABLE3, TABLE4;
The result is 20 columns (not bad) but 100,000,000 rows (100 * 100 = 10,000,
10,000 * 100 = 1,000,000, 1,000,000 * 100 = 100,000,000). This happens
because the JOIN is not qualified. If they understand Cartesian products then
they will understand how to fix a JOIN where the results are much too large.
Note that in the Marcia's Dry Cleaning project, where in some previous editions
we have used tables named ORDER and ORDER_ITEM, we have changed
these table names to INVOICE and INVOICE_ITEM. We did this because
ORDER is an SQL reserved word (part of ORDER BY). Therefore, when the
table name ORDER is used as part of a query, it may need to be ("must be" in
Access 2013) enclosed in delimiters as [ORDER] if the query is going to run
correctly. The topic of reserved words and delimiters is discussed in more detail
in Chapters 6 and 7. However, now is a good time to introduce it to your
students.
Note that Microsoft Access SQL requires the INNER JOIN syntax instead of the
standard SQL syntax JOIN used by Microsoft SQL Server, Oracle Database and
MySQL
Page 2-6
 
ANSWERS TO REVIEW QUESTIONS
2.1 What is a business intelligence (BI) system?
A business intelligence (BI) system, is a system used to support management decisions by

producing information for assessment, analysis, planning and control.
2.2 What is an ad-hoc query?
An ad-hoc query is a query created by the user as needed, rather than a query programmed into an
application.
2.3 What does SQL stand for, and what is SQL?
SQL stands for Structured Query Language. SQL is the universal query language for relational
DBMS products.
2.4 What does SKU stand for, and what is an SKU?
SKU stands for stock keeping unit. An SKU is a an identifier used to label and distinguish each
item sold by a business.
2.5 Summarize how data were altered and filtered in creating the Cape Codd data
extraction.
Data from the Cape Codd operational retail sales database were used to create a retail sales
extraction database with three tables: RETAIL_ORDER, ORDER_ITEM and SKU_DATA.
The RETAIL_ORDER table uses only a few of the columns in the operational database. The
structure of the table is:
RETAIL_ORDER (OrderNumber, StoreNumber, StoreZip, OrderMonth, OrderYear,

OrderTotal)
For this table, the original column OrderDate (in the data format MM/DD/YYYY [04/26/2013])
was converted into the columns OrderMonth (in a Character(12) format so that each month is
spelled out [April]) and OrderYear (in an Integer format with each year appearing as a four-digit
year [2013]).
We also note that the OrderTotal column includes tax, shipping and other charges that do not
appear in the data extract. Thus, it does not equal the sum of the related ExtendedPrice column in
the ORDER_ITEM table discussed below.
The ORDER_ITEM table uses an extract of the items purchased for each order. The structure of
the table is:
ORDER_ITEM (OrderNumber, SKU, Quantity, Price, ExtendedPrice)
For this table, there is one row for each SKU associated with a given OrderNumber, representing
one row for each type of item purchased in a specific order.
Page 2-7
The SKU_DATA table uses an extract of the item identifying and describing data in the
complete operational table. The structure of the table is:
SKU_DATA (SKU, SKU_Description, Department, Buyer)
For this table, there is one row to describe each SKU, representing one particular item that is sold
by Cape Codd.
2.6 Explain, in general terms, the relationships of the RETAIL_ORDER, ORDER_ITEM, and
SKU_DATA tables.
In general, each sale in RETAIL_ORDER relates to one or more rows in ORDER_ITEM that
detail the items sold in the specific order. Each row in ORDER_ITEM is associated with a
specific SKU in the SKU_DATA table. Thus one SKU may be associated once with each
specific order number, but may also be associated with many different order numbers (as long as
it appears only once in each order).
Using the Microsoft Access Relationship window, the relationships (including the additional
relationships with the INVENTORY and WAREHOUSE tables described after Review
Question 2.15) are shown in Figure 2-24 and look like this:
Figure 2-23 – The Cape Codd Database with the WAREHOUSE and INVENTORY tables
In traditional database terms (which will be discussed in Chapter 6) OrderNumber and SKU in
ORDER_ITEM are foreign keys that provide the links to the RETAIL_ORDER and SKU_DATA
tables respectively. Using an underline to show primary keys and italics to show foreign keys, the
tables and their relationships are shown as:
Page 2-8

OrderTotal)
2.7 Summarize the background of SQL.
SQL was developed by IBM in the late 1970s, and in 1992 it was endorsed as a national
standard by the American National Standards Institute (ANSI). That version is called SQL-92.
There is a later version called SQL3 that has some object-oriented concepts, but SQL3 has not
received much commercial attention.
2.8 What is SQL-92? How does it relate to the SQL statements in this chapter?
SQL-92 is the version of SQL endorsed as a national standard by the American National
Standards Institute (ANSI) in 1992. It is the version of SQL supported by most commonly used
database management systems. The SQL statements in the chapter are based on SQL-92 and the
SQL standards that followed and modified it.
2.9 What features have been added to SQL in versions subsequent to the SQL-92?
Versions of SQL subsequent to SQL-92 have extended features or added new features to
SQL, the most important of which, for our purposes, is support for Extensible Markup
Language (XML).
2.10 Why is SQL described as a data sublanguage?
A data sublanguage consists only of language statements for defining and processing a database.
To obtain a full programming language, SQL statements must be embedded in scripting
languages such as VBScript or in programming languages such as Java or C#.
2.11 What does DML stand for? What are DML statements?
DML stands for data manipulation language. DML statements are used for querying and
modifying data.
2.12 What does DDL stand for? What are DDL statements?
DDL stands for data definition language. DDL statements are used for creating tables,
relationships and other database querying and modifying data.
Page 2-9
2.13 What is the SQL SELECT/FROM/WHERE framework?
The SQL SELECT/FROM/WHERE framework is the basis for queries in SQL. In

this framework:
The SQL SELECT clause specifies which columns are to be listed in the query results.
The SQL FROM clause specifies which tables are to be used in the query.
The SQL WHERE clause specifies which rows are to be listed in the query results.
2.14 Explain how Microsoft Access uses SQL.
Microsoft Access uses SQL, but generally hides the SQL from the user. For example, Microsoft
Access automatically generates SQL and sends it to the Microsoft Access’s internal Access
Database Engine (ADE, which is a variant of the Microsoft Jet engine) every time you run a
query, process a form or create a report. To go beyond elementary database processing, you need
to know how to use SQL in Microsoft Access.
2.15 Explain how enterprise-class DBMS products use SQL.
Enterprise-class DBMS products, which include Microsoft SQL Server, Oracle

