Professional Documents
Culture Documents
Acca Financial Management FM Study Text Kaplan Publishing Full Chapter
Acca Financial Management FM Study Text Kaplan Publishing Full Chapter
— Tunnette katumusta?
Toinen koettelemus
— Kenelle.
— Ah, hitto! En olisi salannut sitä teiltä, ei kai olisi tultu toimeen
ilman sitä, mitä arvelette? Tipahti vain pois muististani.
— Mutta kuitenkin.
— No, sieppasin sen turvaksi koiria vastaan. No, oli pimeä… Niin
no, kaiken varalta.
— Mutta hyväinen aika, herrat! No, minä otin survimen… No, miksi
otetaan tämmöisissä tapauksissa jotakin käteen? Minä en tiedä
miksi. Sieppasin ja lähdin juoksemaan. Siinä kaikki. Hävettää, herrat,
passons, muuten, minä vannon sen, lakkaan kertomasta!
5.
Kolmas koettelemus
Vaikka Mitja olikin alkanut puhua kiivaasti, niin hän nähtävästi
entistä enemmän koetti parastaan, ettei unohtaisi eikä jättäisi
esittämättä ainoatakaan piirrettä kerrottavasta. Hän kertoi, miten oli
kiivennyt isänsä puutarhan aidan yli, miten oli mennyt aina ikkunan
luokse asti ja viimein kaikesta, mitä oli tapahtunut ikkunan alla.
Selvästi, täsmällisesti, melkeinpä iskevästi hän kertoi tunteistaan,
jotka kuohuttivat hänen mieltään niinä hetkinä puutarhassa, jolloin
hänen niin hirveästi teki mieli saada tietää, oliko Grušenjka hänen
isänsä luona vai eikö. Mutta omituista: sekä prokuraattori että
tutkintatuomari kuuntelivat tällä kertaa hirveän hillitysti, katsoivat
kuivasti, tekivät paljon vähemmän kysymyksiä. Mitja ei voinut
päättää mitään heidän kasvoistaan. »Ovat suuttuneet ja
loukkaantuneet», ajatteli hän, »no, hitto heistä!» Kun hän kertoi,
miten hän lopulta oli päättänyt antaa isälle merkin, että Grušenjka oli
tullut ja että hän avaisi ikkunan, niin prokuraattori ja tutkintatuomari
eivät ollenkaan kiinnittäneet huomiota sanaan »merkin», aivan kuin
eivät olisi ymmärtäneet, mikä merkitys sillä sanalla tässä oli, niin että
Mitja sen ihan huomasi. Tultuaan viimein siihen hetkeen, jolloin hän
näki isänsä kurottautuvan ikkunasta ulos ja viha kuohahti hänessä ja
hän tempasi taskustaan survimen, hän äkkiä aivan kuin tahallaan
pysähtyi. Hän istui ja katsoi seinään ja tiesi, että toisten katseet olivat
tiukasti kiintyneet häneen.
— Eikö ollut?
— Avoimena.
— Kuka sen sitten oli saattanut avata, jos te ette itse sitä avannut?
— hämmästyi Mitja yhtäkkiä hirveästi.