Corporation’s Oracle Database and MySQL, and IBM’s DB2, require you to know and use
SQL. All data manipulation is expressed in SQL in these products.
The Cape Codd Outdoor Sports sale extraction database has been modified to include two
additional tables, the INVENTORY table and the WAREHOUSE table. The table schemas for
these tables, together with the SKU table, are as follows:
OrderTotal)
WAREHOUSE (WarehouseID, WarehouseCity, WarehouseState, Manager, Squarefeet)
INVENTORY (WarehouseID, SKU, SKU_Description, QuantityOnHand,
QuantityOnOrder)
The five tables in the revised Cape Codd database schema are shown in Figure 2-24. The
column characteristics for the WAREHOUSE table are shown in Figure 2-25, and the column
characteristics for the INVENTORY table are shown in Figure 2-26. The data for the
WAREHOUSE table are shown in Figure 2-27, and the data for the INVENTORY table are
shown in Figure 2-28.
Page 2-10
Figure 2-24 – The Cape Codd Database with the WAREHOUSE and INVENTORY tables
Figure 2-25 - Column Characteristics for the WAREHOUSE Table
Figure 2-26 - Column Characteristics for the INVENTORY Table
Page 2-11
Figure 2-27 - Cape Codd Outdoor Sports WAREHOUSE Data
Figure 2-28 - Cape Codd Outdoor Sports INVENTORY Data
Page 2-12
If at all possible, you should run your SQL solutions to the following questions against an actual
database. A Microsoft Access database named Cape-Codd.accdb is available on our Web site
(www.pearsonhighered.com/kroenke) that contains all the tables and data for the Cape Codd
Outdoor Sports sales data extract database. Also available on our Web site are SQL scripts for
creating and populating the tables for the Cape Codd database in Microsoft SQL Server, Oracle
Database, and MySQL.
NOTE: All answers below show the correct SQL statement, as well as SQL statements modified
for Microsoft Access 2013 when needed. Whenever possible, all results were obtained by
running the SQL statements in Microsoft Access 2013, and the corresponding screen shots of the
results are shown below. As explained in the text, some queries cannot be run in Microsoft
Access 2013, and for those queries the correct result was obtained using Microsoft SQL Server
2012. The SQL statements shown should run with little, if any, modification needed for Oracle
Database 11g Release 2 and MySQL 5.6.
Solutions to Project Questions 2.17 – 2.55 are contained in the Microsoft Access database DBP-
e13-IM-CH02-Cape-Codd.accdb which is available on the text’s Web site
If your students are using a DBMS other than Microsoft Access, the SQL code to create and
populate the Cape Codd database is available in the *.sql script files for SQL Server 2012, Oracle
Database 11g, and MySQL 5.5 in the Instructor’s Resource Center on the text’s Web site
2.16 There is an intentional flaw in the design of the INVENTORY table used in these
exercises. This flaw was purposely included in the INVENTORY tables so that you can
answer some of the following questions using only that table. Compare the SKU and
INVENTORY tables, and determine what design flaw is included in INVENTORY.
Specifically, why did we include it?
The flaw is the inclusion of the SKU_Description attribute in the INVENTORY table. This
attribute duplicates the SKU_Description attribute and data in the SKU_DATA table, where the
attribute rightfully belongs. By duplicating SKU_Description in the INVENTORY table, we can
ask you to list the SKU and its associated description in a single table query against the
INVENTORY table. Otherwise, a two table query would be required. If these tables were in a
production database, we would eliminate the INVENTORY.SKU_Description column.
Page 2-13
Use only the INVENTORY table to answer Review Questions 2.17 through 2.39:
2.17 Write an SQL statement to display SKU and SKU_Description.
SQL Solutions to Project Questions 2.17 – 2.52 are contained in the Microsoft Access
database DBP-e13-IM-CH02-Cape-Codd-RQ.accdb which is available on the text’s Web site
SELECT SKU, SKU_Description

FROM INVENTORY;
Page 2-14
The question does not ask for unique SKU and SKU_Description data, but could be obtained by
using:
SELECT UNIQUE SKU, SKU_Description

FROM INVENTORY;
Page 2-15
Another random document with
no related content on Scribd:
Suloinen kukkien tuoksu täytti ilman, linnut lauloivat iltalaulujaan;
tuonnempana kuului kotia kulkevan karjan kelloin kalkkina ja Miinan
miellyttävä laulu. Nuorukainen unhotti kirjansa, hän katseli luonnon
ihanuutta, ja jota kauemmin hän sitä katseli, sitä enemmin hän
innostui, innostus puhkesi sanoiksi, sanat lauluksi, joka raikkaasti
kaikui illan tyyneessä ja jota kaiku kertoili monet kerrat.
On maani Suomi suloisin,

Sen kansa mulle rakkakin;
Oi ihanainen isänmaa,
Sä saatat mielen innostaa,
Armahin synnyinmaa!
Sieill’ järvet tyynen sineät
Ja metsät jylhät, pimeät;
Sen laaksot, niityt koreat,
Ketoimme kukat soreat —
Ja sulo tuoksut sen!
Oi jalo kansa Suomen maan
Kun poikasesi…
"Aih! mikä se oli?" — pienoinen käsi laskeutui laulajan olkapäälle

ja hellä ääni sanoi: "jopa löysin sinun, ilman lauluttasi olisin tuskin
sinua löytänytkään täältä rämeen sisältä."
"Miks'et antanut minun olla rauhassa, Miina?" sanoi nuorukainen.
"Ei, nyt en sinua jätä rauhaan; sinun täytyy nyt jättää uneilemisesi
ja tehdä minulle seuraa! Huomenna on sunnuntai ja Taavetin päivä!
Äitisi kehoitti minua viemään nimipäivä-koristetta Mäkirannan
Taavetille, sille isolle juopolle, ja käski etsiä sinua kumppanikseni.
Olisinpa mielelläni lähtenyt sille huviretkelle, mutta…
"Tulenhan minä mielelläni", kiiruhti Kalle sanomaan, "käykäämme
heti toimeen!"
"Meidän täytyy palata takaisin", sanoi Miina, "Valmistamaan

koristusta äitisi kanssa."
Kalle toi metsästä vihannan pihlajan vesan, johon naiset sitoivat

kukkaseppeleitä; keskelle koristetta asetettiin suuri kukka ja sen
ympärille paperiin piirusti Kalle suurilla kirjaimilla sanat: "Taavetti
Mäkirannalle. Onnea nimipäivällesi! Synti väijyy ovesi edessä, vaan
älä anna sille ylitsesi valtaa, vaan hallitse sinä häntä!"
Koristus oli valmis. Kalle ja Miina lähtivät sitä viemään; kantaen

koristetta lauleli Miina:
"Käki, Suomen lempilintu kuusessa se kukkuu;

Kultastani vartoellen, etten saata nukkuu."
"Hih! nopeampaan, Kalle, että ehdimme ennen kuin Taavetti ylös

nousee!"
"Ei siitä pelkoa, minä pelkään, ett'ei vaan olisi jossakin

kapakassa!"
"Mitähän äitisi siinä tarkoitti, kun pani meidät viemään koristusta

tuommoiselle juopolle?" kysyi Miina hetken päästä.
"Äiti toivoo vaikuttavansa jotakin hyvää Taavetissa, joka on

tunteellinen mies!"
"Tunteellinen? ja ajaa vaimonsa ja lapsensa metsään susien

seuraan, karhun syötiksi, semmoinen mies! Vaan mitäpä minä
ymmärrän!" ja käydessä järven rannalla lauloi tyttö:
"Istun järven rannalla ja ajatukset juoksi,
Yli soitten, kukkuloitten oman kullan luoksi.
Järven sinipinnassa kun taivas siinä siinti;
Kaunis on mun kultani, on muita kaunihimpi!"
"Mistä olet oppinut tuommoisia lauluja?" sanoi Kalle.
"Kyllä niitä maailmassa paljonkin oppii! Näitä opin rippikoulua

käydessäni, Toivolan tytöiltä!"
"Semmoistako sinä opit rippikoulua köydessäsi?"
"Semmoista ja vielä paljon muuta lisäksi! Mutta heitä jo tuo

tuumaileva muoto! Eihän sinua enää ollenkaan näe iloisella mielellä;
aina olet vaan tuommoinen vakava tervaskanto. Ei puhetta, ei laulua
sinulta kuule, muuta kuin jonkun itkuntapaisen veisuun. Nuo riivatut
kirjat, joita Alpert herra sinulle lähettelee, ovat sinun tuommoiseksi
saaneet!"
Kallen posket hehkuivat! "Olet ehkä oikeassa", sanoi hän, "kun

sanot kirjain minun tehneen tällaiseksi. Jos en olisi ikänä kirjaa
käteeni ottanut, olisin kai nyt toisenlainen: iloinen, kevytmielinen. Nyt
olen lukenut yhtä ja toista, kirjani olen lukenut repaleiksi — yhtä
kaikki — minä en voi toisia hankkia! Tahtoisin oppia paljon! turha
tuuma, minä en voi! Älä kuitenkaan puhu niin halveksivasti kir..
"No äläs nyt sillä tavoin souda!" keskeytti Miina, "Sillä tavalla
emme ikänä pääse Taavetin töllille!"
Kalle oli innostuksissaan soutanut veneen ihan väärään suuntaan.

Vasta
Miinan siitä huomautettua havaitsi hän erehdyksensä.
Tuttavamme ehtivät pian sille rannalle, missä Taavetin tölli oli; se
oli yksinäinen pirtti-tönö mäen syrjässä. Päretikuilla ja tuohiliuskoiila
tukitut akkunat, katon tasalle hajonnut savupiippu, ja tuulen rikki
repimä pääty eivät suinkaan osoittaneet asukkaitten toimeliaisuutta
ja hyvää toimeentuloa. Olipa vielä alempana pieni navetta ja
Kuvuista huonosti kyhätty keittiö. Lähellä oli muutamia pellon tilkkuja,
joissa kasvoi harvaa, kitukasvuista, ohdakkeiden yllättämää viljaa.
Ainoastaan näköala oli kaunis, varsinkin näin kesä-aikana.
Alempana lepäsi tyynessä kauneudessaan ihana Ruuhkajärvi
monine vihantine saarinensa; etempänä näkyi lehteviä kukkuloita ja
tummia havumetsiä, niin kauas kuin silmä kantoi. Näytti siltä kuin
olisi tämä ihmispesä rakennettu tähän irvikuvaksi kauniisen
luontoon.
Taavetti oli ennen ollut kunnon renki, uljas ja kaunis mies;

suurimmaksi osaksi palveli hän samassa kartanossa kuin
tuttavamme Mikko ja Pekkakin; samasta kartanosta sai hänkin
torpan maat kartanon puoleiselta Ruuhkajärven rannalla. Ensinnä
alkoi hän miehen lailla työskennellä uudella asunnollansa. Hänellä
oli vähäinen summa vaimonsa perintörahoja, joilla saattoi elää ja
työskennellä vapaasti; ja ihmeteltävällä tavalla edistyi torpan työt.
Taavetilla oli sentään yksi paha tapa, hän tahtoi aina toisinaan
vähän ryypiskellä, ja päihtyneenä oli hän hurjapäinen. Tämä sattui
kumminkin harvoin, eikä tehnyt suurta haittaa torpan edistymiselle.
"Taavetti on miesten parhaita, kyllä hän pian tekee itsellensä aika
kartanon", sanottiin kylässä.
Sattui silloin tulemaan hyinen halla, joka yhtenä yönä turmeli koko
viljavan laihon, jättäen jälkeensä lakastuneet oljet. Hiljaa, sanaa
virkkamatta katseli Taavetti aamulla viljasarkojaan; surullisena seisoi
vaimo vieressä, huokaillen.
Silloin joutui Taavetti ankaraan raivoon, kirosi Jumalaa ja ihmisiä,

kiristellen hampaitaan vihasta. Vaimo jätti kauhistuen miehensä
kiroomaan ja meni huoneesen. Mutta kylää kohden kulki Taavetti, ja
pian nähtiin hänen synkeä muotonsa kapakan akkunassa.
Askel oli astuttu, pitkä, kauhea askel, pois oikealta tieltä, hän ei
ollut kylläksi vahva kantamaan murheen raskasta taakkaa; viimein
haki hän lohdutusta väärältä taholta. Rukouksilla ja kyynelillä koitti
vaimo saada miestänsä kapakasta, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä.
Taavetti ei sieltä lähtenyt, ennen kuin oli viimeisen penninsä

kuluttanut; silloin palasi hän kyllä kotia, mutta ei ihmisenä, vaan
raivoisana hulluna, niin että vaimo-paran täytyi metsän turviin paeta.
Kurjuuden päivät alkoivat nyt Mäkirannassa. Taavetti tosin teki

useasti hyviä päätöksiä; mutta kaikki nämät rikkoi hän ja kaikki
hänen ansionsa kulki kapakan kautta ulos maailmaan. Kärsivä vaimo
koetti ensi aikoina ahkeralla työllä ansaita jotakin, mutta kun mies
rupesi kuluttamaan hänenkin vähiä ansioitansa, raukesivat hänen
voimansa kokonaan, ja hän vaipui tylsään saamattomuuteen.
Kurjuutta, sanoilla selittämätöntä, tuotti tällainen elämä torppaan.

Kylästä lakkasi kuulumasta lause: "Taavetti on miesten parhaita"; oli
jo kylliksi saatu tuntea Taavetin huonoja puolia.
Tällaiselle miehelle nyt vietiin nimipäivä-koristusta kauniina

kesäyönä.
"Jää sinä tähän kiven luokse koristuksinesi!" sanoi Kalle Miinalle,
astuessaan järven rantaa. "Minä käyn tuonne likemmäksi
kuuntelemaan, nukutaanko torpassa, sillä saattaahan Taavetti olla
juovuksissa ja pelätä koko tuumaamme!"
Kalle lähti kävelemään pirttiä kohden, mutta kovin hän hämmästyi,

sillä hänen päästyään lähelle paiskattiin ovi auki aika vauhdilla,
raivostunut miehen naama ilmestyi ovelle ja huusi korkealla äänellä:
"Helvetin haaskat, mihinkä menette? Laittakaa itsenne kotia, taikka
nakkaan teidät rammoiksi!" Samassa vedettiin ovi taas kiireesti
kiinni. Kalle kyyristyi kannon taa ja lähti taas rantaan takaisin.
"Taavetti on jo viettänyt nimipäiväänsä tavallaan. Hän on kai

ajanut vaimonsa ja lapsensa metsään, ja raivoaa nyt yksin
huoneessa!" sanoi Kalle palattuaan.
"Ja minä en astu askeltakaan lähemmäksi tuota kölsää", sanoi

Miina.
"Onhan varsin hullua viedä koristetta tuommoiselle roistolle!"
"Hullulta kyllä se näyttää", sanoi Kalle, "mutta minä en kuitenkaan

palaa takaisin ennen valkoista päivää, mutta tottapahan ennen
nukkunee!"
"Kukas tietää, ja jos tuo rosvo saisi tietoa meidän täällä

olostamme, niin meidän hukka perisi!"
"Ei hätää", sanoi Kalle, "on minulla jo luullakseni käsivarsissani

siksi voimaa, että voin hallita juopunutta miestä, jos siksi tulisi!"
Vähän ajan päästä lähti Kalle taas tiedustelemaan, mitä nyt

torpasta kuuluisi, ja päästyään seinukselle, kuuli hän ainoastaan
raskasta kuorsaamista.
"Kyllä se jo nukkuu", sanoi hän palattuaan, "lähetään nyt vaan jo!"
"Saat viedä", sanoi Miina, "mutta minä en astu askeltakaan sinne

käsin!"
"Missä lienee vaimo parka ja lapset?" sanoi Miina Kallen palattua.

"Varmaankin jossakin kiven juurella kykkimässä, vartoen, kunnes
hirviö nukkuisi!"
Kalle ei puhunut mitään, kipeästi koski hänenkin hellään

sydämmeensä näitten ihmisten kurja elämä.
He lykkäsivät taas veneen vesille, istuivat rinnakkain soutolaudalle

ja hiljakseen liukui vene järven tyynellä pinnalla; sydänyön aika oli jo
ohitse.
Tietäähän jokainen Suomalainen, miten kaunis on valoisa kesä-yö

Suomen ihanilla järvillä! Souda silloin ystäväsi kanssa kukkivien
saarien ohitse ja tunnetpa mielessäsi, että on tässä maailmassa,
tässä murhetten laaksossa jotain mieltä lumoavaa!
Hiljalleen liukui vene järven pinnalla, aina hiljempaa ja hiljempaa,

kunnes kokonaan seisahtui. Kauniin kesäisen yön hurmaava
vaikutus, oli ylenmäärin ihastuttanut nuorukaisen tuntehikkaan
mielen. Hän tunsi sydämmessään niin erinomaisen helliä tunteita,
hän olisi tahtonut syliinsä sulkea koko maailman kaikkine hyvine ja
pahoine ihmisineen.
Vaienneet olivat Miinankin heleät laulut, vilkkaat silmät olivat nyt

alaspäin luotuina, kasvoille oli noussut heleät ruusut. Hiljaan kallisti
hän päänsä ystävänsä rajusti lykkivälle rinnalle ja kuiskasi:
"Oi Kalle! älä suutu minuun koskaan; minä olen niin vallaton ja
paha; luontoni on paha, semmoinen!"
Hiljainen vastaus kuului: "kuinka voisin sinuun suuttua, joka olet

minulle rakkain koko maailmassa!"
Varmaankaan ei Ruuhkajärvi ikänä ollut kantanut mitään

onnellisempaa soutelija-paria!
Päivän ruhtinas kultaa jo Santaselän vuorenhuippuja, saarten

nyppylöiltä kuuluu jo lintuin laulua ja kalat alkavat leikitellä järven
pinnalla.
Nuorukainen tarttui airoihin voimakkain käsin ja tuimaa vauhtia

kiitää taas vene eteenpäin. Soutajan vieressä istuu tyttö, ilon väre
leikittelee hymyilevillä huulilla, sinisilmissä näkyy entinen vilkkaus,
kuuluupa hiljainen laulukin:
"Kukkasista ruusun laitan kullan kämmenelle;

Ehk' on sekin joku ilo nuoren sydämmelle!
Linnut laulaa, käet kuk…
"Heih! kas sitä kuin peljästyin! tulipa se ranta äkkiä! Olisin vielä
mieluummin ollut tuolla järvellä, siellä oli niin ihanaa, hauskaa!"
"Ihanaa, hauskaa", kertoili Kalle, "ihanaa, suloista! Tätä yötä en

ikänä unhota!"
"Lähtekäämme jo kiireesti kotia", sanoi Miina, "että ehdimme vielä

vähäisen nukahtaa!"
"Lähde sinä! Minä jään vielä hetkiseksi tänne järven rantaan,

täällä on niin suloista!"
"Suloista", kertoili Miina astuessaan polkua pitkin. Pari kirkasta
kyyneltä ilmestyi onnellisen tytön silmiin. "Minkätähden itken", puhui
hän itselleen, "olenhan minä niin onnellinen, niin!"
Jo ehti Miina kotipihaan. Hetkiseksi jäi hän katsomaan, miten

eläimet rauhallisesti märehtivät. Sitten astui hän pieneen aittaansa,
jossa hänellä oli kesävuoteensa. Ovi narahti hieman; sen kuuli
vuoteellensa valpas äiti Maija: "Hulluja tuumia, eivät suo lapsille yön
rauhaa", mumisi hän kylkeään kääntäen.
Miina nukkui kauniisiin unelmiin ja heräsi vasta kun päivä jo paistoi

korkealla taivaalla.
Kalle istui järven rannalla, kukkivan pihlajan juurella. Hänen

silmänsä olivat luotuina yli järven, jonka pinnalla vielä yön hämäryys
asui. Mutta aamu auringon valossa loistivat Koiranummen ihanat
lehdot ja Santaselän honkaiset kupeet. Jopa ehtivät päivän säteet
nuoreen pihlajaankin, järven rannalle; sen kukat aukenivat, ja pian oli
koko puu yhtenä valkoisena kukkaryhmänä. Sattumuksesta lensi
puuhun vähäinen laulurastas, sijoitti itsensä kukkaryhmän väliin, ja
kohta kaikui pihlajasta iloinen liverrys. Kalle katseli ihastuneena
kukkivaa puuta ja pientä laulajaa sen oksalla, ja jota kauvemmin hän
katseli, sitä enemmän unohtui häneltä maailma; unohtuivat kirjat,
raukesi polttava opin halu, kaikki murheet, ilot ja lemmet sulivat
yhdeksi ihanaksi sopusoinnuksi. Viimein unhottui kaikki; hän ei
nähnyt enää pihlajaakaan, eikä laulajaa sen oksalla, hän vaipui
suloiseen uneen.
Vielä lauloi laulaja pihlajassa univirttä väsyneelle nuorukaiselle,

vieno tuulen löyhäys pudotti kukista hienoa lunta hänen hymyileville
kasvoillensa; näytti kuin ihana luonto olisi lempinyt nuorukaista,
luonnon helmassa kasvanutta.
Aamulla herättyään katseli Alamaan Mikko kummastellen
ympärillensä, kun ei nähnytkään poikaansa kotona. "Olisihan jo
pitänyt ehtiä", puhui hän, "johan on päivääkin kappale kulunut!"
Hieman levottomana kävi hän järven rannalle katsomaan, vieläkö
olisivat matkalla. Siellä näki hän veneen maalle vedetyksi, mutta
kummakseen ei nähnyt mitään muuta. Katseltuaan ympärillensä,
huomasi hän viimein Kallen nukkuvan pihlajan juurella, iloinen hymy
kauniilla kasvoilla. Kauan katseli Mikko poikansa rotevia jäseniä ja
kauniita kasvoja. Viimein kävivät hänen silmänsä kosteiksi, hän
pyyhki niitä hihasellaan ja kääntyi, pois, jättäen nuorukaisen
rauhassa nukkumaan.
Kallen herättyä paistoi jo aurinko kuumasti ja pusersi hikihelmiä

otsalle: "olen nukkunut kauan, mitähän vanhempani lienevät
ajatelleet tästä tavattomasta viipymisestä?" puhui hän itsekseen.
Hän kulki kiireesti läpi heinäisen niityn, jonka tuuheessa ruohossa
vielä kastehelmet kimaltelivat, siitä pitkin pellon pientaretta
riihimäelle ja pian seisoi hän kotipihassa.
Siellä istui Mikko naapurinsa Pekan kanssa, tuuhean koivun alla,

veräjällä seisoi Mäen Maiju pyhävaatteissaan, vartoen Kerttua
kanssaan kirkkoon.
"Kas, tuossahan se on Kalle poikakin", huudahti Pekka kesken

puheitaan, huomattuaan tulijan. "On maar' sillä nuorella miehellä
reisut ja reisut, paha vaan, kun on niin pitkät kylämatkat, että tulee
puolipäivä, ennenkuin ehtii kotiin. Muita pianpa poika perehtyikin
nuoren miehen elämään; eilen hän vasta siihen arvoon ylenikin.
Mutta taitaa pojasta tulla mies", jatkoi Pekka, "alku maksaa, hi hi hi!"
Kalle vaan myhähteli Pekan puheisin; hän oli kyllin hänen

ilveilemisiinsä tottunut.
Astuipa Kerttukin ulos kammaristaan, keveässä kesäpukimessa,
virsikirja kainalossa. "Missä olet näin kauvan viipynyt?" kysyi hän
Kallelta.
"Katselin tuolla järven rannalla auringon ihanata nousua ja nukuin

niin, etten herännyt ennen kuin vasta äsken", vastasi Kalle
vakavana.
Äiti loi poikaansa katseen, täynnä äidillistä lempeä. "Meneppäs

nyt, poikani, suurukselle!" sanoi hän ja läksi Maijan perään.
"Kyllä kai hän muka on järven rannalla maannut", ilveili Pekka,

"sitä kyllä! Mutta kylläpä tuo osaa vekallella!"
Siirrymme nyt hetkiseksi kurjuuden kotiin, Mäkirantaan. Taavetin

oli täytynyt jättää kapakka, koska krouvari ei enää antanut
ryyppyäkään velaksi. Kiukkuisena läksi mies kotiansa, katsomaan,
löytyisikö siellä vielä jotakin, millä saisi ryypyn heltiämään; mutta
turha toivo, siellä ei ollut mitään, ei leivän palaakaan. Silloin joutui
hän raivoon, ja hädintuskin voivat vaimo ja lapset henkensä
pelastaa, pakenemalla. Vaimo päätti nyt lähteä ihmisiltä apua
etsimään itsellensä ja nälkää näkeville lapsilleen, ja jättää torpan,
vaikka ijäksi päiväksi.
Mutta pirtissä kiroili mies, kiroili ja sadatteli kauheasti, kunnes viina

ja väsymys painoivat hänen raskaasen uneen. Päivä oli jo puolessa,
kun hän viimein heräsi unestaan: kovasti kivisteli päätä, kun hän
synkän näköisenä istui kurjan olkivuoteensa laidalla. Edessään näki
hän rikotun jakkaran ja kumotun pöydän, ainoat huonekalut
torpassa, ja hän tiesi, miksi ne niin olivat. Mutta vaimostaan ja
lapsistaan ei hän nähnyt jälkeäkään; himmeästi muisti hän yöllistä
menoansa ja tuska hirveä hänen käsitti.
Ei milloinkaan ollut omatuntonsa niin kauheasti kannellut. Koko
hänen ruumiinsa vapisi, tuskissaan hosui hän tyhjää ilmaa käsillään
ja huuteli surkeasti. "Kurjuutta", lausuili hän, "suurinta kurjuutta!
omaa tekoani! Tänä päivänä on nimipäiväni, luulen ma. Näin vietän
minä nimipäivääni! Tyhjyyttä joka paikassa, vaimo ja lapset tiellä
tietämättömällä."
"Äkkiä kävivät hänen kasvonsa tuhan harmaiksi. Kiireesti rupesi

hän etsimään jotakin ja löysi nurkasta lyhyen pätkän huonoa nuoraa.
Tuo ei miestä pidätä, eipä suinkaan, haa, ha, ha, haa", nauroi hän
kamalasti. "Mutta järvi on syvä, sinne nyt oitis — haa."
Näin mumisten ryntäsi hän ovesta ulos, mutta jäi hämmästyneenä

seisomaan: silmänsä kohtasivat koristeen! Hän katseli sitä ja luki
sanat; sitten horjui hän sen viereen istumaan. Tuo koristus toi hänen
mieleensä muistoja nuoruuden iloisilta päiviltä; silloinkin olivat nuoret
naiset hänelle usein koristuksia sitoneet. Niin, mutta hän ei silloin
ollut kurja, viheliäinen juoppo!
Kauan istui Taavetti koristeen vieressä ja ehtimiseen muuttui

hänen kasvoinsa väri; viimein saivat ne päättävän muodon; hän
nousi ylös, otti koristeen ja kantoi sen viheliäiseen asuntoonsa;
vakaasti nosti hän pystyyn kumotun pöydän, ja asetti koristeen sille.
Taavetti läksi kylään ja haki vaimonsa ja lapsensa, hän kehoitti

heitä kerta vielä tulemaan kurjuuden kotiin, koettamaan, voisiko vielä
elämä parantua. Tästä lähtein ei hän pannut suuhunsa viinan
tippaakaan; ja samassa rupesi elämä torpassa muuttumaan
parempaan päin.
*****
Syksyn tuuli humisee puitten latvoissa, metsän synkästä helmasta
kuuluu raskas huokailu, lehtiä sataa taajaan alas, peittäen maata
surullisen keltaisella vaipallansa. Ei kuulu enää metsän siivekkäitten
laulajain iloista viserrystä, pois ovat he muuttaneet; ainoastaan
teeren julittava kukerrus ja tikan äkeä tirskunta sekoo metsän
huminaan.
Yksinäinen mies kulkee polulla, pyssy olalla, laukku kainalossa.

Hän näyttää olevan metsästäjä; mutta varmaankaan ei hän saalista
toivo, sillä vaipuneena syviin mietteisin astuu hän eteenpäin, silmät
luotuina maahan. Onhan se tuttavamme Kalle Ruuhkajärven
rannalta. Kolme vuotta on kulunut ajasta, jolloin hänen viimeksi
näimme, ja sen ajan kuluessa on hoikasta nuorukaisesta varttunut
roteva mies, vaikka nuoruuden värit vielä hehkuvatkin kasvoilla.
"Hulluhan olen, miksi en osaani tyydy?" puhuu hän käydessään.

"Onhan minulla kyllin kaikkea? Niin kyllä, kaikkea mitä kuuluu
ruumiille. Mutta henkinen puoli? sen täytyy surkastua! Miksi olen
ollenkaan lukenut? Olisihan kylläksi, jos olisin lukenut vaan
aapiskirjani ja katekismukseni. Kukin palvelkoon maatansa ja
kansaansa, siinä virassa, johon Luoja hänen asettanut on! Oivallinen
lause! Kykenenhän minäkin maata kuokkimaan ja ojia kaivamaan!
Rehellistä työtä ja välttämättömän tarpeellista! Mutta minä tahtoisin
tehdä jotakin suurta, jotakin ylevää, vaan… Taitaisipa kuitenkin kaikki
kääntyä hyväksi, jos vaan — niin, kuusillenhan haastelen, eiväthän
ne sanojani kerro — jos vaan tuo tyttö olisi sama kuin ennen, mutta
hän on — on kevytmielinen! Muistan vielä erään illan, Juhannusillan,
kuluneesta ajasta; silloin oli hyvin, mutta kuinka lieneekään nyt?
Vaan hei! eihän tämä kelpaa: pitihän katsoa ansoja, ampua oravia ja
lintuja, mutta nyt olen kulkenut huikean matkan ja olen jo Keilasuon
partaalla. Paremmin pitää työnsä toimittaa!"
Kiireesti astuu metsästäjä, katsellen tarkasti ympärillensä: näkee
hän silloin etäällä puiden välissä ketun, joka maatunutta
muurahaispesää ahkerasti myllää. Askel askeleelta lähenee
metsästäjä eläintä, hiljaa, varovasti, sillä pieninkin riksahdus pilaisi
koko onnen. Havaitsipa kettukin viimein, että vaara on lähellä, ja
alkoi katsella ympärillensä, mutta silloinpa jo pamahtikin, ja eläin
kiikahti nurin. Mielihyvillään rientää metsästäjä saaliinsa luoksi
heittää sen olallensa ja jatkaa matkaansa.
Näin jo vuosisatoja sitten ovat esi-isämme samoilleet näitä korpia,

ajatteli Kalle käydessään; he ovat täällä taistelleet metsän petoin,
susien ja karhuin kanssa, he ovat taistelleet Pohjolan kylmän
luonnon kanssa, taistelleet pysyäkseen olemassa. Sitten ovat he
taistelleet sodan verisillä tanterilla, monesti olleet sortumaisillaan,
mutta sittenkin lopulta voittaneet! Vielä elää Suomen kansa
vapaana, miehekkäänä! Paljon on se tehnyt, paljon voittanut! Mutta
paljo on vielä tekemättä, paljo on vielä huonoa kuonaa pois luotava,
ennenkuin saadaan tämän kansan kaikki jalot puolet näkyviin! Vielä
on sen kieli kahlehdittuna, vielä on kansan ääni heikko, sen oikeudet
sorrettuna!
Tuuli vinkui vinhasti puitten latvoissa. Ryskyen kaatui korven

lahosydämminen honka; ryske herätti nuorukaisen mietteistään, ja
hän havaitsi olevansa metsän syrjässä lähellä Pekan torppaa.
Pekka seisoi pihassaan, jutellen tyttärensä kanssa, jolla, oltuaan

muutaman päivän kartanossa, oli paljo kertomista: "sielläkös vasta
oli hauskan hauskaa, siellä iltasin tanssittiin ja laulettiin; sielläkös oli
hupaisa!"
"Kylläpä semmoiset hauskuudet piankin karvaalta maistuu!"

tuumaili
Pekka ja ylisteli elämää täällä metsissä monta vertaa
hauskemmaksi.
"Saattaa se olla teille vanhalle", intti tyttö, "mutta nuorelle ei täällä

mitään huvitusta ole. Niinhän täällä on, kuin torkkuva torakka muurin
raossa. Toista on elää kylissä iloisten kumppanien seurassa."
"No, sinua harakkaa!" torui Pekka. "Näyttää, että tunnet vielä hyvin
vähän tätä matoista maailmaa. Mutta usko minua, minä olen jo kyllin
tullut tuntemaan, miltä maailma haisee!"
"Hyvältä se haisee ja hauskalta, mutta täällä metsässä kylmältä ja

ikävältä", sanoi tyttö, joka kyllä oli oppinut puoltaan pitämään.
"Ainakin on täällä nuori ihminen niinkuin vankina", lisäsi hän.
"Hävytöin, sun juttujasi Mistä luulisit löytäväs paremman kodin?…

Mutta tuollapa tulee Kalle", huudahti Pekka, "selässä aika vetkale,
eihän susi lie? Kas siinä mies, joka ei palaa tyhjin käsin metsästä!"
Pihaan astui Kalle, tuoden terveisiä metsältä ja laskien otuksensa

maahan. Pahuuksen poikaa, minkä otuksen on metsästä hankkinut!
huudahti Pekka. "Mikähän elävä tuo lienee, karhuko vai?"
"Minä olen pitänyt sitä kettuna", sanoi Kalle.
"Kettuna kai minunkin se sitten pitää antaa olla, koska sen kerran
siksi olet katsonut," sanoi Pekka, "mutta millä keinolla olet saanut
ammutuksi luon viisaan eläimen?"
Kallen piti nyt kertoa koko metsästyshistoria, jota Pekka kuulteli

huulet supussa.
"Nyt näyttää korven Mikon poika olleen mäkimaan Mikkoa
viisaampi," sanoi Pekka Kallen lopeteltua puheensa, "mutta hyvä
ampuja! se täytyy tunnustaa," jatkoi hän, "ihan rintaan osattu!"
Pihan aidan takaa katseli tyttö veitikka, kuulteli miesten puhetta,

huulet hymyssä. Hän katsoi veitikkamaisesti Kallea ja sanoa tokaisi
"sokeakin joskus maaliin osaa, sanotaan!"
"Ahaa meidän tytärtä kuin on äreä," sanoi Pekka, "se ei enää olisi
muuta kuin kylissä ja kartanoissa! Mitä erinomaisia iloa sillä siellä
mahtanee olla?"
Vastaukseksi kuului iloisia rallitusta pihan perästä.
Vaan kotiansa astui metsästäjä taakkoinensa! Siellä äitinsä,

vaalea Kerttu, asteli häntä vastaan, luoden hellän silmäyksen
kauniisen, rotevaan poikaansa. Äidin tarkalla, hellällä silmällä oli
Kerttu jo aikaa huomannut, että raskas surumielisyys painoi pojan
sydäntä. Hän tiesi, kenties ainoastaan hän, että tuon kylmän
ulkokuoren alla asui riehuva, innokas sydän. Olipa äiti joskus
löytänyt muutamia Kallen kirjoittamia värsyjä, joissa kuvautui
toivoton rakkaus; mutta syytä tuohon ei hän voinut löytää; siksi oli
hän liian vähän tutkinut nuorten omituisia luonteita, että olisi voinut
huomata sen ristiriitaisuuden, joka niissä vallitsi; aivan hyvinhän
Kerttu arvasi, ketä nuot värsyt koskivat.
Vähän ajan kuluttua käveli Kalle suitset olalla niittua kohden,

noutamaan hevosia yöksi kotia; poikkesi hän kuitenkin korven
mättäistä noukkimaan makeoita puolukoita suuhunsa. Tuuli humisi
ryskyen puitten latvoissa, pilven hattarat kulkivat kiireesti lännen
ilmoja kohden; kenties kiiruhtivat ne peittämään laskevaa aurinkoa,
joka pilven raosta pilkistellen valoi kummallisen surumielistä valoa
puitten kellastuneille lehdille.
Mättäälle istahti Kalle. Alakuloisuuden tunne täytti hänen mielensä

hänen katsellessaan tuota syksyistä luonnon taulua. Hän ajatteli
kevättä, jolloin kaikki alkaa elää ja kasvaa sulomuodoissaan, ajatteli
kesää, jolloin koko luonto on niin täydellistä, niin ihanaa, syksyä
sateineen, tuulineen ja kuolettavine hallaöineen, ja talvea valkeassa
kuolonvaipassaan; ja näitä vertaili hän ihmiselämään.
Iloinen laulu herätti Kallen mietteistään; reippaasti asteli Miina

niittua kohden noutamaan karjaa kotia, ja lauloi:
"Kaunis nuorukainen, jos sä oman olisit

Elon ihanainen olis aina sit'!
Sit' ei sydäntäni murhe rasittaisi,
Kunhan sinun vaan ikiomaks saisi!
"Kenelle tämä laulu", kysäsi Kalle tiepuolesta.
Tyttö säpsähti; hieno punastus nousi kasvoille hänen nähdessään

Kallen vakaana kysyvänä edessään. Mitä piti hänen vastata? Jos
hän vastaisi sydämmensä ja tunteittensa mukaan, tuli tuo vastaus
kuulumaan: sinulle! Mutta — ajatteli hän — eihän tuo ole niin
vaarallista toisinkaan vastata, ja entinen veitikkamaisuus näkyi
hehkuvilla kasvoilla hänen sanoessaan: "tarvitsiko sen kenellekään
kuulua, olipa se vain laulu, ja kuulihan sen kuka vaan sattui lähellä
olemaan!"
Synkkä väre kuvaantui Kallen otsalle: "olen siis erehtynyt", sanoi

hän pois kääntyen.
"Kenties et olekkaan", sanoi tyttö ja rupesi raikkaalla äänellä
huutelemaan: Kytyri, Musiikki, Haluna lehmä see! "se kuului
lehmille", jatkoi hän.
Tyttö oli iloinen, hän oli taas saanut tietää juuri sitä, mitä
sydämmessään toivoi, ja se tieto ilahutti häntä. Mutta yhtä asiaa ei
hän tiennyt; ei tiennyt, miten vaarallista on leikkiä tunteitten kanssa.
Vähitellen rupesi hän katumaan vastaustaan, jonka antoi Kallen
kysymykseen. Olisihan hän voinut vastata suorasti ja ystävällisesti;
nyt hän varmaankin oli suututtanut Kallea, ja itkuun päättyivät ne
mietteet.
Synkkä alakuloisuus laskeusi Kallen mieleen: mitä jos tyttö ei

häntä rakastanutkaan — siinä oli hänen toiveittensa ja unelmainsa
loppu! Miina olin tosin tuommoinen kevytmielinen lepakko, mutta hän
oli kuitenkin hänen lapsuutensa ystävä, joka oli ikäänkuin kiinni
kasvanut hänen sydämeensä. Ilman häntä, mitä olisi elämä!
Näitä mietteitä riehui Kallen sydämmessä, hänen astellessaan

hevosten kanssa kotoa kohden.
Syksy kului, syksyn perästä tuli talvi lumineen, pakkasinensa.

Rauhallisesti elivät torpparit Ruuhkajärven takana, entinen hädän, ja
puutteen aika oli ohitse. Verotyön kartanoon tekivät palkatut miehet;
itse saivat he vapaasti työskennellä omilla tiluksillaan.
Lauantai- ja sunnuntai-iltasin kokoontuivat molempain torppain

asukkaat yhteen iltaa viettämään, tavallisesti Mikon asunnolle.
Iloisen takkavalkean ääressä luki ja jutteli Kalle kansallisista ja
yhteiskunnallisista asioista tälle pienelle joukolle, joka tarkkaavaisesti
kuultelee jokaista sanaa. Vasta nyt oli torppareilla aikaa ja tilaisuutta
kehittää henkisiäkin tietojaan, ennen siitä estivät raskas työ ja murhe
toimeentulosta. Tänä vuonna lentelivät sanomalehdetkin ensikerran
Ruuhkajärven taa, kertoellen asioita lavean mailman keskuudesta.
Ulkona paukkui pakkanen ja tuuli vinkui vinhasti vasten seiniä,

mutta iloisen takkavalkean valossa kului hupaisesti metsätorpparien
ilta; valkea hiiltyi pesässä, otettiin orrelta kuivia päreitä ja niiden
loimottavassa valossa jatkettiin alotettua kappaletta.
Ollessa yön jo puolille tulossa nousi Pekka ylös, kiskotteli ja jutteli:

"kyllä sitä oli siinä, ja kyllä sitä kuulla kelpasi; mielelläni minä
kuultelen tuommoisia asioita ja tänä talvena olenkin tullut puolta
viisaammaksi! Mutta olleehan jo aika lähteä makaamaan, johan siinä
kielikin kangistuu, koko ehtoon lukiessa. Annappas Kalle minulle yksi
sanomalehti, että saan kotona lukea tankata; ihmeellistä, kun
minullekkin on tullut lukuhalu, vaikka ei suinkaan minusta kunnon
lukumiestä tule ikinä, mutta sittenkin!"
Useasti oli Pekan kanssa hänen iloinen tyttärensäkin, ja silloin sai

lukija hellän silmäyksen palkkioksi, ja sepä riittikin.
Tuli taasen kevät, hanget sulivat metsistä ja jäät järvistä. Jo kuului

metsästä rastaan laulu ja kyyhkysen kujerrus. Pianpa käkikin
huuhutteli mäkirinteessä. Keväinen aurinko lämmitti ja kuivasi pellot,
pientareille alkoi nousta nuorta ruohoa. Kylvön aika oli tullut, nyt ei
mitään siekailemista, ja vaaleana pilvenä nousi tomu pellosta
taivasta kohden.
Niimpä Ruuhkajärven takanakin. Siinä, missä likimain

parikymmentä vuotta takaperin oli vetelä korpi ja jylhä kuusikko,
jossa orava hyppeli tirskuen ja sudet ilman vaaratta poikia laittelivat,
siinä nyt vankat hevoset vetävät äestä perässään ja mies vakaana
heittelee siementä laveaan peltoon. Työ, ahkera, uupumaton työ, on
tämän aikaan saanut; niin on aina käynyt ja yhäti vieläkin käy
rakkaassa Suomessamme.
Mäen Pekan torpan luona pannaan perunoita. Sinne on

kokoontunut molempain torppain väki; Mikko siinä vakavana astelee
auran perässä, toiset ripottelevat siementä avonaiseen vakoon.
Kukaan ei näytä kerkeävän pitkiin puheisiin.
Pekka sentään aina yhtä ja toista juttelee. "Kas tuossa", sanoo

hän, "perunan puolisko, leveä kuin pahkavati; asetetaanpas se
tuohon kauniisti, itu ylöspäin, niin kasvaa siitä perunoita, joita
syksyllä tuskin kangella väännellen ylös saadaan! Mutta mitä sinä,
tyttö riivattu, teet? Asettelet siemenet kuin hutilus; kas tuossa
kyynärä väliä ja taas aika kasa! mitäs tuommoisesta tulee?"
"Kasvaa oikein ankaria pulmuja siihen paikkaan, missä on

siementä runsaasti", ilkkui tyttö, heittäen kiharat pois hehkuvilta
kasvoiltansa.
"Kyllä sinun opetan; jos et kauniisti asettele perunoita, saat mennä

pois koko maalta!"
"Suurikin vahinko tuo olisi!"
Lähestyipä nyt perunan kylväjiä mies vakavilla askelilla. Siisti oli

hänen pukunsa, vaikka karkea niinkuin työmiehen tavallisesti,
tuttavan tavoin astui hän saralle ja sanoi: "hyvää päivää!"
"Jumal⁻ antakoon", vastattiin, "mitäs Taavetilla nyt on asiaa?"
"Onhan tuota tuommoista", virkkoi Taavetti, "vähäisen apua taas

pyytäisin, pitäisi meillä olla vähän niinkuin talkoon tapaiset; pitäisi

Database Processing: Instructor 'S Manual

Uploaded by

Document Information

Original Title

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Database Processing: Instructor 'S Manual

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Solution Manual for Database Processing Fundamentals Design and

Implementation 13th Edition by Kroenke and Auer ISBN

DAVID M. KROENKE AND DAVID J. AUER

Copyright © 2014 Pearson Education, Inc.

 To be able to write queries in SQL to use SQL DISTINCT, AND, OR,

A business intelligence (BI) system, is a system used to support management decisions by

2.2 What is an ad-hoc query?

2.3 What does SQL stand for, and what is SQL?

2.4 What does SKU stand for, and what is an SKU?

RETAIL_ORDER (OrderNumber, StoreNumber, StoreZip, OrderMonth, OrderYear,

ORDER_ITEM (OrderNumber, SKU, Quantity, Price, ExtendedPrice)

SKU_DATA (SKU, SKU_Description, Department, Buyer)

RETAIL_ORDER (OrderNumber, StoreNumber, StoreZip, OrderMonth, OrderYear,

ORDER_ITEM (OrderNumber, SKU, Quantity, Price, ExtendedPrice)

SKU_DATA (SKU, SKU_Description, Department, Buyer)

2.7 Summarize the background of SQL.

2.10 Why is SQL described as a data sublanguage?

2.13 What is the SQL SELECT/FROM/WHERE framework?

The SQL SELECT/FROM/WHERE framework is the basis for queries in SQL. In

2.15 Explain how enterprise-class DBMS products use SQL.

Enterprise-class DBMS products, which include Microsoft SQL Server, Oracle

Figure 2-25 - Column Characteristics for the WAREHOUSE Table

Figure 2-26 - Column Characteristics for the INVENTORY Table

Figure 2-27 - Cape Codd Outdoor Sports WAREHOUSE Data

Figure 2-28 - Cape Codd Outdoor Sports INVENTORY Data

2.17 Write an SQL statement to display SKU and SKU_Description.

SELECT SKU, SKU_Description

SELECT UNIQUE SKU, SKU_Description

On maani Suomi suloisin,

"Aih! mikä se oli?" — pienoinen käsi laskeutui laulajan olkapäälle

"Miks'et antanut minun olla rauhassa, Miina?" sanoi nuorukainen.

"Meidän täytyy palata takaisin", sanoi Miina, "Valmistamaan

Kalle toi metsästä vihannan pihlajan vesan, johon naiset sitoivat

Koristus oli valmis. Kalle ja Miina lähtivät sitä viemään; kantaen

"Käki, Suomen lempilintu kuusessa se kukkuu;

"Hih! nopeampaan, Kalle, että ehdimme ennen kuin Taavetti ylös

"Ei siitä pelkoa, minä pelkään, ett'ei vaan olisi jossakin

"Mitähän äitisi siinä tarkoitti, kun pani meidät viemään koristusta

"Äiti toivoo vaikuttavansa jotakin hyvää Taavetissa, joka on

"Tunteellinen? ja ajaa vaimonsa ja lapsensa metsään susien

"Mistä olet oppinut tuommoisia lauluja?" sanoi Kalle.

"Kyllä niitä maailmassa paljonkin oppii! Näitä opin rippikoulua

"Semmoistako sinä opit rippikoulua köydessäsi?"

"Semmoista ja vielä paljon muuta lisäksi! Mutta heitä jo tuo

Kallen posket hehkuivat! "Olet ehkä oikeassa", sanoi hän, "kun

Kalle oli innostuksissaan soutanut veneen ihan väärään suuntaan.

Taavetti oli ennen ollut kunnon renki, uljas ja kaunis mies;

Silloin joutui Taavetti ankaraan raivoon, kirosi Jumalaa ja ihmisiä,

Taavetti ei sieltä lähtenyt, ennen kuin oli viimeisen penninsä

Kurjuuden päivät alkoivat nyt Mäkirannassa. Taavetti tosin teki

Kurjuutta, sanoilla selittämätöntä, tuotti tällainen elämä torppaan.

Tällaiselle miehelle nyt vietiin nimipäivä-koristusta kauniina

Kalle lähti kävelemään pirttiä kohden, mutta kovin hän hämmästyi,

"Taavetti on jo viettänyt nimipäiväänsä tavallaan. Hän on kai

"Ja minä en astu askeltakaan lähemmäksi tuota kölsää", sanoi

"Hullulta kyllä se näyttää", sanoi Kalle, "mutta minä en kuitenkaan

"Kukas tietää, ja jos tuo rosvo saisi tietoa meidän täällä

"Ei hätää", sanoi Kalle, "on minulla jo luullakseni käsivarsissani

Vähän ajan päästä lähti Kalle taas tiedustelemaan, mitä nyt

"Kyllä se jo nukkuu", sanoi hän palattuaan, "lähetään nyt vaan jo!"

"Saat viedä", sanoi Miina, "mutta minä en astu askeltakaan sinne

"Missä lienee vaimo parka ja lapset?" sanoi Miina Kallen palattua.

Kalle ei puhunut mitään, kipeästi koski hänenkin hellään